Sotahuuto 2023/01

2€ n

Tammikuu 2023 n

Sotahuuto

Sivut 6–9

Työhyvinvointia Iltalassa

Sivut 24–29

Majuri Metti Saajoranta: Jumala on aina antanut tehdä työtä, joka on lähellä sydäntä

Sivut 10–15

50 | 50 – Alankomaiden ainutlaatuinen sosiaalinen työllisyysohjelma Sivut 16–18

Pelastusarmeija sai uuden upseerin SOTAHUUTO

1

LämPöä tAlVeEn

LÖYDÄ LÄHIN MYYMÄLÄSI: PELASTUSARMEIJA.FI/MYYMALAT Pelastusarmeijan myymälät

2

SOTAHUUTO

, Å L R 2 0 2 1 / 6 43 4

icaresecondhand

Sotahuuto

n

Krigsropet

n

Pelastusarmeijan lehti

Tässä

n

Tammikuu 2023

n

2€

numerossa

04

Toimitukselta

05

Tässä kuussa

06

Työhyvinvointia Iltalassa

10

50 | 50 – Alankomaiden ainutlaatuinen sosiaalinen työllisyysohjelma

16

Pelastusarmeija sai uuden upseerin 16

19

Päivän kerrallaan & Kutsuttu sotilaaksi

20

Kutsuttu sotilaaksi

22

Minä & Pelastusarmeija

24

Majuri Metti Saajoranta: Jumala on aina antanut tehdä työtä, joka on lähellä sydäntä

30

En internationell och mångsidig Armé tillsammans för det gemensamma bästa

32

Miehemme Romaniassa Ukrainasta sotaa pakenevien tukena

33

Armeijassa tapahtuu

34

Viimeinen sana

10

SOTAHUUTO

3

toimitukselta

Sanoma, palvelu ja tehtävä Pelastusarmeijan olemassaolon tarkoitus on tiivistetty sen kansainvälisessä toimintaperiaatteessa: Pelastusarmeijan sanoma perustuu Raamattuun, sen palvelu on lähtöisin rakkaudesta Jumalaan. Sen tehtävä on julistaa evankeliumia Jeesuksesta Kristuksesta ja ilman mitään erottelua kohdata ihmisten tarpeet hänen nimessään.

Sotahuuto-lehti on koko olemassaolonsa ajan pitänyt esillä näitä tärkeitä teemoja, niin tänäkin vuonna. Pelastusarmeijan uskoon ja sanomaan johdattaa uusi kirjoitussarjamme Kutsuttu sotilaaksi. Sarjassa Pelastusarmeijan sotilaat eri puolelta Suomea pohtivat, mitä tarkoittaa elää kutsuttuna tässä ajassa.

Tänä vuonna Sotahuuto esittelee monipuolisesti Viron Pelastusarmeijan tekemää palvelutyötä. Vierailemme muutaman kerran myös Hollannissa tutustumassa paikallisen Pelastusarmeijan toimintaan. Tammikuussa esittelemme Hollannin Pelastusarmeijan 50/50 työllistämisohjelman. Kuulemme myös tuoreita terveisiä kapteeni Kirill Burunovilta, joka palveli seitsemän viikkoa Romaniassa auttamassa ukrainalaisia sotapakolaisia.

Majuri Metti Saajoranta kertoo Jumalan johdatuksesta hänen ja hänen perheensä elämässä. Metin upseeriuralle on mahtunut erilaisia aikoja ja monipuolisia tehtäviä sekä Suomessa että Afrikassa. Metti kokee silti, että yksi asia on varma: Jumala on antanut oikeanlaisia haasteita oikeaan aikaan.

Haluan toivottaa profeetta Jesajan sanoin sinulle siunattua uutta vuotta! Älkää enää menneitä muistelko, älkää muinaisia miettikö!

Katso: minä luon uutta. Nyt se puhkeaa esiin – ettekö huomaa?

Minä teen tien autiomaahan ja joet kuivuuden keskelle.

Jesaja 43:18–19

Esa Nenonen majuri vastaava toimittaja

Miten olemme onnistuneet?

Olemme kiinnostuneita kuulemaan, mitä mieltä olet lukemastasi lehdestä.

Lähetä meille niin ruusuja kuin risujakin. Voit myös tehdä ehdotuksia aiheista, joista haluaisit tulevaisuudessa lukea.

Lähetä palautteesi osoitteeseen: sotahuuto@ pelastusarmeija.fi 4

SOTAHUUTO

tässä kuussa

Pelastusarmeijan johtajat nostavat tärkeitä ja ajankohtaisia asioita valokeilaan

VAPAUS USKOA Vuonna 1923 Suomessa tuli voimaan ensimmäinen uskonnonvapauslaki, joka uudistettiin vuonna 2003. Uskonnonvapaus on yleismaailmallinen perusoikeus, joka ei kuitenkaan kaikissa valtioissa toteudu. Jopa kolme neljäs osaa maailman ihmisistä asuu maissa, joissa uskonnonvapautta rajoitetaan tavalla tai toisella, joskus jopa kiduttamalla tai kansalaisoikeudet riistämällä. Ehkä emme aina tule ajatelleeksi, kuinka suuri etuoikeus on elää maassa, jossa yksilön oikeus uskoa Jumalaan ja harjoittaa omaa uskontoaan on lailla suojattu.

Uskonnonvapautta voi pohtia kahdesta näkökulmasta. Monissa keskusteluissa painottuu vapaus olla uskomatta tai kuulumatta mihinkään uskonnolliseen yhteisöön. Tätä kutsutaan negatiiviseksi uskonnonvapaudeksi. On hyvä välillä muistuttaa, että uskonnonvapaudella on myös toinen, positiivinen ulottuvuus, mikä tarkoittaa, että jokaisella on vapaus uskoa. Positiiviseen uskonnonvapauteen sisältyy myös oikeus harjoittaa uskontoa, oikeus ilmaista vakaumuksensa ja oikeus kasvattaa lapsensa oman vakaumuksensa mukaisesti.

Pelastusarmeijassa on perinteisesti ilmaistu uskoa Jeesukseen Kristukseen nä-

kyvästi ja kuuluvasti. Univormut ja liput kertovat, mihin me uskomme ja ketä me tahdomme seurata. Ulkoisten tunnusten lisäksi ilmaisemme uskoamme myös palvelemalla kärsivää maailmaa – kuten kristilliset kirkot ovat tehneet kautta aikojen. Usein ei tulla ajatelleeksi, että uskonnonvapaus mahdollistaa myös kristillisen diakoniatyön toteuttamisen. Voi miettiä, miltä näyttäisi suomalainen yhteiskunta ilman kirkkojen tarjoamia palveluja!

Vapaus on kristinuskoon keskeisesti kuuluva teema, joka toistuu useaan otteeseen Uudessa testamentissa, etenkin Paavalin kirjeissä. Kristinuskon ydinsanoma on, että Jeesus on tullut vapauttamaan ihmiset heidän synneistään. Yksi Jumalan rakkauden ilmentymä on, että hän on antanut ihmiselle tahdonvapauden. Kirkkojen tehtävä on pitää tarjolla hyvää sanomaa, mutta ketään ei voi pakottaa sitä vastaanottamaan. Mutta se, joka on saanut kokea sen vapauden, jonka Jeesus antaa, ”ei voi kertomatta olla onnestaan”, kuten eräässä suositussa Pelastusarmeijan laulussa sanotaan.

Ei pidä unohtaa, että meillä on Suomessa edelleen vapaus ilmaista uskoamme sanoin ja teoin. Käyttäkäämme tätä vapautta!

Saga Lippo majuri ylisihteeri

Ei pidä unohtaa, että meillä on Suomessa edelleen vapaus ilmaista uskoamme sanoin ja teoin.

Käyttäkäämme tätä vapautta!

Uskonnonvapautta kannattaa juhlia!

Meillä on siihen erityinen tilaisuus tänä vuonna, kun uskonnonvapauslain voimaan astumisesta tulee kuluneeksi sata vuotta. Älkäämme kuitenkaan unohtako niitä sisariamme ja veljiämme ympäri maailman, joilla ei ole samaa vapautta. Muistakaamme heitä rukouksissamme ja puhukaamme heidän puolestaan aina, kun siihen tulee tilaisuus. Pidetään lippu korkealla!

SOTAHUUTO

5

Työhyvinvointia

Iltalassa Pelastusarmeijalle työntekijöiden hyvinvointi on äärimmäisen tärkeää. Aivan erityisesti tämä korostuu hoivaalalla, jolla kamppaillaan akuutin työvoimapulan kanssa. Pelastusarmeijan hoitokoti Iltala on toteuttanut työhyvinvointimuotoilua yhdessä Laurean ammattikorkeakoulun kanssa. Mitä työhyvinvointimuotoilu on ja miten se käytännössä näkyy hoitokoti Iltalassa? Sotahuuto tutkii asiaa.

Mitä työhyvinmuotoilu on? Se tarkoittaa työhyvinvointiin vaikuttavien tekijöiden kehittämistä työntekijäkeskeisesti. Projektissa tunnistetaan ja ratkaistaan työyhteisön kannalta tärkeitä haasteita. Oleellista on se, että ratkaisu ja tulos saadaan aikaan työntekijäkeskeisesti yhdessä työskennellen. Tavoitteena on löytää ratkaisu konkreettiseen ongelmaan ja parantaa näin työntekijöiden hyvinvointia ja osallisuutta.

Pelastusarmeijan sosiaalityön johtaja Jari Karppinen kertoi ajatuksen syntyneen henkilöstöpäällikkö Marja-Liisa Mäkelän tutustuessa Laurean ammattikorkeakoulun esitykseen tästä konseptista. Se tuntui sopivalta työkalulta hoitokoti Iltalaan Espoon Viherlaaksossa.

Puolet hankkeen rahoituksesta Pelastusarmeija on saanut työsuojelurahastosta.

Useasti työnantajien motiivina osallistua työhyvinvointimuotoiluun on lisätä tuottavuutta, parantaa asiakaspalvelua ja vähentää työntekijöiden sairaspoissaoloja. Akuutti hoitajapula on ollut Pelastusarmeijalle suurena motivaattorina.

– Tiedämme, miten haastava tilanne hoiva-alalla parhaillaan on, Jari Karppinen sanoo. – Mitä paremmin työntekijät voivat vaikuttaa omaan työhönsä ja sen kehittämiseen, sitä paremmin he meillä viihtyvät ja sitä houkuttelevampana työpaikkana Iltala näyttäytyy.

6

SOTAHUUTO

Iltalan johtaja Kirsi Hakkarainen ja hoitotyön esimies Katja Hemminki allekirjoittavat tämän. Iltalassa on 60 asukaspaikkaa, joista 40 on tällä hetkellä täytetty. Yhtä asukasta kohden on 0,6 hoitajan mitoitus, eli Iltalassa työskentelee nyt 24 hoitajaa.

– Toivoisimme, että työhyvinvointimuotoilussa tulisi sellaisia syitä esille, jotka pitävät työntekijämme täällä. Tätä voisimme käyttää hyödyksi myös työnhaussa ja markkinoinnissamme. Toiveena olisi parantaa Iltalan pito- ja vetovoimaa, sanoo Kirsi Hakkarainen.

– Tutkimus auttaa meitä ymmärtämään, mitkä asiat tekevät meistä viihtyisän ja houkuttelevan työpaikan, Katja Hemminki lisää.

Määritysvaiheessa jo paljon uutta tietoa Työhyvinvointimuotoilun projekti alkoi alkusyksystä ja kestää noin puoli vuotta.

Prosessiin kuuluu neljä vaihetta: löytäminen, määrittäminen, kehittäminen ja tuottaminen. Haastatteluhetkellä Iltalassa ollaan määritysvaiheessa, ja siellä on mietitty kehittämiskohteita ja tarpeita.

Hyvinvointimuotoilussa hanketta koordinoi kehittämisryhmä. Iltalan ryhmään kuuluvat henkilöstöjohtaja Marja-Liisa Mäkelä, Iltalan johtaja Kirsi Hakkarainen, hoitotyön esimies Katja Hemminki, sosi-

aalisen työn johtaja Jari Karppinen, projektia johtava edustaja Laurean ammattikorkeakoulusta sekä edustaja Lahden ammattikorkeakoulusta, joka on projektissa kumppanina mukana.

Iltalassa tiedonkeruuta on suoritettu työpajojen, henkilökohtaisten haastattelujen ja ryhmähaastattelujen avulla. Havainnoitsijat Laureasta ovat myös seuranneet Iltalan arkea ja sen sujumista.

– Tähän mennessä olemme pitäneet yhden työpajan, jossa henkilökunta keskusteli, millaisia asioita he käyvät läpi aamuvuoron aikana. Aamuvuoron valitsimme siksi, että olemme huomanneet siihen tiivistyvän aikatauluttamisen ja työn suunnittelun suurimmat haasteet, Katja kertoo.

– Me emme esimiehinä osallistu haastatteluihin tai työpajoihin. Haluamme olla siitä sivussa, jotta työyhteisöllä on mahdollisuus olla avoin ja suora vastauksissaan, Kirsi paljastaa. – Laurean haastattelijat ovat purkaneet haastattelut, ja olemme tutustuneet niihin kehittämisryhmän kesken.

Ammattikorkeakoulu Laurea tarjoaa kehittämistyöhön prosessin, menetelmät ja palvelumuotoilijat fasilitoimaan ja tukemaan organisaation työskentelyä. Organisaation kehittämisryhmälle Laurea tarjoaa ohjausta, joka koostuu valmentavista työpajoista ja niiden välillä tapahtuvasta tuetusta työskentelystä. He pitkälti vetävät työpajat ja haastattelut ja

Iltalan työhyvinvointimuotoilusta olivat Sotahuudolle kertomassa hoitotyön esimies Katja Hemminki, lähihoitajat Ida Ollikainen ja Henni Kyöstiö sekä Iltalan johtaja Kirsi Hakkarainen. Myös lähihoitaja, työsuojeluvaltuutettu Katariina Thomson oli mukana, mutta työtehtävät kutsuivat ennen kuvanottoa.

organisoivat kehittämisryhmän kokoukset tuoden esiin ne asiat, joita on seuraavaksi linjattava.

– Tässä projektissa on se hyvä puoli, että se myös muokkautuu sekä sisällöltään että kestoltaan tarpeiden mukaan.

Laurea on hyvin tarkalla korvalla kuunnellut meitä. He eivät ole tuoneet vain valmista sapluunaa, vaan kehittävät sitä meidän kanssa yhdessä, Katja kiittää.

Ongelmia korjaamalla hyvästä paremmaksi Kuten aiemmin todettu, työhyvinvointimuotoilun päällimmäisenä tavoitteena on löytää ja ratkaista työpaikan konkreettisia ongelmia ja näin parantaa työntekijöiden työhyvinvointia ja osallisuutta.

Tiedustelen Kirsiltä ja Katjalta, millaisia asioita on noussut esille.

– Onneksi suoranaisia ongelmia ei ole esiintynyt, mutta kehityskohteita,

joilla voimme parantaa työn sujuvuutta.

Työn eritahtisuus on yksi asia, mikä on noussut esille. Tätä työtä tehdään täysin omalla persoonalla, ja olemme erilaisia persoonallisuuksia. Tämä voi näkyä työtavoissa ja aiheuttaa haasteita, Kirsi avaa vastauksia.

– Meillä on laatutavoitteet, joihin olemme sitoutuneet. Ihmiset voivat kuitenkin tulkita niitä eri tavoin, ja vastuullisina ja tunnollisina saattavat asettaa itselleen liian korkeita vaatimuksia. Tämä vaikuttaa töissä jaksamiseen ja voi aiheuttaa aikatauluhaasteita. Kokonaisuuden ajattelu ja yhteisten pelisääntöjen noudattaminen ovat avaintekijöitä, Katja sanoo.

Positiivisena asiana kyselyssä on noussut esiin työilmapiiri: Iltalaan on hyvä tulla töihin.

– Olemme työhyvinvointimuotoilijalta saaneet positiivista palautetta siitä,

että on paljon keskusteltu ja toteutettu asioita yhdessä ja osallistettu, Katja toteaa hymyillen ja jatkaa: – Puhuttaessa työhyvinvoinnista usein ajatellaan sen olevan jotain, minkä työnantaja tarjoaa.

Työhyvinvointi kuitenkin ulottuu paljon syvemmälle – myös työntekijällä on vastuu hyvinvoinnistaan, pohtia asioita, mitkä omassa elämässä tuottavat hyvinvointia ja jaksamista.

Tyytyväisyyttä ja toiveita Kirsi Hakkarainen ja Katja Hemminki ovat olleet projektiin tyytyväisiä, ja he kokevat saaneensa siitä myös tukea esihenkilötyöskentelyyn.

– Tässä on ollut hienoa, että työntekijöitä itseään on oivallutettu ja vastuutettu. Parasta on, kun he oivaltavat itse näitä haasteita ja parannuksia, sillä he tuntevat työtilanteensa parhaiten, Katja toteaa. 8 SOTAHUUTO

7

Viihtyisä hoitokoti Iltala sijaitsee seesteisessä ja luontorikkaassa Espoon Viherlaakson kaupuginosassa.

8 – Ulkopuolinen näkökulma on kirkastanut meille monia asioita, ja tästä on valtavasti tukea johtajuuteen. Olemme saaneet vahvistusta sille, että olemme olleet tekemässä oikeita asioita, Kirsi iloitsee. – Olemme myös Pelastusarmeijalle tästä mahdollisuudesta kiitollisia, koemme tämän hyvin positiivisena kokemuksena.

Palataan vielä työhyvinvointimuotoilun perimmäisiin tavoitteisiin. Sosiaalityön johtaja Jari Karppinen: – Perinteisesti kehittämistyötä on tehty asiakaslähtöisesti, mikä onkin hyvin tärkeää. Näkökulman vaihtaminen niin, että katsotaan myös työntekijäkeskeisesti asioita on arvokasta, sillä hoivatyö kulminoituu vuorovaikutukseen ja luottamussuhteen syntymiseen asiakkaan ja työntekijän välillä. Jos työntekijä voi hyvin, myös asiakas saa hyvää palvelua ja hoivaa. Hoivatyössä tulee usein esiin jatkuva kiire. Toiveena on, että työtä saataisiin organisoitua niin, että aikaa asiakkaan kohtaamiselle jää entistä enemmän. Pääsisimme irti kiireestä ja sen synnyttämästä stressistä. On myös tärkeää, että työmäärät pidetään kohtuullisina, niin että työntekijät jaksavat ja voivat hyvin ja haluavat jatkossakin työskennellä meillä. Tätä kun saamme viestittyä ulospäin, saamme myös uusia työntekijöitä.

Kirsi Hakkarainen ja Kaisa Hemminki ovat samoilla linjoilla: 8

SOTAHUUTO

– Toivomme löytävämme pito- ja vetovoimatekijöitä, jotka tekevät meistä houkuttelevan paikan työskennellä. Lisäksi toivoisimme saavamme työn rullaamaan niin sujuvasti, että pienet harmit, joita välillä kohtaamme, jäisivät pois.

Olisi hienoa, jos tästä jäisi työntekijöille tapa löytää näitä oivalluksia arjessa.

Itseohjautuvuutta. Toivomme työntekijöiden ymmärtävän, että he ovat ensisijaisen tärkeitä ja he voivat ja saavat tehdä päätöksiä. Saa rohkeasti tuoda esiin ideoita ja kokeilla niitä. Kun olemme pieni yksikkö, voimme ketterästi vastata erilaisiin tarpeisiin. Jos erehdymme, voi aina kokeilla uudestaan.

– Olemme tietoisia, että täällä on paljon hyvää, mutta puuttumalla puutteisiin voimme olla entistä parempia.

Viihtyisä loppuelämän koti ja salliva työpaikka Hyvinvoivat työntekijät ovat yrityksen tärkein voimavara. Hyvinvointimuotoilussa ratkaisut luodaan yhteistyössä työntekijöiden kanssa, heidän tarpeitaan ja kokemuksiaan kuunnellen ja kunnioittaen. Työntekijät ovat oman työnsä parhaita asiantuntijoita. Sotahuuto lähtee vielä vierailulle paikan päälle hoitokoti Iltalaan Espoon Viherlaaksoon.

Kuten aina Iltalasta huokuu lämmin ja seesteinen tunnelma. Lounasaikaan

ryhmä asukkaita on aterialla salissa, hymyilevät hoitajat heidän apunaan. Seesteinen ilmapiiri kätkee taakseen kuitenkin paljon fyysisesti ja henkisesti kuormittavaa työtä. Kahvitauon jälkeen saan mahdollisuuden keskustella lähihoitajien Katariina Thomsonin, Ida Ollikaisen ja Henni Kyöstiön kanssa. Katariina on Iltalan työsuojeluvaltuutettu, ja hän on työskennellyt Iltalassa kunnioitettavat 29 vuotta. Ida on ollut Iltalassa noin kuusi vuotta ja Henni vajaat kolme.

– Inhimillisyys on se hyve, jolla Iltala erottautuu. Emme ole vain pelinappuloita, vaan pääsemme todella vaikuttamaan omaan työhömme. Meitä kuunnellaan.

Se on pitänyt minut täällä näin kauan, toteaa Katariina hymyillen.

Katariina, Ida ja Henni ovat kaikki olleet mukana työhyvinvointimuotoilun haastatteluissa ja työpajoissa.

– Haastattelussa kävimme läpi työssä jaksamista ja työn haasteita. Tiedusteltiin myös suhdetta esihenkilöön ja parannustoiveita, Ida kertoo. – Ryhmäkeskusteluissa jokainen sai esittää mielipiteensä eri asioista, Katariina lisää.

Tiedustelen, millaisia kehityskohteita ja ongelmia haastatteluissa ja keskusteluissa on noussut esiin: – Vastuunjaon haasteita, miten työ jakautuu, ja millainen merkitys sillä on työn mielekkyydelle, Katariina avaa aihetta.

Katariina ja Ida työskentelevät samalla osastolla, Henni toisella. Katariinan ja Idan osastolla suurin osa asiakkaista on käveleviä ja aktiivisia.

– Välillä pitää olla silmät selässä, Katariina naurahtaa. Hennin osastolla asiakkaat puolestaan tarvitsevat enemmän tukea liikkumiseen. – Se tekee työstä fyysisesti raskaampaa, Henni sanoo.

– Osastollamme on keskitytty kiireeseen, koska se on ollut päällimmäinen ongelma. Miten saisimme kiirettä vähennettyä ja ehtisimme tauoille kunnolla, Ida lisää.

Osallisuus työhyvinvointimuotoiluun on tuntunut positiiviselta, mutta herättää myös uteliaisuutta jatkosta: – Odottavin fiiliksin, miten tämä tulee näyttäytymään käytännön tasolla. Akuutti hoitajapula tekee sen, että nämä ovat todella haastavia aikoja, Katariina toteaa vakavana.

Katariina, Ida ja Henni toivovat, että ohjelman pohjalta syntyisi ratkaisuja, jotka keventäisivät työtä ja selventäisivät vastuunjakoa. Mutta millaista on työskennellä Iltalassa?

– Esihenkilöt ovat rentoja, ja täällä ei ole tiukkaa hierarkiaa, mikä tekee tästä mukavan paikan tulla töihin, Henni kertoo. Ida jatkaa: – On myös hienoa, miten täällä saa keskittyä hoitotöihin, sillä ruoan valmistukselle ja laitoshuollolle on omat työntekijänsä. Se ei todellakaan ole itsestäänselvyys kaikkialla. Katariina nyökkää: – Se on iso plussa, joka auttaa jaksamaan.

– Asukkaille on aikaa – ja pystymme tekemään tästä heille viihtyisän loppuelämän kodin, Ida tiivistää hymyillen.

Työilmapiiri saa myös heiltä kiitosta.

– Porukkamme on tosi hyvä. Täällä saa olla oma itsensä. Tämä on salliva

– Rohkeasti mukaan työtiimiimme, Henni, Kirsi, Ida ja Katja kutsuvat hoitotyöstä kiinnostuneita lukijoita.

työyhteisö, ja ketään ei tuomita. Saa itkeä ja nauraa, tuoda koko tunneskaalan esille, Ida sanoo.

Katariina esittää huomion Pelastusarmeijalle: – Joskus työpaikkana näytämme hiukan pelottavalta, sillä monet ajattelevat, että pitäisi olla tietynlainen, jotta voisi työskennellä täällä. Toimimme kristillisten arvojen mukaisesti, mutta kutsumusta ei edellytetä. Sitä voisi tuoda paremmin esille, että aivan kaikki ovat tervetulleita.

Lopuksi Katariina, Ida ja Henni heittävät ilmaan toiveen: – Kunpa saisimme uusia työkavereita! Monet muualta tulleet ovat ihmetel-

leet, voiko tällaista paikkaa ollakaan.

Rohkeasti mukaan!

Toni Kaarttinen Kuvat: Toni Kaarttinen

Oletko kiinnostunut Iltalasta työpaikkana?

Tutustu Iltalaan ja avoimiin työpaikkoihin: pelastusarmeija.fi/palvelut/iltalan-hoitokoti

Työhyvinvointimuotoilun julisteita Iltalan seinällä.

SOTAHUUTO

9

50 | 50 Alankomaiden ainutlaatuinen sosiaalinen työllisyysohjelma Vuoden 2023 aikana Sotahuudossa kerrotaan muutaman artikkelin verran Alankomaiden Pelastusarmeijan erilaisista toiminnoista. Ensimmäisenä saamme tutustua heidän sosiaalisen työnsä työllisyysohjelmaan, joka tunnetaan nimellä 50|50. Sotahuuto vieraili Hollannin maaseudulla Lunterenin kylän lähellä sijaitsevassa hotelli- ja konferenssikeskus 50|50 Hotel Belmontissa, jossa työskentelee päivittäin parikymmentä työllistettyä.

50|50 Hotel Belmont sijaitsee luonnonkauniissa, suorastaan idyllisessä ympäristössä suuren metsäalueen, maatalojen ja maissipeltojen keskellä. Tämä hotelli- ja konferenssikeskus toimii päivittäin työpaikkana parillekymmenelle työllistetylle, jotka toimivat asiakaspalvelun, siivouksen, ravintola-alan ja kiinteistönhuollon tehtävissä.

Tapaan aurinkoisena iltapäivänä hotellin terassilla Marjolijn van Gervenin, joka on lupautunut kertomaan lisää tästä mielenkiintoisesta ja ainutlaatuisesta työllisyysohjelmasta. Marjolijn toimii strategisena neuvonantajana ja kansallisen Focusstrategy-ohjelman johtajana.

Hänen työhönsä kuuluvat osallistavan toiminnan ohjelmien linjaukset.

Pelastusarmeijan sosiaalinen työ Alankomaissa on hyvin laajaa, se käsittää muun muassa asuntolat, asumispalvelut, tuetun asumisen, yhteisöllisen työn, 10

SOTAHUUTO

nuortensuojelun, kenttätyön, työn addiktien parissa ja hoivatyön. Yksin maan yhteisöllisissä keskuksissa vierailee viikoittain 15 000 henkilöä. Osallistavan toiminnan ohjelmat ovat tärkeä osa sosiaalisen työn kenttää, ja niiden alla erityisesti työelämään sopeuttamiseen tähtäävä 50|50.

50|50-ohjelman piirissä on tällä hetkellä 2 000 aktiivista osallistujaa. 50|50 tapahtuu erilaisissa työpaikoissa ja työkeskuksissa kautta maan. Joskus kyse on oikeasta työpaikasta, kuten edellä mainitun 50|50 Hotel Belmontin tapauksessa. Työskentely voi myös tapahtua simuloidussa työympäristössä – työkeskuksissa, joissa työllistetyt voivat opiskella ja toteuttaa erilaisia kädentaitoja ja työntekijätaitoja.

Mahdollisten työpaikkojen kirjo on todella runsas: puutyöpajat, ravintolaja cateringpalvelut, kiinteistönhuoltotyöt

esimerkiksi hautausmaalla ja puistoissa, laitoshuolto, kokoamis- ja pakkauspalvelut, kuljetuspalvelut, korjaus- ja remonttityöt. Amsterdamissa toimiva hyväntekeväisyysmyymälä 50|50 Discount Store ja Woerdenissa toimiva 50|50 Coffee -kahvila ovat myös mahdollisia työpaikkoja. Koska olemme Alankomaissa, erikseen on vielä mainittava polkupyörien kokoamis- ja korjaamispalvelu.

Pelastusarmeija on jopa suunnitellut ja valmistaa omaa pyörämallia MAJOOR (majuri). Tätä käytännöllistä ja siistiä pyörää myydään niin organisaatioille kuin yksityishenkilöille. 8

Työllistetyt voivat työskennellä 50|50 Hotel Belmontissa esimerkiksi ravintola-alan ja kiinteistönhuollon tehtävissä.

SOTAHUUTO

11

Amsterdamissa on 50|50-konseptilla toimiva hyväntekeväisyysmyymälä 50|50 Discount Store.

8 – 50|50 lisäksi meillä on erilaisia työtoimintaohjelmia, joissa yritämme aktivoida ja tuoda rakennetta päivään niille, jotka asuvat asuntoloissamme ja asumisyksiköissämme. Tähän olemme viime aikoina kiinnittäneet entistä enemmän huomiota. Haluamme tarjota pieniä askeleita, jotka tuovat sisältöä päivään ja antavat mahdollisuuden edetä elämässä, Marjolijn van Gerven sanoo.

Boothin viitoittamalla polulla Marjolijn kertoo, että 50|50-ohjelma, kuten Pelastusarmeijan sosiaalityö kokonaisuudessaan, pohjautuu William Boothin ”työ ensin” -filosofiaan. Kun henkilön perustarpeet, kuten työ ja ravinto, on tyydytetty, hän on mahdollisesti vastaanottavaisempi myös Armeijan hengelliselle sanomalle.

Pelastusarmeijan tuottama MAJOOR-polkupyörä ja mies tämän takana.

Arubasta kotoisin oleva Alexander on työskennellyt aiemmin muun muassa Scanian kokoamislinjalla. Hän kehitti tämän pyörämallin ollessaan 50|50-ohjelmassa.

Pyörää myydään niin organisaatioille kuin yksityishenkilöillekin.

12

SOTAHUUTO

– Haluamme ohjelmillamme tarjota merkityksellistä sisältöä ihmisten elämään. Lisäksi tämä opettaa sosiaalisia taitoja, kykyä olla kanssakäymisessä toisten kanssa, Marjolijn sanoo ja jatkaa: – Aluksi selvitämme, mitkä ovat asiakkaidemme omat erityistaidot ja kiinnostuksen kohteet, ja näin löydämme heille mielekästä työtä ohjelman sisältä. Haluamme luoda innostusta ja positiivista energiaa heti alusta lähtien.

50|50-ohjelman kesto vaihtelee kahdesta kuukaudesta kahteen vuoteen työllistetyn taustasta ja haasteista riippuen.

Joustavassa ohjelmassa työpäivien pituudet voidaan räätälöidä kullekin sopivaksi.

Ohjelmaan voi hakeutua useampaa reittiä: – Henkilökuntamme esimerkiksi asumispalveluyksiköissämme ja asuntoloissamme on yhteydessä meihin ja kertoo kiinnostuneista. On myös mahdollista tulla ohjelmamme piiriin muiden organisaatioiden kautta, Marjolijn kertoo.

Työllistettyjen apuna työpaikoissa ja -keskuksissa on paikan henkilökunta, joka auttaa heitä päivittäisissä askareissa ja niiden opettelussa. Tämän lisäksi työllistettyjen apuna on sopeutumisvalmentajia, jotka auttavat työllistettyjä tiiviimmin. He ratkaisevat eteen tulevia ongelmia ja haasteita ja auttavat työllistettyjä pääsemään työmarkkinoille. Tällä hetkellä 50|50:n parissa työskentelee

50|50 Hotel Belmont sijaitsee luonnonkauniissa, idyllisessä ympäristössä.

24 sopeutumisvalmentajaa, joista kaksi on 50|50 Hotel Belmontissa.

Parikymmentä yritystä ja organisaatiota tekee Pelastusarmeijan kanssa yhteistyötä muun muassa ostamalla palveluja ja tuotteita. Tiedustelen, onko työllistettyjä myös ulkopuolisilla työnantajilla ohjelman aikana. – On se mahdollista, mutta ei yleistä. Koska me sosiaalisena organisaationa pystymme tarjoamaan räätälöityä apua ja tukea työllistetyille, se olisi vaikeaa ulkopuolisella työnantajalla. Meidän DNA:ssamme on olla kärsivällisiä ja antaa ihmisille mahdollisuuksia epäonnistumistenkin jälkeen yrittää uudelleen, Marjolijn sanoo hymyillen.

Marjolijn kertoo, että hänellä on vahva näky tämän ohjelman tärkeydestä: – Näen tämän ohjelman ja tämän kaltaisen työn tärkeyden vain kasvavan tulevaisuudessa. Taloudelliset haasteet suurenevat, erityisesti nuorten parissa. Meidän täytyy Armeijana olla valmiina taistelemaan heidän puolestaan.

Erinomainen polku työllistymiseen Aurinko paistaa, ja 50|50 Hotel Belmont kylpee valossa. Marjolijnin ja minun seuraani hotellin terassille liittyvät hotellinjohtaja Alex van Zoeren ja Belmontin hotellitoimintojen ja markkinoinnin esimies Johanneke Smits.

Yhteiskuvassa 50|50 Hotel Belmontin hotellitoimintojen ja markkinoinnin esimies Johanneke Smits, hotellinjohtaja Alex van Zoeren, strateginen neuvonantaja ja kansallisen Focusstrategy-ohjelman johtaja Marjolijn van Gerven.

50|50 Hotel Belmont on tyylikäs, täysin kaupalliset laatuvaatimukset täyttävä hotelli ja konferenssikeskus. Alueella on pitkä Armeija-historia: – Paikalla on historiaa yli sadan vuoden takaa, Pelastusarmeija sai maan lahjana. Tänne perustettiin yksi Alankomaiden ensimmäisistä Armeijan työsiirtoloista. Partiolaiset ovat kokoontuneet täällä vuosikymmeniä, ja meillä on edelleen hotellin tontilla leirintäalue kansallisille ja kansainvälisille partio-

laisille, Alex aloittaa, ja Johanneke jatkaa: – 1930-luvulta lähtien rakennus on toiminut Pelastusarmeijan sosiaalisen työn kurssikeskuksena, ja vuonna 1996 tämä avautui hotellina. Tänä päivänä toimimme minkä tahansa hotellikonferenssikeskuksen tavoin, täytämme samat laatuvaatimukset ja toteutamme samanlaiset palvelut. Ainoana erona on, että Pelastusarmeijan arvojen mukaisesti emme tarjoile hotellissa alkoholia.8 SOTAHUUTO

13

50 | 50 Hotel Belmontin tilat ovat viihtyisiä, kuvissa hotellin vastaanotto, ravintola ja kahvila 50 | 50 bean. Hotelli toimii minkä tahansa hotellikonferenssikeskuksen tavoin – ainoana erona on se, että Pelastusarmeijan arvojen mukaisesti hotellissa ei tarjoilla alkoholia.

8 Erityisen 50|50 Hotel Belmontista tekee nimessäkin esiintyvä 50|50, työllisyysohjelmaa hotellissa on toteutettu alusta alkaen. Ohjelmana 50|50 alkoi myöhemmin, mutta jo vuonna 1996 hotelli omaksui konseptin.

– Aivan jokainen tarvitsee turvaa, työtä ja ruokaa, se on kaiken ytimessä.

Soppaa, saippuaa, sielunhoitoa – siihen työmme aina tiivistyy, Alex kiteyttää.

Viime vuoden aikana hotellilla työskenteli noin sata työllistettyä. Ikäjakauma on laaja: nuorimmat ovat olleet kuusitoistavuotiaita, vanhimmat kuusikymmentä.

Päivittäin hotellilla työskentelee 15–20 henkilöä.

– Se vaihtelee myös työtehtävien mukaan. Vastaanotossa voi työskennellä vain yksi työllistetty, koska siellä meillä on yksi palkattu työntekijä. Keittiössä, ravintolassa, siivouksessa ja kiinteistön14

SOTAHUUTO

huollossa meillä voi olla useita henkilöitä, Johanneke kertoo.

Ohjelman jälkeen työllistetyt ovat löytäneet töitä vapailta markkinoilta.

Tämä tuo hymyn kolmikon huulille.

– Konsepti on erittäin toimiva. Näemme, että tästä on paljon apua henkilöille, jotka työskentelevät meillä. He saavat itsevarmuutta, oppivat työetiikkaa ja normaalin elämän sääntöjä, ja myös erityistaitoja kuten ruoanvalmistusta. Kun he lähtevät täältä, he useimmiten työllistyvät ja pääsevät elämässään eteenpäin, Alex kertoo. – He saavat työskentelystään todistuksen, ja siitä on suuri apu työllistymisessä.

– Ihmisille, joilla ei ole ollut monia tilaisuuksia elämässään, tällaiset pienet eleet, kuten todistuksen saaminen, merkitsevät hyvin paljon, Marjolijn täsmentää.

Kuten aiemmin mainittiin, 50|50-ohjelman kesto vaihtelee kahdesta kuukaudesta kahteen vuoteen riippuen työllistettyjen taustasta. Ne, joilla haasteita on vähemmän, suorittavat ohjelman nopeammin.

– Kohtaamme päivittäin haasteita ja aina on asioita ratkaistavana, mutta se on osa työtämme, Johanneke toteaa hymyillen.

Työllistetyillä on esimerkiksi mielenterveysongelmia ja taloudellisia vaikeuksia. Osalla on huume- ja päihdetaustaa.

– Työllistetyt työskentelevät meillä tietyillä säännöillä, ja niiden omaksuminen voi olla aluksi hankalaa. Suurimmalla osalla on haasteita saapua päivittäin paikalle, sillä se ei ole ollut tavallista heidän arjessaan. Totuttautumista ja kovaa työtä tarvitaan tavoitteen saavuttamiseksi, Johanneke ja Alex selventävät.

50|50 Hotel Belmontin sopeutumisvalmentaja Rita Codee etualalla. Johanneke, Marjolijn ja Alex arvostavat sopeutumisvalmentajien tekemää työtä kovasti. – He eivät auta vain työ- ja kurinpidollisissa ongelmissa, vaan myös asioissa, jotka ovat näiden haasteiden taustalla. He tarjoavat työllistetyille luottamusta ja parantavat heidän itsetuntoaan.

Sopeutumisvalmentajat tukemassa Edellä mainituissa haasteissa 50|50-ohjelman sopeutumisvalmentajat ovat korvaamaton apu. Belmontissa heitä työskentelee kaksi.

– Heillä on tietotaitoa puuttua tilanteisiin ja auttaa työllistettyjämme. Sopeutumisvalmentajamme ovat kouluttautuneet erilaisten sosiaalisten ongelmien käsittelyyn. He eivät auta vain työ- ja kurinpidollisissa ongelmissa, vaan myös asioissa, jotka ovat näiden haasteiden taustalla. He tarjoavat työllistetyille luottamusta ja parantavat heidän itsetuntoaan. Minusta se on ainutlaatuinen osa heidän toimenkuvaansa, Marjolijn van Gerven sanoo hymyillen.

Minulla onkin ilo tavata heistä toinen, kun sopeutumisvalmentaja Rita Codee ehtii hetkeksi liittyä pöytäseurueeseemme. Hän on työskennellyt Belmontissa kuusi vuotta.

– Minulle on tärkeää auttaa niitä, joilla on haasteita. Haluan auttaa heitä pärjäämään paremmin ja auttaa heitä etenemään elämässään. On myös mielenkiintoista kerätä tietoa heidän ongelmiensa syistä ja yrittää vaikuttaa näihin

syvempiin rakenteisiin. Ihmiset tulevat monenlaisista taustoista ja heillä on erilaisia ongelmia, joten myös ratkaisut voivat olla hyvin vaihtelevia. Parasta työssäni on se, että voin auttaa heitä yksilöllisesti ja henkilökohtaisesti, Rita toteaa lämpimästi hymyillen.

Sopeutumisvalmentajan koulutus on kaksitasoinen: ensin sosiaalialan koulutus, ja siihen päälle erikoistuminen sopeutumisvalmentajan tehtäviin.

– Koska tavoitteenamme on saada asiakkaat työllistymään, tarvitsen myös tietotaitoa työmarkkinoista ja sen toiminnasta. Myös ymmärrys yhteiskunnan järjestelmistä, säännöistä ja ohjeistuksista on tärkeää. Ne muuttuvat, ja niiden perässä on pysyttävä. Muutoin asiakkaamme voivat pahimmillaan ajautua isompiin ongelmiin esimerkiksi menettäessään sosiaalitukensa.

Rita allekirjoittaa Alexin ja Johanneken aiemman kommentin sitoutumisen haasteista: – Ehdottomasti suurin haaste on saada työllistetyt tottumaan päivärytmiin ja saapumaan sovitusti paikalle.

Kun tämä haaste on ylitetty, työ alkaa sujua mallikkaasti, ja kaikki muut ongelmat ovat helpommin ratkaistavissa.

Rita rakastaa työtään täydestä sydämestään: – Tekee nöyräksi, miten kokonaisvaltaisesti voimme muuttaa työllistettyjen elämää. Käytännön palkinto on se, kun he löytävät työpaikan, mutta heissä näkyvä kokonaisvaltainen muutos on aivan yhtä sydäntä lämmittävää.

Haastatteluhetki on tullut päätökseen, ja kaikkien on palattava tehtäviensä pariin. Sisäänkirjautumisaika lähestyy, ja uusia vieraita saapuu laukkuineen hotellin pihalle. Mahtavatko he tietää, miten erityislaatuiseen paikkaan ovat tulossa?

Rita lopuksi tiivistää koko nelikon ajatukset tästä tärkeästä työstä: – Ihmisille on tärkeintä kokea itsensä arvostetuksi, ja täällä he pääsevät kokemaan sitä. Arvostamme heitä työntekijöinä. Näemme heissä olevan potentiaalin ei vain työntekijöinä, vaan myös ihmisinä. Kaikki ansaitsevat mahdollisuuden, yhteenkuuluvuutta ja toivoa – ja niitä me haluamme tarjota.

Toni Kaarttinen Kuvat: 50|50, Leger des Heils & Toni Kaarttinen

SOTAHUUTO

15

Pelastusarmeija sai uuden upseerin Turussa vietettiin suurta juhlapäivää lokakuun lopussa.

Suomen ja Viron territorio sai uuden upseerin, kun Sovituksen lähetit -kadettirenkaan Kimmo Nordblom vihittiin upseeriksi.

Tuoreen luutnantin ja Porvoon osaston johtajan Kimmo Nordblomin upseerivihkimystä vietettiin Turun osastossa, missä hän suoritti leijonanosan kadettiajan harjoittelustaan.

Pelastusarmeijan tuorein upseeri, luutnantti Kimmo Nordblom.

Raumalla syntyneen Kimmo Nordblomin Armeija-polku sai tämänhetkisen kruununsa lauantaina 29.10. Turun osastossa vietetyssä upseerivihkimys- ja nimittämisjuhlassa.

Kimmolla on mielenkiintoinen tarina siitä, miten hän löysi Jeesuksen ja Pelastusarmeijan. Kimmon tarinaan voit tutustua Sotahuudon numerossa 3/2021.

Lehden löydät esimerkiksi kotisivultamme Sotahuudon arkistosta.

Väkeä on kokoontunut lokakuisena lauantaipäivänä suurin joukoin juhlistamaan Kimmon suurta päivää. Tilaisuuden alkua odotellessa minulla on hetki aikaa tiedustella muutamalta ihmiseltä ajatuksia tästä juhlapäivästä. Ovella on vieraita vastaanottamassa opinto- ja koulutusupseeri, majuri Natalia Penttinen. Hän iloitsee siitä, että vihkimysjuhla järjestetään Turussa: – Se on jännittävää ja suuri kunnia.

On hienoa, että monet, jotka ovat työskennelleet täällä Turussa Kimmon kanssa, ovat nyt päässeet mukaan. Kimmo työskenteli täällä puolitoista vuotta ja oli hyvin merkityksellinen henkilö osastolla. Nyt saamme juhlia yhdessä.

16

SOTAHUUTO

Turun osaston johtaja, majuri Toni Penttinen toimi Kimmon ohjaavana upseerina, ja hänellä oli merkittävä rooli Kimmon koulutuksen aikana Turussa. Tiedustelen Natalialta, millainen kadetti Kimmo oli.

– Erinomainen! Olen saanut kulkea hänen kanssaan koko matkan, sillä olin myös hänen kokelassihteerinsä.

Alusta asti oli selvää, että hänellä on runsaasti motivaatiota, Natalia sanoo hymyillen.

Samaa mieltä on edellinen valmistunut upseeri, luutnantti Benjamin Hursti.

Benjamin ja Kimmo ehtivät olla vuoden verran kadettitovereita.

– Kimmo on kuin pilari – luotettava, tukeva ja kannattava. On merkityksellistä, että kokoonnutaan yhteen juhlimaan tätä hetkeä. Se tuntui itsestäni viime vuonna todella hienolta ja koskettavalta, ja siksi ehdottomasti haluan olla Kimmon juhlissa mukana.

Temppelin torvisoittokunnan soinnut johdattelevat jo vihkimyksen äärelle.

Kysyn vielä upseerivihkimyksen merkityksestä territorion johtajalta, eversti Patrick Naudilta:

– Kaikessa yksinkertaisuudessaan se on ymmärrystä Jumalan rakkaudesta ja kutsusta hänen valtakuntansa työhön.

Se on valmiutta vastata tähän kutsuun.

Jumalan rakkauden hengessä Juhla alkaa kuvaesityksellä, johon on kerätty hienoja ja hauskoja hetkiä Kimmon kadettimatkan varrelta. Sen jälkeen Kimmo, kadetit ja upseerikoulu marssivat upseerikoulun lippua seuraten lavalle tervehtien upseerivihkimyksen ja nimittämisen suorittavia territorion johtajia, everstejä Patrick ja Anne-Dore Naudia.

Majuri Tero Saajoranta lausuu kokoontumisen tervetulosanat, mitä seuraa hyvin tilaisuuteen sopiva yhteislaulu ”Sain kutsun mä taisteluun Herran”.

Majuri Natalia Penttinen luovuttaa Kimmon territorion johtajille. Juhlallisessa seremoniassa kadetti polvistuu lipun alle ja antaa uskonvakuutuksen, jossa lupautuu uskollisesti ylläpitämään ja julistamaan Pelastusarmeijan opinkappaleisiin perustuvia totuuksia. Eversti Patrick Naudin sanoin: ”Kyse on juh-

Juuri vihitty upseeri hymyilee tyytyväisenä. Upseerivihkimyksen suorittivat territorion johtajat, everstit Patrick ja Anne-Dore Naud.

lallisesta lupauksesta sitoutua yli kaiken rakastamaan ja palvelemaan Jumalaa koko elämän ajan. Kimmo on hyväksynyt askeleen tuntemattomaan luottaen Jumalaan.” Territorion johtajat antavat myös sanansa tulevalle Room. 15:13: ”Mutta toivon Jumala täyttäköön teidät kaikella ilolla ja rauhalla uskossa, niin että teillä olisi runsas toivo Pyhän Hengen voiman kautta.”

Kadetin ottaessa vastaan vihkimystodistuksensa yleisö vastaa runsain suosionosoituksin.

Laulun, kolehdin ja ilmoitusten jälkeen Pelastusarmeijan tuorein luutnantti saapuu takaisin torvisoittokunnan säestäessä. Kadetin siniset epoletit ovat vaihtuneet upseerin punaisiksi. Vuorossa on uuden upseerin määräys ja lähettäminen. Kimmo on maaliskuun alusta asti ollut vastuussa Porvoon osastosta, ja upseerina hänen määräyksensä Porvoon osaston johtajana saa jatkua.

Tämä ilahduttaa tuoretta luutnanttia.

Todistuksessaan luutnantti Kimmo Nordblom kuvaa, miten Jumalan luottamus on ollut selittämätöntä, hän ei ole koskaan unohtanut ja on kantanut

yli vaikeidenkin aikojen. Kimmo kiittää myös kaikkia kristittyjä tovereitaan, jotka ovat toimineet tärkeinä tienviittoina kristityn polulla.

– Jumala haluaa antaa vihan ja katkeruuden sijalle rakkauden hengen. Näin hän kutsuu meitä kaikkia vajavaisia luokseen. Tehtävämme on kertoa eksyneille toivosta ja sovituksesta. Jumalan valtakunnassa yksi palava sydän korvaa tuhat sydäntä, jotka eivät ole hänelle vielä antautuneet, Kimmo sanoo.

Sovitus on mahdollinen jokaiselle Todistuksen jälkeen Kimmo esittää laulun yhdessä siskonsa, kapteeni Maarit Vuolletin ja upseerikoulussa jatkavien kadettitoveriensa Enni ja Robert Beckerin ja Taina Kaikkosen kanssa. Pelastusarmeijan naistyön johtaja, eversti Anne-Dore Naud esittelee hopeatähden, jonka saa Kimmon sisko Maarit. Hopeatähdistössä valmistuvan upseerin vanhemmat tai muut valmistuvalle läheiset ihmiset saavat huomionosoituksen siitä, miten he ovat ohjanneet valmistuvaa Armeijan 8 työhön Jumalan valtakunnan hyväksi.

Koulutusupseeri, majuri Natalia Penttinen kertoo, millainen kadetti Kimmo oli.

– Erinomainen! Alusta asti oli selvää, että hänellä on runsaasti motivaatiota.

SOTAHUUTO

17

Kimmo esitti laulun siskonsa, kapteeni Maarit Vuolletin ja upseerikoulussa jatkavien kadettitoveriensa Enni ja Robert Beckerin ja Taina Kaikkosen kanssa.

Territorion johtajan, eversti Patrick Naudin saarna käsitteli sovitusta.

Pelastusarmeijan naistyön johtaja, eversti Anne-Dore Naud luovutti hopeatähden Kimmon siskolle, kapteeni Maarit Vuolletille.

Uusi upseeri vastaanotti lukuisia tunteikkaita onnentoivotuksia.

8

Majuri Esa Nenonen lukee Raamatusta Toisesta kirjeestä korinttilaisille 5:14–21.

Saarnassaan eversti Patrick Naud muistuttaa, että uuden luutnantin kadettirenkaan nimi on Sovituksen lähetit. Sovitus ei ole koskaan ollut helppoa, ja näinä vaikeina aikoina sovitusta tarvitaan enemmän kuin koskaan.

– Jeesus muistutti ihmisiä siitä, että he ovat erillään luojastaan ja isästään.

Jumalan rakkauden voimalla Jeesus julisti, että hän on ainoa yhteys isään ja rohkaisi ihmisiä sovitukseen Jumalan kanssa. Anteeksianto ja sovitus ovat vaikeimpia asioita ihmisen elämässä. Jeesuksen kautta sovitus on mahdollinen

18

SOTAHUUTO

aivan jokaiselle. Jumalan rakkaus on vahvaa meitä jokaista kohtaan.

Eversti Anne-Dore Naud laulaa anteeksiannosta herkästi ja kauniisti. Lauluesityksen jälkeen on aika hiljentyä rukoukseen, joka tuo monet Jeesusta kaipaavat sielut katumuspenkin luo.

Tilaisuus päättyy lauluun ”Isä meidän”. Ylisihteeri, majuri Saga Lippo johdattaa viimeisen laulun äärelle ja sulkee kauniin kokouksen rukoukseen ja siunaukseen.

Annetaan kuitenkin viimeinen sana juhlan sankarille, luutnantti Kimmo Nordlomille. Urheilutoimittajia mukaillen, miltä nyt tuntuu?

– Aivan mahtavalta! Niin paljon rakkaita ihmisiä on läsnä. Yleensä en herkisty, mutta tänään ovat tunteet olleet pinnassa, Kimmo toteaa hymyillen.

Paljon Jumalan siunausta uudelle upseerille!

Toni Kaarttinen Kuvat: Toni Kaarttinen

Kuvakavalkadi upseerivihkimyksestä: bit.ly/upseerikimmo

PÄIVÄN KERRALLAAN

&

KUTSUTTU SOTILAAKSI Pelastusarmeijan kansainvälinen päämaja julkaisi vuonna 2021 kaksi kirjaa, jotka on käännetty lähes kaikille 133 Pelastusarmeija-maan virallisille kielille. Suomenkieliset käännökset julkaistiin tammikuussa 2022. Seuraavassa esittelemme kirjat lyhyesti.

Päivän kerrallaan Ensimmäinen kirjoista on nimeltään Päivän kerrallaan – kutsu missioon. Sen on kirjoittanut komentaja Robert Street.

Kirjan kannessa luvataan, että kirja tarjoaa ”Käytännön sovelluksia ja sisäistä voimaa opetuslapseuteen”. Kirjassa pohditaan, millaista on seurata Jeesusta nykyajassa. Onko opetuslapseus erilaista kuin ennen, vai onko se aina pohjimmiltaan samanlaista – vai sekä että?

Saatesanoissaan Pelastusarmeijan kansainvälinen johtaja, kenraali Brian Peddle muistuttaa, että jos Armeijan sydämessä palaa Jumalan liekki, Armeija ei kulje harhaan vaan marssii eteenpäin kertoen hyvää uutista ja loistaen valoa pimeyteen.

Tällainen Armeija myös haastaa puuttumaan maailmassa esiintyviin epäoikeudenmukaisuuksiin.

Kirja koostuu viidestä mielenkiintoisesta osiosta, jotka ovat • • • • •

Jeesuksen kutsu Tunne syvemmin Rakasta hellemmin Seuraa lähempää Päivän kerrallaan

Jokaisen luvun jälkeen lukijalle esitetään kysymyksiä tai väitteitä, joita voi pohtia yksin tai ryhmässä. Kirja ei päästä

lukijaansa helpolla, vaan haastaa jokaista miettimään omaa opetuslapseuttaan ja sitä, mitä itselle henkilökohtaisesti merkitsee seurata Jeesusta.

Kutsuttu sotilaaksi Kirja Kutsuttu sotilaaksi – johdatus Pelastusarmeijan sotilaan liittolupaukseen on tarkoitettu kaikille niille, jotka harkitsevat ryhtyvänsä Pelastusarmeijan sotilaaksi sekä niille, jotka ovat jo sotilaan liittolupauksen antaneet, mutta haluavat jatkuvasti arvioida elämäänsä ja sitoumustaan. Kirjassa kerrotaan, millainen on pelastusarmeijalainen tapa elää uskoa todeksi ja miten se näkyy arkielämässä.

Teos sisältää 12 lukua, joissa käydään läpi sotilaan liittolupaus kohta kohdalta.

Edellinen vastaava kirja julkaistiin Pelastusarmeijassa 1970-luvulla. Uudessa kirjassa otetaan huomioon se, että vaikka Pelastusarmeijan oppi ei ole muuttunut, maailma ympärillämme muuttuu jatkuvasti. Mielenkiintoista on muistaa, että samaa tekstiä lukevat Pelastusarmeijan sotilaat viidellä eri mantereella. Usko Jeesukseen Kristukseen ja halu seurata häntä yhdistää erilaisissa kulttuureissa elävät kristityt saman lipun alle.

Kirjaa voi lukea aivan hyvin itsekseenkin, mutta antoisinta on pohtia yhdessä tois-

ten kanssa niitä kysymyksiä, joita tekstiä lukiessa herää. Kaikilla ei kuitenkaan ole mahdollisuuksia osallistua Pelastusarmeijan osastojen pienryhmiin, joissa kirjaan perehdytään. Tämän takia Sotahuudossa julkaistaan vuonna 2023 artikkelisarja, jossa Pelastusarmeijan sotilaat eri puolelta Suomea kertovat, mitä ajatuksia heidän mieleensä on noussut tekstin äärellä.

Sarjan ensimmäisessä osassa Pelastusarmeijan Hämeenlinnan osaston sotilaat Olli ja Marjatta Kariniemi pohtivat liittoaan Jumalan kanssa.

Saga Lippo majuri Katso video Kutsuttu sotilaaksi -kirjanjulkistuksesta: bit.ly/kutsuttusotilaaksi

SOTAHUUTO

19

Kutsuttu sotilaaksi Tässä kirjoitussarjassa Pelastusarmeijan sotilaat eri puolelta Suomea pohtivat omaa kutsumustaan ja kertovat, mitä ajatuksia heille on herännyt Kutsuttu sotilaaksi -kirjan äärellä.

Tässä kuussa puheenvuoro on Marjatta ja Olli Kariniemellä Hämeenlinnan osastosta.

Liittolupaus kutsuu pyhitykseen Olemme Marjatta ja Olli Kariniemi ja olemme kotoisin Rovaniemeltä, kahden virran kaupungista, jossa olemme asuneet puolet elämästämme. Suuren laman kynnyksellä 1990-luvun alussa muutimme Etelä-Suomeen opiskelemaan ja valmistuimme uuteen ammattiin. Hämeenlinnassa olemme asuneet lähes 30 vuotta.

Pelastusarmeijan sotilaita meistä tuli kolmannen iän kynnyksellä, kun matkustaminen ja varsinkin iltatyöt vähenivät ja aikaa jäi myytäväksi asti.

Marjatta: – Ensimmäiset Jumalan sanan siemenet kylvettiin sydämeeni äitini pitämässä pyhäkoulussa, joka kokoontui kodissamme Kursun kylässä Sallassa. Pyhäkouluun osallistuivat myös naapurin lapset, joten ryhmä oli kooltaan varsin suuri. Äitini lähetti minut ja nuoremmat sisarukseni myöhemmin myös seurakunnan leirille, jossa tulin uskoon. Kemijärven kauppaoppilaitoksesta valmistuttuani muutin töihin Rovaniemelle ja löysin paikkani seurakuntanuorten keskuudesta.

Olli: – Äitini opettama iltarukous oli ensimmäinen kosketus hengellisiin asioihin.

20 SOTAHUUTO

Hän lähetti minut myös Pelastusarmeijan pitämään pyhäkouluun, jossa kuulin ensimmäisen kerran Jeesuksesta havainnollistamiseen käytetyn hiekkalaatikon äärellä. Lapsenuskoni syveni omakohtaiseksi vakaumukseksi nuorille järjestetyssä gospel-konsertissa, joka oli 1970-luvun alussa uutta ja erilaista. Tuosta marraskuisesta illasta vuonna 1973 tuli käännekohta elämässäni, eikä tuolloin tehtyä uskonratkaisua ole tarvinnut katua.

– Rovaniemen aikana löysimme toisemme, perustimme perheen ja meistä tuli myös poikalapsen onnellisia vanhempia.

Vartuttuaan poikamme osallistui vuosia Pelastusarmeijan Pallero-kerhoon, ja kävimme myös osaston järjestämillä retkillä. Ystävystyimme useiden työntekijöiden kanssa, joista muutamat ovat ystäviämme edelleen. Jossain elämänvaiheessa harkitsimme jopa Pelastusarmeijan työntekijäksi ryhtymistä, mutta elämä vei muualle.

Pelastusarmeijan ystävästä sotilaaksi Olemme osallistuneet Hämeenlinnan osaston toimintaan muutaman vuoden.

Alokkaiksi ilmoittauduimme vuosi sit-

ten, ja vuoden 2022 keväällä meistä tuli Pelastusarmeijan sotilaita. Sotilaaksi tultaessa annetaan liittolupaus Jumalalle, joka eletään todeksi Pelastusarmeijassa.

Mietimme, mitä liittolupaus meille merkitsee. Mikä siinä tuntui hyvältä ja mikä haastavalta?

Marjatta: – Liittolupauksen antaminen oli tärkeä hetki elämässäni. Poikani ja hänen puolisonsa lapsineen olivat paikalla katsomassa, kun heidän mumminsa lupasi palvella Jumalaa. He saivat omin silmin ja korvin tutustua Pelastusarmeijan toimintaan, mikä tuntui minusta kerrassaan upealta. Ehkäpä haastavinta liittolupauksessa on edellytys pitää aktiivisesti esillä Jumalan sanaa. Minulle luontevinta on tavoitella sellaista elämää, joka jo itsessään kirkastaa Jumalaa. Vastaan kyllä Jumalaa koskeviin kysymyksiin, kun joku niitä minulle esittää.

– Jäin sairauteni vuoksi eläkkeelle Hämeenlinnan ammattikorkeakoulusta muutama vuosi sitten, mutta kuntouduttuani palasin takaisin työelämään. Toimin tällä hetkellä kirjanpitäjänä Tilipalvelu Rantalaisen Hämeenlinnan toimistossa.

Marjatta ja Olli Kariniemen sotilasvihkimys keväällä 2022. Sotilasvihkimystä suorittamassa osastonjohtaja, kapteeni Seppo J. Takala.

Kuva: Seppo Kariniemi

Vapaa-aikanani neulon ja osallistun aktiivisesti lastenlasteni elämään sekä käyn sunnuntaisin Pelastusarmeijan tilaisuuksissa. Vuosien ajan olen neulonut sukkia sukulaisille ja myös joulumyyjäisiin myytäväksi. Vuosittain järjestetään Hämeenlinnan Loimua Areenalla yritysten ja järjestöjen joulumyyjäiset, joissa olen myynyt neulomiani villasukkia poikani vanhimman tyttären kanssa. Viime vuonna myyntipöydälläni oli myös joulukuun Sotahuuto-lehti.

Olli: – Liittolupauksen antaminen oli minulle kuin uudistettu vihkivala, jossa sanoin Jumalalle toisen kerran: ”Tahdon.”

Olenhan saanut palvella Häntä nuoresta pitäen monin eri tavoin. Tiedän kokemuksesta, että Hän on ollut ja on edelleen armollinen, mikä teki lupauksen antamisesta helpompaa. Varmasti haastavinta lupauksessa on sen mukana tulevat velvoitteet. Sainhan kannettavakseni sotilaan ”sotisovan”, mikä tekee Jumalalle antamastani lupauksesta julkisen ja velvoittaa elämään yhteisön arvoille sopivalla tavalla. Minulle liittolupaus on kutsu pyhitykseen ja jatkuvaan kilvoitteluun.

– Olen meidän perheestämme se, joka osallistuu Pelastusarmeijan toimintaan lähes kaikilla mahdollisilla tavoilla. Eläkeläisenä minulla kun on aikaa myös arkipäivisin. Leipäkirkko ja sen jälkeen tapahtuva ruoan jakaminen on mieluisaa työtä, jonka kautta tulevat tutuiksi niin osaston uudet ja kuin vanhat jäsenet. Soitan kokouksissa myös bassokitaraa, mistä pidän erityisesti. Ajattelen, että olen Jumalan valtakunnan työntekijä, jonka ”palkan” maksaa eläkevakuutusyhtiö. Ja osallistun tietysti aktiivisesti lastenlasteni elämään kuljettamalla heitä aina tarpeen vaatiessa. Mitä muuta sitä voi elämältä sen loppumetreillä odottaa.

Sotilaana Jeesuksen armeijassa Meidän mielestämme kansainvälisyys ja kristittyjen yhteyden korostaminen tekevät Pelastusarmeijasta aivan erityisen. Se elää todeksi tehtäväänsä osana Kristuksen maailmanlaajuista, globaalia kirkkoa unohtamatta omia juuriaan ja erityispiirteitään.

Olli: – Kansainvälisyys on korostunut erityisesti nyt Ukrainan sodan aikana, kun Pelastusarmeijakin on kerännyt varoja so-

dan uhrien auttamiseksi. On ollut helppo osallistua keräykseen, kun on tiennyt, että paikallisen Pelastusarmeijan jäsenet osallistuvat kriisiavun jakamiseen.

Marjatta: – Olen arvostanut Pelastusarmeijassa aina sitä, että se haluaa kuunnella ja auttaa erityisesti vähäosaisia. Minusta se on kristillisyyttä aidoimmillaan. Jeesuskin muistutti siitä, että ”kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle” (Matt. 25:40).

Ihaninta ihmisessä on hänen laupeutensa.

Olli: – Minulle on tärkeää myös Jumalan armon korostaminen, joka on yksi Pelastusarmeijan opinkappaleista. Armo on kuin Lapin kaamoksen päättävän aamun ensimmäinen sarastus, joka valaisee tykkylumen taakoittamat, huurteiset puut.

Keväisen auringon säteet julistavat valon voittoa ja kutsuvat luomakuntaa uuteen ja niin tekee Jumalan armokin. Se sulattaa menneen talven lumet ja tarjoaa uuden mahdollisuuden elämälle.

Marjatta & Olli Kariniemi pelastussotilaat, Hämeenlinnan osasto

SOTAHUUTO

21

Minä & Pelastusarmeija Työntekijöitä, ystäviä, upseereita, sotilaita, siviilijäseniä, vapaaehtoisia – olemme kaikki osa Armeijaa! Sarjassa esitämme enemmän tai vähemmän kiperiä kysymyksiä.

Tässä kuussa niihin vastaa:

Jaakko Vainio

työsuojelupäällikkö, rekrytoija

Miten tulit Armeijan yhteyteen?

– Muistan lapsuudestani Pelastusarmeijan soittokunnan vappuesiintymisen Esplanadin puistossa jättäneen minuun suuren vaikutuksen. Myöhemmin kohtasin joulupadalla seisseen upseerin, ja hänen omistautumisensa oli koskettavaa. Koen Pelastusarmeijalle töihin hakeutumiseni tulleen johdatuksena.

Mikä on tehtäväsi?

– Siirryin kesällä Helsingin sosiaalipalvelukeskuksesta eli ”Sopasta” päämajaan työsuojelupäälliköksi ja vastaan myös Pelastusarmeijan rekrytoinnin kehittämisestä.

Mikä on työssäsi mielenkiintoisinta?

– Työsuojelussa saan olla mukana edistämässä upseerien ja työntekijöidemme hyvinvointia, ja rekrytoinnin osalta saan kunnian olla mukana luomassa tulevaisuuden Pelastusarmeijaa.

Entä turhauttavinta?

– Nykyajan sähköisen viestinnän aikakaudella ihmiskontaktit jäävät valitettavan vähäisiksi.

22

SOTAHUUTO

Kun olit lapsi, miksi halusit tulla isona?

– Geologiksi. Toivoin aina löytäväni aarteita maan kätköistä, ja minulla oli oma kivikokoelma.

Mikä on lempiruokasi?

– Täytetyt tortillat eli ohuet maissileivät omavalintaisilla täytteillä. Ehdottomasti hyvässä seurassa!

Rakkain harrastuksesi?

– Nautin ruoan laittamisesta ja kokeilen rohkeasti uusia makuja. Bravuurini on kotitekoinen lasagne.

Kuka on sankarisi?

– Jokainen unelmansa saavuttava henkilö on sankari silmissäni.

Saat yhden supervoiman.

Mikä se olisi – ja miksi?

– Telepaattinen kyky muuttaa ihmisten ajatuksia ja ohjata heitä toimimaan oikein.

Mikä kirja on tehnyt sinuun suurimman vaikutuksen?

– Sain lapsena isovanhemmiltani lahjaksi Käytöksen kultaisen kirjan, ja opus opetti minut toimimaan herrasmiesmäisesti kaikissa tilanteissa. Mieleeni on jäänyt erityisesti ohjeistus tyylikkäästä keskustelun päättämisestä ”oikein kävi suu makeaksi, kun sain haastella kanssanne”.

Kuvittele, että sinulla on tunnusbiisi, joka lähtee soimaan, kun astut huoneeseen. Mikä tämä biisi on?

– Leo Jokelan esittämä versio laulusta ”Silmät tummat kuin yö” elokuvasta Komisario Palmun erehdys (v. 1960).

Voisit matkustaa minne vain.

Mihin matkustaisit?

– Lappiin lapsuuden kesäpäiviin muurinpohjalettujen äärelle.

Jalkapallo on rakas harrastus: – Harrastin sitä aktiivisesti vuosia, ennen kuin katkaisin jalkani pelin tiimellyksessä.

Jaakko tyttärensä kanssa pelaamassa koripalloa.

eluisaa, kuva Dubrovnikin Matkailu on Jaakolle mi vuodelta 2016. vanhan kaupungin ristiltä

Mitä pelkäät?

– Korkeat paikat saavat jalkani hytkymään spagetin lailla!

Mikä lohduttaa sinua, kun olet surullinen?

– Olen ikuinen haaveilija, ja vaikeina hetkinä haaveilen tulevista iloisista tapahtumista.

Jos voisit poistaa maailmasta yhden asian, mikä se olisi?

– Eriarvoisuuden.

Mitä teet, kun muut eivät ole näkemässä?

– Rakastan keskittyä yksityiskohtiin ja kehitän tietämystäni hakien tietoa välillä hassuistakin asioista. Katselen esimerkiksi videoita vanhojen hirsimökkien rakentamisesta tai paneudun omenapuun oksien varttamiseen.

Puutarhanhoito on mukavaa, ja Jaakko on palstaillut paljon.

– Muutimme viime kesänä uuteen kotiimme, jonka puutarha hohtaa värejä ympäri vuoden.

Mikä on paras neuvo, mikä sinulle on koskaan annettu?

– Majuri Hannu Lindholm totesi saarnassaan, ettemme voi vaikuttaa menneisyyteen ja tämän tähden menneisyyden murehtiminen on turhaa. Hän ohjeisti sen sijaan keskittymään nykyisiin tekoihin, sillä tämän hetken valinnoilla voimme vaikuttaa tulevaisuuteemme.

Mikä on ollut elämäsi paras hetki?

– Katseidemme kohtaaminen vastasyntyneiden lapsieni kanssa.

Mikä on elämäsi tunnuslause?

– ”Ole aina pienen ihmisen puolella.”

Kerro jotain mielenkiintoista, mitä muut eivät ehkä tiedä sinusta: – Olen kaksinkertainen hymypoika-palkinnon voittaja!

Kuvat: Toni Kaarttinen & Jaakon kuva-albumi

SOTAHUUTO 23

Majuri Metti Saajoranta:

Jumala on aina antanut tehdä työtä, joka on lähellä sydäntä Majuri Metti Saarjoranta on ollut uuden edessä viimeisten kuukausien aikana. Hän otti vastaan Kuopion osastonjohtajan tehtävät tällä kertaa yksin puoliso majuri Tero Saajorannan toimiessa Pelastusarmeijan ohjelmasektorin päällikkönä. Metin upseeriuralle on mahtunut monenlaisia haastavia aikoja ja tehtäviä, mutta yksi asia on ollut varma – Jumala on aina antanut oikeanlaisia haasteita oikeaan aikaan.

Metti Saajoranta asuu ja työskentelee tällä hetkellä hyvin erilaisessa ympäristössä kuin missä on varttunut. Nyt häntä ympäröivät Kallaveden kauniit rannat ja majesteetilliset metsät, hän on kotoisin Pohjanmaan lakeuksilta.

Hän syntyi ja varttui Kokkolassa, asui hetken Ilmajoella, kunnes lähti 17-vuotiaana sairaanhoitajakouluun Seinäjoelle. Siellä hän kohtasi myös elämänsä rakkauden, tulevan miehensä Teron.

– Tapasimme opiskeluaikana, kun hän tuli kauppaoppilaitokseen opiskelemaan. Tutustuessa havaitsimme, että olemme hyvin samankaltaisia. Olimme Kokkolassa melkein naapureita, ja olimme käyneet samaa peruskoulua. Tiesimme toisemme, muttemme viettäneet lapsena aikaa yhdessä, Metti muistelee hymyillen.

Metti ja Tero menivät opiskeluaikana naimisiin, ja sen jälkeen Metti alkoi odottaa heidän esikoistaan Jereä. Aviopari päätti palata Kokkolaan. Metti pääsi invalidien palvelutaloon avustajaksi ja sitten sairaanhoitajan sijaisuuksia tekemään. Näin elämä eteni muutaman vuoden ajan.

24

SOTAHUUTO

Viisivuotias Metti rakas Pörri-kissa sylissään.

Nuorenparin onnea. Metti ja Tero menivät naimisiin opiskeluaikana.

– Minulla oli aina ollut haaveena asua maalla ja pitää eläimiä. Lähdin Kannuksen maatalousoppilaitokseen. Suoritin vuoden lomittajalinjan. Viimeisessä harjoittelussa työskentelin parsinavetassa, jossa oli talvella kylmä, ja minulla tulehtuivat käsien nivelet. En sitä työtä pystynyt koskaan tekemään, mistä olen jälkikäteen hiukan kiitollinenkin. Se on äärettömän raskasta ja vaatii suurta sitoutumista. Arvostan valtavasti kaikkia, jotka tekevät sitä työtä.

Metti ja Tero toivoivat perheenlisäystä adoption kautta. Jumala johdatti pienen, afrikkalaiset juuret omaavan Merima -vauvan heidän luokseen.

– Seuraavat pari vuotta olin kotona, kunnes lähdimme upseerikouluun, Metti kertoo.

Kaipuu omaan uskonyhteisöön Metin mummulla oli iso rooli hänen uskonpolullaan.

– Äitini tuli uskoon, kun olin ala-asteella, sekä myös isän suvun puolelta sain paljon kristillistä vaikutusta ja arvomaailmaa. Olin kyllä aina ollut lapsenuskossa, mutten elänyt sitä mitenkään todeksi. Muistan, kun konfirmaatiossa piti todistaa uskosta. Ajattelin itsekseni, että haluan tulla uskoon, mutta vasta täytettyäni 47 vuotta, koska siinä vaiheessa elämä on jo ohi, Metti nauraa.

– Kun olimme menneet kihloihin, kävimme vierailulla lestadiolaisen mummuni luona Alajärvellä. Puhuimme hänelle kesällä järjestettävistä häistä. Hän sanoi: ”Paras häälahja olisi, kun saisitte molemmat tehdä parannuksen ja tulla uskoon.” Siinä kohtaa Jumala tarttui elämääni.

Uskon myötä Metille tuli kaipuu löytää oma uskonyhteisö.

– Katsoimme lehden kirkollisilmoituksia ja silmiini osui kirkon teetupa. Pyysin Teroa tulemaan mukaan, sillä en uskaltaisi lähteä yksin. Teetuvalla eräs nuori mies kutsui mukaan raamattupiirin. Piiri sai käyttää paikallisen Pelastusarmeijan tiloja Kokkolassa. Näin ajaudumme Armeijaan mukaan. Heillä oli pieni paikallinen bändi, ja he pyysivät Teron mukaansa soittamaan bassoa. Minä kävin naistenpiirissä ja myöhemmin myös jumalanpalveluksissa. Armeija alkoi tuntua selkeästi hengelliseltä kodiltamme.

Tämä tapahtui 97 ja 99 meidät vihittiin sotilaiksi.

Aika ei ollut kuitenkaan auvoista.

Osastossa tapahtui hajaantumista, ja melkein kaikki lähtivät. 8

Metti Saajoranta on toiminut Kuopion osaston johtajana maaliskuusta 2022 lähtien.

SOTAHUUTO 25

Metti ja Tero palvelivat kolme ikimuistettavaa vuotta Carl Sithole -keskuksessa Johannesburgin Sowetossa Etelä-Afrikassa.

Carl Sithole on lastenkeskus, jossa toimi kaksi lastenkotia ja päiväkoti. Paikkoja oli 90, ja lapsia oli kaksivuotiaasta parikymppiseen.

8 – Oli kokouksia, joissa oli vain perheemme ja pari muuta. Se oli koettelemuksen aikaa. Pois lähteneet ystäväni yrittivät houkutella muualle, mutta purskahdin itkuun: ”Kunpa voisinkin, mutta Jumala on asettanut minut tänne.” Uskovia ystäviä säilyi, mutta seurakunta kuihtui ympäriltä pois. Se oli hyvin raskasta.

– Se oli hienoa aikaa, mutta jälkikäteen olen ihmetellyt, miten opiskelua on jaksanut yhtä aikaa pienten lasten kanssa. Muistan myös, miten kärsimätön olin sen suhteen, että saisimme jo kadetteina vastuun omasta osastosta. Nyt olemme kiitollisia, että saimme rauhassa totuttautua osaston vastuisiin.

Vastaus kutsuun

Afrikka sydämessä

Metti ja Tero aloittivat upseeriopinnot, kun Jere siirtyi neljännelle luokalle ja Merima oli parivuotias. Nuori perhe muutti Helsinkiin.

– Tiesin upseerikutsumuksesta jo siinä vaiheessa, kun majuri Terho Tiainen vihki meidät sotilaiksi. Siinä polvistuessa tiesin, että Jumala tahtoo meistä enemmän.

Jumala järjesti myös asiat ihmeellisellä tavalla, joka mahdollisti opiskelun.

– Tuntui, että Jumala vain järjesti kaiken... hyvä, että perässä pysyi! Meillä oli Kokkolassa haastava paritalo ja kaksi autoa, mutta saimme ne saman tien myytyä. Ystävämme päivittelivät, että voi kun olette rohkeita. Itsestämme tuntui selvältä vastata siihen kutsuun, jonka Jumala oli meille esittänyt.

Kadetteina Saajorannat toimivat avustajina Helsingin osastossa. Opiskelut kestivät kolme vuotta.

Upseerivihkimystä seurasi ensimmäinen määräys Jyväskylän osastossa, joka kesti viisi vuotta. Vuodet menivät hyvin hienossa ilmapiirissä, mutta Metti myöntää, että viimeisenä vuonna mieli alkoi siirtyä jo Afrikkaan. Kutsu Afrikkaan lähtemisestä oli tullut heidän sydämeensä jo kadettiaikana.

– Kutsu tuli meille molemmille samanaikaisesti upseerikoulussa. Olimme olleet etäopetuksessa kansainvälisessä johtajuuskoulutuksessa. Esityksessä näytettiin kuvaa katulapsesta, joka etsi nukkumapaikkaa riepua kantaen. Se iski meihin kumpaankin tosi kovasti. Tunsimme, että paikkamme olisi Afrikassa haavoittuvassa asemassa olevien lasten kanssa tehtävän työn parissa.

Metti ja Tero saivat määräyksen Carl Sithole -keskukseen Johannesburgin Sowetoon Etelä-Afrikassa. Se on lastenkeskus, jossa toimi kaksi lastenkotia ja

26

SOTAHUUTO

päiväkoti. Paikkoja oli 90, ja lapsia oli kaksivuotiaasta parikymppiseen.

– Määräys Sowetossa oli kaikkea sitä, mitä olimme toivoneet. Tuntuu, että Jumala on lellinyt siinä mielessä, Metti naurahtaa. – Jumala on aina antanut tehdä työtä, joka on ollut lähellä sydäntä.

Kolme haastavaa ja ikimuistettavaa vuotta meni nopeasti, ja heille tuli shokkina pyyntö palata Suomeen.

– Oli todella kova paikka lähteä sieltä. Eräs paikallinen rukoilija sai näyn paikasta, johon olimme menossa. Hän sanoi, että meitä tarvitaan siellä. Tiesimme päivän, jolloin meille soitettaisiin ja ilmoitettaisiin määräyksemme, joten otimme sen vapaaksi, ja menimme norsupuistoon. Meillä oli omat veikkaukset, mitä olisi luvassa… muttemme osanneet aavistaa Tamperetta. Meille annettiin selkeä visio kehittää paikallista lapsi- ja nuorisotyötä. Jälkikäteen ajatellen, vaikka lähtö oli meille raskas, siinä näyttäytyi jälleen Jumalan tahto. Ihan Meriman kouluasioiden vuoksi, ja myös Etelä-Afrikan turvallisuustilanne muuttui vaarallisemmaksi lähtömme jälkeen.

Naistyön tärkeys Jyväskylän tavoin Tampereella Saajorannat palvelivat viisi vuotta.

– Oli kylmää kyytiä tulla afrikkalaisesta kulttuurista takaisin Suomeen. Mutta Tampere oli jälleen osasto, jossa oli ihania ihmisiä. Tuntui, että edessä oli vain mahdollisuuksia. Paljon hyviä asioita tapahtuikin: osastotilat remontoitiin, nuortenpaikka Bleizzi avautui ja palkkasimme lisää henkilöstöä, Metti muistelee.

Seuraavaksi tuli kutsu päämajaan. Tero oli aloittanut jo puoli vuotta aiemmin ohjelmasektorin päällikkönä, ja Metti sai määräyksen aikuis- ja perhetyön upseeriksi. Hän aloitti vuoden 2020 alussa, eikä kukaan osannut odottaa, miten poikkeuksellisia seuraavat kuukaudet olisivat.

– Korona saapui keväällä. Se oli todella haasteellista, koska leirejä ja tapahtumia suunniteltiin, mutta kukaan ei ollut varma, pystytäänkö niitä järjestämään. Joitakin peruimme, ja joitakin yritimme järjestää etäyhteyksin. Kokemus opetti kyllä paljon – mitä kannattaa tehdä, ja mitä ei.

– Tässä tehtävässä minulle kirkastui naisille suunnattujen toimintojen tärkeys. Niissä haasteet, joita naiset kokevat elämässä, pääsevät paremmin esille.

Näen ne suurena mahdollisuutena ja voimavarana.

Se oli hyvin silmiä avaavaa.

Saajorannat palvelivat viisi vuotta Tampereella.

Perhetyö oli sydäntä lähellä.

Kuopio kutsuu Maaliskuun 2022 alusta Metti on toiminut Kuopion osaston johtajana, aluksi osa-aikaisesti.

– Olin Englannissa kuusi viikkoa kestävässä koulutuksessa, kun sain tämän lisämääräyksen. Lähtiessäni Englantiin olin helsinkiläinen, palatessani kuopiolainen, Metti naurahtaa.

– Jatkoin osittain aikuis- ja perhetyön upseerina, mutta kävi nopeasti selväksi, ettei osastotyötä voi tehdä prosenttiluvuilla, vaan se on kokonaisvaltaista. Päämajan työ on tärkeää, ja se mahdollistaa työn, joka kentällä tehdään. Osastotyössä, erityisesti kun sitä toteuttaa yksin, näyttäytyy, miten täysillä siinä on oltava mukana. Paikallisille ihmisille et voi olla läsnä 50-prosenttisesti, Metti sanoo mietteliäänä.

Aluksi oli paljon käytännön haasteita, kun muun muassa tuolihissi, astianpesukone ja sähköinen ilmoitustaulu olivat rikki. Kuopion osasto oli myös ollut jonkin aikaa ilman johtajia, mikä näkyi seurakuntalaisten varovaisuutena.

– Ei ole helppo tilanne, jos osasto on kiinni tai tulee useasti muutoksia. Epätietoisuus on pahinta, sillä ihmisellä pitää olla jotain, johon kiinnittyä. Epätietoisuus tekee sitoutumisesta vaikeaa. Minultakin alussa kysyttiin, kauanko aion olla täällä. Luottamuksen joutuu rakentamaan uudestaan. Ihmiset olivat iloisia siitä, että ovet ovat jälleen auki, mutta samalla kuitenkin varovaisia tulevaisuuden suhteen.

Metti kertoo käyneensä keskusteluja Herran kanssa siitä, mitä Jumala haluaisi hänen tekevän Kuopiossa. Mikä olisi paikkamme? Mihin olisi suurin tarve?

– Täällä on ollut aktiivista yhteiskristillistä toimintaa, ja toivon, että sitä syntyisi jatkossakin. Täällä kuppikuntaisuus loistaa poissaolollaan. Suurin toiveeni on, että saisin sitoutettua jäseniämme mukaan tavalla, joka ei olisi niin riippuvainen osastonjohtajasta. Se loisi pysyvyyttä. 8

Metti ja Tero juontamassa Pelastusarmeijan 130-vuotisviikonlopun musiikkijuhlaa.

Määräys naistyön upseerina avasi Metin silmiä: – Tässä tehtävässä minulle kirkastui naisille suunnattujen toimintojen tärkeys. Ne ovat suuri mahdollisuus ja voimavara.

SOTAHUUTO

27

Lontoossa keväällä 2021 käyty upseerikurssi oli Metille hengellisesti uudistava kokemus. Kuvassa Metin upseeritovereita ja keskellä Pelastusarmeijan kansainvälisen naistyön johtaja, komentaja Rosalie Peddle.

Kuopion osaston käsityökahvilassa on ahkeroitu! Keskellä ryhmän tekemiä villasukkia ja alla Metti esittelemässä valmistamaansa neuletta käsityökerholaisille.

8 Metti kertoo, että hänet on otettu osastolla lämmöllä vastaan, ja häntä koskettaa, miten ihmiset ovat palanneet takaisin osaston yhteyteen.

– Täällä ollaan ”totisia” rukoilijoita. Hengellinen ilmapiiri on äärimmäisen hyvä, ja sen päälle on hyvä rakentaa ja toteuttaa sitä, mitä Jumala meiltä toivoo.

Menneet kuukaudet ovat olleet innostavia ja sitoutumista on jo tapahtunut.

– Meillä oli yhteinen kokoontuminen, jossa puhuimme tulevaisuudesta. Koska olen tässä määräyksessä yksin, jäsenemme ovat hyvin ymmärtäneet, että on minulla rajoitetummat mahdollisuudet tehdä asioita. Kaksi jäsenistämme on ottanut vastuun raamattu- ja rukouspiiristä.

Tällä hetkellä osaston viikko-ohjelma rakentuu edellä mainitusta maanantaisesta raamattu- ja rukouspiiristä, torstaisesta käsityökahvilasta ja sunnuntain rukouskokouksesta ja jumalanpalveluksesta.

Ajatuksissa on aloittaa viikoittainen perhekerho.

– Meillä on ollut sellainen kiva tilanne, että olemme saaneet Kouvolan osastolta paljon lapsi- ja perhetyön materiaaleja, ihan huonekalujakin. Kuopion osaston remonttivaiheessa sekä edellistalven osaston oltua suljettuna on monista tavaroista ja materiaaleista jouduttu luopumaan. Tämä on ollut todella ihana juttu.

Avustustyön paluu Paikallinen avustustyö on palautunut osastolle lokakuussa.

Sitä ennen Kuopion alueen avustustyö tehtiin vuoden ajan päämajan kautta.

– Avustustyölle on kyllä tarvetta. Kun osastolla on ovet avoinna, niin useimmiten joku käy kysymässä avustusasioista. Kuopion seutu on haasteellinen, koska tämä on niin järvistä aluetta. Vaikka linnuntietä paikkakunnat näyttäisivät olevan lähellä, todellisuudessa bussimatka Kuopioon saattaa kestää kaksikin tuntia suuntaansa. Tästä syystä meidän on oltava avustustyössämme joustavia, emmekä voi velvoittaa käymään paikan päällä. Meillä on soittoaika keskiviikkoaamuisin, ja asiakkaan kanssa keskustelemme, onko hänellä mahdollisuus tulla käymään. Jos ei, niin pohdimme yhdessä, miten voimme toteuttaa asian etänä. Tämä on ollut mielenkiintoinen haaste.

Avustustoimintaa mahdollistaa Joulupata-keräys. Kuopiossa joulupatoja on ollut kaduilla kaksi. Isänpäiväviikonloppuna Kuopion osasto järjesti myyjäiset. Siellä oli myynnissä leivontatalkoissa tehtyjä herkkuja ja käsityökahvilan neulomuksia. Osastolla on myös kaksi jäsentä, joilla on hierojan lisenssi, ja he antoivat myyjäisissä niska-hartiahierontaa.

– Toivomme, että voimme järjestää näitä tulevaisuudessakin. Naisemme ovat olleet hyvin sitoutuneita. Jopa osaston murrosvaiheessa he järjestivät myyjäiset itsenäisesti.

28

SOTAHUUTO

Ihmiset kaiken ytimessä Lopuksi keskustelemme Metin kanssa hiukan upseeriudesta ja uskosta. Metti sanoo, että upseeriudessa ihmiset ovat kaiken ytimessä.

– Toiveeni on, että täällä käyvät ihmiset kokisivat, että tämä on heidän osastonsa, että heillä on sananvalta täällä.

Vapaus tehdä ja vapaus kokeilla. On opittava jakamaan visioitaan. Lisäksi on tärkeää, että seurakuntana kuuntelemme, mitä Jumala meiltä toivoo – emmekä tee vain asioita, jotka tuntuvat itsestämme kivoilta.

Metti kertoo, että viime keväänä Lontoossa käyty upseerikurssi tuli hyvään saumaan.

– Koronan vuoksi se siirtyi vuodella, mikä oli siunaus. Se tuli juuri oikealla hetkellä elämääni. Kurssi oli samalla retriitti, jossa olimme yksin hiljaa Jumalan kasvojen edessä. Koin uudistuvani, ja sain siitä todella paljon hengellisesti. Sain muistutuksen, miten tärkeää on ylläpitää omaa hengellistä hyvinvointia. Olin sen vuosien varrella hiukan kadottanut.

Sanan tutkiminen ja Jumalan kuunteleminen, hiljaa oleminen hänen edessään löytyi jälleen – en vain latele omia pyyntöjäni Herralle. Se antoi minulle muistutuksen omasta henkilökohtaisesta rukousajasta Jumalan kasvojen edessä. Ei voi kauhalla antaa, jos on lusikalla saanut. Pitää ensin itse saada, että voi muille jakaa.

Tiedustelen Metiltä, miten Kuopio on muuten kohdellut häntä.

– Olen viihtynyt hyvin. Vaikka sydämeni on Pohjanmaan lakeuksilla, niin ovathan nämä Kuopion maastot aivan upeita. Ihmiset ovat todella välittömiä ja helposti lähestyttäviä.

Ei niin, että muualla olisin kokenut päinvastaista, mutta täällä se on jotenkin korostunut. Leppoisia ihmisiä, Metti toteaa ja jatkaa naurahtaen: – Kalakukkoa en ole vielä täällä ehtinyt maistaa, mutta kesällä sain sitä Pohjanmaalla, kun mökkinaapurini oli leiponut.

Lopuksi on pakko tiedustella, miten Sulo voi. Jos ihmettelet, kuka Sulo on, niin hän on Metin ja Teron suloinen mäyräkoira, johon pääsimme tutustumaan Sotahuudon 01/2022 jutussa ”Päämajan mäyrikset”.

– Hän on toki edelleen mammanpoika, Metti naurahtaa.

– Sulosta on tullut tottunut matkailija, ja hän kulkee välillä Teron mukana osastovierailuilla. Hän on erittäin sopeutuvainen, mutta tykkää olla Pohjanmaan mökillä. Siellä saa juoksennella vapaana.

Pohjanmaalla on tärkeä paikka myös Metin sydämessä.

– Maaseutu on minulle erittäin rakas, ja Pohjanmaalla odottaa tuleva eläkekoti. Kun sinne pääsee, niin täydellinen hiljaisuus ja pimeys kietoo syliinsä. Silmät avautuvat ihan eri tavalla. Tässä maailmassa on niin paljon kaikkea keinotekoista, niin sen vastapainoksi tarvitaan luontoa ja luonnollista yhteyttä Herran kanssa. Jumala on hyvä.

Metti kiittää kuopiolaista ilmapiiriä: – Täällä on ollut aktiivista yhteiskristillistä toimintaa, ja toivon, että sitä syntyisi jatkossakin.

Täällä kuppikuntaisuus loistaa poissaolollaan.

Metti viihtyy Kuopiossa, mutta Pohjanmaalla on tärkeä paikka lakeuksien tytön sydämessä. – Siellä odottaa tuleva eläkekoti.

Kun sinne pääsee, niin täydellinen hiljaisuus kietoo syliinsä.

Tässä maailmassa on niin paljon kaikkea keinotekoista, niin vastapainoksi tarvitaan luontoa ja luonnollista yhteyttä Herran kanssa.

Toni Kaarttinen Kuvat: Toni Kaarttinen & Metti Saajorannan kuva-albumi

SOTAHUUTO 29

Krigsropet Frälsningsarmén har svenskspråkiga aktiviteter i Finland, t.ex i Helsingfors, Borgå och Vasa. På de här sidorna har vi material på svenska från Frälsningsarmén i Finland, Sverige och andra delar av världen.

En internationell och mångsidig Armé tillsammans för det gemensamma bästa Biskop Tapio Luoma beskriver fint varför vi arbetar inom Frälsningsarmén, i sitt 130-års gratulationsbrev till oss: ”I Frälsningsarméns verksamhet förenas på ett exemplariskt sätt tron på Gud, som kommer till oss genom sin Son, Jesus Kristus, och viljan att tjäna sin nästa, skapad till Guds avbild, som i sitt liv upplever olika slags nöd och lidande.”

Tämä kirjoitus julkaistaan suomeksi kotisivuillamme tammikuun aikana.

Vår internationella mission är att gå ut i världen, där det finns sårade, trasiga, ensamma, hemlösa och vilsna människor, och försöka nå dem på alla sätt med kärlek.

Guds himmelska lins, så att Han kan ge oss det vi behöver för att uppfylla Hans vilja och för vårt eget bästa.

Frälsningsarmén har stor betydelse, både som församling och som välgörenhetsorganisation, för det omgivande samhället och för oss som en andlig familj. I vår verksamhet förenas en tredelad uppgift: frälsa själar, uppfostra heliga och tjäna den lidande mänskligheten.

När vi tänker på David och Goljat, så representerar Goljat något stort och starkt; en oövervinnelig hjälte, som med sin blotta existens hindrar andra att ens försöka, men David såg honom som en stor måltavla, som var omöjlig att inte träffa. Han beslöt att använda sitt eget beprövade vapen, en stenslunga, som han som herde visste att fungerade, när man stred mot vilda djur, inte traditionella vapen som svärd och sköld, vilka inte passade honom.

När man läser nyheter, känns det som om världen går från kris till kris, och de samhälleliga problemen verkar oöverkomliga. När vi möter de samhälleliga utmaningarna idag, är det viktigare än någonsin, att vi i allt vi gör har ett evigt perspektiv, och ser problemen genom 30 SOTAHUUTO

David och Goljat

Han hade en passionerad tro på Gud, och brydde sig inte om hånet och iro-

nin, när han vågade utmana jätten. Hans erfarenhet som försvarare av sin hjord skilde sig väldigt mycket från krigshärens erfarenheter på krigsskådeplatsen.

Hans inställning och perspektiv var annorlunda, så att han inte inte uppfattade Goljat som ett för stort problem. När de mötte varandra, hade David ett försprång , för han litade på vad Gud hade lovat göra.

På samma sätt kunde vi kanske tänka, när vi läser nyheter om kriserna i världen, de kan kännas som alltför stora problem att lösa. Men just då överraskar Gud med att välja den mest osannolika lösningen, som en herde istället för en yrkessoldat. Våra erfarenheter kan bli till redskap, som kan användas för att förverkliga Guds plan.

Passionerat avlägsnande av fattigdomen Enligt Frälsningsarmén i Kanada: ”Fattigdom är en livssituation, där en person inte har resurser, möjligheter, valfrihet och makt, som hon eller han behöver för att klara sig och vara delaktig i samhället. Det leder ofta till hunger och ohälsosamma matvanor, dålig hälsa, avbrytande av skolgång, bostadslöshet eller bristfälligt boende, missbrukande av rusmedel, kriminalitet, våld och desperation.

Frälsningsarmén har passionerat förbundit sig att avvärja fattigdomen och att ta hand om människor i nöd. Frälsningsarmén strävar till att ingripa i fattigdomens och orättvisans omänskliga plåga och upplysa omgivningen om vad det betyder att leva i fattigdom och vad man kan göra för att hjälpa.

Många människor och organisationer deltar på olika sätt med att hjälpa dem som behöver det, så att en förändring kan ske! Frälsningsarméns arbete är känt världen över, som en av de pålitligaste och resurseffektivaste välgörenhetsorganisationerna, särskilt via hjälp till bostadslösa och nödställda familjer.”

En klar gemensam vision förenar. Den inspirerar också till större utbredning, så att vi tillsammans kan förverkliga större planer. Davids liv visar att trohet i det lilla senare ledde till mycket större uppgifter och mera ansvar. Detta är också orsaken till att människor och organisationer vill vara kompanjoner och stöda en världsvid mission, där socialt och andligt arbete kompletterar varandra.

Det är meningen att vi alla ska tjäna varandra med den begåvning vi har och på så sätt tjäna Kristi kropp. Då kan Gud bygga framtiden genom väldigt olika sorts människor, genom deras styrka, erfarenhet och bakgrund. Tillsammans kan

vi uppnå mera än för oss själva. Att delta i det gemensamma bästa, för ett högre mål, ger tillfredsställelse och känns betydelsefullt.

Ett speciellt möte i brödkön har etsat sig fast i minnet, när en hjälpsökande tacksamt sätter handen på hjärtat och pekar uppåt mot himlen. Jag säger åt honom ”Ja, vi gör dethär arbetet till Guds ära och för att förhärliga Kristus.” Detta är vår mission i all enkelhet: ”Handen till människan och hjärtat till Gud”. Vi tjänar den lidande världen i kärlek utan att särskilja någon.

Jordenruntresan Att bekanta sig med Frälsningsarméns årsbok var som en jordenruntresa och gav en översikt över mångfaldiga samhälleliga utmaningar och verksamhetsformer.

Det öppnade ögonen för hur mycket gemensamma arbetsgrenar det finns världen runt, men också hur vitt skilda kulturella, geografiska och sociologiska behov det kan finnas även lokalt. Till verksamheten hör bl.a. att utbilda kvinnorna på landsbygden i Sambia, och förbättra deras ekonomi, samt att stöda lärare som undervisar på avlägsna områden i Indonesien, där de vandrar genom bergiga områden och i djungeln, ibland under flera dagar. I Australien hjälpte katastrofarbetarna dem som hade släckt markbränder eller klarat sig från cykloner och översvämningar.

glömma dem som sitter i fängelse, vilka får mångprofessionell hjälp och verksamhet för att kunna integreras tillbaka till samhället.

Lokalförsamlingen som ljus och hopp i världen Matt.5:13–16.”Ni är jordens salt. Men om saltet förlorar sin sälta, hur ska man då få det salt igen? Det duger inte till annat än att kastas ut och trampas ner av människorna.

Ni är världens ljus. En stad som ligger på ett berg kan inte döljas. Och man tänder inte ett ljus och sätter det under skäppan, utan man sätter det på hållaren så att det lyser för alla i huset. På samma sätt ska ert ljus lysa för människorna, så att de ser era goda gärningar och prisar er Far i himlen.”

Enligt sociologerna kan en introvert människa, som verkar ensam ha effekt på 10 000 människor under sin livstid.

Tänk hur mycket en människa kan få till stånd, genom att tillsammans med andra verka för sin omgivnings bästa.

Frälsningsarmén har arbetat för att kunna hjälpa sexarbetare i svårigheter och erbjudit stöd åt offer för människohandel och modernt slaveri, som är väldigt sårbara och riskerar att bli utnyttjade under dessa grymma tider, när krig rasar och människor tvingas att lämna allt bakom sig.

Internationella verksamhetsformer är bl.a.inkvartering för invandrare, flyktingar, hemlösa, för dem som lider av mental ohälsa, missbrukare och inte att för-

Christian Karlsson frälsningssoldat vid Borgå kår

SOTAHUUTO

31

Pelastusarmeijan kansainvälisen katastrofityön tiimi Romaniassa. Kirill kuvassa vasemmalla. Sotaa paenneita jonottamassa apua Bukarestissa.

Miehemme Romaniassa Ukrainasta sotaa pakenevien tukena Kotkan osaston johtaja, kapteeni Kirill Burunov liittyi Pelastusarmeijan kansainvälisen katastrofityön tiimiin Romaniassa viime syksynä. Katastrofityön tiimi tukee Romanian Pelastusarmeijan piiriä heidän työssään Ukrainasta sotaa pakenevien auttamiseksi. Sotahuuto kysyi kapteeni Kirill Burunovilta tuntemuksia näiltä viikoilta.

Mitä tehtäviisi kuului näiden Romanian viikkojen aikana?

– Kaikenlaista, työskentelimme Bukarestissa. Saman katon alla toimi useampi järjestö, jotka työskentelivät yhdessä. Samassa paikassa tapahtui rekisteröinti, vaatejakelu, elintarvikejakelu, infopiste, lääkäreiden kontaktit ja työnvälitystoimiston palvelut. Pelastusarmeijan tiimiin kuului neljä työntekijää maailmalta ja kolme palkattua ukrainalaista. Päätehtävänämme oli lahjakorttien jakelu ja ihmisten rekisteröinti avustusprojektiin. Järjestöillä oli vain muutamia työntekijöitä, jotka puhuivat ukrainaa tai venäjää. Minä olin yksi heistä, joten tehtäviini kuului paljon rekisteröintiä, opastusta, tulkkausta ja ohjausta.

Millaisia nämä viikot olivat?

– Ensimmäisinä päivinä oli kova vauhti – piti oppia paljon, ymmärtää ja reagoida nopeasti ja saada kokonaiskuva tilanteesta. Se oli hiukan stressaavaa ja vauhdikasta, kun tahdoimme tiiminä mahdollisimman nopeasti ja hyvin auttaa jonottamaan tulleita ukrainalaisia.

Suurin haaste olivat keskustelut sotaa paenneiden kanssa. Piti olla varovainen siinä, miten puhuu ja kyselee asioita ihmisiltä. Oli monia herkkiä hetkiä, mikä oli psyykkisesti raskasta.

Mikä motivoi sinut lähtemään Romaniaan avuksi?

– Pelastusarmeijan työntekijänä nautin kovasti, kun pystyn auttamaan ihmisiä. Jos tulevaisuudessa saan samanlaisen mahdollisuuden, lähden mielelläni auttamaan siellä, missä apua tarvitaan.

Tämä oli pieni maistiainen Sotahuudon numerossa 3/2023 ilmestyvästä haastattelusta, jossa kapteeni Kirill Burunov kertoo enemmän itsestään ja ajastaan Pelastusarmeijan katastrofityön tiimissä Romaniassa.

Pelastusarmeijan apu Ukrainan sodasta kärsiville jatkuu Irina ryhtyi heti sodan alettua auttamaan – yhdessä Pelastusarmeijan kanssa Georgiassa asuva ukrainalainen Irina Datcenko ryhtyi heti sodan ensimmäisestä päivästä lähtien ruokkimaan pakolaisia ilmaiseksi omistamissaan kahviloissa ja ravintoloissa Batumin kaupungissa.

Pelastusarmeija tarjosi Irinalle apua, ja nyt he työskentelevät yhdessä pakolaisten auttamiseksi. Irina kehitti muun muassa lasten leirin, jossa on paikkoja yli 100 pakolaislapselle.

Voit tukea Pelastusarmeijan toimintaa Ukrainan sodasta kärsivien auttamiseksi. Lahjoittaa voit osoitteessa: bit.ly/pelastusukraina

32

SOTAHUUTO

Tammikuu 2023

n

2€

Armeijassa tapahtuu Radio & TV

Uusia jäseniä Hyviä uutisia Porista!

Sunnuntaina 6.11. osastoon siunattiin uusi siviilijäsen Markku Rajanen.

n

Radiojumalanpalvelus Tampereen osastosta YLE Radio 1 su 15.1. klo 11.00 nauhoitus su 8.1. klo 16.00 kapteeni Riku Leino saarnaa

Sotahuuto

Iltahartaus YLE Radio 1 ti 10.1. klo 18.50 ja 23.00 majuri Toni Penttinen

Sotahuuto on Pelastusarmeijan lehti, joka ilmestyy 11 kertaa vuodessa Se kertoo Pelastusarmeijan maailmanlaajuisesta työstä ja tarjoaa artikkeleissaan hyvää sanomaa.

KRIGSROPET

Frälsningsarméns tidning i Finland

Kuvassa Markku Porin osaston johtajan, kapteeni Gabriel Ebahin kanssa.

Tilaukset: puh. (09) 681 2300 sotahuuto@pelastusarmeija.fi pelastusarmeija.fi/sotahuuto

Jumalan siunausta uudelle siviilijäsenelle!

Kuva: Juhani Mukkala

Vaakuna

Pelastusarmeijan virallinen äänenkannattaja Suomessa 133. vuosikerta

Tammikuu 2022

n

2€

Kansallinen päämaja ja toimitus: Uudenmaankatu 40, Helsinki Postiosoite: PL 161, 00121 Helsinki n patas-tiimi Puhelinvaihde: (09) 681 2300 karvaiset työkaverit Sähköposti: sotahuuto@pelastusarmeija.fi Kotisivut: pelastusarmeija.fi facebook.com/pelastusarmeija n

Sivut 06–10

Sotahuuto

Pelastusarmeijan termit tutuksi

Tilaushinnat: Suomeen ja Viroon vuosikerta 25 €, muihin maihin 50 €

Kansallinen johtaja: eversti Patrick Naud Vastaava toimittaja: majuri Esa Nenonen kadettimme enni Kulmala: nuorissa On tOivoja ulkoasu: Toni Kaarttinen Toimitussihteeri Toimituskunta: Patrick Naud, Esa Nenonen, Toni Kaarttinen, Mira Vuorenpää, Saara Ertamo, Heidi Vuorenoja Sivut 11–15

Kävin lapsena ahkerasti Pelastusarmeijan pyhäkoulussa. En ehkä aina ymmärtänyt, mitä puhuttiin, mutta salin peräseinällä oleva kryptinen vaakuna piirtyi silmieni verkkokalvoille pysyvästi. Myöhemmin minulle on selvinnyt, kuinka paljon teologiaa tuohon kuvaan kätkeytyykään!

Vaakunaa ympäröi kultainen aurinko, joka kuvaa Pyhän Hengen tulta. Auringon keskellä seisova risti ja sen ympärille piirretyt kirjaimet kertovat, että uskomme Jeesukseen, joka kuoli ristillä pelastaakseen meidät.

Miekat muistuttavat siitä, että Jumalan avulla Pelastusarmeija jatkuvasti taistelee syntiä vastaan, paremman maailman puolesta. Vaakunan alareunassa olevat seitsemän pientä ammusta kuvaavat Raamatusta löytyviä totuuksia. Kaiken yllä on kruunu tähtineen ja jalokivineen. Se muistuttaa siitä iankaikkisesta päämäärästä, jota kohden Jumalan omat kulkevat.

Sanat ”veri ja tuli” viittaavat Jeesuksen Kristuksen vereen ja Pyhän Hengen tuleen.

Näihin sanoihin kiteytyy Pelastusarmeijan teologia.

Toimittanut: majuri Saga Lippo

SOTAHUUTO

1

Perustaja: William Booth Kansainvälinen johtaja: kenraali Brian Peddle Kansainvälinen päämaja: The Salvation Army, IHQ, 101 Queen Victoria Street, London EC4P 4EP, UK Toimitus ei vastaa pyytämättömistä kirjoituksista Painopaikka: Lehtisepät Oy, Lahti 2022 ISSN 0356-3340 (painettu) ISSN 2489-5814 (verkkojulkaisu)

Kansikuva: Toni Kaarttinen

SOTAHUUTO 33

Mitä maailma tarvitsee

Uskomme rukouksen voi­­maan!

Rukoilemme jokaisena arkipäivänä aamuhartauksissamme.

Lähetä esirukouspyyntösi meille: pelastusarmeija.fi/esirukous, sähköpostitse rukous@pelastusarmeija.fi tai kirjeitse Pelastusarmeija, PL 161, 00121 Helsinki, kuoreen merkintä ”Esirukous”

1.

On tuuli ja sää eräs puheenaihe ja raha ja vaatteet ja uusi työvaihe on maailmantilanne, kapitalismi ja vaiheet, ajat ja sosialismi, on kirkot ja papit ja teatterit, kerhot ja nuoriso mahdoton ja ”päiväperhot”.

Myös sairaus, terveys, pillerit oivat ja lakotkin aiheena olla voivat.

Niin, puhetta riittää nyt niistä ja näistä mutt´ eniten moititaan kai lähimmäistä.

Kuinka tulla uskoon?

Ei ole yhtä ainoaa oikeaa valmista kaavaa, jonka mukaan ihminen tulee uskoon.

Monet ovat kuitenkin kokeneet, että tämä rukous on ollut hyvä ensimmäinen askel henkilökohtaiseen suhteeseen Jumalan kanssa.

Herra Jeesus Kristus, Olen todella pahoillani niistä asioista, joissa olen tehnyt väärin elämässäni. Anna minulle anteeksi.

Luovun nyt kaikesta, minkä tiedän vääräksi.

2.

ristillä, jotta voin saada anteeksi ja tulla vapaaksi.

Kiitos siitä, että tarjoat minulle anteeksiantamuksen ja Pyhän Hengen lahjaksi.

Tule elämääni Pyhän Henkesi kautta ja ole kanssani ikuisesti.

Kiitos, Herra Jeesus.

Aamen.

34 34 SOTAHUUTO SOTAHUUTO

Käännetty Alfa-materiaalista Alfa Suomen luvalla.

Kiitos siitä, että kuolit puolestani

Nyt puhutaan laeista, mahdista rahan ja ruuasta, joka voi turmella mahan ja pimeän piilossa juorut myös luistaa, kun toinen ne edelleen kertoa muistaa.

Skandaalit ja rikokset palstoja täyttää ja hienosto mukana olevan näyttää.

On kuuluja ”tähtien” avioerot ja syntejä keräävät hullut ja nerot.

Ja puhetta riittää ja signaalit soivat, kun suuretkin huipulta pudota voivat.

Viimeinen sana 3.

On muotia mahtavien konferenssit ja traktaatit, rajat ja amanuenssit.

Ne tutkivat valtimon, reseptit voivat ne sairaalle laatia – lupaavat oivat.

On maailma sairas ja pulassa aivan me tunnemme kaikki sen tilan ja vaivan.

Kun jostakin jotakin löytyä voisi, uus´ ajatus – lääke, mi apua toisi – mies taikkapa nainen, ken kiireesti päästää vois´ maailman kahleistaan, tuhosta säästää.

4.

Kas, uus´ Martti Luther nyt tarpeen oisi tai Joona ken Niiniven käännyttää voisi Daavid, ken Goljatin kalloa uhkaa; Elia, niin väärät ois´ jumalat tuhkaa tai Mooses ken kansansa hädästä päästää ja Nooa ja arkki, ne surmasta säästää.

On herätys maailman tarpeista suurin.

Ei veltto vaan sellainen mi perinjuurin vois herättää, uudeksi maailman luoda ja uskonnon uuden ja voimakkaan tuoda.

5.

On maailmanparannus nyt toiveunta.

Vaan sitten, kun Kristuksen valtakunta on alkanut täällä, niin umpeen käy haavat.

Kun auroiksi miekat jo muuttua saavat, ei tykkien jyminä järkytä maata, ei rosvot ja murhaajat uhmata saata.

On sidottu Saatana. Loppuivat vaivat, kun totuus ja oikeus vallan jo saivat.

Ja enää ei kuljeta vääryyden teitä, kun Herramme Kristus saa hallita meitä.

6.

Ja lopuksi sanoisin: Ystävä kallis, ken hyvyyteen uskot ja pahaa et sallis. sä taistele puolesta oikean, hyvän.

Ei Herra sun sallisi nyt pysähtyvän vaan sotivan entistä lujemmin aina.

Ja sananen vielä, se mieleesi paina: On ovemme avoinna sinulle juuri.

Lie pyyntösi pieni tai surusi suuri, voit puoleemme kääntyä huoletta aivan ja Pelastusarmeijaan tuoda sun vaivan.

Kaleb Johnson Kaleb Johnson (1888–1965) oli ruotsalais-amerikkalainen pelastusupseeri, lauluntekijä ja säveltäjä. Hän sanoitti noin 1 500 laulua ja sävelsi suurimman osan itse.

Kuvitus: Arek Socha

SOTAHUUTO 35

Hyvää sanomaa Alkavaan vuoteen

Haluan tilata Sotahuudon Tilaamalla tuet Pelastusarmeijan työtä kotimaan vähävaraisten hyväksi.

Tilaushinnat: Suomi ja Viro, vuosikerta, 25 €, Muut maat, vuosikerta, 50 € Nyt on mahdollista tilata myös digilehti paperisen sijasta.

Tilaan itselleni

Tilaan ystävälleni. Ystäväni nimi ja osoite (tai sähköpostiosoite, jos digitilaus):

Tilaan digilehden

Nimeni: Osoitteeni: Sähköpostini: Puhelinnumeroni:

Vastaanottaja maksaa postimaksun

Suomen Pelastusarmeijan Säätiö Tunnus 5007467 00003 Vastauslähetys