HUNAJAN AVULLA KOHTI ILMASTOKESTÄVÄÄ TOIMEENTULOA

Ilmastokriisi vaikeuttaa voimakkaasti ihmisten elämää Solidaarisuuden toiminta-alueella Somalimaassa. Seudulla on kohdattu jo viisi epäonnistunutta sadekautta, ja parhaillaan käynnissä olevaa kuivuusjaksoa povataan vielä aiempaakin vakavammaksi. Kuivuuden vaikutukset osuvat kovimmin paimentolaisiin ja maanviljelijöihin, joiden toimeentulo nojaa kotieläintuotantoon ja viljelyyn.

Kuivuus on ollut Somalimaassa pitkään niin äärimmäistä, että kuivimmilla alueilla kulutetaan jo fossiilista vettä, joka on säilynyt pohjavesimuodostelmissa tuhansia vuosia. Fossiilinen vesi uusiutuu hyvin hitaasti, ja sen käyttö lisää riskiä suolan kertymisestä maaperään – eli pahentaa viljelyyn liittyviä ongelmia kuivilla alueilla entisestään.

Solidaarisuuden työ ei – Somalimaan äärimäisissä olosuhteissakaan – ole luonteeltaan katastrofiapua. Sen sijaan hankkeissamme etsitään ratkaisuja muuttuneeseen ilmastoon sopeutumiseen, tulevien muutosten ennakointiin ja niihin valmistautumiseen. Sadevedenkeruualtaat, vettä säästävät tippakastelujärjestelmät ja kuivuutta sietävät viljelylajikkeet ovat esimerkkejä sopeutumista tukevasta työstä.

Eräs tärkeä osa ilmastokriisiin varautumista on toimeentulon monipuolistaminen. Aiheen merkittävyydestä huolimatta naiset sivuutetaan usein toimeentuloa käsittelevissä keskusteluissa. Solidaarisuuden tukemissa hankkeissa keskitytäänkin etsimään ansaintakeinoja, joissa myös naiset voivat päästä alkuun ja kehittyä.

Mehiläispesät tarjoavat naisille uuden yrittäjyyden muodon: hunaja on itäafrikkalaisessa ruokavaliossa paljon käytetty raaka-aine, jota on tyypillisesti muodossa tai toisessa tarjolla lähes jokaisella aterialla.

Mehiläistarhaus tarjoaa toimeentulomahdollisuuksia erityisesti naisille, sillä siinä alkuun pääsemiseen ei tarvita isoa pääomaa – eikä suurta maa-alaa, joka naisilta usein uupuu. Tarhaus ei vaadi pitkäkestoista poissaoloa kotoa, joten naiset pystyvät työskentelemään tarhureina myös heille lankeavan hoivavastuun rinnalla. Aggressiivisten mehiläislajikkeiden kanssa toimimiseen tarvitaan erityisosaamista, jota on tarjolla esimerkiksi Solidaarisuuden tukemissa hankkeissa.

Mehiläistarhaus avaa parhaimmillaan naisille myös ovia yhteisön päätöksentekoon: siitä saatavat tulot ovat merkittäviä suhteessa työmäärään ja talouksien muihin tuloihin, ja tarhauksen vaatimat järjestelyt asettuvat luontevasti osaksi yhteisön muita tulonhankkimiskeinoja.

Mehiläiset tarvitsevat mettä, eli käytännössä kukkia, jotta ne voivat tuottaa hunajaa. Alueella on tyypillisesti miesten harjoittamaa kasvien viljelyä varten rakennettu sadevedenkeruualtaita. Kun pesät sijoitetaan altaiden lähistölle, ja samaan kosteaan maaperään istutetaan hedelmäpuita, saavat mehiläiset mettä ja hedelmäpuut pölyttäjiä. Niin tarhurit kuin viljelijät hyötyvät.