Kotkansiipi 1/2013

P채채si채isvaellus Lappiin Uusia tuulia Tuki ry:ss채 s/y Theia - purjehduskalenteri - purjehdusohjeet

Numero 1 | 2013

PARTIOPOIKALIPPUKUNTA TURUN S INIKOTKAT

Kotkansiipi 1 | 2013 KOTKANSIIPI Numero 1 | 2013 ISSN 0788-8031 55. vuosikerta 108. Kotkansiipi Levikki 220 kpl (painosmäärä) Ilmestymispäivä 5.5.2013 JULKAISIJA Partiopoikalippukunta Turun Sinikotkat ry www.sinikotkat.fi TOIMITUS Päätoimittaja: Tommi "Ruksi" Laine TOIMITUKSEN YHTEYSTIEDOT Kotkansiipi / Turun Sinikotkat Multavierunkatu 2 20100 Turku kotkansiipi@sinikotkat.fi PAINOPAIKKA Turun evl seurakuntien monistamo ILMESTYMISAIKATAULU Kotkansiipi ilmestyy kaksi kertaa vuodessa. Ensimmäinen numero ilmestyy L-SP:n kevätparaatin yhteydessä toukokuussa ja toinen itsenäisyyspäivänä 6.12.

JAKELU Lehti saatavissa kololta.

ILMOITUSHINNAT sisäkansi (neliväri) koko sivu (m-v): puolisivua (m-v): neljännessivu (m-v):

450 € 250 € 130 € 80 €

MATERIAALIN PALAUTUS Kolon kotkansiipilaatikkoon kuukautta ennen lehden ilmestymistä.

KANNEN KUVA Kuisma Salomaa Pääsiäisvaellukselta

2

Sisältö

5 6 7 8 10 11 12 13 14

Purjehduskalenteri s. 12 Ja näin se purjehduskausi taas alkaa, katso koska seilataan ja missä!

Pääsiäisvaellus s. 16 - 19 Sinikotkat liisivät kauemmas pohjoiseen tarkastamaan erämään taikaa.

16 20

Pääkirjoitus Lippukunnanjohtaja Sextant Sudenpentujen kevätretki Tarpojien talvikisat Johtajana NT:n talvileirillä Purjehduskalenteri Purjehdusohjeet Tiedäktö miksi partiolainen oon?

Pääsiäisvaellus Lappiin Tukiyhdistyksen uudet tuulet

Talvileiri s. 11 Sinikotkat loistivat poissaolollaan kuluvan vuoden talvileirillä.

4 KUVA: MERI MALMARI

Pääkirjoitus

Jälkisyttyminen partioon Partiolaisuus mielletään usein ominaisuudeksi joka omaksutaan ala-asteikäisenä. Se alkaa viattomasta viikoittaisesta harrastuksesta jonka kautta kunnioitettava arvopohja juurtuu harjoittajaan kiinni.

on tullut tehtyä useampia vuodessa nuoresta pitäen ja Eräkämppä oli läpikotaisin tuttu tietämättä partiosta tai Sinikotkista mitään. Kutsumanimenikin “Ruksi” olen saanut rippileirillä josta kehittyi myös partionimeni.

Aina en näin tosin ole. Itse aloitin meripartion pari vuotta sitten 23-vuotiaana. Astuin suoraan sudenpentujohtajan saappaisiin. Miksi? Koska kaveri pyysi ja pidän merestä. Olenko katunut valintaani? En hetkeäkään. Turun Sinikotkat on erittäin eloisa ja viihtyisä yhteisö. Pestejä lippukunnassa lisääntyykin vuosi vuodelta, nyt pitäisi vaan osata arvioida missä kohtaa täytyy paina jarrua ettei jälkisyttymiseni partioon polta innostustani pohjaan heti ensitaipaleilla.

Eroaako seurakuntien tarjoama nuorisotoiminta partiosta? Omien kokemusteni pohjalta sanoisin että seurakuntien nuorisotoiminnan arvopohja on hyvin samanlainen kuin partionkin.

Kiteyttäisin eron niin että vaikka molemmissa tähtäimessä on nuoren henkilökohtainen kehitys, partiossa kehitys on enemmän ennalta määriteltyä ja ohjattua kun taas seurakunnissa kehitytään oman mielenkiinnon mukaan.

Tässä kohtaa haluaisin että jokainen aktiivikotka miettii omaa panostustaan. Oletko haukannut liian suuren palan? Jos siltä tuntuu, kannattaa opetella sanomaan joskus myös ei.

Valmista? Hyvä, jatketaan.

Nuorena en koskaan ollut partion kanssa missään tekemisissä. Nuorelle itselleni partio oli vain harrastus muiden joukossa. Tiedän yhden vanhan kaverini olleen meripartiossa mutta partiotoiminnasta ei aikoinaan sen syvällisemmin keskusteltu kuin toisen kaverinkaan taekwondo tunneista.

Tosin, omaanikin arvopohjaani on muovannut eräs toinen kasvatuksellinen, nuorisolle kohdennettu kokonaisuus; kristilliset seurakunnat. Olin nuorena Kaarinan seurakunnan tarjoamassa iltapäiväkerhossa, sitten muutamassa harrastekerhoissa ja jopa rippi-isosena. Retkiä Kunstenniemeen

keen uranuurtajat ovat varmasti huomanneet tämän jo aikoinaan ja siksi meillä on erikoispartiot kuten esimerkiksi meri- ja radiopartio.

Voiko tätä huomiota käyttää jotenkin hyväksi partioaktiivisuuden kasvattamiseen? Heitän asian ilmaan teille pohdittavaksi.

Partiossa saadaan erätaitoja, kerätään suoritusmerkkejä ja hankitaan johtamiskokemusta, seurakuntien kerhotoiminnassa taas toimitaan henkilökohtaisemmalla tasolla vertaisten kanssa vaikka osallistuva ryhmä vaihtuu aika usein kerho-toimintamallin takia.

Miten on mahdollista että seurakuntaryhmät vaikuttavat paljon henkilökohtaisemmilta? Koen että ryhmät kiinteytyvät paljon tehokkaammin jos ryhmää yhdistää joku yhteinen mielenkiinnon kohde ja kerho-toiminnassa se löytyy aina, lennokkikerholla lennokit ja taidekerholla piirtäminen. Nuoremmilla ihmisillä se on helppoa, leikkiminen yhdistää kaikkia. Sitten kun vartutaan, leikkiminen on tottakai vieläkin hauskaa mutta se ei olekkaan enää se tärkein mielenkiinnon kohde.

Uskon tämän olevan myös osasyynä siihen että partio-osastot pienenevät mitä vanhempiin mennään. Partioliik-

Tommi "Ruksi" Laine Kotkansiiven päätoimittaja 5

Johtajisto

Lippukunnanjohtajan sana

Viime vuonna vietetyn juhlavuoden aikana huomasin arkistostamme lippukunnan toimintakertomuksen viidenkymmenen vuoden takaa, eli vuodelta 1962. Siinä entinen lippukunnanjohtaja Lasse Larinkorpi kirjoitti seuraavaa:

Kun 25 juhlavuosi on nyt takana koettakaamme katsella eteenpäin 25 vuotta. Silloin toimii nykyisistä kolkkapojista villein vastuuntuntoisena partiojohtajana, jolla on samat vaikeudet kuin meillä nyt. Siinä on maisema jonka edestä kannattaa nähdä vaivaa.

Eräs mielenkiintoinen seikka on, että vaikka aikaa kuluu, tekijät vaihtuvat ja maailma muuttuu, pysyy moni asia partiossa samanlaisena. Lippukunnan toiminnan vuonna 1962 muodostivat viikottaiset kokoukset kololla, retket Kunstenniemeen, Tuohitorvi sekä talvi- ja kesäleirit, aivan kuten nykyäänkin. Silloin oli kolkka-, partioja eräpojat, nykyisin sudenpennut, seikkailijat, tarpojat, samoajat ja vaeltajat. Ennen liikennöitiin Arkilla, nyt purjehditaan Theialla. Toimintakertomus on paisunut kolmesta sivusta 15 sivuun. Monet muutokset ovat kuitenkin lähinnä teknisiä.

Partion tarkoitus, tehdä pojasta mies, on edelleen sama. Myös keinot ovat samanlaisia; toimitaan ryhmissä, joissa nuoret johtavat nuoria sekä ollaan luonnossa, metsässä ja merellä.

Larinkorpi mainitsee tulevien johtajien kohtaavan ”samat vaikeudet kuin 6

meillä nyt”. Se on myös luonteenomaista partiotoiminnalle. Jatkuvasti harjoitellaan, opitaan ja kehitetään, mutta kuitenkin painitaan samojen haasteiden kanssa. Toimintaa järjestävät nuoret ja usein melko kokemattomat johtajat. Partiossa johtaminen onkin kasvatuskeino, ja johtaminen on olennainen osa kunkin ikäkauden ohjelmaa. Keskiössä on nuoren johtajan oma, henkilökohtainen kasvu. Aikuisen rooli on toimia tukena, mahdollistajana ja kasvattajana.

Yritysmaailmassa ovat harvassa 22vuotiaat, ylioppilas- ja RUK-pohjalta toimivat toimitusjohtajat, joilla on yli kolmekymmentä työntekijää. Tämä on kuitenkin mahdollista partiossa, jossa esimerkin toimitusjohtaja vastaa lippukunnanjohtajaa. Tie venekuntalaisesta lippukunnanjohtajaksi ei kuitenkaan ole aivan lyhyt: itse olen ollut noin 30 viikonloppua erilaisilla partion johtamis- ja taitokursseilla, sekä kurssilaisena että kouluttajana.

Käytännön johtamisharjoittelua erilaisissa tehtävissä olen saanut lähes kymmenen vuoden ajalta.

Johtaminen partiossa on erilaista kuin työelämässä tai armeijassa. Vapaaehtoistoiminnassa ei ole samalla lailla käytettävissä keppiä ja porkkanaa, ei-

kä ainakaan keppiä. Aivan samat lainalaisuudet eivät siten ole sovellettavissa partiolippukuntaan ja yritykseen.

Partio on minullekin harrastus, ja sen kohokohtia kuluneella toimintakaudella olivat talvileiri ja pääsiäisvaellus. Talvileirit ovat mukavia ja tapahtumien suunnittelusta pidän, etenkin kun sen tekee hyvässä porukassa. Järjestimmekin Ollin, Konstan ja Ruksin kanssa oikein onnistuneen leirin Nuotiotyttöjen venekuntalaisille.

Pääsiäisenä olimme vaeltajavartiomme kanssa vaeltajien hiihtovaelluksella Lapissa. Reissu oli hieno ja ikimuistoinen, ja vastaavaa on kaavailtu myös ensi keväälle. Suosittelen lähtemään mukaan!

Tuleva kesä on jälleen täynnä toimintaa. Vuoden päätapahtumiin, Tammileirille ja Satahangalle, sekä Theian pitkille purjehduksille on ilmoittautunut runsas joukko sinikotkia.

Kiitos vielä kaikille johtajille ja muille, jotka ovat käyttäneet vapaa-aikaansa partioaatteen ja Sinikotkien hyväksi!

PS Huomattava on, että Larinkorpi toimi lippukunnanjohtajan tehtävässä 20 vuotta. Itse olen ajatellut luovuttaa paikkani nuoremmille jo hieman aikaisemmin

Aleksi Alho

toimii Sinikotkien lippukunnanjohtajana

Johtajisto

Sextantin tervehdys Sextantin johto on uudistuneella kokoonpanolla kerännyt voimia talven venekunnostustöiden järjestämiseen. Johtajana toimii kuudetta vuotta Patrik Solin ja apulaisjohtaja Oskari Alho.

Marina Pargasin venehalli on tullut tutuksi melkeinpä viikoittaisten talkoopäivien verukkeella. Hommia on saatu hyvin tehtyä, ja suurin osa niistä olisi jäänyt tekemättä ilman samoajaporukka Nassikoita, kiitokset Pauli Simola, Konsta Grönberg ja Mikko Leimu. Kippareiden tulisi panostaa talkooaktiivisuuteen, harvoin veneellä on käynyt Sextantin johdon ulkopuolisia kippareita.

Talven aikana veneelle hankittiin uusi pelastautumispuku, vene-pc, ja kannen sileäksi kulunut karhennus maalattiin uudelleen. Muutenkin veneen kriittisiä osia kuten läpivientejä, ohjausjärjestelmää ja muita tärkeitä osaalueita on tarkastettu ja tarvittaessa korjattu. Lisäksi veneen paukkuliivien ohelle on vihdoinkin hankittu sudenpentukokoisia pelastusliivejä.

Patrik Solin

toimii meripartio-osasto Sextantin johtajana.

Tätä kirjoittaessa rupeaa veneen kuiva kausi olemaan jo loppusuoralla, ja on aika suunnata katseet kohti kesää, mikäli jäätilanne hellittää ennen juhannusta. Kesän päätapahtumina ovat Tall Ships Race` s, Satahanka ja Saaristomeripurjehdus.

TSR alkaa Tanskan Århusissa 4.7. ja venettä lähdetään ajamaan Tanskaan venekuntalaisten voimin heti juhannuksen jälkeen. Tanskasta tullaan kisamiehistöllä Helsinkiin.

Kaikki tapahtumassa vierailevat nykyiset ja vanhat sinikotkat ovat tervetulleita piipahtamaan veneelle kahville. Tapahtuman päätyttyä Helsingistä lähtee venekuntalaisten saaristomeripurjehdus kohti kotisatamaa.

Saaristomeripurjehduksen jälkeen vene viedään meripartioleiri Satahangalle, joka tänä vuonna järjestetään Kustavin Lootholmassa.

Oskari Alho

toimii meripartio-osasto Sextantin apulaisjohtajana.

7

Sudenpennut

Sudenpentujen kevätretki Majava-lauman omin sanoin

Perjantai 8.3.

Lauantai 9.3.

Sunnuntai 10.3.

Lähdimme parijonossa kohti Eräkämppää. Heti kun pääsimme Eräkämpälle lähdimme nostamaan lippua. Sen jälkeen vietimme ulkona leikkien noin kaksi tuntia. Sen jälkeen lähdimme syömään iltapalaa. Sen jälkeen meillä oli vähän vapaa-aikaa.

Sitten levitettiin makuualustat ja makuupussit. Ja sitten kun oltiin valmiit oli vähän vapaa-aikaa ja sai syödä karkkia. Sitten menimme nukkumaan THE END. 8

Lauantaina aamulla nostimme lipun salkoon ja leikimme ulkona. Hauskinta lauantaina oli aamupala, puukkonikkarointi, iltanuotio ja sauna. Puukkonikkaroinnissa tehtiin kiehisiä. Luimme iltasaduksi Peter Pania, joka oli kivaa. Vapaa-ajalla oltiin makuupussipainia ja syötiin karkkia.

Sunnuntaina syötiin aamupalaa, siivottiin ja leikittiin ulkona. Hauskinta sunnuntaina oli ulkoleikit. Sunnuntai ei ollut pitkä.

KUVAT: MERI MALMARI

Sudenpennut

Me oltiin paljon ulkona vaikka olikin vähän kylmä. Välillä oltiin sisälläkin.

Mikä oli retken paras ruoka?

Pihviä, perunaa ja salaattia.

Murot, mansikkahillo ja maito.

Puuro oli parasta!

Mikä oli kivointa leirillä?

Kivointa oli set että voitiin syödä karkkeja.

Vapaa-aika.

Mikä oli retken paras leikki?

Kirkonrotta.

Johtajatkin saivat kyytiä joissain leikeissä.

Kuvassa koko sudenpentuosasto jahtaa Ruksia.

Ne kaks ekaa ninjaleikkiä.

Lumipaini.

Mikä oli ikävintä leirillä?

Kaakaota sai ottaa vain yhden mukillisen.

9

Tarpojat

Sinikotkille menestystä talvikisoissa

“Legenda” Tarpojavenekuntamme Merilokki niitti mainetta ja kunniaa LounaisSuomen Partiopiirin ”Legenda” talvimestaruuskisoissa. Venekuntamme sijoittui kolmanneksi vihreässä sarjassa, mutta kisailijoiden todella niukka ero kakkossijaan jäi hieman kaivelemaan hampaankoloon. Kuitenkin on syytä olla todella tyytyväisiä tuloksesta.

Päivän kestänyt kisa alkoi lauantaina 9.2. Henrikin kirkolla aikaisin aamulla.

Lähtöpaikalla kuhisi paljon innokkaita kisailijoita valmiina päivän koitoksiin.

Kisavartioiden ilmoittauduttua oli aika avata kisa. Lähtötehtävänä oli rakentaa pienimuotoinen keinu. Teh-

10

tävän jälkeen lähdettiin suunnistamaan kohti vanhaa kaatopaikkaa, jossa pidettiin pistesuunnistus.

Päivän aikana vartiot pääsivät ottamaan toisistaan mittaa mitä mielenkiintoisimmissa tehtävissä. Perinteisten partiotaitotehtävien, kuten ensiavun lisäksi tehtäviin kuului muun muassa vääristyneiden kasvojen tunnistusta, kuten B-P kasvot, joita jotkut erehtyvät luulemaan Mannerheimiksi. Lisäksi tehtäviin kuului puujalkojen rakennus ja niillä kävely, eläinten tunnistusta, myytinmurtajat-aiheinen tietokilpailu sekä ruokarastilla hampurilaisten valmistaminen trangialla.

Kisajoukkueemme edustajien mielestä kisojen mieluisin rasti oli ruokarasti eli hampurilaisten valmistus, vaikka aivan huippu pisteille siinä ei suoriuduttukaan. Merilokin yleisen mielipiteen mukaan kuitenkin morsetus-rasti meni vähän heikommin ja vaatisi lisäharjoittelua. Sitä voinkin luvata kevään viimeisinä iltoina, kun kesä alkaa jo kutsua laitumilleen.

Konsta Grönberg

toimii Sinikotkissa venekunnanjohtajana

Vapaa sana

Johtajana Nuotiotyttöjen talvileirillä

"Eihän sen näin pitänyt mennä!"

Kaksi partiojohtajaa, yksi samoaja: Sinikotkien edustus TSK:n ja NT:n yhteisen talvileirin ensimmäisenä päivänä. Onneksi yksi aikuinen ja yksi tarpoja saapuivat myöhemmin täydentämään partiopoikien rivejä, joten ei tässä maine mennyt. Ainakaan kokonaan.

Itse leiri oli onnistunut, koko porukka mahtui yhteen puolijoukkuetelttaan ja jo ensimmäisenä päivänä tehtiin niin paljon polttopuita, ettei niitä tarvinnut enää leirin aikana telttaan kantaa. Hauskaa oli myös sauna- ja peli-illassa, jonka aikana päästiin nauttimaan herkullisista naposteltavista. Tytöt olivat myös vastakkaisen sukupuolen saunavuoron aikana täyttäneet ison kattilan kiehisillä – enpä ole sellaista kasaa itse vuoltuja sytykkeitä aiemmin nähnyt. En kyllä myöhemminkään.

Jokin meni kuitenkin pieleen: osallistujamäärä oli etenkin Sinikotkilla heikko. Joku oli ehkä ulkomailla, toinen Lapissa laskettelemassa, kolmas Mummulla kylässä. Jotakuta ei ehkä vain kiinnostanut. Tai sitten venekunnanjohtaja oli pelotellut kauhutarinoilla paleltuneista varpaista ja satojen kilometrien hiihtovaelluksista heikkoja jäitä pitkin.

leirillä siinä missä nuoremmatkin osallistujat. Jos työvuorolista ulottuu vain kuukauden päähän, on sitä ennen vaikea lupautua vaikkapa tapahtuman johtajaksi. Valitettavan paljon tapahtumien johtovastuut ovat samoilla henkilöillä, vanhemmilla sinikotkilla olisi tässä mahdollisuus keventää nuorempien johtajien taakkaa ja järjestää vaikkapa lippukunnan joulujuhla.

Vai tulikohan tieto leiristä sittenkin liian myöhään? Heikko, huonolaatuinen taikka vain liian myöhään alkanut tiedotus ja markkinointi on useissa tapauksissa johtanut ala-arvoiseen osallistujamäärään taikka äärimmäisissä tapauksissa tapahtumien perumisiin.

Myöhäisen tiedotuksen lisäksi myös ajankohta vaikuttaa. Olisikohan aika kokeilla talvileirin järjestämistä jonain muuna ajankohtana kuin perusopetuksen hiihtolomalla? Viime vuosina lunta on riittänyt jo vuodenvaihteessakin, mikään ei estä partiotapahtuman järjestämistä vaikka 2.–5.1.2014.

Eikä helmikuun puolivälissäkään aina ole lunta ollut, viisi vuotta sitten Nauvossa järjestetyllä talvileirillä ei juuri lunta nähty.

Vapaaehtoistoiminnassa on kuitenkin tietyt pelisäännöt: johtajat käyttävät omaa vapaa-aikaansa tapahtumien suunnitteluun ja maksavat ruoastansa

Joka tapauksessa talvileiri on oleellinen osa partiotoimintaa. Talviretkeilytaidot, yöpyminen kamiinateltassa, itsestään huolehtiminen kylmässä säässä ovat kaikki äärimmäisen tärkeitä osata. Vanhemmat sinikotkat saisivat nyt ottaa itseään niskasta kiinni ja näyttää esimerkkiä nuoremmilleen.

Olli Jääsaari

toimii samoajien ikäkausivastaavana

Talvileirin keskeinen teema on talvella selviäminen.

Kuvassa opetellaan kunnollisen nuotion tekemistä.

11

Sextant

s/y Theia

purjehduskalenteri 2013 Pvm

5.5 10. - 12.5.

13.5.

14.5.

15.5.

16.5.

17. - 19.5.

20.5.

21.5.

23.5.

24. - 26.5.

27.5.

28.5.

29.5.

30.5.

31.5.

1.6.

3.6.

4.6.

5.6.

7. - 9.6.

14. - 16.6.

20. - 23.6.

25. - 29.6.

30.6.

1. -3.7.

4. - 7.7.

7. - 16.7.

17. - 20.7.

20. - 25.7.

29.7. - 5.8.

8. - 11.8.

16. - 18.8.

23. - 25.8.

26.8.

27.8.

28.8.

30.8. - 1.9.

6. - 8.9.

9.9.

10.9.

11.9.

12.9.

13. - 15.9.

19. - 22.9.

27. - 29.9.

3. - 6.10.

12

Purjehdus

Partioparaati Viikonloppupurjehdus Iltapurjehdus Iltapurjehdus Iltapurjehdus Päiväpurjehdus Lahjasaari Iltapurjehdus Iltapurjehdus Iltapurjehdus SEPELI Iltapurjehdus Astu laivaan Iltapurjehdus Iltapurjehdus Iltapurjehdus Koulut päättyvät Iltapurjehdus Iltapurjehdus Iltapurjehdus Tuki ry Viikonloppu Juhannus Menomatka Karlskrona Vaihto Karlskrona Menomatka Århus TSR Århus Race 0ne TSR Helsinki Saaristomeripurjehdus Satahanka XII Soittopurjehdus Mehdot Kokoontumispurjehdus Iltapurjehdus Iltapurjehdus Iltapurjehdus Viikonloppupurjehdus Viikonloppupurjehdus Iltapurjehdus Iltapurjehdus Iltapurjehdus Iltapurjehdus Viikonloppupurjehdus Kipparikurssi Archipelago Race Purjehduskauden päätös

Kohderyhmä Telkkä, Myrskylintu Sudarit: Norppa Sudarit: Majava Vara Sudarit: Saukko Koskelo, Merilokki Tiira, Merikotka Koskelo, Merilokki Sisupurjehdus piiri Tiira, Merikotka Sisut Delfiini Piiri Telkkä, Myrskylintu Sisut Rapu Sisut Sisut Seikkailiat Päällystö Tarpojat, samoajat, vaeltajat Tarpojat, samoajat, vaeltajat Tarpojat, samoajat, vaeltajat Samoajat, vaeltajat Samoajat, vaeltajat Samoajat, vaeltajat Mehdot Samoajat, vaeltajat Merikotka, Koskelo Telkkä, Myrskylintu Merilokki, Tiira Venekunnat Venekunnat Sudarit: Norppa Sudarit: Majava Sudarit: Saukko Vara Venekunnat Kurssilaiset Samoajat, vaeltajat Johtajat

Sextant

Purjehdusohjeet 2013 Satamapaikka Koulutusaluksiemme s/y Theian ja jollien satamapaikka on Heinänokan partiovenesatama Satavassa. Perille vie bussi 14: jää päätepysäkille, sitten tietä eteenpäin ja alas vasemmalle kunnes mastot näkyvät. Katsoa voi myös puhelinluettelon kartasta, kartta 21, ruutu C-2.

Iltapurjehdukset ja jollaillat Iltapurjehduksille ja jollailtoihin lähdetään kello 18.30, mukaan ehtii siis klo 17.45 bussilla. Purjehdukset kestävät muutaman tunnin, tarkempi paluuaika ilmoitetaan lähdettäessä. Iltapurjehduksille eikä jollailtoihin tarvitse ilmoittautua eivätkä ne maksa mitään. Tarkoitus on, että venekunnille nimetyillä iltapurjehduksilla ovat mukana kaikki kyseisistä venekunnista.

Toki muutkin pääsevät mukaan.

Viikonloppupurjehdukset Viikonloppupurjehduksille lähdetään perjantaisin kello 18.30, voit siis tulla klo 17.45 bussilla. Sunnuntaina rantaan palataan iltapäivällä, jonka jälkeen vene siivotaan. Paluuaika ilmoitetaan lähdettäessä, tai sen voi ilmoittaa puhelimitse veneeltä.

Viikonloppupurjehduksille ilmoittaudutaan joko kirjoittamalla nimi kolon seinällä olevaan listaan tai soittamalla suoraan purjehduksen kipparille.

Muistathan ilmoittautuessasi kertoa mahdollisista ruoka-aineallergioista ja muusta huomioitavasta.

Viikonloppupurjehdus maksaa 30 €.

Varusteet

Yhteydet maista ja maihin

Iltapurjehduksilla ei lämpimien vaatteiden lisäksi tarvita muita varusteita.

Vaikka satamassa paistaisi aurinko, voi merellä olla kylmä.

Theialla on GSM-puhelin, jota pidetään auki aina kun ollaan liikkeellä.

Numero on 0400 229 061.

Viikonloppupurjehdukselle tarvitset ainakin seuraavat varusteet. Pakkaa tavarasi pehmeään kassiin, se on veneessä kätevämpi kuin rinkka.

Sextantin johtaja, Theian vastaava kippari Solin Patrik, 044 263 6333, sextant@sinikotkat.fi

* Lämpimät päällysvaatteet / haalarit * Lämpimiä alus- ja välivaatteita * Vaihtovaatteet * Pipo, hanskat, kaulaliina, villasukat * Sadevaatteet * Vaaleapohjaiset kumisaappaat * Partiohuivi * Makuupussi / peitto, lakana ja tyynyliina * Peseytymis- ja saunomisvälineet *Rahaa 30 € purjehduksen maksamiseen sekä hieman käyttörahaa Pelastusliivejä saa alukselta, mutta omatkin voi ottaa. Omia ruokailuvälineitä ei tarvita. Muista nimikoida tavarasi. Theia-suorituskirjat säilytetään aluksella. Jätä sipsit ja muut murustavaiset eväät kotiin, niin selvitään siivotessa helpommalla.

Kippareiden puhelinnumerot

Ahlroos Joonatan Alho Aleksi Ilvessalo Eero Broberg Tom Hannula Heikki Jääsaari Olli Holmroos Joni Huiskala Oskari Kallio Juho Lehtonen Juha Mikkonen Pasi Niittynen Artturi Puustinen Lauri Samppala Simo Sarlin Kari Vienola Henri

040 050 040 045 040 050 050 040 050 050 050 040 050 044 040 040

557 340 078 123 725 533 338 595 052 458 567 843 322 587 540 723

7261 3392 6091 5996 5123 8173 3998 2735 7314 3703 1460 6988 6609 8909 2532 2020

13

Vapaa sana

Tiedätkö miksi partiolainen oon?

Maaliskuinen perjantai-ilta ja tietokone on vähällä lentää seinään.

Puolitoista tuntia olen syöttänyt Tammileiri-ilmoittautumisia nettiin. Kaikki ei tietenkään ole mennyt ongelmitta ja melkein kolmenkymmenen hengen tietojen kirjaaminen vie jo muutenkin oman aikansa. Siinä vaiheessa alan jälleen kerran miettiä miksi ihmeessä olen partiolainen ja miten en taaskaan ole osannut sanoa ei. Soitin jopa äidilleni ja vaadin saada tietää kenen idea oli alun perin laittaa se pieni seitsemänvuotias partioon.

Sitä tulee mietittyä aika usein, sitä miksi on partiolainen. Asiaa miettii niinä laumailtoina kun vettä sataa kaatamalla tai ulkona on kolmekymmentä astetta pakkasta. Silloin kun mieluummin jäisi vain kotiin.

Kaverit lähtevät kesällä festareille ja sinä pakkaat rinkkasi ja lähdet sudarileirille. Syyskuun viimeisinä viikonloppuina uhmaat syysmyrskyjä Theialla.

Myös niinä sunnuntai-iltoina kun istut kolmatta tuntia kokouksessa ja se

14

sattuu olemaan neljäs kokous sillä viikolla. Toiset miettivät mitä tekevät tulevana viikonloppuna ja minä tiedän kertoa jo nyt mitä teen 26.7.2014, olen piirin kesäleirillä.

Tammikuussa olin Luottislöylyissä, viikonloppu tapahtumassa piirin luottiksille, ja meidän piti keksiä oma hissitarinamme. Keksiä miten hissimatkan aikana kerrotaan vieraalle partiosta tietämättömälle ihmisille mitä partio on ja miksi partio on niin hienoa. Yllättävän vaikeaa jos ei saa käyttää partiotermejä. Miten kertoa ihmisille kuinka hienoa partio on kun itselläänkin tulee äkkiseltään vain mieleen ne muutaman tunnin mittaiset kokoukset ja loputtomat sähköpostien lähettämiset. Muille partio on Aku Ankan veljenpojat niissä hatuissaan ja arvomerkkeineen tai se kovaääninen rummutus marssipäivänä.

Heraldiikka on iso osa partiota, jokaisella merkillä on tarina ja merkityksensä. Mutta onko niillä kuitenkaan niin suurta merkitystä meille partiolaisille. Ne kertovat meidän par-

tiopolustamme, mutta ehkä enemmän kertovat kuitenkin kipinän polttamat makuupussissa, venähtänyt ranne ja arpi polvessa.

Ensimmäisenä yrittää perustella kavereilla ja purjehtimisella, niiden hienouden jokainen ymmärtää. Mutta harvalle sitä edes harkitsee kertovansa viettäneensä 24 tuntia makuupussissa tai valvoneensa 48 tuntia. Suurleirit saavat aina paljon huomiota tiedotusvälineissä. Eivät ne Taruksen olosuhteet nyt niin kamalat olleet, vaikka kaikki varusteet olivatkin enemmän tai vähemmän kosteita, suot muuttuivat vesistöiksi ja kuiva maa paikoitellen suoksi. Ainut ikävä asia, jonka minä leiriltä muistan, on ruoka.

Liian moneen ruokaan oli laitettu aivan liikaa papuja. Yleensä leireillä on hyvää ruokaa, mutta tuo leiri jäi mieleen poikkeuksena. Eivätkä kaikki ymmärrä miksi käytän osan opintotuestani siihen että lähden reiluksi viikoksi Kilkkeelle muonittamaan paria sataa leiriläistä.

Vapaa sana

Partio on niitä hassuja sattumuksia ja tempauksia, uusiin ihmisiin tutustumista ja niiden vanhojen tuttujen näkemistä. Partio on kantapään kautta oppimista. Joskus se ruoka maistuu sinolilta, joskus joudutaan istumaan syömään suklaata kun on kävelty jo pois kartalta, varpaat ovat jäässä tai auringonpistos uhkaa. Kisoissa ei mistään tule mitään kun kaikki aika menee nauramiseen tai haavojen paikkaamiseen, opitte Trivial Pursuitin kysymykset ulkoa pelattuanne sitä kuusi tuntia eräänä yönä. Sana leppäkerttu saa hymyilemään vielä kymmenen vuotta myöhemmin. Joulumyyjäisten tuotoilla voi tehdä mitä haluaa, koska raha on itse tienattu.

Eikä niitä niin helposti tienattukaan, vaan joulukortteja, tonttuja ja enkeleitä väkerrettiin useampi viikonloppu.

Monessa kodissa ensi kesän Tammileiriä taidetaan odottaa jännityksellä.

Varsinkin jos kyseessä on se ensimmäinen leiri. Muistan vieläkin oman ensimmäisen leirini Nalleleirin Kokemäellä 1997. Huolellisesti keräsin varustelistan tavarat yhteen kasaan eteisen lattialle. Ensin yliviivasin kaiken minkä olin kerännyt ja sen jälkeen uudelleen ne varusteet jotka olin nimikoinut. Ennen leiriä kävimme ostamassa minulle oman makuualustan ja makuupussin. Ne ovatkin odot-

telemassa tuolla kaapissa kesäkuuta ja Tammileiriä. Äiti huolehti makuupussin nimikoinnista, mutta makuualusta on edelleen sen pienen seitsemänvuotiaan käsialalla nimikoitu. Eipä tiennyt se pieni sudenpentu silloin mihin partiopolku johdattaisi.

Tammikuun alkaessa tunsin pientä jännitystä, mitähän tulevaisuudesta tulee. Olenko ottanut tehtäväkseni enemmän kuin mihin pystyn. Iina lähti ulkomaille ja jätti Majavat minulle ja Ruksille, tarpojaosasto jäi sekin minulle kunnes Iina tulisi kesällä takaisin.

Vuodenvaihteessa alkoi pestini sudenpentujen ikäkausivastaavana ja pestini Lounais-Suomen Partiopiirin tarpojajaostossa. Nyt on jo huhtikuu, enkä ole vieläkään palanut loppuun. Ainakaan päätellen siitä että kun minua kyseltiin erääseen toiseen lippukuntaan mukaan toimintaan, en kieltäytynyt. Päinvastoin taisin käskeä ottamaan yhteyttä jos haluavat minut johonkin tapahtumaan. Ehkä se tarkoittaa sitä että pienellä aikataulujen yhteensovittamisella tämä sujuu. Vielä on paljon opittavaa jokaisen pestin osalta. Ehkä sekin on yksi syy miksi partiossa jaksaa vuodesta toiseen.

Vanhoista pesteistä tulee aika luopua ja eteen tulee mahdollisuus uusiin pesteihin. Uusien pestien myötä tulevat uudet haasteet, uudet ihmiset ja

pääsee kokemaan uusia tapahtumia.

Partio vie aikaa ja energiaa, mutta mikä sen palkitsevampaa kuin sudenpentu joka huudahtaa riemusta kun osasi tehdä jalussolmun ihan itse.

Tuona maaliskuisena perjantai-iltana suljin tietokoneen ja viikon voimia keräiltyäni sain loputkin ilmoittautumiset hoidettua määräaikaan mennessä. Viimeisenä ilmoittautumisena oli tietenkin omani enkä edes epäröi.

Jälleen kerran olen vain innoissani tulevasta leiristä. Tulisipa se kesäkuu jo pian.

Minni Koivisto

toimii akelana ja sudenpentujen ikäkausivastaavana

15

Vaeltajat

Pääsiäisvaellus Lappiin KUVA: ALEKSI ALHO

Lounais-Suomen Partiopiirin vaeltajien pääsiäisvaellus suuntautui Lappiin, Pallas-Yllästunturin kansallispuistoon. Mukaan lähti sankka joukko partiolaisia sekä Turusta että Porista, ja muutama vierailija muualtakin. Vaellus toteutettiin siten, että bussit oli tilattu yhteisesti mutta itse vaelluksen ajan oltiin täysin oman vaellusvartion seurassa. Vaellusreitti kulki n.75 kilometrin matkan Jerisjärveltä Hettaan. Seuraavassa AJ-vartion raportti tapahtumasta.

TIISTAI 26.3.

Mutter! Hilfe! Ich bin schrecklich in Eile! Jotakuinkin näin voisi tiivistää AJ-vartion tunnelmat tiistaina pari tuntia ennen bussin lähtöä. Vaikka vaellusta oli suunniteltu huolella jo parin kuukauden ajan, ei pakkaamista luonnollisestikaan voinut suorittaa ennen viimeistä mahdollista päivää.

Loppu hyvin, kaikki hyvin, sillä lopulta kaikki kolme jäsentä oli kimpsut ja kampsut pakattuina ja henkisesti valmiina bussin lähtiessä kohti mystistä pohjoista kello 18.00.

Ai niin, tässä vaiheessa olisi varmasti syytä esitellä vaellusvartiomme. Vartionjohtajana sekä huoltoupseerina toimi Suuri Johtajamme Aleksi Alho, merenkulku-upseerina sekä lähtöidean alullepanijana Eero Ilvessalo ja valvontaupseerina sekä tarpeettoman 16

tiedon mestarina Aleksin RUK-kuoma, Kymenlaakson vahvistus Kuisma Salomaa Haminan Rantarilleistä.

13 tunnin bussimatka kului mukavasti Kuisman juttuja kuunnellessa, nukkues_sa sekä Varsinais-Suomen maakuntalaulua opetellessa. Kuisman innoittamana otimme tavoitteeksemme ennen reissun loppua osata ulkoa laulun kaikki kolme säkeistöä. Menomatkalla Kuisma ihmetteli VarsinaisSuomen vaurautta, Turun korkeita taloja sekä Kemin paperitehtaan auringonnousua vasten luomaa lähes sosialistisen realismin kuvastoon sopivaa maisemaa.

pienempi reppu + ahkio. Ahkiovuoroa vaihdeltiin rytmillä puoli päivää per henkilö. Menetelmä osoittautui toimivaksi, etenkin, kun havaitsimme Aleksin miltei olemattoman suksien luiston (metsäsukset + karhennus pitoalueella). Ei takuulla mikään vauhdikkain yhdistelmä. Tosin lipsumisesta ei ollut ylämäissä huolta, toisin kuin Eerolla ja Kuismalla.

KESKIVIIKKO 27.3.

Matkan varrella otettiin mukaan lisää kyytiläisiä Porista ja käytiin täydentämässä ruokavarantoja makkaralla, voilla ja mämmillä. Lisäksi Aleksi söi eräällä huoltoasemalla kinkkuvoileivän, jonka tuoreutta epäilimme myöhemmin. Viimein keskiviikkona aamukymmenen jälkeen oli aika nousta linja-autosta Jerisjärven tuntumassa ja ryhtyä itse asiaan! Tästä olisi alkava 80 kilometrin mittainen taival kohti Enontekiön Hettaa, halki kurujen ja kerojen ja yli tunturien. Ei muuta kuin mämmit naamaan, sukset jalkaan ja menoksi!

Kolmikkomme oli varustautunut kahdella rinkalla sekä yhdistelmällä

KUVA: KUISMA SALOMAA

Kolmikko lähtövalmiina.

Ensimmäiset tunturit koettiin jo ensimmäisenä päivänä - ensikertalaiselle aika mieletön kokemus! Ahkion vaihtovuoro sijoittui juuri sopivasti tunturin laelle: Aleksi veti ylös, Eero lasketteli alas. Sää suosi sekä ensimmäisenä päivänä että koko loppureissullakin: pari astetta pakkasta ja tuulta 0-5 m/s.

Ensimmäinen yö vietettiin Pallaskeskuksen tuntumassa sijaitsevassa kodassa. Seuraa saimme Iidasta ja Veikosta, porilaisista kanssavaeltajista. Yö oli kylmä (-20 C) ja allekirjoittaneen makuupussi riittämätön.

TORSTAI 28.3.

Päivän mittaan saimme useamman kerran aiheen epäillä Louhen kironneen meidät. Aluksi laskettelimme Pallastunturilta koilliseen päin solaa, jonka jyrkkyys oli koitua kohtaloksemme - kaikki kolme löysivät itsensä syöksylaskun jälkeen hangesta rähmällään. Siinä rytäkässä Kuisman sompa irtosi (Eero otti talteen), Aleksin nenä naarmuuntui ja aurinkolasit rikkoontuivat (saatiin korjattua) ja Eeron olkapää otti osumaa (ei kuo-

Välineet pirstautuivat ja verimäärä laski mutta hymy oli herkässä. lettavasti). Pian tämän jälkeen lounashetkellä huomasimme, että kahvipannu oli aamulla jäänyt tyhjentämättä ennen pakkaamista reppuun ja lopputuloksen voitte arvata. Päätimme päivämme (ei kirjaimellisesti) kolmen kilometrin nousulla, 300:sta 640 metriin, kohti Nammalankurun autiotupaa. Keskellä rinnettä kuului Kuisman sauvasta naps ja seurauksena sauva oli kahdessa osassa.

Täsmälleen samaan aikaan alkoi Eeron nenä selittämättömästä syystä vuotaa verta. Emme kuitenkaan antaneet Louhen vitsausten lannistaa itseämme, vaan saumattomalla yhteistyöllä tyrehdytimme verenvuodon

KUVA: EERO ILVESSALO

Torstaina heräilimme kahdeksan jälkeen, ja verkkaistakin verkkaisemman aamun jälkeen pääsimme matkaan vasta kahdeltatoista - piirre, joka toistui jatkossa lähes joka aamuna. Tämä oli kyllä täysin ennustettavissa kaksikon Eero ja Aleksi ollessa kyseessä.

KUVA: ALEKSI ALHO

ja korjasimme sauvan oksilla, jesarilla ja jekkulangalla. Lopputulos oli miltei parempi kuin uusi.

Olimme suunnitelleet yöpyvämme Nammalankurun autiotuvassa, mutta koska mökki oli jo täynnä muita seurueemme jäseniä, muutimme suunnitelmaa ja yövyimme viereisessä kodassa. Tänä yönä palelutti jo vähemmän.

PERJANTAI 29.3.

Pitkäperjantai. Aiemmasta herätyksestä huolimatta liikkeellelähtö tapahtui vasta "tavalliseen aikaan" klo 11.45. Ryhmämme toiminnassa oli kuitenkin jo huomattavissa orastavia harjaantumisen merkkejä.

Päivän matkanteon voi kuvailla jakautuneen kolmeen osaan: lyhyt nousu tunturille (1), pitkä ja pusikkoinen lasku alas (2) ja tasainen hiihtotaival Hannunkurun kämpälle (3). Kaiken kaikkiaan päivä sujui sutjakkaammin kuin edellinen ja onnistuimme pitkäperjantaista huolimatta välttymään kärsimykseltä ja kommelluksilta.

Perillä Hannunkurussa kotamahdollisuudesta huolimatta majoituspaikaksi päätyi tällä kertaa autiotupa ensimmäinen lämmin yö! Ja saunaankin päästiin. Saunan lomassa saatiin ihailla todella upeita, koko taivaankannen mittaisia revontulia - kokemus, joka takuuvarmasti jää mieleen pidemmäksi aikaa.

17

LAUANTAI 30.3.

KUVA: EERO ILVESSALO

Kokemusrikas päivä. Matka Hannunkurusta Sioskuruun oli avoin ja tuulinen, ja etsittyämme tuloksetta suojaisaa lounaspaikkaa päätimme kaivaa lumipoteron ladun viereen. Kesken ruoanlaiton tepasteli kuvausetäisyydelle kaksi poroa meitä tervehtimään.

Perillä Sioskurun autiotuvalla oltiin jo viiden nurkilla, joten jätimme kantamukset tuvalle ja kävimme huiputtamassa viereisen Siosvaaran. Matkalla huipulle saimme todistaa Lapin talven armottomuutta sekä luonnonvalintaa: kaksi poronraatoa puoliksi syötyinä ja hautautuneina lumeen. Rinteella oli kovasta tuulesta johtuen paikoin lumesta paljaita kohtia, minkä takia (elävät) porot viihtyivät rinteellä etsiessään lumen lomasta varpuja henkiensä pitimiksi.

Autiotuvassa TuMe:n Antit (Hurme & Karhunen) kutsuttiin oppimaan Tarot-korttipelin saloja, ja oppi taisi mennä perille - vai miltä kuulostaa kaksikon voittama garde contré -peli checkillä 258? Lohtua tälle nöyryytykselle haimme Aleksin paistelemista pläteistä.

Vaellusvartiomme pohdiskelemassa elämän haurautta.

SUNNUNTAI 31 .3.

Pääsiäissunnuntai. Aamuksi tunturiin oli noussut tuima tuuli, joka ei kuitenkaan liiemmin haitannut hiihtoa, kiitos Haaravaarankurun pitkän ja kapean solan. Laskettelimme alas tällä kertaa hieman loivempaa rinnettä kohti Pyhäkeron kahvitupaa, jossa valmistimme pääsiäisen kunniaksi hernekeittoa ja nautimme tuvassa munkkikahvit. Kyllä maistui.

Hernekeiton lieveilmiöistä saimmekin sitten nauttia koko illan ja seuraavan yön.

Viimeinen yö vietettiin Rautujärven

18

laavulla, jossa vietimme musiikillisen illan nuotion lämmössä laulaen ja tarinoiden, ja Varsinaissuomalaisten laulun kaikki kolme säkeistöä kokivat vihdoin ensiesityksensä kolmikkomme laulamana. Samalla söimme koko reissun ajan mukana olleet makkarat sekä Mignon-munat. Lisäksi suunnittelimme pistoiskua taksilla Norjan puolelle, mikä kuitenkin hyljättiin kustannussyistä ja ajan puutteen vuoksi. Iltaa voi hyvällä syyllä nimittää reissun huipentumaksi. Laulelun lomassa ajankulukin unohtui, ja nukkumaan vetäydyimme vasta kahden nurkilla.

KUVA: KUISMA SALOMAA

MAANANTAI 1 .4.

Lumia pirisee 6:30 - TIME TO WAKE UP!!! Tunne aamulla herätessä oli lähes yhtä ärsyttävä kuin Juhani Tammisen Fb-päivitykset. Aikainen nousu oli välttämätön, koska oli ehdittävä kuuden kilometrin päässä sijainneeseen Hettaan yhteentoista mennessä. Herätyksen ärsyttävyyttä kristallisoidakseni huomautan vielä siirtymisestä kesäaikaan, joten herätys olisi talviaikaan ollut kello 5:30. Edellisenä päivänä tehdyt eväsleivät naamaan, kamat kasaan ja ei muuta kuin matkaan. Teimme ennätyksen - olimme ladun päällä jo kellon lyödessä kahdeksan!

Taival Hettaan taittui nopeasti - ennen kuin huomasimmekaan, olimme Ounasjärven jäällä ihailemassa Hetan siluettia ja nauttimassa nousevasta auringosta. Taisipa siinä paisteessa allekirjoittaneen kolossaalinen nenäkin hiukan kärvähtää.

Hieman kymmenen jälkeen olimme perillä Hetan Majatalolla, jossa bussi jo odotteli lastausvalmiina. Kamat bussiin ja pari yhteiskuvaa, minkä jälkeen nauttimaan herkullista karjalanpaistia majatalon seisovaan pöytään. Oli hyvää! Hemmottelu ei tähän loppunut - ennen paluumatkaa pääsimme kylpemään ja saunomaan Jerishotellin kylpylään, ja uskaltautuipa jokunen hurjapää avantoonkin.

Putipuhtaina ja tuoksuvina nousimme takaisin linja-autoon, ja alkoi uninen paluumatka Turkuun, jossa oltiin seuraavana aamuna n. klo 5:00.

Turvallisesti määränpäässä ja hymy on jälleen herkässä.

NO, KANNATTIKO?

Kokonaisuutena reissu oli lähes täydellisen onnistunut, ja Louhen pienestä kiusanteosta huolimatta suurilta vastoinkäymisiltä vältyttiin. Kokemuksena vaellus oli vertaansa vailla, ja miltei parhaimmankin ulkomaanmatkan veroinen. Oli mahtavaa kokea itse, että kotimaastamme löytyy näin kaunista luontoa ja upeita maisemia.

Tulen varmasti palaamaan Lappiin vielä uudestaan, ja luulenpa saaneeni kipinän tutustua kotimaani muihinkin, entuudestaan tuntemattomampiin alueisiin.

Oma ylistävä kappaleensa on omistettava Aleksin ja Eveliinan suunnittelemille ja kuivaamille ruoille. Kaikki ateriat oli tehty perusraaka-aineista kuivaamalla. Päivän alussa muonat laitettiin likoamaan veteen, ja aterialla riitti että ainekset sekoitettiin veteen ja kiehautettiin Trangialla. Todella toimivaa, ja paino pienentyi ainakin puoleen. Otteita ruokalistalta: Savuporopasta, broilerikuskus, köyhät reppuritarit... Virallisten aterioiden lisäksi söimme välipaloina leipää, pähkinöitä, rusinoita, suklaata ym., joista sai esimerkiksi nousujen varalle paljon nopeaa energiaa.

Voin lämpimin mielin suositella vaeltamista kenelle tahansa lippukuntalaiselle: mitä mainioin keino antaa aivojensa tuulettua työn tai opiskelun lomassa luonnon keskellä. Ensikertalainenkin pärjää hyvin, kunhan valmistautuu etukäteen huolellisesti.

Reissu on mahdollista toteuttaa melko pienellä budjetilla ja lähes millä porukalla tahansa. Jos suoraan Lappiin lähteminen epäilyttää, kannattaa lähteä pienemmille vaelluksille lähemmäs, vaikkapa Kuhankuonolle tai Helvetinjärvelle. Vaeltaessa voi unohtaa kaikki arkimurheet ja ikään kuin palata perusasioiden äärelle - siihen, miten ihminen lopulta on pienenpieni olento luonnon suuruuden keskellä.

Eero Ilvessalo

on aktiivipartiolainen joka löysi itsestään Lapin erämiehen

Vaellusmuonituksen aatelija; pussillinen jauhelihakeittoa, lisää vain vesi.

19

Tuki ry

Tukiyhdistyksen uudet tuulet Muutoksen tuulet puhaltavat Sinikotkien tukiyhdistyksessä. Olemme tarttuneet toimeen Åselholman saarikiinteistön myymiseksi, ja lippukunnan partiotoimintaa paremmin palvelevan sisämaan retkikohteen hankkimiseksi. ÅSELHOLMAN KOTKANPESÄN MYYNTI

Vuosikokous antoi johtokunnalle valtuuden myydä Åselholman saarikiinteistö. Tavoitteeksi asetettiin kauppojen syntyminen kuluvan vuoden aikana. Johtokunta onkin käynnistänyt välittömät toimenpiteet kiinteistön kunnostamiseksi myyntikuntoon sekä mahdollisten ostajien kartoittamiseksi.

Asiasta kiinnostuneet voivat ottaa yhteyttä tukiyhdistyksen puheenjohtajaan.

Päätöksen taustalla on se valitettava tosiseikka, ettei Åselholman Kotkanpesä palvele lippukunnan partiotoimintaa parhaalla mahdollisella tavalla.

Saari on erittäin kaunis, luonnoltaan ja maisemiltaan upea sekä historialtaan ainutlaatuinen. Kulkuyhteydet yhteysaluksella ovat kuitenkin lyhyitä retkiä ajatellen haastavat, eikä lippukunnan ole tarkoituksenmukaista pitää moottorivenettä vain tätä varten.

Saaren harrastusmahdollisuudet partiotoiminnan näkökulmasta, esimerkiksi vaellukseen tai suunnistukseen, ovat rajoittuneet. Näiden seikkojen takia saareen järjestettyjen partioretkien määrä on jäänyt kovin pieneksi.

Theian viikonloppupurjehdusten osalta puolestaan 2000-luvun suurin muutos on partiopiirin oman hyvin varustetun saaritukikohdan, Lahjasaaren, hankkiminen Gullkronan aukon laidalta. Partiopoikien purjehdukset ovatkin suuntautuneet ensisijaisesti sinne, yhdessä muiden lippukunnan kanssa.

20

Åselholman saaristotilan jykevä päärakennus kohoaa luonnonkauniissa ympäristössä Uudesta Åselholman korvaavasta kohteesta ei ole vielä tehty päätöksiä, mutta kyseeseen tulee ensisijaisesti sopivan erähenkinen, hyvin saavutettavissa oleva, sisämaan leirialue, jonne voidaan rakentaa “uusi Eräkämppä”.

Päätökset tulevaisuudesta tehdään yhteistyössä lippukunnan kanssa, jahka Åselholman kiinteistö on saatu ensin myytyä.

Myyntiä sekä tulevan kesän viimeisiä retkiä varten tukikohtamme kaipaa pientä kunnostusta, jota varten järjestämme talkooretken ja purjehduksen Åselholmaan s/y Theialla 7.-9.6. Mukaan voi lähteä koko viikonlopuksi purjehdukselle, tai vain talkoisiin lauantaina. Lähtö perjantaina klo 18 Heinänokasta ja lauantaina klo 10

Laupusista. Kyyti Laupusiin omalla autolla tai kimppakyydillä, paluu illalla. Ilmoittautumiset puheenjohtajalle 31.5. mennessä. ÅSELHOLMAN VARAUKSET 201 3

Åselholman saaristotilaa voi myyntipäätöksestä huolimatta vuokrata vielä tulevan kesän ajan. Nyt kannattaa hyödyntää viimeinen tilaisuus vierailla Kotkanpesällä! Viikonlopusta yhdistys perii kohtuullista 50 € vuokraa, viikosta 150 € ja kokonaisesta kuukaudesta 600 €. Paikalla on sauna ja päa r̈ akennus on täysin asuinkuntoinen, joskin toki täysin varusteltuun kaupunkiasuntoon verrattuna askeettinen. Tiedustelut ja varaukset puheenjohtajalta.

Tuki ry

PUMPUN LAHJOITUS JA MOOTTORIN MYYNTI

Åselholman saarikohteen mukana tukiyhdistyksen omistukseen päätynyt moottorivene m/s Pumppu on vuosien varrella päässyt kehnoon kuntoon. Se ei enää vastaa ominaisuuksiltaan eikä turvallisuudeltaan lippukunnan partiotoiminnan vaatimuksia. Näin ollen Tuki ry ja lippukunta ovat yhteistuumin päättäneet luopua aluksesta. Vene tullaan lahjoittamaan asiasta kiinnostuneelle taholle. Moottori, joka on asianmukaisesti huollettu ja säilytetty sisätiloissa, voidaan myydä veneen mukana tai erikseen. Kiinnostuneet saavat lisätietoja sihteeriltä UUSI JOHTOKUNTA VALITTU

Yhdistyksen vuosikokous järjestettiin Sinikotkien kololla 27.2.2013. Johtokunnan kokoonpano uudistui ja on nyt seuraavanlainen: puheenjohtajana Kari Sarlin, varapuheenjohtajana Markus von Weissenberg, sihteerinä Oskari Huiskala, taloudenhoitajana Simo Samppala, jäseninä Juha Lehtonen ja Eero Haapakangas sekä varajäseninä Rainer Helenius ja Joonatan Ahlroos.

m/s Pumppu palveli lippukuntaa retkiveneenä useita vuosia, mutta etsii nyt uutta kotia.

Oskari Huiskala

toimii Turun Sinikotkien Tuki ry:n sihteerinä.

Talkoot Åselholmassa 7. - 9.6.

Mukaan voi lähteä koko viikonlopuksi tai vain lauantaiksi. Lähtö perjantaina klo 1800 Heinänokasta tai klo 1000 Laupusista. Lisätietoa Tuki ry:n puheenjohtajalta. Ilmoittautumiset Tuki ry:n puheenjohtajalle 31.5. mennessä.

Turun Sinikotkien Tuki ry:n jäseneksi voi liittyä maksamalla 20 euron jäsenmaksun tilillemme: Turun Seudun OP FI44 5710 0440 0781 86 viitenumerolla 1232.

Kaikista tukiyhdistyksen toimintaa koskevista asioista saa tietoa puheenjohtajalta ja sihteeriltä.

Puheenjohtaja: Kari Sarlin Puh. 040 540 2532 kari.sarlin@sinikotkat.fi

Sihteeri: Oskari Huiskala

Puh. 040 595 2735 oskari.huiskala@sinikotkat.fi 21

Kotkansiipi onnittelee kaikkia tämän kevään ylioppilaita etukäteen. Ei mainita nimiä, jos vaikka joku ei pääse läpi...

Huhujen mukaan Sinikotkien lakimiesosasto on herättänyt pahennusta arvostelemalla kokouksessa käsiteltävien asioiden muotoseikkoja. Nuoremmat sinikotkaveljet eivät kuitenkaan ole seuranneet tätä muotia, vaan ovat edelleen pitäytyneet vastakkaisen sukupuolen muotojen arvostelussa.

Paineita paineita...

Puutyösalin avain on ollut karkuteillä koko kevään.

Asiasta voi ottaa yhteyttä kalustonhoitajaan: kalustonhoitaja@sinikotkat.fi

Luotettavat lähteet kertovat, että Oskari käveli puuta päin.

... ja voisi myös kävellä puutyösalin avainta päin...

Kotkansiipi hakee vahvistuksia toimitukseensa!

Mikäli sinua kiinnostaa kirjoittaa Kotkansiipeen silloin tällöin, ota yhteyttä: kotkansiipi@sinikotkat.fi

22

Tilaa Kotkansiipi kotiisi 10 euroa vuosi!

Tilaukset osoitteeseen:

Tilaa Theia-mukit ja muut Sinikotkien kannatustuotteet verkkokaupastamme:

kotkansiipi@sinikotkat.fi

http://webshop.sinikotkat.fi

Kotkansiipipoika

KUVA: OLLI JÄÄSAARI 23