Sotahuuto 2022/10

2€ n

Pelastusarmeijan naistyö eilen, tänään ja huomenna

Sotahuuto

n

Lokakuu 2022

Sivut 12–15, 18–23, 26–29

Sivut 6–11

Naistyö on vakiintunutta, elävää ja vahvaa kaikkialla maailmassa

Pelastusarmeijan naistyö 100 vuotta Suomessa –juhlanumero

Pelastusarmeijan naistyön presidentti, eversti Anne-Dore Naud kutsuu kaikki juhlimaan Pelastusarmeijan naistyön 100 vuotta Suomessa SOTAHUUTO

1

Territorion juhlakokous

Hedvig-päivä

100 vuotta naistyötä Suomessa 15.10.2022 klo 13.30–15.30 Temppelissä, Helsingissä Ohjelmassa: naistyön presidentin, eversti Anne-Dore Naudin puhe, Temppelin soittokunta, musiikkiryhmät, naisten tamburiiniryhmä ym.

Kokouksen jälkeen kakkukahvit Kokouksen johtaa territorion johtajisto 2

SOTAHUUTO

, Å L R 2 0 2 1 / 6 43 4

Lämpimästi tervetuloa!

Sotahuuto

n

Krigsropet

n

Pelastusarmeijan lehti

Tässä

n

Lokakuu 2022

n

2€

numerossa

04

Toimitukselta

06

Naistyön kansainvälinen presidentti, komentaja Rosalie Peddle: Naistyö on vakiintunutta, elävää ja vahvaa kaikkialla maailmassa

12

Naistyö eilen: Naisten Armeija

16

Kansainvälistä naistenpäivää huomioitiin rukouskävelyllä ja webinaarilla

18

Naistyö tänään: Yhteys ja yhdessäolo kaiken ytimessä

24

Raamatun naiset

26

Naistyö huomenna: Hetkiä hengähtämiseen ja hengellisyyteen

29

Naistyö huomenna: Tasa-arvoisuus on tärkeää

30

Bibelns kvinnor

32

Ajatuksia elämästä

33

Armeijassa tapahtuu

34

Minä & Pelastusarmeija

35

Viimeinen sana

18

Pelastusarmeijan naistyö 100 vuotta Suomessa –juhlanumero

SOTAHUUTO

3

tässä kuussa

Tänä vuonna Pelastusarmeija Suomessa juhlii satavuotiasta naistyötä.

Mikä tapaus!

Näiden vuosien aikana tuhannet naiset ovat kokeneet Jumalan rakastavan läsnäolon omassa elämässään. On siunaus kuulla naisten ihania muistoja ja muutostarinoita.

Haastavina aikoina vaatimattomat ”slummisisaret” työskentelivät perheiden, vanhusten ja lasten hyväksi. Sota-aikana naispuoliset pelastusupseerit ja -sotilaat vaikuttivat suomalaiseen yhteiskuntaan auttamalla köyhiä, keittämällä soppaa ja jakamalla ruokaa. ”Kotiliitto” on ollut merkittävä naisten liike, joka ilmaisee Jumalan rakkautta yksinäisyydestä kärsiville tai haastavia aikoja eläville naisille. Lähetystyössä naisupseerit ovat saavuttaneet hyviä tuloksia kaikkialla, missä he ovat olleet tukemassa ja palvelemassa ihmisiä.

Kaikki tämä historia on kannustuksena nykypäivänä vapaaehtoistyötä tekeville naisille kaupungeissa, joissa Pelastusarmeija työskentelee. He laulavat ja soittavat yhdessä, lukevat Raamattua ja rukoilevat toisten puolesta, he ottavat osaa Sielunlämmittäjät-projektiin neulomalla sukkia ja muita lämpimiä tarvitseville, ovat aktiivisia perheiden, invalidien ja vanhusten parissa, keräävät varoja Auttava käsi -projektille, joka auttaa vaarassa olevia nuoria tyttöjä, he osallistuvat yhteisöä vahvistaville leireille ja kokouksiin, laittavat ruokaa toisille ja kaikenlaista muuta… Kaikkea tätä nämä upeat naiset tekevät. Olen ylpeä heistä ja kiitän lämpimästi heidän palveluksestaan Jumalan ja ihmisten hyväksi.

Jumala siunatkoon heitä!

Anne-Dore Naud eversti territorion johtaja

4

SOTAHUUTO

Kuka tämä nainen on?

Yli 35 vuotta Pelastusarmeijan upseerina toiminut eversti Anne-Dore Naud on naistyön presidentti ja hengellisen elämän kehittämisen johtaja Suomen ja Viron territoriossa. Hän on ollut määrättynä johtotehtäviin viimeiset 13 vuotta. Anne-Dore on tehnyt antaumuksellisesti nais- ja perhetyötä Pelastusarmeijassa seitsemässä maassa Euroopassa. Hän on onnellisesti naimisissa, hänellä on kolme aikuista lasta ja kaksi ihanaa lastenlasta.

KOHTEET 2022

Kiitos avustasi!

tai pankkisiirtona: FI57 2084 3800 0057 29, viite 8808 KERÄYSLUPA: MANNER-SUOMI RA/2021/1383, AHVENANMAA ÅLR 2021/6434 2.11.2021–1.11.2022.

SOTAHUUTO

5

Naistyö

on vakiintunutta, elävää ja vahvaa kaikkialla maailmassa Pelastusarmeijan kansainvälisen naistyön presidentti, komentaja Rosalie Peddle tervehtii nyt 100 vuotta täyttävää Pelastusarmeijan naistyötä Suomessa, jota juhlimme 15. lokakuuta Hedvig-päivän juhlatapahtumassa. Kansainvälisen naistyön johtajana komentaja Peddlellä on vahva näkemys tämän työn pysyvästä tärkeydestä ja ajankohtaisuudesta.

Olette Pelastusarmeijan kansainvälisen naistyön presidentti.

Millaisena näette oman tehtävänne mission?

– Yksinkertaisesti sanottuna tehtäväni on johdattaa naisia Jeesuksen luo ja tuoda Jeesus naisten luo. Missioni on rohkaista etsimään uudistavaa suhdetta Jeesukseen.

– Tehtäväni maailman naistyön presidenttinä on hyvin laaja-alainen, sillä se merkitsee naisten tukemista, ymmärtämistä ja huolenpitoa ympäri maailmaa kaikkialla, missä Pelastusarmeija toimii.

Katson kansainvälistä naistyötä määräyksessäni kolmesta näkökulmasta: naistyön eri muodot, sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja johtajuustaitojen kehittäminen.

Meidän on arvioitava kulttuurista merkittävyyttämme, jotta palvelumme pysyy tarkoituksenmukaisena nykyajan naisille ja tytöille. Iso osa tehtävääni on pyrkiä ymmärtämään, minkälaisia oikeudenmukaisuuteen liittyviä ongelmia naiset ja tytöt kohtaavat ja kasvattaa johtajia, jotta oman sukupolveni vahvat vaikuttajat eivät jää yksin taistelemaan maailman epäoikeudenmukaisuuksia vastaan!

6

SOTAHUUTO

Pelastusarmeijan kansainvälisen naistyön presidentti, komentaja Rosalie Peddle yhdessä eri alueiden naistyön aluejohtajien kanssa. Yhteiskuva on otettu vuonna 2020, joten tämän jälkeen on on tullut uusia määräyksiä ja aluejohtajien kokoonpano on vaihtunut.

Kuvassa toisena vasemmalta Euroopan naistyön johtaja, komentaja Eva Kleman.

Komentaja Rosalie Peddle kansainvälisen naistyön uuden logon julkistamistilaisuudessa.

– On tärkeä kutsu koko maailmalle mukautua 2000-luvun aikakaudelle ja siitä eteenpäin.

Miten Pelastusarmeijan naistyö voi nyt?

– On kulunut 154 vuotta siitä, kun Jumala kokosi Pelastusarmeijan, ja olemme iloisia, että naistyö on edelleen olennainen osa organisaatiotamme. Naistyö on vakiintunutta ja elävää ja sillä on vahva asema kaikkialla maailmassa!

– Uskomattoman rikas historiamme on jo Pelastusarmeijan alkuajoista asti täynnä uskollisia naisia, jotka Pyhä Henki valtasi ja voimaannutti, ja tuota perintöä naiset kunnioittavat edelleen. Kun Pelastusarmeija aloittaa työn missä tahansa uudessa maassa, naistyö aloitetaan aina ensimmäisten joukossa. Ilman omistautuneita naistyön ryhmiä ja heidän työtään Pelastusarmeija saattaisi jäädä joissain maissa kovin pieneksi.

Jatkuvasti vahvistuvat Pelastusarmeijan naiset ovat iso voimavara kristillisessä työssä.

Naistenpiiri Varsovassa Puolassa.

Kuva: luutnantti Oleg Samoilenko

Miksi naistyö on niin elinvoimaista?

– Kansainvälisellä naistyöllä on yksi Pelastusarmeijan parhaista hallinnollisista rakenteista. Sen kyky järjestäytyä, suunnitella tulevaisuutta ja arvioida vaikutuksia on erinomainen.

– Monien vuosien kokemus tästä työstä antaa meille uskottavuutta ja itsevarmuutta, joita uudemmilla työ8 muodoilla ei aina ole.

SOTAHUUTO

7

Tyttöjen tanssiesitys Tamil Nadussa Intiassa.

Kuva: Kapteeni Ruth

Helmikuussa 2020 kansainvälisen naistyön uuden logon julkistamistilaisuudessa järjestettiin myös valokuvausnäyttely ja -kilpailu, joka esitteli Pelastusarmeijan naistyötä ympäri maailman. Kilpailun voitti kuva äideistä ja lapsista Kagaraman kylässä Ruandassa.

Kuva: Jean-Baptiste Nkuruziza

8 – Menestys ei kuitenkaan synny laakereilla lepäämällä, vaan meidän tulee jatkuvasti kehittää itseämme vastataksemme ajan ja kulttuurimme tarpeisiin.

Naistyö ei saa väsähtää ja jämähtää paikoilleen, vaan sen tulee jatkuvasti uudistua voidakseen tuottaa monipuolista ja kestävää merkitystä.

– Naistyön tarkoitus ei ole muuttunut – jaamme edelleen naisille evankeliumin sanomaa – mutta meidän täytyy ajatella luovasti ja ottaa riskejä pysyäksemme mukana muuttuvassa kulttuurissa. On jännittävää nähdä, miten tämä tapahtuu eri puolilla Pelastusarmeijaa.

Naistyön laajentumisen esteenä on vain mielikuvituksemme ja halumme vaikuttaa tyttöjen ja naisten elämään!

Olette vieraillut lukuisissa territorioissa. Millaiset naistyön hankkeet ovat tehneet teihin vaikutuksen?

– Iloitsen suuresti kansainvälisistä vierailuista maailman naistyön presidenttinä, 8

SOTAHUUTO

etenkin kun pääsen tapaamaan inspiroivia pelastusarmeijalaisia naisia! Olen inspiroitunut ja vaikuttunut monista työmuodoista... en pysty luettelemaan kaikkia!

– Australiassa kokoontuu ”juokseva seurakunta”, joka tarjoaa naisille rennot puitteet treenaamiseen. Ryhmä kokoontuu yhdessä urheilemaan, yleensä juoksemaan tai hölkkäämään, minkä jälkeen he rukoilevat ja lukevat yhdessä Raamattua. Työmuoto alkoi siitä, kun eräs pelastusarmeijalainen pyysi ystävänsä lenkille, ja he päätyivät puhumaan Jeesuksesta. Yhden naisen tarpeeseen vastaamisesta alkanut työ on levinnyt uskomattoman laajalle, ja juokseva seurakunta kasvaa edelleen!

Miksi on tärkeää, että Pelastusarmeija tarjoaa yksinomaan naisille suunnattuja toimintoja?

– Pelastusarmeijalla on monia tietyille ryhmille suunnattuja työmuotoja eri yhteiskunnissa ja kulttuureissa. Näin voimme tarjota erityisesti haavoittuvassa ase-

massa oleville turvallisen tilan, jossa he saavat olla rauhassa ja jossa ihmiset, jotka eivät ole kokeneet samaa kuin he, eivät ole tuomitsemassa heitä.

– Naistyön ryhmät ja projektit tarjoavat turvallisen paikan myös niille, jotka eivät koe olevansa haavoittuvassa asemassa. Naiset saavat olla ja tehdä ilman tyypillisiä odotuksia ja ulkopuolista tarkkailua. Jokaisen naisen elämä on erilainen, mutta monet kokevat riittämättömyyden tunnetta, epätoivon hetkiä ja syrjintää sekä valtavaa painetta suoriutua poikkeuksellisen hyvin myös vastoinkäymisissä. Niin kauan kuin maailmassa on naisia, jotka tuntevat näin, Pelastusarmeija tulee olemaan paikalla auttamassa heitä.

Merkityksellistä ennen, nyt ja tulevaisuudessa Naistyöllä on pitkä historia, ja se on saanut alkunsa kotiliitosta. Voitteko kertoa siitä ja sen merkityksestä naistyön kehitykselle?

– Naistyö on Florence Boothin, William ja Catherine Boothin miniän, aikaansaannos. Hän havaitsi, että alemman yhteiskuntaluokan naiset tarvitsivat sekä käytännöllistä että hengellistä tukea. Naisten elämä 1880-luvun Englannissa oli vaikeaa. Työpaikkoja oli vähän, seksuaalinen hyväksikäyttö oli yleistä, ja jopa 13-vuotiaita tyttöjä myytiin hyväksikäytettäväksi. Florence näki, millaisia kauheuksia nämä tytöt olivat kokeneet ja tunsi, että Pelastusarmeijan olisi tehtävä jotain.

– Vuonna 1884 Florence aloitti naisten sosiaalisen työn, jota johdettiin pienestä talossa Lontoon Whitechapelissä.

Keskukseen palkattiin 24 huono-osaista naista, joille tarjottiin turvaa, suojaa, opetusta ja kohtuulliset työajat. Tästä alkoi kotiliitto, jonka tavoitteet olivat kristillinen usko, opetus, yhteys ja palvelu. Vuonna 2002 esikuntapäällikkö nimesi työn naistyöksi – nimi kuvaa sen laajuutta ja monitahoisuutta ympäri maailmaa. Joissakin maissa naistyötä kutsutaan edelleen kotiliitoksi ja joissakin sitä kutsutaan perhetyöksi. Minusta on ihanaa, että naistyön alkuperäinen luovuus ja kekseliäisyys jatkuu ja muuttaa muotoaan nykyajan naisten tarpeisiin vastaavassa naistyössä.

Mitkä ovat Pelastusarmeijan naistyön suurimmat haasteet? Miten ne vaihtelevat eri territorioissa?

– Yksi suurimmista haasteista ympäri maailmaa on merkityksellisyys. Naistyön ryhmien ja johtajien täytyy ymmärtää tämän päivän kulttuuria, jotta voimme keskittyä oikeisiin asioihin, olla tehokkaita ja päästä parhaisiin lopputuloksiin. Toinen haaste on löytää innostuneita ja sitoutuneita ihmisiä. On tärkeää saada oikeat ihmiset oikeisiin tehtäviin oikeaan aikaan! Emme voi olettaa muiden olevan innostuneita ja sitoutuneita, jos he eivät näe johtajissaan samaa.

– Viimeiseksi haasteena on löytää ihmisiä, jotka palavat halusta taistella oikeudenmukaisuuden puolesta ja antaa heille valmiudet ratkoa edessään olevia ongelmia. Jossakin päin maailmaa heidän tärkein tehtävänsä on estää lapsiavioliittoja ja jossain muualla puuttua työpaikoilla tapahtuvaan seksuaaliseen häirintään. Epäoikeudenmukaisuudet vaihtelevat eri paikoissa, mutta naisia sorretaan kaikkialla. Haluan nähdä Pelastusarmeijan naiset eturintamassa taistelemassa oman yhteisönsä sosiaalisen oikeudenmukaisuuden puolesta Jeesuksen nimessä. Naistyön ryhmien täytyy haastaa itsensä mukaan taisteluun hyvän puolesta.

Miten näette naistyön pysyvän relevanttina myös tulevaisuudessa?

– Olen keskittyneenä vilpittömästi tarkkaillut tilannetta, ja minulle on tullut hyvin selväksi, että tytöillä ja naisilla on huutava tarve Kristukselle. Naistyö ja sen missio kasvaa päivittäin Jumalan kutsuessa meitä mukaan työhönsä nykymaailmassa.

– Tiimini ymmärsi, että meidän täytyi muuttaa sitä, miten näymme ja toimimme voidaksemme auttaa niitä, jotka kipeästi tarvitsevat toivoa ja vapautta. 12.2.2020 julkaisimme uuden vision ja logon kansainväliselle naistyölle. Se oli kutsu koko kansainväliselle yhteisöllemme ajanmukaistua 2000-luvulle ja siitä eteenpäin.

– Uuden logon lisäksi julkaisimme naistyön uuden vision, joka on seuraava: •

Evankeliumi uudistaa naiset ja voimaannuttaa heidät elämään Kristus esikuvanaan.

•

Naiset tukevat toinen toisiaan paikallisissa ja maailmanlaajuisissa yhteyksissä.

•

Naiset saavuttavat täyden potentiaalinsa elinikäisen oppimisen ja kehityksen kautta.

•

Naiset sitoutuvat sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen ja vaikuttavat myönteisesti maailmaan.

Sukupolvet ylittävää riemua Memphisissä Yhdysvalloissa.

Kuva: Gwen Cooper

Herkkä rukoushetki Uudessa-Seelannissa. Kuva: Ingrid Barratt

Tulevaisuudessa kansainvälinen naistyö tulee keskittymään kahteen YK:n kestävän kehityksen tavoitteeseen, naisten terveyden edistämiseen ja naisten laadukkaaseen koulutukseen.

Rohkeita naisia, rohkeaa työtä Olemme lehdessämme esitelleet Pelastusarmeijan rohkeita naisia, pioneereja, jotka ovat rohkeasti muuttaneet Pelastusarmeijaa ja maailmaa. Kuka Pelastusarmeijan histo8 rian naisista on teidän esikuvanne ja miksi?

SOTAHUUTO

9

tynyt taistelemaan ihmiskauppaa vastaan. Pelastusarmeija tekee nykyajan orjuuden ja ihmiskaupan vastaista työtä sekä paikallisesti että maailmanlaajuisesti – tämä on ollut ja on erinomainen mahdollisuus taistella maailman pahuutta vastaan. Olemme saaneet myös näkyvyyttä upeille naisille – sekä johtajistossa että eturintamalla – jotka ovat tärkeä osa Pelastusarmeijan maailmanlaajuista nykyajan orjuuden ja ihmiskaupan vastaisen työn verkostoa.

– Kansainvälinen nykyajan orjuuden ja ihmiskaupan vastaisen työn toimikunta on tehnyt erinomaista työtä. Haluamme antaa tunnustusta ja kunniaa kaikille niille, jotka ovat mukana vaikuttamassa ja tekemässä oikeudenmukaisuudesta, vapaudesta ja rauhasta todellisuutta toisille. Kukaan ei voi lopettaa nykyajan orjuutta ja ihmiskauppaa yksin, mutta jokainen voi auttaa.

Miten voimme parhaiten lisätä tietoisuutta tästä vakavasta aiheesta?

– Nykyajan orjuuden ja ihmiskaupan vastaisen työn toimikunnan mukaan nämä ovat parhaita keinoja levittää tietoisuutta: •

Olemalla yhteydessä tiedotusvälineisiin

•

Tekemällä yhteistyötä toisten järjestöjen kanssa

•

Olemalla mukana paikallistoiminnassa

•

Kuuntelemalla todistuksia

Pakistanilainen nainen keskittyneenä kokoukseen. Kuva: Tom Godec

8 – ”Viihdyin oikein hyvin esiintymislavalla, paljon paremmin kuin keittiössä!” Näin sanoi nuori Catherine Booth pidettyään ensimmäisen saarnansa. Catherine perusti Pelastusarmeijan vuonna 1865 miehensä William Boothin kanssa. Hänet tunnetaan Pelastusarmeijan äitinä, joka ajoi sosiaalisia uudistuksia – parempia työoloja ja palkkoja naisille – ja taisteli sukupuolten tasa-arvon puolesta, etenkin naisten oikeudesta saarnata kirkossa.

– Catherine oli erinomainen saarnaaja, joka veti suuria väkijoukkoja kuuntelemaan saarnoja pelastuksesta ja pyhityksestä; hänen kirjoituksensa ja opetuksensa ovat inspiroineet kristittyjä sukupolvien ajan. Kaikessa, mitä Catherine teki, hän oli valmis kuuntelemaan Jumalan tahtoa: ”En tiedä, mitä hän aikoo minulla tehdä, mutta olen antanut itseni täysin Hänen käsiinsä.”

– Omassa elämässäni noudatan monessa Catherinen esimerkkiä: 10

SOTAHUUTO

•

Hän inspiroi monia tyttöjä olemaan rohkeita, ottamaan kantaa ja kertomaan pelottomasti omat mielipiteensä.

•

Hän oli uskollinen kristitty, koulutti itseään innokkaasti ja taisteli rohkeasti naisten oikeuksien puolesta silloinkin, kun kärsi vakavasta sairaudesta.

•

Hän kertoi aviomiehelleen mielipiteistään, ideoistaan, uskostaan ja raamatuntulkinnastaan.

•

Hänellä oli täysi luottamus evankeliumin sanomaan.

Pelastusarmeija toimii ihmiskauppaa vastaan, joka koskettaa miljoonia naisia ympäri maailman. Mikä on näkemyksenne tästä työstä?

– Kansainvälisenä johtajana on hienoa nähdä, miten Pelastusarmeija on ryh-

Tänä vuonna Eurooppa on kohdannut Ukrainan sodan ja siihen liittyvän inhimillisen kriisin vaikeat haasteet. Mikä on viestinne kriisialueella ja pakolaisten parissa työskenteleville naisille?

– Ajatuksemme ja rukouksemme ovat kaikkien niiden luona, jotka auttavat Ukrainan kriisin hoidossa. Rukoilemme, että Jumala ympäröi uskolliset palvelijansa toivolla ja rakkaudella heidän auttaessaan hädässä olevia tiedostaen, miten arvokasta työtä he tekevät. Olen surullinen siitä, että sisaremme Ukrainassa ovat olleet huomattavassa vaarassa joutua seksuaalisen väkivallan ja hyväksikäytön uhreiksi. Olen nähnyt perhekuntien hajoavan, äidit, isät, tyttäret ja pojat ovat joutuneet erilleen etsiessään turvaa.

– Kriisin ja hädän keskellä rauhoitan itseäni Jumalan lupauksilla. Omistan seuraavat 5. Mooseksen kirjan jakeen

31:6 sanat kaikille, joita kriisi ahdistaa, pelottaa tai väsyttää: ”Olkaa vahvoja ja rohkeita, älkää pelätkö älkääkä säikkykö noita kansoja, sillä Herra, teidän Jumalanne, kulkee teidän kanssanne. Hän ei jätä teitä yksin eikä hylkää teitä.”

Naistyö 100 vuotta Suomessa Pelastusarmeijan naistyö täyttää Suomessa 100 vuotta. Mitä ajattelette työstämme naisten ja perheiden parissa?

– Oli rohkaisevaa kuulla, että nuori nainen toi Pelastusarmeijan Suomeen.

Hänen perintönsä on tietysti vaikuttava, mutta uskon, että Suomen ja Viron territoriossa palvelevien vahvojen naisjohtajien vaikutus on vielä suurempi! Nämä vahvat naiset tekevät edelleen kovasti töitä sen eteen, että kaikenikäiset ihmiset erilaisista taustoista tulisivat Kristuksen yhteyteen. Rohkaisen teitä pitämään mielessänne naiset, jotka jostain syystä kokevat olevansa sorrettuja tai syrjäytyneitä. Koronapandemian lähestyessä loppuaan tulemme huomaamaan, että tyttöjen ja naisten avuntarve on lisääntynyt. He ovat kärsineet valtavasti korona-ajasta ja tarvitsevat vierelleen Armeijan rakastavia, uskollisia ja avuliaita ystäviä. Rohkaisen teitä olemaan valmiita näihin kohtaamisiin ja kehittämään itseänne kaikilla mahdollisilla tavoilla. Olkaa valmiita taisteluun, jotta voitte auttaa ylös ne, jotka ovat kaatuneet!

Kaiken hyvän työnne keskellä rohkaisen teitä keskittymään Jumala-suhteeseenne ja luottamaan siihen, että hän tulee antamaan teille sen, mitä tarvitsette.

Meillä on pian valmistumassa nuoria naisupseereita. Mikä on teidän viestinne heille?

– Minun on sanottava, että olen hyvin ylpeä teistä. Jumala kutsuu teitä toimimaan äänenään ja käsinään ja saarnaamaan Jumalan rakkaudesta ja armosta haavoittuneelle, kärsivälle maailmalle! Jumala kutsuu teitä olemaan valmiita levittämään sovituksen ja uudistuksen evankeliumia ihmisille, jotka etsivät toivoa.

Jumala kutsuu teitä olemaan hänen voimakas valonsa pimeydessä. Hänen kutsunsa on tärkeä! Hänen kutsunsa on selkeä!

– Teidän ei kuitenkaan tarvitse kulkea yksin! Hän on luvannut olla aina kanssanne. Hän varustaa teidät kaikkiin tehtäviin. Hän tulee olemaan armollinen aina kun tarvitsette apua tai kohtaatte haasteita. Pitäkää Jumalan kädestä tiukasti kiinni.

Luottakaa Jumalan voimaan! Luottakaa Ju-

Komentaja Rosalie Peddle ja kenraali Brian Peddle vierailivat marraskuussa 2019 juhlistamassa Pelastusarmeijan 130-vuotista taivalta Suomessa.

Kuvassa Suomen ja Viron naistyön presidentti, eversti Anne-Dore Naud ja komentaja Peddle leikkaamassa juhlakakkua.

malan voimavaroihin! Luottakaa Jumalan keinoihin! Keskittykää Kristukseen, joka on teissä, ja pitäkää katseenne hänessä.

Millaisen onnittelutervehdyksen haluaisitte lähettää sataa vuotta juhlivalle naistyöllemme?

– Me globaalina Pelastusarmeijana kiitämme Jumalaa kaikista naistyön ansiosta rakennetuista suhteista ja Kristuksen seuraajiksi ryhtyneistä Suomessa ja Virossa nyt ja vuosien varrella. Tämän tiedämme varmasti: Jumalan työ Suomen ja Viron territorion naisten parissa

ei ole päättynyt! Kannustan teitä innostumaan työnne tulevaisuudesta.

– Vaikka maailma muuttuu, Jumala pysyy samana. Tunnemme, palvelemme ja olemme yhteydessä Jumalaan, joka on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Lämpimät onnittelut 100-vuotisjuhlasta. Voitte olla varmoja Jumalan rakkaudesta ja armosta tulevina aikoina.

Toimittanut: Toni Kaarttinen Kuvat: Kansainvälisen Pelastusarmeijan kuva-arkisto

SOTAHUUTO

11

Naistyö eilen

Naisten armeija ”Parhaat sotamieheni ovat naisia”, kerrotaan Pelastusarmeijan perustajan, William Boothin sanoneen.

Alusta asti yksi Pelastusarmeijan tunnusmerkeistä on ollut se, että naiset on tunnustettu miesten kanssa tasavertaisina kumppaneina Pelastusarmeijassa ja sen ulkopuolella. Pelastusarmeijassa naisille annetaan miesten kanssa yhtäläiset mahdollisuudet osallistua kaikkeen toimintaan.

Kotiliiton ensimmäinen kokous vuonna 1907 Lontoossa.

1900-luvun alussa Florence Booth, William Boothin miniä ja kenraali Bramwell Boothin vaimo kantoi erityistä huolta Lontoon köyhistä naisista. Vaikka Pelastusarmeija ei halunnut sitoa naisia kotiin, Florence ymmärsi, että koti on kuitenkin se kenttä, jossa lontoolaiset naiset pystyivät tehokkaimmin vaikuttamaan ja toimimaan perheensä ja yhteisönsä parhaaksi. Monien sosiaalisten ongelmien kanssa kamppailevat naiset tarvitsivat tukea onnistuakseen tässä tehtävässä.

Tätä tehtävää toteuttamaan Florence perusti kotiliiton, joka on nykyään yksi suurimmista naisjärjestöistä maailmas12

SOTAHUUTO

Kotiliiton tunnukseksi valittiin kuva, jossa talo seisoo tukevasti avoimen Raamatun päällä.

Yllä suomalainen tunnus. Oikealla ensimmäinen vuonna 1934 Australian läntisessä territoriossa luotu tunnus ja alla esimerkkejä ulkomailta Intiasta, Tansaniasta, Brasiliasta ja Sveitsistä.

sa. Kotiliitto on enemmän kuin jokin kerho tai klubi. Siitä kertoo jo sen englanninkielinen nimi ”Home League”, joka aluksi suomennettiinkin ”kotilegioonaksi”. Nimi muistuttaa siitä, että Pelastusarmeija kutsuu myös naisia ja äitejä taistelemaan paremman maailman puolesta omalla kotirintamallaan.

Kotiliiton ensimmäinen kokous järjestettiin Leytonstonen kaupunginosassa Lontoossa 28.1.1907, ja sitä johti silloinen rouva eversti Catherine Higgins, tulevan kenraali Higginsin puoliso. Viikoittaisiin kotiliiton kokouksiin osallis-

Porvoon kotiliiton väki vuonna 1935.

tui alusta asti suuri joukko naisia, joista suurin osa tuli Pelastusarmeijan ulkopuolelta. Kotiliittoon olivat tervetulleita kaikki yli 16-vuotiaat naiset riippumatta siitä, olivatko he naimisissa tai naimattomia, mihin yhteiskuntaluokkaan he kuuluivat tai mitä uskontoa tunnustivat. Kotiliittoilloissa nautittiin englantilaisittain ”nice cup of tea”, kuultiin luentoja naisia koskettavista aiheista ja tutustuttiin Raamattuun.

Kotiliiton tunnukseksi valittiin kuva, jossa talo seisoo tukevasti avoimen Raamatun päällä. Koska talot ovat erilaisia eri puolilla maailmaa, myös logot ovat erilaisia.

Usein logoon on liitetty myös jae Psalmista 101, joka vapaasti suomennettuna kuuluu: ”Elän puhdasta elämää kodissani.”

Kuinka olemme tulleet toimeen ilman kotiliittoja!

Suomeen kotiliiton toi silloisen territorion johtajan W. B. Palmerin puoliso, komentaja Mary Palmer, josta tuli myös ensimmäinen kotiliiton kansallissihteeri Suomessa. Lokakuussa 1922 pidettiin Suomen ensimmäiset kotiliiton kokoukset Helsingissä samaan aikaan neljässä eri osastossa. Myöhemmin kotiliiton

piirisihteerinä toiminut Ester Uurasmaa muisteli kotiliiton perustamisvaiheita Sotahuudossa. Uurasmaa kertoo, että kun Palmerit olivat saapuneet Suomeen ja hän tapasi ensi kerran rouva Palmerin, otti rouva heti esittelyjen jälkeen käsilaukustaan valokuvia, jotka oli otettu eri kotiliitoista Etelä-Amerikassa. Komentaja näytteli kuvia innokkaana ja ihastuneena ja kertoi Uurasmaalle, että aikoo ensi töikseen aloittaa kotiliiton myös Suomessa. Uurasvaara tunnustaa ajatelleensa: ”Ette tiedä rakas rouva Palmer, kuinka suuri ero on Suomen ja Etelä-Amerikan välillä. Olemme valistuneempaa kansaa, kansan syvät rivit eivät meillä ole enää massaa, olemme valveutuneita, koulupakko on meillä yleinen – emme tarvitse kotiliittoja, kuten he siellä Etelä-Amerikassa. Nainen meillä on paljon korkeammalla tasolla kuin siellä, on erehdys alkaa meillä kotiliittotoiminta.” Uurasmaa kertoo, ettei hän ollut suinkaan ainoa, joka ajatteli näin, mutta jatkaa: ”Onneksi rouva komentaja piti päätöksensä ja kotiliitto aloitettiin myös Suomessa. Kun kotiliitot aloitettiin, olimme ihastuksissamme kuin unta näkevät ja mietimme, miten kummassa olemme tulleet toimeen ilman kotiliittoja!”

Helsingin Sanomissa julkaistiin 8.4.1923 seuraava faktuuralla kirjoitettu uutinen: ”Jo wuosi sitten rwa Palmer herätti ajatuksen ulkomaisista pelastusarmeijapiireissä menestyksellä toimineen kotiliiton perustamisesta suomalaistenkin kansannaisten etenkin työläispiireihin kuuluwien äitien ja nuorten naisten kehittämiseksi kodin jokapäiwäiselämän waatimuksia tyydyttämään. Kuten tiedetään, jääwät warsinkin kaupunki- ja tehdasyhdyskuntain työläisperheiden tytöt hywin usein waille sitä kaswatusta, mikä olisi edellytyksenä tulewan kodin ja perheenäidin tehtäwäin tyydyttäwälle täyttämiselle. Tällaisten puutteellisuuksien, edes osittaiseksi poistamiseksi perustettiin wiime kesänä ”Kotiliitto”, johon jäseniksi otetaan naisia ikään, yhteiskunta-asemaan, uskonnollisiin, waltiollisiin tai kielellisiin mielipiteisiin katsomatta. Siksi perustettiin niitä neljän, nimittäin kahden suomalaisen ja kahden ruotsalaisen pelastusarmeijaosaston yhteyteen täällä Helsingissä, mutta sittemmin on myöskin muutamissa maaseutukaupungeissa herännyt innostus asiaan, ja toiminta on 8 päässyt lupaawasti alulle.”

SOTAHUUTO

13

myös heidän perheitään. Muun muassa perheleirit ja naisten rukousaamiaiset ovat olleet monille merkityksellisiä kohtaamispaikkoja ja keidashetkiä arjen keskellä. 2000-luvun alussa aloitettiin myös kirjekotiliitto, koska huomattiin, että oli paljon ikääntyneitä kotiliittolaisia, jotka eivät enää jaksaneet osallistua kokouksiin, tai kotiliitto ei enää toiminut heidän kotipaikkakunnallaan. Näille jäsenille lähetettiin säännöllisesti erityinen kotiliittokirje, ja näin hekin saivat kokea olevansa edelleen osa heille vuosien aikana merkitykselliseksi muodostunutta kotiliittoyhteyttä.

Kuopion osaston kotiliiton juhla 1949.

8

Kun Suomen kotiliitto vuonna 1932 täytti 10 vuotta, oli Suomessa 57 kotiliittoa ja niissä yhteensä yli 5 000 jäsentä, mikä oli enemmän kuin missään toisessa pohjoismaassa. Parhaimmillaan Suomessa toimi lähes 70 kotiliittoa. Kotiliiton merkityksestä paikkakunnalla kertonee oheinen uutinen Seinäjoki-lehdessä 11.9.1935. Kotiliitto itsessään oli jo niin tunnettu, että ei katsottu tarpeelliseksi mainita, kuka sen järjestää ja missä se kokoontuu. Oletus näyttää olleen, että kaupungin naiset löytävät kyllä paikalle:

Naisten armeijaa tarvitaan yhä Vuosikymmenien myötä kotiliitot Suomessa ovat muuttaneet luonnettaan.

Monet naiset, jotka ovat tulleet mukaan toimintaan nuorina, jatkavat edelleen aktiivisina kotiliiton kävijöinä, mutta perinteinen kotiliitto ei enää tavoita nuorempia naisia samalla tavalla kuin ennen. Näin ollen useimmista kotiliitoista on ajan myötä muodostunut ikäihmisten kohtauspaikkoja, mutta sellaisenaan niillä on edelleen suuri merkitys maassamme, jossa vanhusten kokema yksinäisyys on huutava ongelma. Ystävien tapaaminen kerran viikossa kahvikupin ääressä ja hengellisen sanoman parissa on monelle vanhukselle viikon kohokohta.

Pelastusarmeijan koti- ja perhetyön logo vuosina 2000–2020.

Vuonna 2000 Pelastusarmeijan kotiliittotyö muuttui virallisesti koti- ja perhetyöksi. Tuolloin otettiin käyttöön uusi tunnus, jossa avoimen Raamatun päällä talon sijasta seisoo perhe. Samalla myös miehille suunnattu veljesliitto liittyi osaksi koti- ja perhetyötä. Perinteisten kotiliittojen rinnalle syntyi uusia työmuotoja, jotka tavoittivat naisten lisäksi 14

SOTAHUUTO

Koti- ja perhetyö halusi nostaa esiin myös yhteiskunnallisia ongelmia. Vuonna 2003 käynnistettiin erityinen projekti ja avattiin Hedvig-huone kohtauspaikaksi lähisuhdeväkivaltaa kokeneille naisille.

Pelastusarmeija alkoi tuolloin myös entistä aktiivisemmin muistuttaa siitä, että myös Suomessa esiintyy ihmiskauppaa, ja sen uhreista suuri osa on naisia.

Nykyään Suomen Pelastusarmeijassa puhutaan aikuis- ja perhetyöstä, jonka alle kuuluu perinteisten kotiliittojen lisäksi kaikki naisille ja miehille erikseen suunnattu toiminta sekä muun muassa Pelastusarmeijan järjestämät urheiluviikonloput.

Erilaiset retket ja leirit ovat alusta asti kuuluneet sekä kotiliiton että veljesliiton ohjelmaan ja ovat edelleen aikuis- ja perhetyön järjestäminä suosittuja tapahtumia.

Kotiliitto on alusta asti rakentunut neljälle pilarille, jotka ovat yhteys, opetus, palvelu ja kristillinen usko. Yhteyttä lähelle tulevat nykyaikaisesta sosiaalityöstä tutut käsitteet ”vertaistuki” ja ”kokemusasiantuntijuus”. Yhteyden kokemisella on suuri merkitys itse kullekin, mutta erityisen tärkeää se on niille, jotka kamppailevat erilaisten vaikeuksien kanssa.

1970-luvulla painetussa kotiliiton esitteessä yhteyttä kuvataan näin: ”Tapaamme toisiamme rentouttavassa ilmapiirissä ja murramme näin yksinäisyyden.”

Opetus on edelleen keskeinen osa Pelastusarmeijan naisten ryhmien toimintaa. Opetettavat asiat ovat erilaisia eri yhteiskunnissa. Joissain osissa maailmaa opetus tarkoittaa ehkä lukutaidon opettamista naisille, toisaalla mahdollisesti terveysneuvontaa. Monenlaiselle opetukselle on tarvetta edelleen myös hyvinvoivassa Suomessa, vaikka meillä teemat ovat toisenlaisia kuin vaikkapa kehittyvissä maissa.

Esimerkkejä aikuis- ja perhetyön tämänhetkisestä toiminnasta: Yllä Pelastusarmeijan lomakodin johtaja Eveliina Annala vastaanottamassa Sielunlämmittäjät-projektin puitteissa neulottuja villasukkia majuri Metti Saajorannalta.

Auttava käsi -projektissa tuetaan Pelastusarmeijan Mbagala-tyttökotia Tansaniassa.

Alla vuoden 2021 territorion naistenleirin osallistujajoukko.

Yksi osa kotiliittoaatetta on se, että naiset voimaantuvat palvelemaan omaa perhettään ja yhteisöään opettamalla niitä taitoja, joita ovat itse oppineet ja toimivat näin oman lähipiirinsä parhaaksi. Kotimaan lisäksi apua voidaan lähettää myös ulkomaille. Tästä yhtenä esimerkkinä on Suomen Pelastusarmeijan Sielunlämmittäjät-projekti, jossa paitsi neulotaan villasukkia lahjaksi suomalaisille, on myös koottu muun muassa äitiyspakkauksia Viron nuorille äideille. Auttava käsi -projektissa on puolestaan kerätty rahaa Pelastusarmeijan tyttökotiin Tansaniaan.

Kotiliiton perinteinen tunnus, avoin Raamattu muistuttaa siitä, että Jeesus Kristus on se kestävä perusta, jolle meidän tulee elämämme rakentaa. Suomen kotiliiton uranuurtajan Mary Palmerin kerrotaan tiukasti ja toistuvasti muistuttaneen, että Jumalan rakkauden ja Pelastuksen sanoman vieminen Suomen koteihin on kotiliiton ohjelmista tärkein.

Saga Lippo majuri Kuvat: Pelastusarmeijan kuva-arkisto

SOTAHUUTO

15

Kansainvälistä naistenpäivää huomioitiin rukouskävelyllä ja ”Sosiaalisella oikeudenmukaisuudella ihmiskauppaa vastaan” -webinaarilla Pelastusarmeijan Suomen nykypäivän orjuuden ja ihmiskaupan vastaisen työryhmän koordinaattori ja yhteyshenkilö Sari Vanha-Perttula kertoo, miten kansainvälisen naistenpäivän webinaari ja rukouskävely tehtiin – ja millainen merkitys sillä oli niin hänelle kuin muillekin osallistuneille.

Viime keväänä kansainvälisenä naistenpäivänä 8.3. Pelastusarmeijan aikuis- ja perhetyö sekä nykyaikaisen orjuuden ja ihmiskaupan vastainen työ organisoivat yhdessä webinaarin otsikolla ”Sosiaalisella oikeudenmukaisuudella ihmiskauppaa vastaan”. Webinaari toimi avajaistapahtumana niin Pelastusarmeijan naistyön satavuotisjuhlavuodelle kuin ihmiskaupan vastaisen työn vahvistamiselle Suomen ja Viron territoriossa toimintavuonna 2022.

Näiden teemojen yhdistäminen samaan tapahtumaan tuntui hyvin luontevalta, onhan Pelastusarmeija naistyön kautta tukenut Suomessa jo vuosisadan ajan niiden naisten ja lasten elämää, jotka ovat heikossa tai haavoittuvassa asemassa ja siksi vaarassa joutua hyväksikäytetyksi ulkopuolisten tahojen toimesta.

Luontevasti etänä Koska tapahtuman järjestämisen aikaan elimme vielä osittain koronarajoitusten alla, tuntui turvalliselta ratkaisulta järjestää tilaisuus etäyhteyksien kautta eli webinaarina. Tällöin myös useammalla tilaisuudesta kiinnostuneella ympäri Suomea ja Viroa olisi mahdollisuus osallistua. Itselleni tämä oli ensimmäinen webinaari, jonka suunnittelussa ja toteuttamisessa olin mukana.

Eversti Janet Munnia, Pelastusarmeijan kansainvälisen sosiaalisen oikeudenmukaisuuden komission johtajaa, ehdotettiin tilaisuuden alustuspuheenvuoron pitäjäksi heti suunnittelun alkumetreillä.

Alustusta kuunnellessa kävi heti selväksi, mikä valtava tieto- ja kokemusmää16

SOTAHUUTO

rä maailmalla vallitsevasta sosiaalisesta epäoikeudenmukaisuudesta Janetilla on omien Pelastusarmeijan upseerin työvuosien ja -tehtävien kautta: köyhyys, koulutuksen puute, tyttöjen heikko asema monissa kulttuureissa, rikkauden kasautuminen pienelle ihmisryhmälle – listaa voisi jatkaa loputtomiin. Esityksen aikana sain muistutuksen, miten monipuolista työtä Pelastusarmeija tekee ympäri maailmaa ennaltaehkäistäkseen lasten ja aikuisten joutumista orjuutetuksi tai ihmiskaupan uhriksi. Alustuspuheenvuoroa kuunnellessa avautui monelle kuulijalle uusi ikkuna maailman tapahtumiin, näin kommentoi eräs kuulijoista.

Paneelikeskustelussa painopiste Suomessa Paneelikeskustelun oli määrä siirtää webinaarin painopiste kansainvälisistä tunnelmista nykyaikaisen orjuuden ja ihmiskaupan tilanteeseen Suomessa.

Keskustelijoitten valitseminen pisti mietteliääksi: keillä olisi aiheesta asiantuntemusta ja kokemusta, ketkä olisivat kuulijoita, mitä mahdolliset kuulijat tiesivät aiheesta etukäteen ja mihin he halusivat vastauksia, miten onnistuisi saamaan puhujia, jotka kykenisivät lyhyissä puheenvuoroissa tuomaan esille oleellisen ja katsomaan asiaa eri tulokulmista ja keillä olisi vahvaa viestitettävää aiheesta.

Tammikuun 2022 alussa aloin perehtyä webinaarin järjestämiseen. Katsoin aiheesta lukemattoman määrän haastatteluja ja dokumentteja, luin niin Pelastusarmeijan kuin monien muiden toi-

mijoiden raportteja sekä kirjoituksia ja kyselin ystäviltäni ajatuksia mahdollisista panelisteista. Vaikutuin Pia Rendicin (pappi, terapeutti, Vapauta uhri ry:n toiminnanjohtaja) kirjoittamasta kirjasta Ihmiskaupan kasvot, joka on täynnä vahvaa tekstiä ja tietämystä mm. seksiperäisestä ihmiskaupasta. Kun vielä tuttavani ehdotti Pian kutsumista mukaan paneelikeskusteluun, olin valmis ottamaan häneen yhteyttä.

Suomen Pelastusarmeijan sosiaalisen työn puolelta sain vinkin osallistua koulutukseen, jossa kohtasin Tii Judénin Vailla vakituista asuntoa ry:stä. Olen omien työvuosieni aikana oppinut arvostamaan kokemusasiantuntijuutta ja usein harmitellut, miksi en useinkaan muista kysyä heidän mielipidettään. Koulutuksessa Tiin lausumat lämpimän viisaat käytännölliset ajatukset haastavaan elämäntilanteeseen joutuneen ihmisen kohtaamisesta ja auttamisesta tekivät vaikutuksen minuun. Halusin ehdottomasti kokemusasiantuntijan mukaan paneeliin!

Ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmän ylitarkastaja Terhi Tafarin nimeen törmäsin lähes jokaisessa artikkelissa, jotka käsittelivät ihmiskaupan uhrien auttamista Suomessa. Hänellä tuntui olevan nämä asiat ”selkärangassa”. Lisäksi Pelastusarmeija on tehnyt jo aiemmin yhteistyötä Terhin kanssa. Kutsu paneeliin lähti siis myös hänelle.

Alusta asti toivoin saavani monikulttuurisen äänen kuuluville paneelikeskustelussa. Suomessa asuu monikulttuurisia ihmisiä, jotka ovat jääneet monien syi-

Naistenpäivän webinaarin osanottajia. Ylävasemmalta vaakariveittäin: Pelastusarmeijan Suomen nykypäivän orjuuden ja ihmiskaupan vastaisen työryhmän koordinaattori ja yhteyshenkilö, sotilas Sari Vanha-Perttula Asiantuntija Tii Judén Vailla vakituista asuntoa ry:stä Pappi, terapeutti, Vapauta uhri ry:n toiminnanjohtaja Pia Rendic Ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmän ylitarkastaja Terhi Tafari Pelastusarmeijan henkilöstöjohtaja, majuri Kati Kivestö Pelastusarmeijan kansainvälisen sosiaalisen oikeudenmukaisuuden komission johtaja, eversti Janet Munn Suomen ja Viron territorion naistyön presidentti ja hengellisen elämän kehittämisen johtaja, eversti Anne-Dore Naud Ylisihteeri, majuri Saga Lippo

den vuoksi yhteiskuntamme ulkopuolelle: esimerkiksi kielitaidottomuus, ystäväverkostojen puute ja yhteiskunnan toiminnan huono tuntemus luovat riskin joutua haavoittuvaan asemaan.

Farida Rakhshandeh Rahgoui, kielitieteen tohtori, persian kielen opettaja, lupautui mukaan keskusteluun, vaikka olikin hieman huolissaan suomen kielen taitonsa riittävyydestä.

Kielikysymys nousi muutenkin esille webinaarin järjestelyissä: Janetin puhe piti tulkata suomeksi ja viroksi, hänen esittämänsä diat piti kääntää suomeksi, paneelikeskustelu tuli tulkata englanniksi ja osa dioista piti kääntää myös englanniksi – huh! Pelastusarmeijan Suomen ja Viron territorio on todella monikielinen! Ennen kuin kaikki tämä oli paketissa, taisi työtiimin viestikanavilla olla ajoittain ruuhkaa.

Pala palalta kokoon Itse kohtasin uutena ammattikuntana viestintäsektorin ammattilaiset. Mainokset, diapohjat, lehdistötiedote ja paljon muuta muovautui heidän käsiensä kautta. Mer-

kittävässä roolissa he olivat webinaaria edeltäneen rukouskävelyn materiaalien toteuttamisessa. Ennen webinaarin alkua eri paikkakunnilla jalkauduttiin kadulle kohtaamaan ihmisiä, heille jaettiin viestintäsektorin suunnittelemia ”Ihmiskauppaa vastaan, ihmisarvon puolesta”-esitteitä ja heijastimia muistuttamaan tärkeästä aiheesta. Jälkeenpäin sain kuulla kaduille lähteneiltä innostuneita kommentteja niistä kohtaamisista, joita heillä oli ollut tapaamiensa ihmisten kanssa.

Kansainvälisen naistenpäivän tapahtuma alkoi rakentua pala palalta. Uudessa moniammatillisessa työtiimissä työskentely tuntui minusta raikkaalta, mutta samalla haastavalta. Oman mausteensa niin webinaarin osien kokoamiseen kuin itse webinaarin pyörittämiseen antoi osittain vieraiden henkilöiden kanssa toimiminen vain etäyhteyksien kautta.

H-hetkellä sain huomata, miten taitavasti jokainen tarttui sovittuun tehtävään ja kantoi sopimamme vastuun. Kiitos kaikille niin konkreettista työtä webinaarin eteen tehneille kuin matkan varrella tu-

kensa antaneille ja tietoa jakaneille sekä esirukoilijoille!

Vahva signaali Erilaiset kriisit ovat hyväksikäyttäjille vahva signaali lähteä liikkeelle. Venäjä hyökkäsi Ukrainaan 24.2.2022. Me lähdimme osuvasti liikkeelle samaan aikaan. Johdatustako? Kesäkuussa Ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmän ylitarkastaja Terhi Tafari twiittasi, ettei Suomessa ole havaittu ihmiskauppaan viittaavia tekoja Ukrainan pakolaisten kohdalla. Tuntuu hyvältä, kun on saanut olla pienenä tekijänä mukana nostamassa ihmisten tietoisuutta ihmiskaupan ja nykyaikaisen orjuuden vaaroista meidän yhteiskunnassamme.

Voin olettaa, että satakunta webinaaria kuuntelemassa ollutta henkilöä on nyt kanssamme taistelemassa tätä rikollisuuden muotoa vastaan!

Sari Vanha-Perttula Pelastusarmeijan Suomen nykypäivän orjuuden ja ihmiskaupan vastaisen työryhmän koordinaattori ja yhteyshenkilö

SOTAHUUTO

17

Naistyö tänään

Yhteys ja yhdessäolo kaiken ytimessä 100 vuotta täyttävä Pelastusarmeijan naistyö on ollut aina vireää, sydämellistä ja yhteisöllistä – niin tänäkin päivänä. Sotahuuto matkusti lännestä itään tutustuen aikuis- ja perhetyöhön eri paikkakunnilla.

Millaisena naistyö näyttäytyy Salossa, Helsingissä, Sipoossa, Porvoossa ja Kuopiossa?

Pelastusarmeijan naistyö on osa aikuisja perhesektorin työtämme, johon sisältyy kotiliitto, erilaiset naistenryhmät, perhe & äiti ja lapsi -ryhmät, vauvalaulu, seniorityö, miestyö, urheilutyö, maailman rukouspäivät sekä projektit Auttava käsi ja Sielunlämmittäjät. Naistyön tavoitteena on tarjota kokouksia ja muita toimintoja perustuen neljään periaatteeseen: kristillinen usko – opetus – yhteys – palvelu. Naiset ovat myös vahvasti mukana Pelastusarmeijan nykypäivän orjuuden ja ihmiskaupan vastaisessa työssä.

Naistyön sisintä olemusta ovat juuri nämä ensiksi mainitut paikallisissa osastoissa toteutettavat kotiliitot ja naistenryhmät. Olen saanut ilokseni tehtävän tutustua viiteen tapaamiseen. On aika ottaa suunta kohti länttä ja Varsinais-Suomessa sijaitsevaa Saloa.

Käsin kaunista Salosta Salon osaston pöydillä olevat tavarat viittaavat siihen, että kohta täällä alkaa tekemisen meininki. Kuumaliimapyssyt ovat valmiina, kreppipaperit ja muut askarteluvälineet kasattu pöydille – ja toimittajaa huvittavat Sotahuudon vanhat numerot liimausalustoina. Yli jääneille lehdille on löytynyt oikeaa hyötykäyttöä.

Ensimmäisenä paikalla on Salon osaston siviilijäsen Marjo Wahlroos, joka la18

SOTAHUUTO

jittelee majuri Ave Kalmen kanssa viimeisiä tarvikkeita valmiiksi.

– Kahdeksan vuotta sitten ystäväni houkutteli mukaan. Nyt olen ollut tiiviisti, osastolla tapahtuneen remontin aikana harva se päivä, Marjo naurahtaa.

– Olemme kuin yhtenäinen perhe, tänne on aina ilo tulla.

Keittiöstä kuuluu kolinaa. Siellä on kahvihetkeä valmistelemassa Seija Laakso, jolla on mittava ura Pelastusarmeijassa. Hän on ollut pelastussotilas jo yli 40 vuotta.

– Tänne löytäminen oli korkeimman johdatusta, ja sen voimalla olen nämä vuosikymmenet ollut mukana, vaikka elämässä on tapahtunut kaikenlaista.

Sydämeni sykkii Jumalalle ja hänen sanalleen.

Normaalisti joka toinen tiistai pidetään naisten kahvi- ja keskustelupiiri, mutta aina välillä naiset kokoontuvat tekemään käsitöitä. Tällä kerralla on juuri näin: työn alla ovat hienot, suurikokoiset ruususomisteet kevätjuhlaa varten.

Aikaisemmin on myös Aven johdolla askarreltu pintakoristeltuja onnittelukortteja, joilla on kerätty osastolle varoja.

Kaikki osallistujat ovat saapuneet paikalle. Kädet huiskivat, puhe sorisee, ja samalla styroksipallot ja kreppipaperi miltei taianomaisesti saavat ruusun muodon.

83-vuotias Kerttu Timonen tosin huo-

kaa, että tässä osaaminen laitetaan koetukselle. Kerttu rukoilee mielellään eri ihmisten puolesta. – Olen ekumeeninen ihminen. Rajoja ei tunneta, Kerttu huikkaa hymyillen. Vieressä istuu Sinikka Costiander. Hän on muuttanut Turusta Saloon. – Rukoilin, että löytäisin sopivan hengellisen yhteisön. Herra johdatti tänne.

Leidien ahertaessa siirryn Aven kanssa syrjemmälle juttelemaan. Ave kertoo, että kahvi- ja keskustelupiirissä viimeisimpien kokoontumisten aiheena ovat olleet Raamatun naiset.

– Tytöt sanovat, että joka kerta majurilla on uusi nainen mukana, Ave naurahtaa. – Osallistujilla on myös omat hartauskirjat mukana, ja jaamme niistä kullekin merkityksellisiä kohtia. Siitä on syntynyt hyviä keskusteluja.

Tämän tapaamisen jälkeen Salon osastossa ovat johtajat vaihtuneet, ja siitä ovat nyt vastuussa kadetit Enni ja Robert Becker. Ave kertoo ohjeistaneensa jo Enniä. – Uudistuksia saa ja pitääkin tehdä, mutta naistenpiiriä ei saa lopettaa, Aven naurahtaa. – Tämä on monelle kuin toinen koti.

Osallistujamäärä on normaalisti 10– 15 henkilöä. Tällä kertaa paikalla ovat ryhmän seniorit, mutta mukana on välillä nuorempiakin. Se miellyttää Avea, ja hän muistuttaa, että perheet ja lapset

Yllä: majuri Ave Kalme esittelee valmista ruususomistetta ja osaston naiset työn touhussa.

Iloinen puheensorina ja paperin rapina luovat kokoontumisen äänimaailman.

Alla: 90-vuotiaalle Ulla Barkille nämä kokoontumiset ovat viikon kohokohtia. Ylijääneet Sotahuudot ovat löytäneet uuden elämän liimausalustana.

Muutin myöhemmin Suomeen ja sain Pelastusarmeijalta apua. Minulle nousi tästä rakkaudellisesta välittämisestä ihan kyyneleet silmiin. Olen 30 vuotta käynyt täällä, ja nämä ovat minulle viikon kohokohtia. Ylistän ja kiitän Jumalaa siitä, että minulla on täällä ystäviä. kannattaa huomioida osastojen toiminnassa. – Olen nähnyt usein, että nuoret ovat tulleet ensin ja tuoneet sitten vanhemmat mukanaan.

Kukat ovat tällä välillä edenneet, ja niitä on jo useampi valmiina. On aika pitää kahvitauko. Pasteijoiden ja kuivakakun äärellä vaihdan vielä muutaman sanan yhdeksänkymppisen Ulla Barkin kanssa. Hänen kuntonsa ei mahdollista askartelua, mutta hän haluaa ehdottomasti olla mukana.

– Olen Karjalasta, mutta sota-ajan tuoksinassa ajauduimme Siperiaan.

Temppelissä elämän ilot ja surut Seuraavaksi olen lähdössä kaksille treffeille. Kyseessä ovat Helsingin ruotsinkielisen Temppelin osaston torstaitreffit (Torsdagsträffen) ja Sipoon tiistaitreffit (Tisdagsträffen). Torstaitreffit pidetään Pelastusarmeijan Temppelin ja päämajan yhteisissä kahvitiloissa. Tällä kertaa treffeille on saapunut reilut kymmenen osaston aktiivista eläkeläisjäsentä.

Torstaitreffien ohjelma on hioutunut omanlaisekseen. Tilaisuus alkaa hartaustuokiolla, sitten kokoonnutaan kahveille, minkä jälkeen on useimmiten

vuorossa ohjelmanumero. Ohjelmasta vastaa usein joku osaston jäsenistä, välillä käy ulkopuolisia vieraita. Minulla on kunnia olla korona-ajan ensimmäinen ”ulkopuolinen” esiintyjä.

Majuri Camilla Rahkonen johdattaa laulun kautta hartauden äärelle. Camilla puhuu kauniisti, ja kävijät ovat hiljentyneet kuuntelemaan. Rukouksissa muistamme niitä, jotka ovat joutuneet kokemaan kovia niin pitkän pandemia-ajan kuin keväällä alkaneen Ukrainan kriisin myötä. Rukoushetken jälkeen kahvitellaan. Ohjelmanumerossani kerron kokoontuneille Sotahuudosta ja jaan ottamiani kuvia koti-Suomesta. Tilaisuuden loppuessa väki yrittää kadota nopeasti paikalta, mutta poimin muutaman kommentin siitä, mitä torstaitreffit heille merkitsevät.

Majuri Kirsti Reponen kiittelee mielenkiintoista ohjelmaa. Hän muistuttaa myös, että tämä on hyvä lääke yksinäisyyteen, josta moni kärsii. Saman allekirjoittavat pelastussotilas Margareta Silander ja siviilijäsen Ingmar Törnebladh.

Ingmar kertoo näiden hetkien täyttävän hänet lämmöllä.

Margareta toteaa yhteenkuuluvuuden välittyvän täällä. – Tuemme toisiamme ja 8 voimme jakaa elämämme ilot ja surut.

SOTAHUUTO

19

Vas: Temppelin osaston torstaitreffien (Torsdagsträffen) vetovastuulliset, majuri Camilla Rahkonen ja pelastussotilas Christina Långström.

Oik. yllä: Majuri Camilla Rahkonen hartauden äärellä. Hän puhuu kauniisti, ja kävijät ovat hiljentyneet kuuntelemaan.

Oik. alla: Pelastussotilaat Kaj Silander ja Kirsti Reponen ottamassa osaa yhteislauluun.

8

Kahvisali on hiljentynyt, ja järjestysvastuussa olevat majuri Camilla Rahkonen ja pelastussotilas Christina Långström jäävät vielä hetkeksi juttelemaan.

Korona-aikaan tapaamiset eivät olleet säännöllisiä rajoitusten takia. Camilla ja Christina toivovat, että nämä epävarmuuden ajat ovat takanapäin. – On ollut huojentavaa, että olemme saaneet jälleen kokoontua normaalisti.

Torstaitreffeille molemmat sukupuolet ovat tervetulleita, tosin osallistujista enemmistö on naisia. Christina, joka soittaa Temppelin soittokunnassa, kertoo siellä tilanteen olevan päinvastainen.

– Miehet ovat instrumenttien ääressä.

Temppelissä kokoontuu kahden viikon välein myös Stick-café, jossa neulotaan yhdessä. Stick-Caféssa on valmistettu lämpimiä Sielunlämmittäjien projekteihin ja Temppelin joulumyyjäisiin sekä sukkia tarvitseville. Villasukista puheen ollen tänä vuonna Pelastusarmeijan naistyö on järjestänyt villasukkien suunnittelukilpailun 100-vuotisjuhlan kunniaksi. Joululehdessä esittelemme parhaat sukat ja 20 SOTAHUUTO

kerromme Sielunlämmittäjät-projektista hiukan lisää.

Tiedustelen lopuksi, miten naistyön saisi pidettyä vireänä ja kiinnostavana.

– On kuulosteltava yhteiskunnan tarpeita, mille olisi tarvetta. Lainaten ystävääni, miten tärkeää onkaan tavata kolmiulotteisia ystäviä näin koronan jälkeen, Christina päättää hymyillen.

Sipoon sydämelliset siskot Seuraavana tiistaina tapaan Itä-Helsingissä jälleen Christinan sekä majuri Sinikka Rökmanin, joka on vastuussa Sipoon Tisdagsträffenistä. Matkalla Sipooseen jututan samalla Sinikkaa. Hän kertoo Sipoossa olleen Pelastusarmeijan työtä jo pitkään.

– Vuosikymmeniä sitten Sipoossa oli oma osastokin. Se osasto oli tunnettu ”kyläsodistaan”, evankelioimisretkistä alueen kyliin. Nykyinen tiistaitreffi on saanut alkunsa kotiliitosta, jonka nimi on muuttunut ajan myötä. Osastotoiminnan päätyttyä olemme kokoontuneet Sipoon Nikkilän taajamassa sijaitsevassa seniorien asuinkompleksissa ”Kullenissa”.

Tiistaitreffit järjestetään parittomina viikkoina. Viime aikoina osallistujia on ollut kymmenkunta. Koronavuodet ovat karsineet kävijämäärää. – Osallistujamme ovat eläkeläisiä, joten tämä aika ei ole ollut helppo. He arvostavat sitä, että toimintaa pidetään yllä. Monet heistä ovat käyneet täällä vuosia.

Perillä iloiset naiset valmistelevat tilaisuutta jo keittiössä ja juttelevat salin puolella. Lähestyn 85-vuotiasta Rea Holmbergia, joka on keittämässä kahvia. – Täällä saa laulaa ja jakaa kertomuksia elämästä – se on meille vanhemmille hyvin tärkeää. Kiitos kaikille naisille, jotka jaksavat pyörittää tällaisia tapaamisia. Tämä on läheisyyden työtä.

Keittiössä on myös Marianne Holm, joka kertoo arvostavansa näiden tilaisuuksien sosiaalisuutta. Hän on tänä vuonna liittynyt mukaan kuultuaan asiasta ystävältään Johanna Lindströmiltä. Johanna onkin tänään paikalla. – Ystävyys ja yhdessäolo on tärkeää, ja jos joku ei pääse mukaan, niin soitan hänelle.

Majuri Sinikka Rökman johtamassa Sipoon tiistaitreffejä (Tisdagsträffen).

Pelastussotilas Christina Långström säestää lauluhetkiä kitaralla.

Tapaamisen kruunaa herkullinen mansikkakakku.

Ystävykset Marianne Holm ja Johanna Lindström arvostavat näiden tilaisuuksien sosiaalisuutta.

Kaija Ekström puolestaan toivoo, että useampi pääsisi osalliseksi tästä yhteisöllisyydestä. – Olen ollut täällä kauan ja muistan vuodet, kun oli pitkät pöydät täynnä. Ikä vain tulee meillä kaikilla vastaan. Täällä saamme kuulla Jumalan sanaa, ja ei vain Raamatusta luettuna, vaan koskettavina tarinoina.

Niin on myös tänään. Sinikka Rökman aloittaa tilaisuuden hartaudella, jossa hän puhuu kauniisti siitä, miten auttaminen lähtee sydämestä ja miten konkreettinen auttaminen heijastaa kristillistä arvomaailmaa. Laulun ja rukouksen jälkeen minua pyydetään toistamaan torstainen esitys.

Tilaisuuden kruunaavat kahvit, Mariannen leipoma maistuva mansikkakakku ja kukitus. Naiset olivat luulleet tilaisuuden olevan kevätkauden viimeinen, ja siksi he ovat muistaneet Sinikkaa ja Christinaa kukkasin. Sinikka korjaa, että yksi tapaaminen on vielä ennen kesää. – Ei haittaa, kukkia on aina ihana saada, Sinikka naurahtaa.

Porvoossa saa olla oma itsensä Pari päivää myöhemmin löydän itseni jälleen Itä-Uudeltamaalta, tällä kertaa aamutuimaan. Porvoon osaston vaaleanpunaisessa rakennuksessa on alkamassa naisten rukousaamiainen.

Siviilijäsen Merja Hongisto on ollut pitkään mukana, mutta nyt hän on ensimmäistä kertaa järjestämässä aamiaistilaisuutta. Hän myöntää positiivisen

jännityksen. – Koin, että on aika ottaa vastuuta. Tällaiset kokoontumiset ovat naisille tärkeitä.

Aamun musiikkipuolessa on auttamassa Sirkka Lankinen kitaran kanssa.

Hän nauttii yhteiskristillisistä toiminnoista ja on välillä Armeijan tilaisuuksissa mukana. – Uskovien yhteys virkistää.

Kitaransoitosta hän kiinnostui 70-luvulla saadessaan vanhan kitaran. – Olen innostunut, että saan edistää laulaen evankeliumia.

Kaisa Venninen toimii emäntänä tilaisuuksissa, joissa on ruokatarjoiluja. Hän on alan ammattilainen ja tyytyväinen, että on voinut tehdä hyvää tällä tavalla jo kymmenisen vuotta. – Olen muuttanut Porvooseen, joka oli minulle vieras kaupunki. Täältä löysin ihanaa yhteyttä.

Osastolle saapuu tusinan verran vanhempia rouvia ja yksi nuorempi. Tervehdin paria heistä, Ritva Erikssonia ja Ljudmilaa. He kertovat pitävänsä näistä tilaisuuksista kovasti. Raamatunluvun jälkeen on maistuvan puuro- ja voileipäaamiaisen vuoro. Istuudun nuorehkoa naista vastapäätä. Hän esittäytyy 39-vuotiaaksi Eeviksi. Hän oli vieraillut aikaisemmin viikolla ensimmäistä kertaa Soppamajakassa, ja se oli tehnyt häneen myönteisen vaikutuksen.

– Tänne oli helppo tulla – ja tuntuu, että täällä saa olla oma itsensä.

Aamiaisen jälkeen ohjelma jatkuu hartaustekstien luvulla ja yhteisellä rukoushetkellä. Merja pyytää huomaa-

maan servieteissä näkyvät linnut. Hän lukee ryhmälle Matt. 6:26–27: ”Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivät ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ja olettehan te paljon enemmän arvoisia kuin linnut! Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa?” Hän muistuttaa, että kaikkia huolia ei tarvitse yksin kantaa – 8 ne voi aina tuoda Herran eteen.

SOTAHUUTO

21

Porvoon rukousaamiaisen osallistujat yhteislaulun äärellä, kitarassa Sirkka Lankinen.

Eevi on käymässä rukousaamiaisella ensi kertaa.

– Tänne oli helppo tulla – ja tuntuu, että täällä saa olla oma itsensä.

Rukousaamiaisen tarjoiluja. Kaisa Venninen toimi aamun emäntänä.

8

Tilaisuuden lopuksi Sirkka esittää potpurin rytmikkäitä 70-luvun hengellisiä lauluja. Miten iloinen ja virkistävä lopetus! Naiset ja minä lähdemme osastolta hymyssä suin.

Luojan luomana Kuopiossa Matkamme päättyy hiukan kauemmaksi koilliseen, kauniin Kallaveden rannalla sijaitsevaan iloisten ihmisten Kuopioon.

Osastonjohtaja, majuri Metti Saajorannalla on hetki aikaa jutella ennen osallistujien saapumista käsityökahvilaan.

– Tämä toiminta sai alkunsa kaksi vuotta sitten. Osasto oli puoli vuotta kiinni, mutta osa heistä tapasi keskenään tällä välin. Saapuessani maaliskuussa he palasivat ilolla, Metti kertoo kiitollisena. – Nuorin osallistuja on ollut kaksikuukautinen ja vanhin yhdeksänkymmenen.

22

SOTAHUUTO

Vaikka kyse on käsitöistä, siihen saa osallistua myös muutoin. – Olemme kaikki Luojan luomia, se riittää... Ei ole pakko luoda mitään käsin, Metti naurahtaa. Tällä hetkellä ryhmä valmistaa tuotteita – sukkia, kaulureita ja kasseja – syksyn myyjäisiin.

Normaalisti käsityökahvilaan saapuu noin 8–10 henkeä. Käsityökahvila on osa naistyötä, mutta myös miehet ovat tervetulleita. Tänään paikalla on lisäkseni yksi toinen mies. Häntä hiukan ujostuttaa, joten annetaan puheenvuoro naisille.

Kahvila alkaa hartaudella. Metti puhuu, että olemme Jumalan valittuja.

Hyvä uutinen on, että Jumalan valinta perustuu siihen, mitä hän haluaa antaa meille – ei siihen, mitä me haluamme antaa hänelle.

Hartauden jälkeen on kahvihetki, sitten alkavat neulepuikot viuhua. Puikkojen kilinää säestää iloinen puheensorina.

Tuija Ruotsalaisella on työn alla kauluri.

– Olen oppinut paljon käsitöistä, se on ihanaa seuran lisäksi. Tämä on tällaista helposti lähestyttävää evankelioimista.

Samaa mieltä on Paula Munter, joka esittelee upeaa kassia ja pitkiä villasukkia, jotka hän on aiemmin valmistanut.

– Olen niin onnellinen, että voimme kokoontua taas. On niin siunaavaa, miten ryhmämme on uskossaan eläväisiä.

Se on suuri lahja Jumalalta.

– Rukoillaan ja rupatellaan – joskus vähän lauletaankin, Eila Mikkonen vierestä täydentää.

Eläkeupseeri Maija Ylkänen ei ole käsityöihminen, mutta nauttii hengellisestä yhteydestä. Hän iloitsee siitä, että Kuopion osasto on jälleen auki.

Kuopion osaston käsityökahvilassa tehdään käsitöitä, rukoillaan ja rupatellaan.

Alla: 90-vuotias Aili Mensio auttaa Annikki Soinista pistelemällä nuppineuloja.

– Se on ollut todellinen kiitosaihe!

Oman paikan löytäminen on tärkeää, ja tässä on se mahdollisuus monelle.

Eija Voutilainen on laskenut käsityöt hetkeksi alas tarkistaakseen kahvitermarin tilanteen.

– Tässä yhdistyy ihanasti käsityöt ja hengellisyys. Jaamme rukousaiheita, sillä tämä on turvallinen yhteisö. Olemme löytäneet toisistamme uusia ystäviä. Haluan kiittää myös Metistä – ihanaa, kun hän on myös käsityöihminen ja antaa meille uutta innostusta.

Annikki Soininen ei neulo, mutta rakastaa ompelua. Hänellä on työn alla esiliina. Aili Mensio on auttamassa Annikkia, hän pistelee nuppineuloja kankaaseen.

– Ihanaa, kun täällä on vapaus tehdä omien, Jumalan suomien kykyjen mukaan, Annikki huikkaa työn lomasta.

Annetaan viimeinen sana ryhmän ikäkuningattarelle, 90-vuotiaalle Ailille,

jonka ensikosketus Pelastusarmeijaan tapahtui evakkoaikana vuonna 1939.

– Muistan, miten saavuimme junalla karjavaunussa ja Pelastusarmeijan upseerit ja sotilaat olivat meitä vastassa.

He tarjosivat puuroa ja isolla kuparipannulla kahvia, oi että! Aili sanoo hymyillen, mutta silmät liikutuksesta kostuen.

Aili jakaa vielä eläväisiä muistoja evakkovuosilta ja sodan jälkeiseltä ajalta. Ailin kertoillessa muut naiset ovat kokoontuneet rukouspiiriin. Hetki päättyy rukouspyyntöihin ja voimallisiin kiitoksiin Herralle. Yhdessä on hyvä olla!

Katse kohti tulevaa Mitä tästä kierroksesta jäi käteen mukavien tapaamisten lisäksi? Pelastusarmeijan naistyö näyttäytyi sydämellisenä, yhteenkuuluvuutta ja yhteisöllisyyttä korostavana toimintana. Sanat ystävät ja yhdessäolo toistuivat keskusteluissa. Tapaamani henkilöt olivat suurimmalta osin

Yllä osastonjohtaja, majuri Metti Saajoranta esittelemässä työn alla olevaa villatakkia.

Alla esimerkkejä käsityökahvilan aikaansaannoksista.

eläkeikäisiä johtuen tapahtumien kellonajasta. He toki jakoivat yhteisen huolen nuorempien saamisesta mukaan toimintaan jatkuvuuden, uusien ideoiden ja intomielen takaamiseksi. Tämä kierros on kuitenkin vain pieni pintaraapaisu siitä, mitä tapahtuu kautta Suomen; hyviä esimerkkejä nuorille ja nuorille aikuisille suunnatuista ohjelmista ovat muun muassa Tampereen osaston äitien vertaistukiryhmä ja Vaasan osaston nuortenillat.

Tapaamisista välittyi luottamus Jumalaan – hän on varjellut Pelastusarmeijan naistyötä 100 vuotta, ja suuressa armossaan pitää huolen uskollisistaan myös tulevaisuudessa.

Toni Kaarttinen Kuvat: Toni Kaarttinen

SOTAHUUTO 23

Raamatun naiset ​Tänä vuonna vietetään Pelastusarmeijan naistyön 100-vuotisjuhlaa Suomessa. Juhlistamme tätä sarjalla, jossa kansainvälisen ja kotimaisen naistyön ansiokkaat naiset

Martta

tutustuttavat meidät Raamatun tärkeimpiin naisiin.

’Jeesus vaelsi eteenpäin opetuslastensa kanssa ja tuli erääseen kylään. Siellä muuan nainen, jonka nimi oli Martta, otti hänet vieraakseen. Martalla oli sisar, Maria. Tämä asettui istumaan Herran jalkojen juureen ja kuunteli hänen puhettaan. Martalla oli kädet täynnä työtä vieraita palvellessaan, ja siksi hän tuli sanomaan: ”Herra, etkö lainkaan välitä siitä, että sisareni jättää kaikki työt minun tehtäväkseni? Sano hänelle, että hän auttaisi minua.”’

Luuk. 10:38–40 Luimme juuri kahdesta sisaruksesta, Mariasta ja Martasta, jotka asuivat Betanian kaupungissa. He molemmat olivat Jeesuksen ystäviä, ja kun Jeesus opetuslapsineen saapui heidän kotiinsa, Martta toivotti heidät lämpimästi tervetulleiksi ja ryhtyi työhön. Martan harmiksi hänen sisarellaan Marialla oli täysin toisenlaiset aikeet! Maria jätti Martan kotitöihinsä ja keskittyi kuuntelemaan Jeesuksen opetuksia.

Suhteessamme Jeesukseen toiset ovat enemmän Marian ja toiset Martan kaltaisia. Meissä kaikissa on todennäköisesti molempien ominaisuuksia. Monet pelastusarmeijalaiset samaistuvat Marttaan tässä kertomuksessa. Meille ei vain ole luontevaa olla passiivisia kristittyjä – meillä on velvollisuuksia, vastuuta, missio! Joskus olemme taipuvaisia määrit24

SOTAHUUTO

telemään itsemme palvelutekojemme kautta, mikä saattaa kääntää huomiomme pois kaikkein tärkeimmästä.

Käytännössä ilman riittävää lepoa me uuvumme. Jos vain teemme palvelu-

työtämme ilman taukoja ja virkistystä, meistä tulee välipitämättömiä ja epämotivoituneita kristittyjä. Niin kuin kävi Martalle, inhimillinen puolemme antaa lopulta periksi ja alamme purkaa turhautumistamme toisiin ihmisiin.

”Martta, Martta, sinä huolehdit ja hätäilet niin monista asioista. Vain yksi on tarpeen. Maria on valinnut hyvän osan, eikä sitä oteta häneltä pois.”

Luuk. 10:41–42 Vaikka Maria ärsytti ahkeraa sisartaan, hän näytti mallia oikeanlaisesta suhteesta Jeesukseen. Hän otti tämän vastaan syvän hengellisesti, uhmasi aikansa yhteiskunnallisia odotuksia ja vietti kallisarvoisen hetken kuunnellen Jeesuksen opetuksia. Vastavuoroisesti Jeesus sivuutti perinteiset sukupuoliroolit, iloitsi Marian halusta oppia ja rohkaisi tämän siskoa tulemaan mukaan.

Luukkaan evankeliumin luvussa 10 Jeesus ei sano, etteikö Martan palvelu olisi tärkeää: töitä riittää, ja tiedämme, että tekijöitä on vähän! Toisten palveleminen

on tervettä ja tärkeä osa Jeesuksen seuraajana olemista, mutta palvelu itsessään ei ole kaikkein tärkeintä. Jeesus ei nuhdellut Marttaa ja tämän palvelevaa luonnetta, vaan lempeästi oikaisi hänen ”huolehtimistaan ja hätäilyään” muistuttamalla toisesta, paremmasta vaihtoehdosta, joka oli levätä Jeesuksen jalkojen juurella.

Pohdi mielessäsi:

Kertomus Marian ja Martan kohtaamisesta Jeesuksen kanssa sisältää meille kristityille tärkeän opetuksen prioriteeteista ja asenteista. Meille muistutetaan, että on mahdollista elää Jumalaa kunnioittavaa elämää, jossa lepoa ja palvelua arvostetaan yhtä paljon. Vastustakaamme siis sekä Pelastusarmeijana että yksilöinä kiusausta keskittyä vain siihen, mitä pitää tehdä, jotta emme unohtaisi, missä meidän pitää olla: Jeesuksen jalkojen juurella.

•

Onko oma tärkeysjärjestykseni kohdallaan?

•

Kuinka usein jätän työni ja huoleni ja päätän viettää aikaa Jeesuksen kanssa?

•

Mikä on kutsumukseni? Olenko omistautunut Kristukselle ja hänen sanalleen, vai kiinnostaako hyvän tekeminen minua enemmän?

Rosalie Peddle komentaja Pelastusarmeijan kansainvälisen naistyön presidentti Maalaus: Johannes Vermeer: Kristus Martan ja Marian luona (1654–1656)

Rosalie Peddle Komentaja Rosalie Peddle vihittiin Pelastusarmeijan upseeriksi Kanadan ja Bermudan territoriossa vuonna 1976, hänen kadettirenkaansa oli Voitokkaat. Komentaja Peddle meni naimisiin vuonna 1978, minkä jälkeen hän palveli yhdessä aviomiehensä, kenraali Brian Peddlen kanssa Kanadassa osastoissa, piiripäämajassa ja upseerikoulussa.

komentaja

Maailman naistyön presidentti

Vuonna 2007 komentaja Peddle sai ensimmäisen kansainvälisen määräyksensä Aucklandiin Uuden-Seelannin, Fidžin, Tongan ja Samoan territorioon piirin henkilöstösihteeriksi.

Kansainvälinen palvelus jatkui vuonna 2009 muutolla Lontooseen, missä hän palveli everstin arvolla Ison-Britannian ja Irlannin territorion naistyön sihteerinä.

Vuonna 2011 komentaja Rosalie palasi kotiterritorioonsa ja määrättiin komentajan arvolla sekä territorion naistyön presidentiksi että territorion hengellisen elämän kehittämisen sihteeriksi.

1. syyskuuta 2014 komentaja Rosalie määrättiin Amerikan ja Karibian vyöhykkeen naistyön sihteeriksi kansainväliseen päämajaan, ja marraskuussa 2015 hänestä tuli Maailman naistyön sihteeri.

Komentaja Rosalie johtaa maailmanlaajuista Pelastusarmeijaa aviomiehensä, kenraali Peddlen rinnalla. Hänen nykyinen, 3. elokuuta 2018 alkanut määräyksensä on Maailman naistyön presidentti.

Komentaja Rosalieta innoittaa luja usko Jumalaan, intohimoinen suhtautuminen Pelastusarmeijan missioon ja myötätunto ihmisiä kohtaan. Valtava into kehittää naispuolisten upseerien johtajuustaitoja on keskeinen osa hänen palvelutyötään.

Komentaja Rosalie pitää kävelystä, pyöräilystä ja lukemisesta. Hänen suosikkikutsumanimensä on nykyään ”Nanny”, sillä viisi lastenlasta tuovat hänelle suurta iloa ja onnea!

SOTAHUUTO 25

Naistyö huomenna

Hetkiä hengähtämiseen ja hengellisyyteen Olemme tässä numerossa esitelleet Pelastusarmeijan naistyön menneisyyttä ja nykyisyyttä, ja nyt on aika suunnata silmät tulevaisuuteen. Millaista on naistyö huomenna? Pöydän äärelle ovat saapuneet keskustelemaan upseerikoulun kadetit Enni Becker ja Taina Kaikkonen. Katsotaan, mihin tämä keskustelu johtaa!

Kadetit Enni Becker ja Taina Kaikkonen ovat upseerikoulun lähiopetuspäivillä päämajassa. He ovat nyt toisen vuoden kadetteja, joten opintoja on takana reilu vuosi. Enni toimii Salon osaston johtajana yhdessä miehensä, kadetti Robert Beckerin kanssa, ja Taina puolestaan toimi haastatteluhetkellä Kouvolan osaston avustajana. Syyskuun alusta Taina on toiminut Lahden osaston avustajana. Heille molemmille Pelastusarmeija ja sen naistyö on tuttu jo vuosien takaa.

Millaisena näette Pelastusarmeijan naistyön tällä hetkellä?

Enni: – Omassa osastossamme naistyö on parhaillaan melko aktiivista, meillä toimii naisten piiri joka toinen tiistai.

Meillä on todella mukava porukka, ja se on tuo kivaa yhteisöllisyyttä. On hienoa jutella naisten kesken asioista ja opiskella yhdessä Raamattua. Tutkia sitä yhdessä naisen näkökulmasta ja jakaa siihen liittyviä ajatuksia ja tuntemuksia.

Naistyö on tärkeä osa Pelastusarmeijan toimintaa.

Taina: – Kuten Enni sanoi, se on olennainen osa toimintaa. On tärkeää, että naisetkin saavat omaa aikaa.

Enni: – Toki on myös tärkeää keskustella yhdessä miesten kanssa, mutta tietyt asiat ovat niin uniikkeja, että naisten keskinäiset, yhteiset hetket ovat tärkeitä.

26

SOTAHUUTO

Taina: – Tästä hyvänä esimerkkinä valtakunnalliset naisten viikonloput. Ne ovat olleet oikein miellyttäviä hetkiä, kun on saanut viettää yhdessä aikaa muiden kanssa rauhassa. Naiset tarvitsevat rauhaa ja omaa aikaa, sillä edelleen useimmiten me naiset pyöritämme perheen arkea. Miehet usein menevät ura edellä.

Enni: – Onhan tämä kovin vanhanaikaista ajatella näin – mutta kyllä se edelleen suuremmalti näin on.

Miten näette, että naistyötä voi kehittää tulevaisuutta ajatellen?

Taina: – Varttuneemmat sukupolvet alkavat olla iässä, etteivät välttämättä jaksa olla enää aktiivisesti mukana. Sitten on monia arjen kuormittamia, ruuhkavuosia eläviä naisia, jotka harvemmin pääsevät irrottautumaan mukaan. Heidät kannattaa pitää mielessä uusia toimintoja kehittäessä.

Enni: – Työ ja kotielämä vievät helposti suuren ajan elämästä, hetkiä hengähtämiseen tarvitaan.

Taina: – Meillä on Armeijassa perhetoimintoja lapsille ja heidän äideilleen, mikä on hienoa. Mutta kyllä tällaiset hetket hengähdystä tarvitseville olisivat tärkeitä. Sen ympärille voisi kehitellä kaikenlaisia toimintoja, kuten pieniä kauneudenhoidon ja rentoutumisen mahdollisuuksia.

Enni: – Hyvä ajatus!

Taina: – Olin aiemmin mukana toiminnassa, jossa tällaisia iltoja järjestettiin.

Niiden vastaanotto oli hyvin positiivinen.

Monesti saimme kauneudenhoidon ammattilaisilta näitä palveluksia lahjoituksena.

Olette molemmat kouluttautumassa upseereiksi ja tulette johtamaan osastoja. Millainen painotus naistyöllä tulee olemaan osastoissanne?

Taina: – Toki kummallekin sukupuolelle pitää olla tasapainoisesti toimintoja.

Tulen itsenäisesti johtamaan osastoa, joten on tärkeää löytää luotettava vapaaehtoinen, joka ottaisi vastuun miesten toimintojen pyörittämisestä. On vain fakta, että naistoimintaan tarvitaan nainen, ja miestoimintaan mies vetovastuuseen.

Ketään ei saa unohtaa, ja edelleen haluan painottaa yhteistä aikaa keskustelemiselle ja olemiselle, hetkeä hengähdykselle.

Enni: – Olemme jatkaneet naisten piiriä, joka Salossa toimii. Se on ollut aktiivinen, pitkään toimiva ryhmä – jo aikojen takaa kotiliitosta asti. Ryhmässä olemme muun muassa askarrelleet, lukeneet yhdessä hartauskirjoja ja keskustelleet niistä.

Jokainen on tuonut oman hartauskirjansa, lukenut sieltä pätkän, ja sitten olemme kes8 kustelleet sen nostattamista ajatuksista.

SOTAHUUTO

27

”Ei ole itsestäänselvyys, että nainen voi päästä johtamaan seurakuntaa – toimimaan paimenena ja opettajana. Pelastusarmeijassa näin on toimittu alusta asti.”

8

Taina: – Aiemmin ollessani Lahden osaston sotilas paikallinen naisten piiri tuli tutuksi. Se tapahtui päiväsaikaan, niin siellä oli enimmälti iäkkäämpiä ihmisiä mukana. Nykyisin se on illalla, mikä on hienoa, joten useammalla on mahdollisuus ottaa osaa. Tarvitsemme kaikenikäisiä ihmisiä mukaan Armeijaan.

Enni: – Näin on, meidän on hyvä tavoitella myös nuoria. Vanhempia toki unohtamatta.

Tasa-arvoisuus on ollut Pelastusarmeijan ytimessä sen alusta alkaen. Toteutuuko se mielestänne hyvin tämän päivän Armeijassa?

Taina: – Mielestäni oikein hyvin. Ei ole itsestäänselvyys, että nainen voi päästä johtamaan seurakuntaa – toimimaan paimenena ja opettajana. Pelastusarmeijassa näin on toimittu alusta asti.

Enni: – Olemme olleet onnekkaita kasvaessamme tähän kulttuuriin. Eri puolilla maailmaa kulttuurit ja ajatukset tasa-arvosta ovat hyvin erilaisia – on hienoa, että voimme näyttää organisaationa ja hengellisenä yhteisönä tasa-arvoista esimerkkiä.

Miten Pelastusarmeija voisi edistää tasa-arvoisuutta yhteiskunnallisesti?

Taina: – Olemalla esillä ja nostamalla tätä aihetta esiin...

Enni: – ...ja näyttämällä esimerkkiä. Kun ihmiset esimerkiksi saapuvat osastolle, jota johtaa pariskunta, he näkevät, että he ovat osastonjohtajina tasa-arvoisia ja jakavat tasapuolisesti tehtävät ja vastuut. Molemmilla on samanlainen vastuu hengellisestä työstä.

Lopuksi kuka maailman naisista on esikuvanne?

Enni: – Oma äitini ehdottomasti. Hän on tuore upseeri, ja haluan seurata hänen näyttämäänsä erinomaista esimerkkiä.

Taina: – Kyllä minun on pakko sanoa Pelastusarmeijan äiti, Catherine Booth. Hän astui rohkeasti esiin ja otti vastuuta. Hatunnosto myös Williamille, joka antoi hänen tehdä näin.

Catherine oli lahjakas, ja hän osasi valloittaa yleisönsä – sai heidät seuraamaan hyvää esimerkkiä ja Jumalan Sanaa.

Toni Kaarttinen Kuvat: Toni Kaarttinen

28

SOTAHUUTO

Naistyö huomenna

Tasa-arvoisuus on tärkeää Esitimme kadettiemme kanssa käydyt kysymykset myös muutamille Pelastusarmeijan työntekijöille ja ystäville. Tampereen osaston sosiaaliohjaaja Veera Haapalahti, Armeijan nuori vapaaehtoinen Matilda Kaila ja Porvoon Solhemin päiväkodin johtaja Sofia Antman jakavat ajatuksiaan.

Sofia Antman Solhemin päiväkodin johtaja

Veera Haapalahti Tampereen osaston sosiaaliohjaaja (opintovapaalla)

– Olen ollut ohjaajan roolissa äitien vertaistukiryhmässä. Koin siitä roolista käsin ryhmän antoisaksi keskusteluiltaan ja kohtaamisiltaan. Ryhmissä keskiössä pitäisi olla ilmapiiri, jossa jokainen saa kokea olevansa arvokas ja tervetullut sellaisena kuin on. Monilla on paineita olla tietynlainen, jotta tulisi nähdyksi ja hyväksytyksi.

– Pelastusarmeijassa tasa-arvoisuus näyttää toteutuvan hyvin. Naiset ja miehet ovat upseereina ja muissa rooleissa tasapuolisesti omien kykyjensä ja kutsumuksensa mukaan. Itse naisena olen kokenut pelastusarmeijalaisten, myös miesten, kohtaavan minut lämmöllä ja kunnioituksella. Yhteiskunnallisesti ajateltuna Pelastusarmeija voisi tuoda enemmän esille tätä vahvuuttaan tasa-arvoisena toimijana.

Matilda Kaila varhaiskasvatuksen opiskelija, Pelastusarmeijan vapaaehtoinen

– Olen toiminut vapaaehtoisena Tampereen osastossa ja ollut mukana nuorten leireillä. Mielestäni pitää muistaa huomioida nuoret. Esimerkiksi omalla kohdallani, jos tiedän muiden osallistujien olevan paljon vanhempia, niin silloin ei tule lähdettyä mukaan. Itse pidän esimerkiksi lautapeleistä, joten vaikka peli-illat voisivat olla mukavia.

– Mummini on esikuvani, hän on aina ollut hyvin aktiivinen.

Kun olin pieni, hän toimi leirimummina lastenleirillä. Siitä on hyviä muistoja.

– Naistyössä pitäisi olla keskiössä naisia voimaannuttavat asiat. Myös tasa-arvon edistäminen olisi tärkeä aihe – esimerkiksi työpajat koskien tasa-arvoisuuden edistämistä voisivat olla mainio idea. Meidän yksikössämme tasa-arvo on erittäin tärkeää, ja siksi teemme sääntöjä, toimintatapoja ja päätöksiä yhdessä, jotta kaikki kokisivat itsensä osallisiksi ja tasaarvoisiksi. Pelastusarmeijalla työnantajana on se haaste, että toiminta on hyvin laajaa – miten luoda toimintatapoja ja mahdollisuuksia, jotka olisivat kaikille toteutettavissa kaikissa toimipisteissä, suoden samat mahdollisuudet.

– Esikuvani on Alva Forsius. Hän oli yksi niistä, jotka toivat Pelastusarmeijan toiminnan Suomeen. Hän oli aivan mahtava nainen, joka näki sen ajan naisten hädän ja pystyi auttamaan heitä muun muassa perustamalla synnytyslaitoksen ja Suomen ensimmäisen äiti-lapsi-ensikodin Solhemin – joka on nyt päiväkotimme! Voin vain kuvitella, miten vahva piti olla siihen aikaan, että pystyi yksin tekemään tällaista mahtavaa työtä naisten hyvinvoinnin edistämiseksi.

SOTAHUUTO 29

Bibelns kvinnor I år firar Frälsningsarméns kvinnoarbete sitt 100- årsjubileum i Finland.

Vi uppmärksammar det med en artikelserie, där ansedda kvinnor inom vårt internationella och nationella kvinnoarbete bekantar oss med Bibelns viktigaste kvinnor.

Marta Medan de var på väg kom Jesus in i en by, och en kvinna som hette Marta tog emot honom i sitt hem. Hon hade en syster, Maria, som satte sig vid Herrens fötter och lyssnade till hans ord. Marta däremot var upptagen med alla förberedelser, och hon kom fram och sade: ”Herre, bryr du dig inte om att min syster har lämnat mig att sköta allting själv? Säg nu till henne att hon hjälper mig.”

Luk. 10:38–40 Vi läste just om två systrar, Maria och Marta, som bodde i staden Betania. Båda var Jesu vänner, och när Jesus kom till deras hem med sina lärjungar, önskade Marta dem varmt välkomna och började passa upp. Till Martas förtret hade hennes syster Maria helt andra planer! Maria överlät hushållsarbetet till Marta, satte sig ner och lyssnade till Jesu undervisning.

I vårt förhållande till Jesus är endel av oss mera som Maria, medan andra är lika Marta. Troligen har vi alla varderas egenskaper inom oss. Många salvationister identifierar sig sig säkert med berättelsens Marta. Det passar oss inte att vara passiva kristna – vi har ju uppgifter, ansvar, mission! Ibland kan vi ha en tendens att att definiera oss själva genom våra gärningar, vilket kan vilseleda oss angående vad som egentligen är viktigt.

Utan tillräcklig vila mattar vi ut oss. Om vi bara fortsätter att tjäna utan pauser och återhämtning, blir vi ointresserade och omotiverade kristna. Så går det som för Marta, vår mänskliga sida tar överhanden , och vi börjar lasta över vår frustration på andra människor.

30 SOTAHUUTO

Herren svarade henne: ”Marta, Marta, du bekymrar dig och oroar dig för så mycket. 42 Men bara ett är nödvändigt. Maria har valt den goda delen, och den ska inte tas ifrån henne.”

Luk.10:41–42 Fast Maria irriterade sin flitiga syster med sitt beteende, visade hon modell för en riktig relation till Jesus. Hon hälsade på Honom djupt andligt och underordnade sig inte sin tids sociala förväntningar, utan använde sin tid till att lyssna på Jesus. I gengäld brydde sig Jesus inte om de traditonella könsrollerna och gladde sig i stället åt Marias vilja att lära och uppmuntrade hennes syster att komma med.

I Lukasevangeliets 10 kapitel säger Jesus inte att Martas tjänande skulle var oviktigt: alltid finns det arbete och vi vet att

arbetarna är få! Att tjäna andra är en god och betydelsefull del av att följa Jesus, men tjänandet i sig är inte det viktigaste. Jesus klandrade inte Marta och hennes tjänande natur, utan lindrade hennes oro och ilska genom att påminna om ett annat, bättre alternativ, att sätta sig vid Jesu fötter.

Berättelsen om Marias och Martas möte med Jesus innehåller en djup lärdom om de kristnas prioriteringar och attityder. Det är en lektion som påminner oss om att det är möjligt att leva ett liv till Guds ära , där vila och tjänande uppskattas lika mycket. Låt oss vara sådana, både som Frälsningsarmé och individer,som motstår frestelsen att bara koncentrera oss på det som borde göras, så vi inte skulle glömma, var vi ska vara: vid Jesu fötter.

Fundera på: •

Är min egen prioritetsordning som den ska?

•

Hur ofta lägger jag mitt jobb och mina bekymmer åt sidan och besluter mig för att tillbringa tid med Jesus?

•

Vad är min kallelse? Ägnar jag mig åt Kristus och hans ord, eller är jag mera intresserad av välgörenhet?

Rosalie Peddle Kommendör President för det internationella kvinnoarbetet Illustration: Harold Copping: Jesus hemma hos Marta och Maria (1927)

Rosalie Peddle Kommendör Invigd till officer i Frälsningsarmén i Kanadas och Bermudas territorium år 1976, som medlem av kadettringen Segrarna, gifte sig kommendör Rosalie Peddle, och tillsammans med sin man, general Brian Peddle, tjänstgjorde de vid många kårer och divisionsenheter och på officersskolan i Kanada.

Världspresident för kvinnoarbetet

Det första internationella uppdraget fick kommendör Peddle år 2007, till Auckland, i Nya Zeelands, Fidjis, Tongas och Samoas territorium, som divisionssekreterare.

Mera internationell tjänstgöring blev det år 2009, med flyttning till London, där hon verkade som sekreterare för kvinnoarbetet i Storbritanniens och Irlands territorium. År 2011 återvände kommendör Rosalie till sitt hemterritorium,och innehade samtidigt två olika befattningar som territorial president för kvinnoarbetet och som territorial sekreterare för det andliga livet.

Den 1 september 2014, utnämndes kommendör Rosalie till zonsekreterare för kvinnoarbetet i Amerikas och Karibiens zon vid Internationella högkvarteret, för att senare bli världssekreterare för kvinnoarbetet den 1 november 2015.

Kommendör Rosalie delar det andliga ledarskapet för Internationella Frälsningsarmén med sin make, Generalen, och har från och med den 3 augusti 2018, verkat som världspresident för kvinnoarbetet.

Kommendör Rosalies inspiration kommer från hennes starka tro på Gud, djupa passion för Frälsningsarméns mission och medkänsla för andra. En viktig del av hennes arbete är hennes väldiga engagemang för utvecklandet av ledarskap bland kvinnliga officerare. Kommendör Rosalie tycker om att promenera, cykla och läsa.

Hennes favoritnamn nuförtiden är ”Nanny”, eftersom hon har stor glädje och lycka av sina fem barnbarn!

SOTAHUUTO

31

Ajatuksia elämästä ​Kirjoittajamme pohtivat elämää, uskoa ja sydämellään olevia asioita.

Porin osaston kotiliiton jumppatuokio

Ajatuksia elämästä

Pysyvä jälki ”Rakkautta loista, murheet toisten poista, joka päivä päätä tehdä yksi hyvä työ!

Ole iloks muille, avuks vaivatuille, tämä kotiliiton ihana aate on!”

Kotiliiton tunnuslaulun sanat puhuttelevat minua, ja sen kepeä sävelmä tuo mieleen rakkaita muistoja ajalta, jolloin sain osallistua kotiliiton toimintaan Porin Pelastusarmeijan osastossa.

Sain kutsun kotiliittoon ollessani äitiyslomalla 12 vuotta sitten. Kutsun esitti minulle nyt jo edesmennyt, ihana ja sydämellinen majuri Maiju Mäkinen. Maiju oli kristitty, joka todella loisti ympärilleen Kristuksen rakkautta ja toteutti elämässään kotiliiton aatteita joka päivä. Hän rakasti lapsia ja lapset rakastivat häntä. Keskimmäisten lastemme ikäero on pieni, ja välillä tuntui haastavalta ja mahdottomaltakin lähteä itse väsyneenä itkevän vauvan ja vilkkaan taaperon kanssa kodin ulkopuolelle. Tuossa tilanteessa kotiliitto oli minulle tärkeä hengähdyspaikka, sillä kristittyjen sisarten yhteyteen oli mahdollista lähteä, kun saattoi luottaa siihen, että siellä oli turvallisia ja ystävällisiä sylejä vauvaa tuudittamassa ja taaperoa leikittämässä.

Kukaan ei tuntunut pahastuvan lapsen 32

SOTAHUUTO

itkusta tai leikin äänistä. Muistan noita hetkiä kiitollisena!

Kotiliiton periaatteena on sen perustamisesta asti ollut olla matalan kynnyksen kokous, jossa pidetään esillä kotiin ja perheeseen liittyviä käytännön asioita hengellisten asioiden lisäksi. Näin myös Porissa: ohjelmassa on laulua ja rukousta, tee- ja kahvihetki, Jumalan sanaa ja hengellistä opetusta, käsitöitä ja keskustelua käytännönläheisestä aiheesta, joka saattaa olla esim. kierrätys tai jalkojenhoito. Lisäksi Porissa kotiliiton kokouksiin kuuluu voimisteluhetki. Ihmisen tarpeista ja hyvinvoinnista huolehditaan siis varsin kokonaisvaltaisesti! Kokoukseen on jokaisen mahdollista tuoda omat lahjansa ja osaamisensa. Itsekin muistan pitäneeni kotiliitossa luennon

terveyteen liittyvästä aiheesta. On suuri rikkaus, että eri-ikäiset ja eri elämäntilanteessa olevat uskovat sisaret voivat kohdata, kokea yhteyttä ja ystävyyttä, rukoilla ja jakaa käytännöllisiä asioita toistensa kanssa. Monet kotiliiton elementit edistävät hyvää mielenterveyttä.

Kotiliitto ja sisaret siellä ovat jättäneet minun sydämeeni pysyvän jäljen. Omalla kohdallani arki ja työelämä eivät tällä hetkellä anna mahdollisuutta osallistua kotiliittoon, mutta koen, että yhteys on edelleen olemassa. Toivon Jumalan siunaamia antoisia hetkiä jokaiseen kotiliiton kokoontumiseen ympäri Suomen!

Heidi Paasikivi Kuva: Toni Kaarttinen

Lokakuu 2022

n

2€

Upseerivihkimys Lauantaina 29.10. klo 14.00 Pelastusarmeijan Turun osastossa Hämeenkatu 20

Sotahuuto

n

Sovituksen lähetti Kimmo Nordblom

Sotahuuto on Pelastusarmeijan lehti, joka ilmestyy 11 kertaa vuodessa Se kertoo Pelastusarmeijan maailmanlaajuisesta työstä ja tarjoaa artikkeleissaan hyvää sanomaa.

KRIGSROPET

Lämpimästi tervetuloa!

Frälsningsarméns tidning i Finland Tilaukset: puh. (09) 681 2300 sotahuuto@pelastusarmeija.fi pelastusarmeija.fi/sotahuuto Tilaushinnat: Suomeen ja Viroon vuosikerta 25 €, muihin maihin 50 €

Armeijassa tapahtuu

Pelastusarmeijan virallinen äänenkannattaja Suomessa 132. vuosikerta

Radio & TV

Tammikuu 2022

n

2€

Kansallinen päämaja ja toimitus: Uudenmaankatu 40, Helsinki Postiosoite: PL 161, 00121 Helsinki n patas-tiimi Puhelinvaihde: (09) 681 2300 karvaiset työkaverit Sähköposti: sotahuuto@pelastusarmeija.fi Kotisivut: pelastusarmeija.fi facebook.com/pelastusarmeija

Aamuhartaus YLE Radio 1 la 22.10. klo 6.50 majuri Esa Nenonen Iltahartaus YLE Radio 1 ti 1.11. klo 18.50 ja 23.00 kersanttimajuri Lasse Mattsson

Sivut 06–10

Sotahuuto

n

Radiojumalanpalvelus Lahden osastosta YLE Radio 1 su 16.10. klo 11 nauhoitus su 9.10. klo 13 majuri Tero Saajoranta saarnaa

Uusia jäseniä Porin osasto sai sunnuntaina 17.7. kolme uutta siviilijäsentä: Anneli, Mikael ja Kari Kolehmaisen. Kuvassa vasemmalla osaston johtaja, kapteeni Gabriel Ebah.

Jumalan siunausta uusille jäsenille!

Asunnottomien yö 17.10.22 Asunnottomien yön 20-vuotistapahtuma järjestetään 17.10. Helsingin Kansalaistorilla, teemalla ”Tulevaisuus ilman asunnottomuutta”. Tapahtumia myös eri toimijoiden, kuten Pelastusarmeijan toimipisteissä. Lisätietoa: www.asunnottomienyo.fi

Kansallinen johtaja: eversti Patrick Naud Vastaava toimittaja: majuri Esa Nenonen kadettimme enni Kulmala: nuorissa On tOivoja ulkoasu: Toni Kaarttinen Toimitussihteeri Toimituskunta: Patrick Naud, Esa Nenonen, Kaisu Leino, Mira Vuorenpää, Saara Ertamo, Heidi Vuorenoja, Toni Kaarttinen Sivut 11–15

SOTAHUUTO

1

Perustaja: William Booth Kansainvälinen johtaja: kenraali Brian Peddle Kansainvälinen päämaja: The Salvation Army, IHQ, 101 Queen Victoria Street, London EC4P 4EP, UK Toimitus ei vastaa pyytämättömistä kirjoituksista Painopaikka: Savion Kirjapaino Oy, Kerava 2022 ISSN 0356-3340 (painettu) ISSN 2489-5814 (verkkojulkaisu)

Kansikuva: Pelastusarmeijan kuva-arkisto

SOTAHUUTO 33

Minä & Pelastusarmeija Työntekijöitä, ystäviä, upseereita, sotilaita, siviilijäseniä, vapaaehtoisia – olemme kaikki osa Armeijaa! Sarjassa esitämme enemmän tai vähemmän kiperiä kysymyksiä.

Tässä kuussa niihin vastaa:

8

Sibongile Mashereni

8

pelastussotilas, Temppelin osasto Milloin tutustuit Armeijaan ensi kerran?

– Lapsena.

Miksi halusit liittyä Armeijaan?

– Koska he rakastavat ihmisiä ja Jumalaa.

Kun olit lapsi, miksi halusit tulla isona?

– Yhteiskuntatieteilijäksi.

Mikä on lempitapasi lomailla?

– Matkailu ja vanhoissa kaupungeissa vieraileminen.

Jos voisit näytellä elokuvassa, mikä roolihahmo olisit?

– Frozen-elokuvan Elsa.

Kuka on sankarisi?

– Äiti Teresa.

Mikä on elämäsi tunnuslause?

– Älä koskaan tuomitse ketään.

Mitä teet vapaa-ajalla?

– Luen ja kävelen metsässä.

Mikä on ensimmäinen levy, jonka ostit?

– Michael Learns to Rock.

34

SOTAHUUTO

Mikä on lempi raamatunpaikkasi?

– Sananlaskut 3:5–6: ”Älä jätä elämääsi oman ymmärryksesi varaan, vaan turvaa koko sydämestäsi Herraan.

Missä kuljetkin, pidä hänet mielessäsi, hän viitoittaa sinulle oikean tien.”

Mitä rakastat itsessäsi eniten?

– Tyytyväisyyttä, joka syntyy uskostani Jumalaan.

Jos voisit poistaa maailmasta yhden asian, mikä se olisi?

– Vertailun.

Mikä on tärkeintä elämässäsi?

– Perheeni.

Mitä pelkäät?

– Käärmeitä.

Sinut on lukittu huoneeseen yhdeksi päiväksi. Kenen kanssa haluaisit viettää sen?

– Ystävieni ja perheeni kanssa.

Minkä kirjan ottaisit autiolle saarelle?

– T. D. Jakesin kirjan Soar!.

Kuvittele, että sinulla on tunnusbiisi, joka lähtee soimaan, kun astut huoneeseen. Mikä tämä biisi on?

– Vuyo Mukoena: Hlengiwe (armahdettu).

Mikä on paras neuvo, mikä sinulle on koskaan annettu?

– Niin kuin te tahdotte ihmisten tekevän teille, niin tehkää te heille.

8

Mikä on ollut elämäsi paras hetki?

– Muutos.

Kerro jotain mielenkiintoista, mitä muut eivät ehkä tiedä sinusta: – Tykkään harjoitella eri tanssityylejä, kun olen yksin kotona.

Kuvat: Sibongile Masherenin kuva-albumi

8

Viimeinen sana Tämä on minun toiveeni, Herra: Että kun ihmiset seuraavat katseeni suuntaa, niin he huomaisivat katsovansa suoraan sinuun, Jeesus.

Että he lähelläni saisivat tuntea sinun rauhaasi ja se antaisi heille uutta toivoa.

Että sinun valosi voisi loistaa kirkkaana elämässäni ja johdattaa ihmisiä sinun luoksesi.

Että ihmiset voisivat nähdä sinun täydellisyytesi minun vajavaisuudestani huolimatta.

Uskomme rukouksen voi­­maan!

Rukoilemme jokaisena arkipäivänä aamuhartauksissamme.

Lähetä esirukouspyyntösi meille: pelastusarmeija.fi/esirukous, sähköpostitse rukous@pelastusarmeija.fi tai kirjeitse Pelastusarmeija, PL 161, 00121 Helsinki, kuoreen merkintä ”Esirukous”

Tämä, Herra, on minun toiveeni.

Kuinka tulla uskoon?

Metti Saajoranta

Ei ole yhtä ainoaa oikeaa valmista kaavaa, jonka mukaan ihminen tulee uskoon.

majuri

Monet ovat kuitenkin kokeneet, että tämä rukous on ollut hyvä ensimmäinen askel henkilökohtaiseen suhteeseen Jumalan kanssa.

Herra Jeesus Kristus, Olen todella pahoillani niistä asioista, joissa olen tehnyt väärin elämässäni. Anna minulle anteeksi.

Luovun nyt kaikesta, minkä tiedän vääräksi.

ristillä, jotta voin saada anteeksi ja tulla vapaaksi.

Kuvitus: Barbara Jackson

Kiitos siitä, että tarjoat minulle anteeksiantamuksen ja Pyhän Hengen lahjaksi.

Tule elämääni Pyhän Henkesi kautta ja ole kanssani ikuisesti.

Kiitos, Herra Jeesus.

Aamen.

SOTAHUUTO 35

Käännetty Alfa-materiaalista Alfa Suomen luvalla.

Kiitos siitä, että kuolit puolestani

Hyvää sanomaa syksyisiin iltoihin Haluan tilata Sotahuudon Tilaamalla tuet Pelastusarmeijan työtä kotimaan vähävaraisten hyväksi.

Tilaushinnat: Suomi ja Viro, vuosikerta, 25 €, Muut maat, vuosikerta, 50 € Nyt on mahdollista tilata myös digilehti paperisen sijasta.

Tilaan itselleni

Tilaan ystävälleni. Ystäväni nimi ja osoite (tai sähköpostiosoite, jos digitilaus):

Tilaan digilehden

Nimeni: Osoitteeni: Sähköpostini: Puhelinnumeroni:

Vastaanottaja maksaa postimaksun

Suomen Pelastusarmeijan Säätiö Tunnus 5007467 00003 Vastauslähetys