Kotkansiipi 2/2018

Satahanka Satavuotias sinikotka Turvallisen jollailun ABC

2 | 2018

Kotkansiipi 2|2018 KOTKANSIIPI ISSN 0788-8031 (Painettu) ISSN 2341-667X (Verkkojulkaisu) Numero 2 | 2018 60. vuosikerta 119. Kotkansiipi Levikki 200 kpl (painosmäärä) Ilmestymispäivä 6.12.2018 JULKAISIJA Partiopoikalippukunta Turun Sinikotkat ry www.sinikotkat.fi TOIMITUS Päätoimittaja: Eero Ilvessalo TOIMITUKSEN YHTEYSTIEDOT Kotkansiipi / Turun Sinikotkat Multavierunkatu 2 20100 Turku kotkansiipi@sinikotkat.fi PAINOPAIKKA Turun evl seurakuntien monistamo ILMESTYMISAIKATAULU Kotkansiipi ilmestyy kaksi kertaa vuodessa. Ensimmäinen numero ilmestyy L-SP:n kevätparaatin yhteydessä toukokuussa ja toinen itsenäisyyspäivänä 6.12.

JAKELU Lehti on saatavissa Sinikotkien kololta.

ILMOITUSHINNAT sisäkansi (neliväri): 450 € koko sivu (m-v): 250 € puoli sivua (m-v): 130 € neljännessivu (m-v): 80 € MATERIAALIN PALAUTUS Toimituksen sähköpostilaatikkoon kotkansiipi@sinikotkat.fi kuukausi ennen lehden ilmestymistä.

KANNEN KUVA Meri Malmari SISÄKANNEN KUVA Meri Malmari

Tässä numerossa Pääkirjoitukset 4 Päätoimittaja 5 Lippukunnanjohtaja 6 Sextantin johtaja Huippujutut 10 Ilmari Koppinen – satavuotias sinikotka 12 Kuka oli Lasse Larinkorpi?

13 Sarjakuva: partioliikkeen alkuvaiheet 14 Turvallisen jollailun ABC Menneet tapahtumat 18 Framil Poris 20 Kurnunkierros XXXII 22 Syyssähellys 2018 24 Kesän matkapurjehdukset 28 Satahanka XIII 33 Mailitilastot Sudenpennut 34 Sudenpentujen jakit hukassa!

Venekunnat 38 Tuohitorvi 2018 - TV-opas!

40 Telkän Tuohitorvi 41 Tiiran juomatesti 2018 Lopuksi...

42 Höyheniä 43 Kotkansiipipoika 3

Pääkirjoitukset

Väistöliike Uhkailin väistyä päätoimittajan paikalta tämän numeron jälkeen.

Toteutan uhkaukseni – uutena Kotkansiiven päätoimittajana aloittaa vuodenvaihteessa Iiro Maunula.

Jollakin tavalla tulen kuitenkin edelleen pitämään lusikkani sopassa, sillä aion jatkaa Kotkansiiven taittajana. Sisällöllinen vastuu siirtyy siis Iirolle, ulkoasun suhteen tahtipuikkoa heilutan jatkossakin minä.

Mielestäni se, että päätoimittajaksi vaihtuu joku, joka on viikkotoiminnassa aktiivisemmin mukana, on ainoastaan positiivinen asia. Ehdin itse olemaan partiotoiminnassa mukana valitettavan vähän nykyään, sillä asun Helsingissä ja hereilläoloaikani syöpyy varsin tehokkaasti töihin, opiskeluun ja ihmissuhteisiin. (Voisin tässä julkisesti antaa sellaisen uudenvuodenlupauksen,

että osallistuisin ensi vuonna yhteen partiotapahtumaan enemmän kuin tänä vuonna.)

Yhtä kaikki, lehden taittamisen voi hyvin tehdä välimatkan päästä, ja samalla tulee myös mukavalla tavalla säilytettyä kosketuspinta lippukunnan toimintaan ja pysyttyä jotakuinkin kärryillä siitä, mitä lippukunnassa tapahtuu. Sitä paitsi kaikista lehdentekoprosessin vaiheista nautin eniten nimenomaan taittamisesta. Joku voisi kutsua tätä ns. winwin -tilanteeksi.

Uskon, että erottamalla päätoimittajan ja taittajan hommat toisistaan voidaan saavuttaa tuoreempaa näkökulmaa, jolloin lehden taso toivottavasti kohenee entisestään ja tätä myötä myös lippukunnan toiminta kokonaisuudessaan paranee.

JOULU TULEE

– vaan tuleeko pukki?

Tilaamalla reippaan ja raittiin joulupukin Sinikotkilta varmistat lasten – ja mikä ettei aikuistenkin – jouluaaton kohokohdan onnistumisen ja tuet samalla turkulaista meripartiotoimintaa.

Pukkipalvelumme tavoitat helpoimmin osoitteesta: http://joulupukki.sinikotkat.fi

4

Onnittelut Iirolle valinnasta ja onnea matkaan! Saa soittaa ja kysyä rohkeasti apua, jos alkaa ahdistaa. Tai vaikka tulla käymään. Lupaan keittää kaffet.

Eero Ilvessalo Kotkansiiven väistyvä päätoimittaja

PS. Tärkeä ohje! Kun toimitatte toimitukselle kuvia, jotka haluatte painettavan lehteen, älkää lähettäkö niitä tekstitiedoston yhteydessä.

Lähettäkää kuvat erillisinä tiedostoina esim. sähköpostin liitteenä tai jaetun pilvikansion kautta.

Tällöin ne säilyttävät alkuperäisen laatunsa ja parhaimpia voi tarpeen tullen käyttää esim. koko aukeaman kuvina.

Lippukunnanjohtajan sana Kalenterivuosi alkaa olla lopuillaan, mutta toimintavuosi vasta puolessa välissä. Edellisestä Kotkansiivestä on vierähtänyt jo yli puoli vuotta ja paljon on tapahtunut sinä aikana. Tässä muutamia mainitakseni: Partioparaatin ryhtikilpailun voitto isojen poikalippukuntien sarjassa.

Akun Marssikannun voitte löytää Ritarisalin palkintokaapista perinteiseltä paikaltaan.

Theian vesillelasku. Pitkittyneen koneremontin ja muiden pienien takaiskujen jälkeen saatiin Theia laskettua ja siirto Heinänokkaan tapahtuikin yön pikkutunneilla, jotta vene saatiin saman vuorokauden puolella alkavaa viikonloppupurjehdusta varten valmiiksi.

Kesän leirit. Kesällä sudenpennut ja seikkailijat osallistuivat Framil -leirille Porissa ja vanhemmat lippukuntalaiset muutaman vuoden välein järjestettävälle Satahanka -meripartioleirille. Satahangalla iso osa lippukunnan vaeltajista ja aikuisista oli mukana järjestämässä kyseistä leiriä ja myös lippukunnan koko venekalusto oli mukana. Theia päällystöineen oli myös mukana Tasa-arvon nuotiolla -kampanjassa leirin aikana.

Kesän ja syksyn purjehdukset.

Theia on ollut ahkerasti liikkeellä koko kauden kelissä kuin kelissä ja päästiinpähän vaihteeksi vaihtamaan potkurikin kesken kauden.

Lippukunnan syysretki Syyssähellys.

Pitkästä aikaa järjestettiin lippukunnan yhteinen retki Paraisilla ja aurinkoinen syyssää oli puolellamme.

Partiotaitokisat.

Lippukunnan kisavenekunnat ovat niittäneet mainetta ja podiumsijoituksia niin Lounais-Suomen Partiopiirin kuin Suomen Partiolaisten partiotaitokisoissa. Esimerkiksi SP:n syys-SMkisoissa Telkkä voitti pronssia ja Wanhad Kotkad kultaa omissa sarjoissaan.

Lippukunnan perinteinen syyskisa Tuohitorvi järjestettiin ja voittajaksi selviytyi Telkkä-venekunta.

Lippukunnan samoaja- ja vaeltajatapahtuma Aquila I. Yhteensä kymmenkunta samoajaa ja vaeltajaa viettivät viikonlopun pyörän selässä erilaisten tehtävien parissa. Tapahtuman saldona oli mm. kaksi puhjennutta pyöränrengasta ja yksi hajonnut satula.

pukunnanjohtajan pestin tuomien haasteiden kanssa. Lippukunnan syyskokouksessa minut valittiin Sinikotkien lippukunnanjohtajaksi myös vuodelle 2019, joten ensi vuoteen lähdetään hieman varmemmalla otteella kuin vuosi sitten.

Kiitokset kaikilla Sinikotkille ja heidän huoltajilleen tämän vuoden toimintaan osallistumisesta. Tammikuussa nähdään taas!

Jouluisin partioterveisin,

Roosa Juup Turun Sinikotkien lippukunnanjohtaja

Ryhmien retket. Syksyn aikana ovat niin venekunnat kuin sudenpennut tehneet viikonloppuretkiä lähikunnissa.

Näiden lisäksi on tietysti ollut viikkotoimintaa koko syksyn, joka viikko tai joka toinen viikko ryhmästä riippuen. Paljon on siis tapahtunut ja toivottavasti kaikki ovat oppineet jotain uutta tämän syksyn aikana. Itsellekin tämä vuosi on ollut osittain jonkun verran opettelua lip-

5

Pääkirjoitukset

Sextantin johtajan tervehdys Taas kerran on vaiherikas purjehduskausi takana ja edessä on jokavuotinen huolto ja korjausjakso kuivalla maalla. Vene nostettiin lokakuun lopulla tuttuun ja turvalliseen halliin Pansioon, jossa se on levännyt jo useamman viime talven.

Kokonaisuutena purjehduskausi oli onnistunut muutamista takaiskuista huolimatta. Kauden aikana Theian kyytiin pääsi yhteensä 231 partiolaista monenlaisilla eri purjehduksilla. Edellisen talven huoltotöiden hieman venyttyä, jouduttiin osa kevään ilta- ja viikonloppupurjehduksista siirtämään kesäkuulle.

Tämä ei haitannut, sillä jokainen ryhmä pääsi lopulta kuitenkin purjehtimaan. Kesän pidemmillä purjehduksilla Theia kulki Ruotsin ja Viron kautta Loviisaan Satahankaleirille, jossa sen kyytiin pääsi purjehtimaan partiolaisia ympäri Suomea ja maailmaa. Kokonaisuudessaan kauden aikana Theialle kertyi yhteensä 2102 meripeninkulmaa, joka vastaa lähes Atlantin ylitystä.

Kesän aikana koulutusaluksen kääntölapapotkurin teho alkoi vähentyä ja huomattiinkin sukeltamalla, että se oli vioittunut. Vene nostettiinkin potkurinvaihtoa varten kertaalleen ylös kesken kauden. Onneksi näitä potkuriongelmia ollut aiemminkin, joten varapotkuri löytyi omasta takaa ja vaihto sujui varsin kivuttomasti ja vioittunut potkuri saatiin myöhemmin korjattua. Lisäksi muita propulsioon liittyviä ongelmia ilmeni kauden aikana, esimerkiksi kun Hankoon rantauduttaessa potkurinakselin ja koneen liitosholkki pääsi irtoamaan. Onneksi isommilta vahingoilta vältyttiin ja vika saatiin omin voimin korjattua. Kaiken kaikkiaan suuremmilta vahingoilta ja vaaratilanteilta kauden aikana vältyttiin ja vene kellui ainakin vielä nostoaamuna. Toivottavasti myös miehistöille jäi positiivinen mieli kaudesta.

ja se tullaan korjaamaan (Toivottavasti tällä kertaa kunnolla). Lisäksi erilaisia letkuja ja muita makea-, harmaa- ja mustavesijärjestelmien osia tullaan vaihtamaan, jotta niiden vedenpitävyys ja hygieenisyys saadaan varmistettua. Listalla on myös paljon muita töitä, ja niistä ja talkoista tullaan tiedottamaan talven aikana.

Lopuksi haluan kiittää kaikkia talkoisiin osallistuneita, päällystön jäseniä ja muita taustavaikuttajia, jotka mahdollistivat tämän upean purjehduskauden. Mukavaa joulunodotusta!

Konsta Grönberg Meripartio-osasto Sextantin johtaja

Talven aikana tullaan tekemään normaaleiden huoltotöiden lisäksi paljon. Kulkuluukku vuotaa edelleen

Uutena vuotena räjähtää!

Hanki (ei se lumi) vuodenvaihteen ilotulitteet TSK:n rakettimyynnistä!

Myyntipisteet ja myyntiajat ilmoitetaan erikseen! Pysy kuulolla!

6

SINIKOTKIEN JA NUOTIOTYTTÖJEN YHTEINEN TALVILEIRI

KOILLISVÄYLÄ 16.-19.2.2019 NAUVOSSA

LEIRI ON TARKOITETTU VENEKUNTALAISILLE JA SITÄ VANHEMMILLE PARTIOLAISILLE. ILMOITTAUTUMINEN KUKSASSA: kuksaan.fi/24074 VIIMEINEN ILMOITTAUTUMISPÄIVÄ ON 31.1.2019. TÄMÄN JÄLKEEN ILMOITTAUTUMINEN ON SITOVA.

YHTEYSHENKILÖT: TSK

NT

JUHO HÄNTI juho.hanti@sinikotkat.fi

LOTTA LEHTONEN lotta.lehtonen22@gmail.com

ROOSA JUUP roosa.juup@sinikotkat.fi

ALISA VAHALA alisa.vahala@gmail.com STINA PUOLAKANAHO stina.puolakanaho@gmail.com

7

Huippujutut

8

9

Huippujutut Ilmari Koppinen

100-vuotias sinikotka tiomuseon uusi vetäjä Nina ”Niilo” Hännikäinen nappasi heti tuosta kiinni ja kysyi, että voisitko tulla kertomaan partiomuistelmiasi. Herra oli valmis kuin partiopoika.

Suomen Partiomuseo tuolla linjaautoaseman lähellä on pyrkinyt järjestämään partioon liittyviä yleisesityksiä aina, kun sopiva partiolainen ja aihe löytyy. Partiomuseota pyörittävän yhdistyksen vuosikokouksissa ei virallisten kokousten tapaan ole koskaan ollut mitään yleisömenestystä, mutta jo vuosia eräs herra on uskollisesti niihin osallistunut. Hän on tullut linja-autolla Salosta asti museolle kuulemaan toimintakertomukset ja tilinpäätökset. Viime kerralla tuli jutellessa ilmi, että hänellä on täydet 100 vuotta täynnä. Par-

Niinpä Ilmari ”Ipu” Koppinen oli syyskuun lopulla taas museolla ja aloitti muistelut keisarivallan ajalta.

Hän itse syntyi Suomen ensimmäisenä itsenäisyysvuoden aikana 1918 ja joutui heti kapaloikäisenä historian heittelemäksi Raumalta veljessodan alta. Jo 12-vuotiaana hän oli täysorpona veljensä kanssa eri perheissä kasvatettavina, mutta eräänlainen koti löytyi partiosta, Rauman Sinermoista. Matikan opinnot alkoivat Turussa 1938 ja ura jatkui merisuojeluskunnassa. Partioura jatkui juuri perustetussa lippukunnassa, Turun Sinikotkissa, rahastonhoitajana ja apulaisjohtajana. Hän siis tunsi ensimmäisen lippukunnanjohtajamme Unto Mätön, josta on ollut kovin vähän tietoja. Aikoinaan Sinikotkien juhlavuonna yritettiin löytää tietoja ensimmäisestä johtajastamme, mutta kukaan ei tiennyt silloin mitään. Ipu muisti Mätön silloisen osoitteen, Läntinenkatu 20 ja kertoi hänen olleen hammasteknikko Salossa. Tosin vieläkään ei tiedetä edes Mätön hautapaikkaa.

Talvisota alkoi 1939, partio piti jättää ja varusmies Koppinen joutui ensin Laatokalle, myöhemmin Hankoon ja Helsinkiin ja moneen muuhun paikkaan. Ipu on ollut rannikkolinnakkeen päällikkönä ja sittemmin kaukopartioryhmässä torjumassa hyökkääjää Muurmannin radalla.

Rauhan aikana hän valmistui geodeetiksi ja toimi pitkään Salon kaupungingeodeettina.

Teknillisessä korkeakoulussa hän oli maanmittausosaston apulaisprofessorina.

Hän on aina ollut terveiden elämäntapojen puolestapuhuja. Ipu on seniori-ikäisten monikymmenkertainen yleisurheilun mitalien, jopa maailmanmestaruuksien, saavuttaja.

Tarkemmin laskien palkintoja on liki 1600. Yksi maailmanmestaruus on yhä voimassa: 300 metrin aitajuoksussa sarjassa M90. Hän on nyt päättämässä kilpailu-uraansa, mutta liikkuminen ei lopu, sillä polkupyörä on ahkerassa käytössä. Siinä on mies, joka kulkee tänäkin päivänä ryhdikkäänä suomalaisena, jolta me voimme oppia yhä.

Esitys kesti noin tunnin ja se ikuistettiin videolle, jota voi katsella museolla. Lisää tietoa Ipusta, kirjoituksia ja videoita, löytyy netistä.

Matti Helanko

10

< Vänrikki Koppinen muistelmateoksensa kannessa. ^ ”Ipu” kuvassa toinen oikealta.

Tilaisuudessa Sinikotkia edusti myös Matti Helanko, Rainer Helenius, Olli Saarinen, Seppo Louhi ja Joni Holmroos. > Partiojohtajan valtakirjan valokuva vuodelta 1938. Lähde: Ipun oma aineisto.

Edellinen aukeama: Valokuva vuodelta 1938, jolloin Sinikotkat sai ensimmäisen lippunsa. Ipu on yksi rivistössä.

11

Huippujutut

Kuka oli Lasse Larinkorpi?

Kunstenniemen Lipin mökki ja Lasse Larinkorven testamenttirahasto ovat molemmat nimetty saman henkilön mukaan, mutta kuka oli Lasse ”Lipi” Larinkorpi?

Lasse oli Turun Tuomikirkkoseurakunnan pitkäaikainen poikatyönohjaaja sekä Sinikotkien kautta aikojen pitkäaikaisin lippukunnanjohtaja (1952 - 1972). Näin ollen hänen vaikutuksensa lippukuntamme kehityskaareen on ollut huomattava. Hänen lippukunnanjohtajakauteensa ajoittuu mm. Sextantin eli lippukunnan meripartio-osaston perustaminen, mitä Lasse oli omalta osaltaan myötävaikuttamassa ja tukemassa. Niihin aikoihin kun Lasse toimi lippukunnanjohtajana oli lippukuntamme toiminta paljon nykyistä tiiviimmin nivoutunut Tuomikirkkoseurakunnan poikatyöhön ja näin ollen oli luonnollista että poikatyönohjaaja toimi myös lippukunnanjohtajana.

Lisäksi toisin kuin nykyään, poikatyönohjaaja oli kaikki toimintaviikon illat paikalla kolotiloissa eli hyvin tiiviisti läsnä myös lippukunnan jokapäiväisessä toiminnassa.

Sinikotkilla ja muulla Tuomiokirkkoseurakunnan poikatyöllä oli hyvin suuri merkitys Lassen ja hänen vaimonsa Anjan elämässä.

Koska pariskunnalla ei ollut omia lapsia niin he pitivät Sinikotkia

12

lähes kuin omina lapsinaan. Sinikotkat järjestivät ensimmäiset retkensä Rymättylän Kunstenniemessä 1950-luvun lopussa ja Sinikotkien Pappakerhon toimesta Kunsteniin rakennettiin oma Eräkämppä 1961.

Lasse oli alusta asti mukana Pappakerhon toiminnassa ja myötävaikuttamassa Eräkämpän rakentamiseen sekä Kunstenniemen kehittymiseen Sinikotkien pääretkialueeksi. Myöhemmin Eräkämpän ympärille kasvoi vähitellen Turun seurakuntien Kunstenniemen leirikeskus.

Lasse ja Anja rakensivat myös oman mökkinsä Kunstenniemen yhteyteen ja siksi he olivat vakiovieraita monilla Sinikotkien Kunsteniin suuntautuvilla retkillä ja leireillä myös Lassen lippukunnanjohtajakauden ja myöhemmin eläköitymisen jälkeen. Vuonna 1993 ikääntyvät Lasse ja Anja päättivät lahjoittaa mökkinsä Turun Seurakunnille sillä edellytyksellä, että mökin käyttöoikeus annetaan Sinikotkille 25 vuoden ajaksi. Tästä lähtien Kunstenniemen Lipin mökki on ollut Sinikotkien aktiivisessa retkikäytössä. 25 vuoden määräaika on siis päättymässä tämän vuoden lopussa, mutta käyttöoikeutta ollaan jatkamassa kahdellakymmenelläviidellä vuodella eli vuoden 2043 loppuun.

Asia on menossa Turun Seurakuntien kirkkoneuvostoon päätettäväksi

13.12. Erona uudessa käyttöoikeudessa on se, että Turun Sinikotkat majan haltijana, sitoutuu mahdollistamaan majan käytön myös muille partiolaisille. Sinikotkat siis hallinnoivat mökin käyttöä jatkossakin ja omalla toiminnallamme on etuoikeus mökin käytössä. Lassen henki siis vaikuttaa ja hänen nimensä elää edelleen monin tavoin lippukunnassamme.

Lasse Larinkorven testamenttirahasto Lippukunta on saanut huomattavan testamenttilahjoituksen Lasse ja Anja Larinkorven kuolinpesästä.

Lahjoitus on rahastoitu testamentin mukaisesti ja rahaston tuottoja tullaan käyttämään Sinikotkien toiminnan tukemiseen. Osana Turun Sinikotkia toimivan Lasse Larinkorven testamenttirahaston säännöt vahvistettiin lippukunnan sääntömääräisessä syyskokouksessa 9.11.2018 ja rahastoa hallinnoi johtokunta, minkä muodostavat Eero Haapakangas, Kaj Jansson ja Teuvo Rantala sekä yksi lippukunnan hallituksen kalenterivuosittain asettama henkilö.

Juha Lehtonen Turun Sinikotkien hallituksen puheenjohtaja

13

Huippujutut

Turvallisen jollailun ABC Jollailu eli pienvenepurjehdus on mukavaa vaihtelua isommilla veneillä purjehtimiselle. Lippukuntamme omistaa kaksi Still 525-jollaa nimeltään Oceanos ja Tethys, joten jollailumahdollisuudet ovat suhteellisen hyvät. Jollien kanssa toimittaessa aina kuitenkin sattuu ja tapahtuu, joten on tärkeää muistaa muutamia turvallisuusseikkoja.

pyytää lupa turvaveneen käyttöön.

Turvaveneen kuljettajaksi voi myös pyytää jonkun vanhemman johtajan, jos ei itse ole saanut koulutusta sen käyttöön. Turvaveneessä olevilla henkilöillä voi olla matkapuhelimet ilman suurta pelkoa niiden kastumisesta, ja siellä voi myös pitää vaihtomiehistöä jollaan jos jollailijoita on liikaa.

Varustus: Jollailijan tärkein varuste on sopivat pelastusliivit. Jollan kaatuminen ja veden varaan joutuminen ei ole tavatonta, joten pelastusliivien lisäksi huomiota tulee kiinnittää myös sopivaan vaatetukseen. Varsinkin kylmempien vesien aikaan esimerkiksi märkäpuku voi olla sopivan lämmin asuste.

Lyhyesti: – muista aina pyytää käyttöösi turvavene jollien tueksi – ilmoita aikeistasi ennen kuin lähdet vesille

Näitä ei välttämättä kannata ottaa: – partiohuivi, se voi takertua veneen osiin – kännykkä tai muu vedelle herkkä elektroniikka, nämä menevät kastuessaan yleensä lopullisesti rikki Turvallisuus: Ennen jollailun aloittamista on tärkeää ilmoittaa johtajistolle aikeista ja

14

Sään merkitys: Pieneen jollaan tuuli ja aallot vaikuttavat paljon voimakkaammin kuin suureen purjeveneeseen. Jollailuun sopiva tuuli on jo 1-4 m/s. Tätä kovemmissa tuulissa aallot alkavat kasvaa ja jollassa tarvitsee siirtää paljon painoa laidalle, jotta se ei kaatuisi. Muista siis aina tarkistaa sääennuste ennen vesille lähtöä.

Niilo Korhonen & Nikolai Harjulehto

^ Esimerkki sopivan kokoluokan turvaveneestä. Käyttöluvista pyydetään ottamaan yhteys J. Häntiin.

Kuva: Ilvessalo

> Mallikelpoista jollailua vuoden 2015 jollaretkeltä.

> Joukolla jollailu on mukavampaa! Taitotason karttuessa jollilla voi tehdä myös pidempiä, yön yli kestäviä retkiä. Kuva: Ilvessalo

>> Kirjoittajien esimerkki turvallisesta jollailusta.

Kuva: Jaana Seikkula

Seuraava aukeama: Kesän huumaa Satahanka-leirin jollapisteellä. Sinikotkien Still 525 -jolla kuvassa keskellä.

Kuva: Meri Malmari

15

Huippujutut

16

17

Menneet tapahtumat

Framil Poris Kesäkuun alussa järjestettiin Porissa Lounais-Suomen partiopiirin viikonlopun mittainen tapahtuma Framil. Sinikotkista Framille lähti viisikymmenpäinen joukko.

Sudenpennuille ja seikkailijoille tapahtuma oli partiokesän kohokohta, mukana oli myös tarpojia, sisuja ja samoaja.

Framilla juhlittiin 10-vuotiasta partiopiiriä sekä päättyvää Yhteiseen partioon -hanketta. Tapahtumapaikkana oli Porin keskustan vieressä sijaitseva Kirjurinluoto. Siellä majoituttiin puolustusvoimien puolijoukkueteltoissa, syötiin tapahtuman keittiöllä ja osallistuttiin ohjelmaan.

Perjantaina olimme ensimmäisinä tapahtumapaikalla ja pääsimme pystyttämään telttoja ja osallistumaan perjantain vaihtoehtoisiin toimintapisteisiin. Temmelsimme sekä sisä- että ulkoleikkipuistossa, hurjastelimme polkuautoilla liikennepuistossa ja lauloimme yhteislauluja.

Lauantain ja sunnuntain ohjelmapisteet oli rakennettu elementtien ympärille. Osallistuimme siis vesi-, ilma- ja maaohjelmaan. Jokaiselle ikäkaudelle oli teeman ympäriltä omaa ohjelmaa. Niinpä vesiohjelmassa sudenpentujen maalatessa majakoita ja seikkailjoiden puhdistaessa vettä, tarpojat pääsivät öljyntorjuntaharjoitukseen.

18

Ilmaohjelmassa sudenpennut ja seikkailijat pääsivät lennättämään lennokkeja, tutustumaan kuumailmapalloon, sääpalloihin ja tähtitaivaaseen. Vanhemmat ikäkaudet pääsivät ilmaohjelmassa lentokentälle.

Maaohjelma olisi ainakin seikkailijoiden osalta voitu nimetä myös tuliohjelmaksi. Ohjelmapisteessä oli nimittäin ruiskusankoja, savusukellusta, palovammojen hoitamista ja paloautoon tutustumista. Sudenpennut pääsivät maaohjelmassa tutustumaan karttaan ja etsimään rasteja sekä kulkemaan erilaisia pintoja pitkin paljain jaloin. Kaikki pääsivät myös askartelemaan Framil-taskulamppuavaimenperän.

Sunnuntai alkoi telttojen purkamisella ja pakkaamisella. Tämän jälkeen tarpojat ja sitä vanhemmat lähtivät Porin keskustaan yhteistyötorille sudenpentujen ja seikkailijoiden jäädessä Kirjurinluodolle.

Kirjurinluodolla oli ensin vuorossa kädentaitoja, kun sudenpennut askartelivat helistimet ja seikkailijat renkaan heitto -pelin. Tämän jälkeen aamupäivän ajanvietteeksi valikoitui jättiläissaippuakuplat.

Seikkailijat ja sudenpennut pääsivät lutraamaan saippuakuplanesteellä ja juoksemaan kilpaa pois leijuvien saippuakuplien kanssa.

Kuvat: Meri Malmari

Yhteistyötorilla Porin torilla tapahtuman yhteistyökumppanit esittelivät toimintaansa. Torilla käytiin myös Rauhanpaneeli, jossa olivat keskustelemassa Pekka Haavisto (Euroopan rauhaninstituutin puheenjohtaja), Helena Ranta (Naiset, rauha ja turvallisuus -verkoston puheenjohtaja), Anne Meskanen (Ulkoministeriön tasa-arvosuurlähettiläs) ja Riikka Marjamäki (presidentti Ahtisaaren toimiston johtaja).

Framilin päätösjuhlaan kokoontuivat kaikki tapahtuman osallistujat, ja siellä viihdytti (tai tylsistytti) laulaja Kasmir.

Kotimatkalle saimme mukaan eväspussit, ja matkalla bussissa oli tapahtumarikkaan viikonlopun jäljiltä varsin hiljaista.

Meri Malmari on Turun Sinikotkien jäsensihteeri ja sudenpentujohtaja

KUVA: MARI HARKKE

19

Menneet tapahtumat

Kurnunkierros XXXII Kurnunkierros, sisupartiolaisten partiotaitokilpailu, kisattiin tänä vuonna 32. kerran 12.5.2018. Kilpailupaikkana toimi kesäisen aurinkoinen Rauman keskusta, jossa yhteensä kahdeksan joukkuetta mitteli palkintopokaalin voitosta merihenkisillä rasteilla. Joukkueet pääsivät kokeilemaan taitojaan muiden muassa pienoismallilautan rakennuksessa, merkimerkkiradalla sekä lintu- ja kalalajien tunnistamisessa.

Lisäksi useissa tehtävissä vaadittiin saumatonta yhteispeliä joukkueen jäsenten kesken.

Mustekalat kiikaroimassa merilintuja

20

Kurnunkierroksen voittajaksi selviytyi Rapu-joukkue Turun Sinikotkista. Toiseksi tuli Satakielet-joukkue Mietoisten Kolopuutinteistä, ja kolmanneksi sijoittui Menninkäisetjoukkue Marjatat ja Mikon Pojat -lippukunnasta. Kurnunkierroksessa jaetaan vuosittain myös Tsempparipalkinto, jonka luovuttaa Pyhän Yrjänän Partiokilta sellaiselle joukkueelle, joka on kilpailussa osoittanut erityistä tsempparihenkeä.

Tänä vuonna Tsempparipalkinnon ansaitsi Pupujussit-ryhmä Auran Eräkurjista.

Pienellä otoksella tehdyn kyselytutkimuksen mukaan Kurnunkierroksessa kivointa oli ”kaikki”.

Erityiskiitosta saivat merilintujen tunnistusrasti, koska ”lintuja oli hauska katsella kiikareilla”, sekä kalojentunnistusrasti, koska ”ne oli niin helppoja”. Maalissa tarjoiltu ruoka maistui kaikille, ja erityisesti kakkukahvit olivat monen mieleen.

Vilja Parkkunen on TSK:n sisarlippukunta Nuotiotyttöjen lippukunnanjohtaja

Mustekalat rakentamassa lauttaa

Mustekalat testaamassa lauttaa

Kaikki kilpailijat koolla. Kuva: Vilja Parkkunen

Kurnunkierroksen voittajaksi selviytyi sinikotkien Rapu-joukkue! Kuva: Mauno Kuisma

21

Menneet tapahtumat

Syyssähellys 2018

Lippukunnanjohtaja pitää alkupuhetta. Kuvat: Meri Malmari ”Lepotuolin” testausta Lippukunnan syysretki Syyssähellys järjestettiin 6.10.2018 aurinkoisessa säässä Paraisilla Aurinkovuoressa. Paikalla oli lähemmäs 80 sinikotkaa ja olipa mukana muutama huoltajakin. Tapahtumaan oli yhdistetty käytännössä kaksi eri tapahtumaa, sillä koulutusaluksemme Theia vietti päivän Paraisten vierasvenesatamassa ja Theian miehistö tuli retken ajaksi rastimiehiksi.

Päivän ohjelma koostui erilaisista rastitehtävistä, joissa päästiin opettelemaan maamerkkejä, teltan pystytystä ja köytöksiä sekä tehtiin ns. ”roikotinklipsit”, joilla voi kiinnittää esim. juomapullon rinkkaan roikkumaan.

22

Viimeisenä vuorossa oli Skagenin Aarre -yhteispeli. Pelaajien piti ansaita rahaa, jotta pystyi ostamaan vihjeitä aarteen sijainnista haamuilta. Paikalla oli myös rosvo, joka kovasti koitti juosta aarteenetsijöitä kiinni ja ryöstää heidät. Ensimmäisessä pelissä aarre löytyi hyvän etsinnän tuloksena, mutta toisessa pelissä aarteen piilottaja sai itse mennä hakemaan aarteen takaisin.

Päivä päättyi perinteiseen sisaruspiiriin, jonka jälkeen väsyneet, mutta nähtävästi iloiset sinikotkat siirtyivät bussikuljetuksella takaisin Turkuun.

Roosa Juup Turun Sinikotkien lippukunnanjohtaja Pojat maamerkkiradalla Aleksi suorittamassa mielipahettaan eli keittämässä koko jengille hernekeittoa.

"Roikotinklipsin" solmujen tekemistä

23

Menneet tapahtumat

Kesän matkapurjehdukset Heinäkuun puolessa välissä alkoi matka kohti Satahankaa. Hieman kiertäen tosin, suorin reitti Loviisaan kun ei kulje Tukholman ja Tallinnan kautta. Kuumana kesäpäivänä lastattiin vene täyteen miehistöä, ruokatarvikkeita ja vettä. Jälleen oli mukana kuukauden vaatteet ja varusteet niin merelle kuin leirillekin.

Ensimmäisenä leginä Heinänokasta starttasi Saaristomeripurjehdus.

Ilma oli sangen tyyni eikä kevyt tuuli antanut huimia vauhteja, mutta merelle pääsemisestä nautti itse kukin. Koska matka ei purjein taittunut joutuisasti, päätimme mennä Lahjasaareen lämmittämään saunaa ja mahdollisesti jatkaa matkaa illalla.

Tuuliennuste kuitenkin lupasi täysin tuuletonta yötä, joten jäimme hyttysten kiusattavaksi Lahjasaaren laituriin ensimmäiseksi yöksi.

Toinen päivä oli tuulisempi ja Theia kulki purjein kohti Utötä ja Jurmoa.

Vielä ei ollut päätetty kumpaan yöksi rantaudutaan. Koska Jurmossa ei ollut aikaisemmin oltu, rantauduimme sen laituriin toisen veneen kylkeen illaksi. Koko miehistö kirmasi saaren itäkärkeen ihmettelemään hiekkasärkkämäistä muodostelmaa ja uimaan. Takaisin alukselle tulikin jo kiire, kun yötä vasten lähtiessämme irrotimme köydet ja suuntasimme auringonlaskuun.

Keli oli upea; veden pinta oli tyyni, ilma lämmin ja aurinko laskemassa

24

horisonttiin, mutta silti tuuli kuljetti meitä lähes kahdeksan solmun vauhtia kohti länttä. Vauhdin näki vain nopeusmittarista, muuten oli perin rauhallista. Vastaavaa ei ollut ennen koettu. Lopulta tuuli tyyntyi yöllä ja jäimme väylän sivuun ankkuriin aamua odottamaan.

nauttimaan mm. laivan buffetista ja kotimatkasta Viking Gracen kuljettaessa heitä kohti Turkua. Uusi miehistö taas sai nauttia aamupäivän Amorellan palveluista ja iltapäivän Maarianhaminan ihmeistä. Päivän aikana suoritettiin valmisteluja Rannikkopurjehdukselle, kuten kauppareissu.

Aamulla heräsimme ankkurista keskeltä ei-mitään, nostimme ankkurin ja jatkoimme matkaa purjein. Päivän määränpääksi valikoitui Kökarin Sandvik, johon päästiin suhteellisen nopeasti ja jäi aikaa nauttia uimarannasta sekä saaren palveluista, joihin lukeutuvaan kauppaan osa miehistöstä pyöräili. Uimarannalla polskittiin moneen kertaan ja snorklaaminenkin sujui osalta. Auringon painuessa mailleen kävimme nukkumaan yhä samassa laiturissa kelluen.

Syötyämme tukevan aamupalan suuntasimme ulos Sandvikin suojaisasta lahdesta, nostimme purjeet ja lähdimme seilaamaan kohti Maarianhaminaa, joka oli Saaristomeripurjehduksen viimeinen satama.

Päivän aikana ulkoilutettiin sekä spinnua että genaakkeria tuulikulman vaihdellessa. Loppupäivästä tuuli taas tyyntyi ja jouduimme konettamaan satamaan saakka. Tiedossa oli paikan etsiminen hyvin täydestä länsisatamasta ja lopulta paikan löydyttyä lettuillallinen.

Toinen legi eli Rannikkopurjehdus lähti Maarianhaminasta suoraan Ahvenanmerelle kohti Tukholmaa.

Aamulla avomerelle päästyämme totesimme harmaavesipumpun sähkömoottorin olevan sökö ja jouduimme kehittelemään korvaavia järjestelmiä lavuaarien tyhjennykseen. Illalla päästiin Tjärvenin ohi ja sisään Tukholman saaristoon, mutta matkaa Vaxholmiin oli yhä. Yö meni eri loistoja tunnistellessa, Ruotsissa niitä riittää.

Vanha miehistö nautti aamupäivästä Maarianhaminassa ja siirtyi päivällä

Aamuyöstä saavuimme Vaxholmin aallonmurtajan suojiin ihmettelemään Suomessa harvinaista kiinnittäytymistapaa. Juttelimme hetken naapuriveneen ulkona nukkuvan miehen kanssa, joka viritteli sitloodansa päälle katosta sateen takia.

Ehdimme vielä nukkua muutaman tunnin ennen päivän käynnistymistä ja aamulla säntäsimme heti paikalliseen veneilytarvikeliikkeeseen etsimään uutta harmaavesipumppua.

Ikäväksemme sellaista emme löytäneet, mutta myöhemmin päivällä saimme naapurisaaren venetarvikeliikkeestä uuden pumpun. Ilta-

päivä meni kaupunkiin tutustuessa ja Googlea ahkerasti käyttäessä kun selvitimme, mistä Tukholmassa saisi sunnuntaisin harmaavesijärjestelmäämme sopivaa letkua. Totesimme tilanteen helpoimmaksi ratkaisuksi käydä jälleen Vaxholmin venetarvikeliikkeessä, joka aukesi vasta seuraavana aamuna.

Ostettuamme letkua oli aika purjehtia Tukholmaan. Theia kryssi Tukholman saariston vilkkaassa liikenteessä samalla kun sisällä saatiin harmaavesipumppu vaihdettua.

Pumpun vaihtamiseen meni siis kaksi vuorokautta, vaikka ulkomailla oltiinkin. Tukholmassa kiinnityimme Wasahamniin ja siirryimme pizzeriaan nauttimaan paikallista erikoisuutta, banaanipizzaa.

Myös ruokavarastot täytettiin suurkaupungin antimista. Reippaina suomalaisina vuokrasimme sataman tynnyrisaunalautan ja ahdoimme koko miehistön pieneen saunaan.

Uimassakin käytiin, vaikka viereisen talon ruskeaa vettä mereen laskeva putki epäilyttikin.

Tukholman Wasahamnista irrottauduttua keula kääntyi kohti Svenska Utötä, Suomen ulkosaaremme kaimaa. Päivän aikana päästiin reipastakin vauhtia, alitettiin silta 22 metriä korkean maston kanssa ja ajettiin kapeaa kanavaa mökkirantojen välissä. Iltapäivällä ehdittiin käydä uimassa Svenska Utön hiekkarannalla ja pelaamassa minigolfia paikallisella radalla.

Aurinkoinen päivä valkeni Svenska Utön jälkeen. Ensimmäinen vahti aloitti kannen pesulla ja toinen pääsi nostamaan spinnun upealle myötätuulipätkälle. Somekuvia räpsittiin sinisen kotkan lentäessä spinaakkerissamme. Valitettavasti tuuli tilttasi saarten välissä ja spinnu jouduttiin laskemaan, mutta myöhemmin päivällä purjehdittiin genaakkerilla upeasti monen veneen ohi samalla suoralla. Kuuma kesä näkyi metsäpalon muodossa hieman kauempana. Kohteena oli tällä kertaa Sandhamn, purjehduksen Mekka kipparimme sanoin. Suureen satamaan saapuessamme ymmärsimme

tämän. Veneitä oli monta täpötäyttä laituria ja eri maiden liput liehuivat veneiden perässä. Jälleen oli uimisen paikka, kun vaelsimme saaren toiselle puolelle uimarannalle nauttimaan lämpimästä päivästä. Illalla ruokavaroja jälleen täydennettiin Sandhamnin pienestä kaupasta.

Seuraavana päivä oli pitkä. Lähtö oli aikaisin aamulla ja Almagrundetin ohi päästyämme voitiin ajaa 100 merimailia samaa suuntaa, kohti Örön sisääntuloa. Aluksi tuuli oli reipasta, mutta päivän edetessä se tyyntyi. Tyynellä avomerellä olisi ollut ihanaa pitää uimatauko, mutta paksut sinilevälautat estivät sen.

Hauskaa pidettiin siis pääasiassa veneen laitojen sisäpuolella. Ruotsin meripelastuskeskus pyysi meitä pitämään silmämme auki merihätäisen purjeveneen varalta, mutta horisontissakaan emme sitä nähneet. Suomen leijonan tienoilla oli alotettava konetus, jotta aikataulu pitäisi. Yöllä ihmeteltiin laivojen valoja ja jälleen purjehdittiin. Pian oli kuitenkin purjeet jälleen laskettava tuulen tyyntyessä.

Kuvat: Aukusti Korhonen

25

Menneet tapahtumat Aamulla olimme rantautuneet Kasnäsiin. Tiedossa oli viimeinen miehistönvaihto ennen Satahankaa.

Vanha miehistö ehti vielä uida rannalla, kunnes uusi miehistö saapui.

Tällä kertaa mukana oli myös kaksi vahvistusta Aurantytöistä. Kolmas legi Siirtopurjehdus lähti iltapäivällä kohti Hankoa ja ulosmenoa. Illalla päästiin Hangon tienoille ja yöllä ulos avomerelle, suuntana Tallinna.

Siirtopurjehduksen toinen päivä valkeni merellä kryssiessämme kohti Tallinnaa. Vanhoista ruokalajeista koottiin maukkaita herkkuleipiä, joiden voimalla miehistömme jaksoi Piritan venesatamaan. Piritaan veneelle tilasimme pizzaa ja iltapäivällä rentouduimme lähiympäristössä.

Seuraavana päivänä kävimme Tallink Spassa polskimassa ja saunomassa. Tarkoituksenamme oli pelata rantalentopalloturnaus läheisellä uimarannalla, mutta kaikki kentät olivat varattuja. Tallink Span jälkeen lastasimme veneeseen jälleen ruokaa ja suuntasimme iltapäivällä takaisin merelle. Tiedossa oli reipasta itätuulta, joka nostikin yöllä reippaan aallokon Suomenlahdelle.

Jouduimme kryssimään kohti Loviisaa, joten vasta-aalto keinutti venettä reippaasti.

Aamu valkeni Suomen puolella ja pian päästiin saariston suojaan, pois höykytyksestä. Alkuperäinen tarkoituksemme mennä suoraan Satahangan laituriin epäonnistui, sillä laituriin ei saanut kiinnittäytyä kovan itätuulen vallitessa. Jouduimme suojasatamaan odottamaan kelin laantumista yhdessä muutaman muun

partioveneen kanssa. Vietimme yön suojasatamassa leväten ja pääsimme seuraavana aamuna Satahangan laituriin ja leirille.

Satahangan jälkeen koitti vielä Paluupurjehdus, sillä vene piti saada takaisin Turkuun ennen lomien loppumista. Köydet päästiin irrottamaan puoliltapäivin ja illaksi siirryttiin Sandholmsuddeniin niin ikään muutaman muun partioveneen tavoin. Ilta meni minigolfia pelatessa, sillä saunaa ei ikäväksemme ollut tarjolla. Onneksi leirillä oli ollut hyvä sauna.

Sandholmsuddenista Paluupurjehdus jatkui kohti Helsinkiä ja Suomenlinnaa. Tuuli oli kohtalaista ja iltapäivällä voimistui oikein reippaaksikin. Satahangalta mukaan tullut Perseus jännitti jo hieman perässä (ks. Kotkansiipi 2/2016, Perseuksen harharetket). Saarten suojaan päästiin kuitenkin nopeasti ja määränpää Suomenlinnakin saavutettiin ajoissa.

Illaksi jäi aikaa käydä Helsinkitourilla Perseuksen kanssa sekä saunoa. Suomenlinnaankin oli moni partiovene Satahangalta päätynyt.

Helsingissä miehistön kokoonpano muuttui, kun mm. allekirjoittanut poistui alukselta. Theia kuitenkin jatkoi matkaansa Hangon ja Högsåran kautta Heinänokan kotilaituriin.

Ensi kesää odotellessa kiitän jokaista mukana ollutta hienosta reissusta!

Aukusti Korhonen innokas purjehtija ja Tiira-venekunnan VJ Kuvat: Aukusti Korhonen

26

27

Menneet tapahtumat

28

KUVA: MERI MALMARI

29

Menneet tapahtumat

Satahanka XIII

vaeltajan näkökulmasta

Edellisellä Satahangalla olin nuori tarpoja ja koin, etten sen ikäisenä saanut yhteisöllisestä meripartioleiristä kaikkea irti. Niinpä odotin innolla kesän Satahankaa, jonne pestauduin hommiin jo ennen leirin ilmoittautumista. Seilattuani kesän Theialla ristiin rastiin päädyin Tallinna-Satahanka pätkän reippaiden tuulien ja aaltojen jälkeen Loviisan saaristoon. Aluksi jouduimme yöksi suojasatamaan, sillä kova itätuuli hankaloitti Satahangan sataman käyttöä. Kun vihdoin lähestyimme Satahangan laituria, löysimme sattumalta sataman käyttämän VHFkanavan Instagramista ja näin tulimme ohjatuksi oikealle paikalle.

Pääsimmepä jopa Loviisan Sanomiin. Sitten alkoikin leirin rakentaminen ja ohjelmien toteutus.

Toimin Satahangalla meripelastusohjelmapisteen tekijänä. Jo alusta alkaen oli selvää mihin tahdon pestiin ja niin vuoden alussa löysin itseni Satahangan meripelastusohjelmapisteen Whatsapp-ryhmästä.

Alkuvuodesta pestiin kuului muutama kokous ja aktiivista suunnittelua netin välityksellä. Rekrysin mukaan myös muutaman kaverini muista lippukunnista ja kokonaisuudessaan tiimiksi muodostui kymmenen ihmisen joukko, joka ohjelmapisteen myöskin toteutti.

Koska meri on jokaisen meripartiolaisen mielessä, ilmoitin itseni halukkaaksi suunnittelemaan rantaviivan merenpuoleista osuutta.

Lopulta hommakseni muodostuikin pulikointi yhdessä leiriläisten kanssa ja pelastuslautan esittely vedessä.

Yhdessä muiden vesipuolen tekijöiden kanssa hoidimme meressä tapahtuvan ohjelman suunnittelun, rakennuksen ja koulutuksellisen toteutuksen. Meripelastusohjelmapiste oli mainio paikka olla pestissä kiinnostavien asioiden parissa.

Vaeltajana oli leirillä vapaa liikkumaan niin leirialueella kuin sen ulkopuolellakin kelloa katsomatta.

Johtajakahvila Yönsilmä tuli tutuksi jokailtaisista pubivisoista ja herkullisesta ruuasta. Voittipa sekalainen joukkueemme pubivisan lopputuloksista pussillisen mainoskarkkeja, joita yöllä tarjosimme vastaantulijoille. Kaikin puolin leirillä oli mukava olla, sillä tuttuja löytyi joka toisen nurkan takaa ja erilaiset reissut laajensivat viikon toimintaympäristöä. Vaeltajaohjelmasta tuli testattua pakohuone sekä iltapurjehdus.

syrjäytymistä ehkäisevä kampanja.

Theialla otettiin kuvia, päivitettiin somea ja keskusteltiin omista partiotaustoista. Kevyessä tuulessa keskityttiin enemmän kuvaamiseen kuin purjehtimiseen, mutta yhtä kaikki päivä oli hieno.

Leirille tullessani luulin poistuvani alueelta bussilla, mutta löysinkin itseni Theian kannelta irrottamasta köysiä ja niin matkasin purjehtien aina Helsinkiin saakka. Seuraavaa Satahankaa odotellessa kehotan muitakin kiinnostumaan meripartioleireistä ja antamaan niille mahdollisuuden. Harvemmin samaan paikkaan on kokoontuneena tuhansia meripartiolaisia ja kymmeniä veneitä.

Aukusti Korhonen totisesti innokas purjehtija ja Tiira-venekunnan VJ

Viimeinen kokonainen leiripäivä koostui osaltani purjehduksesta Riku Rantalan ja hänen tiiminsä kanssa. Purjehdus oli osa #tasaarvonnuotiolla-kampanjaa, joka on Kuvat: Aukusti Korhonen

30

KUVA: MERI MALMARI

31

Menneet tapahtumat

32

KUVAT: MERI MALMARI

Mailitilastot

Mailitilasto 2018 Top60 totisesti...

1.

2.

3.

4.

5.

6.

7.

8.

9.

10.

11.

12.

13.

14.

15.

16.

17.

18.

19.

20.

21.

22.

23.

24.

25.

26.

27.

28.

29.

30.

Korhonen Aukusti Korhonen Niilo Hällfors Oskari Laivamaa Antti Saru Elias Sandelin Matias Silvoniemi Oskari Lehtonen Juha Aaltonen Rasmus Holmroos Sakari Lehtonen Laura Grönberg Konsta Kivini Rasmus Virtanen Aapo Arvelmo Matias Siltala Jaakko Erkkilä Olli Hällfors Aaro Karjalainen Morris Alho Oskari Putko Elmeri Röppänen Rasmus Korpelainen Arimo Lehtonen Lotta Kolehmainen Lauri Maunula Iiro Huvila Alvar Farshid Leo Jääsaari Olli Sippolainen Aaro

1293,6 1211,8 978,8 972,7 849,6 815,4 727,2 657,8 635,4 588,9 456,9 446,3 405,4 393,3 391,6 391,6 372,5 346,9 343,5 338,8 301 301 276,8 272,1 268,7 262,2 260,7 250,4 250 238,3

31.

32.

33.

34.

35.

36.

37.

38.

39.

40.

41.

42.

43.

44.

45.

46.

47.

48.

49.

50.

51.

52.

53.

54.

55.

56.

57.

58.

59.

60.

Parvinen Kosti Korhonen Aatos Korhonen Hannes Laaksonen Stella Mankinen Amanda Hällfors Ilari Mäntylä Ahti Suntila Telmo Alho Aleksi Sandberg Iiro Laiho Seppo Nyrhinen Aino Sarlin Kari Korpelainen Eerik Holmroos Joni Pääjärvi Oskar Luoto Kaapo Eloranta Eemeli Ahola Niilo Arvelmo Tuomas Hautala Mio Huvila Arvid Akkola Eetu Kurki Henri Eerolainen Lenni Huvila Albin Salokannel Kerkko Vahala Konsta Puustinen Lauri Hoikkala Sofia

229,3 217,5 206,2 202 202 200 181,3 181,3 180,7 165,3 165,2 145,8 136,1 129,6 118,3 117,1 115,1 108,8 102,2 102,2 102,2 102,2 101 99,3 99,3 95,7 95,7 95,7 90,3 84,1

33

Sudenpentujen jakit hukassa!

Sudenpentujen syysretkellä oltiin marraskuun lopulla nepalilaisissa tunnelmissa. Vain hieman aiemmin joukko suomalaisia partiolaisia oli partiomatkalla Nepalissa.

Matka vuoristojen huipulle koostui sarjasta nousuja. Kuvitteellisena Nepalina retkellä toimi Maskun Linnavuoren eräkeskus.

Nousu 1. Aluksi retkikuntamme tutustui kohdemaahan piirtämällä sen lipun. Havaittiin, että Nepalin lippu on kovin erimuotoinen kuin Suomen lippu. Maahan päästäksemme piti täyttää viisumi, viisumissa oli kuitenkin hyvin omituisia koukeroita tavallisten kirjainten tilalla. Kaikki kuitenkin selvisivät ensimmäisestä tehtävästä ja pääsimme aloittamaan nousun kohti huippua.

Nousu 2. Noin viidenneksellä nepalilaisista ei ole käytössään puhdasta vettä kävelymatkan päässä. Niinpä retkikuntamme tehtävänä oli puhdistaa vettä. Vedenpuhdistimet valmistettiin limupulloista, suodatinpaperista, pikkukivistä, hiekasta ja villasta. Vesi puhdistui, mutta aivan lammen kirkkaaseen veteen ei päästy. Sudenpennut saivat huomata, miten hienoa on asua maassa, jossa puhdasta vettä on luonnossa ja sitä tulee hanasta kotona.

34

Nousu 3. Vuoristossa elää petoja, joiden varalta oli hyvä veistellä terävä tiikerinkarkoituskeppi.

Nousu 4. Köyhässä maassa kovinkaan monella perheellä ei ole varaa ostaa lapsille leluja kaupasta. Niinpä leluja valmistetaan itse monenlaisista materiaaleista. Sudenpennut valmistivat omat ghungit. Ghungi on polkupyörän sisäkumista tai kumilenkeistä valmistettu pallo, jota on tarkoitus pomputella jalalla. Sudenpennun vilkas mieli keksi ghungille muitakin käyttötapoja.

Nousu 5. Nepalilaisten lasten arki poikkeaa paljon suomalaisten lasten arjesta. Kaikki eivät pääse ollenkaan kouluun vaan menevät töihin.

Sudenpennut saivat piirtää oman unelma-ammattinsa. Sitten katsoimme videoin nepalilasten arjesta, ja pohdimme yhdessä onko Nepalin lapsilla samanlaiset mahdollisuudet päästä unelma-ammatteihinsa kuin suomalaisilla lapsilla, varsinkin jos eivät käy edes koulua.

Nousu 6. Matkalla opimme, että myös Nepalissa on partiolaisia.

Perinteisestä retken iltanuotiosta poiketen katsoimme illallla videoita Nepalin partiolaisten retkeltä ja leiriltä. Huomasimme, että nepalilaiset partiolaiset käyttävät myös huivia, vaikka se onkin erivärinen kuin meillä.

Huomasimme myös, että nepalilaisilla on retkilläkin partioasu päällä.

Nousu 7. Kohti huippua lähdimme patikoimaan sunnuntaiaamuna.

Sudenpennunt tutkivat kartasta kuljettavaa reittiä. Aloitimme haikin tasaisemmalla maalla ja päädyimme jyrkemmälle osuudelle, ja lopulta kiipesimme huipulle. Karttaan oli merkitty jakkeja, mutta matkanvarrella niitä ei kuitenkaan näkynyt.

Taisivat olla päiväunilla.

Nousujen välillä nautimme nepalilaista ruokaa, jonka muonittajat meille loihtivat. Vuoristossa jokainen tiskaa omat astiansa, ja tämä näyttikin olevan muutamalle sudenpennulle aivan uusi tehtävä. Välillä leikimme nepalilaisia leikkejä, mutta hauskinta taisi olla sudenpentujen omat leikit metsässä tai jään rikkominen jäisestä lammesta. Laskeuduttuamme vuorelta takaisin alas, oli sopivasti aikaa tutustua vielä eräkeskuksen iltanuotiopaikkaan. Korkean kallion sylissä oli pakko kokeilla miltä Alouette kuulostaisi vuoristossa. Ja kuuluihan se, kuulemma varsin pitkälle.

Kotimatkalle lähdettiin uudet Maailma-jäljet taskussa. Ehkä nykyiset sudenpentumme lähtevät vielä joku päivä oikeasti Nepaliin.

Meri Malmari on Turun Sinikotkien jäsensihteeri ja sudenpentujohtaja

Vastajäätynyt lampi oli sudenpennuista vastustamaton

Haikki alkoi tasaisesta maastosta

Huippua kohden maasto vaikeutui

Vedenpuhdistus käynnissä Rotko ylitettiin varovasti Seur. aukeama: Kaikki pääsivät vuoren huipulle!

Sudenpennut piirsivät mallista Nepalin lipun

Ghungin valmistusta Kuvat: Malmari

Lammen vesi oli niin puhdasta ja kirkasta, että likavesi piti valmistaa erikseen

Tutustuimme lammen rannalla kallioiden sylissä olevaan iltanuotiopaikkaan

35

36

37 KUVA: MERI MALMARI

Venekunnat Tuohitorvi 2018

TV-Opas!

Kisa järjestettiin tänä vuonna Erikvallassa ja Turun keskustassa.

Sää oli hyvä ja aurinkoinen ja mielikin oli positiivinen. Joukkueita oli yhtensä viisi: Tiira, Telkkä, Koskelo, Merilokki ja Foiju Nuotiotytöistä.

Kisa alkoi Ekvallan uimarannalta lauantaiaamuna klo 10:00, jolloin kaikki venekunnat alkoivat ahkerasti rakentamaan linnunpönttöjä, joita on aikomus ripustaa leiripaikkaamme Skageniin. Pienen ajanlisäyksen jälkeen jokainen venekunta sai pönttönsä valmiiksi ja aloitti suunnistuksen seuraavalle rastille.

Kilpailussa oli teemana televisioohjelmat joiden mukaan nimesimme jokaisen rastin. Linnunpöntön nimi oli Huvila ja Huussi ja vastaavasti ruokarasti oli Masterchef. Venekunnat joutuivat myös haastavaan suunnistukseen, jossa joku myös eksyikin hetkeksi. Yörasti oli Heinänokan laavulla ja siellä oli myös tehtäviä tehtävänä. Pojat pääsivät opettelemaan virkkaamista, jonka tytöt jo osasivatkin ja ottivat siitä täydet pisteet.

Yötä vietettiin kamiinalämmitteisessä teltassa, ja venekunnat hoitivat kipinävuorot. Aamulla herättiin aikaisin, jo 6:30, aamu-uutisiin, ja päästin purkamaan teltat ja tekemään herkullista aamupuuroa. Pienen sähläyksen ja aamuisen herät-

38

telyn jälkeen venekunnat pääsivät lähtemään bussilla klo 09:05. Ensimmäinen rasti ei mennyt kaikilla kuten Strömssössä, joten taas tarvittiin pientä lisäaikaa solmutaulujen viimeistelylle.

Sunnuntaina otettiin mittaa kolan juonnin ja Marie-keksien syömisen nopeudessa. Tähtikuvioitakin ihmeteltiin, ja lopuksi oli vielä kiritaival, jossa laitettiin peliin vielä viimeisetkin voimat. Maaliin eli kololle päästyään venekunnat tekivät yhteisille tavaroille huollon ja laittoivat teltat kuivumaan. Jokaiselle kisaajalle oli vielä tarjolla loistavia lihapullia ja perunamuusia.

Kilpailu oli jännittävä, ja sillä jossain vaiheessa näytti siltä, että jokaisella venekunnalla oli mahdollisuus voittaa. Lopuksi kuitenkin voiton vei Telkkä, jopa 13 pisteen erolla toiseksi tulleeseen venekuntaan! Onneksi olkoon! Kiitos myös Nuotiotyttöjen kakkossijalle sijoittuneelle Foijuvenekunnalle osallistumisesta! Tarkemmat tulokset näet kolon ilmoitustaululla.

Matias Sandelin Kilpailun johtaja

39

KUVA: AAPO RAINIO

Venekunnat

Telkän Tuohitorvi Lauantaina, marraskuun 27. päivänä Telkän venekunta suuntasi Ekvallan uimarannalle kisavarusteissa, kokoonpanolla Sakari, Aapo, Santeri ja Oskari. Kilpailun teemana oli TV-opas. Kilpailun johtaja Matias Sandelin oli nimennyt kaikki rastit TV-ohjelmien mukaan.

Kilpailu alkoi 0930 tehtävällä Huvila ja Huussi jossa rakennettiin ohjeiden mukainen linnunpönttö, joka onnistui hyvin. Seuraavaksi saimme kartan jonka avulla suunnistimme kohti seuraavaa rastia, jonka nimi oli Kiehtova Maailma. Tehtävänä oli tunnistaa kuvien perusteella mistä maasta tai maanosasta oli kysmys.

Tehtävän tehtyämme lähdimme etenemään kohti Bumtsibum rastia, jossa täytyi tunnistaa kappalaieden genret ja esittäjät. Genret osasimme hyvin mutta esittäjät jäivät tuntemattomiksi. Kappaleet kuunneltuamme lähdimme kohti MasterChefiä, jossa meille annettiin kassillinen ruokaaineita joista meidän piti valmistaa haluamamme ruoka. Päätimme tehdä kolmen ruokalajin gourmet illallinen johon kuului alkuruuaksi tomaattikeitto, pääruaaksi tonnikalapasta ja jälkiruuaksi kermavaahtoa hedelmillä. Kermavaahtoa vatkasimme tunteella itse tekemällä risuvispilällä yli tunnin. Tehtävä onnistui täydellisesti ja jopa Gordon Ramsey tykkäsi. Kerättyämme tavaramme lähdimme jatkamaan mat-

40

kaa. Seuraavaksi löysimme itsemme mausteiden tunnistustehtävästä.

Mausteiden tunnistamisen jälkeen suunnistimme arviointi tehtävään jossa saimme arvioida painoja, matkoja ja määriä. Arvattuamme vastukset kävelimme suunnistustehtävään, jossa jouduimme valitettavasti keskittymään rastien etsimiseen, koska ne olivat hyvin piilotettu.

Lopulta kuitenkin löysimme kaikki rastit ja saavuimme maaliin kohtuullisella ajalla.

Viimeinen rasti ennen yörastia oli EA-rasti, jossa potilaalla oli hyperventilaatio kohtaus jota emme edes ymmärtäneet. Saimme rastista huonot pisteet mutta laitoimme leuan rintaan ja jatkoimme kohti uusia pettymyksiä yörastille Heinänokkaan. Yörastilla otimme leikkimielisen kilpailun johtajia vastaan teltan pystytyksessä, jonka johtajat voittivat murskaavasti. Yörastilla saimme kolme tehtävää: rakentaa hätämajoite, virkata langasta kaksi kukkaa ja valmistaa trangialla sienirisotto.

Hätämajoitteen pääraaka-aineina käytimme risuja ja keppejä ja siitä tuli ihan ok. Oskari otti vastuulleen kukkien virkkaamisen jota hän tekikin pitkään ja hartaasti onnistuen siinä mainiosti. Sienirisottokin onnistui hyvin.Yörastien jälkeen menimme nukkumaan pystyttämäämme puolijoukkuetelttaan.

Aamulla herätys oli 0730 ja valmistimme aamupalaa ja purimme teltan, tämän jälkeen lähdimme bussilla kohti keskustaa. Sunnuntain ensimmäisellä rastilla rakensimme solmutaulun johon piti tehdä Theian kohokuvio. Solmut osasimme hyvin mutta kohokuvio ei onnistunut aivan täydellisesti. Solmutaulun palautettuamme lähdimme urheilupuistoon syömään keksejä ja juomaan kokista kilpaan. Tehtävä meni vain nauramiseksi ja siksi siitä ei tullut mitään.

Ruokailun päätettyämme siirriymme Vartiovuorelle tunnistamaan tähtikuvioita jotka osoittautuivat haastaviksi. Hetken mietittyämme jatkoimme kohti tuomiokirkkoa, josta alkoi kiritaival maaliin. Juoksemisen aikana jokainen piti spagettia kädessä. Mikäli spagetti ei pysynyt ehjänä, seurasi pistemenetys.

Maalissa laitoimme teltat kuivumaan ja veimme varusteet paikoilleen, sitten söimme lihapullia ja perunamuusia. Ruokailun jälkeen oli jännittävä hetki, nimittäin palkintojen jako. Voitimme kisan, joka oli Telkkä venekunnalle jo kolmas vuosi peräkkäin. Saimme töräyttää kuuluisaan tuohitorveen ja palkinnoksi haluamamme värisen sporkin.

Oskari Silvoniemi

Tiiran Juomatesti 2018 30.10.2018. Tiiran venekunta piti Oskarin ja Eliaksen johdolla juomatestin, jossa kuten pystyy päättelemään, pojat testailivat erilaisia juomia. Kaikki juomat löytyvät Lidlkaupoista, ainakin silloin kun tätä kirjoitan.

100% luonnollinen kookosvesi Yleispisteet: 1.5 / 5 Pojat eivät oikein pitäneet tästä, ja juuri sen takia laitoimme sen ensimmäiseksi maistettavaksi.

Poikien kommentteja: “Toimii kidutusjuomana” “En maksais muuten kuin haasteessa” “Aika hirvee maku”

Freeway vadelmanmakuinen juoma Yleispisteet: 5 / 5 Ylivoimaisesti poikien suosikki.

Ainoa josta on tullut täydelliset pisteet jota olen nähnyt koko johtajaurani aikana.

Poikien kommentteja: “Kyllä siitä pärinät saa” “Mansikka kautta viisi” “Kannattaa ostaa”

Spring aito lähdevesi Yleispisteet: 3.5 / 5 Jokaisessa juomatestissä pitää olla jokin tylsä spesiaali “terveysvesi”.

Tässä tämänkertainen.

Poikien kommentteja: “Tämä on vettä” “Parempaa kuin kookosvesi”

Freeway Cola Yleispisteet: 4.5 / 5 Lähes, lähes täydelliset pisteet. Niin lähellä. Kuten “terveysvesi” jokin perus cola-juoma pitää tietenkin olla kunnon juomatestissä. Tätä voi pitää jonkinlaisena perustasona juomatestissä Poikien kommentteja: “”Raikas” janojuoma” “Sokerivettä…”

“Yksi parhaista juomista”

41

Lopuksi...

imukit Parhaat nakk akeista nr. 1 Eestis -n

Jotkut kävi vieraissa t: Matias Sandelin

PSSST... Jos haluat kirjoituksesi loppuun naamasi esiin, lähetä kirjoituksesi yhteydessä mieleisesi pärstäkuva toimitukselle! Muussa tapauksessa lopputulos saattaa olla ns. sattumanvarainen xD (ks. s. 38)

räyh

Mitä saadaan, kun risteytetään nauta ja kauris? – Nauris.

...Toimituksen huumoriosastoon haetaan vapaaehtoisia.

TILAA KOTKANSIIPI Suoraan kotiisi miellyttävän alhaiseen hintaan 10€/vuosi!

Tilaukset Kotkansiiven sähköpostilaatikkoon kotkansiipi@sinikotkat.fi! TILAA JO TÄNÄÄN!

42

Kotkansiipipoika

43

KUVA: MARI HARKKE