Issuu

Toimenpide 2015

Toimenpide

The Independent Left

Sitoutumaton Vasemmisto

Toimenpide 2015

Toimenpide on Sitoutumattoman vasemmiston kerran vuodessa ilmestyvä järjestölehti. Keväällä 2015 järjestö julkaisi myös yhden numeron Toimenzine -pienlehteä. Lue lisää osoitteesta sitvas.fi

Sitoutumaton Vasemmisto

Helsingin yliopiston Sitoutumaton vasemmisto (Sitvas) taistelee ekologisesti kestävän ja sodasta vapaan maailman sekä sosiaalisen yhdenvertaisuuden, sananvapauden ja demokraattisen päätöksenteon puolesta. Järjestö on puoluepoliittisesti sitoutumaton. The Independent Left of Helsinki University is a leftist student organization, which fights for ecology, anti-militarism, feminism, LGBTQ rights and democracy on both local and global scales.

s.3 s.3 s.4 s.4 s.6 s.7 s.8 s.9 s.10

s.11 s.12 s.12 s.13 s.15 s.18 s.21

pääkirjoitus

Uskomuksia ja päättömyyksiä Hallitus takaa, että tekemistä riittää

puheenjohtajan tervehdys

KULTTUURI Ecotopia Biketour — Poliittinen pyöräretki Joutomaat — Kaupunkikulttuurin välitilat KOULUTUS Kauas koulutuksen hinta karkaa Väärän kuninkaan päivä yliopistolle? Tampere3 — Panokset kovenee vieraskynä-vasop Leikkaukset tappaa “Luulin etten enää koskaan kykenisi muuhun kuin pujottamaan helmiä lankaan” KOTIMAA Sitvasin varjohallitusohjelma Poliisit korvaavat lakimiehet vieraskynä-attac Veroparatiisit virtahepona olohuoneessasi MAAILMA Ekonomismi ja talousdemokratia Epäpoliittisuuden retoriikkaa —Ihmisen ja instituutioiden taisteluja Etelä-Amerikassa Toronto Education Strikes: Resisting the Neoliberal University Poliisi ja mielenosoitus - Lyhyt oppimäärä

s.21

RUNOJA

s.22

KIRJA-ARVIOT

s.23

Sitvasin tulevia tapahtumia

Julkaisija Sitoutumaton vasemmisto / Obunden vänster / Independent left Painopaikka Pieksamäen lehtisepät Painos 700 Vastaava päätoimittaja Minerva Juolahti Graafinen suunnittelu Samuli Saarinen Kuvitus Aleksi Karppinen (8), Sophia Leppä (7), Samuli Saarinen (vinjettikuvat) Valokuvat Alex Felipe (18–20), Laura Kolehmainen (15–17, 24), David Peña (kuva 1 s.15), Samuli Saarinen (4, 5) Kirjoittajat Kyle Bailey, Minerva Juolahti, Niina Kari, Aleksi

Karppinen, Laura Kolehmainen, Pinja Laukkanen, Sophia Leppä, Joel Lindqvist, Lauri Linna, Samuli Lähteenaho, Henri Pienimaa, Tapio Rasa, Vihtori Suominen Toimenpiteen tekemiseen on saatu hyy:n järjestölehtitukea.

Toimenpide 2015

PÄ Ä KI RJOI T U S

Uskomuksia ja päättömyyksiä Ihmiset ovat aina eläneet uskomusten varassa, mutta tälle ajalle tuntuu olevan tyypillistä niiden häkellyttävän suuri määrä ja leviämisen nopeus. Kun toimittajien ja journalismin rooli tiedon välittämisen portinvartijoina on pienentynyt, voivat yksittäiset ihmiset muodostaa oman mediansa. Somemaailmassa julkiseen keskusteluun helpoiten nousevat yksinkertaiset, mustavalkoiset ja kärjistetyt ulostulot ja vaarana onkin, että voimakkaita reaktioita herättävät näkemykset vievät tilaa harkitulta julkiselta keskustelulta. Esimerkiksi menneen kesän julkisen keskustelun agendaa ovat päässeet hyvin pitkälle määrittämään rasistiset ulostulot. Sosiaalisen median myötä näyttää raja julkisen ja yksityisen keskustelun välillä hämärtyneen, eivätkä julkisen keskustelun dynamiikan muutokset voi olla vaikuttamatta demokratian ja sananvapauden rakenteisiin. Julkiseen keskusteluun kuuluu keskustelu niistä arvoista, joille haluamme yhteiskuntaa ja maailmaa rakentaa. Suomalaisessa poliittisessa keskustelussa arvoista ei juuri puhuta. Politiikka on

kuitenkin valintoja ja valinnat perustuvat arvoihin. Uudessa hallitusohjelmassa on esimerkiksi tehty runsaasti arvovalintoja, jotka heikentävät ihmisten välistä tasa-arvoa. Työelämään kaavaillut muutokset heikentävät sukupuolten välistä tasa-arvoa. Tasa-arvoa murentavat osaltaan myös tässä lehdessäkin (s. 6-7 ja 9) suurennuslasin alla olevat koulutukseen kohdistuvat leikkaukset ja poliisin valtaoikeuksien kasvattaminen (s. 12). Ihmisten liikkumiseen liittyvät arvovalinnat ovat myös ajankohtaisia, niin hallitusohjelman kuin maailmanpoliittisen tilanteen vuoksi. Maailmassa on tällä hetkellä meneillään useita humanitaarisia kriisejä, jotka eivät häviä, vaikka hallitustasolla haluttaisiin kuinka sulkea niiltä silmät. Jo taloutemme ja ympäristömme sitovat meidät osaksi globaalia kokonaisuutta, jonka ongelmat ovat yhteisiä. Toisenlaisten arvovalintojen mahdollisuutta edustaa laatimamme vaihtoehtoinen hallitusohjelma sivulla 11. Demokratian rooli nykyisyydessämme, maassamme ja mantereellamme on monella tavalla ristiriitainen. Esimerkiksi tänä kesänä yksi Euroopan unioniin ja euroalueeseen kuuluva val-

tio on asetettu siirtomaavaltion asemaan, kun demokratian yli on kävelty rehvakkain askelin Euroopan komission, Kansainvälisen valuuttarahaston ja Euroopan keskuspankin sanelemin määräyksin. Kreikasta käyty julkinen keskustelu on ollut monessa suhteessa epä-älyllistä ja tunnepitoista ja on ruokkinut ratkaisujen etsimisen sijaan ennakkoluuloja ja kostonhalua. Keskustelu on konkretisoinut kulttuurissamme vallitsevaa uskomusta, jossa talous pyritään usein esittämään arvoista ja politiikasta erilliseksi alueeksi. Talouden poliittisesta luonteesta voit lukea käsissäsi olevan Toimenpiteen sivuilta 13-14. Kaikesta huolimatta on mahdollista ajatella toisin, tehdä toisin ja saada omalla toiminnallaan muutoksia aikaan. Tätä haluamme myös lehdessämme tuoda esiin (esim. s. 18-20). Ihminen ei ole muuttumaton eikä toiminnassaan aina johdonmukainen tai rationaalinen. Myöskään

Sitoutumaton Vasemmisto

arvot eivät ole yhteiskunnassa muuttumattomia tai staattisia, vaan ne vaativat jatkuvaa keskustelua. On tärkeää tunnistaa omia uskomuksiaan ja pohtia omia arvojaan, siten on mahdollista analysoida ja haastaa myös vallassa olevien tahojen arvoja - silloinkin kun ne yritetään keskustelusta tarkoituksella häivyttää. Tämän Toimenpiteen sivuilla haluamme taistella demokraattisen, tasa-arvoisen, suvaitsevaisen ja solidaarisen maailman puolesta! Antoisia lukuhetkiä! MINERVA JUOLAHTI Kirjoittaja on Toimenpiteen vuoden 2015 päätoimittaja, joka on ajoittain huolestunut sananvapauden ja demokratian tilasta sekä tarkastelee maailmaa yliopistoperspektiivistä viestinnän ja folkloristiikan opintojen siivittämänä.

ERVEHDYS PUHEENJOHTAJAN T

Hallitus takaa, että tekemistä riittää Suomen nykyinen hallitus pitää huolen siitä, että vasemmistolaista liikehdintää tarvitaan ja sille on huomattavaa tilausta seuraavan neljän vuoden aikana.

Suomessa ja Euroopassa toteutettavilla leikkauksilla vaarannetaan hyvinvointivaltion olemassaolo. Me opiskelijat olemme koulutus- ja tukileikkausten myötä yksi eniten häviävistä ryhmistä. Lisäksi Suomessakin on jo huolestuttava siitä, miten oikeusvaltiomme käy: hallitus kaavailee poliisille ja syyttäjälle niin laajoja valtaoikeuksia, että suurta osaa rikoksista ei tulevaisuudessa käsiteltäisi enää oikeudenkäynneissä. Mitä voi tehdä? Uusien avausten ja pahimpien tuhojen estämiseksi on toimittava yhdessä muiden kanssa. Tähän suosittelen lämpimästi Sitoutumatonta vasemmistoa, SITVAS:ia, Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan piirissä sekä kansalaisjärjestönä toimivaa vihervasemmistolaista järjestöämme. Jos haluat olla tekemässä ylioppilaskunnastamme edistyksellisempää ja maailmasta oikeudenmukaisempaa sekä pelasta-

massa planeettaamme ilmastokatastrofilta, on SITVAS sinua varten. Kuluvan vuoden aikana olemme toimineet HYY:n edustajistossa ja hallituksessa vasemmistolaisen politiikan äänenkannattajana sekä olleet järjestämässä niin TTIP:n kuin Kreikan epäinhimillisten lainaehtojen vastaisia mielenosoituksia. Vakavan poliittisen toiminnan lisäksi olemme järjestäneet muun muassa bileitä ja elokuvailtoja, joiden teemat ovat vaihdelleet saksalaisesta opiskelija-aktivismista aina Star Wars potpureihin. Aatteen ja toiminnan lisäksi SITVAS on myös joukko vasemmistolaisen maailmankuvan jakavia ihania ihmisiä. Se on porukka, jonka seurassa on hyvä ja turvallista olla. Olet lämpimästi tervetullut

joukkoomme näyttämään, että vasemmistolaisuus, feminismi ja ekologinen tietoisuus voivat hyvin ja etenevät. LAURI LINNA Kirjoittaja on runoja ja asiakirjoja rakastava oikislainen sekä Sitoutumattoman vasemmiston puheenjohtaja 2015.

Sitoutumaton Vasemmisto

Toimenpide 2015

Ecotopia Biketour

Poliittinen pyöräretki Vuodesta 1990 lähtien joukko ihmisiä on viettänyt kesänsä Euroopan eri kolkkia pyörän selässä koluten. Poliittiset, itseorganisoituvat pyöräretket vierailevat matkan aikana erilaisissa sosiaalisissa ja ympäristönsuojelullisissa projekteissa sekä yhteisöissä. Ideana on oppia paikallisilta aktivisteilta heidän visioistaan ja taisteluistaan, vaihtaa tietoja ja taitoja, luoda yhteyksiä ja tukea näitä projekteja joko osallistumalla toimintaan tai ihan fyysisellä työllä projektin hyväksi. Aikaisempien vuosien teemoina on ollut esimerkiksi ilmastonmuutokseen sekä pakolaisuuteen ja maiden rajoihin liittyviä kysymyksiä.

Tänä kesänä retkikunnan matka kulkee Kööpenhaminasta Helsinkiin ja aikaa matkantekoon on varattu kolme kuukautta. Suomalainen Laika on tämän tekstin kirjoitushetkellä heinäkuun lopussa ollut mukana jo kuukauden. »Yhdessä pyöräileminen on tosi kivaa», hän kehuu puhelimitse. Puhelun aikaan seurue majoittuu Jönköpingin Kulturhusetissa, mutta muuten reissulla onkin ollut lähinnä leiriytymismeininki teltassa järvien rannoilla. Mukana on vaihdellen noin 20 henkeä muun muassa Ruotsista, Saksasta, Ranskasta, Espanjasta, Portugalista, Iso-Britanniasta, Irlannista, Turkista, Irakista ja Yhdysvalloista. Kulttuurillisten eroavaisuuksien kanssa saa siis diilata päivittäin. Kaikki eivät esimerkiksi arvosta joka-aamuista puuron lappamista. Kirjoitushetkeen mennessä reissaajat ovat muun muassa kitkeneet ruotsalaisen ekokylän kasvimaata, kyntäneet peruna- ja sipu-

Joutomaat

Kaupunkikulttuurin välitilat Kun lapsena kuljin Suvilahden ohi metrolla, oli se aidoilla suljettu voimala-alue. Metron suhahtaessa Kalasataman ohi isäni kertoi tarinoita siitä, miten Kalasatamassa kalastajat myivät kalaa ja jos seisoi Korkeasaaren länsirannalla, näki kuljetuskontteja täynnä olevan Sompasaaren. Nyt samalla alueella ja sen läheisyydessä on useita vuosia vallinnut eräänlainen välitila, joka on ollut hedelmällinen maaperä monenlaiselle kulttuuritoiminnalle. Alueella on kukkinut epäkaupallinen ja vapaa kaupunkikulttuuri, joka on lähtenyt ihmisten

omasta vimmasta ja halusta tehdä itse, sekä sen tajuamisesta, että kaupunkitila on mahdollista myös määritellä ja nähdä toisin. Sompasaaren vanhat kontit ovat muuttuneet kahviloiksi, konserttilavoiksi ja minidiskoiksi. Poisheitetyistä laudoista, vanerilevyistä ja kiukaasta on syntynyt kaikille avoin sauna. Samaan aikaan koko kaupunki on avautunut erilaiselle tee-se-itse-kulttuuritoiminnalle ja tapahtumille, kuten korttelijuhlille sekä ravintolaja siivouspäiville. Kaupunki on täynnä valmiiksi määriteltyjä ja pureksittuja julkisia tiloja, jotka eivät kuitenkaan ole vapaita. Niissä oleskelu on usein hyvin säädeltyä, kaupallisuu-

lipeltoja, maalanneet sosiaalikeskuksen seiniä ja järjestäneet pyöränkorjauspajoja sekä kansankeittiöitä. Puhelun aikainen majapaikka Kulturhuset on 30 vuotta sitten vallattu talo, joka on sittemmin saatu kaupungilta käyttöön sosiaalikeskukseksi. Nyt siellä järjestetään erilaisia työpajoja, joiden järjestämisessä pyöräväki auttelee. »Ja jos vastaan tulee kiinnostavia mielenosoituksia tai tapahtumia, tässä on 20 innokasta osallistujaa valmiina jeesaamaan. Kuljemme silmät ja korvat auki», kertoo Laika. Retkellä noudatetaan tiettyjä perusarvoja, joihin kuuluvat esimerkiksi ekologisuus, syrjimättömyys, veganismi, taitojen jakaminen (skill-sharing), monikielisyys ja konsensuspäätöksenteko. Illan kokoontumiset venyvätkin usein pitkiksi kun asioista sovitaan yhteisesti. Välirikoilta ollaan onneksi vältytty. Ekologisuus toteutuu tänä vuonna erityisen hyvin dyykkaamisen kautta. »Tanskassa ja Ruotsissa on ollut tosi hyvät roskisapajat, ei me olla ostettu melkein yhtään ruokaa», Laika intoilee. »Dyykkaamisesta on den kyllästämää ja erilaisten käyttäytymisnormien määrittelemää. Vapaa tila huumaa, se kutsuu esiin ihmisen mielikuvituksen ja saa heidät tekemään työtä toteuttaakseen itselleen mieluisia päämääriä. Välitila voi syntyä keskelle kaupunkia, kun jonkin alueen vanha käyttötarkoitus menettää merkityksensä ja paikka aukeaa uusille määritelmille ja saa uusia mielikuvia ihmisen päässä. Mutta välitila ei ole ainoa asia mitä tarvitaan, jotta kaupun-

melkeinpä tullut tämän vuoden teemajuttu.» Roskisten raidaaminen on tälle kokoonpanolle toimiva ratkaisu myös koska kaikilla mukanaolijoilla ei ole paljon rahaa. Vaikka retkeläisten pyörät hajoilevat tämän tästä, suurempia ikävyyksiä ei ole kuitenkaan ollut. Viime viikon suosittu ajanviete, hiustenleikkaus, tosin on johtanut arvaamattomiin seurauksiin: uutukaiset siilitukat päästävät auringon säteet läpi niin, että päänahka palaa. »Tosi opettavainen matka tämä on ollut tähän mennessä, kun on päässyt näkemään niin monia eri tapoja järjestää elämänsä. Haluaisin palata melkein kaikkiin projekteihin, joissa me ollaan vierailtu», Laika kertoo. Mukaan retkelle voi liittyä kuka tahansa retken perusarvot hyväksyvä pyöräilijä missä vaiheessa retkeä tahansa! Laura Kolehmainen Kirjoittaja haaveilee itsekin pyörän selkään hyppäämisestä ja tulevien vuosien retkille osallistumisesta. Lisätietoja pyöräretkistä löytyy osoitteesta: www.ecotopiabiketour.net

kitilan käytöstä syntyisi uusia visioita ja assosiaatioita, tarvitaan myös uskoa mahdollisuuteen. Ja erilaisten ilmiöiden kohdalla ovat aina myös ne, jotka kävelevät joukkojen edellä, avantgardistit, jotka kohtaavat luultavasti eniten esteitä. Vähänkään järjestäytyneempi toiminta tarvitsee pitempään jatkuakseen usein myös jonkin järjestäytyneen tahon, joka toimintaa pyörittää ja neuvottelee viranomaisten kanssa. Näin etenkin silloin kun eletään sellai-

Sitoutumaton Vasemmisto

Toimenpide 2015 sessa vauraassa ja järjestäytyneessä byrokratiayhteiskunnassa kuin Suomi ja kyseessä oleva paikka sijaitsee keskellä pääkaupunkia. Järjestäytymistä varten monet tahot ovat perustaneet erilaisia yhdistyksiä, kuten esimerkiksi Sompasauna ry ja Oranssi ry. Joutomaa on kuitenkin usein vain välitila, hetki vanhan purkamisen ja uuden rakentamisen välillä. Välitila se on ollut ainakin Kalasataman alueella. Neljä vuotta vapaata kaupunkikulttuuria fasilitoinut Oranssi ry:n ja Bermuda Helsingin houstaama Konttiaukio ei keväällä 2015 enää saanut jatkaa toimintaansa rakennustyömaan työntyessä yhä syvemmälle Sompasaareen. Niemen päässä oleva Sompasauna on saanut kuitenkin vielä jatkaa toimintaansa! MINERVA JUOLAHTI Lisätietoa Sompasaunasta: www.sompasauna.fi

Sitoutumaton Vasemmisto

Toimenpide 2015

Kauas koulutuksen hinta karkaa Jemen, jonka korkeakoulujen Lukukausi maksut EU- ja ETA -maiden lukukausimaksut ovat yhtä lailla kohtuullisia kansain-

ulkopuolisille opiskelijoille, opintotukikuukausien tiukempi rajaus, opintotuen indeksitarkistuksen poisto, opiskelija-asuntojen investointiavustusten poisto — tässä muutamia hallitusohjelman kirjauksia, jotka koskettavat Suomessa opiskelevaa. Koulutusmaksujen väläyttely vain muutama kuukausi edellisen torjuntavoiton jälkeen jo itsessään nosti opiskelijoiden pinnan yli kiehumispisteen. Maksut ovat kuitenkin vain osa suurempaa kokonaisuutta, kuten jo edellä esitetystä listasta näkyy. Listan poliittiset päätökset kasautuvat lopulta muutokseksi opiskelijan koulutuksen maksukykyyn, joka muutosten voimaantulon myötä heikkenisi voimakkaasti. Lukukausimaksut maailmalla On selkeää, etteivät yhdenvertaiset mahdollisuudet koulutukseen globaalisti lähde liikkeelle korkeakoulutuksesta, vaan perusteista eli mahdollisuudesta oppia lukemaan ja kirjoittamaan, mahdollisuudesta perusopetukseen. Siksi ei ole järkevää yksinään verrata korkeakoulutuksen saavuttavuutta ja hintaa valtioiden välillä. Osa valtioista tarjoaa ilmaisen, kattavan ja laadukkaan perusopetuksen jokaiselle lapselle, samalla kun osassa valtioista suurin osan väestöstä oppii juuri ja juuri lukemaan. Järkevämpää onkin verrata maailmaa blokeittain, sillä eri maanosissa on myös omat haasteensa. Länsimaissa eli karkeasti jaoteltuna anglosaksisissa uudisasukasvaltioissa (Yhdysvallat, Kanada, Uusi-Seelanti ja Australia) ja Euroopassa suurimmaksi haasteeksi muodostuu kallistuvan koulutuksen ja jyr-

kästi kohonneen työttömyyden välinen ristiriita. The Newsweek –lehti laski Yhdysvalloissa, jo ennestäänkin kalliin koulutuksen maassa, koulutuksen hintalapun nousseen vuosien 20022012 välillä julkisissa yliopistoissa kolmanneksella ja yksityisissä sitäkin enemmän. Samanaikaisesti yliopistosta valmistuneiden mediaanipalkan tavoitusikä nousi 30 ikävuoteen (1980-luvulla sama ikä oli 26 vuotta). Samalla maan nuorisotyöttömyys on yhä melkein kymmenen prosenttia koko väestöä korkeampi, eikä korkeakoulututkinto ole enää takuu työpaikkaan tai korkeampaan elintasoon. Toinen merkillepantava seikka anglosaksisten uudisasukasvaltioiden suhteen on Eurooppaan nähden moninkertaiset lukukausimaksut ja heikompi tuki opiskelijoille. Euroopasta Iso-Britannia jää näiden kahden blokin välimaastoon. Aasian ja Afrikan maanosista löytyvät maailman köyhimmät valtiot. Näiden valtioiden lukukausimaksut ovat keskimäärin korkeita ulkomaisille opiskelijoille, mutta kohtuuhintaisia paikallisille, jos pelkkään koulutuksen hintalappuun katsoo. Kuitenkin verrattuna maiden keskituloihin, ovat maiden paikallisten opiskelijoiden maksut lopulta moninkertaisesti korkeampia keskiverrolle paikalliselle, kuin ulkomaalaisten maksut ovat esimerkiksi Euroopasta tai

Pohjois-Amerikasta tulevalle opiskelijalle. Oman lukunsa muodostavat vielä Lähi-idän ja Latinalaisen Amerikan tilkkutäkit. Latinalaisen Amerikan suurin ongelma yleisesti on yksityisen korkeakoulutuksen laskeva taso, mutta valtaosalle paikallisista tulotasoon nähden kallis hintalappu. Poikkeuksia tähän sääntöön kuitenkin löytyy. Kuubassa ei ole lukukausimaksuja ja valtio on sitoutunut universaalin korkeakoulutuksen tavoitteeseen rajojensa sisällä, vaikka joutui esimerkiksi vuonna 2012 leikkaamaan korkeakoulutuksesta heikon taloudellisen tilanteensa vuoksi. Ulkomaisten opiskelijoiden koko yleisesti nelivuotisen tutkinnon kattava maksu vaihtelee välillä 18 000-36 000 € eli kohtuuhintaisesta lievästi kalliiseen. Maanosasta myös Chile on julistanut tavoittelevansa ilmaista korkeakoulutusta vuoteen 2016 mennessä. Lähi-idän maat taas voidaan jakaa Arabian niemimaan rikkaisiin öljyvaltioihin, jotka kaikki ovat korkeiden lukumaksujen maita, ja muihin alueen köyhiin valtioihin, joiden korkeakoulumaksut ovat pääosin kansainvälisesti verrattuna kohtuullisia. Arabian niemimaan poikkeuksena toimii köyhä

välisellä mittapuulla. Tästä vielä oma tapauksensa on Israel, jossa hepreankieliset tutkinnot ovat huokeaa hintataso, alle 3000 euroa, mutta englanninkielisten maksut vaihtelevat noin 10 000 ja 15 000 euron välillä kanditutkinnon kohdalla ja peräti kaksikertaistuvat maisteritutkintoon tultaessa. Opiskelijan maksukyky Euroopassa

Eurokriisin jälkeen myös Euroopassa ovat työttömyyslukemat nousseet, mikä on antanut uutta ponnistuslautaa ulkomaisten opiskelijoiden lukukausimaksujen kannattajille. Pohjoismaat on totuttu näkemään tasaarvo- ja hyvinvointilistausten kärjessä. Kuitenkin erityisesti koulutuksen kohdalla on tämä malli jo murtumassa. Ruotsi otti EU- ja ETA -maiden ulkopuolelta tulevien kandija maisteritutkinto-opiskelijoiden lukukausimaksut käyttöön vuonna 2011. Maksujen suuruus vaihtelee yliopistoittain noin 10 000 eurosta reiluun 20 000 euroon per vuosi. Ulkomaalaisten opiskelijoiden määrä on lukukausimaksujen myötä pudonnut melkein kolmanneksella samalla kun maailman köyhimmiltä mantereilta Aasiasta ja Afrikasta tulevien opiskelijoiden määrä on puolittunut. Edes valtion ja korkeakoulujen stipendirahastot ja aikaisempaa laajempi ja aggressiivisempi markkinointi eivät ole onnistuneet nostamaan ulkomaalaisten opiskelijoiden määrää entisiin lukemiinsa. Tanskan vastaava askel vuonna 2006 lievästi kohtuullisimmilla 6 000-13 000 euron maksuilla ei ole ollut juurikaan onnistuneempi. Samaan aikaan kun pohjoismaista tasa-arvon tyyssijaa hajotetaan moukarilla, löytyy MannerEuroopasta yksi askel myös vastakkaiseen suuntaan.

Sitoutumaton Vasemmisto

Toimenpide 2015 Saksa poisti äskettäin vuonna 2007 käyttöön ottamansa lukukausimaksut, sillä korkeakouluihin haluttiin lahjakkaita opiskelijoita yhteiskuntaluokkiin katsomatta. Jostain syystä kuitenkin tämä yhden merkittävimmistä Euroopan Unionin maista tekemä koulutuspoliittinen valinta nähdään Pohjoismaissa jo utopismina. Tanskan erottaa muista Pohjoismaista se, että kaikki opiskelijat saavat opintotukea valtiolta. Sama pätee myös Saksan järjestelmään. Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa sitä saavat valtaosa jättäen EU- ja ETAmaiden ulkopuoliset opiske-

lijat järjestelmän ulkopuolelle, kun taas Islannissa ei ole olemassa minkäänlaista tukijärjestelmää. Kaikista Euroopan maista opiskelijalle taloudellisesti vaikein on Iso-Britannia (Skotlantia lukuun ottamatta) korkeimpien lukukausimaksujen ja puuttuvan tukijärjestelmän johdosta, mutta kuningaskunnan opintolainajärjestelmä on lopulta osittain suomalaista inhimillisempi: lainoja aletaan peritään takaisin vasta kun opiskelijan vuotuiset ansiot ylittävät 21 000 punnan raja-arvon, toisin sanoen vasta kun maksukykyä löytyy. Opiskelijan maksukyky laajempana käsitteenä Lukukausimaksujen synnyttämistä ja suuruutta on tärkeää tarkastella ennen kaikkea kahdesta näkökulmasta:

Suomi ja Norja: ei varsinaisia lukukausimaksuja Ruotsi ja Tanska: lukukausimaksut EU- ja ETA-maiden ulkopuolisille Islanti: ei varsinaisia maksuja julkisissa oppilaitoksissa, hyvin pienet yksityisissä

Miltä lukukausimaksut näyttävät eri puolilla palloa

Kanada: korkeat maksut kaikille opiskelijoille Yhdysvallat: maailman korkeimmat maksut, samat kaikille opiskelijoille

Väli- ja Etelä-Amerikka

Iso-Britannia: korkeat maksut

$$$

Manner-Eurooppa

Saksa: ei maksuja Ranska: hyvin pieni maksu $ Espanja: hyvin pieni maksu $ Hollanti: kohtuuhintaiset maksut

$$$

$$ $ o

Meksiko: sekä paikallisten että ulkomaisten maksut kohtuullisessa hintaluokkassa Kuuba: paikallisille ei maksuja, ulkomaalaisille kohtuullisen maksuluokan ylärajalla olevat maksut Brasilia: kohtuuhintaiset lukukausimaksut Argentiina: kohtuuhintaiset lukukausimaksut Chile: siirtynee vuonna 2016 maksuttomuuteen

Algeria: pääosin kohtuulliset maksut Itä-Afrikka*: paikallisille edulliset maksut, ulkomaisille opiskelijoille kohtuuhintaiset lukukausimaksut Etelä-Afrikka: paikallisille kohtuuhintaiset, ulkomaalaisten $$$ lukukausimaksut korkeat

$$ $$*

*Itä-Afrikka käsittää tässä viisi valtiota: Burundin, Kenian, Ruandan, Tanzanian ja Ugandan

Korkeat lukukausimaksut (>6000€ per vuosi) Kohtuuhintaiset lukukausimaksut Lukukausimaksut käytössä vain osalle opiskelijoista tai vain pieni maksu

Lähi-itä

o Ei maksuja

$$$

Afrikka**

SOPHIA LEPPÄ Kirjoittaja on Vasemmistonuorten toinen varapuheenjohtaja ja vielä opintojensa suuntaa etsivä tämän hetkinen matematiikan opiskelija, jota kiinnostaa yhteiskunnallinen solidaarisuus niin globaalilla, kansallisella kuin yhteisötasollakin.

$$ $$

$$ $

$$Aasia**

Kiina: kohtuuhintaiset maksut Japani: korkeat lukukausimaksut Korea: kohtuuhintaiset maksut Etelä-Aasia: pääosin kohtuuhintaiset maksut

Arabian niemimaan rikkaat valtiot: korkeat maksut Jemen: kohtuuhintaiset maksut Israel: maksut vaihtelevat Osenia kohtuuhintaisista korkeisiin Australia: korkeat Muu Lähi-Itä: pääosin maksut kaikille kohtuullisen rajoissa Uusi-Seelanti: korkeat olevat lukukausimaksut maksut kaikille

$$$

**Afrikan ja Aasian maksuja on vertailtu suhteessa kansainvälisiin hintoihin, jotta selviää sieltä tulevien opiskelijoiden kannuste lähteä Eurooppaan opiskelemaan. Mantereiden kohdalla, niin kuin osaltaan myös Latinalaisen Amerikan kohdalla, on hyvä muistaa lukukausimaksujen olevan monille paikallisille opiskelijoille korkeat, jopa mahdottomat maksaa.

Yliopisto on erinomainen »miniyhteiskunta» erilaisten ilmiöiden tutkimiselle. Tutkimustuloksia voi hyödyntää välittömästi omassa yksikössään, josta niitä voi edelleen jalkauttaa koko maailmalle. Tieteen vapaus on kuitenkin näennäistä niin kauan, kuin yliopistossa vallitsee vahva, hierarkkinen kulttuuri, joka määrittelee kullekin tarkan asemansa yhteisössä. Toimimme eräänlaisessa sääty-yhteiskunnassa, jossa opiskelijoille, tutkijoille, opettajille, professoreille ja muulle henkilökunnalle on luonnollisen järjestyksen mukainen paikkansa. Nämä epäviralliset tai formaalit vahvat roolit estävät osaltaan uusien oivallusten syntymisen. Yliopiston tehtävä on olla kriittinen yhteisö, joka tarkastelee omien sisäisten valtarakenteidensa lisäksi myös aiempia muutoksia ja niiden vaikutuksia edistääkseen tehtäväänsä. Näitä yliopiston sisäisiä jämähtäneitä valtarakenteita pohtiessa herää kysymys, pitäisikö opiskelijan, tutkijan, professorien roo-

Väärän kuninkaan päivä yliopistolle?

o$ o

määrittää oman tulevaisuutensa suunta, ehkä hyppysellisen jopa oman kotimaansa. Suomen uusi hallitus on kuitenkin taitavasti osoittanut omanapaisuutensa yhdenaikaisesti leikkaamalla kuin viikatteella kehitysavusta, mutta samalla viemällä myös korkeakoulutusta yhä useamman saavuttamattomiin.

$$$ Venäjä: $$ kohtuuhintaiset lukukausimaksut $

Pohjoismaat

LUKUKAUSIMAKSUT MAAILMALLA

Pohjois-Amerikka

osana muita taloudellisia muuttujia, jotka yhdessä määrittävät opiskelijan mahdollisuuden maksaa koulutuksen hinta, sekä osana niin valtioiden sisäistä yhteiskunnallista kuin globaaliakin oikeudenmukaisuutta. Koulutuksen hinnassa on ennen muuta kyse yhteiskunnan sosiaalisesta liikkuvuudesta sekä yhdenvertaisista mahdollisuuksista, vaikkei taloudellisesti kaikkien ulottuvissa oleva koulutus yksinään vielä kaikkia samalle viivalle elämässä asetakaan. Tämä aspekti ei ulotu vain valtioiden sisälle, vaan globaalissa maailmassa Suomen lukukausimaksuilla on vaikutuksensa myös maailman köyhempien alueiden opiskelijoiden mahdollisuuteen hankkia itselleen korkeakoulututkinto ja sitä kautta paremmat mahdollisuudet

leja vähän rikkoa. Opiskelijat voisivat hyvin opettaa professoreja sosiaalisen median mahdollisuuksista, innostua tutkimuksesta osallistumalla tutkimusryhmien toimintaan, pohtien käytännön sovellutuksia tutkimuksen aikaansaannoksille tai osallistua vaikkapa tietojärjestelmien kehittämiseen. Yliopistolla on valtavasti potentiaalia todellisena asiantuntijaorganisaationa hyödyntää osaamistaan paitsi sisäisesti myös ulkoisesti. Se tuntuu unohtuvan liian usein. Vain kahleemme ovat rajanamme. Kisälli- ja mestarijärjestelmän voisi tuoda käyttöön yliopistolle. Voisiko yliopistolla järjestää väärän kuninkaan päiviä? VIHTORI SUOMINEN Kirjoittaja on krautrockia kuunteleva poliittisen historian opiskelija, joka toimii vuonna 2015 hyyn hallituksessa. Kirjoitus on katkelma yliopiston strategiablogiin kirjoitetusta blogauksesta, joka on kokonaisuudessaan luettavissa osoitteessa: http://blogs.helsinki.fi/strategia/2015/07/29/ vaaran-kuninkaan-paiva-yliopistolle/

Sitoutumaton Vasemmisto

Toimenpide 2015

Tampere3

Korkeakoulujen yhdistyminen on nyt mustaa valkoisella esimerkiksi Suomen Handelsbankenin ja Konecranesin hallitusten puheenjohtajana. Selvitysmies totesi, että yhteistyömahdollisuuksia on, jolloin korkeakoulut nimittivät lokakuussa 2014 kolmihenkisen vararehtoreista koostuneen työryhmän viemään prosessia eteenpäin. Korkeakouluyhteisön edustavuus toteutui valmisteluryhmistä varsin vaihtelevasti3 ja niiden tehtävänanto oli laveasti määritelty. Tarkoituksena oli kuitenkin kokonaisuudessaan tuottaa ehdotus muun muassa uuden korkeakouluyhteisön profiilista, tutkimusaloista, tutkintorakenteista, toimintamalleista sekä tarvittavista toimenpiteistä tämän kaiken toteuttamiseksi. Koko tämän

vaikka peli pidettiinkin selvitystyön ajan näennäisesti avoimena eri vaihtoehtojen suhteen. Uudella hahmotellulla yliopistolla olisi oikeus myöntää myös AMK-tutkintoja, mikä merkitsisi duaalimallin murtumista vähintäänkin paikallisesti ja selvityksen mukaan mielellään myös valtakunnallisesti4. Tampereella on jo aikaisemmin siirrytty laaja-alaisiin tutkinto-ohjelmiin5; tulevaisuudessa niistä tehtäisiin entistäkin laajempia ja selvityksen mukaan entistä paremmin tulevaisuuden työmarkkinoihin vastaavia. Yksi raporttia leimaava tekijä on entistä suuremman työelämärelevanssin alleviivaaminen ja selvityksen mukaan kandidaatin tutkinnolla6 pitäisi tulevaisuudessa entistä useammin siirtyä suoraan työelämään. Suunnitelmien toteutuessa

työn tekemiseen oli varattu aikaa neljä (4) kuukautta ja prosessin tuloksena syntynyt ehdotus julkaistiin toukokuussa 2015. Mitä ehdotus sitten pitää sisällään? No, ainakin vahvan signaalin uuden kolme korkeakoulua korvaavan yliopiston perustamisesta. Lopputulema tuskin tuli kenellekään yllätyksenä,

sekä AMK- että yliopistotasoisiin tutkintoihin tähtäävät opiskelijat aloittaisivat opintonsa samassa ohjelmassa, ja valinta tapahtuisi vasta opintojen kuluessa. Akateemiset perustaidot saatetaan hankkia tulevaisuudessa esimerkiksi valinnaisella 30 opintopisteen

Tampereella on jo yli vuoden ollut käynnissä kolmen korkeakoulun välinen yhteistyöselvitys Tampere31, josta kirjoitin lyhyesti myös keväällä ilmestyneeseen Toimenzineen. Selvitystyö on ottanut kevään mittaan askeleita eteenpäin, joten nyt lienee paikka hieman kattavammalle tekstille aiheesta. Tampere3:sta löytyisi sanottavaa vaikka millä mitalla ja paljon siitä on jo tässä vaiheessa sanottukin2 - keskustelua on käyty ja kritiikkiä esitetty erityisesti avoimuuden puutteesta ja korkeakouludemokratian heikosta toteutumisesta, kuten tämän tekstin kuvituskuvakin hienosti osoittaa. Tarkastelen tässä tekstissä kuitenkin erityisesti toukokuussa 2015 julkaistua korkeakoulujen vararehtoreista koostuneen työryhmän loppuraporttia, joka heijastelee varsin hyvin aikamme korkeakoulupolitiikan megatrendejä. Aloitan lyhyellä pikakelauksella. Keväällä 2014 kolme tamperelaista korkeakoulua, Tampereen yliopisto (TaY), Tampereen teknillinen yliopisto (TTY) sekä Tampereen ammattikorkeakoulu (TAMK), päättivät käynnistää selvitystyön kartoittamaan tiiviimmän yhteistyön mahdollisuuksia korkeakoulujen välillä. Hankkeen ulkopuoliseksi selvitysmieheksi nimettiin vuorineuvos Stig Gustavson, joka oli keskeisessä roolissa myös Aalto-yliopiston muodostamisessa ja sattumoisin istuu myös TTY:n neuvoa-antavan elimen varapuheenjohtajana. Paljon hänestä kertoo myös se, että hän on tällä hetkellä

1 Aluksi selvitystyö virallinen nimi oli T3, mutta koska samaa nimeä kantaa myös eräs keskeinen kilpirauhasen tuottama hormoni, vaihdettiin selvityksen nimeksi pian Tampere3. 2 Sivulle tampere3info.wordpress.com on koottu lukuisia kriittisiä ja ei-niin-kriittisiä Tampere3:sta käsitteleviä tekstejä, joihin kannattaa tutustua jos aihe kiinnostaa enemmän. 3 Opiskelijoita ei nähty tarpeelliseksi kutsua kaikkiin työryhmiin ja vastaavasti esimerkiksi professoriedustus puuttui sellaisista ryhmistä, joissa oli kuitenkin opiskelijaedustajat.

opintokokonaisuudella vailla koko opintoja läpileikkaavaa tieteellistä otetta. Kriittinen massa, innovaatiopotentiaali, verkostoituminen, kansainvälisyys, siinä eräitä aikamme muotisanoja, jotka ovat vahvasti läsnä myös Tampere3-selvityksessä. Ehdotuksen tavoitteena on saada aikaan kansainvälinen huippuyliopisto, jolla on oma selkeä profiili. Uusi korkeakoulu keskittyisi yhteiskunnan, terveyden ja tekniikan tutkimukseen ja opetukseen, mikä väistämättä tarkoittaisi ei-niin-mukavaa tulevaisuutta erityisesti humanistisille aloille. Esimerkiksi kokonaisen kieli-, käännös-, ja kirjallisuustieteiden yksikön7 tulevaisuutta hädin tuskin mainitaan yhdistymissuunnitelmissa. Korkeakoulujen profiloituminen on tällä hetkellä kuuma aihe, ja siitä keskustellaan valtakunnallisessa ja kansainvälisessä mittakaavassa. Esimerkiksi Jyväskylän yliopiston kohdalla keskustellaan yhteiskuntatieteellisten alojen siirtämisestä Tampereelle. Tässä yhteydessä on syytä puhua lyhyesti myös korkeakoulujen rahoituksesta. Vuoden 2009 yliopistolaki teki yliopistoista taloudellisesti itsenäisiä valtioon nähden, mikä ainakin juhlapuheissa lisäsi yliopistojen autonomiaa. Tilanne on kuitenkin käytännössä nykyisin se, että kilpailu esimerkiksi Opetus- ja kulttuuriministeriön alla toimivan Suomen Akatemian tutkimusrahoituksesta on korkeakoulujen välillä kova ja korkeakoulut saavat muutakin valtion rahoitusta erillisen korkeakoulujen rahoitusmallin mukaan. Näiden rahoitusmallien painotukset asettavat selkeän valtiollisen ohjausvaikutuksen yliopistoille. Tampereella erityisesti TTY ei ole pärjännyt rahoi-

4 Tämä vaatisi lainsäädännöllisiä muutoksia, joiden tarve saattaakin muodostua Tampere3-prosessin Akilleen kantapääksi. 5 Pääaineet poistuivat ja uudet opiskelijat aloittivat opiskelunsa laaja-alaisissa tutkintoohjelmissa syksyllä 2012 - vastaava muutos on tulossa myös Helsingin yliopistossa Iso pyörä -hankkeen myötä. 6 Raportissa puhutaan kandidaatin-, maisterin- tai tohtorintutkinnon asemesta sykleistä, jolloin kandidaatin tutkintoon viitataan ensimmäisenä syklinä. Tästä kielellisestä valinnasta seuraa ainakin se, että kandidaatin tutkinto näyttäytyy valmiina / riittävänä tutkintona yksinään, eikä vain maisterivaihetta edeltävänä välitutkintona jollaisena se nykyään usein nähdään. 7 So. tiedekunta useimmissa muissa yliopistoissa.

Sitoutumaton Vasemmisto

Toimenpide 2015 tusmallissa erityisen hyvin, mikä johtuu kärjistäen sanottuna siitä, että opiskelijat eivät valmistu ja tutkimus ei ole kovin kaksista. Kiristyvä rahoitus ajaa yliopistot erilaisiin toimenpiteisiin, muun muassa jättikorkeakouluja muodostamalla saadaan kanavoitua korkeakouluille enemmän resursseja, jotka pyritään käyttämään strategisesti mahdollisimman tehokkaasti. Tästä näkökulmasta katsottuna korkeakoulut ovat tietyllä tavalla panttivankeina pakotettuja tekemään uudistuksia, jotka saattavat uhata esimerkiksi tieteenalojen ja tutkimuksen moninaisuutta sekä yliopis-

ton perinteistä sivistyksellistä roolia. Kyse on tietysti myös korkeakoulujen tekemistä valinnoista siinä, miten uudistuksia tehdään nyt ja tulevaisuudessa. Poliittinen liikkumavara on kuitenkin pieni siitä huolimatta, että nykyistä kehitystä myös vastustetaan joidenkin yliopistojen sisällä. Tampere3:n suhteen yhtenä keskeisenä kysymyksenä ovat vaadittavat lainsäädäntömuutokset, jotka muokkaisivat uusiksi yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen keskinäistä tehtävänjakoa. Voi hyvinkin olla, että kaavaillut muutokset eivät toteudu ja hanke sel-

raportti , 1. »Tampere3-vararehtorityöryhmän Hannula, Melin & Nau kkarinen 2015 8 a. pereen yliopiston intratunnuksi 13.5.2015». Ei löydy mistään ilman Tam

laisenaan kaatuu — tämän riskin tiedostavat myös korkeakoulujen ylimmät johdot. Tampere3 on tällä hetkellä kuin Fennovoima — suuria suunnitelmia ennen poliittisia päätöksiä. Raportissa todetaan kuitenkin selvästi, että Tampere3 toteutuu joko lainsäädäntömuutoksien kanssa tai ilman niitä. Näyttäisi siltä, että halu toteuttaa laajamittaista yhteistyötä on erittäin vahva ja suuntaviivoja on jo tehty myös B-suunnitelman osalta. Tämänhetkisten aikatauluhahmotelmien mukaan uusi korkeakoulu voisi ottaa sisään ensimmäiset opiskelijansa vuonna 2019. Tampereella halutaan olla ihan sairaan dynaamisia tienraivaajia; »Tavoitteena

on saada aikaan monialainen, innostava ja globaalisti vetovoimainen tutkimus- ja oppimisympäristö, jonka perustana on korkea tieteellinen ja teknologinen osaaminen sekä monipuolisten mahdollisuuksien tarjoaminen sekä teoreettiseen että työelämälähtöiseen opintopolkuun»8. — aika näyttää kuinka näiden suurten suunnitelmien sekä rakenteellisten uudistusten käy ja eritoten kuka muutoksen suunnan määrittelee. ALEKSI KARPPINEN Kirjoittaja on seurannut Tampere3selvitystä ylioppilaskunnan hallituksesta käsin sekä muutenkin ansiokkaasti liannut kätensä vasemmistolaisen opiskelijaliikkeen piirissä.

VIERASKYNÄ—VASOP

Leikkaukset tappaa Sipilän hallituksen hallitusohjelma oli opiskelijalle karua luettavaa. 541 miljoonan leikkaukset opetukseen, tieteeseen ja kulttuuriin vuoteen 2019 mennessä, pitkällä aikavälillä vaikutukset ovat arvion mukaan 681 miljoonaa. Säästöihin pitäisi kyetä muun muassa tinkimällä korkeakoulujen määrärahoista 75 miljoonalla sekä vähentämällä maisterien määrää arviolta viidenneksellä. Tähän päälle tulevat vielä leikkaukset opintotukimenoihin, mutta jätetään niiden puiminen toiseen kertaan. Kaiken kohteliaisuuden nimissä ja yliopistojen itsehallintoa kunnioittaen hallitus aikoo antaa korkeakouluille vapauden päättää säästöjen toteutuksesta itse. Olen koko kuluneen kesän miettinyt, mitä tämä käytännössä tarkoittaa. Omassa oppilaitoksessani tapahtuneet säästötoimenpiteet veivät tuhkatkin pesästä, ja historia näyttääkin nyt toistavan itseään nopealla aikataululla. Istuin viime ja toissa vuonna oman ammattikorkeakouluni, Oamkin, opiskelijakunnan hallituksessa, kun ammattikorkea-

koulu-uudistus, uusi rahoitusmalli ja valtavat säästötoimenpiteet olivat pinnalla. Korkeakouluopintojeni alkutaipaleella viime vuosikymmenen lopussa myllättiin yliopistolaki ja uudistusten vaikutusarviointi on aloitettu vasta tänä vuonna. Joku voisi väittää, että olisi järkevää selvittää edellisten uudistusten vaikutukset ennen kuin korkeakoulujen toimintaan taas puututaan, mutta kukapa nyt tämmöisessä taloudellisessa tilanteessa haluaisi tietää, mitä säästöpäätökset käytännössä tarkoittavat. Kun korkeakoulussamme kuultiin, että vyötä pitää kiristää ja tuntuvasti, alkoi myös luonnollisesti pohdinta, että mistä kohdin. Seinistä säästettiin se, mikä pystyttiin: kampukset ja eri toimipisteet muuttivat kimppaan, työhuoneiden ja -tilojen paikkoja vaihdeltiin, opiskelijayhdistysten tiloja siirreltiin siivouskomeroihin ja uhattiin viedä jopa kokonaan

alta (taistelu jatkuu edelleen), massaluennot yleistyivät. Seuraavaksi korkeakoulussamme mietittiin, tuottaako koulu turhia palveluja. Tässä vaiheessa esimerkiksi ammattikoulun sekä mm. opiskeluterveydenhuollon ja poliisin kanssa yhteistyössä tuotettu, opiskelijoiden monimuotoisiin kysymyksiin vastaava, matalan kynnyksen chat-pohjainen neuvontapalvelu opiskelijoille katosi yhtäkkiä, koska mihinpä niitä opiskelijoiden tukipalveluja muka tarvitaan. Lopulta myös ilmoitus yt-neuvottelujen alkamisesta tuli. Henkilökuntakuluista oli tarkoitus leikata noin kymmenes, koska jostain kumman syystä ihmisille pitää maksaa tekemästään työstä (huonoa) palkkaa, joten työntekijäkulut ovat iso osa korkeakoulun budjetteja. Pitkien neuvottelujen tuloksena todettiin, että kun opetushenkilöstöstä ei noin vain voikaan luopua ilman, että opetustoiminta olennaisesti kärsii. Suurimmaksi pudottajaksi joutuikin korkeakoulukirjasto, koska mihinpä niitä opiskelijoiden tukipalveluja muka tarvitaan. Muu henkilöstö piti viime vuonna kaksi viikkoa pakkolomaa, joka opiskelijoille oli »lähiopetuksettomia jaksoja», aivan kuten syysja hiihtolomat. Paitsi, että

yllättävät itsenäiset opiskelut ja tiukat opetussuunnitelmat saattavat olla tappava yhdistelmä. Seuraavan kerran, kun sairaanhoitaja piikittää ohi suonen hoitaessaan sinua, muista, että hän todennäköisesti on päässyt oppimaan ilman kunnollista ohjausta, miten kyseinen toimenpide hoidetaan tai koululla on ollut tarjota vain yksi ruisku kyseisen toimenpiteen harjoitteluun, koska hallituksen mielestä innovaatioista pakkomielteinen jauhaminen on tärkeämpää kuin koulutuksen laatuun panostaminen. Siinä missä opintojeni alussa vielä tuntui, että olin rakentamassa omaa ammatti-identiteettiäni ja -osaamistani, ja pursuin intoa kehittää uusia toimintamalleja alalleni, viime keväänä opiskelujen ääreen palatessani tuntui, että olen liukuhihnalla odottamassa koulun leimaa takapuoleen, että voin siirtyä eteenpäin hihnalla työelämän hyödynnettäväksi ja turrutettavaksi. Joku voisi väittää, että suunta on väärä. Ainakin luovuuteni on kuollut. PINJA LAUKKANEN Kirjoittaja on kirjasto- ja tietopalvelualan opiskelija Oulun ammattikorkeakoulussa, Vasemmistoopiskelijoiden (Vasop) puheenjohtaja ja pohtinut viime aikoina sitä, miksi aina säästetään sieltä, missä jo valmiiksi on vähän.

Sitoutumaton Vasemmisto

Toimenpide 2015

»Luulin etten enää koskaan kykenisi muuhun kuin pujottelemaan helmiä lankaan» Mielenterveysongelmat voivat jo varhain opintojen tiellä mutkistaa matkaa. Toisinaan matka vain hidastuu, mutta se voi myös johtaa umpikujaan. Jo abivuoden alusta lähtien alkaa monilla stressi jatko-opiskelupaikan saamisesta. Erityisesti suosituimmille ja vähiten työllistäville aloille pääsystä kamppailu on raakaa peliä, eikä Suomen pääsykoemallin mukainen sisäänotto kohtele kaiken tyyppisiä opiskelijoita yhdenvertaisesti. Vielä opiskelemaan päästyäänkin joutuvat monet opiskelijat kokemaan opintotuen suoritusvaatimusten tuottamaa jatkuvaa ahdistusta. Toisille nämä asetelmat voivat kuitenkin tehdä jo helppopääsyisenkin tutkinnon suorittamisesta lähes mahdotonta. Anna on yksi heistä. Anna on 22-vuotias, joka on suorittanut ylioppilastutkinnon hyvin arvosanoin. Se ei sinänsä ole yllätys, sillä oppimisen halua on häneltä löytynyt aina. Anna koki ala-asteella koulukäynnin helpoksi ja piti siitä. Kuitenkin jo ala-asteen loppuvaiheessa vaatimukset itseä kohtaan kasvoivat ja ensimmäiset masennuksen oireet ilmenivät yläasteella. Yhtenä osatekijänä Anna näkee koulujärjestelmämme: »Arvosteluineen se vain ruokki itsekriittisyyttäni.» Monien mielenterveysongelmien kanssa kamppailevien nuorten ongelmat opintiellä eivät ilmesty vasta korkeakoulujen pääsykokeiden lähestyessä. Usein ongelmat ovat alkaneet kehittyä jo ylä- jollei ala-asteella ja saattavat toisen asteen tutkinnon päättyessä näkyä selkeästi myös tutkintotodistuksessa. Tästä seuraa negatiivinen kierre koulutusuralla: edellisen tutkinnon tulokset vaikeuttavat seuraavaan sisäänpääsyä, jolloin pääsy-

kokeen merkitys entisestään korostuu, vaikka juuri se voi olla masennuksesta ja ahdistuksesta kärsivälle se kaikista vaikein tilanne. Toisten kohdalla taas nuoresta asti jatkuneet oppimisvaikeudet saattavat kumuloitua negatiiviseksi asenteeksi, johtaen samalla myös heikkoon koulumenestykseen ja tietopohjaan jatko-opintoja ajatellen. Tällöin voi muodostua käsitys itsestä akateemiseen polkuun kykenemättömänä. Annan kohdalla koulu kuitenkin sujui lukioon asti, jolloin ensimmäinen seinä jaksamisessa tuli vastaan. »Voimat loppuivat kesken ja arvosanat kääntyivät laskuun», hän selittää. Lopulta kuitenkin Anna valmistui lukiosta, vieläpä hyvin arvosanoin ja pääsi opiskelemaan muusikoksi Pop & Jazz Konservatoriolle. Kaiken olisi pitänyt olla jatko-opintojen suhteen reilassa, mutta henkinen jaksaminen puuttui opiskeluun jälleen ja teki siitä lopulta mahdotonta vakavan masennuksen kehittymisen myötä. Mielenterveyskuntoutujalle opiskelun tekee vaikeaksi moni seikka. Esimerkiksi masennuksen on todettu heikentävän muistia, minkä uskotaan olevan aivojen oma suojamekanismi ikävää muistoa vastaan. Psykoottiset sairaudet taas voivat heikentää kaikkia kognitiivisia kykyjä aina muistista kokonaisuuksien hahmotuskykyyn ja näin kyky oppia uutta voi madaltua ikävuosia alhaisemmalle tasolle. Masennuksen vaikutus oppimiskykyihin ei Annan kohdalla ollut kuitenkaan se pahin piikki:

Anna kuvaa korkeakoulujen hakuprosessia raa’aksi peliksi: »Yhteiskunta luo kovia paineita kouluun hakiessa: sisään on päästävä ja koko ajan vähenevistä paikoista kilpaillaan ihmisten kanssa, joilla ei ole mielenterveysongelmia. Hakuprosessi on kenelle tahansa raskas, mutta minulle se oli melkein ylivoimainen.» Korkeakoulututkinto on yhä merkittävin osatekijä työuran palkkakehityksessä ja yksilön hyvinvointiennusteissa, vaikka alemman korkeakoulututkinnon suorittaneiden määrä on ollut laskussa koko 2000-luvun ja korkeakoulutettujen kokonaismääräkin kääntynyt laskuun 2010-vuoden paikkeilla. Suomessa käytössä olevalle pääsykokeeseen pohjautuvalle hakuprosessille merkittävimpiä vaihtoehtoja Euroopassa on ylioppilasarvosanoihin ja hakukirjeeseen pohjautuva Iso-Britannian malli sekä ensimmäisen vuoden loppukokeiden jälkeiseen karsintaan perustuva malli, joka on käytössä muun muassa Ranskassa ja Ruotsissa. Anna vietti kolme vuotta mielenterveyskuntoutujana eikä elämä tuntunut etenevän minnekään. Hänen turhautumisensa yleisen keskustelun tasoon aihealueella voi aistia: »Motivaationi ja intoni opiskella on suuri, sillä en ole tyhmä enkä laiska — minulla vain on ollut sairaus ja tiedän että tarvitsen vaadittua hitaamman tahdin opiskeluun.» Sairaalan kuntoutus ei häntä myöskään liiemmin vakuuttanut: »Turhauduin sairaalassa neulomiseen ja askarteluun, jota

»Pahimpina aikoina eniten opiskelemista vaikeutti se, että ahdistus ja itsetuhoiset ajatukset olivat ainoita jotka mahtuivat mieleen.»

siellä kutsuttiin kuntouttavaksi toiminnaksi. Se vain masensi lisää, koska luulin etten enää koskaan kykenisi muuhun kuin pujottelemaan helmiä lankaan.» Niin koulutuskiintiöitä kuin valintaperusteitakin ohjaa tällä hetkellä monitasoinen niukkuus. Täydellistä sisäänottotapaa tai opiskelijakiintiöitä on tuskin olemassakaan, mutta inhimillistämisen varaa järjestelmästä löytyy ja paljon. Suurin muutoksen tarve on kuitenkin yhteiskuntamme asenteessa mielenterveyskuntoutujia kohtaan. Niin institutionaaliset rakenteet kuin yleinen keskustelukin olettavat rajan terveen ja sairaan välillä olevan kuin ero taivaan ja maan välillä. Valitettavasti näin ei kuitenkaan ole, vaan pääosa mielenterveyshäiriöistä kärsivistä nuorista on osatoimintakykyisiä. Jos ei yhteiskunnastamme löydy paikkaa ja joustoa Annan kaltaisille nuorille, on menetys suuri. Aikuisikään mennessä noin joka kuudes nuori on kokenut masennusvaiheen. Annan kohdalla tulevaisuus kuitenkin näyttää jälleen valoisammalta kuin vielä haastattelua tehdessämme. Päivä haastattelun jälkeen avautui tie ammattikorkeakouluun kulttuurituottajan opintoihin. SOPHIA LEPPÄ

Sitoutumaton Vasemmisto

Toimenpide 2015

Sitoutumattoman vasemmiston Tiede ja koulutus • • • • • •

Koulutukseen panostetaan lisää kolmella miljardilla. Päätoiminen opiskelu turvataan 800 euron perustulolla. Elinkeinoelämän valtaa yliopistoihin vähennetään ja yliopistoja aletaan johtaa aidosti professorien, keskiasteen ja opiskelijoiden yhteistyöllä. Yliopistojen rahoitus turvataan täysin julkisista varoista. Ammattikorkeakoulujen opiskelijakuntiin tulee automaatiojäsenyys. Ammattikoulun käyneiden mahdollisuuksia jatko-opintoihin parannetaan. Sosiaali- ja terveyspalvelut

• • • •

Otetaan käyttöön 800 euron suuruinen perustulo. Perustulon lisäksi on tarpeen mukaan mahdollista saada lisätukia. Julkisen terveydenhuollon rahoitus nostetaan tasolle, joka takaa kaikille maassa oleville nopean ja laadukkaan hoidon. Yksityisen terveydenhuollon tukemisesta luovutaan. Ympäristö

• • • • • • •

• • • • • • • •

Työelämä • • •

Yritysjohtajien palkka saa olla korkeintaan 12-kertainen alimmassa palkkaluokassa työskentelevien työntekijöiden palkkaan verrattuna. Lakko-oikeutta vahvistetaan muun muassa lakkoilusta koituvia sanktioita pienentämällä. Vanhempainvapaissa siirrytään 6+6+6 -malliin. Feminismi ja antirasismi

• • •

Suomi siirtyy kokonaan uusiutuvaan energiaan. Hiili-, turve- ja ydinvoima ajetaan alas. Pääkaupunkiseudulla otetaan käyttöön autojen ruuhkamaksut. Ympäristölle haitallisista yritystuista luovutaan. Joukkoliikenteestä tehdään ilmaista. Suurten kaupunkien keskustoista tehdään autottomia. VR palautetaan valtion liikelaitokseksi.

• • •

Suomessa ei vielä vallitse tasa-arvo, vaan sen saavuttamiseksi on kamppailtava. Translaki uudistetaan transihmisten itsemääräämisoikeuden tunnustavaksi. Rasismin ja muun syrjinnän torjumisesta tehdään yksi hallituksen kärkihankkeista. Turvapaikan saamisen ehtoja lievennetään. Ensi- ja turvakotien rahoitus nostetaan niiden tarpeen vaatimalle tasolle. Pakolaiskiintiötä kasvatetaan huomattavasti. Demokratia ja oikeusturva

• •

Talous ja verotus •

Jos Sitvas saisi päättää, voisi Suomen hallitusohjelma näyttää esimerkiksi tältä

Yritysverotusta nostetaan ellei taannoinen veron lasku näy lisääntyvänä työllistämisenä Työnantajien KELA -maksut palautetaan Pääomatulojen verotuksesta tehdään progressiivista Arvonlisäverokantoja alennetaan Pienyrittäjien sosiaaliturvaksi tulee 800 euron perustulo Taloutta ohjataan suhdanteen mukaan siten, ettei kokonaiskysyntä laske. Harmaan talouden ja veronkierron vähentäminen nostetaan hallituksen kärkihankkeeksi Mahdollisuuksia lailliseen verosuunnitteluun vähennetään Tähtäimessä on yhteiskunta, jossa yritystoiminta on pääasiassa joko työntekijöiden, aatteellisten yhdistysten tai julkisen sektorin hallinnassa

• •

Presidentti-instituutiosta luovutaan. Mikäli eduskunta ei hyväksy kansalaisaloitetta, aiheesta järjestetään sitova kansanäänestys. Virkamiehiä palkataan riittävästi, jotta julkinen sektori ei joudu ulkoistamaan selvitystyötä yms. konsulteille. Oikeuslaitoksen resursseja kasvatetaan oikeudenkäyntien nopeuttamiseksi. Ulkopolitiikka

• • •

Tähtäimenä on aseeton maailma, jossa ei ole sotia. Kehitysapu nostetaan prosenttiin bruttokansantuotteesta. Aseistakieltäytymisestä tehdään laillista ja jopa suotavaa. Laatineet LAURI LINNA ja JOEL LINDQVIST

Toimenpide 2015

Poliisit korvaavat lakimiehet

KOMME NTTI

Varsinaisessa hallitusohjelmassa lukee: »Oikeusprosesseja nopeutetaan ja mahdollistetaan tuomioistuinten keskittyminen ydintehtäviinsä.» Hallitusohjelman liitteistä käy ilmi mitä tämä käytännössä tarkoittaa. Rangaistusmääräysmenettelyyn aiotaan siirtää ne rikosasiat, joista seuraa sakkoa tai korkeintaan kaksi vuotta vankeutta. Tällaisia rikoksia ovat niin rattijuopumukset, varkaus, lähes kaikki huumausainerikokset kuin kuolemantuottamuskin. Menettelyssä poliisi kirjoittaa sakon, jonka syyttäjä vahvistaa. Syytetty voi ollessaan tyytymätön tuomioon valittaa siitä käräjäoikeuteen ja saada asiansa tutkituksi. Tasapuolisena tätä ei voida kuitenkaan pitää, sillä esimerkiksi muuten vahvana oikeusvaltion periaatteena pidetty syyttömyysolettama ei siinä toteudu. Poliiseista tulee siis yhä useammassa tapauksessa käytännössä tuomareita. Hallitusohjelman tavoitteena on, että

Poliisivaltio Suomi ei ole, mutta Sipilän hallituksen keväällä julkistamassa hallitusohjelmassa siihen suuntaan otetaan uusia askeleita.

Sitoutumaton Vasemmisto

alioikeuksien vuosittain käsittelemästä 70 000 rikosasiasta jopa 30 000 siirtyisi rangaistusmääräysmenettelyyn. Tuomioistuinten liian suuri työtaakka on tosiasia. Tästä ovat osoituksena Suomen toistuvasti saamat langettavat tuomiot Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta oikeudenkäyntien liian pitkästä kestosta. Ongelma ei kuitenkaan ole käsiteltävien juttujen liian suuri määrä, vaan tuomioistuinten liian vähäiset resurssit. Valitettavasti oikeuslaitos on osa »hallintoa», josta on viime aikoina leikattu kovalla kädellä. Kuka nyt hallintoa kaipaisi? Kun oikeuslaitoksesta ja hallinnosta ylipäänsä on viime vuosikymmeninä leikattu, on myös juristeille jäänyt julkiselle puolelle yhä vähemmän työmahdollisuuksia. Kun yhteiskunnan palveleminen on käynyt yhä harvemmille mahdolliseksi, on asianajajien määrä kaksinkertaistunut siitä mitä se oli 90-luvun alussa. Eikä valtaosasta heistä ole tullut ihmisten asioiden ajajia, vaan yritysten etuja ajavia liikejuristeja. LAURI LINNA

VIERASKYNÄ—ATTAC

Veroparatiisit virtahepona olohuoneessasi Suomalaiset työeläkelaitokset sijoittavat valtavat määrät eläkerahoja veroparatiiseissa sijaitseviin rahastoihin. Entäs sitten? Mikäli onnistuit kuluneena kesänä löytämään kesätöitä ja työnantajasi noudatti työehtosopimuksia, maksettiin sinunkin kesätyöstäsi eläkkeitä joko julkisille tai yksityisille työeläkelaitoksille. Näistä voit sitten nauttia, mikäli joskus pääset eläkkeelle. Työeläkelaitokset, kuten Keva tai Varma, sijoittavat noin neljänneksen saamistaan eläkemaksuista ulkomaalaisiin rahastoihin keräämään tuottoa ja 60 prosenttia tästä rahasta on sijoitettu veroparatiiseihin, eli alueille, missä on hyvin matala tai täysin olematon verotusaste. On kummallista, että suomalaiset työeläkelaitokset tukevat mieluummin globaalia veroparatiisitaloutta kuin investoisivat kotimaisiin, hyvinvointia kasvattaviin hankkeisiin. Yritystoiminnan globaaleja vaikutuksia tutkivan kansalaisjärjestö Finnwatchin tekemän raportin mukaan suomalaiset työeläkelaitokset ovat sijoitta-

neet vuoden 2013 tilinpäätöksen perusteella ainakin 37 miljardia euroa veroparatiiseissa sijaitseviin rahastoihin. Vertailukohdaksi voi nostaa esimerkiksi Helsingin kaupungin arvioidut vuosimenot vuodelle 2015, jotka ovat noin neljä ja puoli miljardia euroa. Veroparatiiseissa sijaitsee siis melkein kahdeksan kertaa Helsingin kaupungin vuosimenojen verran työeläkelaitoksiin maksettuja eläkkeitä kartuttamassa varoja muiden maiden heikon tai olemattoman verolainsäädännön turvin. On käsittämätöntä ettei tästä puhuta enemmän, sillä käytännössä tilanne on nyt tämä: sinun tulojasi verotetaan asianmukaisesti ja sillä rahoitetaan kotimaisia julkisia hankkeita. Työeläkkeitäsi hallinnoivat laitokset puolestaan sijoittavat rahat paikkoihin, joissa niistä ei ole hyötyä kenellekään. Ja ne, jotka tästä eniten kärsivät ovat esimerkiksi juuri kesätöitä paiskivat opiskelijat (kesäopintoja suorittavista tai kesän ajaksi vaille työtä jääneistä opiskelijoista puhumattakaan), sillä tämä ihmisryhmä tavalla tai toisella yleensä on riippuvainen julkisista palveluista tai valtion tukijärjestelmistä. Tilanne on kestämätön varsinkin

nykyään, kun hallitus aikoo toteuttaa rajua leikkauspolitiikkaa vedoten liian suureen velkaantumisasteeseen. Tärkeä osa kamppailussa kohti kestävämpää veropolitiikkaa on läpinäkyvyyden lisääminen paitsi politiikassa myös yritystoiminnassa. Nykyisellään emme pääse kunnolla käsiksi varsin perustavanlaatuisiin tietoihin yritysten liiketoiminnasta. Tämän vuoksi esimerkiksi Suomen työeläkelaitosten on ollut mahdollista kaikessa rauhassa sijoittaa lähes kahdeksan kertaa suurkaupungin vuosimenojen verran varoja hyvinvoinnin kannalta mitättömiin kohteisiin. Suunnataan huomio hetkeksi Euroopan unioniin

Toukokuussa Euroopan parlamentti hyväksyi uuden rahanpesun vastaisen direktiivin, jossa EU:n jäsenvaltiot velvoitetaan pitämään »keskusrekisteriä» maassaan lii-

ketoimintaa harjoittavien yritysten johdosta. Rekisteriin tulee kirjata yritysten johtohenkilökunnasta tietoja, kuten nimet, kansalaisuus ja omistajuussuhteen yksityiskohdat. Tällä on tarkoitus ehkäistä niin sanottuja pöytälaatikkoyhtiöitä. Ne ovat valetytäryhtiöitä, joissa on vain nimellisesti työntekijöitä ja joiden avulla todellisuudessa on tarkoitus kerryttää emoyhtiölle rahaa verotuksen kustannuksella. Lisäksi Euroopan parlamentti äänesti 8. heinäkuuta maakohtaisen veroraportoinnin puolesta osana tilinpäätösdirektiivin muutosesitystä. Tämä tarkoittaa sitä, että monikansalliset yritykset ovat jatkossa velvoitettuja raportoimaan mm. liikevoittojen, maksettujen verojen, luotujen tulojen ja työntekijöiden määristä. Tämä vaatimus koskee myös ulkomaalaisia tytäryhtiöitä. Rahanpesun vastainen direktiivi kuitenkin kirjattiin vain osittain julkiseksi, jolloin muiden kuin viranomaisten täytyy hakea lupa rekisteritietojen tarkasteluun. Euroopan komissio pohtii parhaillaan tulisiko maakohtaisen veroraportoinnin tietoja saattaa julkisiksi. Kummankin direktiivin julkisuus toisi paljon kaivattua läpinäkyvyyttä kansainväliseen liiketoimintaan, sillä silloin viranomaisten lisäksi tie-

Sitoutumaton Vasemmisto

Toimenpide 2015 dotusvälineet, kansalaisjärjestöt ja tavalliset ihmiset pääsisivät käsiksi yritysten liiketoiminnan tietoihin. Yritysten harjoittama verovälttely ja veroparatiisit ovat kuin virtahepo olohuoneessa; kaikki tietävät niiden olemassaolosta, mutta teeskentelevät etteivät huomaa niitä. Kaikki tietävät, että verovälttely on kestämätöntä. Kaikki tietävät HELI MAHKONEN Kirjoittaja on vero-oikeudenmukaisuutta vaativa kansalainen, joka on kesän 2015 ajan ollut töissä Attacilla Veroparatiisimatkat –kampanjan hankekoordinaattorina.

siitä johtuvien ongelmien olevan perustavanlaatuisia ja ulottuvan lähes kaikkiin osiin yhteiskuntia. Silti etenkään valtavirtakeskustelussa ei puhuta aiheesta juuri lainkaan. Ehkä talouskriisin myötä myös tämä virtahepo tulisi näkyväksi.

Ekonomismi ja talousdemokratia

Taloudellista päätöksentekoa ollaan eri tavoin pyritty eristämään demokratian ja politiikan piiristä kautta kapitalismin historian. Onko tälle historialle vaihtoehtoja? Mitä taloudellinen demokratia käytännössä tarkoittaisi? Näennäinen erottelu ‘politiikan’ — jossa jonkin muotoista demokraattista päätöksentekoa pidetään yleisesti ihanteellisena — ja ‘talouden’ välillä on tärkeä osa kapitalismia. Vaikka valtioiden harjoittama diktatuuri on laajalti tuomittua, ovat yritysten diktatuurilliset valtarakenteet oletusarvoisesti hyväksyttyjä, ja niitä harvoin mielletään poliittisiksi. Koska taloudessa tehdyt päätökset, tapahtuvat ne sitten julkisella tai yksityisellä puolella, koskevat resurssien allokaatiota, eli jakamista, voidaan myös ne mieltää poliittisiksi. Kuitenkin sen sijaan, että taloudellisten päätösten poliittisuus olisi aidosti tunnustettu, on pitkäaikainen tendenssi ollut juuri vastakkaiseen suuntaan. Sen lisäksi että yksityinen talous on mielletty kirjaimellisesti yksityiseksi (eli eristetyksi julkisen ‘politiikan’ piiristä), on valtioiden talouspolitiikka pyritty eristämään demokraattisen päätöksenteon piiristä. Uusliberalismi vs. ekonomismi Uusliberalismille ilmiönä on akateemisessa kirjallisuudessa monta määritelmää, mutta itse nimikettä on vali-

Devrim Yilmaz, taloustieteen tohtori ja luennoitsija Kingstonin yliopistosta puhumassa keskustelutilaisuudessa taloustieteen kriisistä. Kalevi Sorsa-Säätiön järjestämä tilaisuus pidettiin 25.11.2014 ylioppilastalon musiikkisalissa. Kuva: Kalevi Sorsa Säätiö.

tettavan harvoin kyseenalaistettu. Tästä huomattava poikkeus on Helsingin yliopiston maailmanpolitiikan professorin Teivo Teivaisen huomio siitä, ettei uusliberalismiksi kutsutulla politiikalla ole paljoakaan yhteistä liberalismin kanssa. Päin vastoin. Sen sijaan että se jossain mielessä pyrkisi edistämään vapautta, sen »keskeisenä tavoitteena

on omistamiseen perustuvien etuoikeuksien pönkittäminen» (Teivainen, 2013). Vaikka hän on itsekin joskus käyttänyt termiä uusliberalismi, tähdentää hän, että »ekonomismi on parempi tapa ilmentää nimenomaan talouden ja politiikan väliseen rajavetoon liittyviä valtakysymyksiä» (Teivainen, 2013). Ekonomismi ilmenee monessa osa-alueessa nyky-yhteiskunnassamme, ja sen leviäminen on merkittävä uhka demokratian näkökulmasta. Hyvä esimerkki on vaaleja edeltävä valtiovarainministeriön julkaiseman talousarvion vastaanotto. Talousarvio kymmenen miljardin kestä-

Veroparatiisimatkat –kampanja nostaa esille verovälttelyyn liittyviä ongelmia ja tarjoaa konkreettisia ratkaisuehdotuksia. Tule mukaan Veroparatiisimatkat –kampanjan toimintaan! Allekirjoita vetoomus maakohtaisen veroraportointivelvoitteen puolesta osoitteessa www.piikkikii.fi Lisätietoa hankkeestä: www.globbarit.fi/ osallistu/kampanjat/veroparatiisimatkat sekä http://www.attac.fi

vyysvajeesta esitettiin pitkälti ‘objektiivisena faktana’, jonka perusteella eri puolueet esittivät leikkauslistojaan. Valtionvarainministeriön tapaiset tahot kuvataan usein asiantuntijoina, joiden arviot ovat ‘totuuksia’, jotka eivät siis perustu arvovalintoihin tai ideologiaan. Kuten taloustieteen professori Markus Jäntti on huomauttanut, on niin sanottu kestävyysvaje merkittävästi pienempi kuin se 15 miljardia, joka on menetetty veroleikkausten myötä 90-luvulta lähtien. Kokoomuksen Martti Hetemäen johtama valtionvarainministeriö on kuitenkin linjannut, että kestävyysvajetta ei voi kuroa umpeen verokorotusten kautta. Taloudessa on erinäisiä tahoja jotka vaikuttavat merkittävästi Suomen talouspolitiikkaan, ilman että tahoja olisi valittu tehtävään demokraattisesti tai että niiden linjauksista käytäisiin poliittista keskustelua. Kuten Antti Ronkkainen, taloustutkija Helsingin yliopistosta huomauttaa, valtiovarainministeriö, Euroopan komissio ja Suomen pankki toimivat varjohallituksen tavoin Suomessa. Nämä tahot ovat asemassa, jossa ne pääsevät määrittelemään Suomen talouden ‘faktat’ jotka puolestaan rajaavat poliittisen liikkumatilan. Ekonomismi taloustieteissä Medialla on valtava rooli talouden epäpolitisoinnissa. Suomen valtavirtamediassa näkee hyvin vähän esimerkkejä siitä, että taloustieteilijöiden välillä on kuin onkin erimielisyyksiä siitä, mikä Suomen talouspolitiikan suuren linjan pitäisi olla. Talouspoliittinen keskustelu on hyvin kapeasti rajoitettua tai lähes olematonta. Erityisen vähän kuulee tunnustusta siitä, että

Sitoutumaton Vasemmisto

Toimenpide 2015 taloustiede itsessään ei ole objektiivista tiedettä, vaan on ladattu täyteen erilaisia filosofisia ja ideologisia oletuksia. Näistä voisi antaa useita esimerkkejä, mutta pistävin naurettavuudellaan on uusklassisen taloustieteen ‘homo economicus’ -oletus. Latinankielinen termi viittaa oletukseen ihmisestä, joka on täysin rationaalinen ja itsekäs, ja pyrkii aina maksimoimaan oman etunsa. Useat tutkimukset ovat osoittaneet oletuksen vääräksi, mutta siitä pidetään kiinni, osittain sen takia että sen avulla on helpompi tehdä yksinkertaisia ja tieteelliseltä vaikuttavia malleja. Kuten Ha-Joon Chang, taloustieteen professori Cambridgen yliopistosta huomauttaa, valtavirtataloustiede on aivan yhtä poliittisesti latautunutta kuin marxilainenkin taloustiede. Huomattava ero on vain se, että valtavirtataloustieteilijät haluavat teeskennellä, ettei heidän malleissaan ole poliittisen ideologian maalaamia oletuksia. Törmäsin itse tähän uusklassisten taloustieteilijöiden kulttimaiseen uskoon taloustieteen objektiivisuudesta ja ideologisesta puhtaudesta keskustelutilaisuudessa, jossa käsiteltiin valtavirtataloustieteen kriisiä. Puhe kriisistä viittaa taloustieteilijöiden kykenemättömyyteen ennustaa finanssikriisiä johtuen heidän dogmaattisesta uskostaan markkinoiden rationaalisuuteen ja siihen, että vapaat markkinat johtavat aina tasapainopisteeseen. Pääpuhujan taloustieteen tohtorin Devrim Yilmazin teesi oli se, että talouden tutkimisen pitää muuttua merkittävästi, jotta se voi olla aidosti hyödyllistä ja opettavaista niille, jotka sitä haluavat ymmärtää. Hän toi myös esille, miten viime vuosikymmeninä vallassa ollut uusklassinen taloustiede noudattaa sujuvasti oikeistolaista poliittista agendaa: »markkinat tietävät parhaiten» on oikeiston mantra, mutta myös pitkälti uusklassisen taloustieteen uskon peruspilari. Keskustelutilaisuudessa myöhemmin esiintynyt ja Suomen Pankin johtokunnassa toimiva Seppo Honkapohja

piti kiivaasti uusklassisen taloustieteen puolta ja samalla vakuutti että meidän täytyy kaikin mahdollisin keinoin jättää poliittinen ideologia pois talouden tutkimuksesta. Kun kysyin häneltä, eikö uusklassinen taloustiede sisällä ideologisia ja filosofisia oletuksia, hän myönsi, että paikoitellen talouden tutkimuksessa tehdään filosofisia valintoja. Valitettavan harvoin tuodaan esille, miten talouteen liittyvät päätökset eivät ole puolueettoman ja tarkan tieteen tulos, vaan täynnä arvovalintoja. Muun muassa yhdysvaltalainen taloustieteilijä Robin Hahnel on huomauttanut, että jokaisessa talouteen liittyvässä päätöksessä tehdään valintoja eri arvojen välillä. Useimmiten näennäisen tehokkuuden tavoittelu tapahtuu oikeudenmukaisuuden tai demokratian kustannuksella. Tai voiton tavoittelu ekologisuuden kustannuksella. Toisin sanoen, taloudessa tapahtuvat päätökset perustuvat poliittisille arvovalinnoille. Miksi näitä päätöksiä ei altisteta enemmän kansanvallalle? Talousdemokratia — varteenotettava vaihtoehto Mitä jos alkaisimme avoimemmin kyseenalaistamaan ja politisoimaan taloudessa tapahtuvia päätöksiä ja valtarakenteita? Talousdemokratia viittaa järjestelmään, jossa demokraattinen päätöksenteko ulottuisi myös talouteen, eli myös ‘yksityiselle’ puolelle ja ihmisten työpaikoille. Talouden demokratisoitumisessa ei ole ajatuksena mitään uutta. Esimerkiksi John Stuart Mill, yksi liberalismin suurista ajattelijoista, linjasi: »Jos ihmiskunta jatkaa edistystään, emme voi odottaa, että loppupeleissä vallitsee sellainen järjestäytymisen muoto, jossa kapitalisti on päällikkönä ja työntekijät ilman äänivaltaa hallinnossa, vaan pikemminkin sellainen työntekijöiden itsensä tasaveroinen yhteenliittymä, jossa he yhdessä omistavat tarvittavan pääoman ja ovat itse valinneet johtajansa, jotka he myös itse pystyvät halutessaan erottamaan» (Mill, 1848). Vasemmisto on historiallisesti pyrkinyt politisoimaan

talouden eri osa-alueita. Hyvä esimerkki talousdemokratiasta on demokraattisesti toimiva työpaikka, jossa kaikki työntekijät pääsevät osallistumaan päätöksentekoon. Olennainen osa on myös se, että voitot demokratisoidaan – toisin sanoen, työntekijät yhdessä omistavat työvälineet ja keräävät voitot työstään. Ajatus vaikuttaa varmaan joistakin utopistiselta, mutta tosiasiassa kyse on yksinkertaisesta käytännöstä ja siitä on useita esimerkkejä. Argentiinassa finanssikriisin yhteydessä työläiset ovat vallanneet ja demokratisoineet tehtaita, jotka yritykset ovat jättäneet taakseen. Syyrian Kurdistanissa Isistä vastaan taistelevat kurdit ovat aloittaneet vallankumouksen, jossa talousdemokratia yhdistyy paikallisdemokratiaan, eli jossa kansanvalta maksimoidaan anarkistisessa demokraattisessa osavaltioiden liitossa. Vaihtoehtoja on olemassa. Niitä on olemassa erilaisten talouspolitiikan linjojen valinnassa kapitalismin sisällä, kuten valinnassa elvytyksen ja leikkauspolitiikan välillä. Vaihtoehtoja on myös kapitalismin ulkopuolella. Siksi talouden politisointi ja demokratisointi on niin valtava uhka porvaristolle. Mitä vähemmän kansa pääsee vaikuttamaan, keskustelemaan tai kyseenalaistamaan taloudessa tapahtuvia päätöksiä, sitä parempi taloutta hallitsevan eliitin näkökulmasta.

LÄHTEET Hahnel, R., Kilpailusta yhteistyöhön Kohti oikeudenmukaista talousjärjestelmää, (Helsinki, Suomen Rauhanpuolustajat, 2012) Suomentanut Arvi Tamminen Mill, J. S., Principles of Political Economy with some of their Applications to Social Philosophy, (Lontoo, 1848, Longmans,Green and Co.), käännettynä ja lainattuna Teivainen, T. Yritysvastuun umpikuja, (Jyväskylä, Bookwell Oy, 2013) Teivainen, T. Yritysvastuun umpikuja, (Jyväskylä, Bookwell Oy, 2013) Purokuru, P. ‘Suomen talouspolitiikka: »Varjohallitus päättää, poliitikot perustelevat»’, (Kansan Uutiset), http://www.kansanuutiset. fi/uutiset/kotimaa/3391602/suomentalouspolitiikka-varjohallitus-paattaa-poliitikotperustelevat, (22.6.2015)

NIINA KARI Kirjoittaja on valmistunut politiikan kandidaatiksi Sheffieldin yliopistosta ja erikoistunut poliittiseen talouteen.

Sitoutumaton Vasemmisto

Toimenpide 2015

Epäpoliittisuuden retoriikkaa

opiskelijamielenosoitukset vuonna 2011 saivat presidentti Sebastián Piñeran kannatusluvut pitelemättömään laskuun, kun tämä ei vastannut heidän vaatimuksiinsa koulutuksen maksuttomuuden puolesta. Kansanliikkeen ja valtion suhde on nykyään moniulotteinen, ja sosiaalisen liikkeen vaikutustavat ulottavat suoraa kansanvaltaa kenties pidemmälle kuin on totuttu.

Ihmisen ja instituutioiden taisteluja Etelä-Amerikassa Valtion ja kansan suhde Latinalaisessa Amerikassa valtio nähtiin 1800-1900-luvuilla luokkadominoinnin ja hierarkkisen sosiaalisen kontrollin välineenä sekä autoritaarisena toimijana. Valtion silloinen rooli olikin olla siirtomaavallan ilmentymä ja ylläpitäjä. Valtion vastapoolilla, sosiaalisilla liikkeillä, oli suuri vaikutus tuon ajan itsenäistymiskamppailuissa antikolonialistisina, antikapitalistisina ja kansalaisoikeuksia perustavina tahoina. Sittemmin valtion ollaan Etelä-Amerikassa nähty edustavan muun muassa korrup-

toitunutta valtaeliittiä puolueesta riippumatta esimerkiksi Venezuelassa, Argentiinassa ja Boliviassa. Siirtomaahistorialla ja siitä johtuvalla epädemokraattisella hallitsemisen perinteellä ja toisaalta tuontitavarana omaksutulla eurooppalaisella yhteiskunnan järjestämisen tavalla on ollut vaikutuksensa varsinkin alkuperäisväestöjen asemaan, alistamiseen ja kohteluun. Latinalaisessa Amerikassa niin kutsuttu työväenluokka onkin monesti ymmärrettävä nykyäänkin tietyn etnisen ryhmän, intiaanien, edustajiksi, mikä on hyvä pitää mielessä myös maan valtasuhteita tarkasteltaessa. Kansanliikkeiden tärkeä rooli Valtion ja kansan kompleksisen suhteen vuoksi sosiaaliset liikkeet ovat olennainen osa Etelä-Amerikan historiaa. Niiden vaikutuksesta on esimerkiksi kaatunut hallituk-

Kansanliikkeestä hallituspuolueeksi sia, kuten silloin kun maakaasun yksityistämistä vastustaneen kansanliikkeen johtaja Evo Morales nousi Bolivian presidentiksi. Myös Bolivian vuonna 2009 hyväksytyllä uudella perustuslailla on taustansa kansanliikkeessä, joka taisteli alkuperäiskansojen oikeuksien puolesta ja laki korostaakin juuri näitä oikeuksia ja alkuperäiskansojen autonomiaa. Venezuelassa taas esimerkiksi vuoden 1999 perustuslaki on saanut vaikutteita muun muassa naisasialiikkeeltä, alkuperäiskansoilta, ihmisoikeusjärjestöiltä ja afro-venezuelalaisilta ryhmiltä. Liikkeiden vaikutuksen ansiosta on myös syntynyt uusia poliittisia puolueita kuten Bolivian Movimiento al Socialismo (MAS) sekä Venezuelan Movimiento V República (MVR). Nykykontekstissa sosiaaliset liikkeet ovat olennainen osa alueen poliittista kulttuuria. Zapatistat Meksikossa ja maattomien maatyöläisten Movimento dos Trabalhadores Rurais Sem Terra -kansanliike (MST) Brasiliassa torjuvat suoraan ajatuksen puoluepolitiikasta ensisijaisena vaikuttamisen keinona. Chilen laajat

Kun kansanliikkeestä tulee puolue, sen äkkijyrkkyys usein laimenee. Tämä johtuu tarpeesta tehdä kompromisseja, jotta liikkeen ajamia uudistuksia saadaan oikeasti toteutettua demokratian puitteissa. Tällöin on myös vaarana, että entinen kansanliike sulautuu siihen korruptoituneeseen systeemiin, jonka vastaliikkeeksi se alun perin perustettiin. Erityisesti kokanviljelijöiden oikeuksia ajavan kansanliikkeen johdosta maan presidentiksi noussut aimara-heimoon kuuluva Evo Morales saa nykyään kuulla myös ankaraa kritiikkiä periaatteidensa myymisestä

vaihtuvan vallankäyttömahdollisuuteen, ja yhden ryhmän yhden asian ajajasta on hankala siirtyä edustamaan koko kansaa. Kansanliikkeen ja puolueen suhde Kansanliike voi toimia puoluepolitiikassa myös toisin. Esimerkiksi Brasilian MST:n suhdetta paikalliseen työväenpuolueeseen Partido dos Trabalhadoresiin (PT) on kuvattu liikkuvaksi. Liike ja puolue käyvät dialogia, mutta MST protestoi usein näkyvästikin nykyään keskustaan kallistuvan PT:n ajamia politiikkoja vastaan. PT:n vasemmistohallitukset kannattavat, siinä missä oikeistohallituksetkin, suuren mittakaa-

van kaupallista maanviljelyä pitääkseen Brasilian maailmankartalla. Kansallisen intressin ja toisaalta globaalin työväenluokan tai prekariaatin intressin välinen ristiriita näkyy selkeästi, ja sosiaalisen liikkeen merkitys ja arvo tulevat hyvin esiin tietyn eturyhmän, maattomien työläisten, asianajajana. Kansa vastaan valtio

entisiltä tukijoiltaan ja etnisen ryhmänsä edustajilta. Esimerkiksi uuden perustuslain kansallistamisprojektissa tehtiin merkittäviä kompromisseja ja sen vaikutukset ovat jääneet tähän mennessä vähäisiksi ja konkreettista valtaa pitää edelleen 90-prosenttisesti muu kuin alkuperäisväestö. Voidaan siis sanoa hyvällä syyllä, että aktivistin toimintamahdollisuudet kaventuvat puoluepolitiikan ja kansainvälisen politiikan piiriin siirryttäessä. Radikalismi näyttää ainakin jossain määrin

Epäluottamuksesta johtuvalla suoralla vaikuttamisella on myös varjopuolensa. Yhtäältä se toimii osalle kansalaisista perusteluna valtion sotilaallisen vallankäytölle ja poliisiväkivallalle, toisaalta se luo demokratian umpikujia. Esimerkiksi Venezuelan nykytilanne on kansalaisen kannalta kammottava: tilanne on eskaloitunut rakastetun mutta despoottisia piirteitä omaavan presidentti Hugo Chávezin kuoleman jälkeen asteittain yhä enemmän sotilasdiktatuuria muistuttavaksi. Kadut ovat Venezuelan pääkaupungissa Caracasissa täynnä sotilaita, jotka »pitävät järjestystä yllä» eli niittaavat mahdolliset tyytymättömät

Sitoutumaton Vasemmisto

Toimenpide 2015

mieltään osoittavat kansalaiset. Todella moni paikallinen (yleensä koulutettu ja varakkaampi) on lähtenyt tai lähtemässä maasta valtion harjoittaman ihmisoikeuksien polkemisen takia muualle latinalaiseen Amerikkaan tai Eurooppaan. Koulutetun väestön kato ei sisä- eikä ulkopoliittisesti paranna maan tilannetta lainkaan. Valtion ja kansalaisten dialogi on olematonta, epäuskottavaa ja teennäistä. Mikä on poliittista? Chilessä epäpoliittisiksi ovat perinteisesti julistautuneet Augusto Pinochetin sotilashallinnon kannattajakunta sekä nykyiset puolustajat. Fasistisen ja ihmisoikeuksia polkevan hallinnon presidenttinä kenraali Pinochet oli sellaisen poliitikon ilmentymä, johon ei enää haluta samaistua. Poliitikko ja politiikka menevät sekaisin, ja julistaudutaan epäpoliittisiksi, puolueettomiksi. Näin siis sanattomasti hyväksytään myös Pinochetin aikanaan tekemä politiikka. Chilessä on suorastaan tabu sanoa kannattavansa Pinochetin hallintoa. Niinpä hänen kannattajansa ovat järjestäytyneet vuosien kuluessa lukuisiin liikkeisiin, nimeltään esimerkiksi »El Movimiento Autonomo», Autonominen liike. Ne pyrkivät olemaan korostetun epäpoliittisia myös epähierarkkisten rakenteidensa avulla: toisaalta on aivan selvää, että myös nämä toimijat ovat poliittisia siitä huolimatta, mitä sanovat olevansa. Näin kansanliike voi myös venyttää puoluepolitiikan rajoja. Kansanliike ylikansalliseksi Monikansallisilla yrityksillä on paikallisesti ja globaalisti kasvavassa määrin valtaa vaikuttaa hallitusten toimintaan ja saavuttaa erioikeuksia val-

tion sisällä. Yrityseliitti on globaali verkosto. Monenkeskiset organisaatiot ja määrättyjen globaalien agendojen valta lisääntyvät talouspolitiikan ohjaamiseksi, kuten esimerkiksi EU:n viimeaikainen toiminta osoittaa. Kahdenväliset, hallitusten toimintaa rajoittavat sopimukset yleistyvät. Maailmanlaajuinen kilpailuasetelma edellyttää alueellisten blokkien luomista, kuten USA:n ja EU:n välinen TTIP -haaveilu näyttää. Totuttu kansallinen demokratia näyttää karkaavan ihmisten ulottumattomiin. Kun päätöksiä näin tehdään yhä kauempana ihmisten olosuhteista ja paikallisista työläisten tai opiskelijoiden vaikeuksista, syntyy ongelmia. Sosiaalisten liikkeiden kyky ylipäänsä vaikuttaa päätöksentekoon saattaa heiketä. Tämä luo painetta myös uusien, laajempien solidaarisuusliikkeiden synnylle. Ylikansalliset ongelmat luovat mahdollisuuksia paikallisten, samasta syystä johtuvien taisteluiden yhdistämiseksi ylikansalliseksi liikkeeksi: niistä tulee ymmärrettäviä myös globaalissa kontekstissa. Näin on tapahtunut esimerkiksi ilmastonmuutoksen yhteydessä ja maailman jäljellä olevien alkuperäiskansojen taistelussa oikeudestaan markkinalogiikasta vapaaseen kulttuuriinsa esimerkiksi Andien ja Amazonin alueella. LAURA KOLEHMAINEN Kirjoittaja on aktivismista ja sosiaalisista liikkeistä kiinnostunut maailmanpolitiikan tutkimuksen ja oikeustieteen opiskelija, joka on reissannut Etelä-Amerikassa.

Tätä kirjoitusta varten on haastateltu bolivialaista eläköitynyttä pedagogia Milton Quispea, chileläistä Valparaison sosialistinuorten keskuskomitean jäsentä Vladimir Bordones Arancibiaa, brasilialaista sosiologia Rafael Rezendea ja venezuelalaista näyttelijä-aktivistia David Peñaa. Kaikki ovat myös kirjoittajan ystäviä. Heidän ruohonjuuritason näkemyksensä maidensa poliittisesta tilanteesta on ollut korvaamaton ensikäden lähde. Lisäksi tekstin pohjana on käytetty Niina Karin esseetä »What roles have popular and social movements played in radicalising the new politics of the centre-left in Latin America?» sekä Breno Bringelin ja Alfredo Faleron artikkelia »Movimientos sociales y gobiernos en América Latina: nuevos escenarios, tipología de relaciones y formas Estado/movimiento».

Sitoutumaton Vasemmisto

Toimenpide 2015

Sitoutumaton Vasemmisto

Toimenpide 2015

Toronto Education Strikes: Resisting the Neoliberal University

Canadaâ€™s student movement has gained significant momentum over the past decade. Its most recent successes include the massive Quebec student strike in 2012, which reversed a planned 75 percent tuition fee increase. The Student Action Network, Stop the Cuts campaign and other likeminded organizations at the University of Manitoba have also successfully led broad mobilizations against cutbacks on campus. Another important development kicked off on 27th February 2015, when 6,000 teaching assistants and other student academic staff in CUPE 3902 at the University of Toronto (U of T) began what would turn out to be a month-long strike. They were joined on 2nd March by members of CUPE 3903, which represents over 3,700 teaching assistants, contract faculty, graduate assistants and research assistants at York University.1 Both unions received strong strike mandates to combat unacceptable wages and working conditions in the neoliberal university. Focusing in particular on events at York, this article surveys the underlying causes of the strikes, the process of collective bargaining and the internal political dynamics between leaders and led within CUPE 3903 which shaped its dynamic. Crucially, the York strike signified a moment in the struggle for a different kind of trade unionism. In contrast to the conservative and hierarchical structures that prevail in most unions, CUPE 3903 has a structure and tradition of participatory unionism which seeks to actively involve ordinary members in key decisions

York strike showcased the radical potential of participatory unionism and demonstrated what can be achieved when unions harness their most vital asset, namely the self-activity of their own members. Poverty and Precarity

and struggles. When the Localâ€™s Executive Committee attempted to break with this

Despite some variations in the specific demands advocated by each union, the key issues in both strikes

hiring practices, course-bycourse contracts, insufficient funding, inadequate healthcare benefits and lack of access to collegial governance structures. Contract faculty are aided by teaching assistants earning poverty wages. Although guaranteed work for the duration of their study, teaching assistants earn wages well below the poverty line once their tuition is deducted and routinely engage in unpaid overtime. Neoliberalism and Austerity The decline in the number of permanent faculty per student and the creation of a more stratified workforce is a reflection of the logic of neoliberal capitalism in postsecondary education. University managements today behave like corporate businesses. They see themselves as entrepreneurial players in a competitive global market for intellectual property. Knowledge has been privatized as it has been transformed from a public good into a marketable commodity. The result has been a rolling back of the postwar democratic gains made by ordinary workers in terms of accessible education.

tradition and impose topdown leadership before and during the strike, the result was a rank and file revolt with significant implications. Through struggle, ordinary members of CUPE 3903 were able to galvanize mass resistance from below, avoid concessions at the bargaining table and confront the complicity of union leaders in the maintenance of the neoliberal university. In this way, the

1 Catering to roughly 68,000 undergraduate and 16,000 graduate students, U of T is Canadaâ€™s largest postsecondary establishment, while York has over 47,000 undergraduate and 6,000 graduate students.

focused on conditions which are now common across the entire North American university sector. The majority of classes on campus today are taught by low-paid and insecure contract faculty. Contract faculty possess similar skills to their tenured colleagues and undertake a similar workload, but face massive obstacles to career advancement as a result of unclear

As successive governments have made research funding conditional upon attracting private investment, postsecondary institutions have sought to secure contracts and donations by forming private-public partnerships with capitalist corporations. The latter retain substantial ownership rights over the revenues produced by academic labour (Newstadt 2009). Thus, universities now play a major role in subsidizing the research and development costs of private firms. Yet, the costs of financing postsecondary education are increasingly borne by individual students through tuition fees. Within the terms of this new educational bargain, students are encouraged to exercise responsible individual choice by treating

Sitoutumaton Vasemmisto

Toimenpide 2015 their education as a utilitarian ‘investment’ in ‘human capital’. In turn, universities spend huge amounts of money on swish market campaigns and branding exercises designed to sell students the kind of education they presuppose they want rather than the one they need. Academic labour is caught in the middle of these larger transformations. Growing student enrolments

has meant larger class sizes while reductions in full-time tenured staff have brought growing job insecurity. Furthermore, administrators have struggled to render academic labour more pliable and productive for capital by adopting state-ofthe-art ‘total quality management’ techniques geared towards customer satisfaction and quality control. Such techniques, which include a battery of narrowly specified quantitative performance indicators, supposedly provide the incentive structures to motivate academic bodies to ‘research and innovate’. Strike to Win In the run-up to its strike, CUPE 3903 adopted a relatively moderate package of proposals covering equity and transparency, tuition and funding, job security, pedagogy and wages and benefits. Its priorities were tuition indexation,2 a $15,000 minimum guarantee for

graduate and research assistants, a doubling of Graduate Financial Assistance (GFA), the addition of Lesbian/Gay/ Bisexual/Transsexual (LGBT) as an employment equity category and a number of provisions to improve job security and career prospects for contract faculty. This package was able to garner widespread consensus within the union and support from substantial numbers of faculty, students,

journalists and the public. CUPE 3903 has a history of labour militancy and strikes. In 2000–2001 it waged a highly successful eleven week strike, securing for its members an exceptionally strong collective agreement that is still widely considered to be one of the best in the Canadian postsecondary education sector. A more recent 85 day strike in 2008–2009 remains the longest university sector strike outside of Québec in Canadian history and only ended when the union was legislated back to work by the Ontario parliament. This history is a reflection of Local 3903’s internal structure, which is marked rank and file-driven decision-making structures and resistance to centralizing tendencies (Ross 2005). Members are able to participate in regular general assemblies which are recognized in the local’s bylaws as its highest formal decision-making bodies, vote

2 The demand for tuition indexation for current and future members of CUPE 3903 would become a sticking point for teaching assistants and graduate and research assistants during the course of the strike. Essentially, it refers to a dollar-for-dollar tuition rebate to prevent take home pay from being reduced via increases in graduate student tuition fees.

in Stewards Council meetings and direct the Bargaining Team in ‘bargaining from below’. Activists regard this strong emphasis on encouraging member participation in union affairs as the key reason behind success at the bargaining table. Against the Tide Events took a decisive turn when the CUPE 3903 Executive Committee attempted to avert a labour dispute despite having already received a strong strike mandate from the membership. The leadership had hoped to use the mandate to force the university to negotiate more seriously and avert a strike. However, management had simply refused to play ball. Under pressure, they attempted to woo moderate unionists in private conversations with an anti-strike message whilst pretending to carry out their obligations in support of the strike mandate publicly. The message was that a small contingent of strikehappy anarchists was determined to walk the picket lines no matter what the cost. While this cynical argument gained some initial traction, it buckled when teaching assistants in CUPE 3902—historically a much more moderate union with a track record of backing away from strikes— voted in record numbers to withdraw their labour power. After CUPE 3903 voted decisively to reject their employer’s ‘final offer’, the Executive Committee’s tactics shifted again. They argued that it was imperative to ratify a new collective agreement as quickly as possible because the balance of forces would shift against the union the longer the strike continued. At a ratification vote on 9th March, the leadership actively campaigned for a ‘yes’ vote, and their supporters distributed leaflets pointing to ‘real and significant gains for all three units of the local’ despite very little

having really been achieved. Although ratified by 65 percent of contract faculty, who therefore ceased to be on strike, the offer was voted down by 59 percent of teaching assistants and 77 percent of graduate and research assistants. Another tactic deployed by the leadership of the union was to try to blunt the effectiveness of the Strike Committee. In practice a rank and file-led body, it was boycotted by almost all members of the Executive. Moreover, the Secretary Treasurer refused to give official approval to cheques for the rental/purchase of necessary strike equipment, such as portable toilets. These rentals/ purchases were instead made by ordinary members using their own personal credit or strike pay. Rank and File Revolt Far from being demoralized and demobilized by the failure of top-down leadership, the independent organization of the rank and file reasserted the primacy of participatory unionism within CUPE 3903 and showcased its radical potential. By going to extreme lengths to avert the strike and then impose concessions on struggling academic workers, the Executive Committee became complicit in the reproduction of a conservative and hierarchical union culture which they claimed to reject. They also seriously misjudged the balance of forces within the union, as ordinary members became politicized and then got organized. The result was to galvanize a rank and file revolt from below that propelled the strike forward and gave it an almost unstoppable momentum. Before and during the strike, rank and filers made full use of their democratic institutions to hold the leadership accountable for its betrayals. In one incredible display of initiative, a group of members issued rolling challenges to the CUPE National Chairperson at a general assembly held on 18th March. Arguing that

Sitoutumaton Vasemmisto

Toimenpide 2015 union bylaws did not permit the Executive to pro-tem two of its supporters to the Bargaining Team without a popular vote, the unconstitutional ruling was eventually reversed after almost an hour of contestation. When elections were held later that evening, rank and file candidates were returned with overwhelming majorities. Another manifestation of participatory unionism could be found in the independent organizational efforts of members concerned to combat racism, sexism and ableism. The activities of the Black, Indigenous and People of Colour Caucus, Silence is Violence at York and 8th Line Committee (tasked with organizing alternative duties for members who couldn’t picket) showed how the routine functioning of union structures and the behaviour of some members remained complicit in the reproduction of intersecting forms of oppression. These events give at least some indication of the remarkable extent to which the leadership lost control of the members, who instead took matters into their own hands.

at picket lines and more than 5,400 signed an online ‘Statement of Solidarity with CUPE 3903’ informing the York University Senate Executive Committee that they refused to attend classes while the strike was still ongoing (YorkU Undergrads for CUPE 3903 2015). Solidarity was also forthcoming from 257 tenured professors in the York University Faculty Association (YUFA). These academics signed an open letter addressed to the Senate Executive expressing their ‘extreme concern about the resumption of classes while the strike of CUPE1 and CUPE3 continues’ and urging ‘the university to go back to the bargaining table, place a serious offer on the table and end this strike’ (YU Talk 2015). Finally, members who turned out to picket lines every weekday for an entire month in sometimes very cold weather established

reside at the bargaining table, but rather with the solidarity of working people and their capacity to withdraw their labour power. Victory from Below When the strikes came to a close, teaching assistants and other graduate student-workers at U of T had won higher wages and more funding. At York, a $7,000 increase in international graduate student tuition fees was rolled back and an effective tuition freeze secured for all graduate students alongside significant advances in job security and career opportunities for especially senior contract faculty. These attainments seemed inconceivable prior to the mass withdrawal of labour power which shut down business as usual on both campuses. Although undoubtedly a victory for organized labour, the strikes more importantly

KYLE BAILEY The author is a teaching assistant and doctoral candidate in the Department of Political Science at York University, Toronto, as well as an active member of Canadian Union of Public Employees Local 3903.

SUGGESTIONS FOR FURTHER READING CUPE 3903. (2015) »CUPE 3903 Ratifies New Contract, Celebrates Victory for Accessible Education.» (01 April), unpaginated. http://3903.cupe.ca/2015/04/01/cupe-3903ratifies-new-contract-celebrates-victory-foraccessible-education

Solidarity Forever A number of rank and file and student initiatives were also concerned to construct broader class solidarities capable of transcending narrow institutional and social divides. Members of CUPE 3903 and CUPE 3902 distributed 40,000 copies of The Penguin strike newspaper in metro stations across Downtown Toronto. Making the case that the strikes were about accessible and high-quality education, the articles emphasized the common interests of students and society in opposing neoliberal austerity as part of broadbased social movements. The determination of the rank and file to win tuition indexation for future as well as current students resonated with undergraduate students. The latter organized solidarity actions

replaced entirely by rank and file candidates. Through the development of active political capacities rooted in independent rank and file organization, ordinary unionists found that their struggle against the commercial logic of the neoliberal university compelled them to simultaneously confront the complicity of their own leaders in its maintenance.

CUPE 3903. (2015f) »This is Contract Faculty Time: York Faculty in Support of Contract Faculty.» (15 February). https://www.youtube. com/watch?v=YESzKmOx_BY. Newstadt, Eric. (2009) »The Neoliberal University: Looking at the York Strike.» The Bullet: E-bulletin of the Socialist Project. No. 165, December 5, unpaginated. Available at www.socialistproject.ca/bullet/ bullet165.html

their own popular decision-making structures and sent representatives to Strike Committee meetings. They faced real physical hardships and were vulnerable to criminal attacks by motorists.3 When the Senate Executive voted to resume a substantial number of classes on 11th March, the picket lines responded by escalating their tactics. Blocking thousands of cars per day, they effectively fought the administration to a standstill. The result was a remarkable demonstration of how the power of unions does not

3 On 6th March, two picketers were injured in a deliberate hit-and-run attack by a motorist that left one hospitalized. The incident began when the driver left his vehicle in an attempt to intimidate picketers and physically remove a barrier. Later returning to the vehicle, he proceeded to drive through the picket line, hitting the two members in the process.

symbolized a moment in the struggle for a different kind of trade unionism. The rank and file triumphed because its self-activity showcased the radical potential of participatory unionism. This participatory model was able to inspire ordinary members, avoid concessions at the bargaining table and shake the foundations of the neoliberal university and its associated culture of possessive individualism. Its successes were also registered at the ballot box after the strike ended, when the Executive Committee was

Savard, Alain and Jerome Charaoui. (2013) Organize to Strike, Fight to Win! Quebec’s 2012 Student Strike. Unpaginated. www.studentstrike.net

Sitoutumaton Vasemmisto

Toimenpide 2015

Poliisi ja mielenosoitus

Lyhyt oppimäärä

kaan ole laiton. Ilmoituksen

Mielenosoituksessa, tarkoituksena on, että poliisi lain kielessä »yleisessä pystyisi turvaamaan kokoonkokouksessa», poliisien tumisvapauden käyttämisen. tehtävänä on toisaalta Samoin ilmoitukselle asetesuojella mielenosoittajia ja tun kuuden tunnin määrävarmistaa mielenosoituksen ajan tarkoitus on antaa aikaa onnistuminen. Toisaalta poliisien tehtävänä on kuitenkin yleisenjärjestyksen ja –turvallisuuden (YJT) takaaminen. Se on peruste, jolla poliisi useimmiten käy rajoittamaan mielenosoitusta. YJT:n takaaminen onkin yksi poliisilain määrittämistä poliisin päätehtäviä. Yleensä poliisit siis toimivat mielenosoittajien parhaaksi. Jo laki asettaa sen heidän tehtäväkseen. Usein poliisien suhtautuminen mielenosoittajiin ei ole kuitenkaan niin myönteinen, kuin sen lain mukaan kuuluisi olla. Esimerkiksi poliisioppikirjoissa mielenosoituksia käsitellään lähinnä uhkana eikä kansalaisten perusoikeuksien toteuttamisena. Yleisestä kokouksesta tulee lain mukaan tehdä ilmoitus poliisille. Luvatta järjestetty mielenosoitus ei kuiten-

poliisille valmistautua, ei estää mielenosoitusten pitämistä. Myöhemmin tehtyä ilmoitusta voidaan pitää pätevänä, ellei kokouksen järjestämisestä aiheudu kohtuutonta haittaa yleiselle järjestykselle. (Hallituksen esitys 145/1998) Ilmoitus on oman turvallisuutensa lisäksi hyvä tehdä siksi, että tällöin poliisi pystyy ohjeistamaan kuinka mielenosoituksen voi järjestää ilman, että se rikkoisi YJT:ta. Erityisen herkästi poliisit tapaavat suhtautua mielenosoituksiin, jotka haittaavat liikennettä. Jos ilmoitus tahallaan tai törkeän huolimattomasti jätetään tekemättä, voi siitä saada sakon, jos ilmoituksen tekemättä jättämisestä katsotaan aiheutuneen huomattavaa vaaraa YJT:lle. On hyvä huomata, että vaikka poliisit ovat »lainturvaajia», eivät he kaikissa

tilanteissa noudata lakia tai varsinkaan tulkitse sitä oikein — tai ainakaan samalla tavalla kuin tuomarit tai oikeusasiamies sitä tulkitsisivat. Tosin oikeusasiamiehen katsoessa poliisin toimineen väärin, seuraamus on yleensä se, että poliisin tietoon saatetaan lain perusoikeusmyönteinen tulkinta. Yhtenä esimerkkinä väärin tulkitsemisesta on poliisikoulussa käytetyn teoksen »Poliisi ja joukkojenhallinta» väite siitä, että YJT olisi peruste yleisen kokouksen keskeyttämiselle tai hajottamiselle. Lainkohdan mukaan näin voidaan kuitenkin tehdä vain kun »ihmiselle, omaisuudelle tai ympäristölle aiheutuu välitöntä vaaraa tai kokousta järjestettäessä toimitaan muuten olennaisesti lain vastaisesti» (Kokoontumislaki 21 §). Olennainen lainvastaisuus ei täyty, jos poliisin antamia määräyksiä vähäisesti rikotaan. Sen sijaan, jos esimerkiksi kokouksen tarkoituksena on rikokseen ryhtyminen, kynnys ylittyy. Jos haluaa poliisin kanssa asioidessaan vedota

Kivettynyt kuningas Kun kerran luona kuninkaiden — ja minun valtasivat muistot, pelkureiden kumarain ja maku lumojuoman; käydä sain, Miks tunsin tuonkin näin sijaan aavain käyntimaiden tuhomyytin? kiveä ja kultaa vain. Mikä henkeni mun sulki? On kuultu: heistä viimeisestä Tule julki! muuttuisi vain mahditon Ja ketä kultaajaksi syytin? Babylon! Ja kuka kultaa kulki? Ja jos ei vuori virtaa kestä, Jos joku nimilaatat latoo tuulen viemää hiekkaa on! ylle muuttuvaisen maan Ain heikko kultalaatat latoo sanoillaan, ylle muuttuvaisen maan ei valtakunta koskaan katoo aikanaan: kivettyneen kuninkaan. ei valtakunta koskaan katoo kivettyneen kuninkaan. TAPIO RASA Siis rikkauksien peittoon sulki hallitsija kauneuden ikuisen ja matkani mun halki kulki unen jota usko en. Niin käyskentelin patsaspuistot, hopeaisen joenuoman hullun luoman,

lakiin, on sitä parempi mitä tarkemmin pystyy yksilöimään mitä lain kohtaa tarkoittaa. Samoin mitä paremmin kyseiseen tilanteeseen soveltuva laki on kyseessä, sitä parempi. On siis parempi muistuttaa poliisia siitä, mitä kokoontumislaissa lukee, kuin siitä mitä Euroopan ihmisoikeussopimus tai perustuslaki sanoo. Perus- ja ihmisoikeudet ovat nimittäin usein toisilleen vastakkaisia, eikä niihin vetoamisella välttämättä pääse pitkälle. Yleisesti poliisin kanssa kannattaa keskustella asiallisesti ennakolta. Jos poliisi alkaa jakaa määräyksiä mielenosoitukseen liittyen, niille on vaadittava perustelut, jotka kannattaa kirjata ylös. Tällöin poliisi on helpompi saada vastuuseen tekemistään virheistä, sillä poliisi ei näitä määräyksiä erikseen kirjaa.

LAURI LINNA

LUE LISÄÄ Kalevi Hölttä: Kansalaistoiminta, Into 2013 Kokoontumislaki Poliisilaki

Jos rakastat huulipunaa viinilasissa 21.5.2015 jos rakastat huulipunaa viinilasissa hetkeä ennen kuin ravintolan hinnat nousevat ja sitä unohtumatonta yötä kaupungin sykkeessä en kutsu sinua ylioppilastalon korkeimpaan kerrokseen katsomaan miltä Stockmann näyttää yläpuolelta suunnittelemaan aikaa jolloin tämä kaikki on meidän eikä silti kenenkään LAURI LINNA

Toimenpide 2015 Eeva Jokinen & Juhana Venäläinen (toim.). Prekarisaatio ja affekti. Jyväskylän yliopistopaino. Jyväskylä. 2015. 230 s. »Prekarisaatio ja affekti» on Jyväskylän yliopiston nykykulttuurin tutkimuskeskuksen julkaisema artikkelikokoelma, joka käsittelee tunteita meidän nykyisyydessämme. Nykyhetkeä määrittää hyvin pitkälle kapitalistinen tuotantotapa, joten tutkiakseen tunteita, on tutkittava laajemmin kapitalismin muutosta. Olennaisena muutoksena kirjoittajat näkevät prekarisaation, joka viittaa fordistisen tuotantotavan ja työjärjestyksen murenemisen jälkeiseen kehityskulkuun. Tehtaan ja tavarantuotannon sijaan talouskasvua pyritään etenkin länsimaissa kiihdyttämään ihmisten tuottamisen avulla. Esimerkiksi koulutus nähdään (ihmis)pääomaa kasvattavana investointina ja sitä perustellaan taloudellisin termein. Tehtaiden sijaan puhutaan enemmän yrittäjyydestä, joka näyttäytyy tietynlaisena ihmisen suhtautumisena itseensä ja häntä ympäröivään maailmaan: koko elämä on yrittämistä ja itseasiassa oma halusi on täysin yhtenevä yrityksen kanssa, sillä sinä itse olet oman elämäsi yrittäjä. Kuriin pakottamisen sijaan ihmisestä pyritään houkuttelemaan esiin luovia voimia ja valjastamaan ne talouden piiriin. Kirjoittajat pyrkivät tutkimaan tunteita affekteina, siis käsittelemään tunteita ihmisten välisissä suhteissa muodostuvina ilmiöinä. Näin he pyrkivät välttämään tunteiden palauttamisen yksilön ominaisuuksiksi. Yksilön sijaan kirjoittajat lähtevät tilallisuudesta; tunteet tapahtuvat tiloissa, joissa on monia ihmisruumiita ja niiden yhteentörmäyksiä. Jos lähtökohta kuulostaa epävarmalta, johtuu se siitä, että tutkijat näkevät tutkimuksen todellisuutta luovana toimintana. Pyrkimys on neutraalin luetteloimisen sijaan uusien käsitteiden luominen, jotka mahdollistavat tunteiden uudenlaisen ymmärtämisen osana yhteiskunnallisia prosesseja.

KI RJA-ARVOST ELU T

Nykyisyys on aina uusi, sitä ei voi lähestyä vain vanhojen käsitteiden valossa uusintamatta samalla vallitsevaa tilannetta. Tunteita pyritään tavoittamaan artikkeleissa vakiintuneiden käsitteiden sijaan harvemmin käytettyjen, kuten riittämättömyyden ja tohkeisuuden käsitteiden kautta. Esimerkiksi Pontus Purokuru ja Antti Paakkari yhdistävät artikkelissaan riittämättömyyden käsitteen avulla työelämän vaatimuksiin joukon kokemuksia, jotka kenties yleensä liitettäisiin masennukseen. Lopputulos on erittäin mielenkiintoinen introspektiivinen tutkimus oman kokemuksen poliittisuuteen. Kokeileminen kannatti ilmeisesti muidenkin kuin arvostelijan mielestä, sillä myös Helsingin Sanomien Nyt-liite teki maaliskuussa innostuneen (tohkeisen?) jutun Eeva Jokisen luoman käsitteen tohkeisuus pohjalta. Tohkeisuudella Jokinen pyrkii tavoittamaan nykypäivän työelämässä vaadittua jatkuvaa vireystilaa. Kaikesta pitää olla kiinnostunut, mutta toisaalta on oltava valmis vaihtamaan projektia silmänräpäyksessä. Hän analysoi tätä tohkeisuutta muun muassa naisartistien, kuten PMMP:n ja Maija Vilkkumaan lyriikkojen perustalta. Innostavaa poplyriikan analyysiä löytyy myös kokoelman loppupuolelta kun Juhana Venäläinen tutkii hajoamisen tunnetta Pariisin Kevään sanoitusten pohjalta. Tunteista puhutaan nykyään paljon. Selfhelpkirjallisuus täyttää kirjakauppojen hyllyjä ja lehdet käsittelevät julkkisten masennusta. Prekarisaatio ja affekti tarjoaa tähän meitä ympäröivään ilmiöön kriittisen, mutta ennen kaikkea innostavan avauksen.

HENRI PIENIMAA

The Rojava Revolution —A small key can open a large door Toimitus/Kustannus: Strangers in a tangled wilderness -kollektiivi 184 s. Kaukaiseen Suomeenkin saapuu tipoittain ja pikkuhiljaa tietoa Pohjois-Syyrian Rojavassa käynnissä olevasta vallankumouksesta. Syyrian kurdialueilta liikkeelle lähtenyt kamppailu on harvinaislaatuinen koko Lähi-Idässä ja maailmassa; miljoonien asuttama alue pyrkii luomaan vapaudellisen yhteiskunnan, kärkitavoitteinaan sukupuolten tasa-arvo, uskontojen ja etnisyyksien harmonia sekä ekologinen talousjärjestelmä. Yhdysvaltalaisen anarkistikollektiivi Strangers in a Tangled Wildernessin koostama A small key can open a large door on ensimmäisiä laajempia tekstikokoelmia, jotka käsittelevät erityisesti Rojavan tilannetta, joka poikkeaa laajalti kurdien vasemmistoliikkeiden aiemmasta nationalistisesta historiasta. Kyseessä ei ole yhtenäinen kirja, vaan kokoelma tekstejä ja artikkeleita mitä erinäisimmiltä kirjoittajilta aina turkkilaisesta lhbt-ryhmästä (lesbo-, homo-, bi- ja transaktivistiryhmän) äidilleen kirjemuodossa kirjoittavaan kurditaistelijaan ja Rojavassa vierailleisiin länsimaisiin akateemikkoihin. Kirjan perustan ja pohjustuksen tilanteeseen muodostaa koostajakollektiivin kirjoittama laaja essee jossa esitellään vallankumouksen historiallista taustaa ja arvioidaan sen merkitystä muulle maailmalle. Muodostaan johtuen kirja on todella moniääninen ja siihen mahtuu erilaisia tyylejä ja näkökulmia propagandan paatoksesta kylmän kriittiseen arviointiin. Tämän ansioista kokoelman yleissävy ei muodostu liian raskaaksi, vaan eri tekstit asettuvat toisiaan vasten muodostaen hetkellisen tilannekuvan monimutkaisen, miljoonia ihmisiä koskettavan yhteiskunnallisen kamppailun liepeillä käytävästä keskustelusta. Vaikka A small key toimii porttina Rojavan vallankumouksen ymmärtämi-

Sitoutumaton Vasemmisto

seen, on se muotonsa puolesta kuitenkin vain pinnallinen katsaus siihen mitä alueella varsinaisesti tapahtuu. Yhteiskunnallisen muutoksen tarkkaan kuvaamiseen kirja ei väitäkään pyrkivänsä. Kirja on ennemminkin kutsu tukeen ja solidaarisuuteen, kuten Strangers -kollektiivi oman tekstinsä lopussa toteaa: »Rojavan kansa ei voi odottaa tukeamme, joten mekään emme voi odottaa jälkiviisauden suhteellista turvallisuutta analysoidaksemme nyt käynnissä olevaa vallankumousta, rojavalaiset ovat päättäneet kamppailla ja niin täytyy myös meidän.» (arvostelijan suomennos). Vahva solidaarisuus vaatii kuitenkin seurakseen myös pääsyä tarkkaan tietoon, ja siksi kokoelma jää odottamaan seurakseen yksityiskohtaisempia tekstejä arkipäivän yhteiskunnallisesta muutoksesta Pohjois-Syyriassa. Rojavan vallankumous on elintärkeä muistutus poliittisen mielikuvituksensa menettäneelle länsimaiselle ja suomalaiselle vasemmistolle siitä, että perustavanlaatuinen, yhteiskuntaa läpileikkaava muutos on enemmän kuin päiväuniainesta. Tukeminen tarkoittaa myös oppimista, ja Rojavassa muotoutuvat uudet käytännöt voivat osoittaa meillekin, ettei nykyinen asiantila ole kiveen hakattu. A small key can open a large door on ensimmäinen nopealukuinen askel tähän ymmärrykseen, johon meidän kyynistyneiden on syytä tarttua.

SAMULI LÄHTEENAHO

Sitoutumaton Vasemmisto

Toimenpide 2015

S I T VA S I N SY KSY 2 0 15 31.8. HYY:n avajaiskarnevaalit! Sitvas edustaa, tuu moikkaamaan! 5 .9. Sitvasin syyskauden avajaisbileet ( + VASOP 15V -vuosijuhlajatkot ) klo 21 @ Kupoli 3 0 .9. Fuksiseikkailu ja Sitvasin rasti klo 13 @ Kaivopiha Syksyllä luvassa myös uusien ilta ja muuta hengailua (ajankohdista tiedotetaan myöhemmin)! Lisätietoa löytyy osoitteista sitvas.fi tai facebook.com/sitoutumatonvasemmisto

TILAA SIVISTYSTÄ JA SOLIDAARISUUTTA! Puoli vuotta (3 numeroa) uudelle tilaajalle nyt vain 16,90 e! Kaupan päälle uusin numero (teemana työväenmusiikki)! KULTTUURIVIHKOT.FI/LEHTI/TILAUS

Karl Marx -seura Keväällä 1997 perustettu Karl Marx -seura haluaa edistää Marxin ajatteluperinteestä lähtevää tutkimusta ja siitä käytävää keskustelua Seura pyrkii tarjoamaan vaihtoehtoisia näkökulmia eri tieteenalojen, etenkin taloustieteen ja filosofian ongelmiin ja haastamaan vallitsevan uusliberaalisen konsensuksen, joka valitettavan usein tuottaa epäpätevää, selitysvoimaltaan heikkoa ja ideologisoitunutta tiedettä. Seura haluaa yhdistää kaikkia niitä, jotka ovat kiinnostuneita dialektisen ajattelutradition ongelmista sekä kriittisestä yhteiskuntatutkimuksesta. Seura ei ole puoluepoliittinen eikä edellytä jäseniltään muutakaan maailmankatsomuksellista sitoutumista. Karl Marx -seura on Tieteellisten seurojen valtuuskunnan (TSV) jäsen vuodesta 2009 alkaen. Syksyn 2015 koittaessa seurassa on n. 170 jäsentä, joista suurin osa tutkija- ja yliopistomaailmasta. Tarkempaa tietoa seuran toiminnasta saa sen kotisivuilta www.marxseura.fi, joilta löytyvät mm. säännöt ja yhteystiedot. Seura löytyy myös Facebookista. Seuran jäseneksi voi liittyä lähettämällä lyhyen sähköpostiesittelyn itsestään puheenjohtajalle tai sihteerille (ks. www-sivuilta).

Sitoutumaton Vasemmisto

Toimenpide 2015

The Independent Left