Skip to main content

Toimenzine 2016

Page 1

Toimenzine 1/2016 Helsingin yliopiston Sitoutumattoman vasemmiston (Sitvas) järjestöpienlehti. Kirjoittajat: Minerva Juolahti, Laura Kolehmainen, Vilkku Koskinen, Joel Lindqvist, Lauri Linna, Vihtori Suominen, Anna Suoninen Kuvitukset: Vilkku Koskinen (sivut 1, 24, 25, 26 ja takakansi), Sophia Leppä (sivu 10), Kati Puukko (sivut 9, 13 ja 20), Anna Suoninen (sivu 20 värityskuva) Valokuvat: Aleksi Juolahti (sivut 2, 4, 8, 11, 12, 13 ja 14), Minerva Juolahti (kansi), Laura Kolehmainen (sivut 15-19), Joel Lindqvist (sivut 21 ja 23), Anna Suoninen (sivu 3) Taitto: Minerva Juolahti ja Vilkku Koskinen Päätoimittaja: Minerva Juolahti Sisällysluettelo: Pääkirjoitus s. 2 Kiitos patriarkaatin on poliittista olla Minä s. 3-5 Rasistisen vihapuheen ruumiinavaus s. 6-8 Rajatonta neuvoa ja kahvia Kalliossa s. 11-12 Kuuban kulmat s. 15-19 Toimituksen vegexcu s. 21-23 ”Aasialaiset” ”pihvit” s. 24 *herkku* Suklaakakku *herkku* s. 25 Sitvasin menneitä ja tulevia tapahtumia s. 26


2


Anna Suoninen

Kiitos patriarKaatin on poliittista olla Minä

Ruotsissa kuohuntaa herättänyt hiphop-artisti Silvana Imam heitti ensimmäisen oman Suomen keikkansa viime itsenäisyyspäivän alla. Kuudennen Linjan täyteen vetänyt artisti villitsi yleisönsä ja tunnelma oli erittäin tiivis. Pääsin ennen keikkaa keskustelemaan Silvanan kanssa. 3

Kaikki eivät tästä suorasanaisesta ja itsevarmasta taiteilijasta pidä. Ruotsin kolmanneksi suurimman ja rasistisista möläytyksistä tunnetun puolueen ruotsidemokraattien (SD) puheenjohtaja Jimmie Åkesson on esimerkiksi häiriköinyt Silvanaa yhteisöpalvelu Twit-


terissä. Åkesson ensin esti Silvanan ja sitten retweettasi erään Silvanan tweetin. ”Hän tiesi mitä teki kun retweettasi minun, antirasistin, tweetin. Siitä alkoi massaviha. Minut uhattiin raiskata ja tappaa. En kuitenkaan pelkää kadulla.”

Silvanan äiti on kotoisin Liettuasta ja isä Syyriasta, jossa perheellä on asunto. Silvana kokee Syyrian kauniina ja kertoo sukulaistensa olevan samanlaisia ja yhtä avoimia kuin hän itse. Hän kuvaa kappaleessaan Den blomstertid igen uskovansa Kerron Silvanalle palautteesta jon- Syyrian parempaan tuleka tuore Finlandia-palkittu kir- vaisuuteen ja uuteen kukoistukseen. jailija Laura Lindstedt sai hallituksen politiikkaa kritisoivasta puhees- Silvana kertoo vanhempiensa koketaan. Palautteesta, jonka viesti oli neen rasismia ja huomaa heidän selvä: naisen, varsinkin taiteilijan, olleen vaikeampi päästä sisään on oltava hiljaa politiikasta. Silvana ruotsalaiseen yhteiskuntaan kuin on Lindstedtin kritisoijien kanssa hänen itsensä. Kasvaessaan hän on eri mieltä, sillä hänestä rasismin laittanut kovan kovaa vastaan, eikä ja patriarkaatin vastustamiseen ole antanut kenenkään pelotella iton käytettävä kaikkia mahdollisia seään. Aloittaessaan uraansa Silvakeinoja. Ei tarvitse olla ekonomi na ei ajatellut tekevänsä vastarintaa kritisoidakseen politiikkaa, vaan olemalla erikoinen, koska hän on myös taide voi luoda vastarintaa. nainen, lesbo ja maahanmuuttaja. ”Olen vain oma itseni ja valitettavas”Säg till Rihanna Jag vill ha henne!” ti, patriarkaatin takia, siitä mitä teen tulee automaattisesti poliittisSilvana lyriikat käsittelevät ajan- ta. Enkä minä haluaisi sitä. Haluan kohtaisia teemoja. Hän on surul- yhteiskunnan jossa minä en ole erilinen median luomasta ikävästä lainen ja jossa minun seksuaalisuutkuvasta koskien Syyriaa. ”Syyria tani tai taustaani ei kyseenalaisteta.” nähdään synkkänä ja huonona maana, jossa miehet vihaavat nai- Silvana kutsuu itseään tiedostavaksi sia. Kuvitellaan että kaikki ara- räppäriksi, joka kuvailee bialaiset ovat terroristeja.” Tämä tämän päiväistä yhteiskuntaa. on kuitenkin täysin eri kuva, Viimeisimmällä albumillaan kuin minkä Silvana muistaa lap- hän haluaakin karistaa pois suuden kesistään Syyriassa. mainettaan poliittisena räppärinä. 4


Hän alleviivaa olevansa taiteilija ja muusikko, joka voi kirjoittaa mitä haluaa. ”Kun sanon että haluan Rihannan, se täytyy ymmärtää metaforana. Självförtroende är pengar, fitta, krig och makt. Silloin tarkoitan yhteiskuntaa. Me kasvamme ja opimme tässä kapitalistisessa systeemissä, että itseluottamusta saa rahasta, vallasta ja naisista, jotka haluavat maata kanssamme. Se on yhteiskunnan näkemys, ei minun.” ”Jag

är

rapens

Tarantino!”

Pari päivää ennen Silvanan haastattelua ilmestyi helsinkiläiseltä LCMDF-duolta sinkku Rookie, joka ravistelee miesvaltaista musiikkibisnestä. Silvanan mielestä ei ole salaisuus että musiikkiala on miesten dominoima. ”Men I don’t give a fuck. Jag bryr inte.” LCMDF:n uudesta sinkustaan antamissa haastatteluissa korostuu artistien ärsyyntyminen naisetuliitteeseen. Silvana on suomalaisten kollegojensa kanssa samalla linjalla: ”Minusta on hyvin tärkeää, ettei minua kategorisoida naisräppäriksi. Minä en halua olla paras naisräppäri - haluan olla paras räppäri!” Silvana teki selväksi jo ensim5

mäisellä ep:llään, När du ser mig, ser dig, että hän on tullut alalle jäädäkseen. ”Feminismi merkitsee minulle vapautta ja meillä on paljon töitä tehtävänä.” Jag svär på min mamma on Silvanan mukaan itseluottamus- ja hybrisbiisi, jonka mukana voi juhlia ja tanssia. ”Tällä biisillä haluan hiljentää kaikki ja sanoa että Minä olen täällä!”

Silvanan voi Suomessa nähdä seuraavan kerran ainakin Provinssissa, joka järjestetään Seinäjoella 30.6.-2.7.2016.


6


7


8


9


10


11


12


13


14


Laura Kolehmainen

Kuuban kulmat

Kuvittele maa ilman monikansallisia riistoyhtiöitä. Kuvittele maa, jossa jokainen sairas hoidetaan valtion rahoilla. Kuvittele maa, jossa yliopistokoulutus ei ole vain yksilön tie parempaan elämään vaan ihmisen sivistys on arvossa sellaisenaan. Tämä maa on olemassa. Sillä on kuitenkin k ä ä n t ö p u o l e n s a . Kuuba julistaa olevansa sosialistinen valtio, mutta maailman ainoisiin luketuvasta sosialistisesta maasta on hankala saada otetta. 15

Kuuba-analyysien mahdollisia johtopäätoksia on tuhat ja yksi. Tärkeää on pystyä ajattelemaan oikeassa kontekstissa. Kuuba on osa latinalaista Amerikkaa, siis entinen siirtomaa. Riistohistoria, valta- ja vapaustaistelut, yhdysvaltalaisen uusimperialusmin torjuminen ja toimivan, köyhyydestä nousevan yhteiskunnan rakentaminen ovat kantavia teemoja maan historiassa ja tässä päivässä. Täällä reissaavaa sosialistia kiinnostaa tietysti etunenässa ihmisten kokemus: onko sosialistisessa valtiossa hyvä elää?


Kysy kalastajalta, hän kertoo ylpeänä puolustavansa vallankumousta viimeiseen hengenvetoon. Hän on valinnut ammattinsa ja on melkein varmasti opiskellut yliopistossa jotakin. Kaikki saavat valtion hommissa suunnilleen samaa palkkaa, jolloin kaikki voivat tehdä työtään, oli se kuinka vaikeaa tahi helppoa tahansa, samalla ylpeydellä. Kaikki ovat samalla duunareita ja asiantuntijoita, ja tästä johtuen ihmisten välillä on aika vähän hierarkioita. Sitten, kysy lääkäriltä. Hän ajaa luultavasti iltaisin taksia pysyäkseen leivässä. Se kaikkien saama valtion palkka (n. 20-30 euroa kuussa) ei riitä elämiseen mitenkään, joten joka iikka tekee virallisen työnsä ohessa myös niitä toisia töitä joilla ostetaan ruoka ja vaatteet. Ihminen yltää luovaksi henkensä pitimiksi. Ammattinimikkeitä löytyy paahdettujen maapähkinöiden kauppiaasta taksikyydinjärjestäjään ja liftauskoordinaattoriin. Luo epäluottamusta, kun virallisesti kaikki on reilassa, vaikka toimeentulo on oikeasti oman nokkeluuden varassa. Kysy opiskelijalta. Hän ei maksa koulutuksestaan mitään. Kirjoja tuotetaan massoittain ja määrissä, ja ne maksavat kirja-

kaupoissa muutaman kymmentä senttiä kappale. Sivistys ja tieto ovat itseisarvoja. Kuubassa on valtavat resurssit osaamista, ammattitaitoa ja tietoa. Suurinpiirtein jokainen on yliopistotason asiantuntija jollain alalla. Kuubaan tullaan kouluttautumaan ilmaiseksi eri puolilta maailmaa. Hinta maksetaan valmistuneena, sillä pakettiin kuuluu kahden vuoden palkaton harjoittelu valtiolle. Kuubasta menee esimerkiksi lääkäreitä joka puolelle latinalaista Amerikkaa tällä diilillä. Kumman kontrastin sivistyksen arvostukselle luovat raskaat rajoitukset sanavapaudelle ja peittelemätön propaganda. Kunnon kuubalainen on patrioottinen ja ylpeä maastaan, ja myös valmis puolustamaan vallankumousta asein. Hän ei myöskään arvostele sosialistista järjestelmää, tai menee vankilaan tekemään sitä. Media on kontrolloitua ja valtion omistuksessa; yleinen mielipide annetaan ylhäältä. Mainontaa on rajoitettu vahvasti, ja katukuvaa hallitsevat iskulauseet terveyden, koulutuksen, tieteen ja vallankumouksellisen Kuuban puolesta. Minusta on parempi että katukuvaa hallitsevat kannanotot tervei16


den elintapojen puolesta kuin McDonald’sin euron juusto -mainokset. Sosiaalipolitiikka on kaikkea politiikkaa. Toisaalta länsimaiseen individualismiin tottunut ahdistuu nähdessään, kuinka valmiiksiajateltuna elämä tulee valtiolta. Ei sillä, että kapitalistisissa maissa ihmisten mielipiteet syntyisivät jotenkin tyhjiössä, meillä ihanne-elämä määrittyy monen kohdalla konsumerismin ehdoilla. Kuubassa ajattelun vapaus on kuitenkin olematon, mikä panee puntaroimaan ankarasti asioiden tärkeysjärjestyksiä. Kysy sydänsairaalta kadunmieheltä. Häntä hoidetaan parhaalla ammattitaidolla, viivytyksettä, papereita kyselemättä ja samalla tärkeysluokituksella kuin ketä tahansa. Niin kuin hoidettiin muuten turisti-

17

akin, kun tilanne tuli eteen. Kadunmiehiä eli kodittomia näkyy ainakin Havannassa, muttei läheskään siinä määrin kuin muualla latinalaisessa Amerikassa. Kukaan ei myöskään kuole nälkään, toisin kuin Paraguayssa ja Boliviassa. Lisäksi kadulla on turvallista yötä myöten, eikä väkivaltaa tarvitse pelätä kuten vaikka naapurimaissa Jamaikalla, Meksikossa tai Haitissa. Kysy vielä turistioppaalta. Hän tienaa eniten ja haluaa luultavasti muuttaa Yhdysvaltoihin. Hän kertoo, kuinka Kuubassa ei voi edetä ja kuinka elintasoaan on vaikea nostaa tietyn rajan yli. Hän on kansan kermaa, paksua, turisteilta lypsettya kermaa: Kuuban valtiolla on ulkomaalaisten rahoille oma lypsykoneistonsa. Ulkomaalaisilla on oma valuut tansa, omat bussinsa, omat majapaikkansa, omat erivapautensa. Kaik-


ki aivan eri luokkaa kuin kansalliset vastaavat, myös hinnaltaan. Valtiolle menee tästä suuri osa, ja talous nojaa nykyään vahvasti turismiin. Kapitalistien rahoilla kustannetaan aidon toimivat sosiaaliset ja taloudelliset oikeudet, kuten alusta loppuun ilmainen terveydenhuolto ja latinalaisittain todella hyvä maansisäinen turvallisuus. Samalla turistien kanssa töitä tekevat rikastuvat kuin vahingossa. Rahan makuun päässeet huomaavat kärsivänsä vääryyttä, kun eivät kuitenkaan voi rikastua turistien tasolle. Kahdenlaisten ihmisten järjestelmä on kaukana sosialistisen ihmisen ihanteesta. Kun ulkomaalaisille on eri säännöt ja eri todellisuus, se murentaa sosialistisen projektin uskottavuutta kaikkien silmissä ja mielissä. Jos jotakuta on oikein riistää eri kansallisuudesta johtuen, se avaa osaltaan ovea muunkilaiselle ihmistenväliselle erottelulle. Ei vähiten turistioppaiden ja muiden välisten kasvavien tuloerojen vuoksi. Vielä tärkeämpää on kuitenkin ajatuksen tasolla tapahtuva erottelu, koska se on vastoin järjestelmän muuta logiikkaa. Lopuksi, kysy vielä siltä turistilta. Hän syö hummeria, johon paikallisella ei ole enää varaa, ajaa

1950-luvun autolla kierroksia Havannassa ja nauttii Karibian aalloista rommin ja sikarien parissa. Kun hän kuulee, että vessapaperista on pula, hän kokee saaneensa tarpeeksi ensikäden tietoa pystyäkseen julistamaan Kuuban poliittisen järjestelmän epäonnistuneeksi. Hänelle ei ehkä juolahda mieleen, etta universaali vessapaperipula on merkki toisenlaisesta käsityksestä oikeudenmukaisuudesta. Rahalla ei aina saa eikä hevosella pääse, toisin kuin kapitalistisessa järjestelmässä. Kapitalistinen ratkaisu on nostaa paperin hintaa niin, ettei se lopu kesken, koska niin harvalla on siihen varaa. Muut valittaisivat edelleen sekä paperiettä rahapulaa. Näin on esimerkiksi Brasiliassa ja Paraguayssa. Vaikka Kuuban talous on kiistatta ongelmissa, on tylsämielistä vain todeta että siinäs nähtiin, sosialismi ei toimi. Vaikka Kuuba antaisikin pikkusormensa kapitalismille pärjätäkseen kapitalistisessa maailmantaloudessa, se ei vielä tarkoita sosialistisen projektin epäonnistumista. Sosialismi kun on paljon muutakin kuin talousjärjestelmä. Se on yhteiskunta18


järjestys, jossa talous on yhteiskunnan funktio eikä toisin päin. Tämä jos jokin on räikeä vastalause nykyhetken uusliberalistiselle hegemonialle. Siksi reissaaja jatkaa yhteiskuntatieteellisiä

tutkimuksiaan inspiroituneena ja toivoa täynnä, vaikka Kuuban todellisuus onkin kaukana utopiasta.

Hyvä aika kirjoittaa poliittista runoutta

nyt on hyvä aika kirjoittaa poliittista runoutta ei siitä silti iloitse partioita, iskuja, vihaa

Lauri Linna

19


********************* VÄRITYSKUVA ******************

20


Toimituksen vegexcu Missä? @Metro Fast Food, Hämeentie 6 Mitä? Laaja valikoima pikaruokaa, mm. useita eri meze- kasvisruoka-annoksia Ketkä? Vihtori & Joel, paatuneet sipsikaljavegaanit

Toimenzinen toimitus päätti laajentaa repertuaariaan myös erinäisten arvosteluiden pariin, ja tällä kertaa kohteeksi valikoitui vegaaninen pikaruoka, tarkemmin ottaen Metro Fast Food Hämeenkadulla. Kalliossa löytyykin useampi tämäntyyppinen paikka, joka olisi testaamisen arvoinen. Juuri kyseinen ruokala valikoitui kohteeksemme, sillä meitä kiinnosti erityisesti paikan falafelit, jotka olivat päätyneet yllätysvoittajaksi taannoisessa Nytin falafel-testissä. Pikaruokalaan sisään astuessa tekee heti ainakin kaksi havaintoa: hummuksen vahvan tuoksun sekä luokattoman EDM-jumputuksen, joka raikaa radiosta. Miljöö muistuttaa ikään kuin Fafa’sin ja geneerisen pikaruokalan risteytystä: ulkonäkö miellyttää. Metro Fast Foodista löytyy pikaruokaa jos jonkinmoiseen lähtöön, mutta meitä kiinnostaa erityisesti paikan meze-annokset,

21


jotka ovat kaikki kasvisruokailijaystävällisiä ja osa myös täysin vegaanisia. Jonkin aikaa arvottuamme saamme valittua itsellemme meze-menuut, joiden ainakin pitäisi olla vegaanisia. Palvelua on asiantuntevaa ja ystävällistä, mikä auttaa huomattavasti annoksenvalintaprosessissa. Meze-annoksemme maksavat 12,90€ kappale, joten hintatasoa voi helposti sanoa korkeahkoksi, kun kyseessä on kuitenkin pikaruokala. Siirrymme pöytään. Vihtori kaivaa esiin tenttilukemistoonsa kuuluvan Classical Sociological Theoryn, ja selailee sitä kevyesti. Hän ei tosin ehdi kirjaa juuri plärätäkään, kun viereiseen pöytään saapuu yllättävä uusi tuttavuus – Suomessa keikalla oleva saksalainen rakennustyömaatyöntekijä, tuttavallisemmin raksamies. Vihtorilla on pian edessä lähtö Saksaan vaihtoon, ja tilanne käykin juuri sopivasti hyvästä kielitaidon preppauksesta. Kovin kauaa eivät toverit ehdi kuitenkaan jutella, kun annokset jo saapuvat – useassa kupissa hienosti aseteltuja pienehköjä annoksia. Sudennälkäinen Vihtori alkaa heti nauttia ruoastaan, mutta Joel ei millään malta aloittaa. Täytyyhän ensin saada edustuskelpoiset kuvat artikkelia varten! Teemme myös olennaisen sivuhuomion siitä, miten televisioita ei pitäisi olla minkäänlaisissa ravintoloissa. Tai oikein missään muuallakaan, missä on tarkoitus sosialisoida toisten kanssa – ne vievät huomion täysin väärään paikkaan. Itse annos koostuu falafeleista (3kpl), hummuksesta, leivästä, tabouleh-salaatista sekä perinteisemmästä lounassalaatista. Hummuksessa maistuu eritysesti tahini, ei niinkään sitruuna tai valkosipuli. Falafel on puolestaan sekä todella rapeaa että valkosipulista. Annoskoosta ei kuitenkaan päästä yhteisymmärrykseen: nälkäinen Vihtori olisi syönyt vaikka toisen samanlaisen, mutta Joel ei jaksa oikein edes omaansa syödä loppuun. Aterian jälkeen pääsemme johtopäätöksiin. Ennakko-oletusten vastaisesti, falafelin sijaan, aterian helmeksi todetaan ehdottomasti herkullinen hummus. Sekä Vihtori että Joel päättävät antaa visiitille kokonaisarvosanaksi 3/5 – ruoka oli täysin kelvollista, mutta Kallion suuren kasvis/vegaaniruokatarjonnan huomioon ottaen tämä ei ehkä olisi se testaajien ykkössuositus. Paitsi ehkä tietenkin niille, jotka sattuvat olemaan mezetyyppisen ruoan suhteen hifistelijä.

22


Kiitämme: + hummusta (nam!) + asiakaspalvelua (!) + esilleasettelua (<3) + monipuolisuutta

Moitimme: - hinta-laatusuhdetta - salaattien yksipuolisuutta - ajoittaista yleistä melkoisen hapanta suutuntumaa - musiikkia - TV:iden olemassaoloa (yleismaailmallinen ongelma, toim. huom)

23


aa

g ve

et

s ni

24


25


Helsingin yliopiston (HY) Sitoutumaton vasemmisto (Sitvas) on osa vasemmistolaista opiskelijaliikettä. Ajamme punavihreitä arvoja niin yliopistopolitiikassa kuin laajemminkin yhteiskunnassa. HY:n ylioppilaskunnassa Sitvas toimii opiskelijoiden toimeentulon ja yhdenvertaisuuden sekä avoimen ja reilun päätöksenteon puolesta. Tällä hetkellä tärkeimpiä lähtökohtiamme ovat esimerkiksi koulutusleikkausten vastustaminen ja ylioppilaskunnan esteettömäksi ja ekologisemmaksi muuttaminen. Järjestöllemme vuoden 2016 suurin tapaus on syksyn ylioppilaskunnan edustajistovaalit, joissa päämäärämme on punavihreiden arvojen voitto! Järjestämme kuitenkin pitkin vuotta myös paljon muuta ohjelmaa ja toimintaa, tervetuloa mukaan! Lisää tietoa Sitvasin nettisivuilla osoitteessa sitvas.fi sekä osoitteessa facebook.com/sitoutumatonvasemmisto. Sitvas on nyt myös Instagramissa @sitvas_ry.

Sitvasin menneitä ja tulevia tapahtumia: Sitvasin uusien ilta Keskiviikkona 24.2. klo 18 alkaen Kupolissa Uusien ilta on tarkoitettu kaikille toiminnasta ja punavihreydestä kiinnostuneille, niin uusille kuin vähän vanhemmillekin. Illan aikana voit tutustua järjestöömme, poliittisiin kantoihimme ja ihmisiimme sekä nauttia toverillisesta maailmanparannusseurasta. Tule käymään! Maailmanpyörän hengailuilta Maanantaina 7.3. klo 19 alkaen Kupolissa Teema: Mitä sinun tulee tietää opintotukileikkauksista + banderollityöpaja Sitvasin kevätjuhla Perjantaina 18.3. klo 18 alkaen Kupolissa Sitvasin kevään kokoukset pidetään tiistaisin 16.2., 8.3., 29.3., 19.4. ja 10.5. Kokoukset alkavat aina klo 17 ja ne pidetään Viikkiklusterissa. Tervetulleita ovat aina kaikki toiminnasta kiinnostuneet, tule mukaan suunnittelemaan! Kaikkien tapahtumien osoite on Mannerheimintie 5 B, 7.kerros. Tila on valitettavasti esteellinen.


Sitvas


Turn static files into dynamic content formats.

Create a flipbook
Toimenzine 2016 by Sitoutumaton vasemmisto ry - Issuu