Terveydenhuollon korjaussarja

TERVEYDENHUOLLON KORJAUSSARJA Ajatuksia Kestävästä Terveydenhuollosta

SISÄLLYS Johdanto....................................................................................5 Esipuhe, Juha Rehula: Sote-huominen on täynnä mahdollisuuksia..................................................6 1 VAKAALLE POHJALLE ON HYVÄ RAKENTAA.......8 Ulla-Maija Rajakangas: Vanhushoivan uudistukseen tarvitaan lisärahoitusta.............................9 Timo T. Seppälä: Miksi öljy ei loppunutkaan?

– Bensaa sote-suoniin...........................................................12 Lasse Männistö: Soten kaksi ongelmaa ja yksi ratkaisu..........................................................................14 2 SUOMEN MENESTYS SYNTYY HYVINVOINNISTA JA TYÖSTÄ...................................16 Antti Palola: Tulevaisuuden työkyky on sinunkin käsissäsi .............................................................17 Jan Schugk: Työkyky ei synny, se pitää synnyttää....19 Katariina Poskiparta: Elämä edessä...............................21

Eveliina Huurre: Uudistuva sote on mahdollisuus niin pikkuiselle Ellalle kuin Veikko-papallekin..............37 Osmo Soininvaara: Valinnanvapauden hinta voi olla kova...................................................................39 Susanna Kallama: Yrittäjyys – terveyden käyttämätön voimavara...............................41 5 SOTEARKKITEHTUURIA JA TULEVAISUUDEN PILAREITA – MIKÄ ON TERVEYDENHUOLLON NÄKYMÄ?.............................44 Alexander Stubb: Tulevaisuuden terveydenhuolto vaatii uutta ajattelua...........................45 Heikki Pärnänen: Lääkärin muuttuvat roolit ...............47 Tuija Brax: Miten hyvä saadaan kiertämään?...............50 6 PYRAMIDEISTA NYKYAIKAAN – MITEN UUSIN TEKNOLOGIA JA TIETO SAADAAN KÄYTTÖÖN?...................................52

3 ASIAKASLÄHTÖISYYS UUDISTUSTEN TAVOITTEEKSI...................................24

Cristina Andersson: Robottien avulla kohti parempaa elämää........................................................53

Panu Laturi: Potilaan pitää olla terveydenhuollon keskiössä.......................................26

Päivi Raukko: Digitalisaation aallonharjalla - minunterveyteni.fi....................................55

Tuula Haatainen: Ihmisten ehdoilla parempaa palvelua................................................28

Lauri Sippola: Inhimillinen terveysteknologia vientivalttina........................................57

Kirsi Sillanpää: Asiakaslähtöinen toiminta on inhimillistä, tuloksellista ja kestävää................................30

Martta Ranta: Suomesta on tullut kliinisten lääketutkimusten mallimaa...............................59

Juha Tuominen: Yhteisellä matkalla - erilaisia visioita asiakaslähtöisyydestä.........................32 Päivi Voutilainen: Iäkkäiden palvelut: tavoitteena sosiaalinen ja taloudellinen kestävyys............................34 4

4 VALINNANVAPAUS - UHKA VAI MAHDOLLISUUS?..................................................36

JOHDANTO

KESTÄVÄ TERVEYDENHUOLTO -HANKE VIE KOHTI PAREMPAA TULEVAISUUTTA: SOTE JA SEN YLITSE

S

uomi ikääntyy ja veronmaksajia on entistä vähem­män. Lisäksi suomalaisten sairastavuus on korkeaa län­s inaapureihin verrattuna. Sote-palvelut muodos­tavat jo nyt suurimman julkisen talouden menoerän ja sote-uudistusta on nyt tehty vuosikausia.

On siis aika tarttua toimeen. Soten rakenteiden ja rahoituksen uudistamisen lisäksi tarvitaan iso kuva visio siitä, miltä hyvä ja kestävä sekä entistä ehompi sosiaali- ja terveydenhuolto näyttää esimerkiksi vuonna 2030.

Kestävä Terveydenhuolto -hanke tähtää siihen, että tulevaisuuden terveydenhuolto, hyvinvointi ja yhteiskunta ovat vakaalla pohjalla. Hankkeessa ovat mukana Finanssialan Keskusliitto, Lääkäriliitto, Sitra, SOSTE, Tehy, YTHS ja AbbVie. Hanke haastaa ajattelemaan, miten suomalaista terveydenhuoltojärjestelmää ja sen toimintaympäristöä uudistetaan ennakkoluulottomasti ja asiakaslähtöisesti. Samalla on turvattava ihmisten hyvinvonti, työ- ja toimintakyky sekä oikeus mahdollisimman normaaliin elämään sairaudesta tai vammasta huolimatta.

Näyttää siltä, että siiloutumisen ja jäykkyyden helmasynneistä ollaan jo pääsemässä eroon. Kestävä Tervey-

denhuolto -hankkeen tilaisuuksissa on tuotu esiin huikeita esimerkkejä uusista toimintatavoista ja malleista, joita eri toimijat soten eri sektoreilla ovat olleet tekemässä.

Tätä kehityskulkua ja yhteistyötä tulee jatkaa. Uudistaminen ja tulevaisuuden rakentaminen vaatii erilaista osaamista ja uudenlaista ajattelua – se vaatii meitä kaikkia. Uskomme, että Kestävän Terveydenhuolto -hankkeessa syntyy jatkossa entistä enemmän konkreettisia ideoita ja sellaisia kohtaamisia ja tekemisen kulttuuria, joka kantaa vaalikausia pidemmälle ja auttaa meitä rakentamaan yhdessä kestävää tulevaisuutta.

Tämä ”Terveydenhuollon korjaussarja” tuo näkökulmia ja ajatuksia terveydenhuoltoon, asiakaslähtöisyyteen ja esimerkiksi digitalisaatioon. Tekstit ovat kirjoittajiensa näköisiä eikä niitä ole haluttu yhdenmukaistaa, sillä hankkeen hengen mukaisesti tässäkin erilaisuus on rikkaus.

Toivomme että tämä Korjaussarja-kirjanen antaa sinulle, arvoisa lukija, ajateltavaa, pureksittavaa ja uusia ideoita.

Sote-Suomessa, 12.7.2016 Laura Simik, Strategisten terveyshankkeiden päällikkö, AbbVie Oy

5

ESIPUHE

SOTE-HUOMINEN ON TÄYNNÄ MAHDOLLISUUKSIA JUHA REHULA Perhe- ja peruspalveluministeri

P

ojasta polvi paranee, sanotaan. Mutta miten se polvi parannetaan, ja miten nopeasti poika pääsee takaisin aktiviteetteihin kiinni? Meillä on kolmen miljardin kysymys.

Kun tämän pojan polvi kaipasi huoltoa vuonna 1985, vietin operaation jälkeen osastolla toipumassa 4 päivää. Toinen polvi kaipasi kohennusta 1990 -luvulla.

Operaatio tehtiin tällä kertaa tähystysleikkauksena.

Pääsin kotiin samana päivänä.

Kun tänä päivänä arvelee tarvitsevansa lääkärin apua, moni soittaa terveyskeskuksen ajanvaraukseen. Sen sijaan ensi vuoden syksynä monessa kunnassa voi hakea sähköisesti netissä tukea taudin määritykseen ja hoitoon. Tekoälysovellus auttaa kysymällä yksinkertaisia kyllä-ei -kysymyksiä kuin lääkäri ikään. Se voi antaa ohjeita omahoitoon tai ohjata edelleen ammattilaisen luo jatkotutkimuksiin.

Terveydenhuollon tekniikka ja diagnostiikka kehittyvät huimaa tahtia. Olen nähnyt älykkään paidan, jonka vaikka tällainen 53-vuotias, sydän- ja verisuonitautien riskitekijät omaava mieshenkilö voi pukea päälleen.

Paita mittaa elintoimintoja ja hälyttää hyvissä ajoin ennen kuin naama vaihtaa väriä. Kun tähän yhdistetään

6

erilaiset esimerkiksi kännykkään tuotavat, elintapoja oikeaan suuntaan ohjaavat applikaatiot, olemme jo aika pitkällä digitalisaation hyödyntämisessä. Puhumattakaan siitä, kun genomi- eli perimässämme oleva tieto otetaan laajaan käyttöön.

Edelliset esimerkit kuvaavat sitä, kuinka tehokkuuden lisääminen palvelujärjestelmässä koostuu niin toimintatapojen tehostumisesta kuin uuden tekniikan ja diagnostiikan käyttöönotosta. Se edellyttää myös ajattelumallien muutosta ja rohkeutta tehdä asioita hiukan toisella tavalla.

Kukaan ei pysty ennakoimaan millainen kehityspyräys tapahtuu esim seuraavan viiden vuoden aikana. Ajattelumme pitäisi olla rohkeaa ja eteenpäinkatsovaa. Historiasta kannattaa ottaa oppia, mutta näköalan tulee olla tulevaisuuteen.

Aina tulee olemaan ihmisiä, jotka eivät pysty yhtä sujuvasti kuin jotkut toiset ottamaan käyttöön uutta teknologiaa tai kantamaan vastuuta omasta hoidostaan. Aina tulee olemaan niitä, jotka käyttävät selvästi enemmän palveluja kuin keskivertoasiakkaat. Erityisesti heille on oltava myös perinteisiä kanavia ja tukijärjestelmiä palvelujen käytön tueksi. Mutta mitä

enemmän me peruskäyttäjät innostumme terveytemme edistämisestä ja omahoidon ja asioinnin tekniikan käyttöönotosta, sitä enemmän resursseja ja henkilökohtaista kohtaamista palvelujärjestelmässä on käytössä niitä tarvitseville. Ja mitä enemmän hoitohenkilökunta saa käyttöönsä työtä helpottavaa tekniikkaa, sitä enemmän riittää aikaa ihmisten kohtaamiseen, inhimilliseen huolenpitoon ja kommunikaatioon.

Sotea eli sosiaali- ja terveydenhuollon uudistusta – tai sote-muutosta, kuten sitä nykyään kutsun – on maassamme tehty pitkään ja huolella. Kaikenlaisia kantoja on kaskesta löytynyt, ja varmasti löytyy myös jatkossa.

Toisaalta perusasiat eivät ole muuttuneet mihinkään.

Tiedämme, että mikäli palvelujen kustannusten kasvu jatkuu nykyuralla, rahamme eivät tulevaisuudessa riitä tasa-arvoisen, oikeudenmukaisen ja kattavan sosiaalija terveyspalvelujärjestelmän ylläpitoon.

Keskeistä järjestelmän uudistamisessa on kasvattaa palvelujen järjestäjien kantokykyä. Siksi järjestämisvastuu siirtyy kunnilta maakunnille 1.1.2019. Edelleen yhtä tärkeää on huolehtia siitä, että huolehditaan palvelujen integraatiosta ja sujuvista hoitoketjuista erityisesti paljon erilaisia palveluja tarvitseville henkilöille. Tämän on toteuduttava myös valinnanvapausjärjestelmässä. Yksi edellytys tälle on se, että tiedon on kuljettava sujuvasti ja ajantasaisesti. Monia askelia tätä kohti on jo otettu, mutta vielä tarvitaan kunnon harppaus.

Kaikessa valmistelussa on oltu alusta asti ja ollaan yhä rakentamassa alustaa nimenomaan so + te:lle – eli sosiaali- ja terveydenhuollon yhteiselle tekemiselle. Se vaatii suurta kulttuurin muutosta: jatkossa sosiaalihuollon asiakas ja terveydenhuollon potilas ovat sama ihminen. Tämä pitää ottaa huomioon jo koulutuksen tasolla, yhdessä tekemisestä työpaikoilla puhumattakaan.

Erikoissairaanhoidon kulmasta katsottuna merkittävää on, että työnjaon uudistaminen ja ensihoidon ketjujen kuntoon laittaminen on saatu liikkeelle. Työnjakoa niin

sairaaloitten välillä kuin niiden sisällä tarkastelemalla saamme olemassa olevat resurssit tehokkaasti käyttöön, ammattilaiset riittämään ja vieläpä parannettua laatua ja potilasturvallisuutta. Sitäkään työtä ei saada maaliin ilman sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten sitoutumista, yhteistyötä ja vahvaa panosta alueilla.

Oma kokonaisuutensa on kuntoutus, joka nykyään on hyvin pirstaleinen niin rahoitukseltaan ja toteutukseltaan. Kun mökin mummo tai pappa kaatuu kotona, tai työikäinen loukkaa sen polvensa, toimintakyvyn nopean palautumisen on oltava sinä punaisena lankana, joka ihmisen kulkua palvelujärjestelmässä ohjaa.

Kuntoutusjärjestelmän kokonaisuudistus onkin juuri alkamassa. Sen avulla etsitään ratkaisuja siihen, että kuntoutukseen käytettävät eurot olisivat nykyistä paremmin käytössä niin ihmisten, työelämän kuin koko yhteiskunnan hyvinvoinnin eteen. Toimintatapojen ja rahoituksen muutoksilla palvelujen kokonaisuudessa on pyrittävä siihen, että koko orkesteri soittaa paremmin yhteen. Näin ihmiset toisaalta pysyvät terveempinä, toisaalta kuntoutuvat toiminta- ja työkykyisiksi mahdollisimman sujuvasti. Siksi oikeaa apua on saatava oikeaan aikaan, vaivatta ja oikealta taholta.

Suuri kuva palvelujärjestelmässämme on, että asiakkaiden ääntä ja mahdollisuuksia valita ja vaikuttaa omiin palveluihinsa vahvistetaan. Vaikka juutumme usein järjestelmäpuheeseen, tulee muistaa, kenelle palveluita lopulta tehdään: ihmiselle, joka palveluja tarvitsee. Jatkossa se sama ihminen kehittää myös itse yhä enemmän palveluja ja tuottaa tietoa niin itsensä kuin koko palvelujärjestelmän käyttöön.

Vaikka on muodikasta kieriskellä erilaisissa ongelmissa eikä hyvä uutinen ole uutinen, näen sosiaali- ja terveydenhuoltomme tulevaisuuden täynnä hienoja mahdollisuuksia. Niihin on vain uskallettava tarttua, ja katsoa pää pystyssä eteenpäin.

7

1 VAKAALLE POHJALLE ON HYVÄ RAKENTAA Kestävän terveydenhuollon rakentaminen on tulevina vuosina yhä tärkeämpää. Yhtälö, jossa ikääntyvän väestön palvelutarve kasvaa samalla kun työikäisten määrä vähenee, on jo yksinään vaikea. Yhtälöstä tulee mahdoton, kun siihen yhdistää vielä sen, että vaikka terveydenhuollon kustannukset ja henkilöresurssit ovat kasvaneet vuosittain ja muodostavat jo nyt julkisen sektorin suurimman menoerän, on palveluiden saatavuus vaihtelevaa eri alueilla ja suomalaiset sairastavat enemmän länsinaapureihinsa verrattuna.

On selvää, että nykyisellä mallilla emme pärjää, vaan jotain on tehtävä. Rakenteellisen kehittämisen ja rahoituksen selkeyttämisen lisäksi tarvitsemme uutta, asiakaslähtöistä uudistustyötä.

8

VANHUSHOIVAN RAHOITUKSEEN TARVITAAN UUDISTUSTA ULLA-MAIJA RAJAKANGAS Johtaja, Finanssialan Keskusliitto

H

yvinvointiyhteiskuntaa on Suomessa rakennettu pitkään ja menestyksekkäästi. Nykymuotoinen järjestelmä kaipaa kuitenkin perusteellista remonttia. Kallis järjestelmä yhdistettynä kansantalouden heikkoon kuntoon edellyttää uudistuksia. Muutos on aina mahdollisuus ja uudistusta kannattaa tarkastella mahdollisimman laaja-alaisesti.

Suomi kohtaa lähitulevaisuudessa muitakin muutoksia, joilla on vaikutusta sosiaali-, terveys- ja hyvinvoinnin palveluihin. Väestön ikääntyminen ja suurten ikäluokkien siirtyminen eläkkeelle yhdistettynä alhaiseen syntyvyyteen ovat edelleen vaikeuttamassa tilannetta.

Yhteiskunnan menot lisääntyvät ja tehdyn työn määrä vähenee.

Uudistuksista huolimatta Suomella on tulevaisuudessa vaikeuksia vastata kaikkiin sosiaali- ja terveydenhoidon sekä hyvinvoinnin tarpeista. Samanaikaisesti monet yksityistaloudet ovat vaurastuneet ja vaurastuvat edelleen Työeläkkeiden kattavuus?

Yksilön ja kotitalouden arkipäivä on jatkuvaa valintojen tekemistä ja edellyttää suunnittelua. Tulojen ja meno-

jen on oltava tasapainossa. Kansalaisten vaurastuminen antaa mahdollisuuden kehittää ja laajentaa hyvinvointipalveluiden lisärahoitusta.

Lakisääteinen työeläke on tarkoitettu kattamaan normaalit elämisestä aiheutuvat kulut. Erityisen suuri kasvupaine kohdistuu terveydenhoito- ja hoivamenoihin.

Näiden menojen kehitys riippuu siitä, kuinka vanhoiksi ihmiset elävät. Erityisesti yli 80-vuotiaiden terveydenhuollon ja hoivapalveluiden tarve kasvaa voimakkaasti.

Meidän on keskusteltava, minkä osan hyvinvointipalveluista kustantaa yhteiskunta ja mistä osasta vastaamme itse. Erityisesti ikäsidonnaisten julkisten menojen kasvua on kestämätöntä rahoittaa vain verotusta kiristämällä.

Palvelulupaus määriteltävä Sote-uudistuksen merkittävin asia on palvelulupauksen määrittely. Palvelulupaus määrittää sen, mitä sosiaali- ja terveyspalveluita, kenelle, missä tilanteissa, miten nopeasti ja minkä laatuisina verovaroin tarjotaan.

Selkeä palvelulupaus on tarpeen muun muassa omaehtoisen vanhuuteen varautumisen laajentamiseksi.

Palvelutarpeiden yksilöllisyys korostuu ikääntyneiden

9

hoivapalveluissa enemmän kuin terveyspalveluissa.

Suuri osa hoivasta on asumista, jonka taso vaihtelee suuresti ennen hoivavaihetta. Tämän takia yhdenmukaisten hoivapalvelulupausten antaminen on vaikeaa.

Kansalaisten oikeudet ja yhteiskunnan antamat palvelulupaukset on määriteltävä. Kun tiedämme, millaista hoitoa me ja läheisemme voimme yhteiskunnalta odottaa, osaamme itse varautua täydentämään tarvitsemiamme lisäpalveluita.

Varautuminen viisautta Suomalaiset ovat säästäväistä kansaa ja haluavat varautua tulevaisuuteen. Noin 60 prosentilla suomalaisista on säästettynä tai sijoitettuna varoja. Suosituimpia säästämistapoja ovat säästö- ja sijoitustilit sekä rahastot.

Kansalaisten varautuminen ikääntymiseen on hoitunut hyvin lakisääteisen eläkkeen avulla. Kasvava hoiva- ja terveyspalveluiden tarve lisää ikääntyvien kotitalouksien menoja merkittävästi. Pitkän työuran ja tarkan taloudenpidon seurauksena koottu varallisuus kannattaa ottaa huomioon , kun pohdinnassa on oman hyvinvoinnin järjestäminen seniorivaiheessa.

Ihmisiä on jatkossakin kannustettava varautumaan omaan tulevaisuuteensa. On huolehdittava siitä, että kertynyttä varallisuutta on mahdollisuus hyödyntää senioriaikana muuttamalla sitä ostovoimaksi.

Suomalaisten elintaso on siis lähes kymmenkertainen vuoteen 1950 verrattuna ja yksityistä varallisuutta on noin 500 miljardia. Merkittävä osa varallisuudesta on sidottu asuntoihin ja metsäomaisuuteen. Useille keskituloisille eläkeläisille on kertynyt varallisuutta velattoman oman kodin lisäksi kesämökin ja metsäpalstan muodossa. Eläkkeelle siirtyvistä noin 80 prosenttia asuu velattomassa omistusasunnossa.

Halu jättää perintöä elää vahvana erityisesti sota-ajan nähneessä sukupolvessa. Asia näyttäytyy toisessa

10

valossa, kun otetaan huomioon, että tavallisimmissa perimystilanteissa rintaperillisetkin lähentelevät jo eläkeikää. Heidän lapsensa ovat parhaassa työntekoiässä eivätkä tarvitse perintörahoja pärjätäkseen.

Ihmisten asenteissa on tapahtumassa muutos siihen suuntaan, että yhä harvemmat ovat jättämässä perintöä seuraavalle sukupolvelle. He käyttävät rahansa omaan hyvinvointiinsa ja varautuvat vanhuuden hoivaja hoitotarpeeseen.

Asuntovarallisuutta voitava hyödyntää Asuntovarallisuuden hyödyntämistä hankaloittaa epävarmuus tulevien elinvuosien määrästä. Ongelma ratkeaisi elinikäisen eläkevakuutuksen avulla. Asunnon myymisestä saatavasta summasta osan voisi muuttaa lisäeläkkeeksi, joka jatkuisi aina kuolemaan saakka. Elinikäisen eläkevakuutuksen voisi ostaa myös käänteisen asuntolainan avulla.

Lisäeläkevakuutukset rahoitetaan Suomessa yleensä vuosikymmeniä kestävällä säästämisellä. Suomesta puuttuu kertamaksulla rahoitettava vakuutus, jolla varallisuutta voisi muuttaa elinikäiseksi lisäeläkkeeksi senioriaikana.

Nyt on tehtävä päätöksiä oman varallisuuden muuttamisesta vanhuuden ostovoimaksi. Tämän pitää tapahtua vapaaehtoisesti ja joustavasti. Oman vastuun ottaminen tulisi mahdollistaa myös sellaiselle henkilölle, joka ei syystä tai toisesta ole tullut säästäneeksi vanhuuden varalle pitkäaikaisesti etukäteen.

Yhteiskunnan kannalta on järkevää kannustaa kansalaisten omaehtoista säästämistä ja muuta varautumista pitkään ikään. On myös hyödyllistä kannustaa kansalaisia siirtämään omia tulojaan aikaan, jolloin palvelujen tarve on suurin. Niille, joilla varallisuutta ei ole, on taattava hyvät ja laadukkaat hoivapalvelut verovaroin.

ON HUOLEHDITTAVA SIITÄ, ETTÄ KERTYNYTTÄ VARALLISUUTTA ON MAHDOLLISUUS HYÖDYNTÄÄ SENIORIAIKANA MUUTTAMALLA SITÄ OSTOVOIMAKSI.

11

MIKSI ÖLJY EI LOPPUNUTKAAN? – BENSAA SOTE-SUONIIN TIMO T. SEPPÄLÄ, YKSIKÖN PÄÄLLIKKÖ Terveys- ja sosiaalitalous, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos

7

0-luvulla käytiin vilkasta keskustelua siitä, kuinka öljy loppuu 2000-luvulle tultaessa. Nyt keskustellaan siitä, kuinka sote-palvelut tulevat loppumaan saapuessamme 2030-luvulle. Kummankin keskustelun ongelma on ymmärtämättömyys niukan resurssin vaikutuksesta innovaatioiden kannattavuuteen. Öljy ei ole edelleenkään loppu, koska kolme vuosikymmentä on antanut mahdollisuuden kehittää ja tuottaa useita öljyä säästäviä ja siitä enemmän tehoja irtiottavia innovaatiota. Samoin tulee käymään sote-palveluiden osalta. Siksi tulemme näkemään, että 2030 tarjotaan edelleen sote-palveluita.

Hallitus on ilmaissut 10 miljardin euron kestävyysvajeen vaativan 3 miljardin euron tehostamisen sosiaali- ja terveydenhuollossa. Lääkkeeksi on tarjottu tuottavuusloikkaa. Keskustelu on epämielekästä, koska julkiselle sektorille menee aina vähintään niin paljon rahaa kuin sinne annetaan. Paras ja helpoin tapa vähentää julkisesta pussista maksettuja kuluja olisikin antaa rahaa vähemmän. Esitetty ratkaisu ei kuitenkaan ole kaikilta osiltaan kelvollinen sellaisenaan käytäntöön vietäväksi. Lainsäädäntömme velvoittaa ns. rahoitusperiaatteen nojalla valtiota antamaan riittävät resurssit osoittamiensa tehtävien hoitajalle. Säästöjä ei tällöin

12

voi juurikaan syntyä karsimatta rahan saajan velvoitteita. Joko tehtäviä täytyy antaa vähemmän tai tehtävät täytyy osata hoitaa toisin, eli saada yhdellä eurolla enemmän aikaan kuin aiemmin. Tällöin tuottavuus lisääntyy.

Suomalaiset ovat erinomaisia innovoimaan ja innovaatiot ovatkin yksi parhaista tavoista lisätä tuottavuutta. Merkittävä osa sotepalveluiden innovaatioista on toistaiseksi horrostavan ruutanan tavoin odottamassa kriittisen lämpörajan ylitystä, koska resurssien niukkuus ei ole ollut tähän asti uskottavaa. Innovaation heräämiselle riittävä lämpötila saavutetaan tuoton odotusarvon noustessa tuotekehityskustannuksen yläpuolelle. Tällöin sen toteuttaminen on taloudellisesti kannattavaa ja innovaatio alkaa kehittyä kohti käyttökelpoista olomuotoa.

Digitalisaatio tullee olemaan tuottavuusloikan airut ja luo sille edellytykset. Mitä niukemmaksi sote-palveluiden järjestämisen resurssi käy, sitä moninaisempaa digitalisaation hyödyntäminen tulee olemaan. On epärelevantti kysymys, kuinka Pelkosenniemen mummo pääsee terveyskeskukseen diabeteskontrolliin. Relevantti kysymys on se, kuinka palvelu tuodaan mummon

sijainnista riippumattomaksi. Digitalisaatio yhdessä muiden innovaatioiden kanssa ratkaisee ongelman.

Kun Pelkosenniemellä tarvitaan yleislääkärin näkemystä, voi puhelimesta tilata uber-lääkärin ja lähimpänä vaeltamassa oleva lääkäri joko hoitaa tilanteen etänä tai saapuu paikalle. Resurssikäyttöä tehostava tuottavuus lisääntyy digitalisaatiolla kunhan annetaan kysynnän ja tarjonnan kohtaamiselle modernit edellytykset.

Innovaatiot eivät tuo säästöjä heti vaan niiden kehittäminen vie aikaa ja vaatii kärsivällisyyttä. Vedellä kulkevia autoja ei vielä ole, mutta leikkausrobotit ovat jo arkipäivää. Niin tulevat olemaan muunkinlaiset robotit. Säästöjä jahdataan kuitenkin varsin kiireisellä aikataululla. Pikaisimmat säästöt saadaan toimista, jotka osaltaan jouduttavat tuotekehitystä mutta myös samalla johtavat itsessään resurssien niukentuessa tehokkaampaan voimavarojen käyttöön, kuten tiedolla johtaminen ja tietovarantojen aktiivinen kehittäminen sekä vapauttaminen monipuoliseen käyttöön. Potilas- ja asiakastietojärjestelmiin kertyy jatkuvasti rikasta aineistoa, jotka ovat yhdistettävissä toisiinsa. Tietoa kertyy erittäin merkittäviä määriä, mutta niiden hyötykäyttö päivittäisjohtamisessa on toistaiseksi vähäistä eikä saatavissa olevia hyötyjä ole irrotettu.

Kun resurssit ovat niukat ja tavoitteena on hyödykkeenä tuottaa mahdollisimman paljon terveyttä ja hyvinvointia, on ensiarvoisen tärkeää ymmärtää, kuinka käytettävissä olevilla varoilla saadaan mahdollisimman paljon haluttua hyödykettä. Ymmärrys löytyy huolellisesti toteutetusta ja erilaiset käyttötarpeet huomioon ottavasta tutkimuksesta.

Elämme dynaamisessa yhteiskunnassa ja pyrkimykset liikkeen rajoittamiseksi on älykkyydessään verrattavissa mannerlaattojen liikkeen rajoittamiseen. Uudistuksella voidaan luoda muutokselle puitteet, mutta se ei itse toteuta muutosta. On oleellista ymmärtää, että markkinoiden toimimattomuus ei johdu olemassa olevista markkinoista vaan niiden markkinoiden puutteesta, joiden ei anneta syntyä. Mikäli uudistuksen puitteet tervataan, jää jokainen kyvykäs ja tehokkuutta lisäävä innovaatio tervaan kiinni uudistettuun ympäristöön lehahtaessaan. Onkin syytä tarkastella erittäin kriittisesti olemassa olevia rakenteita ja purkaa toimintaedellytyksiä haittaavat rakenteet. Estejuoksussa onnistuminen on kuitenkin viimekädessä kiinni esteiden korkeudesta ja muodosta.

TULEMME NÄKEMÄÄN, ETTÄ 2030 TARJOTAAN EDELLEEN SOTE-PALVELUITA. 13

SOTEN KAKSI ONGELMAA JA YKSI RATKAISU LASSE MÄNNISTÖ Kaupunginvaltuutettu, Helsinki

S

osiaali- ja terveydenhuollon uudistamisesta keskusteltaessa törmää isoon joukkoon haasteita, joita eri asiantuntijatahot alleviivaavat. Yksi painottaa ennaltaehkäisyä, toinen hoidon vaikuttavuuden mittaamista, kolmas palveluiden integraatiota yksiin samoihin käsiin. Seurueessa kuin seurueessa keskustelu menee helposti mössöksi, jossa käsitteet, tavoitteet ja ehdotetut toimenpiteet ovat iloisen sekaisin.

Kovakin soteguru taantuu helposti kolmevuotiaan tasolle alkaen toistaa omia mantrojaan muita pahemmin kuuntelematta.

Päättäjän näkökulmasta on aina tärkeää muodostaa asioista kokonaiskuva ja keskittyä ratkaisemaan riittävän pieni määrä riittävän suuria ongelmia kerralla. Muuten fokus katoaa ja uudistukset tuppaavat kaatumaan.

Kunnallisessa päätöksenteossa mukana olevalle kaksi sote-järjestelmän nykytilan haastetta näyttäytyy muita silmiinpistävämpänä.

Ensinnäkin kuntapäättäjä ei voi olla tiedostamatta nykyisiä jonoja perusterveydenhuollossa. Kuntalainen joutuu odottamaan lääkärille pääsyä pahimmissa tapauksissa viikkokausia, eikä palvelun saatavuus ja laatu

14

vastaa tältä osin asiakkaan tarpeita. Moni purkaa kiukkuisen palautteensa hoitojonoista kuntapäättäjän sähköpostiin. Asiakas on oikeassa – palvelua kaipaavien Ihmisten seisottaminen hoitojonossa on täysin tarpeetonta. Jonotuksen jälkeen palveluun tuleva ei syö palvelusta yhtään sen suurempia resursseja kuin suoraan hoitoon pääseväkään. Jonot eivät siis hyödytä palveluprosessissa ketään.

Toinen nykyjärjestelmän ongelma kumpuaa kustannustason noususta sekä vallan ja vastuun hajoamisesta erikoissairaanhoidossa. Nykyiset sairaanhoitopiirit toimivat monopoliasemassa suhteessa kuntiin eikä laskut maksavilla kunnilla ole tosiasiassa mekanismeja ohjata sairaanhoitopiirien toimintaa. Kunta on velvoitettu kuulumaan sairaanhoitopiiriin, joka tuottaa erikoissairaanhoidon palvelut alueellaan. Mikäli sairaanhoitopiiri ylittää kustannusennusteet, lähettää se vuoden päätteeksi jäsenkuntiinsa lisälaskun ja tätä kuntapäättäjä voi tyytyä vain ihmettelemään. Sairaanhoitopiirillä ei ole riskiä menettää markkinaosuuttaan. Tehokkuuteen ei ohjaa mikään, yli-investointeihin kannustimet ovat sen sijaan selkeät.

Kuntapäättäjän kokemat nykyjärjestelmän ongelmat

” ovat keskenään varsin erilaisia. Toinen kumpuaa asiakkaan kokemuksesta ja odotuksista palvelulle. Toinen on jättiorganisaatioiden toimintaan, kustannuksiin ja johtamiseen liittyvä haaste. Nopeasti arvioituna molempien ongelmien ratkaisu yhdellä kerralla voi kuulostaa vaikealta.

Totuus on kuitenkin toinen ja molempiin ongelmiin on löydettävissä yksi ja sama ratkaisu, jonka hallitus on linjannut toteutettavaksi sote-uudistuksen yhteydessä. Suuressa yksinkertaisuudessaan ratkaisu molempiin ongelmiin on kilpailu, asiakasnäkökulmasta kuvattuna valinnanvapaus.

Kun perustason palveluntuottajat laitetaan kilpailemaan asiakkaista ja edellytetään yhdenmukaisten, laatua kuvaavien tietojen julkaisemista toiminnasta, muuttuu perustason palveluntuottajien toiminta yli yön. Olen valmis lyömään vetoa siitä, että nykymuotoiset hoitojonot lyhenevät murto-osaansa. Miksi? Koska jonoissa ihmisiä seisottava palveluntuottaja menettää markkinaosuutta, kun ihmiset äänestävät jaloillaan.

Erikoissairaanhoidossa kilpailu taas tarkoittaa, että eri tuotteiden kustannuksia on paitsi osattava laskea, myös johtaa. Nykyiset sairaanhoitopiirit tai niiden perilliset eivät enää voi viitata kintaalla kustannuksille, koska palvelut rahoittava maakunta voi vertailla esimerkiksi lonkka- ja kaihileikkausten hintaa eri palveluntuottajien välillä. Jos joku toimija leikkaa lonkat sairaanhoitopiiriä halvemmalla, ei jatkossa kukaan lähetä joulukuussa lisärahaa budjetin tilkkeeksi.

SUURESSA YKSINKERTAISUUDESSAAN RATKAISU MOLEMPIIN ONGELMIIN ON KILPAILU, ASIAKASNÄKÖKULMASTA KUVATTUNA VALINNANVAPAUS.

15

2 SUOMEN MENESTYS SYNTYY HYVINVOINNISTA JA TYÖSTÄ Suomalaiset elävät pitkään, mutta toimintakykyrajoitteisten vuosien määrä on edelleen länsinaapureita pidempi. Työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyvien määrä on ollut laskussa, mutta edelleen työeläkejärjestelmästä työkyvyttömyyseläkettä saa reilut 160 000 henkilöä (www.findikaattori.fi/fi/76).

Sosiaali- ja terveydenhuollon suorista kustannuksista valtaosan (75 %) arvioidaan aiheutuvan pitkäaikaissairauksista. Alentuneen työkyvyn ja työkyvyttömyyden yhteiskunnallisten kustannusten arvioidaan olevan jopa nelinkertaisia suoriin kustannuksiin nähden.

Tämä tarkoittaa miljardeja euroja.

Työkyvyn parantamisesta ja ylläpitämisestä tulee entistä tärkeämpää, kun työikäisen väestön määrä vähenee. Miten voidaan puuttua entistä tehokkaammin ja sukkelammin pitkäaikaissairauksien aiheuttamaan työkyvyttömyyteen tai työkyvyn alenemaan?

TULEVAISUUDEN TYÖKYKY ON SINUNKIN KÄSISSÄSI ANTTI PALOLA Puheenjohtaja, STTK

S

uomi nousee hyvällä työllä. Siihen tarvitaan osaavia ja työkykyisiä tekijöitä - kuten sinä ja minä.

Yritän omassa arjessani hoitaa työkykyäni joka päivä.

Mottoni on: ”Terve sielu terveessä ruumiissa”. Sen ei tarvitse olla mitään rakettitiedettä vaan valintoja terveitten elämäntapojen puolesta. Reseptini työkyvyn ylläpitämiseen on kohtuullisesti liikuntaa ja ulkoilua mieluiten luonnossa, riittävästi terveellistä ja monipuolista ravintoa sekä sopivasti lepoa ja joutenoloa.

Itselleni maistuu aamu- tai iltalenkki kävellen, hölkäten tai hiihtäen siinä missä kohtuullinen määrä monipuolista suomalaista ruokaakin. Yritän myös muistaa levätä riittävästi ja nukkua kunnon yöunet, vaikka se joskus kaikkein kiireisimpänä aikana onkin vaikeaa. Riittävä lepo ja hyvät yöunet – hyvin yksinkertaiset asiat - ovat 24/7-yhteiskunnassa helposti aliarvostettu osa terveyden ja työkyvyn rakentamisessa. Näitä kaikkia tarvitsen oman työkykyni päivittäisessä huoltamisessa.

Kun tulevaisuudessa tavoittelemme yhä parempaa työkykyä ja pidempiä työuria, nousee yksilön rinnalle myös työyhteisön hyvinvoinnin merkitys. Selkeät

vastuut ja työnkuvat, kannustava johtaminen sekä toimiva tiedonkulku ja vuorovaikutus rakentavat osaltaan yhteisön työkykyä. Esimies tukee joukkuettaan ja osaamista päivitetään jatkuvasti. Kun työpaikalla on hyvä fiilis, sillä on iso vaikutus työssä jaksamiseen ja sen myötä myös työkykyyn.

Yksi parhaista työkykykumppaneista löytyy työterveyshuollon tiimistä. Sieltä saadaan vinkit työn terveellisyyden ja turvallisuuden parantamiseen ja myös yksilön terveyden edistämiseen. Sairauspoissaolojen seuranta auttaa havaitsemaan työkykyongelmat jo alkuvaiheissa ja hankkimaan niihin apua.

Fiksu työnantaja satsaa monipuolisesti työhyvinvointiin. Tietotyöläisen infoähky saattaa jumittaa aivot kesken tiiviin työrupeaman eikä tulosta synny. Mitäpä, jos työajalla voisikin silloin lähteä puolen tunnin lenkille tai vaikka joogaamaan? Nikotiinikoukusta irti haluavalle työnantaja voisi hankkia kuukauden korvaushoidon.

Nämä voisivat olla hyvä lisä työkykyinvestointeihin työterveyspalvelujen ja virikesetelien ohella.

Tuotto-odotukset työkykyinvestoinneille ovat huikeita, keskimäärin noin kuusinkertaisia. Mikä muu sijoitus

17

tuottaa nykyään lähellekään vastaavan hyödyn?

”

AINA SAIRASTUMISIA EI PYSTYTÄ ESTÄMÄÄN PARHAALLAKAAN ENNALTAEHKÄISEVÄLLÄ TYÖLLÄ.

Työmarkkinajärjestöt kantavat oman vastuunsa työkyvyn ja työurien petraamiseksi. Historiallisen eläkesopimuksen ohella yhdessä on neuvoteltu esimerkiksi Työkaarimalli hyvistä käytännöistä eri-ikäisten työkyvyn tukemisen. Työmarkkinaosapuolien päihdeohjelmasuositus puolestaan ohjaa työpaikkoja päihdehaittojen ennaltaehkäisyyn ja hoitamiseen. Työkykyjohtamisen opastusta löytyy niin asiantuntijalaitoksista kuin eri sektoreiden työnantajiltakin.

Aina sairastumisia ei pystytä estämään parhaallakaan ennaltaehkäisevällä työllä. Silloin tarvitaan oikea-aikainen, osaava hoito ja monialainen kuntoutus. Työeläkelaitosten kanssa on rakennettu menestyksellistä ammatillista kuntoutusta ja autettu osatyökykyisiä pysymään kiinni työelämässä. Kela hoitaa oman osuutensa esimerkiksi osasairauspäivärahoina ja lääkinnällisenä kuntoutuksena.

Tavoitteena on toimia niin, että työ on mielekästä, terveellistä ja turvallista. Oman työkyvyn hoitaminen sujuu helposti ja hauskasti. Työkyvyttömyyttä ja työstä syrjäytymistä pystytään ehkäisemään ja osatyökykyiset pidetään mukana työelämässä. Samalla lisätään työmarkkinoille osallistumisen astetta, elinikäisen työn määrää sekä harpataan suomalaisessa työelämässä varsinainen tuottavuusloikka.

Haastan kaikki suomalaiset mukaan huolehtimaan ja ylläpitämään työkykyä kukin parhaaksi katsomallaan tavalla!

TYÖKYKY EI SYNNY, SE PITÄÄ SYNNYTTÄÄ JAN SCHUGK Asiantuntijalääkäri, Elinkeinoelämän keskusliitto EK

E

nsimmäinen potilas. Huoneeseen rullaa insinööri, joka on joitakin vuosia sitten loukkaantunut onnettomuudessa ja saanut kaularankatason selkäydinvaurion. Neliraajahalvauksestaan hän on toipunut niin, että yläraajat liikkuvat ranteisiin asti, mutta sormiaan hän ei pysty kunnolla käyttämään. Ilmenee, ettei hänellä ole sillä kertaa mitään vaivaa, vaan hän on tullut hakemaan lääkärintodistusta invaliditeetistaan autoveron alentamista varten. Olen vilpittömän hämmästynyt siitä, että hän pystyy käymään töissä, mutta potilas itse ei asiaa kummoisena pidä. Erityisvarusteisella autolla pystyy ajamaan töihin, pyörätuolilla pääsee työpisteeseen ja tuotekehitysajatukset saa taottua näppäimistöllä muiden nähtäväksi. Toimintakykyrajoitteet ovat mittavat, mutta omassa työssään hän on täysin työkykyinen. On, koska haluaa olla.

Seuraava potilas. Keski-ikäinen toimistotyöntekijä valittaa kipeää polveaan. Potilas ei onnu, tutkien polvi vaikuttaa täysin normaalilta, eikä aiemmin otetuissa röntgenkuvissakaan näy kulumaa tai muuta kipua selittävää. Kipulääkitys on käytössä, mutta siitä ei potilaan mukaan ole mitään apua. Omasta mielestään potilas on täysin työkyvytön ja toivoo sairauslomaa. Olen edelleen ihmeissäni edellisen potilaan sinnikkyydestä

ja mielessäni käy, että tarjoan tälle toiselle potilaalle pyörätuolia vastaanoton käytävältä. Sillä voisi liikkua työpaikalla kivuttomasti työpisteeseen, sillä polvi on kipeä vain kävellessä. Ajatus ei kuitenkaan etene ehdotukseksi asti, sillä potilasta jututtaessani käy ilmi, että hän ei viihdy työssään ja perhe-elämässäkin on hankaluuksia. Työkyvyttömyyden kokemus kumpuaa tyystin muusta kuin polvikivusta, joten hautaan ajatukset pyörätuolista ratkaisuna ongelmaan.

Joskus sairaus vaikuttaa työkykyyn niin merkittävästi, että se yksin tekee ihmisestä työkyvyttömän. Useimmiten kyseessä on kuitenkin monimutkainen yhtälö, jossa työkyvyttömyyden kokemukseen vaikuttavat terveyden lisäksi monet muut tekijät, kuten osaaminen, työyhteisö, perhetilanne, talous ja motivaatio. Osaan näistä tekijöistä voi vaikuttaa lääkärin vastaanotolla, mutta vain jos ne tunnistetaan ja otetaan puheeksi.

Jos ne ohitetaan kiireessä, niin kuin usein käy, potilas saa diagnoosin ja sen mukaisen hoidon ja alkaa ehkä itsekin uskoa, että ratkaisun avaimet ovat terveydenhuollon käsissä.

Sairauspoissaolot ovat Suomessa pysyneet samalla tasolla vuosikymmeniä huolimatta siitä, että lääketiede

19

on ottanut huimia askelia eteenpäin, työelämän laatu on kehittynyt myönteisesti ja ennen kaikkea myös väestön koettu terveys ja työkyky ovat kohentuneet huomattavasti. Jos haluamme lakata haaskaamasta arvokasta työpanosta ja vähentää työkyvyttömyyttä, on tilanteeseen puututtava uusin keinoin. Avaimet ovat työpaikoilla sekä työpaikkojen ja terveydenhuollon entistä tiiviimmässä yhteistyössä, kokonaisuudessa jota voi kutsua työkykyjohtamiseksi.

Työkykyjohtamisen ytimessä on esimiestyö. Omat alaiset on tunnettava ja heistä on oltava aidosti kiinnostunut. Mikä heitä innostaa, mikä inhottaa? Mitkä ovat vahvuudet, mitkä heikkoudet? Toimivaa suhdetta on ylläpidettävä normaalin arjen oloissa, sillä sitä on vaikea luoda vasta siinä vaiheessa, kun ongelmia on jo ilmaantunut. Hyvä esimiestyö nostaa sairauspoissaolokynnystä, huono taas laskee sitä voimakkaasti.

Ongelmiin ja huolenaiheisiin on tartuttava heti kun ne ilmaantuvat. Sairauspoissaoloja on seurattava ja tartuttava toistuviin ja pitkiin poissaoloihin. Poissaolon pitkittyessä esimiehen on pidettävä aktiivisesti yhteyttä poissaolevaan työntekijäänsä ja yhdessä työterveyshuollon kanssa pohdittava koska töihin paluu voisi onnistua niin että se tukee toipumista – ja mitkä ovat tarvittavat toimet työn muokkaamiseksi vastaamaan

työkykyä. Ja tiedoksi: toisin kuin moni tuntuu edelleen luulevan, sairausloma ei ole yleinen rauhoitusaika, joka vapauttaisi työntekijän kaikista työsuhteisiin liittyvistä velvoitteista, kuten yhteydenpidosta työnantajaan tai työhön paluun suunnittelusta.

Olennaista työkykyjohtamisessa on järjestelmällisyys.

Jos jotain on sovittu, se tehdään ja sovitusta pidetään kiinni. Sovittujen toimien toteutumista seurataan, samoin kuin sitä ovatko toimet johtaneet tavoiteltuihin tuloksiin. Valppaana on oltava nimenomaan polun alkupäässä. Jos ongelma ei ole lääketieteellinen, siitä ei pidä antaa sellaista tehdä. Tämä onnistuu parhaiten tarttumalla asioihin ensin työpaikalla ja kääntymällä terveydenhuollon puoleen vasta sitten, kun on ilmeistä, että asia ei ole ratkaistavissa työpaikan keinoin, vaan tarvitaan lääketieteen apua. Yhteistyötä tehdään aina tarvittaessa, mutta kumpikin osapuoli kunnioittaa toisen osaamista ja vastuualuetta: työpaikka ei puutu hoidon sisältöön, eikä terveydenhuolto ratko työpaikalla hoidettavia asioita tekemällä niistä lääketieteellisiä kysymyksiä silloin kun ongelma on ensisijaisesti jossakin muualla.

Ja jottei totuus unohtuisi: työntekijän työkykyä ei omista työnantaja, ei työterveyshuolto, ei eläkevakuuttaja, eikä edes yhteiskunta, vaan jokainen työntekijä itse.

TYÖNTEKIJÄN TYÖKYKYÄ EI OMISTA TYÖNANTAJA, EI TYÖTERVEYSHUOLTO, EI ELÄKEVAKUUTTAJA, EIKÄ EDES YHTEISKUNTA, VAAN JOKAINEN TYÖNTEKIJÄ ITSE. 20

ELÄMÄ EDESSÄ KATARIINA POSKIPARTA Toimitusjohtaja, YTHS

O

piskelupaikka! Muutto uudelle paikkakunnalle!

Itsenäinen elämä! Mitä voisi enempää toivoa, ihana tulevaisuus edessä.

Kaikki alkaa lupaavasti; opinnot etenevät, tulee uusia ystäviä opiskelukavereista, opiskelukämppä on kotoisa. Olo tuntuu etuoikeutetulta ja aurinkoiselta.

Parin vuoden jälkeen kaikki on toisin. Elämään tulee harmaus, opinnot eivät etene, arki ei suju, vuorokausirytmi on sekaisin. Mikään ei tunnu miltään. Olo on yksinäinen ja tyhjä. Miksi? Eivätkö opinnot sujuneetkaan, olivatko odotukset musertavia? Jännittivätkö opiskeluun liittyvät esiintymiset liikaa? Tuliko nukuttua tarpeeksi? Oliko vaikeuksia parisuhteessa vai eikö sellaista tullutkaan?

riittävää apua. Esimerkiksi sosiaalisten tilanteiden pelon hoito on taitolaji. Tarvitaan opiskeluyhteisöön vaikuttamista ja opiskelijalle räätälöityjä itsehoito-oppaita, kursseja, vertaistukiryhmiä ja yksilöhoitoja.

Muuten välttämiskäyttäytyminen usein jatkuu ja opiskelija saattaa jopa tehdä päätöksen keskeyttää opinnot, vaikka häiriö olisi hoidettavissa.

Opiskelukyvyn ongelmat eivät edistä pyrkimyksiä pidentää työuria, mutta saattavat edistää mielenterveysongelmista aiheutuvia ennenaikaisia eläköitymisiä. Jos ongelmiin ei saada apua opiskeluaikana, voi kohtuullisella todennäköisyydellä ennustaa, että ne jatkuvat myös työuran aikana – jos työura ylipäätään pääsee alkamaan ja opiskelija suoriutuu opinnoistaan.

Opiskelu on niin vaativaa, että eteneminen opinnoissa voi hidastua tai jopa pysähtyä lievänkin mielenterveyshäiriön vuoksi.

Terveet elämäntavat ja hyvät ihmissuhteet vaikuttavat sekä terveyteen, kuntoon että jaksamiseen. Omasta hyvinvoinnista huolehtimista on myös se, että hakee ajoissa apua terveydenhuollosta.

Masentunut opiskelija ei pysy opintosuoritusten aikarajoissa ja ahdistuneisuudesta kärsivä karttelee ryhmätöitä tai esiintymisiä - ja opinnot pitkittyvät. Nämä ilmiöt pitää tunnistaa ja niihin pitää tarjota ajoissa

Yliopisto-opiskelijoiden terveydenhuolto on osoittanut tehokkuuttaan opiskelukyvyn edistämiseksi ja ylläpitämiseksi kehittämällä matalan kynnyksen palveluita ja varhaisen puuttumisen malleja, jotka on nimenomai-

21

sesti suunnattu kohderyhmän elämäntilanteen ja tarpeiden näkökulmasta. Moniammatillista terveydenhuollon ammattihenkilöiden työnjakoa hyödyntäen taataan oikea-aikainen hoidon tarpeen arviointi ja tarvittavan palvelun piiriin pääsy ilman pitkiä odotusaikoja. Näin voidaan estää tilanteen vaikeutuminen ja tarjota parhaat mahdollisuudet nopeaan toipumiseen ja opiskelukyvyn säilymiseen ja palauttamiseen.

Monien opiskeluaikaan liittyvien ongelmien syntyä voidaan ehkäistä vaikuttamalla opiskeluyhteisöihin. Opiskeluterveydenhuollon tulee asiantuntijana olla mukana opiskelijoiden hyvinvoinnin edistämisessä ja opiskeluyhteisön kehittämisessä sellaiseksi, että se tukee mahdollisimman hyvin opiskelijoiden fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista terveyttä.

Opiskelukyvyn tukemisen lisäksi opiskeluterveydenhuolto tulee nähdä myös kiinteässä yhteydessä tulevaan työelämään. Opiskeluterveydenhuollossa voidaan havaita opiskelijan ammatinvalintaan liittyviä terveydellisiä seikkoja ja ohjata niiden perusteella uravalintoja. Tämän vuoksi on tärkeää, että jokaiselle opiskelijalle turvataan kattavat opiskeluterveydenhuollon palvelut.

Ennaltaehkäisevän terveydenhuollon tulee toimia katkeamattomana ketjuna lastenneuvolan ja kouluterveydenhuollon kautta opiskeluterveydenhuoltoon ja työelämään.

22

”

ENNALTAEHKÄISEVÄN TERVEYDENHUOLLON TULEE TOIMIA KATKEAMATTOMANA KETJUNA NEUVOLASTA TYÖELÄMÄÄN.

3 ASIAKASLÄHTÖISYYS UUDISTUSTEN TAVOITTEEKSI ”Terveyshuolto on kokonaisvaltainen juttu, ei pelkkä päivää, näkemiin ja resepti verkkoon!”, totesi eräs pitkäaikaissairauksia sairastava. Tuo lause kuvaa hyvin sitä muutosta, joka tarvitaan.

Järjestelmäkeskeisyydessä unohdetaan helposti se, kenelle palveluita tuotetaan, ja ajatellaan vain prosesseja, yksittäisiä toimintoja sekä niiden te­ hokkuutta. Sote-uudistus antaa mahdollisuuden siihen, että terveydenhuollon kulttuuria ja toimintatapoja uudistetaan entistä enemmän asiakaslähtöiseksi – ehkä jopa heidän kanssaan yhteistyössä.

24

M I L L Ä P E R USTE E L L A OL I S I T VA L M I S VA I H TA M AAN PALV E LUNTA RJOAJAA? VALITSE KORKEINTAAN KOLME TÄRKEINTÄ SYYTÄ.

Pitkäaikainen hoitosuhde

% 52

Enemmän asiantuntemusta ja osaamista pitkäaikaissairaudestani

45

Moniammatillisen tiimin palvelut saatavilla

28 22

Uusia hoitovaihtoehtoja

20

Parempi laatu

15

Selkeämpi systeemi Lähempänä asuinpaikkaa

10

Enemmän vapaita aikoja arkisin

10

Enemmän ilta- ja viikonloppuvastaanottoja

9 6

Kotilääkäri/-hoitaja Muu

2

Ei mikään

6

En osaa sanoa

6

Lähde: Se tunne, kun saa diagnoosin -selvitys, 2016

25

POTILAAN PITÄÄ OLLA TERVEYDENHUOLLON KESKIÖSSÄ PANU LATURI Johtaja, SOSTE

S

osiaali- ja terveyspolitiikan uudistamisen tarpeellisuutta ei kukaan kiistä. Keskustelua uudistuksesta ei kuitenkaan ole hallinnut potilaan tai asiakkaan asema vaan rakenteet. On valitettavaa, että terveydenhuoltoa kehitetään järjestelmä edellä, vaikka keskiössä pitäisi olla palvelujen käyttäjä, heidän tarpeensa ja toiveensa. Uudistuksessa onkin jäänyt lähes käyttämättä se kokemustieto ja asiantuntemus, joka palvelujen käyttäjillä on olemassa.

Tämä potilaiden osallisuuden puute ei ole ainutlaatuista vaan jatkoa sille kulttuurille mikä on hallinnut suomalaista terveydenhuoltoa. Kestävän terveydenhuollon hankkeeseen liittyen teimme vuoden vaihteessa kyselyn kroonisten sairauksien potilasjärjestöjen jäsenille ja kyselyn avovastauksista nousi vahvasti esiin se, että varsinkaan pitkäaikaissairaat eivät koe että heidän mielipiteistään ollaan kiinnostuneita. Valitettavan usein toistui kiitos siitä, että edes joku kysyy minun näkemyksiäni ja kokemuksiani sekä se, että on hyvä että edes jotain kiinnostaa myös minun mielipiteeni.

Se, että pitkäaikaissairaat eivät koe osallisuutta omaan hoitoprosessiinsa ei kuitenkaan ollut kyselyn suurin yllätys, vaan se, että kroonisesti sairaista kyselyyn vastaajista 75 prosenttia oli joko tyytyväinen tai hyvin tyytyväinen elämäänsä. Tämä on hyvin lohdullinen tieto varsinkin niille, jotka ovat juuri saaneet diagnoosin

26

sairaudesta, joka tulee vaikuttamaan heihin monesti koko loppuelämän ajan. Varsinkin kun julkisuudessa esiin nostetuista kauhutarinoista pitkäaikaissairaiden elämästä ja hoidosta saa aivan eri kuvan siitä, millaista on olla kroonisesti sairas.

Ei pidä luovuttaa – Tämä oli jääkiekkoilija Teemu Ramstedtin viesti hänen puhuessaan Kestävän Terveydenhuollon aamiaisella. Hän sairastaa IBD-suolistosairauksiin kuuluvaa colitis ulcerosaa, eli haavaista paksusuolen tulehdusta, joka on erittäin ikävä sairaus. Teemu on ollut erinomainen esimerkki siitä, miten hän on onnistunut jatkamaan mahdollisimman normaalia elämää vakavan sairauden toteamisen jälkeen, eikä unelmistaan tarvitse luopua. Esimerkki siitä, että kroonista sairautta sairastava voi voittaa jääkiekon pudotuspelien pistepörssin. Ei tarvitse ajatella, että koko elämä menee pilalle sairauden mukana.

Pitkäaikaissairaudet ovat useimmille sekä henkinen että fyysinen muutos. Järjestöt ovat jo pitkään tehneet erittäin merkittävää työtä tarjoamalla sairastuneille vertaistukea. Vertaisilta sairastuneet kuulevat siitä, miten muut ovat selvinneet sairaudestaan tai oppineet elämään sen kanssa. Vertaiselta saa tietoja, joita ei voi saada terveydenhuollon ammattilaiselta tai omalta lähipiiriltä.

”

KESKUSTELUA UUDISTUKSESTA EI KUITENKAAN OLE HALLINNUT POTILAAN TAI ASIAKKAAN ASEMA VAAN RAKENTEET.

27

IHMISTEN EHDOILLA PAREMPAA PALVELUA TUULA HAATAINEN Kansanedustaja, Helsinki

S

ote-uudistusta on jo vuosikaudet kritisoitu siitä, että kun keskustelu uudistuksesta keskittyy rakenteisiin ja niiden muokkaamiseen, asiakas eli palveluiden käyttäjä jää syrjään. Helposti syntyy kuva, että ihmisille tärkeitä palveluita ollaan uudistamassa muusta syystä kuin ihmisten itsensä vuoksi. Uudistus näyttäytyy ylhäältä päin ohjailtuna ja ensisijaisesti taloudellisten säästötavoitteiden motivoimana valtapoliittisena pelinä. Tätä mielikuvaa vahvistaa kytkös maakuntauudistukseen sekä julkisten palveluiden yhtiöittäminen ja vieminen suurelta osin markkinoille.

Sote-uudistuksen tarve nousee kuitenkin ihmisten arjesta. Terveys- ja hyvinvointieroja on kavennettava.

Ikääntymisestä aiheutuva palvelutarve on voitava turvata. Palveluiden laatua ja saatavuutta pitää vahvistaa.

Kaikki tämä pitää tehdä tiukkojen taloudellisten reunaehtojen todellisuudessa. Julkinen terveydenhuolto on monin paikoin ongelmissa, koska taloudellisissa vaikeuksissa olevat kunnat eivät kykene järjestämään sellaisia palveluita, joita niiden asukkaat tarvitsevat. Ihmiset kokevat joutuvansa pallotelluksi luukulta toiselle ja palvelusta toiseen. Erikoislääkärille on vaikea päästä.

Nykyjärjestelmä on pirstaleinen eikä palvele parhaalla

28

tavalla ihmisiä. Rakenteita ja rahoitusta on muutettava, jotta olemassa olevilla resursseilla saadaan vaikuttavuutta ja tasa-arvoisempi palvelujärjestelmä.

Hallituksen viimeisimmät linjaukset perustuvat vahvasti markkinoihin ja kilpailuun. Suuret odotukset on asetettu siihen, että asiakkaan valinnanvapauden laajentaminen tuo varsinkin terveydenhuollossa ratkaisun moniin koettuihin ongelmiin. Ajatus perustuu pitkälti siihen, että yksityisten tuottajien tullessa julkisten rinnalle palveluiden tarjonta kasvaa voimakkaasti. Tämän on tarkoitus auttaa jonojen purkamisessa, ja kilpailun lisääntyminen puolestaan pakottaisi tuottajat kilpailemaan erityisesti laadulla.

Valinnanvapaudesta puhuttaessa on myös korostettu, että palveluiden laatua tulee mitata ja seurata tiiviisti ja tätä seurantatietoa puolestaan tuoda laajasti kansalaisten saataville. Kun ihmiset saisivat puolueetonta laatutietoa valintansa tueksi, voisivat he valita aina laadukkaimman palveluntuottajan.

Yllättävän vähän on kuitenkin kyseenalaistettu sitä, missä määrin tämä logiikka lopulta pätee sosiaali- ja terveyspalveluihin. Terveysaseman valinta ei ole supermarketissa käymistä.

Perinteisessä markkinatilanteessa tuotetta myyvän yrityksen intressissä on luoda tuotteelleen mahdollisimman paljon kysyntää, ja mieluiten myös pitkäksi aikaa.

Terveyspalveluiden potentiaalinen kysyntä onkin rajaton, sillä aina voidaan tehdä lisää ja perusteellisempia tutkimuksia. Palveluiden rahoittajan näkökulmasta pyrkimys on kuitenkin pitkälti päinvastainen. On todella iso kysymys, miten valinnanvapaus voidaan toteuttaa siten, että tarjonnan lisääminen ja asiakkaiden houkuttelu eivät ala ohjata koko järjestelmää.

Ruotsissa on myös havaittu, että palveluiden laadun määrittely ja vertailu on ylipäänsä hyvin vaikeaa. Moni ei näytä juuri välittävänkään laatutiedosta, vaan valitsee valmiiksi tutuimman tai sijainniltaan läheisimmän terveysaseman.

Hallituksen sote-uudistukselle asettama kolmen miljardin euron säästötavoite tulee asettamaan rajat sille, miten paljon julkisesti rahoitetuilla palveluilla voidaan tuottaa asiakastyytyväisyyttä. Riskinä on, että rahoituksen kiristyminen johtaakin asiakasmaksujen nostamiseen entisestään.

”

UUDISTUS NÄYTTÄYTYY YLHÄÄLTÄ PÄIN OHJAILTUNA JA ENSISIJAISESTI TALOUDELLISTEN SÄÄSTÖTAVOITTEIDEN MOTIVOIMANA VALTAPOLIITTISENA PELINÄ.

29

ASIAKASLÄHTÖINEN TOIMINTA ON INHIMILLISTÄ, TULOKSELLISTA JA KESTÄVÄÄ KIRSI SILLANPÄÄ Johtaja, Tehy

H

yvinvoinnin ja terveyden edistäminen edellyttää asiakaslähtöisten palveluiden kehittämistä. Ikääntyvä väestö, kroonisten sairauksien lisääntyminen, työikäisten vähentyminen ja pula koulutetusta henkilökunnasta sekä teknologian kehittyminen luovat uusia paineita kehittää sosiaali- ja terveydenhuollon toimintaa, jotta se vastaisi tehokkaammin asiakkaiden palvelutarpeita ja turvaisi hoitoon pääsyn ajallaan. Viivästynyt hoitoon pääsy tai diagnoosi johtaa usein kustannusten kasvuun ja aiheuttaa inhimillistä kärsimystä.

Tarvitaan yhteistä tahtotilaa rakentaa kestävä sosiaali- ja terveydenhuoltopalvelujärjestelmä ja toimivat hoitoketjut, joissa ammattihenkilöiden osaaminen on kohdennettu asiakkaan palvelutarpeen mukaisesti.

Kestävän terveydenhuollon rakentaminen on prosessi, jota tulee toteuttaa pitkäjänteisesti yli hallituskausien.

Yhteisenä tavoitteena tulee olla ihmisten työ- ja toimintakyvyn turvaaminen eri elämänvaiheissa sekä oikeus mahdollisimman normaaliin elämään sairaudesta tai vammasta huolimatta. Tähän tarvitaan kaikkia.

Hyvin toimivissa palveluissa asiakkaan on oltava kaiken toiminnan keskiössä! Hoitoa tulee saada ajallaan ja

30

sen tulee perustua asiakkaan hoidon tarpeeseen. Mitä asiakaslähtöisyys on? Se on tapa toimia. Tällöin palvelu toteutetaan asiakkaan tarpeiden mukaan tuottamalla palvelu- ja hoidontarpeen mukaisia palvelukokonaisuuksia ja ohjaamalla asiakas/potilas oikean palvelun piiriin, oikeaan aikaan ja oikeaan paikkaan.

On uskallettava irrottautua perinteisestä ajatusmaailmasta ja ryhdyttävä uudistamaan sosiaali- ja terveydenhuollon toimintamalleja, otettava teknologia avuksi ja ryhdyttävä uudistamaan myös työnjakoa asiakkaan parhaaksi.

Kelpo Polku – Parkinsonin tauti hankkeessa mallinnettiin Parkinsonin tautia sairastavien potilaiden geneerinen hoitopolku. Se on yksi hyvä esimerkki asiakaslähtöisen toiminnan kehittämisestä asiakkaiden, hoitohenkilöstön ja potilasjärjestön välisenä yhteistyönä. Asiakaslähtöisen ja sujuvan hoitopolun kehittämisen tavoitteeksi asetettiin se, että oikeat henkilöt hoitavat potilaan oikealla tavalla, oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa ajantasaista tutkimusnäyttöä hyödyntäen. Hoitoon tulee päästä nopeasti, ilman kohtuuttomia odotusaikoja. Potilasturvallisuus asetettiin kaiken toiminnan lähtökohdaksi.

Mallintamisessa hyödynnettiin Lean-menetelmää, jonka avulla voidaan tehostaa sosiaali- ja terveydenhuollon prosesseja ja poistaa arvoa tuottamatonta toimintaa, parantaa hoidon laatua ja asiakastyytyväisyyttä sekä vähentää turhaa sähläystä ja päällekäisiä toimintoja. Hoitopolku auttaa kohdentamaan terveydenhuollon ammattihenkilöiden osaamisen tarkoituksenmukaisella tavalla.

Uudistuvissa asiakaslähtöisissä palveluissa hyvään lopputulokseen päästään tyytyväisillä asiakkailla, osaavalla ja motivoituneella henkilöstöllä, tehokkailla ja tarkoituksenmukaisilla prosesseilla sekä erinomaisella johtamisella.

YHTEISELLÄ MATKALLA ERILAISIA VISIOITA ASIAKASLÄHTÖISYYDESTÄ JUHA TUOMINEN Johtava ylilääkäri, Terveystalo

A

32

siakaslähtöisyys terveydenhuollossa tarkoittaa minulle huimaa toimintatapojen ja logiikan muutosta. Valitettavasti edelleen potilas on usein pelkkä hallintoalamainen, jolle aika vastaanotolle annetaan ennaltamäärätysti kirjeitse. Potilaalla ei ole todellista tietoa siitä, kuinka häntä hoidetaan tai pitäisi hoitaa. Potilas joutuu luottamaan siihen, että asiat menevät oikein. Valitettavasti kuitenkin tiedämme, että hoitosuositukset toteutuvat vajavaisesti, mutta niiden toteutumista ei seurata eikä niistä raportoida.

Asiakaslähtöisyyteen kuuluvat kaikki nykymaailmaan kuuluvat sähköiset palvelut, kuten ajanvaraukset, tietojen lähettäminen sähköisesti ja kommunikointi. Tätä visiota ja tulevaisuutta kokeilemme ja pilotoimme jo.

Minun visiossani potilas pääsee tilanteeseen, jossa hänestä sekä huolehditaan että hänet valtaistetaan. Konkreettisesti tämä saavutetaan siten, että tietotekniikan keinoin hänelle kerrotaan mikä on hänen sairautensa tilanne, onko sairautta hoidettu suositusten mukaan, onko laboratoriokokeita jäänyt ottamatta ja ovatko tulokset hyviä tai huonoja suhteessa muihin samaa sairautta sairastaviin.

Potilaan muistin tueksi annetaan terveystilinpäätös tai terveysote, jonka potilas saa yhteenvetona käyttöönsä sähköisistä kanavista aina silloin kun haluaa tai tarvitsee. Terveystilinpäätös on ohjaavampi ja viestivämpi kuin nykyiset sairauskertomukset tai Kanta-palvelun katselumahdollisuus. Terveystilinpäätös pitää sisällään myös aiemmin kuvatut ohjeet ja viestit tarvittavista tulevista toimenpiteistä.

Potilasta muistutetaan tulevista sovituista tapaamisista ja myös niistä toimenpiteistä tai tutkimuksista, joita hoitosuositusten mukaan tulisi tehdä. Näin potilas oppii enemmän omasta sairaudestaan ja oppii myös vaatimaan ensiluokkaisempaa hoitoa.

Näiden visioiden toteuduttua potilaasta tulee sairautensa hallitsija ja myös hoitotulokset parantuvat paremman sitoutumisen ja vaikuttavamman hoidon johdosta.

Asiakaslähtöisyyteen kuuluu myös kahden ihmisen välinen kohtaaminen, jossa ammattilainen osaa ottaa potilaan vastaan ihmisenä ja ohjeistaa jatkotoimista ymmärrettävästi, niin että potilaskin ne muistaa. Tämä vaatii jatkuvaa koulutusta.

”

MINUN VISIOSSANI POTILAS PÄÄSEE TILANTEESEEN, JOSSA HÄNESTÄ SEKÄ HUOLEHDITAAN ETTÄ HÄNET VALTAISTETAAN.

33

IÄKKÄIDEN PALVELUT: TAVOITTEENA SOSIAALINEN JA TALOUDELLINEN KESTÄVYYS PÄIVI VOUTILAINEN Johtaja, Sosiaali- ja terveysministeriö / Sosiaali- ja terveyspalveluosasto

M

ahdollisimman terveen ja toimintakykyisen ikääntymisen turvaaminen on tärkeimpiä varautumistoimia ikääntyvässä Suomessa. Suuri merkitys on myös palvelujen rakennemuutoksella, joka onnistuakseen edellyttää niin palvelujen sisällöllistä remonttia kuin iäkkäiden parissa toimivien osaamisenkin kehittämistä. Sosiaalisen ja taloudellisen kestävyyden tasapaino on mahdollista saavuttaa, kunhan päämäärä on selkeä ja kaikkien osallisten tiedossa. Ja sitoutuakin siihen pitää.

Varaudu Ikääntynyttä väestöä on tällä hetkellä reilu miljoona.

Heistä suurin osa, noin miljoona henkilöä, elää arkeaan itsenäisesti. Koska monet sairaudet ja toimintakyvyn rajoitteet lisääntyvät iän myötä, lisää kaikkein vanhimpiin ikäluokkiin kuuluvien määrän kasvu väistämättä palvelujen tarvetta. Palveluja säännöllisesti käyttäviä on tänä päivänä noin 150 000. Säännöllisiä kotiin annettavia palveluita saa noin 90 000 henkilöä (säännöllistä kotihoitoa tai omaishoidon tukea); muualla kuin yksityiskodissa hoitoa ja huolenpitoa ympärivuorokauden saa reilut 50 000 henkilöä (tehostetussa palveluasumisessa, vanhainkodeissa tai terveyskeskussairaaloiden pitkäaikaishoidossa).

34

Väestön ikärakenteen muutoksesta seuraa, että yhteiskunnan on mukauduttava laajasti entistä iäkkäämmän väestön tarpeisiin. On edistettävä mahdollisimman terveen ja toimintakykyisen ikääntymisen turvaavia toimia, kuten esteettömiä asuin- ja elinympäristöjä ja näiden kehittymistä tukevaa yhdyskuntasuunnittelua.

Tarvitaan mm. toimivia liikenneratkaisuja tukemaan mahdollisuuksia asiointiin, mielekkääseen tekemiseen, kuten elinikäiseen oppimiseen ja sosiaalisten suhteiden yläpitoon. Tarvitaan monialaiseen tuen ja palvelujen tarpeen arviointiin perustuvia palveluja, jotka mahdollistavat ja tukevat iäkkään henkilön omaa toimijuutta.

Palvelujen pitää olla oikea-aikaisia ja lähellä asiakkaita, ellei keskittäminen ole perusteltua palvelujen laadun ja turvallisuuden vuoksi. Tarvitaan myös aitoa yhdessä tekemistä niin, että kaikessa kehittämisessä ja päätöksenteossa kuuluu iäkkäiden ääni.

Uudista palvelujen rakenteita ja sisältöjä – uusi design aikansa eläneen tilalle!

Kustannusten kasvua on mahdollista hillitä a) muuttamalla palvelujen rakennetta, b) uudistamalla erityisesti kotihoidon sisältöä ja c) monipuolistamalla palveluvalikkoa. Korjaustoimiin on tarvetta: Iäkkäiden palvelujärjestelmä on pirstaleinen, sen rakenne ei ole uudistunut

Kotipalvelut & kotisairaanhoito Omaishoidon tuen hoitopalkkiot Tavallinen palveluasuminen Tehostettu palveluasuminen Vanhainkotihoito Terveyskeskusvuodeosastot, pitkäaikaishoito

1 025 000 000 € 121 200 000 € 142 000 000 € 1 568 000 000 € 871 600 000 € 519 000 000 €

Yhteensä Vrt. Erikoissairaanhoito

kansallisten tavoitteiden mukaiseksi, hyvät käytännöt ovat levinneet hitaasti ja alueelliset erot pysyneet suurina. Tästä syystä iäkkäiden tarpeisiin ei vastata yhdenvertaisesti ja nykyinen palvelurakenne on myös kustannuksiltaan kallis. Iäkkäiden palveluiden rakenteiden ja sisältöjen uudistaminen on välttämätöntä.

Palvelurakennetta on aina tarkasteltava kokonaisuutena! Ja palvelurakenne on suunniteltava ikääntyneen väestön tunnistettujen tarpeiden pohjalta (vanhuspalvelulaki, 5 §). Laitospaikkoja vähennettäessä on samanaikaisesti kehitettävä asumisen vaihtoehtoja, terveyttä ja toimintakykyä edistäviä toimia ja palveluja, kuntoutusta sekä kotihoidon ja asumisen sisältävien palvelujen määrää ja laatua. Erityisenä haasteena on kotiin annettavien palvelujen valikoiman monipuolistaminen niin, että monialainen kuntoutus on nykyistä huomattavasti kiinteämpi osa iäkkäille tarjottavien palvelujen kokonaisuutta.

Palvelurakenteen muutoksella on sekä iäkkäiden ihmisten elämänlaadun lisäämiseen että kokonaiskustannusten hallintaan liittyvät perustelunsa. Näin ollen

4 246 800 000 € 6 300 000 000 €

palvelurakenteiden muuttaminen ja myös muuttamatta jättäminen ovat valintoja, jotka on tehtävä tietoisesti: niillä on sekä ihmisiin kohdistuvat että kustannusvaikutukset.

Rakenna kestävälle perustalle!

Nykyisen järjestelmän rakenteet ja sisältö vaativat uudistamista sekä ikäihmisten monimuotoistuvien tarpeiden että toimintaympäristön muutosten vuoksi. Tieto palvelutarvetta aiheuttavista tekijöistä, eri palvelujen asiakasrakenteesta, laatuongelmista ja kehitetyistä hyvistä käytännöistä luo mahdollisuuden kehittää palveluja täsmätietoon perustuen.

Taloudellinen ja sosiaalinen kestävyys ovat kiinteästi toisiinsa nivoutuneet. Tämä tarkoittaa sitä, että etsittäessä kulloistakin optimaalista keinovalikoimaa tavoitteen saavuttamiseksi, on molemmat kestävyyden näkökulmat otettava huomioon. Se, mikä puhtaasti taloudellisesta näkökulmasta olisi hyvää, voi sosiaalisen kestävyyden kannalta olla huonoa. Analogisesti huono sosiaalinen kehitys voi ajan myötä merkittävästi vaarantaa taloudellisten kestävyyden toteutumisen.

35

4 VALINNANVAPAUS - UHKA VAI MAHDOLLISUUS? Sosiaali- ja terveysministeriön mukaan ”osana uudistusta säädetään valinnanvapauslainsäädäntö.

Sen myötä käyttäjä voi itse valita palveluiden julkisen, yksityisen tai kolmannen sektorin tuottajan.

Valinnanvapaus on jatkossa pääsääntö perustasolla ja soveltuvin osin käytössä erikoistason sosiaali- ja terveyspalveluissa.

Valinnanvapauden tarkoituksena on vahvistaa erityisesti perustason palveluita ja turvata nykyistä nopeampi hoitoon pääsy. Asiakkaan valinnan mahdollisuus turvataan yhtenäisillä palveluiden laatuperusteilla ja valintaa tukevalla julkisella tiedolla.”

Saamme valita pankkimme, vakuutusyhtiömme ja ruoan, jota syömme, mutta silti tämä valinnavapaus sosiaali- ja terveyspalveluissa mietityttää monia. Onko valinnanvapaus uhka vai mahdollisuus?

Sitä pohtivat seuraavan kappaleen kirjoittajat.

36

UUDISTUVA SOTE ON MAHDOLLISUUS NIIN PIKKUISELLE ELLALLE KUIN VEIKKO-PAPALLEKIN EVELIINA HUURRE Johtava asiantuntija, Sitra

M

eillä on perheessä kolme lasta, joista kenelläkään kolmesta ei ole erillistä sairaanhoitovakuutusta. Ajoittain olemme saaneet julkiselta sektorilta aivan erinomaista palvelua, ajoittain olemme saaneet epäystävällistä palvelua ja joskus emme ole saaneet palvelua ollenkaan. Koska olen itse toiminut myös julkisen sektorin palveluntuottajana, ymmärrän hyvin, miksi palveluiden saatavuus heittelehtii laidasta laitaan, vaikka Suomen terveydenhuollon ammattilaiset ovat oman alansa huippuosaajia.

Julkisen sektorin palveluntuottajalla on vuosibudjetti ja sitä ei voi kesken vuoden kasvattaa, vaikka asiakkaita olisi tulossa sisään ovista ja ikkunoista. Yksityisen sektorin palveluita olemme käyttäneet enemmän vasta viime vuosina. Vastavalmistuneilla pienten lasten vanhemmilla ei niihin ollut varaa, eikä äitiyslomalla ja hoitovapaalla ollut työterveyshuollon palveluita.

Meneillään olevan sote-uudistuksen valmistelun henki on se, että niin yksityinen-, kolmas-, kuin julkinenkin sektori lähtee tuottamaan perustason palveluita.

Samalla ne kantaisivat taloudellisen riskin asiakkaan koko hoidosta. Rahoitusmallina on luonnosteltu kokonaishinnoittelua, jolloin asiakkaasta saa tietyn

vuosikorvauksen ja kaikki hänen hoitonsa tulee kattaa sillä samalla korvauksella. Raha ei tule siis sen enempää enää asiakasmäärästä irrallisena olevana kiinteänä vuosisummana, kuin ”oven käymisestäkään”.

Valinnanvapauden laajentuessa tyytymättömät asiakkaat äänestävät jaloillansa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että voin äitinä valita lapsilleni sen terveysaseman, jossa palveluita on saatavilla silloin kun apua tarvitaan, ja missä koemme perheenä tulevamme hyvin kohdelluiksi. Lapsille lämmin kohtaaminen ammattilaisen kanssa on vähintään yhtä tärkeää kuin ammattitaitoinen hoito. Kun tarkastelen sote-uudistusta mahdollisuutena pikkuisen Ella-tyttäremme palvelutarpeen näkökulmasta nyt ja vaikka 70 vuoden päästä, näen uudistuksessa huomattavasti enemmän mahdollisuuksia kuin uhkia.

Omaishoidon näkökulmasta olen toisinaan käynyt keskusteluja siitä jääkö esimerkiksi iäkäs Veikko-pappani Asikkalassa heitteille, koska hän ei enää osaa valita omaa hoitopaikkaansa. Tähän vastaus on yksiselitteinen: ei jää. Jokaiselle osoitetaan hoitopaikka, mutta sitä voi halutessaan vaihtaa. Valinnanvapauden laajentaminen korostaa kuitenkin osaltaan ajantasaisen

37

ja vertailtavan tiedon tärkeyttä niille, jotka haluavat ja pystyvät valintoja tekemään.

Tieto sote-järjestelmän toiminnasta on avainasemassa.

Se ratkaisee, teemmekö oikeita ratkaisuja vai joudummeko toimimaan ”sokkona”. Nykyisessäkin järjestelmässämme kerätään paljon tietoa, mutta raportointikäytäntöjen kirjavuuden vuoksi tätä tietoa on hankala käyttää esimerkiksi eri alueiden palvelujen vertailemiseen.

Vastauksena tähän haasteeseen Sitra on kahden viime vuoden aikana kehittänyt niin sanottuja palvelupaketteja, jotka ovat ensisijaisesti palvelujen järjestäjien (maakunnat) ja palvelujen tuottamisvastuussa olevien tahojen välisen ohjauksen ja raportoinnin työkalu, jota voidaan käyttää seurantaan ja tulosohjaukseen. Palvelupaketteja testattiin talvella 2015—2016 yli 50 kunnan alueella toteutetuilla pilottihankkeilla. Tulokset osoittivat yksiselitteisesti, että palvelupakettien kaltaiselle työkalulle on järjestelmässämme selvä tarve. Vastedes monituottajamallin myötä ajantasaisen tiedon tarve ennemmin kasvaa kuin vähenee. Järjestelmän kannustimien rakentaminen ja rahoitusratkaisu ovatkin sote-uudistuksessa melkeinpä merkittävimmät päätökset.

Veronmaksajana ja sote-ammattilaisena tarkastelen

sotea sekä kustannusten että terveyshyödyn tuottamisen näkökulmasta. Tulevassa sotessa erityisen tärkeää on, että palvelujen järjestäjien ja tuottajien kannustimet kohtaavat ja ohjaavat kaikkia toimijoita samaan suuntaan. Siirtyminen 300 järjestäjästä 18 järjestäjään vaatii uudenlaista tiedolla johtamista. Siksi järjestelmästä on tehtävä nykyistä avoimempi ja läpinäkyvämpi. Näin varsinkin, koska on laaja yksimielisyys siitä, että sosiaali- ja terveyspalveluiden kustannuskehitystä täytyy hillitä väestön ikääntyessä ja lääkkeiden sekä hoitomuotojen kehittyessä. Samaan aikaan myös asiakkaiden vaatimukset kasvavat.

Sote-uudistuksen kokoisessa jättihankkeessa osa tehtävistä päätöksistä on väistämättä parempia kuin toiset, ja korjausliikkeitäkin joudutaan vielä tekemään.

Lähtökohdat uudistukseen ovat joka tapauksessa erinomaiset, sillä niin yksityisellä, kolmannella kuin julkisellakin sektorilla työskentelevien suomalaisten sote-toimijoiden osaaminen on huipputasoa. Sote-uudistuksessa meillä on suuri mahdollisuus yhdistää tämä osaaminen ja jalostaa siitä nykyistä asiakaslähtöisempiä palveluja.

Jos ja kun tässä onnistumme, huomisen soten mahdollisuuksien määrä on huomattavasti uhkakuvia suurempi pikku-Ellalle, Veikko-papalle ja kaikille meille muillekin.

VALINNANVAPAUDEN LAAJENTUESSA TYYTYMÄTTÖMÄT ASIAK­KAAT ÄÄNESTÄVÄT JALOILLANSA. 38

VALINNANVAPAUDEN HINTA VOI OLLA KOVA OSMO SOININVAARA Poliitikko, Helsinki

V

alinnanvapauden ja sen mukana yksityisten palvelutarjoajien tuominen mukaan sotepalveluihin sisältää suuria mahdollisuuksia toiminnan parantamiseen. Yksityiset yritykset ovat yleisen elämänkokemuksen mukaan huomattavasti parempia hallitsemaan muuttuvia olosuhteita kuin julkiset organisaatiot, jotka ovat kovin kyvyttömiä luopumaan vanhoista käytännöistä.

Tähän sisältyy myös valtaisan kustannuspommin uhka.

Kun maakunta maksaa kaiken ja yksityiset ja julkiset yhtiöt tuottavat, olemme rakenteellisesti hyvin lähellä vakuutusmuotoisen terveydenhuollon mallia. Vakuutusyhtiöt ovat taistelleet vuosikymmeniä kustannusten karkaamista vastaan ja kehittäneet kokemuksen perusteella monimutkaisia tapoja valvoa lääkäriasemia, jotta nämä eivät innostuisi turhiin tutkimuksiin ja hoitoihin.

Yrityksen kannalta ei nimittäin ole turhaa hoitoa, jos joku sen maksaa.

Tätä ansaa yritetään taklata sillä, että potilaista maksetaan vuosikustannus. Turha hoito ei silloin kannata.

aseman pitää vuosipalkkiollaan maksaa. Jos sen pitää maksaa vain omat kustannuksensa mutta se ei ole vastuussa siitä, mitä kustannuksia syntyy erikoissairaanhoitoon lähetetyistä potilaista, lääkäriaseman taloudelliset riskit pysyvät pieninä. Norjalaiset kokeilivat tätä ja lopputulos oli taloudellinen katastrofi. Onneksi maalla on öljyä, jolla voi peittää taloudellisia mokia, jotka olisivat Suomelle tuhoisia. Jos ei ole taloudellista vastuuta lähetteistä, lähetteitä tulee todella paljon. Lääkärin kynä on terveydenhoidon kallein instrumentti.

Kun Pihlajalinna otti vastatakseen Rääkkylän sotehuolloista, se otti taloudellisen vastuun siitä kokonaan, myös kuntaan tulevista erikoissairaanhoidon laskuista.

Juuri näin pitää tehdä.

Mutta sitten pääsemme toiseen ongelmaan. Paljonko potilaista kannattaa maksaa?

Tyypilliset vuosikustannukset ovat noin 400 €. Tähän joukkoon kuuluu 75 % suomalaisista. Keskimääräiset kustannukset ovat kuitenkin 3200 €, koska jotkut potilaat ovat hyvin kalliita. Noin viiden prosentin joukossa keskikustannukset ovat 40 000 €/vuosi.

Seuraava ongelma liittyy siihen, mitä tuon lääkäri-

39

Kun Pihlajalinna otti hoitaakseen Rääkkylän potilaat, se otti ne valikoimatta, joten joukossa oli kalliita ja halpoja.

Kun amerikkalainen vakuutusyhtiö sopii suuren yrityksen terveydenhuollosta, sekin ottaa vastatakseen kaikki potilaat. Tässä vakuutusmatematiikka pelaa.

Valinnanvapaus muuttaa kaiken toiseksi. Aloitetaan mahdollisuudesta, että lääkäriasema saisi valta potilaat. Jos jokaisesta maksetaan keskiarvon mukaan 3200 euroa, kannattaa tietysti rajata haku siihen 75 prosenttiin, joka maksaa vain 400 €. Tästä saa ihan hyvän katteen.

Tämä jokseenkin ylittämätön ongelma ratkaistaan taikasanalla painotettu kapitaatio, jossa otetaan huomioon asiakkaan ikä ja joitain muita tarpeen ennusteeseen vaikuttavia asioita. Tämä lievittää ongelmaa vähän, mutta ei poista sitä, että kun pääsee valitsemaan asiakkaat yksilöllisesti, tekee hyvän tilin. Mikään regressiomalli, jossa käytetään vain niitä tietoja, joita saa kerätä rekistereihin, ei pysty ennustamaan yksilökohtaisia menoja niin hyvin kuin henkilökohtainen tunteminen.

Tähän vastataan, ettei lääkäriasema saa valita potilaitaan. Uskooko näin sanova myös Joulupukkiin?

Jos perustaa lääkäriaseman Töölöön, saa aivan erilaisia potilaita kuin jos perustaa sen Hakunilaan. Mutta ei tässä kaikki.

Ruotsissa lääkäriaseman on vastattava potilaistaan kalenterivuosi kerrallaan, Suomessa tarjotaan mahdollisuus päästä liian kalliiksi tulevista potilaista eroon kuudessa kuukaudessa.

Jos jotkut potilaat maksavat 400 € ja toiset 40 000 €, on vahva insentiivi pitää kiinni edellisistä ja päästä eroon jälkimmäisistä. Lopputulos on, että terveitä hoidetaan hyvin ja sairaita huonosti, jotta terveet pysyisivät asiakkaina ja sairaat hakeutuisivat muualle.

Varmaankin tähänkin löytyisi kokemuksen mukaan ratkaisu jo muutamassa vuosikymmenessä, mutta alussa väärin toimivat kannusteet voivat ohjata aivan päin seiniä.

Siitä voi tulla kallis kokeilu.

VÄÄRIN TOIMIVAT KANNUSTEET VOIVAT OHJATA AIVAN PÄIN SEINIÄ.

YRITTÄJYYS – TERVEYDEN KÄYTTÄMÄTÖN VOIMAVARA SUSANNA KALLAMA Elinkeinoasioiden päällikkö, Suomen Yrittäjät

S

uomen terveydenhuollon ja koko sote-kentän haasteet ovat tutut. Samaan haastevyyhtiin kietoutuu myös työurien pidentäminen. Jos tavoitteen kiteyttää sanomalla, että toivomme suomalaisten viihtyvän ja voivan hyvin työelämässä pidempään kuin nyt, ei kukaan taida olla eri mieltä.

Tällä hetkellä yhteiskuntamme turvarakenne haluaa lokeroida ihmisen mahdollisimman pysyvästi ja kokonaisvaltaisesti työntekijäksi, työttömäksi, sairaaksi, opiskelijaksi tai yrittäjäksi. Kuitenkin elämämme ja työuramme siinä sivussa muodostuu jo nyt ennemminkin erilaisten roolien cocktailista kuin toisiaan jatkumona seuraavista tarkkarajaisista putkista. Emme ole, emmekä enää suostu tulemaan määritellyksi vain yhteen rooliin. Ja mitä nuoremmasta henkilöstä on kyse, sitä enemmän hän haluaa olla aktiivinen toimija ja vaikuttaa joka hetki elämäänsä.

Olemme astumassa yrittäjyyden yhteiskuntaan. Tulevaisuudessa työtä tehdään yhä useammin yrittäjänä. Työurien pidentämisen näkökulmasta tämä on hyvä uutinen. Yrittäjyys voisi olla äärimmäisen joustava työnteon muoto. Työurien pidentäminen onnistuu parhaiten niin, että vaihdamme nyt lokeroihin liimatun

sosiaaliturvamme joustavaksi turvaverkoksi, joka elää ihmisen mukana, mutta ei vangitse häntä.

Väitän, että pk-yrittäjät ovat hyödyntämätön voimavara myös terveyspalvelujen tuottajina. Olemme rakentaneet isoja keskuksia ja sokkeloisia sairaaloita, joiden rattaissa potilas on murunen, välttämätön paha. Suomen järjestelmäkeskeisen sote-palvelukulttuurin keskeinen piirre on, että iso palveluntuottaja tietää ja osaa kaiken paremmin kuin pieni potilas.

Kuitenkin, kuten Kestävä terveydenhuolto -hankkeen Se tunne kun saa diagnoosin -selvitys kertoo, pitkäaikaissairaiden suurin toive on saada itse vaikuttaa hoitoonsa ja itse valita terveydenhuollon palveluntarjoajansa. Yli puolet kaipaa pitkäaikaista hoitosuhdetta.

Missä ja keneltä sinä olet saanut henkilökohtaisinta palvelua? Kenelle sinä olet arvokkain asiakas ja kuka sinua on palvellut vähän paremmin kuin konseptiin on kirjoitettu? Todennäköisesti yrittäjä. Antamalla kasvolliselle yrittäjyydelle mahdollisuus toimia sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottajana voimme toteuttaa nämä toiveet.

41

”

KENELLE SINÄ OLET ARVOKKAIN ASIAKAS JA KUKA SINUA ON PALVELLUT VÄHÄN PAREMMIN KUIN KONSEPTIIN ON KIRJOITETTU?

42

Toivon, että päättäjämme nyt uskaltavat. Päästetään irti ajatuksesta, että hallinto tietää paremmin kuin alamainen, järjestelmä paremmin kuin potilas. Luodaan Suomen valinnanvapausmalli niin, että potilas voi valita itselleen oikeanlaisen palvelutarjoajan.

Pitkäaikaissairaalla pitää olla oikeus tiiviiseen hoitosuhteeseen ja perusterveellä menijällä nopeaan digipalveluun. Yrittäjyys on ehtymätön voimavara, joka synnyttää nämä molemmat ja paljon muuta, kun vain uskallamme antaa sille mahdollisuuden.

5 SOTEARKKITEHTUURIA JA TULEVAISUUDEN PILAREITA – MIKÄ ON TERVEYDENHUOLLON NÄKYMÄ?

Eräässä sadussa hiiri ompelee kissalle takkia, mutta vähitellen takista tulee housut, sitten liivit ja lopulta ei mitään.

Koko toimintaympäristömme muuttuu, myös sosiaali- ja terveydenhuollossa. Jotta vältetään tekemästä samaa virhettä kuin hiiri ja uudistamasta järjestelmää sen itsensä vuoksi, tarvitaan keskustelua myös siitä, mikä on sosiaali- ja terveydenhuollon iso kuva ja visio. Millainen on suomalainen hyvinvointi vuonna 2030 ja miten se toteutetaan?

44

TULEVAISUUDEN TERVEYDENHUOLTO VAATII UUTTA AJATTELUA ALEXANDER STUBB Kansanedustaja, Espoo

S

ote-uudistuksessa olen painottanut koko ajan kahta asiaa: 1) kykenemme tarjoamaan kaikille suomalaisille aikaisempaa laadukkaammat sosiaali- ja terveyspalvelut 2) kykenemme hillitsemään sitä sosiaali- ja terveysmenojen kasvua, joka muuten voisi tuhota julkisen talouden kestävyyden.

Sote-kokonaisuuden on johdettava parempiin palveluihin, lyhyempiin jonoihin ja nykyaikaiseen terveydenhuoltoon. Olennaisinta ei ole hallintohimmelit tai rakenteet, myöskään pelkkään ”kuka tuottaa palvelut” -keskusteluun ei ole viisasta jämähtää. Uudistusta on tehtävä yksinkertaisesti siksi, että sosiaali- ja terveyspalvelut toimisivat jatkossa kestävästi ja ihmisten näkökulmasta paremmin ja vaikuttavammin.

aikaan. Innovaatioista puhutaan usein yrityksien kohdalla, mutta sama koskee myös julkisia palveluita.

Jättämällä jotain taakse luodaan tilaa uudelle, modernille ja toimivalle – myös terveydenhuollossa. Elämme tätä vaihetta juuri nyt, mutta osaammeko ja uskallammeko neljännen teollisen vallankumouksen kynnyksellä luopua toimimattomista vanhoista toimintatavoista, teknologiasta ja asenteista ja miettiä asioita uudella tavalla?

Sote-uudistuksella annetaan suomalaisille mahdollisuus vaikuttaa omiin palveluihinsa. Palvelua tarvitseva ei ole järjestelmän armoilla, vaan järjestelmä valjastetaan ihmistä varten.

Nyt on korkea aika yhdessä miettiä myös, millaisia kannustimia uudenlaisten palvelukokonaisuuksien ja terveydenhuollon innovaatioiden ympärille tulisi rakentaa? Kaikkien palveluiden tavoitteena tulisi olla terveyden ja hyvinvoinnin lisääminen, ei vaikkapa toimenpiteiden suorittaminen. Olennaista on, miten kykenemme kannustamaan väestön pitämisessä terveenä ja hyvinvoivana sen sijaan, että maksamme siitä, että ihmiset pysyvät sairaina tai tuen varassa mahdollisimman pitkään.

Linjaukset valinnanvapaudesta, järjestäjän ja tuottajan erottamisesta sekä sote-palvelujen rahoituksesta luovat uudistukselle puitteet. Käsillä on toimintatavallinen ja kulttuurillinen mullistus, joka tuo palvelut moderniin

Kaksi asiaa tulevat vaikuttamaan sote-järjestelmän tulevaisuuteen enemmän kuin arvaammekaan ja ne tukevat toisiaan. Ensimmäinen näistä on ihmisten muuttuva rooli palveluiden käyttäjinä ja toinen on teknologian

45

muuttuva rooli osana palveluiden tuottamista.

Terveys ei asu terveyskeskuksissa. Terveys asuu jokaisessa meissä teoissa, arvoissa ja etenkin tulevaisuudessa valinnoissa. Ihmiset ovat valmiit itse ottamaan vastuuta terveydestään, luomaan dataa, osallistumaan päätöksentekoon ja tutkimukseen. Osaammeko hyödyntää tämän valtavan potentiaalin? Viisasta olisi.

Suomella on nyt paitsi mahdollisuus miettiä suomalaisten palveluita ihmisläheisemmästä ja vaikuttavammasta näkökulmasta, myös erityisiä vahvuuksia kehittyä terveysalan palveluiden ja tuotteiden innovatiiviseksi laboratorioksi. Meillä on poikkeuksellisen laajat ja pitkäjaksoiset väestörekisterit ja edistyksellinen biopankkilainsäädäntö. Meillä on vahvaa terveysalan perustutkimusta ja maailmanluokan huippuosaamista tietyillä terveyden erityisaloilla. Joka neljäs uusi startup-yritys syntyy hyvinvoinnin alueelle.

Meillä on vahvaa digitalisaation osaamista yhdistämässä teknologiaa ja terveystarpeita uudella tavalla.

Suomella on mahdollisuus näyttäytyä kansainvälisille toimijoille paikkana, jossa on paitsi loistavat yleiset edellytykset, myös alustana jossa tapahtuu kiinnostavia asioita, ja minne kannattaa tulla mukaan yhdessä oppimaan ja kehittämään.

Alustatalous tulee vaatimaan elinkeinopolitiikan keinojen uudistamista sekä yksityisen ja julkisen toimintojen uudenlaista limittämistä. Se on uudenlainen tapa organisoida toimintaa ja saada ihmisten tarpeet ja tarpeiden tyydyttämisen keinot löytämään toisensa. Tulevaisuuden tehtaiden paikat rakennetaan sinne, missä nyt ymmärretään alustatalouden lainalaisuudet. Terveydenhuoltoalalla Suomella ja meillä suomalaisilla olisi nyt kansainvälisestikin maalin tekemisen paikka.

46

”

KAIKKIEN PALVELUIDEN TAVOITTEENA TULISI OLLA TERVEYDEN JA HYVINVOINNIN LISÄÄMINEN, EI VAIKKAPA TOIMENPITEIDEN SUORITTAMINEN.

LÄÄKÄRIN MUUTTUVAT ROOLIT HEIKKI PÄRNÄNEN Johtaja, Lääkäriliitto

”

Mutta maailma muuttui – ja sen mukana muuttuivat he itsekin”. Vaikka sitaatti ei olekaan peräisin mistään maailmankirjallisuuden merkkiteoksesta – itse asiassa se on johtoajatus 1980 -luvulla lapsilleni lukemastani koiranpentujen kasvua yhden vuoden aikana kertovasta kuvakirjasta – se sisältää erinomaisen tärkeän ajatuksen. Maailma muuttuu koko ajan, ehkäpä kiihtyvällä vauhdilla. Ja se edellyttää myös terveydenhuollon toimijoilta sekä muuttumista, että toivottavasti myös muutoksen suunnan ohjaamista.

Lääkäriliitto käynnisti pari vuotta sitten Lääkäri 2030 -hankkeen, jossa on tavoitteena hahmottaa seuraavan parin vuosikymmenen keskeisiä terveydenhuoltoa koskettavia muutoksia ja niiden vaikutuksia terveydenhuollon toimintaan (www.laakariliitto.fi/liitto/laakari-2030-hanke/). Terveys- ja informaatioteknologian todennäköisesti kuvittelemaamme voimakkaampi kehitys muokkaa väistämättä terveydenhuoltoa ja samalla eri toimijoiden rooleja. Muutokset edellyttävät myös lääkärien tulevaisuuden osaamistarpeen pohdintaa ja lääkärikoulutuksen kehittämistä tulevaa tarvetta vastaavaksi.

Hankkeen parissa seminaarissa on piirretty vaihto-

ehtoisia tulevaisuudenkuvia ja pohdittu lääkärin muuttuvia rooleja. Mahdollisiksi rooleiksi elokuun 2015 työpajassa isolla joukolla työskennellessämme tunnistimme ainakin seuraavat: innovaattorilääkäri; valmentaja; vaikuttavuusasiantuntija (data-analyytikko); lähiölääkäri; inhimillisen elämän puolustaja; käsityöläinen.

Perinteisimmät, eniten ’historiallista’ – ja nykyistäkin – lääkärikuvaa vastaavia näistä varmasti ovat käsityöläinen ja lähiölääkäri. Käsityöläisen ääriesimerkki on luonnollisesti sankarikirurgi, joka pelastaa tiedottomana makaavan potilaan hengen. Tämäkin lähtökohtaisesti autoritaarinen suhde tasavertaistuu – keskeisiä käsityöläisen osaamisessa ovat päätöksenteko- ja kommunikaatiotaidot. Työ tulee olemaan hyvin teknologiaintensiivistä vaatien mittavia investointeja, ja keskittyy siten oletettavasti huippuosaamiskeskuksiin.

Lähiölääkäri – tai lähilääkäri vastannee nykyistä perusterveydenhuollon lääkärin roolia. Omalääkäri. Pitkät hoitosuhteet – ehkä historiallisissa mielikuvissa ammatinharjoittajan työ, tai suomalaisen perusterveydenhuollon jo lähes kadonnut väestövastuulääkäri. Lähilääkäri toimii prosessinohjaajana ja portinvartijana – vai paremminkin ovenaukaisijana? Lähilääkärinä ei voi työs-

47

kennellä ilman hyvää verkostoitumista ja kykyä kokonaisuuksien hallintaan. Lähilääkärin täytyy hallita nykyistä paljon monipuolisempaa tiedon käsittelyä, ja osata tulkita lisääntyvää ja muuttavaa tietoa potilailleen.

Eipä taida valmentajankaan rooli olla vieras lääkäreille tänäänkään. Erilaisen terveyteen ja sairauksien hoitoon liittyvät tiedon lisääntyminen ja sen hyväksikäytettävyyden paraneminen, potilaiden tietoisuuden ja vaatimusten kasvaminen ja roolin voimistuminen korostavat lääkärin tätä roolia. Valmennus kohdistuu niin yksilöihin kuin yhteisöihin, ja valmentajan ja valmennettavan suhde on hyvin tasa-arvoinen. Onnistunut valmentaminen edellyttää molempien sitoutumista, mutta myös realististen tavoitteiden tunnistamista ja asettamista.

Tässä jos missä tarvitaan vuorovaikutus- ja motivointitaitoja – ’myyntiosaamista’. Ja erityisesti tietysti niiden potilaiden tai asiakkaiden kohdalla, joilla terveys ei ole mikään prioriteetti!

Vallan uusia rooleja lääkäreille lienevät innovaattorilääkäri ja vaikuttavuusasiantuntija, vai? Informaatioja anturiteknologian kehitys tarjoaa jo nyt ja jatkossa yhä enemmän keinoja niin diagnostiikkaan kuin hoidonseurantaan. Lääkäreiden koulutuksensa perusteella ihmisen normaalin ja patologisen toiminnan asiantuntijoina on oltava mukana tässä terveydenhuollon innovaatiotoiminnassa. Kehittämässä ja validoimassa uusia diagnostisia, seuranta- ja hoitomenetelmiä. Innovaattorilääkäri on siis eräänlainen keksijä, Pelle Pelotonkin – mutta ei yksin, vaan osana moniammatillista, usein potilaatkin sisältävää tiimiä. Lääkäriltä vaadittavissa ominaisuuksissa korostuu yrittäjyys, kyky ajatella aivan uudella tavalla, sekä yhteistyö- ja tiimityötaidot.

Vaikuttavuusasiantuntija – tai data-analyytikko lienee tulevaisuuden epidemiologi, joka ei ole välittömästi mukana potilastyössä, vaan hyödyntää eri tavoin kertyvää väestötason dataa riskien ja hoidon vaikuttavuuden arvioinnissa. Hän kenties työskentelee isossa data-analyysikeskuksessa ja on mukana päättämässä

48

resurssien kohdentamisesta ja siis priorisoinnista. Hänen työssään korostuvat monimuotoisten tietovarantojen ja tietolähteiden hyödyntäminen, tiedon louhinta ja monimutkaisen tiedon analysointi, sekä teknologinen tietämys ja uudenlaisten oppivien tiedonhallintajärjestelmien käyttö. Hän on tulevaisuuden shamaani, joka ei ennusta tähdistä, vaan big-datasta!

Jäljellä on enää inhimillisen elämän puolustaja. Toivon lähettiläs ja maan hiljaisten äänitorvi. Lääkäriprofession yhteiskunnallisen vastuun kantaja ja aktiivinen yhteiskunnallinen toimija. Ja onhan heitä – tälläkin hetkellä eduskunnassa viisi lääkäri-kansanedustajaa.

Mutta heitä työskentelee myös järjestöissä, palvelujärjestelmässä, ja ehkä jatkossa lisääntyvästi myös mediassa. Tässä roolissa vaaditaan vahvaa ja laajaa yhteiskunnallista näkemystä ja osaamista, sekä yhteistyötaitoja ja vaikuttamisen taitoja.

Tässäkö ne olivat – kaikki lääkärin tulevaisuuden roolit? Tuskin. Ja aivan varmasti monet näistäkin rooleista ovat päällekkäisiä yhdenkin lääkärin työssä jopa saman työpäivän aikana, puhumattakaan lääkärinuran eri vaiheista. Itsekin tunnistan itsessäni nykyisessä myös lääkärin kliinistä työtä sisältävässä elämänvaiheessa näistä rooleista ainakin neljä!

”

MUUTOKSET EDELLYTTÄVÄT MYÖS LÄÄKÄRIEN TULEVAISUUDEN OSAAMISTARPEEN POHDINTAA JA LÄÄKÄRIKOULUTUKSEN KEHITTÄMISTÄ TULEVAA TARVETTA VASTAAVAKSI.

49

MITEN HYVÄ SAADAAN KIERTÄMÄÄN? TUIJA BRAX Pääsihteeri, Sydänliitto

I

stuin tässä päivänä muutamana ministeri Rehulan pyynnöstä miettimässä, miksi hyviksi havaitut käytännöt terveyden edistämisessä eivät leviä kovin hyvin nykyisin. Kirjoitin ministeriölle mm. seuraavaa: ”Nykyinen kunta/sote-rakenne tekee hyvien käytänteiden levittämisen joskus vaikeaksi. Kun samaan aikaan vielä lainsäädäntö ja vallitseva hegemoniakin tekevät valtiollisen ohjauksen lähes mahdottomaksi, olemme todistaneet sekä ennaltaehkäisevissä hyvissä käytänteissä että hoitotavoissa ja IT- asioissa kaikissa sen, että maa on täynnä yksittäisiä hankkeita, joista osa ovat sangen hyviä, mutta eivät hyvistä tuloksista huolimatta leviä.”

Sote- uudistus voi merkittävästi muuttaa kuvattua kenttää. Toimijoita tulee olemaan vähemmän, joten tiedon levittäminen hyvistä käytännöistä helpottuu. Toivottavasti kaavailut ministeriön tiukemmasta ohjausotteesta myös toteutuvat.

Hankkeiden pätevä seuranta ja vaikutusarviointi ovat myös vaihtelevassa määrin ongelma. Hyvät käytännöt leviävät paremmin, jos niiden tueksi voidaan näyttää vaikuttavuusarviointeja. Tämä saattaa johtaa siihen johtopäätökseen, että yksittäisiä hankkeita tulisi olla vähemmän, jotta hankerahoitukseen aina sisältyisi myös seurantarahoitus.

50

Vielä jää jäljelle taloudellisten kannustimien ongelma siltä osin kun ennaltaehkäisevä työ jää yhä kuntiin.

Kunnan tulisi hyötyä ennaltaehkäisevistä toimistaan nopeammin kuin vasta kymmenien vuosien päästä.

Ongelma saattaa vain kärjistyä sote-uudistuksen myötä, koska varsinaisen taloudellisen hyödyn kuntien tekemästä/mahdollistamasta ennaltaehkäisevästä työstä keräävät maakunnat. Siksi kunnilla tulee olla jonkinlainen kannustin omaksua parhaita mahdollisia malleja ennaltaehkäisyyn. Malleja tähän on monia. Yksinkertaisin olisi korvamerkitty osuus valtionosuudessa.

On vielä syytä todeta, joskin varovaisella otteella, että esimerkiksi Neuvokas Perhe -mallin levittämisessä on huomattu kehittämishalun tason vaihtelevan kunnissa suuresti. Nämä erot ovat olleet kasvamaan päin siksi, että osassa kunnista on jäädytetty kehittämistyöt, koska on odoteltu uutta sotea. Samaan aikaan toisaalta on havaittu myös, että joissakin kunnissa ajatellaan perinteisesti, että vain paikallisesti kehitetyt ”omat” menetelmät sopivat juuri heille eikä jo muualla hyväksi havaittuja menetelmiä olla kovin luontevasti omaksuttu omaksi.

Tähän mahdolliseen asenneongelmaan auttaisi, jos kuntia ja jatkossa maakuntia arvioitaisiin yhtenevin julkisin

kriteerein heidän tekemänsä ennaltaehkäisevän työn laadun ja määrän perusteella. Näin asiasta tulisi herkemmin myös vaaleissa aito kysymys, mikä osaltaan johtaisi parempaan ennaltaehkäisytyön johtamiseen.

Esimerkiksi liikuntareseptin leviämisen tai oikeammin sen tehokkaan käyttämisen yksi keskeinen este on ollut olemattomat tietojärjestelmät koskien aikoja ja paikkoja, johon liikuntareseptillä tulisi hyvin konkreettisesti ohjata potilas uuden elämäntavan piiriin. Sote-uudistuksen yhteydessä olisi oiva paikka rakentaa paikkatietojärjestelmä, jossa sekä kolmannen sektorin, julkisen sektorin ja yritysten ryhmien kokoontumisajat, paikat ja mahdolliset lisätiedot löytyvät saman tien esim. Sydänliiton liikuntaryhmiin voi ohjata pääsääntöisesti ympäri vuoden ns. non stop.

Liikuntareseptin osalta on myös kokemuksia, että kunnan terveys- ja liikuntatoimen välillä on joissakin kunnissa siiloutumisen piirteitä. Vastaavasti niissä kunnissa, jossa tämä ongelma on hyvällä johtamisella poistettu, ovat tulokset olleet hyviä.”

Kun olin vastaukseni antanut, huomasin, että samalla tulin itse asiassa kuvanneeksi laajemminkin sen, miksi sote-uudistus on välttämätön ja toisaalta, missä sen mahdolliset riskit piilevät.

Uudistus tuo näillä näkymin perustuslaillisesti kestävällä tavalla riittävän vahvat ja johdettavissa olevat yksiköt. Kyse ei ole vain hyvien käytänteiden leviämisestä vaan kokonaisten hoitopolkujen ehjästä johtamisesta, uusimmat tiedon käyttämisestä, hoidon laadusta ja resurssitehokkuudesta.

nusten kurissa pysyvyydestä, mutta tässä ja nyt huoleni ovat positiivisiin odotuksiini nähden rajallisia ja viisailla päätöksillä torjuttavissa olevia.

Alivaltiosihteeri Tuomas Pöysti näyttää huomanneen johtamiseen liittyvät riskit erinomaisesti ja jo ryhtyneen toimiin erillisen sote-johtamiskoulutuksen järjestämiseksi. Jos vielä maakuntien johtajanimityksissä keskitytään sote-osaamiseen, tästä voi tulla ihan hyvä ellei oikeinkin hyvä.

Tietojärjestelmien keskeinen rooli uudistuksen onnistumisessa näyttää tulleen hallituksen taholta hyvin havaituksi. Pääministeri itse on käyttänyt asiasta ponnekkaita puheenvuoroja, joten odotukseni ovat korkealla ehkä siksikin, että viime vaalikauden jouduin eduskunnan tarkastusvaliokunnan puheenjohtajana todistamaan takavuosien osalta kaikkea muuta kuin onnistuneita pitkin maata siroteltuja sote-tietojärjestelmäkokeiluja. Virheistä voi tunnetusti oppia.

Lopuksi vielä muutama sana maakuntien ja kuntien rajapinnasta, jota nykyisin kuuluu kutsua yhteistyöpinnaksi. Yksi elämä –terveystalkoissa olemme alkaneet tuottaa laskelmia sote-päättäjien avuksi koskien yksittäisten ennaltaehkäisevien investointien kannattavuutta. Tarkoitus on esitellä näitä laskelmia mm. Porin SuomiAreenalla että puolueiden kunnallisvaalikampanjoissa. Kyse on valtavista luvuista, yksinomaan liikkumattomuus aiheuttaa vuosittain 3–4 miljardin euron kustannukset.

Uudistuksen haavoittuvuudet liittävät tämän hetken arvioni mukaan johtajuuteen ja tietojärjestelmiin sekä ennaltaehkäisevät työn pirstaloitumisen vaaraan, kun se jää merkittävältä osin kuntien vastuulle. Uudistuksesta on tehtävä kunnon vaikutustenarviointi, joka saattaa nostaa esiin muitakin ongelmia esim. kustan-

51

6 PYRAMIDEISTA NYKYAIKAAN – MITEN UUSIN TEKNOLOGIA JA TIETO SAADAAN KÄYTTÖÖN? Pitkään mietittiin tarvitaanko sotessa ylipäänsä digitalisaatiota tai edes sähköi­siä palveluita.

Onneksi nyttemmin ollaan havah­duttu siihen, että muutosta ei voi estää. Sinällään käsite digitalisaatiokin on aika vanhakantainen – varsinkin jos sillä tarkoitetaan vain tietojärjestel­mien yhteensovittamista tai potilasappseja.

Uusi teknologia antaa huikeita mahdollisuuksia tehdä asioita aivan toisin. Hoivarobotit ovat jo tulleet Suomeen. Myös tekoäly, 3D-printtaus sekä esimerkiksi uudenlaiset nanoteknologian ratkaisut diagnosoinnin sekä räätälöidyn hoidon tukena on nähtävä mahdollisuuksina. Kyse on siitä miten terveydenhuollon toimintaympäristöä kehitetään siten että se toimii mahdollistajana eikä estäjänä.

On selvää, että tarvitaan osaamista ja asiantuntemusta yli rajojen. Muuten käy kuten koodarivit­ sissä todetaan: pieleen menneen ohjelmis­ton voi aina maalata valkoiseksi, nostaa hintaa ja myydä jonnekin sote-toimijalle. Olisikin tavatto­man herkullista koota yhteiseen työpajaan soten ammattilaisia, designin huippuja ja digitalisaation edelläkävijoitä ja katsoa, millaisia ratkaisuja syntyy.

Ehkä siihen vielä täälläkin päästään, sillä monissa maissa robotisaatio, nanoteknologia ja innovaatio­kulttuuri terveydenhuollossa ovat jo arkipäivää.

52

ROBOTTIEN AVULLA KOHTI PAREMPAA ELÄMÄÄ CRISTINA ANDERSSON Tietokirjailija, yrittäjä

R

obotisaation suuria voittajia ovat hyvinvointipalveluja tarvitseva kansalainen sekä suomalainen sotesektori. Robotit tulevat terveydenhoidon avuksi niin sairaaloissa, laitoksissa kuin kodeissakin.

Hyvinvointiyhteiskunnan tulisi ulottua ihan jokaiseen ihmiseen. Valviran keväällä tehdyssä kyselyssä 93% vastaajista oli havainnut vanhusten kaltoinkohtelua.

Näyttää pahasti siltä, että hyvinvointiyhteiskunnasta ei riitä kuin rippeitä ihmisille, jotka sitä eniten tarvitsevat.

Vuonna 2013 tuli voimaan laki, jonka mukaan vanhusten palvelut pitää pyrkiä järjestämään niin, että ihminen voi asua kotona mahdollisimman pitkään. Ylipäätään suuntaus hoidossa näyttäisi olevan kotia kohti, toisin sanoen koti on paikka toipua myös sairaalassa tehtyjen toimenpiteiden jälkeen.

Monet epäilevät robottien voivan olla avuksi, mutta haastan ajattelemaan toisin. Eri teknologiat ovat kehittyneet valtavasti, siihen pisteeseen, että on mahdollista kehittää robotti, joka auttaa ihmistä jokapäiväisessä elämässä. Yksi tällainen robotti on Hobbit, joka voi jo jonkin verran pitää siisteyttä yllä, huolehtia lääkkeiden otosta ja pitää myös seuraa. Hobbitissa on myös läsnäolo-ominaisuus, eli sen kautta voi olla yhteydessä toisiin ihmisiin. Vuonna 2017 odotetaan markkinoille Lilly –robottia, joka on Hobbittia monipuolisempi.

Arjessa selviytyminen kotona voi olla monelle suuri haaste. Kun voimat ovat heikentyneet saattavat jokapäiväiset askareet, syöminen, vessassa käyminen ja ulkoilu olla suurten ponnistelujen takana. Omaishoitajien voimat eivät ole loputtomat eikä kotihoidolla ole mahdollisuutta tarjota kuin aivan välttämättömimmät palvelut, jos aina sitäkään.

Ja sitten on vielä yksinäisyys. Kuinka moni vanhus on päivä-, jopa viikkokausia, täysin yksin? Yksinäisyys ja syrjäytyminen ovat yksi vanhenevan väestömme suurista haasteista.

Robotti ei korvaa ihmistä eikä inhimillistä kontaktia.

Robotti on apulainen tilanteissa, jossa ihmisen apua ei ole saatavilla. Robotti täyttää aukon, johon ihminen ei ennätä, jaksa tai pääse avuksi. Yksinäisyyden lievittäjänä ihminen on tietysti paras, mutta jokaiseen hetkeen ei ole toista ihmistä saatavana – eikö silloin ole ihan hyvä, että robottiapuri on käytettävissä? On epäinhimillistä jättää teknologia käyttämättä, jos sillä voidaan

53

auttaa ihmisiä, toteaa dosentti Mari Kangasniemi, joka on tehnyt tutkimusta hoivaroboteista.

Roboteista nousee monia kysymyksiä ja haasteita. On pohdittava etiikkaa ja arvoja. Ehkä tarvitaan lainsäädäntöä. Kun robotti on päivittäin lähellä ihmistä niin tietoturvakysymyksetkin nousevat esille. Robottiin on voitava luottaa. Sote–sektorin robotiikka voi olla Suomelle myös valtava mahdollisuus synnyttää uutta elinkeinoa, kyse on eksponentiaalisesti kasvavasta markkinasta.

Valtioneuvoston periaatepäätös älykkäästä robotiikasta julkistettiin 2.6.2016. Periaatepäätöksessä visioidaan: ”Visiona vuoteen 2025 on älykästä robotiikkaa ja automaatiota valmistava, kehittävä ja laajasti hyö- dyntävä Suomi, jossa monia suuria yhteiskunnallisia haasteita, kuten terveydenhuollon palveluiden tarjoaminen, julkishallinnon tietotyön tehostaminen ja liikenteen järjestäminen, on ratkaistu nykyistä laadukkaammin ja kustannustehokkaammin. Suomalaisia keinoälyyn, älykkääseen robotiikkaan ja automaatioon liittyviä tuotteita, järjestelmiä ja palveluja hyödynnetään maailmanlaajuisesti ja suomalaiselle osaamiselle on paljon kysyntää. Suomi on tehnyt merkittävän kilpailukykyloikan älykkään robotiikan ja automaation avulla.”

Periaatepäätöksessä luetellaan toimenpiteitä, miten tavoitteisiin päästään. Periaatepäätös kaipaa jatkokseen jämäkän robotisaatiostrategian Japanin malliin.

Strategiassa pitää määritellä konkreettiset tavoitteet kaikille elinkeinon alueille. Sote-sektorilla tämä tarkoittaa muun muassa konkreettisia lukuja, miten monta robottia suomalaisissa kodeissa on hoivan apuna.

54

”

ROBOTTI TÄYTTÄÄ AUKON, JOHON IHMINEN EI ENNÄTÄ, JAKSA TAI PÄÄSE AVUKSI.

DIGITALISAATION AALLONHARJALLA MINUNTERVEYTENI.FI PÄIVI RAUKKO Palvelujohtaja, Hämeenlinna

H

ämeenlinnassa kehitetty minunterveyteni.fi-palvelu surffaa nyt digitaalisen terveydenhuollon aallonharjalla. Keväällä 2015 avattu palvelu yhdistää asiakkaiden itse omalle terveystililleen tuottamaa tietoa potilastietojärjestelmän tietoon. Samalla se tukee potilaiden yksilöllistä hoitoa ja tehostaa terveydenhuollon prosesseja.

Virtuaaliklinikka arvioi asiakkaan hoitotarpeen Hämeenlinnan palvelu perustuu Sitran yhdessä yhteistyökumppaneiden kanssa kehittämään virtuaaliklinikan toimintamalliin. Palvelussa asiakas voi potilas- ja terveystietojaan hyödyntäen tehdä terveystarkastuksen, arvioida oireitaan sekä saada päätöksentukeen perustuvia suosituksia ja ohjeita. Lisäksi hän voi liittää palvelut helposti osaksi terveysaseman palveluvalikoimaa.

Kaikki neuvot pohjautuvat kansallisiin Käypä hoitosuosituksiin. Asiakas voi kertoa esimerkiksi kurkkukivusta, virtsatietulehduksen oireista, yskäoireista tai selkäoireista kysymysten ja havainnollistavien kuvien avulla. Tietokone tekee lääketieteellisesti perustellun ensiarvion tilanteesta ja antaa jatko-ohjeet. Pyydettäessä asiakas saa yhteydenoton terveysasemaltaan.

Uutena palveluun on liitetty mahdollisuus hoidon seurantaan etämittauksella. Asiakas voi seurata etämittauslaitteiden avulla omaa terveydentilaansa, tiedot siirtyvät hoitajalle reaaliaikaisesti ja asiakas saa tukea omahoitoonsa tarpeiden mukaan.

Pitkäjänteinen kehitystyö pohjana Minunterveyteni.fi - palvelun takana on useiden vuosien kehitystyö. Ajattelutavan kääntäminen hoidosta aktiiviseen asiakkaaseen alkoi Kaste-rahoituksella toteutetuissa Potku 1 ja 2-hankkeissa. Seurauksena syntyi Hämeenlinnan terveyspalvelujen kanava-malli, jonka tavoitteena on parantaa samanaikaisesti tuottavuutta, saatavuutta ja laatua.

Asiakkaat segmentoidaan palvelutarpeen mukaan ja eri segmenteille on tarjolla omat palvelukanavat ja palvelumallit. Mallissa korostuu asiakkaan vastuu omasta terveydestään, palvelun suunnitelmallisuus, moniammatillisen tiimin merkitys ja oikea palvelumuoto.

Sähköisen palvelun rinnalla asiakkaalla on käytössä tavoitteellinen puhelinkonsultaatio ja tietysti myös perinteinen vastaanottokäynti.

55

Kohti kansallisia digitaalisia hyvinvointipalveluja Suuri haaste digitaalisten hyvinvointipalvelujen kehittämisessä on resurssien hajautuminen liian pieniin yksiköihin. Jatkuvaan kehitystyöhön tarvittava osaaminen ja rahoitus ovat puutteellisia. Paljon odotuksia kohdistuu valtioneuvoston kansallisen kärkihanke statuksen ja STM:n rahoituksen saaneeseen ODA eli Omahoito ja digitaaliset arvopalvelut- hankkeeseen. ODA tarjoaa Hämeenlinnaa leveämmät hartiat digitaalisten palvelukokonaisuuksien kehittämiseen. Hanketta vetää Espoon kaupunki ja mukana on 14 eri organisaatiota ympäri maan.

Asiakaspalaute myönteistä Entäpä tärkein eli asiakkaiden mielipide palvelusta?

Julkisten perustason terveyspalvelujen käyttäjät ovat suurelta osin ikäihmisiä. Asiakasiltojen perusteella innostusta on ilmassa ja vertaistukea annetaan. Myös sosiaalisessa mediassa palvelusta keskustellaan aktiivisesti.

“Hämeenlinnan Terveyspalvelut ja minunterveyteni.fi.

Annan täydet pisteet! Yhteydenotto netin kautta, takaisinsoittopalvelu, aika lääkärille ja labra -asiat hoituivat nopeasti, ammattitaitoisesti ja ystävällisesti.

Astuessani vastaanotolle huomasin, että koneella oli jo auki viikonloppuna täyttämäni sähköinen terveystarkastus - lääkäri siis tiesi hyvin, minkälainen tyyppi ovesta ensikäynnille kävelee -enkä puhu nyt pelkistä sairauksista, vaan myös elintavoista. Tässä on nyt olemassa se vaara, että julkinen sektori peittoaa yksityisen oikein kunnolla…”

56

INHIMILLINEN TERVEYSTEKNOLOGIA VIENTIVALTTINA LAURI SIPPOLA Toimitusjohtaja ja perustaja, Netmedi Oy Kaiku Health – ratkaisun kehittäjä

S

yöpä pelottaa. Hoitojen aikana potilailla on lukuisia kysymyksiä, joten turvallinen yhteys hoitohenkilökuntaan on tärkeää. Hoitojen jälkeen moni kokee jäävänsä yksin. Miten huomioida potilaiden yksilölliset tarpeet hoitojen aikana? Entä miten huolehtia potilaiden elämänlaadusta myös hoitojen jälkeisen seurannan aikana?

Teknologia voi ratkaista monta inhimillistä ongelmaa, vaikka ensi ajatukselta robotit ja tietokoneet eivät välttämättä kuulosta ratkaisulta ihmiskeskeisempään terveydenhoitoon. Kuitenkin juuri terveysteknologia tukee ihmiskeskeistä hoitoa. Kun digitaalinen robotti potilaan taskussa kysyy tasaisin väliajoin tärkeät kysymykset voinnista ja samalla sensorit tarkkailevat ihmisen fyysisiä mittareita, hoitohenkilökunta pystyy ennakoimaan oireet ja hoitamaan mahdolliset haitat mahdollisimman aikaisin. Varhainen puuttuminen ongelmiin takaa paremman hoidon ja elämänlaadun. Samalla hoitohenkilökunnan työtaakka helpottuu, kun aika voidaan käyttää ihmisen kasvokkain kohtaamiseen rutiinikyselyiden sijaan.

teknologian vienti ylsi vuonna 2015 uuteen ennätykseen, lähes 2 miljardiin euroon. Meillä on hienoja esimerkkejä kansainvälisistä menestystarinoista terveysteknologiassa, kuten hammaslääkärituoleista aloittanut Planmeca, GE Healthcaren ostama Instrumentarium tai digitaalisen tiedonhallinnan lääketutkimukseen tuonut CRF Health. Terveysteknologian menestystarinoiden lisäksi on syntymässä aalto uusia varsinkin digitaalisiin sovelluksiin keskittyviä terveysteknologiayrityksiä, jotka kehittävät ratkaisuja esimerkiksi terveystietojen analysoimiseen, elämäntapojen parantamiseen tai hoidon vaikuttavuuden mittaamiseen.

Suomella on kaikki edellytykset synnyttää todellisia terveyden menestystarinoita. Syöpätutkimuksessa suomalaisiin kliinisiin artikkeleihin viitataan maailmalla keskimääräistä useammin, ja Suomessa on Pohjoismaiden ainoa Comprehensive Cancer Center-statuksen saanut syöpäkeskus. Suomi tunnetaan maailmalla pelialan rakettimaisesti kasvaneista yrityksistä ja insinööriosaamisesta. Lisäksi Suomen edistykselliset biopankit ovat esimerkki innovaatioita tukevasta ympäristöstä.

Huipputeknologian vientialoista juuri terveysteknologia on Suomen suurimpia. Suomalaisen terveys-

57

Menestystarinoiden pohja perustuukin tiiviiseen yhteistyöhön lääketieteen korkeatasoisen tutkimuksen, huippuluokan teknologiaosaamisen sekä innovaatioita tukevan ympäristön välillä. Olennaista kuitenkin on, että terveysteknologia lähtee ihmisestä - ei teknologiasta. Vain potilaita kuunnellen ja potilaiden kanssa työskennellen on mahdollista kehittää potilaan elämää tukevia ratkaisuja.

Kaiku® Health – terveyssovelluksen kehitys alkoi Aalto-yliopiston tuotekehitysprojektissa. Sovellus seuraa reaaliajassa syöpäpotilaiden vointia, kerää tietoa hoitojen vaikutuksista ja mahdollistaa helpon yhteydenpidon oman hoitotiimin kanssa. Tiiviissä yhteistyössä potilaiden ja syövänhoidon huippuosaajien kanssa kehitetty Kaiku® Health on nyt käytössä niin yliopistosairaaloissa kuin yksityisissä klinikoissa useissa maissa: Euroopan yksi suurimmista sairaalaketjuista hyödyntää Kaiku® Health-ratkaisua neljällä eri klinikalla Sveitsissä.

Voimme olla ylpeitä siitä, että Kaiku® Health on tukenut jo yli 10 000 ihmisen hoitoa ja terveyttä.

Samalla yksi uusi suomalainen esimerkki inhimillisestä terveysteknologiasta tunnetaan maailmalla.

58

”

OLENNAISTA ON, ETTÄ TERVEYSTEKNOLOGIA LÄHTEE IHMISESTÄ.

SUOMESTA ON TULLUT KLIINISTEN LÄÄKETUTKIMUSTEN MALLIMAA MARTTA RANTA Head of Medical Research, AbbVie Oy

S

uomesta on tullut kliinisten lääketutkimusten mallimaa, miettii tutkija Suomen tutkimusinnovaatioihin keskittyvässä keskuksessa Helsingin kampuksella. Takana on juuri videoneuvottelu syövän hoidon innovatiivisiin hoitoihin erikoistuneen lääkeyrityksen kanssa. Ainoa asia, johon ei ole vielä keksitty ratkai­suja, on aikaero mantereiden välillä, hymähtelee tutki­ja. Kotia kohti kävellessään mieleen tulevat muutamien vuosien takaiset ongelmat.

Ei tarvitse mennä kauas ajassa taaksepäin, kun näky­ mät olivat paljon huonommat. Byrokratia ja tutkimusten hitaus, potilaiden vähyys ja kustannukset veivät lääketutkimukset pois Suomesta. Huoli oli suuri. Tiedossa oli, että Suomella on suuret mahdollisuudet, mutta juokseeko aika meidän ohitsemme? Onneksi Suomen toteuttama rakenteellinen uudistus muutti tämänkin maailman.

Oikeastaan ei voida enää edes puhua kliinisistä lääke­ tutkimuksista, vaan pikemminkin kohdennetun datan keräämisesta ajantasaisesti, josta esimerkkinä toimii tämän päivän syöpätutkimus Suomessa. Olemme onnellisessa asemassa. Terveydenhuollon tietokantojen toimivuus, kansallisen biopankin kattavuus ja yksilöiden

luottamus terveydenhuoltoon ovat nostaneet meidät innovatiivisten hoitojen kärkimaaksi. Suomen pieni koko ja väestön yhteneväisyys on meille etu, ei haitta, niinkuin se aiemmin oli.

Ympäri maailmaa on herätty ihastelemaan Suomen käytäntöjä. Lääkeyritykset seuraavat innolla Suomen markkinoita ja ottavat yhteyttä Suomen kansalliseen tutkimusyksikköön aina kun molekyylit siirtyvät eteenpäin tukimusvaiheessa potilaille. Käytännössä Suomesta saa yhdellä napin painalluksella sen tiedon, johon ennen meni kuukausia, jopa vuosia. Monissa maissa menee vieläkin.

Oikeanlainen kohdennettu, yksilöllinen hoito potilaalle on Suomen valtti. FIMM:in rakentaman molekyylipankin ja biopankkidatan yhdistelmä poisti lähes kokonaan turhat hoidot. Kohortti on Suomen väestö ja tutkimusmenetelmä, jolla kohortista löydetään oikeat potilaat mukaan tutkimuksiin. Seurannat ovat ajantasaisia eikä tiukkoja poissulkukriteereitä tutkimuksissa enää ole.

Tutkija huokaa ja muistelee aikaa, jolloin yhdessä tutkimuksessa saattoi olla jopa 10 tutkimussuunnitelman

59

muutosta kahden vuoden tutkimuksen aikana. Miten paljon turhaa aikavievää työtä pois potilaiden hoidosta. Molekyylin kehitys vei helposti 10- 15 vuotta. Paljon turhautumia, joskin myös niitä onnistumisia, kun vihdoin 25 seulotetun potilaan joukosta löytyikin se ”oikeanlainen potilas” mukaan tutkimukseen. Potilas, jonka vaste lääkehoidolle oli hyvä. Keskiarvoilla mentiin hoidon suunnittelussa. Keskiarvoissa ei ole mitään vikaa, mutta niiden ulkopuolelle jää aina koko joukko yksilöitä, ja yksilöllisyydestähän tässä on kyse.

Aikaa oli sekin, kun eettiselle toimikunnalle hosuttiin paperipinoja, miettii lääkeyrityksen tutkimuspäällikkö. Kohdennettut kokoukset kolmen viikon välein aiheuttivat unettomia öitä ja suunnattomia työpaineita.

Nykyisin tutkimus käsitellään silloin, kun siihen on tarvetta. Kun oikeanlainen kohortti tutkimukseen löytyy, käynnistyy hanke. Tutkittavilta on olemassa suostumus lääketutkimukseen keskitetyssä tietopankissa. Tutkimuslääkkeitä seurataan ja potilasturvallisuudesta huolehditaan ajantasaisesti.

Vuorovaikutus eri toimijoiden välillä on keskittynyt täysin potilaan hoitoon. Byrokratiasta on karsittu kaikki se, joka vähentää potilaiden mahdollisuuksia osal-

listua tutkimuksiin. Ajantasainen tiedonsaanti poistaa turhan aikatauluihin sidotun raportoinnin. Digitaalinen toimintaympäristö mahdollistaa seurannan mistä päin maata tahansa, milloin tahansa. Kerätty data kertyy ajantasaiseti myös viranomaisten nähtäväksi. Yllättävät haitat huomataan ajantasaisesti. Tutkimuskäynnit sidotaan aikatauluun, joka vastaa lääkkeen tulevaa seurantakäyntitiheyttä.

Puhelimen piippaus herättää muistelijan. Uuteen lääkehoitoonsa tyytyväinen rintasyöpäpotilas lähettää hoidon seurantaviestiä tutkijalle. Kaikki sujuu mainiosti - labrat viikon päästä, silloin nähdään. Liitteenä olevassa kuvassa nauraa lastenlapset. Hymyilyttää.

Syövästä on tullut krooninen sairaus jota hoidetaan yksilöllisesti. Tietty perimä vaatii tietyn hoidon. Se on tänä päivänä selvää. Oli hienoa, että Suomi oli se maa, joka tämän mahdollisuuden ensimmäisenä oivalsi. Oli mahtavaa olla mukana rakentamassa tätä uudenlaista maailmaa. Uutta mallia, jossa lääketeollisuuskin kulkee potilaan ja tutkijan mukana. Potilaan parhaaksihan tätä tehdään. Suomi todisti sen mahdolliseksi, Ruotsi oli hieman Suomea jäljessä ja muut maat seuraavat perässä.

OLI MAHTAVA OLLA RAKENTAMASSA UUDENLAISTA MAAILMAA. UUTTA MALLIA, JOSSA LÄÄKETEOLLISUUSKIN KULKEE POTILAAN JA TUTKIJAN MUKANA. 60