Issuu

here we go

10/15/03, 0:26

Päätoimittaja: Mikko Pylkkänen | Toimituskunta: Ilkka Hela, Elina Kervinen, Elias Krohn, Jenni Kyrönlahti, Juho Lindman, Esa Mäkinen, Ponyboy, Aija Salo, Riikka Taavetti, Jenni Uljas Kiitämme: Jan Liesaho, Eetu Komsi Ulkoasu ja taitto: Jesper Vuori, Anna Kervinen | Paino: Cosmoprint 2003

here we go

10/15/03, 0:26

»SANO EI HENKISELLE KÖYHYYDELLE» Elokuussa Senaatintorilla järjestetty Global Balalaika Show oli vaikuttava, mutta samalla irvokas näytelmä. Mahtavat lavasteet, vip-aitiot ja sponsoreiden liehuvat liput toivat jostain syystä mieleen erään puoluekokouksen Nürnbergissä vuonna 1934. Sponsorit! Kaupunki! Kansa! Samaan aikaan kun nuorisotaloja lakkautetaan ja kulttuurin määrärahoja leikataan Helsingin kaupunki järjestää spektaakkelimaisia sirkushuveja kaupunkilaisille. Kunnia ja ylistys Roomalle. Vapaata ja moniarvoista kulttuuria on vaikea mitata rahassa, siksi se on turbotaloudelle arvotonta. Kun kulttuuri on ahtaalla on ihminenkin ahtaalla. Markkinadiktatuurissa kulttuuri on tuotantoväline ja kansalaiset kuluttajia. Henkinen välimatka Senaatintorin balalaikan ja Nürnbergin lippulinnojen välillä ei lopulta ole kovin suuri. Kulttuuri on aina ollut vasemmiston leipälajeja, samoin vallankumous. Vaalivuonna 2003 Toimenpide tavoittelee näitä molempia. Ajattelimme taittajan kanssa tehdä jotain ärsyttävää. Katsotaan mitä tulee. Mikko Pylkkänen Päätoimittaja mikko.pylkkanen@helsinki.fi

MITEN VASEMMISTO VOI OLLA SITOUTUMATON? Usein kuulee väitettävän, että Sitoutumaton vasemmisto on sisäisesti ristiriitainen nimi. Vasemmisto järjestömme nimessä tarkoittaa arvopohjaa ja ajatussuuntausta jonka perustana on aito tasa-arvo. Kaikilla on oltava oikeus elää ihmisarvoista elämää kotitaustasta, varallisuudesta, sukupuolesta, rodusta tai uskonnosta riippumatta. Vasemmistolaisten arvojen ajaminen ei ole puolueitten etuoikeus – olemme sitoutuneita arvoihimme, emme puolueisiin. Vasemmiston ajamista asioista yksi tärkeimmistä, ellei tärkein, on toimiva hyvinvointivaltio, joka takaa kansalaisilleen yhtäläiset oikeudet hyvään elämään. ”Hyvinvointivaltion ydin on maksuton ja tasokas koulutus ja terveydenhuolto sekä riittävä sosiaaliturva. Mitätön opintotuki on osa samaa uusliberalistista riistopolitiikkaa, kuin esimerkiksi pyrkimykset työttömyysturvan kaventamiseen”, lukee vaaliohjelmassamme. Jos on varaa alentaa veroja, niin miksei ole varaa taata perustoimeentuloa kaikille kansalaisille? Sitvas perustettiin vuonna 1983 (vietämme siis juhlavuotta) 70-luvun jälkeiseen poliittiseen krapulaan ja vastapainoksi puolueiden broilerikoneistoille. Tarkoitus oli perustaa järjestö punavihreiden aatteiden ja ajatusten kasvualustaksi. Tavoite on onnistunut hyvin. Kahdenkymmenen vuoden ajan meillä on vaikuttanut ja kasvanut toimijoita, jotka puhkuvat yhä punavihreää henkeä. Meitä ajaa eteenpäin – luomuporkkanoiden ohella – luja usko paremmasta maailmasta. Nykyään yrttimaatamme lannoitetaan enemmän tai vähemmän vapaamuotoisilla keskusteluilla, illanistujaisilla, aktioilla, leireillä ja ennen kaikkea tapahtumissamme hehkuvalla toverihengellä. Työsarka vasemmistolaisella liikkeellä ei lopu kesken. Kuten järjestöjyrä Laura Tuominen usein toteaa: Maailmassa on virhe! Jenni Uljas Puheenjohtaja jenni.uljas@helsinki.fi

here we go

10/15/03, 0:26

here we go

10/15/03, 0:26

NYT EI MENE HYVIN. IDEALISTIT OVAT PAHASSA PULASSA. KOKOPÄIVÄISESTI MAAILMAA PARANTAVA ANASTASIA LAITILA, KAIKKIEN AKTIVISTIEN ÄITI, EI OIKEASTAAN USKO, ETTÄ MAAILMAA VOI PARANTAA

ANASTASIA LAITILA SANOJEN VANKINA Mitä helvettiä, onko se ihan pihalla? Kahvia. Ei sokeria, ei maitoa. Punaposkinen Anastasia Laitila istahtaa oululaisen baarin penkille ja riisuu takkinsa. ”Oon esiintynyt tänään WTO-virkamiehenä, siksi tämä asu”, hän kommentoi pikkutakkiaan. Laitilalla on edessään urakka, josta ei välttämättä pelkällä sokerittomalla sumpilla selviä. Hän saa selittää yhdellä lauseella sen mitä kuuluu ja kuka käskee – mitä on politiikka, mikä on valtio ja miltä näyttää tulevaisuus. Aloitetaan kuitenkin siitä itsestään, aktivismista. Aktivismi = ”Yhteiskuntavastuuta ja solidaarisuutta, kokemus siitä, että pitää pystyä vaikuttamaan asioitten suuntaan.” 23-vuotias Laitila on kokopäiväaktivisti. Arkipäivä on kirjoittamista, kokouksissa istumista, asiapapereitten lukemista, sähköpostin kirjoittamista ja puhelimessa puhumista. Työ on suureksi osaksi vapaaehtoista ja toimeentulo kiikun kaakun. Välillä Laitila saa palkallisia kansalaisjärjestöjen projektipestejä, välillä hän on työtön, siis tilastollisesti. Syksyllä alkavien käytännön sosiaalipolitiikan opintojen myötä alkaa opintotuen nostaminen. Laitila kohentaa asentoaan puupenkillä ja ryhtyy kertomaan aktivistiuransa alkupäivistä. Kaikki alkoi vuosia sitten Hämeenlinnassa, kun kaveri pyysi 15-vuotiasta tyttöä lähtemään mukaansa Antifan, antifasistisen liikkeen, kokoukseen. Laitila lähti ja jäi sille tielleen. Sen jälkeen hän oli muun muassa mukana perustamassa Maan ystävien Hämeenlinnan paikallisryhmää sekä aloittamassa uudelleen maailmankauppa Kirahvin toimintaa. ”Koin Antifassa ensimmäistä kertaa, että ihmiset ajattelivat asioista samoin kuin minä. Saatoimme vaihtaa ajatuksia. Se oli mielekäs keskustelufoorumi.” Anastasia Laitilasta tuli vaikuttaja. Keinojen valikoima on monipuolinen, mutta perinteinen. Kirjoittaminen, mielenosoitusten järjestäminen ja niihin osallistuminen, opintopiirien ja erilaisten keskustelutilaisuuksien organisointi ja ihmisten tapaaminen ovat hänelle tapoja saada sanansa kuuluviin. Tottelemattomuus on Laitilan mielestä periaatteessa ihan hyvä asia, riippuen kuitenkin siitä, mitä sillä tarkoitetaan. ”Ei lainvastainen toiminta ole välttämättä tuomittavaa. Kävelemmehän me punaisia päinkin. Väkivaltaa en kuitenkaan hyväksy. Haluan toimia niin, että voin esiintyä omalla nimelläni.” Laitila korostaa, että tehokas asioitten ajaminen vaatii

here we go

useimmiten monia erilaisia keinoja. ”Paikkojen hajottamista en katso hyvällä. Toki sillä saadaan aikaan keskustelua, mutta ei kovin myönteisistä lähtökohdista.” Valtio = ”Keinotekoisesti rajattu alue, jonka sisällä pyritään hallinnoimaan tietynlaisella, vallanpitäjistä riippuvalla ideologialla.” Nykyisin Laitilan kotijärjestö on Maan ystävät. ”Maan ystävät on tavallaan yhteiskunnallinen ympäristöjärjestö. Ympäristön ohella esiin nostetaan myös tasaarvo- ja demokratiakysymyksiä, tarkastellaan myös syitä, jotka johtavat ympäristöongelmien syntymiseen.” Ympäristökysymysten ohella ehtii muutakin. Tällä hetkellä Laitila pohtii ennen muuta kansainvälisen kaupan rakenteita. Globalisaatio, WTO ja EU:n kauppapoliittiset asiat askarruttavat. ”Se maailma ei ole helppo. Kauppa- ja talouskysymykset edellyttävät aika paljon seuraamista ja opiskelua”, Laitila sanoo, eikä kuulosta lainkaan vakuuttavalta. Puheessa nimittäin vilahtelevat tiuhaan Amsterdamin sopimukset, valkoiset kirjat, direktiivit ja yhteispäätösmenettelyt. Globalisaation pohtiminen sujuu, mutta entä valtio? ”Valtio on aika hämmentävä yksikkö”, Laitila toteaa. Hän katsoo pitkään baarin ikkunasta. Yhtäältä valtiollinen poliittinen toiminta on kuin shakinpeluuta. Nappuloita siirrellään paikasta toiseen ja peli vaikuttaa täysin irrationaaliselta. Toisaalta valtio on selkeä alue, jonka sisällä voi keskittyä toteuttamaan tietynlaisia tavoitteita mahdollisimman selkeästi. Periaatteessa Laitila kokee valtion vapautta rajoittavana. Toisaalta se on tarpeellinen. Ihmisillä on yhteisössä eläessään tietty vastuu yhteisistä asioista. ”En tiedä kuinka järjestelmä toimisi jos ei olisi valtion kaltaisia yksikköjä”, Laitila miettii. Hänen mielestään on myönteistä, että Suomessa kunnilla on paljon valtaa. Silloin hallinto on lähempänä ihmistä kaikesta byrokratiasta huolimatta.”En ole oikeastaan päässyt vielä selvyyteen siitä, mitkä ovat välini valtioon”, Laitila naurahtaa. Kansalaisyhteiskunnan ja valtion suhde on Anastasia Laitilan mielestä monimutkainen kysymys. Oikeastaan hän ei haluaisi puhua lainkaan kansalaisyhteiskunnasta, sillä hän käsittää kansalaisyhteiskunnan kaikkena muuna paitsi parlamentaarisena vaikuttamisena. Laitilan mielestä kansalaisyhteiskunnan käsitettä käytetään turhan usein viherpesutyyppisiin tarkoituksiin.”Monenlaisia päämääriä

10/15/03, 0:26

6 pyritään oikeuttamaan sillä, että on muka keskusteltu kansalaisyhteiskunnan kanssa. Sellainen puhe on tyhjää. Loppujen lopuksi on kuitenkin niin, että jokainen kansalaisjärjestö edustaa vain yhtä pientä ryhmää, ihan samalla tavoin kuin yritys toimii vain tiettyjen taloudellisten intressien edistämiseksi.” Laitilan mielestä valtiollinen toiminta ja kansalaisaktivismi tukevat toisiaan. Järjestötoiminnassa voidaan sanoa asioita suoremmin ja toimia ilman kaupantekoa. Valtiota taas tarvitaan yhteisten pelisääntöjen ylläpitämiseen. Puolueet tarvitsevat järjestöjä: ”Julkinen keskustelu on aneemista. Suomesta puuttuu sellainen kriittinen lehdistö, jonkalainen esimerkiksi Ranskassa on. Kansalaisjärjestöt ovat oikeastaan ottaneet lehdistön roolin vallan kritisoimisessa.” Politiikka = ”Arkipäivää ja miten siitä selviäminen järjestetään.” ”Olen aina pitänyt itseäni poliittisena henkilönä”, Laitila sanoo ja siemaisee jo puolityhjästä kahvikupistaan. Hän on ollut ehdolla sekä vuoden 1999 eduskuntavaaleissa että kunnallisvaaleissa vuonna 2000. Viime kevään eduskuntavaalien alla häntä kosiskeltiin taas, mutta rukkaset tuli. Puoluepolitiikka ei tuntunut oikeimmalta vaihtoehdolta. Laitila äänestää vihreitä ja on ollut puolueen ehdokkaana. Vihreät on tarjonnut vaihtoehdon ympäristöarvojen ja vasemmistolaisen ajattelun yhdistäjänä. Suvaitsevaisuus ja moniäänisyys ovat viehättäneet. ”En mä kuitenkaan samaistu oikeastaan mihinkään puolueeseen. Aina välillä kysyn itseltäni, että onko ne lopulta kuitenkin aina vaan ne samat pari tyyppiä, jotka todella vaikuttavat asioihin.” Politiikka on Laitilalle pitkälti arkipäivän valintoja. Ja niitä voi tehdä parlamentaarisen järjestelmän ulkopuolellakin: ”Edustuksellinen demokratia ei katoa, vaikka osa vaikuttajista päättäisi toimia järjestelmän ulkopuolella.” Hän korostaa, että valtiollinen järjestelmä asettaa tietyt lähtökohdat, joista politiikkaa tehdään. Poliitikot harvemmin kyseenalaistavat näitä normeja. Vaikuttamisen hiekkalaatikko on tarkkaan aidattu. Laitila ei ole kuvien kumartaja. ”Ei minulla oikeastaan ole suurempia esikuvia, vaikka olisi kai helppoa sanoa, että Gandhi oli hieno ihminen.” Suomalaisista poliitikoista Anni Sinnemäki saa kuitenkin pisteitä. ”Anni on rehellinen. Se sanoo todella ”en tiedä”, silloin kun ei tiedä. Sitä arvostan.” Suurimman arvon saavat silti kaikki ne ihmiset, joitten kanssa Laitila aktivistina päivittäin toimii. Tulevaisuus = ”Seurausta siitä, mitä tänään tehdään.”

”Perusluonteeltani taidan olla kyynikko. Koen, ettei asioitten suuntaa voi muuttaa”, Laitila sanoo ja kiertelee kysymystä. Tulevaisuus ei aktivistin mielestä näytä ruusuiselta. Hämmennys on suuri. Ihminen, joka ei usko asioitten suunnan muuttamiseen, pyrkii siihen päivittäin. Laitilan tavoite on kuitenkin selvä. ”Haluaisin, että entistä useampi ihminen kokisi toimimisen olevan sekä mahdollista että velvollisuus. Haluaisin ihmisten tiedostavan paremmin mahdollisuutensa valita ja kantavan vastuunsa näistä valinnoista. Siksi teen tätä työtä.” Laitila näkee, että asioiden suunnan muuttaminen on vaikeaa ja hidasta. Uskon suurten muutosten olevan vaikeita ja pienet liikkeet eivät taas vaikuta muutoksilta. Ehkä tämä on vain se paradigmani, että kun oman työn tuloksia on vaikea nähdä, niin tuntuu siltä, etteivät asiat muutu. Omaa tulevaisuuttaan Laitila ei osaa ennustaa. Hän saattaa elää rauhallisessa pikkukaupungissa ja toimia paikallisissa liikkeissä. ”Seuraan jatkuvasti työssäni toisten tulevaisuuksia. Käsitys siitä, mitä voin tehdä oman tulevaisuuteni eteen, on jokseenkin hämärtynyt”, hän sanoo hymyillen. Anastasia Laitila= ”Itsepäinen hybridi.” Kahvi on ehtinyt jäähtyä. Anastasia on puhunut viljalti ja vakuuttavasti. Vielä hän saa selittää kuka oikeastaan on Anastasia Laitila. ”Heidi Hautala keksi nimittää mua hybridiksi. Se kuvaa aika hyvin.” Hautalan kommentti syntyi tilanteessa, jossa piti löytää ympäristöjärjestöjen keskuudesta ihminen Suomesta YK:n kestävän kehityksen toimikunnan CSD:n kokoukseen. Hybridimäinen politiikan ja aktivismin tunteva Laitila kykeni edustamaan monia tahoja samaan aikaan. Anastasiaa kuvaa monitahoisuuden ohella itsepäisyys. ”Äiti on vaikuttanut aika paljon siihen, mitä polkuja olen lähtenyt kulkemaan. Kotona kasvatettiin myös siihen, että elämää on kunnioitettava sen kaikissa muodoissa. Itsepäisyys puolestaan on minun muunnelmani suomalaisesta sisusta, sillä jaksaa.” Laitila kiskoo pikkutakkiaan mustan topin päälle. Nyt alkaa todellinen toiminta, sillä WTO-virkailijan rooli ei ole tältä illalta loppuunnäytelty. Baarista Laitila kiirehtii kohti toria ja WTO-aiheista keskustelutilaisuutta, johon hän osallistuu puhujana. Myöhemmin lauletaan ja nauretaan paikallisten järjestöjen jatkoilla. Jos ei muuten, niin ainakin tämän illan juhlissa maailma parantuu. Iloa kun ei ikinä ole liikaa. Elina Kervinen

No niin. Monta sanaa on selitetty ja paljon puhuttu. Vielä on kysymättä tärkein. Miksi ihmeessä kaikki tämä työ?

here we go

10/15/03, 0:26

OPISKELIJOIDEN VAATIMUKSET EIVÄT OLE NIIN YKSIMIELISIÄ KUIN MILTÄ PÄÄLLEPÄIN NÄYTTÄÄ. NIIN SEKSUAALISTEN VÄHEMMISTÖJEN OIKEUDET KUIN OPINTOTUKIKIN AIHEUTTAVAT ERIMIELISYYKSIÄ.

POLITIIKAN PAREMPI PUOLI Hillitön räntäsade. Seisomme eduskuntatalon portailla, edessä yli tuhat opiskelijaa huutamassa kauniita lupaileville kansanedustajille: ”Tekoja! Ei sanoja!”. Viikossa järjestetty mielenosoitus opintotuen puolesta sai erilaiset ryhmät kerrankin puhaltamaan yhteen hiileen. Poliittiset nuorisojärjestöt, poliittiset opiskelijajärjestöt ja pääkaupunkiseudun ylioppilaskunnat sekä STTK: n nuorisovaltuusto riehaantuivat huhtikuun alussa esittämään vaateitaan hallitusohjelmaan. Järjestelyt onnistuivat huolimatta tiukasta aikataulusta, kauheasta säästä ja kunnianhimoisesta tavoitteesta kerätä kaikki tahot yhteen. Moni opiskelija oli elämänsä ensimmäisessä mielenosoituksessa. Yksi asia siis yhdistää opiskelijoita ja nuorisopoliitikkoja läpi koko poliittisen värisuoran: opintotuki on kurjassa jamassa! Opintotuki on liian pieni mahdollistaakseen täysipainoisen opiskelun, asumislisä on ainakin Helsingissä lähinnä naurettava ja jos yrität parantaa elintasoasi, liiallinen työnteko estää opintotuen saannin. Tyhmempi kuvittelisi, että yhteiskunnassa, jonka kilpailukyky puheissa perustuu korkeaan osaamisen tasoon, haluttaisiin antaa kunnolliset eväät opiskeluun. Vaan ei. Ennen eduskuntavaaleja opiskelijoille annettiin paljon lupauksia parannuksista, mutta oitis vaalien jälkeen Sailas ehdotti lainapainotteisempaa opintotukimallia. Lainamalli vaikeuttaisi selvästi niiden opiskelijoiden asemaa, joiden vanhemmat eivät tue taloudellisesti jälkikasvunsa opintoja. Etenkin pienipalkkaisten tai huonosti työllistävien alojen opiskelijat olisivat vaikeassa tilanteessa. Toisaalta opiskelijoiden vaatimuksista löytyy isojakin eroja. Siinä missä oikeisto haluaisi ensisijaisesti korottaa tulorajoja, vasemmisto haluaisi nostaa opintotuen suuruutta. Muut sijoittuvat jonnekin välimaastoon. Molemmissa kannoissa on selkeä ajatus. Tulorajojen nosto helpottaisi huomattavasti työssäkäyntiä opintojen

here we go

ohella ilman ongelmia opintotuen kanssa. Tuen nostaminen vähentäisi tarvetta käydä töissä ja lisäisi näin mahdollisuutta opiskeluun. Ero selvenee vielä kun revitään auki opintotuen tarkoitus näissä ajattelumalleissa. Oikeisto näkee opintotuen palkkana, kun taas vasemmisto sosiaalitukena. Tästä vinkkelistä katsottuna on loogista, että ensisijaiset tavoitteet ovat erilaiset. Sosiaalituki kuuluu ensisijaisesti niille, jotka sitä eniten tarvitsevat (eli ei-työssä-käyvät opiskelijat) ja sillä pitää kyetä elämään. Toinen suuri sosiaalipoliittinen kiistanaihe on asuminen. Siinä missä vasemmisto haluaa paljon halpoja soluasuntoja, oikeisto haluaa yksiöitä. Vasemmisto näkee opiskelijaasuntotuotannon olevan sosiaalista rakentamista, jonka pyrkimyksenä on tuottaa mahdollisimman edullisia asuntoja opiskelijoille. Kolmas, viime vuosina paljon esillä ollut mielipiteitä jakava asia ylioppilaskunnan (HYY) sosiaalipoliittisessa keskustelussa on ollut seksuaalivähemmistöjen puolesta lobbaaminen. Siinä missä vasemmisto pitää seksuaalivähemmistöjen oikeuksia tasa-arvoasiana ja ylioppilaskuntaa hyvänä vaikuttajana, oikeisto argumentoi usein, ettei asia kuulu ylioppilaskunnan toimialueeseen opiskelijoiden etujärjestönä. Niin, eihän yliopistolla homoja ole. Usein väitetään, että eri ryhmiä HYY-politiikassa ei erota mikään muu kuin suhtautuminen ylioppilaskunnan kansalaisjärjestörooliin ja sen painotuksiin. Olen eri mieltä. Kansalaisjärjestöroolin lisäksi ryhmiä erottavat ainakin painotuserot opiskelijoiden sosiaalipoliittisissa asioissa, joita on perinteisesti pidetty merkittävimpinä yhdistävinä tekijöinä. Ainakin poliittisilla järjestöillä poliittinen vakaumus tulee läpi ja näkyy kaikissa mielipiteissä. Luonnollisesti. Jenni Uljas

10/15/03, 0:26

TULEVAISUUDESSA YLIOPISTOTUTKINTO JAETAAN KAHTEEN OSAAN: KANDIDAATIN- JA MAISTERINTUTKINTOON.

MAISTERIOHJELMAT TULEVAT – OLETKO VALMISTUNUT? Vuonna 1999 kolmenkymmenenkahden Euroopan maan opetusministerit allekirjoittivat julistuksen, jonka avulla muodostetaan Euroopan korkeakoulualue vuoteen 2010 mennessä. Päätavoitteena on kilpailukyvyn ja liikkuvuuden lisääminen muun muassa tutkintojen läpinäkyvyyttä parantamalla. Myöhemmin opetusministerit täsmensivät vielä kansainvälisen opiskelijajärjestön ESIBn aloitteesta, että tarkoitus ei ole kaupallistaa korkeakoulutusta tai harmonisoida koulutussisältöjä. Bolognan prosessi määrittelee suuntaviivat, joiden puitteissa Suomessa on otettu käyttöön kaksiportainen tutkintorakenne: ensin suoritetaan kolme vuotta kandidaatin tutkintoa ja sitten kaksi vuotta maisterin tutkintoa. Tämä jaottelu vastaa jo nyt anglosaksisissa maissa käytössä olevaa jaottelua bachelor- ja master- tasojen tutkintoihin. Seurauksena on monissa maissa ollut se, että halutuimmat hakukohteet ja korkeatasoisimmat ohjelmat ovat nimenomaan näitä master-tason ohjelmia. Mikäli korkeakoulu saa järjestää opetusta maisteriohjelmamuodossa, johtaa tämä käytännössä automaattisesti uuteen hakusykliin. Suomessa tilanne on monimutkaisempi kuin vaikkapa Isossa-Britanniassa, koska ammattikorkeakoulu-uudistuksen jälkeen maassamme on kahdenlaisia korkeakouluja. Briteissähän ammattikorkeakoulut olivat ensin erillään yliopistoista, mutta koska järjestelmä havaittiin sekavaksi, nekin saavuttivat yliopiston aseman.

here we go

Ammattikorkeakouluissa suoritetaan Suomessa jo tällä hetkellä bachelor-tason tutkintoja. Ongelma on tietenkin se, että ammattikorkeakoulututkinto ja kandidaatintutkinto eivät ole sisällöllisesti samankaltaisia. Tilannetta hankaloittaa paitsi ammattikorkeakoulujen välinen uutuudesta johtuva monenkirjavuus, niin myös duaalimallista johtuva tutkintojen vertailtavuuden puuttuminen. Monet Suomen yliopistoista tekevät yhteistyötä ammattikorkeakoulujen kanssa ja ovat myös aloittamassa omia maisteriohjelmiaan. Suomessa tämänkaltaisia ohjelmia on Helsingin lisäksi ainakin suunnitteluasteella Tampereella ja Jyväskylässä. Helsingin kauppakorkeakoulu otti rohkean askeleen hyväksyessään kokeilumielessä uuteen tieto- ja palvelutalouden maisteriohjelmaansa myös ammattikorkeakouluista valmistuneita kaupan alan tradenomeja syksyllä 2002. Toimintatapa on samankaltainen kuin ison veden takana – ohjelmaan pyritään hyvin menneiden opintojen ja kandidaatintyön avulla. Ohjelma on avoin bachelor-opinnot muissa maissa suorittaneille ja Suomen ammattikorkeakouluista valmistuneille. Suomalaiset joutuivat tosin tekemään Fullbrigh Centerin järjestämän kansainvälisen kaupallisen alan korkeakoulukelpoisuutta mittaavan testin, à 200 dollaria. Maksuvälineenä sekki postissa Hollantiin tai mieluummin luottokortti. Juho Lindman

10/15/03, 0:26

OPISKELUJENI ALUSSA HELSINGIN YLIOPISTON YLIOPPILASKUNTA, HYY, TUNTUI VARSIN KAUKAISELTA INSTITUUTIOLTA, JOLLE PITI PAKOLLA MAKSAA LIIAN ISO TUKKU RAHAA TIETÄMÄTTÄ, MITÄ RAHOILLEEN SAI VASTINEEKSI. HYY:N HALLITUKSEN JÄSENISTÄ PUHUTTIIN PYRKYRIPOLIITKON ALKUINA, JOITA EI OPISKELIJAN ARKI KOSKETTANUT.

REUNAMERKINTÖJÄ SYLTTYTEHTAALTA

Kun minulta ensimmäistä kertaa kysyttiin, lähtisinkö HYY:n hallitukseen jäseneksi, epäilin vahvasti tehtävän mielekkyyttä. Työskentelin humanistisen tiedekunnan opiskelijapalveluissa ja olin oikeastaan vasta sitä kautta saanut selkeämmän kuvan HYY:n toiminnasta yliopiston sisällä. HYY:n järjestötoiminnasta olin saanut jonkinlaista kuvaa aine- ja tiedekuntajärjestömme kautta saadessani opiskeluni ja järjestövaihteeni päälle, mutta HYY:n keskustoimiston väki ja vuosittain vaihtuvat hallitukset olivat jääneet etäisiksi. Mielikuva HYY:n hallituksessa toimimisesta oli muodostunut opiskelijoiden keskuudessa kiertävistä värikkäistä kertomuksista, jotka olivat vähemmän mairittelevia tarinoita kännipäissä toikkaroinneista. Känni puolestaan oli saatu viinoilla, jotka oli maksettu maksamillani pakollisilla jäsenmaksuilla. Tahtoisinko todellakin tuollaiseen toimintaan mukaan?

Esa Mäkinen

Muutaman kuukauden tarkkailun jälkeen HYY:n hallitukseen lähteminen tuntuikin jo oikein mielekkäältä. Seurattuani sivusta hallituksen jäsenten työskentelyä huomasin, että hallituksen jäsenillä oli mahdollisuus tehdä niin paljon töitä kuin vain itsellä aikaa ja halua piisasi. Keskustoimistolla virkamiehinä toimivat sihteerit selkeästi kuuntelivat hallituksen jäseniä, eivätkä toimineetkaan itsevaltaisesti hallitusta pahemmin kuulematta. Sihteerien lisäksi hallituksen jäsenet toimivat yliopiston hallintoelimissä ja työryhmissä jäseninä ja huomaamiinsa epäkohtiin hallituksen jäsenet tarttuivat yllättävän tehokkaasti. HYY:n mielipidettä kyseltiin ministeriöistä ja myös kaupunki otti ainakin nimellisen mielellään vastaan HYY:n ehdotuksia. Lisäksi hallitus toimi ylioppilaskunnan omaisuuden vartijana ja ohjasi yhtiökokouksena keskisuuren yrityksen, HYY-Yhtymän, toimintaa. Mahdollisuus vaikuttaa edes yhden yhtiön toimintakulttuuriin ja strategiaan houkutti.

here we go

Kauteni ollessa puolessa välissä olen tyytyväinen ratkaisuuni lähteä HYY:n hallitukseen, vaikka ajoittain olen ollut kurkkua myöten täynnä ja turhautunut koko HYY:hyn. Hallituksen työskentelyyn on toki tuonut viinanhuuruisia hetkiä erilaiset akateemiset juhlat ja lobbaustilaisuudet, mutta huomattavasti villeinä huhuina liikkuvia puheita vähemmän. Kevät oli työntäyteistä ja tunsin saavani jotakin myös aikaiseksi. HYY:n kehitysyhteistyöstä leikattiin edellisen vuoden budjettiriihessä rahaa, mutta huolellisen valmis-

10/15/03, 0:26

telutyön jälkeen saimme hallituksen toimintavarauksesta lisärahoitusta kehitysyhteistyöhön. Se oli voitto Sitvasille, joka on kuuluttanut yhteisvastuun perään myös ylioppilaskunnan toiminnassa. Yksi suurimpia ilonaiheitani on ollut myös nähdä sukukansatoiminnan tuovan konkreettista apua syrjityille sukukansoillemme Venäjällä. Toimeentulosektorilla kuohuntaa aiheutti Sailaksen paperi, jossa ehdotettiin opintotuen siirtämistä lainapohjaiseksi. Uljaksen Jennin kanssa saimme HYY:n lisäksi barrikadeille muut ylioppilaskunnat, poliittiset nuorisojärjestöt ja ammattiliittojen opiskelijajärjestöjä. Onneksemme Sailaksen paperi on tuntunut unohtuvan opintotuesta puhuttaessa, mutta syksyllä Eero Kurrin selvitystyö opintotuen kehittämiseksi tuo huolenaiheen, mutta myös mahdollisuuden saada hallituksen ohjelmaan konkreettiset toimet opintotuen korottamiseksi. Tähän avuksemme valmistui elokuussa HYY:n toimeentuloselvitys, jota hioimme kesähelteillä timmiin kuntoon. Syksyllä pitäisi myös lähettää SYL:lle ehdotus opintotuen uudistamiseksi. Josko vaikka kehittäisimme HYY:ssa patenttiratkaisun opiskelijoiden toimeentulo-ongelmiin? Tasa-arvosektorilla valmistellaan HYY:n toiminnallista tasa-arvosuunnitelmaa, jonka tarkoituksena on antaa HYY:lle valmiudet kestävään tasa-arvotyöhön ja työvälineet tasa-arvon toteuttamiseen koko ylioppilaskunnassa. Perheellisten opiskelijoiden asemaa helpottava lapsiparkki on ollut pienoisessa vastatuulessa, mutta syksyllä pääsemme muuttamaan lelut ja hoitopöydät uusiin tiloihin Vironkadulle. Tasa-arvovastaavana hallituksessa olen tutustunut vammaisjärjestöihin, osallistunut Maailman AIDS-päivän suunnitteluun, puhunut GATS:ista ja sen tuomista uhista koulutusjärjestelmällemme ja kouluttanut ulkomaalaisille opiskelijoillemme tuutoreita. Eduskuntavaalien alla HYY lähestyi kansanedustajaehdokkaita ja hallituksen kanssa järjestin päivätilaisuuden Vanhalle, jossa tuotiin opiskelijoille tärkeitä kysymyksiä esille. Ihaillen olen katsellut puheenjohtajamme tarmoa juosta tapaamisesta toiseen niin kaupungin kuin valtionkin päättäjien luokse mukanaan milloin sihteeristön tai hallituksen jäsen. HYY:aa kuunnellaan ja myös arvostetaan päättäjien taholla. Aikaa tapaamisille on tuntunut löytyvän yllättävän helposti kiireistenkin ihmisten kalentereista.

here we go

Syksy on vaalien aikaa. Yliopiston hallintovaalit työllistävät ylioppilaskuntaa, jonka yhtenä velvollisuutena on saada mahdollisimman pätevät opiskelijat hallintoon ja lisäksi kouluttaa valitut opiskelijajäsenet tehtäväänsä. Samoin ylioppilaskunnan edustajisto vaihtuu kahden vuoden jälkeen uudeksi edustajistovaalien jälkeen. Hallituksen jäsenenä olen nähnyt, miten tärkeää on saada sellainen edustajisto, jota todella kiinnostaa ylioppilaskunnan toiminta ja sen kehittäminen. Vaalien tulos myös ratkaisee, mitkä ryhmät istuvat seuraavina vuosina HYY:n hallituksessa. HYY:ssa pystyy tahtoessaan vaikuttamaan opiskelijoiden hyvinvoinnin lisäksi laajempiinkin yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Yliopiston ulkopuolinen yhteiskunta on avoin kansalaiskeskustelulle ja -aloitteille. Tästä esimerkkinä on vastuulleni kuuluneiden hedelmöityshoitolakia ja eläkkeitä koskevien kannanottojen herättämä keskustelu sekä Esa Mäkisen (Sitvas) edustajistossa läpiajama kannanotto palestiinalaisten opiskelijoiden tilanteesta Israelissa. HYY:n hallitus on myös puolustanut voimakkaasti Lapinlahden sairaalan säilyttämistä. Osalle ryhmistä em. toiminta on vierasta ja sitä pidetään turhana HYY:n resurssien hukkaamisena. Kannanotoista saatua hyötyä on myös vähätelty. Kuitenkin mm. osa hedelmöityshoitolakia käsitellyistä kansanedustajista on jälkikäteen kertonut HYY:n kannanoton ja sen aiheuttaman äärikonservatiivien reaktion saaneen heidät uudelleen pohtimaan mielipidettään. Istuuko HYY:n palleilla vain CV-merkintöjä ja henkilökohtaisia etujaan ajavia opiskelijapoliitikkoja? Joidenkin luottamushenkilöiden motiiveja voidaan lähestyä tuolta kannalta, varsinkin jos raa’an työn tekeminen ei tunnu heitä kiinnostavan. Suurin osa kohtaamistani HYY -aktiiveista on kuitenkin opiskelijoiden hyvinvoinnista ja yhteisestä hyvästä kiinnostuneita järjestöihmisiä, joiden motiivina on toimia mielenkiintoisessa työyhteisössä itselleen tärkeiden asioiden hyväksi. Mielipiteet ajettavista asioista ja niiden toteuttamisesta sitten vaihtelevat poliittisten ryhmien ja henkilöiden välillä. Siksi on tärkeää, että punavihreät tuulet kääntävät HYY-purtta vastaisuudessakin oikeaan suuntaan. Jenni Kyrönlahti

10/15/03, 0:26

SITVASIN EDUSTAJISTORYHMÄN JÄSEN ESA MÄKINEN KERTAILEE MITÄ YLIOPPILASKUNNAN EDUSTAJISTOSSA ON TAPAHTUNUT KAHDEN VIIME VUODEN AIKANA.

PUNAVIHREÄN HÖRHÖILYN YTIMESSÄ ”HYY:stä on nopeaa vauhtia tulossa punavihreiden hörhöjärjestöjen bulvaani”, lausui eräs edustajistotoverini viime keväänä Ylioppilaslehdessä. Vaikka olenkin pitkään ihaillut Kansallisten Ylioppilaiden sinnikkyyttä olla väärässä ja vähemmistönä, Anna Anttisen kommentti oli ylioppilaskunnan biedermeier-porvariston pahin floppi tähän saakka. Kenkä tuntuu puristavan siitä, että ylioppilaskunta tekee muutakin kuin järjestää juhlia, valittaa opintotuen vähäisyydestä ja jakaa tukea poliittisille opiskelijajärjestöille. Sen kahden vuoden aikana kun olen ollut ylioppilaskunnan edustajiston jäsen, HYY on ottanut kantaa niin palestiilaisten opiskelijoiden opiskelumahdollisuuksien turvaamiseksi kuin parisuhdelain hyväksymisen puolestakin. Edustajiston kokouksissa on useampaankin kertaan käyty kiivasta periaattellista keskustelua: voiko ylioppilaskunta ottaa kantaa muihinkin kuin suoraan opiskelijoiden asemaan liittyviin kysymyksiin. Sitvas on aina ollut sitä mieltä, että kantaaottaminen kuuluu ylioppilaskunnan tehtäviin. Koska kaikki vaikuttaa kaikkeen, ylioppilaita ei voi keinotekoisesti rajata muun yhteiskunnan ulkopuolelle. Ponsien elinkaari Edustajiston asema on melko samankaltainen kuin kunnanvaltuuston. Joka toinen vuosi ylioppilaskunnan jäsenet valitsevat 60 edustajaa, jotka käyttävät ylioppilaskunnan korkeinta päätäntävaltaa. Ponnet ovat olleet merkittävässä osassa omaa edustajantointani. Minulle on myös naljailtu aiheesta, ja soviteltu kapeille harteilleni ponsiautomaatin titteliä. Ponnella tarkoitetaan edustajiston esittämää vaatimusta, että ylioppilaskunnan hallituksen pitäisi tehdä jotain. Käytännössä ponsiesitys on ainoa keino, jolla yksittäinen edustaja voi yrittää tehdä kannanoton koko ylioppilaskunnan nimissä. Kun jätimme Jani Saxellin kanssa syksyllä 2002 palestiinalaisopiskelijoiden asemaa käsittelevän ponnen, sen muotoilu oli seuraava: ”Tämän ponnen hyväksyessään edustajisto velvoittaa HYYn hallituksen ottamaan kantaa palestiinalaisiin, erityisesti nuoriin ja opiskelijoihin kohdistuneita ihmisoikeusloukkauksia vastaan.” Taustalla oli Israelin armeijan länsirannalla sijaitsevat Bir Zeitin yliopiston eteen rakentamat ja suunnittelemat

here we go

tiesulut. Ne olisivat tehokkaasti estäneet palestiinalaisnuoria käymästä yliopistollaan. Tönkkö muotoilu ”tämän ponnen hyväksyessään...” johtuu ylioppilaskunnan säännöistä, jotka eivät anna edustajistolle mahdollisuutta tehdä suoria kannanottoja. Edustajisto hyväksyy ponnen, joka velvoittaa ylioppilaskunnan hallituksen muotoilemaan kannanoton. Hallitus käsittelee ponnen, ja joko merkitsee sen tiedoksi – hylkää – tai ryhtyy toimiin ponnen sisällön toteuttamiseksi. Palestiinaponnen ollessa kyseessä hallitus ryhtyi toimiin. Kansainvälisten asioiden sihteeri Jussi Tanner muotoili kannanoton, hallitus hyväksyi sen ja kannanotto lähetettiin tiedotusvälineille. Ennen ponnen hyväksymistä edustajisto keskustelee aiheesta, ja myös äänestää, jos joku vastustaa aloitetta. Palestiinaponnen kohdalla käytiin monituntinen, värikäs keskustelu, jossa vilahtelivat kaikki mahdolliset kliseet terrorismista syyskuun yhdenteentoista. Joku vaati myös suljettua lippuäänestystä, jonka tuloksena ponsi lopulta hyväksyttiin äänin 31–18. Budjetti tärkeämpi Edustajiston tärkein tehtävä on laatia ylioppilaskunnan vuosittainen budjetti, päivittää kahden vuoden välein omistajastrategia-asiakirja, nimittää hallitus ja ylioppilaskunnan hierarkian ylimmät työntekijät. Syksyisin pidettävä budjettiedari on ennen kaikkea pitkä. Ennen kokousta budjetti käsitellään hallituksessa, talousvaliokunnassa ja edustajiston valmisteluvaliokunnassa. Koska valmisteluelimissä on jo edustajia kaikista ryhmistä, pahimmat kiistat on yleensä saatu jo selvitettyä. HYY:n budjetti on noin kolme miljoonaa euroa. Talous on niin vahvalla pohjalla, että suuria kiistoja ei yleensä synnykään. Edustajistoon tulee kuitenkin aina joitain muutosesityksiä, joista sitten kiistellään ja äänestetään. Kuten tavallista, kun summat menevät yli 5 000 euron, kukaan ei käsitä niistä tuon taivaallista, ja kinastelu siirtyy pieniin summiin. Edustajisto kumileimasimena Edustajiston toiminnan kannalta on myös surullista, että isot asiat menevät läpi ilman keskustelua. Edaattorit anta-

10/15/03, 0:26

12 vat liikaa valtaa valmisteluelimille, ja usein asiat tuodaankin edustajiston käsiteltäväksi sellaisessa sävyssä, ettei niitä muka voisi enää muuttaa. Tällainen tilanne oli heti edustajistokauteni alussa, kun ylioppilaskunnalle valittiin uutta talousjohtajaa. Pieni työryhmä oli päätynyt esittämään Linnea Mederiä, ja asia tuotiin edustajistolle vain vahvistettavaksi antamatta paljoakaan sananvaltaa. Meder valittiin, ja hän on ollut erinomainen valinta. (Edellinen lause osoittaa paitsi sisältönsä, myös sen että henkilösuhteiden vaaliminen on olennainen osa ylioppilaskuntatoimintaa.) Sitvasin ryhmän esittämä kritiikki kohdistui valinnan valmistelijoiden toimintatapaan, mikä ei mielestämme ollut kovin demokraattinen. Edustajiston enemmistö oli samaa mieltä, ja se hyväksyi ponnen jonka mukaan samanlaisien valintaprosessien kohdalla pitäisi toimia paremmin. Edustajiston jäsenet vaihtuvat kahden vuoden välein. Pelkään, että kun Mederille valitaan seuraajaa vuonna 2007, kaikki tämä on jo unohtunut. Kähmintää kulisseissa Yleensä henkilövalinnat ovat paljon enemmän edustajiston keskinäistä sumplimista, kähmintää ja äänestyksiä. Kahden vuoden välein Ylioppilaslehdelle valitaan uusi päätoimittaja, ja tapahtumassa on suuren urheilujuhlan tuntua. Päätoimittajien kannalta valintaprosessi on kauheaa rääkkiä. Ensin hallitus valitsee ehdokkaista kolmesta viiteen parasta, jonka jälkeen kaikki edustajistoryhmät haastattelevat ehdokkaat. Lopulta pidetään valintaedari, jossa jokaisen ehdokkaan puolesta pidetään niin siirappisia puheita, että kandidaattien äitienkin korvat alkaisivat punottamaan. Lopuksi äänestetään. Itse hallituksen valinta tapahtuu vuosittain. Edustajistovaalien jälkeen tai noin marraskuun puolivälissä ryhmät neuvottelevat ja kähmivät keskenään edustajiston ulkopuolella henkilönimistä ja voimasuhteista. Asia sovitaan tarkasti ennen kuin se tuodaan edustajistoon, ja silloin siitä yleensä äänestetään ilman suurempia mutinoita. Sitoutumaton vasemmisto on ollut nyt neljän vuoden ajan hallituksessa. Opiskelijan lempijuomaa Edustajiston virallinen toiminta rajoittuu yleensä Mannerheim-salissa ja Vanhan ylioppilastalon musiikkisalissa pidettäviin kokouksiin. Epävirallinen toiminta on yleensä myös kelvollisen hilpeää.

here we go

Edustajat eivät saa palkkiota työstään, mutta silloin tällöin kyllä valtiotieteilijöiden lempijuomaa, ilmaista viinaa. HYY:n vappuboolit ovat jo pitkään jatkunut traditio, jossa booli on pahaa ja sitä on liian vähän. Enemmän viikottaista työtä vaativien paikkojen haltijoille järjestetään vielä vuosittain rapujuhlat, joissa syödään rapuja, juodaan Koskenkorvaa ja lauletaan snapsiviisuja. Yleensä tilaisuudet päättyvät turmiollisesti. Erityisen mieliinpainuva kokemus ulkoedustajistollisesta toiminnasta on Kansallisten Ylioppilaiden vappuratikka. Kansylaiset vuokraavat vuosittain raitiovaunun, jolla he ajavat ympäri Helsinkiä, juovat boolia ja palkitsevat vuoden porvarin. Kuvioon kuuluu mukaan lauluja, kuten ’Silmien väliin ryssää’, ’Kaikki hittihatit Töölönlahteen’ ja yllytyksen jälkeen myös ’Horst Vessel’ saksaksi. Tiedättehän, ”Die Fahne hoch / Die Reihen fest geschlossen / S.A. marschiert / Mit ruhig festem Schritt”. Sähköistä sapelinkalistelua Värikkäimmät kiistat tapahtuvat myös edustajiston ulkopuolella. Edustajiston jäsenille on keskinäinen sähköpostilista, jolle ponnet ja muut esitykset yleensä lähetetään kommentoitavaksi. Koska listalla on myös kaikki varaedustajat, mukana on hyvinkin värikästä joukkoa. Koska keskustelu menee laajalle joukolle, se alkaa yleensä asiallisesti. Väännetään pilkkua ja argumentoidaan perusteellisesti. Toisaalta listalla raivoaa välillä hyvinkin kovasanainen verbaalinen sapelinkalistelu. Ulkopuolinen saattaisi kutsua sitä jopa epäasialliseksi. Oma suosikkini on erään oikeistolaisen varaedustajan vastaus listalla esittämääni Irakin sodan vastaiseen ponteen, jonka edustajisto myöhemmin hyväksyi. Kyseinen varaedustaja kirjoittaa nimensä: Norrman, Ville Norrman. ”Sitvas on tapansa mukaan täysin todellisuuden tuolla puolen. Vaikka en varsinaisesti epäilekään etteikö vasemmistolainen edustajisto voisi mennä tekemään jotain näin typerää, toivoisin silti että edustajisto ymmärtäisi olla näin toimimatta.” Ja loppuhuipentuma: ”Buhahahah.. Puolueeton mielenosoitus toki, eihän tässä poliittista agendaa ole vaan rauhaa ollaan puolustamassa? Irakilaisilla toki on vain niitä kuuluisia rauhanaseita, USA:n ohjukset sen sijaan levittävät sitä impperialismia.” Esa Mäkinen

10/15/03, 0:26

HYY JA EDUSTAJISTO PÄHKINÄNKUORESSA HYY:N PÄÄTÖKSENTEKO

EDUSTAJISTO • JOKA TOINEN VUOSI VALITTAVA YLIOPPILASKUNNAN KORKEIN PÄÄTTÄVÄ ELIN • EDUSTAJISTO KOKOONTUU NOIN KUUSI KERTAA VUODESSA • VAALEILLA VALITAAN 60 VARSINAISTA EDUSTAJAA JA 120 VARAEDUSTAJAA • SUURIMMAT RYHMÄT OVAT AINEJÄRJESTÖT 13:LLA JA OSAKUNNAT 12:LLA PAIKALLA • SITOUTUMATTOMALLA VASEMMISTOLLA ON 6 PAIKKAA

here we go

OPISKELIJAT ELI HYY:N JÄSENET

EDUSTAJISTO (PÄÄTTÄVÄ ELIN)

HYY-YHTIÖT: UNICAFE YLIOPISTOKUSTANNUS UNI-IT

SIHTEERISTÖ PÄÄSIHTEERI (PALKATUT TYÖNTEKIJÄT)

HALLITUS (TOIMEENPANEVA ELIN)

HYY-YHTYMÄN HALLITUS

YLIOPPILASLEHDEN KUSTANNUS OY

VALIOKUNNAT (VALMISTELEVA ROOLI)

HYY-KIINTEISTÖT KILROY 56%

10/15/03, 0:26

here we go

10/15/03, 0:26

KUUBAN MILJOONAT TOTUUDET

Teksti ja kuvat: Riikka Taavetti

here we go

10/15/03, 0:26

TUSKIN MISTÄÄN MAASTA ON KERROTTAVISSA YHTÄ OIKEAA TOTUUTTA. KUUBAAN LÄHTIESSÄNI KUVITTELIN, ETTÄ JOKIN YHTENÄINEN TOTUUS OLISI LÖYDETTÄVISSÄ, AINAKIN NUOREN SUOMALAISEN VASEMMISTOLAISEN TOTUUS. OLIN VÄÄRÄSSÄ.

here we go

10/15/03, 0:26

Tuskin mihinkään maahan liittyy niin paljon olettamuksia ja uskomuksia, niin paljon pelkoja ja unelmia, kuin Kuubaan. En juuri muista kylmän sodan aikaa, mutta luulen, että Kuubassa pystyin näkemään sen jäänteet – se mikä toiselle merkitsee suurinta unelmaa ja tasa-arvoa on toiselle vapauden riistoa ja erilaisuuden kieltämistä. Samoin itse puhuessani ja kirjoittaessani Kuubasta olen törmännyt kiinnostavaan ongelmaan: tuntuu, että omia sanoja on jatkuvasti sensuroitava ja sovitettava. Toisaalta yritän sovittaa puheeni siihen, mitä toisen oletan Kuubas-

ta ajattelevan, en aina halua viattomana matkamuisteluna alkaneen tarinan päättyvän poliittiseen debattiin. Kuubasta puhuessani noudatan myös merkillistä tasapuolisuuden vaatimusta. Toisin kuin minkään muun maan kohdalla, Kuubasta on aina kerrottava samaan hengenvetoon sekä hyvä että huono asia. Näillä eri puolilla ei tarvitse olla mitään tekemistä toistensa kanssa. Kun kertoo Kuuban ilmaisesta terveydenhuollosta, ei ole jostain syystä lainkaan epäloogista muistuttaa samalla Castron hallinnon keväällä toimeen panemista teloituksista.

KUVA 1: Ainakin propagandan ja aatteellisten kadunvarsimainosten tasolla Kuuban

kerrotaan ihmisten kohtaloiden kautta ja kriittisestikin maansa politiikkaan suhtautuvat

puuttuvat resurssit on onnistuttu kääntämään pyrkimykseksi säästää luonnonvaroja.

puhuvat usein lämpimästi Fidel Castrosta. Olisi aliarviointia sanoa, että Che Gueva-

Lähes joka kulmassa kehotetaan säästämään vettä tai sähköä. Kuubalaiset kuljetus-

ran palvonta saa Kuubassa uskonnollisia mittasuhteita.

muodotkin ovat varsin vaihtelevia: vanhoista jenkkiautoista Moskvitseihin ja uusiin länsiautoihin. Toisaalta bussit, suuret rekkalavat täynnä matkustajia tai hevoskärryt eivät

KUVA 3: Kuubassa politiikka tunkee kaikkialle. On mahdotonta kirjoittaa tai puhua

nekään ole harvinainen näky. Kiinasta tilattiin Kuubaan myös miljoona polkupyörää,

Kuubasta sivuamatta jotenkin sosialismia, Castron hallintoa tai ihmisoikeuksia ja de-

kun Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen halvan itäöljyn saaminen saarelle loppui.

mokratiaa. Jokaisella tuntui myös olevan mielipide politiikasta, eikä se juuri koskaan ollut kritiikittömän myönteinen – ei ainakaan ulkomaalaisen kuullen. CDR:n, vallanku-

KUVA 2: Ennen vallankumousta suuri enemmistö kuubalaisista oli katolisia, ainakin

mouksenpuolustuskomitean, merkitys vaihteli kertojasta riippuen naapuriapupartiois-

virallisesti. Nykyisin Kuuban yleisimmäksi uskonnoksi arvioidaan santeria, pyhimysten

ta naapurivalvontaorganisaatioon. Kun Yhdysvaltain hyökkäystä pelättiin, CDR:t saivat

tie. Se on syntynyt kristillisyyden ja afrikkalaisten orjien mukanaan tuomien heimous-

aseet. Kukaan ei tosin kertonut, oliko ne jossain vaiheessa kerätty pois.

kontojen yhdistelmänä. Edelleen noin neljäkymmentä prosenttia kuubalaisista kaste-

here we go

taan katolisiksi ja valtion asenne uskontoon on muuttunut suopeammaksi. Kovin van-

KUVA 4: Matkalla aloin miettiä, mistä puhumme kun puhumme ihmisoikeuksista.

hoillisuskonnollista Kuubasta ei tosin saa: esimerkiksi abortti on vapaa ja avioerot

Onko ihmisoikeuden loukkaus vain sananvapauden rajoittamista vai voisiko myös oi-

yleisiä. Santeria-uskossa yhdistyvät katoliset pyhimykset ja afrikkalaisten pyhät hen-

keus ruokaan olla ihmisoikeus? Kuubassa ei ainakaan minun tietojeni mukaan kukaan

get, orishat. Tarinoissa hämärtyy entisestään raja historiallisten henkilöiden ja myyttien

kuole nälkään. Sekin on jo melkoinen saavutus yli neljäkymmentä vuotta kauppasaar-

välillä – niin kuin raja olisi selvä eurooppalaisissa pyhimystaruissakaan. Kuubassa sa-

rossa eläneelle köyhälle maalle. Keinot ruuan hankkimiseksi ovat moninaiset: sään-

maan myyttiseen perinteeseen tuntuvat liittyvän myös tarinat vallankumoussankareis-

nöstelykortti, torit, mustan pörssin dollarikauppa – sekä varmasti lukuisia muita keino-

ta. Kuubalainen puhe historiasta ja nykypäivästä on kovin henkilöitynyttä, tapahtumat

ja, joista en ole edes tietoinen. Ihmiset oppivat selviytymään.

10/15/03, 0:26

18 SUOMEN NATO-JÄSENYYS KOLKUTTELEE JO KANSAKUNNAN KAAPIN PÄÄLLÄ. TOIMENPIDE TARKASTELEE NATON PUOLUSTAJIEN JA VASTUSTAJIEN PERUSTELUITA.

NATOILIJAN A Väite: Jäsenenä Suomi pääsee osallistumaan päätöksentekoon

Jokunen vuosi sitten Mauno Koivisto ilmaisi ytimekkäästi vastustuksensa Suomen jäsenyydelle Natossa. ”Mitä me siellä teemme ja mitä me sieltä saamme? Me joutuisimme sellaisiin ratkaisuihin, joissa meillä on vielä paljon marginaalisempi vaikutusmahdollisuus kuin EU:n sisällä.” Natossa päätöksenteko on periaatteessa demokraattista, mutta käytännössä Yhdysvaltojen painoarvo on muita maita suurempi. Sen sotilasbudjetti on WTC-iskujen jälkeen kohonnut yli 400 miljardiin dollariin. Naton voimasta suuri osa on Yhdysvaltojen voimaa, ja pelkästään se antaa Yhdysvalloille enemmän valtaa. Naton konsensukseen perustuvalle päätöksenteolle varjon heittää mahdollisuus käyttää sotilasliiton ulkopuolisia kanavia painostukseen. Yhdysvallat on esimerkiksi antanut sotilasapua Itä-Euroopan uusille jäsenmaille. Se tekee näistä maista myös herkempiä kuulemaan Yhdysvaltain toiveita. Samanlainen ilmiö oli nähtävissä myös YK:n turvallisuusneuvostossa, kun Irakin vastaisesta sodasta sorvattiin päätöslauselmaa. Yhdysvallat painosti köyhiä Afrikan maita tuekseen antamalla ehdollisia lupauksia kehitysavusta. Väite: Suomen puolustusmenot eivät kasva jäsenyyden myötä Suomen armeijaa on vuosien saatossa tehty jatkuvasti Nato-yhteensopivammaksi. Sotilasliiton vakiokalustoon kuuluvat Hornetit, kartastoihin jo tehdyt muutokset ja tarvittaessa yhteensopivat komentojärjestelmät tekisivät liittymisestä melko nopeaa ja helppoa. Todennäköisesti suuria liittymävaiheen muutostöitä ei tarvittaisi, eikä kustannuksia tulisi. Toinen puoli on kuitenkin se, että Nato on suositellut Itä-Euroopan uusille jäsenmailleen, että niiden tulisi nostaa sotilasmenonsa kahteen prosenttiin budjetista. Tällä hetkellä Suomen armeija käyttää 1,3 prosenttia valtion budjetista. Vaadittava nousu olisi noin YK:n edellyttämän vuosittaisen kehitysavun luokkaa. Väite: Naton rooli on muuttunut Neuvostoliiton hajottua Kylmän sodan jälkeen suurvaltojen selkeä vastakkainasettelu on poistunut. Naton on pitänyt kehitellä itselleen

here we go

uusia uhkakuvia ja syitä olemassaololleen. 90-luvun lopulla sotilasliitolle määriteltiin uusiksi tehtäviksi hyökkäysten ja uhkien torjuminen, konfliktien ehkäisy ja kriisien hoito. Sotilaallisen puolen lisäksi Nato huomioi strategiassaan myös poliittiset, taloudelliset, sosiaaliset ja ympäristöön liittyvät asiat. Kosovon pommitukset, rauhanturvaaminen Afganistanissa ja portugalin metsäpalojen sammuttaminen ovat esimerkkejä uudesta Natosta. Maailmassa on tosin jo yksi järjestö, jolla on osittain samanlainen agenda: Yhdistyneet kansakunnat. Jos Nato ottaisi itselleen enemmän globaaleja tehtäviä, se saattaisi yhä useammin syrjäyttää YK:n. Kahden maailmanjärjestön keskinäisessä valtakamppailussa heikoimmassa asemassa olevat valtiot eivät välttämättä olisi voittajia. Väite: Kansanäänestystä sotilasliittoon liittymisestä ei tarvita

Suomen kansan enemmistö vastustaa Nato-jäsenyyttä. Naton puolestapuhujat vastustavat säännönmukaisesti kansanäänestystä. Kriititikot taas pitävät kansanäänestystä ainoana keinona torjua jäsenyys sotilasliitossa. Mikään laki ei vaadi kansanäänestyksen järjestämistä, ja eduskunta voi omalla päätöksellään liittää Suomen Natoon. Jos kansan mielipide pysyy voimakkaan kielteisenä on yhdentekevää järjestetäänkö kansanäänestys – Natoon ei vain tällöin pitäisi demokratian nimissä liittyä. Kansanäänestyksen vastustajat ovat sanoneet, ettei kansalle voisi antaa kaikkea sitä salaista tietoa, jonka Nato-jäsenyydestä päättäminen vaatii. Kansanedustajille tämä tieto voitaisiin antaa. Kyseessä on ehkä kuitenkin enemmän periaatteellinen, kansanäänestykseen itseensä liittyvä argumentti. Väite: Natosta ei ole Suomelle lainkaan hyötyä Suomella on yli 1 000 kilometriä maarajaa Venäjän kanssa. Naapurimaistamme Venäjä on ainoa, jossa vallankaappaus tai mahdollinen kriisi saattaisi laukaista sotilaallisen hyökkäyksen tai kansainvaelluksen. Tällaisessa tapauksessa Naton keskinäisistä turvallisuustakuista olisi Suomelle hyötyä.

10/15/03, 0:26

N ABC

Mahdollista on myös, että Natosta aidosti kehittyy vähemmän sotilaallinen organisaatio, jossa myös punavihreillä arvoilla on sijansa. Väite: EU:n yhteinen puolustus on Natoa parempi Jokin aika sitten Ranskan entinen kulttuuriministeri Jack Lang visioi Euroopan unionille roolia maailmanvaltana. Langin mukaan Yhdysvalloille pitäisi luoda vastavoima maailmassa, ja siksi EU:n pitäisi kehittää voimakas yhteinen puolustus. Realistit kuitenkin muistuttavat, että mahdollinen EU:n yhteinen puolustus nojaisi voimakkaasti Natoon ja sen sotilasrakenteisiin. Suuri osa EU-maista on jo Naton jäseniä, joten on epätodennäköistä, että ne haluaisivat ryhtyä luomaan kahta päällekkäistä puolustusjärjestelmää. Yhdysvalloilla tulee todennäköisesti aina olemaan jonkinlainen rooli manner-Euroopan puolustuksessa. Mikäli Euroopan unioni ryhtyisi kehittämään itsenäistä, uskottavaa puolustusta, se merkitsisi melko varmasti sotilasmenojen radikaalia kasvua, mahdollisesti jopa uutta varustelukierrettä. Väite: Nato on tehnyt maailmalle pelkkää pahaa Omalta osaltaan Nato on tuonut Eurooppaan sisäistä vakautta. Yhteinen ulkoinen vihollinen on kenties taannut sen, ettei Euroopan mailla ole ollut aikaa keskinäiseen nahinointiin. Euroopan taloudellisella integraatiolla on toki myös ollut voimakas rooli. Kosovossa Naton pommitukset mitä ilmeisimmin lopettivat laajamittaisiksi kaavaillut etnisen puhdistukset. Väite: Jäsenyys toisi ydinaseita Suomeen Mitä luultavammin ei. Ainakin periaatteessa jäsenmailla on oikeus päättää tuodaanko sen maaperälle joukkotuhoaseita. Vastakkaisena esimerkkinä on tosin Belgia, jossa ydinaseita mitä ilmeisimmin on, hallituksen kielteisestä kannasta huolimatta.

here we go

Väite: Puolueettomuudella ei ole virkaa nykymaailmassa ”Joko olet meidän puolellamme tai olet meitä vastaan”, kuuluu yksisilmäisyyden sotahuuto 2000-luvulla. Neuvostoliiton hajoaminen on Naton puolustajien mielestä tehnyt itänaapuria varten ylläpidetystä puolueettomuuslinjasta tarpeettoman. Liittoutumattomuus ei nykytilassa ole enää paras tae Suomen turvallisuudelle, he väittävät. Toisaalta vastustajat ovat esittäneet, että terrorismin vastaisen sodan polarisoimassa maailmassa puolueettomuuden arvo on entistä suurempi. Konflikteissa, joissa suuret valtakeskittymät ovat osallisina, puolueettomien maiden rooli välittäjänä saattaa nousta entistä suurempaan arvoon. Harri Holkerin nimittäminen Kosovon väliaikaishallinnon johtoon lienee yksi osoitus siitä, että puolueettomuudesta on hyötyä konfliktien ratkaisussa. Väite: Turvallisuustilanne saattaa pitkällä aikavälillä huonontua Kaikkea on vaikea ennustaa, etenkin tulevaisuutta. Jos turvallisuustilanne huononee merkittävästi esimerkiksi 30 vuoden kuluttua, on vaikea sanoa, onko sotilasliiton jäsenyydestä silloin enemmän hyötyä vai haittaa. Jos turvallisuustilanne huononee Venäjän suhteen, jäsenyys Natossa saattaa olla perusteltu. Jos sen sijaan rikkaan pohjoisen ja köyhän etelän välinen vastakkaisasettelu kärjistyy tulevaisuudessa sellaiseen pisteeseen, että se aiheuttaa sotilaallisia konflikteja, Nato-jäsenyydestä olisi Suomelle haittaa. Väite: Sotilasliitossa Suomi pääsee kaltaiseensa seuraan Nato-jäsenmaa Turkin humaani demokratia on tunnettu sananvapautta korostavasta ja vähemmisöjä kunnioittavasta asenteestaan jo vuosikymmenien takaa. Kurdien oikeudet ovat maailmalla saaneet väistyä Turkin maantieteellisen aseman tärkeyden edessä. Esa Mäkinen ja Mikko Pylkkänen

10/15/03, 0:26

SITVASIN VAALIMANIFESTI 2003 YLIOPISTO SIVISTYSTÄ

PERHE

Tulosvastuuajattelu ei sovi yliopistoon. Yliopiston keskeisimmät tehtävät ovat tutkimus, koulutus ja sivistys. Omalle erikoisalalleen koulutettujen on osattava katsoa maailmaa myös laajemmasta näkökulmasta. Sivistys merkitsee ihmisen tulemista tietoiseksi itsestään ja maailmasta, jossa elää. Uusliberalistinen yliopistopolitiikka korostaa liikaa muodollista koulutustehtävää sivistystehtävän kustannuksella. Tulosvastuuajattelu kapeuttaa paitsi opiskelua, myös tutkimustoimintaa. Lyhytnäköinen, nopeisiin sovelluksiin tähtäävä tutkimus kahlitsee luovuutta. Perustutkimus on korvaamatonta tieteen kehitykselle. Tutkimuksen tulosten tulee olla julkisia, kaikkien saatavilla ja arvioitavissa. Yliopiston rahoitus on turvattava julkisista varoista. Opetuksen ja tutkimuksen on oltava riippumatonta yksityisestä rahoituksesta.

Perheelliset opiskelijat taiteilevat lastenhoidon ja opiskelun välillä. Tiedekuntien ja laitosten pitää ottaa huomioon perheellisten opiskelijoiden tarpeet joustavasti. Yliopiston pitäisi lähteä mukaan ylioppilaskunnan lapsiparkkihankkeeseen. Lapsiparkkihanketta on jatkettava, tiedotusta lastenhoitomahdollisuudesta on tehostettava ja tarpeet lapsiparkin ympärivuotiseen toimintaan on tutkittava.

ILMAISTA KOULUTUSTA Suomalaisen hyvinvointivaltion yksi keskeinen periaate on jokaisen mahdollisuus kouluttautua itseä kiinnostavalle alalle varallisuudesta ja sosiaalisista lähtökohdista riippumatta. Tästä on pidettävä kiinni. Lukukausimaksut kaikissa muodoissaan ja opintoaikojen rajoittaminen on torjuttava jyrkästi. Myöskään opetusmateriaalit eivät saa maksaa ja kirjastosta on löydyttävä kurssikirjoja. Yksityiset yliopistot murentaisivat tasa-arvoisia koulutusmahdollisuuksia. Koulutusta ei pidä kohdella Maailman kauppajärjestön WTO:n kilpailusääntöjen alaisena markkinahyödykkeenä, eikä se saa sisältyä palveluiden kauppaa koskevaan sopimukseen GATS:iin.

NIMETÖN TENTTIMINEN Opiskelijoiden oikeusturvaa on parannettava tenteissä ja opintojen rekisteröinnissä. Nimettömään tenttimiseen on siirryttävä, ja sosiaaliturvatunnuksen sijaan on käytettävä muun muassa ikää ja sukupuolta ilmaisematonta opiskelijanumeroa.

OHJELMIEN VAPAUS Yliopisto siirtyy liian hitaasti vapaisiin ohjelmistoihin, ja atk-asemilla on vieläkin kaupalliset käyttöjärjestelmät. Vapaat ohjelmistot eivät ole pelkästään tekninen asia, vaan myös ideologinen valinta. Vaadimme Linuxit työasemille Microsoftin tuotteiden sijaan.

OPISKELIJA TOIMEENTULO Erityisesti köyhimpien opiskelijoiden tilanne vaatii korjaamista. Korkeampi opintoraha ja riittävä, opiskelukytkennästä irroitettu asumistuki ovat välttämättömiä. Opintotukeen kuuluva opiskelijoiden ateriatuki on pidettävä muuttuvien kustannusten ja nousevan aterian hinnan tahdissa. Opiskelijoille on myönnettävä toimeentulotukea samoin perustein kuin muillekin ihmisille. On väärin, että opiskelijat velvoitetaan elämään lainarahalla.

here we go

TERVEYS Opiskelijoiden lisääntyneet mielenterveysongelmat johtuvat osaksi yliopiston ja työelämän tehokkuuspaineista ja jatkuvasta menestymiskilpailusta. Jonotusajat YTHS:n mielenterveyspalveluihin ovat sietämättömän pitkät, eikä pitkäkestoista terapiaa saa. Nyytin ja YTHS:n yhteistyötä pitää lisätä kuitenkaan sysäämättä vastuuta terapiapalveluista vapaaehtoisten harteille. Opiskelijoiden käyntimaksuja ei saa korottaa. Hammashoidon saatavuutta pitää parantaa. YTHS:n yhteistyötä kuntien kanssa pitää lisätä niin, ettei opiskelijoita pallotella paikasta toiseen. Opiskelijalla pitää olla oikeus toimeentuloon ja asumiseen myös sairastuessaan ja riittävästi tietoa oikeuksistaan ja saatavilla olevasta avusta.

KOTI Kohtuullisen asumisen ja toimeentulon yhtälö on opiskelijalle nykyään mahdoton. HOAS:n pitää ostaa rohkeasti vanhoja rakennuksia opiskelija-asunnoiksi. Uusien asuntojen pitää olla kohtuuhintaisia. HOAS:n tulee kokeilla uusissa kohteissaan ekorakentamista. Pääkaupunkiseudun kuntia pitää painostaa kaavoittamaan lisää tontteja uusille opiskelija-asunnoille. Kimppa-asumista tulee suosia: se on ekologista ja lisää sosiaalisuutta.

TASA-ARVO YLIOPISTOLLA SUKUPUOLEN TASA-ARVO Yliopiston tasa-arvoyhdyshenkilöiden verkosto on saatava toimimaan. Sukupuolten epätasa-arvo on todellisuutta myös akateemisessa maailmassa. Naiset saavat miehiä vähemmän palkkaa jo opiskeluaikana tekemistään töistä, ja heidän on vaikeampi edetä urallaan kuin miesten. Miehiä suosivista käytännöistä, kuten kutsuprofessuureista, on eliminoitava niiden syrjivät piirteet. Sukupuoliroolit rajoittavat myös miehelle hyväksyttyjä toiminta- ja elämäntapoja. Yliopistolla ja opiskelijoiden kesken esiintyy myös seksuaalista häirintää. Se on vääristynyttä vallankäyttöä, johon pitää puuttua heti. Sukupuolten väliseen tasa-arvoon kuuluu myös oikeus transsukupuoliseen identiteettiin. Kaikessa tasa-arvotoiminnassa on otettava huomioon transihmisten asema, ja tasa-arvoyhdyshenkilöt on koulutettava kohtaamaan sukupuolten moninaisuus.

10/15/03, 0:26

VAMMAISTEN OIKEUDET

ENERGIANSÄÄSTÖÄ JA TUULIVOIMAA

Eri tavoin vammaiset opiskelijat on otettava paremmin huomioon yliopistossa sekä ylioppilaskunnan ja sen alaisten järjestöjen tilaisuuksissa ja tiedotuksessa. Opiskelun edellytykset on turvattava luennoilla ja tenteissä. Verkko- ja muut palvelut tulee suunnitella siten, että ne ovat yhtäläisesti kaikkien erityisryhmien saavutettavissa. Hymistely ja kannanotot eivät riitä. Vammaisille on luotava käytännön edellytykset osallistua niin bileisiin kuin barrikadeille nousuun.

Ympäristömme ei kestä jatkuvaa kulutuksen kasvua. Yhteiskunnan tulee panostaa aktiivisesti energiansäästön ja uusiutuvien energiamuotojen kehittämiseen. Ydinvoima on riski, jota emme halua ottaa, ja Helsingin kaupungin tulee irrottautua ydinvoimalahankkeesta. Ylioppilaskunnan ja HYY-Yhtymän tulee lisätä ekosähkön käyttöä sekä olla energiansäästön ja ympäristöystävällisyyden edistämisen eturintamassa. Haluamme tuulipuiston pääkaupunkiseudulle.

SEKSUAALINEN MONINAISUUS Miespareille ja naispareille kuuluu yhtäläiset oikeudet nais-miesparien kanssa, kuten oikeus adoptoida lapsia. Haluamme edistää lesbojen ja homojen sekä bi- ja trans-ihmisten näkymistä ja hyväksymistä opiskelijoita lähellä olevissa yhteisöissä. YTHS:n henkilökunnan valmiutta kohdata muitakin kuin heteroseksuaalisia asiakkaita on parannettava koulutuksella.

MAAHANMUUTTAJAT Yliopistossakin esiintyy etnistä syrjintää ja rasismia. Maahanmuuttajaopiskelijoiden tarpeet on otettava paremmin huomioon yliopiston ja ylioppilaskunnan toiminnassa, esimerkiksi tiedotuksessa. Ylioppilaskunnan on otettava voimakkaasti kantaa rasismia ja kaikenlaista syrjintää vastaan. Ulkomaalaisten opiskelijoiden työluvan saantia ja jäämistä Suomeen valmistumisen jälkeen on helpotettava.

SAMMA PÅ SVENSKA? HYY on kaksikielinen ylioppilaskunta. Käytännössä palvelua saa harvoin ruotsiksi. Ylioppilaskunnan ja HYY-Yhtymän pitää tarjota enemmän ja korkealaatuisempaa tietoa palveluistaan ruotsiksi. Tiedekuntien on osoitettava riittävästi resursseja ruotsinkieliseen opetukseen ja ohjaukseen.

YMPÄRISTÖ PONNEKKAAMPAA YMPÄRISTÖTOIMINTAA Käytännön ympäristöasiat etenevät ylioppilaskunnassa etanan vauhdilla, vaikka ympäristöarvot näyttävät olevan meille kaikille yhteisiä. Ratkaisu voisi olla ympäristösihteerin palkkaaminen. Yliopiston pitää arvioida kaikkea toimintaansa ympäristönäkökulmasta.

KAUPUNKI IHMISILLE Kaupunkisuunnittelu on ympäristöpolitiikkaa, jolla on maailmanlaajuisia vaikutuksia. Yksityisautoilun suosiminen pitää lopettaa. Helsinkiin on luotava kävelykeskusta ilman autotunnelia. Ensimmäisenä askeleena kohti autotonta kaupunkia olkoon autottomat kampusalueet. Toimivat joukkoliikenneyhteydet ja kattava pyörätieverkosto erityisesti kampusten välillä ovat yliopiston ja ylioppilaskunnan yhteinen etu. Ihannetulevaisuudessa joukkoliikenne on ilmaista kaikille.

here we go

ELÄINTEN VÄLINEELLISTÄMINEN LOPETETTAVA Eläinten kohtelun epäkohdat ovat syntyneet ideologiasta, joka ei tunnusta eläimille minkäänlaista itseisarvoa. Geeniteknologian uudet menetelmät ovat lisänneet voimakkaasti esimerkiksi hiirten käyttöä tutkimuksessa. Yliopiston on sitouduttava koe-eläinten käytön vähentämiseen.

RUOKA ON POLIITTISTA Unicafen on tarjottava ensisijaisesti lähellä tuotettua ruokaa sekä luomu- ja Reilun kaupan tuotteita. Tehotuotannon törkeimmistä ilmentymistä, kuten broilerista ja viljellystä kalasta, on luovuttava. Yleensäkin lihan käyttöä Unicafessa on vähennettävä tinkimättä kuitenkaan opiskelijoiden valinnanmahdollisuuksista. Ylikansallisten riistoyhtiöiden merkkejä ei ylioppilaskunnan ravintoloissa tarvita, eikä Unicafen tarkoitus ole toimia niiden myynninedistäjänä. Unicafen ei tule tavoitella voittoa.

YHTEISKUNTA VALTA KANSALLE

Elävät ja avoimet kansalaisliikkeet ovat demokratian elinehto. Edustuksellinen päätöksenteko ei yksinään riitä. Ihmisten vaikutusmahdollisuuksia on kehitettävä esimerkiksi kansanäänestyksillä ja perustamalla kaupunginosavaltuustoja. Erityisesti kokoontumis- ja sananvapaus on turvattava kaikissa olosuhteissa. Ihmisten tulee ottaa valta itselleen pääomilta ja markkinoilta, jolloin vallankumous tapahtuu rauhanomaisesti ja ihmisten omasta tahdosta toistaiseksi jatkuvana prosessina.

HYVINVOINTI Tulevaisuuden ihanneyhteiskunnassa kaikilla on kylliksi hyvän elämän elämiseen ja jokainen tekee lähimmäistensä hyväksi kaiken sen, mihin kykenee. Hyvinvointivaltion ydin on maksuton ja tasokas koulutus ja terveydenhuolto sekä riittävä sosiaaliturva. Mitätön opintotuki on osa samaa uusliberalistista riistopolitiikkaa kuin esimerkiksi pyrkimykset työttömyysturvan kaventamiseen. On harhaanjohtavaa asettaa opiskelijoiden asiat vastakkain muiden pienituloisten etujen kanssa. Toimivassa hyvinvointivaltiossa sekä HOAS että YTHS olisivat tarpeettomia.

ALAS TALOUDEN DIKTATUURI! Globalisaatio etenee pääasiassa kapitalistisen talouden asettamien ehtojen mukaisesti, vaikka se on myös poliittinen, sosiaalinen ja kulttuurinen ilmiö. Nyt sitä luonnehtii ylikansallisten yhtiöiden ja epädemokraattisten kansainvälisten järjestöjen, kuten

10/15/03, 0:26

WTO:n, keskuspankkien ja IMF:n, vallankäyttö ohi poliittisen päätöksenteon. Suuren rahan ylivallan on loputtava. GATS-sopimus on torjuttava, hyvinvointi ei ole kaupan.

alennettava kuitenkaan vaarantamatta mitään ylioppilaskunnan palveluista.

KULTTUURIA PAKOLAISUUS

Pakolaisuuden syyt juontavat usein juurensa länsimaiden talous- ja etupiiripolitiikasta. Puheet elintasopakolaisuudesta on syytä heittää romukoppaan. Jokaisen maan velvollisuus on huolehtia omalta osaltaan maailman pakolaisista. Myös ihmiskaupan uhreja on kohdeltava kuten pakolaisia, ja heille on tarjottava turvapaikka. Pikakäännytykset ja säilöönottokeskukset loukkaavat ihmisarvoa ja oikeusturvaa.

RAHAA KEHITYSYHTEISTYÖHÖN Köyhien maiden ongelmat johtuvat pitkälti maailmantalouden epäoikeudenmukaisista rakenteista, jotka palvelevat länsimaiden taloudellisia etuja. Suomen säälittävät kehitysyhteistyömäärärahat on nostettava ainakin YK: n edellyttämään 0,7 prosenttiin bruttokansantuotteesta. Köyhimpien maiden velat on annettava anteeksi. Kehitysyhteistyömäärärahojen osuutta myös ylioppilaskunnan budjetissa on nostettava. Ylioppilaskunnan kehitysyhteistyöprojekteja on jatkettava.

Ylioppilaskunnan kulttuuritoiminta on piristynyt kiitettävästi, ja perinteisetkin juhlat ovat saaneet uutta ilmettä. Ylioppilaskunnan tulisi panostaa erityisesti kokeelliseen taiteeseen, poikkitaiteellisuuteen ja mahdollisuuksien tarjoamiseen tuoreille kyvyille. Akateemisten pönötysjuhlien sijaan ylioppilaskunnan kulttuuritoiminnan pitää luoda mahdollisuuksia opiskelijoiden omille kulttuuriharrastuksille.

PALVELUJA Ylioppilaskunnan omistama HYY Yhtymä tuottaa paitsi tärkeitä opiskelijapalveluita myös ylioppilaskunnan toiminnan perusrahoituksen. Tulevienkin opiskelijasukupolvien toimintaedellytykset voidaan turvata ainoastaan huolellisella taloudenpidolla, samalla kuitenkin näyttäen esimerkkiä eettisesti kestävästä liiketoiminnasta. Kaiken yhtymän toiminnan tulee olla ylioppilaskunnan tasaarvo- ja ympäristöperiaatteiden mukaista. Mahdollinen sijoitustoiminta ei saa vaarantaa opiskelijoille suunnattua palvelutoimintaa. Opiskelijoiden todellisia vaikutusmahdollisuuksia yhtymän hallinnossa tulee parantaa.

RAUHAA! Turvallisuutta ei saavuteta varustautumalla, ”ennaltaehkäisevillä” sotatoimilla tai kostoiskuilla. On toimittava aktiivisesti sellaisten sosiaalisten ja taloudellisten rakenteiden muuttamiseksi, jotka pitävät yllä eriarvoisuutta maailmassa. Sotateollisuuden ja asekaupan tukeminen on lopetettava. EU:n militarisointi ja Suomen ujuttaminen sotilasliitto Natoon on pysäytettävä. Päämäärämme on kaikkien armeijoiden lakkauttaminen ja maailmanrauha. Ylioppilaskunta tehköön työtä rauhan puolesta esimerkiksi työllistämällä sivareita ja toteuttamalla kehitysyhteistyöhankkeita.

YLIOPPILASKUNTA YLIOPPILASKUNNASTA VAIKUTTAJA!

Ylioppilaskunnan pitää ottaa osaa yhteiskunnalliseen keskusteluun. Perisuomalaista konsensusta järkyttävät uudet avaukset ovat aina olleet ylioppilaskunnan leipälaji. Ylioppilaskunnan tulee vaikuttaa aktiivisemmin pääkaupunkiseudun kuntien päätöksentekoon myös yhteistyöllä kansalaisjärjestöjen kanssa.

YLIOPPILAAT, VALLATKAA OMAT TALONNE! Vanha ylioppilastalo on palautettava opiskelijoiden olohuoneeksi ja kulttuuritilaksi. Yritystilaisuuksien sijaan Vanhalla tulee panostaa siihen, että opiskelijat kokisivat sen jälleen omakseen. Opiskelijahintaisen oluen, siiderin ja Reilun kaupan kahvin lisäksi myös asiakaspalvelua tulee kehittää. Vanha on luonteva paikka opiskelijajärjestöjen ja ylioppilaskunnan järjestämille tapahtumille sekä muille pienimuotoisille voittoa tavoittelemattomille kulttuuritapahtumille. Uuden ylioppilastalon on säilyttävä opiskelijoiden käytössä, vaikka kolmas ylioppilastalo rakennettaisiin. Järjestö- ja biletiloja ei pidä häätää Uudelta yritysten tieltä. Mannerheim-salin nimi on muutettava kulttuuriin ja yliopistoon kiinteämmin liittyväksi. Kolmannen ylioppilastalon rakentamisessa on noudatettava ekologisia periaatteita. ”Uudella uudella” on huomioitava tilojen monikäyttöisyys ja liikuntavammaisten kulkumahdollisuudet talossa.

DEMOKRATIAA Edustajiston on muututtava kumileimasimesta aktiiviseksi toimijaksi. Edari voisi parhaimmillaan olla elävä keskustelufoorumi, jossa asioista päätettäisiin avoimesti ja julkisesti. Opiskelijan on voitava vaikuttaa ylioppilaskunnassa hyppäämättä broilerikoneistoon. Kaukaisempien kampusten palvelut ja opiskelijoiden vaikutusmahdollisuudet kaikilla kampuksilla on turvattava. Ylioppilaskunnan toiminnasta on tehtävä läpinäkyvämpää, ja tiedotusta siitä, mitä kaikkea jäsenmaksulla saa, on lisättävä. Jäsenmaksua on

here we go

10/15/03, 0:26

here we go

10/15/03, 0:26

24 MIKÄ IHMEEN WTO? ONKO GATS KISSANRUOKAA JA TRIPS RUOTSALAINEN OLUTPANIMO? ÄLÄ HÄTÄILE, TOIMENPIDE ANTAA POTKUSTARTIN MATKALLE MAAILMANKAUPAN KIEMUROIHIN.

MAAILMA KAUPAN Maailman kauppajärjestön WTO:n tavoitteena on sen perustamisesta lähtien ollut kaupan esteiden purkaminen ja maailmankaupan asteittainen vapauttaminen. WTO aloitti toimintansa vuoden 1995 alussa Genevessä ja sen oli tarkoitus jatkaa siitä mihin Yleinen Tulli- ja Kauppasopimus GATT jäi. Järjestöön kuuluu nykyään 146 jäsenmaata. WTO on hallitustenvälinen foorumi, mutta amerikkalaisilla ja eurooppalaisilla suuryrityksillä ja niiden etujärjestöillä on vahva vaikutusvalta järjestössä. Keskeisiä taustavaikuttajia WTO:ssa ovat Yhdysvaltain Palveluteollisuuden Liitto USCSI, Euroopan Palvelutuottajien Foorumi ESF sekä EU:n ja Yhdysvaltain suuryhtiöiden yhteistyöjärjestö Transatlantic Business Dialogue (TABD). WTO:ssa neuvotellaan useista kansainvälistä kauppaa vapauttavista sopimuksista, kuten GATS (yleinen sopimus palveluiden kaupasta), TRIPS (sopimus kauppaan liittyvistä tekijänoikeuksista), TRIMs (sopimus kauppaan liittyvistä investoinneista) ja Agreement on Agriculture (sopimus maatalouden kaupasta). Näistä GATS vaikuttaa eniten jäsenmaiden mahdollisuuksiin tarjota julkisia palveluja kansalaisilleen. GATS-sopimus kattaa kaiken kaupankäynnin, joka ei ensisijaisesti koske tavarakauppaa – viihdepalveluista vedenjakeluun. Sopimus on WTO:n periaatteiden mukaisesti sitova ja jatkuva prosessi: GATS on muiden WTO-sopimusten tavoin ns. kehyssopimus. Tämä tarkoittaa sitä, että sopimusta neuvotellaan jatkuvasti yhä kattavammaksi ja sitovammaksi. Tavoitteena on tietysti yhä suurempi palvelujen kaupan vapauttamisen aste. Julkiset palvelut kuten koulutus ja sosiaali- ja terveyspalvelut on perinteisesti ymmärretty Suomessa palveluina, joita valtio ja kunnat rahoittavat verorahoista ja joi-

here we go

den saatavuutta ne säätelevät taatakseen kaikille kansalaisille mahdollisuuden hyvinvointiin. WTO-virkamiehet ja hallitusten edustajat, EU:n kauppakomissaari Pascal Lamy mukaan lukien, vakuuttelevat jatkuvasti, että julkiset palvelut eivät kuulu GATS-sopimuksen piiriin. Vaikuttaa kuitenkin vahvasti siltä, että jäsenvaltioden mahdollisuuksia tarjota julkisia palveluja halutaan vapaan kilpailun nimessä rajoittaa. Julkiset palvelut on määritelty GATS-sopimuksessa hyvin epämääräisesti palveluiksi ”joita ei tarjota kaupallisesti eikä kilpailtaessa yhden tai useamman palvelujen tarjoajan kanssa.” Tällainen määritelmä on hyvin tulkinnanvarainen. Sopimuksen puolustajat sanovat, että tämä sallii jäsenmaiden itse määritellä mitä palveluita ne haluavat vapauttaa. Tämä väite on kuitenkin selkeästi ristiriidassa WTO-virkamiesten lausuntojen kanssa. Myös GATSsopimustekstissä sanotaan selvästi, että tavoitteena on vähitellen vapauttaa kaikki palvelut kilpailulle. GATS-sopimuksen yhden keskeisimmän taustatoimijan Yhdysvaltain Palveluteollisuuden Liiton USCSI:n tavoitteena on ”kaupan maksimaalisen vapauttamisen saavuttamisesta kaikissa toimitusmuodoissa mahdollisimman laajalla palvelusektorilla mitä pikimmin.” Jäikö vielä jotain epäselväksi? GATS-sopimuksen asteittaisen vapauttamisen idea tekee mahdolliseksi julkisten palveluiden jatkuvan painostuksen: jos tietyt julkiset palvelut eivät ole nyt vapauttamisvaatimusten listalla, mikään ei takaa etteikö niihin voitaisi puuttua myöhemmin. GATS:issa jäsenmaiden tekemät sitoumukset jonkun palvelusektorin vapauttamisesta ovat myös peruuttamattomia.

10/15/03, 0:26

Ota selvää WTO:sta ja GATS:ista: • www.globalisaatio.net/wto/index.htm • www.kaapeli.fi/kaikki_pelissa/ • www.wto.org • Susan George: Maailman kauppajärjestö kuriin • Jaana Airaksinen: Maailmankauppaa kaikille

WTO demokratisoitava! GATS-sopimus ei tunnusta jäsenmaiden kansallista lainsäädäntöä, ympäristösopimuksia, työntekijöiden oikeuksia eikä ihmisoikeuksia. Vain kaupalliset edut merkitsevät. On täysin mahdollista, että GATS kohtelee näitä kansalaisten hyvinvoinnin kannalta elintärkeitä alueita kaupan esteinä. WTO:lla on mahdollisuus valvoa sopimustensa noudattamista ja asettaa pakotteita riitojenratkaisuelin DSB:n (Dispute Settlement Body) avulla. DSB valvoo, että valtiot eivät aseta kaupalle ”tarpeettomia esteitä”. Mitkä ovat tarpeettomia esteitä, se jää kulloisessakin riitatilanteessa DSB:n kauppapoliittisten asiantuntijoiden päätettäväksi. Sillä miten palvelu on tuotettu ei ole myöskään mitään painoarvoa GATS:issa. Päinvastoin, julkinen valta ei saa esimerkiksi suosia ympäristöystävällisiä palveluja, koska sekin WTO:n logiikan mukaan vääristää kilpailua. Tästä on jo olemassa DSB:n päätöksiä kiistoissa, joita voidaan pitää ennakkotapauksina. Erityisen huolestuttavaa GATS-prosessissa on se, että eduskunta ei ole saanut nähtäväkseen alkuperäisiä asiakirjoja, eikä siten ole pystynyt osallistumaan neuvotteluiden kulkuun. Tilanne on hieman parantunut kansanedustajien oman aktiivisuuden myötä, mutta eduskunta ei edelleenkään tiedä tarkasti mihin on sitoutumassa. Epäonnistuneesta MAI-sopimuksesta on WTO:ssa otettu oppia. Asiakirjojen salaaminen ja päätöksenteon läpinäkymättömyys on nyt WTO:ssa talon tapa. Demokraattisessa ja avoimessa prosessissa yksinomaan suuryritysten etuja ajavia päätöksiä olisi hyvin vaikea viedä läpi. Mikko Pylkkänen

here we go

Syyskuun 10.–14. päivä Meksikon Cancunissa järjestetyn WTO:n ministerikokouksen päättyminen tuloksettomana herätti ristiriitaisia tunteita. Kaupan vapauttamista kiihkeästi ajavalle EU:n kauppakomissaari Pascal Lamylle neuvotteluiden kariutuminen oli karvas pettymys, mutta kehitysmaille se oli ensimmäinen suuri voitto. G21-ryhmittymäksi voimansa yhdistäneet kehitysmaat kaatoivat maataloussopimuksen ja neuvotteluiden laajentamisen uusille alueille, koska heidän mielipiteitään ei haluttu kuunnella. Tapaus on historiallinen, sillä ensimmäistä kertaa kehitysmaat pysyivät yhtenä rintamana Yhdysvaltain ja EU:n ankarasta painostuksesta huolimatta. Vaarana on tosin nyt se, että Yhdysvallat kyllästyy loputtomiin neuvottelukierroksiin ja alkaa toteuttaa omaa paljon agressiivisempaa kauppapolitiikkaansa. Pitkällä aikavälillä se ei kuitenkaan ole edes Yhdysvaltain etu. Uusliberalistisen ideologian mukaan maailmankaupan vapauttaminen johtaa automaattisesti kaikkien, myös kehitysmaiden hyvinvoinnin kasvuun. Mutta mitä vapaalla kaupalla

10/15/03, 0:26

oikeastaan tarkoitetaan? Tasaveroisuuteen ja avoimuuteen perustuvaa kaupankäyntiä vai suuryritysten vapautta mellastaa mielensä mukaan? Jälkimmäisten etua ajavat Yhdysvaltain ja EU:n poliittiset päättäjät eivät sokeassa markkinauskossaan tajua, että tällainen politiikka uhkaa lopulta myös markkinatalouden tasapainoa ja itsesäätelevyyttä. WTO:n hyviä puolia ei pidä unohtaa. Monenkeskinen järjestelmä myös kauppapolitiikassa on parempi kuin Yhdysvaltain ajama uuskolonialistinen järjestelmä. WTO on vain ensin uudistettava perusteellisesti. Järjestö tulee demokratisoida kansainvälisellä yhteistyöllä, jonka lähtökohtana on demokratian kunnioitus ja globaali yhteisvastuu. Sopimuksissa on sitouduttava noudattamaan ihmisoikeuksia ja ympäristösopimuksia sekä jätettävä tilaa kansalliselle päätösvallalle. WTO:n ja suurpääoman liitto on murrettavissa, koska niiden valta perustuu harvainvaltaan eikä kansanvaltaan. Pessimismiin tai ”alistuneeseen realismiin” ei ole varaa eikä aihetta. Yhtiövaltakin kaatuu, jos riittävän moni niin tahtoo. Mikko Pylkkänen

here we go

10/15/03, 0:26

Euroopan sosiaalifoorumi 2003 12.–15.11 Pariisissa http://www.fse-esf.org/ Maailman sosiaalifoorumi 2004 16.–21.1 Mumbaissa Intiassa http://www.wsfindia.org Suomen sosiaalifoorumi 2004 3.–4.4. Helsingissä www.prodemokratia.net/suomensosiaalifoorumi Tee vastarinnasta globaalia!

»MAAILMAN SOSIAALIFOORUMI ON KANSALAISYHTEISKUNNAN MERKITTÄVIN POLIITTINEN HANKE TÄLLÄ HETKELLÄ», SANOO KEPAN TOIMINNANJOHTAJA FOLKE SUNDMAN

SOSIAALIFOORUMIT – GLOBAALIN KANSALAISYHTEISKUNNAN NOUSU Ajatus Maailman sosiaalifoorumista syntyi muutama vuosi sitten brasilialaisessa Rio Grande do Sulin osavaltiossa, joka on tullut tunnetuksi rohkeista demokratiakokeiluistaan. Kun tutustuu osavaltion historiaan alkaa ymmärtää miksi sosiaalifoorumiliike sai alkunsa juuri sieltä. On jopa väitetty, että demokratia on Rio Grande do Sulissa pisimmällä kuin missään muualla maailmassa. Sosiaalifoorumiliike on alusta asti ollut etelävetoinen projekti. Se on eteläisen pallonpuoliskon huuto globaalia eriarvoisuutta vastaan. Tähän huutoon ovat vastanneet ensimmäisestä Maailman sosiaalifoorumista lähtien myös pohjoisen kansalaisjärjestöt ja monet virallisetkin toimijat. Sosiaalifoorumeissa keskitytään rauhan, kehitysmaiden ja globaalidemokratian kysymyksiin. Sosiaalifoorumiliike on globalisaatiokriittinen, mutta se ei kuitenkaan vastusta globaalia ajattelua tai toimintaa. Tavoitteena on uusliberalismin nujertaminen ja oikeudenmukaisen globalisaation voitto. Ensimmäisen kerran vuonna 2001 järjestetty Maailman Sosiaalifoorumi on lyhyessä ajassa paisunut varsinaiseksi megatapahtumaksi, joka kerää tuhansia osanottajia eri puolilta maailmaa. Tämän vuoden keväällä kolmanteen foorumiin Porto Alegressa osallistui jo ennätykselliset satatuhatta ihmistä. Globalisaatiokriittisen liikkeen kärkihahmon Susan Georgen mukaan sosiaalifoorumien ajatus on jotain täysin uutta ja ennen kokeilematonta. ”Tämä on globaalin kansalaisyhteiskunnan nousu. Samassa rintamassa ovat ammattiliitot ja ympäristöjärjestöt, maanviljelijät, kirkot ja rauhanliike”, sanoo Suomen sosiaalifoorumissa keväällä puhunut George. Huhtikuun 12.–13. päivä kokoontunut Suomen sosiaalifoorumi, joka järjestettiin tänä vuonna toisen kerran, on osa ympäri maailmaa järjestettäviä alueellisia tapahtumia. Tapahtuman toteutuminen Suomessa oli lukuisten kansalaisjärjestöjen, ay-liikkeen ja yksittäisten ihmisten yhteistyön tulos.

here we go

Foorumin teemat olivat tänä vuonna laajoja. Keskusteluja käytiin rauhan ja sodan kysymyksistä vesikauppaan ja hyvinvointivaltion tulevaisuuteen. Irakin tilanteen vuoksi erityisesti sodanvastainen liike oli näkyvästi esillä. Edellisvuoden tapaan foorumia edelsi pitkä ja vaiherikas valmisteluvaihe. Foorumin valmistelukokoukset pidettiin Suomen Elintarviketyöläisten Liiton Helsingin osaston tiloissa. Sitvas oli vuoden 2002 tapaan aktiivisesti järjestelyissä mukana. Tänä vuonna foorumin henki oli todella hyvä – monet seminaarit olivat tupaten täynnä ja ihmiset olivat muutenkin erittäin kiinnostuneita tapahtuman teeemoista. Foorumin odotetuimpia vieraita olivat Ranskan Attacin perustajiin kuuluva Susan George ja Tsetsenian tilanteeseen keskittynyt venäläinen ihmisoikeusaktivisti Anna Politkovskaja. Avajaistilaisuudessa puhunut nepalilainen oikeustieteen professori ja Maailman sosiaalifoorumin valmisteluihin osallistuva Gobal Siwakoti toivotti kaikki tervetulleiksi Intian Mumbaissa vuonna 2004 järjestettävään neljänteen Maailman sosiaalifoorumiin. Sosiaalifoorumit ovat globaali muutosliike, joka osoittaa, että globalisaatio on paljon muutakin kuin kuvaus taloudellisten suhteiden vapautumisesta ja kansainvälistymisestä. Se on myös kulttuuristen, poliittisten ja sosiaalisten suhteiden maailmanlaajuistumista. Sosiaalifoorumien menestys on suurenmoinen osoitus siitä, että globalisaatio ei ole vain uhkatekijä vaan myös suuri mahdollisuus. Susan George on toiveikas: ”Uusi aika on selvästi alkamassa. Tärkeintä on, että ihmiset eivät enää usko siihen, että vaihtoehtoja ei ole.” Mikko Pylkkänen

Susan Georgen kommentit ovat Kehitysyhteistyön palvelukeskuksen Kepan www-sivuilta, www.kepa.fi

10/15/03, 0:26

KALASHNIKOV

WORLD CHAOS TOUR Hungary 1956 Vietnam war 1964–1975 Guatemala civil war 1960–1996 African civil wars 1960– Cambodian redterror 1975–1979 Afghanistan 1979–1989 Peking 1989 Ruanda genocide 1994 Bosnia-Hertzegovina 1992–1996 And still going strong… Kalashnikov eli AK-47 rynnäkkökivääri on maailman suosituin sotilasase. Sitä on valmistettu Neuvostoliitossa ja monissa muissa maissa vuodesta 1946 lähtien lukuisina eri versioina yli 70 miljoonaa kappaletta. Asetta on käytetty laajalti lähes kaikissa sodissa, sisällissodissa ja konflikteissa viimeisen 50 vuoden aikana. Kalashnikov on tunnettu helposta saatavuudestaan ja toimintavarmuudestaan. Erityisesti sen helppokäyttöisyys on saanut kiitosta loppukäyttäjiltä.

Lapsikin osaa käyttää sitä.

here we go

10/15/03, 0:26

HIEN KATHARSIS Kirjoitan polvet särkevinä ja reisilihakset tukossa. Portaiden laskeutuminen tekee tiukkaa. Juostuani elämäni toisen puolimaratonin olen mielestäni hiukan sankari. Itse on jälleen voittanut itsensä. Tankkaus onnistui. Ylitin maaliviivan toiseksi viimeisenä naisten yleisessä sarjassa. Joskus muinoin en koskaan erityisemmin riemuinnut ruumiillisesta vaivannäöstä. Edelleenkin rajojeni etsintä päättyy yleensä hyvissä ajoin ennen tullia. Olen kuitenkin alkanut ottaa haltuun urheilijan kieltä ja roolikalustoa. Satunnaisia kesäkuulumisia kertoessani sujautan mielelläni sekaan pari avainsanaa: Kokeiltiin tuossa jousiammuntaa ja melontaa, sain juuri laskuvarjolupakirjan, maraton oli pakko perua kun nivelet eivät kestä. Liikunnan harrastaminen on nykyisin tärkeä osa identiteettiäni. Haluan samaistua niihin itsekurisiin ihmisiin, joiden elämässä monipuolisilla urheiluharrastuksilla on keskeinen sija. Liikunta on sitä paitsi mielestäni tärkeä yhteiskuntapoliittinen kysymys, joka akateemisissa vasemmistopiireissä sivuutetaan usein kevyesti. Päätin siis kirjoittaa liikunnasta kolumnin, jossa pohtisin tervehenkisen liikunnan harrastamisen, itsehallinnan pyrkimyksen ja feministisen yhteiskunta-analyysin ristipaineita. Viimeistään luettuani Lotta Sonnisen artikkelin Hyvinvointi on taistelulaji (Tulva 2/2003) minua alkoi hävettää. Enkö vain yritäkin olla liikuntaintoilussani taas jotakuta toista parempi, vaikka itse olen todellisuudessa joutunut fitnesslehtien ansaan? Nykyinen minäni voisi luetella deitti-ilmoitukseen liudan trendikkäitä harrastuksia, mutta vetäisi samalla päälleen tiedostavien ihmisten oikeamielisen närkästyksen ja halveksunnan pinnallisuuttani kohtaan. Urheiluhan ei ole neutraalia endorfiinien bongailua, vaan arvoasteikolle asettuvaa ja sukupuolitettua. Edelleenkin, vaikka haluan profiloitua energisenä ja raittiina kuntoliikkujana lajeissa, joita voi harrastaa kulahtaneissa verkkareissa. Vilpitön liikunnan harrastaja on varmasti olemassa. Itsekin olen satunnaisesti sellainen. Vasemmistofeminis-

here we go

tin näkökulmasta liikunta ja urheilu kuitenkin latautuvat merkityksillä. Poliittinen ja henkilökohtainen kieltäytyvät luopumasta toisistaan. Mieleen nousevat tukisanoiksi ulkonäköfasismi, kaupallisuus, välineurheilu, individualismi ja maskuliiniset ihanteet. Yhteiskuntakritiikkiä voi esittää urheilun piiristä loputtomasti. Miksi Urheiluruudussa näytetään niin paljon moottoriurheilua ja miesten jalkapalloa? Miksi miesten ottelu on aina ottelu, ja naisten ottelu aina naisten ottelu? Miksi urheilupaikkojen rakentaminen saa tuhota ympäristöä? Miksi Stadion katetaan vaikka köyhät ja sairaat riutuvat leikkausjonoissa? Miksi raha ratkaisee? Toisaalta ideologinen ekologisen elämäntavan vaatimus asettaa omat norminsa, jotka lähestyvät omalta suunnaltaan terveysintoilua. Hyötyliikuntaa olisi jaksettava jalan ja pyörällä, lautaselle terveellisiä kotimaisia kasviksia eksoottisten maitokahvien sijaan, harrastuksiksi joogaa ja capoeiraa löhöilyn sijaan, kehonsa parhaiten hallitseville vegaanimaraton kerran vuodessa. Asketismin sivutuotteena rasvaton keho ja sopusuhtaiset lihakset, joita voi esitellä barrikadeilla ilman paitaa. Kauniita ihmisiä ei vasemmistopiireissäkään katsota kieroon, vaikka poliittiseen oppiin kuuluu ulkonäköihanteiden ja niitä ylläpitävien mainosten, lehtien ja tangomarkkinoiden jyrkkä kritiikki, ja vaikka deittipalstoilla vaalittujen ihanteiden pilkka käy puolustuspuheenvuorosta kuppilaelämälle. Kun liikun, liikun naisena, feministinä, vasemmistolaisena, hyvästä ruoasta ahmimiseen asti pitävänä lyhytjalkaisena sisätyöntekijänä. Joskus tahallinen oman ruumiinsa rasitus on sen näyttämistä, että urbaani eläin pärjää esiäitien marjamailla. Tai sitten satunnaista painia morkkiksen kanssa. Usein siihen liittyy haltuunottoa: minäkin voin tehdä näin, juosta, pelata, lukea karttaa ja vaihtaa jarrupaloja, tissit heiluen. Jos haluan. ”Itseäni varten.” Hyviä tekosyitä on harvassa. Tämä ei toivoakseni ole patologista. Aija Salo aija@iki.fi

10/15/03, 0:27

30 TEKNOLOGINEN ON POLIITTISTA Erilaiset vimpeleet ovat muovanneet länsimaisen yhteiskunnan. Emme pysty hylkäämään mukavan elämän tuonutta tekniikkaa, mutta voimme kysyä onko kaikki teknologia tarpeellista tai kuinka hyvin erilaiset ratkaisut kunnioittavat luontoa ja ihmistä. Aiemmin työkalut tehtiin välittömiin tarpeisiin, kuten mylly jauhamaan jyvät. Teollistumisen jälkeen tarpeet ovat kuitenkin käyneet melko epäsuoriksi. Vaarana voisi olla että tekniikasta tulee hiljalleen välineen sijasta itseisarvo. Yleensä samat tahot, jotka tekevät tekniikkaa ovat arvioimassa sen mielekkyyttä ja maalaamassa kuvia tulevaisuuden älykodeista tai fiksuista autoista. Mahtaakohan omista luomuksista tulla liian rakkaita arvosteltavaksi? Yleensä teknisten ratkaisujen todellinen arvo pystytään mittaamaan vasta sovellusten yleistymisen jälkeen. Diplomi-insinöörien villit unelmat ovat saaneet jotkut ajattelemaan, että tekniikka kehittyy ihmisestä riippumatta. Ajatus vetten päällä vaeltelevasta teknologiasta, joka määrää ihmiskunnan kohtalon, on falski. Mikään keksintö ei synny ilman tekijää, eikä tutkimusta voi tehdä ilman resursseja. Polittisiin ongelmiin pyritään hakemaan teknistä ratkaisua toisinaan vaikka väkisin. Maailman nälkäongelmaan pitäisi mielestäni hakea ratkaisua politiikan keinoin, lähtien ruoan tasaisemmasta jaosta aina kauppapolitiikkaan asti. Geneettisesti muunnellut elintarvikkeet ovat ratkaisevinaan nälkäongelman ihan kuin itsestään. Politiikassa liikutaan valta- ja omistussuhteiden riitaisalla maaperällä. Poliittisesti väärä ratkaisu sotkisi kuviot, joita tietyt tahot ajavat. Geeniteknologiaan satsanneille suuryrityksille voisi käydä köpelösti, jos ne eivät saisikaan pelastajan tuottoisaa roolia. Vaikka bioteknologian tutkimukseen ja sovelluksien kehitykseen sijoitetaan suuria summia rahaa, hyödyllisten keksintöjen ei välttämättä tarvitse olla kovinkaan monimutkaisia. Tekniikka Elämää Palvelemaan -kansalaisjärjestö on vienyt kehitysmaihin aurinkokeittimiä. Aurinkokeitin on musta astia, johon ohjataan paljon auringonvaloa heijastavin materiaalein. Keitin toimii valitettavasti vain auringossa, mikä asettaa tiettyjä kulttuurillisia rajoituksia. Lämpimissä maissa ruokailu ajoittuu iltaan, ja ulkona valmistettu ruoka mielletään yleensä jaettavaksi ohikulkijoiden kanssa. Vaikka keittimen käyttö toisi ongelmia, naisten ei tarvitsisi käydä enää hakkaamassa polttopuita ennen ruoanlaittoa.

here we go

Aurinkokeittimien kaltaiset suhteellisen halvat vimpaimet jotka eivät meille kelpaa, eivät toisinaan kelpaa kehitysyhteistyöprojekteillekaan. Kehitysmaihin olisi paljon mukavampaa viedä vaikkapa kunnon kalustoa, esimerkiksi langattomia verkkoja. Samalla kehitystyöhön tarkoitetut rahat pysyisivät suureksi osaksi rikkaissa maissa ja muuntuisivat näppärästi vaikkapa Nokian tukemiseksi. Toisaalta pitää muistaa myös, että korkean teknologian vienti köyhiin maihin asettaa tiettyjä kulttuurillisia rajoituksia. Esimerkisi jos sähköä ei ole ja väestö on lukutaidotonta. Toki korkean teknologian tuotteet ovat jo tulleet köyhien maiden keskiluokan ulottuville ympäri maailman, mutta koulutuksen osuutta köyhien maiden kehityksessä ei saa vähätellä. Ennen pyrittiin saamaan haltuun maata, nyt kahmitaan omaksi tietoa ja tekijänoikeuksia. Olisi tietysti jaloa jos tekijä saisi korvauksen ja meriittiä työstänsä, mutta tuntuu, että nykyisessä ”älyllisessä omistajuudessa” on paljon haittapuolia. Tavaran omistus on sidoksissa tavaraan itseensä, mutta esimerkiksi tutkimuksen salaus on haitaksi koko tiedeyhteisölle. Idea ei kulu siitä, että sitä käytetään, toisin kuin vaikkapa kengät. Patenteilla pyritään takaamaan omistusoikeus keksintöön. Patentit koskevat yleisesti sovelluksia eivätkä ideoita, mutta patentoitavien asioiden joukkoon on ahdettu aikojen kuluessa hyvinkin erilaisia asioita ohjelmistonpätkistä kasveihin. Tanssiliikkeitäkin on yritetty patentoida, ikiliikkujien lisäksi. Patentit ovat pääasiassa rikkaiden maiden yritysten käsissä, ja niitä käytetään usein monopoliaseman hankkimiseen tietyllä alalla. Ennen yritykset tappelivat muiden länsimaiden sisällä tiedon omistamisesta, mutta nyt myös kehitysmaita yritetään kupata keksintöjen käytöstä. Kuppauksessa kärsii kapitalistien paljon mainostama perässähiihtäjän etu, jonka mukaan kehitysmaiden ei tarvitsisi enää haaskata happea samojen löytöjen keksimiseen kuin mitä länsimaissa on jo tutkittu. Teknologian yksioikoinen vastustaminen on kuitenkin melko hedelmätöntä. Teknologia tulisi ottaa jollain tavalla haltuun, sillä ketkä muuten määrävät kehityksen suunnan? Ilkka Hela

10/15/03, 0:27

PILLU ON PÄÄOMA Seksiin suhtaudutaan välillä kuten mihin tahansa myytävään ja ostettavaan hyödykkeeseen. Näin ollen myös Marxin analyysia tuotantovälineistä ja niiden omistussuhteista voidaan varmasti käyttää prostituution tarkasteluun. Vedetään siis mutkat suoriksi, unohdetaan hetkeksi, että Marxin teoriat soveltuvat heikosti jälkiteollisen yhteiskunnan palvelutuotantoon, ja unohdetaan, että seksi ei ehkä kuitenkaan ole aivan tavallinen tuote. Ensimmäinen kysymys marxilaisessa analyysissä on luonnollisestikin tuotantovälineet ja niiden omistussuhteet. Tilanteessa, jossa prostituoitu toimii parittajan alaisuudessa asia lienee selvä. Parittajalla on kontrolli tuotantovälineeseen, prostituoidun kehoon. Parittaja myös kerää leijonanosan tuloista, marxilaisessa retoriikassa lisäarvon. Parittajan ja prostituoidun keskinäinen suhde on kapitalistin ja työläisen välinen riistosuhde, jossa parittaja rikastuu prostituoidun työllä. Prostituoidun toimiessa itsenäisesti ilman parittajan kontrollia tilanne mutkistuu huomattavasti. Tällöin tuotantoväline on selkeästi prostituoidun hallussa. Muuttaako siis pelkkä parittajan, lisäarvon kerääjän puuttuminen prostituution klassisesta riistosta vapaaksi yksityisyrittäjyydeksi? Mutkat suoriksi – brutaalimarxilaisuudessa näin saattaisi käydäkin. Silloin kuitenkin yliarvioidaan ihmisen itsemääräämismahdollisuuksia ja unohdetaan, että yhteiskunta ja talous vaikuttavat jokaisen ihmisen, myös prostituoitujen, valintoihin. Seksityöhön pakottaa kuitenkin ensisijaisesti raha. On ilmiselvää, miksi enemmistö Suomessa toimivista prostituoiduista on kotoisin Virosta tai Venäjältä. Syynä tuskin on itänaisten suurempi seksihalu tai vähäisempi feminismi. Prostituutio-ongelma johtuu elintasokuilusta maan sisällä tai maiden välillä, Suomen tapauksessa luonnollisesti sijainnista maailman toiseksi suurimman elintasokuilun rikkaammalla puolella. Käsitys prostituutiosta elintasokuilukysymyksenä kuitenkin korostaa liiaksi rahan ja talouden merkitystä ihmisten elämässä. Ei nimittäin tarvita kummoistakaan havaintokykyä jotta huomataan prostituution olevan ehkä Suomen naisvaltaisin ala. Myös esimerkiksi virolaiset miehet ovat keskimäärin huomattavasti suomalaisia naisia köyhempiä. Miksi siis Helsingin kadut eivät täyty naapurimaiden rattopojista ja keski-ikäisistä perheenäideistä, jotka etsivät piristystä seksielämäänsä? Voisiko prostituutiossa kuitenkin olla

here we go

kyse nimenomaan naisen alistamisesta ja naisen ostamisesta, täysin toisella tavalla kuin muiden palveluiden kaupassa? Prostituoidut vastustavat suureen ääneen – silloin, kun he puheenvuoron saavat – seksipalvelujen kaupan käsittelyä ruumiin tai naisen myymisenä. Se lienee luonnollista. Jokainen haluaa näyttää tekemänsä työn hyväksyttävänä ja siedettävänä, vaikka se ei aina olisikaan. On epäilemättä turhaa kiistellä siitä, onko prostituoitujen joukossa niitä, jotka valitsisivat ammattinsa myös ilman taloudellista pakkoa ja seksistisiä asenteita. Tämä kiista hautaa alleen paljon tärkeämpiä kysymyksiä niiden naisten hyvinvoinnista, joille prostituutio on pakko – joko naiskaupan uhreina tai taloudellisen tilanteen vuoksi – sekä siitä, miten kuva naisista miesten nautinnon välineinä vaikuttaa koko yhteiskunnan asenteisiin naisia kohtaan. On selkeää sukupuolittuneen vallan käyttöä tulla tarjoamaan kauppakassia kantavalle kotirouvalle kahtasataa pikapanosta pusikossa. Niin sanottu ostajakin luultavasti pelästyisi, jos ehdotus otettaisiin vakavasti. Prostituution ongelmiin tulee ja myös voidaan puuttua useilla eri tavoilla, sekä vaikuttamalla tulonjaon epätasa-arvoisuuteen niin kansainvälisesti kuin kansallisestikin että kitkemällä seksismiä kaikkialta yhteiskunnasta. Keskeistä ja vain näennäisen ristiriitaista on lisäksi tukea seksialalla toimivien työntekijöiden järjestäytymistä ja esimerkiksi alan sisäisten eettisten sääntöjen luomista. Eettisillä sertifikaateilla voitaisiin ohjata ne asiakkaat, jotka ovat huolissaan käyttämiensä palveluiden eettisyydestä käymään suomalaisten, aikuisten, vapaaehtoisten ja itsenäisesti toimivien prostituoitujen luona. Pahinta, mitä prostituutio-ongelman suhteen voidaan tehdä on sen näkeminen yksinomaisesti taloudellisena kysymyksenä, asenneongelmana, kriminaali- tai ulkomaalaispolitiikan kysymyksenä tai vaikkapa sukupuolittuneena vallan käyttönä. Prostituutio on ongelmana monisyinen ja siksi sen ratkaisemisen keinojenkin pitää olla moninaisia. Perustavampien muutosten eteen toimittaessa on muistettava myös realismi ja haittojen vähentäminen juuri nyt. Toki voidaan jäädä myös odottamaan kansainvälisen tulonjaon korjaantumista ja seksismin häviämistä maailmasta. Siihen tuskin menee kauempaa kuin Jeesuksen Toiseen Tulemiseen. Riikka Taavetti

10/15/03, 0:27

YSTÄVÄNI KARL Yhtenä sateisena syysiltana kun olin matkalla taloussosiologian luennolle, seisahduin sattumalta Ravintola Chevalierin edustalle. Paikka oli 80-luvulle jämähtänyt kaljakapakka jonka asiakaskunta koostui lähinnä alkoholisoituneista vasemmistotoimittajista ja riutuneista runoilijoista. Joskus saattoi nähdä joukossa myös taloussosiologian tutkijan paasamassa tasaveromallin ylivertaisuudesta. Karl istui kauimmaisessa nurkkapöydässä täysin syventyneenä kirjoituksiinsa. Innokkaan ja työteliään olemuksensa vuoksi hän erottui selvästi joukosta. Astuin sisään ja suunnistin hänen luokseen. Pöydässä seisoi pari tyhjää oluttuoppia. – Terve Karl. Karl ei nostanut katsettaan papereistaan, vaan viittoili minua istumaan alas vastapäiseen tuoliin. Seurasin hetken hiljaa hänen aherrustaan. Viimein hän laski kynänsä pöydälle ja katsoi minuun tyytyväisenä. – Olin juuri viimeistelemässä uutta käsikirjoitustani, hän sanoi ja ojensi minulle parisataasivuisen paperinivaskan. – ”Kapitalistisen talousjärjestelmän kriisiytyminen 2000-luvun taitteessa”. Oletko nyt aivan varma? – No totta helvetissä olen! Karl löi nyrkkinsä pöytään, niin että viereisessä pöydässä olutta litkivä vasemmistotoimittaja säpsähti. Kuten tavallista, en saanut mitään selvää hänen käsialastaan. Joitain avainkäsitteitä onnistuin poimimaan, uskoakseni. Uusliberalismi, kvartaalitalous, markkinadiktatuuri. Taloussosiologian luennoilla tälläisia termeja ei

here we go

tullut vastaan, koska ne eivät kuulemma avaa kansantalouden eivätkä varsinkaan liiketalouden kannalta relevantteja kysymyksenasetteluja. – Juttelin tässä eräs päivä Rummukaisen kanssa käsikirjoituksestani, Karl jatkoi. – Ihan fiksu kaveri, mutta ei ole oikein selvillä kansantalouden reaaliteeteista. Se pässi ei tajua historiallista materialismia! – Miksi muuten kirjoitat täällä Chevalierissa? Yleensähän kirjoitat kotona. – No, muuten vaan... Karl selitti epäröiden. Selvisi, että Karl oli vaimoa paossa. – Meillä oli eilen vähän riitaa, Karl tunnusti. -Harmillista, sillä erään ystäväni piti soittaa tänään. – Mikset hanki kännykkää? Ennenkuin olin tullut lauseeni loppuun tajusin, että olin sohaissut ampiaspesään, mutta silloin oli jo tietysti myöhäistä. Vuorossa oli hyökkäys tuota ”kapitalistisen tuotantotalouden helvetillisintä tuotosta” vastaan. Aikaisemmin tämän kunnian olivat saaneet jo kevytjuustot, mutta en uskaltanut huomauttaa asiasta. Karl rauhoittui vasta kun sai uuden oluttuopin eteensä. – Kapitalismi on kuin laho vaja, kun sitä potkaisee oveen niin koko rakennus romahtaa kasaan, Karl julisti niin kuuluvalla äänellä, että viereisen pöydän vasemmistohipit kääntyivät katsomaan. – Laho talo, niinkuin Neuvostoliitto vai? Eikös tuo ole vähän mautonta, epäkorrektia etten sanoisi. – Epäkorrektius on tavaramerkkini. Ja sitäpaitsi Hitler oli tässä asiassa periaatteellisella tasolla oikeassa, antifasistina tunnettu Karl selvitti jo hiukan sammaltaen.

10/15/03, 0:27

En olisi millään jaksanut alkaa väittelemään Karlin kanssa fasismista ja sen yhteyksistä nykypäivään, eikä minun tarvinnutkaan, sillä tarjoilija oli viereisessä pöydässä. Tilasin kuivan siiderin. – Siideriä, Karl sanoi ja katsoi minua happamasti. – Mitä vikaa oluessa on? – En pidä oluesta. Karl tutkaili minua epäluuloisesti kuin mielisairauden merkkejä etsien. – Juon vain ulkomaisia siidereitä. – Vai niin, Karl mutisi. Sitten hänen ilmeensä kirkastui. – Alkoholista puheen ollen... Karl vilkuili ympärilleen ja vinkkasi tarjoilijaa tuomaan uuden tuopin. Sisään astui astui pitkä mustaan poplariin pukeutunut kuikelo. Aurinkolaseihin sonnustaunut mies vilkuili tämän tästä hermostuneesti sivuilleen samalla kun luovi kohti pöytäämme. Hän nyökkäsi Karlille tervehdykseksi ja istuutui varovasti pöytäämme. Minua hän mulkaisi epäluuloisesti. – Hei, sanokaa heti jos joku tuijottaa mua, mies kuiskasi nopeasti. Epäröimme hetken, mutta nyökytimme sitten Karlin kanssa molemmat päätämme. Omituisesta käytöksestään päätellen kaveri oli maineikas T-Pete. Hän oli kuulemma vakuuttunut siitä, että Supon ja CIA:n agentit varjostavat häntä. – Ota nyt yksi olut seuraksi, Karl ehdotti. – Ei pysty nyt. Närästää, T-Pete vastasi ja vispasi kättään omituisesti vatsansa kohdalla. Muutaman sanan Karlin kanssa vaihdettuaan hän vilkaisi kelloaan.

here we go

– Täytyy mennä, hän sanoi ja poistui yhtä salaperäisesti kuin oli saapunutkin. – Ei uskoisi, että siinä menee Suomen menestyksekkäin romaanikirjailija, Karl totesi. – Ei totisesti. Karl tuijotti oluttuoppiaan. Hän piteli sitä kaksin käsin kuin se olisi ollut jokin arvoesine. – Kuulehan ystäväni, olut on ainoa asia josta kiitän Jumalaa, Karl sanoi juhlallisesti ja jo selvästi päihtyneenä. – Eikö pitäisi ennemminkin kiittää Sinebrychoffia? – No, minä en ainakaan näe oluessa mitään antagonistisia suhteita, Karl totesi rauhallisesti ja tyhjensi tuoppinsa. Useiden oluttuoppien ja muutamien siiderien jälkeen minusta alkoi tuntua siltä, että oli aika lähteä kotiin. Hyvästelin Karlin, joka jäi tapansa mukaan vielä yhdelle. Ulos pyrkiessäni sain väistellä kahta nyrkkiään heiluttelevaa humalaista. Eräälle vasemmistotoimittajalle ja tunnetulle kirjailijalle oli tullut kärhämää, mikä ei ollut lainkaan epätavallista Ravintola Chevalierissa. Raikkaaseen ulkoilmaan päästyäni vilkaisin kelloani ja totesin, että ratikat eivät enää kulkeneet. Vähän matkan päässä ravintolan seinää vasten nojasi sammuneena ei niin kovin tunnettu runoilija. Asfaltilla lojui puoliksi juotu jaloviinapullo. Kapitalistisen tuotantotalouden loistavin tuotos, jos minulta kysytään. Poimin pullon mukaani ja jatkoin Helsingin yöhön. Ponyboy

10/15/03, 0:27

SITVASIN KESKUSKOMITEA TIEDOTTAA Lehdistötiedote 27.3.2003 klo 19.00

Lehdistötiedote 21.7.2003 klo 12.00

Kumisaappaissa optioita ja Wessbergiä vastaan

Leonid Brezhnev -rauhanpalkinto Vladimir Putinille

Neljän yliopisto-opiskelijan ryhmä vaati tämänpäiväisessä Nokian yhtiökokouksessa uusista optiojärjestelyistä luopumista ja Yleisradion toimitusjohtajan Arne Wessbergin erottamista Nokian hallituksesta.

Sitoutumaton vasemmisto -yhdistys ja Kulttuurivihkotlehti ovat myöntäneet vuoden 2003 Leonid Brezhnev rauhanpalkintonsa Venäjän presidentille Vladimir Putinille. Nyt toisen kerran jaettava palkinto myönnetään vuosittain henkilöille, jotka ovat taitavimmin onnistuneet yhdistämään rauhantekijänä esiintymisen ja siihen liittyvän humanistisen retoriikan sotaisaan valloituspolitiikkaan.

Nokian hallituksen esittämää uutta optio-ohjelmaa ei ryhmän mielestä olisi tullut hyväksyä, koska optioiden jakaminen on eettisesti kyseenalainen kannustinjärjestelmä, joka on ristiriidassa pohjoismaisen hyvinvointivaltion arvopohjan kanssa. ”Monet Nokian ylimmistä johtajista ovat jo saaneet optiovoittoja satojen miljoonien tai jopa miljardien eurojen arvosta. Tällaisia summia tuskin on mahdollista yhden ihmiselämän aikana edes kuluttaa. Ne eivät myöskään mitenkään vastaa sitä sinänsä merkittävää työpanosta, jonka palkittavat henkilöt ovat Nokian hyväksi antaneet”, valt. yo. Elias Krohn totesi puheenvuorossaan. Ryhmä olisi myös halunnut, että Yleisradion pääjohtajaa Arne Wessbergiä ei olisi enää nimitetty uudelleen Nokian hallitukseen, ja hallituksen jäsenten määrä olisi näin tiputettu 9:stä 8:aan. Esityksen tehnyt fil. yo. Ville Ropponen ilmoitti puheenvuorossaan pitävänsä ongelmallisena sitä, että valtio-omisteisen Yleisradion johtaja on hallitustyöskentelyn kautta sidoksissa yksityiseen yhtiöön. Varsinkin esitys optio-oikeuksien hylkäämisestä sai yhtiökokouksessa laajaa kannatusta ja herätti keskustelua. Se sai tuekseen 15 719 247 ääntä, mikä oli noin 2,75 prosenttia annetuista äänistä. Hallituksen jäsenten lukumäärän vähentäminen sai tuekseen 1 817 197 ääntä. Humoristisena elementtinä opiskelijaryhmän tempauksessa olivat Nokian kumisaappaat, jotka osa opiskelijoista puki jalkaansa yhtiökokouksen ajaksi. Ne saivat Hartwall Areenan ulkopuolella päivystäneen poliisipartion kyselemään, missä aikeissa ryhmä mahtaa olla tilaisuuteen menossa. Tiedotteen laatinut Elias Krohn

”Terrorismin vastaisen taistelun” nimissä Putin on jo vuosia jatkanut sotaansa Tshetshenian kansan itsenäisyyspyrkimyksiä vastaan ilman mainittavia protesteja muun maailman taholta. Sodassa on rikottu räikeästi kansainvälisen oikeuden normeja ja syyllistytty muun muassa pidätyksiin ilman todisteita, kidutuksiin, raiskauksiin ja kiristyksiin. Venäjän viranomaiset ja poliittinen johto eivät ole tehneet mitään väärinkäytösten lopettamiseksi. Tshetshenian sota on Venäjän sisäinen asia yhtä vähän kuin Tshekkoslovakian miehitys oli Varsovan liiton sisäinen asia. Kollegansa George W. Bushin tavoin Putin antaa ymmärtää olevansa rauhan mies, hyvän puolella pahoja terroristeja ja fundamentalisteja vastaan. Teot puhuvat toisenlaista kieltä. Terrorismin vastustamisen verukkeella taistellaan Keski-Aasian öljyvaroista. Myös Moskovan teatterikaappauksen verinen lopettaminen viime syksynä on laskettava Putinin ansioksi brezhneviläis-bushilaisen voimapolitiikan saralla. Sananvapauden rajoittaminen, tiedonvälityksen keskittyminen, poliittisten oikeuksien nakertaminen ja Putinin yksinvaltaisuutta lähenevä hallitsemistapa osoittavat, että markkinaliberalismi ei aina kulje käsi kädessä poliittisten vapauksien kanssa. Palkinto on saanut nimensä Neuvostoliiton entisen puoluejohtajan Leonid Brezhnevin mukaan, joka kävi ”imperialismin vastaista taisteluaan” samanlaisen valloituspolitiikan keinoin kuin nyt ympäri maailmaa käydään ”terrorismin vastaista taistelua”. Putinin ”perintöprinsessoiksi” palkintolautakunta valitsi palkinnon viimevuotiset voittajat, presidentti George W. Bushin ja pääministeri Tony Blairin, jotka ovat ”terrorismin vastaisen taistelun” todelliset johtohahmot. He ovat jatkaneet viimevuotisella linjallaan ja käytännössä tukevat myös Putinia Tshetshenian sodassa. Kyse on vanhanaikaisesta etupiirijaosta: yksille Irak, toisille Tshetshenia. Lehdistön ”suosikkipojaksi” kilpailussa valittiin Israelin pääministeri Ariel Sharon, joka hänkin innokkaasti esiintyy rauhan edistäjänä samalla kun surmauttaa vastustajiaan ja viattomia sivullisia miehitetyillä palestiinalaisalueilla. Palkinnosta tiedotetaan presidentti Putinia, joka voi tulla noutamaan sen myöhemmin sovittavana ajankohtana Sitoutumattoman vasemmiston toimistosta. Palkinto on George Orwellin romaani ”Vuonna 1984”. Elias Krohnin tiedotteesta lyhentänyt Mikko Pylkkänen

here we go

10/15/03, 0:27

here we go

10/15/03, 0:27

36 »TOISAALTA SAATTAA KUULOSTAA PAREMMALTA, JOS VALLANKUMOUS TEHDÄÄN MANNERHEIM-SALISSA»

SITVAS JUHLISTI 20-VUOTISTA TAIVALTAAN Sitoutumattoman vasemmiston 20-vuotissynttärit sateisena maaliskuun päivänä osuvat maailmanpoliittisesti myrskyisään aikaan. Vain kolme päivää aiemmin Yhdysvallat on hyökännyt Irakiin. Kun juhlaillan avaava “Ylioppilaat ja isänmaa” -paneelikeskustelu käynnistyy Uudella ylioppilastalolla, valtaosa niin paneelisteista kuin yleisöstäkin saapuu sinne suoraan sodan vastaisesta mielenosoituksesta. Suvi-Anne Siimes esittelee marssissa kantamaansa banderollia: “Supporting peace movement in USA”. Hän perustelee iskulauseen valintaa sillä, että “ei”kanta on hyvä ilmaista sanomalla jollekin toiselle asialle “kyllä”. Nykyinen puoluejohtaja ja kansanedustaja Siimes oli yksi keskeisistä Sitvasin toiminnan alullepanijoista 20 vuotta sitten. Silloiset ylioppilaskunnan vasemmistojärjestöt, opiskelijademarit ja Akateeminen sosialistiseura, eivät vastanneet hänen käsitystään vapaasta punavihreästä kansalaistoiminnasta. Erityisen tärkeää Siimekselle ja muille Sitvasin perustajille oli kaiken totalitarismin, niin reaalisosialismin kuin markkinoiden ylivallankin, vastustaminen. “Isänmaa merkitsi minulle tuolloin usein sotaa ja patriotismia. Kotimaalle ja äidinkielelle olen aina sanonut kyllä. Rakastan tämän maan kieltä ja kulttuuria”, Siimes sanoo.

here we go

Keskustelutilaisuuden paikkana on Mannerheim-sali – entinen Opiskelijoiden liikuntaliiton sali, joka on saanut nykyisen nimensä HYYn “mustan porvarikauden” aikana vuonna 1997. Aija Salon mielestä nimi on epäonnistunut ja se pitäisi vaihtaa. “Mannerheim jos kuka osasi järjestää opiskelijoille liikuntaa”, kommentoi Kari Forrström yleisön joukosta. Salo ehdottaa salin uudeksi nimeksi Miina Sillanpää -salia. Joku väläyttää huumorimielessä Hertta Kuusisen nimeä. “Toisaalta saattaa kuulostaa paremmalta, jos vallankumous tehdään Mannerheim-salissa”, Rantanen kommentoi. Kuuman paneelikeskustelun jälkeen iloinen joukko nykyisiä ja entisiä sitvassareita siirtyy Alina-saliin kasvispatojen ääreen nauttimaan päivällistä sekä kuuntelemaan puheita ja onnitteluja. Järjestön perustajajäseniin lukeutuva Jarmo Tirronen analysoi juhlapuheessaan kriittisesti nykyistä talouden valtaa politiikasta. Ratkaisuksi hän esittää, että sitvaslaiset ryhtyisivät valtaamaan ammattiliittoja. “Mutta silloinhan meidän pitäisi mennä töihin!” kuuluu kauhistunut huudahdus yleisön joukosta.

Opiskelija Aija Salo harmittelee puheenvuorossaan sitä, että nuorella oikeistolla tuntuu olevan määrittelyvalta isänmaa-käsitteeseen. Hän muistuttaa, että käsitettä on mahdollista hyödyntää myös vasemmistolaisesti. Esimerkiksi Nokiaa voi syyttää epäisänmaallisuudesta sen vaatiessa verojen alentamista ulkomaille siirtymisen uhalla.

Saara Soikkeli, HYYn hallituksen puheenjohtajanakin toiminut sitvassari, muistelee 1980-luvun vapaamielistä yhteistyötä poliittisten opiskelijajärjestöjen kesken. Esimerkiksi nykyinen Rauhanpuolustajien toiminnanjohtaja Teemu Matinpuro sai tuolloin lempinimen ”moniväri-Teemu”, koska hän toimi samanaikaisesti sekä Sitvasissa, HYY:n vihreissä että Akateemisessa sosialistiseurassa. ”Tuohon aikaan yritimme nostaa esiin ekologista näkökulmaa HYYn liiketoiminnassa. Nykyään ekologisen ajattelun yhdistämisessä yritystoimintaan ei ole mitään uutta”, Soikkeli kuvaa aikojen muuttumista.

“Tarvitaan nokkeluutta hyödyntää vanhoja symboleja uudella tavalla. Matti Klinge ja ylioppilaslakit voitaisiin ottaa välineeksi ylioppilasliikkeen kamppailussa markkinoiden ylivaltaa vastaan”, pohtii kustannuspäällikkö ja vihreän liikkeen aktiivi Tuomas Rantanen, Sitvas-veteraani 1990-luvun alusta.

Lukuisien yhteistyötahojen edustajat käyvät esittämässä Sitvasille onnittelunsa 20-vuotisen taipaleen johdosta. Lahjoja annetaan vähemmän. Opiskelijademarit sentään luovuttavat alastonkalenterin sekä sakset, joilla kuulemma päästään eroon kaikista siteistä. Teksti ja kuva: Elias Krohn

10/15/03, 0:27

here we go

10/15/03, 0:27

Obunden vänster Obunden vänster är en rödgrön partipolitiskt obunden medborgarorganisation grundad år 1983. Vi påverkar inom Studentkåren vid Helsingfors universitet men har även en levande kontakt till det övriga samhället. Att vara vänster innebär för oss framför allt solidaritet och jämlikhet. Det påverkar våra sätt att leva, tänka och agera. Att vara obunden innebär att man är fri från partier och åsikter som dikteras utifrån. Vi vill vara med om att bygga en jämlik och ekologiskt hållbar värld. En äkta demokrati behöver pluralistisk kultur, globalt ansvar och värnande om naturen och omgivningen. Vi är övertygade om att en pacifistisk övertygelse, feminismer och respekt för mänskliga rättigheter hjälper att skapa fred och frihet i världen. Vi debatterar, demonstrerar, festar samt ordnar studiecirklar och annat roligt. Vi tror på kraften i fri och kritisk debatt men drar oss inte heller från direkta medborgaraktioner. Förkasta den borgerliga övertygelsen, rösta på en obunden vänstrare! Kårvalet ordnas den 4 och 5 november 2003. www.helsinki.fi/jarj/sitvas E-postlista:sit-vas@helsinki.fi Ordförande:jenni.uljas@helsinki.fi

SVENSKSPRÅKIG RESUMÉ Porträtt av en medborgaraktivist

Anastasia Laitila är en mångsidig ung kvinna som åstadkommer mycket. Hon motsvarar rentav idealbilden av en medborgaraktivist. Hon har hunnit syssla med ett och annat och är för tillfället aktiv i Jordens vänner. Globalisering, Världshandelsorganisationen WTO och EUs handelspolitik står på agendan nu. ”Det är inte en enkel sfär. Handels- och ekonomifrågor förutsätter att man sätter sig in, följer med och läser på”, medger Laitila. Ett av problemen i Finland är saknaden av en kritisk press. Medborgarorganisationerna har på sätt och vis tagit sig an pressens roll som maktens kritiker. Politisk kamp på Uni

De studerandes intressen är inte så enhetliga som de på ytan ser ut att vara, skriver Jenni Uljas. Högskolepolitiska frågor delar inte folk så mycket, men många socialpolitiska frågor och bland annat attityden mot sexuella minoriteter delar studentkåren i tu: vänster och höger. Rödgrön HUS-aktivism

Esa Mäkinen, som representerar Obunden vänster i kårdelegationen, berättar om sina erfarenheter under pågående mandatperiod. Han belyser kårstyrelsens och delegationens verksamhet med konkreta exempel. Han talar för studentkårens roll som en medborgarorganisation och driver med högersidans svaga oppositionspolitik.

here we go

Ett strängt Nato-test

Finlands Nato-medlemskap spekuleras alltjämt om i tidningsrubriker och olika debatter. Toimenpide analyserar centrala tvistefrågor i ett medlemskap. Bland annat små möjligheter till reellt inflytande, ökade försvarsutgifter samt hotet om motsättningar mellan norra och södra halvkloten talar emot Nato-medlemskapet. I en kritisk granskning hittades dock även några goda aspekter i Nato. Vad då för WTO?

Världshandelsorganisationen WTO är relativt okänd för många. Avtal som förhandlas inom WTO påverkar var och en av oss påtagligt i en globaliserad värld. Ett av dessa avtal är GATS, avtalet om handel i service. Problemet med WTO är det att besluten fattas nästan uteslutande på näringslivets villkor. Då lämnas miljöfrågor, de anställdas rättigheter och mänskliga rättigheter åt sidan. Speciellt oroväckande är att de nationella parlamenten sällan har haft originala avtalsdokument tillhands. Ideologisk iver på årsfesten

Obunden vänster hyllade sin tjugoåriga historia i mars. En paneldebatt som ordnades för själva festen samlade nya och gamla aktiva för att diskutera förhållandet mellan studenterna och fosterlandet. Närvarande var bland andra före detta Sitvas-aktivist Suvi-Anne Siimes. Efter panelen fortsatte festarrangemangen i Alina-salen, publiken fick höra flera festtal och stämningen var hög.

10/15/03, 0:27

here we go

10/15/03, 0:27

VAPAUS

VALTIO RAIMO SAILAS SONERA NATO WTO MERKAVA 3 PAAVO LIPPONEN JOHN ASHCROFT

DEMOKRATIA

Sitoutumaton Vasemmisto Obunden Vänster Independent Left Sitoutumaton vasemmisto eli Sitvas on vuonna 1983 perustettu punavihreä, puolueisiin sitoutumaton kansalaisjärjestö. Toimimme Helsingin yliopiston ylioppilaskunnassa, mutta elämme tiiviissä yhteydessä myös muuhun yhteiskuntaan. Vasemmistolaisuus on meille ennen kaikkea solidaarisuutta ja tasa-arvoa. Se vaikuttaa tapaamme elää, ajatella ja toimia. Sitoutumattomuus merkitsee vapautta puolueista ja ulkoa määrätyistä mielipiteistä. Haluamme rakentaa tasa-arvoista ja ekologisesti kestävää maailmaa, jossa moniarvoinen kulttuuri, globaali yhteisvastuu ja luonnon ja ympäristön vaaliminen ovat aidon demokratian rakennusaineita. Uskomme, että pasifistinen maailmankatsomus, feministiset aatteet ja ihmisoikeuksien kunnioitus tuovat lopulta maailmaan rauhan ja vapauden. Järjestämme keskustelutilaisuuksia, mielenosoituksia, opintopiirejä ja bileitä sekä muuta mukavaa punavihreää toimintaa. Uskomme vapaan ja kriittisen keskustelun voimaan, mutta emme kaihda suoraa kansalaistoimintaakaan. Hylkää porvarillinen maailmankatsomus, äänestä sitoutumatonta vasemmistolaista! HYY:n vaalit järjestetään yliopistolla 4.–5.11.2003. WWW: www.helsinki.fi/jarj/ sitvas Sähköpostilista: sitvas@helsinki.fi Puheenjohtaja: jenni.uljas@helsinki.fi

here we go

10/15/03, 0:27