Kotkansiipi 2/2020 by Turun Sinikotkat

2 | 2020

Koronan kĂ¤Ă¤ntĂśpuoli Varainhankinta Tulevaisuutta pohtimassa Matkapurjehdukset Keppiretki

Kotkansiipi 2|2020 KOTKANSIIPI ISSN 0788-8031 (Painettu) ISSN 2341-667X (Verkkojulkaisu) Numero 2 | 2020 62. vuosikerta 123. Kotkansiipi Levikki 200 kpl (painosmäärä) Ilmestymispäivä 6.12.2020 JULKAISIJA Partiopoikalippukunta Turun Sinikotkat ry www.sinikotkat.fi TOIMITUS Päätoimittajat: Konsta Grönberg ja Niilo Korhonen Taittaja: Eero Ilvessalo TOIMITUKSEN YHTEYSTIEDOT Kotkansiipi / Turun Sinikotkat Multavierunkatu 2 20100 Turku kotkansiipi@sinikotkat.fi PAINOPAIKKA Turun evl seurakuntien monistamo ILMESTYMISAIKATAULU Kaksi kertaa vuodessa. Ensimmäinen numero ilmestyy L-SP:n kevätparaatin yhteydessä toukokuussa ja toinen itsenäisyyspäivänä 6.12. JAKELU Lehti on saatavissa Sinikotkien kololta sekä tilattavissa postitse hintaan 10 € / vuosi. Tilaukset: kotkansiipi@sinikotkat.fi ILMOITUSHINNAT sisäkansi (neliväri): 450 € koko sivu (m-v): 250 € puoli sivua (m-v): 130 € neljännessivu (m-v): 80 € MATERIAALIN PALAUTUS Toimituksen sähköpostilaatikkoon kotkansiipi@sinikotkat.fi kuukausi ennen lehden ilmestymistä. KANNEN KUVA Niilo Korhonen SISÄKANNEN KUVA Konsta Grönberg

Tässä numerossa Pääkirjoitukset 4 Päätoimittajat 5 Lippukunnanjohtaja Huippujutut 6 Ajatuksia lippukunnan varainhankinnasta 8 Tulevaisuutta pohtimassa 9 Kuvaharvinaisuus 70 vuoden takaa Menneet tapahtumat 10 Theian matkis 1/2020 14 NT:n ja TSK:n matkapurjehdus 18 Archipelago Race 19 Mailitilastot Sudenpennut 22 Majavien eka purjehdus 24 Sudenpentujen keppiretki Venekunnat 26 Surströmmingin pyöräretki 28 Tuohitorvi 29 Merikotkan esittely Lopuksi... 30 Höyheniä 31 Kotkansiipipoika

TILAA KOTKANSIIPI Suoraan kotiisi miellyttävän alhaiseen hintaan 10€/vuosi! Tilaukset Kotkansiiven sähköpostilaatikkoon kotkansiipi@sinikotkat.fi! TILAA JO TÄNÄÄN!

Pääkirjoitukset

Liitää – lentää – voittaa Vuosi 2020 alkaa pikkuhiljaa kääntyä loppua kohti, kun joulukuun kuudes, itsenäisyyspäivä on taas täällä ja tämä lehti on käsissänne. Vuosi on ollut vallitsevan koronapandemian takia hyvinkin haasteellinen elämän sekä partion eri osa-alueilla, mutta silti vuoden aikana on päästy kokemaan paljon hienoja hetkiä. Erilaiset rajoitteet ja muut pandemian etenemistä hidastavat toimet ovat luoneet haasteita partiotoiminnalle, mutta kuten partiolaisten motto: ”Ole valmis!” kertoo, on meillä sinikotkissa mukauduttu tilanteeseen ja saatu kesän purjehdukset, syksyn retket sekä koloillat järjestymään turvallisesti vaikeuksista huolimatta. Niistä löytyy tarinoita tämän lehden sivuilta. Vaikka korona on koetellut maailmaa kovin tämän vuoden aikana ja aiheuttanut monille tuskaa ja surua, haluaisin tässä pääkirjoituksessa keskittyä positiiviseen ja nostaa esille asioita, jotka ovat kehittyneet tänä aikana parempaan suuntaan, ja jotka meidän niin partiossa kuin muussa toiminnassa kannattaa pitää myös

tilanteen rauhoittuessa mielessämme ja elämän työkalupakeissamme. Keväällä huomasin ilokseni sekä uutisissa, että käytännössä kansallispuistojen ja retkeilyreittien olevan tupaten täynnä luonnosta kiinnostuneita ihmisiä, moni ensi kertaa vaelluskengät jalassa, ja välillä pitkospuilla oli porukkaa jopa ruuhkaksi asti. Sama tilanne oli kesällä saaristossa, ja esimerkiksi satamapaikkaa suosituimmista satamista oli usein todella vaikea löytää. Jokainen hieman vanhempi kesän matkapurjehduksille osallistunut huomasi myös varmasti, kuinka lähialueen saaristossakin voi järjestää ikimuistoisia reissuja, vaikka ulkomaille ei tänä vuonna -ensimmäistä kertaa moneen vuoteen- päästykään. Tämä on mielestäni todella hyvä asia ja uskon, että ihmisten kasvava kiinnostus retkeilyyn ja veneilyyn tulee jatkumaan myös ensi vuonna. Se saattaa hyvinkin lisätä ihmisten kiinnostusta liittyä partioon ja tuoda uutta verta porukkaamme. Lisäksi kasvava kiinnostus saaristomat-

kailuun lisää toivottavasti saaristoyrittäjien mahdollisuuksia ja halua kehittää palveluita, sekä tarjoaa tilaa uusille yrittäjille. Toisena pointtina haluan nostaa yleisen hygienian tason nousun. On sanomattakin selvää, että ihmisten suhtautuminen hygieniaan on muuttunut merkittävästi tämän vuoden aikana ja itse olen huomannut henkilökohtaisesti kiinnittäväni nykyään paljon enemmän huomiota käsien oikeaoppiseen pesemiseen ja desinfioinnin merkitykseen eri tilanteissa. Myös esimerkiksi tuohitorven suunnittelupalaverissa nousi esille ruokarastin käsienpesupaikka, mikä mielestäni olisi hyvä olla olemassa, oli koronaa tai ei. On myös merkittävää, että normaalin kausi-influenssan aktiivisuus on vähentynyt koko maailmassa varotoimien ansiosta tänä vuonna, mikä muistuttaa koronan jälkeisen hygienian tärkeydestä. Kolmanneksi ja viimeiseksi huomioksi haluan nostaa etäyhteydet ja niiden käytön eri tilanteissa, jotka ovat

Uutena vuotena räjähtää! Hanki (ei se lumi-) vuodenvaihteen ilotulitteet TSK:n rakettimyynnistä! Myyntipisteet ja myyntiajat ilmoitetaan erikseen! Pysy kuulolla!

kehittyneet tämän vuoden aikana todella paljon. Kaikkialla, sekä kouluissa, työpaikoilla, että partiossa on kuluneen vuoden aikana jouduttu kokoontumaan etänä erilaisten viestimien avulla, ja esimerkiksi tämäkin lehti on koottu pitkälti etäkokousten pohjalta. Alussa varmasti kaikilla oli ainakin hieman kankeutta uusien ja tuntemattomien sovellusten ja laitteiden käytön kanssa, mutta ilokseni olen huomannut, että varsin nopeasti niiden käyttöön eri yhteyksissä on syntynyt tietty varmuus. Tulevai-

suudessa moniin partiopalavereihin etäosallistuminen tulee olemaan huomattavasti vaivattomampaa ja rutiininomaista, jolloin säästytään vaivalta saada kaikki saman pöydän ääreen, mikä helpottaa paljon, sillä useat lippukuntamme pesteissä olevat asuvat muilla paikkakunnilla. Loppuun haluamme kiittää lippukuntamme johtajistoa vaikean vuoden hienosta läpiviennistä. Ilman teidän uskomatonta omistautumistanne olisi partiotoiminta voi-

nut jäädä hyvinkin köyhäksi tänä vuonna. Kliseisesti voidaan sanoa ”vaikeuksien kautta voittoon”, mikä kuvaa hyvin meitä Sinikotkia, sillä sitähän me liitämisen ja lentämisen ohella teemme.

Niilo Korhonen & Konsta Grönberg Kotkansiiven päätoimittajat

Lippukunnanjohtajan sana Olemme kaikki varmaan tänä vuonna kuulleet liikaa sanaa ”poikkeuksellinen”. Mutta sitä tämä vuosi on ollut monella eri tavalla. Keväällä olin työkomennuksella Saksassa ja hoidin lippukunnanjohtajan hommia etänä parhaan taitoni mukaan, kunnes tuli torstai 12.3. ja kaikki pysähtyi Suomessa. Seuraavana päivänä piti venekuntien viikonloppuretken alkaa, mutta se peruttiin heti torstai-iltana. Seuraavan kerran kasvokkain tapahtuvaa toimintaa olikin vasta kesäkuussa. Kesällä purjehduksia järjestettiin useampia ja nyt syksyllä on järjestetty retkiä ja muita tapahtumia aina kulloistenkin rajoitusten ja suositusten mukaan. Lupauksenantotilaisuus järjestettiin ulkotapahtumana ja sudenpentujen yöretkestä tulikin

päiväretki. Tämän tekstin kirjoitushetkellä on vielä itsenäisyyspäivän myyjäisten kohtalo auki. Sitäkin on pohdittu jo koko syksy ja mietitty eri vaihtoehtoja. Kun tämä Kotkansiipi on julkaistu, on myös myyjäiset olleet jossain, jos rajoitukset eivät vain ole tiukenneet. Tämä vuosi on myös minun viimeinen vuoteni lippukunnanjohtajana. Kolme vuotta tätä on tullut tehtyä ja kaikki kolme ovat olleet hyvin erilaisia. Ensimmäinen vuosi oli osittain uuden opettelua, toinen vuosi meni jo jutut tietäen ja tämä kolmas nyt oli täysin erilainen kuin mitä kenelläkään on ollut. Onneksi kuitenkin lippukunnassa on säästytty tartunnoilta, ja kasvokkain tapahtuvaa harrastustoimintaa on pystytty jatkamaan.

Lupauksenantotilaisuuden puheessani sanoin: ”Partio tuo tullessaan valtavasti elämyksiä, kokemuksia, velvollisuuksia sekä ennen kaikkea kavereita. Ja loppujen lopuksi partiossa on tärkeintä pitää hauskaa. Siinä sivussa, aivan huomaamatta, opimme uusia asioita, joista saamme loistavat ja arvokkaat eväät tulevaisuutta varten.” Näihin sanoihin päätän viimeisen lippukunnanjohtajan tekstini Kotkansiivessä ja toivotan seuraajalleni onnea ja menestystä tulevaan!

Roosa Juup Turun Sinikotkien lippukunnanjohtaja

Huippujutut

Ajatuksia lippukunnan varainhankinnasta Merilippukunnan varainhankintatarpeet ovat hyvin eri mittaluokassa kuin keskiverto maalippukunnan. Varsinkin jos merilippukunta sattuu omistamaan s/y Theian kokoluokkaa olevan koulutusaluksen. Sinikotkat saa toki seurakunnilta veneen ylläpidon kannalta tärkeän vuosittaisen avustuksen mutta tämän lisäksi veneen kunnon ja varustetason ylläpitämiseksi pitäisi oman varainhankinnan tuottaa vuosittain noin 15 000 - 20 000 EUR. Tämä siis pelkästään veneen ylläpitoon. Jos tämän lisäksi esim. Skagenin aluetta halutaan ruveta todella kehittämään tai rahaa saada säästöön yhtä paljon kuin Theian arvo poistojen

kautta vuosittain vähenee niin täytyy varainhankinnan tuottaa paljon enemmän. Lippukunnan oman varainhankinnan tärkeimmät tulonlähteet ovat olleet vuosia Theian chartermyynti, joulupukkipalvelu ja uuden vuoden rakettimyynti. Näiden lisäksi joulukalenterit ovat nousseet tuotoltaan em. varainhankintamuotojen rinnalle viime vuonna toteutetun hintauudistuksen jälkeen. Myös tukiyhteisöjemme (Mehto-vartio, Tuki ry, Äitikerho) avustukset ovat meille tärkeitä. Kulunut vuosi on ollut COVID-19 myötä hyvin poikkeuksellinen ja tuonut uusia

JOULU TULEE ... vaan tuleeko pukki?

Tilaamalla reippaan ja raittiin joulupukin Sinikotkilta varmistat lasten – ja mikä ettei aikuistenkin – jouluaaton kohokohdan onnistumisen ja tuet samalla turkulaista meripartiotoimintaa. Pukkipalvelumme tavoitat osoitteesta: joulupukki.sinikotkat.fi

Huom! Poikkeusolojen takia pukki tervehtii tänä vuonna kotiovelta tai videon välityksellä.

haasteita myös varainhankintaan. Purjehduskausi oli lyhyt koronan ja moottorivaurion takia ja kaikki päällystövoimat keskitettiin koulutuspurjehdusten toteuttamiseen omalle jäsenistölle. Vastaavasti tämän vuoden charterpurjehdusten tuotto näyttää puhdasta nollaa. Korona luo myös haasteita joulunajan varainhankinnan ympärille. Kalenterimyynti pyörii kuitenkin käytännössä normaalisti ja tätä kirjoittaessa näyttäisi myös siltä, että rakettimyyntikin toteutuu, kunhan suojautumisesta koronaa vastaan huolehditaan asiallisesti. Joulupukkipalvelun suhteen olemme joutuneet miettimään uusia toiminta-

muotoja ja päätyneet perinteisten kotivierailujen sijaan ennalta videoituun personoituun pukin joulutervehdykseen sekä pukkiin, joka vierailee vain kotiovella. Vedän nimellisesti lippukunnan varainhankintatoimikuntaa. Pariin vuoteen ei mitään varsinaista toimikuntaa kuitenkaan ole ollut olemassa, koska riittävästi henkilöitä, jotka olisivat voineet sitoutua toimimaan toimikunnassa, ei ole löytynyt. Sinikotkien varainhankinnat pitkäjänteinen kehittäminen olisi kuitenkin tärkeää. Nykyisistä varainhankintamuodoista ainakin rakettimyynti voi tulla piankin tiensä päähän ja tilalle pitäisi löytää korvaavia varainhankintakeinoja. Pohdiskelemme vuosittain rakettimyynnin eettisiä näkökohtia ja teemme jatkamisesta päätöksiä vuoden kerrallaan. Toistaiseksi olemme jatkaneet koska emme ole onnistuneet löytämään

vielä tilalle toista läheskään yhtä tuottavaa varainhankintamuotoa.

kunnan varainhankintaa varainhankintatoimikunnan jäsenenä.

Joulunajaksi tarvitsemme ihan konkreettisia resursseja joulupukkipalveluun ja rakettimyyntiin mutta sen lisäksi on haussa henkilöitä, jotka olisivat valmiita kehittämään lippu-

Juha Lehtonen Varainhankintatoimikunnan puheenjohtaja

Aino ja Roosa myymässä raketteja.

Partiotoimintaa tukemassa

Huippujutut

Tulevaisuutta pohtimassa Millaista partiotoimintaa Turun Sinikotkien pitäisi järjestää? Mitä on tehty hyvin ja mitä pitäisi muuttaa, jotta sekä johtajat että lapset ja nuoret viihtyvät? Kymmenen hengen joukko sinikotkia kerääntyi marraskuisena viikonloppuna tulevaisuussymposiumiin pohtimaan mm. tällaisia asioita – ja tälle vuodelle leimallisesti pari jäsentä antoi kommentteja etäyhteyden välityksellä.

voisi toimia ilman johtajia, jotka viikosta toiseen käyttävät vapaaaikaansa ryhmien järjestämiseen ja jotka suunnittelevat ja järjestävät retkiä ja leirejä. Ei myöskään sovi unohtaa venettä talkootyönä huoltavia tai niitä, jotka mahdollistavat laadukkaan toiminnan jatkumisen varainhankintatempauksiin osallistumalla. Jokaisella on oma tärkeä roolinsa – kiitos siitä teille jokaiselle.

Aluksi pari sanaa siitä, mihin koko toiminnalla pyritään: Juuri päivitetyn partion peruskirjan mukaan partio on kasvatustoimintaa, jonka tavoitteena on tukea 7–22-vuotiaiden lasten ja nuorten kasvua, päämääränä persoonallisuudeltaan ja elämäntavoiltaan tasapainoinen, vastuuntuntoinen, aktiivinen ja itsenäisesti ajatteleva paikallisen, kansallisen ja kansainvälisen yhteisön jäsen. Tähän päästään noudattamalla partio-ohjelmaa, johon myös Sinikotkat on yhdistyksemme säännöissä sitoutunut.

Sinikotkilla on vahvat perinteet ja pitkä historia, mutta aina voi parantaa ja toiminnan tulee muuttua vuosien varrella. Erityisesti ikäkausien välisten siirtymien ongelmakohtiin tartuttiin, sillä erityisesti seikkailija- ja tarpojaikäkausien välissä on luokkasuorituspurjehdusten lakkauttamisen jälkeen ollut aukko eikä kaikkia muitakaan siirtymiä ole välttämättä järjestetty joka vuosi. Tähän tullaan tarttumaan vuonna 2021.

Partiossa toimiminen on vapaaehtoista. Sinikotkissa, kuten useimmissa muissakaan lippukunnissa, ei ole yhtään palkattua työntekijää – itse asiassa tapahtuman johtaja tai purjehduksen kippari maksaa usein saman osallistumismaksun kuin kaikki muutkin! Vapaaehtoiset johtajat ovat suurin ja tärkein voimavaramme. Partio ei yksinkertaisesti

Myös viestintään tullaan kiinnittämään huomiota. Vielä 20 vuotta sitten pääasiallinen viestintätapa oli paperilapun kopiointi ja sen jakaminen koloilloissa. Nettisivut sinikotkilla on ollut 90-luvulta alkaen, lisäksi on erilaisia sosiaalisen median tilejä ja erinäinen määrä sähköpostilistoja ja johtajien viestiryhmiä. Tiedostoja on tallennettu useampaan paikkaan. Ei ole lainkaan selvää, kenen pitäisi viestiä missä kanavassa, mitä, kenelle ja milloin. Pahimmassa

tapauksessa partiolaisen huoltaja saa tietää jostain tärkeästä tapahtumasta vasta sen jälkeen. Esille nousi paljon muitakin tärkeitä asioita, kuten johtajiston pestien sisällöstä sopiminen sekä uusien vaeltajien ja aikuisten perehdyttäminen. Aiheet sinänsä ovat vanhoja tuttuja, onhan näiden samojen asioiden kanssa kipuiltu ainakin viimeiset 15 vuotta (sitä edeltävää aikaa en henkilökohtaisesti pysty kommentoimaan, minusta kun tuli sinikotka vuonna 2004). Tärkeintä kuitenkin oli, että asioista keskustelemiselle oli varattu aikaa ja paikalla olijoiden kesken saavutettiin ainakin jonkinlainen yhteisymmärrys. Eikä tilanne ole ollenkaan huono: jäsenmäärä on kasvussa, uusia jäseniä otettiin tänä syksynä kaikissa ikäluokissa ja moni käytetyn laatutyökalun mittareista oli erinomaisella tasolla. Käydyn keskustelun perusteella uskallan väittää, että Suomen Partiolaisten työkalu ”laadun portaat parempaan lippukuntaan” on ansainnut paikkansa toimintamme suunnittelussa ja arvioinnissa. Olli Jääsaari Kirjoittaja toimi lippukunnanjohtajana 2010–2011 ja jälleen vuodesta 2021 alkaen.

Kuvaharvinaisuus 70 vuoden takaa Turun Sinikotkien lippukunnanjohtajana sota-aikana vv1940-1945 toimi pastori Väinö E.Hyvönen. Hänen vahva tahtonsa ja uskonsa antoivat perustan laajalle, kristilliselle nuorisotoiminnalle. Hänen ja diakoni Helge Vaittisen arkistojen vanhoista kuvalaatoista on löytynyt tämä valokuva, missä seurakunnan nuoret kaikissa ikäryhmissä tuovat soihtunsa Tuomiokirkon portaille ensimmäisenä adventtina sodan päättymisen jälkeen. Kuva-aineiston käsittely Letterpresshouse/SLo v2020.

Menneet tapahtumat

Theian matkis 1/2020 1.-5.7.

Kulunut partiovuosi on ollut täynnä kaikkea uutta ja erilaista. Luonnollisesti koronarajoitukset koskivat myös kesän 2020 matkapurjehduksia. Etukäteen harmitti jo vähän, että ulkomaille ei tulla tänä kesänä purjehtimaan ja miehistön maksimikokokin oli rajoitettu 14 henkeen. Keskiviikkoillaksi suuntasimme Seiliin. Vaikka ongelmia tuottivat muun muassa poijuun kiinnittäytyminen ja keulatikkaiden asennus niin, että

keulajatkeelta laituriin kulkeminen onnistuu, pääsimme kuitenkin rantaan kiinni turvallisesti. Ensimmäinen yö veneellä sujui hyvin rauhallisissa merkeissä muutaman päällystön jäsenen seikkailuja lukuun ottamatta. Aamulla miehistölle pidettiin parin tunnin mittainen kierros Seilin saaren mielenkiintoisesta historiasta. Samalla kävelimme ympäri saaren merkittäviä paikkoja. Saarikierros

päätettiin luonnollisesti kahvilaan ennen veneelle paluuta. Illaksi suuntasimme Kustaviin, Vuosnaisten meriasemalle suhteellisen kovan tuulen saattelemana. Pääsimme Vuosnaisiin kuitenkin ongelmitta, ja illalla nautimme vierasvenesataman saunatiloista. Perjantaina totesimme veneen moottorin kärsivän käynnistysvaikeuksista. Vuosnaisiin pääsee ajamaan autolla, joten pyysimme erästä lip-

pukuntalaista tuomaan veneelle jo aikaisemmin hankitun uuden akun. Toimituksen nopeudesta päätellen Matiaksen kannattaisi ehkä harkita Wolt-kuskin uraa. Konetta huollettaessa miehistö kävi secondin johdolla lyhyehköllä päiväkävelyllä. Tämän jälkeen olimmekin jo valmiita lähtemään kohti seuraavaa satamaa. Illalla rantauduimme Houtskarin Näsbyyn, missä jälleen saunoimme. Lauantaiaamu alkoi sateisena. Miehistö kävi tukemassa paikallisen lähikaupan toimintaa, minkä jälkeen lähdimme taas purjehtimaan. Päivän aikana koimme muun muassa kovaa tuulta ja paksua sumua, ja illalla lah-

jasaareen rantauduttuamme aurinkokin pilkisti pilvien lomasta. Lahjasaaressa oli lähes ruuhkaa, kun laiturissa oli yhtä aikaa kiinni neljä venettä. Illan aikana saunoimme, söimme ja nautimme matkiksen viimeisestä illasta. Sunnuntaina oli aika suunnata suorinta reittiä Heinikseen ja aloittaa tavaroiden pakkaus ja siivous. Ensi kesää ja tulevia matkiksia odotellessa!

Niilo Korhonen

Menneet tapahtumat

NT:n ja TSK:n matkapurjehdus Mitä: Sinikotkien ja Nuotiotyttöjen yhteinen matkapurjehdus s/y Theialla 27.-31.7.2020 Missä: Heinänokka - Maarianhamina - Eckerö - Remmarhamn – Skagen - Heinänokka Ketä: 8 Nuotiotyttöä ja 7 Sinikotkaa

S/y Theian Extramatkis alkoi 27.7. maanantaina, jolloin purjehdimme suoraan hyvissä tuulissa Maarianhaminan Länsisatamaan. Monen tunnin purjehtimisen jälkeen saimme vielä syödä hyvin koristeltuja hodareita ennen nukkumaanmenoa.

Osan toisesta päivästä vietimme kierrellen Maarianhaminassa. Jotkut miehistöstä kävivät minigolfaamassa ja osa porukasta kävi katselemassa eläimiä, kuten hanhia ja megaisoja pupuja. Samana päivänä lähdimme Maarianhaminasta kohti Eckerötä. Purjehtiessamme masto ja miehistö eivät olleet samaa mieltä purjehtimisesta ja jouduimme laskemaan purjeet sekä rantautumaan koneella. Rannassa päällystö kiristi maston tuet ja näin masto sekä miehistö olivat taas tyytyväisiä. Illan vietimme syöden pizzaa ja jotkut miehistöstä kävivät uimassa sekä tekemässä siis-

tejä uimahyppyjä ja -temppuja kuten kaikkien tuntemia silakkahyppyjä. Kolmantena päivänä suuntana oli Remmarhamn, Kumlinge. Päivä meni purjehtiessa hyvällä tuulella genaakerin avulla. Ennen rantautumista harjoiteltiin vielä mies yli laidan tilannetta ja taidot olivat miehistöllä hyvin hallussa. Rantautuminen sujui mahtavasti ja illalla kävimme vielä uimassa sekä treenaamassa hyppytaitoja. Matkalla tapahtui pieniä vastoinkäymisiä, mutta niistä ei tarvitse puhua sen enempää.

Menneet tapahtumat Torstai-aamuna miehistö kävi kävellen kaupassa ja päällystö vuokrasi pyörät päästäkseen näkemään saarta. Pyöräilyn jälkeen päällystö teki reittisuunnitelman Kumlingesta Skagenille ja puolelta päivin pääsimme lähtemään purjehtimaan. Matkalla Skagenille hyppäsi yli laidan oikea mies (kuivapuku päällä) ja harjoittelimme minkälaista olisi pelastaa ihminen vedestä todellisuudessa. Mies saatiin ylös vedestä ja jatkoimme suuntaamista Skagenille.

Matkalla ei myöskään muut voineet kastumiselta välttyä rankan sateen vuoksi, mutta meitä ei ole sokerista tehty. Päivän aikana käytimme kolmea eri purjetta, joten purjeita sai nostella ja laskea päivän aikana runsaasti. Skagenille päästyämme lämmitettiin sauna ja paistettiin lettuja. Hyttysiltä ei kukaan voinut välttyä ja yöllä oli melkoinen verilöyly kun kaikki koitimme pyydystää hyttysiä. Tästä syystä viimeisen yön unet jäivät joillakin vähäisiksi.

Viimeisenä päivänä purjehdittiin väsynein tunnelmin takaisin Heinänokkaan ja kokkimme kokkasi meille kuuluisaa Tik Tok -pastaa. Perille pääsimme iloisin mutta väsynein tunnelmin ja oli kiva päästä kotiin suihkuun purjehduksen jälkeen. Nuotiotytöt kiittää purjehduksesta ja eksoottisista kokemuksista! Laura Lehtonen & Maija Honkanen, Nuotiotytöt. Kuvat: Lotta Lehtonen

Menneet tapahtumat

Archipelago Race Sinikotkilla oli tänä vuonna järjestelyvuoro meripartiolaisten keskisessä vuotuisessa yöpurjehduskilpailussa, Archipelago racessa. Poikkeusoloista johtuen koko kilpailu järjestettiin pyrkien mahdollisimman vähäisiin kontakteihin miehistöjen välillä, joten kipparikokous hoitui etänä ja kilpailun jälkeen miehistöt suuntasivat kukin parhaaksi katsomaansa suuntaan palautumaan kisasta ja juhlimaan sijoituksiaan. Perjantaina pimenevään syysyöhön kisaamaan starttasi yhteensä kuusi partiovenettä: Helvi, Meripurak,

Pranstaka, Santa Katarina, TokkaLotta ja Merisissi. Kotkansiiven toimitus pääsi mukaan lähtölinjalle lähettämään innokkaat kilpailijat koitokselleen Harvan saaren edustalta. Ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua, kun partioalukset nostivat yksi toisensa jälkeen purjeensa ja lähtivät hakemaan optimaalista kulmaa lähtölinjalle. Kisa saatiin aloittaa mitä loistavammassa purjehdussäässä, Taivas oli kirkas ja tuulta riitti sopivasti kuljettamaan kisaveneet vauhdikkaasti läpi öisen Saaristomeren. Kisa alkoi

kryssillä yli Airiston, josta jatkettiin Lövskäristä etelään kohti Utötä aina jäänmurtajaväylälle asti, jossa reitti kääntyi kohti itää. Aamuyön aikana veneet pääsivät Vänön tuntumaan josta reitti kääntyi pohjoiseen kohti Stormälön edustalla sijainnutta maalia. Yön aikana kisaveneiden välillä käytiin näyttäviä kaksinkamppailuja, joiden seurauksena kilpailun voittoon ylsi Santa Katarina, hopealle Merisissi ja pronssille Tokka-Lotta.

Teksti ja kuvat: Konsta Grönberg

Mailitilastot - TOP 80 1 Korhonen1 Niilo Korhonen Niilo852,7

852,7

41 Ali-Raatikainen 41 Ali-Raatikainen Juhani Juhani 146

2 Mäntylä 2Ahti Mäntylä Ahti 557,1 3 Lehtonen3 Laura Lehtonen Laura506,1

557,1 506,1

Aaro Hällfors Aaro 42 Hällfors42 43 Hällfors43 IlariHällfors Ilari

146 146

1 1

4 Virtanen4Aapo Virtanen Aapo 480,3 5 Sandelin 5Matias Sandelin Matias421,1

480,3 421,1

44 Malmi Aimo 44 Malmi Aimo 45 Siltala Jaakko 45 Siltala Jaakko

146 146

1 1

6 Miranda 6Laiho Miranda SeppoLaiho 419,9 Seppo

419,9

Huiskala Tarmo107,4 46 Huiskala46Tarmo

107

7 Porjo Leo7 Porjo Leo 411,1 8 Karjalainen 8 Karjalainen Morris Morris 408,5

411,1 408,5

47 Laivoranta Eero Eero107,4 47 Laivoranta 48 Lehtisaari 48 Aatos Lehtisaari Aatos107,4

107 107

9 Korpelainen Arimo Arimo 355,4 9 Korpelainen 10Lotta 10 Lehtonen Lehtonen Lotta335,3

355,4 335,3

49Bruno Vihervuo Bruno107,4 49 Vihervuo 50 Wilson Ewan 50 Wilson Ewan 107,4

107 107

11 Saru Elias 301,1 11 Saru Elias 12 Kivini Rasmus 12 Kivini Rasmus 262,5

301,1 262,5

51 Valo Yli-Savola Valo 107,4 51 Yli-Savola 52 Holmroos 52 Siiri Holmroos Siiri 101,4

107 101

13 Aarnio Emmi 13 Aarnio Emmi 257,1

257,1

53 Holmroos 53 Sakari Holmroos Sakari 100

14 Hoikkala14Sofia Hoikkala Sofia 257,1 15 Maija 15 Honkanen Honkanen Maija 257,1

257,1 257,1

54Timo Aaltonen Timo 97,5 54 Aaltonen 55 Sarlin Kari 55 Sarlin Kari 89,7

97 89

16 Järvi Anita 257,1 16 Järvi Anita 17 Malmivaara 17 Malmivaara Ida Ida257,1

257,1 257,1

56 Eloranta56Eemeli Eloranta Eemeli 85,7 57 Alho Oskari 57 Alho Oskari 81,6

85 81

18 Nieminen 18 Rosa Nieminen Rosa257,1

257,1

58 Erkkilä Olli 58 Erkkilä Olli

78,2

19 Ruohonen Ruohonen Pinja257,1 19 Pinja 20Juha 20 Lehtonen Lehtonen Juha 249,9

257,1 249,9

59 Kota-aho 59Emil Kota-aho Emil 78,2 60 Haapakangas 60 Haapakangas Eero Eero 72,5

78 72

21 Luoto Kaapo 21 Luoto Kaapo 239,7 22 Korhonen 22 Aukusti Korhonen Aukusti 238,4

239,7 238,4

61 Jansson61 KajJansson Kaj 72,5 62 Miesvirta 62Pekka Miesvirta Pekka 72,5

72 72

23 Helle Oliver 23 Helle Oliver

224,2

63 Mänty Juha 63 Mänty Juha

72,5

24 Hirviniemi Hirviniemi Rasmus 224,2 24 Rasmus 25 Sainio Jimi 25 Sainio Jimi 224,2

224,2 224,2

64 Pettersson 64 Pettersson Lars Lars 72,5 65 Samppala 65 Pentti Samppala Pentti72,5

72 72

26 Laivamaa 26Antti Laivamaa Antti208,2 27 Kolehmainen 27 Kolehmainen Lauri Lauri 207,1

208,2 207,1

66 Huvila Alvar 66 Huvila Alvar 67 Huvila Albin 67 Huvila Albin

69,1 68,6

69 68

28 Siltala Lauri 28 Siltala Lauri 207,1 29 Holmroos 29 Inkeri Holmroos Inkeri201,4

207,1 201,4

68 Arvelmo68Tuomas Arvelmo Tuomas61,1 69 Grönberg 69 Konsta Grönberg Konsta61,1

61 61

30 Holmroos 30 Joni Holmroos Joni 201,4

201,4

70 Korpela70 Roope Korpela Roope

31 Ilmanen31 Vertti Ilmanen Vertti 201,4 32 Koivula 32 LeoKoivula Leo 201,4

201,4 201,4

71 Nyrhinen 71Aino Nyrhinen Aino 72 Simola Pauli 72 Simola Pauli

50 50

33 Korpelainen 33 Korpelainen Erik Erik 162 34 Juup Roosa 34 Juup Roosa 160,6

162 160,6

73 Huiskala73Oskari Huiskala Oskari 44,3 74 Lahtinen74Kaisa Lahtinen Kaisa 39,5

44 39

35 Akkola Eetu 35 Akkola Eetu

154

75 Ahlroos75 Elmeri Ahlroos Elmeri 37,7

36 Koskela36 Oula Koskela Oula 154 37 Parvinen 37Kosti Parvinen Kosti 154

154 154

76 Ahlroos76 Joonatan Ahlroos Joonatan37,7 77 Haapakangas 77 Haapakangas Aleksi Aleksi 37,7

37 37

38 Putko Elmeri 38 Putko Elmeri 154 39 Röppänen 39 Rasmus Röppänen Rasmus 154

154 154

78 Haapakangas 78 Haapakangas Juha Juha 37,7 79 Hällström 79 Liam Hällström Liam 37,7

37 37

146,8

80 Kutila Mika-Petteri 80 Kutila Mika-Petteri 32,7

40 Huvila Arvid 40 Huvila Arvid

146,8

Yhteensä kaudella 2020 Theia matkasi 1242 meripeninkulmaa, ja sen mukana purjehtimaan pääsi 166 partiolaista.

Menneet tapahtumat

Majavien eka purjehdus Tiistai-iltana, syyskuun alkupuolella seisoi joukko innostuneita, jännittyneitä ja hermostuneita poikia Heinänokan laiturilla odottamassa pääsyä Theian kyytiin, olihan alkamassa Majava-lauman ihka ensimmäinen purjehdus. Seuraavat tunnit keinuttaisiin Airiston aalloilla ja saataisiin tuntumaa meripartiolaisuuden syvimpiin tuntoihin. Kipparimme Oskari Alho miehistöineen toivotti meidät tervetulleiksi purjehdukselle. Aluksi piti tietysti käydä läpi hieman turvallisuusasioita ja ihan käytännön juttuja, kuten että liivit on päällä kaikilla koko ajan ja kapteenin sana on laki. Kaikki saivat liivit veneeltä ja niiden päälle pukemisessa riitti ihmeteltävää. Kun koko lauma oli saatu liivitettyä, saatiin lupa siirtyä veneeseen,vihdoinkin. Mukaan mahtui vielä muutama isä ja äitikin. Vielä veneessä käytiin läpi turvallisuuteen liittyviä sääntöjä, nimettiin hiukan veneen osia ja mietittiin mitä minkäkin köyden vetämisestä tapahtuu. Ja sitten se koitti, se kauan ja innolla odotettu hetki: Theia irtosi laiturista ja oltiin ihan oikeasti matkalla. Innokkaimmat näkivät itsensä purjehtimassa jo Ruotsiin tai Amerikkaan ennekuin ensimmäistäkään purjetta oli saatu ylös ja voi sitä silmien loistetta kun kippari kertoi, että Theialla ihan oikeasti voi purjehtia vieraisiin maihin. Isopurje

saatiin ylös ja yks kaks tuli aivan hiljaista, moottori oli sammutettu ja kuljettiin tuulen voimalla mukavaa sivutuulta. Tuulen voimakkuus oli sen verran kova, että kippari päätti pelkän isopurjeen riittävän ja hyvää vauhtia kiisimmekin kohti Rymättylän rantoja. Purjehduksen paras hetki taisi koittaa keskellä Airistoa, kun pojat pääsivät tutustumaan Theian sisätiloihin. Sai kokeilla miltä tuntuisi nukkua veneessä ja leikkiä piilosta. Ja voi sitä onnea, kun sai ihan yksin ottaa ruorista kiinni ja ohjata oikeasti Theiaa. Rohkeimmat kävivät katsomassa miltä maisemat näyttivät keulasta katsottuna. Toisissa purjeveneissä riitti myös ihmeteltävää, ketkä siellä menivät ja minne, no toisia partiopurjeveneitähän ne olivat omilla iltapurjehduksillaan. Ja tulivathan ruotsilaivatkin siellä vastaan matkallaan Turkuun. Aivan liian pian oli kurssi käännettävä takaisin kohti kotisatamaa. Iloinen puheensorina täytti veneen, oli kiva jakaa kokemuksia kaverin kanssa ja suunnitella jo seuraavaa, keväistä iltapurjehdusta. Pojat saivat auttaa kiinnittämään Theia turvallisesti omaan paikkaansa ja kun kapteenilta oli tullut lupa hypätä laiturille, saivat pojat lähteä kotimatkalle taas yhtä partiokokemusta rikkaampina. Kaisa ja Hannakaija

Sudenpentujen keppiretki Sudenpentujen syksyinen viikonloppuretki vaihtui tautitilanteen takia päiväretkeksi Kunstenniemessä. Lohtua harmitukseen toi upea syyssää ja kevyet kantamukset. Bussi kololta lähti jo aamuvarhaisella ja Kunstenissa 33 iloista poikaa purkautui linja-autosta valmiina päivän koitoksiin. Reput selässä keikkuen aloitettiin vaellus kohti Eräkämppää ja lipunnostoa. Pojat jaettiin omiin laumoihinsa, joissa he kiersivät pisteeltä toisille. Näin vältettiin kaikenlainen pitkäaikainen kanssakäyminen suuren ryhmän kesken. Ja tietysti kaikki toiminta tapahtui ulkona yhtä pistettä lukuunottamatta samoista turvallisuussyistä. Oli aivan tyyntä ja

aurinko pilkisteli puiden lomitse, kun laumat lähtivät aloituspisteilleen. Retken nimeksi ja teemaksi oli valikoitunut kepit, koska jostain kumman syystä kepit kiehtovat sudariikäisiä (ja vähän vanhempiakin) ja pojat löytävät aina hetkessä kepit käteensä. Nyt sai siis ihan luvan kanssa touhuta koko päivän keppien kanssa ja ehkäpä oppia, että kepeistä on ihan hyötyäkin. Sisällä Eräkämpässä pojat saivat Marin ja Kaisan opastuksellla tehdä isänpäivälahjaksi keppi-isän, olihan seuraavana päivänä isänpäivä. Kepit oli valikoitu jotensakin muistuttamaan ihmishahmoa ja pojat saivat taiteilla keppi-isille langasta kie-

puttamalla housut ja paidan ja tukkaa päähän. Lahjat laitettiin tietysti pussiin asianmukaisesti yllätykseksi isille. Eräkämpän viereisessä metsikössä opeteltiin maamerkkejä, mystistä ja ilmeisen vanhanaikaista viestintämenetelmää. Vaikea oli poikien ymmärtää mihin niitä merkkejä oikein käytetään, miksi ei vain soiteta tai viestitellä toisille metsässä olijoille. Meri sinnikkäästi kertoi maamerkkien historiasta, B-P:stä ja hänen oleskelustaan Afrikassa ja miten B-P siellä innostui heimojen käyttämästä salaisesta viestittelystä. Jotain pientä innostusta oli pojissa havaittavissa, kun he opastuksen jälkeen lähtivät tekemään toisilleen

maamerkkirataa maastoon. Hienoja reittejä sinne tulikin ja kaikki pääsivät kokemaan sen jännityksen, kun huomaa merkin ja vielä ymmärtää mitä se tarkoittaa. Ja niitä merkkejähän oli kätevintä tehdä kepeistä. Lipin kämpän luona Olli ja Fanny opettivat A-pukin tekoa. Tuon kätevän kapineen avulla voi ylittää ojan tai pienehkön joen jalkojaan kastamatta, jos se ei hyppäämällä onnistu. Sitä voi tietysti myös käyttää telttakatosten tai erilaisten telineiden tukirakenteena. Ja yllätys yllätys, tähänkin tarvittiin keppejä, isoja keppejä. Välillä käytiin keskuskeittiöllä täyttämässä vatsat perunalla ja nakkikastikkeella, että jaksettiin taas innostua kepeistä. Ruoan jälkeen pojat saivat kaipaamaansa vapaa-aikaa ja se kului metsässä rakentamalla majaa kepeistä. Ja koska kepeistä on moneksi, pääsivät pojat grillipaikalla vuolemaan itselleen tikut, joilla paahtaa vaahtokarkkeja. Tuli ja puukko ovat aina retken vaarallisimmat elementit, niinpä ei nytkään vältytty pieniltä puukonlipsahduksilta. Majava-lauman pojat saivat kunnian sytyttää nuotion ja opetella myös kiehisten veistelyä, ekan vuoden sudareita kun ovat. Muille se oli jo tuttua puuhaa edellisiltä retkiltä. Keppejä tarvittiin myös leikkiin 10

tikkua laudalla. Toisille ihan vieras leikki, toisille tuttu. Ja metsässä siihen sai sopivasti jännitystä, kun oli tarpeeksi piiloja. Tätä pojat olisivat jaksaneet leikkiä loputtomiin. Kunnon keppejä tarvittiin myös toisella Lipin kämpällä olleella pisteellä. Siellä sai opetella pystyttämään laavua. Ehkä sitten joskus isompana, seikkailijana tai tarpojana saa pystyttää laavun metsään ja yöpyä siellä ihan oikeasti. Nyt pystyi vain kokeilemaan ja haaveilemaan tulevasta. Jossain välissä ehdimme syödä välipalaksi porilaisten masaliisaksi kutsumia mokkapaloja. Hyviltä ne maistuivat ulkona mehun kanssa syödessä, ihan sama miksi niitä sitten kutsutaan. Kaikki kiva loppuu aikanaan ja niin mekin auringon jo laskiessa kokosimme kimpsumme ja kampsumme ja suunnistimme keskuskeittiölle kohti päivällistä ja retken lopetusta. Tämän retken jälkeen pojat ovat suorittaneet oma jälki- merkin, jonka saavat paitoihinsa ommella. Ja toivottavasti he muistavat tulevilla retkillä, että kepistä on moneksi! Kiva kun saatiin retki tehtyä koronasta huolimatta. Mukana menossa olivat Majavat, Norpat, Saukot ja Piisamit, Mari, Meri, Olli, Fanny, Rasmus H, Matias A, Kaisa ja Hannakaija. Hannakaija Arvelmo

Venekunnat

Surströmmingin pyöräretki 23.-25.6.

Lähdimme tiistaina 23.6 kololta pyöräilemään kohti Teijon kansallispuistoa. Matka sai hyvän alun, mutta heti 10 kilometrin kohdalla ensimmäinen ketju lähti pois paikaltaan. Onneksi se oli helppo korjata ja ei mennyt kauan ennen kuin aloimme jatkaa matkaa. Seuraava pysähdys oli Paimion nesteellä, missä otimme Aapon mukaan. Saloon saavuttuamme pidimme ruokatauon paikallisessa kebabravintolassa. Ruoka oli hyvää ja antoi hyvät energiat loppumatkalle. Matkalla salosta Teijoon pidimme kuitenkin vielä uimatauon ennen saapumista Vuohensaaren uimarannalla. Se antoi kunnon virkistyksen loppukiriin.

Lähestyessämme määränpäätämme kävimme Teijon kyläkaupassa täyttämässä juomapullomme. Sieltä suuntasimme Sahajärvelle, missä oli tarkoitus yöpyä. Perillä pystytimme riippumatot ja vähän sen jälkeen menimme nukkumaan. Keskiviikkona lepäsimme ja otimme rauhallisesti. Uimme paljon ja hyppelimme kallioilta. Nautimme hyvästä ruoasta ja uimme lisää. Kävimme myös uudestaan kaupassa hakemassa lisää vettä. Illalla uimme vielä kerran ja sen jälkeen menimme nukkumaan. Torstai aamulla söimme aamupalan, pakkasimme ja valmistauduimme muutenkin lähtömatkalle. Pyöräi-

Lähtömme tapahtui kololta aamupäivästä.

limme takaisin saariston kautta eli Kemiön ja Sauvon kautta takaisin Paimioon. Kemiössä pidimme ruokatauon ja Paimiossa Aapo lähti kotiin ja jätti meidät muut taas keskenään. Sen jälkeen kävimme virkistäytymässä Paimion hiekkakuopilla loppukiriä varten. Turkuun saavuttuamme erkanimme vuorotellen ryhmästä mennäksemme kotiin. Päätimme olla menemättä yhdessä takaisin kololle, koska olimme niin väsyneitä uuden noin 90 kilometrin pyöräilyn jälkeen. Retkellä oli erittäin hauskaa ja oli mukava kokemus. Matias Arvelmo

Pidimme matkan aikana taukoja, sillä ilma oli todella kuuma.

Salossa pysähdyimme ansaitulle kebabille.

Saavuttuamme Teijoon majoituimme saareen, jonne kuljettiin lautalla.

Käytimme lauttaa usein mennessämme uimaan tai patikoimaan.

Paluumatka oli pitkä ja hikinen, mutta pääsimme kuitenkin turvallisesti perille.

Venekunnat

Tuohitorvi 2020 Tänä vuonna perinteinen Tuohitorvi oli monella tavalla poikkeuksellinen edellisiin vuosiin verrattuna. Varsinkin omasta näkökulmastani, kun tämä tapahtuma oli partiojohtajaperuskurssini välitehtävä. Kisa järjestettiin 10.-11.10. ja itse sain viikonlopun aikana huomata, että tuollaisen tapahtuman johtaminen paikan päällä oli oikeastaan varsin mukavaa. Vaikein osuus oli epäilemättä kaikki paperityö ja muut etukäteisvalmistelut. Kilpailun loputtua yleinen tunnelma Kunstenniemessä ja myöhemmin kololla oli hyvin väsynyt, mutta pääosin positiivinen. Haluankin tässä vaiheessa kiittää

kaikkia järjestäjiä ja osallistujia. Erityismaininta keittiötiimille, jonka valmistava ruoka oli paitsi sopivasti maustettua, myös aina aikataulussa! Kilpailu alkoi lauantai-iltapäivällä välittömästi edellisen tapahtuman päätyttyä. Itse olin viettänyt osan päivästä valmistellen rasteja kilpailijoita varten. Lyhyen alkupalaverin jälkeen venekunnat aloittivat rakentelurastin. Rakentelurastilta poistumisen jälkeen rastimiehet lähtivät kukin vuorollaan maastoon ja kilpailijat etenivät lähes ongelmitta rastilta toiselle. Omalta osaltani kilpailu oli tässä kohtaa enemmänkin aikatau-

luista huolehtimista kuin käytännön tekemistä. Yhden rastin hukkumisesta huolimatta kilpailijat saapuivat yörastialueelle aikataulussa. Yörastitehtävät saatiin valmiiksi melko nopeasti, ja kisaajat pääsivät lepäämään seuraavaa päivää varten. Sunnuntaiaamuna etenkin rastimiehissä ja kilpailun järjestäjissä oli havaittavissa pieniä väsymyksen merkkejä, vaikka he olivatkin viettäneet yönsä kuivassa mökissä. Yhteisen aamupalan jälkeen kisavartiot lähtivät jälleen maastoon kiertämään rastirataa. Jälleen kerran kilpailun johtajan tehtävänä oli huolehtia lähinnä rastimiesten aikatauluissa pysymisestä, mikä sujuikin ruokarastia lukuun ottamatta lähes ongelmitta. Kilpailijat saapuivat maaliin kolmen jälkeen iltapäivällä, minkä jälkeen olikin jo aika pakata leiri ja siirtyä kohti bussia. Bussin saavuttua kololle arvovaltainen tuomaristo aloitti pisteiden laskemisen telttojen ja muun tavaran siivoamisen ohessa. Voittaja julistettiin kolon pihalla, mutta koronariskin takia vain voittajavartion venekunnanjohtaja sai puhaltaa torveen voiton kunniaksi. Tämän jälkeen Tuohitorvi 2020 ja oma johtamisharjoitukseni oli suoritettu kunnialla loppuun. Niilo Korhonen

Merikotkan esittely Eero: Eeron lempinimi on Eero-setä (siitä on tehty laulu) ”Eeero-setä kaiken peittää Eeerosetä tietenkin / Eeero-setä juoksee mettään Eeero-setä tietenkin / Eeero-setä leikki vettä Eeero-setä tietenkin :|”. Ewan: Ewan on kova äijä Aatos: Aatos on hyvä tyyppi Tarmo: Tarmolla on hyvä kello Valo: polttimot palo eli siis Valo Bruno: #brunobroblems Liam: rip Liam(?) Elmeri: aika suolainen äijä Matteus: Matteus jläksk Eino: Eino the uus jäbä Aleksi on kiva tyyppi Vj:t Telmoteurastaja Nikke: surkee kokki

Venekunnan vitsit: (huom. osa sensuroitu) Mitä eroa on porkkanalla ja jonnella? - toinen on kasvatettu Mitä eroa on kalalla ja kanalla? - niiden kolmas kirjain on eri Mitä vieraille tarjotaan saksalaisessa kannibaaliluostarissa ruuaksi? - Berliinin munkkeja - Reissumiestä - ranskalaisia ja hampurilaisia - piispanmunkkeja Mitä kiviä voi hakata kädellä? - kaikkia mutta ei kannata SIkE!

Lopuksi...

n välillä ä yläkerran ja alakerra Toimitus suosittaa, ett aiheesta koulutusviikonloppu järjestetään yhteinen n". n asettelu ohisulkijaa "avaimen oikeanlaine

Mitä luuranko sanoi toiselle kuussa? Mene töihin.

Onnittelut uudelle lpkj Ollille – tervetuloa takaisin! Roosalle kiitokset hyvin tehdystä työstä ja onnea tulevaan! Onnittelut myös muille syyskokouksessa valituille!

Kotkansiipipoika

Kotkansiipimato

KUVA: ALEKSI ALHO