Kotkansiipi 1/2020

1|2020

World Scout Jamboree Koronakisa Dan von Weissenberg in memorian

Kotkansiipi 1|2020 KOTKANSIIPI ISSN 0788-8031 (Painettu) ISSN 2341-667X (Verkkojulkaisu) Numero 1 | 2020 62. vuosikerta 122. Kotkansiipi Levikki 220 kpl (painosmäärä) Ilmestymispäivä 3.5.2020 JULKAISIJA Partiopoikalippukunta Turun Sinikotkat ry www.sinikotkat.fi TOIMITUS Päätoimittajat: Konsta Grönberg ja Niilo Korhonen Taittaja: Eero Ilvessalo TOIMITUKSEN YHTEYSTIEDOT Kotkansiipi / Turun Sinikotkat Multavierunkatu 2 20100 Turku kotkansiipi@sinikotkat.fi PAINOPAIKKA Turun evl seurakuntien monistamo ILMESTYMISAIKATAULU Kaksi kertaa vuodessa. Ensimmäinen numero ilmestyy L-SP:n kevätparaatin yhteydessä toukokuussa ja toinen itsenäisyyspäivänä 6.12.

JAKELU Lehti on saatavissa Sinikotkien kololta sekä tilattavissa postitse hintaan 10 € / vuosi. Tilaukset: kotkansiipi@sinikotkat.fi ILMOITUSHINNAT sisäkansi (neliväri): 450 € koko sivu (m-v): 250 € puoli sivua (m-v): 130 € neljännessivu (m-v): 80 € MATERIAALIN PALAUTUS Toimituksen sähköpostilaatikkoon kotkansiipi@sinikotkat.fi kuukausi ennen lehden ilmestymistä.

ETU- JA SISÄKANNEN KUVAT Konsta Grönberg TAKAKANNEN KUVA Ilmari Peltonen

Tässä numerossa Pääkirjoitukset 6 Päätoimittaja 6 Sextantin tervehdys 7 Lippukunnanjohtajan sana Huippujutut 8 Simmottos se alko – Dan von Weissenberg 14 Theian haastajat: S/y Pranstaka 16 Arkistojen kätköistä: Gotland runt 1999 20 Ohjeita purjehduksille Menneet tapahtumat 22 World Scout Jamboree 2019 Sudenpennut 26 Puuhanurkka Venekunnat 28 M-Kotkan limukka testi Lopuksi...

29 Sähvö-sohva: Aatos Korhonen 30 Höyheniä 31 Kotkansiipipoika

3

Pääkirjoitukset

Koronatkansiipi Uusi vuosi toi tullessaan uudet haasteet meille kaikille. Me, Niilo ja Konsta, otimme uuden haasteen vastaan ja ryhdyimme parivaljakkona Kotkansiiven uusiksi päätoimittajiksi. Kokemusta meillä kummallakaan ei lehden toimittamisesta ole entuudestaan, mutta onneksi Kotkansiiven aiempi päätoimittaja, nykyinen taittaja Eero Ilvessalo, on auttanut meitä aina tarvittaessa.

Vuoden alku ei ole ollut helppo kenellekään koronaviruspandemian takia, joka on vaikuttanut huomattavasti meidän kaikkien arkeen ja elämään ja sillä on ollut myös huomat-

tavia vaikutuksia partiotoimintaan, joka on nyt tauolla lähes täysin. Valitettavasti siis tässä numerossa ei tulla näkemään kovinkaan paljon juttuja kevään tapahtumista, mutta olemme koettaneet kerätä vanhempia partiotarinoita ja kuvia menneistä tapahtumista, sekä herättää henkiin vanhoja juttusarjoja aikaisemmista numeroista, joilla lukijat pääsisivät fiilistelemään menneitä partiotapahtumia ja suuntaamaan katseena innokkaasti tuleviin seikkailuihin, joita toivottavasti pääsemme taas pian kokemaan.

Näinä aikoina on tärkeää pitää mieli kaikesta huolimatta korkealla ja

asenne positiivisena. Vaikka tilanne näyttääkin tällä hetkellä hankalalta, on varmasti pian asiat jo taas ennallaan. Sillä aikaa onkin hyvä istahtaa aloilleen ja muistella vanhoja huippuhetkiä partiossa ja sen ulkopuolella. Me kotkansiiven toimituksessa toivommekin, että juuri sinä, hyvä lukija, jakaisit kokemuksesi ja valokuvasi meille, jotta voimme ensi numeroon koostaa jutun lukijoidemme hienoimmista tarinoista ja kuvista.

Niilo Korhonen & Konsta Grönberg Kotkansiiven tuoreet päätoimittajat

Sextantin tervehdys Aloitin vuodenvaihteessa Sextantin johtajana muutaman vuoden hiljaiselon jälkeen. Matias on hoitanut pestinsä mallikkaasti ylläpitäen veneen yleiskuntoa ja lippukunnan purjehdustoimintaa hienosti. Theia on ollut lippukunnan käytössä jo melkein 15 vuotta, joten lippukunnan ”uudessa” veneessä alkaa jo ikä näkyä. Tulevan vuoden aikana on tarkoitus uusia veneen kriittisiä järjestelmiä, joilla mahdollistetaan laadukkaan ja turvallisen meripartiotoiminnan järjestäminen myös tulevaisuudessa.

Uudistukset tehdään talkootyönä, mutta materiaalit ja tarvikkeet joudutaan ostamaan rahalla. Lippukunta harrasta varainkeruutoimintaa 4

muun muassa joulupukkipalvelua ja charter-purjehduksia järjestämällä.

Päiväpurjehdus saaristossa on oivallinen tapa viettää esimerkiksi yrityksen virkistyspäivää henkilöstön tai sidosryhmien kesken. Lisätietoa charter-purjehduksista löytyy lippukuntamme internet-sivuilta tai ottamalla yhteyttä minuun.

Tänä keväänä maailma on kohdannut kriisin, joka on vaikuttanut lähes kaikkeen toimintaan elämässämme. Partiossa noudatamme virallisia ohjeistuksia ja lähitoiminta on tauolla, kunnes tilanne selkiää.

Myöskään venetalkoita tai vastaavia ei järjestetä ihmiskontaktien mini-

moimiseksi. Voimme parhaiten auttaa läheisiämme ja koko ihmiskuntaa noudattamalla ohjeistuksia. Tätä kirjoittaessa ohjeistus on pysyä kotona, joten niin me teemme. Elämä jatkuu myös tämän tilanteen jälkeen ja kesä on jokaisena vuotena. Purjehduskausi aloitetaan, kun tilanne mahdollistaa taas turvallisen partiopurjehdustoiminnan, joten kauden purjehduskalenteri tullaan julkaisemaan vasta, kun tiedämme enemmän.

Oskari Alho Meripartio-osasto Sextantin johtaja

Lippukunnanjohtajan sana Vuoden 2020 alkupuoli on ollut poikkeuksellinen monessa mielessä. Alun perin ainoan poikkeuksen luulin olevan se, että lähden työkomennukselle Saksaan muutamaksi kuukaudeksi, jonka jälkeen homma jatkuu ennallaan. No, kuten me kaikki tiedämme, on kevät ollut poikkeuksellinen jokaiselle meistä. Maaliskuussa, kun tulin rotaatiovapaalle Suomeen, ei sen jälkeen enää voinutkaan lähteä takaisin Itämeren toiselle puolelle.

Ollessani Saksassa, näin ainoastaan yhden partiolaisen tai ainakin hänellä oli huivi ja paita, jossa oli jonkinlaisia merkkejä. Saksassa partio on ollut vuosikymmenien aikana hieman eri valossa kuin mitä se on ollut Suomessa. 1930-luvun alussa partion harrastaminen vielä kukoisti, mutta ennen toista maailmansotaa

lähes kaikki yhdistykset lopetettiin ja siirrettiin edustamaan toista ”nuorisoliikettä”. Toisen maailmansodan jälkeen partioliike alkoi taas elää Länsi-Saksassa, mutta Itä-Saksassa partio oli kielletty 1990-luvun alkuun saakka. Nykyään partiota voi harrastaa kaikkialla Saksassa.

Suomessakin partiotoiminta on reilu vuosisata sitten ollut kiellettyä, mutta sitä harrastettiin sitten salassa.

Tänä keväänä partio on myös tietyllä tavalla ollut ”kiellettyä”, sillä partion viikkotoiminta ja muut tapahtumat joutuivat menemään tauolle Suomen Partiolaisten (ja Suomen hallituksen) yleisen linjauksen mukaisesti. Tätä tekstiä kirjoittaessa on lippukunnan etäpartiotoiminta vielä alkutekijöissään, sillä tilanne on meille kaikille täysin uusi, eikä toimintatapoja ollut vielä kehitelty.

Itselleni yksi kevään kohokohdista on aina ollut partioparaati yleisen tunnelman ja tuttujen näkemisen vuoksi. Tänä vuonna olisi vielä ollut 20. kerta putkeen, kun olisin ollut marssimassa ja kolmas kerta lippukunnanjohtajana. Toki onhan se 20. kerta ensi vuonnakin, kuten eräs toinen sinikotka asian ilmaisi. Toivotaan kuitenkin, että kesän aikana päästään purjehtimaan ja syksyllä toiminta jatkuu normaalisti.

P a r t i o t e r v e i s i n , Roosa

Roosa Juup Turun Sinikotkien lippukunnanjohtaja

TILAA KOTKANSIIPI

Suoraan kotiisi miellyttävän alhaiseen hintaan 10€/vuosi!

Tilaukset Kotkansiiven sähköpostilaatikkoon kotkansiipi@sinikotkat.fi! TILAA JO TÄNÄÄN!

5

Huippujutut

Simmottos se alko Dan von Weissenbergin muistolle

”Kirjailija ja merenkulkija Dan Kristian von Weissenberg , Dani, purjehti 7.1.2020 viimeisen horisontin toiselle puolelle.

Nähtyään ensimmäisen kerran yhdeksänvuotiaana Gullkronan selällä horisontin hän kysyi isältään, voiko horisontin yli purjehtia? Nyt hän on saanut siihen vastauksen.”

- TS 17.2.2020 Markus - Danin veli Tämän jutun kirjoitti Sepan pyynnöstä Dani, joka nykyään johtaa Göteborgin suomalaista kansanopistoa. Meritouhuja Dani ei ole jättänyt. Hänellä on edelleen ajossa vanha salonkimoottorijahti RAYA, joka on kaksinkertainen pohjoismainen rallivoittaja. Lisäksi Danilla on Göteborgissa hyvässä merikunnossa oleva 20 tonnin miinanraivaaja, joka koska tahansa on Sextantin käytettävissä. TERVETULOA Länsimerelle, toivottaa Dani.

Mää luulen et Aurajoes on ain ollut paatei. Kun mää rupesin niit kattoma ensmäist kertta — se oli syksyl neljäkymmentkahreksa — nii siäl oli viäl se Raunistula suutarim paattiki.

Dan perusti meripartio-osasto Sextantin. Ensimmäinen koulutusalus, SEPPO LOUHI soutuvene Sextant, muutettiin myöhemmin purjeveneeksi.

6

Se kolmikerroksine. Ja tiilikattone.

Emmäätiär vaik se olis siäl viäläki.

Kattokan itte, kos siäl oletteki. Sihe aikkan kaikil oli paatei. Ei vaan sil suutaril. NMKY'lki oli paat. Semmone viiskuusmetrine, Multavierune. Se Läntise Eero ajo sitä Auransilla ja Kakskerra väli. Se ajo ain Vapparon kaut sinne Harvannokka. NMKY’l Oli siäl se leirisaari.

Kai se on siäl viäläki, se Harva. Kattoka itte. Mut kon se Eero Läntine

ei ajanu sitä multavierust, nii sitä ajo Jussi ja mää ja Hökö ja Pekka ja se Sepe. Sepe Susi? Kyl kai kaik sen tuntte viäläki? Nii ja sit mää. Ja Jussi Läntinen, tai sen mää jo sanosinki, ja sit Hökö ja mää.

Mut ei me mihinkä Kakskertta jääty.

Eikä Vapparol, muukko joskus vaa, kun se Multavieru tykkäs et jäätäs.

Vaik Vapparol. Jussi ja Hökö ja mää ja se Sepe ja Pekka ja mää me ajetti iha joskus vaik Luumil saak. Ja vaik mihi, jos siäl oli niit tansei.

Noi Jussi ja Sepe ja Hökö oli Aateepeissä. Pekka kans. Muttem mää.

Mää ja Lahren Sepa ja Gotte ja emmä ny kaikki muista — me oltti Sinikotkis. Meil olis se Ilves-vartio.

Ja lives-vartiol ei ollu paatti. Ei sit paatim paatti. Aateepeel oli kuiteski se NMKY'n multavierune, ja sit vähäm myähemmi se Merisusi. Ja Puhurissa pojil oli se sataykstoist. Se oli kolmasstone ja siin oli saariston kirkkain pohjavesi. Kysykäs Sepalt mimmotti meet niit morjestetti. Me tehti se sataykstoist kolmel sormel,

mut vähä vinos. Sem mastot oli simmottis eri suunnis. Ekstiärä. Mut meil ei ollu paatim paatti, vaikmeil oli kolo iha siin Aurajoe rannas, siin misä se on ollut niinkos aina. (Oli se kolo kerra iha jossan korves, Sirkkalankaru ja Uuremmankarun kulmas, mut ei semmossi kukka enä muista.)

Se Ilves-vartio kolus kaik paikat ja kilpailut ja leirit. Ja hyvim me pärjätti. Melkke ain me oltti jossaki rannas tai saaris, niinko Rymättyläs ja Paraisil, Pyäril me mentti, 7

Huippujutut

ja meni seki. Mut ei me koskam päästy koluma niit merimait, vaik miäll tekiki Kum meil ei ollu paatim paatti. Vaik suutarilki oli.

Sihe aikka meil oli yks Hyvönen lippukunnan johtajan. Se Hyvöne oli pappi. Ei meet hänt niim paljo tavannu. Rippikoululeiril ja paraateis ja simmottis vaan. Ja sit kirkos.

Kaik muut asiat hoiti se Larinkorven Lasse. Ja hyvi hoitiki. Hyvönenki tais oolla hyvä miäs. Se oli katellu meit vähän niinko sivust mont vuat. Ja kun se huamas, et me katteltti flikoi kans, vähä niinko

8 SEPPO LOUHI

sivust, ja ettei me niinko kerjetty jokikine ilta koluma siäl Kolo, nii kyl se Hyvöne tiäs mist oli kysymys. Ei semset miähenklopit koko ikätäs paperinukketten kans viit.

Niinko ei mekkä viititty. Me tehti semmost mist me tykätti. Eikä me mittä hurskait oltu, ja kun se Hyvöse rippikoulu oli käyty, niin ne rippikoulun fiikat rupes käymä Kolol kans. Kyskäs Sepalt. Hyvönen katteli vaa. Ja miättis.

Ja sit ko me kerran käyti juttelemas sen Hyvösen kans siäl kirkos — tais

olla iha Tuomiokirkon sakaristos tai piispankapitulis — se Turku on semmonen piispantekopaikka — niin me sanotti, et nyt meirän pitäis saara vähän niinkos pavui kumme meinata hankki oma paatti. Se Hyvöne sanos et katota, ja kysys et paljoks meil oli Ilvesvartion kassakirstus?

Emmää nyt iha enä muista, mimmottis siin ihan kävi, mut mää luulen et Hyvöne jutteli Sepan isän kans ja vähä muittenki. Mut ne puuttuvat rahat tuli, ja me tilatti se paat. Se tehti siäl Korppolaismäes, ja makso jottan viistuhat senaikast. Siäl Korppolais-

mäes me käytti joka ja jokatoine illa kattomas ja oppimas. Viäläkim mää muistan mimmottos se uus, tammest höylätty ruari haisi Siit se sit läks menemä. Ja hyvi. Niinkos tiärätte. Kun mää olen miettäny tota juttu nyt jälkkimpäi, niim mää luule ett et se onnistus toi Sextantin perustamine kolmest eri syyst — Ensteks me tiäretti, mitä me halutti — Toiseks me tehti jotta itte.

— Kolmanneks neet vanhat — se Larinkorpi ja Hyvöne ja Sepan fatsi ja neet muut — ne uskos meihi

Ja siinä se taitaa olla se resepti, joka pätee vielä tänäkin päivänä: Nuorten tieto, tahto, uskallus ja osaaminen, johon uskotaan, johon luotetaan.

Olisihan tuo Hyvönen voinut viitata meille kintaalla, ja todeta, että "vanhaa hyvää toimintaa on riittävästi. Käykääpä pojat sitten ahkerasti myös siellä kirkossa...” Mutta jos me pojat olisimme silloin saaneet sellaisen vastauksen, me olisimme myös hävinneet omille asioillemme — ehkäpä rakentamaan omia haaksirikkojamme, kaikista hyvösistä piittaamatta...

Mutta tuon ensimmäisen veneen ympärillä meistä kehittyi toveripiiri.

Opimme toisiltamme — opetimme toisiamme. Pystyimme tekemään jotain, itse, ja yhdessä. Siinä koko jutun itu. Sen kummallisempaa tämä elämä ei ole. Ja kun nyt olemme itse näitä Hyvösiä, olisi hyvästä, että joku Sextantin nuorista muistuttaisi meitä tästä idusta. ldun nimi on: ITSE ja YHDESSÄ!

Sextant juhlanumero v. 1985

9 SEPPO LOUHI

Huippujutut

Niin, hän on se henkilö, joka perusti Sextantin. Nuoremmat eivät ehkä häntä tunne, mutta kaikki me vanhemmat muistamme Danin kyllä loppuikämme. Hänhän oli Weissenbergin veljessarjasta vilkkain ja huolettomin. Hän oli erikoisen kiinnostunut merestä jo nuorena, ja hän elää varmasti yhä ”lähellä” merta.

Perustajamme, paljon meriä purjehtinut ja siksi paljon myös kokenut ja nähnyt veljemme Dani vastailee tässä nyt muutamiin kysymyksiin, jotka olen joutunut kirjeitse tekemään, koska hän on viime kesänä purjehtinut siihen ”onnellisten” satamaan ja on ankkuroinut aluksensa toistaiseksi ”Sveamamman” turvalliseen maahan. - Olkoon onni myötäsi.- No, joka tapauksessa olen saanut vastaukset, ja tässä on tulos.

Ensimmäiseksi kysyin: ”Mikä sai Sinut Dani perustamaan silloin nousukauttaan elävään lippukuntaamme oman meripartio-osaston?”

Dani: ”Kai perustamisen takana oli pyrkimys pitää kaveriporukka, erittäinkin vanha Ilves-vartio (keski-ikä 16 v.) koossa lisäämällä partiointia. Emme olleet erikoisemmin menestyneet piirin kilpailuissa ja olimme jo käyneet Rövarholmassa ja Muikkuvuorella. Itse olin ATP:n isollaveneellä käynyt Vepsässä ja tiesin siten kaiken vesipartioinnista.”

Tästä sitten johtui, että lippukuntaamme 17.11.1955 perustettiin vesipartio-osasto. Entä mistä sitten juontaa alkunsa osastomme nykyinen nimi ”Sextant”?

Dani kertoo, että yksi venekunta (kuusi ilvestä) oli sil-

10

loisen lippukunnan koko toimintakaaresta yksi kuudennes eli sextantti. Nykyistä tilastoa tutkiessamme sama pitää vieläkin paikkansa.

Sextantin vahvuus on nykyiselläänkin noin kuudennes lippukunnan kokonaisvahvuudesta.

Tiedustellessani ”viehättävintä” asiaa meripartioinnissa, Dani toteaa: ”Meri ja partiointi -! Onhan meillä kaikilla tarve tuntea oma pienuutemme ja kahdenkesken tulla sinuiksi Luojamme kanssa, - mutta voimme silti pitää skanssin oven raollaan lämpimään ja reiluun toveruuteen. Eikä ole sääskiä!”

Kiinnostaahan meitä sekin, millaista oli toiminta silloin alussa, kun ei ollut venettä eikä muutakaan kalustoa. ”Vaikeudet olivatkin toisaalla” huomauttaa Dani. ”Oli vaikeuksia alussa - saada Sepa mukaan!” Sitäpaitsi osasimme silloin jo kaiken, ei ollut opettajaa osoittamassa tietämättömyyttämme. Venekysymyskin ratkesi aika kivuttomasti. Kai joku huomasi, että juuri ME olimme sitä turmeltuvaa nuorisoa, joka pian sekä maksaisi että määräisi eläkkeet. Sijoitus kannatti.” - Niin, tällä soutuveneellähän Sextant varsinaisesti toimintansa aloitti. Ensimmäinen ja suurin tapaus oli vuoden -58 Hangon matka.

Silloisista tulevaisuudensuunnitelmista Dani ei suostu kertomaan mitään. Nostaa vain hattuaan saavutuksillemme. (Kiitos!)

Sitten vähän yleistä merestä.

Tyypilliseen haastattelukysymykseeni: ”Mikä on ollut suurin merielämyksesi?” Dani vastaa:

Dani

mielipuuhassaan

11

Huippujutut ”Kun tulee Kemiön salmesta Peimarille, näkyy etelässä parin tuuman pätkä jotain, mitä isä -46 kutsui nimellä ”horisontti”. Kysyin voiko sen yli päästä. Isä ei edes pudistanut päätään, hymyili vain. Eipä hänen olisi tarvinnutkaan, sillä eihän suomalainen kuitenkaan usko ennen kuin koettaa.”

Seuraavaksi esitin kysymyksen, johon tosin tiesin vastauksen jo etukäteen: ”Mistä vesikulkuneuvosta pidät eniten?”

Ja vastaus tuli: ”Voi, voi! Viisitoista vuotta sitten ostin kanootin ja olisin voinut vastata lyhyesti. Mutta kiinalaisen sampaanin ja meksikkolaisen praun välille mahtuvat ”Arkki” ja kaikki muut ”oikeat” veneet; pääasia on, että syntyy ystävyys. Itse aion joskus hankkia Laurin-kosterin, vaikka nyt en erityisemmin sitä rakastakaan, - sitten vasta...”

Viimeiseksi kysyin, mitkä hänen mielestään ovat tärkeimmät seikat merellä liikuttaessa.

Tähän hän vastasi: ”Jos olisin ne itse oppinut jo, en suinkaan enää haluaisi sinne märkään ja kylmään, en koskaan. Vain messikalle (ja joskus Gotte) saa tietää kaiken, kipparin ensinnä on uskallettava tunnustaa epävarmuutensa - itselleen. Ja jos sen tunnustaa, ei merellä koskaan tarvitse olla yksin. Meidän Herramme pitää siitä, että Häntä vaivataan virka-ajan ulkopuolella.

Mutta sitäkin sietää harjoitella.”

Dani - tästä ja kaikesta KIITOS!

Weko

Tämä alun perin 1960-luvulla julkaistu juttu uudelleenjulkaistiin Sextantin 60-vuotisjuhlavuoden kunniaksi Kotkansiivessä 2/2015, ja nyt uudemman kerran ”restauroituna” versiona.

12

Lippukunnan vanhaa aluskalustoa: yläkuvassa Arkki ja Nooa, alakuvassa Neptunus.

13

Huippujutut Theian haastajat:

S/y Pranstaka Kotkansiiven toimitus pyysi erästä sisarlippukuntalaistamme esittelemään lukijoille Nuotiotyttöjen veneen Pranstakan.

Seuraavaksi Pranstakan eli ”Stakan” tärkeimmät ominaisuudet tiivistettynä ja muutama kuva.

14 OONA COLLIANDER

s/y Pranstaka Nuotiotytöt Finngulf 36 valmistusvuosi: 1992 pituus: 10,94m korkeus: 18m

- kosteusvaurioilta ei voi välttyä, jos nukkuu salongissa - tilaa on rajallisesti + jos luovuutta löytyy niin tilaakin löytyy + ruuat (kasvisruuat) parasta laatuaan + hupiboksi ja herkkukaappi

15 SOFIA HOIKKALA

Huippujutut

Arkistojen kätköistä Kotkansiiven toimitus päätyi pitkään arkistoja kaiveltuaan julkaisemaan tämän kyseisen jutun kesän 1999 matkapurjehduksesta. Alun perin juttu ilmestyi Kotkansiiven numerossa 2/1999 eli noin 20,5 vuotta sitten. Valitettavasti alkuperäisten kuvien saaminen juttuun ei kuitenkaan onnistunut. Toivottavasti tämän lukeminen kuitenkin herättää kaikissa lukijoissa - etenkin purjehdukselle osallistuneissa - lämpimiä partiomuistoja menneiltä kesiltä.

Sinikotkien Gotland runt 1999 - legendaarinen löytöretki Itämeren aavoille ulapoille ilman amerikkalaisten atk-yritysten sponsorointia Kirjoitustyöhön osallistuivat Kalle Lahti, Aleksi Räsänen, Jussi Jalava, Artturi Niittynen, Heikki Hannula.

Tuukka Hytönen, Ville Heikkilä, Ari Kuusto, Antti Heikkilä ja Aaro Kare sekä Isto Vatanen, joka lisäksi varovaisella kädellä toimitti edellä mainittujen muistiinpanoista tämän saagan retkestä ruotsien ja goottien maalle.

Matkalle osallistuivat edellisten lisäksi aluksen päällikkönä Timo Toimi, förstinä Oskari Huiskala sekä Simo Samppala, Ilkka Paatero ja Juha Haapakangas.

Sunnuntai 11.7.

Aloitimme matkamme aamupäivällä lämpötilan hipoessa 25 astetta. Harvan kohdalla suoritimme mies-ylilaidan -harjoituksen. Samalla kippari muistutti, että vaikka tulisimmekin poistumaan isänmaamme aluevesiltä, aluksella noudatetaan Suomen lakia. Rhealla kun ei ole asiallista 16

lepsuilla lakien ja asetusten suhteen ja antautua sellaiseen toimintaan, jota voi odottaa kenties vain joltakin mukavuuslippualuksilta.

Matkalla kohti avoimempia vesiä käväisimme Pärnäisissä ostamassa hieman jäätelöä. Jäätelönsyönnin jälkeen lähdimme kohti aavoja ulapoita. Matkalla pidimme toisen MOB-harjoituksen, joka epäonnistui hyvästä yrityksestä huolimatta.

Uhrina oli tosin tällä kertaa poloinen tyhjä kokispullo, joten vaikeusaste oli vähän korkeampi.

Utön luona ilmoitimme merivartijoille lähtevämme rakkaasta isänmaastamme kohti Gotlantia ja kauniita ruotsalaistyttöjä. Illan mittaan uloimmatkin saaret katosivat horisonttiin.

Maanantai 12.7.

Avomerellä purjehdimme hyvässä kelissä kohti Gotlantia. Yöllä nos-

timme kaikki purjeet ja pääsimme kryssimään pitkiä halsseja vastatuuleen. Vahdin vaihtuessa pelasimme muutaman erän tarottia ja sen jälkeen siirryimme untenmaille keräämään voimia seuraavaa vahtivuoroa varten. Aika kului nopeasti huulta heittäen.

Päivän aikana jokainen huuhtoi itsensä merivedellä, jottei aluksessa haisisi hiki. Peseytyminen oli ehtona iltapalan saamiselle ja toisille se, että käskyä oli toden totta noudatettava, valkeni vasta iltamyöhällä. Silloin ilma ei enää näiden muutamien seilorien epäonneksi ollut niin lämmin kuin keskellä päivää, jolloin enin osa miehistöstä suoritti puhdistautumisriittinsä.

Opettelimme GPS:n käyttöä ja merkitsimme sijaintimme karttaan vahdinvaihtojen yhteydessä. Illalla sytytimme kulkuvalot ja jatkoimme matkaa pitkin aavaa merta.

Tiistai 13.7.

Yön yli purjehdittuamme saavuimme Lauterhorniin aamuyön tunteina. Aamun lopulliesti valjettua heräsimme limaisen yön jälkeen.

Aamupala upposi hopulla nälkäisiin suihimme, koska halusimme pikaisesti päästä nauttimaan paikallisen kaupan antimista. Kauppaan päästäksemme lainasimme pyöriä, joita oli roppakaupalla satamassa odottamassa. Kruisailimme kohti kulutusparatiisia pitkin ihanaa maantietä, mutta saavuttuamme kaupalle huomasimme pahaksi onneksi Peikon iskeneen pyöriimme.

Samaan aikaan päällystö kohotti katseensa kohti aavaa rantaa ja siellä kohoavia kalkkikivimuodostumia uhmaten miehistöstä poiketen määrätietoisesti kaikkia kapitalistisen yhteiskunnan varallemme asettamia houkutuksia ja viettelyksiä. Osa retkikunnasta sai kokea karvaasti sen, että ylöspäin kiipeäminen oli paljon alastuloa helpompaa. Valokuvia ottamaan kiivennyt Kotkansiiven toimituskunnan jäsen taas havaitsi sen, että alastulo ei sinänsä ollut ongelma jos ei välittänyt kerätä suorituksellaan kaikkia tyylipisteitä.

Fotoapparaatti ei onneksi loppujen lopuksi kärsinyt kuitenkaan kohtuuttomia vahinkoja.

Irrottauduimme Lauterhornista hyvän sään vallitessa ja aloitimme purjehduksen kohti Fårösundia.

"Pitkän" matkan jälkeen kiinnittäydyimme satamalaituriin. Paikkakunnalla saimme tutustua kaupungin värikkääseen liike-elämään, josta

ainakin försti sai taskuunsa miellyttävän hintaisia matkaviestinlisälaitteita.

Team Troll aloitti täällä koko matkan kestäneen perinteen tehden ensimmäisen arveluttavan ekskursion paikalliseen turistinähtävyyteen. Tällä kertaa joukkue oli toistaiseksi vielä liikkeellä jalan ja ehkä juuri siksi retki lämpöisessä kesäsäässä Bungen kirkolle ei ollut hankkeista suorastaan elähdyttävin. Osakiitokset toki saa paikallinen, joka ystävällisesti valisti tiimiä siitä, että kirkko sijaitsi "vain vähän matkaa" tietä eteenpäin.

Illan kuluessa siirryimme vielä Sliteen, jossa miehistölle oli varattu töitä Rhean kyljen tuntumassa. Myöhemmin tutustuimme kaupungin yöelämään sekä tuimme paikallista nakkikioskia.

Eräällä miehistönjäsenellä tuntui lisäksi olevan tavattomia vaikeuksia muistaa mitä kaikkia Sliten nähtävyyksiä oli käynyt sulostuttamassa läsnäolollaan. Illalla jouduimme haikein(?) mielin lähtemään tämän Gotlannin helmen koleasta syleilystä.

Keskiviikko 14.7.

Aamun tunteina saavuimme Vändburgin ankeaan vierasvenesatamaan.

Pienten torkkujen ja aamupalan jälkeen lähdimme tutustumaan paikkaan. Johtajisto suuntasi Hoburgin "gubbea" katsomaan. 35 kilometrin kokonaismatka taittui pyörillä. Nuoriso taas tyytyi beachilla löhöilyyn ja ranskalaisiin seurapeleihin.

Puolilta päivin jatkoimme matkaa.

Tuuli oli noussut aamusta ja aallot olivat vähintään 100 metriä korkeita. Jokainen paikalla ollut varmasti vahvistaa tiedon. Ja tietenkin purjeiden nosto kätteli totaalisesti.

Fallin juuttumisen takia lentäjä Simo pääsi käymään mastossa. Samassa rytinässä keittiöhenkilökuntamme testasi myös suklaavaahdon ominaisuuksia tiikki- ja vähän muidenkin Rhean sisäpintojen hoitoaineena.

Kulholle pitää kyllä antaa ballistiikasta täydet pisteet.

Iltaa myöten tuuli hiljeni ja pääsimme ajamaan myötäiseen täydellä purjekalustolla. Ison reivin poistamisen jälkeen saimme seurailla ihailusta soikeina GPS:n plotterinäytön piirtämiä reittejä taktisista ohjailumanöövereistä, joita tuskin kukaan America's Cuppiin osallistuva kipparikaan olisi tullut ajatelleeksi.

Hiukan ennen puolta yötä saavuimme ankeaan tehdaskylään, jota kutsutaan Klintehamniksi. Paikan ankeuden takia päätimme rangaista paikallisia läsnäolollamme ja niinpä näyttäydyimme ahkerasti kaupungin toreilla ja kujilla vielä hetken myöhäisestä ajankohdasta huolimatta.

Rankaisuretken jälkeen painuimme väsyneinä, mutta iloisina punkkiimme.

Torstai 15.7.

Klintehamnin Rankaisujen yön jälkeinen päivä alkoi tuulisena painaen Rheaa laituria vasten. Vielä, kun edessä ollut vene oli perin lähellä oli lähtö sangen inhaa. Kipparin löy17

Huippujutut tämä "vapaaehtoinen" uimari onnistui kuitenkin hivuttamaan keulaköyden ulompana olleeseen poijuun ja lähtö onnistui. Kohtuullisen navakan kelin vallitessa purjehdimme nopeasti Visbyhyn.

Ollessamme jo puoli yhdentoista aikaa aamupäivällä Visbyssä ehdimme tutustua kaupungin idylliin. vanhan kaupungin kaduilta löytyi ainakin aurinkolaseja ja vähän suuhunpantavaa, jota ainakin nuoret "keisarit" osasivat arvostaa. Illan mittaan tutustuimme lähemmin ruotsalaiseen kulttuuriin ja totesimme sen muistuttavan kovastikin meidän "suomalaisten veljien" kulttuuria.

Totesimme Gotlannin ja etenkin Visbyn Skandinavian kesäparatiisiksi ja antauduimme tivolin karnevaaleihin.

Visbyssä Team Troll erikoistui retkeilemään ostoskärryjen kanssa.

Siitä voisi joku viranomainen tehdä aiheellisesti numeron, että pelkällä B-kortilla näiden rahtivaunujen ajaminen täydessä lastissa ei suinkaan saisi olla ainakaan täysin hyväksyttyä ja laillista.

Perjantai 16.7.

Aloitimme päivän syömällä aamupalaa noin klo 1100. Kaikki tiesivät, että tämä päivä oli viimeinen, jonka viettäisimme pääkohteessa Visbyssä.

Kaikki siis nauttivat täysin rinnoin ja tutustuivat kaupunkiin ennen lähtöä. Päivän mittaan tapahtui kaikkea hauskaa ja mielenkiintoista.

Eniten yleisöä taisi kerätä se kun lentäjämme Simo testasi paikalliset 18

G-voimat. Jostakin käsittämättömästä syystä ruotsalainen tekniikka ei kuitenkaan ollut tällä kertaa itsensä huvudtrullin valmistamaa ja niinpä Simo ei sitten lentänytkään vinkeässä metallihäkkyrässään manner-Ruotsin rannikolle. Ennen lentoaan nykyisin jo lähes astronautiksi laskettava Samppala vain totesi kylmästi: "Pakkohan sitä on kokeilla, jos te maksatte".

Iltaseitsemän aikoihin käynnistimme koneen ja irtauduimme Visbyn vierasvenesatamasta haikein mielin katsellessamme kaunista kaupunkia iltavaloissa. Merellä tuuli navakasti, joten saimme pian purjeet nostettua. Yön laskeuduttua ulapalle suuntasimme keulan kohti Nynäshamnia Ruotsin rannikolla.

Lauantai 17.7.

Yö oli vietetty purjehtien Ruotsin rannikkoa kohti. Aamuvahtinakin tunnetun joskin toisella nimellään kuuluisamman ajovuoron aikana alkoi jo näkyä maata. Siellä oli Ruotsi, jonka kamaralla Sienipeikollekin koittaisi onnenpäivät.

Parin tunnin kuluttua kiinnittäydyimme ensimmäiseen satamaan Ruotsin mantereen puolella. Kun olimme täyttäneet kupumme niin jatkoimme matkaa jo kesän 1997 eskaaderilta tutuksi tullutta pientä saaristolaiskuntaa kohti. Tässä köyhien ihmisten kotikylässä, Dalarössä, oli siihen aikaan vuorokaudesta aivan kuollutta lukuun ottamatta paria ruotsalaista nuorisojengiä, joiden suomenkielentaito rajoittui

siihen, että joku osasi sanoa "suolakeksi". Siispä menimme takaisin uljaaseen Finnrose 45:emme, joka sillä hetkellä seisoi tämä paikkakunnan vierassatamassa.

Dalarössä tuli myös varmistettua hetken tauon jälkeen Rhean leivinuunin kelpoisuus pullanpaistoon.

Pullaa mössöttäessämme saimme myös katsella liian paljon Bay Watchia tuijottaneiden ruotsalaisten operointia kahdella kumiveneellä ja tyylikkäästi "Swedish Islanderiksi" kastetulla ei aivan jenkkiveneitä muistuttavalla vanhalla saaristolaivalla.

Sunnuntai 18.7.

Hyvin nukutun yön jälkeen lähdimme Dalaröstä kohti Sandhamnin upeita hiekkarantoja. Perille päästyämme katselimme paikallisia näkymiä ja lähdimme kohti uimarantaa. Siellä me uimme ja otimme aurinkoa. Katseltuamme kohtuullisen hetken rannalla näkyviä hienoja maisemia lähdimme kohti Rheaa.

Syötyämme lähdimme kauniissa auringonpaisteessa kohti Maarianhaminaa. Matkalla kokeilimme spinnua, mutta tuulen loputtua oli sekin ilo pian ohi. Iloa lisäsi myös hyvätapainen helsinkiläisveneilijä, joka lomatunnelmissaan käyttäytyi sen verran hyvätapaista partiopoikaa kuohuttavalla tavalla, että siitä ei tämän lehden sivuilla ole asiallista kertoa enempää. Edessämme oli pimeä yö ja ajo kohti Maarianhaminaa.

Maanantai 19.7.

Tiistai 20.7.

Keskiviikko 21.7.

Purjehdittuamme läpi yön alkoi vihdoin valjeta. Edessämme näkyi Ahvenanmaa ja kohteemme Maarianhamina oli enää kivenheiton päässä. Tuuli oli ollut melko lailla epäkiitollista, mutta vahtipäälliköiden apulaiset hioivat siinä määrin taitojaan, että siitäkin selvittiin.

Ja ties kuinka monentena aamuna peräkkäin heräsimme alusemme Rhean punkissa. "Laivamme" oli kiinni Kärinsundin vierasvenesatamassa. Aamiaisen ja pikaisen lähdön jälkeen lähdimme purjehtimaan kohti Oolannin Mount Everestiä eli Geta-vuorta.

Saavuimme Maarianhaminaan aamulla. Siivottuamme aluksen ja itsemme päällystö vaihtoi alusta ja käväisi nopealla uusintareissulla Ruotsissa. Samaan aikaan miehistö etsi Maarianhaminasta sitä, joka olisi tehnyt siitä jotakin muuta kuin tylsän paikan.

Ankkuroiduimme luonnonkauniiseen luonnonsatamaan ja lähdimme kiipeämään kalliolle kukkulalle. Tuskallisen ja hermoja raastavan kiipeämisen jälkeen saavutimme huipun.

Vuoren huipulta löytyneestä kahvilassa nautiskelimme virvokkeet ja harrastimme onnistuneesti "kasinotaloutta".

Aamu valkeni ties kuinka monennen kerran ja purjealuksemme suuntasi kohti kotoisempia vesiä.

Etenimme hyvässä tuulessa parista ohjelmamuutoksesta huolimatta hilpeää vauhtia. Ohitimme kesäisen Kihdin tärkeitä nähtävyyksiä kuten Bogskärin ja Handenbergön sivumyötäisessä kansanveneiden välissä seikkaillen.

Päivällä seitsemän aikoihin irrottauduimme maarianhaminan vierasvenesatamasta ja suuntasimme nokkamme kohti Kärinsundia, joka sijaitsee Ahvenanmaan länsirannikolla. Satamaan kiinnittäydyimme puolen yön aikoihin, jonka jälkeen miehistö jäi nauttimaan rantaelämästä ja päällystö lähti taas kerran toteuttamaan itseään tällä kertaa kävellen. Eckerön postitalo todettiin ainakin ulkoapäin kelvolliseksi retkikämpäksi, jota varmasti kannattaa hyödyntää ainakin jos lähtijöitä on suunnilleen eduskunnan vahvuinen joukko. Tälläkin ekskursiolla todettiin, että kahden pisteen välinen lyhin reitti on suora viiva, mutta että sitä ei suinkaan kannata käyttää jos haluaa kävellä kolminkertaisen matkan.

Tämän jälkeen saattoi mennä vain alaspäin. Nimittäin vuorenrinnettä.

Kipusimme jälleen veneeseemme ja lähdimme kohti uutta uljasta paikkaa. Seuraava pysähdyksemme oli uljas, muttei uusi: Bomarsundin linnake. Verestimme "ikivanhoja" Satahanka-muistojamme tekemällä visiitin Putte's Campingiin. Poikkeuksellisesti vanhemmat ja jo ehkä vähän viisastuneemmatkin purjehtijat kävelivät vain puolisen kilometria ylämäkeen Notvikstornetille katsastelemaan tykkejä ja maisemia sekö miettimään pitäisikö Rheaankin lisätä pari putkea ikään kuin varmuuden vuoksi. Menimme nukkumaan vasta yön pimeimpinä tunteina.

Yöpaikkaamme Korpoströmiin oli meille varattu runsaasti työpalvelua, huonoa tuuria ja venekoulutusta.

Aivan ensimmäiseksi tätä nykyä jo lähes ammattimainen purjehtija ja Rhean miehistön jäsen koulutti itseään poijuköyden kiinnityksessä.

Harjoituskerralla hänen voi sanoa selvinneen sillä kerralla joka toden sanoo. Kun köydet lopulta olivat kiinni, pääsimme käsiksi huoltotöihin.

Pilssi tuli pestyä, kulkuvaloa ei tullut asennettua, mutta pienistä ongelmista huolimatta vene oli huomattavasti ehommassa kunnossa tempauksemme jälkeen kuin ennen sitä.

Torstai 22.7.

Kuten kaikki aamumme myös tämä purjehduksen viimeinen alkoi hävyttömän aikaisin. Jo tutuilla vesillä seilaten matka taittui kohti Heinänokkaa, tuota armasta ja niin paljon lauluissa ylistettyä kotisatamaamme.

Ja tästä lähtien purjehduksemme onkin vain tarunomaista jutustelua jostakin suuresta ja hienosta, joka tehtiin silloin kesällä 1999 ja jollaisia ei takuulla tehdä enää koskaan ainakaan ennen ensi kesää.

19

Huippujutut

Ohjeita purjehduksille Koronatilanteen takia tämän vuoden purjehduskalenteri julkaistaan sitten, kun on sen aika.

Tässä kuitenkin tuttuun tapaan ohjeet purjehduksia varten, sekä muutama innostava kuva!

Satamapaikka Theian satamapaikka on Heinänokan partiovenesatama Satavassa. Perille vie bussi nro 14 (päätepysäkille, sitten tietä eteenpäin ja alas vasemmalle, mastot näkyvät...). Osoite on Heinänokantie 66, Turku. Matkaa Turun keskustasta on n. 20 km.

Iltapurjehdukset Sudenpentujen iltapurjehduksille lähdetään kello 18.00 ja venekuntien 18.30 Purjehdukset kestävät muutaman tunnin. Iltapurjehduksille ei tarvitse ilmoittautua eivätkä ne maksa mitään.

Viikonloppupurjehdukset Viikonloppupurjehduksille lähdetään perjantaisin kello 18.30. Sunnuntaina rantaan palataan iltapäivällä, jonka jälkeen vene siivotaan.

Paluuaika ilmoitetaan lähdettäessä, tai sen voi ilmoittaa puhelimitse veneeltä.

Viikonloppupurjehduksille ilmoittaudutaan sähköisen ilmoittautumislinkin kautta PartioID:tä käyttäen.

20

Alaikäiset tulee ilmoittaa purjehduksille huoltajan PartioID:llä, näin varmistumme, että partiolaisella on huoltajansa lupa osallistua purjehdukselle. Purjehdus maksaa 30 €, ja se laskutetaan, käteistä ei siis tarvitse tuoda rantaan.

Pitkät purjehdukset Kesän ohjelmassa on useita pitkiä matkapurjehduksia, jotka suuntautuvat Saaristomerelle sekä kauemmas Itämerelle. Perinteinen saaristomeripurjehdus on suunniteltu erityisesti venekuntalaisille. Muut osuudet ovat lähinnä samoaja-, vaeltaja- ja johtajaikäisille. Yleensä kaikki halukkaat mahtuvat jollekin osuudelle. Tarvittaessa suoritetaan karsinta esim. kunnostusaktiivisuuden perusteella.

– Lämpimät päällysvaatteet tai haalarit – Lämpimiä alus- ja välivaatteita – Vaihtovaatteet – Pipo, hanskat, kaulaliina, villasukat – Sadevaatteet ja kumisaappaat – Partiohuivi – Makuupussi tai peitto – Lakana ja tyynyliina – Peseytymis-/saunomisvälineet – Hieman taskurahaa Pelastusliivit saa alukselta, omatkin voi ottaa. Omia ruokailuvälineitä ei tarvita. Vaaleapohjaisten kenkien käyttö on suositeltavaa. Muista nimikoida tavarasi. Suorituskirjat säilytetään aluksella. Jätäthän energiajuomat sekä sipsit ja muut murustavaiset eväät kotiin, niin selvitään siivotessa helpommalla.

Varusteet

Yhteydet maista ja maihin

Vaikka satamassa paistaisi aurinko, voi merellä olla kylmä. Viikonloppupurjehdukselle tarvitset ainakin seuraavia varusteita. Pakkaa tavarasi pehmeään kassiin, se on veneessä kätevämpi kuin rinkka.

Theialla on GSM-puhelin, jota pidetään auki aina liikkeellä ollessa.

Numero on 0400 229 061. Alukselta voi myös soittaa maihin. Omien kännyköiden ottaminen mukaan ei ole suositeltavaa.

KONSTA GRÖNBERG

NIILO KORHONEN

NIILO KORHONEN 21

Menneet tapahtumat

22

WORLD SCOUT JAMBOREE 2019 Ennen suurta maailmanjamboreeta Suomen joukkue järjesti vapaaehtoisen oheismatkan, jonka ideana oli kiertää Yhdysvaltojen suuria itärannikon kaupunkeja ennen leiriä.

Lähdimme Telkästä lähes täydellä panoksella mukaan.

Matka alkoi aikaisella bussimatkalla Helsinki-Vantaa lentokentälle, josta Suomen joukkue nousi Finnairin koneeseen kohti JFK:tä. New Yorkiin saavuttuamme ajoimme kuuluisan Brooklynin kaupunginosan läpi kohti keskellä sykkivää Manhattanin saarta. Vaikka ilmasto oli äärettömän kuuma ja hiostava, jokaisen naamalle nousi hymy, kun jylhät pilvenpiirtäjät alkoivat pilkistää talojen takaa. Ne kaksi päivää, jotka New Yorkissa vietimme, kiersimme bussilla ympäri kaupunkia puhelimen kamerat ikkunoissa kiinni. Pääsimme näkemään Times Squaren, Broadwayn tunnelman, surullisen kuuluisan 9/11-muistomerkin, massiivisen Central Parkin, Vapaudenpatsaan ja paljon muuta. New York on kaupunki, jossa riittäisi nähtävää vaikka moneksi viikoksi. Kahdessa päivässä ehdimme juuri ja juuri ihastua tähän sykkivään metropoliin, jonka keskellä hotellimme sijaitsi.

Keskiviikkoaamuna meillä oli vielä amerikkalainen aamupala New Yorkin Hard Rock Cafessa. Tarjolla oli pekonia, munakasta ja amerikkalaisia pannukakkuja. Rasvaista ja makeaa. Sen jälkeen matkasimme bussilla kohti upeaa Kalahari Resort-

sia. Matkan varrella pysähdyimme Woodbury Common outletissa, josta moni osti paljon merkkivaatteita Suomen hintoja halvemmalla.

Iltapäivällä saavuimme määränpäähän, joka sijaitsi Pocono-vuorilla Pennsylvaniassa. Kalaharissa oli valtava sisävesipuisto, ulkovesipuisto, kauppoja, ravintoloita, hotelli ja kongressikeskus. Vesipuisto on koko Amerikan suurin ja siellä oli paljon hauskaa tekemistä, kuten surffausta ja paljon hurjia vesiliukumäkiä.

Torstaina meillä oli koko päivä aikaa nauttia vesipuiston riemuista. Perjantaina meillä oli aikainen herätys, kuten kaikkina muinakin oheismatkan aamuina. Jatkoimme matkaa kohti Philadelphiaa. Matkan varrella vierailimme Hersheyn suklaatehtaalla, jossa meillä oli opastettu kierros siitä, miten suklaata valmistetaan. Suklaata olisi ollut mahdollista ostaa, muttei kaikille maistunut kuumuden vuoksi. Tämän jälkeen vierailimme vielä amishien elämästä kertovassa museossa. Amishit ovat ihmisiä, jotka elävät ilman sähköä, juoksevaa vettä taikka moottoroituja kulkuneuvoja. Amish-kaupunki sijaitsi Pennsylvaniassa ja amisheja ei ole muualla maailmassa. Iltapäivällä olimme perillä Philadelphiassa, jonka keskustassa hotellimme sijaitsi.

Aamupäivällä vierailimme lauantaina monessa nähtävyydessä.

Mieleenpainuvimpia olivat Independence Hall, jossa USA:n itsenäi-

syyssopimus aikanaan allekirjoitettiin sekä elokuvatähti Rockyn patsas.

Viikonlopun päivät olivat oheismatkan kuumimpia, sillä lämpötila oli lähes 40 astetta. Onneksi bussimme olivat ilmastoituja. Seuraava määränpäämme oli Washington.

Philadelphiasta lähdimme lauantaiaamulla ajamaan bussilla kohti Washingtonia. Bussimatka kesti sinne noin 4 tuntia. Saavuimme Washingtoniin noin puolenpäivän paikkeilla. Sen jälkeen siirryimme ajoituspaikkaamme Embassy Row Hotel, missä yövyimme kaksi yötä.

Illallisen söimme Hard Rock Caféssa.

Sunnuntaina söimme aamupalan Buca di Beppossa, missä tarjoiltiin italialaistyyppisiä ruokalajeja. Sen jälkeen lähdimme noin viiden tunnin “Washington Highlights” kierrokselle. Siellä näimme monia eri nähtävyyksiä, kuten Arlingtonin kansallishautausmaalle, missä oli kaikkien sotilaisen haudat, jotka olivat kuolleet sodassa. Siellä oli jopa John F. Kennedyn hauta. Ilma oli todella kuuma (jopa 40 astetta) ja vettä täytyi juoda paljon. Kävimme myös Lincoln muistomerkillä, missä oli kokonainen puisto täynnä muistopatsaita ja -kirjoituksia. Kävimme myös toisen maailmansodan muistomerkillä, missä oli kokonainen temppeli. Sieltä näimme läheltä myös Washington monumentin.

Poikkesimme myös pikaisesti katsomaan Martin Luther King Jr. muistomerkkiä, missä hänestä oli 23

Menneet tapahtumat iso marmoripatsas. Takaisintulomatkalla poikkesimme hetkeksi The White House:lle. Harmittava asia oli kuitenkin se, että iso muuri peitti suuren osan nähtävyydestä. Sieltä menimme hotellin kautta Buca di Beppolle syömään illallista.

Maanantaiaamulla söimme aamupalan jälleen kerran Buca di Bepossa, minkä jälkeen lähdimme bussilla kohti West Virginiaa. Jamboree 2019 sai siis alkaa.

Heti ensimmäisenä iltana kaikki Jamboreelle osallistuneet kokoontuivat massiivisen leirialueen keskellä olevalle Summit Stadiumille. Sitä on sanoilla vaikea kuvailla. Nopea tempoinen musiikki pauhasi suurista kaiuttimista ympäri stadionia, kun 46 000 partiolaista ympäri maailmaa huusivat omia huutojaan ja heiluttivat oman maan lippuja. Avajaisissa nähtiin aivan uskomaton droneshow ja lavalla kävi puhumassa muun muassa Bear Grylls. Illan kruunasi musiikkiesitys, jonka tahtiin koko stadioni hyppi.

Leirillä oli päivän mittainen vaellus, jossa käveltiin Mt. Jack vuoren huipulle, joka on leirialueen korkein kohta. Huipulla oli erilaisia aktiviteettejä kuten kahden mailin mittainen esterata Spartan Race, joka oli hyvin suosittu. Huipulla oli myös erilaisia ohjelmakyliä, joissa pääsi tutustumaan esim. partioleirien historiaan. Kokeilimme myös irlantilaisia perinnelajeja kuten tukin flippausta. Huipulta oli hyvät näköalat.

24

Joidenkin lähteiden mukaan leirin siistein aktiviteetti oli Big Zip, joka oli siis yli kilometrin pituinen vaijeriliuku. Se oli suosittu ja jono oli täynnä jo ennen kuin kyseinen piste edes aukesi. Tämä tarkoitti, että jonoon oli mentävä aikaisin, jos halusi ylipäätänsä päästä laskemaan. Heräsimme siis aamulla 4.30 ja suuntasimme jonoon, jossa oli jo satakunta ihmistä. Kun Big Zip vihdoin avattiin klo 8, pääsimme hyvin nopeasti laskemaan. Liuku jännitti, mutta se oli upea kokemus. Lähes minuutin vaijerilla liukumisen aikana ehti hyvin ihailla maisemia ja leiriä. Loppujen lopuksi olimme jo klo 9 suorittaneet koko ohjelman ja ehdimme käyttää päivän muihin ohjelmiin.

Novus oli jokaisen leiriläisen oma ranneke, jolla pystyi verkostoitumaan ihmisten kanssa, kirjautumaan sisään ohjelmapisteissä ja saamaan pisteitä. Novuksella ns. "klikattiin" toisen henkilön novuksen kanssa, jolloin molemmat saivat toisen tiedot WSJ 2019 mobiilisovellukseen, josta pystyi katsomaan toisen somet ja pystyi olemaan yhteydessä, mikäli halusi.

Jos joskus olet osallistunut suomalaisella partioleirillä jousiammuntaan, tiedät varmasti minkälaista se on.

Paitsi että amerikkalaisten jousiammunnassa pääsi ampumaan liikkuvia kohteita, 3D-eläimiä vr- laseilla ja varsijoustakin pääsi kokeilemaan.

Mutta mekään emme päässeet näitä kokemaan koska kuulimme "lightning advisoryn". Se oli varoitus siitä,

että 12 mailin sisällä oli havaittu ukkosta. Tämä tarkoitti, että kaikki ohjelmapisteet oli suljettu.

Leirille mahtui myös paljon muitakin aktiviteettejä, kuten SUP-lautailua, ammuntaa, laitesukellusta ja kalliokiipeilyä. Leiriltä pääsi myös bussilla koskenlasku pisteelle, jossa pääsit laskemaan nopeasti virtaavaa jokea pitkin mahtavissa maisemissa.

Sama bussi pysähtyi myös mäen rinteelle, johon oli muodostettu kymmeniä kilometrejä maasto- ja alamäkipyöräilyreittejä. Näiden kaikkien ohjelmapisteiden lisäksi leiri oli täynnä erilaisia telttoja, joissa esiteltiin erilaisia aiheita maiden kulttuureista ilmastonmuutokseen ja ensiavusta avaruusteknologiaan.

Jamboreella oli siis aina jotain uutta nähtävää, ja siksi jokainen leiripäivä oli suunniteltava tarkkaan.

Koko leirin kruunasi mahtavat päättäjäiset, jossa oli huikeita lauluesityksiä, joissa kultiin esimerkiksi Bruno Marsia ja Imagine Dragonsia (eivät itse esittäneet). Sen lisäksi paikalla oli suuria johtajia kertomassa partiosta ja sen tärkeydestä. Jamboreen sanoma "Unlock a new world" huipentui myös päättäjäisissä. Lopuksi oli mahtava lasershow tietenkään unohtamatta uskomatonta ilotulitusta, johon leiri osaltamme päättyi.

Vaikka Jamboree tarjosi osallistujalleen uskomattomia esityksiä, bileitä, hienoja maisemia ja adrenaliinin vapauttavia ohjelmia, sen suurin tarkoitus oli kuitenkin tuoda ihmisiä yhteen maailman jokaisesta

kolkasta. Jamboreen kansainvälinen tunnelma, oli varmasti jokaiselle leiriläiselle ns. once in a lifetimekokemus. Joka päivä ruokapöydissä, ohjelmien jonoissa tai kävelymatkoilla samaan keskusteluun saattoi osallistua monien eri kulttuurien edustajia, joka teki näinkin tylsistä

tilanteista unohtumattomia. Pystyit puhumaan esimerkiksi amerikkalaisten kanssa armeijasta, japanilaisten kanssa sushista, espanjalaisten kanssa jalkapallosta tai australialaisten kanssa surffaamisesta. Hyvän keskustelun jälkeen novukset klikattiin, ja näin sait itsellesi juuri kaverin

toiselta puolelta maapalloa. Tällaisia tilaisuuksia ei löydy koko maailmasta montaa, vaikka kuinka paljon olisi valmis maksamaan.

Oskari Silvonniemi

25

Puuhanurkka Etsi ruudukosta Sinikotkien sekä muiden lippukuntien nykyisiä ja vanhoja aluksia. Ne voivat muodostua pystyyn, vaakaan tai vinoon ja ne voivat olla oikein tai väärinpäin. Yhteensä ruudukosta voi löytää (ainakin) 22 aluksen nimeä A Ö P N N P E E I T T A A P M E S S E W

26

A P W Y I U V E M E Y N P Ö A R A E R E

H T T N B U P R E V D U U M I A N E E T

E V O H I V L E R V N J R V P K T N T T

N E C Q E O V N I M A X E E U E A A E A

A O O M A I I S S I S I R E M R K V R U

P B R N O O A E U T M Q T L P P A E A S

O V O D M L S R S K U S T A P I T R K A

C O P A W L I O I O U S I S U O A U I T

E N J E I E P R A N S T A K A O R K R T

A R M R I J S I S P E U I I P T I K N O

N T E I L O A T T A X I N I I T N I E L

O Y R E I T A S A E T M U U I R A M H A

S Y I T K U T A L I A A T T T E I O H K

P O T I K N T L P O N A O T E P S K I K

Ö E Ä M R H U E E L T E T H Y S E K I O

Ö N H A A E H R R O P L T A V X M N G T

L T T I V I E O S T I Ä A M C Ö U P E G

E Ö I L E M I M E Ö T T Y T N A R U A E

M P A A V I M A U Ö A T L E N L U E E R

U Ö R K I K R I S T A Ö I Q M Y S S Y A

K O R O N A K I S A !

Puhtaudesta huolehtiminen on nyt tärkeää, koska koronavirus voi lymyillä yllättävissä paikoissa.

Montako virusta löydät lehden sivuilta?

Oikein vastanneiden kesken arvotaan PALKINTO! Vastaukset osoitteeseen kotkansiipi@sinikotkat.fi.

27

Venekunnat

M-kotkan limukka testi Testaajat: Morris Karjalainen, Aaro Hällfors ja Lauri Kolehmainen

’

Toinen juoma: coca cola Aaro: “perus cola tää menee aina” Lauri: “on” Morris: “on hyvää on” Yhteispäätös: 4.7/5

Tässä ovat meidän juomat joita maistoimme

Viides juoma jota kokeilimme: Limonadi ässä Aaro: “haisee siltä kun on avannu just ässä pussin ja haistaa sinne” Lauri: “tä maistuu niiltä pääkalloilta jossa on ne 2 puolta Morris: “en tykkää yhtään” Yhteispäätös: 2.1/5

Kolmas juoma jota kokeilimme: battery juiced Aaro: “tosi liian makea” Lauri: “aika erikoinen maku” Morris: “vähän liian makea” Yhteispäätös: 2.3/5

Ensimmäinen juoma jota kokeilimme: coca cola persikka Aaro: ”aika jees, semi keinotekoinen persikka mut muuten hyvä combo” Lauri: ”tä on aika erikoinen, semi näästi” Morris: “ihan ok liian makee ja keinotekoinen maku” Yhteispäätös: 2.5/5 28

Neljäs juoma jota kokeilimme: Nocco Miami Aaro: “en tiiä” Lauri: “ihan ok” Morris: “en tykkää” Yhteispäätös: 1.7/5

Kuudes eli viimeinen juoma jota kokeilimme: Fanta omena Aaro: “omena” Lauri: “tosi outo” Morris: “iha ok” Yhteispäätös 2.5/5

Lopuksi...

Sohvalla hämmentynyt venekuntalainen Aatos Korhonen Haastattelija: Tervetuloa Sähvösohvalle. Kerropas aivan ensiksi kuka olet.

-Aatos Korhonen. Pitääks mun kertoo venekunnast jotai? Mä kuulun vissii Tiira-venekuntaa.

H: Kuulut Tiiraan?

-Joo H: Olet ollut sinikotkissa sudarista asti. Onko partio kivaa?

-No on se ihan jees.

H: Kuka on Sinikotkien lippukunnanjohtaja?

-Oota mä mietin hetken. Ääh, emmämuista sen nimee se oli se joku tyyppi.

H: Kuka on Sinikotkien paras johtaja?

-Een osaa sanoo H: Eikö tule ketään mielee?

-No jos nyt jonkun heitän ni Oskari Järvi. Koska se on meidän venekunnanjohtaja. Eiku oliks sen sukunimi Järvi? Oli se kai Järvi.

H: Parasta partioruokaa?

-Vaikka… Ai niinku mitä oon retkel syöny vai käyks illas tai vaiks marssis?

H: Päätä itse.

-Vaikka lihapullat ja muusi.

H: Miksi? Onko erityistä syytä?

-Se on hyvää ruokaa, tykkään lihapullista.

H: Kuka on Sinikotkien lippukunnanjohtaja tulevaisuudessa?

-Ääm no vaikka…vaikka Matias

H: Huonointa partioruokaa?

-No emmätiiä sen ruuan nimee mut joku ihme risottojuttu varmaa.

H: Kuka Matias?

-Se Sandelin. (toimitus onnittelee Matiasta tulevasta pestistä)

H: Kuka sen teki?

-Ei mitään hajuu. Joku joka ei osaa tehdä ruokaa. Taisit sil on huono maku.

H: Hienoin tapahtuma?

-No vaikkaa…marssi. Tai oota oota mä mietin. No sanotaan vaikka marssi.

H: Dadaistisin partiokokemuksesi?

-En tiiä, mikä on dadaistinen?

H: Mä oon haastattelija, vastaa sä -No vaikka se ku pelattii jalkapalloa.

H: Luuletko että Kotkansiiven lukijat saa selvää tästä?

-No tota…ööm…se riippuu vähä et jos tota…kyl ne voi jos ne on hyvii tyyppei.

Mysteeri Sähvö-sohvan haastattelijan henkilöllisyys on tuntematon

29

Lopuksi...

nnan uusille Onnittelut lippuku täysi-ikäisille!

Heinänokan erikoiskoetta odotellessa

KONSTA GRÖNBERG 30

Huhujen mukaan la sisten kahvipannujen kestävyys on varsin heikko. Pi täisikö lippukunnan siirtyä käyttämään jatkos sa teräksisiä pannuj a?

Kalakeitto on vain kala ilman ke ittoa

Kotkansiipipoika

31