Uusi retkikohde? Tall Ships Races: Kadonneet Lokit Er채vaelluksen SM-kilpailut Numero 2 | 2013
PARTIOPOIKALIPPUKUNTA TURUN S INIKOTKAT
Kotkansiipi 2 | 2013 KOTKANSIIPI ISSN 0788-8031 (Painettu) ISSN 2341-667X (Verkkojulkaisu) Numero 2 | 2013 55. vuosikerta 109. Kotkansiipi Levikki 200 kpl (painosmäärä) Ilmestymispäivä 6.12.2013 JULKAISIJA Partiopoikalippukunta Turun Sinikotkat ry www.sinikotkat.fi TOIMITUS Päätoimittaja: Tommi "Ruksi" Laine TOIMITUKSEN YHTEYSTIEDOT Kotkansiipi / Turun Sinikotkat Multavierunkatu 2 20100 Turku kotkansiipi@sinikotkat.fi PAINOPAIKKA Turun evl seurakuntien monistamo ILMESTYMISAIKATAULU Kotkansiipi ilmestyy kaksi kertaa vuodessa. Ensimmäinen numero ilmestyy L-SP:n kevätparaatin yhteydessä toukokuussa ja toinen itsenäisyyspäivänä 6.12. JAKELU Lehti on saatavissa Sinikotkien kololta. ILMOITUSHINNAT sisäkansi (neliväri) koko sivu (m-v): puolisivua (m-v): neljännessivu (m-v):
450 € 250 € 130 € 80 €
MATERIAALIN PALAUTUS toimituksen sähköpostilaatikkoon kuukautta ennen lehden ilmestymistä. KANNEN KUVA Iina Koskinen
2
Sisältö
5 6 7 8 10 11 12 16
Millaista oli Tall Ships Race:ssa? Kaksi täyspitkää kertomusta eri näkökulmista sivuilla 12-15 ja 16-17.
18 20
Pääkirjoitus Lippukunnanjohtajan sana Sextantin tervehdys Sinikotkien seikkailu MikäMikäMaassa Norpat valokuvamalleina Mustekalojen syyskuulumisia Itämeri Haltuun Ron Haaraparta Tall Ships Races: Kadonneet Lokit Erävaelluksen SM-kisoissa Tuki ry: Mikä uudeksi leirikohteeksi?
s/y Theian mailitilastot eivät ehtineet lehteen. Mailitilastot löytyvät kolon ilmoitustaululta myöhempänä ajankohtana.
Erävaelluksen SM-kisoissa s. 18 - 19 Vaeltajaparivaljakko maalissa, mutta mitä matkalla tapahtui?
3
KUVAT: IINA KOSKINEN
4
Pääkirjoitus
Ämpäri
Turun Sinikotkien jäsenmäärä on pysynyt viime vuosina samassa 220 partiolaisen tuntumassa. Vaikka aina puhutaan kaverin tuomisesta partioon ja muiden tuttujen värväämisestä, uudet värväykset eivät tällä hetkellä kohota jäsenmäärää vaan korvaavat passivoituvia jäseniä. Aktiivisen jäsenistön lisäys laajentaisi toimintamahdollisuuksiamme, mutta siinä ei ole lähivuosina onnistuttu erityisen hyvin. Esimerkiksi Theian huoltotalkoisiinkin ja johtajatehtäviin liikenee niukasti väkeä kun kaikilla on jo kädet täynnä.
Suomen Partiolaiset ovat myös taistelleet saman ongelman kanssa, mutta siellä ollaan jo aktiivijäsenmääräisesti voiton puolella. Kaksi vuotta sitten partiolaisten määrä Suomessa oli ollut laskuputkessa jo toistakymmentä vuotta. Partiolama taltutettiin lopulta valtiotason linjauksilla, asennemuutoksella ja kampanjoilla mm. laajentamalla partion kohderyhmää. Nykyään partiolaisten määrä on valtiotasolla kasvussa ja partio kuuluu kaikille enemmän kuin koskaan.
kunnassamme johtajakoulutuksen ja muun ylemmän tuen seuraksensa. Mutta Sinikotkien aatemaailma on kuitenkin ollut jo vuosia edellä siinä mielessä, että Suomen noin 850 lippukunnasta Turun Sinikotkat ovat olleet ensimmäisten 60 lippukunnan joukossa tukemassa sisupartiotoimintaa. Aika kertoo, tuleeko Sinikotkainkin joukko lisääntymään lähivuosina. Tilastot ovat vuodelta 2005. Olen täysin samaa mieltä että partio kuuluu kaikille. Vaikkei halua, ehdi tai pysty lähtemään kolme viikon purjehdukselle Tanskaa tai edes viikonlopuksi leirille, jokaiselle löytyy kyllä paikka Turun Sinikotkissa. Mutta ei lippukunnan olemus ole loppupeleissä sen jäsenmäärä vaan sen jäsenet ja että jäsenillä on keskenään hauskaa. Mielestäni kannattaisi keskittyä vielä enemmän ryhmäyttämiseen ja laatuun kuin värväykseen. Reiällinen ämpäri ei tarvitse lisää vettä vaan tulpan.
Olen huomannut toiminnan laadullista paranemistä jopa omassa lippu-
Tommi "Ruksi" Laine Kotkansiiven päätoimittaja 5
Johtajisto
Lippukunnanjohtajan sana
Viime kesä oli täynnä toimintaa. Kesäkuussa järjestetylle Tammileirille osallistui runsas joukko sudenpentuja ja seikkailijoita. Theia oli liikkeellä lähes yhtäjaksoisesti juhannuksesta koulujen alkuun, ensin matkapurjehduksella Århusiin, Tall Ships Race -kilpailussa Helsinkiin, saaristomeripurjehduksella ja vielä Satahankameripartioleirillä Kustavissa. Satahangalla Sinikotkia oli leiriläisinä sekä erilaisissa työtehtävissä niin jollapisteellä, perheleirissä, hallinnossa kuin Theian miehistössä. Sinikotkien kesä oli kokonaisuutena erittäin onnistunut. Tuki ry on syksyn aikana myynyt Iniön Åselholmassa sijaitsevan Kotkanpesän, ja tukiyhdistyksen ja lippukunnan yhteinen leirialueprojekti on käynnistynyt. Projekti on aloitettu verkkokyselyllä, jonka tulokset julkaistaan 16.12. järjestettävässä keskustelutilaisuudessa. Mielestäni on hienoa, että tukiyhdistys on sitoutunut toteuttamaan hanketta yhdessä lippukunnan kanssa. Tuleva vuosi käynnistyy Nuotiotyttöjen kanssa yhteisellä talvileirillä, joka järjestetään poikkeuksellisesti heti tammikuun alussa, 2. - 5.1.2014, Leijankorvessa. Viime talvileirillä osallistujia oli valitettavan vähän molem6
Alkuvuoden Eskimoteemaisella talvileirllä oli hymy herkässä vaikka osallistujia olikin odotettua vähemmän. mista lippukunnista. Konstan ehdotuksesta päätimme kokeilla leirin järjestämistä loppiaisena. Ajankohta sopinee paremmin ainakin opiskelijoille, joilla ei yleensä ole ollut vapaata samaan aikaan koulujen hiihtoloman kanssa. Ainakin tällä hetkellä tilanne vaikuttaa oikein hyvältä, johtajistoa on lähdössä mukaan jo kelpo määrä ja leiriläisten ilmoittautuminen on parhaillaan käynnissä. Kesän päätapahtuma on LounaisSuomen Partiopiirin piirileiri Piiru, jolle Sinikotkista osallistuu kaikki ikäkaudet. Tarpojat ja sitä vanhemmat partiolaiset ovat paikalla koko leirin,
yhdeksän päivää. Sudenpennut ja seikkailijat ovat leirillä puolet ajasta. Piiru järjestetään Hämeenlinnan Evolla samassa paikassa edellisen Finnjamboreen, Kilkkeen, kanssa. Toivottavasti tuleva kesä on vähintään yhtä onnistunut kuin edellinenkin. Itse ainakin jo odotan tulevia leirejä ja purjehduksia!
Aleksi Alho
toimii Sinikotkien lippukunnanjohtajana
Johtajisto
Sextantin tervehdys Vaikka purjehduskauden aloitus viivästyikin hieman maston pro fiilin vaihdon takia, saatiin kaikki ryhmien purjehdukset ajettua. Monet uudet sudenpennut ja venekuntalaiset saivat ensikosketuksen veneeseen iltapurjehdusten, viikonloppupurjehdusten sekä saaristomeripurjehduksen merkeissä. Kesän kohokohta monille oli osallistuminen Tall Ships Races -tapahtumaan. Matka alkoi reippaasti heti juhannuksen jälkeen nuorempien venekuntalaisten ajaessa veneen Århusiin asti. Vene osoittautui toimivaksi myös täydellä 17 hengen miehistöllä, vaikka satamassa ollessa ajoittain olikin vähän tungosta ajavan vahdin puuttuessa. Miehistönvaihto oli Århusissa, josta pojat lähtivät linja-autolla Suomeen Hällforsin veljesten kyyditsemänä.
Tästä iso kiitos Veskulle ja Teemulle! Tilalle veneelle ilmestyi menomatkalta jääneiden lisäksi sekalainen seurakunta kokeneita lippukuntalaisia.
Kisaosuus onnistui jopa odotuksia paremmin ja huomasimme että olimme ensimmäisen päivän jälkeen kärjessä! Lopulta vaihtelevien tuuliolosuhteiden jälkeen käteen jäi oman sarjan pronssi, ja tietenkin Merisissin voitto.
Kilpailun jälkeen alkoi venekuntalaisten saaristomeripurjehdus Helsingistä kohti Turkua. Viisi viikkoa kestäneen rupeaman jälkeen oli pari päivää aikaa varustella venettä Satahanka XII leiriä varten, jossa sadat meripartiolaiset ympäri suomea saivat tutustua veneeseen. Meripartio-osasto kiittää kaikkia jotka ovat olleet mukana järjestämässä purjehduskautta. Vaadittiin melkoista panostusta että saatiin toteutettua kesän pitkät purjehdukset, ja tuloksena olivat erittäin onnistuneet legit.
Uutta purjehduskautta odotellessa, Patrik Solin
toimii meripartioosasto Sextantin johtajana.
Oskari Alho
toimii meripartioosasto Sextantin apulaisjohtajana.
Theian TSR kisamiehistö. 7
Sudenpennut
Sinikotkien seikkailu MikäMikäMaassa Tammileiri 6. – 9.6.2013
TORSTAI 6.6.
Torstaipäivä oli lämmin ja aurinkoinen, kun 23 sudenpentua, 4 seikkailijaa, 1 tarpoja ja 3 johtajaa nousivat linja-autoon ja aloittivat matkan kohti Sauvoa ja seikkailua MikäMikäMaassa. Leirivalmistelut olivat ainakin johtajien kohdalla alkaneet jo tammikuussa ja jatkuneet aina edelliseen iltaan asti. Leirivarusteet oli monien mutkien kautta saatu odottamaan leiriläisten saapumista paikalle Mohikaanimaahan. Teltat nousivat pystyyn leiriläisten omin voimin ja muutamia leirirakennelmiakin saatiin valmiiksi jo ensimmäisenä päivänä. PERJANTAI 7.6.
Perjantaina oli luvassa kolme erilaista ohjelmalaaksoa. Kiirettä siis riitti, kun piti ehtiä Matkalle maailman ympäri, vierailemaan Kapteeni Koukun valtakuntaan ja vielä ennen alaleirin omaa
8
iltaa Intiaanikylään. Maailman ympäri matkatessa tutustuttiin muutamiin uusiin leikkeihin, askarreltiin muovipussin suikaleista pallo ja pohdittiin missä päin Eurooppaa se Moldova olikaan. Kapteeni Koukun valtakunnassa sudenpennut pääsivät ennen vesiliukumäkeä testaamaan erilaisia meille meripartiolaisille tuttuja taitoja. Rakenneltiin merimerkkejä, kilpailtiin viestijuoksussa, jossa piti aina omalla vuorolla saada ne pelastusliivit päälle. Osa johtajista pääsi opettamaan solmuja, samalla kun osa keräsi poikien perässä pudonneita ja unohtuneita sukkia, vesipulloja ja t-paitoja. Onneksi tiiviin ohjelmapaketin jälkeen pääsimme kaikki uimaan. Samaan aikaan kun sudenpennut harjoittelivat meritaitoja hiekkarannalla, olivat seikkailijat jollailemassa keskenään. Oli kuulemma ollut ihan kivaa. Uinnin jälkeen kiiruhdettiin Intiaanikylään. Intiaanit opettivat aluksi
laululeikin ja sitten päästiinkin rakentelemaan. Seikkailijoille tämä tarkoitti jousipyssyn ja nuolien tekemistä ja sudenpentujen tehtävänä oli kutoa pajumatto. Ennen maton tekemistä piti tietysti rakentaa kangaspuita muistuttava rakennelma, jossa matto tehtiin. LAUANTAI 8.6.
Lauantai olikin sitten huomattavasti leppoisampi päivä. Aamupäivällä osallistuttiin minikisoihin ja halukkaat pääsivät tämän jälkeen uimaan. Lounaan jälkeen oli vuorossa Itämeri. Itämeren aalloilla päästiin osallistumaan jälleen uuteen laululeikkiin, jonka koreografia aiheutti johtajistolle suuria haasteita. Pojilta taisi tuo tanssi sujua huomattavasti helpommin. Tanssimisen jälkeen yritettiin pelastaa Itämeri ja MikäMikäMaa Kapteeni Koukulta askartelemalla kaloja.
Sudenpennut Ja vihdoinkin pojat pääsivät kauan odotettuun ohjelmapisteeseen. Jo leirin alusta alkaen oli odotettu MikäMikälandiaan pääsyä. Voi sitä riemun määrää kun pojat pääsivät vapaaksi tuonne huvittelualueelle. Labyrintti oli kuulemma aivan liian helppo, mutta onneksi ne kauan odotetut popparit maistuivat todella hyviltä. Onneksi poppareita riitti jokaiselle vain mukillinen, niin kaikki jaksoivat syödä päivällisen ennen suurta iltanuotiota. Iltanuotion lavalla nähtiinkin tuona lauantai-iltana monenlaista. Peter Panin, Leenan ja Kapteeni Koukun lisäksi lavalla vieraili Michael Monroe, tanssittiin ainakin meidän Majavalauman illoista tuttua Gangnam Styleä ja nähtiin miten Kapteeni Koukku rakastui. Sisaruspiiriin oli hyvä päättää pitkä ja vauhdikas leiripäivä. SUNNUNTAI 9.5.
Sunnuntai oli viimeinen leiriaamu. Vähän oli jo havaittavissa odottavaista tunnelmaa, koska ne vanhemmat tulevat. Ennen vierailupäivää kokoonnuttiin kuitenkin leirijumalanpalvelukseen, jossa seurattiin marjanpoimijamummoja ja kilpajuoksijoita. Eivät ne vanhemmat tulleet vielä jumalanpalveluksen jälkeenkään. Vielä piti malttaa pakata ne omat tavarat. Siinä taitaisi järjestelmällinen ihminen kokea pahan järkytyksen kun olisi nähnyt sen tavaramäärän, joka oli
puolijoukkueteltan keskellä. Siellä oli suloisessa sekamelskassa 18 pojan kengät, sukat, saappaat, pari pyyhettä, ruokailuvälineet, sarjakuvakirjoja, karkkipapereita ja pari leirihuivia. Osa tavaroista vieri teltasta ulos kun liepeet nostettiin. Onneksi poikien tavarat oli hyvin nimikoitu ja suurin osa tavaroista löytyi omille omistajilleen. Lounaan jälkeen pojat pääsivät esittelemään leirialuetta vanhemmilleen ja sisaruksilleen. Samaan aikaan johtajat saivat jo hetken nauttia hiljaisuudesta ja keskittyä välillä omien tavaroidensa pakkaamiseen. Vanhemmat oli kutsuttu päättäjäisiin, joissa nähtiin miten leirialueen käy. Muuttaako Kapteeni Koukku Sauvon leirialueen ostoskeskukseksi ja lentokentäksi, kuten avajaisissa uhkasi, vai onnistuivatko leiriläiset muuttamaan hänen mielensä. Kyllähän se Koukku lopulta innostui partiosta ja Sauvo saa jatkossakin toimia leirialueena. Ensi kesänä emme tosin sinne suuntaa. Sauvon sijaan päättäjäisissä luvattiin, että ensi kesänä nähdään Evolla, jossa järjestetään LounaisSuomen Partiopiirin toinen piirileiri Piiru.
Minni Koivisto
toimii akelana ja sudenpentujen ikäkausivastaavana
ILOTULI TTEI DEN MYYNTI 201 3 Lippukunta kerää varoja toimintaansa taas tänä vuonna myymällä raketteja ja paukkuja! Jos olet yli 18-vuotias ja sinulla on halua kerätä varoja lippukunnalle helposti, niin ilmoittaudu myymään raketteja. Myös alle 18-vuotialle löytyy hommia apulaisina.
Ilmoittaudu Patrikille: 044 263 6333 patrik.solin@sinikotkat.fi
9
Sudenpennut
KUVAT: MARKKU SALMINEN
Norpat saivat soittimilla aikaan yllättävän paljon ääntä.
Norpat valokuvamalleina
Yhtenä marraskuisena maanantaina norppien laumailta alkoi tavallisesta poiketen. Ritarisaliin oli pystytetty valokuvastudio! Mutta mistä oikein oli kyse? SUMU Big Band juhlii ensi vuonna 50-vuotista taivaltaan. Tätä varten tekeillä oli juhlavuosiesite, jonka kanteen tuli orkesterin kuva, ja takakanteen lavastettu kuva orkesterin alkuajoilta. Lavastamiseen tarvittiin vanhoja torvia, partiomuseolta lainattuja vanhan ajan partiopaitoja sekä Norppa-lauma.
10
Kaikki norpat saivat halutessaan osallistua, neljä poikaa kerrallaan, sillä paitoja oli käytössä sen verran. Innokkaat valokuvamallit totesivat rekvisiittana olleet torvet toimiviksi. Kuvausmiehistö ja laumanjohtajat saivat pidellä korviaan, ja samaan aikaan keittiössä kokoontunut mammakerhokin sai kuunnella norppakvartettien sulosointuja.
Meri Malmari
toimii Sinikotkissa Norppa-lauman akelana
Ryhdikkäästi ja asenteella.
Mustekalojen syyskuulumisia
Simonpäivillä merirosvoiltiin Mustekalat on Turun Sinikotkien sisuvenekunta, johon kuuluu kuusi venekuntalaista: Aatu, Esko, Fedja, Juhani, Jasper ja Peter sekä viisi johtajaa: Katri, Anna, Aino, Ville ja Vilja. Venekuntamme kokoontuu kerran viikossa maanantaisin. Mustekalat ovat syksyllä suorittaneet salapoliisimerkkiä. Kokouksissa on mm. etsitty geokätköjä, harjoiteltu salakieliä, kuunneltu ja tunnistettu erilaisia ääniä sekä etsitty aarretta. Lisäksi on valmistettu salapoliisin energiaevästä, mikä olikin Juhanin ja Eskon mielestä kivoin kokous. Fedja sen sijaan harmitteli, ettei päässyt geokätkökokoukseen. Aatun mielestä se oli kuitenkin kivaa, koska kätköjä oli helppo etsiä: hänellä taisi olla aiempaa kokemusta geokätköilystä. Jasper, Aatu ja Fedja pitivät eniten aarteenmetsästyksestä, jossa etsittiin vihjeiden avulla puistosta suklaaaarretta. Osallistuimme myös Simonpäiville 26.10. Silloin viisi reipasta Mustekalaa, Aatu, Esko, Fedja, Jasper ja Juhani sekä kolme johtajaa, Vilja,
Sisut KUVAT: KATRI LAHTI VILLE SAHLSTRÖM
Sininen Kärppä -salapoliisikilpailu Aino ja Ville kokoontuivat Veritasstadionille odottamaan bussikyytiä Simonpäiville Somerolle yhdessä monen muun kanssa. Matkaan lähdettiin ajoissa ja bussissa istuminen sujui rattoisasti. Matkan päätteeksi kaikki eväät olikin jo syöty. Simonpäivien teemana oli merirosvoilu ja päivän aikana kierrettiin tehtäväpisteillä, jotka liittyivät tietenkin merirosvoihin. Valmistimme kakun (ja totta kai söimme sen), lauloimme merirosvolauluja (Jasper erityisellä innokkuudella), valmistimme miekat (jotka poikien harmiksi ja johtajien helpotukseksi, luovutettiin tekijöilleen vasta kotiinlähdön hetkellä) ja etsimme aarretta (urheasti kaatosateessa). Onneksi päivällä saatiin myös hyvää ruokaa. Partiolaisen tuurilla koko päivän satoi vettä, mutta kastumiselta vältyttiin suurimmaksi osaksi, koska melkein kaikki tehtäväpisteet olivat sisällä. Poikien mielestä miekkojen teko oli päivän paras rasti, ja kaiken kaikkiaan päivä oli sateesta huolimatta vauhdikas ja mukava! Salapoliisitaitoja mitattiin 17.11. Sininen Kärppä- salapoliisikilpailussa, johon osallistuivat Jasper, Aatu, Esko
ja Fedja sekä Santtu, Ville ja Vilja. Rastivihjeiden perusteella selvitimme kolme rastipaikkaa: urheilupuiston, kaupunginsairaalan sekä Aboa Vetusmuseon, ja kävimme tekemässä rastien tehtävät. Tehtävinä oli viuhkasuunnistusta, tietokilpailutyyppinen kysymysrasti sekä kaikkien suosikki hyppyrinrakennus. Siinä rakennettiin muutamasta puunpalasta ja vanerista autohyppyri, jonka avulla auto piti saada hyppäämään mahdollisimman kauas. Rakentelu sujui hyvin, ja auto sinkosikin pitkälle hyppyrimme nokasta! Rastejakin suositumpi ohjelma päivän aikana oli kuitenkin ruokapaussi Hesellä. Muutama rastipaikka olisi käytyjen lisäksi ollut tiedossa, mutta kilpailuaikamme alkoi olla lopuillaan. Sijoituimme silti hienosti vartiosarjassa viidensiksi yhdeksästä Onnittelut myös Sinikotkien Korppikotkalle, joka sijoittui kärkisijoille avoimen sarjan kilpailussa!
Vilja Parkkunen
toimii Sinikotkissa sisuvenekunnanjohtajana 11
Tarpojat / Samoajat
KUVAT: KONSTA GRÖNBERG ILMARI PELTONEN OSKARI ALHO GOOGLE MAPS
Tarpojien ja samoajien matkapurjehdus:
Itämeri haltuun – Ron Haaraparta Turku 1 – Visby 2 – Byxelkrok 3 – Kalmar 4 – Karlskrona 5 – Rønne 6 – Hven 7 – Helsingør 7 - Århus 8
Kesän pitkät purjehdukset starttasivat Tall Ships Racen siirtoosuudella Turusta Tanskan Århusiin. Matkalla sinne näimme ja koimme monia paikkoja ja saimme toden totta kokea itämeren kaikki puolet. Matka oli hetkittäin todella kuoppaista ja vettä satoi kaatamalla, kun taas joinain päivinä meri oli peilityyni ja aurinko porotti täydeltä terältä. TIISTAI 25.6. (LEEVI) Heinänokka
Tiistaina laitoimme venettä innokkaina kuntoon. Siivosimme koko veneen ja laitoimme kaikki lähtövalmiiksi. Kaikkia varmasti jännitti matkan alku. Täytimme tankit ja lähdimme kohti Visbytä. Matkan aloitimme ajamalla koneella Konstan vahdin kanssa. Miikkael oli ruorissa. KESKIVIIKKO 25.6. (SANTERI) Avomeri
Purjehdusreitti satamineen.
Tämä päivä alkoi todella keinuvasti. Aallot olivat varmaan 3 – 4 -metrisiä. Kaikki oksentelivat, mutta kun alkoi näkyä maata, kaikki olivat iloisia ja
rupesivat suunnittelemaan mitä sitä ostaisi ja sitten tunnin päästä kaikki olivatkin palanneet maan tasalle. Kun Gotska Sandön -saareen oli enää pari
mailia, kaikista tuli paljon hilpeämpiä. Ajattelimme, että kun käymme nukkumaan, heräämme Visbyssä. Se oli päällimmäisenä mielessäni, kun menin sänkyyn. TORSTAI 27.6. (KASPER) Visby
Ensimmäinen vahti avomerellä. 12
Torstaina reippaan avomeripurjehduksen jälkeen pääsimme Visbyn satamaan aamiaisaikaan mennessä. Ensimmäisenä tekona satamassa miehistö söi aamiaista ja lähti etsimään sataman saniteettitiloja. Suurta osaa miehistöä harmitti sataman maksullinen Wi-Fi. Myös pientä hämmennystä aiheutti aikavyöhyke. Joidenkin mielestä oli ylivoimaisen hankalaa siirtää kelloa yksi tunti taaksepäin. Kaikkien iloksi meidät päästettiin meluamaan paikalliseen
Tarpojat / Samoajat
Meno oli vauhdikasta. uimahalliin tuntemattoman ruotsalaisen vanhuksen seuraan. Uimisen jälkeen palasimme veneelle syömään, jonka jälkeen kipparimme luotti meihin tarpeeksi päästäkseen miehistön vapaaksi kaupungille. Itse menin kaverini kanssa mäkkärille hurmaamaan kassatytöt loistavalla ruotsin kielen osaamisellamme. Kassa: ”Det kostar 12 kronor”, johon me: ”Nej”.
Falsterbon kanavaan.
Suurin osa miehistöstä tyytyi englantiin. Ostettuamme kaikki juomat ja muonat mitä tarvitsimme, palasimme veneelle todistamaan Merisissin satama-altaan ympäriajoa yrittäessään rantautua. Noin kello 20 jouduimme hyvästelemään Visbyn mukavuudet ja lähdimme kohti huonoja yöunia ja pahoinvointia. Juuri ennen vahdinvaihtoa ehdimme laittaa isopurjeeseen kolmannen reivin. Kaverini vei punkastamme noin kolme neljäsosaa, joten tyydyin nukkumaan pöydän alla.
Miikkael ohjaa. PERJANTAI 28.6. (JYRY) Byxelkrok – Kalmar
Perjantai kului enimmäkseen purjehtien. Aamuyöllä keli oli niin kovaa, että kolmosreivinkin kanssa ajettiin varsin mukavaa vauhtia. Viiteen mennessä tuuli kuitenkin rauhoittui tarpeeksi ykkösreivin käyttöä varten. Pysähdyimme muutamaksi tunniksi Byxelkrokin satamaan, jossa lähinnä siivosimme, söimme jäätelöä ja tutustuimme paikallisiin WC -tiloihin. Lähdön jälkeen jatkoimme purjehdusta ykkösreivin ja fokan kanssa aina ilta yhdeksään saakka, jolloin kiinnityimme Kalmarin vierasvenesatamaan. Kalmarissa pikaisten järjestelyjen jälkeen käytiin suihkussa. Raikas ja yhä nälkäinen miehistö suunnisti yhteistuumin mäkkäriin täyttämään kurnivat vatsansa ja palasi sovitussa ajassa takaisin veneelle. Kolme nimeltä mainitsematonta kaveria kuitenkin epäonnistuivat kellon oikeaoppisessa tulkitsemisessa ja joutuivat sovittamaan syntinsä seuraavan aamupalan tekovuoron muodossa.
13
Tarpojat / Samoajat SUNNUNTAI 20.6. (OTSO) Karlskrona
Varhain aamulla kahdeksalta menetimme rakkaan förstimme Eero Ilvessalon ja saimme ikään kuin korvaukseksi Patrik Solinin. Kävimme merimuseossa katselemassa merenkäynnin historiaa. Päällystöstä en tiedä, mutta miehistöä tuntui kuitenkin enemmän kiehtovan ajatus Lidlistä. Teimme Lidlissä havainnon, että energiajuoman ostamiseen tarvitaan henkkarit. Tämän johdosta tyydyimme vähemmän kofeiinipitoiseen Coca-Colaan. Lidlille löytäminen oli oikea suunnistussuoritus. Onneksi selvisimme lyötyämme tyhmät päämme yhteen. Menimme Theialle kaveriporukalla pelaamaan korttia ja laittamaan ruokaa. Itse en joutunut heti kannelle joten taisin mennä nukkumaan.
Lähestymme Rønnea.
MAANANTAI 1 .7. (PAAVO) Rønne
Yhteiskuva Hvenin saarella. LAUANTAI 29.6. (MIIKKAEL) Kalmar – Karlskrona
Lauantaina lähdimme Kalmarista liian aikaisin kohti Ruotsin laivaston tukikohtanakin tunnettua Kaarlenkruunun kaupunkia. Matkaa taitettiin aluksi lähes täydellä mahdollisella purjekapasiteetilla, mutta myöhemmin sitä määrää pienennettiin. Ruuan laatu saattoi mahdollisesti tällä pätkällä olla merkittävästi huonompaa tai osa miehistöstä oli dieetillä, koska ruokaa ku14
lui huomattavasti vähemmän. Matka kuitenkin jatkui pahoinvoivista miehistön jäsenistä huolimatta mukavaa kahdeksan solmun vauhtia. Määränpää sitten saavutettiin noin 90 mailin jälkeen enemmän tai vähemmän pahoinvointisen miehistön voimin. Karlskronassa vielä viritettiin sähköt ja käytiin hakemassa viime hetkellä koodi parakkimuotoisiin saniteettitiloihin.
Olimme lähteneet jo sunnuntaina illalla eli purjehdimme yöllä Karlskronasta Rønneen päin. Kello kolme vaihdoimme I reivistä II reiviin, kun tuuli nousi. Reivi vaihdettiin kuitenkin takaisin I:seen ja puolen tunnin kuluttua purimme senkin reivin. Neljästä kahdeksaan saakka olleet menivät nukkumaan vaikka silloin oli aamupala. Aamu Rønneen saakka meni korttia pelatessa. Rønne oli ensimmäinen kaupunki, jossa kävi Tanskan valuutta, joten ihmettelimme, miksi Ruotsin raha ei käynyt. Kaupungilta tullessamme satoi. Ihmettelimme Tanskalaista WC-kulttuuria, koska vessapaperiin piti kurkottaa. Kahdeksalta lähdimme kohti Juutinraumaa, joka on toiseksi ensimmäinen silta, jonka s/y Theia on alittanut. Rønnestä irrottautumisesta alkoi yöpurjehdus jälleen.
Tarpojat / Samoajat
Kronborgin linna, Helsingør. TIISTAI 2.7. (AKSEL) Hven – Helsingør
TORSTAI 4.7. (JOONA) Århus
Rantauduimme aamupäivällä Hvenin saarelle. Siellä söin kaksi jäätelöä ja löysin lempijäätelön. Simo, Konsta, Olli ja Ilmari vuokrasivat polkupyörät ja ajoivat niillä. Tämän jälkeen suuntasimme kohti Helsingøriä. Siellä kävimme illalla kaupassa ja niin edelleen.
Aamulla heräsin Oken brutaaliin herätykseen. Minut orjuutettiin tekemään aamupalaa. Aamupalaksi oli samettisen pehmeää kaurapuuroa ja herkullista homeleipää, sekä vanhaa juustoa. Seuraavaksi ohjelmana oli veneen siivousta. Tämän jälkeen menimme kaupungille katsomaan paikkoja ja nähtävyyksiä. Kiertueen jälkeen suuntasimme hostelliin pesulle, koska miehistö haisi kuvottavalle. Sieltä suuntasimme seuraavana aamuna bussilla ruotsinlaivalle ja sieltä kotiin.
KESKIVIIKKO 3.7. (EMIL) Helsingør
Heräsimme kello 08.00. Aamupalaksi oli puuroa, kuten aina. Aamupalan jälkeen menimme Kronborgin linnaan vierailulle. Linnassa kävimme Casemateissa, tanssiaissalissa, kirkossa ja ynnä muualla. Kahdelta lähdimme Helsingøristä kohti Århusia. Tuulta oli tarpeeksi ja oli melko lämmintä. Ruuaksi tarjottiin pekonipastaa ja myöhemmin makkaraa ja perunaa.
Matkapäiväkirjasta koonnut Aleksi Alho
toimii Sinikotkien lippukunnanjohtajana
LOPPUSANAT
Takana oli yli viikko seilaamista ja monia upeita satamia. Vene siivottiin ja laitettiin kuntoon kisamiehistöä varten. Onnistunut reissu oli takana ja kaikki varmasti hymyilivät helpottuneina rankan, mutta todella ikimuistoisen ja mukavan purjehduksen jälkeen.
Konsta Grönberg
toimii Sinikotkissa venekunnanjohtajana 15
Vaeltajat / Aikuiset
Tall Ships Races
Kadonneet Lokit bussimatkan univelkoja kuittaillen. LAUANTAI 6.7. (OSKARI) Århus
Sinikotkien ja Theian edistymistä TSR Race One -kisaosuuden aikana pystyi seuraamaan Sinikotkien Facebook-sivuilla. Tässä matkakirjamerkintöjä kisamiehistön siirtymisestä Århusiin sekä valmistautumisesta kisaan. PERJANTAI 5.7. (CRISTA) Tukholma - Århus
Perjantaiaamu alkoi väsyneissä tunnelmissa Tukholman satamassa. Laivasta päästyämme nousimme bussiin ja aloimme reilun yhdeksän tunnin mittaisen ajomatkan Århusiin. Bussin ilmastointi pauhasi täysillä, ja heti ensimmäisellä huoltoasemapysähdyksellä kävimme kaivamassa tavaratilasta peittoja ja makupusseja lämmikkeeksi. Toinen pysähdys tehtiin Villen mieliksi Burger Kingissä.
Lauantaina veneen kantahenkilökunta heräsi aikaisin kisan katsastuksen takia. Mikä kannatti koska saimme luvan osallistua kilpailuun. Perjantaina saapuneiden heräillessä nautimme maukkaan brunssin jonka jälkeen osa porukasta suunnisti ruokakauppaan ja osa jäi veneelle suorittamaan viimeistä huoltotyötä ennen pitkää kisalegiä. Pian kaupparyhmä soitti ja pyysi hakemaan ruoat satama-altaan toiselta puolelta kumiveneellä, koska taksilla ei päässyt veneelle ja Laurihan ei rupea viikon ruokia kantamaan… Huvittuneet ihmiset seurasivat kun lastasimme ruoat Laurin ja Villen
Ruotsista Tanskaan siirryimme lautalla josta löytyi jopa Tax Free-myymälä. Harmiksemme hinnat olivat kuitenkin ruotsinlaivaa kalliimmat joten uusia ostoksia ei enää tehty. Illalla saavuimme Tarotin siivittämänä Århusiin ja suoritimme miehistönvaihdon. Patrik ja Simo lähtivät Captains’ dinnerille muiden illastaessa keskenään hilpeyttä aiheuttaneessa Bones-ravintolassa. Loppuilta vietettiin veneellä leppoisissa tunnelmissa ja yö nukuttiin hyvin 16
Tunnelma ennen purjeiden paraatia.
Kumiveneeseen ja huristelimme veneelle. Veneellä asettelimme ostokset paikoilleen, söimme ja navigoimme itsemme uimahalliin pesemään rankan päivän liat pois. Lotraamisen jälkeen menimme veneelle valmistautumaan yöpuulle asettautumiseen jotta olisimme sunnuntaina virkeitä purjeiden paraatissa. SUNNUNTAI 7.7. (KONSTA) Århus - Malmö
Sunnuntaina oli aika lähteä liikkeelle Århusista. Aamulla heräiltyämme teimme viimehetken valmistelut, ja laitoimme veneen purjehduskuntoon. Iltapäivällä kisaveneet lähtivät liukenemaan hiljalleen satama-altaasta ulos kohti purjeiden paraatia. Pieniä
Vaeltajat / Aikuiset ongelmia muodostui, sillä kevyessä tuulessa nopeutemme oli genaakkerin voimalla paljon muita nopeampi. Kuitenkin tullen kääntyessä vastaiseen vaihdoimme keulapurjeen fokkaan ja saimme rauhoitella vauhtiamme. Pientä vihastusta paraatissa aiheuttivat kuitenkin vastuuttomat huviveneilijät, jotka pogoilivat määrätiedottomasti edessämme. Purjeiden paraatin päätyttyä lähdimme myötätuulessa purjehtimaan kohti Malmötä, jossa tarkoituksena oli käydä ruokakaupassa ja peseytyä ennen kisaa, joka starttaisi tiistaina. Myötätuulessa pääsimme leppoisasti spinnuttelemaan kohti hämärtyvää iltaa.
Kilpailu alkoi erittäin hyvissä keleissä.
MAANANTAI 8.7. (ILMARI) Malmö - Falsterbokanalen
Auringon ensisäteessä paljastivat taivaanrannan yläpuolelle kohoavan Kääntyvän Torson – Malmön maamerkiksi muodostuneen, lähes 200metrisen taivaanraapijan. Theian kiinnityttyä laituriin miehistö suuntasi nenänsä kohti suihkutiloja, viimeistä kertaa ennen Tallinnaa. Lämpimien, haaleiden ja lopuksi kylmien suihkujen jälkeen alkoi tutustuminen euroviisukaupungin keskustaan, mutta lähiöihin emme uskaltaneet. Helteestä ja valtavista purilaisista johtunutta tuskaisuutta yritettiin leivittää jäätöin. Löydettyämme valtavan ruokakaupan – ja sen energiajuomahyllyn – paljastui kipparimme sisäinen ES-jonne. Malmö todettiin vierailun arvoiseksi kaupungiksi! Illan tullen matka jatkui. Juutinrauman silta kutsui Theiaa alittajakseen. Nähtyämme yli kahdeksan kilometrin pituisen, Ruotsia ja Tanskaa yhdistävän sillan, valtavan tuulipuiston, sekä Kööpenhaminan siluetin, alkoi yöpymissatama lähestymään. Väisteltyämme hurjaa ruoppaajaa sai ruorimies ohjattua aluksen satama-altaaseen – huomataksemme sen olevan viimeistä paikkaa myöden täynnä.
Falsterbon kanavan silta. Sykettä nostaneen irrottautumisen ja ruoppaajan jäätyä taakse jatkoimme matkaa kohti Falsterbokanalenia. Sieltä meille löytyi yösija. JUURI ENNEN KISAA
Itse kisan lähti käyntiin tiistaina 9.7. joten matkakirjamerkinnät jätettiin vähemmälle ja siirryttiin sosiaalisen median mahdollistamaan välittömään päivittämiseen. Theia saapui ensimmäisenä suomalaisaluksena maaliin 13.7. Itse kisan jännittävimmät hetket voi uudelleenelää lukemalla Turun Sinikotkien Facebook-sivuja
Matkapäiväkirjasta koonnut
Tommi "Ruksi" Laine Kotkansiiven päätoimittaja
https://www.facebook.com/sinikotkat
17
Aikuiset
Erävaelluksen SM-kisoissa Nyt kun autot ovat vielä tuossa lähellä, kannattaa viedä rinkoista kolmannes tavaroista pois ennen kuin lähdetään metsään. Näin tutkimusmatkailija Pata Degerman opasti erävaelluksen suomenmestaruus-kisoihin lähtijöitä kilpailun avajaisissa. Me Krissen kanssa olimme karsineet tavaroita jo koko viikon ja mitään ylimääräistä ei ollut enää mukana. Kisa sai meidän puolestamme alkaa. Ajatus erävaelluksen SM-kisoihin lähtemisestä on ollut mielessä jo vuosia, mutta nyt kun se järjestettiin sopivasti Espoossa, tuli vihdoin tartuttua toimeen. Kun takana on parikymmentä vuotta pt-kilpailukokemusta, teki mieli kokeilla jotain uutta. Neljän päivän ja lisärasteineen jopa sadan kilometrin lenkki pisti valmistautumisessa kuitenkin mietteliääksi. Samoin tieto siitä, että viidennes joukkueista jättää leikin kesken. Varusteet, ruuat ja kaikki muukin piti miettiä kunnolla. Kilpailua edelsi kuntoilukuuri ja loppuvaiheessa varusteiden huolellinen suunnittelu. Trangian tuulisuojakin oli korvattu foliolla ja pitkillä pulteilla painon säästämiseksi. Lähtöpaikalla, juuri kun jokainen tavara oli laitettu rinkassa paikoilleen ja remmit oli kiristetty, tuli ensimmäinen yllätys: ensimmäinen viisi kilometriä taitettaisiin itse tehty tilapäisrinkka selässä. Tavarat siis ulos repusta ja nikkaroimaan. Rinkasta tuli aika miellyttävä kantaa ja pääsimme ripeästi metsään. Kilpailun tehtävät olivat muutenkin vähän nopeampia kuin pt-kisoissa ja aika monet niistä suoritettiin matkan aikana. Yhdessä 18
Parivaljakko valmiina lähtöön! tehtävässä piti poimia matkalta mahdollisimman monta erilaista syötävää marjaa. Olimme ylpeitä löydettyämme viisi marjaa, mutta kärki poimi toistakymmentä. Osalla luonnontuntemustaidot olivat selvästi paljon koulun biologiaa korkeammalla tasolla. Syntyi myös epäilys, oliko joku pistäytynyt naapurin mummon pakastimella. Sekään ei ehkä olisi ollut kiellettyä, koska pt-kisoihin verrattuna sääntöjä oli vähemmän ja arvostelussa mentiin enemmän terveellä järjellä.
Trangian painosta saa puolet pois korvaamalla tuulisuojan pulteilla ja foliolla.
Aikuiset
Tikkupullarasti. Koska nuotiopaikan siisteys oli arvosteluperuste, puhjustimme nuotion foliolla.
Kilpailijoita valmistautumassa viimeisen yön kiritaipaleeseen.
Sisällöllisesti tehtävät olivat aika samanlaisia kuin pt-kilpailuissa: luonnontuntemusta, ensiapua ja erilaisia erätaitoja. Rasteilla oli hyödynnetty hyvin reitin varrella olevia kohteita. Alakoulun pihalla olevassa rastissa piti opettaa koululaisryhmälle trangian käyttöä ja metsäpaloihin liittyvä tehtävä pidettiin oikealla metsäpalopaikalla.
Kiritaival on pt-kisoista tuttu päätös kisoille. Myös eräkisoissa oli kiritaival, mutta se kesti koko viimeisen päivän. Aamulla puoli viideltä kokoonnuttiin viimeiseen koitokseen, jossa suunnistettiin rastien kautta maaliin. Suunnistustaidon lisäksi tehtävässä tuli testattua kenellä järki vielä juoksee kolmen leiriyön jälkeen. Emme varmasti olleet ainoita, jotka eksyilivät viimeisillä rasteilla. Maliin kuitenkin päästiin. Hieno kisa oli takana ja lähdemme varmasti vielä uudestaankin. Voimme suositella erävaelluksen SMkilpailuja muillekin, jotka haluavat koitella rajojaan ja kokea hienon valmiiksi järjestetyn nelipäiväisen vaelluksen.
Monissa rastitehtävissä vaadittiin reagointikykyä ja tilanteen mukaista toimintaa. Pakollisiin varusteisiin kuuluvan turvaköyden ei auttanut olla
Krisse yörastilla.
sotkussa, kun jokin tilanne alkoi heti rastille tultaessa. Kerran köyttä tarvittiin, kun tehtävänä oli uida hakemaan hukkuva potilas keskeltä järveä. Toisella rastilla olimme itse veden varassa kun kahden laudan levyinen kiikkerä pikasilta kippasi meidät ylitystehtävässä järveen. Onneksi tavarat oli pakattu vedenpitävästi. Kilpailun edetessä päiviin syntyi nopeasti tietty rytmi. Tuntia ennen liikkeellelähtöä oli herätys ja kunnon aamupala sekä leirin purkaminen. Liikkeelle oli syytä lähteä ripeästi ja koko päivän ajan oli vältettävä pidempiä taukoja, sillä tavoiteaika oli tiukka. Vauhdin pitämisestä huolimatta jouduimme parina päivänä juoksemaan viimeiset kilometrit ollaksemme yörastilla ajoissa. Yöllä oli varattu aikaa huoltoon ja lepoon. Ennalta olimme kuulleet, että partiosta tuttuja vaativia yötehtäviä ei olisi lainkaan. Tänä vuonna järjestelyissä oli kuitenkin mukana paljon partiolaisia ja tieto ei ollut ihan paikkansapitävä. Ensimmäisellä yörastilla annettiin käteen kunnon koivuhalko, joka ei suinkaan ollut polttopuu vaan raaka-aine kuksan valmistamiseksi. Tämän tehtävän parissa askarreltiin vielä seuraavakin ilta.
Lauri Luoto
on pitkänlinjan Turun Sinikotka
19
Tuki ry
Karsittua Korsholmaa.
Mikä uudeksi leirikohteeksi? Maanantaina 23.9.2013 kääntyi uusi lehti Tuki ry:n historiassa kun Iniön Åselholmassa sijainnut ”Kotkanpesä”, oikealta nimeltään Aspbacken myytiin. Tilahan ostettiin 27.8.1998 joten yhteistä historiaa kertyi kuitenkin viisitoista vuotta.
Tila olisi myös tarvinnut lähivuosina suurempia remontteja kuten mm. päärakennuksen katto joten muutamia vuosia virinnyt keskustelu tilan kohtalosta sinetöityi kevään 2013 vuosikokouksessa kun tehtiin päätös tilan myyntiin laittamisesta.
Alussa monet uskoivat, että nyt on hankittu lippukunnan käyttöön loistava retkikohde jossa voidaan järjestää monenlaisia tapahtumia. Todellisuus muodostui kuitenkin toisenlaiseksi, valitettavasti. Yksi suuri ongelma oli etäisyys ja liikenneyhteydet, yhteysalus kulki jo alussa harvakseltaan eikä tilanne vuosien myötä helpottanut vaan vuoroja karsittiin entisestään. Tämä rajoitti paitsi retkikäyttöä niin myös kunnossapitoa.
Jouduimme myös yllättäen luopumaan vuokralla olleesta Kemiön Korsholman leirialueesta. Alueella suoritettiin laajoja hakkuita joiden jäljiltä koko niemi on käytännössä paljas eikä näinollen enää sovellu retki- tai leirikäyttöön.
Mitä sitten tapahtuu seuraavaksi? Tuki ry:n hallitus on päättänyt, että mahdollisen uuden leirikohteen hankinta tehdään tiiviissä yhteistyössä lippukunnan kanssa. Tämän lehden ilmestyessä toivottavasti mahdollisimman moni on jo vastannut kyselyyn siitä, millainen tämän kohteen tulisi olla. Seuraavaksi järjestetään yhteinen keskustelutilaisuus 16.12. Tämän jälkeen aloitetaan toimenpiteet sen mukaan, mitä on yhdessä sovittu. Mitään suurta omaisuutta ei Tuki ry kaupassa saanut joten rantatontit ja huvilat voidaan unohtaa mutta metsätontti ja vaikka pieni saunamökkikin ovat täysin mahdollisia jo nykyisilläkin varoilla. Eli nyt vain kaikki mukaan keskustelemaan asiasta! Riippumatta siitä, mikä noiden keskustelujen tulos onkaan, niin varmaa on se että Tuki ry tarvitsee jatkossakin aktiivisia jäseniä mukaan toimintaansa. Jäsenistömme koostuu vanhoista lippukuntalaisista, nuorempien lippukuntalaisten vanhemmista sekä myös muista partiotyötä lähellä olevista. Liittyminen on helppoa, laittaa vain viestiä sihteerille tai puheenjohtajalle eikä jäsenmaksukaan päätä huimaa, kuluvana vuonna se on ollut 20,-€.
Kari Sarlin Åselholman jäähyväiset. 20
KUVA: AHTI KARTTUNEN
toimii Turun Sinikotkien Tuki ry:n puheenjohtajana.
Tuki ry PUMPUN KOHTALO
Åselholman saaristotilan mukana Tuki ry:n haltuun päätynyt moottorivene m/s Pumppu on Tuki ry:n johtokunnan päätöksellä lahjoitettu Kaj Kandolinille. Veneen runko oli päässyt huonoon kuntoon ja moottori tuhoutunut korjauskelvottomaksi. Veneen korjaamista partiotoiminnan tarpeisiin tai nykyiset turvamääräykset täyttäviksi ei katsottu realistiseksi. Tarvetta olisi pikemminkin nopeakulkuiselle moottoriveneelle, jota voisi käyttää jollapurjehduksen turvaveneenä. Lippukunnan käytössä jo oleva kumivene täyttää kuitenkin kohtuullisesti tämän tarpeen.
Oskari Huiskala Liikenneyhteyksien vähäisyys rajoitti myös Kotkanpesän kunnossapitoa.
toimii Turun Sinikotkien Tuki ry:n sihteerinä.
Turun Sinikotkien Tuki ry:n jäseneksi voi liittyä maksamalla 20 euron jäsenmaksun tilillemme: Turun Seudun OP FI44 5710 0440 0781 86 viitenumerolla 1232. Kaikista tukiyhdistyksen toimintaa koskevista asioista saa tietoa puheenjohtajalta ja sihteeriltä.
Puheenjohtaja: Kari Sarlin Puh. 040 540 2532 kari.sarlin@sinikotkat.fi
Sihteeri: Oskari Huiskala
Puh. 040 595 2735 oskari.huiskala@sinikotkat.fi
PUNAKAAPUISTEN MIESTEN AIKA! Tilaamalla raittiin ja reippaan joulupukin Sinikotkilta varmistat lasten - ja mikä ettei aikuistenkin - jouluaaton kohokohdan onnistumisen ja tuet samalla turkulaista meripartiotoimintaa. Pukkipalvelumme tavoitat helpoimmin osoitteesta:
http://joulupukki.sinikotkat.fi
Perinteinen puhelinpäivystys palvelee numerossa: 0400 943 461 itsenäisyyspäivänä klo 12 - 15 7.12. alkaen: ma - to klo 18 - 20 su klo 12 - 15 21
Pimeäpiilo ja ninja ovat kuulemma niin hyviä leikkejä että oikein pahaa tekee. Kysymys! Miksei partiotaitoihin kuulu Megazone?
-
Luku edestä! Yksi, Two, Tre, Neljä... Four ... Luku takaa! Montas meit oli? Sinikotkien laumaillassa: - Eikö me voitas vaan purhjehtia joka viikko? - Olispa se niin helppoa...
Tilaa Kotkansiipi kotiisi 10 euroa vuosi! Tilaukset osoitteeseen: kotkansiipi@sinikotkat.fi
Kotkansiipi hakee vahvistuksia toimitukseensa! Mikäli sinua kiinnostaa kirjoittaa Kotkansiipeen kerran tai kaksi vuodessa, ota yhteyttä: kotkansiipi@sinikotkat.fi
22
Tilaa Theia-mukit ja muut Sinikotkien kannatustuotteet verkkokaupastamme: http://webshop.sinikotkat.fi
Kotkansiipipoika
KUVA: IINA KOSKINEN
23