Solidaarisuudesta 1/2023

SOLIDAARISUUDEN TUKIJALEHTI | KEVÄT 2023

SOL ID AA RI SU UD ES TA

Naisiin kohdistuvan väkivallan juuret ovat asenteissa

– Viisi avainta väkivallan lopettamiseen

Enid Charana:

”Naispuolista toiminnanjohtajaa ei aina oteta yhtä vakavasti kuin miestä”

Hunajan avulla kohti ilmastokestävää toimeentuloa 6

Naisten oikeuksien kevät 8 Loppu silpomiselle miesten tuella 20

Hämähäkkikasvi – trendikäs rikkaruoho 22

Solidaarisuudesta: ”Edelleen iloinen Solidaarisuuden osallistuja” 23

Julkaisija: Kansainvälinen Solidaarisuussäätiö sr, Lintulahdenkatu 10, 00500 Helsinki, solidaarisuus.fi, Y-tunnus 0773475-2 @solidaarisuus @solidaarisuus /solidaarisuus

Päätoimittaja: Saara Manelius

Toimitussihteeri: Heidi Suotsalo

Kirjoittajat: Teemu Hakoniemi, Anni Holappa, Saara Manelius, Anju Marjamaa, Heidi Suotsalo

Kuvitus ja taitto: Raita Huhta

Paino: Laine Direct Oy

Osoitteenmuutokset ja lahjoittamiseen liittyvät asiat: lahjoittajapalvelu@solidaarisuus.fi, puh. 010 501 2120 (ma-pe klo 10–12 ja 13–15)

Osoitelähde: Solidaarisuuden tukijarekisteri

Lahjoitustili: FI15 5541 2820 019819

Keräyslupa: Poliisihallituksen 26.11.2021 myöntämä rahankeräyslupa RA/2021/1619 voimassa 1.1.2022 alkaen koko Suomessa lukuunottamatta Ahvenanmaata.

Kerätyt varat käytetään vuosina 2022–2025 tyttöihin ja naisiin kohdistuvan väkivallan poistamiseen ja köyhtymisen pysäyttämiseen Itä-Afrikassa.

PÄÄKIRJOITUS

Ei unohdeta maailman tyttöjä

Vaalikevään aikana mediassa on säännöllisesti ollut esillä kehitysyhteistyö –turhan usein helppona leikkauskohteena. Naps vain ja valtion kassaan kolahtaa lisää euroja.

Mutta mistä silloin luovutaan, jos kehitysyhteistyön rahoitusta päädytään leikkaamaan?

Tyttöjen mahdollisuuksista. Solidaarisuuden ja muiden järjestöjen työllä rakennetaan maailmaa, jossa tytöillä on yhtäläiset mahdollisuudet elämässä. Kun ahtaat sukupuoliroolit hellittävät, kun yhä useampi tyttö saa koulutuksen ja väkivalta tyttöjä kohtaan vähenee, he voivat tavoitella unelmiaan.

Naisten asemasta. Kehitysyhteistyöhankkeiden tukemina yhä useammat naiset myös haurailla alueilla voivat nousta täysivaltaisiksi jäseniksi yhteiskunnissaan. Naisten aseman kohentaminen on pitkänsitkeää työtä, jota paikalliset kumppanimme tekevät väsymättä – ja jossa Solidaarisuuden tarjoama tuki on erittäin tärkeää.

”Kiitos siitä, että avaat kanssamme yhä uusia ovia kohti sellaista maailmaa, jossa syntymäpaikka tai sukupuoli ei määritä ihmisen mahdollisuuksia.”

Mahdollisuudesta selvitä ilmastokriisin kourissa. Solidaarisuus ja muut järjestöt turvaavat työllään sitä, että ihmiset voivat jatkossakin elää kotiseudullaan. Etsitään uusia, sään ääri-ilmiöitä paremmin kestäviä lajikkeita tutuista kasveista. Muodostetaan yhteyksiä pienviljelijöiden ja paikallisten yliopistojen välille. Tässä työssä tiivistyy kehitysyhteistyö-sanan olemus: kyse on uuden kehittämisestä ja yhteistyöstä, joka jättää jälkeensä pysyviä verkostoja.

Hyvä tukijamme – olet maailman tytöille ja naisille nyt äärimmäisen arvokas. Kiitos siitä, että avaat kanssamme yhä uusia ovia kohti sellaista maailmaa, jossa syntymäpaikka tai sukupuoli ei määritä ihmisen mahdollisuuksia.

Saara Manelius

Solidaarisuuden viestintäpäällikkö

Mitä ohjelmakaudella tarkoitetaan?

Solidaarisuuden työ suunnitellaan aina neljäksi vuodeksi kerrallaan. Katsomme silloin taaksepäin ja pohdimme, missä onnistuimme ja mitä voisimme tehdä paremmin. Tämän analyysin pohjalta lähdemme rakentamaan seuraavan neljän vuoden ohjelmaa. Tavoitteenamme on rakentaa mahdollisimman kestävä pohja muutokselle, jonka myötä naisten ja tyttöjen oikeudet paranevat Itä-Afrikassa pysyvästi.

Mitä uutta nyt tapahtuu?

Tänä vuonna isoin uusi avaus on aloittaa toiminta Etiopiassa somalialueella. Tarkoituksemme oli aloittaa työ Etiopiassa jo viime vuoden puolella, mutta maan toimilupahakemus kesti toivottua pidempään konfliktin takia. Nyt toimilupa on saatu ja rekrytoimme parhaillaan paikallista henkilökuntaa Etiopiaan ja kartoitamme sopivia kumppaneita.

MITÄ UUTTA, ROBERT SALIN?

Solidaarisuuden uusi nelivuotinen ohjelmakausi alkoi 2022. Solidaarisuuden ohjelmajohtaja Robert Salin kertoo, mitä uudet tuulet tuovat mukanaan.

Miksi juuri Etiopia?

Haluamme tehdä työtä alueilla, joilla on tarve meidän työllemme. Olemme asiantuntijoita tyttöjen ja naisten oikeuksien parantamisessa, erityisesti tyttöjen sukuelinten silpomisen vastaisessa työssä. Lisäksi olemme erikoistuneet Itä-Afrikan alueeseen, koska yhdellä maantieteellisellä alueella toimiminen on kustannustehokasta ja se mahdollistaa yhteistyön eri hankkeiden välillä. Siksi päädyimme valitsemaan Etiopian somalialueen, jossa silpominen on yleistä ja kuivuuteen liittyvät haasteet ja kulttuuri ovat samanlaisia kuin Solidaarisuuden toiminta-alueella Somalimaassa.

Millaisia hankkeita Etiopiassa aloitetaan?

Todella paha kuivuus on vaivannut Etiopian somalialuetta jo monta vuotta, joten ensisijaisesti tulemme tukemaan naisten toimeentuloedellytyksiä tässä hauraassa

Teksti Heidi Suotsalo

Kuva: Solidaarisuus

ympäristössä. Lisäksi naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisy, ennen kaikkea tyttöjen sukuelinten silpomisen vastainen työ, tulee olemaan läpileikkaava osa kaikkea työtämme. Samalla, kun naiset saavat lisää työkaluja toimeentulonsa tueksi, he oppivat omista ja tyttäriensä oikeuksista sekä silpomisen haitoista. Tavoitteenamme on parantaa naisten asemaa kokonaisvaltaisesti, ja osa tätä työtä on naisiin kohdistuvan väkivallan purkaminen.

Entä mitä uutta tapahtuu

Keniassa ja Somalimaassa?

Keniassa käynnistyy uusi EU-rahoitteinen hankekokonaisuus, jossa muun muassa tuetaan pieniä paikallisia kansalaisyhteiskuntatoimijoita naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisen liikkeen aktivoimiseksi. Tavoitteenamme on tukea naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisia ruohonjuuritason aktiiveja ja saada isommin ja laajemmin eri toimijoita puolustamaan naisten ja tyttöjen oikeuksia.

Somalimaassa aloitimme kaksi uutta hanketta, jotka keskittyvät naisiin kohdistuvan väkivallan kitkemiseen ja painottuvat silpomisen vastaiseen työhön sekä lapsiavioliittojen ennaltaehkäisyyn.

Suomen uusi hallitus aloittaa pian työnsä. Millaisia vaikutuksia sillä on Solidaarisuuden työhön?

Nyt jännitämme, millaisiin ratkaisuihin uusi hallitus päätyy, ja mitä vaikutuksia sillä on kehitysyhteistyöhön ja sen rahoitukseen. Toivomme, että uusi hallitus kunnioittaa Suomen kansainvälisiä sitoumuksia sekä valtioneuvoston vuonna 2021 hyväksymää ylivaalikautista kehityspolitiikan selontekoa. Olemme kuitenkin varautuneet myös mahdollisiin leikkauksiin. Työmme tyttöjen ja naisten oikeuksien puolesta jatkuu yhtä sinnikkäänä, ja yksityisten lahjoittajien tuen tärkeys korostuu entisestään.

Kuka?

» Robert Salin

» Solidaarisuuden ohjelmajohtaja

» Päätoimipaikka Helsinki

» Solidaarisuuden ohjelmajohtajana yli 6 vuotta, sitä ennen yli 10 vuotta kansainvälistä kokemusta YK-järjestöissä

» Koulutukseltaan kauppatieteiden maisteri

» Kolmen lapsen isä, viihtyy luonnossa ja ennen kaikkea vuorilla

HUNAJAN AVULLA KOHTI ILMASTOKESTÄVÄÄ TOIMEENTULOA

Ilmastokriisi vaikeuttaa voimakkaasti ihmisten elämää Solidaarisuuden toiminta-alueella Somalimaassa. Seudulla on kohdattu jo viisi epäonnistunutta sadekautta, ja parhaillaan käynnissä olevaa kuivuusjaksoa povataan vielä aiempaakin vakavammaksi. Kuivuuden vaikutukset osuvat kovimmin paimentolaisiin ja maanviljelijöihin, joiden toimeentulo nojaa kotieläintuotantoon ja viljelyyn.

Kuivuus on ollut Somalimaassa pitkään niin äärimmäistä, että kuivimmilla alueilla kulutetaan jo fossiilista vettä, joka on säilynyt pohjavesimuodostelmissa tuhansia vuosia. Fossiilinen vesi uusiutuu hyvin hitaasti, ja sen käyttö lisää riskiä suolan kertymisestä maaperään – eli pahentaa viljelyyn liittyviä ongelmia kuivilla alueilla entisestään.

Solidaarisuuden työ ei – Somalimaan äärimäisissä olosuhteissakaan – ole luonteeltaan katastrofiapua. Sen sijaan hankkeissamme etsitään ratkaisuja muuttuneeseen ilmastoon sopeutumiseen, tulevien muutosten ennakointiin ja niihin valmistautumiseen. Sadevedenkeruualtaat, vettä säästävät tippakastelujärjestelmät ja kuivuutta sietävät viljelylajikkeet ovat esimerkkejä sopeutumista tukevasta työstä.

Eräs tärkeä osa ilmastokriisiin varautumista on toimeentulon monipuolistaminen. Aiheen merkittävyydestä huolimatta naiset sivuutetaan usein toimeentuloa käsittelevissä keskusteluissa. Solidaarisuuden tukemissa hankkeissa keskitytäänkin etsimään ansaintakeinoja, joissa myös naiset voivat päästä alkuun ja kehittyä.

Mehiläispesät tarjoavat naisille uuden

Teksti Saara Manelius

yrittäjyyden muodon: hunaja on itäafrikkalaisessa ruokavaliossa paljon käytetty raaka-aine, jota on tyypillisesti muodossa tai toisessa tarjolla lähes jokaisella aterialla.

Mehiläistarhaus tarjoaa toimeentulomahdollisuuksia erityisesti naisille, sillä siinä alkuun pääsemiseen ei tarvita isoa pääomaa – eikä suurta maa-alaa, joka naisilta usein uupuu. Tarhaus ei vaadi pitkäkestoista poissaoloa kotoa, joten naiset pystyvät työskentelemään tarhureina myös heille lankeavan hoivavastuun rinnalla. Aggressiivisten mehiläislajikkeiden kanssa toimimiseen tarvitaan erityisosaamista, jota on tarjolla esimerkiksi Solidaarisuuden tukemissa hankkeissa.

Mehiläistarhaus avaa parhaimmillaan naisille myös ovia yhteisön päätöksentekoon: siitä saatavat tulot ovat merkittäviä suhteessa työmäärään ja talouksien muihin tuloihin, ja tarhauksen vaatimat järjestelyt asettuvat luontevasti osaksi yhteisön muita tulonhankkimiskeinoja.

Mehiläiset tarvitsevat mettä, eli käytännössä kukkia, jotta ne voivat tuottaa hunajaa. Alueella on tyypillisesti miesten harjoittamaa kasvien viljelyä varten rakennettu sadevedenkeruualtaita. Kun pesät sijoitetaan altaiden lähistölle, ja samaan kosteaan maaperään istutetaan hedelmäpuita, saavat mehiläiset mettä ja hedelmäpuut pölyttäjiä. Niin tarhurit kuin viljelijät hyötyvät.

Kuva: Samuli Tarvainen

Kuva: Norwegian Refugees Council

Mehiläistarhauksen aloittamiseen ei tarvita kalliita välineitä eikä paljoa maata.

Lahjoita 15 € lähettämällä tekstiviesti SOLIDAARISUUS numeroon 16155 tai MobilePaylla numeroon 14165.

NAISTEN OIKEUKSIEN KEVÄT

Asiantuntijamme: Ifrah Ahmed

Kuka? Olen Ifrah Ahmed, 35-vuotias

Solidaarisuuden kumppanijärjestön

SOYDAVO:n projektipäällikkö.

Missä? Hargeisassa, Somalimaan pääkaupungissa.

Kansainvälisen naistenpäivän juuret ovat kamppailussa naisten oikeuksien ja tasa-arvon puolesta. Siksi päätimme tänä vuonna nimetä naistenpäivän uudelleen naisten oikeuksien päiväksi muistutuksena sen merkityksestä – ja siitä, että työtä naisten oikeuksien eteen on vielä paljon tekemättä.

Juhlimme varsinaista naisten oikeuksien päivää 8.3. alan todellisten uranuurtajien rinnalla: toteutimme tempauksen, jossa veimme mielenosoituskylttimme esimerkiksi Tove Janssonin, Miina Sillanpään ja Minna Canthin kaltaisten pioneerien luokse.

Mitä? Solidaarisuuden tukemassa, naisiin kohdistuvaa väkivaltaa torjuvassa hankkeessa keskitymme paitsi purkamaan haitallisia normeja, myös opettamaan tytöille ja naisille uudenlaisia taitoja. Koulutus on tärkeä osa johtamani hankkeen toimintaa, sillä uusien taitojen myötä naisilla on mahdollisuus itsenäiseen toimeentuloon ja sitä kautta myös vapaampaan elämään.

Miksi? Naisilla ei usein ole valtaa edes omissa kodeissaan. Oli kyseessä sitten tori, koulu tai oma koti, tytöt kuulevat jo nuoresta iästä alkaen olevansa vähemmän arvokkaita kuin veljensä. Koulutuksen avulla nainen saa tietoa mahdollisuuksistaan ja voi tehdä vapaammin päätöksiä.

Kun olen viisikymmentä, haluan nähdä Somalimaan, jossa jokainen nainen on taloudellisesti riippumaton ja vapaa väkivallasta.

”Ruusut kiva, tasa-arvo paras”naisten oikeuksien päivän tempaus

Kuva: Ifrah Ahmed

Kuva: Solidaarisuus

Kestokuukautissuojista

lisätuloja naisille

Somalimaassa Buraon pakolaisleirillä naiset hankkivat nyt tuloja ompelemalla ekologisia kestokuukautissuojia. Uudessa Solidaarisuuden projektissa on mukana 80 naista.

Suojat ovat olennainen osa kuukautisterveyttä. Kestokuukautissuojat ovat kankaisia siteitä, jotka voidaan käytön jälkeen pestä ja käyttää uudelleen. Ne ovat ekologinen vaihtoehto kertakäyttösiteille ja erinomainen ratkaisu alueilla, joissa asianmukaisia suojia ei ole aina tarjolla.

Elina Gustafsson: ”Solidaarisuuden työssä tärkeää on KAIKKI”

Solidaarisuuden yhteistyökumppani Elina Gustafsson vietti 31-vuotissyntymäpäiväänsä 6.2., kansainvälisenä tyttöjen sukuelinten silpomisen vastaisena päivänä, ja keräsi sen kunniaksi lahjoituksia Solidaarisuuden työhön. Syntymäpäiväkeräys tuotti runsaat 2 500 euroa.

”Seison aina tyttöjen ja naisten oikeuksien, kehorauhan, turvan ja naisten aseman parantamisen puolella ja tukena”, Gustafsson sanoo.

”Silpomisen vastainen työ on äärimmäisen tärkeää. Haluan maailman, jossa jokainen tyttö ja lapsi saa kasvaa turvassa. Perinteistä luopuminen ei tapahdu sormia napsauttamalla, ja siksi Solidaarisuuden pitkäjänteinen työ on arvokasta!”

SOLIDAARISET KIRJAVINKIT

Tytöille, jotka ajattelevat olevansa yksin on ihmisoikeusvaikuttajana ja erityisesti tyttöjen sukuelinten silpomisen vastustajana tunnetuksi tulleen Ujuni Ahmedin omakohtainen puheenvuoro. Elina Hirvosen kanssa kirjoitetussa kirjassa Ahmed kuvaa kokemuksiaan siitä, millainen on Suomeen Somaliasta 3-vuotiaana muuttaneen tytön kasvutarina.

Näkymättömät naiset paljastaa, kuinka maailma on rakennettu miehille. Kirja tuo esille tilastoihin ja tutkimukseen nojaavaa tietoa sekä kiinnostavia esimerkkitapauksia siitä, millainen on miehen muotoinen maailma – sellaisissakin asioissa, joita emme ole aiemmin tulleet ajatelleeksi.

Kuva: Elina Gustafsson

NAISJOHTAJANA MIESTEN JOUKOSSA

Kenian Nyamirassa monet ajattelevat, että perheen elättäminen on yksinomaan miehen vastuulla. Enid Charana johtaa osuuskuntaa, jonka tehtävänä on auttaa naisviljelijöitä menestymään yrittäjinä miesten maailmassa.

Teksti Anni Holappa Kuvat Browline Omondi

Ai kamera onkin jo päällä!”, Charana nauraa iloisesti. Hän katsoo suoraan kameraan ja hymyilee hyväntuulisena.

”Nimeni on Enid Charana ja olen Nyamiran alueen pohjoisosassa toimivan naisten osuuskunnan toiminnanjohtaja”.

Charanan johtama osuuskunta on piirikunnassaan ainoa laatuaan, sillä siihen kuuluvista 1 600 viljelijästä valtaosa on naisia.

Osuuskunnan tavoitteena on tarjota naisviljelijöille tukea paitsi koulutuksen, myös rahoituksen ja markkinoille pääsyn muodossa. Tuki on tarpeen, sillä Keniassa miehet hallitsevat perinteisesti maanviljelyä ja siten myös markkinoita. Siinä missä valtaosa pelloista on miesten hallinnassa, naisilla on usein vain pieni pala maata perheen ruokkimiseen tarkoitettujen kasviksien viljelemiseksi.

”Naiset työskentelevät maanviljelyksen parissa ilman, että se kasvattaa heidän varallisuuttaan”, Charana tiivistää.

Automatkalla tehty haastattelu soljuu keskustelunomaisesti eteenpäin. Tiet ovat Nyamirassa huonossa kunnossa, joten matka taittuu hitaasti ja sen aikana ehtii hyvin katsella maisemia. Charana osoittaa auton ikkunasta metsää sekä tee- ja kahviviljelyksiä ja jatkaa:

”Ajatellaan, että on yksinomaan miehen tehtävä elättää perhe ja turvata toimeentulo.”

Siksi osuuskunnan eräänä tärkeänä tehtävänä on tuoda naisten ulottuville keinoja

puolisosta riippumattoman toimeentulon varmistamiseen.

”Pyrimme kasvattamaan naisten tuloja sitä reittiä, joka on naisille jo ennestään tuttu. Siten kynnys toiminnalle madaltuu myös yhteisössä. Suurin osa naisista on lukutaidottomia, eikä heidän ole helppoa löytää tietoa. Se on myös yksi asia, jossa me voimme auttaa naisia”, Charana kuvailee.

Taloudellinen itsenäisyys = edellytys tasa-arvolle

Taloudellinen itsenäisyys on niin tärkeää siksi, että se on edellytys väkivallasta vapaalle ja tasa-arvoiselle elämälle. Työ toimeentulon parantamiseksi ja väkivallan kitkemiseksi kulkee hankkeissa usein käsi kädessä. Näin on myös Charanan johtaman osuuskunnan kohdalla.

”Olemme kokeneet ennennäkemättömällä tavalla sen, kuinka innokkaasti yhteisön jäsenet, myös miehet, haluavat osallistua sukupuolittuneen väkivallan vastaisiin aktiviteetteihin, kuten keskustelutilaisuuksiin ja koulutuksiin”, Charana kertoo tyytyväisenä.

Asenteet muuttuvat kuitenkin hitaasti, ja vie aikaa, ennen kuin naisten taloudellisesta itsenäisyydestä tulee yleisesti hyväksyttyä. Naisviljelijöiden perustama osuuskunta on myös kohdannut vastustusta.

”Jotkut ajattelevat, että pilaamme naiset, koska annamme heille liikaa valtaa. Kriitikot eivät suhtaudu myönteisesti naiseen, jolla on oma toimeentulo, koska

”Taloudellinen itsenäisyys on tärkeää siksi, että se on edellytys väkivallasta vapaalle ja tasa-arvoiselle elämälle.”

– Enid Charana

perheen elättäminen nähdään miehen tehtävänä.”

Tuotannon kasvattaminen on vaikeaa, kun naisilla on käytössään vain pieni maaalue. Perheensisäiset kiistat peltojen jakamisesta voivat äärimmillään kärjistyä väkivaltaisiksi.

”Mutta kun miehetkin huomaavat, että heidän vaimojensa taloudellinen menestys auttaa koko perhettä, pikkuhiljaa heidän päänsä kääntyvät”, Charana toteaa.

Naisjohtajana miesjohtajien seassa

Entä millaista on olla naisjohtaja maassa, jossa naisen ensisijaisena tehtävänä nähdään perheestä huolehtiminen?

”Se on todella haastavaa”, Charana huokaisee. ”Naispuolista toiminnanjohtajaa ei aina pidetä yhtä uskottavana kuin hänen miespuolista kollegaansa.”

Keniassa naisen ensisijaisena tehtävänä nähdään edelleen perheestä huolehtiminen. ”Perhe on eräänlainen sosiaalinen valuutta. Jos naisella ei ole lapsia, sitä ihmetellään ja kauhistellaan. Ilman miestä ja perhettä häntä ei oteta myöskään työelämässä tai politiikassa vakavasti.”

Perhe on myös se syy, mikä saa monet

naisista ryhtymään yrittäjiksi. Monille perheenäideille heidän tienaamansa lisätulot ovat ainoa tapa varmistaa lapsilleen koulutus ja siten myös vakaampi tulevaisuus.

Haastattelun aikana on käynyt hyvin ilmi se, kuinka paljon kärsivällisyyttä ja päättäväisyyttä osuuskunnan johtaminen vaatii. Naisten toimeentulon kohentamiseen ei ole pikavoittoja. Mikä siis saa Charanan palaamaan toimistolle joka aamu, vuosi toisensa jälkeen?

Vastaus piilee samassa syyssä, miksi hän alun perin perusti osuuskunnan: Charana haluaa nähdä Nyamiran naisten voimaantuvan ja itsenäistyvän. Hän haluaa, että sukupuolten välinen kuilu pienenee ja lopulta umpeutuu. ”Nämä naiset tekevät niin kovasti töitä. He ansaitsevat tulla nähdyksi ja kuulluksi.”

Vaikka paljon on vielä tehtävää, Charana on tulevaisuuden suhteen optimistinen:

”Kun näen kaiken sen, mitä olemme jo saaneet aikaan, tiedän, että olemme oikealla tiellä.”

”Tiedän, että olemme oikealla tiellä”

VÄKIVALTATYÖN VIISI AVAINTA

Kun puhutaan naisiin kohdistuvasta väkivallasta, on pohjimmiltaan kyse siitä, millä tavalla sukupuolet nähdään yhteiskunnassa. Miten erilaisia naisten ja miesten roolit ovat? Millaisia odotuksia ja käyttäytymiskoodeja tiettyyn sukupuoleen syntyminen kantaa mukanaan? Tuloksellinen väkivallan vastainen työ kenialaiskylissä lähtee liikkeelle ympäröivän kulttuurin ymmärtämisestä.

Teksti Saara Manelius Kuvat Browline Omondi

Muungano Gender Forum kokoaa satoja ihmisiä yhteen joka viikko Kenian Kisiissä ja Nyamirassa.

Naisiin kohdistuvaa väkivaltaa on mahdotonta kitkeä tyhjiössä”, vahvistaa Grace Morungi, Solidaarisuuden kenialaisen kumppanijärjestön Manga Heartin asiantuntija.” Työ on aloitettava naisten ja miesten rooleista ja erilaisista odotuksista, joita heihin kohdistuu.”

Naiseuteen liitetään kenialaisissa yhteisöissä monia kielteisiä ominaisuuksia. Naisia pidetään miehiä heikompina, seksuaalisesti holtittomina ja epäpätevinä johtajina. Elämä näyttää hyvin erilaiselta riippuen siitä, onko syntynyt naiseksi vai mieheksi: naiset hoivaavat kotona, miehet hankkivat leivän pöytään.

Hoivatehtävän rinnalla naiset pyörittävät usein pienimuotoista yritys- tai viljelytoimintaa. Heillä ei kuitenkaan tyypillisesti ole päätösvaltaa perheen omaisuuteen

Naisiin kohdistuva väkivalta

tai viljelymaahan, eivätkä he pysty liikkumaan vapaasti kodin ulkopuolella.

”Sukupuolten tiukat roolit ovat haitallisia kaikille – myös miehille”, Morungi painottaa. ”Ankara vaatimus perheen elättämisestä yksin on usein aivan epärealistinen.”

Tekijät läheisiä ja syyt rakenteellisia

Kuten Suomessa, myös Keniassa väkivallan uhri ja tekijä yleensä tuntevat toisensa: 54 prosenttia väkivallan uhriksi joutuneista naisista oli kokenut sitä nykyisen puolisonsa ja 34 prosenttia entisen puolisonsa taholta (Kenya Demographic and Health Survey 2022). Parisuhteissa tapahtuvan väkivallan syyt ovat monimutkainen kimppu

Naisiin kohdistuvalla väkivallalla tarkoitetaan kaikkea sellaista väkivaltaa, joka naisiin ja tyttöihin kohdistuu nimenomaan siksi, että he ovat naisia ja tyttöjä. Sillä tarkoitetaan myös sellaista väkivaltaa, joka kohdistuu miehiä useammin juuri naisiin.

Naisiin kohdistuvan väkivallan muotoja ovat esimerkiksi fyysinen ja henkinen väkivalta parisuhteissa, seksuaalinen väkivalta ja naisen tai perheen kunniaan liittyvä väkivalta, jollaiseksi esimerkiksi tyttöjen sukuelinten silpominen voidaan katsoa.

Lähde: THL

Naisryhmien vetäjät koolla Kenian Nyamirassa.

yksilöllisiä, sukupuolirooleihin liittyviä ja rakenteellisia ongelmia.

Taustalla voi olla tekijän omia lapsuudenkokemuksia väkivallasta tai vaikeuksia päihteiden kanssa. Perheen rahahuolet voivat purkautua väkivaltana, kun mies kokee, ettei hän täytä odotuksia ja selviä perheen elättämisen taakasta. Väkivallan kivijalka on kuitenkin rakenteissa: naisiin kohdistuva väkivalta on yleisesti hyväksyttyä, koska naisia ja heidän taitojaan ei arvosteta ja naisten odotetaan alistuvan miesten tahdon alle.

Mikseivät naiset murtaudu ulos ahtaista rooleista?

Sukupuolten välisessä vallan jakautumisessa ei ole kyse yksinomaan siitä, että miehet asettaisivat tiettyjä odotuksia naisille, vaan naiset ovat sisäistäneet heihin kohdistuvat odotukset myös itse. ”Ilman uudenlaisia roolimalleja naisten on vaikea kuvitella itseään uudenlaisessa roolissa”, toteaa Solidaarisuuden ohjelmapäällikkö Maria Väkiparta.

Roolien murtamisen tiellä ovat myös tasa-arvon edelläkävijöiden karut kokemukset. Esimerkiksi vaaleissa ehdolle asettuneet naiset ovat kohdanneet häirintää ja uhkailua. ”Heidän yritystoimintaansa on boikotoitu ja seksuaalimoraaliaan kyseenalaistettu”, Väkiparta kertoo.

”Tätä polkua ei välttämättä muiden tee mieli kulkea perässä.”

Ei riitä, että miehet muuttuvat

”Asenteiden pitää muuttua yksittäisissä perheissä ja niitä ympäröivissä yhteisöissä. Talousjärjestelmää tulee kehittää sellaiseksi, että naiset pääsevät siihen mukaan. Päätöksentekijöiden asenteiden, ja sitä kautta

myös harjoitetun politiikan on muututtava”, toteaa Väkiparta. ”Yhteiskunnan on järistävä rakenteita myöten, jotta väkivalta naisia kohtaan loppuu.”

Väkivallan kitkeminen lähtee liikkeelle naisten ja tyttöjen voimaantumisesta. Kyse on pitkästä prosessista, jonka aikana kasvaa naisten mahdollisuus päättää omasta elämästään.

”Uusien taitojen oppiminen ja niiden käyttäminen sekä toimiminen yhdessä muiden naisten kanssa parantavat naisten omanarvontuntoa sekä itseluottamusta”, Väkiparta toteaa.

Vaikkapa kyky pitää kirjaa tuloista ja menoista mahdollistaa naiselle asioita, jotka ennen olivat hänen ulottumattomissaan. Naisen tulonhankinta voi nousta kokonaan uudelle tasolle ja perheen taloudenpito kehittyä huomattavasti. ”Erityisen tärkeää on kuitenkin lisääntyvien taitojen vaikutus siihen, kuinka nainen itse näkee itsensä ja kuinka ympäröivät ihmiset hänet näkevät.”

Solidaarisuuden tukema tuloksellinen työ väkivallan lopettamiseksi lähtee liikkeelle ympäröivästä kulttuurista ja nojaa viiteen onnistumisen avaimeen.

Omanarvontunnosta liikkeelle

”Tytön on vaikeaa puolustaa itseään, jos kukaan ei ole osoittanut, että hän on puolustamisen arvoinen”, väkivaltatyötä vuosia tehnyt Morungi toteaa. ”Teemme työtä kouluissa, joissa moni lapsi ei milloinkaan ole kuullut olevansa rakastettu.”

Koulupäivien jälkeen koulun tiloissa tapahtuva kerhotoiminta on tärkeä osa Solidaarisuuden väkivaltatyötä. ”Toimimme valtion kouluissa, joissa käyvät lapset ovat yleensä köyhistä perheistä”, Morungi kertoo.

Kenialaisten 15–49-vuotiaiden naisten ja tyttöjen kokema väkivalta

» 36 prosenttia Kisiin ja 33 prosenttia Nyamiran naisista on kokenut fyysistä väkivaltaa

» Naimisissa olevista naisista väkivaltaa on kokenut 41 prosenttia

» 16 prosenttia Kisiin ja 15 prosenttia Nyamiran naisista on kokenut seksuaalista väkivaltaa

Lähde: Kenya Demographic and Health Survey 2022

Väkivaltatyö Kisiissä ja Nyamirassa

vuonna 2022

» Omista oikeuksistaan koulujen kerhoissa oppi 1 300 tyttöä

» Turvaleiriltä valmistui 200 tyttöä, joiden perheenjäseniä koulutettiin myös

» Muungano Gender Forumilla lähes 22 000 aikuista keskusteli naisten ja tyttöjen oikeuksista ja väkivallan vähentämisestä

Kaikki lähtee liikkeelle siitä, että lapset alkavat tuntea arvostusta omaa kehoa kohtaan. ”Vain siten he osaavat olla vihaisia, kun heille tehdään jotakin pahaa.”

Vaihtoehtoja haitallisille perinteille

Sukuelinten silpominen on erityinen tyttöihin kohdistuvan väkivallan muoto.

Kyse on naiskehon kontrollista: silpomisen läpikäynyt tyttö ja nainen nähdään hyvänä ja seksuaalisesti puhtaana puolisona.

Perinteen jatkumista vaalivat usein äidit ja isoäidit, jotka haluavat varmistaa tytölle hyvän avioliiton tulevaisuuden turvaksi.

Keniassa moni tytöistä käy silpomisen

läpi koulun loma-aikana, kun kukaan ei ihmettele toipilaan poissaoloa luokasta.

Solidaarisuus järjestää riskiaikoina turvaleirejä, joilla tytöt ovat fyysisesti turvassa, oppivat omista oikeuksistaan ja käyvät läpi niin sanotun vaihtoehtoisen siirtymäperinteen.

Silpomista pidetään tärkeänä siirtymänä lapsuudesta aikuisuuteen, tytöstä naiseksi. Siirtymän kunniaksi silpomistoimenpiteen jälkeen pidetään suuret juhlat. Myös turvaleirin lopuksi tytöille järjestetään juhla, jossa koko perhe riemuitsee tytön kasvamisesta. Tilaisuudella on tärkeä tehtävä perinteisen juhlan korvaajana: tyttö saa olla läheistensä huomion keskipisteenä, mutta ilman väkivaltaista toimenpidettä.

Turvaleirien aikana myös perheiden aikuisia koulutetaan silpomiseen ja muuhun väkivaltaan sekä naisten ja tyttöjen oikeuksiin liittyen. Lisäksi sekä vanhemmille että tytöille itselleen on merkittävää tavata leirillä roolimalleja, jotka eivät ole läpikäyneet silpomista.

Väkivaltatyö mukaan merkitykselliseen toimintaan

Kisiin ja Nyamiran alueella toimii satoja naisryhmiä. Ne ovat parinkymmenen naisen ryhmiä, jotka kokoontuvat viikoittain tapaamaan toisiaan, keskustelemaan ajankohtaisista asioista ja kokemistaan haasteista, opiskelemaan – ja säästämään pieniin yhteisöpankkeihin.

”Olemme toistemme tuki ja turva hankalissa tilanteissa”, kertoo Isabera Shining Star -nimisestä naisryhmästä. ”Kun joku jää leskeksi tai lasten koulumaksut uhkaavat jäädä maksamatta, me ryhmäläiset autamme.”

Solidaarisuus on vienyt väkivallan vastaisen työn osaksi jo toimivien ryhmien ohjelmaa. Monelle naiselle kyseessä on

Kerhoissa tytöt oppivat oikeuksistaan leikkien, laulujen ja teatterillisten menetelmien avulla.

ensimmäinen kerta, kun he keskustelevat kokemastaan väkivallasta.

Omista oikeuksista oppimisen lisäksi ryhmät yhteisöpankkeineen kasvattavat naisten taloudellista itsenäisyyttä. ”Tämä on riskialtis kohta väkivaltatyössä, sillä nainen on vaarassa joutua puolison taholta pahenevan väkivallan kohteeksi juuri silloin, kun hän ottaa taloudellisen itsenäistymisen ensiaskeleita”, kertoo Väkiparta.

”Tähän varaudutaan ryhmissä esimerkiksi siten, että naisten puolisoita koulutetaan.”

Sinne missä ihmiset ovat

Ollakseen vaikuttavaa, työn tulee olla saavutettavaa – myös fyysisesti. Solidaarisuuden yhdessä kenialaisjärjestöjen kanssa kehittämä Muungano Gender Forum jalkautuukin kyliin, osallistujien kotien välittömään läheisyyteen. Keskustelufoorumi järjestetään ulkona aukiolla tai pellolla, ja se kokoaa yhteen alueen asukkaiden, päättäjien ja arvojohtajien lisäksi kulloinkin käsiteltävän aihepiirin asiantuntijoita.

Foorumilla keskustellaan silpomisen lisäksi myös muusta naisiin kohdistuvasta väkivallasta ja tasa-arvo-ongelmista kuten maanomistuksen epäkohdista ja julkisen tilan turvattomuudesta naisille. ”On todella tärkeää, että keskustelussa ovat mukana naisten lisäksi myös miehet”, toteaa Muunganon projektipäällikkö Mary Momanyi. ”Yhteisen keskustelun paikkoja ei

liikaa ole tarjolla.”

Muungano Gender Forum on menestystarina, joka tavoitti viime vuonna yli 20 000 ihmistä Kisiissä ja Nyamirassa. Menestys nojaa paitsi tilaisuuksien viemiseen ihmisten luokse, myös syvään kulttuurintuntemukseen. ”Tässä ammennetaan esimerkiksi afrikkalaisesta suullisesta tarinaperinteestä”, Momanyi kertoo. ”Viesti välitetään sellaisella tavalla, joka puhuttelee yleisöä.”

Ei kukaan yksin

Jotta pysyvä asennemuutos voi tapahtua, mukaan tarvitaan hengästyttävä määrä ammattilaisia ja rohkeita yksilöitä. Solidaarisuuden työssä mukana on paikallisia päättäjiä ja virkamiehiä, opettajia, sairaanhoitajia ja ”kyläterkkareita”, kyläpäälliköitä ja -neuvostoja, joiden parissa työtä aloitetaan parhaillaan.

Sen lisäksi, että mikään taho ei saa asennemuutosta aikaan yksin, ei muutos synny myöskään erillisissä siiloissa toimimalla. Solidaarisuuden työn tärkeä voima on eri tahojen ja toimijoiden, muutosta ajavien ihmisten, yhteen tuomisessa.

Monella rintamalla etenevän muutoksen ytimen kiteyttää naisryhmän osallistuja Joy: ”Ennen saamaani koulutusta en olisi ollut tässä teidän edessänne, ottanut tätä tilaa ja puhunut teille. Nyt uskallan.”

NÄIN TUKESI AUTTOI VUONNA 2022

Kiitos sinulle, joka lahjoitat tyttöjen ja naisten oikeuksille. Vuonna 2022 työmme tavoitti yli 90 000 ihmistä Keniassa ja Somalimaassa.

Yli 26 000

aikuista osallistui koulutukseen

silpomisen haitoista

Järjestimme Keniassa ja Somalimaassa koulutuksia, työpajoja, keskusteluryhmiä ja tapahtumia, joissa käsiteltiin tyttöjen sukuelinten silpomisen vaaroja, virheellisiä uskomuksia sekä tyttöjen oikeuksia. Oikea tieto on avainasemassa silpomisperinteen purkamisessa.

Noin 1300

pienviljelijää sai tukea yritystoimintaansa

Tuemme pienviljelijöiden, erityisesti naisten, toimeentuloa ja kykyä selviytyä luonnonkatastrofeista. Kuivuudesta kärsivässä Somalimaassa rakennettiin ja korjattiin vesijärjestelmiä sekä valmistettiin paikallisista materiaaleista kasvihuone testikäyttöön. Keniassa naiset monistivat itse villivihannesten siemeniä ja valmistivat kompostilannoitteita, mikä alensi tuotantokustannuksia.

Yhä useampi nainen hakee apua koettuaan väkivaltaa

Keniassa 34 prosenttia naisista on kokenut fyysistä väkivaltaa, suurin osa nykyisen tai entisen kumppaninsa taholta. Hankkeissamme Kisiissä ja Nyanmirassa lisätään tietoa auttavista tahoista ja pyritään muuttamaan rankaisemattomuuden kulttuuria. Neljän hankkeen alussa teettämämme kyselyn mukaan vain 0-19 prosenttia väkivaltaa kokeneista naisista haki apua, mutta vuoden jälkeen jo 23-30 prosenttia kääntyi auttavan tahon puoleen.

Teksti Heidi Suotsalo

Lainaryhmissä yhdistyvät toimeentulo ja silpomisen vastustaminen

Kenialaiset kylänvanhimmat Mary Mautia (vas.), Marco Momanyi ja Eucabeth Mobisa ovat vapaaehtoisia kylän asioidenhoitajia. He muodostavat neuvoston, joka päättää monista yhteisistä asioista. Solidaarisuus tekee yhteistyötä kylänvanhimpien kanssa, koska heidän mielipiteitään esimerkiksi silpomisesta kuunnellaan.

Käytännössä väkivallanvastaista työtä tehdään siellä, missä ihmiset ovat. Mary Mautia on tuonut väkivaltatyön osaksi johtamansa laina- ja säästöryhmän toimintaa.

”On tärkeää, että puhumme juuri tällaisella kokoonpanolla, miehet ja naiset yhdessä, myös parisuhdeväkivallan ja silpomisen kaltaisista aiheista. Näin tiedosta tulee yhteistä, ja siihen on helppo viitata myös silloin, kun on niihin liittyvä tilanne käsillä”, Mautia sanoo.

Lähes 2 600

vaikuttajaa kouluttautui

puhumaan naisiin

kohdistuvasta väkivallasta

Koulutuksissamme käsiteltiin silpomista ja parisuhdeväkivaltaa sekä keinoja niiden kitkemiseksi. Vaikutusvaltaisilla henkilöillä, kuten viranomaisilla, terveysalan ammattilaisilla ja uskonnollisilla johtajilla on suuri vaikutus yhteisön asenteisiin, ja he voivat levittää tietoa tuhansille ihmisille.

90 prosentin kasvu

naisyrittäjien tuloissa

Tuemme Somalimaassa naisten laina- ja säästöryhmätoimintaa, jossa naisryhmät keräävät ja säästävät rahaa voidakseen antaa pienlainoja ryhmänsä jäsenille yritystoiminnan kehittämistä varten. Jokaiseen ryhmään kuuluu noin kaksikymmentä naista. Ryhmät osallistuivat koulutuksiin, joissa käsiteltiin esimerkiksi luku- ja laskutaitoja, kirjanpitoa ja markkinointia. Kolmevuotisen hankkeen aikana naisten kuukausitulot kasvoivat keskimäärin 90 prosenttia.

Haluan afrikkalaistytöille tulevaisuuden, jossa heitä arvostetaan sen vuoksi, keitä he ovat. Haluan, että heidän saavutuksensa tunnistetaan. Heidän on voitava itse päättää asioistaan, terveydestään ja kehostaan. Tällaisen tulevaisuuden eteen teemme Solidaarisuudella töitä joka päivä.”

– Zakiya Bulhan, Solidaarisuuden sukupuolittuneen väkivallan asiantuntija, Somalimaa

Kuva: Browline Omondi

Kuva: Eva Anundi

LOPPU SILPOMISELLE MIESTEN TUELLA

Manga Heart -järjestön vapaaehtoisena toimiva Joseph Ongiri on mukana silpomisen vastaisessa työssä.

Silpomisen lopettamiseksi on äärimmäisen tärkeää muuttaa sosiaalisia normeja.

Tällä tarkoitetaan ihmisten käsityksiä siitä, mitä yhteisö heiltä odottaa ja miten muut yhteisön jäsenet ajattelevat ja toimivat. Ratkaisun avaimena on asennemuutos, joka lähtee ruohonjuuritasolta –perheestä, suvusta, naapureista, ystävistä.

Tämä yhteisölähtöinen asennemuutostyö on todistettu kerta toisensa jälkeen tehokkaaksi keinoksi kitkeä silpomisperinnettä ja toimii lähtökohtana Solidaarisuuden silpomisen vastaiselle ponnistelulle.

”Kun ihmiset saavat tietoa sukuelinten silpomisen haitoista, heidän päänsä kääntyvät”, kertoo kenialaisen Manga Heartin toiminnanjohtaja Bernard Oseko.

Lukuisat Solidaarisuuden tukemat, silpomista vastustavat aktivistit Somalimaassa ja Keniassa ovat naisia. Vaikka naisten voimaantuminen silpomisen vastustajiksi on ensisijaista, pitää varmistaa, että naiset saavat yhteisön miesten tuen muutokselle. Usein syvästi patriarkaalisissa, silpomista harjoittavissa yhteisöissä miehiä tarvitaan tukemaan naisia askeleissa kohti silpomisen nollatoleranssia.

Paikoissa, joissa etupäässä miehet käyttävät poliittista, kulttuurista ja uskonnollista valtaa, mikään ei muutu, jos miehiä ei saada muutoksen tueksi. Edelleen miehet sanovat usein viimeisen sanan perheissä.

”Jos isä toteaa, että tyttö on leikattava, niin hänet myös leikataan. Toisaalta, jos

Teksti Anju Marjamaa ja Anni Holappa

Yksi ratkaisun avaimista silpomisen lopettamiseksi on miesten osallistuminen muutostyöhön.

Kuva: Open Hand Studios

isä pysyy jämäkkänä, ettei hänen tyttäriään saa missään nimessä silpoa, tytärtä ei silvota”, Manga Heartin asiantuntija Grace Morungi kuvailee miesten roolia.

Kuitenkin tyttären silpomiseen liittyvissä päätöksissä äideillä on usein isiä enemmän valtaa, ja perinteen jatkaminen katsotaan kuuluvaksi äitien vastuulle osana tytärten kasvatusta. Naisilla on usein vahvat perusteet olettaa, että tyttären silpominen on välttämätöntä. Onhan se yleisesti hyväksytty tapa, josta poikkeaminen nähdään perinteen ja yhteisön normien uhmaamisena ja valtavana riskinä sekä tytön että perheen maineelle. Koska sensitiivisestä aiheesta vaietaan jopa puolisoiden kesken, äidit olettavat isien edellyttävän perinteen jatkamista, vaikka isä olisi päätynyt sitä vastustamaan.

Vaikka tyttöjen sukuelinten silpominen on äitien ylläpitämä perinne, isien puuttuminen asiaan voi olla yksi ratkaisevista tekijöistä jättää tytär silpomatta.

”Myös isät haluavat lastensa parasta. Koulutuksen myötä he ymmärtävät paremmin silpomisen seurauksia tytärtensä tulevaisuudelle. Esimerkiksi avioliitto ja siihen liittyvät intiimit asiat voivat olla vaikeita silpomisen läpikäyneille naisille”, Oseko toteaa.

Bernard Oseko on työnsä aikana nähnyt ison muutoksen silpomiseen liittyvissä asenteissa.

Perheet tarvitsevat rohkeutta puhua tabusta

Tyttöjen sukuelinten silpominen on sosiaalinen normi, tapa. Silpomispäätöksen takana on usein käsitys siitä, mikä on juuri omassa yhteisössä normaalia ja hyväksyttävää. Alueilla, joilla perinne elää vahvana, paine jatkaa silpomisperinnettä on kova, eivätkä vanhemmat usein keskustele aiheesta keskenään. Silpomispäätöksen nähdään kuuluvan naiselle, eikä asiasta puhuta.

Solidaarisuus murtaa kollektiivisen vaikenemisen kulttuuria silpomisen ympärillä ja tuo yhteen niin yksilöitä, perheitä kuin kyliäkin vastustamaan silpomisperinnettä. Samalla isiä ja äitejä rohkaistaan käymään keskustelua yhdessä. Näin tieto silpomisen haitoista leviää ja yhä useampi uskaltaa tehdä normeista poikkeavan päätöksen olla silpomatta tytärtään.

Pyydä ystäväsi mukaan

Kuukausilahjoittajamme ovat mukana tukemassa yhteisöistä sisältä päin lähtevää muutosta. Jaa linkki ja pyydä ystäväsikin mukaan muutokseen. solidaarisuus.fi/kampanja/kuukausilahjoitus

Loppu silpomiselle - yhdessä

Kuva: Nyasha Kadandara

HÄMÄHÄKKIKASVI - TRENDIKÄS RIKKARUOHO

Toisille rikkaruoho, toisille suurinta herkkua ja kunnianosoitus vieraalle – hämähäkkikasvi eli saga jakaa Keniassa mielipiteitä. Saga on levittäytynyt käytännössä jokaiseen kenialaiseen puutarhaan, ja pitkään sillä oli maine lähinnä menneiden aikojen herkkuna.

Tieto hämähäkkikasvin terveyshyödyistä ja taloudellisesta potentiaalista on kuitenkin alkanut kääntää kelkkoja. Pinaattia muistuttavassa sagassa on paljon rautaa, se tekee useamman sadon vuodessa ja sen uskotaan muun muassa parantavan immuniteettia, näköä ja ruuansulatusta.

Sagan kysyntä lihankorvikkeena ja tiedostavan kenialaisen keskiluokan lautasella on kasvanut viime vuosina nopeasti: koronan aikana tuotanto on kaksinkertaistunut, mutta ei vieläkään riitä täyttämään ruokakauppojen hyllyjä.

Sagaan tiivistyy monta trendiä: paikallisuus, ekologisuus ja superfood. Saga on monen perheen monipuolisen ravinnon tuki ja turva, koska liki viikoittain kypsyvät sadot varmistavat perinteisen maissipuuro ugalin vierelle proteiinia ja rautaa. Se kasvaa lähes missä vain ja tuottaa hyvin satoa pienilläkin maatilkuilla.

Saga on superfoodia, jonka jalostamiseen liittyy paljon taloudellista potentiaalia: esimerkiksi Solidaarisuuden tukemat osuuskunnat Nyamirassa ovat aloittaneet sagan kuivattamisen. Näin tuote säilyy pidempään ja jalostusasteen noustessa se mahdollistaa paremmat tulot viljelijöille.

Siinä missä tuoreesta saga-kilosta saa esimerkiksi 50 Kenian shillinkiä, voi kuivatusta tuotteesta saada jopa 70–100 shillinkiä enemmän. Samalla varmistetaan, etteivät sadot pilaannu – ongelma, jonka takia noin kolmannes tuotettavasta ruuasta joudutaan hävittämään.

Aika hyvin rikkaruoholta.

Sagaa kenialaisittain

Voit korvata sagan pinaatilla. Parasta jälkeä tulee savesta valetulla kattilalla, mutta myös teräskattila tai teflonpannu ajavat asian.

» Poista kasvista suurimmat varret ja pese huolella.

» Lisää vettä, suolaa, tomaattikastiketta ja saga/pinaatti kattilaan.

» Keitä matalassa lämpötilassa noin tunnin ajan, kunnes vesi on melkein haihtunut.

» Anna laskeutua tunti tai kaksi.

» Lisää mustapippuria.

» Tarjoile maissipuuro ugalin kanssa.

Teksti Teemu Hakoniemi Kuva Browline Omondi

SOLIDAARISUUDESTA

”EDELLEEN ILOINEN SOLIDAARISUUDEN OSALLISTUJA”

Solidaarisuudesta-osiossa esittelemme Solidaarisuuden tukijoita.

Sain alkuvuodesta käsin kirjoitetun kirjeen Solidaarisuuden pitkäaikaiselta tukijalta.

”Elettiin muistaakseni 70-luvun loppua. Uutiset kertoivat Nicaraguan taisteluista”, Heino Keskisarja aloittaa tarinansa siitä, miten hän päätyi Solidaarisuuden tukijaksi.

Soitan Keskisarjalle. Juttelemme siitä, mitä Solidaarisuus hänelle merkitsee, ja millaista on ollut olla mukana järjestön toiminnassa jo yli neljä vuosikymmentä. Alun perin kiinnostus heräsi Nicaraguan vallankaappauksen ja siitä seuranneen sissisodan ja ruokapulan myötä.

”Luin lehdestä, että ala kummiksi Nicaraguan lapselle. Ajatus miellytti minua. Olin tuntenut sympatiaa Nicaraguaa kohtaan. Valitsin tyttölapsen kummilapseksi. Oli miellyttävää ajatella, että minulla oli kummityttö Nicaraguassa.”

Keskisarja oli mukana tukemassa Solidaarisuuden ensimmäistä hanketta Nicaraguassa. Kyseessä oli vuonna 1982 aloitettu lastenruokahanke, joka auttoi yli 4000 lasta saamaan päivittäisen aterian. Työ laajeni sittemmin maaseutukehitykseen, pienyrittäjien tukemiseen sekä sukupuolten tasa-arvon parantamiseen. Solidaarisuus kehittyi, ja kummitoiminnan tilalle tulivat muut lahjoitustavat.

Keskisarja on jatkanut tukemista mielellään. Hän on Solidaarisuuden kuukausi-

lahjoittaja ja tekee lisäksi kertalahjoituksia eri keräyksiin.

”Minusta tuntuu hyvältä auttaa ja olla mukana. Mielelläni laitan pienen rahan.”

Neljäkymmentä vuotta kestänyt työ Nicaraguassa tuli päätökseensä vuoden 2021 lopulla. Muistoja näiltä vuosilta on kuitenkin jäänyt. Nicaraguassa käsityöhankkeissa valmistettuja kauniita käsitöitä saatiin aikanaan Suomeenkin asti.

”Ostin itsekin käsityötuotteita ja sain lahjaksi joulukuusenkoristeen, jonka ripustan kuuseen joka joulu”, Keskisarja kertoo.

Nykyään Solidaarisuuden työ keskittyy tyttöjen ja naisten aseman parantamiseen Itä-Afrikassa. Keskisarjasta on ollut hienoa seurata järjestön kehitystä. Erityisesti hän mainitsee lapset.

”Silpomisen vastaiset hankkeet ovat tärkeitä. On hienoa, että voidaan säästää tyttöjä silpomiselta.”

Mielessä on myös edelleen Nicaragua, jonka myötä halu auttaa aikanaan heräsi.

”Myöhemmin toiminta on muuttunut. Hyvä näin. Haluan silti ajatella, että minulla on kummityttö Nicaraguassa”, Keskisarja kertoo.

”Pidän Solidaarisuuden työtä hyvänä ja arvokkaana toimintana. Olen edelleen iloinen Solidaarisuuden osallistuja.”

Teksti Heidi Suotsalo

Haluatko tulla mukaan kehittämään

Solidaarisuuden toimintaa?

Etsimme halukkaita Solidaarisuuden tukijoita kertomaan näkemyksiään viestinnästämme. Arvomme vastanneiden kesken kaksi 30 euron arvoista lahjakorttia Ruohonjuureen.

Samalla voit ilmaista halukkuutesi osallistua tukijapaneeliin, jossa pääset vaikuttamaan Solidaarisuuden toiminnan kehittämiseen.

Vastaa kyselyyn osoitteessa solidaarisuus.fi/paneeli.

Kevään ja kesän juhlat lähestyvät.

Aineeton lahja pelastaa!

Äitienpäivä, valmistujaiset ja kesän juhlat. Aineettomalla lahjalla kerrot välittäväsi sekä lahjansaajasta että naisten ja tyttöjen oikeuksista globaalisti.

Tyttö turvaleirille | 30 €

Turvallinen vanhempi | 15 €

Tytön isä tai äiti saa koulutuksen silpomisen riskeistä.

Lahjalla autat tytön turvaan sukuelinten silpomiselta.