Issuu

2 | 2016

Uusi lpkj Skagen Tammileiri Roihu Perseuksen harharetket

Kotkansiipi 2|2016 KOTKANSIIPI ISSN 0788-8031 (Painettu) ISSN 2341-667X (Verkkojulkaisu) Numero 2 | 2016 58. vuosikerta 115. Kotkansiipi Levikki 200 kpl (painosmäärä) Ilmestymispäivä 6.12.2016 JULKAISIJA Partiopoikalippukunta Turun Sinikotkat ry www.sinikotkat.fi TOIMITUS Päätoimittaja: Eero Ilvessalo Toimituskunta: Aleksi Alho Timo-Ilkka Toivola TOIMITUKSEN YHTEYSTIEDOT Kotkansiipi / Turun Sinikotkat Multavierunkatu 2 20100 Turku kotkansiipi@sinikotkat.fi PAINOPAIKKA Turun evl seurakuntien monistamo ILMESTYMISAIKATAULU Kotkansiipi ilmestyy kaksi kertaa vuodessa. Ensimmäinen numero ilmestyy L-SP:n kevätparaatin yhteydessä toukokuussa ja toinen itsenäisyyspäivänä 6.12. JAKELU Lehti on saatavissa Sinikotkien kololta. ILMOITUSHINNAT sisäkansi (neliväri): 450 € koko sivu (m-v): 250 € puoli sivua (m-v): 130 € neljännessivu (m-v): 80 € MATERIAALIN PALAUTUS Toimituksen sähköpostilaatikkoon kotkansiipi@sinikotkat.fi kuukausi ennen lehden ilmestymistä. KANNEN KUVA Kris Loimaala SISÄKANNEN KUVA Hanna Heino

Tässä numerossa Pääkirjoitukset 4 Päätoimittaja 6 Lippukunnanjohtajan sana 7 Sextantin johtaja Huippujutut 8 Uusi lippukunnanjohtaja Aino Nyrhinen 10 Hommat etenevät Skagenilla Menneet tapahtumat 12 Tammileiri 16 Roihu 20 Kesän matkapurjehdukset 24 Perseuksen harharetket 26 Mailitilastot 27 Toimihenkilöt 2017 Sudenpennut 28 Sudenpentukisat 29 Sudenpennun vuosi 2017 30 Kevään SuPe-retki 31 Syksyn SuPe-retki 32 Puuhanurkka Venekunnat 34 Tuohitorvi 36 Myrskylinnun päiväretki 37 Pyörällä Kurjenrahkaan ja takaisin 38 Merilokin juomatesti 39 PIRT Lopuksi... 40 SähvöSohva 42 Höyheniä 43 Kotkansiipipoika 3

Pääkirjoitus

Kun hyvä ei riitä Hei armaat kotkanpoikaset! Syksy on tullut jo tuleman, ja talvi hamuilee sielujamme ja vartaloitamme ahnaasti kohmeisilla sormenpäillään. Näin ollen ette voi välttyä myöskään Kotkansiiven väkevöittävästä piiskaisusta vasten kasvojanne.

on vain huono yritys jollakin tavalla rationalisoida itselleni tämä hulluus.)

Tällä kertaa ajattelin höpistä ns. META-tason tavaraa eli analysoida hieman lehden tekoprosessia.

Voi, kuinka väärässä olinkaan.

Minulla on ongelma. Haluan tehdä kaiken paremmin kuin aikaisemmin. Haluan kehittyä ja ylittää itseni. En tyydy hyvään lehteen – haluan, että se on paras mahdollinen. Usein huomaan, että realiteetit, kuten aikataulu ja omat rajani, tulevat näihin tavoitteisiin pyrkiessäni vastaan. En varsinaisesti ole ajautunut hermoromahduksen partaalle enkä mihinkään muuhunkaan vastaavaan kurimukseen, mutta yöunia ja koulutöihin keskittymistä tämä sangen syvälle ulottuva perfektionismi on verottanut. Vaan onko se mikään todellinen ongelma? Olen nauttinut lehden tekemisestä suuresti, ja tuntenut, kuinka taittotaitoni karttuvat, kuinka sanan säiläni terävöityy, kuinka esteettinen anturani hioutuu – tunti tunnilta, rivi riviltä ja kuva kuvalta. En kai tätä lehteä näin antaumuksella tekisi, ellen hommasta jollakin kierolla tavalla nauttisi. (Tai sitten tämä

Totta puhuen, lähdin tekemään lehteä ajatuksella ”Helppo nakki, formaatti on jo löytänyt muotonsa ja taittoon menee päivä–pari.”

Kaikesta huolimatta, lopussa kiitos seisoo: voin hyvillä omillatunnoilla todeta, että tämä Kotkansiipi on paras, mitä minun päätoimittajakaudellani on julkaistu, ja ehkä jopa paras Kotkansiipi koskaan! Mutta kiitos siitä ei kuulu alkuunkaan yksin minulle: se kuuluu teille, hyvät lukijat. Olette jälleen kerran perinpohjaisesti yllättäneet toimituksen juttujen runsaudessa ja monipuolisuudessa! Erityiskiitokset haluan esittää Aleksille, Timpelle, Häntille ja Merille juttujen lypsämisestä ja muusta korvaamattomasta panoksesta lehden tekemiseen. Tuottakoon lehti paljon iloa ja valoa keskelle talven pimeyttä! Nauttikaa! Tämä on käsky!

Eero Ilvessalo Kotkansiiven päätoimittaja

PS. Päätoimittaja tahtoo esittää lämpimät onnittelut uudelle LPKJ Ainolle! OLLI JÄÄSAARI

JOULU TULEE

vaan tuleeko pukki?

Tilaamalla reippaan ja raittiin joulupukin Sinikotkilta varmistat lasten – ja mikä ettei aikuistenkin – jouluaaton kohokohdan onnistumisen ja tuet samalla turkulaista meripartiotoimintaa. Pukkipalvelumme tavoitat helpoimmin osoitteesta: http://joulupukki.sinikotkat.fi Perinteinen puhelinpäivystys palvelee numerossa: 0400 943 461 itsenäisyyspäivänä klo 12 - 15 7.12. alkaen: ma - to klo 18 - 20 ja su klo 12 - 15

Uutena vuotena räjähtää! Hanki (ei se lumi) vuodenvaihteen ilotulitteet TSK:n rakettimyynnistä! Myyntipisteet ja myyntiajat ilmoitetaan erikseen! Pysy kuulolla!

TILAA KOTKANSIIPI Suoraan kotiisi hellyyttävän alhaiseen hintaan 10€/vuosi! Tilaukset Kotkansiiven sähköpostilaatikkoon kotkansiipi@sinikotkat.fi! TILAA JO TÄNÄÄN!

Pääkirjoitukset

Lippukunnanjohtajan sana

Viimeistä viedään. Syksy on itseltäni vierähtänyt viikkotoiminnan lisäksi ensi vuoden toimintaa suunnitellessa. Muutama päivä sitten perjantaina tämä suunnittelu huipentui, kun lippukunta kokoontui syyskokoukseen valitsemaan uudet vastuunkantajat ensi vuodelle. Monissa pesteissä on uusia tekijöitä, ja odotettavissa onkin varmasti uutta intoa ja tuoreita ajatuksia. Itselleni tämä tarkoittaa viimeisen lippukunnanjohtajan sanan kirjoittamista; seuraavaan lehteen pääseekin jo Aino kirjoittelemaan ajatuksiaan. Onnea ja menestystä kaikille valituille! Vaikka tehtävät vähän muuttuvatkin, ihmiset pysyvät – ensi vuonnakin pesteissä on pitkälti samat henkilöt kuin tänäkin vuonna, ja yhdessä

tekemistä jatketaan kuten aina. Tehtävää kuitenkin riittää, ja toivommekin että vanhemmat miettisivät, voisivatko kenties ottaa jonkun tehtävän ensi vuodelle hoitaakseen, osallistua venetalkoisiin tai vaikkapa auttaa nyt jouluna esimerkiksi ilotulitemyynnissä – muutama tuntikin on arvokas. Ensi vuosi on toiminnallisestikin jälleen mielenkiintoinen: Lippukunta täyttää pyöreät 80 vuotta, ja tätä juhlistetaan ainakin upealla kesäleirillä. Lisäksi ensi vuonna on jälleen aika Tall Ships’ Racesin, johon Theia jälleen osallistuu. Näiden kohokohtien lisäksi tietysti viikkotoiminta pyörii kuten ennenkin ja paljon muutakin vuoteen varmasti mahtuu. Kaiken kukkuraksi ensi vuonna valmistel-

laan vuonna 2018 lippukunnan järjestelyvastuulla olevia talvikisoja. Touhua siis riittää! Toimintakausikin on hiljentymässä joulun odotukseen. Sinikotkissa tapahtuu paljon joulunkin alla, onhan joulukuu varainhankintamme kannalta tärkein kuukausi. Tärkeintä kuitenkin on, että jokainen lippukuntalainen löytää myös aikaa joulun varsinaiselle tarkoitukselle: hiljentymiselle ja rauhoittumiselle. Hyvin levänneenä onkin sitten hyvä lähteä ilotulituksen siivittämänä kohti uutta vuotta ja uusia kujeita! Jyri-Petteri ”ZeiP” Paloposki toimii Sinikotkien lippukunnanjohtajana

Sextantin johtaja

Sextant ei tällä kertaa halunnut sanoa mitään, joten lohdutamme teitä julkaisemalla kuvan Sextantin johtajan (31.12. saakka) naamasta. Kotkansiiven toimitus kiittää Oskaria ja toivottaa onnea uudessa pestissä!

Huippujutut

Uusi lippukunnanjohtaja Ai Partiopoikalippukunta Turun Sinikotkien syyskokous valitsi lippukunnanjohtajaksi partiojohtaja Aino Nyrhisen 1.1.2017 alkaen. Aino on 23-vuotias oikeustieteiden ylioppilas, joka opiskelee neljättä vuottaan Turun yliopistossa. Partiossa hän toimii Sinikotkien sisujohtajana ja Lounais-Suomen partiopiirin samoajajaoston jäsenenä. Lippukunnanjohtajan tehtäviin kuuluvat muun muassa lippukunnan partiotoiminnan johtaminen, lippukunnan edustaminen ja partiojohtajaneuvoston puheenjohtajana toimiminen. Kotkansiipi tavoitti Aino Nyrhisen syyskokouksen jälkeen kysyäkseen, miltä tuntuu aloittaa Lounais-Suomen suurimman poikalippukunnan lippukunnanjohtajana. – Odotan tulevaa vuotta huomattavasti enemmän innokkaana kuin pelokkaana. Turun Sinikotkat on suuri lippukunta ja tekemistä varmasti on paljon. Toisaalta tekijöitä riittää ja joka pestissä on osaava henkilö. – Kiinnostuin pestistä, sillä lippukunnanjohtajan tehtävät tuntuvat kovin mielenkiintoisilta ja riittävän haastavilta. Aiemmin suljin ajatuksen lippukunnanjohtajaksi ryhtymisestä pois, sillä ajattelin, ettei poikalippukunnalla voisi olla naispuolista johtajaa. Erityisesti sisareni Anna ja myös moni muu partiojohtaja SiniKuva: Anna Nyrhinen

ino Nyrhinen kotkista kannustivat hakeutumaan tehtävään.

Partioharrastus alkoi Turun Tähti-Tytöissä Ainon partioharrastus alkoi hänen liittyessään Turun Tähti-Tyttöihin seitsemänvuotiaana. Sudenpennuista partiopolku jatkui venekuntalaiseksi ja venekunnanjohtajaksi. Neljä vuotta sitten Aino päätti siirtyä Sinikotkiin johtamaan sisuvenekunta Mustekaloja. – Sinikotkat on aiempaa lippukuntaani huomattavasti suurempi. Tähti-Tytöissä jäseniä oli alle sata ja Sinikotkia on kuitenkin yli kaksi sataa. Ero näkyy etenkin siinä, että pienessä lippukunnassa myös tekijöitä on kovin vähän ja kaikki asiat tehdään vain samalla porukalla. Uskon, että Sinikotkissa minulle tulee vastaan useita uusiakin naamoja. – Viime vuosina olen ollut niin paljon enemmän TSK:n kuin TTT:n toiminnassa, joten en ehkä enää havaitse kaikkia eroavaisuuksia toimintatavoissa tai käytännöissä.

tapahtumat. – Samoaja- ja vaeltajatoiminta ovat itselleni tärkeitä partion osa-alueita. Piirin näkökulmasta Sinikotkat ei ole ollut mitenkään kovin paljoa mukana samoajatoiminnassa, ja Sinikotkien oma samoajatoiminta voisi näkyä ja kuulua enemmänkin myös ulos päin. Aionkin kannustaa samoajat osallistumaan piirin tapahtumiin ja tutustumaan muihinkin partiolaisiin. Myös vaeltajatoiminta kaipaa “starttia”.

Uudet jäsenet Sinikotkissa hyvin vastaan

Samoaja- ja vaeltajatoimintaan piristystä

Viimeisen kymmenen vuoden aikana Sinikotkiin on liittynyt useita aikuisia ja vaeltajaikäisiä. Suurimmalla osalla liittyneistä on aiempi partiotausta toisesta lippukunnasta, kuten myös Ainolla, mutta joukossa on myös niitä, jotka aloittavat partion myöhemmällä iällä. – Sinikotkissa otetaan uudet jäsenet erittäin hyvin vastaan, eikä lippukunta pelkää ottaa vastaan uusia jäseniä. Itselleni tuli heti alusta alkaen todella tervetullut olo. Ilman onnistunutta rekrytointia emme olisi läheskään näin hyvässä tilanteessa kuin nyt.

Lippukuntatoiminnan lisäksi Aino on ollut jäsenenä Lounais-Suomen partiopiirin samoajajaostossa, joka tukee lippukuntien samoajatoimintaa, ohjaa samoajaohjelman toteutumista ja järjestää piirin samoaja-

Isossa lippukunnassa myös tehtävien vaihtoihin ja pestaukseen on kiinnitettävä huomiota. Lippukunnanjohtajan tehtävässä myös edellisiltä johtajilta saatu tuki korostuu.

– Myös uusissa tehtävissä aloittaville on tarjolla hyvin tukea ja perehdytystä. Jo nyt etenkin edelliset lippukunnanjohtajat ovat ottaneet yhteyttä ja kertoneet olevansa valmiita auttamaan tarvittaessa.

Sisupartio, meripartio ja kilpailutoiminta Sinikotkien vahvuuksia Kysyttäessä, mitkä asiat ovat Sinikotkien vahvuuksia ja mitkä osataan hyvin, Aino ei joudu epäröimään. – Sisupartiotoiminta on meillä määrällisesti ja laadullisesti korkeatasoista sekä piirin että koko Suomen tasolla. Sisutoiminta yhdessä Nuotiotyttöjen kanssa on myös hyvä esimerkki kahden lippukunnan yhteistyöstä. Meripartio- ja purjehdustoiminnassa olemme vahvoja, mutta se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että olisimme pelkkä veneilylippukunta. Kisa-, retki- ja leiritoiminta on meillä myös aktiivista. – Meillä on edessä lippukuntaleirivuosi, joten nyt on hyvä mahdollisuus nostaa lippukunnan yhteishenkeä ja innostaa kaikkia. Etenkin haluan, että sisut ja eri ikäkaudet toimisivat vielä enemmän yhdessä!

Aleksi Alho on Kotkansiiven toimittaja ja entinen lippukunnanjohtaja

Huippujutut

Hommat etenevät Skageni Keistiön Skagenin retkialueelle on kuluvan vuoden aikana rakennettu Mehtojen, Tuki ry:läisten ja lippukuntalaisen toimesta komea yhdistetty varasto- ja huussirakennus. Huussi on mallia kaksipyttyinen ja perustuu Green Toilet kompostikäymälöihin. Lokakuun talkooretkellä purettiin myös vanha täysin palvellut vaja huusseineen. Vajasta löytyy nyt jonkin verran kalustoa kuten käsityökaluja, ruuanlaittovälineitä, aggregaatti sekä tehokas kaasugrilli keittolevyllä. Tämä kalusto on paikalla käyvien lippukuntalaisten ja Tuki ry:n jäsenten käytössä. Vajan avain löytyy toisessa huussissa sijaitsevasta avainboxista ja boxin numerokoodin saa Skagenin voudilta Eero Haapakankaalta. Hänet saa parhaiten kiinni puhelimitse (puh. 044 081 4532). Alueella saavat lippukunnan ryhmät ja lippukuntalaiset siis retkeillä ja vierailla kunhan ilmoittavat aina etukäteen vierailustaan Eerolle. Ainoa este vierailulle on aluetta edelleen hallitsevan Skagenin lahjoittajan Tytti Penttilän oleskelu Skagenilla, mutta tämä rajoittuu kesäaikaan ja 1-2 viikkoon vuodessa. Edellytämme luonnollisesti, että paikka jää samaan kuntoon vierailun jälkeen kuin tullessa. Koska paikka on toistaiseksi niin vähällä käytöllä, niin sinne ei ole ostettu jäteastiaa, mutta vajan viereen on hankittu kannellinen kom-

posti. Maatuvan jätteen voi laittaa sinne ja nuotion voi tehdä rantakallioille polttokelpoiselle jätteelle edellyttäen ettei ole metsäpalovaaraa (valitse mieluiten paikka missä on ollut ennenkin nuotio). Kaikki muut omat jätteensä kävijät kuskaavat itse pois. Tulevan talven aikana on tarkoitus tehdä alueelle järjestyssäännöt sekä kalustoluettelo. Uuden purjeveneille sopivan laiturin hankinnan suunnittelu on myös aloitettu ja mahdollisesti meillä on Skagenilla uusi laituri ensi kesänä. Myös porakaivosta on pyydetty tarjouksia. Laituri on kuitenkin iso investointi ja olemme aloittamassa Skagenille suunnattua varainhankintaa lähitulevaisuudessa. Tästä on tulossa lisätietoa lähiaikoina. Pitemmällä tähtäimellä tavoitteena on tehdä paikasta retkialueen lisäksi purjehdustukikohta saunomismahdollisuuksineen lippukunnalle, lippukuntalaisille sekä Tuki ry:n jäsenille. Alueen käyttö on mahdollisesti aktivoitumassa jo ensi kesänä, koska Skagen on yksi mahdollinen lippukunnan 80-vuotisjuhlakesäleirin pitopaikka. Juha Lehtonen on Turun Sinikotkien hallituksen puheenjohtaja

illa

Kuvat: Lehtonen

Menneet tapahtumat

Tammileirillä koulutettiin lohikäärmeitä Kuvat: Malmari

Kesäkuun alussa sudenpentujen ja seikkailijoiden kesän kohokohta oli Tammileiri Lieska. Sauvon Ahtela oli muuttunut lohikäärmeitä viliseväksi Lieskalaaksoksi ja partiolaiset lohikäärmeen ratsastajiksi. Sauvon Ahtelassa järjestettiin järjestyksessään 16. Tammileiri 9.-12.6. Sinikotkien 50-päinen leirilippukunta majoittui Myrskynleikkaajan lahdessa. Alaleirimme väri oli punainen, ja alaleirin maskottilohikäärme oli myös punainen. Maskotilla oli aluksi jokin muu nimi, kenties Myrskynleikkaaja, mutta samoojamme nimesivät sen Sepoksi. Melko nopeasti koko alaleiri oppi lohikäärmeen uuden nimen. Saavuimme leiriin iltapäivällä. Ensimmäinen tehtävä oli kantaaa tavarat leirialueen perimmäisessä reunassa sijainneeseen Myrskynleikkaajan lahteen, pystyttää teltat ja majoittua niihin. Melkolailla heti saavuttuamme piti myös lähteä syömään päivällistä. Koko leiri söi keskuskeittiöllä, joten pöydissä oli ahdasta, mutta ruuan jakelu toimi nopeasti jo ensimmäisestä ruokailusta lähtien. Ensimmäisenä iltana oli leirin avajaiset. Avajaisia vietettiin hiekkarannalla, jonne oli rakennettu lava. Ava-

jaisissa alkoi kaikkien leirin yhteisten ohjelmien läpi kulkenut tarina Miskasta ja Martista, jotka kulkivat tutkimusmatkailija Grandyn kanssa etsimässä lohikäärmeiden asuinpaikkaa. Avajaisissa istuimme koko leirin taaimmaisina, joten emme nähneet kovin hyvin, mitä edessä tapahtui, mutta perinteiset nuotiolaulut ja leirilaulut kuuluivat hyvin taakse asti. Avajaisista palasimme omaan leiriimme, eikä mennyt kauaa kun kaikki olivat jo unten mailla. Seuraavana aamuna leiriarki pääsi todenteolla käyntiin kuitenkin tutulla rutiinilla: aamupala - ohjelmalaakso - lounas - ohjelmalaakso - välipala - ohjelmalaakso - päivällinen -iltaohjelma. Ensimmäisenä päivänä vierailimme kolmessa ohjelmalaaksossa. Niistä ensimmäinen oli Mytologia, missä symbolit ja tarut maalattiin laumojen omaan lippuun. Kun liput olivat valmiit pääsimme leikkimään erilaisia leikkejä. Päivän toinen ohjelmalaakso oli Triathlon, joka nimensä mukaisesti oli kolmiosainen; leirilauluun opeteltiin tanssi, rannalla suoritettiin esterata viestinä ja lopuksi kaikki halukkaat pääsivät uimaan. Päivän kolmas ohjelmalaakso oli kaikkien suosikki Dracon Campus.

Ohjelmalaakson alueelle oli sijoitettu valtava määrä erilaisia toimintapisteitä; köysirata, ruiskusangot, hattaraa, lohikäärmeen ratsastus, puujalat, riippumattoja ja vaikka mitä

muuta. Laumat ja venekunnat saivat kulkea alueella ja tehdä haluamiaan tehtäviä. Käytössä ollut aika ei riittänyt edes näkemään kaik-

Vas: Lohikäärmeen munissa on mystinen hohto.

Ylinna alla: Norppa-lauma lipun teossa Mytologia-laaksossa.

Alinna alla: Keppilohikäärmeet ratsastajineen ovat asettuneet lähtöviivalle, kilpailu voi alkaa!

kea mitä alueella oli tarjota, samaan ohjelmalaaksoon olisi voinut tulla toisenkin kerran saman leirin aikana.

Seuraavana päivän ensimmäinen ohjelmalaakso oli nimeltään Louhi. Siellä opettelimme monia lohikäärmeen ratsastajalle ja kouluttajalle hyödyllisiä taitoja, kuten ensiapua, hajujen tunnistusta, salakielen tulkintaa ja yhteistyötä. Muistoksi askarreltiin sudenkorentoheijastimet. Louhesta matkamme jatkui anatomian pariin, missä sudenpennut askartelivat keppilohikäärmeet. Keppilohikäärmeistä oli paljon iloa loppuleirin ajan, kun niiden kanssa kisailtiin ratsastuskilpailuissa. Iltapäivällä ohjelma oli alaleirissä, osa rakensi linnunpönttöjä, toiset huovuttivat huiviinsa roikkumaan alaleirin värisen lohikäärmeen munan. Illalla oli vuorossa suuri iltanuotio, missä tarina Grandyn,

Menneet tapahtumat Miskan ja Martin matkasta lohikäärmeiden luo jatkui. Iltanuotion ohjelmaan kuului toki myös perinteisiä partiolauluja ja alaleirien huudot. Viimeisenä leiripäivänä aamiaisen jälkeen oli leirijumalanpalvelus hiekkarannalla. Lounaan aikoihin vanhemmat alkoivat saapua paikalle. Leiriläisillä oli tovi aikaa kulkea näyt-

tämässä leiriä vanhemmilleen ennen leirinpäättäjäisiä. Päättäjäisissä nähtiin leirin tarinan päätös, ja laulettiin leirilaulu pari viimeistä kertaa. Koko leiri tanssi myös yhdessä leirilaulua varten harjoitellun tanssin. Päättäjäisten jälkeen oli vielä edessä viimeiset pakkailut ja telttojen purku ennen kotimatkaa.

Meri Malmari on Turun Sinikotkien (jäsen)sihteeri ja sudenpentujohtaja

<< Sudenpennut ja lohikäärmeet ovat kaikkien kavereita. < Lohikäärmeiden anatomiaan tutustuttiin keppilohikäärmeiden kautta.

< Keväällä seikkailijoiksi siirtynyt Candy-venekunta, vai pitikös sen olla Myrskylintu? Ratsastusharjoitukset Dragon Akatemiassa. >

Menneet tapahtumat

ROIHU 2016 Seitsemäs Finnjamboree Kesän suurtapahtuma Roihu järjestettiin Hämeenlinnan Evolla 20.–28.7.2016. Tapahtuman aikana metsäisiä polkuja rynni parhaimmillaan yli 17 000 jalkaparia. Tarkoitus oli pystyttää metsään Forssan kokoinen leirikaupunki. Tämän kokoinen hässäkkä ei pölähdä metsän siimekseen tietenkään itsestään. Siihen tarvittiin tietenkin hullu nippu vapaaehtoisia partiolaisia ympäri maan. Pelkästään viikkoa ennen leiriä alkanut rakennusleiri oli satojen raksaleiriläisten asuttama. Esimerkiksi kyläseppojen, leiritoimiston, leirilogistiigan, leirilääkinnän ja leirikaavoituksen puuhastelevista riveistä löytyi Sinikotkia ja Nuotiotyttöjä joka lähtöön. Ohjelma ja meininki tulisi olemaan jotain täysin uutta ja ihmeellistä. Tapahtuman mahtavuuden sai kokea ensimmäisenä leiripäivänä kun leirialueelle alkoi saapua busseja yksi toisensa jälkeen. Yhdessä niistä istui Turun hienoin, kovin ja kaunein leirilippukunta Nuotiokotkat, joka koostui Turun Sinikotkista ja Nuotiotytöistä. Kohta tämä remmi kokisi yhden hienoimmista partiokokemuksistaan, jota ei unohtaisi koskaan. Jännitystä oli ilmassa tietenkin itse kullakin kun Nuotiokot-

kat saapuivat omalla majoitustontilleen. Tässä olisi Nuotionkotkan koti leirin ajan. Teltat, katokset ja muut tarpeelliset leirirakennelmat pystyttetiin hyvään tahtiin ja tuli siinä nikkaroitua muutamat pöydätkin. Leiriportin vuoro olisi seuraavaksi. Aiemmiltakin suurleireiltä tuttu liekkiportti saisi nyt uuden tilaisuuden komistuttaa ja ihastuttaa. Valoja sun muita härmäkkeitä laitettiin roikkumaan portin pieleen ja näky oli kuin Turun joulukadulla konsanaan. Koko leiri oli jaettu yhteensä seitsemään alaleiriin. Nuotiokotkat asusti Syke-nimisessä alaleirissä, jossa oli partiolaisia Pohjanmaalta aina länsirannikolle asti. Jokainen alaleiri oli taasen jaettu kyliin, joita Sykkeessä oli kuusi kappaletta. Nuotiokotkilla kävi ilmiömäinen tuuri saadessaan olla Minttu-kylän ja sen kyläseppojen hellässä huomassa. Kansainvälistäkin väriä saatiin leirilippukuntaan kun Britanniasta saapuneet Devon Explorers saapuivat noin reilun 30 nuoren partiolaisen voimin rinkkoinensa paikalle. Explorer Belttia Suomessa suorittavat britit liittyivät muonavahvuuteen vähän myöhemmin. Leirin avajaisten jälkeen alkaisi leiriarki. Avajaisiin mennessä monet huomasivat, että moisen ihmismassan liikuttaminen todella vaatisi

hieman suunnittelua. Heti alaleirin alueen jälkeen meitä kohtasi melkoinen hullunmylly kun tuhatpäinen leirikansa yritti ahtautua bilemonttuun. Partiolaisista oli joka tapauksessa kysymys, joten tästä selvittiin silti mallikkaasti. Leirin avajaisista kuulin paljon erillaista palautetta, mutta yksi asia oli varma. Roihu oli alkanut! Ohjelmaa oli jokaiselle ikäkaudelle tarpojat kulkivat päivittäin ohjelmalaaksosta toiseen tarpojaluotsiemme johdolla. Tarpojien ohjelmalaaksot koostuivat seuraavista teemoista elämys, globaalikasvatus, minä, luovuus, vesi ja yrittäjyys. Pienimuotoisen gallupin perusteella ainakin vesi- ja minä-ohjelmalaakso niittivät suosiota tarpojiemme keskuudessa. Vähän vanhemmille samoajille oli ohjelmaa myös nin paljon kuin suinkin jaksoivat tehdä. Ennen leiriä samoajat saivat hakeutua mieleisiinsä pari päivää kestäviin pesteihin ja näin auttoivat omalta osaltaan leirin onnistumista. Jos sattui pestistä hommat loppumaan niin sitten käppäiltiin leirin omaan pestikehittämöön ja napattiin sieltä lisänakki kaikilla mausteilla. Pesti saattoi sisältää KV-vieraiden opastamista, leirikeittiössä hääräämistä, ohjelmalaaksoissa työskentelyä ja monta muuta tärkeää tehtävää. Pestittöminä päivinä samoajat suorittivat leiriaktiviteetteja, joihin kuului pohdiskelua ja tekemistä sopivassa tasapainossa esimerkiksi huonepakopelin tai Bear Grylls-viisiottelun merkeissä. Tämän lisäksi samoajien ohjelmaan kuului virvatuli, joka oli omavalin-

JANNE SEPPÄNEN

LIOBA WIENENKÖTTER

Menneet tapahtumat tainen noin yhden päivän kestävä aktiviteetti. Virvatuli valittiin niin ikään ennen leiriä. Jokainen sai siis mieleisensä. Vaihtoehtoina mm. polkupyörävaellus, päivä intissä tai joku muu monesta vaihtoehdosta. Mukanamme olleet sisupartiolaiset suorittavat tarpojaohjelmaa omaa aikataulua vapaasti muunnellen. Tästä leiriorganisaatio sai kiitosta joustavuudesta. Leiripaikkamme hyvän sijaintimme ansiosta liikkuminen ohjelmiin sujui kaikilla varsin mainiosti. Tämän lisäksi leiri tarjosi aivan kaikkea kun ohjelma tai pesti ei paina-

nut päälle. Monet huikeat kahvilat, ravintolat, puodit, vesisekoilupaikat ym. avasivat ovensa leiriläisillle. Tylsä ei siis päässyt iskemään. Johtajistollekkin oli kaikenlaista tarjolla. Leiriarjen pyörittelystä pääsi hetkeksi tauolle esimerkiksi leirin johtajahuollon tarjoamaan kylpylään tai sitten käpsit leirin omaan eläintarhaan taputtelemaan elukoita. Tässä vain pieni osa siitä mitä leiri tarjosi osallistujalle. Omassa alaleirissämme oli johtajille tarkoitettu taukokorneri, jossa partioryydytyksestä kärsivä partiojohtaja sai kaffetta ja teetä. Myös puhelimen ym. älylaitteiden lataaminen onnistui kivasti.

Tai sitten vain röhnötit heinäpaalilla purkaen tuntojasi johtajatoverillesi. Ihmeteltävää siis riitti kaikilla ikään katsomatta. Kyllähän siellä syötiinkin! Muonitus hoidettiin niin, että sapuska tuli keskuskeittiöltä jostain päin Suomea ja tuotiin lämpöisenä maastoon. Jokaisella alaleirillä oli oma leirikeittiönsä johon mentiin tietenkin hyvässä järjestyksessä ja oikeaan aikaan. Jokainen leirilippukunta räjähti monisyisen ruokalinjaston läpi ja istahti penkeille nauttimaan murkinaansa. Ainakin omien muistikuvieni mukaan ruoka oli poikkeuksetta maukasta ja ruokailu

TOIVOLA

ainakin Sykkeen omassa keittiössä sujui mallikkaasti ilman ongelmia. Leirin isoista iltaohjelmista mainitsinkin leirin avajaiset. Lisäksi ohjelmassa oli alaleirin oma iltaohjelma, jossa Sykkeen porukka hitsautui yhteen ja näin koko leirin kovimmaksi jengiksi. Viimeistään tässä vaiheessa jokainen Sykkeen asukki kantoi ylpeänä vihreätä huiviaan. Leirilippukunnan omassa yhteisessä iltaohjelmassa kohtasivat suomalainen ja englantilainen iltanuotiokulttuuri toisillemme tuttuja partiolauluja lauleskeltiin ja opittiin siinä muutama uuskin. Esimerkiksi salaperäinen laulu ullakolla oleskelevasta norsusta kiilasi heti juttua kirjoittaneen partiolaulujen TOP-5-listalle heittämällä. Suomalainen meininki ainakin omien haastatteluiden perusteella vakuutti vieraamme. Suomalainen metsä ja vieraanvaraisuus sai ihailua osakseen. Salmiakki, hyttyset ja muut mönkiäiset eivät niinkään. Leirilippukuntamme Devon-osastomme johtajat olivat loistavia ja siksi he olivatkin hyvin itsekseen toimiva yksikkönsä. Syrjäytyneitä he eivät kumminkaan olleet vaan kun istahdit heidän kanssaan retkituolille saattoi keskustelut kestää tovin jos toisenkin. Sanomattakin on selvää, että haluaisin mieluusti nähdä vieraamme uudelleen taas pian. Leiripäivät kuluivat vauhdilla ja eikä mikään ihme, sillä ilmat olivat loistavat kautta leirin. Kun ensimmäisen leiripäivän häsellyksestä oli selvitty ja arki liikahti pyörimään oli ilo katsella iloisia lapsia ja nuoria, jotka sel-

västi nauttivat leirielämästään täysin siemauksin. Tässä heitä avustivat loistavat luotsimme, jotka ohjasivat nuorisoamme mallikkaasti ja innostuneesti. Tietysti on kiitettävä myös nuorempia lapsosiamme, sillä yhteisesti sovituista pelisäännöistä pidettiin kiinni. Sinikotkien ja Nuotiotyttöjen muodostama leirilippukunta oli taas kerran komea näky. Tälläistä yhteishenkeä tarvitaan kaikessa partiotoiminnassa. Leirin päättäjäisten yllätysesiintyjästä kuultiin melkoisia huhupuheita pitkin leiriä. Kun verhot aukesivat ja pop-prinsessa Sanni pyrähti lavalle heilumaan ja kun tämä partiolaismeri rääkyi onnesta sai leiri arvoisensa päätöksen. Leiriä on todella vaikea pukea sanoiksi. Tälläinen pitää kokea itse. Olihan kyseessä isoin Suomessa järjestetty partioleiri. Kannattaa käydä Roihun nettisivuilta katslemassa kuvia ja videoita meiningistä. Mielestäni leirikokemus oli unohtumaton. Iso kiitos kaikille, jotka mahdollistivat tämän. Täysii sykkii One big heartbeat Huikeet pulssit Never gonna lose it SYKE!

Timo-Ilkka ”Timbe” Toivola Roihu- leirilippukunnan johtaja

JOEL FORSMAN

Menneet tapahtumat

Kohti tuntematonta ja sen Kertomus kesän 2016 pitkistä purjehduksista 29.6.-13.7. Oli kaunis kesäkuinen päivä, kun Theia lastattiin jälleen täpötäyteen ruokaa ja miehistöä. Lastauksen jälkeen keula kääntyi kohti taivaanrantaa ja kesän 2016 saaristomeripurjehdus oli alkanut. Kipparinamme toimi Joni Holmroos ja hänen hämyisten ohjeidemme avulla tiesimme matkan aina vain seuraavaan käännökseen saakka. Keli oli mainio ja miehistö pohti päämäärää, jota ei ollut paljastettu edes förstille. Noudettuamme vielä miehistöntäydennystä Aspöstä lähti matka kunnolla käyntiin. Ilta alkoi hämärtyä ja vettä satoi kuuroittain. Kolmen vahdin voimin purjehdimme kesäillassa. Utön kohdalta ulos päästyämme sain kippariltamme käskyn ottaa suunnan kohti Bogskärin majakkaa. Tässä vaiheessa määränpää oli vielä epäselvä, mutta suunta tarkka. Vahdit aloittivat yöajon, ja sadekin voimistui. Juuri laskettuamme genaakkerin osui pieni tuulirintama kohdallemme ja kiisimme yössä kohti tuntematonta määränpäätä. Meripahoinvoinnin ja kurjan sään siivittämänä Theia purjehti läpi yön. Noin viiden aikaan yöllä kuulin uneni läpi huudon: ”Herätkää, olemme perillä.” Vene kuitenkin keikkui aalloilla eikä määränpäätä vaikuttanut olevan missään. Hieman tokkurasta herättyäni huoma-

sin muutaman kaapelimitan päässä luodon, jolla seisoi sinivalkoinen majakka. ”Tervetuloa Bogskäriin”, sanoi kipparimme. ”Suomen eteläisimmälle maapläntille”, hän jatkoi. Ympärille katsellessani huomasin paikan tosiaan olevan kaukana kaikesta, sillä näkyvissä oli viereisen luodon lisäksi vain toinen pieni luoto, jolla seisoi Bogskärin tunnusmajakka. Theian keinuessa hieman aalloilta suojassa majakkaluodon takana, lähti aluksi pieni tutkimusryhmä kumiveneellä, Perseuksella, käymään saaressa. Pienen lahden pohjukassa oli kallioon valetut portaat, joita pitkin pääsimme liukkaille kallioille nousemaan. Luodolla oli ainoastaan majakka, betonista valettu pieni helikopterikenttä ja kallionkolo, jossa hylje sukelteli vedessä. Myös majakan edellisten vaiheiden jäänteitä löytyi hieman; majakkaa 1880-luvulla rakennettaessa sen rakenteet tuhoutuivat muutamaan kertaan. Lopulta, pienen kierrätyksen jälkeen, kaikki olivat päässeet käymään pienellä luodolla majakkaa ihailemassa. Luettuamme majakan historiaa kipparimme tabletilta, alkoi kahdeksan tunnin matka takaisin, kohti Utötä. Takaisintulomatkalla tunnelma oli hyvin hiljainen ja väsynyt, ja vahdit purjehtivat Theian Utön laituriin.

Utöstä matka jatkui kohti Björköä, jossa ankkuroimme kauniiseen luonnonsatamaan ja kävimme uimassa saaren sisäjärvessä. Hyvin nukutun yön jälkeen purjehdus kohti Öröä alkoi. Suosittuun vierasvenesatamaan mahduimme juuri ja juuri ja pääsimme testaamaan sataman uutta saunaa. Illalla seurasimme jalkapalloa televisiosta. Matka jatkui Örön länsipuolta kohti seuraavaa etappia, Bengtskäriä. Saaristomeripurjehduksella bongattiin monia majakoita. Myös Bengtskärissä, Pohjoismaiden korkeimmassa majakassa, pääsimme käymään kumiveneen avulla. Siellä pääsimme kiipeämään majakan torniin ihailemaan maisemia. Bengtskärin maisemien jälkeen oli aika suunnata kohti Hankoa ja miehistönvaihtoa. Ennen Hankoa yövyimme Bromarvissa. Kauniin lahden pohjukassa oleva laituri ja pieni satama kruunasivat saaristomeripurjehduksen. Yöllä voimistunut tuuli aiheutti kuitenkin öisen herätyksen kipparille ja förstille, jotka joutuivat kiristämään poijuköyttä öisessä tihkusateessa. Seuraavana päivänä Theia saapui Hankoon ja odotettu vaihtomiehistö saapui. Siinä missä saaristomeripurjehdus on tarkoitettu seikkailijoille ja tarpojille, on matkapurjehdus vanhemman miehistön heiniä. Veneen

luo

Ylhäältä alas: Theia lähdössä Utöstä Bogskärin majakka Auringonlasku ennen Bogskäriä (Kuvat: Korhonen)

täyssiivouksen ja pienen koneremontin jälkeen vaihtomiehistö saapui, mukanaan tarpeellisia tavaroita kuten tulostin. Saaristomeripurjehduksen päätteeksi kipparimme Joni allekirjoitti lokikirjan ja aluksen päällikkyys siirtyi matkapurjehduksen kipparille Juha Lehtoselle. Matkapurjehdus lähti jo sama iltapäivänä kohti etelää, Viron rannikkoa ja Hiidenmaata. Edellisestä legistä poiketen saimme tietää määränpäämme tarkasti. Ensimmäisenä tähtäsimme Hiidenmaan pohjoisrannalle, Kärdlaan. Suomenlahden ylitys tehtiin yöllä kauniissa säässä. Hiidenmaan lähestyessä vesi madaltui nopeasti ja erilaiset merimerkit opastivat meitä kohti satamaa. Itse menin nukkumaan rannikon lähestyessä ja heräsin vasta myöhään aamulla punkastani. En ollut herännyt edes koneen ääniin, vaikka nukuinkin koneen vieressä. Ensimmäinen päivä ulkomailla käytettiin Kärdlaan tutustuen. Satama oli uusittu vastikään ja erittäin siisti. Pieni iskujoukko vuokrasi auton ja kävi tutustumassa Hiidenmaan majakoihin, Kõpu tuletorniin ja Ristna tuletorniin. Ruokavarantoja täytettiin epäilyttävillä tuotteilla ja osa miehistöstä löysi sisäisen merirosvonsa. Valitettavasti suuri osa merirosvojen varusteista katosi matkan varrella.

Menneet tapahtumat Kärdlasta matka jatkui varhain aamulla. Seuraavaan satamaan, Roomassaareen oli pitkä matka. Suotuisa tuuli kuljetti Theiaa kohti seuraavaa kohdetta. Matkan jälkimmäisellä puoliskolla tuuli nousi kovaksi ja kääntyi vastaiseksi. Alkoi tuntien kryssiminen kovassa aallokossa ja monet, itseni mukaan lukien, olivat merisairaita. Lopulta kuitenkin helpotti, kun aallonmurtaja suojasi Roomassaaren satamaa, johon pääsimme illalla. Syötyäni tuttuja ja turvallisia Vaasan ruispaloja kömmin punkkaani. Roomassaaresta lähdimme kahden taksin voimin kohti varsinaista kaupunkia, Kuressaarta. Aluksi saimme kierrellä vapaasti kaupungissa ja tutustua esimerkiksi Kuressaaren linnaan. Tämän jälkeen varustamo tarjosi miehistöllemme maittavat pizzat, joiden jälkeen ohjelmassa oli vielä ruokakaupassa käynti. Tutut taksit kuljettivat meidät takai-

sin satamaan, jossa valmistelimme Theian lähtökuntoon ja lähdimme jatkamaan matkaa. Seuraavana satamana oli Ruhnun saari keskellä Riianlahtea. Pääsimme illaksi Ruhnuun, jossa meidät otti vastaan puhelias satamamestari. Satama oli hyvin pieni ja suurehko veneemme hädin tuskin mahtui sinne. Aamulla irrotimme köytemme Ruhnun laiturista ja suuntasimme kohti Riikaa. Tälle matkalle sijoittuivatkin niin nopeusennätykset kuin kalustovahingotkin. Ajoimme myötäiseen reippaassa tuulessa hyvää, yli kymmenen solmun vauhtia. Tuulen noustessa veneemme ohjailu kävi niin hankalaksi, että purjeet piti laskea. Purjeidenlaskun jälkeen jatkoimme matkaa koneella ajaen. Olimme jo lähellä Riikaa, kun kumiveneemme hinausköysi repesi irti ja kumivene kääntyi väärin päin. Totesimme, ettemme saa venettä enää ylös, joten jatkoimme matkaa

kohti Riikaa. Ohitimme ankkurissa olevat rahtialukset ja ajoimme jokea pitkin vierasvenesatamaan. Löydettyämme satamasta sopivan paikan tutustuimme satamaan ja illan tullen kävimme nukkumaan. Seuraavana päivänä oli kipparinvaihto. Saimme tutustua suureen kaupunkiin ja jälleen pieni iskuryhmä erkaantui muista ja lähti tällä kertaa kohti Jūrmalan hiekkarantaa. Miehistö kierteli kauppakeskuksissa ja keskustassa, kunnes oli aika palata syömään veneelle. Omenahyvettä jälkiruuaksi nautittuamme vietimme vapaa-aikaa veneellä ja uusi kipparimme Patrik Solin tyttöystävineen saapui ja Juha lähti lentoasemalle. Saimme puhelun, jossa ilmoitettiin, että kumiveneemme oli löytynyt rannalta. Ystävällisen paikallisen avulla kumivene saatiin tuotua satamaan. Pakattuamme veneen ja tutkittuamme moottorin vaurioita kävimme nukkumaan.

Riikasta lähdettyämme suuntasimme keulan kohti Viroa ja Pärnua. Matka ajettiin koneella, sillä keli oli lähes tyyni ja meidän oli pysyttävä aikataulussa. Konetuksen aikana suoritimme huoltotöitä ja otimme aurinkoa. Pärnuun saavuttuamme jouduimme pettymään, sillä Pärnun satama oli täynnä regatan takia. Olimme yötä joen toisella puolella olevassa laiturissa. Seuraavana aamupäivänä kävimme kaupungilla tutustumassa erilaisiin kohteisiin. Iltapäivällä matka jatkui. Pian lähdettyämme totesimme kuitenkin, että peräsimessämme oli vikaa. Ajoimme seuraavaksi yöksi läheiseen Kihnun saareen, johon myös regatta oli siirtynyt. Siitä huolimatta laiturissa oli tilaa Theian kokoiselle veneelle. Korjasimme peräsinvauriomme nopeasti. Välittämättä yöhön jatkuneesta juhlinnasta katsoimme televisiosta jalkapalloa ja kävimme nukkumaan. Nukuttuamme yön hyvin suuntasimme aamulla kohti Kärdlaa. Paluumatka oli alkanut, mutta matkanteko oli silti mukavaa ja tunnelma hyvä. Purjehdimme pitkiä suoria ja lopulta ohjasimme Theian kapeista aukoista takaisin Kärdlan satamaan. Ilta sujui satamassa saunoen ja uiden. Kärdlasta oli vihdoin pakko lähteä Suomen puolelle. Suomenlahden ylitys sujui kovasta tuulesta ja aallo-

kosta huolimatta hyvin. Merisairaus ei vieläkään jättänyt miehistöämme rauhaan, mutta selvisimme lopulta yli lahden Bengtskärin luo. Majakalta matka jatkui Öröön tuttua, Örön länsipuolen reittiä pitkin. Vierasvenesatamassa ei kuitenkaan ollut tilaa ja jouduimme jäämään pohjoislaituriin yöksi. Satamaan saavuttuamme laitoimme kumiveneen taas kuntoon ja totesimme kaiken toimivan. Illalla kumivene kuljetti koko päällystön saunaan ja uimaan vierasvenesatamaan, vaikka alipäällystö olikin uinut jo Theian luona. Matkapurjehduksen viimeinen päivä alkoi Öröstä ja se purjehdittiin hyvillä mielin. Mielessä kuitenkin oli myös haikeus pitkän ja onnistuneen reissun loppumisen takia. Lopulta Heinänokassa vene siivottiin ja matka palasi takaisin alkupisteeseen. Ensi kesänä matka alkanee saaristomeripurjehduksen merkeissä ja vene palannee takaisin Heinänokkaan Tall Ship Racen jälkeen. Kiitos kaikille kesän purjehduksille osallistuneille ja hyvää joulua kaikille! Aukusti Korhonen, Koskelon vj

Kuvat: Joni Holmroos

Menneet tapahtumat

Perseuksen harharetket Merellä on hyvä varautua kaikkeen, myös vähän kovempaan keliin. Tämä on toivottavasti opettava tarina viime kesän matkapurjehdukselta missä toimin s/y Theian päällikkönä Hangosta Riikkaan. Tarina koskettelee purjehdusosuutta keskellä Riianlahtea sijaitsevasta Ruhnun saaresta Riikaan. Ruhnusta on matkaa Riian läpi virtaavan Väinäjoen (Daugava) suulle vajaat 60 mpk ja tuulta oli ennustettu kyseiseksi päiväksi 10-12 m/s suunnaltaan myötäistä tai sivumyötäistä. Kohtalaisen navakkaa tuulta, mutta ei mitenkään ongelmallisen kovaa Theian kokoiselle hyvin varustelulle purjealukselle. Myötäisessä tuulessa matka taittuisi muutamassa tunnissa, joten päätimme lähteä aamulla matkaan. Hinauksessa meillä oli lippukunnan kumivene Perseus, jonka olin päättänyt jostakin syystä ottaa mukaan myös avomeriosuuksille. Matkaan päästiin siis hyvässä vauhdissa. Tuuli oli tosin täysin myö-

täinen Riikaan, joten meidän piti leikata jonkin verran kurssia, jotta pääsimme purjehtimaan sivumyötäisessä jolloin veneen hallinta on helpompaa. Tuuli oli aluksi noin 9-10 m/s, mutta nousemaan päin. Vauhtia meillä oli mukavasti 8-10 solmua, ja sopivasti aallon päältä lähdettäessä vähän enemmänkin. Tuuli nousi tasaisesti ja kun olimme runsaat 10 mpk Väinäjoen suulta, tuulen keskinopeus oli jo 14-15 m/s ja puuskissa jopa 17 m/s. Korkein mitattu nopeus taisi olla yli 14 solmua. Aallokko on tunnetusti korkeaa Riianlahdella ja nyt se rupesi arviolta olemaan 3 – 4 metriä. Totesimme, että purjeita pitää vähentää, koska veneen ohjailtavuus rupesi olemaan huono tuulesta ja aalloista johtuen. Koska noissa olosuhteissa purjeiden vaihto on jonkin verran haastavaa, niin päätin että lasketaan saman tien purjeet ja ajetaan koneella loppumatka. Näin teimmekin ja lähdimme koneella eteenpäin kohtalaisen suoraan myötäiseen. Totesimme Perseuksen menon olevan perässä kohtalaisen pomppivaa, mutta arvioin se selviävän hyvin perille asti. Olin juuri tarkastamassa paikkaa alhaalla karttapöydällä, kun ulkoa kuului kumivenettämme syvästi rakastavan Matias Sandelinin sydäntä särkevä parahdus ”Perseus meni ympäri ja menetimme sen”. Juoksin kannelle ja siellä se tosiaan-

Tässä vaiheessa Perseus seurasi meitä vielä kiltisti.

kin kellui ylösalaisin meistä muutaman kymmenen metrin päässä. Matiaksella oli kädessä se mitä jäi jäljelle eli hinausköysi ja kumiveneen metalliset vetolenkit. Ilmeisesti kumiveneen veto-ominaisuudet ylösalaisin eivät ole parhaat mahdolliset kun lenkit heti pettivät. Käänsin Theian ympäri ja yritimme saada Perseuksen kyytiin, mikä ei ollut helppoa kun veneestä puuttui vetolenkit ja vene oli perin painava perämoottoreineen. Hyvin pian minun piti kuitenkin tehdä päätös hylätä Perseus, koska nostoyritykset olisivat voineet vaarantaa miehistön tuossa kelissä. Lähdimme siis kohti Riikaa ja jätimme haikein mielin Perseukseen moottoreineen kellumaan ylösalaisin keskelle Riianlahtea. Olimme varmoja ettemme sitä enää koskaan näkisi. Saavuttuamme Riian Andrejostan satamaan otin yhteyttä Latvian rannikkovartioon, jotta eivät käynnistäisi mitään etsintää jos joku sattuisi havaitsemaan väärin päin kelluvan kumiveneen. Henkilö puhelimessa oli kovin ystävällinen ja kysyi tapahtuma-ajankohtaa sekä tarkkoja koordinaatteja paikalle missä hylkäsimme Perseuksen. Nämä annoinkin ja sanoivat laskevansa laskevat rantaantulopaikan. En kauheasti kuitenkaan laskenut sen varaan, että saisimme Perseuksen vielä joskus takaisin.

Kuvat: Lehtonen

pakettiautolla kuskaamaan Perseuksen takaisin Riikaan. Kaiken lisäksi nämä ystävälliset ihmiset eivät suostuneet ottamaan mitään palkkiota vaikka sitä heille tarjottiin.

Siellä se kelluu ylösalaisin! Minun osuuteni kipparina päättyi suunnitellusti seuraavana päivänä tapahtuneesta Riiassa ja Patrik Solin saapui Turusta aluksen uudeksi päälliköksi. Itse olin tutustumassa juuri Riian vanhaan kaupunkiin ja valmistautumassa lähtemään lentokentälle kun puhelimeni soi. Puhelu tuli Latvian rannikkovartiostosta ja henkilö puhelimessa ilmoitti Perseuksen löytyneen rannalta Riiasta jonkin matkaa rannikkoa koilliseen päin. Vene oli paikallisen poliisin hallussa, josta sen voisimme hakea. Välitin tiedon veneelle ja Theian miehistö Patrikin johdolla ryhtyi toimeen. Vaikeuskerrointa asiassa lisäsi se, ettei paikallispoliisi puhunut muuta kieltä kuin latviaa. Avuksi saatiin kuitenkin paikallinen alkuasukas tulkkaamaan puhelua poliisin kanssa. Seuraava ongelma oli se, miten kuskata kumivene moottoreineen noin 40 km päästä Riikaan. Sama ystävällinen latvialainen tarjosi myös omalla autollaan kyydin paikan päälle ja lähti tulkiksi. Hän myös hommasi paikalle ystävänsä

Perseus latvialaisen poliisivarikon pihalla.

Kun kumiveneen noutajat saapuivat rannalle johtavalle tielle, niin vastaan tuli poliisin mönkijä, jolla oli kumiveneemme peräkärryssä. Yhdessä ajettiin poliisin varikolla, missä tehtiin asiasta viralliset paperit ja Perseus luovutettiin takaisin omistajalleen. Kaikki ponttonit olivat edelleen täynnä ja ehjiä ja moottori oli ehjän näköisenä edelleen veneen perässä. Ainoat puuttuvat osat olivat toinen airo ja penkki. Aika pientä tuhoa verrattuna siihen, että vene oli kellunut noin vuorokauden ylösalaisin pitkin Riianlahtea. Perseus saatiin siis turvallisesti Theialle, tyhjennettiin ja pakattiin veneeseen. Samalla aloitettiin perämoottorin elvytystoimenpiteet eli vedet poistettiin sylintereistä, sähköjärjestelmä kuivattiin ja sylintereihin kaadettiin öljyä. Kun Theia saapui muutaman päivän päästä takaisin Suomen puolella Öröseen, niin kumivene pumpattiin jälleen täyteen ja perämoottori laitettiin paikalleen. Kone lähti hyvin käyntiin, joten menetykset näyttivät

jäävän kaikin puolin vähäisiksi. Kun Theia palasi takaisin Turkuun, niin vein moottorin vielä huoltoon Kai Grönbergille Botskiin. Samalla tilattiin uudet vetolenkit, airo ja penkki. Tämän kaiken Botski myös sponsoroi meille, joten ainoaksi kustannukseksi jäi lopulta PCV-liima lenkkien kiinnitykseen (23 EUR). Kumiveneen hinaaminen avomerellä oli epäilemättä virhearvio minulta, mutta toivottavasti tämä tarina on hyvä opetus Theian päällystölle. Oppia kotiin ja veneelle vietäväksi Theian nykyiselle ja tulevalle päällystölle: – Kumivenettä ei kannata hinata avomeriolosuhteissa – Säätiedotukset eivät pidä aina paikkaansa, merellä kannattaa varautua nopeasti vaihtuviin olosuhteisiin Sinikotkat kiittää: – Latvian viranomaisia hyvästä asenteesta ja aktiivisesta toiminnasta – Avuliaita latvialaisia kadunmiehiä – Botski Oy:ta ja Kai Grönbergiä

Juha Lehtonen on kovia kokenut s/y Theian kippari

Menneet tapahtumat

Mailitilastot kesä 2016 1. 2. 3. 4. 5. 6. 7. 8. 9. 10. 11. 12. 13. 14. 15. 16. 17. 18. 19. 20. 21. 22. 23. 24. 25. 26. 27. 28. 29. 30. 31. 32. 33.

Korhonen Aukusti Sandelin Matias Laivamaa Antti Maunula Iiro Harjulehto Aleksanteri Lehtonen Lotta Korhonen Niilo Harjulehto Nikolai Sippolainen Aaro Hällfors Oskari Hällfors Aaro Elenius Anton Korpelainen Arimo Kivini Rasmus Solin Patrik Lehtonen Juha Holmroos Sakari Grönberg Konsta Alho Oskari Jääsaari Olli Aaltonen Rasmus Karlsson Johanna Arvelmo Matias Silvoniemi Oskari Siltala Jaakko Farshid Leo Karjalainen Morris Korhonen Eino Virtanen Aapo Puustinen Lauri Holmroos Joni Nyrhinen Anna Ilvessalo Eero

1421,2 1271,9 1262,6 1088,2 906,5 836,3 743,5 705,9 659 585,3 559,6 549,4 549,4 527,9 524,5 495,1 447,9 390,5 388,3 382,8 382,7 375,1 367,2 360,2 340,1 314,9 314,9 303,7 302,8 280 275,4 238,8 226,6

34. 35. 36. 37. 38. 39. 40. 41. 42. 43. 44. 45. 46. 47. 48. 49. 50. 51. 52. 53. 54. 55. 56. 57. 58. 59. 60. 61. 62. 63. 64. 65. 66.

Sarlin Kari Suntila Telmo Alho Aleksi Sippolainen Alina Mattila Onni Malmari Meri Sahlström Ville Lehtonen Laura Simola Pauli Huvila Alvar Viitaniemi Antti Lahti Katri Nyrhinen Aino Siltala Lauri Ehirhieme Osasu Hurri Meri Jaanto Vilma Kilpinen Juuso Mäkinen Hanna Rajala Tanja Paloposki Jyri-Petteri Kolehmainen Lauri Hannula Luka Jaakko Kuusniemi Thuren Otto Aaltonen Timo Hiltunen Joonatan Nieminen Eemeli Elina Miilunpalo Jenny Kostiainen Lassi Liimatainen Fager Lotta Järvi Vilho

216,2 214 197,4 197,3 176,9 171,5 150 141,2 130,1 128,8 128,8 122,1 122,1 121 114 114 114 114 114 114 111,6 100,8 100,6 92,5 92,5 85 81,4 76,6 72,8 72,8 72,8 70,4 70,4

67. 68. 69. 70. 71. 72. 73. 74. 75. 76. 77. 78. 79. 80. 81. 82. 83. 84. 85. 86. 87. 88. 89. 90. 91. 92. 93. 94. 95. 96. 97. 98. 99.

Linneri Tommi Manninen Valtteri Ruusunen Roosa Vuorinen Venny Sarlin Ella Järvi Santeri Eero Haapakangas Jussi Mänty Kaj Jansson Pekka Miesvirta Samppala Pentti Akkola Mikko Heiskanen Venla Laura Pajunen Lehtonen Kirsi Nauska Venni Koskinen Rami Heikkilä Miro Koivisto Eemeli Elenius Fedja Parkkunen Vilja Sandberg Aatu Santalahti Jasper Virtanen Ville Esko Niemelä Juhani Tång Peter Hiekka Polvi Karoliina Roni Siivonen Wertti Daniel Yliaho Jenni Koivisto Minni Harkke Mari

70,4 70,4 70,4 70,4 69 64,7 62 62 62 62 62 61,8 61,8 61,8 59,8 55,9 55,6 54,9 50,2 49,3 49,3 49,3 49,3 47,8 42,1 42,1 42,1 42,1 42,1 42,1 42,1 33,5 27,1

Toimihenkilöt 2017 Partiopoikalippukunta Turun Sinikotkat ry:n syyskokous 18.11.2016 on valinnut seuraavat henkilöt seuraaviin pesteihin:

Hallitus Hallituksen puheenjohtaja Juha Lehtonen Lippukunnanjohtaja Aino Nyrhinen Laivapäällystön johtaja Konsta Grönberg

Hallituksen jäsenet Oskari Alho Juho Hänti Meri Malmari Jyri-Petteri Paloposki Patrik Solin

Ikäkausivastaavat Minni Koivisto (sudenpennut) Juho Hänti (seikkailijat) Mari Harkke (tarpojat) Heikki Hannula (samoajat) Patrik Solin (vaeltajat)

Muut toimihenkilöt

Kotkansiiven päätoimittaja Eero Ilvessalo

Lippukunnan apulaisjohtaja Timo-Ilkka Toivola Pestijohtaja Juho Hänti

Onnea valituille!

Sudenpentujen partiotaitokisat Raisiossa Oli kaunis toukokuinen päivä. Raision Kerttulan kisakeskuksen pihaan on kokoontunut suuri joukko innokkaita sudenpentuja. Luvassa on sudenpentujen partiotaitokisat. Kipinän hetki -kisat pidettiin 7.5.2016 Roihu-teemaa vaalien. Sinikotkista kisoissa oli mukana kaikki neljä laumaa: Saukko, Piisami, Norppa ja Majava. Kisojen aloitustehtävänä oli rakentaa laudasta, nauloista, langasta ja maaleista Roihun logo. Kaikilta laumoilta logon tekeminen sujui oikein mallikkaasti ja tehdyt logot ovat nähtävissä kololla, ritarisalin ikkunalaudalla.

Majava-lauman Otto, Julius, Iiro, Rasmus ja Kosti valmiina kisoihin

Muita tehtäviä kisoissa oli muun muassa karttamerkkien tunnistus ja ilmansuunnat, esterata ja ensiapu. Kaikki laumat suoriutuivat kisoista hienosti!

Kaisa Lahtinen Majava-lauman akela

Maaliin selvitty! (Kuvat: Lahtinen)

Sudenpentujen vuosi 2017 Sinikotkissa toimii tällä hetkellä neljä laumaa: Norppa, Majava, Piisami ja Saukko. Vuoteen 2016 on mahtunut paljon tapahtumia ja monien askelien tekemistä koloilloissa. Askelia ahkerasti tehneiden partiopaitojen hihoihin saa ommella jälkiä merkiksi uusien taitojen harjoittelemisesta ja oppimisesta. Sudenpennun vuoteen sisältyy joka vuosi kaksi viikonloppuretkeä, kisat ja lukuisia kokouksia. Jokaiseen vuoteen mahtuu myös vaihteleva määrä muita tapahtumia. Kulunut vuosi on ollut täynnä seikkailuja ja nyt onkin jo aika valmistautua tulevan vuoden tapahtumiin.

Tammikuu Tammikuussa laumat palaavat kololle viikolla 2 eli kokoukset jatkuvat 9.1.

Helmikuu Viikolla kahdeksan ei kololla näy yhtään sudenpentua tai akelaa, vaan kaikki viettävät hiihtolomaa.

Maaliskuu Tässä kuussa tapahtuu, sillä kaikki laumat pääsevät osallistumaan lippukunnan omaan sudenpentujen retkipäivään. Minne se suuntautuu, on vielä arvoitus.

Huhtikuu Huhtikuu tuo mukanaan kiireisen partiokevään. Pääsiäislomaa viettää ainakin Norppa-lauma 17.4. Huhtikuussa harjoitellaan marssia varten marssiharjoituksissa.

Heinäkuu

Toukokuu

Elokuu

Vappu vie sekin yhden kokouksen Norppa-laumalta 1.5. Onneksi samalla viikolla on kuitenkin Lounais-Suomen Partiopiirin partioparaati. Kaikki sudenpennut marssivat väiskit päässä ja huivit ojennuksessa, onhan lippukuntamme juhlavuosi!

Partion aloitusviikko on viikolla 33 ja viiimeistään silloin ryhmät tiedottavat omista aloitusajoistaan.

Seuraavalla viikolla kokoustavat kaikki laumat normaalisti ja lauantaina suuntaamme sudenpentujen kilpailuihin 13.5. 20.-21.5. järjestetään sudenpentujen telttailu teemainen retki. Jokainen sudenpentu pääsee harjoittelemaan puoljoukkueteltassa yöpymistä. Toukokuussa ei sovi unohtaa myöskään iltapurjehduksia! Viikkokokoukset päättyvät kevään retkeen.

Kesäkuu Kesäkuussa on lippukuntamme juhlavuoden kunniaksi mahtava kesäleiri. Leirille myös sudenpennut ovat tervetulleita.

On lomakuukausi sudenpennuille. Muistakaa kuitenkin Tall Ships Races, jonka yhtenä satamapaikkana on Turku.

Syyskuu Iltapurjehdusten ja koloiltojen lisäksi syyskuussa osallistumme LounaisSuomen Partiopiirin sudenpentupäivään 14.9.

Lokakuu ja marraskuu Lokakuussa alkaa adventtikalenterien myynti. Syyskauden sudenpentujen kädentaidot-teemainen retki järjestetään näiden kuukausien aikana.

Joulukuu Joulukuu alkaa itsenäisyyspäivän myyjäisillä. Pian sen jälkeen onkin vuorossa sudenpentujen joulujuhla ja samalla ensimmäisen vuoden sudenpentujen lupauksenanto. Joulujuhlan myötä onkin hyvä jäädä joululomalle odottelemaan seuraavan vuoden seikkailuja.

Sudenpentujen kevätretki Retken opetukset: – Suklaa ei ole hyvä leirieväs kesällä, koska se sulaa. – Onneksi äiti pakkaa monet kalsarit mukaan. Vaihtokalsareita voi hyvin käyttää uimahousuina. – Astiapyyhe toimii myös pyyhkeenä uinnin jälkeen. – Kaislasta rakennettu silta ei kestä sudenpennun painoa. Sudenpennut suuntasivat teltat ja yli 150 metriä lautaa mukanaan Kunstenniemeen toukokuisena lauantaina. Sää oli luotu telttailuun. Retki vietettiin lauantain ruokailuja lukuunottamatta kokonaan ulkona. Päivän ohjelmaan kuului puolijoukkuetelttojen pystyttämisen jälkeen sahaamista, pientä lanka-askartelua ja erilaisiin puutöihin liittyviin työ-

kaluihin tutustumista. Laudan jälkeen rakentelumateriaaliksi vaihtui kaisla, kun sudenpennut alkoivat rakentaa kaisloista siltaa. Osa pojista keskittyi rakentamiseen ja loput saivat päivällisen jälkeen uida ja saunoa. Sunnuntain ohjelmassa oli telttojen pakkaaminen, omien tavaroiden etsiminen ja pakkaaminen. Lounaan sudenpennut valmistivat itse trangioilla ja pääsivät harjoittelemaan omien ja yhteisten astioiden tiskaamista leiriolosuhteissa. Tiskaaminen oli hyvää harjoitusta kesäkuun lähestyvää Tammileiriä varten. Koska ruokailun jälkeen oli vielä runsaasti aikaa ennen lähtöä, siirtyi leiri hetkeksi savusaunan rantaan uimaan ja kahlaamaan. Kahlailun jälkeen piti

Tule Sinikotkien iloiseen

äitikerhoon!

Kokoonnumme kololla joka toinen maanantai klo 18-20. Valmistamme myyjäistuotteita, joiden tuotot käytetään lippukunnan toimintaan. Olet tervetullut ja tärkeä myös satunnaisena kävijänä ja lyhemmäksikin ajaksi, vaikkapa siihen aikaan, kun sudenpennut kokoontuvat. Tammikuun ensimmäinen kokoontumisemme on 9.1. Hanna Kivini, puheenjohtaja

vielä jaksaa odottaa bussia ennen kuin kotimatka pääsi alkamaan. Retki oli vienyt voimat monilta retkeilijöitä ja muutamat pitikin kantaa bussista suoraan autoon.

Syty nuotio, pala nuotio. Valaise ja lämmitä meitä!

Sudenpentujen syysretki Lokakuisena lauantaiaamuna kokoontui suuri joukko sudenpentuja ja pienempi joukko johtajia kolon eteen valmiina syksyn retkelle Kunstenniemeen.

Linja-auto oli onneksi nopeasti lastattu ja päästiin matkaan. Bussimatkan jälkeen retkeilijät siirtyivät reippaassa parijonossa Eräkämpälle. Johtajaesittelyn ja lipunnoston jälkeen pojat saivat purkaa energiaa hippaleikeillä ja majoittua. Ennen lounasta oli myös aikaa harjoitella kiehisten veistelyä. Lounaan (ja karkinsyönnin) jälkeen laumat pääsivät kiertämään ohjelmapisteitä. Halloween-juhlia varten tehtiin lasipurkeista hienoja lyhtyjä. Nuotiopaikalla sudenpennut valmistivat itse oman välipalansa ja pääsivät paistamaan lättyjä. Kolmannella pisteellä harjoiteltiin, miten pitää toimia jos joku saa palovamman. Osa sai paistaa ohjelmapisteiden kiertämisen jälkeen enemmänkin lättyjä. Jos lätyt eivät enää maistuneet, saivat sudenpennut jatkaa majojen rakentamista metsään. Välillä piti käydä ruokalassa syömässä päivällistä, mutta majojen rakentaminen jatkui pitkälle iltaan. Illalla sudepennut pääsivät osallistumaan perinteiseen iltanuotioon ja näkivät aivan uuden tavan sytyttää nuotion. Nuotion äärellä laulettiin, leikittiin ja paistettiin nakkeja. Nakkien lisäksi sisälle nautittiin iltapalaksi vielä sämpylää ennen nukkumaan menoa. Sudenpennut

Kuva: Koivisto

hiljenivätkin pitkän ulkona vietetyn päivän jälkeen nopeammin kuin nuotio ehti sammua ulkona. Aamu alkoi valjeta vielä lauantaitakin tuulisempana, mutta se ei estänyt majojen rakentamista. Sudenpennut nousivat seitsemältä ja nopean tavaroiden pakkaamisen jälkeen olivat jo rakentelupuuhissa johtajiston pakatessa tavaroitaan hitaammin ja nauttiessa aamukahvia. Lipunnoston jälkeen käytiin aamupalalla ruokalassa ja palattiin mökin pihalle jatkamaan kiehisten veistelyä. Vielä ennen lounasta ehdittiin käydä kahdella kolmesta erilaisesta ohjelmapisteestä. Nuotiopaikalla testattiin, miten sukka palaa. Sisällä jouduttiin loppukokeeseen ja Zeipin kanssa katseltiin lähiympäristöstä hyvää nuotiopaikkaa. Lounaan jälkeen ohjelmapisteet kierrettiin loppuun ja oli aika pakata omat tavarat ja jatkaa touhuamista ulkona. Lipunlaskun jälkeen oli retkestä jäljellä enää kotimatka.

Minni Koivisto on sudarijohtaja ja sudenpentujen ikäkausivastaava

Puuhanurkka Taiteilutehtävä! Täydennä, väritä ja koristele oheiset kuvat, skannaa tai nappaa kuva ja lähetä nimelläsi varustettuna Kotkansiiven sähköpostilaatikkoon osoitteeseen kotkansiipi@sinikotkat.fi! Parhaat ja mielikuvituksellimmat palat julkaistaan seuraavassa numerossa!

Tunnistatko purjeveneen osat? Nimeä kirjaintunnuksilla varustetut osat A–J ja lähetä vastauksesi osoitteeseen kotkansiipi@sinikotkat.fi! Ensimmäisenä oikein vastanneelle luvassa muhkea p a l k i n t o ! HUOM! Vain sudenpennut saavat osallistua. Voit halutessasi kysyä vihjeitä esim. vanhemmiltasi. Voit myös värittää ja koristella kuvan, jos haluat!

H G

D B

Venekunnat

Tuohitorvi 2016 Tuohitorvi järjestettiin 8.-9. lokakuuta Raasinkorvessa. Kilpailun johtajana toimi Juho Hänti, joka oli neuvotellut käyttöömme armeijan harjoitusalueen. Kisoissa venekunnat suunnistivat maastossa kartan ja kompassin avulla ja suorittivat monenlaisia tehtäviä ruoanlaitosta veneen osien tunnistukseen ja patalapun valmistukseen. Yhden tehtävän nimi oli ”Roihua muistellen”, jossa venekunnat saivat kirjoittaa vapaavalintaisen tekstin kyseisestä aiheesta. Kotkansiipi julkaisee alla (osallistujien luvalla tottakai) sen, mitä venekunnat saivat aikaiseksi.

Merikotka Finnjamboree Roihu järjestettiin 2016 kesällä. Kerron tässä hyviä

muistojani kyseisestä tapahtumasta. Leiri alkoi, kun saavuin rakennusleirille. Rakennusleiri kului nopeasti. Ensimmäisenä päivänä pystytettiin teltat ja laitettiin tavarat paikoilleen. Tutustuin ihaniin nuotiotyttöihin paremmin ja oleskelin parhaiden ja lähimpien ystävieni kanssa. Leirillä oli paljon toimintaa ja osallistuin kaikkeen, koska jokainen niistä oli mukava. Pääsimme uimaan, ja söin paljon jäätelöä, karkkia, sipsiä, pitsaa, nachoja, kiinalaista, banaania ja kaikkein päällimmäisenä hampurilaisia. Alaleirin nimi oli Syke, se oli paras kaikista ehdottomasti. Savumme nimi oli Nuotiokotkat, johon kuului Sinikotkat ja paras tyttölippukunta ikinä koko universumissa, Nuotiotytöt. Viidentenä päivänä oli keskiäiset, jolloin pääsimme pitämään

hauskaa, eli toisin sanottuna ”bilettämään”. Kaikkien suruksi leiri loppui liian nopeasti. Päättäjäisissä kuuntelimme muun muassa musiikkia. Lavalla esiintyi muun muassa Sanni, ”nuori poplaulaja”. Se oli tosi kiva ei. Sen jälkeen jäin vielä rakennusleirille yhdeksi päiväksi auttamaan muita.

Merilokki Roihulla oli hauskaa ja siellä tutustuttiin erilaisiin partiokulttuureihin. Roihulla oli mahdollisuus tutustua uusiin kavereihin. Me olimme itse alaleiri Sykkeessä. Päivien ohjelmat olivat erilaisia laaksoja; luovuuslaakso, vesilaakso ja elämyslaaksot esimerkiksi. Meidän savumme oli Nuotiokotkat. Operoimme sieltä käsin. Joka kerta, kun lähdimme syömään, Timpe sanoi: ”Nuotiokotkat siirtyvät ruokailuun tien oikeaa reunaa normaalisti käyttäen. NAM!” Se oli hieno ja hyvin suuri leiri. Siellä

oli n. 40 eri maasta lippukuntia. Roihu oli suuri kansainvälinen jamboree. Vesilaaksossa pääsimme sup-lautailemaan ja uimaan. Elämyslaaksossa pääsimme esimerkiksi hevosvaunuihin ja syöttämään lampaita. Luovuuslaaksossa pääsimme esim. tekemään metallista hienoja koruja. Täysii sykkii one bit heard big [?? ks. s.19, toim. huom.] huikeet pulssit never gonna lose it SYKE!

Telkkä Finnjamboree Roihu VII 2016 oli mahtava leiri. Roihulle menimme Muurisen bussilla. Bussia ajoi Pete Parkkonen, jolla oli lyhyet harmaat hiukset ja pitkä punainen parta. Roihulla tapahtui monta häröä asiaa. Yksi niistä oli, kun <sensuroitu>. Toinen härö asia oli, kun <sensuroitu>. Roihulla hauskinta oli Augustin mielestä ihmiset. Matiaksen mielestä Roihulla hauskinta oli ramborata. Telmon mielestä haus-

kinta oli myös ihmiset. Roihulla oli noin 17000. Viimeisenä yönä melkein kaikki 12-vuotiaat nukkui riippumatoissa. Viimeisenä päivänä menimme päättäjäisiin. Siellä oli esityksiä ja laulua. Viimeiseksi lauloi esiintyi Sanni. Bussimatkalla melkein kaikki pelasivat Pokemon Go.

Myrskylintu Raksaleirin viimeinen päivä: Hei. Minä olen Pertti. Olen 12. Voi hitto. Myöhästyin yhteiskuljetuksesta. Olin lähdössä Finnjamboree Roihulle Lammin Evolle. Minä siis myöhästyin, mutta vanhempani tilasivat minulle vesitason. Kirjoitan tätä nyt teltassani Nuotiokotkien leirilippukunnassa. 1. leiripäivä: Nukuin viisi tuntia. Sukkani katosivat yöllä. Leiri on vasta alussa, mutta fiilis on hyvä. Olen löytänyt kavereitani muista lippukunnista. Kohta lähdemme avajaisiin. Odotan niitä innolla. 5. päivä: Tänään oli KV-päivä. Se oli mahtavaa! Swoppasin lippukuntamme ensimmäisen merkin. KV:illa oli monenlaista ohjelmaa. Leiri on ollut muutenkin loistava. Kotona: Kiitos! Oli mahtava leiri! Joskus uudestaan...

Oik. ylh: Tuohitorven voitti Telkkävenekunta! Oik. alh: Kulissien takana – näin tehdään Kotkansiipeä. (Kuvat: Hannula&Ilvessalo) << Viivaleikki riehaannutti kisaajat paluukyytiä odotellessa. < Missä on Merilokki!?

Venekunnat

Myrskylinnun päiväretki Kuvat: Harjulehto Tänä syksynä aloitti uusi venekunta Myrskylintu täynnä innokkaita venekuntalaisia. Ensimmäinen ryhmän oma retki järjestettiin päiväretkenä Haunisten altaalla 22 lokakuuta. Lähtö tapahtui Haunisten altaan parkkipaikalta aamulla. Sää oli hieman pilvinen, mutta se ei aiheuttanut minkäänlaisia esteitä retkelle. Venekuntalaiset lähtivät kiertämää johtajien järjestämää rastirataa. Rasteilla harjoiteltiin erilaisia partiotaitoja, kuten ensiapua ja suunnistusta. Yksi rasti jäi jopa välistä, mutta se ei tuottanut mainittavampaa haittaa. Eräällä rastilla päästiin keittämään kaakaota, joka oli kuulemma hyvää. Viimeisellä rastilla ennen ruokailua vuoltiin voiveistä. Kaikki veitset olivat siinä mielessä onnistuneita, että jokaisella olisi saanut leivän voideltua. Nuotiopaikalla syötiin makkaroita ja muita eväitä. Venekuntalaiset myös esittivät matkanaikana suunnitellun näytelmänsä johtajille. Syönnin jälkeen oli jo aika lähteä kotiin.

Aleksanteri Harjulehto Myrskylinnun vj

Pyörällä Kurjenrahkaan ja takaisin

Kolme sinikotkaa kokeilivat pyöräretkeilyä Kuhankuonon retkeilyreitistön maisemissa. Lähdimme pyörillä Turusta perjantaina 28 lokakuuta koulun jälkeen, pitkällisen valmistautumisen jälkeen. Matkalla oli mukana minun lisäkseni Niilo Korhonen ja Nikolai Harjulehto. Kaverimme Antti Laivamaan piti myös osallistua, mutta hänelle ilmaantui (teko)syy pois jäämiseen. Ensimmäiseksi yöpaikaksi olimme suunnitelleet Kervan laavua, jossa yövyimme myös hiihtoretkellämme (Kotkansiipi 1/2016). Ehdimme ajaa noin tunnin, kun ketjuni hyppäsivät hassusti. Pienen tutkimuksen jälkeen huomasin toisen eturattaani pulttien irronneen, olisi pitänyt tarkistaa pyörä kunnolla ennen lähtöä. Juuri enne laavua vastaamme tuli hevonen. Hevonen ei ilmeisesti koskaan ollut nähnyt pyörää, tai ainakin se kärsi cyclofobiasta. Lopulta pääsimme ohittamaan sen ja polkemaan viimeiset sadat metrit laavulle. Laavulla poistimme koko rikkoutuneen eturattaan, teimme tulet ja rupesimme paistamaan makkaroita. Aamulla kuumensimme vettä ja nautimme lämpimiä kuppeja ja puuroa. Lopulta päästyämme matkaan luvassa oli lisää kalusterikkoja. Yritin kiristää itse tekemääni pyörälaukkua, kun se repesi. Onneksi

sain kiinnitettyä taakan uudestaan pyörääni ilman suurempia ongelmia. Saimme polkea muutaman tunnin rauhassa, kunnes eksyimme hakkuuaukiolle. Emme pystyneet ajamaan vaan jouduimme taluttamaan pyöriä, ja matka eteni hitaasti. Tuskailtuamme hakkuaukiolla jouduimme vielä työntämään pyörää umpimetsässä. Lopulta löysimme taas reitille. Tässä vaiheessa vesivarantomme olivat loppumaan päin ja nälkäkina alkoi olla, joten pysähdyimme Käärmelähteelle ruokatauolle. Havaitsimme kuitenkin, että lähde oli kuivunut mutavelliksi. Onneksi mukanamme oli vedensuodatin, jolla saimme puhdasta vettä viereisestä purosta. Söimme pussipastat ja aloimme pakata. Jatkoimme kohti Vajosuota. Lähestyessämme Vajosuota nousin yhdelle pitkokselle , kun yhtäkkiä poljinkampeni tippui. En ilmeisesti ollut kiristänyt kampea kunnolla, vaikka väänsin sen mielestäni tarpeeksi kireälle. No joka tapauksessa se oli pakko laittaa paikalleen, jotta matka jatkuisi. Nyt keskiööni jäi kuitenkin pieni sivuttaisliike. Pidimme pienen tauon Vajosuon laavulla ja jatkoimme matkaamme takaisinpäin kohti Turkua asvaltti ja hiekkateitä pitkin. Ajelimme kohti Vahtoa pimenevässä illassa. Kun saavuimme Vahdon keskustaan oli jo pimeää. Pian Vahdon jälkeen kään-

nyimme pienelle hikkatielle, joka jatkui polkuna yöpaikallemme. Yövyimme Tarpin (erätoverin) alla suosta nousevalla kallio ”saarella”. Tarpin sai pystyyn helposti puiden ja pyörien avulla ja tilaakin oli riittävästi. Ennen nukkumaanmenoamme söimme kiisseliä ja keksejä. Aamulla heräsimme talviaikaan. Minä rupesin kokoamaan majoittamme ja Nikolai yritti kokata eilisestä jääneitä makkaroita aamupalaksi yhdessä Niilon kanssa. Makkarat eivät aivan täysin onnistuneet, mutta onneksi meiltä löytyi muutakin syötävää aamupalaksi. Lähdimme ajamaan kohti Turkua pitkin Kuhankuonon retkeilyreitistöä. Meidän oli kuitenkin vielä viimeisen kerran täydennettävä vesivarastoa, joten poikkesimme pienen järven rantaan. Saatuamme tarpeeksi vettä kasaan jatkoimme matkaa kohti Turkua. Viimeiset kilometrit olivat kaikista raskaimmat. Mitä tutummiksi maisemat muuttuivat, sitä raskaammaksi pyöräily kävi. Pienetkin asiat ärsyttivät lopussa. Lopulta saavuttiin kuitenkin maaliin. Kokemus oli sen verran hyvä, että vastaavanlaisen retken järjestämme varmasti uudelleenkin. Aleksanteri Harjulehto

Venekunnat

Merilokin juomatesti Meillä oli 14.9.2016 juomatesti Merilokin poikien kanssa. Annoimme niille makunumeron ja leirille sopivuus numeron. Otimme myös erilaisia kommentteja. HUOM! Suurin osa kommenteista ei ole järkeviä tai mitään sen kaltaista, vaan melkein kokonaan pelleilyä. Elikä jos odotit jotain totista, tulit väärään paikkaan. Pisteytys perustuu ihan demokraattiseen äänestykseen.

Coca-Cola Juomatesti ei olisi mitään ilman perinteistä Coca-Colaa. Siitä ei oikein saa mitenkään pitkää juttua. Kommentit: ”Cola” ”Loistava” Maku: 4 Leirisopivuus: 4

Fanta Ei ihan yhtä klassinen kuin edellinen juoma, mutta melkein. Sitäkään ei oikeastaan tarvitse selittää kovinkaan pitkään. Perus Fanta oli mitä testasimme. Kommentit: ”Dew on parempaa” ”Appelsiini” ”Fanta” Maku: 4 Leirisopivuus: 3

M-150 Ensimmäinen kahdesta niistä mitä kukaan ei tule varmaankaan tunnistamaan. M-150 on energiajuomaa, joka sattui löytymään kaupasta jossa kävimme. Kommentit: ”Omenainen” ”Pärinä-juomaa” ”Vahvempaa ku ES” Maku: 3 Leirisopivuus: 3

Vitamin Well Upgrade Meillä piti olla ainakin yksi terveysjuoma, joten otimme tämän. Kuten nimi kertoo, tämän pitäisi lisätä vitamiineja. Kommentit: 2 Leirisopivuus: 4

Dr Pepper cherry Dr pepper cherryä on vaikea selittää. Meillä ei oikeastaan ole näille kahdelle viimeiselle juoma-valinnalle mitään selitystä, joten kerron melkein ainoastaan kommentit jne. Kommentit: ”Kirsikka” ”Roskaa” Maku: 4 Leiri-sopivuus: 2

Red bull: blue edition Red bull: blue edition on tavallista Red bullia johon on lisätty vähän mustikkaa. Kommentit: ”Mustikka” ”Härkä” ”Normaali on parempaa” Maku: 3 Leirisopivuus: 2

PIRT Kuvat: Lehtonen & Malmari

Kuva kertoo... jne.

Lopuksi... SähvöSohva – sohvalla Venni Nauska

Etevä poika Koskelosta Haastattelija: Voitit viime numerossa olleen BP-aiheisen kuva-arvoitusvisan. MITEN IHMEESSÄ sinusta tuli noin etevä!? – WTF... … … mmm mä katoin googlesta (Google on etevä) älä kirjoita sitä siihen. Älä kirjoita sanelusta. Missä eero on? Miksei se haastattele? H: Se opiskelee – nii se sanoki viime kerral H: Mikä B.....P? – Baden-Powell. En mää tiiä muuta. Se perusti partion. Pitääkö mun se sanoo? Olik se ees sodassa? Mä katon googlesta. Saa lisää tietoo. (Näpyttelee puhelinta ja mutisee) se oli sotilas ja se perusti partion H: Missä? – Venaa. En mä tiiä ei täs lue. Varmaa briteis? Mitä sä oot mieltä? H: Olen haastattelija, sinä et ole. Haluatko lisätä jotain? – En tiedä. Ehkä. Iha sama. Brownzien saarella. Missä se on? Se on Englannissa. Olin oikeassa. H: Kuka olet ja mistä tulet? – Mitenni? Kaikki tietää jo. Mä oon turkulainen. Luulin et haastatteluis kysellää. Mitä sä kirjoittelet sinne? H: Onko google sun paras ystäväsi? – On. Ainaki jos mä oisin HattiVatti (nimi muutettu). Mul on oma tunnuslause googlesta.

H: Mikä on sun tunnuslause googlesta? – Sanoin et älä laita sitä. HattiVatti valehtelee. Ei sellast oo. HattiVatti lisää omia kommentteja turhaan. H: Kuka on lippukunnanjohtaja vuonna 2017? – Minä. Älä kirjoita sitä sinne. JyriPetteri Paloposki. H: Entä kukas se mahtaa olla juurikin nyt? – Jyri-Petteri Paloposki. H: Kuka on Sinikotka-idolisi? – En mä tollasii osaa... Gusti. H: Onks gusti k:lla? Eiku geellä. Kaikki sanoo niin. H: Miten päädyit partioon ja kuka sinut siihen pakotti? – Ei kukaan pakottanu. Kaverit harrasti ja kuulin meripartiosta ja halusin tähän. Kaverit on kyl maapartiosta. Yks meni merisisseihi. Ite halusin merelle ni tulin tän. H: Metsä vai meri? Glögi vai tee? Kuissillee? – No varmaa meri. Oon paljon kalastellu mökillä. Siel on meri vieres. Oon kalastanu kolmevuotiaasta. Tai no sillon kävin ekal pitkäl kalareissul. Mieluummin glögiä. Rusinoilla tietysti. Manteleitakin saa. Tää on mielenkiintoinen juttu. Varmaa kaikki lukee sen. H: Kuis mont kalenterii sä möit ja kell?

– Iha sairaasti. Joku 0-200. H: Mihi sä tungit nii mont kalenterii? – Ihmisil. Kotii. En mä oikeest vaa kaupungil. Saank mä nähä ton tekstin enne ku se julkastaa? Saank mä muokata tätä jälkeepäi? H: Keskustele päätoimittajan kanssa (kjeh kjeh toim. huom). Me ollaa vaa töissä täällä. – Okei H: Dadaistisin partiokokemuksesi? – Mikä se on? H: Sellane mis ei oo päät eikä häntää – No sähvösohva. Miks tää ees on sähvösohva? Ooksä ikinä ollu täs? H: En Ook sä huono? H: En H: Onk mitää kysymyksii kotkansiipeen? – Ei oo. (TiiviTaavi [nimi muutettu] kaivaa tietoa ulos) Ei oo. (TiiviTaavi kaivaa tietoa ulos) Ei oo. Teil tulee pieni juttu. H: Ei mittä terveissi ois heittä? – Haluan lähettää terveisiä Zeipille... Se on nii <sensureitu> . ÄLÄ LAITA SITÄ SINNE! Baden-Powellille... eiiii.... Gustille! Se on opettanu nii hyvi. Mysteeri SähvöSohvan haastattelijan henkilöllisyys on tuntematon

Lopuksi...

Kotkansiiven nopeat: Aino Nyrhinen H: Mikä on toteemieläimesi? - Tasmanian tuholainen eli pussiahma (toim. huom. ”Sarcophilus harrisii”) H: Ikimuistoisin partioruokasi tarjoiltiin Arctic 032 -talvileirillä Kuusamossa. - Sitä en unohda. Muistan myös antaneeni siitä hernekeitosta palautetta, ja huonosti kävi. H: Jos partiovene ajaa kiveen, kuka on vastuussa? - Virallisesti kippari, mutta jos Olli ajaa, vika on yleensä laiturilla seisovan Ainon. H: Mitä muuta haluat sanoa? - Terveisiä lippukunnan jäsenille! Muistakaa käyttää heijastinta ja käykää retkillä!

Onko purjehdustakki pysynyt puhtaana metsässä? – No ei ole kyllä. Siinä on vähän kanakastiketta.

Kotkansiiven toimitus harkitsee kirjekyyhkyihin siirtymistä, sillä noin puolet soitetuista puheluista päätyy vääriin numeroihin.

SUMU Big Band esiintyy – la 10.12. klo 21:00 Kauneimmat joululaulut, Tuomiokirkko, Turku – su 11.12. klo 16:00 Kauneimmat joululaulut, Mikaelinkirkko, Turku http://www.sumubigband.fi/

Missä on Merilokki? Toimitus ottaa vastaan vihjeitä Merilokin sijainnista.

”Älä koskettele mun keppejä!”

Sarkastiset Teflon-pannut vs. Kakkonen on sinikotkavenekuntalaisten tulevan free jazz -orkesterin nimi.

Sinikotka kukkoili Ku h an ku on o l l a ukkometson kanssa.

NaSi:n edustaja istuu kalsareissaan pyykkipoika päässä. “Tuntuu kuin olisin kampaajalla”, hän toteaa.

EPA TIEDOTTAA: Kirkkoon tulee miehet ja joulu. Tule sinäkin. Mieskuoro Naskalit tekevät teille joulun torstaina 22.12. klo 18.00 ja 20.00 Turun Tuomiokirkossa. Lippuja saa minulta ennakkoon aikuiset 18,nuoriso 8,-. Lippuja saa myös Lyytistä: https://www.lyyti.fi/reg/naskalit2016 –epa

Eikö Milan enää ole Sinikotkain Kebab-Mekka numero 1? Simo Samppala tavoitettu rysän päältä, eli kebab-aterian äärestä Humalistonkadun Memory Timesissa. Kebab oli syömäkelpoista. Kotkansiiven toimittaja houkuteltiin mukaan syömään kebabia. Simo vastaa mieluusti lisätiedusteluihin aiheesta kebab.

”Missä on Down by the Antti-Laituri?”

Kotkansiiven toimittaja yritti ottaa selvää asioiden oikeasta tilasta vaalirahoitukseen vaikuttaneilta henkilöitä. Kampanjapäällikkö onnistuttiin tavoittamaan Myllyn kauppakeskuksesta radio-ohjattavia myyvän liikkeen edestä. – On vähän huono paikka. Ei oikein nyt pysty kommentoimaan, mutta kiellän kaiken. Toimittaja ei kuitenkaan antanut periksi, vaan journalistin lahkeeseen tikarinterävät hampaansa iskeneestä beaglesta huolimatta riensi paikalta poistuvan henkilön perään. – Asianomaisilla on ehdottomasti väärä muistikuva ja ehkä varmasti muutama keksitty. – Kiistän kaiken, myös väärinymmärryksen ja jostain aivan muusta on kyse, muttei ainakaan tähän liittyen, hän totesi salamavaloja väistellen.

Kotkansiipipoika

OLLI JÄÄSAARI