Issuu

1 | 2016

Kotkansiipi 1|2016 KOTKANSIIPI ISSN 0788-8031 (Painettu) ISSN 2341-667X (Verkkojulkaisu) Numero 1 | 2016 58. vuosikerta 114. Kotkansiipi Levikki 220 kpl (painosmäärä) Ilmestymispäivä 24.4.2016 JULKAISIJA Partiopoikalippukunta Turun Sinikotkat ry www.sinikotkat.fi TOIMITUS Päätoimittaja: Eero Ilvessalo Toimituskunta: Aleksi Alho Timo-Ilkka Toivola TOIMITUKSEN YHTEYSTIEDOT Kotkansiipi / Turun Sinikotkat Multavierunkatu 2 20100 Turku kotkansiipi@sinikotkat.fi PAINOPAIKKA Turun evl seurakuntien monistamo ILMESTYMISAIKATAULU Kotkansiipi ilmestyy kaksi kertaa vuodessa. Ensimmäinen numero ilmestyy L-SP:n kevätparaatin yhteydessä toukokuussa ja toinen itsenäisyyspäivänä 6.12. JAKELU Lehti on saatavissa Sinikotkien kololta. ILMOITUSHINNAT sisäkansi (neliväri): 450 € koko sivu (m-v): 250 € puoli sivua (m-v): 130 € neljännessivu (m-v): 80 € MATERIAALIN PALAUTUS Toimituksen sähköpostilaatikkoon kotkansiipi@sinikotkat.fi kuukausi ennen lehden ilmestymistä. KANNEN KUVA Timo-Ilkka Toivola SISÄKANNEN KUVA Meri Malmari

Plärää! T. Santeri Sinikotka

Sisalto 4 6 7

Pääkirjoitus Lippukunnanjohtajan sana Sextantin suunvuoro

ROIHU 2016

12 14 15 16

SÄHVÖSOHVA: Suomen tunnetuin Sinikotka Aisat Kalustonhoitajan tervehdys Purjehduskalenteri

18 20 24 26

Arkki Wanhain Kotkain matkassa Urbaani hiihtoretki Ruskolla Sudenpennut matkalla maailmalla

28 30 32 33

Sudenpennut: Leirikirjeen arvoitus Venekuntien kuulumiset Mihin raha perustuu? Skagenilla tapahtuu!

34 Höyheniä 35 Kotkansiipipoika

Pääkirjoitus

Ryppyotsaista kevatta! Tervehdys, sinikotka, ja tervetuloa Kotkansiiven ääreen! Tällä kertaa pääkirjoituksen aiheena on ryppyotsaisuus. Luit oikein. Ryppyotsaisuus. Olkoon tarinamme päähenkilön nimi Reino Ryppyotsa. Reino painaa ja paahtaa. Reinolle elämä on suoritus. Reino menestyy koulussa, harrastuksissa, armeijassa ja työelämässä. Reino opiskelee kauppatieteitä. Isona Reinosta tulee keskitason johtaja johonkin keskitason firmaan. Reino omistaa hopeisen BMW:n, kultaisennoutajan ja hienon kolmion arvostetulta asuinalueelta. Reino on suosittu ja elää ystäviensä mielestä näyttävää, hyvää elämää. Mutta Reino on onneton. Reino arvelee, että onnellisuus odottaa aivan nurkan takana, kunhan asuntolaina on saatu maksettua. Reino päättää paahtaa entistä lujempaa. Reino nukkuu huonosti. Reinolle tulee ryppyjä. Reino ostaa kasvovoidetta. Se ei auta. Reino masentuu. Olkoon toinen tarinamme henkilö nimeltään Luigi Löysämieli. Luigi on vätys. Luigi ei tee mitään. Luigia ei kiinnosta. Luigi ei menesty, eikä kehity. Luigi on onneton. Reino syyttää onnettomuudestaan omaa epätäydellisyyttään ja lähim-

mäistensä kelvottomuutta. Luigilla taas ei mielestään ole edellytyksiä olla onnellinen, koska yhteiskunta sortaa häntä. Hän ei ota vastuuta omasta onnellisuudestaan. Mitä sekä Luigi että Reino unohtavat? --Lippukunnallamme ei uskoakseni ole mainetta kaikkein vähiten ryppyotsaisena partiolippukuntana Suomessa. Sinikotkissa tuntuu toisinaan olevan keskeinen asema niin sanotulla SSS-arvokolmikolla: sotilaallisuus, särmyys ja suorittaminen. Nämä ovat mielestäni lähtökohtaisesti hyviä arvoja - olenhan itsekin reservin meriupseeri ja kunnianhimoinen mies. Mutta missä kohtaa nämä hyvät arvot muuttuvat omaa ja lähimmäisen elämää huonontaviksi asioiksi? Ryppyotsaisuuden vähentäminen EI tarkoita sitä, että asiat tulisi tehdä vasemmalla kädellä tai kelvottomasti. Ennemminkin sanoisin, että asiat voi tehdä yhtä hyvin kuin ennen, mutta samalla tulee oivaltaa ja pitää mielessä se, että mahdollisimman virheetön suoriutuminen ei yleensä ole edellytys hyvälle elämälle. Sanomattakin on selvää, että tietyissä tilanteissa, kuten kriittisissä rantautumistilanteissa Theialla, pienikin

virhe voi olla kohtalokas, ja tällöin ryppyotsaisuudesta on hyötyä. Mutta pitkittyneenä ilmiönä otsarypyt eivät tee elämästä parempaa. Osoittamatta ketään yksittäistä henkilöä sormella, mielestäni monelle aktiivisessa johtajistossa toimivalle tekisi hyvää lempeästi hieman silitellä otsaansa ja tasoitella siihen kaivertuneita juopia ja kanjoneita. Partiotaitokilpailuissa voi pitää hauskaa ja oppia uutta, vaikka palkintosija lipuisikin sormien välistä. Purjehduksella ei tarvitse tietää kaikkea valmiiksi ja saa kysyä, jos ei tiedä. Retkellä myös johtajilla on oikeusrentoutumiseen ja luonnosta nauttimiseen. Jotta teesini ei jäisi ilman pohjaa, lainaan jälleen partioliikkeen perustajaa lordi Robert BadenPowellia. B-P totesi: ”Onnea ei voi tuoda sinulle rikkaus eikä myöskään urallasi menestyminen tai mukavuudenhalu. Ensi askel onneen on tämä: kasvata itsesi terveeksi ja voimakkaaksi pojaksi, niin että mieheksi vartuttuasi voit olla hyödyksi ja siten nauttia elämästä.” Pitäkää nämä sanat mielessä kaikissa elämänne tilanteissa. Lähtekää KUVA: ILVESSALO

retkille, leireille, vaelluksille, purjehduksille sekä Roihulle avoimin ja kirkkain mielin, älkää ryppyotsaisina. --Niin, mitä tapahtui sankareillemme, Reinolle ja Luigille? Heidän avuk-

seen liihotti Santeri Sinikotka, joka opetti, että partioihannetta ”kehittää itseään ihmisenä” voi toteuttaa ryppyotsaisuuden sijaan iloisin mielin ja hymyssä suin. Reino ja Luigi ottivat neuvosta vaarin ja suuntasivat kohti elämän seikkailuja onnellisempina ja tyytyväisempinä.

Ryppyotsaista Iloista kevättä!

Eero Ilvessalo Kotkansiiven päätoimittaja

Lippukunnanjohtajan sana Kevät on ollut kiivasta aikaa lippukunnassamme. Monessa pestissä aloittivat uudet tekijät, jotka ovatkin jo päässeet hyvään alkuun tehtävissään. Samaan aikaan lippukunnan varsinainen toiminta jatkuu kiireisenä: kevään aikana on suunniteltu purjehduskalenteri, järjestetty Arkki-merikoulutus sekä piirin veneenohjaajakurssi ja valmisteltu Skagenin talkoita. Lisäksi vielä on talkoiltu venettä kuntoon kesää varten ja viikkotoimintakin on pyörinyt ahkerasti, eri ryhmien retkiä unohtamatta. Maaliskuun alussa arkkipiispa Kari Mäkinen teki piispantarkastuksen taustayhteisöömme Turun tuomiokirkkoseurakuntaan. Lippukuntamme osallistui muiden seurakunnan toimijoiden ja yhteistyötahojen tavoin seurakuntaneuvotteluun. Vasta sen yhteydessä ymmärsin, kuinka laajasti seurakunnan yhteydessä on toimintaa – monia kuoroja ja yhtyeitä, yhteistyötä koulujen ja oppilaitosten kanssa, partiotoimintaa ja historiallisia tapahtumia, muutamia mainitakseni. Tätä kirjoittaessa paraati häämöttää jo muistuttaen kesän lähestymisestä. On siis aika näyttää yleisölle, kuinka paljon meitä partiolaisia onkaan. Toivottavasti paraatiin osallistuu jäl-

leen sankka joukko lippukuntamme edustajia ja marssikannu löytää takaisin kotiinsa Ritarisalin vitriiniin, josta se joitain viikkoja sitten lähti huollettavaksi. Lippukunnan hallinnossa katse on jo näin kevään lopulla pitkällä, kun suunnittelemme kesän lisäksi syksyn toimintaa – tämänpäiväisessä partiojohtajaneuvoston kokouksessa keskusteltiin mm. syyskauden viikkotoiminnan aloituksesta sekä syksyn johtajatilanteesta. Näin kesän parhaimpia partiotapahtumia odotellessa onkin hyvä muistuttaa, että kertokaa kavereillekin toiminnasta: käskekää tutut ihailemaan paraatia tai pyytäkää vaikka isoveli vierailupäiväksi Roihulle. Lippukunnan toimintaan otetaan mieluusti mukaan kaikenikäisiä tulevia partiolaisia, ja myös täysi-ikäisille löytyy varmasti mukavaa ja haastavaakin toimintaa! Vaikka toimintakauden loppu alkaakin pikku hiljaa jo pilkistää, muistakaa, että kesälläkin lippukunnassa tapahtuu paljon. Kesän aikana tarjotaan kaikille ikäkausille leiritoimintaa: nuoremmat ikäkaudet pääsevät kesäkuussa Tammileirille Sauvoon ja vanhemmat ikäkaudet puolestaan heinäkuussa suurleiri Roihulle Hämeenlinnaan. Näihin onkin jo ryhmien kanssa valmistauduttu

kevään ajan, ja valtakunnallinen Roihu-vuosi jatkuu osin vielä syksylläkin. Suurempien tapahtumien lisäksi lippukunta järjestää myös saaristomeripurjehduksen sekä matkapurjehduksen, joihin kannattaa ehdottomasti osallistua – onhan meritoiminta lippukuntamme tarjoaman toiminnan tärkeä kulmakivi, ja mikäs sen parempaa kuin kesä–heinäkuinen päivä aurinkoisella Itämerellä purjeveneen kiitäessä kohti uusia seikkailuja.

Jyri-Petteri ”ZeiP” Paloposki toimii Sinikotkien lippukunnanjohtajana

Sextantin suunvuoro Melkein jokaisessa keväällä julkaistavassa Kotkansiivessä Sextantin johtaja käsittelee kevätkunnostusta, eikä hyvää linjaa ole syytä muuttaa. Purjehduskausi lähestyy reippaasti ja vene on päivittäin mielessä. Venetyöpäällikön ei tarvitse keksiä tekemistä vapaa-ajalleen, vaan aina on jotakin mitä voi tehdä veneen kunnostuksen edistämiseksi. Aloitin Sextantin johtajana vuodenvaihteessa. Olen kokenut pestin tärkeänä sekä hyödyllisenä. On mahtavaa päästä mahdollistamaan lasten ja nuorten meripartioharrastusta.

Theian pitäisi olla muutaman viikon päästä timanttisessa kunnossa kauden ensimmäisiä purjehduksia varten. Venekunnanjohtajien kanssa hommia on paiskittu viikonloppuisin ja venekuntien kokouksia on järjestetty talkoiden merkeissä. Kiitos kaikille osallistuneille! Toivon tulevana kautena erinomaista purjehdusaktiivisuutta. Purjehduskalenteri on julkaistu ja toivon kaikkien merkkaavan oman ryhmänsä purjehduksen kalenteriin. Ilmoittautukaa. Osallistukaa. Nauttikaa.

Hyvää vappua! Oskari

Oskari Alho Meripartio-osasto Sextantin johtaja

Etsintäkuulutus! Uutta (ja vanhaa) päällystöä etsitään s/y Theialle! Koulutamme sinut ilmaiseksi partiomerenkulun johtotehtäviin. Kiinnostuneet ilmiantakaa itsenne Sextantin johtaja Oskari Alholle: oskari.alho@sinikotkat.fi 7

KUVA: HEIKKI LAURILA

Seitsemäs Finnjamboree

ROIHU 2016 Terveissi Roihu-leirilippukunnan johtajalt kans! Aika ja housut kuluu ja sitä myötä myös järjestyksessään seitsemäs finnjamboree Roihu lähestyy vääjäämättä. Turun Sinikotkat lähtevät tähän massiiviseen tapahtumaan yhdessä Nuotiotyttöjen kanssa. Hämeenlinnan Evon pitää kesällä todellakin venyä ja paukkua 20.28.7.2016, sillä sitä tulee tamppaamaan parhaimillaan yli 16 000 partiolaista. Roihu on myös Suomen Partiolaisten järjestämistä tapahtumista kansainvälisin, sillä leirille on ilmoittautunut yli 2800 kansainvälistä partiolaista ympäri maailman. Myös Sinikotkien ja Nuotiotyttöjen osallistumismäärä on huikea! Luvassa on varmasti aivan mahtava kokemus niin leiriläisille kuin myös pesteissä toimiville. Sinikotkat ja Nuotiotytöt viettävät leirinsä Syke-alaleirissä, johon kuuluu leirilippukuntia ympäri Suomea. Sykettä johtavat Sakari ”Sakke” Warro ja Anne ”Herkku” Toukonen Lounais-Suomen Partiopiiristä. Sykkeen tunnuksena on virtaviivaisen vihreä huivi, joka kuvaa Sykkeen hyvää meininkiä ja toimeen tarttuvia asukkaita.

Roihun esteettömyysryhmä takaa sen, että lippukunnan sisupartiolaiset pääsevät myös joukolla mukaan Roihu-meininkiin. Huhujen mukaan myös perheleirillä on Sinikotkat ja Nuotiotytöt hyvin edustettu.

Mitä tarpoja tekee leirillä? Tarpoja osallistuu oman noin 5 hengen leirivartionsa kanssa päivittäin erilaisiin ohjelmalaaksoihin. Laaksojen teemoja on kuusi erillaista ja yhden leiripäivän aikana osallistutaan yhteen ohjelmalaaksoon kerrallaan. Tarpojat voivat itse valita, mitä tekevät kussakin ohjelmalaaksossa. Uskon tarpojien ohjelman olevan ehdotonta A-luokkaa ja kehoitankin jokaista tarpojaa osallistumaan rohkeasti kaikkeen mitä leirillä on tarjota, mutta sehän partiolaiselle ei ole temppu eikä mikään.

Mitä samoaja tekee leirillä? Samoajan leiriaktiiviteetit koostuvat viidestä eri osa-alueesta, joissa samoaja pääsee kokemaan, luomaan, pohtimaan, suorittamaan ja ennen kaikkea nauttimaan. Aika paljon oikeuksia eikö? Sen mukana tulee myös velvollisuudet, sillä samoajat ottavat vastaan myös erilaisia pestejä ja pääsevät näin olemaan tärkeä osa leirin tekemistä. Pestit jaetaan siten, että se mahdollistaa täysipainoisen osallistumisen leirin aktiviteetteihin. Yhtenä leiripäivänä samoajat lyöt-

täytyvät 20-30 henkilön heimoihin suorittaman virvatulta, jossa suoritetaan jokin aktiviteetti samoajan valinnan mukaan. Myös vaeltajille ja aikuisille on omat ohjelmansa pestien tekemisen lisäksi. Tärkeätä siis heille on myös antaa mahdollisuus nauttia leiristä.

Huoltajat? Näin ennen leiriä huoltajien on syytä seurata postiaan ja sähköpostiaan, sillä sinne putkahtaa tietoa tulevista vanhempainilloista, vierailupäivästä ja leiristä hetkenä minä hyvänsä. Seuraa myös Roihun ja lippukunnan nettisivuja niin pysyt kärryillä mitä leirillä tapahtuu. Kun leiri alkaa ja lapsoset hyppäävät bussista ulos Evolla on huoltajien hyvä kokea hienoa kesää, sillä lapsenne ovat meidän ja Roihun tekijöiden hellässä huomassa. Puuhailua riittää vielä, joten sen kimppuun siis! Nähdään Roihulla heinäkuussa!

Timo-Ilkka ”Timbe” Toivola Roihu- leirilippukunnan johtaja

KUVA: ROMAN HEIMHUBER

KUVA: JANNE SEPPÄNEN

11 KUVA: ANNA ENBUSKE

Sähvösohva — sohvalla Mathias Hermansson

Suomen tunnetuin Sinikotka

Tällä kertaa sohvalle istahti särmikäs nuori muusikko ja sinikotka, Sima-yhtyeen Mathias Hermansson! H: Asetetaan kaksi kilometrin mittaista ratakiskoa vastakkain. Kiskot on tuettu toisista päistään. Kumpikin kisko lämpölaajenee yhden senttimetrin. Kuinka paljon keskikohta nousee? - Sanoisin, että kymmenen metriä! H: Melko hyvä! Oikea vastaus on noin neljä metriä. Suurin osa ihmisistä veikkaa noin kolmea senttimetriä. H: Äskeisellä kysymyksellä halusin testata intuitiotasi. Nyt tahdon, että kerrot meille luovasta prosessista. Mikä merkitys intuitiolla on Siman tuotannossa? - Intuitiolla on tärkeä rooli. Loppujen lopuksi parhaat jutut, jotka olemme Jussin (toinen Siman

jäsen, toim. huom.) kanssa saaneet aikaiseksi, ovat tietynlaisen puhtaan intuition varassa. Esimerkiksi tämä Tanssilattialla-biisi, jolla tämä homma lähti kasvamaan, oli eräänä aamuna aika vitsillä tehty biisi, johon me keksimme sanat suoraan omasta elämästämme. Sen aamun jälkeen niihin sanoihin ei ole koskettu. Sitten rupesimme tekemään hommaa täsmälleen samalla tavalla. Nyttemmin on ruvennut miettimään usein vähän liikaa. Pitäisi luottaa intuitioon enemmän, kirjoittaa vaan ensimmäiset jutut jotka tulee mieleen ja niistä lähteä vääntämään, ei niinkään lähteä etsimään jostakin kulmien takaa jotakin suurta oivallusta.

Nimi mietittiin siltä pohjalta, että oli vappu tulossa. Mietittiin, että saataisiinko se vappusinkkuna soittoon. Itse asiassa ajattelimme alun perin, että tekisimme vain tämän yhden biisin.

H: Juuri näin. Katsotaanpas Simasta kertovaa Wikipedia-artikkelia. Täällä sanotaan, että nimenne syntyi, kun sille haluttiin lyhyt ja ytimekäs nimi, ja yhtye perustettiin juuri ennen vappua. Pitääkö tämä paikkansa? - Se pitää täysin paikkansa! Me ollaan sitten jälkeenpäin tajuttu, kun joku tuli meille heittämään, että hei "JusSI-MAtti", että se tulisi siitä välistä... H: Olen miettinyt tuota samaa! - ...Ja sitten minua on ruvennut vähän nolottamaan koska se on aika lame! H: Haha, jep! - Mutta ei se todellakaan näin ole.

Miten kappaleen kasarisuondi (80-lukuun viittaava äänimaailma, toim. huom.) syntyi? - Se oli ihan intuitiota. Olimme kuunnelleet aika paljon Karri Koiraa. Rupesimme vain tekemään jotakin.

H: Miten kappaleesta tuli niin valtava hitti? - Hoidimme markkinoinnin ihan älyttömän kunnolla. Duunattiin heti musavideo, teimme sen tosi hyvin. Sitten lähetimme sitä ihan joka paikkaan. Kai siinä sitten oli jotain raikasta. Viihdelehti Stara nappasi sen ja otsikoi juttunsa: "Tässäkö tuleva kesähitti?" Sitten tuli Sonylta sähköpostia. Mutta siihen asti teimme kaiken itse!

Tuliko myös visuaalinen ilme ja logo soundimaailmasta? - Kyllä, ehdottomasti. Neonvalomaailma on upea. Ja prismakolmiot. Geometriset muodot, siihen päälle suttuisesti kirjoitettuna asioita ja sitten vielä tuommoinen kaunokirjoituslogo. Onhan se kasaria parhaimmillaan, ei siitä pääse yhtään minnekään.

H: Olet tällä hetkellä todennäköisesti Suomen tunnetuin Sinikotka. Miten olet välttänyt menestyksen nousemisen hattuun? - Menestyksen on tosi vaikea nousta hattuun näillä ansioilla. En usko olevani semmoinen kaveri. Tykkään siitä että saa tehdä sitä mistä tykkää. Ei tämä vielä mitään stardomia ole. H: Sinulla on huhun mukaan kova noste partiotyttöjen keskuudessa. Mitä ajattelet tästä? - En varsinaisesti kategorisoi ihmisiä sen kautta, onko joku partiossa vai ei. En tiedä loppujen lopuksi. Kyllähän sitä itsevarmemmaksi tämmöisen myötä tulee! H: Ainakin tämän jutun jälkeen on nostetta. - Niin, Tuomiotytöt pääsee lukemaan... Eikun Nuotiotytöt! Heh, Tuomiotytöt olisi muuten parempi nimi!

mista, mutta mitä vanhemmaksi tuli ja mitä enemmän vastuuta sai, sitä kuumottavammaksi se homma tuli. Metsässä vastuu ei haitannut, mutta vene on aina eri juttu. H: Ensimmäinen johtajapestisi oli Telkän AVJ:n pesti (nykyisen päätoimittajan alaisuudessa, toim.huom.), mitä muistoja siltä ajalta on? - Se oli suuri kunnia. Olin ihan fiiliksissä. Oli hyvä venekunta, taitavia sällejä. Tuohitorvikin voitettiin, ainakin kaksi kertaa! Kiritaival ei kyllä ikinä ollut meidän juttu. H: Dadaistisin partiokokemuksesi? - Räjähtelevät säilyketölkit.

H: Hauskin nettivideo? - Maailman kaunein pieru. Tai sitten Maailman paras modulaatio. H: Lähdetkö mukaan Kotkansiiven toimitukseen? - Voin tehdä nettijulkaisuihin taustamusiikkia. Jossain olisi kiva olla mukana, pitää jotain kosketusta partioon. Mysteeri Sähvösohvan haastattelijan henkilöllisyys on tuntematon PS. Matti saattaa olla vapailla markkinoilla...? Tai sitten ei...?

H: Onko ikävä partiota? - On! Siis ihan virallisesti voi sanoa. Hyvä lippukunta ja hyvä jengi. Oli se ilahduttavaa. Harvemmin kyrsi tiistai-iltana lähteä vetämään venekuntaa. H: Viime Kotkansiivessa puhuttiin arkkitehtuurin ja luonnon suhteesta. Vietätkö tarpeeksi aikaa luonnossa? - En tarpeeksi. Tampereella kävin tuossa metsäreissulla. Kyllä sitä kaipaa sellaista omavaraisuutta, jota oli esimerkiksi Lipin kämpällä. H: Metsä vai meri? - Olen aina ollut pikkuisen enemmän metsäjäbä. Rakastan purjehti-

Aisojen kiitos, kumarrus ja kutsuhuuto Lippukuntamme nuorempien eli sudarien toiminta on jo kauan ollut riippuvainen naisten tahdosta ja taidosta. Aisat Hänä ja Timbe kiittävät ja kumartavat mitä syvimmin näitä osaavia naisia, sillä seikkailijoita tulee vuosittain partiopoikaosastoon enemmän kuin aikoihin. Se pitää partiotoiminnan elävänä ja mielekkäänä! Kiitos! Kasvava uusien seikkaillijoiden määrä tietenkin asettaa haasteen uusille ja nykysille johtajille, jotka venekuntalaisten kanssa toimivat. Tähän haasteeseen vastaamiseen tarvitaan motivoituneita vanhempia tarpojia, samoajia, ja partiojohtajia pystyäksemme pitämään partiotoiminnan mielekkäänä ja nousujohteisena vielä sudariajan jälkeenkin. Meidän aisojen eli ikäkausivastaavien tehtävänä on tukea venekunnanjohtajia ja varmistua johtajien riittävyydestä ja jaksamisesta seikkailija- ja tarpojaikäluokissa. Olemme siis suunnitelleet, että suoritamme ennen kesälomien alkua pestikeskustelut kaikkien vanhempien tarpojien ja samoajien kanssa, jolloin saamme kartoitettua partiopoikaosaston kyvyn johtaa venekuntia. Olemme kuitenkin luottavaisia

ja vakuuttuneita siitä, että saamme kaksi motivoitunutta johtajaa jokaiselle ryhmälle ensi kaudeksi ja pitkälle tulevaisuuteen. Ei sovi myöskään unohtaa venekuntia, joissa toiminta on ollut käynnissä jo jonkin aikaa. Heidän tukeminen ja tsemppaaminen on äärettömän tärkeää jatkossakin. Myös samoajatoiminta on kultaakin arvokkaampaa, sillä siellä mm. ryhmänjohtajana toimivat partiolaiset voivat myös kokea partiota siinä missä nuoremmatkin. Nuoren partiolaisen ei tule olla nakkikone vaikka kuinka olisi osaava ja äärettömän innostunut. Venekuntien johtajistoa suunnitellessa ensimmäinen prioriteetti on muuttaa mahdollisimman vähän mitään, koska se ei tee hyvää venekuntahengelle. Porukka ei hitsaudu yhteen, jos jatkuvasti sinksataan. Toisena prioriteettina on muutosten ollessa välttämätön muuttaa asioita niin, ettei se vaikuta seikkailijoiden tai tarpojien harrastuspäiviin. Mitä tehdä uusien johtajien kanssa heidän aloittaessaan tärkeässä tehtävässään? Kun ryhmänjohtamisesta kiinnostuneet tarpojat ja samoajat ilmoittavat itsestään on tärkeää aloittaa johtamiskoulutus mahdollisimman pian ja antaa tarvittavat tiedot ja tuki.

Alueiden järjestämät ryhmänohjaajakurssit antaa loistavat eväät sitä kaipaavalle johtajanalulle. Kaikista partiopolulle hypänneistä tulee pitää kiinni, koska se pitää lippukunnan pyörän pyörimisliikkeessä. Partiopolulla pyörien, Seikkailijoiden ja tarpojien ikäkausivastaavat

Juho ”Hänä” Hänti

Timo-Ilkka ”Timbe” Toivola

Kalustonhoitajan tervehdys Terveiset täältäkin suunnalta ja mukavaa kesän odotusta! Vähäsen ajattelin kuulumisia jakaa ja samalla avata vähän juttuja, mitä kalustonhoitajan pesti pitää sisällään. Olen hoitanut lippukuntamme kalustoa jo reilun vuoden, ja työtä kyllä riittää. Uuden tavaran hankkimisesta aina avainrekisterien ja kaluston kunnossapitoon liittyvien tehtävien parissa tulee työkenneltyä viikoittain. Vaikka pääasiassa vastaankin kalustosta, suuri vastuu tavaroiden säilymisestä ehjinä ja siisteinä kuuluu silti kaikille, jotka niitä käyttävät. Tähän päteekin sääntö, että omat jälkensä pitää siivota, eikä jättää lojumaan pitkin nurkkia. Näin

toimiminen helpottaa kaikkien työtä ja elämää. Ikinä ei ole niin kiire, etteikö käyttämiään tavaroita ehtisi siivota, eihän? Suhteellisen tuore tapaus tässä hommassa siis olen ja matkaa on vielä paljon edessä. Aina välillä tuntuu, ettei aika meinaisi muilta töiltäni näihin partiojuttuihin millään riittää, mutta pieni hengähdystauko on silloin paikallaan. Kukaan ei ole täydellinen, eikä joka paikkaan vain aina kerkiä. Mutta kun muistaa pitää kuononsa pystyssä, katseen eteenpäin ja hoitaa hommat niin hyvin kuin pystyy, niin hyvä tulee.

Ei kai siinä sitten muuta, kyllä tässä pestissä kelpaa ja tekemistä riittää. Muistetaan lopuksi pitää huolta toisistamme ja materiaalistamme, sekä kertaalleen vielä oikein hyvää kesää kaikille!

Janne Hämäläinen Sinikotkien kalustonhoitaja

Liitää... lentää... ja järjestää kisat! Turun Sinikotkat järjestää vuoden 2018 L-SP:n partiotaidon talvimestaruuskilpailut! Kilpailun suunnittelu ja tekijöiden rekrytointi käynnistyy tämän vuoden aikana. Kiinnostuneet ilmoittautukoon lippukunnan johdolle! 15

Purjehduskalenteri Toukokuu

Elokuu

7. Heinänokan veneiden lasku 9. Iltapurjehdus sudarit Norppa Juha 10. Iltapurjehdus sudarit Majava Pate 11. Iltapurjehdus sudarit Saukko Olli J 12. Iltapurjehdus sudarit Piisami 13.-15. Viikonloppupurjehdus Tarpojat Juha L 16. Iltapurjehdus Koskelo Heikki H 17. Iltapurjehdus Telkkä Joni H 18. Iltapurjehdus Merikotka Oskari H 19. Piirin sisupurjehdus Pate 20.-22. Viikonloppupurjehdus Seikkailijat 26 Päiväpurjehdus? 27.-30. VOK-käytännön osa Lauri P

5.-7. Mehtot Kari S 12.-14. Soittopurjehdus 19.-21. Kokoontumispurjehdus? 26.-28. Viikonloppupurjehdus Seikkailijat 31. Iltapurjehdus

Syyskuu

1. Iltapurjehdus 2.-4. Viikonloppupurjehdus Tarpojat Heikki H 5. Iltapurjehdus 6. Iltapurjehdus 7. Iltapurjehdus 8. Iltapurjehdus Kesäkuu 9.-11. Viikonloppupurjehdus Uudet seikkailijat 12. Iltapurjehdus Norppa 4.-5. Viikonloppupurjehdus Kaikki Olli J 13. Iltapurjehdus Majava 10.-12. Viikonloppupurjehdus Sam+tarp 14. Iltapurjehdus Saukko 17.-19. Pyytinkari Sam+vael Oskari A 16.-18. Viikonloppupurjehdus Tarpojat 23.-26. Juhannus Oskari A 22.-25. Kipparikurssin käytäntö 27.6.-3.7. Saaristomeripurjehdus 30.9.-2.10. Archipelago Race Samoajat

Heinäkuu

Lokakuu

4.-13.

15.

Matkapurjehdus Idän ihmeet

Heinänokan veneiden nosto

Iltapurjehdukset

Viikonloppupurjehdukset

Iltapurjehduksille lähdetään kello 18.30. Purjehdukset kestävät muutaman tunnin. Iltapurjehduksille ei tarvitse ilmoittautua eivätkä ne maksa mitään. Tarkoitus on, että venekunnille nimetyillä iltapurjehduksilla ovat mukana KAIKKI kyseisistä venekunnista. Toki muutkin pääsevät mukaan ja erityisesti vanhemmat ovat tervetulleita alukselle. Iltapurjehduksilla ei lämpimien vaatteiden lisäksi tarvita muita varusteita. Vaikka satamassa paistaisi aurinko, voi merellä olla kylmä. Theian satamapaikka on Heinänokan partiovenesatama Satavassa. Osoite on Heinänokantie 66.

Viikonloppupurjehduksille lähdetään perjantaisin kello 18.30. Sunnuntaina rantaan palataan iltapäivällä, jonka jälkeen vene siivotaan. Paluuaika ilmoitetaan lähdettäessä, tai sen voi ilmoittaa puhelimitse veneeltä. Viikonloppupurjehduksille ilmoittaudutaan joko kirjoittamalla nimi kolon seinällä olevaan listaan tai soittamalla suoraan kipparille, purjehduskalenterin mukaisesti. Muistathan ilmoittautuessasi kertoa mahdollisista ruoka-aineallergioista yms. Purjehduksesta peritään kohtuullinen maksu, jolla katetaan ruoka ym. kulut.

KUVAT: MERI MALMARI

Menneet tapahtumat

Arkki Sinikotkien perinteinen Arkki -merikoulutusviikonloppu järjestettiin 2.–3.4.2016 kololla. Matruusikurssilla seikkailijat ja tarpojat harjoittelivat tietoja ja taitoja, joista on varmasti hyötyä kesän purjehduksilla s/y Theian miehistössä. Matruusikurssilaiset oppivat muun muassa tunnistamaan veneen osia, lukemaan merikarttaa ja täyttämään lokikirjaa. Theialle onkin luvassa runsaasti osaavaa miehistöä ensi kesän purjehduksille!

Samoajat sen sijaan opiskelivat veneen päällystössä tarvittavia taitoja, kuten merikartan käyttöä ja reittisuunnittelua, merenkulkututkan toimintaa, partio-ohjelman käyttöä sekä miehistön johtamista. Kone ja tekniset järjestelmät -koulutus järjestettiin Pansiossa, s/y Theian konehuoneessa. Näin kurssilaiset pääsivät itse tutkimaan, mistä kone saa polttoainetta ja missä koneen suodattimet sijaitsevat. Vaikka suurin osa opetuksesta pidettiin kolon Ritarisalissa, riittävä osaaminen

hankitaan vasta runsaan käytännön harjoittelun ja kokemuksen kautta ilta-, viikonloppu- ja matkapurjehduksilla.

Aleksi Alho s/y Theian kippari, joka toimi kouluttajana förstikurssilla

SYYSKAUDEN AVAJAISTAPAHTUMA Heinänokan partiovenesatamassa tiistaina 23.8.2016 kello 18.00!

Lipin varauskäytäntö on nyt varmistettu! 1. Varaa kämppä kolon ilmoitustaululla olevaan listaan. 2. Ilmoita varaus seurakunnalle 040 341 7117 tai turku.leirikeskukset@evl.fi . 3. JOS tarvitset seurakunnan ruoka- tai kuljetuspalveluita, tee leirivahvistus osoitteessa http://www.kustenniemi.fi/ .

KUVA: MERI MALMARI

Kouluttaudu! Syksyn 2016 koulutuksiin, kursseille, ynnä muihin juttuihin ilmoittautuminen alkoi 1.4. N-Y-T on siis aika toimia!! Etsi juuri SINUA kiinnostava juttu ja ilmoittaudu allekirjoittaneelle joko Facebookin, sähköpostin (ville.virtanen@sinikotkat.fi) tai tekstiviestin (puh. 040-8477012) välityksellä ennen 15.5.2015! Tapahtumatarjonta löytyy piirin tapahtumakalenterista: http://www.lounaissuomenpartiopiiri.fi/tapahtumat/tulevat ja Syys-Ilmosta: http://www.lounaissuomenpartiopiiri.fi/system/files/Syys-Ilmo%202016_1.pdf Kysyttävää? Allekirjoittanut vastaa mielellään kysymyksiin. Terv, Ville Virtanen Koulutusvastaava ville.virtanen@sinikotkat.fi 040-8477012

Menneet tapahtumat Partiotaidon talvi-SM-kilpailu: Vestigatio Kalmia

Wanhain Kotkain matkassa Olin lähdössä Vestigatio Kalmia – nimisiin talvi-sm kilpailuihin punaiseen sarjaan. Paikka oli jo tienattu piirin omista talvikisoista, Leimahduksesta. Muutamaa päivää ennen kisojen alkua huomasimme että homma oli kuihtunut kasaan; vartiosta puuttui neljäs jäsen ja kolmestakin yksi oli puolikuntoinen. No, ilmoitimme kisajärjestäjälle peruuttavamme osallistumisen. Keskiviikkona, kisojen alkaessa lauantaina, ajoi Joni kolon pihaan. Jo viiden minuutin jälkeen minut oli ylipuhuttu lähtemään Jonin ja Kristianin mukaan harmaaseen sarjaan. Olin melko innoissani, sainhan mahdollisuuden lähteä huipputason kisaajien kanssa todelliseen mestaruussarjaan. Illalla vahvistin mukaantuloni Jonille, valmistautuminen alkoi. Torstaina olin jo Jonin kotona pakkaamassa varusteita ja voitelemassa suksia. Rinkka ja makuupussi jäivät kotiin. Tilalle tuli pieni ja kevyt reppu, johon sulloin omat kamppeeni Jonin ja Kristianin ottaessa yhteiset. Vaikka lauantai hiihdettiin, sunnuntai kuljettiin kävellen. Tästä syystä Joni varusti minut nastalenkkareilla. Yhteiset kamppeet kerättyämme siirryimme tehtäväluettelon pariin. Ihan perinteinen se ei ollut, tehtävien nimet olivat nimittäin latinaksi. Toisen Sinikotkien joukkueen, Kated-

KUVA: ROOPE KORPELA raalpark Poisiden, kisaaja Aleksi oli suomentanut tehtäväluettelon ja onneksi toimittanut sen myös meillekin. Perjantaina kisajännitys oli kovimmillaan pakkaillessani omia kamojani kerta toisensa jälkeen reppuun. Aina unohtui jotain. No, lopulta sain repun kasaan ja eväät tehtyä jääkaappiin odottamaan lauantaiaamua. Nukkuakin ehdin melko reilusti. Kisa-aamu alkaa herätyskellon soinnilla. Kohta olenkin jo pihalla odottamassa kisavartiotani. Jonin ja Kristianin saavuttua lähdimme kohti Koulukadun ABC:ta, aamupalalle siis. Minun ja Kristianin tankatessa

itseämme täyteen alkaa Joni yllättäen mitata maidon ja mehujen pHarvoja, sillä yksi tehtävänimi viittasi happamiin ja emäksisiin aineisiin. Vielä vessan kautta koukattuamme pääsemme jatkamaan matkaa kohti Pallivahan seurakuntakeskusta, kisakeskusta. Ilmoittautumaan ehdimme juuri ja juuri, muutamaa minuuttia ennen ilmoittautumisajan päättymistä. Jännitys oli lähes jo väistynyt, tilalle astui viime hetken valmistautumiseen liittyvät ajatukset. Avajaisten jälkeen harmaa, oranssi ja vihreä siirtyivät lähtöpaikalle Jarkko Nieminen Areenan läheiselle kentälle. Lähtötehtävänä oli valmistaa kas-

viprässi. Kilpailu sujui Pehr Kalmin jalanjäljissä kulkien Impivaarasta Linnavuorelle ja takaisin. Hiihto sujui melko mukavasti vaikkakin lunta oli melko vähän. Huonoimpia osuuksia hiihtää olivat kyntöpellot, joissa hädin tuskin riitti lunta. Hiihtäessä pysyin melko hyvin Jonin vauhdissa Kristianin pitäessä perää. Rastit olivat sopivin välimatkoin, kaikki jaksoivat hiihtää reipasta vauhtia. Oman vastuualueeni, planeettojen, rasti oli juuri ennen yörastia. Yörastille saapuessamme oli jo hämärää, vielä ei oikein väsyttänytkään. Alussa oli pari hieman toiminnallisempaa tehtävää laavun pystytyksen jälkeen. Pian meno rauhoittui ja aloimme väkertää pitempiä tehtäviä. Kristianin käytyä nukkumaan minä ja Joni jatkoimme tehtävien tekoa ja aloimme myös laittamaan ruokaa, jauhelihaa ja spagettia. Seuraavaksi olikin vuoroni nukkua. Herättyäni Joni nukkui vielä pikaisesti hetken minun ja Kristianin purkaessa laavua Jonin päältä.

rasti. Rastilla munanmuotoisista palapeleistä piti muodostaa erilaisia kuvioita. Mielestämme rasti meni hyvin, mutta jostain kumman syystä arvostelijat olivat eri mieltä. Erittäin hieno rasti kisoissa oli yliopistolla; täytettyjen eläinten ja luurankojen tunnistus. Harvemmin partiotaitokisoissa pääsee tunnistamaan mitään muualta kuin suttuisista kuvista. Yliopistolta matka jatkui jokirantaan, kolon ollessa vastapäätä joen toisella puolella. Tehtävänä oli kulkea välimatkoja tietyillä nopeuksilla. Meripartiolaisina meille eivät solmuissakaan ilmoitetut nopeudet haitanneet, vaikeampaa oli kulkea tiettyä nopeutta. Vielä muutamalla rastilla käytyämme koitti loppurutistuksen aika. Tässä vaiheessa aloin itse hyytyä Jonin vielä jaksaessa juosta. Lopulta väsymys ja uupumus kostautuivat toisen jalan upotessa pienen puron

mutaan. Välittämättä kastuneesta jalasta jaksoin kuitenkin loppuun asti. Maaliin päästyämme kävimme hetken rentoutumassa Impivaaran uimahallissa, kisajärjestäjä kun tarjosi. Lopuksi selvisimme takaisin Pallivahaan ja edelleen sieltä kotiin. Ensimmäinen kosketukseni harmaaseen sarjaan oli mielestäni hieno kokemus, varsinkin loppusijoituksen ollessa sija seitsemän. Itse arvostaisin enemmän jos kisakeskus olisi yksi ja ainut rakennus eikä kolme erillistä paikkaa. Ymmärrän kyllä järjestämisen vaikeuden varsinkin kun kilpailijoille haluttiin tarjota uintimahdollisuus. Kokonaisuutena kisat olivat onnistuneet, Sinikotkien järjestämistä vuoden 2018 talvikisoista saisi kuitenkin tulla vielä paremmat. Suuri kiitos Jonille ja Kristianille mukaan pääsemisestä! Aukusti Korhonen Koskelon venekunnanjohtaja

Yörastilta matka jatkui Föli-bussilla kohti Kupittaanpuistoa. Pääsin ensimmäistä kertaa elämässäni kokeilemaan retkiluistimia. Nastalenkkarit olivat melko huono valinta, sillä ne eivät tukeneet nilkkaa luistelussa lainkaan. Seuraavalla rastilla, pistesuunnistuksessa, nastalenkkarit kuitenkin auttoivat huomattavasti juoksentelua jäisessä puistossa. Kupittaalta matka jatkui kohti entistä tutumpia maisemia, lähemmäs kotiani. Seuraavaksi vuorossa oli Ovum an gallina –niminen KUVA: MIKKO JÄRVINEN

KUVA: ROOPE KORPELA

Menneet tapahtumat

Urbaani hiihtoretki Ruskolla Päätimme tehdä pienimuotoisen urbaanin hiihtoretken Ruskossa 23.-24. 1. 2016. Osallistujia oli neljä: Heikki Hannula, Nikolai Harjulehto, Aleksanteri Harjulehto ja minä eli Niilo Korhonen. 23.4. aamu: Saavuimme kololle hyvissä ajoin noin kello 9. Sen jälkeen hankimme ruoat ja muun tarvittavan, jonka jälkeen lähdimme bussilla numero 1 kohti lentokenttää. Ihmisten ilmeet olivat hyvin kummastuneita, kun sullouduimme suksiemme kanssa bussiin keskustassa. Aloitimme hiihtämisen lentokentän vierestä, ja näimme rajavartiolaitoksen helikopterin laskeutuvan ja nousevan. Tämän jälkeen suuntasimme metsään jonkinasteiselle hiihtouralle.

Valmiina lähtöön. Etualalla Niilo, takana Aleksanteri ja vasemmalla selin Nikolai.

Metsän jälkeen jatkoimme hiihtämistä vaihteeksi pellolla, sitten taas metsässä. Muutaman kilometrin hiihdon jälkeen saavuimme tienristeykseen, jossa joimme ja mietimme, kumpaan suuntaan lähtisimme. Päätimme lähteä oikealle. Joten jatkoimme peltoa pitkin noin kilometrin, lähdimme sitten metsäpolulle ja koukkasimme siitä pikkutielle, jonka vieressä oli pieni vanha mylly. Myllyn jälkeen edessä oli muutaman kilometrin avoin pelto-osuus, jossa aurinko paistoi ja lämmitti melko tehokkaasti. Pellolla näimme muitakin hiihtäjiä, jotka katselivat suuria rinkkojamme hieman kummastuneina. Muutaman tienylityksen jälkeen saimme jatkaa hiihtoa, mutta Niilon siteen tukkinut jää piti ensin kaivaa pois. Nälkä kuiten-

Hiihtäminen aloitettu. Fiilikset tässä kohtaa erittäin hyvät. Vasemmalla Aleksanteri, keskellä Niilo ja oikealla Nikolai.

kin yllätti meidät pian, ja teimme trangialla pussipastaa pienen mäen päällä. Mäki tosin oli keskellä peltoa, joten seuraavat pari kilometriä olivat hyvin tasaisia. Ennen kuin pääsimme taas ylittämään tien, piti kuitenkin ylittää suurehko oja, jonka penkereellä Niilo kaatui, ja pudotti kirveen repustaan. Kirveen putoamisen kuitenkin huomasimme vasta noin kolmesataa metriä myöhemmin, ja Niilo sai vähän ylimääräistä kuntoilua. Ruskontien ylityksen jälkeen jatkoimme peltoa pitkin vielä noin puoli kilometriä. Sitten lähdimme hiihtämään mäkeä ylös tietä pitkin. Tietä jatkui pari kilometriä, ja sitten lähdimme hiihtämään polkua pitkin Kervan laavua kohti. Laavulle saavuttuamme sytytimme tulet ja odottelimme hetken aikaa. Pian saimme laavulle vesikanisterin, lohta

Mylly. Etualalla Nikolai, takana Niilo.

ja perunoita Juho Kallion ystävällisellä avustuksella. Illan ruokalajina olikin loimulohta ja hiillosperunoita. Menimme nukkumaan hyvissä ajoin seuraavan päivän hiihtoa varten. Ensimmäisen päivän hiihtomatkamme oli noin 15 kilometriä. Loistavat fiilikset ekasta päivästä! Aamulla heräsimme aikaisin ja aloitimme päivän aamupalalla eli teellä, omilla eväillä ja pussipuurolla. Hoidimme päivän valmistelut, pakkasimme rinkat ja lähdimme pian hiihtämään lumisateeseen. Toisena päivänä aloitimme hiihtämään enemmän polkuja pitkin ja ohitimme yhden hevostilan, jonka hevosista useimmat pelästyivät outoa ilmestystä, mutta oli siellä muutama rohkeakin yksilö. Koukattuamme pikkutieltä jälleen polulle huomasimme, että edessä oli kivinen ja jyrkkä pieni lasku. Valitettavasti Heikin suksi katkesi tässä mäessä. Suksi ei onneksi kuitenkaan

Tasaisella pellolla kuun valossa. Tällaista peltoa oli monta kilometriä.

katkennut kokonaan, joten sillä pystyi kuitenkin hiihtämään. Jatkoimme tietä pitkin muutamia kilometrejä, ja sitten me muut oikaisimme pellon yli mutta Heikki jatkoi tietä pitkin. Pellon ylitettyämme tulimme Ruskon kirkon viereen, ja päätimme pitää ruokatauon kirkon vieressä. Teimme taas pussipastaa trangialla ja viereiset mäenlaskijat kummastelivat meitä ja rinkkojamme. Tauon jälkeen ylitimme taas Ruskontien kuljettuamme hetken sen vierellä. Ylityksen jälkeen jatkoimme pienempää tietä pitkin risteykseen, jossa olimme edellisenä päivänä kääntyneet oikealle peltoa kohti. Risteyksestä jatkoimme hieman eri suuntaan noin kilometrin verran, jonka jälkeen menimme metsän läpi erinäisiä polkuja pitkin. Sitten saavuimme lentokentän kiertävälle ladulle ja tapasimme ystävällisen hiihtäjän, jonka kanssa vaihdoimme pari sanaa. Olimme alun perin aja-

Vas. Loimulohta ja teetä laavulla. Päivän hiihdot suoritettu. Loistavat fiilikset. Oik. Kakkosaamun lumisadetta. Edessä Nikolai, taempana Niilo ja takimmaisena Aleksanteri.

telleet että jos väsymme, voimme hypätä bussiin, mutta latua pitkin impivaaraan oli vain noin kolme kilometriä, joten ajattelimme hiihtää saman tien sinne. Viimeiset kolme kilometriä olivatkin sitten kaikkein rankimmat, kun homma meni niin sanotusti vähän suoriutumiseksi. Tunnelmat olivat perillä impivaarassa mahtavat ja ilmeet väsyneet, mutta sen mukaiset kun Heikki sanoi meidän hiihtäneen yhteensä yli 30 kilometriä muutamassa päivässä. Kiitos tässä vielä kaikille mukanaolijoille, erityisesti Heikille hienoista kuvista ja siitä, että hän jaksoi järjestää koko reissun! Ensi vuonna ajattelimme uusia koko homman.

Niilo Korhonen

Juomatauolla pellolla. Taustalla keskellä Ruskon kirkko.

Menneet tapahtumat

Sudenpennut matkalla maailmalla Sudenpentujen syysretki järjestettiin 21.–22.11 Kunstenniemessä. Viikonlopun teemana oli Kulttuurit kohtaavat -teemavuoden mukaisesti Maailma. Retkelle lähdettiin lauantaiaamuna, ja ensimmäisenä tehtävänä oli jakaa huonekunnat, kuka nukkuisi kenen kanssa, kuka yläsängyssä ja kuka lattialla. Kun majoittuminen oli suoritettu, päästiin ulos leikkimään, ja jonon muodostamisen kautta lounaalle. Retkellä tutustuttiin vieraisiin maihin musiikin, ruuan ja käsityön

kautta. Maailman musiikkia sudenpennut pääsivät arvioimaan levyraadissa. Maailman ruokiin tutustuttiin ensin yhdistämällä ruoka-annosten kuvat niiden nimiin ja alkuperämaihin. Sitten maisteltiin eksoottisia hedelmiä. Jokainen lauma oli keskenään melko yksimielinen mikä oli lauman suosikkihedelmä, mutta yllättäen joka laumalla oli oma suosikkinsa; yksi tykkäsi granaattiomenasta, toinen mangosta ja kolmas persimonista. Kädentaitoja harjoiteltiin askartelemalla Meksikon ristit. Meksikolainen risti valmistetaan kieputtamalla lankaa kahden tikun ympärille. Se on perinteisesti valmistettu suojelemaan lapsia.

Sudenpentujen retkellä kävi vierailemassa myös varsin kalevalaisissa tunnelmissa ollut Peikko-vartio. Enemmänkin erilaisia vieraita nähtiin retken iltamissa, jonka teemana oli kansainvälinen juhla. Jokainen osallistuja sai pukeutua haluamansa kansan tai ryhmän edustajaksi. Niinpä samassa ringissä istui osallistujia ainakin Englannista, Amerikasta, Skotlannista, Norjasta, Japanista, Egyptistä, Saksasta ja Arabiasta. Mukana oli muutama intiaani ja merirosvo, jääkiekkoilija ja jalkapalloilija, ja löytyipä yksi kummituskin.

26 KUVA: ZEIP

SUDENPENTUJEN Rakentelu- ja telttailuretki 21.-22.5. Kunstenniemessä Ilmoittaudu 11.5. mennessä!

Takaisin kotiin tultiin sunnuntaina samalla bussilla Lipin kämpällä retkeilleiden venekuntalaisten kanssa. Bussissa osa nukkui ja osa kokeili äänijänteitään edellisenä iltana opitun Aloutten tahtiin. Sudenpenturetkien perinteinen vihoviimeinen ohjelmanumero on kolon pihassa käytävä löytötavarahuutokauppa.

KUVA: OLLI JÄÄSAARI

Meri Malmari toimii sudenpentujohtajana

KUVA: MINNI KOIVISTO

27 KUVA: MERI MALMARI

Leirikirjeen arvoitus Lähes kaikista leiri- ja retkikirjeistä löytyy samoja ohjeita vuodesta toiseen. Kirjeissä olevien ohjeiden lisäksi myös omat johtajat saattavat antaa lisäohjeita vanhemmille. Ohjeet ovat kaikille tuttuja, mutta johtajien on helppo huomata retken aikana, miten hyvin vanhemmat ovat ohjeita noudattaneet.

Tällä hetkellä melkein kaikista laumoista löytyy samannimisiä poikia, joten kaimojen todennäköisyys kasvaa koko lippukunnan tapahtumissa. Vielä varmemmin niitä löytyy koko Lounais-Suomen Partiopiirin tapahtumista, kuten Tammileiriltä. Kannattaa siis kirjoittaa tavaroihin muutakin kuin etunimi.

”Mutta kun äiti unohti pakata villasukat.”

1. Nimikoi kaikki tavarat

2. Leiriläinen pakkaa itse omat tavaransa.

Emme suinkaan tarkoita, etteivät vanhemmat saa auttaa tai valita pakattavia tavaroita. Vanhempien on suotavaa katsoa läpi, varsinkin sudenpentujen kohdalla, että kaikki varustelistassa mainitut tavarat on pakattu ja myös se ettei mitään turhaa ole pakattu mukaan. Leiriläisen olisi kuitenkin hyvä tietää, mitä reppuun on pakattu.

Arvaatteko kuinka monella sudenpennulla on Light my fire –ruokailuvälineet tai partiokaupasta ostettu Condor Junior –puukko? Mustat ulkohousut tai mustat hanskat?

”No mutku ei äiti pakannu niitä.” ”Emmä tiiä mihin äiti pakkas ne.” ”Emmä löydä puukkoa, kun äiti pakkas sen jonnekin.”

Yleensä onneksi äiti on pakannut kaiken tarvittavan ja johtajien avustuksella tarpeelliset tavarat lopulta löytyvät. Tavaroiden etsimiseen käytetty aika on kuitenkin yleensä pois ohjelmassa vietettävästä ajasta.

Onneksi karkit löytyvät aina ilman johtajan apua.

3. Makuupussin pakkaamista on hyvä harjoitella kotona ”Emmä saa tätä!!!” ”Ei noin kun äiti pakkaa eri tavalla. Ei sitä noin voi pakata!” ”Mä yritin monta kertaa, mut ei sitä saa.” Onneksi pussin kiristyshihnojen avaaminen auttaa ja makuupussi kestää vaikka sen pakkaisi joskus vähän eri tavalla.

4. Pakkaa kaikki varusteet yhteen laukkuun Kannattaa myös varmistaa, että ne pysyvät yhdessä laukussa vaikka 50 rinkkaa heitettäisiin ensin bussiin ja sitten ulos. Leirivarusteiden käsittelyyn verrattuna lentokentällä käsitellään matkatavaroita silkkihansikkain. Bussi ei useinkaan aja mökin pihalle, vaan leiripaikalle joudutaan kävelemään. Johtajilla on omien tavaroidensa lisäksi kannettavana retkestä riippuen vaihteleva määrä yhteisiä tavaroita. Johtajat eivät enää kanna irtopusseja, saappaita, makuupusseja, makuualustoja, vaan jokaisen leiriläisen pitäisi kantaa omat tavarat ja mahdollisesti osallistua myös yhteisten tavaroiden kantamiseen.

5. Ei murustavia eväitä Koska johtajatkin haluavat leiriltä/ veneeltä/retkiltä ajoissa kotiin, eivätkä halua retken jälkeen jäädä imuroimaan kaikkia patjojen välejä sipsin tai keksin muruista. Varsinkin kun todennäköisesti itse eivät ehtineet kauppaan ostamaan eväitä ollenkaan.

6. Karkkipaperit ”Ei toi oo mun roska, kun ei mulla ollu noita karkkeja.” ”En siivoa kun ei se karkkipaperi oo mun makuualustalla.” ”Kenen karkkipaperi on mun makuualustalla!?!? En koske siihen kun ei se oo mun!”

Onneksi kuitenkin aina on kaikkiin ohjelmiin ehditty ja ainakin arvokkaimmat tavarat ovat löytäneet tiensä kotiin. Nuo ovat pieniä juttuja, mutta kun ne ottaa huomioon jo retkelle valmistauduttaessa, on leiri kaikille sujuvampi kokemus. Lapset oppivat pärjäämään itse, johtajat voivat keskittyä ohjelman toteuttamiseen ja kaikille jää enemmän aikaa leikkeihin ja hauskanpitoon.

Minni Koivisto toimii sudenpentujohtajana

Venekunnat

Telkka

Merikotka AVJ-hommia

Venekuntaamme kuuluu tällä hetkellä aktiivisena kuusi seikkailijaa; Matias, Sakari, Telmo, Emil, Rasmus ja Santeri. Lisäksi vj:nä toimii Matias ja avj:nä minä eli Niilo. Tänä keväänä seikkailijailmansuuntamme on ollut länsi.

Jäseniä: vj Iiro, avj Nikolai, pojat: Eino, Kalle, Rasmus, Luka, Aaro, Aaro, Leo, Joonatan. Merikotkan kevät on sujunut malikkaasti, meille on tullut kaksi uutta poikaa: Kalle ja Luka. Kaikki pojat käyvät säännöllisesti iloissa ja vaikuttavat muutenkin inostuneilta toiminnasta.

Olen ollut puoli vuotta apulaisvenekunnanjohtajana Merikotkassa jota Iiro luotsaa.

Pojat ovat kevään aikana sukeltaneet syvälle mm. Sytykkeiden ja suunistuksen saloihin.

Tänä aikana olen ollut jo mukana vartiomme retkillä ja tuohitorvessa jonka voitimme vaikka olimme keski-iältämme nuorin vartio.

Kauden aikana osa ryhmästä oli jopa partion SM-kisojen vihreässä sarjassa, jossa saavutettiin kahdeksas sija. Aikomuksena on tämän kevään aikana mennä vielä 23.4. voittamaan kevätkisojen seikkailijasarja. Ja ensi kesänä tulee tapahtumaan jotakin aivan mieletöntä! Telkkä nimittäin suuntaa 20.-27.7. Hämeenlinnan Evolle, Roihulle eli Suomen suurimmalle finnjamboreelle, jolle on tulossa yli 16000 osallistujaa.

Yhteinen aikamme Merikotkassa on ollut mukavaa ja viihdyttävää tämän ansiosta opettaminen/oppiminen on ollut mukavaa ja helppoa. Uskoisin että tämä kokoonpano tulee pääsemään viellä pitkälle!

Tehtävänäni on ollut avustaa Iiroa, pitää venekunnan iltoja kun hän ei pääse paikalle ja järjestää ohjelmaa retkillä.

Hommani johtajana on ollut mukavaa ja opettavaista. Vaikka ryhmäläiset ovat vasta ensimmäisen vuoden venekuntalaisia he osaavat jo paljon ja ovat innokaita oppimaan uusia asioita.

Nikolai Harjulehto Ainakin näin tarpojan näkökulmasta Roihu tulee olemaan eräs parhaista partiotapahtumista ikinä. Ylipäätään, kaudesta on loppujen lopuksi jäänyt ihan hyvä mieli ja roihua sekä matkapurjehdusta odotetaan innolla. Syksyllä pojista tulle tarpojia, mutta ryhmän kokoonpano ei kuitenkaan näillä näkymin muutu. Niilo Korhonen

Nikolai Harjulehto

Mihin raha perustuu? Viime numeron Höyheniä-palstalla julkaistusta kehotuksesta huolimatta kukaan ei lähettänyt toimitukselle selvitystä siitä, mihin raha perustuu. Hävetkää! Vaan ei hätää, lohdutukseksi julkaisemme kuva-arvoituksen. Mikä oheinen kuva on ja mitä alaosan nauhassa lukee (suomeksi)? Ensimmäisenä oikean vastauksen lähettänyt voittaa yllätyspalkinnon! Vastaukset lähetetään toimituksen osoitteeseen kotkansiipi@sinikotkat.fi .

Skagenilla tapahtuu! Sinikotkien uuden purjehdustukikohdan ja retkialueen eli Keistiön Skagenin varustelu partiokäyttöön on nytkähtänyt käyntiin tänä keväänä. Alueella sijainnut vanha huonokuntoinen yhdistetty huussija vajarakennus purettiin talkooviikonloppuna 16.-17.4. ja uusi tukevasta hirrestä tehty vastaava rakennus pystytetään kevään toisena talkooviikonloppuna 13.-15.5. Uudessa rakennuksessa on kaksi erillistä huussia sekä tilava vaja. Toinen huusseista tulee sinikotkien ja toinen aluetta hallinnoivan rouva Penttilän käyttöön. Vaja on yhteis-

käytössä. Uuden Theialle soveltuvan laiturin suunnittelutyö sekä valmistelevat työt (rannan luotaus) käynnistetään myös tänä vuonna. Mahdollisesti Skagenille asennetaan poiju ensihätään Theiaa varten.

tysti. Talkooviikonlopun hinta on 25 EUR ja ilmoittautumisen DL pe 6.5. Ilmoittautumiset Juhalle: juha.lehtonen@sinikotkat.fi tai Eerolle: 0440814 532. Tarkempaa informaatiota ilmoittautuneille.

Toinen talkoo viikonloppu järjestetään siis 15.-17.5. Mukaan voivat tulla kaikki samoajista aikuisiin. Lähtö perjantaina 13.5. klo 19.00 Kustavista (kololta omilla autoilla noin 2 h aikaisemmin) lähtevällä lautalla ja paluu sunnuntaina 15.5. klo 16.15 Keistiöstä lähtevällä lautalla. Muonitus järjestetään keskite-

Myös s/y Theian tarpojille suunnattu viikonloppupurjehdus suuntautuu tuona viikonloppuna Skagenille. Purjehduksen oheistapahtumana on jollakoulutusta Skagenilla. Purjehduksen ilmoittautuminen kuten muille viikonloppupurjehduksille.

Vastuuta kuulemma pakoillaan Floridaan saakka. Ei kai se venekunnan johtaminen niin rankkaa ole?

Pitkään lippukunnan toiminnassa ja soittokunnassa vaikuttanut Timo Pipsu Pihakasken äiti Kaarinalta tuli ystävänpäivänä lahjoitus Tuki ry:lle 500,- euron muodossa. Tällä lahjoituksella Kaarina haluaa osoittaa arvostusta Sinikotkien tekemälle partiotyölle. Lämmin kiitos Kaarinalle tästä lahjoituksesta.

Etelänmeren juomat kuulemma maistuvat.

Kotkansiipi onnittelee keväällä 2016 partiolupauksensa antaneita!

Y K

Kuulitko jo, että Matti saattaa olla vapailla markkinoilla...? Vaiko onko vispilänkauppaa...?

S I

T N

Ä O

V T

Ä K

Paikka Kotkansiiven toimituksessa? Ota yhteyttä Kotkansiipi@sinikotkat.fi!

Kotkansiipipoika

NÄHDÄÄN ROIHULLA!