Toimenpide 2001

1 / 2001

TOIMENPIDE HYYN

2001 VAALIT Kaikki 56 punavihreää ehdokasta esittäytyvät sivuilla 27-33 Vaalimanifesti Lukukausimaksut kiitos ei!

Optiokapinalliset Esko Eurolandiasta Tuomioja ja Israel Göteborg 2001 Kermakakkujen renessanssi Noam Chomsky Tyttökirjan poliittisuus

Sitoutumaton vasemmisto Obunden vänster - Independent left

Vuotos-soutu Yliopiston ATTAC

PÄÄKIRJOITUS

Maailman ja HYYn poliittisuus “Maailma on sana”, totesi aikoinaan kirjailija Samuli Paronen. Sikäli kuin maailma on sana, se on myös hyvin poliittinen asia, joka muuttuu sen mukaan, kuka sen milloinkin määrittelee. Jos kysytään, mitä on vasemmistolaisuus, on vastattava, että sekin on vain sana, jonka jokainen käsittää omalla tavallaan. Historiallisesti sen juuret ovat Ranskan (porvarillisessa) vallankumouksessa, ja niistä ajoista poliittinen korttipakka on moneen kertaan sekoittunut. Useissa konkreettisissa asioissa rintamalinjat kulkevat enemmän vasemmisto- ja porvarileirien sisällä kuin niiden välillä.

Puolueiden samanlaistuessa ja luonnottoman sateenkaarikoalition pitäessä hallitusvaltaa Suomessa oikeiston ja vasemmiston eroja on entistä vaikeampi hahmottaa.

Sitoutumattomassa vasemmistossakin aatteen kirjo on laaja: yksimielisyyteen kaikissa maailman asioissa ei edes pyritä ja tylsäähän se olisikin! Mainittakoon, että kaikki tämänkään lehden kirjoitukset eivät välttämättä edusta koko järjestön kantaa, vaan jokainen vastaa omista mielipiteistään.

Hyvin usein olemme kuitenkin yksimielisiä esimerkiksi silloin, kun puhe kääntyy uusliberalistisen koulutuspolitiikan vastustamiseen, sivistysyliopiston puolustamiseen, ylioppilaskunnan kehitysyhteistyöhankkeisiin, tuulivoiman paremmuuteen ydinvoimaan verrattuna tai vaikkapa reilun kaupan tuotteiden suosimiseen Unicafen tarjonnassa. Näissä asioissa oikeisto-vasemmisto -jako tulee HYYssä erittäin konkreettisesti näkyviin.

Sitoutumattomuus, jota järjestön nimessä usein ihmetellään (“miten vasemmisto voi olla sitoutumaton?”), merkitsee puoluepoliittista, mutta ei poliittista, sitoutumattomuutta. Se merkitsee sitä, että toimintaamme eivät ohjaa mitkään ulkopuoliset, meitä “ylempänä” olevat tahot. Voimme toimia jokaisessa asiassa juuri siten kuin itse omassa porukassamme näemme parhaaksi punavihreät perusarvot ohjenuoranamme.

Haluamme kuitenkin korostaa politiikkaa, sillä epäpoliittisia päätöksiä ei ole olemassakaan. Esimerkiksi esitykset lukukausimaksujen käyttöönotosta yliopistoissa ovat vahvasti ideologisia, vaikka ne usein verhotaankin puolueettoman asiantuntemuksen harmaaseen kaapuun. Me tunnustamme reilusti väriä ja toivomme, että muutkin tekisivät samoin.

Politiikka takaisin politiikkaan!

Elias Krohn päätoimittaja pkrohn@cc.helsinki.fi

2

sisällys

Toimenpide 1/2001

2 4 6 7

10 1 12 15 16 17 18 21 23 24 27 34 35 36 38 41 42 45 46 47

Pääkirjoitukset Sitvas 2 vuotta HYYn hallituksessa: Mikä muuttui?

Lukukausimaksut lisäisivät epätasa-arvoa Professori Ulla-Maija Kivikuru: “Älä kuuntele yli kolmikymppisten neuvoja!”

Yliopisto syrjintää vastaan Valtavirtaa vapaalla Vuotoksella Outoa väkeä yhtiökokouksessa Yliopiston Attac haastaa tehokkuusajattelun 0,34 % suomalaista itsekkyyttä Kermakakkujen renessanssi Henkilökuvassa Noam Chomsky: Toisinajattelija riisuu eliittien arvovallan Mitä opittiin Tuomiojan Israellausunnosta syntyneestä jupakasta?

Verkostoituen kohti uusiutuvia energialähteitä Sitvasin vaalimanifesti Punavihreät ehdokkaat esittelyssä Kauneus pelastaa maailman Seljalta barrikadeille eli Kuinka tyttökirja politisoitui Haastattelussa Esko Seppänen: Tervetuloa Eurolandiaan Mitä Göteborgissa tapahtui todella?

Ei tullut pojasta porvaria - vallattujen Järkiporvarien tarina Antikapitalistinen liike kasvaa toisenlainen maailma on mahdollinen WTO kan fly men inte gömma sig!

Briefly in English sarjakuva

Toimenpide 1/2001

PUHEENJOHTAJALTA

Toimenpide 1 / 2001 päätoimittaja Elias Krohn ulkoasu Salla Räsänen ehdokkaiden valokuvat ja sarjakuva Maria Seppälä toimituskunta Ville Holmberg Gerry B. Ilvesheimo Antti Kajas Anna Koikkalainen Pia Kovin Kanerva Kuokkanen Jan Liesaho Katja Matikainen Esa Mäkinen Esa Salminen Aija Salo Jani Saxell Laura Tuominen Risto Widenius paino Tummavuori, Vantaa 2001

Sitvasin puheenjohtaja Laura Tuominen valtaamassa Mannerheimintietä Reclaim the Streets -tapahtumassa viime keväänä.

Kuva Elias Krohn.

Punavihreä vaihtoehto Parin viime vuoden aikana olemme iloksemme saaneet huomata joukkoliikkeiden paluun niin paikallisesti kuin maailmanlaajuisestikin. Ihmiset ovat aktivoituneet paitsi Makasiinien ja Lapinlahden puolustamisessa, myös kansainvälisesti taloudellisen uusliberalismin vastustamisessa. Kolikon toinen puoli on kuitenkin ollut sanan- ja kokoontumisvapauden rajoittamisen uhka; länsimainen demokratia luo keskusteluyhteyttä kansalaisiinsa kyynelkaasulla.

Eräiden tahojen mukaan ylioppilaskunnan ei tulisi sekaantua asioihin, jotka eivät kosketa opiskelijan arkea ja joista ylioppilaskunta ei suoranaisesti itse päätä -tämä kun on hukkaan heitettyä aikaa opiskelijoiden edunvalvontatyöltä. Ei liene yllättävää, että nämä tahot myös mainostavat 40%:n yliopisto-opiskelijoista olevan oikeistolaisia.

Ylioppilaskunta on osa ympäröivää yhteiskuntaa ja maailmaa. Edunvalvontatyö on toki tärkeää, mutta Sitoutumattoman vasemmiston mielestä ylioppilaskunnan tulee olla muutakin kuin vain opiskelijan äänitorvi. Meidän mielestämme HYYn tulee ottaa paikkansa yhteiskunnallisena keskustelunavaajana ja kannanottajana tarpeen vaatiessa myös barrikadeille nousemalla.

Sitoutumattoman vasemmiston juuret ovat syvällä kansalaisyhteiskunnassa ja -liikkeissä. Toimintaamme ohjaavat punavihreät arvot: usko globaaliin solidaarisuuteen ja kestävään kehitykseen. Nämä edustajistovaalit ovat erinomainen tapa varmistaa, että HYYn kantaaottava linja jatkuu ja voimistuu. Siksi Sitvas tarjoaa sinulle punavihreän vaihtoehdon: vaalimanifestin ja 56 ehdokasta, jotka ovat valmiita toimimaan ekologisen ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden puolesta. Äänestä äänekästä äänestä Sitvasia.

Laura Tuominen Sitoutumattoman vasemmiston puheenjohtaja laura.m.tuominen@helsinki.fi

3

Toimenpide 1/2001

Sitvas 2 vuotta HYYn hallituksessa

Mikä muuttui?

Sitvasin asema ja toimintatavat HYYpolitiikassa ovat muuttuneet radikaalisti sitten viime vaalien. Meillä on ollut jo kahtena vuonna edustaja merkittävällä paikalla HYYn hallituksessa. Emme ole enää pelkästään kovaäänisiä idealisteja edarin puhujanpöntössä, vaikka sitäkin toki edelleen. Sitvaslaiset näkyvät ja vaikuttavat nyt monipuolisesti jo päätösten valmisteluvaiheessa.

Hallituksen jäsenellä on paljon tietoa valmisteilla olevista hankkeista ja laaja aloitteidentekomahdollisuus hallituksen sisällä. Hallitusasema tuo kuitenkin myös sokeita pisteitä. Kun hallituksen sisällä ei ole jyrkkiä poliittisia ristiriitoja, alkaa helposti kuvitella että “hyvät asiat” tapahtuvat itsestään.

Tehtävien töiden loputon suo vie hallituksen jäsenten energiaa. Visiointi, oman toiminnan ja HYYn arviointi ja uudelleen ajatteleminen jäävät liian helposti syrjään. Hallituksessa jokainen hoitaa omat vastuualueensa, ja muiden sektorien työhön ehtii paneutua vain vähän.

Yksi sosiaalipoliittisista asioista vastaava hallituksen jäsen ei siis simsalabim toteuta esimerkiksi Sitvasin ympäristö- tai kehitysyhteistyölinjauksia. Edariryhmällä onkin paljon paremmat mahdolli-

4

suudet nostaa keskusteluun uusia ideoita ja vaihtoehtoja.

Myös hallitusryhmiin kuuluvilla edustajiston jäsenillä on oikeus ja velvollisuus valvoa ja arvostella hallitusta. Hallituksen jäsenen ja edariryhmän välillä voisi olla paljon nykyistä enemmän yhteydenpitoa, jotta uudet ideat ja mielipiteet löytäisivät tiensä myös hallituksen esityslistoille ja keskusteluihin.

Sitvaslaisen on nykyisin helppo hengittää HYYssä. Takavuosien kähmintää ja silmien pyörittelyä ei Keskustoimistolla näy. Haluamatta vaikuttaa toivottoman korruptoituneelta väitän, että HYY on mukava ja solidaarinen työyhteisö, jossa on vahva mehenki.

Kääntöpuolena on sisäänpäinlämpiävyys. Ylioppilaskunta muuttuu aktiiville helposti (opiskelija)elämää suu-

Sopo-vastaava Aija Salo osallistui HYYn väreissä Vuotos-soutuun. Kuva Mikko Alakare.

remmaksi asiaksi. Puhutaan kieltä, jota kukaan muu ei ymmärrä, ja sitten ihmetellään kun opiskelijat eivät ymmärrä, miten paljon ylioppilaskunta tekee heidän hyväkseen.

Suurin ongelma HYYssä on työn paljous. Alkuvuodesta hallitus ja sihteeristö sopivat, ettei kavereille saa enää valittaa kiirettä, jottei työ vaikuttaisi rankalta. Niinpä olen sen sijaan sanonut kavereille, että “hyvin menee, mutta nyt on aika paljon kaikenlaista”.

Tänä vuonna hallitusohjelmassa korostuu työhyvinvointi ja tehokkuusyhteiskunnan kritiikki. HYY osallistui Maailman kiireettömään päivään 2.10. Hyvinvointiajat-

telun on kuitenkin näyttävä ensisijaisesti HYYn omassa toiminnassa. Ihmisten on saatava syödä, nukkua ja käydä vessassa. Omien vastuunakkien määrälle on uskallettava asettaa raja. Ylioppilaskunnalla on ikuisuus aikaa toteuttaa projekteja ja tehdä ihmeitä, vaikka aktiiveja ei poltettaisi loppuun yhdessä tai kahdessa vuodessa.

Mitä on saatu aikaan?

Onko Sitvasin hallituksessaolosta ollut hyötyä, onko se muuttanut HYYtä? Monet asiat olisi tehty myös ilman sitvaslaisia. Erityisesti tasaarvo- ja ympäristöasioissa Sitvas on kuitenkin ollut selkeä aloitteentekijä. Viime vuonna tärkeimpiä tällaisia

Toimenpide 1/2001

HYY yritysten rahoittajaksi Opiskelijoille tarjottavien palvelujen kehittäminen Sitoutumattoman vasemmiston ohjelman mukaisesti on tärkeää, mutta lisäksi ylioppilaskunta voisi parantaa maailmaa muillakin tavoin: sen tulisi aloittaa vihreiden, liiketoimintasuunnitelmiltaan ja tavoitteiltaan sopivien yritysten rahoittaminen.

asioita olivat HYYn tasaarvoperiaatteet.

YTHS:n lisäpanostukset mielenterveyteen ovat tapahtuneet HYYn aloitteesta.

HYYn seminaari Seksuaaliset vähemmistöt terveydenhuollon asiakkaina johti seksuaalivähemmistöjen esiinnostamiseen YTHS:llä myös SYL:n kautta. YTHS on päättänyt aloittaa uuden palvelupisteen Viikissä HYYn lobbauksen ansiosta.

HYY saattaa saada ensi vuonna uuden ruotsinkielisten palvelujen toteuttamiseen keskittyvän projektityöntekijän.

HYY nosti kaksikielisyyden keskusteluun keväällä myös yliopiston ja tiedekuntien suuntaan.

Edarissa sitvaslaiset ovat olleet aktiivisimpia puheenvuorojen pitäjiä. Tänä vuonna vaikutettiin erityisesti HYY Yhtymän omistajastrategiaan, johon lisättiin sosiaalista ja ympäristövastuuta korostavia kohtia. Sitvasin edustajien nimet tuppaavat jäämään yhtymäjohdon mieleen, koska ryhmämme uskaltaa rikkoa Yhtymään kohdistuvaa hyssyttelevää konsensushenkeä.

Yhtymään liittyvät asiat valmistellaan usein niin pitkälle bisnespuolella, että edustajistolle ei jää todellista liikkumavaraa. Edari hyväksyi toukokuussa Sitvasin ponnen, jossa toivottiin elämänkatsomustiedosta ja uskonnonopetuk-

sesta tulevan uudessa uskonnonvapauslaissa toisilleen vaihtoehtoisia oppiaineita myös uskontokuntiin kuuluville oppilaille.

Viime vuonna Sitvas vaikutti aktiivisesti HYYn ympäristöohjelman hyväksymiseen.

Vielä pari vuotta sitten Sitvasin ehdotus palkata atktukihenkilöksi sivari herätti närkästystä; nyt HYYssä on kolme sivaria.

Kaikki muutokset ja parannukset eivät tietenkään ole Sitvasin ansiota, eikä yksittäinen ryhmä tai edustaja yksinään saa mitään aikaan edustajistossa tai ylioppilaskunnassa yleensä. Muut ryhmät ovat ihan itse pikkuhiljaa omaksuneet yllättävän paljon vasemmisto-viher-liberaaleja arvoja!

Jokaisen toteutuneen projektin ja kannanoton takana on kuitenkin sitkeää puolestapuhumista ja tietoista toimintaa. Itse toivon, että Sitvas vaikuttaa ylioppilaskuntaan myös ensi vuonna sekä edustajistosta että hallituksesta käsin. Huikean ehdokasmäärän ansiosta ja punavihertyneen opiskelijakunnan äänillä saamme kolmannen kerran peräkkäin vaalivoiton.

Aija Salo HYYn hallituksen sosiaalipoliittinen vastaava vuonna 2001

Ajatus punavihreästä pääomasijoitusyhtiöstä saattaa äkkiseltään kuulostaa absurdilta. Ajatus on kuitenkin hyvin järkevä ja yksinkertainen. Kuten rahoitusmarkkinat yleensäkin, myös tällainen pääomasijoitusyhtiö siirtäisi rahaa niiltä, joilla sitä on, niille joilla sitä ei ole, mutta jotka ovat keksineet hyviä ideoita rahan käyttämisestä. Pienet palveluyritykset, luomutuotanto, maahantuonti kehitysmaista jne. vaativat alkupääomaa sekä kykyä sietää taloudellisesti aluksi syvälläkin pinnan alla uivaa yritystä.

Yksityisillä ihmisillä ei useimmiten ole tähän mahdollisuutta. Siksi sellaiset yritysideat, jotka eivät tähtää vain taloudelliseen voittoon, jäävät perustamatta ja rahoittamatta.

Ylioppilaskunnan tulisi käyttää varojaan ympäristönsuojelua, tasa-arvoa ja vähemmistöjen asemaa parantavan taloudellisen toiminnan edistämiseen. Suurten voittojen sijasta, joihin julkinen ja yksityinen pääomarahoitus yleensä pyrkii, on etsittävä uusia tuotantotapoja.

Aloittavalla punavihreällä yrittäjällä tuskin on helppoa sen enempää taloudellisesti kuin henkisestikään. Punapääomayrityksen olisi siis parasta olla aktiivisesti mukana rahoittamiensa osakeyhtiö- tai kommandiittimuotoisten yhtiöiden hallituksissa. Tästä on etua niin yrittäjälle kuin rahoittajallekin. Paitsi että rahoittajan edustaja tietää, mitä yrityksessä tapahtuu, voi rahoittaja myös osallistua hyvin läheltä yrityksen strategian suunnitteluun. Kun rahoitetut yritykset ovat sitten kunnolla omilla jaloillaan, rahoitusyhtiö myy osakkuutensa ja etsii uusia aloittavia vaihtoehtoyrityksiä.

Pääomasijoittaminen, toisin kuin pankki- ja vakuutustoiminta, ei ole erityisen juridisen huolenpidon kohteena.

Teknisesti pienen, osakkuuksia toisista yrityksistä omistavan yhtiön perustaminen ei ole vaikeaa. Ylioppilaskunnalla on myös pääomaa ja yhteiskunnallista näkemystä, jotka voisi yhdistää parhaiten rahoitusalalla.

Gerry B. Ilvesheimo

Rauhanhenkinen illanvietto Sitvasin, HYYn Vihreiden ja Sosialistiliiton yhteiset bileet edustajistovaalien alla Alina-salissa (Uusi YO-talo) 1.11.2001 Tarjolla rauhanaatetta ja hyvää musiikkia punaisessa, vihreässä ja punavihreässä seurassa.

5

Toimenpide 1/2001

Lukukausimaksut lisäisivät epätasa-arvoa Tänä vuonna yliopistoihin on väläytelty lukukausimaksuja monelta taholta. Rehtori Kari Raivio ehdotti Suomeen ns. koulutussetelijärjestelmää, jossa valtio maksaisi suomalaisten opiskelijoiden lukukausimaksut osittain tietyn pituiselta ajalta. Keväällä 2001 Opetusministeriön kansainvälistä strategiaa suunnitellut työryhmä halusi esittää lukukausimaksuja.

Molempien ehdotusten yhtenä pontimena on ollut halu periä lukukausimaksuja ulkomaisilta opiskelijoilta. Raivio perusteli ehdotustaan myös yliopiston perusrahoituksen vajauksella ja koulutuksen tasa-arvolla (sic!). Hänen mukaansa nykyinen ilmainen

koulutusjärjestelmä on tulonsiirto köyhiltä rikkaille, koska suuri osa yliopisto-opiskelijoista on akateemisesti koulutettujen lapsia. Ilmaisten yliopisto-opintojen sijaan Raivio tahtoi julkisista varoista lisää panostusta peruskouluun.

Lukukausimaksujen salliminen yliopistolaissa ja niiden käyttöönotto lisäisivät koulutusmahdollisuuksien epätasaarvoisuutta dramaattisesti. Se olisi myös raju askel poispäin sivistysyliopistosta, jossa oppimisella ja sisällöllä on itsetarkoitus. Koulutussetelit olisivat vain näennäisratkaisu.

“Seteleillä” rajoitettaisiin opinto-oikeutta, koska koulutussetelien loputtua kaikilla ei

De mortuis verum Yliopiston keskustakampuksen uudelleenjärjestelyistä ei puutu makaaberejakaan piirteitä. Metsätalon mentyä remonttiin joutui mm. teoreettisen filosofian laitos evakkoon Siltavuorenpenkereelle entiseen anatomian laitoksen rakennukseen.

Muuttoon tuli ennakoimaton mutka, kun teoreettisen filosofian amanuenssi ja muutama muu työntekijä ilmoittivat, etteivät missään tapauksessa suostu työskentelemään tiloissa, joissa on aiemmin leikelty ruumiita.

Pulmasta selvittiin tällä kertaa tuottamalla kolmen kirkkokunnan edustajat kauniin

6

kesäisenä perjantai-iltapäivänä ekumeenisessa hengessä siunaamaan tilat, jonka jälkeen ne kelpasivat kaikille.

Toivoa sopii, että liturgisella teatterilla on suotuisa etäisvaikutus myös kaikkiin rakennuksessa vuosikymmenten varrella oppia saaneisiin lääkäreihin.

Teoreettisen filosofian naapuriksi entiselle anatomian laitokselle muutti osuvasti sinänsä yleisen kielitieteen laitos; tämä entinen huippuyksikkö on maailmalla tunnettu nimenomaan panoksestaan korpustutkimuksen alalla.

Risto Widenius

olisi varaa jatkaa opintojaan.

Opintoalan vaihto tulisi lähes mahdottomaksi. Pienituloiset, joiden opintoja välttämätön työssäkäynti hidastaa, kärsisivät erityisesti.

Huonoimpaan asemaan joutuisivat kuitenkin ulkomaiset opiskelijat. Julkisessa keskustelussa ei ole juuri lainkaan kyseenalaistettu sitä, että EU:n ulkopuolelta tulevat opiskelijat joutuisivat maksamaan lukukausimaksut. Opetusministeriötä ja rehtoreita ei näytä kiinnostavan se, että kaikilla ulkomaalaisilla ja maahanmuuttajilla olisi taloudellisesti yhtäläiset mahdollisuudet suorittaa tutkinto Suomessa. Virallisissa puheissa toivottuina ulkomaalai-

sina nähdään vain “huippuosaajat”, joille voitaisiin myöntää stipendejä.

Opiskelijat ansaitsevat yliopistoyhteisössä keskeisemmän paikan. Rahoittajan rooli ei kuulu heille. Tämän päivän opiskelijoiden on vallattava paikkansa yliopistossa takaisin kiinnostumalla koulutuspolitiikasta ja osallistumalla painokkaammin julkiseen keskusteluun. Koulutuspolitiikka ei ylioppilaskunnassakaan ole pelkkää cv-pisteiden keruuta. Vasemmistolaista analyysia koulutuspolitiikan kehityssuunnista tarvitaan.

Aija Salo

På svenska, tack!

HYY on kaksikielinen ylioppilaskunta. Usein HYYn ruotsinkieliset opiskelijat kuitenkin unohtuvat, kun suunnitellaan materiaalin tuottamista, tapahtuman markkinointia tai yhteistyötahoja. Esimerkiksi Studentbladetiin on pidetty viime vuosina paljon vähemmän yhteyttä kuin Ylioppilaslehteen. Useimmat ruotsinkieliset opiskelijat osaavat suomea jonkin verran. Monia asioita on kuitenkin huomattavasti helpompi hoitaa, jos sen voi tehdä omalla äidinkielellään.

Laajempi ruotsinkielisen materiaalin tarjonta ja HYYn väen parempi aktiivinen ruotsinkielen taito madaltaisivat myös ruotsinkielisten opiskelijoiden kynnystä tulla mukaan HYYn toimintaan. Uusi kaksikieli-

syysvaliokunta on parantanut tilannetta jonkin verran. Kaksikielisyysasioiden hoitoon on kuitenkin saatava jatkuvuutta.

Att tvåspråkigheten ofta får ge vika åt andra behov har hittills varit en resursfråga. Ingen i styrelsen eller bland sekreterarna har haft tvåspråkighet som en första prioritet. Fram till början av nittiotalet hade HUS i några år en sekreterare för svenska ärenden. I verkligheten skulle en anställd projektsekreterare även i dag långt billigare än att låta en del av materialet översättas av utomstående.

Aija Salo

Toimenpide 1/2001

Professori Ulla-Maija Kivikuru:

“Älä kuuntele yli kolmikymppisten neuvoja!”

Ulla-Maija Kivikuru on journalistiikan professori Svenska social- och kommunalhögskolanissa. Hän on perehtynyt joukkoviestinnän tilaan sekä Suomessa että ulkomailla, varsinkin Afrikassa. Muun muassa vähemmistöjen kohtelu mediassa on yksi hänen tutkimusaiheitaan.

Kivikuru on huolissaan viestinnän pinnallistumisesta ja toivoo apua tilanteeseen paitsi vaihtoehtomedioista, myös mediakasvatuksen kehittämisestä.

Kun Toimenpide kävi haastattelemassa Kivikurua, hän oli juuri palannut eteläisestä Afrikasta, jossa hän tutki muun muassa kehitysyhteistyön toimivuutta mediakentällä.

“Useimmat Afrikan maat ja ennen kaikkea Etelä-Afrikka ovat sillä tavoin hämmentäviä maita muutenkin kuin mediamielessä, että niissä on monta maailmaa päällekkäin - on pieni urbaani pinta, joka näytätä hyvin samanlaiselta kuin meidän maailmamme, mutta sitten lukuisia kerrostumia, joita voi ehkä kuvailla ‘digitaalikello ja kuokka’ -metaforalla,” Ulla-Maija Kivikuru kuvaa.

“Sellaiset cocktailit ovat aika hätkähdyttäviä ja vievät meidän saksalaiseen logiikkaan opetetun ajattelumme hakoteille. On vaikea muodostaa kokonaisuuksia.”

Suurelle osalle afrikkalaisista mediat ylipäänsä ovat tietenkin ylellisyyttä, eikä niiden

asema arkielämässä ole kovin keskeinen. Radio on tärkein viestintäväline, vaikkakin varsinkin Etelä-Afrikkaan myös ylikansallinen mediateollisuus tekee kovaa vauhtia tuloaan.

“Tämä näkyy ennen kaikkea televisiossa, jonka ohjelmisto on melko kamalaa: ikivanhoja amerikkalaisia elokuvia ja sarjoja, musiikkivideoita ja typeriä talkshow-ohjelmia.

Kotimaista ei paljon muuta ole kuin uutiset ja ajankohtaiset, jotka kyllä julistavat aika lailla erilaista sanomaa kuin viihde ympärillä.”

“Tällaisessa kuviossa esimerkiksi poliittisten instituutioiden toiminta jää valtaosalle kansalaisista aika etäiseksi,” Kivikuru korostaa.

Positiivista kehitystä kuitenkin on se, että Etelä-Afrikassa on jo perustuslaissakin pantu paljon painoa paikallisradio...jatkuu seuraavalla aukeamalla

7

Toimenpide 1/2001

...jatkoa edelliseltä sivulta

toimintaan, vaikkakaan hienot periaatteet eivät tahdo käytännössä useinkaan toteutua.

“Sinänsä ajatus siitä, että viestin viedään lähelle käyttäjiään ja sitä käytetään vapaaehtoisvoimin, on minusta hieno jako lähettäjiin ja vastaanottajiin ei tällöin korostu. Kovin itsenäisiä nämä voimattomat paikallisradiot eivät ole: ne juuttuvat helposti paikallisten päättäjien äänitorviksi.”

Suurimpia ongelmia on nuorison passivoituminen ja syrjäytyminen.

“Nuoret eivät piittaa kehitysretoriikasta, eivät poliittisen muutoksen retoriikasta eivätkä ylipäätään mistään muusta kuin musiikkitäyteisestä formaattiradiosta. Ilmiö on toki ymmärrettävä jokaisen sukupolven ‘lähtötaso’ on se yhteiskunnan vaihe, johon tämä sukupolvi syntyy mutta nuorison passivoituminen ja pinnallinen urbanisoituminen on aika iso ongelma vaikkapa pikkukaupungeissa, joissa

”

Sivistysyliopiston perimä on yliopistossa kyllä aika heikko nykyään; se on tuotantolaitos, ja ammattikorkeakoulun ja yliopiston hajurako kapenee koko ajan.

työttömyysprosentti on 6080. Ja niitä on paljon. Kivikuru kertoo.

Yleisradion asema keskeinen Kivikuru on perehtynyt laajalti myös kotimaiseen tiedonvälitykseen. Hänestä media vaikuttaa meillä myös poliittisena toimijana. Valtavirtaistuminen on ongelma, mutta toisaalta Suomessa on edelleen myös vahva alueviestinnän verkosto. Suurimpana vaarana Kivikuru näkee joukkoviestinnän ‘uutistumisen’.

“Ajankohtaisuus on muuttunut hetkenkohtaisuudeksi.

Silloin ollaan lähteiden ar-

moilla, ei ole aikaa pohtia ja vertailla, ja ilmaisukin on hyvin beesväristä ja muotojen sitomaa.”

Professori Kivikuru tutki aikanaan paljon EU-kansanäänestyksen aikaista tiedottamista ja havaitsi valtamedian edustavan vahvasti EU-jäsenyydelle myönteistä linjaa.

Toisaalta myös keskeiset päätöksentekijäkoneistot olivat samalla kannalla.

“Media elää ristiriidasta.

Tuollaisessa tilanteessa sillä oli hyvin vähän toimintatilaa - ehkä se ei edes sitä vähää käyttänyt, mutta olennaista oli se, että mielipideilmasto oli äärettömän yksioikoinen.”

“Nykyisessä Nato-keskustelussa on aidosti eriäviä mielipiteitä tuoreen terrori-iskun jälkeen ne varmaan vielä terävöityvät. Siinä mielessä medialla voisi olla mahdollisuuskin toimia keskustelun areenana ihan aidosti,” Kivikuru pohtii.

Helsingin Sanomien linja näyttäisi olevan varsin Natomyönteinen, mutta Kivikurun mukaan helsinkiläisillä on taipumus yliarvioida lehden merkitystä. Paristakymmenestä alueellisesta mediailmastosta vain yhdessä tai kahdessa Hesarilla on keskeinen asema.

“Minusta paljon enemmän haasteita pitaisi asettaa Yleisradiolle, jolla on public service -funktionsa. Se on meidän välineemme. Kaupalliset välineet myyvät meitä vastaanottajia journalismin avulla mainostajille. Se on ihan laillista, ja tietysti tällaisillekin välineille voidaan asettaa esimerkiksi eettisiä velvotteita, mutta niiden perustehtävä on toisenlainen kuin public servicen,” Kivikuru korostaa.

Yksi Ulla-Maija Kivikurun erityinen tutkimuskohde on ollut vähemmistöjen käsittely mediassa. Siitä hän ei anna suomalaiselle journalismille kovin korkeita pisteitä.

“Journalismi ei selviä ilman pelkistyksiä, jotka usein luutuvat stereotypioiksi, ja dramatisointi on osa siitä ilmaisukulttuurista, joka mediassa vallitsee. Se kohdistuu kaikkiin, pahiten ns. tavallisiin kansalaisiin, joita media mollaa päivittäin puhumalla heidän päittensä yli ja käyttämällä heitä vain visualisointina.

Tämä on minusta aika iso ongelma,” hän sanoo.

“Suomessa on ollut ruotsinkielisestä vähemmistöstä huolimatta hyvin yhtenäinen

8

Toimenpide 1/2001

kulttuuri. Emme ole oppineet sallivuutta ja elämän monimuotoisuutta. Epäilen, että menemme kohti aika hankalia aikoja niin mediassa kuin muutenkin yhteiskunnassa, kun maahanmuuttajien määrä kasvaa. Media on vielä pystynyt hoitamaan vähemmistöt pitkälti vaikenemalla, mutta raportoinnin sävy saattaa muuttua osin avoimen ksenofobiseksikin. Toivon olevani väärässä.”

Yliopiston sivistystehtävä murenemassa Ulla-Maija Kivikuru pitää tärkeänä, että kansalaiset valpastuisivat valvomaan oikeuksiaan suhteessa medioihin.

“Ehkä tärkein yksittäinen toimenpide on mediakasvatus kouluissa. Se on aika pahasti retuperällä, vaikka suunnitelmia on pilvin pimein ollut jo 20 30 vuotta. Yhdysvalloissa on toiminut jo pitkään myös sellaisia kansalaisliikkeitä kuin esimerkiksi CEM (Cultural Environment Movement), jotka vaativat laadukkaampia mediasisältöjä olematta kauhean moralistisia.

Meillä tällaiset eivät oikein ole ottaneet tulta.”

Kivikuru pitää vaihtoehtomedioita tärkeinä, mutta vielä tärkeämpää on hänestä valvoa valtavirtamediaa.

“Vaihtoehtovälineet käännyttävät jo käännytettyjä, mutta jos ne pystyvät myös organisoimaan kansalaisia toimintaan, ne toki ovat hyvin tärkeitä. Mediateollisuus on varsin konservatiivista, vaihtoehtomedian kautta tulee uusia ideoita ja toimintamalleja.”

Mitä sitten yliopisto tai koulutuslaitokset yleensä voisivat tehdä näiden asioiden edistämiseksi? Mitä vikaa on nykyises-

sä journalistikoulutuksessa?

“Journalistikoulutus, kuten ammattikoulutus, ei usein anna riittävästi tilaa ammatin kritiikille, vaan keskittyy ammattikäytäntöjen välittämiseen uusille sukupolville.

Mutta meillähän vain ehkä kolmannes journalisteista tulee journalistikoulutuksen kautta ammattiin. Journalismi on vapaa ammatti ja hyvä näin. Melkein väittäisin, että tärkeämpää on tuntea yhteiskunta ja kulttuuri kunnolla, hankkia syvälliset tiedot näistä ja ehkä ottaa viestintä tai journalismi sivuaineeksi.”

“Median kannalta minusta vähintään yhtä tärkeää kuin kehittää journalistien koulutusta on monipuolistaa opettajainkoulutusta ja sisällyttää yhä enemmän mediamonitorointia siihen.”

Ulla-Maija Kivikuru suree sivistystehtävän jäämistä lapsipuolen asemaan yliopistoissa.

Sananselityksiä Hyvyys Lopella tapahtuneiden surmatöiden yhteydessä iltapäivälehdet kertoivat otsikoissaan näyttävästi, että murhista syytetyt pojat olivat lähtöisin “hyvistä perheistä”.

Tarkempi perehtyminen asiaan paljasti, mitä perheiden “hyvyydellä” tarkoitettiin: perheet olivat hyvätuloisia. Filosofit ovat jo antiikin ajoista saakka pohtineet hyväsanan merkitystä, mutta nyt kysymys on viimeinkin ratkaistu, vieläpä mahdollisimman kapitalismiyhteensopivalla tavalla: hyvät ovat niitä, jotka pääsevät menestyvään taloudelliseen asemaan.

Hyvä, iltapäivälehdet!

Työmoraali Kesällä Hbl haastatteli suonenjokista mansikkafarmaria, joka kehui venäläisiä ja eestiläisiä poimijoitaan todeten, että niin hyvää työmoraalia ei suomalaisilla tytöillä (!) ole ollut 70-luvun alun jälkeen. Samaan hengenvetoon viljelijä selittää, että poimijoilla on suoritepalkka, joka riippuu suo-

raan kerättyjen korien määrästä.

Ehdotan, että farmari rupeaa maksamaan kiinteää tuntipalkkaa, niin hänellekin valkenee, mitä tarkoittaa työmoraali ja mitä ahneus.

Palvelu VR yhtiöt laajentaa mielenkiintoisesti palvelun käsitettä kaukoliikenteen aikatauluvihkossaan.

Merkkien selityksissä palveluina luetellaan mm. junapuhelin, lasten puuhavaunu, invavaunu ynnä muut hyödylliset palvelut. Jotenkin joukosta hyppää silmille palvelu nimeltä “savuton juna”. Palveluksi toisin sanoen lasketaan se, että jotakin palvelua ei ole tarjolla. Loogistahan olisi ilmoittaa omalla merkillään se, että junassa on tupakkavaunu, eikä päinvastoin. Savuttomuus vain taitaa konsulttien mielissä tuottaa tupakointia edullisemman mielikuvan, vaikka se näin haetaankin negaation kautta.

Elias Krohn Risto Widenius

“Sivistysyliopiston perimä on yliopistossa kyllä aika heikko nykyään; se on tuotantolaitos, ja ammattikorkeakoulun ja yliopiston hajurako kapenee koko ajan. Olennaista on myös se, että opettajien ja tutkijoiden ammattikuvat erkanevat, kun opettajilla ei enää ole aikaa tehdä tutkimusta. Tämä on minusta paitsi surullista myös vaarallista,” Kivikuru painottaa.

Entä olisiko professorilla antaa jotakin kultaista neuvoa opiskelijoille heidän vaelluksellaan informaatioyhteiskunnan sokkeloissa? Yhden hän keksii: “Älä kuuntele neuvoja, varsinkaan sellaisia, joita antavat yli kolmikymppiset!”

Jan Liesaho teksti ja kuvat

9

Toimenpide 1/2001

Helsingin yliopisto julkaisee syksyllä ensimmäisen syrjinnän vastaisen suunnitelmansa. Tähän asti yliopiston tasaarvosuunnitelmat ovat keskittyneet vain sukupuolten väliseen tasa-arvoon, mutta nyt otetaan huomioon syrjinnälle alttiit ryhmät.

Yliopisto syrjintää vastaan Henkilöön liittyvistä syistä johtuva syrjintä merkitsee sitä, että yhtä ihmistä tai ihmisryhmää kohdellaan ilman hyväksyttävää perustetta eri lailla kuin toisia samassa asemassa olevia.

Tietyt ihmisryhmät ovat syrjinnälle alttiimpia kuin niin sanottu valtaväestö, mikä johtuu esimerkiksi etnisestä alkuperästä, kansallisuudesta, ihonväristä tai kulttuuritaustasta, uskonnosta tai vakaumuksesta, iästä, vammaisuudesta, terveydentilasta tai sairaushistoriasta, seksuaalisesta suuntautumisesta tai sukupuoli-identiteetistä.

Suomen perustuslaki kieltää syrjinnän mutta mahdollistaa

niin sanotut positiiviset erityistoimet, joissa erilaiset lähtökohdat huomioidaan.

Syrjintä voi olla joko välitöntä, jolloin kyse on avoimesta vihamielisyydestä ja epätasapuolisuudesta, tai välillistä, jolloin näennäisesti neutraali säännös tai toimintatapa saattaa todellisuudessa tietyt henkilöt epätasa-arvoiseen asemaan.

kaan ei tietoisesti tarkoita pahaa, vaan “näin vaan on”. Esimerkiksi pyörätuolilla on vaikea liikkua useissa yliopiston tiloissa ja Uudella ylioppilastalolla.

Helsingin yliopiston syrjinnän vastainen suunnitelma julkaistaan syksyllä 2001. Yliopiston tulee olla edelläkävijä tasaarvokysymyksissä, eikä sillä ole varaa menettää lahjakkaita ihmisiä sen takia, että nämä

Välillinen syrjintä on usein rakenteellista, jolloin se johtuu esimerkiksi kulttuurista, vakiintuneista toimintatavoista tai fyysisestä ympäristöstä, eikä yksittäistä tahoa voida Nykyisessä järjestelmässä suoraan osoittaa syylolisi täysin mahdollista tentliseksi syrjintään. Ku-

Syrjinnän vastaisessa suunnitelmassa käsitellään mahdollisia syrjintätilanteita ja sitä, miten syrjintää kohdattaessa tulee toimia. Syrjinnän vastainen suunnitelma ei saa jäädä vain hyllyissä pölyttyväksi paperiksi, vaan yliopistolla ta-

Nimetön tenttiminen on tasa-arvokysymys tiä pelkällä opiskelijanumerolla. Nimetön tenttiminen tuntuisi ratkaisevan monta ongelmaa: “pärstäkertoimen” merkitys katoaisi, samoin muu opiskelijoiden ja opetushenkilökunnan suhteisiin liittyvä problematiikka.

Omalla nimellä tenttiminen mahdollistaa kaikenlaisen vallankäytön,

10

joutuvat käyttämään energiaansa perusoikeuksiensa puolustamiseen tai muuten kokevat olonsa liian hankalaksi yliopistolla.

esimerkiksi kauhuskenaarion, jossa professori ahdistelee opiskelijaa ja kieltää kertomasta eteenpäin tai muuten tärkeä tentti ei mene läpi.

Myös kuulustelijalle ennestään tuntemattoman opiskelijan kohdalla nimi kertoo paljon, esimerkiksi sukupuolen ja etnisen alkuperän.

Nimetöntä tenttimistä voikin pitää tässä mielessä tasaarvokysymyksenä.

Totta kai kuulustelijat pyrkivät arvostelemaan suoritusta, eivät ihmisiä, mutta täysi objektiivisuus on mahdotonta. Esimerkiksi Ranskassa nimetöntä tenttimistä pide-

Toimenpide 1/2001

Valtavirtaa vapaalla Vuotoksella “Hei Stadin kundit!

Pitääkö teille tulla opettamaan, miten soudetaan?”

Viiden hengen tiimimme (josta kolme on gimmoja ja vain yksi Stadin kasvatti) alkutaival Vuotos-soudussa on kirvoittanut hymyt naapuriveneen lappilaismiesten suupieliin.

pahtuvaan syrjintään myös rakenteelliseen on konkreettisesti puututtava.

Kanerva Kuokkanen

Kirjoittaja on Helsingin yliopiston tasa-arvotoimikunnan jäsen ja HYY:n sosiaalipoliittisen valiokunnan puheenjohtaja.

täänkin opiskelijan perustavanlaatuisena oikeutena.

Helsingin yliopiston opintojenkehittämisyksikössä nimettömään tenttimiseen suhtaudutaan kriittisesti, sillä yliopiston oppimiskäsityksen mukaan opetuksen tulee olla varsin henkilökohtaisesti räätälöityä.

Ideaalitapauksessa opettaja tuntisi jokaisen opiskelijan ja hänen henkilökohtaiset tarpeensa ja kykynsä, ja esimerkiksi tentit tehtäisiin tältä pohjalta jokaiselle sopiviksi. Eri asia on, miten periaatteet käytännössä toteutuvat.

Kanerva Kuokkanen

Kierrämme siksakkia Kemijoen rannalta toiselle, kun neljä ihmistä koettaa sovittaa vetojaan erämiehen määräämään tahtiin. Kestää hetkisen havaita, että kaksi käsiparia soutaa sittenkin neljää sujuvammin. On kesäkuinen lauantaipäivä, ja eri kansalaisjärjestöjen aktiiveista koottu joukkiomme osallistuu karnevaalihenkiseen mielenilmaukseen Valtavirran ryhmässä.

Soudamme vapaan Vuotoksen puolesta allashanketta vastaan. Kymmenennen kerran järjestettävällä soudulla on nyt makea juhlavuosi: Vaasan hallinto-oikeus on vain pari päivää aiemmin kumonnut Pohjois-Suomen vesioikeuden myöntämän Vuotoksen altaan rakennusluvan ympäristöhaittoihin vedoten. Vuosikymmeniä kestäneessä taistelussa on saavutettu erävoitto.

Puolensataa ihmistä nuorista varttuneisiin ja lappilaisista stadilaisiin kyntää jokea leppoisaan tahtiin kajakeilla, kirkkoveneillä ja soutuveneillä. Aurinko porottaa, vesi kimaltelee, pääskyt lentelevät. Lapin kesä näyttää kauneintaan, hyttysiäkään ei ole kuin nimeksi. Vapaa virta vie venettä vikkelään, pikkuisen pelätty koski osoittautuu kuitenkin odotettua helpommaksi.

Tuntuu vaikealta kuvitella, että Vuotoksen tekoallas upottaisi kaiken sen, mitä veneestä nä-

kyy, ja enemmänkin 240 neliökilometriä soita, peltoja ja metsiä. Mittasuhteet ovat jotenkin niin suuria, että hahmottaminen on liki mahdotonta. Virran varrella näkyy autioituneita mökkejä. Montaa tupaa ei täällä enää asuta, Kemijoki-yhtiön maakaupat ovat olleet mittavia.

Sunnuntaina soudetaan Keminsaarille. Siellä pidetään puheet ja lauletaan laulut, päivitetään allasasian nykytilaa ja luodaan uskoa tulevaan.

Ihmisjoukossa vilisee paikallisten asukkaiden lisäksi vihreän liikkeen veteraaneja Hassista ja Haavistosta Hautalaan. Tunnelma on toiveikas. Vuotoksen allashankkeen uskotaan nyt uponneen lopullisesti, vaikka Kemijoki-yhtiö valittaisikin Vaasan hallinto-oikeuden päätöksestä.

Soutajat saapuvat maaliinsa Pelkosenniemen Suojalan rantaan vähitellen, kiireettä, joenvarren näkymistä nautiskellen. Erämaan rauha rikkoutuu kirkonkylään saavuttaessa: betonisillan juuressa seisovan talon pihalta kuuluu soutajien pilkaksi tarkoitettuja epämääräisiä huutoja. Kymmenien vuosien Vuotos-prosessi on repinyt täällä syviä juopia ihmisten välille.

Parin päivän soutu-urakka on selkiyttänyt minulle, mistä tekoallaskiistassa oikein on kyse.

Vuotos ei ole minulle enää vain abstraktilla tasolla “luontoarvoja”. Se on jokivarren jylhiä metsiä, avaria soita, Keminsaarten törmiin kerrostalojaan rakentavia törmäpääskyjä.

Lappiin pitää päästä takaisin. Ensi kesänä Vapaa Vuotos -liike toivottavasti soutaa lopullista voittoa juhlien.

Anna Koikkalainen Kemijoki Oy jätti korkeimmalle hallintooikeudelle valituksen Vaasan hallintooikeuden päätöksestä kumota Vuotoksen tekoaltaan rakennuslupa.

Ratkaisua voidaan odottaa ensi vuonna.

Vapaa Vuotos -liikkeen kotisivut: http:// personal.fimnet.fi/luonto/ vapaavuotos/

Valtavirta-liike osallistui vaikuttavalla joukolla Vuotos-soutuun.

11

Toimenpide 1/2001

Outoa väkeä yhtiökokouksessa Mitä Perttu Iso-Markku, Antti Kajas ja Elias Krohn tekivät Hartwall Areenalla 21.3.2001?

Toissa kesänä ryhdyin osakesijoittajaksi. Säästöjen pitäminen pienikorkoisella, verollepannulla pankkitilillä kun ei enää tuntunut järkevältä. Kuulun siihen 45 000 harhaanjohdetun piensijoittajan joukkoon, jotka ostivat osakkeita kurssien ollessa korkeimmillaan. Ne, jotka tuolloin ymmärsivät myydä, lähinnä suuret institutionaaliset sijoittajat, keräsivät vastaavasti jättimäiset voitot.

Viime talvena eräät muutkin Sitvas-aktiivit ryhtyivät osakkeenomistajiksi, mutta toisesta syystä: päätimme Perttu Iso-Markun, Antti Kajaksen ja Johan Alénin kanssa lähteä Nokian yhtiökokoukseen vastustamaan yhtiön uutta optio-ohjelmaa.

Viideskin toveri olisi halunnut mukaan, mutta pankki eväsi häneltä osakkeenoston vanhan luottohäiriömerkinnän vuoksi tyypillinen köyhän humanistiopiskelijan ongelma. Yhtiökokoukseen asti meistä selvisi kolme Alénin ollessa vuoteen omana.

12

Mutta mitä optiot ovat ja miksi vastustimme niitä?

Optio merkitsee oikeutta merkitä yhtiön osakkeita ennalta määrättyyn hintaan myöhempänä ajankohtana ja myydä ne sitten samantien tai myöhemmin päivän hintaan. Jos kurssi on noussut, optionsaaja kuittaa voiton itselleen. Jos kurssi on ennallaan tai laskenut, optiot voi jättää lunastamatta. Häviämisen riskiä ei siis ole toisin kuin normaalissa osakkeenomistuksessa.

Optioiden tarkoitus on saada yritysjohtajat ponnistelemaan osakekurssin nostamiseksi ja sitouttaa johtajat yritykseen.

Käytännössä järjestelmä on mennyt överiksi: yhtiöt kilpailevat keskenään sillä, kuka tarjoaa johtajilleen suurimpia optioita, eikä optioetujen määrällä tunnu olevan minkäänlaista ylärajaa.

Tätä kirjoitettaessa esimerkiksi Nokian Jorma Ollila on muuttanut optioitaan rahaksi 410 mil-

joonan markan arvosta normaalin 10 miljoonaa lähentelevän vuosipalkkansa lisäksi ja alemmatkin johtajat yhteensä satojen miljoonien arvosta. Nyt kun osakekurssit ovat alhaalla, suuria lisävoittoja ei ole lähiaikoina luvassa.

Se hyvä puoli optioissa kylläkin on, että niistä maksetaan tulovero, toisin kuin esimerkiksi osinkotuloista, jotka ovat saajilleen täysin verottomia ja joita esimerkiksi Sammon pääjohtaja Björn Wahlroos tienasi viime vuonna 112 miljoonaa markkaa puhtaana käteen. Optionsaaja Ollila on osingonsaaja Wahlroosia parempi veronmaksaja.

Silti Nokian menestyksen hedelmiä voitaisiin jakaa oikeudenmukaisemminkin. Kuvaavaa on, että vain kolme kuukautta uuden optio-ohjelman hyväksymisen jälkeen Nokia ilmoitti 900-1000 työntekijän irtisanomisesta.

Ennen kokousta olimme yhteydessä filosofi Thomas Wallgreniin, joka on vieraillut pariinkin otteeseen UPMKymmenen yhtiökokouksessa esittämässä kritiikkiä, ja europarlamentaarikko Esko Seppäseen, joka hänkin on yhtiökokousten veteraani. Järjestimme myös opintopiirin, jossa optiokysymyksistä alusti tutkija Eero Lehto Palkansaajien Tutkimuslaitoksesta.

Mietimme, protestoisimmeko myös sitä vastaan, että Yleisradion toimitusjohtaja Arne Wessberg nimitetään Nokian hallitukseen. Ylen riippumattomuuden kannalta kun on varsin kyseenalaista, että toimitusjohtaja nostaa Nokialta 35 000 markan kuukausittaista palkkiota.

Nimityksen vastustaminen olisi kuitenkin edellyttänyt vastaehdokkaaksi ryhtymistä, jonka koimme liian vaativaksi.

Yhtiöt kilpailevat keskenään sillä, kuka tarjoaa johtajilleen suurimpia optioita, eikä optioetujen määrällä tunnu olevan minkäänlaista ylärajaa.

Toimenpide 1/2001

epätarkoituksenmukaisuudella.

Palkitseminenhan tapahtuu osakekurssin perusteella, joka kuvaa usein enemmän markkinoilla vallitsevia odotuksia kuin yhtiön tuloksen todellista kehitystä. Ennen optioiden laukeamista johtajat saattavat keinotekoisesti vedättää kursseja luomalla katteettomia odotuksia markkinoille.

Puheenvuoroni huipentui optiojärjestelyjen yhteiskunnallisiin vaikutuksiin: “Isoimmat optioedut ovat niin valtavia, että niitä ei kuluteta yhden sukupolven aikana, vaan ne vaikuttavat yhteiskunnallisen varallisuuden jakautumiseen vielä pitkään.

Syntyy uusi yhteiskuntaluokka, optiorälssi, jolla ei ole kosketusta tavallisen suomalaisen elämään.” Osa läsnäolijoista taputti innokkaasti. Jälkeenpäin luin Talouselämälehdestä saaneeni hieman pitemmät aplodit kuin Jorma Ollila.

“Connecting rich people”

lossa olevasta protestista; olimme toimittaneet vastaesityksemme sihteeristölle pari päivää aiemmin.

Kokous pidettiin Hartwall Areenalla, jossa oli läsnä noin 1700 osakkeenomistajien edustajaa. Kerrankin pääsimme ilmaiseksi tutustumaan tähän Hjallis Harkimon lahjaan Suomen urheilevalle kansalle! Yhtiön järjestämä kahvi- ja piirakkatarjoilu oli tyydyttävä. Julkkistenkin bongaamiseen oli mahdollisuus: piirakoita mutustellessamme ohitsemme käveli expanttivankina tunnettu Seppo Fränti.

Yksi kriittinenkin puheenvuoro kuultiin jo ennen meitä.

Sen piti pienosakas Ritva Siipi, joka on jo kymmeniä vuosia vaatinut enemmän naisia pörssiyhtiöiden hallituksiin.

Hän kiitti Nokiaa siitä, että hänen toiveensa on vihdoin otettu huomioon: yhtiön 8jäsenisessä hallituksessa on nyt yksi nainen. Siipi vaati myös pienosakkaiden edustusta hallitukseen. “Muuten Nokian tunnuslause voidaan muuttaa muotoon: Nokia connecting only rich people”, hän näpäytti.

Kokouksen avasi luonnollisesti pääjohtaja Ollila. Hän esitteli videotykillä kuvia yhtiön uutuuttaan kiiltävistä kännykkämalleista. Omiaan ja muiden optioita hän puolusti ponnekkaasti ja piti niitä “välttämättöminä”. Todennäköisesti hän oli saanut etukäteen tiedon tu-

Tunnelmaa väritti myös meritalainen asianajaja Tuomas Mattila, joka edusti joitakin amerikkalaisia suuromistajia. Hän nousi ylös esityslistan jokaisessa kohdassa ja ilmoitti päämiestensä

vastustavan esitystä. Vastustuksen tarkoitus jäi hieman hämäräksi ja herätti hilpeyttä mies kun ei kuitenkaan vaatinut äänestystä yhdestäkään asiasta. Ilmeisesti tarkoituksena oli varmistaa päämiesten asema mahdollisissa tulevissa oikeudenkäynneissä yhtiötä vastaan.

Tukea pienosakkailta Kun optio-ohjelma tuli käsittelyyn, sain ensimmäisen puheenvuoron. Sihteeri oli etukäteen varoittanut puhumasta yli kahta minuuttia, mutta vaikka käytin puheeseen ehkä nelisen minuuttia, minua ei keskeytetty.

Perustelin esitystämme optioohjelman hylkäämisestä paitsi kohtuusnäkökohdilla ja yhteiskunnallisella oikeudenmukaisuudella, myös optioiden

Toisen puheenvuoromme piti Perttu Iso-Markku. Siinä keskityttiin kiihtyvään optiokilpavarusteluun, jonka taustalla ovat usein suuryritysten keskinäiset sidokset: optioita jakavat yhtiöiden hallituksissa myös toisten yhtiöiden johtajat, jotka kuuluvat omien yhtiöidensä optiojärjestelyjen piiriin. Heidän etunsa mukaista on kiihdyttää kilpavarustelua jakamalla yhä isompia optioita.

Meille tuntematon pienosakas teki toisen vastaesityksen, jossa ehdotettiin optioiden määrän vähentämistä kolmeen neljäsosaan. Me vaadimme yhä koko optiopaketin hylkäämistä. Esitykset asetettiin yhdessä hallituksen esitystä vastaan. Upouudet äänestyslaitteet takkuilivat, eikä esimerkiksi Pertun ääni rekisteröitynyt. Lopulliset

...jatkuu seuraavalla aukeamalla

13

Toimenpide 1/2001

...jatkoa edelliseltä aukeamalta

Reppu, äänestysluvut saimme vasta jälkikäteen: 504 miljoonaa kyllä-ääntä, vajaat 3 miljoonaa ei-ääntä.

Murskatappiosta huolimatta saimme kokouksessa pelkästään myönteistä palautetta.

Useat pienosakkaat tulivat tervehtimään ja kertoivat olevansa samaa mieltä kanssamme. Jos kokouksessa olisi jokaisella läsnäolijalla ollut vain 1 ääni, äänestystulos olisi varmaankin näyttänyt aivan toisenlaiselta. Mutta sehän on vain spekulointia: osakeyhtiöön ei sellainen demokratia kuulu.

Elias Krohn

Osakkeenomistajien Krohn ja Iso-Markku puheenvuorot ovat kokonaisuudessaan luettavissa nettiosoitteessa: http:// www.helsinki.fi/jarj/sitvas/ toiminta.html

kumisaappaat ja leukaparta ELI optiokapinallisten mediareseptio

Tieto, tietotuote, tietokone, tietojenkäsittelytiede, tiedonvälitys, tiedotusvälineet, tiedon valtatie... Aikamme on täynnä “tietoa”, jota eri tavoin käsitellään, välitetään, tuodaan, tuotetaan ja tuotteistetaan.

Tieto on annettua. Tieto, jota ei anneta, ei ole tietoa laisinkaan. Tiedon tuolla puolen ei ole mitään.

Persianlahden sotaakaan ei ollut,sanoi ranskalainen älykkö Jean Baudrillard. Mikä tapahtuu mediassa, tapahtuu jossain “välissä”.

Se ei ole totta muttei taruakaan.

Se on simulaatiota, todellisuuden tekoa ja teeskentelyä. Todellisuus annetaan “ylen”. Mediaympyrä pyörii pyörimistään.

Opiskelijoiden optiokapina ei päässytkään Ylen uutisiin. Olohuoneiden televisionääreille sitä ei siis ollut olemassakaan. Jorma Ollilan mediakasvothan veivät kaiken mediaalisen tilan. Osakekurssit kai notkahtivat taas hiukan.

Ollila kumppaneineen sai taas optioita. Uudet Nokian kännykkämallit ovat taas tulossa. Tämä on todellisuutta mitä uutta?

Täysin tietoisina tempauksemme todellistamistarpeesta tiedotimme siitä sekä etu- että jälkikäteen. Me teimme siitä tietoa, koska media ei välitä muusta kuin tiedosta. Yhden kokouksessa jakamistamme flaiereista otti Suomen Tietotoimiston toimittaja, joka välitti muokkaamansa tiedon suurin piirtein kaikille Suomen pienille ja keskisuurille sanomalehdille. STT, joka puolella nuo kolme valtakunnallista mediavaltaa symboloivaa kirjainta. Joka niemessä ja notkossa siteerattiin samoin sanakääntein pääpuhujaamme Elias Krohnia ja mainittiin uusi iskusana “optiorälssi”.

Suuri ja mahtava Sanoma Osakeyhtiökin oli paikalla. Ilta-Sanomien legendaarinen J.-P. Tikka kirjoitti Sitoutumattoman Vasemmiston opiskelijaryhmän tuoneen kokoustapahtumaan “väriä”. Kokouspäivän aamuna (21.3.) postiluukusta kolahtanut Helsingin Sanomat sisälsi ennakkotietoa “optiokapinallisista”, jotka 0,000002 prosentin äänivallallaan tulisivat äänestyttämään optioista. Iltalehdessä julkistettiin myös opiskelijoiden nimet ja osakkeiden määrä, 112.

Jäljet pelottavat. Seuraavan päivän Hesari käsitteli Nokian huippumoderneja teknologian ihmeitä, äänestyskoneita, jotka eivät toimineetkaan tositilanteessa. Nokian omistajat olivat kuulemma äänestäneet “killa”. Me optiokapinalliset äänestimme tietenkin “ei”, mutta tulos ei rekisteröitynyt. Anyway , lopputulos oli KILLA. Masta Killa!

Elias Krohn areenalla. Kuva Antti Kajas.

14

Suomen suurin naisten viikkolehti Anna huomioi meidät pörssipalstallaan (10.4.). Sijoittavan naisen valintoja seuraava toimittaja Riitta Lehtimäki kuvailee kokouksen tapahtumapaikkaa, Areenaa: “Harmaantunutta väkeä täynnä olevassa jäähallissa ajattelen edustavani nuorisoa, kunnes ohitseni kulkee reppu, kumpisaappaat ja leukaparta. Kokous alkaa.”

Piensijoitttajanaisen vaatiessa lisää naisia Nokian hallitukseen “parikymppiset reppuselkä- ja kumisaapasnuorukaiset taputtavat puheenvuorolle vimmatusti”. Naistoimittaja on aivan innoissaan: “Ilmapiiri sähköistyy, kun kumisaapasmies ilmoittaa omassa puheenvuorossaan vastustavansa Nokian hallituksen esittämiä uusia optio-oikeuksia.” Kumisaappaat ovat selvä kannaotto. Nokia pysyköön lestissään!

Mutta media on huono rakastaja, se harrastaa vain yhden yön juttuja. Kuka muistaa enää optiokapinallisia? Who cares? Mihin vaipui opiskelijoiden sankariteon uljas muisto? Unholaan! Kukaan karitervo tai rubenstiller ei kutsunut vihaisia nuoria miehiä haastatteluunsa, mikään A-studio tai A-kakkonen ei tehnyt meistä ajankohtaisohjelmaa.

Uhkasimme kuitenkin jatkaa toimintaamme. Kuuletteko vielä kaiun? Palaamme areenalle, we’ll be back! Tämänkin jutun tultua luetuksi, hyvä lukija, optioiden vastainen taistelu on taas tullut askeleen lähemmäs... todellisuutta?

Antti Kajas

Toimenpide 1/2001

Yliopiston Attac haastaa tehokkuusajattelun Keväällä Suomeen rantautunut Attac on osa taloudellisen globalisaation ja uusliberalismin vastaista, 1990-luvun loppupuolella virinnyttä kansainvälistä liikehdintää.

Suomen nopeimmin kasvavan kansalaisliikkeen Helsingin yliopiston toimintaryhmä aloitti toimintansa elokuussa.

Toimintaryhmän puheenjohtajan Kaisa Kervisen mukaan akateeminen maailma on varsin luonnollinen ympäristö keskustelun herättelyyn pyrkivälle järjestölle. Uusli-

beralismi näivettää yliopistoa tehokkuusajattelun ja surkealla tolalla olevan perusrahoituksen muodossa.

Kemian laitoksen assistentti ja jatko-opiskelija Kervinen toivottaa opiskelijoiden lisäksi tutkijat ja professorit, vanhat radikaalit mukaanlukien, tervetulleiksi järjestöön.

Maailmankaupan vapauttaminen ja globalisaatio etenevät syksyllä Tukholman TABDneuvotteluiden sekä marraskuun WTO-kokouksen myö-

tä. Yliopiston Attac pyrkii laittamaan kapuloita globaalin kapitalismin rattaisiin muun muassa bileiden, keskustelutilaisuuksien ja opintopiirien muodossa. Myös erilaisten mielenilmausten järjestämisessä aiotaan olla tarvittaessa mukana.

Kivenheitto ei kuulu yliopiston Attacin opinto-ohjelmaan. ”Attac on sitoutunut väkivallattomuuteen. Sen piirissä toimii ihmisiä monilla erilaisilla poliittisilla taustoilla.

Tämä lienee sitä kompromissihakuisuutta, jota monet ääriliikkeet Attacissa karsastavat”, Kervinen toteaa.

Tarkoituksena ei myöskään ole ryppyotsainen yleisvastarannankiiskeys, vaan positiivisten vastausten etsiminen maailmankaupan ekologisiin ja sosiaalisiin ongelmiin. Mukaan kuuluu niin bileiden järjestäminen kuin radikaali kulttuuritoiminta.

“Haluamme saattaa ihmiset ajattelemaan ja ottamaan kantaa ympärillä tapahtuviin asioihin. Esimerkiksi palveluiden ja koulutuksen yksityistämissuunnitelmat koskevat

meitä jokaista, halusimme tai emme.”

Vaikka toiminta on vasta alkuvaiheissaan, Helsingin yliopiston Attacin sähköpostilistalla on jo yli sata nimeä.

Järjestön nopeaa leviämistä Kervinen perustelee turhautumisella julkisten palveluiden yksityistämiseen ja voitontavoitteluun.

“Ihmiset on aivopesty luulemaan, että markkinatalous on vääjäämätön voima, jota ei voi vastustaa. Attac haluaa näyttää ihmisille, että toisenlainen maailma on mahdollinen, jos vain tahtoa löytyy.”

Jani Saxell Yliopiston Attacin sähköpostilistalle pääsee kätevimmin mailaamalla Perttu Iso-Markulle, isomarkk@cc.helsinki.fi.

Lue lisää antikapitalistisesta liikkeestä tämän lehden s. 42 45

Olika nyheter i internet Vaikuttava tietotoimisto är en del av nätverket Independent Media Center, som genom internet verkar i drygt 40 länder. IMC är en totalt oberoende och okommersiell media, vars syfte är att erbjuda en kanal åt nyheter, som annars har svårt att få publicitet.

Alla som känner, att de har något väsentligt att säga om samhälleliga angelägenheter, är varmt välkomna att publicera sina artiklar, eller delta I utvecklandet av verksamheten på adressen: www.vaikuttava.net.

Jan Liesaho

15

Toimenpide 1/2001

0,34 % suomalaista itsekkyyttä Maailman rikkain viidennes jakaa 86 % maailman bruttokansantuotteesta ja 82 % vientimarkkinoista. Köyhimmän viidenneksen on tyytyminen prosenttiin molemmista.

Suurin osa maapallon ihmisistä elää alle kahden dollarin päivätuloilla. Se on alle 14 markkaa. Suomalaisten keskimääräinen bruttotulo on nelisensataa markkaa päivässä.

YK:ssa maat yhdessä ovat katsoneet, että 0,7 % bruttokansantuotteesta on kohtuullinen osuus rikkaiden maiden avustaa köyhempiä.

Kehitysyhteistyöministeri Satu Hassin mukaan hallitusohjelmassa luvataan, että Suomi nostaa kehitysyhteistyövaroja ja tavoittelee YK:ssa sovitun suosituksen mukaista tasoa taloudellisen tilanteen niin salliessa.

“Kun talouskasvu on jatkunut jo useiden vuosien ajan, herää kysymys, mitä edellytetään, jotta katsottaisiin taloudellisen tilanteen sallivan kehitysyhteistyövarojen BKT-osuuden nousun”, Hassi miettii.

Suomen kehitysyhteistyövarat ovat vain kerran, vuonna 1991, saavuttaneet YK:n suositteleman 0,7 prosentin osuuden bruttokansantuotteesta. Sittemmin rahoitus romahdutettiin noin puoleen.

Suomen 0,34 prosentin panostus on OECD:n keskitasoa.

Muiden pohjoismaiden määrärahat ovat pysyneet 0,7 prosentin paremmalla puolella.

Kampanjan suojelija Maija Vilkkumaa:

Suomi pitää YK:ta pilkkanaan

kuva Susanna Kärki

“Köyhien ja rikkaiden välinen kuilu maailmassa on syvä ja syvenee koko ajan.

YK yrittää parhaansa mukaan muistuttaa tästä läntisiä maita, mutta monet maat, muun muassa Suomi ja Yhdysvallat, tuntuvat pitävän koko järjestöä pilkkanaan”, sanoo SYL:n kehykampanjan suojelija Maija Vilkkumaa.

16

“Vai miten muuten on selitettävissä se, että Yhdysvallat toimii jatkuvasti vastoin YK:n suosituksia kansainvälisten kriisien yhteydessä, tai että Suomi laskee kehitys-

apua, vaikka YK on antanut selvästi nykyistä korkeamman suosituksen? Vallalla oleva hymistely ja piittaamattomuus on masentavaa ja loukkaavaa.”

Vilkkumaa on valittu kampanjan suojelijaksi, koska tunnetun artistin uskotaan tavoittavan puheillaan laajemman ja erilaisen ihmisjoukon kuin mihin yksittäisen kansalaisjärjestön tiedotteet pystyvät.

“On tietty niitä, joita se ärsyttää mutta varmaan myös monia, jotka eivät olisi koko

asiaa muuten tulleet ajatelleeksi. Jeesustelun uhallakin on parempi, että tekee edes jotain - tämä on kai se mun tapa vaikuttaa kehitysmaiden asioihin, kun ei tullut mentyä esimerkiksi Lääkärit ilman rajoja -järjestöön”, Vilkkumaa perustelee kampanjan suojelijan rooliaan SYL:n nettisivuilla.

Elias Krohn

Toimenpide 1/2001

Kermakakkujen renessanssi Suomessa budjetin nuorat ovat sellaisten ihmisten käsissä, joita kehitysyhteistyörahoitus ei tunnu kiinnostavan. On aika nurinkurista, että suurin osa eduskunnasta, ja monet ministerit, on kehitys-yhteistyörahoituksen nostamisen puolella, mutta konkreettista suunnitelmaa ei saada aikaiseksi.

Puoluekentällä Kokoomus on ainoa joka selkeästi vastustaa lisärahoitusta, eikä sekään yksimielisesti. Muun muassa ulkoministeri Erkki Tuomioja, tasavallan presidentti Tarja Halonen, valtioneuvos Harri Holkeri, presidentti Martti Ahtisaari, arkkipiispa Jukka Paarma ja SAK:n puheenjohtaja Lauri Ihalainen ovat puhuneet kehitysavun voimakkaasta nostotarpeesta. Monet kansalaisjärjestöt, opiskelijoiden SYL mukaanlukien, kampanjoivat kehyrahojen puolesta.

Valtionvarainministeri Sauli Niinistö on vedonnut siihen, että 0,7 %:n saavuttaminen tarkoittaisi kolmea miljardia markkaa. Miljardit eivät kuitenkaan muilla momenteilla Saulista tunnu niin isoilta, sillä valtionvarainministeriön viimeisen budjettiesityksen mukaan velanmaksuun käytettävän valtion budjetin ylijäämää puolittui aiotusta kuudestatoista alle kahdeksaan miljardiin. Edellytyksiä on, poliittista tahtoa ei.

Esa Salminen Allekirjoita vetoomus kehitysyhteistyömäärärahojen nostamisen puolesta: www.syl.helsinki.fi

Kermakakut on tavallisesti yhdistetty klovnihuumoriin sekä Ohukainen ja paksukainen -elokuviin. Maaliskuun lopussa niistä tuli poliittisen vaikuttamisen keino Suomessakin.

dä asian oikeuteen julkisen kotirauhan rikkomisena. Tapauksen jälkeen valtioneuvosto on täsmentänyt tiedotustilaisuuksiensa turvallisuusohjeita. Turvallisuuspäällikkö Jari Sundqvistin mukaan kakunheitto on nykyisin vaikeampaa, mutta ei silti mahdotonta.

Sundqvist toteaa jokaisen ihmisen pystyvän tekemään minkä tahansa rikoksen kerran elämässään, sen jälkeen näitä tekemisiä rajoitetaan.

“Suomi on kuitenkin vapaa maa, ja toivoisin, että tämä vapaus tässä maassa säilyisi”, hän jatkaa. Kakutuksen poliittiseen vaikuttavuuteen hän kuitenkin suhtautuu varauksellisesti. “Eihän sotkeminen ja ilkivalta vie asioita koskaan positiivisesti eteenpäin.”

kuva Daniel Vera

Valtiovarainministeri Sauli Niinistön ja Maailmanpankin pääjohtajan James D. Wolfensohnin tiedotustilaisuuteen oli päässyt neljä toimittajaksi naamioitunutta aktivistia, jotka tilaisuuden aluksi läimäyttivät kermakakun Wolfensohnin kasvoille.

Niinistön suhteen isku epäonnistui osittain, ja ainoastaan hänen housunsa tuhriintuivat.

Kakuttajat pyrkivät teollaan murentamaan Maailmanpankin arvovaltaa. “Ehkä meidän olisi pitänyt heittää kakulla jotain globaalia tilannetta, mutta se on vähän vaikeaa”, toteaa alikomentaja Marsipaani. Kakuttajat ovat ottaneet valenimet käyttöönsä, koska he haluavat korostaa, etteivät tehneet tekoaan julkisuuden tähden. Vaikka kakuttajat ovat esiintyneet myös omilla nimillään, he vakuut-

tavat ainoan motiivinsa olleen kermakakun heittämisen ilo.

Heidän mielestään on järjetöntä, että tällaisesta asiasta tulee kansainvälinen uutinen.

“Teko ja sen saama julkisuus eivät ole missään korrelaatiossa toisiinsa”, Marsipaani jatkaa.

Maailmanpankin pääjohtaja valittiin kakuttajien mukaan kohteeksi, koska hän on yksi maailmanlaajuisen vallan keskittymiä. Kritiikissään kakuttajat kiinnittävät huomionsa siihen, että Maailmanpankki on hyvin epädemokraattinen järjestö. He haluaisivat nähdä päätäntävallan lähempänä tavallisia ihmisiä.

Wolfensohn ilmoitti iskun jälkeen, ettei hän aio nostaa syytettä. Valtioneuvoston kanslia kuitenkin päätti, tilaisuuden luonteen ja paikan takia, vie-

Lopputuloksena kakuttajat saivat 40 päiväsakkoa ilkivallasta. Tuomion perusteluista tekee mielenkiintoisen se, että niissä raskauttavana asianhaarana mainitaan teon pyrkineen vaikuttamaan poliittisesti. Valtioneuvosto tyytyy tuomioon, mutta kakuttajat aikovat valittaa siitä. Heidän mukaansa tuomion perustelut ovat ristiriidassa perustuslain kanssa.

Euroopassa ja Yhdysvalloissa kakuttaminen on ollut jo pidemmän aikaa suosittua.

Osansa on saanut niin Microsoftin omistaja Bill Gates kuin Ruotsin kuningas Kaarle Kustaa, joka kakutettiin syyskuun alussa. Ruotsin lain mukaan hyökkäyksestä kuningasta vastaan voisi saada jopa kuuden vuoden tuomion, mutta kakuttaja selvinnee sakoilla.

Esa Mäkinen 17

Toimenpide 1/2001

Henkilökuvassa Noam Chomsky

Toisinajattelija riisuu Noam Chomskyn sanotaan olevan maailman lainatuin hengissä oleva ihminen, ja hän on epäilyksettä tämän hetken merkittävin amerikkalainen yhteiskuntakriitikko.

Altavista-hakulaite löytää internetistä 68 363 sivustoa sanalla Chomsky, mutta vertailun vuoksi vain 2012 sivustoa sanalla Hobsbawn, joka on tunnettu ja arvostettu historioitsija. Tästä huolimatta, tai siitä johtuen, Chomskyn kirjoitukset tavoittavat melko suppean lukijapiirin. Suomeksi hänen poliittisia teoksiaan on viime vuosina käännetty vain kaksi.

Hyväksytyimmät saavutukset Chomsky on aikaansaanut kielitieteen saralla. Hän on opettanut niin Harvardissa kuin MIT:ssakin, ja häntä arvostetaan myös psykologina ja filosofina. Hänen kielitieteen saavutuksiaan kuvataan vallankumouksellisiksi, ja häntä pidetään jopa koko modernin kielitieteen perustajana. Nämä meriitit eivät kuitenkaan ole tuoneet hänelle paljoakaan ystäviä yhteiskunnan eliittien taholta.

Chomskyn nykyinen asema, jossa hän luennoi täysille saleille ympäri maailmaa, ei ole tullut ilmaiseksi. Hän syntyi työläis- ja maahanmuuttajaperheeseen Philadelphiassa.

Tästä intellektuellista ilmapiiristä hän imi ne vaikutteet jotka loivat pohjan hänen myöhemmälle toiminnalleen.

Chomsky ei mielellään paljasta paljoakaan perhetaustastaan, koska kokee sen olevan irrelevanttia. Hän on kuitenkin todennut maailmankuvansa vakiintuneen jo 12-vuoti-

18

aana. ”Olen aina ollut häviäjän puolella”, hän sanoo.

Vietnamin sota herätti Chomskyn, kuten monet muutkin, poliittiseen toimintaan. Vuosia hän järjesti keskustelupiirejä kouralliselle ihmisiä ja vältti täpärästi vankilatuomion. Tämä aika antoi kuitenkin Chomskyn itsensä mukaan hänelle paljon. Ei vähiten siksi, että ”pystyi katsomaan itseään aamulla peiliin ilman, että hävetti aivan sietämättömästi”.

Kirjoitusten perusteella Chomskysta saa todella ehdottoman kuvan, mutta hän muistuttaa meitä kuitenkin rajoistamme ja kuolevaisuudestamme, jotka tulee hyväksyä. Kirjassa Noam Chomsky - en politisk biografi hän toteaa: ”Kenelläkään, joka liittyi sodanvastaiseen toimintaan niin myöhään kuin 1965, niin kuin minä, ei ole minkäänlaista syytä olla ylpeä tai tyytyväinen.”

Noam Chomskyn teksteissä kohtaavat samat näennäiset ristiriidat kuin hänen persoonassaankin: se, että hän on juutalainen, ei estä häntä arvostelemasta rajusti Israelin valtiota. Hän määrittelee itsensä ateistiksi, mutta toteaa Talmudin olevan maailman täydellisin teksti.

Hän menestyi, ja menestyy, loistavasti akateemisessa maailmassa, mutta juuri yli-

Toimenpide 1/2001

eliittien arvovallan opistot ovat usein hänen kritiikkinsä keskipisteenä.

Ristiriidat ovatkin itse asiassa vain näennäisiä: Chomskya johdattelee ristiriidoista täysin vapaa looginen moraali.

ky viljelee ahkerasti. Toinen ero ovat viittaukset, joita vilisee tiuhaan. Ne myös usein venyvät kymmenrivisiksi analyyseiksi, joita ei pidä jättää lukematta.

Ensivaikutelma Chomskyn tavasta käsitellä poliittisia aiheita voi kuitenkin olla hämmentävä, ainakin perinteiseen akateemiseen kirjallisuuteen verrattuna. Ensimmäinen ero, johon törmää välittömästi, on kirvoittava satiiri, jota Choms-

Hänen tapansa lähestyä tiettyä teemaa tyrmää takuulla ensimmäisillä kerroilla. Aiheet, ajat ja paikat vaihtuvat tiheään, nivoutuen kuitenkin lopuksi niin vakuuttavaksi kokonaisuudeksi, että vastaväitteet ovat turhia.

Chomskyn väitteet saattavat herättää rajuakin skeptisyyttä, mutta hänen argumenttinsa murtavat lopulta kaiken vastarinnan. Chomskyn ohje lukijalle on kuitenkin: ”Teidän ei tule uskoa kehenkään, ei edes minuun -- Tunnen, että olen onnistunut, jos ihmiset tarttuvat haasteeseeni ja ottavat itse selvää asioista.”

Chomskyn teokset ovat vaativia aivan uudella tavalla, sillä hän kyseenalaistaa kaikki

vallassa olevat olettamukset.

Chomskyn tulkinnat perustuvat moraalisille perusarvoille – seikka, jota hän ei suinkaan peittele. Teoksissaan hän riisuu eliittien arvovallan ja tekopyhyyden kerros kerrokselta jättäen jäljelle vain ruman raadon, ahneuden ja itsekkyyden. Hän saa harvinaisella tavalla esille vallan todellisen luonteen – saavutus, johon vain harva pystyy. ...jatkuu seuraavalla sivulla

Chomsky USA:n terrori-ikuista:

“Lahja kovan linjan oikeistolle” Noam Chomsky kirjoittaa ahkerasti päivänpolttavista teemoista. New Yorkin ja Washingtonin terrori-iskuihinkin hän ehti ottaa kantaa jo pari päivää niiden jälkeen.

Hän kuvailee iskuja “valtaviksi rikoksiksi”.

“Ne eivät ehkä olleet mittakaavaltaan yhtä laajoja kuin monet muut terroriiskut, kuten esimerkiksi Clintonin ohjusisku Sudaniin ilman mitään uskottavaa veruketta, jossa puolet maan lääketuotannosta tuhoutui -- puhumattakaan paljon suuremmista rikoksista, joita muistuu helposti mieleen. Mutta epäilemättä tämä oli hirvittävä rikos. Kuten tavallista, pääasialliset uhrit olivat työtätekeviä ihmisiä: siivoojia, sihteereitä,

palomiehiä jne.”

Chomskyn mukaan hyökkäys voi johtaa hyvin ikäviin seurauksiin palestiinalaisten ja muiden jo ennestään sorrettujen ihmisten kannalta. Myös Yhdysvaltain sisällä sillä tulee olemaan kielteisiä vaikutuksia esimerkiksi kansalaisoikeuksien kannalta ja se saattaa lisätä paineita ohjuspuolustusjärjestelmän kehittämiseksi, vaikka tämän tyyppistä iskua ei pystytäkään järjestelmän avulla ehkäisemään.

“Lyhyesti sanoen, terrori-isku oli kuin lahja USA:n kovan linjan oikeistolle, joka toivoo voivansa käytää väkivaltaa valtapiirinsä kontrolloimiseen.”

Chomsky on huolissaan

USA:n vastareaktioiden mahdollisesti synnyttämästä koston kierteestä. Hänestä on pyrittävä ymmärtämään, mikä rikoksiin on johtanut.

“Jos valitsemme tämän reaktion, meidän on mielestäni syytä kuunnella kokeneen Lähi-Idän -kirjeenvaihtajan Robert Fiskin sanoja — Fisk kuvailee sitä ´pahuutta ja uskomatonta julmuutta, johon nöyryytetty kansa kykenee´. Hän kirjoittaa, että ´tämä ei ole demokratian sota terroria vastaan, toisin kuin maailmalle tullaan seuraavina päivinä uskottelemaan. Kysymys on myös amerikkalaisista ohjuksista, jotka iskeytyvät palestiinalaisten koteihin, amerikkalaisista sotilasheli-

koptereista, jotka ampuivat raketteja libanonilaiseen ambulanssiin vuonna 1996, amerikkalaisista ammuksista, joita satoi Qana-nimiseen kylään, USA:n israelilaisen liittolaisen kouluttamasta libanonilaisesta miliisijoukosta, jotka viiltelivät, raiskasivat ja murhasivat tiensä pakolaisleirien läpi.´”

Elias Krohn

Lähde: Vaikuttava tietotoimisto, www.vaikuttava.net Chomsky-sitaattien käännos: Juhani Yli-Vakkuri

19

Toimenpide 1/2001

...jatkoa edelliseltä aukeamalta

Useat intellektuellit syyttävät Chomskya epätieteellisyydestä. Saadessaan kysymyksen siitä, millä erikoisasiantuntemuksella hän kommentoi yhteiskunnallisia asioita, Chomsky vastasi: ”Aivan samalla kuin Henry Kissinger ja muut ammattilaiset eli en millään. Ainoa ero on, että minä en teeskentele, että minulla olisi sellaista, ja vielä vähemmän, että sellaista tarvittaisiin.” Ihmisillä on oikeus ja mahdollisuus osallistua oman elämänsä ohjaamiseen, mutta se edellyttää, että valta riistetään eliiteiltä takaisin jokaiselle itselleen.

Chomskya on syytetty myös “intellektuellin tradition” pettämisestä, johon hän vastaa: ”Se on totta, olen samaa mieltä. Intellektuelli traditio on myötäillä valtaa, ja mikäli en pettäisi sitä, niin häpeäisin itseäni.” Useat kriitikot pyrkivät mielellään liittämään Chomskyn tutkimukseen myös ”epäteoreettisen” leiman. On totta että Chomskyn perusolettamuksesta – siitä, että ihmiset ovat vastuussa tekojensa seurauksista, jotka he pystyvät ennakoimaan – ei välttämättä saa muokattua hienoa teoriaa tai ideologiaa.

Usein yksinkertaisin keksintö on kuitenkin kaikkein nerokkain.

Epätieteellisyyden lisäksi Chomskya on syytetty myös rakentavuuden puutteesta. Se ei kuitenkaan täysin pidä paikkaansa, vaikka suurin osa hänen tuotannostaan ei olekaan suoranaisesti rakentavaa. Poliittisesti Chomsky sanoo olleensa aina poliittisesti riippumaton, mutta seuranneen ahkerasti eri vasemmistoliikkeiden toimintaa.

Hän on aina kokenut anarkistisen koulukunnan omakseen.

20

Hän hahmottelee maailmaa, jossa valtarakenteiden purkaminen olisi mahdollista. Ihmiset ottaisivat suuremman vastuun itsestään yhteisöinä ja soluina. Valta on kuitenkin ensin palautettava valtiolle, joka on edes jossain määrin demokraattinen, rahalaitoksilta ja monikansallisilta yhtiöiltä, joille se on luisunut.

Chomsky erottelee näin lyhyen ja pitkän aikavälin tavoitteet, mitä hän suosittelee kaikille anarkisteille. Vasta kun valta on palannut edes jossain määrin ihmisille itselleen, voidaan ruveta hahmottelemaan uutta maailmaa: todellista demokratiaa ja vapautta.

Chomsky sanoo usein saavansa turhauttavan kysymyksen epätoivoisilta ihmisiltä: ”Maailma on hirvittävä paikka, ja asiat menevät vain huonommaksi. Mitä meidän pitäisi tehdä? Kerro meille!”.

Osoittamatta ketään sormella Chomskyn mukaan ainoa vastaus on, on aina ollut ja tulee aina olemaan: ”Tehkää sitten jotain, ja pian!”

Tämä lieneekin länsimaisen yhteiskunnan keskeisin ongelma. Valtiovalta nöyrine juoksupoikineen on onnistunut uskottelemaan ihmisille, että heidän ei tule, tai että he eivät osaa, osallistua yhteisten asioiden hoitamiseen. Demokratia, kansanvalta, on kuin onkin harvainvalta.

Jan Liesaho

Kattavaa Chomskyarkistoa ylläpitää Suomen Rauhanpuolustajat, www.rauhanpuolustajat.fi.

Sivulta löytyy myös linkkejä muihin Chomskyarkistoihin; aina ajankohtainen on esimerkiksi www.zmag.org.

Yliopisto ja eläinten oikeudet Ihmisen erityisasemaa eläimiin nähden ei voida perustella rationaalisesti. Eläinten hyötykäyttö on spesismiä eli lajisortoa ja rinnastettavissa esim. rasismiin ja seksismiin, joissa eettisiä arvostelmia tehdään toissijaisten ominaisuuksien perusteella.

Rationaalisen ajattelun tyyssijana yliopiston tulee olla edelläkävijä eläinten oikeuksien tunnustamisessa ja huomioimisessa kaikessa yliopiston toiminnassa. Muuttamalla käytäntöjämme voimme vaikuttaa asenteisiin ja eläinten hyväksikäyttöön yleisemminkin.

Tällä hetkellä Helsingin yliopistossa käytetään 30 000 koe-eläintä vuodessa. Yliopiston koe-eläinlaboratorio kasvattaa eläimiä ja tekee eläinkokeita myös maksullisena palvelutoimintana ulkopuolisille. Palvelutoimintaa voi hyvällä syyllä pitää intentionaalisena eläinko-

keiden edistämisenä.

Pukki puolestaan on päästetty kaalimaata vartioimaan eläinkokeita säätelevässä konsistorin alaisessa koe-eläintoimikunnassa: toimikunta koostuu kuudesta eläinkokeita tekevien tiedekuntien professorista ja dosentista ja kolmesta muusta jäsenestä.

Vähimmäisvaatimuksina eläinten kasvattaminen ja eläinkokeiden tekeminen maksullisena palvelutoimintana ulkopuolisille HY:n koe-eläinlaboratoriossa on lopetettava ja koeeläintoimikunnan koostumusta on muutettava vastaamaan yliopiston normaalia hallintomallia. Koe-eläintoimikunnan toiminnan tulee olla avointa ja päätösten yksityiskohtineen julkisia. Perustavoitteena tulee olla yliopiston täydellinen luopuminen eläinkokeista.

Risto Widenius

Toimenpide 1/2001

Ulkoministeri Erkki Tuomiojan kommentit Lähi-idän tilanteesta Suomen Kuvalehdessä aiheuttivat naurettavat (tai itkettävät) mittasuhteet saaneen kohun, joka antoi malliesimerkin propagandakoneistojen toimivuudesta ja ihmisten tietämättömyydestä.

Mitä opittiin Tuomiojan Israel-lausunnosta syntyneestä jupakasta?

Israelin ulkoministeri Simon Peres sanoi, että Tuomiojan kommentit osoittavat “täydellistä tietämättömyyttä”. Tämä tarkoittaa, että Peresin mukaan Tuomioja on täydellisen tietämätön siitä, että länsimaihin kuuluvan valtion ulkoministerin on harjoitettava ruskeakielistä politiikkaa, eikä laukoa totuuksia asioista, joista pitäisi vaieta mahdollisimman “hyvien” ulkopoliittisten suhteiden vuoksi.

Pari päivää myöhemmin Venäjän ulkoministerin vieraillessa Suomessa Tuomioja kuitenkin muistutti Tshetsheniasta hissuttelemalla, että ruskeakielisyyden taito on tallella. Se onkin välttämätön taito yhteiskunnallisessa val-

tahierarkiassa ulkoministerin tasolla olevalta henkilöltä.

Tuomiojan Israel-lausunto oli kuitenkin erittäin tervetullut, koska se aiheutti julkisuudessa paljon keskustelua. Helsingin Sanomissa oli aikaisemmin tänä vuonna ollut ainakin pari kohtalaisen hyvää kirjoitusta aiheesta, mutta yleisesti ottaen uutisointi Lähi-idästä on huonoa, ja onkin yllättävää, miten paljon Suomesta silti löytyy ihmisiä, jotka ymmärtävät onneksi tilanteen suunnilleen oikein.

Monesti sanomalehdet ottavat jutut AP-Reuters -lähteistä.

Nämä lähteet ovat osa propa-

Mitä Tuomioja sanoi?

Kohua herättäneessä Suomen Kuvalehden haastattelussa (SK 34/2001) ulkoministeri Erkki Tuomioja painotti, että Lähi-idän tapahtumista olisi vihdoin syytä alkaa puhua niiden oikeilla nimillä.

“Minua kauhistuttaa, että Israelin linjana on nujertaa, nöyryyttää, alistaa ja köyhdyttää palestiinalaiset.

Mitä muuta siitä voi syntyä kuin loputonta vihaa.”

“On aika järkyttävää, että jotkut ajavat suhteessa palestiinalaisiin samanlaista politiikkaa, jonka uhreiksi he itse joutuivat 1930-luvulla.”

Positiivista Tuomiojan mukaan oli se, että Belgias-

sa nostettiin äskettäin sotarikoskanne pääministeri Ariel Sharonia vastaan tämän osuudesta Sabran ja Shatilan verilöylyihin Libanonissa vuonna 1982, kuten myös se, että Tanskassa protestoitiin palestiinalaisten kidutuksiin osallistuneen Carmi Gillonin nimitystä suurlähettilääksi.

Haastattelussa Tuomioja näki pieniä merkkejä EU:n Israel-politiikan muuttumisesta tiukempaan suuntaan, mutta ei halunnut tehdä pitkälle meneviä johtopäätöksiä.

“Mikään muu maa kuin Israel ei olisi voinut toimia samalla tavalla näin kauan”, Tuomioja korosti.

...jatkuu seuraavalla sivulla

21

Toimenpide 1/2001

...jatkoa edelliseltä sivulta

gandakoneistoa, jonka tarkoituksena on salata esimerkiksi yhdysvaltalaisilta veronmaksajilta, että heidän rahoillaan tapetaan palestiinalaisia.

Aluksi Tuomiojan kommentti aiheutti lähinnä täysin hölmöjen vastareaktioiden tulvan, ja parempia reaktioita saatiin odottaa pari päivää.

Ehkä rajuin vastareaktio tuli Ruben Stilleriltä, joka sanoi välinsä poikki Erkin kanssa ja ilmoitti kannattavansa “vasemmistolaista siionismia”.

Koska Stillerin näkemys konfliktista heijastelee monien propagandakoneiston armoille joutuneiden suomalaisten näkemyksiä, on syytä tehdä selkoa siitä, miksi se on ehdottoman väärä tulkinta.

Uskottavia tulkintoja aiheesta löytyy esimerkiksi eräiltä vasemmistolaisilta rabbeilta, useimmilta politiikan tutkijoilta ja palestiinalaisilta sekä juutalaisilta rauhanaktivisteilta. Näitä henkilöitä muut juutalaiset tietysti haukkuvat isänmaanpettureiksi.

Stillerin näkemyksessä mättää jo se, että siinä vasemmistolaisuus on yhdistetty sionismiin, joka on kansallisuusaate. Minkäänlaista nationalismia ei saa

kuitenkaan sekoittaa kriittiseen poliittiseen ajatteluun, koska muuten ajattelun kriittisyyden aste laskee erittäin jyrkästi. Jos kansallismielisyydestä ei luovuta, ei holokaustista ole opittu mitään.

Avain Lähi-Idän tilanteen käsittämiseen on “vasemmistolaisten” israelilaisjohtajien tavoitteiden ymmärtäminen.

Ehud Barak saavutti pääministerikaudellaan valtaisan propagandavoiton ja tuhosi ihmisten uskon rauhaan antaessaan ymmärtää, että Jasser Arafat torjui hänen “avokätisen” rauhanehdotuksensa. Barakin tarjouksessa olisi ollut vaatimuksena jakaa Länsiranta ja Gaza ‘kantoneihin’.

Palestiinalaiset rauhanaktivistien ja politiikan tutkijoiden tuella ovat kuitenkin sitä mieltä, että Barakin “rauhantarjous” ei ollut lainkaan avokätinen. Kun otetaan huomioon Barakin kauden kovat otteet esimerkiksi kolmessa viikossa tapettiin sata palestiinalaista joista kolmannes lapsia; tieyhteydet muurattiin umpeen, mikä johti esimerkiksi sairaaloiden toiminnan pysähtymiseen jne. on täysin käsittämätöntä, että sama mies tarjoaisi palestiinalaisille avokätisiä rauhansopimuksia.

Jos kansallismielisyydestä ei luovuta, ei holokaustista ole opittu mitään.

Tällainen rauhansopimus olisi täysin vastakkainen sen linjan kanssa, jota Yhdysvallat ja Israel ovat noudattaneet jo monia vuosikymmeniä. Itse asiassa Yhdysvaltain ulkopolitiikassa “avokätisten” rauhansopimusten tarjoaminen on vanha keino huiputtaa ihmiset. Sitä on käytetty esimerkiksi Milosevicia, Saddamia ja keisari Hirohitoa vastaan.

Barakin tausta on hyvin samantyyppinen kuin nykyisen pääministerin Ariel Sharonin. Barak ihailee avoimesti Ben Gurionia, jonka johdolla palestiinalaiset ajettiin aikanaan pois kodeistaan.

Barakin ja kumppaneiden suunnitelmista kertoo paremmin Barakin neuvottelijan lausunto, jonka mukaan tarkoituksena on luoda jonkinlainen neokolonialistinen suhde Israelin ja palestiinalaisten alueiden välille.

Ja juuri siltä nykyinen suhde hyvin pitkälle näyttääkin.

Tämä olisi käsittämätön tulos, mikäli kaikki osapuolet todella pyrkisivät rauhaan. Rauhanprosessi on siis vain jonkinlainen kolonialisointiprosessi. Monet rauhanaktivistit vastustivatkin esimerkiksi Oslon sopimusta, joka oli oikeudenmukaisen rauhan vastainen, ja moittivat Arafatia siitä että hän ilmeisesti kalasteli mainetta suostumalla siihen.

“Vasemmistolaiset” kieroimpia Olisi myös naiivia uskoa että palestiinalaiset tahot yrittäisivät valloittaa Israelin itsemur-

22

haiskuillaan. On varmasti ollut jo kolmenkymmenen vuoden ajan selvää, että kaikki arabimaat yhdessäkään eivät saisi valloitettua maailman suurimpiin sotilasmahteihin kuuluvalta Israelilta neliösenttiäkään maata. Mieletön väkivalta nousee epätoivosta ja sairaasta uskonnollisuudesta. Miksi esimerkiksi eurooppalaiset eivät auta tarpeeksi ja painosta superroistovaltio USA:ta?

Palestiinalaisten joukossa on niitä, jotka haluaisivat tappaa kaikki juutalaiset, mutta jopa Hamas-järjestön johtajan virallinen linja on, että heille kelpaisi myös viidenkymmenen vuoden kurjuuden ja sorron jälkeen YK:ssa kaikkien osapuolten hyväksymä rauhansopimus.

Mitä tulee palestiinalaisten luottamukseen omia johtajiaan kohtaan, kannattaa muistaa, että Intifada II on suunnattu osittain myös Arafatia vastaan. Eikä pidä unohtaa Palestiinan talouseliitin suhteita Israelin kapitalisteihin.

Israelin johtajat olisivat saaneet rauhan jo kolmekymmentä vuotta sitten - jos olisivat halunneet - kaikkien osapuolten allekirjoittamalla YK:n rauhansopimuksella. Israelin kansa on ollut pitkään tällaisen rauhan kannalla. Israelin johtajat ovat kuitenkin johtaneet kansaansa harhaan äärinationalismillaan propagandan tukemana. 70-luvulla Yhdysvaltain silloinen ulkoministeri

>

Toimenpide 1/2001

Verkostoituen kohti uusiutuvia energianlähteitä

kuva Elias Krohn

Ydinvoiman vastainen liike joutui jälleen kerran järjestäytymään puolustustaisteluun, kun Teollisuuden Voima jätti viime vuonna hakemuksensa viidennen ydinvoimalan rakentamiseksi. Joulukuussa 2000 joukko ympäristö- ja kansalaisjärjestöjä sekä poliittisia nuorisoja naisjärjestöjä kokoontui yhteen järjestämään ydinvoiman vastaista mielenosoitusta. Tästä sai alkunsa Valtavirta-verkosto, johon kuuluu tällä hetkellä noin 40 järjestöä sekä yksityisiä kansalaisia. Myös Sitvas on ollut mukana aivan alkumetreistä lähtien.

energiansäästöön ja uusiutuviin energialähteisiin. Verkoston huhtikuussa Tshernobylin ydinvoimalaonnettomuuden muistopäivänä järjestämä suurmielenosoitus sai laajasti julkisuutta osakseen.

Valtavirran toimintaan kuuluvat mm. seminaarit, mielenosoitukset ja korttikampanjat kansanedustajille. Ydinvoimaa vastustavat naiset voivat myös halutessaan protestoida lisäydinvoiman rakentamista vastaan ryhtymällä synnytyslakkoon. Lisätietoja Valtavirtaverkostosta löytyy sivuilta www.ydinvoima.net.

Yli 3000 ihmistä osoitti mieltään ydinvoimaa vastaan

Valtavirta vaatii Suomen ener- Helsingissä viime huhtikuussa, kun Tshernobylin giastrategian perustamista onnettomuudesta oli kulunut 15 vuotta.

> Henry Kissinger hyväksyi Israelin rejektionistisen linjan, ja Persianlahden sodan jälkeen myös lähes koko Eurooppa.

Oikeistolaisten ja vasemmistolaisten israelilaispoliitikkojen ero on vain siinä, että vasemmistolaiset ovat kierompia ja hienostuneempia, kun taas oikeistolaiset laittavat tulivoimaa peliin. Todelliset vasemmistolaiset löytyvät politiikan ulkopuolelta palestiinalaisten ja juutalaisten (usein yhteisistä) rauhanliikkeistä.

Tuomiojan Israel-lausunnon aiheuttama kohu antaa jotain vihjettä siitä, miten kieroutunut näkemys ihmisillä on maailman tapahtumista ja miten tehokkaita propagandakoneistot ovat. Ongelmana on, että valtaväestön seuraamat tiedotusvälineet ovat joko suurten yhtiöiden tai valtioiden omistuksessa. Ongelma on myös se, että johtajia ja kapitalisteja

Laura Tuominen

nuoleskelevat intellektuellit eivät auta tietämätöntä kansaa.

Sananvapaus tarkoittaa käytännössä sitä, että asioiden objektiivinen ja relevantti tiedottaminen jää marginalisoitujen kriittisten tiedotusvälineiden (tai tutkija Olli Tammilehdon sanoin: ”oikean median”) erikoisalaksi.

Toimiva demokratia vaatii toimivat tiedotusvälineet, ja toimivat tiedotusvälineet taas vaativat post-kapitalistisen ja post-statistisen yhteiskunnan.

J. S.

Argumentit sotaa ja uusliberalismia vastaan toisenlaisen maailman puolesta kuukausittain

Z-magazinen Mideast Watch -linkkilista sisältää paljon erilaisia näkemyksiä lähi-idän konfliktista: www.zmag.org/ Propagandakoneistoista kertovista kirjoista klassisimpia on varmaan Edward S. Hermanin ‘Manufacturing Consent’.

VIIME NUMEROISSA käsitelty mm.

Globalisaatio, Terrorismi, Talouskriisit, Militarismi, Ympäristö, Antikapitalismi, Göteborg. Attac, GATS-sopimus, WTO, IMF, Ydinvoima, G8, Genova Vuositilaus (11 n.) 100mk 1/2vuotta (6 n.) 60mk MURROS, PL 288, 00171 HKI. P. 09-278 2244 murros@sosialistiliitto.org www.sosialistiliitto.org/murros/

23

Toimenpide 1/2001

VAALIMANIFESTI 2001 Sivistysyliopisto!

Vammaisella on oikeus opiskella

○ ○ ○ ○ ○ ○

Eri tavoin vammaiset opiskelijat on otettava paremmin huomioon yliopistossa sekä HYYn ja sen alaisten järjestöjen tilaisuuksissa ja tiedotuksessa.

Vammaisten opiskelun edellytykset on turvattava luennoilla ja tenteissä.

24

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

○ ○ ○ Erityisesti köyhimpien opiskelijoiden tilanne vaatii korjaamista. Korkeampi opintoraha ja riittävä, ympärivuotinen asumislisä ovat välttämättömiä. Opiskelijoille on myönnettävä toimeentulotukea samoin perustein kuin muillekin ihmisille. On väärin, että opiskelijat velvoitetaan elämään lainarahalla.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Tasa-arvo Yliopiston tasa-arvoyhdyshenkilöiden verkosto on saatava toimimaan. Sukupuolten epätasa-arvo on todellisuutta myös akateemisessa maailmassa. Naiset saavat miehiä vähemmän palkkaa, ja heidän on vaikeampi edetä urallaan kuin miesten.

Miehiä suosivista käytännöistä, kuten kutsuprofessuureista, on luovuttava. Sukupuoliroolit rajoittavat myös miehelle hyväksyttyjä toiminta- ja elämäntapoja. Yliopistolla ja opiskelijoiden kesken esiintyy myös seksuaalista häirintää. Se on vääristynyttä vallankäyttöä, johon pitää puuttua heti.

Seksuaaliset vähemmistöt Naispareille ja miespareille kuuluvat yhtäläiset oikeudet nais-miesparien kanssa, kuten oikeus adoptoida lapsia.

Haluamme edistää lesbojen ja homojen sekä bi- ja trans-ihmisten näkymistä ja hyväksymistä opiskelijoita lähellä olevissa yhteisöissä, kuten yliopistossa, YTHS:ssä ja HOAS:ssä.

Terveys

○ ○ ○

Opiskelijoiden lisääntyneet mielenterveysongelmat johtuvat osaksi yliopiston ja työelämän tehokkuuspaineista ja jatkuvasta menestymiskilpailusta. Jonotusajat YTHS:n mielenterveyspalveluihin ovat sietämättömän pitkät. Kuntien rahoitusosuutta YTHS:stä tulee nostaa ja yhteistyötä kuntien kanssa lisätä niin, ettei opiskelijoita pallotella paikasta toiseen. Opiskelijoiden käyntimaksuja ei saa korottaa, vaan mahdolliset korotuspaineet pitää kohdistaa jäsenmaksun yhteydessä maksettavaan YTHS:n perusmaksuun. Hammashoidon saatavuutta pitää parantaa.

○ ○ ○

○ ○ ○ ○ ○

Perheelliset opiskelijat taiteilevat lastenhoidon ja opiskelun välillä. Tiedekuntien ja laitosten pitää ottaa huomioon perheellisten opiskelijoiden tarpeet joustavasti. Yliopiston pitäisi lähteä mukaan HYYn lapsiparkkihankkeeseen.

Opiskelijan toimeentulo

○ ○ ○

Opiskelijan perhe

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○○

○ ○ ○ ○

Yliopiston keskeisimmät tehtävät ovat tutkimus, koulutus ja sivistys. Omalle erikoisalalleen koulutettujen on osattava katsoa maailmaa myös laajemmasta näkökulmasta. Sivistys merkitsee ihmisen tulemista tietoiseksi itsestään ja maailmasta, jossa elää.

Uusliberalistinen yliopistopolitiikka korostaa liikaa muodollista koulutustehtävää sivistystehtävän kustannuksella.Tulosvastuuajattelu ei sovi yliopistoon. Yliopiston rahoitus on turvattava julkisista varoista. Opetuksen ja tutkimuksen on oltava riippumatonta yksityisestä rahoituksesta. Suomalaisen hyvinvointivaltion yksi keskeinen piirre on jokaisen mahdollisuus kouluttautua itseä kiinnostavalle alalle varallisuudesta ja sosiaalisista lähtökohdista riippumatta. Tästä on pidettävä kiinni. Lukukausimaksut kaikissa muodoissaan on torjuttava jyrkästi. Yksityiset yliopistot murentaisivat tasa-arvoisia koulutusmahdollisuuksia. Koulutusta ei pidä kohdella Maailmankauppajärjestön (WTO) kilpailusääntöjen alaisena markkinahyödykkeenä. Opiskelijoiden oikeusturva on otettava huomioon tenteissä ja opintojen rekisteröinnissä. Nimetöntä tenttimistä on kehitettävä.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Toimenpide 1/2001

Energiansäästöä ja tuulivoimaa Ympäristömme ei kestä jatkuvaa talouskasvua. Yhteiskunnan tulee panostaa aktiivisesti energiansäästön ja uusiutuvien energiamuotojen kehittämiseen. Ydinvoima on riski, jota emme halua ottaa. Ylioppilaskunnan ja HYY Yhtymän tulee lisätä ekosähkön käyttöä sekä olla energiansäästön ja ympäristöystävällisyyden edistämisen eturintamassa.

Ruoka on poliittista

Ponnekkaampaa ympäristötoimintaa

Unicafen on tarjottava ensisijaisesti lähellä tuotettua ruokaa sekä luomu- ja reilun kaupan tuotteita.

Tehomaatalouden tuotteista, kuten broilerista ja viljellystä kalasta, on luovuttava. Ylikansallisten riistoyhtiöiden merkkejä ei ylioppilaskunnan ravintoloissa tarvita.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

○ ○ ○

Eläinten pidon epäkohdat ovat syntyneet ideologiasta, joka ei tunnusta eläimille minkäänlaista itseisarvoa. Helsingin yliopistossa käytetään yli 30 000 koeeläintä vuodessa. Geeniteknologian uudet menetelmät ovat lisänneet voimakkaasti esimerkiksi hiirten käyttöä. Yliopiston on sitouduttava koe-eläinten käytön vähentämiseen.

Joukkojen osallistuvaa demokratiaa Elävät ja avoimet kansalaisliikkeet ovat demokratian elinehto. Edustuksellinen päätöksenteko ei yksinään riitä. Ihmisten vaikutusmahdollisuuksia on kehitettävä esimerkiksi kansanäänestyksillä ja perustamalla kaupunginosavaltuustoja. Kokoontumis- ja sananvapaus on turvattava ○ ○ ○ - emme halua poliisivaltiota.

Talouden globalisaatioon voi vaikuttaa Globalisaatio etenee pääasiassa talouden asettamien ehtojen mukaisesti, vaikka se on myös poliittinen, sosiaalinen, kulttuurinen ja teknologinen ilmiö. Nyt sitä luonnehtii ylikansallisten yhtiöiden ja epädemokraattisten kansainvälisten järjestöjen, kuten WTO:n ja IMF:n, vallankäyttö ohi poliittisen päätöksenteon. Suuren rahan ylivallan on loputtava.

Rahaa kehitysyhteistyöhön Köyhien maiden ongelmat johtuvat pitkälti maailmantalouden epäoikeudenmukaisista rakenteista, jotka palvelevat länsimaiden taloudellisia etuja. Kehitysyhteistyö ei poista ongelmien syitä, mutta hoitaa oireita. Suomen mitättömät kehitysyhteistyömäärärahat on nostettava ainakin YK:n edellyttämään 0,7 prosenttiin bruttokansantuotteesta. Köyhien maiden velat on annettava anteeksi. Kehitysyhteistyömäärärahojen osuutta myös HYYn budjetissa on nostettava. Meillä on varaa siihen. Lisäresurssit voidaan käyttää esimerkiksi osallistumalla JYYn uuteen kehitysyhteistyöprojektiin Intiassa.

>25

○ ○

○ ○ ○ ○

Kohtuullisen asumisen ja toimeentulon yhtälö on opiskelijalle nykyään mahdoton. HOAS:n pitää ostaa rohkeasti vanhoja rakennuksia opiskelija-asunnoiksi. Uusien asuntojen pitää olla kohtuuhintaisia. HOAS voisi kokeilla uusissa kohteissaan ekorakentamista. “Palvelua” HOASilla: puhelinjonotus maksaa, sähköposteihin ei vastata ja asuntojen tietoliikenneyhteydet takkuilevat.

Eläinten välineellistäminen lopetettava

○ ○ ○ ○

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Ympäristöasiat eivät ole nykyisin juuri kenenkään vastuulla HYYssä. Ylioppilaskuntien yhteiskampanjoihin ei ole panostettu. Ratkaisu voisi olla ympäristösihteerin palkkaaminen. Yliopiston pitää laatia ekotase eli arvioida kaikkea toimintaansa ympäristönäkökulmasta.

Paikallinen kaupunkisuunnittelu on ympäristöpolitiikkaa, jolla on maailmanlaajuisia vaikutuksia. Yksityisautoilun suosiminen pitää lopettaa; kaupunki kuuluu ihmisille, ei autoille! Helsinkiin on luotava kävelykeskusta ilman autotunnelia. Toimivat joukkoliikenneyhteydet ja kattava pyörätieverkosto ovat yliopiston ja HYYn yhteinen etu. Ihannetulevaisuudessa joukkoliikenne on ilmaista kaikille.

Opiskelija tarvitsee kodin

○ ○ ○ ○ ○

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

○ ○ ○ ○ ○ ○

○ ○

Toimenpide 1/2001

○ ○ ○

HYYn pitää ottaa osaa yhteiskunnalliseen keskusteluun painoarvonsa edellyttämällä tavalla. Perisuomalaista konsensusta järkyttävät uudet avaukset ovat aina olleet ylioppilaskunnan leipälaji. HYYn tulee vaikuttaa aktiivisemmin pääkaupunkiseudun kuntien päätöksentekoon sekä suoraan päättäjiä lobbaamalla että yhteistyöllä kansalaisjärjestöjen kanssa.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Todellista turvallisuutta ei saavuteta varustautumalla tai kostoiskuilla. On toimittava aktiivisesti sellaisten sosiaalisten rakenteiden muuttamiseksi, jotka ylläpitävät eriarvoisuutta yhteiskunnassa ja koko maailmassa. Suomen ujuttaminen hyökkäysliitto Natoon on lopetettava. Päämäärämme on kaikkien armeijoiden lakkauttaminen ja maailmanrauha. HYY tukekoon tavoitetta omalta osaltaan työllistämällä enemmän sivareita.

Valtaa kaikille! ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Kulttuuri kuuluu kaikille

HYYn kulttuuritoiminta elää erityisesti 195070-lukuihin verrattuna melkoista hiljaiseloa.

Osa kulttuurivaliokunnan voimavaroista on si○ ○ ○ dottu akateemisten puku- ja poseerausjuhlien järjestämiseen, kun tarvittaisiin aktiivista kulttuuritapahtumien järjestämistä ja tukemista.

HYYn tulisi panostaa erityisesti kokeelliseen taiteeseen, poikkitaiteellisuuteen ja mahdollisuuksien tarjoamiseen tuoreille kyvyille, kaikkeen siihen mikä jää markkinalakien hallitsemalla kulttuurin kentällä katveeseen.

Edustajiston on muututtava kumileimasimesta aktiiviseksi toimijaksi. Edari voisi parhaimmillaan olla elävä keskustelufoorumi, jossa asioista päätettäisiin avoimesti ja julkisesti. Tämä antaisi myös oppositiolle enemmän mahdollisuuksia vaikuttaa. Valtaa ylioppilaskunnassa tulisi myös hajauttaa valiokuntiin, työryhmiin, järjestökentälle tai jopa jäsenäänestyksiin. Opiskelijan on voitava vaikuttaa ylioppilaskunnassa hyppäämättä broilerikoneistoon. Yliopiston rakenne pohjautuu tulevaisuudessa Viikin, Meilahden, Kumpulan ja keskustan kampusalueisiin. Opiskelijoiden vaikutusmahdollisuudet yliopistonhallinnossa pitää taata myös rakenteen muuttuessa. Kaukaisempien kampusten palvelut on turvattava. Ylioppilaskunnan toimintaan pitäisi saada opiskelijoita tasaisesti eri kampuksilta.

Ylioppilastalot ylioppilaille!

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

HYYstä vaikuttaja!

Rauhaa!

Kaksikielisyys HYY on kaksikielinen ylioppilaskunta, mutta se ei näy juuri missään. Ruotsinkielisten palvelujen ja materiaalin tuottaminen asetetaan vastakkain muiden rahareikien kanssa. Ylioppilaskunnan ja HYY Yhtymän pitää tarjota enemmän ja korkealaatuisempaa tietoa palveluistaan ruotsiksi. Tiedekuntien on osoitettava riittävästi resursseja ruotsinkieliseen opetukseen ja ohjaukseen.

○ ○ ○ ○ ○ ○

○ ○ ○ ○ ○

○ ○ ○

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Pakolaisuuden syyt juontavat usein juurensa länsimaiden talous- ja etupiiripolitiikasta. Puheet elintasopakolaisuudesta on syytä heittää romukoppaan. EU ja Suomi haluavat sulkea rajansa sellaisilta pakolaisilta ja siirtolaisilta, jotka eivät hyödytä länsimaita taloudellisesti. Maahanmuuttajat ovat rikkaus. Erilaisista kulttuureista tulevien on voitava kokea tulevansa hyväksytyiksi Suomessa.

Yliopistossakin esiintyy etnistä syrjintää ja rasismia. Maahanmuuttajaopiskelijoiden tarpeet on otettava paremmin huomioon yliopiston ja ylioppilaskunnan toiminnassa, esimerkiksi tiedotuksessa. HYYn on otettava voimakkaasti kantaa rasismia ja kaikenlaista syrjintää vastaan.

>

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Suomeen mahtuu enemmän erilaisuutta

Palveluja, ei sijoittamista Ylioppilaskunnan omistama HYY Yhtymä tuottaa, paitsi korvaamattoman tärkeitä opiskelijapalveluita, myös ylioppilaskunnan toiminnan perusrahoituksen. Tulevienkin opiskelijasukupolvien toimintaedellytykset voidaan turvata ainoastaan huolellisella taloudenpidolla. Yhtymän bisnesruuvia on kuitenkin kierretty jo liian tiukalle.

Kaavailtujen sijoitussalkkujen sijaan Yhtymän miljoonapääomia tulisi käyttää HYYn jäsenille suunnatun palvelutoiminnan laajentamiseen. Opiskelijaedustajien vaikutusmahdollisuuksia HYY Yhtymän hallinnossa tulee parantaa.

○ ○ ○

Vanha ylioppilastalo on palautettava opiskelijoiden olohuoneeksi ja kulttuuritilaksi. Yritystilaisuuksien sijaan Vanhalla tulee panostaa siihen, että opiskelijat kokisivat sen jälleen omakseen. Opiskelijahintaisen oluen, siiderin ja Reilun kahvin lisäksi myös asiakaspalvelua tulee kehittää. Vanha on luonteva paikka opiskelijajärjestöjen ja ylioppilaskunnan järjestämille tapahtumille sekä muille pienimuotoisille voittoa tavoittelemattomille kulttuuritapahtumille. Uuden ylioppilastalon on säilyttävä opiskelijoiden käytössä, vaikka kolmas ylioppilastalo rakennettaisiin.

Järjestö- ja biletiloja ei pidä häätää Uudelta yritysten tieltä.

Valitse oma punavihreä ehdokkaasi seuraavilta sivuilta!

26

Toimenpide 1/2001

703 Johan Alén yleinen kirjallisuustiede Kulttuurivihkojen päätoimittaja Vapaasti vasemmalla, kohti ihmisystävällistä markkinataloutta.

Attac ei ole ratkaisu. Kohti suoraa demokratiaa. Opiskelijoille lisää valtaa yliopistohallinnossa.

Ylioppilaskunta olemme me, ei pieni HYY-eliitti!

704 Paavo Arhinmäki tietojenkäsittelytiede Vasemmistonuorten puheenjohtaja, Helsingin kaupunginvaltuutettu Mieluummin alasti kuin turkissa.

705 Tanja Auvinen

706

yleinen kirjallisuustiede

Saku Etholén

Pätevä nainen näkemään punaista sinunkin puolestasi!

psykologia, kehitysmaatutkimus Rauhan, luonnon ja solidaarisuuden puolesta rahan valtaa vastaan.

707 Matias Fredriksson statslära (Soc&Kom) Socialistförbundet: MÄNNISKORNA FÖRE PROFITEN RÄTTVISA INTE BOMBER! Jag är medlem av Socialistförbundet, Attac, Nätverk Mot Rasism och dessutom Murros-tidningens redaktionsråd.

709

708 Ville Holmberg lääketiede Nothing ever burns down by itself.

They can run but they can’t hide: We are everywhere! aktiivi.sange.fi/WTO

Jukka Huhta tietojenkäsittelytiede Vääryydet poistettava!

Radikaalikäpistelijä, jolle musiikki ja maailmanparantaminen ovat tapoja elää ja toimia.

Tasa-arvoisemman, puhtaamman ja oikeudenmukaisemman maailman ja yliopiston puolesta.

710 Gerry B. Ilvesheimo filosofia Vapaa kirjoittaja, toiminut HYYn naistyöryhmässä, uudistanut osaltaan yliopiston hallintoa, jatkaa heteronormatiivisuuden kitkemistä kulttuurista. Yritykset vastuuseen yhteiskunnasta!

27

Toimenpide 1/2001

711 Juho Iso-Markku tietojenkäsittelytiede Pelasta maailma ruosteelta.

712

Perttu Iso-Markku tietojenkäsittelytiede, käytännöllinen filosofia Konsistorin varajäsen Riski-investointeja vallankumoukseen, optioita rauhaan ja tasa-arvoon, pitkäjänteistä sijoittamista kestävään kehitykseen. Ole realisti vaadi mahdotonta!

713 Simo Järvelä

714

sosiologia

Antti Kajas klassillinen filologia

laitosjohtoryhmän jäsen Äänestä minua, minä olen kiva.

Viininpunainen klassikko, HYY:n kriittinen ääni.

715 Anna Kervinen kehitysmaatutkimus Sitvasin antiimperialistisen taistelun vastaava, Reilu kauppa, KEHOn puheenjohtaja “Vallankumousta sanotaan yksilössä hulluudeksi.”

(Samuli Paronen)

716 Kaisa Kervinen kemia Aktivismia atomitasolta.

717 Anna Koikkalainen

718

valtio-oppi ja puolan kieli

poliittinen historia, filosofia, latinalaisen Amerikan tutkimus

HYY Yhtymän hallintoneuvoston jäsen, kiinteistöjohtokunnan jäsen Ei ole muuta tärkeää kuin rakkaus ja politiikka.

28

Aino Korvensyrjä

“Älä pelkää kysyä, toveri. Älä usko kuulopuheisiin, ota selvää. Mitä itse et tiedä, sitä et tiedä.” (Bertolt Brecht).

Toimenpide 1/2001

720 Elias Krohn

719

käytännöllinen filosofia, viestintä, sosiologia

Pia Kovin talous- ja sosiaalihistoria Sosialistiliitto: IHMISET ENNEN VOITTOJA OIKEUTTA EI POMMEJA! Aktivisti. Sosialisti. Ainejärjestötoiminta.

Tuutorointi. Laitosjohtoryhmä. Attac.

KYLLÄ: kasvisruoalle, kissoille, kulttuurille, kansalaistoiminnalle, vallankumoukselle.

EI: rasismille, elitismille, terrorismille, sodalle, kapitalismille.

Punaviherpiipertäjä, joka arvostaa klassista sivistystä, rauhan työtä, demokratiaa ja luomuruokaa. Teen gradua tulonjaon etiikasta. HYY:n on opiskelijankin edun nimissä oltava osa markkinafundamentalismin vastaista rintamaa.

722 Mira Käkönen

721 Kanerva Kuokkanen

sosiologia

valtio-oppi Sitvasin sihteeri, HYYn sosiaalipoliittisen valiokunnan puheenjohtaja, Helsingin yliopiston tasa-arvotoimikunnan jäsen Aatteen nainen. Tasa-arvo ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus HYYn, yliopiston, ympäröivän yhteiskunnan ja koko maailman tasolla ovat minulle tärkeitä. Opiskelijoiden väliseen eriarvoisuuteen on puututtava korkeampi opintotuki ja jyrkkä ei uusliberalistiselle tulostavoitteellisuudelle!

723 Olaf Laczak tietojenkäsittelytiede Oikeutta eläimille!

Vallankumous on joka päivä.

Kohti maailmaa ilman pakkovaltaa, kohti toisista välittämistä.

Ei puolikasta! Punainen, vihreä, pasifisti, feministi kaikkea kokonaan! Laajaalainen aktivisti moniarvoisen sivistysyliopiston puolesta.

724 Sofia Laine sosiologia Reilu kauppa, Kehy-valiokunta, ATTAC, Aula Osuuskunta Sofian Maailma: Riippumattoman yliopiston tulee toimia yhteiskunnassa esimerkkinä niin tutkimuksen kuin arjenkin kautta. Yliopistoelämän on tarjottava opiskelijoille paitsi mahdollisuus yksilölliseen opiskelumalliin, myös eväät rakentaa kestävää, moniarvoista maailmaa.

726 725 Toni Laitinen MM. yo, ahtaaja Talous on hyvinvoinnin väline, eikä päinvastoin!

Tiia Lampela uskontotiede SETA ry:n puheenjohtaja Rasistisuus, seksistisyys tai homofobisuus eivät ole synnynnäisiä ominaisuuksia.

Syrjintää vastaan voi tehdä työtä, yliopistossakin.

29

Toimenpide 1/2001

727 728 Outi Lepistö sosiologia

Emilia Lehtinen käytännöllinen filosofia Tärkeää on kysyä, mikä on tärkeää.

Pengerkadun koirapuisto säilytettävä!

Olen suvaitsevainen: voisin tarvittaessa ajaa myös heteromiesten asiaa.

730

729

Saskia Mattila

Sami Liukkonen

yleinen kirjallisuustiede, englantilainen filologia, digitaalinen viestintä

uskontotiede Älä äänestä minua, jos vihaat veroja!

Kannatan hyvinvointiyhteiskuntaa, joka maksetaan verovaroilla. Sivistysyliopisto on hyvinvointivaltion yksi kulmakivi.

Sivistysyliopisto kannustaa kriittiseen ajatteluun ja toiseuden ymmärtämiseen.

En aja asiaasi, jos solidaarisuus on sinulle vierasta.

Glitteriä kampukselle, loistoa elämään.

731 732 Niko Mäkelä matematiikka

Tero Meltti sosiaalityö NO SLOGAN. Unity Posse.

Ei markkinatalous yhtä miestä kaipaa.

733 Esa Mäkinen

734 Kyösti Niemelä taiteiden tutkimuksen laitos

sosiologia “Istuttakaa puita. Juuri tähän puuhun voi fascismi lyödä ratkaisevasti päänsä.”

(Paavo Haavikko)

30

Tee tuotannolle este, ohjaa keskustelua, kerro totuus, aseta vastakkain.

Ole rela ja oikeamielinen.

Toimenpide 1/2001

735 Samira Nikkilä

736

uskontotiede Älä äänestä minua, jos vihaat feministejä!

Olen iloinen ja arkea rakastava feministi, opiskelija, äiti, työntekijä, ystävä... Haluan opiskella yliopistossa, jonka toiminnan kaikkia tasoja läpäisevät feminismi, suvaitsevaisuus ja solidaarisuus.

737

Lena Näre sosiologia, naistutkimus Ihanneyliopistossani kaikkien oikeus on kiireetön opiskelu stimuloivassa ympäristössä, yhteiskunnallinen vaikuttaminen ja elämän kysymysten pohtiminen ikään, sukupuoleen, sosiaaliseen asemaan, seksuaaliseen suuntautumiseen tai elämäntilanteeseen katsomatta.

Kaisa Palonen sosiaalityö, sosiaalipsykologia

738 Lauri Pietikäinen

Muista myös levätä!

Olen neljännen vuoden opiskelija, steinerkoulun kasvatti ja tuleva sosiaalityöntekijä.

ympäristöekonomia Ylioppilaslehden Kustannus Oy:n hallituksen pj.

Sitvas, Myy, Vuorovaikeutus, Roskaruokailijat, Kylmät Miehet Lisää liksaa. Sivistysyliopisto.

Puita. Polkupyöriä.

739 Paula Rauhala teoreettinen filosofia

740 Anu Ropponen

On neidolla punaviher-Paula.

sosiaalipolitiikka, sosiaalityö Koska me ihmiset olemme tämän yhteiskunnan luoneet, me myös voimme sitä muuttaa.

742 Esa Salminen espanjalainen filologia, kulttuuriantropologia SYL:n kehykoordinaattori, Kepan hallituksen jäsen, Järkiporvari original “Tao, totuus ja elämä”. Olen 25-vuotias kulttuuri- ja kielitieteilijä, jonka vapaa- ja kaikki muukin aika kuluu kehitysyhteistyön merkeissä. Silloin kun ehdin, nautin myös tummasävyisistä savuisista baareista ja kaukomatkailusta.

741 Anna Ruohonen Venäjän kieli ja kirjallisuus Sitvasin idänsuhteiden vastaava Lihaan koskematta laadusta tinkimättä. Hyvinvointivaltio kunniaan!

31

Toimenpide 1/2001

743 Aija Salo sosiologia, kehitysmaatutkimus, saamen kieli HYYn hallituksen sos.pol.vastaava www.iki.fi/aija Vågar säga ifrån. Tyhjät talot on luotu vallattaviksi, kaapit aukaistaviksi.

Tarvitsen äänesi! Rauha käänsi taas järjettömälle sodalle toisenkin posken.

Rivttes gierdevashvuohta lea váttis aito suvaitsevaisuus on harvinaista.

746

745 Miika Tervonen yhteiskuntahistoria Kriittistä realismia, luovaa idealismia.

744

Markku Tihilä

Jani Saxell kotimainen kirjallisuus, yleinen kirjallisuustiede, Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimus

valtio-oppi “Valta vanhan järjestyksen horjuu”

Sitvasin edustajistoryhmän vpj, freelancetoimittaja, vuoden 2002 esikoiskirjailija Solidaarisuutta syrjäytyneille ei markkinapyrkyreille! ”Mikä uhka pienessä kynässä / kun tyrannit hallitsevat. / Mikä uhka pienessä luodissa / kun kenraalit päättävät maan asioista. // Kynä ja luoti / lyijyä molemmat // mutta mikä uhka pienessä kynässä.” (Lassi Sinkkonen)

747 Teemu Toivainen valtio-oppi Ihmisen asialla pääasiassa omalla, toivottavasti muidenkin. Kiltti ja komea savolaispoika. Kasvava halu ja polttava into saada jotakin aikaiseksi, tehdä jotakin konkreettista.

Hieman kärsimätön tosin.

748 Tomi O. Toivio viestintä, kehitysmaatutkimus Kohti pehmeämpää maapalloistumista.

749 Salome Tuomaala uskontotiede Miesten yliopistolla tulisi ymmärtää velvollisuutensa kauniimpana sukupuolena. Jos eivät ymmärrä, on käytettävä pakotteita. Tavoitteena miehille ehostus- ja hamepakko. Äänestä minut ajamaan kaikkien esteetikkojen etuja!

32

750 Laura Tuominen valtio-oppi Sitvasin pj, Reilun kaupan vasemmistonuori, Vanhan yo-talon hallituksen jäsen Porvarius ei ole normaalia, se on vain yleistä. Huoneeni on ahdas, mieleni ei.

Olen mieluummin vihannes kuin broileri tämä punakone jyllää ekosähkön ja luomun voimalla.

Toimenpide 1/2001

752

751

Jenni Uljas

Timo Tuominen

kemia

teoreettinen filosofia Rauhanpiipun pj.

Opiskeluajan rajoittaminen tukahduttaisi sivistysyliopiston ei lukukausimaksuille!

En punastu turhasta.

-

754

753

Juha Vuorenkoski

Sampo Villanen

kehitysmaatutkimus

sosiologia

Rauhanpiippu, Roskaruokailijat Rauhaa, saatana!

Haluaisin, että kaikki ihmiset voisivat elää yhdessä sivistyneesti, toinen toisiaan suvaiten ja kunnioittaen. Haluaisin, että ihmisiä ja heidän erilaisia lähtökohtiaan ymmärrettäisiin, ja että kaikille oltaisiin oikeudenmukaisia.

756 755 Juho Vuori tietojenkäsittelytiede Talouskasvu laskuun!

Risto Widenius kieliteknologia (hum. tdk) Humanisticumin hallituksen veteraani Puristaa oikeasta paikasta.

Käytännön vastarannankiiski ei päätä kypärään vaan esiliina päällä luokkavihollisen kimppuun. Oma esimerkki vaikuttaa tehokkaammin kuin komiteamietinnöt.

758 757

Nora Östman

Anna Ylä-Anttila

talous- ja sosiaalihistoria, naistutkimus

sosiaaliantropologia Saatana, rauhaa!

Sosialistiliitto: IHMISET ENNEN VOITTOJA OIKEUTTA, EI POMMEJA! Puuhastellut myös Rasismin vastaisessa verkostossa, Attacissa, Rauhanpiipussa, puna-vihreässä naisverkostossa ja Tasossa.

33

Toimenpide 1/2001

Kauneus pelastaa maailman Näyttelytilan seinällä on teksti: “Kauneus pelastaa maailman.” Tekstin yläpuolella olevat kuvat ovat päällekkäin valotettuja värivedoksia, kauniita illuusioita. “Nalozhenie”sarja oli ukrainalaisen Boris Mihailovin (s. 1938) ensimmäinen menestys valokuvaajana. Valokuvataiteen museossa esillä oleva näyttely liittyy Hasselblad-palkintoon, jonka Mihailov voitti vuonna 2000.

Mihailovia pidetään maineikkaimpana entisen Neuvostoliiton maista tulevista valokuvaajista. Hänen tuotantonsa läpikäyvänä teemana on Neuvostoliiton murroksen ja hajoamisen ja sen seurauksien dokumentointi 1960-luvun lopulta näihin päiviin.

“Nalozhenie”-sarjan esteettisen kokeilun jälkeen Mihailov on käyttänyt valokuvaa monella eri tavalla: omakuvana, historiallisena ja sosiaalisena kommenttina, narratiivisena välineenä, kauneuden kokemuksen välittäjänä. Myös tyyli on vaihdellut: Mihailov on yhdistänyt kuviin tekstiä, ottanut värikuvia ja

34

haikean sinisävyisiä mustavalkokuvia.

Boris Mihailov työskenteli alun perin tekniikan insinöörinä synnyinkaupungissaan Harkovassa Ukrainassa. KGB sai kuitenkin käsiinsä Mihailovin vaimostaan ottamat alastonkuvat. Neuvostoyhteiskunnassa alastomuus oli tabu; se sallittiin ainoastaan vanhojen mestareiden maalauksissa. Alastonvalokuvien ottaminen oli ehdottomasti kielletty.

Mihailov sai potkut insinöörintoimestaan ja päätti samalla antautua kokonaan valokuvaukselle; alastonkuvien ottamista hän on jatkanut koko uransa ajan. Aluksi Mihailov työskenteli kaupallisen valokuvaajan apulaisena. Hänen löytämistään ja käsin värittämistään mustavalkoisista studiomuotokuvista syntyi “Luriki”-sarja.

Neuvostoajalla Mihailovin täytyi noudattaa sääntöjä ja alistua sensuuriin. Hän kuvasi sosialismin rakentamista, punalippuja, maatalousnäyt-

Boris Mihailov, kuva teossarjasta Red Series.

Hasselblad Center, Göteborg.

telyjä ja loputtomia paraateja, mutta onnistui tuomaan kuviin huumoria ja ironiaa.

Esimerkiksi “Punaisessa sarjassa” (1968-75) hän kuvasi jokapäiväisiä tilanteita niin, että kuvassa oli aina jokin punainen esine. Paraateissa marssivien ihmisten ilmeet ovat kuitenkin alistuneita ja apeita. Mihailov tavoitti jotakin järjestelmän ristiriitaisuudesta ja toimimattomuudesta, mutta kuvasi kuitenkin niin, että täytti muodollisesti sensuurin vaatimukset.

Neuvostoarjesta mahdollisimman kaukana on sarja “Krimiläistä snobismia”. Siinä kauniit miehet ja naiset poseeraavat ja elävät huoletonta elämää; mustavalkoisissa kuvissa on menneen maailman charmia.

Perestroika ja Neuvostoliiton hajoaminen toivat myös taiteilijoille uudenlaista vapautta; Mihailoville itselleen se merkitsi taloudellista menestystä ja taiteellista vapautta.

Toisaalta järjestelmän romahtaminen toi mukanaan hätkähdyttäviä sosiaalisia ongelmia, kun monet ihmiset jäivät tyhjän päälle.

1990-luvulla Mihailov on dokumentoinut elämää postsosialistisessa Ukrainassa.

Uusi Ukraina ei kaikille näyttäydy uljaana ja vapaana; suurelle osaa ihmisistä se merkitsee köyhyyttä, sairautta ja turvattomuutta. “Maan ääressä” ja “Illan hämyssä” kuvaavat jokapäiväistä elämää Harkovan kaduilla. Sarjat ovat valtavan kauniita, kuvat sini- ja ruskeasävyisiä.

Toimenpide 1/2001

Mihailov ei kuitenkaan alista sosiaalista kritiikkiään kauneuden tavoittelulle; köyhyyttä ja kurjuutta ei yritetä estetisoida pois.

Järkyttävimpiä näyttelyn kuvista ovat “Tapaushistoria”sarjan kuvat. Niissä esiintyy Mihailovin palkkaamia kodittomia, narkomaaneja ja prostituoituja. He pakottavat katsojan kohtaamaan tautien ja kylmyyden runtelemat alastomat vartalonsa. Liimaa haistelevat katulapset ovat uuden yhteiskunnan surullisin kääntöpuoli.

“Katso minua, minä katson vettä” -sarja kertoo väkivallasta ja seksuaalisesta riistosta. Mihailov on liittänyt kuviin pieniä tarinoita. Yhdessä kuvassa esiintyvä nainen kertoo elävänsä myymällä haudoilta varastamiaan kukkia.

Kerran hän putosi humalassa avoimeen hautaan ja nukahti sinne. Hän heräsi hautajaismenojen alettua ja pelkäsi hetken tulevansa haudatuksi elävältä. “Siinä samassa olin vesiselvä”, nainen kertoo.

Mihailovin näkökulma on aina humanistinen ja konkreettisestikin katutasolla. Hänen teoksissaan yhdistyvät kauneuden tavoittelu ja sosiaalinen ja historiallinen projekti. Jos hänen kuvansa saavat meidät kiinnostumaan niissä esiintyvistä ihmisistä ja heidän kohtaloistaan, voi kauneus pelastaa maailman.

Katja Matikainen

Boris Mihailovin näyttely Suomen valokuvataiteen museossa Kaapelitehtaalla 11.11. saakka.

Seljalta barrikadeille eli kuinka tyttökirja politisoidaan Tyttökirjojen sankarit ovat aina elelleet jotenkin omissa ajattomissa mikrokosmoksissaan, suojassa maailman myllerryksiltä. Juuri siksi Annat, Eevat ja Pienet Runotytöt ovat keränneet ja keräävät lukijoita yhä uusista tyttösukupolvista.

Suositun Selja-sarjan luoja Rauha S. Virtanen on nyt uskaltautunut ravistelemaan tyttökirjakaavaa. Virtanen kirjoitti 1950-1960-luvuilla syntyneille neljälle Selja-klassikolle yllättävän jatkoosan Seljalta maailman ääreen, jossa viskasi Seljan tytöt keskelle Chilen vuoden 1973 sotilasvallankaappausta.

Rohkeasta ratkaisustaan kirjailija on saanut kipakkaakin palautetta, kaikki eivät ole pitäneet seesteisen perheidyllin politisoimisesta.

Tuoreessa kirjassa Seljan tytöt marssivat kaduilla Chilen kansan puolesta, lukevat Tiedonantajaa ja väittelevät politiikasta aamukahvipöydässä. Vaikka Virtanen kuljettaakin tyttökatrastaan läpi rankkojen tapahtumien Chilen presidentinpalatsin valtaamisesta vasemmistolaisten surmaamiseen Santiagon stadionilla, ovat tytöt silti jotenkin hassusti aivan ennallaan.

Seljan sisaruksethan muistetaan vuosikymmenten takaisista kirjoista järkevänä Krisinä, kuvankauniina Margaritana, haaveellisena Virvana ja suloisena pikku Dodona. Uudessa kirjassa seikkailevat järkevä Kris, kuvankaunis Margarita, haaveellinen Virva ja suloinen pikku Dodo. Myös tyttöjen kotitalo Leppäkertunkujalla on säilynyt turvallisen muuttumattomana, vain perheen kissasukupolvi on tainnut vaihtua.

Rauha S. Virtanen on politisoinut Seljan tytöt äärimmilleen: Dodon ja naapurin komean Kim Joutselan välirikon syyksi esitetään nyt perustavia maailmankatsomuksellisia eroja (Kimhän on jyrkkä konservatiivi) ja Seljan perheen iltatähti Tuli pähkäilee ollako enemmän ihastunut totiseen kommaripoikaan Kasimiriin vai sielukkaaseen porvarisvesaan Iloon. Ehkä Virtanen onnistuu tällä tavalla kertomaan jotakin 1970-luvun hengestä, pikkuisen ylidramatisoinnilta kuitenkin maistuu.

Seljalta maailman ääreen ei ole mikään elämää suurempi kirja, mutta ainakin se tarjoaa viihdyttävää luettavaa tyttökirjaiän ylittäneelle. Kirjan juonikuvioissa kun yhdistyvät ne kaksi tärkeintä asiaa, rakkaus ja politiikka.

Se vain jää harmittamaan, että vaikka Virtanen vie poliittiset tapahtumat teoksessa jonkinlaiseen pieneen päätökseen asti, jäävät rakkausasiat aivan levälleen. Chilen kuvioista vuoden 1973 vallankaappauksen jälkeen me tiedämme, mutta sitä emme, valitseeko Tuli Kasimirin vai Ilon.

Anna Koikkalainen Rauha S. Virtanen: Seljalta maailman ääreen. WSOY 2001.

Virtasen uutuudessa ikityttökirjamaisen vanhahtava puheenparsi törmää aika räikeästi ulkoisen ympäristön mullistaviin tapahtumiin. Paradoksi tekee kirjan kiinnostavaksi, mutta samalla nakertaa tarinan uskottavuutta. Ihan kuin Seljat olisivat tömähtäneet aikakoneella 1970-luvulle.

35

Toimenpide 1/2001

TERVEISIÄ Haastattelussa Esko Seppänen

Suomikin on niin ihmeellisen demokraattinen maa, että tiedotusvälineet myötäilevät pitkälti valtaeliitin näkemyksiä yhteiskunnallisissa kysymyksissä.

Toisinajattelijoille annetaan puheenvuoroja vain sen verran kuin tarvitaan tiedotusvälineiden uskottavuuden säilymiseen suuren yleisön silmissä.

Suinkaan vähiten ei ole yritetty vaientaa EUkriitikkoja. Toimenpide-lehti kuuluu kuitenkin kriittiseen marginaalilehdistöön, ja siksi haastattelimmekin europarlamentaarikko Esko Seppästä (vas). Hän on ainoa europarlamentin antifederalistisessa verkostossa toimiva suomalainen.

Ensimmäiseksi vanhalta Ylen taloustoimittajalta kannattaa varmaan kysyä Suomen median nykytilasta – vaiennetaanko esimerkiksi EU-kriittiset äänet?

Mediassa ei EU-kritiikille ole lainkaan sijaan ei varsinkaan TV:ssä. Ja kun TV vaikenee jostain, ongelmaa tai näkökulmaa ei ole olemassa, ei meillä eikä muualla.

Tulin juuri Ranskasta, jossa olin Millaussa Attacin liikkeellelähdön kaksivuotismielenosoituksessa. Millau oli paikka, jossa globalisaation vastustus lähti liikkeelle McDonaldsin hävittämisellä.

Mielenosoitukseen kuului torvimusiikkia ja traktoreita, ja sellaisen hervottomuuden soisi leviävän Suomeenkin. Mielenosoitus on iloinen tapahtuma!

Mitä lääkkeitä on olemassa median vaikenemiselle?

Mielenosoitukset purevat. Paras tapa taistella median vaikenemista vastaan on osoittaa mieltään. Siksi mielenosoituskulttuuria pitäisi kehittää. Se on nykyaikana tärkeää vaihtoehtojen poliittisen esittelemisen kannalta.

Mielenosoitusten sisältö on viime aikoina usein ollut globalisaatiokritiikki, mutta jotkut ovat syyttäneet globalisaation vastustajia linjattomuudesta. Miten kansainvälistä kapitalismia vastaan pitäisi taistella?

Elämme reaalikapitalismissa, joka on julma köyhille ja paratiisi rikkaille.

36

Vasemmiston ongelma nykyään on, että ei ole mitään, mitä asettaa kapitalismin tilalle.

Vasemmistolla on kaksi tehtävää. On kritisoitava reaalikapitalismia, mikä ei ole kovin vaikeaa. Vaikeampi tehtävä on vaihtoehdon etsiminen ja löytäminen.

Sillä tiellä ollaan reaalisosialismin romahduksen jälkeen vasta alkutaipaleella. Romahdus oli aatteellisesti merkittävämpi asia kuin monet ehkä ajattelevat.

Menneisyyteen ei ole paluuta, ja uusi on vielä työn takana.

Mistä ratkaisut sitten löydetään?

Sosiaalisuus ja ekologisuus pitää yhdistää. Ongelmana on, ettei tällä hetkellä ole puoluetta, joka yhdistäisi nämä.

Vasemmistoliitto on sosiaaliturvan perinneyhdistys, ja vihreät ovat yhdistelmä ekologiaa ja sokeaa markkinauskoa.

Entä liittovaltioproblematiikka? Miksi EU:sta halutaan tehdä liittovaltio?

Federalismi on suurten valtioiden tavoite, ja se perustuu siihen, että suuret saavat käyttää pienten asukaspohjaa omien maailmanlaajuisten etujensa ajamiseen. Se on taistelua maailmanherruudesta.

Liittovaltio siis automaattisesti syrjii pieniä?

Kyllä, koska federalismi on sitä, että päätökset tehdään asukaslukujen suhteissa. Nizzan sopimuksen myötä kolme maata voi kumota 24:n muun maan yhteisen tahdon.

Onko pääministerimme oikeassa sanoessaan että vahva komissio olisi pienten maiden turva?

Lipponen on perusteellisesti väärässä, eikä media käsittele tätä teesiä tarpeeksi kriittisesti. Pienten maiden etu on hallitusten välinen yhteistyö, jossa pelkkä asukasluku ei ratkaise. Syytän mediaa siitä, että se kritiikittömästi monistaa Lip

Toimenpide 1/2001

EUROLANDIASTA posen ajatuksia, joita pääministerimme ei ole itse keksinyt. Hän on meille vieraan ideologian poliittinen kauppias.

Vihreät puolustavat liittovaltiota, koska globaalit ympäristöongelmat edellyttävät ylikansallisia päätöksentekorakenteita. Onko tällainen argumentti mistään kotoisin?

Se on hyvä argumentti mutta EU:ssa tällainen ei toimi. Argumentin lähtökohta on oikea: ympäristöongelmat vaativat yleismaailmallisia ratkaisuja, samoin sosiaaliset ongelmat. Mutta EU ei ole sosiaaliturvaprojekti tai ympäristöprojekti, vaan se on reaalikapitalismia: sen eurooppalainen olomuoto. Ja kapitalismi on paha luonnolle ja ihmisille.

Entä mistä EU:n kriisinhallinnassa on kysymys?

Kysymys on euroarmeijasta. Tulollaan on liittovaltioarmeija, joka toimii Naton kanssa yhteistyössä. Ja kriisinhallinta on laajemmassa merkityksessä sotaa. Naton toimialaa muutettiin vuonna 1999 niin, että se on nykyisin myös hyökkäysliitto. Euroarmeija ei ole vaihtoehto Natolle, vaan osa sitä.

”

Kapitalismi on kertakäyttötavaroiden tuottamista, mutta sille vastapainoksi vasemmiston pitää vaatia sivistystä ja

Suomen puolustusmenoja ollaan nostamassa ja taisteluhelikopterien hankintaa suunnitellaan. Liittyykö tämä EU:n kriisinhallintaan? Natotetaanko Suomea?

Suomea on johdonmukaisesti sovitettu yhteen Naton kanssa. Kenraali Hägglund sanoi kaksi vuotta sitten, että viiden vuoden päästä Suomen liittyminen Natoon on kuin menisi marttakerhoon.

Tämän mukaan kolmen vuoden kuluttua nähdään, onko Nato marttayhdistys.

Mielestäni kansanäänestys Nato-jäsenyydestä tulee nostaa esille. Itse pää-

kulttuuria.

Esko Seppänen, europarlamentaarikko

...jatkuu seuraavalla sivulla

37

Toimenpide 1/2001

...jatkoa edelliseltä aukeamalta

töstä tärkeämpi asia on kansan mobilisaatio: on kysymys meistä kansakuntana, maan puolustamisesta, ydinaseiden sijoittamisesta, hyökkäyksiin lähdöstä.

Kosovon kriisi taisi antaa esimakua siitä, miten media tulee suhtautumaan Nato-kysymykseen...?

Media ei ole lainkaan Nato-kriittinen.

Kosovon sodalla ei ollut kansainvälisoikeudellista laillisuutta, mutta media teki Martti Ahtisaaresta, joka oli vain Naton juoksupoika, Mika Häkkisen veroisen kansallissankarin.

Minkälaisena näet Naton roolin kylmän sodan jälkeen?

Huhtikuussa 1999 Naton 50-vuotisjuhlassa päätettiin, että Nato saa myös hyökätä, jolloin Nato muuttui puolustusliitosta hyökkäysliitoksi. Tämä sai Suomessa aika mitättömän huomion. Samoin se, että Nato voi hyökätä omin päätöksinsä ilman kansainvälisen yhteisön (YK) hyväksyntää. Ja vielä se, että Nato voi hyökätä poliittisin perustein, niin sanottujen yhteisten arvojen (lue: kapitalismin) puolesta.

Olet ottanut kantaa tietoyhteiskunnan puolesta ja informaatioyhteiskuntaa vastaan. Mitä eroa näillä kahdella on?

Informaatio on raaka-ainetta. Tieto on lopputuote. Tieto pitää olla tavoitteena, koska sen tuottaminen on prosessi, joka ei kuluta luonnonvaroja. Kapitalismi on kertakäyttötavaroiden tuottamista, mutta sille vastapainoksi vasemmiston pitää vaatia sivistystä ja kulttuuria.

Tuotantoa pitää joka tapauksessa olla, ja se pitää suunnata muuhun kuin materiaaliseen tuotantoon. Aikaa pitää käyttää eettisiin pohdintoihin. Tässä yliopistot eroavat yrityksistä. Yrityksissä ei pohdita, vaan maksimoidaan osakkeenomistajien etua.

“Kuka kukin on?” -kirjassa ilmoitat harrastukseksesi entropian torjunnan.

Kuinka torjut entropiaa?

Entropiaa ei voi torjua sen kasvua voi vain hidastaa. Minun entropian torjuntani liittyy siihen pyrkimykseen, että maapallolla tuotettaisiin enemmän sivistystä ja kulttuuria. [kirjoittajan nimi on poistettu verkkoversiosta hänen pyynnöstään]

38

Poliisikoirien haukun ja helikopterien pörräyksen lisäksi EU-huippukokouksen äänimaailmaan kuului vaatimus kansainvälisestä solidaarisuudesta.

“Mitä tapahtuu todella”, kysyi Pentti Saarikoski 1960luvulla ja irvaili suomalaisten taipumusta ottaa passiivisena vastaan median vyöryttämä totuus. Göteborgin EU-huippukokous 14.-17.6. näyttäytyi tv-ruudussa mustahuppujen kivenheitto-orgioina. Suurimmat pohjoismaissa järjestetyt rauhanomaiset mielenosoitukset eivät mediaseksikkyyden kriteerejä täyttäneet.

Sosialidemokraattinen kansankoti lupaili keskusteluvalmiutta mielenosoittajien kanssa, molemminpuolista väkivallattomuutta ja aktivistialennuksia Göteborgin raitiovaunuissa. Toisin kuitenkin kävi. Arvaamattomimmaksi kaupungin kaduilla liikkuneista ryhmittymistä osoittautui sinimusta poliisiblokki.

Julkisuudessa mainostettujen kumiluotipistoolien sijasta mielenosoittajia ammuttiin kovilla. He saivat vastaansa mellakkapoliisirivistöjä, hevosia ja lyömällä verenhimoisiksi yllytettyjä koiria.

Kyynelkaasu jäi käyttämättä, vaikka Göteborgin huhuista sakeassa ilmapiirissä siitäkin puhuttiin.

Hotelli Troijan hevonen Kun poliisi torstaiaamuna 15.6. saartoi mielenosoittajien yöpymis- ja kokouspaikan Hvittfeldskan lukion, kaupungin osoittama majoitus alkoi tuntua modernilta Troijan hevoselta. Kuljetuskonteista rakennettiin rengasta, jonka ulkopuolelle kenelläkään ei ollut asiaa tämä koski niin toimittajia kuin sairaskohtauksen saanutta 17-vuotiasta ruotsalaistyttöä.

Pian levisi tieto, että poliisi aikoo ratsata koulun. Helikopterit pörräsivät yläpuolella, osa mustiin pukeutuneista anarkisteista alkoi irrottaa katukiviä ja rauhanomaisuu-

Toimenpide 1/2001

Mitä Göteborgissa tapahtui todella? teen uskovat joita oli koululla valtaenemmistö kastelivat pyyhkeitä kaasuhyökkäyksen varalta.

Iltapäivällä ihmisiä päästettiin yksitellen saartorenkaan läpi mikäli heillä ei ollut mitään tavaroidensa penkomista ja henkilöllisyyden tarkastamista vastaan. Valkohaalarit ja mustablokkilaiset, nuo jokaisen itseään kunnioittavan kolumnistisedän viimekesäiset vakiopahikset, jäivät puolustamaan varusteitaan.

Neljän hengen toimittajakollektiivimme hankkiutui uuteen majapaikkaan ja ehti paikalliseen Indymedia-keskukseen juuri kun poliisi rynnäköi koululla. Kaiuttimista kuuluva huuto ja kavioiden kopina kertoivat helvetin päässeen valloilleen.

“Bush not welcome” Itä-Götanmaan poliisipäällikkö Håkan Jaldung piti etsintää oikeutettuna: koulusta löytyi katukiviä, Ya Basta -varusteita sekä banderollikeppejä,

joita hänen mukaansa voidaan käyttää myös aseina.

Operaation spontaaniudesta voidaan olla montaa mieltä; alueen asukkaita oli varoitettu tietöistä 13.-16.6. ja poliiseja oli nähty koulun edustalla harjoittelemassa.

Torstai-iltana kaupungissa oli kuitenkin vielä rauhallista.

Kuolemantuomion ja öljyteollisuuden ystävänä tunnettu teksasilaisvieras houkutteli keskustan Götaplatsenille noin 15 000 ihmistä. Mukana oli göteborgilaisia moneen lähtöön, Kuuban lippua heiluttaneista ikihörhöistä omaa “Jesus 100 Bush 0” performanssiaan esittäneisiin kristittyihin nuoriin.

Useita satoja ihmisiä jatkoi tukimielenosoitukseen Hvittfeldskan eteen. Vaikka 300 poliisia saartoi edelleen koulua, onnistui muutama hurjapää kiipeämään konttien yli ja pakenemaan väkijoukkoon.

Mielenosoitus oli Amerikan lipun polttamisineen sekä “icke våld” ja “kärlek” iskulauseineen kuin 1970-luvun alun Vietnam-aktioista.

Vaikka poliisit muutaman ker-

ran uhkaavasti ryhmittyivätkin, mikään ei voinut ennakoida seuraavan päivän väkivaltaa.

Ratsupoliiseja ja harmaata valtaa Perjantaista muodostui sittemmin täydelliseksi katastrofiksi: kongressikeskukseen suunnannut antikapitalistinen marssi ei päässyt keskuskatu Avenytä pidemmälle. Ratsupoliisit hajoittivat kovaotteisesti kulkueen, musta blokki erkaantui kivittämään ikkunoita ja rakentamaan barrikadeja.

Huippukokousalueelle pyrki myös Absurdistanin delegaatio. Pieni rajamaa Euroopan ulkosyrjällä halusi mukaan globaaliin päätöksentekoon, mutta huonosti kävi: vain yksi absurdistanilainen pääsi Svenska Måssanin seinien sisään, eikä hänkään puhujanpönttöön asti.

“Lähdimme uskoen läntiseen demokratiaan ja eurooppalaisen päätöksentekomallin

edistyksellisyyteen. Euroopan unioni on kuitenkin osoittanut kasvonsa, harmaan vallan,” toteaa Absurdistanin lokalisaatioministeri Juho Vuori.

Iltapäivällä keskustassa lasiliikkeillä riitti töitä, monen vähänkin “riistokapitalistisen” yrityksen ikkunat oli suojattu vanerilevyillä. Mielenosoitusten viikonloppu kuitenkin jatkui; EU:n militarisoituminen, yhteisvaluutta ja tehomaatalous saivat verbaalisesti kyytiä yli 10 000 ihmiseltä. Heidi ja Merte Natur Norway -järjestöstä muistuttivat eläimiksi pukeutuneine ystävineen Unionin ekologisesta syntilistasta.

Rauhallisesti sujuneen EUmielenosoituksen jälkeen pahin näytti olevan ohi. Suunnittelimme siirtyvämme anniskeluravintolan kautta Reclaim the Streets -kadunvaltausbileisiin, kun ohi laukkasi ratsupoliisikolonna. Pian tekstiviestejä alkoi sadella;

jatkuu seuraavalle sivulle...

39

Toimenpide 1/2001

...jatkoa edelliseltä aukeamalta

paan kuin mallioppilas-Suomessa.

kunnostautui myös sankaripoliisien haastatteluilla.

kadunvaltauksen kokoontumispaikka Vasaparken on saarrettu.

Marssin äänimaailmaan kuuluivat niin internationaali ja iskulauseet kuin anarkofeministien teknoauto. Marssin riipaisevimman osuuden muodosti Ya basta -valkohaalarien hiljainen mielenosoitus. Poliisin “hätävarjelumielessä” pamputtama blokki eteni apeana ja suut symbolisesti teipattuina.

Mielenosoittajien näkökulmasta kirjoittaminen on kannanotto. Kongressikeskuksen suojista tehtyä, poliisin tiedotteisiin perustuvaa journalismia kutsutaan objektiiviseksi. Yksi “kantaaottavista”, Kansan Uutisten Aleksi Ahtola työnsi perjantain pyörteissä mellakkapoliisia kilvestä ja piti toisessa kädessään haastattelunauhuria. “Är den här demokrati” oli kysymys, johon kansankodilta ei ole löytynyt vieläkään vastausta.

Yhteisvaluutan kannattajat eivät hypi Poliisille olisi ollut PR-katastrofi käydä eri ikäisiä yhdistäneiden suurmielenosoitusten kimppuun. Nuorison kokoontumiset kuitenkin ympäröitiin toistuvasti poliisimuurilla. Vasaparkenilla tilanne päättyi ampumiseen.

Kolme haavoittui, 21-vuotias göteborgilaispoika vakavasti.

Kaiken perjantain väkivallan jälkeen oli lauantaiaamun marssi toisenlaisen Euroopan puolesta positiivinen yllätys.

Noin 25 000 ihmisen kulkueeseen kuului väkeä anarkosyndikalisteista Attaciin ja moniin puolueaktiiveihin.

Punavihreiden lisäksi mukana oli keskustalaisia ja demareitakin. “De som giller EMU, hoppar inte nu”, kuului iskulause ja kansa hyppi.

Ruotsissa EU-kriittisyyttä ei ole lakaistu poliittisen korrektiuden maton alle samaan ta-

International Socialists -liikkeen Magna Guldbendsson vaati plakaatissaan Göran Perssonin eroa. Hän suomi kovin sanoin mediaa: “Lehdet väittävät olevansa objektiivisia, mutta eivät ole sitä ollenkaan. Rauhanomaisia mielenosoituksia ei noteerata.”

Rauhanmerkkejä katukivistä Seuraavana päivänä koirien haukunta ja helikopterien pörräys kuului vielä monen korvissa. Lautalla myydyistä iltapäivälehdistä saimme tietää kuuluneemme terroristijoukkoon, joka “löi koko Ruotsia”. Neljäs valtiomahti

Toimittaja Aleksi Ahtola ei saanut ruotsalaisen kansankodin järjestyksenvalvojalta vastausta kysymykseensä “Är den här demokrati?”

40

Göteborgin ja erityisesti Genovan jälkeen on puhuttu poliisivaltuuksien lisäämisestä sekä huippukokousten pitämisestä syrjäisissä, eristetyissä kokouskeskuksissa.

Johtuneeko mantereenlaajuisen poliisivaltion kehittely ja aktivistien vastainen mediarummutus pelosta, että suuri yleisö huomaisikin olevansa samoilla linjoilla uusliberalistista yhtiövaltaa vastustavien nuorten kanssa?

Kaksi heistä, lukiolaiset Maija Arokainen ja Camilla Fabritius kokosivat perjantain mellakoiden jälkeen katukivistä rauhanmerkkejä. “Pääosin vastaanotto oli positiivista. Pari nuorta ajoi autolla merkkien päältä, mutta me korjasimme ne. Lehdissä näytettiin pelkästään naamioituneita kivenheittäjiä. Halusimme sanoa, ettei pidä yleistää”, Arokainen kertoo.

Jani Saxell teksti ja kuvat

Toimenpide 1/2001

Ei tullut pojasta porvaria

- vallattujen Järkiporvarien tarina

Nuoret sitoutumattomat ja vähän sitoutuneemmat ajattelivat perustaa uuden poliittisen yhdistyksen ajamaan hyviä asioita.

Yksilönvapautta, suvaitsevaisuutta ja tasa-arvoa ajamaan perustettu Järkiporvarit kohtasi kuitenkin tiensä pään jo perustavassa kokouksessa.

Toukokuussa joukko lähinnä sitoutumattomia opiskelijaaktiiveja mietti porvarillisen yhteiskuntamme perusarvoja.

Keskustelu kääntyi porvarillisuuden ytimeen yksilön vapauteen päättää omista asioistaan ja kehittää itseään haluamaansa suuntaan.

Porvarillisuuden parhaimmat arvot eivät näyttäneet toteutuvan nyky-Suomessa, jossa mystiset Koti, Uskonto ja Isänmaa ajavat toisten oikeuksien ohi, sellaisten kuin homoseksuaalien avioliitto- ja adoptio-oikeus ja mielenosoitusvapaus.

asevelvollisuuden lakkauttaminen, ympäristön suojelu ja maltillinen päihdepolitiikka. Ympäristönsuojelussa korostettiin erityisesti energian säästöä ja lisäydinvoiman vastustamista.

Perustavaa kokousta varten laadittiin avoin kutsu, johon liitettiin luonnos ohjelmajulistuksesta. Vähän lyhennettynä sama lähetettiin myös tiedotusvälineille. Palaute vaihteli solvaavasta ylistävään, kuten kai poliittisella kentällä on tapana.

Ikioma järjestö

Ei lakeuksilla porvaria pilkata

Porvarillista perusajatusta olisi voitava soveltaa järkevästi.

Sopivaa järjestökentän lokeroa uusille ajatuksille ei löytynyt, joten aktiivit päättivät aloittaa oman järjestönsä suunnittelemisen. Nimeksi valittiin Järkiporvarit, järkevästi porvarillisia arvoja edistävän yhdistyksen hengen mukaisesti.

Helsingin Sanomien uutisoitua uudesta liikkeestä Järkiporvareista alettiin vähitellen puhua. HS:n artikkelista saattoi joku saada sellaisenkin kuvan, että koko hankkeella haluttiin pilkata olemassa olevia porvarillisia liikkeitä, sen verran totutusta poiketen Järkiporvarit ajoi asiaansa.

Ohjelmajulistuksen tärkeimmiksi kohdiksi nostettiin seksuaalinen tasa-arvo, kehitysmaiden aseman parantaminen,

Sittemmin paljolti puidussa perustamiskokouksessa Kokoomuksen opiskelijaliitto Tuhatkunnan jäsenet johto

etunenässä valitsivat enemmistön voimin kokoukselle puheenjohtajan omista riveistään. Perinteikkäästi vanhoilliset porvarinuoret hylkäsivät alkuperäisen ohjelmajulistuksen ja äänestivät läpi oman julistuksensa, joka ylisti markkinataloutta, asevelvollisuutta sekä kotia, uskontoa ja isänmaata. Muun muassa seksuaalisista vähemmistöistä tai kehitysyhteistyöstä ei enää puhuttu, ja alkuperäiset liikkeen luonnostelijat kävelivät ulos.

Alkuperäisten Järkiporvareiden keskuudessa on jälkeenpäin uumoiltu, että “valtauksen” tarkoituksena oli näpäyttää aktivistihörhöjä. Huhut kertovat että konservatiivipiireissä onkin kuultu “näytettiinpäs niille” -kommentteja.

Jos alkuperäisillä suvaitsevilla järkiporvarillisilla arvoilla on kannatusta, on niiden hiljentäminen yksittäinen järjestö valtaamalla tietysti mahdotonta.

Esa Salminen 41

Toimenpide 1/2001

Seattle, Praha, Quebec, Göteborg, Genova...

Antikapitalistinen liike kasvaa – toisenlainen maailma on mahdollinen Viime vuosikymmenen loppupuolella ylikansallisten suuryritysten, vapaakaupan ja talouden globalisaation arvostelu kasvoi kansalaisjärjestöjen ja tutkijoiden keskuudessa. Huippukokousten aikaiset suurmielenosoitukset ja kansainväliset toimintapäivät nousivat suuren yleisön tietoisuuteen marrasjoulukuussa 1999 Maailman vapaakauppajärjestön WTO:n vastaisten 60 000 ihmistä keränneiden Seattlen protestien aikana.

42

Antikapitalistinen liike on kehittynyt ja kasvanut valtavasti sitten Seattlen. Yhä useammat tavalliset ihmiset vaativat muutosta, sillä yritysten tai suurimpien teollisuusmaiden johtajien päättäessä koko muun maailman tulevaisuudesta ollaan yhä kauempana demokratian väljimmästäkään määritelmästä. Heinäkuussa 2001 Genovassa 300 000 ihmistä osoitti mieltä toisenlaisen maa-

Toimenpide 1/2001

ilman puolesta ja G8-maiden politiikkaa vastaan.

Vallalla olevaa uusliberalistista politiikkaa ajavat rahoitusinstituutiot ovat epädemokraattisia: WTO:ssa, IMF:ssä ja Maailmanpankissa istuvat suuryritysten edustajat, joita ei ole valittu vaaleilla. Maailmassa on tahoja, joita voidaan äänestää, mutta tosiasiassa hallitseva luokka on kaikkialla sitoutunut uusliberalistiseen yksityistämistä ja hyvinvointipalvelujen romuttamista ajavaan politiikkaan.

Vaihtoehtoisia talouden hoitamisen malleja ei päästetä valtapolitiikkaan, vaikka niillä olisi enemmistön tuki.

Kaikkialla, missä on mahdollista nostaa antikapitalistisen liikkeen ajatuksia yleiseen keskusteluun vaalikampanjan kautta, on tehtävä niin.

Uusliberalismi näkyy myös yliopistolla leikkauksina ja tiukentuneena talouspolitiikkana, siksi vaihtoehtoja ja antikapitalistisen liikkeen vaatimuksia on tuotava keskusteluun myös yliopistolla ja ylioppilaskunnan vaaleissa.

Yliopisto ei ole muusta yhteiskunnasta erillinen saareke; kampailua kehitysmaiden vel-

kojen anteeksiantamisen puolesta ja yksityistämispolitiikkaa vastaan on käytävä myös kampuksilla.

Uusi 60-luku?

Suurprotestien aalto ja joukkoliikkeen kasvaminen muistuttaa kovasti 1960-luvun loppua. Silloin sanottiin, että ideologioiden aika on ohi ja työväenluokka keskiluokkaistunut. Muutos tapahtui nopeasti vuosina 1967 ja 1968.

Opiskelijat nousivat barrikadeille, ja lähes kaikkialla järjestettiin valtavia sekä kasvavan radikaaleja mielenosoituksia Vietnamin sotaa vastaan. Oli kuin koko sukupolven tietoisuus olisi muuttunut yhdessä yössä.

Antikapitalistisella liikkeellä tänään on yksi suuri etu verrattuna 60-luvun lopun liikkeeseen. Vaikka emme ole kokeneet mitään toukokuun 1968 kaltaista, kyseessä on jo nyt liike kapitalismia vastaan, eikä vain nuoren sukupolven kapina. Nykyinen liike voi yhdistää ihmisten enemmistön jokapäiväisen kokemuksen.

Jokaisessa työpaikassa eri puolilla maailmaa ihmiset

Kaikkialla maailmassa koulutus, sosiaaliturva, terveydenhuolto ja muut hyvinvointipalvelut ovat leikkauslistoilla. joutuvat työskentelemään enemmän ja pidempään ja usein jopa pienemmällä palkalla. Kaikkialla maailmassa koulutus, sosiaaliturva, terveydenhuolto ja muut hyvinvointipalvelut ovat leikkauslistoilla. Yksityistäjät odottavat jokaisen oven takana IMF:n antaessa ohjeita maailman hallituksille.

Joukkoliike on syntynyt spontaanisti eri puolilla maailmaa.

Sen sisällä on paljon taktisia kysymyksiä, kuten kuinka osallistua kuhunkin mielenosoitukseen. Keskustelu tällaisista asioista on juuri antikapitalistisen liikkeen voima.

Tärkeintä ei kuitenkaan ole kysymys taktiikoista mielenosoituksissa, vaan että osataan ottaa oppia vastarinnan parhaista kokemuksista sekä etsitään protesteille yhä laajempaa pohjaa työväenluokasta ja saadaan näin liike yhä vahvemmaksi muutosvoimaksi.

Yhden asian liike?

Professori Matti Wiberg nostatti kohun haukkuessaan kansalaisjärjestöt uudessa Paluu politiikkaan -kirjassaan. “Yhden asian liikkeet ovat elitistisiä, narsistisia ja ylimielisiä. Niitä johtaa pieni porukka ja niissä äänestetään vähän”, hän kirjoittaa.

Wibergin mukaan kansalaisjärjestöjen suosion taustalta löytyy varsin yksinkertainen selitys: “Liikkeiden toiminta tarjoaa puitteet vapaamuotoiselle itseilmaisulle rettelöinti on hauskaa”.

Wiberg ei ole yksinään ristiretkellä kansalaisjärjestöjä vastaan, vaan on saanut tukea myös monilta poliitikoilta ja lehdiltä.

Mediassa puhutaan usein yhden asian liikkeistä tarkoittaen kansalaisjärjestöjä. 1960luvulla, kun suuret massat olivat viimeksi liikkeellä, voitiinkin hyvin puhua yhden asian liikkeistä. Tuolloin oltiin liikkeellä kansalaisoikeuksien puolesta sekä Vietnamin sotaa vastaan. 1980luvulla oltiin rauhan puolesta ja ydinvoimaa vastaan.

Seattlen protestien myötä julkisuuteen tullut ja protesti protestilta kasvava antikapitalistinen liike ei kuitenkaan ole yhden asian liike. Se ei sinänsä aja tai vastusta mitään yhtä asiaa. Jo liikkeen pääiskulauseet “Meidän maailmamme ei ole myynnissä“, “Ihmiset ennen voittoja“ tai “Toisenlainen maailma on mahdollinen“ kertovat liikkeen olevan koko uusliberalistista politiikkaa vastaan.

Liike on antikapitalistinen, koska se taistelee globaalia kapitalismia vastaan. Liikkeellä on yhteinen vihollinen, mutta päämäärät tai toimintatavat eivät välttämättä ole samoja. Antikapitalistisen liikkeen menestyksen kulmakivi on juuri siinä, että se yhdistää erilaisia tahoja yhteiseen kamppailuun.

Väittämällä antikapitalistista liikettä yhden asian liikkeeksi pyritään suuntaamaan kes...jatkuu seuraavalla aukeamalla

43

Toimenpide 1/2001

...jatkoa edelliseltä aukeamalta

kustelua pois olennaisista kysymyksistä ja kirkastamaan parlamentarismin himmennyttä kuvaa.

Liikkeen suunta Uusimmassa International Socialism Journalissa Susan George, yksi Ranskan Attacin johtohahmoista, pohtii antikapitalistisen liikkeen tilaa ja miettii tulevaisuuden suuntia.

George näkee nykyisen järjestelmän pyöränä, joka pyörii äärimmäisen voitontavoittelun voimalla. Hänen mielestään pyörää ei voida pysäyttää pienillä reformeilla. Kun päästään siihen, mitä pitäisi tehdä, hänen eväänsä loppuvat.

Jos uudistukset parlamentin kautta tai lobbaaminen eivät

voi tuoda perusteellista muutosta, vaan ainoastaan auttavat nostamaan vaihtoehtoisia ajatuksia keskusteluun, tarvitaan lisäksi myös toisenlainen strategia. Massaliikkeen rakentaminen on hyvä alku, mutta vastassa on kuitenkin rakenteellinen ongelma.

Kuinka suuria yksittäiset voitot kamppailuissa ovatkaan, ei sillä ole lopulta vaikutusta, jos kapitalismi, jonka logiikka on jatkaa ihmisten ja luonnon riistoa, selviytyy.

Tavallisten ihmisten joukkoliike AIDS-lääkekamppailu voitettiin Etelä-Afrikassa huhtikuussa joukkokampanjan ansiosta. Suuret mielenosoitukset ja lakot pakottivat hallituksen luopumaan IMF:n kehottamasta veden yksityistämi-

sestä kaksi vuotta sitten Boliviassa. Koko kapitalismin historia on opettanut, että joukkoliike voi saavuttaa asioita, joista reformistit vain unelmoivat. Kun pettymys uusliberalismiin kasvaa, myös protestit kasvavat ja voittoja saavutetaan yhä useammin.

Hetket, jolloin yleiset protestiliikkeet ovat todella saaneet muutosta aikaan, ovat liittyneet työväenluokan vastarintaan ja vallankumouksiin.

Monet muuten niin hyvät uusliberalismin kriitikot vähättelevät tavallisten työläisten roolia nykyisessä järjestelmässä. Naomi Klein arvioi No logo -kirjassaan, että työläisten strateginen rooli rikkaissa maissa on muuttunut, ja köyhimmissä maissa he ovat liian heikkoja taistellakseen perinteiseen tapaan globaalia kapitalismia vastaan.

Kuitenkin itse asiassa työpaikkataistelut ovat lisääntyneet useissa länsimaissa, kuten Kanadassa, Kreikassa, Ranskassa ja Yhdysvalloissa.

Eikä tämä trendi jää pelkästään rikkaisiin maihin. Viime vuonna kymmenet miljoonat tavalliset ihmiset osoittivat mieltään rakennesopeutusohjelmia ja yksityistämistä vastaan Argentiinassa, Boliviassa, Brasiliassa, Kolumbiassa, Hondurasissa, Nigeriassa, Paraguayssa ja Etelä-Afrikassa. Italian Genovassa heinäkuun lopussa G8:aa vastaan osoitti mieltään 300 000 ihmistä, joista suurin osa oli järjestäytyneitä työläisiä.

Työläisillä on suuryhtiöiden voittojen tuottajina ainutlaatuinen mahdollisuus vaikuttaa kapitalistisen luokan taloudellisiin intresseihin silloin, kun työläiset ovat valmiita kamppailemaan. Ei liene sattumaa,

ANTIKAPITALISTISTA TOIMINTAA KAHDEN VIIME VUODEN AIKANA MARRAS-JOULUKUU 1999 Seattle, USA, 70 000 ihmistä sulki WTO:n kokouksen. Nigeriassa ja Argentiinassa kymmenet tuhannet työläiset lakkoilivat IMF:n politiikkaa vastaan.

TAMMIKUU 2000 Cochabamba, Bolivia, sadat tuhannet ihmiset voittivat kamppailun veden yksityistämistä vastaan. Quitossa Ecuadorissa yli 50 000 marssi IMF:n leikkauksia vastaan, valtasi parlamentin ja kaatoi hallituksen.

HUHTIKUU 2000 Washington, USA, 30 000 marssi IMF:ää ja Maailmanpankkia vastaan.

San Josessa, Costa Ricassa 10 000 marssi yksityistämistä vastaan. Lusakassa Zambiassa ja Nairobissa Keniassa järjestettiin suuria protesteja.

KESÄKUU 2000 Argentiinassa yli 7 miljoonaa työläistä yleislakossa. Millaussa, Ranskassa, 60 000 ihmistä protestoi. Paraguayssa oli yleislakko.

SYYSKUU 2000 Sao Paulossa, Brasiliassa, 100 000

44

protestoi. Melbournessa, Australiassa, tuhansia ihmisiä protestoi Maailman talousfoorumia (WEF) vastaan. Prahassa, Tshekin tasavallassa, 20 000 protestoi IMF:ää ja Maailmanpankkia vastaan.

JOULUKUU 2000 Nizzassa, Ranskassa, 100 000 protestoi EU-huippukokouksen edessä.

HUHTIKUU 2001 Quebecissa, Kanadassa, 80 000 protestoi Amerikan vapaakauppasopimusta vastaan.

KESÄKUU 2001 Göteborgissa, Ruotsissa, 30 000 protestoi EU:n huippukokousta vastaan.

Yhdysvaltojen presidentti Bush kohtaa suuret mielenosoitukset Euroopan kiertueellaan. Maailmanpankki perui kokouksensa Barcelonassa, Espanjassa, mutta silti 35 000 protestoi sen politiikkaa. Opiskelijat kapinoivat IMF:ää vastaan Papua UudessaGuineassa.

HEINÄKUU 2001 Genovassa, Italiassa, 300 000 marssi toisenlaisen maailman puolesta G8:n kokousta vastaan.

SYYSKUU 2001 Washington, USA, protesteja IMF:n, Maailmanpankin ja G7:n yhteydessä.

LOKAKUU 2001 Tukholma, Ruotsi, protesteja Trans Atlantic Business Dialoguen yhteydessä.

MARRASKUU 2001 Doha, Qatar, WTO:n kokous. Paikallisia protesteja joka puolella maailmaa.

JOULUKUU 2001 Bryssel, Belgia, protesteja EU-huippukokouksen yhteydessä.

Toimenpide 1/2001

Global day of Action 9.11.2001

WTO kan fly men inte gömma sig!

että Ranskassa, jossa on eniten lakkoja Euroopassa, on myös ainoana maana Euroopassa lyhyempi työviikko ja varhaisemmat eläkeiät.

Kansalaistottelemattomuus Suurprotestien rakentaminen kannattaa. Eri asia on, mikä on paras strategia. Kansalaistottelemattomuuden strategioita on ollut kolme erilaista: 1) perinteisen kansalaistottelemattomuuden symbolisen marttyyriuden strategia, 2) valkohaalareiden ja mustan blokin konfrontaatiostrategia sekä 3) sambablokin ja tavallisten ihmisten blokin konfrontaatiota hakematon, mutta peräänantamaton strategia.

Vaikka poliisien työntäminen autonrenkailla on väkivallatonta, on toiminta muuten yhtä elitististä ja machoa kuin mustan blokin. Poliisin on myös helpompi takavarikoida aktivistien varusteet ja estää näin heidän mielenosoituksensa, kuten Göteborgissa, kuin hyökätä tuhansien järjestäytyneiden työläisten kimppuun.

Paras ja toimivin suojautuminen poliisiväkivaltaa vastaan

on tehdä seuraavasta protestista vielä suurempi ja organisoidumpi. Ay-liikkeen mukaantulo on tässä elintärkeää.

Poliisin on helppo hakata pieni tai hajanainen nuorisoryhmä. Tuhansien järjestäytyneiden työläisten kimppuun käyminen saattaa antaa aihetta pidempään harkitsemiseen.

Maailmanpankki perui Barcelonan kokouksensa, IMF lyhentää kokoustensa keston viikosta kahteen päivään, ja WTO kokoustaa aavikkojen ja vuoristojen keskellä. Antikapitalistinen liike on saanut maailmaa hallitsevan pienen eliitin varpailleen.

Meidän ei pidä antaa väkivaltakoneistojen pelotella itseämme pois kaduilta nyt, kun olemme voitolla. Jokainen mielenosoitus jättää taakseen toimivia paikallisia verkostoja ja yhä useampia ihmisiä, jotka haluavat muutosta.

Pia Kovin hysl@sosialistiliitto.org

INTERNETLINKKEJÄ: www.sosialistiliitto.org/ murros/ www.indymedia.org www.attac.kaapeli.fi www.resist.org

Världshandelsorganisationens (WTO) tredje ministermöte i Seattle i november 1999 slutade snopet för frihandelsentusiasterna. Oenigheterna mellan USA, EU och u-länderna var så stora att det blev omöjligt att inleda en ny förhandlingsrunda. Samtidigt såg tiotusentals demonstranter till att WTOs rykte och legitimitet fick sej en ordentlig törn.

I stället för att lyssna till kraven om demokratisering, mera öppenhet och större respekt för miljön och mänskliga rättigheter, försöker industriländerna med EU i spetsen nu två år senare köra igenom samma målsättning om att inleda breda förhandlingar för utökad liberaliseringen av världshandeln.

För att undvika demonstrationer har man placerat toppmötet 9-13.11.2001 i Quatars huvudstad Doha. Motståndet mot den nyliberala ekonomiska globalisering är så starkt runt om i världen att protesterna mot WTO den 9.11. kommer att bli starkare och mera omfattande än någonsin tidigare.

Istället för att koncentrera demonstrationerna till en stad kommer man nu att genom decentraliserade aktioner

skapa karnevaler och kaos i finansvärdens knutpunkter.

Börser och banker kommer att ockuperas, storföretag blockeras och handeln störas på olika sätt.

I Helsingfors ordnas fredagen 9.11. flera olika demonstrationer och aktioner. I stället för att traditionellt samla alla globaliseringskritiker till en stor demonstration vill man nu uppmana alla människor, föreningar och grupper att ordna olika slag av WTO-verksamhet samma dag. Det kan vara fråga om info-bord på ett torg, gatuteater, banderoller, afficher, demonstrationer, critical mass, civil olydnad etc...

Det är bara att använda fantasin och ta del av den kanske största och mest decentraliserade politiska manifestationen någonsin.

Ville Holmberg

WTO-aktiviterna i Helsingfors planeras och diskuteras på wto-lista@helsinki.fi. Om du vill med på listan eller vill ha mera information om aktiviteterna, kontakta ville.holmberg@helsinki.fi. http://www.wtoaction.org http://www.wtowatch.org http://www.nowto.org

Kaikki mitä olet halunnut tietää globalisaatiosta Maan ystävien kesällä avaama Globalisaatio.net -sivusto käsittelee taloudellisen globalisaation vaikutuksia erityisesti niiden kannalta, jotka eivät pääse nauttimaan vapaiden pääomanliikkeiden hedelmistä. Sivuilla on kattavasti tietoa mm. marraskuussa järjestettävästä WTO:n Qatarin ministerikokouksesta, yksityistämisen haittavaikutuksista, Pro Koskenkorva -kampanjasta sekä globalisaation vaikutuksista naisiin, ympäristöön ja ruoantuotantoon. Sieltä löytyy myös globalisaatiosanasto, josta on varmasti apua harjaantuneemmallekin globaalien kysymysten kanssa painiskelijalle.

Sivuston osoite on www.globalisaatio.net.

Laura Tuominen laura.m.tuominen@helsinki.fi

45

Toimenpide 1/2001

Brief in English Interviewing professor Kivikuru

Independent left appeals to voters

7

Ulla-Maija Kivikuru, the professor of Journalism at Svenska social- och kommunalhögskolan, has just returned from southern Africa. There she studied the role of media in the everyday life. She is sad, because there the mass entertainment has in many places replaced the more essential information, just like in the western countries.

Kivikuru also evaluates the state of mass media in Finland. She says that attention span has shortened and it prohibits deeper discussion of things. Small alternative media and especially media education could solve this problem, Kivikuru says.

Discrimination at the university

11

The University of Helsinki publishes this autumn its first plan against discrimination.

Earlier there has been discussion only about sexual discrimination, but the new plan pays attention to all different types of discrimination.

Some people are more exposed to discrimination than others, for example, because of nationality, complexion, cultural background, religion, handicap or sexual identity. Discrimination can be open and hostile, but more often it is structural. It is very important to interfere to all kind of discrimination. University must be a forerunner in the questions of equality and it must not lose talented students only because they have to spend all their energy defending their basic rights.

Minister Tuomioja and the situation in Israel

21

Erkki Tuomioja, the minister of foreign affairs in Finland, criticized severely the politics of Israel in the magazine Suomen Kuvalehti. His statement brought about strong negative reactions, which tells about the inadequate knowledge about the situation in the Middle East. The problem is that the western mass media does not tell truthfully enough about Israel’s aggressive politics towards Palestinians. The government of Israel has created an illusion, that there has been open-handed offers of peace, but the Palestinians have rejected them. In reality, the government of Israel has not been open-handed at all. “Left-wing” politicians are most crooked in Israel while right-wingers don’t even try to disguise their militarism. The common pro-peace movements of Israelis and Palestinians are the only real opposition.

24

The most essential tasks of the university are research, education and civilizing people.

People educated to their own special lines must be able to look at the world also from a wider perspective. Being civilized means that you become more aware of yourself and the world you live in. Neoliberalistic education policy emphasizes too much the formal task of education at the expense of civilization. The ideology of profit-making is not suited for the university. The financing of universities must be guaranteed by public resources. Education and research must be independent of private funding. Independent left resists tuition fees in all their forms and wants to give better livelihood especially to the poorest of students.

For example, students should get support for their rents all year, not just during winter. The social support must be paid to students on the same grounds than to all other people. It should not be so, that students are bound to take debt for living.

42 The uprise of anticapitalist movement Demonstrations in Seattle, Prague, Gothenburg and Genova all tell about the same thing: resistance to present capitalism is expanding. The movement against global capitalism is not a movement with just one ideology. In the 1960´s the radical movements opposed, for example, the war in Vietnam. In the 1980´s many environmental problems were essential, but nowadays the resistance to global capitalism is a common denominator to many different radical groups. Demonstrations have been successful: the elite has been forced to cancel their meetings and after every demonstration there are more and more people who want to develop alternatives to the present global capitalism.

What is the Independent left?

The Independent Left is an organization founded in the beginning of 1980´s by red-green leftists, who were tired of political schemes in ordinary parties. Being independent means that the Indyleft keeps its distance from national political groups. This does not mean that we are not bound to left-wing values. Feminism, pacifism, development-aid, environmental questions and democracy have always been close to our hearts. We also tackle with questions of internationalism and culture. After successful elections two years ago, the Indyleft has been active on the Executive Board of the Student Union. In the election of Student Union Council in November 2001, the Independent Left has a goal to get at least one more seat.

The Student Union Council elections are at November 6 and 7, 2001.

Make sure your voice is critical, vote for the Independent Left!

WWW: http://www.helsinki.fi/jarj/sitvas/ E-mail list: sit-vas@helsinki.fi Contact: laura.m.tuominen@helsinki.fi

46

Toimenpide 1/2001

Maailmanpolitiikan arkipäivää Maria Seppälä

tee jotain reilumman maailman puolesta: liity Reilun kaupan puolesta ry.:hyn

M a k s a jäsenmaksu (normaali 80 mk, vähävaraiset 50mk, kannatusjäsen 2 0 0 m k ) t i l i l l e : 473047210553.

Huom! Nimi, o s o i t e , puhelinnumero sekä mahdollinen sähköpostiosoite viestikenttään.

Reilun kaupan puolesta ry. on Reilua kauppaa tunnetuksi tekevä vapaaehtoisjärjestö.

47

Sitoutumaton vasemmisto Obunden vänster - Independent Left

Sitvas Sitoutumaton vasemmisto on 1980-luvun alkupuolella syntynyt puoluepolitiikan kähmintöihin kyllästyneiden vasemmistolaisten perustama punavihreä järjestö. Sitoutumattomuus tarkoittaa Sitvasille etäisyyden ottamista valtakuntatason poliittisiin ryhmittymiin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, ettemmekö olisi sitoutuneet vasemmistolaiseen arvomaailmaan. Feminismi, pasifismi, kehitysmaaajattelu, ympäristökysymykset ja demokratia ovat aina olleet sydäntämme lähellä, samoin kansainvälisyys ja kulttuuri. Viimekertaisen vaalivoittonsa ansiosta Sitvas on vaikuttanut kahden vuoden ajan ylioppilaskunnan hallituksessa. Edustajistovaaleihin 2001 Sitvas lähtee kartuttamaan niitä viittä paikkaa, jotka sillä tällä hetkellä on. Punavihreän vaaliohjelmamme löydät keskiaukeamalta.

HYY:n vaalit järjestetään 6.-7.11.

Varmista äänesi kriittisyys, äänestä sitoutumatonta vasemmistolaista.

WWW: http://www.helsinki.fi/jarj/sitvas/ s-postilista: sit-vas@helsinki.fi pj: laura.m.tuominen@helsinki.fi