Äänenkuljettaja 6 2011-2012

MITÄ MIELESSÄ?

Musiikkikasvattajana Sibelius-Akatemiassa

AJASSA

Jatkotutkintoa voi tehdä monella tavalla

Sibelius-Akatemia 5/2011–2012

How do you spend your 15 seconds?

AJASSA

Pedagogiset kysymykset keskusteluttivat lokakuun seminaareissa

5/ 2011–2012 Äänenkuljettaja on noin kaksi kertaa kuussa ilmestyvä Sibelius-Akatemian sisäinen tiedotuslehti.

Äänenkuljettajan ilmestymispäivät syyslukukaudella 2011: 7.9.2011 28.9. 2011 19.10. 2011 2.11. 2011 16.11. 2011 30.11.2011

SISÄLLYS

Käy kertomassa mielipiteesi Äänenkuljettajan jutuista Introssa (Ajassa -> Äänenkuljettaja). Voit äänestää mielestäsi parasta juttua ja osallistua keskusteluun.

Väitöskirja etenee vaikka chättäillen ja skypetellen.........6

Äänenkuljettajassa on tilaa yhdelle tai kahdelle tiiviisti kirjoitetulle, hyvin perustellulle mielipidekirjoitukselle. Tekstin maksimimitta on noin 160-17o merkkiä välilyönteineen. Lähetä tekstisi omalla nimelläsi varustettuna osoitteella aanenkuljettaja@siba.fi. Emme julkaise nimimerkillä kirjoitettuja tekstejä.

Rytmiikan pedagogiaa pohdittiin

Alkusoitto

Syksyn palomieshommia............................................................3 Up-to-date

How do you spend your 15 seconds?....................................4 Ajassa

Syksyn 2011 tohtoreita................................................................8 Jaettua........................................................................................... 10 Tohtorikoulut organisoituivat tohtoriakatemiaksi........ 12 ennätysyleisön kera.................................................................. 13 Lasten luovuus on myös sävellyksen voimavara........... 14 Opettajan palaute ja arviointikäytännöt.......................... 16 Kuulumisia caribialta................................................................ 18 Sibelius-Akatemia aloittaa koulutus- ja

Toimitus Karoliina Pirkkanen Puh. 040 710 4319 aanenkuljettaja@siba.fi Taitto Karoliina Pirkkanen

Kannen kuva Lehtori Peter Larsen demonstroi kapellimestarin kehonkieltä Kuva: Karoliina Pirkkanen Painopaikka

tutkimusprojektin Kambodzassa......................................... 19 Nurinanurkka

Musiikkikasvattaja yliopistoyhteisössä.............................. 20 Ylävire

Kolottaako kahvihammasta?................................................. 21 SAY

Ole osa mediaa!.......................................................................... 22

ALKUSOITTO

Syksyn palomieshommia

J

atkokoulutuksen erikoissuunnittelijan tehtävistä on moneksi. On tutkintolautakuntien kokoamista, verkkosivujen päivitystä, opintosuoritusten viemistä rekisteriin, akateemisen neuvoston esittelyjä, vierailujen järjestelyjä ja opintoneuvontaa. Jatkokoulutuksessakin työympäristö on hyvin kansainvälinen: juuri viime viikolla tuli kyselyjä Suomen ohella Turkista, Virosta ja Ruotsista. Musiikkikasvatuksen jatko-opiskelijoista löytyy edustusta mm. Australiasta, Etelä-Afrikasta ja Costa Ricasta.

Normaalirutiineita pyöritetään tilanteessa, jossa tohtorikoulut organisoituvat uudelleen, ja tässä siirtymävaiheessa saa tuntea itsensä välillä muurariksi ja välillä palomieheksi. DocMus-tohtorikoululla on jo olemassa vahvat omat perinteet, kun taas musiikkikasvatuksen, jazzin ja kansanmusiikin tohtorikoululla on kolme eri jatkotutkintokulttuuria, joita tulee vaalia ja kehittää, mutta samalla lisätä yhteistyötä. Tohtorikoulun sisäistä ja koko Tohtoriakatemian yhteistä säveltä etsitään porukalla. Joka oppiaineessa järjestetään jatkossakin omat seminaarit, mutta jo 2010 kun uudelleen järjestäytymistä alettiin suunnitella, oli tähtäimessä se, että osastojen rajojen ylittävien yhteisten opintojen mahdollisuutta haluttiin lisätä entisestään.

Toivoisin, että jatkokoulutuksen ilmapiiri voisi olla entistä arvostavampi ja kannustavampi.

Tämä syntyy vuorovaikutuksesta: siitä, että tiedetään, mitä toinen naapurissa tekee. Melko hyvin tämä on minusta toteutunutkin. Tosin aina voisi olla lisää yhteisiä foorumeita, joilla jatkokoulutuksen opiskelijat voisivat jakaa ajatuksiaan ja tavata toisiaan: säännöllisesti järjestetyt jatkokoulutuspäivät ja yhteiset tapaamiset esimerkiksi Kunkkulassa ovat olleet antoisia ja tuntuu, että niistä kaikki saavat jotakin uutta. Silti - tietävätkö jatko-opiskelijat riittävästi toistensa tekemisistä?

Hannu Tolvanen, jatkokoulutuksen erikoissuunnittelija

3

Up-to-date AJASSA

Text and photo: KAROLIINA PIRKKANEN

How do you spend your 15 seconds?

Ever thought about your clothing or your hand position when talking to other people or meeting someone new? You should, says Peter Ettrup Larsen, a conducting lecturer at Siba when I was studying in ”kapuluokka”: he did the opposite. He’s got such a strong, powerful energy and the ”perkele” attitude, but not everyone understood him at first glance. I was somehow fascinated by this.

Larsen is currently working on his artistic doctoral study on the communicational aspects of Carl Nielsen’s symphonic music.

- I believe that Nielsen must have been very aware of body linguistics - he just put a musical dressing to it. This is based on the belief that Carl Nielsen often attempts to communicate more than mere absolute music.

Within the doctoral studies frame he’s taking a piece of Denmark to Wyoming, USA by conducting a concert on Nielsen’s music and undertaking a survey on a group of high school students in order to really find out if the communicational elements in Nielsen’s music are perceived by the listeners or not.

- The Danish are far too familiar with Nielsen’s music. I wanted to find an audience that knew nothing about him. I think that a communicational, body linguistical approach to music is the most natural.

After all, music is all about communication: not just ”play now”, but also ”play why and how”. A lot of this is transmitted completely without words.

The conducting students usually get the idea very quickly. I’m planning to be the first person to make a ”not-boring thesis”, he laughs.

Larsen is full of flowing ideas and seems to have the energy of a small village.

- They say that you can sleep when you get old. The trouble is, I’m already getting there, the energetic man smiles. n

Larsen thinks that today’s people should be more aware of their non-verbal communication.

- Body language is the first language we all use to communicate. As we grow up it doesn’t lose its significance despite the fact that in many circumstances we neglect it. When meeting a new conductor, the orchestra decides within seconds how to relate to him or her. There’s a saying that a conductor has about 15 seconds to give the orchestra the first impression. I once asked some musicians about this and they told me it’s not true. ”We see it in the doorway”, they explained. This applies to other areas in life as well. We witness the same during the entrance examinations - or even broader: in business negotiations, job interviews and so on.

We only have seconds to present ourselves.

Larsen has conducted not only orchestras but also business workshops around the world on this very subject. He has designed what he calls a sound board that presents various elements of body linguistical communication.

- The first thing is to be aware of body language tools - to know ”what’s in the toolbox”. For a conductor, hands are important tools but they’re not everything, there’s a lot more to it. There is the whole physical appearance, the message you send with your clothes, how you use your sternum, your breastbone area. One part of this is a mix of what I call the RTP factor: rhythm, tempo and pulse. The rhythm of your movements, the tempo of your speech and so on. A conductor tells the orchestra so much without words even before the first downbeat!

Larsen points out that human beings are unconsciously very sensitive towards various bodily signals. Conductors have to work with all the instruments of non-verbal communication.

- Yet still many conducting schools around the world tend to focus mainly on the technical aspects of conducting. In a way, Jorma Panula opened my eyes to the body linguistic aspects of conducting

4

AJASSA

Bodylinguistic decoding

5

AJASSA

Teksti; KAROLIINA PIRKKANEN

Väitöskirja etenee vaikka chättäillen ja skypetellen Artikkelimuoto ja sosiaalisen median tarjoamat yhteydenpitokanavat siivittävät Heidi Partin tietä tohtoriksi.

T

- Sekin etu tässä on, että väiteltyäni minulla on jo neljä tieteellisesti pätevää julkaisua valmiina.

Artikkelien vertaisarviointi pitkin matkaa antaa myös itselle varmuutta siitä, että on tutkimuksessaan oikeilla jäljillä. Omille teksteilleen tulee helposti niin sokeaksi.

Verkossa toimivat yhteisöt eivät ole tutkimuskohteena ehkä helpoimmasta päästä. Vastaan on tullut uudenlaisia tutkimuseettisiä kysymyksiä.

Lisäksi Partin valitsemat case-esimerkit - kansainvälinen Opera By You -yhteisö, kotimainen Mikseri.-net -yhteisö sekä brittiläinen ryhmä musiikin tuottajia - ovat hyvin erilaisia. Silti tutkinto on valmistumassa suhteellisen nopeasti.

- Lupasin itselleni ja miehelleni, ettei tästä tule ikuisuusprojekti. Digitaaliset ympäristöt muuttuvat myös niin nopeasti, ettei minulla ole varaa valmistella tutkintoa vaikkapa kymmentä vuotta.

Sosiaalisen median erilaiset tekniset työkalut ovat tulleet tulevalle tohtorille tutuiksi paitsi tutkimuskohteena, myös arkipäivän kommunikoinnissa kollegoiden kanssa. Englannissa koneella työken-

uleva musiikkikasvatuksen tohtori Heidi Partti työstää väitöskirjaansa Learning from cosmopolitan digital natives: identity, musicianship, and changing values in (in)formal music communities pääosin Englannista käsin. Hän tutkii musiikin tekemisen ja musiikillisen oppimisen kulttuuria ja identiteetin rakentumista digitaali- ja virtuaaliteknologioiden muokkaamassa maailmassa: sitä, kuinka musiikin verkkoyhteisöjen jäsenet oppivat musiikkia osallistuessaan yhteisöjen toimintaan ja kuinka he käyttävät musiikin tekemistä identiteettiensä rakentumisen välineenä.

Vähän erilainen väikkäri Tulossa on ns. artikkeliväitöskirja. Tämä muoto lienee Sibassa vielä melko vieras, sillä suuri osa talossa valmistuvista tohtoreista tekee tutkintonsa joko taiteellisella linjalla tai kirjoittaa perinteisen monografian. Partille artikkelimalli sopi hyvin.

Hänen väitöksensä koostuu neljästä artikkelista, jotka jokainen julkaistaan alan merkittävissä kansainvälisissä julkaisuissa vertaisarvioituna.

Näin Heidistä tulee tohtori 2007 lokakuu: Esitelmä Suomen Musiikkikasvatusseuran konferenssissa.

Idea väitöskirjasta syntyy.

2009 huhtikuu: Sibelius-Akatemian tieteellinen asiantuntijalautakunta suosittelee jatkotutkintosuunnitelman hyväksymistä. Väitöskirjan virallinen aloitusajankohta.

2008 syyskuu: Applied Music Psychology –maisteriohjelman opinnot Roehampton University:ssa Lontoossa alkavat.

2009 syyskuu – 2010 toukokuu Tutkimuskirjallisuuteen perehtymistä, tutkimussuunnitelman tarkennusta, apurahan hakua ym.

2009 toukokuu: Artikkeli I valmistuu ja lähetetään Music Education Research –lehteen vertaisarviointiin.

6

SOOLO

nellessä Partti pitää Skypeä lähes jatkuvasti auki ja chatit sinkoilevat valtameren yli: sadatellaan hankalaa termistöä kahvia hörppiessä kuin istuttaisiin saman työpöydän vastakkaisilla puolilla, välillä juttu lipsahtaa kuulemma myös juoruilun puolelle. Aluksi Skypen, nyttemmin Adobe ConnectPron välityksellä Partti voi osallistua myös jatkotutkintoseminaareihin.

- En pidä itseäni "diginatiivina", sillä en ole lapsesta asti kasvanut näiden työkalujen kanssa.

Olemme kuitenkin porukalla pyrkineet löytämään sen vuorovaikutuksen teknisen välineen, joka parhaiten palvelee yhteisömme tarpeita. Uskon, että teknologian pitää täyttää se sosiaalinen tarve jota varten sitä hyödynnetään. Joissakin tilanteissa se voi olla vaikka lankapuhelin, ei sen välttämättä tarvitse olla kaikkein uusin käytössä oleva. Me tykkäämme nähdä toisemme joten pitkän päälle Facebook-chat ei riittänyt. Usein kuulee sosiaalisesta mediasta sanottavan, että "eihän se ole sama", "se on sielutonta ja kylmää". Joskus teknologia kuitenkin aidosti mahdollistaa asioita tilanteissa joissa ne muuten eivät onnistuisi: en voi vaikkapa raahata seminaarimatkalle Singaporeen viittätoista kirjaa, sen sijaan ne mahtuvat helposti Kindleen. Teknologia on usein jonkunlainen kompromissi - ei "joko-tai" -valinta. Itsekin edelleen tykkään tuoksutella kirjoja antikvariaatissa mutta kaikissa tilanteissa se vain ei ole käytännöllistä eikä mahdollista, Partti toteaa. n

2010 toukokuu-2010 marraskuu Artikkeli I: vertaisarvioinnin kommentit tulevat. Artikkelin uudelleen muokkaus ja lähetys. Artikkeli hyväksytään julkaistavaksi.

Artikkeli II:een liittyvän aineiston analyysi ja kirjoitus ja aineiston keruu Artikkeli III:sta varten alkaa.

Mikä artikkeliväitöskirja? “ 3.3.2.1 Artikkeliväitöskirjaan tulee yhteenvedon lisäksi kuulua 3-7 referee- käytäntöä noudattavassa tieteellisessä julkaisusarjassa julkaistua tai julkaistavaksi hyväksyttyä, samaa ongelmakokonaisuutta käsittelevää artikkelia, joissa tekijän on oltava ensisijainen kirjoittaja ja väittelijän itsenäinen osuus on osoitettavissa.

Artikkelien lukumäärä määräytyy tutkimusprojektin luonteen ja artikkelien laatimisen edellyttämän työmäärän mukaan. Tutkimuksen tekijän on annettava kirjallinen selvitys osuudestaan yhteisjulkaisuihin samalla kun tutkimus jätetään esitarkastettavaksi.”

Sibelius-Akatemian tutkintosääntö

2011 heinäkuu: Väitöskirjan yhteenvetokirjan sisällön suunnittelu alkaa.

2011 syyskuu: Artikkeli IV: vertaisarvioinnin kommentit tulevat, uudelleen muokkaus ja lähetys: artikkeli hyväksytään julkaistavaksi.

2011 helmikuu: Artikkeli II valmistuu ja lähetetään International Journal of Music Education –lehteen vertaisarviointiin, artikkeli IV:n kirjoitus alkaa.

2011 syys-lokakuu: Artikkeli II: vertaisarvioinnin kommentit tulevat. Artikkelin uudelleen muokkaus ja lähetys.

7

2011 marraskuu: Artikkeli III valmistuu ja lähetetään vertaisarviointiin.

2011 loka-joulukuu: Väitöskirjan yhteenvetokirjan kirjoitusta.

2011 joulukuu: väitöskirjan jättö esitarkastukseen.

2012 MAALISKUU: VÄITÖSTILAISUUS

AJASSA

Syksyn 2011 tohtoreita Syksyllä 2011 tarkastettavista tohtorintutkinnoista on käytännön apua muusikoille ja säveltäjille. Perinteinen painettu aineisto on out - nyt tulevat sähköiset aineistot verkossa, DVD:llä ja videoina!

- Yhteistyö säveltäjien kanssa on jatkuvasti lisääntynyt. Olen huomannut, että tietoa esimerkiksi soittotekniikoista, notaatiosta ja äänen laadusta tarvitaan yhä enemmän. Toivon, että työni kautta voisin lisätä kiinnostusta harmonikkaa kohtaan, rohkaista säveltäjiä kirjoittamaan uusia teoksia ja herättää luovuutta ja uusia ideoita soittimen käsittelyyn, Kiefer toteaa.

Saksalaissyntyinen Kiefer on kautta opintojensa (sekä Würzburgissa Stefan Hussongin johdolla että Kölnissä ja Helsingissä Matti Rantasen johdolla) keskittynyt nykymusiikkiin. n

DVD-aineisto esittelee harmonikkaa Andrea Karola Kieferin taiteilijakoulutuksesta valmistunut tohtorintutkinto tarkastettiin Musiikkitalon Black Boxissa perjantaina 28.10. Tutkintoon sisältyvät konsertit esittelivät uusimpia sooloharmonikka- ja kamarimusiikkiteoksia painottuen elektroakustisiin sävellyksiin. Konserttikokonaisuus tarjosi näkökulmia konserttiharmonikkaohjelmistoon ja kuvasi harmonikkailmaisun ja eri soitinyhdistelmien monipuolisuutta. Joka konsertilla oli oma kantava teema. Konsertit järjestettiin kevään 2005 ja syksyn 2010 välisenä aikana, ja niissä kuultiin 8 kantaesitystä ja 20 Suomen ensiesitystä.

Kiefer suunnitteli tutkintonsa kirjallisena osiona tietopankin, joka tarkastelee harmonikkaa sävellystyön näkökulmasta. Elektroninen, DVD-muodossa julkaistava työ esittelee soittimen perusominaisuuksia (äänenlaatua, notaatiota, soittotekniikoita, efektejä ja ulkomusiikillisia elementtejä). Lisäksi lukija saa tietoa harmonikan rakenteesta ja historiasta, teknisistä erityispiirteistä sekä soittimen rajoituksista. Mukana on runsaasti nuottiesimerkkejä ja ääninäytteitä sekä monipuoliset hakemistot.

Lyömäsoitin tulee verkossa tutuksi säveltäjille Olli-Pekka Martikaisen taiteilijakoulutuksesta valmistunut tutkinto on ensimmäinen lyömäsoitinmusiikin alaan kuuluva taiteellinen tohtorintutkinto Suomessa. Tutkinnon taiteellinen osuus muodostuu viidestä konsertista, joissa Martikainen esitteli lyömäsoitinten monipuolisuutta ja erilaisia käyttömahdollisuuksia. Konserteissa esitettyjen teosten sisältämät soittimistot vaihtelivat ja esillä oli suuri määrä yksittäisiä lyömäsoittimia sekä erilaisten lyömäsoitinten yhdistelmiä. Konserteissa esitetyt teokset olivat alun perin näille soittimille sävellettyjä. Konserteissa kuultiin yhteensä neljä kantaesitystä. Tutkinnon kir-

8

AJASSA

jallinen osuus on suomenkielinen multimediaesitys keskeisistä orkesterilyömäsoittimista. Yksittäisten soitinesittelyjen lisäksi sivuilla on tietoa erilaisten lyömäsoitinten yhdistelystä sekä nuotinnuksesta.

Näkökulma on lyömäsoittajan ja lyömäsoitinpedagogin, jolla on monipuolista käytännön kokemusta soittamisesta, opettamisesta, säveltämisestä, sovittamisesta sekä yhteistyöstä säveltäjien ja sovittajien kanssa. Työn tärkeänä tavoitteena on tukea säveltäjiä muun muassa lisäämällä tietämystä eri lyömäsoitinten äänialoista, niiden sopivasta yhdistelystä teoksissa sekä lyömäsoitinten eri soittotavoista ja dynamiikoista. Toisena tavoitteena on kannustaa säveltämään ja sovittamaan lyömäsoittimille.

- Lyömäsoittimet ovat näkemykseni mukaan ilmaisullisesti monipuolisin ja käyttömahdollisuuksiltaan joustavin soitinryhmä. Niillä pystytään toteuttamaan sinfoniaorkesterin matalimmat ja korkeimmat sävelet sekä kovimmat ja hiljaisimmat äänet. Lyömäsoittimet ovat tarvittaessa solistinen soittimisto, mutta ne voi myös yhdistää erilaisiin kamarimusiikkikokoonpanoihin, summaa Martikainen.

Olli-Pekka Martikainen on orkesteri- ja kamarimuusikko sekä pedagogi, joka valmistui musiikin maisteriksi Sibelius-Akatemiasta 1994. Martikainen on opiskellut lyömäsoitinten soiton lisäksi myös muun muassa trumpetin-, haitarin- ja pianonsoittoa.

Hän on toiminut Sibelius-Akatemiassa opettajana vuodesta 2001 ja opettanut lyömäsoitinten soittoa myös Päijät-Hämeen konservatoriossa. Elokuusta 2010 alkaen hän on toiminut Sibelius-Akatemiassa lyömäsoitinmusiikin lehtorina.

Martikaisen tuottama multimedia-aineisto löytyy osoitteesta www.siba.fi/percussion. n

halusi myös selvittää, miten eri aikakausia edustavien urkujen soittopöydän mitoitukset vaikuttavat urkurin soittoliikkeisiin ja istuma-asentoon. Oikarinen osoitti, että jokaisella urkurilla on oma persoonallinen istuma- ja soittoasentonsa, joka ei ole suoraan sidottu eri aikakausilta olevien urkutyyppeihin ja niiden mitoituksiin.

Tutkimusmateriaalin taltiointiin käytettiin kolmea eri aikakautta edustavaa urkua, joilla kolme pituudeltaan erilaista soittajaa soitti kolmea eri aikakautta edustavat musiikkinäytteet. Näytteet valittiin siten, että urkurien oli käytettävä soittaessaan mahdollisimman monipuolisesti erilaisia liikesarjoja, kuten vartalon kallistuksia sivuille, eteen ja taakse, vartalon painopisteen vaihdoksia lantiossa, lantion kiertymiä urkupenkillä.

- Toivon, että tutkimukseni tuloksia voidaan hyödyntää urkujensoiton opetuksessa ja urkujenrakennuksessa, ehkä myös videotekniikan soveltamisessa ergonomisissa tutkimuksissa. Metodia voisi kenties hyödyntää myös muiden instrumenttien vastaavissa tutkimuksissa, Oikarinen pohtii.

Matti Oikarinen toimii Hämeenlinna-Vanajan seurakunnan laajempaa yliopistollista tutkintoa edellyttävässä kanttorin virassa ja Hämeenlinnan Sibelius-opiston urkumusiikin opettajana. n

Urkurin soittoasento on persoonallinen ja urkutyypistä riippumaton MuL Matti Oikarisen väitöstilaisuus järjestetään Musiikkitalon Organo-salissa 18.11.2011 klo 14. Oikarisen väitöskirjan aiheena on ”Urkurin soittoasennon biomekaaninen analyysi - Videointi vartalon ja raajojen liikkeiden kuvaajana”. Urkurin soittoliikkeet vaihtelevat soitettavan teoksen nuottikuvan mukaan huomattavasti. Oikarinen analysoi väitöstutkimuksessaan urkurin istuma-asentoihin ja soittoliikkeisiin liittyviä liikesarjoja soittotapahtuman fysiologisena, ergonomisena ja biomekaanisena ongelmana. Hän

9

AJASSA

Kokosi: KAROLIINA PIRKKANEN

Jaettua tulevat hyvin laajasta osaamisen kentästä: Kuusi edustaa taidealaa ja Vaarala on kielikeskuksesta.

Lämpöiset onnittelumme Tuirelle! n

SAY:n edustajistovaalit 2011 Sibelius-Akatemian ylioppilaskunnan edustajistoon valittiin vaaleissa seuraavat opiskelijat: Mikko Sateila (Jytky - Postmodernin tekotaiteen puolesta), Sofia Kosonen, Ville Perkkiö (Sakko ry), Iida Savolainen (Piparipuolue), Tuomas Saloniemi (Jytky- Postmodernin tekotaiteen puolesta), Noora Kärnä-Viitanen (Perusopiskelijat – The Students), Einari Liikkanen, Niilo Tarnanen (Jytky- Postmodernin tekotaiteen puolesta), Anni Pesälä (Sakko ry), Tatu Viitala (Piparipuolue), Veera Hiltunen (Jytky- Postmodernin tekotaiteen puolesta), Elisa Rusi-Matero (Perusopiskelijat – The Students), Risto Eskola (Sakko ry), Riikka Pellinen (Jytky- Postmodernin tekotaiteen puolesta) ja Elina Lappalainen. n

Tuire Kuusi on YLL:n Vuoden opettaja

Täydennyskoulutus koordinoi Musiikkitalon opaskierroksia

Yliopistojen opetusalan liitto YLL on nimennyt yliassistentti Tuire Kuusen ”Vuoden opettajaksi”. MuT Tuire Kuusi on suorittanut tohtorin tutkinnon Sibelius-Akatemiassa ja hän on julkaissut laajasti. Kuusi on toiminut monessa eri opettajan tehtävissä: assistenttina, yliassistenttina ja tuntiopettajana SibeliusAkatemiassa. Hänen opetuksensa käsittää tutkimusmenetelmiä, seminaareja, tutkielma- ja väitöskirjaohjausta sekä säveltapailua. Paitsi että hän on pitänyt huolta opiskelijoistaan, hän on myös jaksanut hoitaa kollegoidensa asioita ollessaan Jukon luottamusmiehenä ja muissa luottamustehtävissä.

Kuusen lisäksi Vuoden opettajan tittelin sai yliopistonopettaja Heidi Vaarala. Nimetessään Kuusen ja Vaaralan YLL:n hallitus totesi, että he

Sibelius-Akatemian opiskelijoita on koulutettu oppaiksi, jotka vetävät omakustannehintaan Musiikkitalon opaskierroksia Siban aineryhmien ja yksiköiden asiakkaille. Täydennyskoulutuksen koordinoimilla tutustumiskierroksilla saa Musiikkitalon tilojen lisäksi esittelyn Sibelius-Akatemiasta ja sen toiminnasta Musiikkitalossa. Kierrokset räätälöidään aina tilaajan tarpeiden ja toiveiden mukaisesti ja niitä vetävät koulutetut oppaat, jotka ovat Sibelius-Akatemian opiskelijoita.

Kierroksia voidaan järjestää maksimissaan 25 hengelle. Täydennyskoulutus huolehtii kaikista kierrokseen liittyvistä asioista. n

10

AJASSA

Manuel Dunkelille Yrjö-palkinto

Puhaltajat orkesteriyhteistyöhön

Suomen Jazzliiton vuosittain myöntämä tunnustus Yrjö-palkinto myönnettiin 2011 tenorisaksofonisti Manuel Dunkelille. Maamme arvostetuin jazz-palkinto myönnettiin tänä vuonna 44. kerran. Vuonna 1971 syntynyt Manuel Dunkel on kuulunut Suomen eturivin saksofonistien joukkoon jo lähes kaksi vuosikymmentä. Hän valmistui musiikin maisteriksi vuonna 2004 Sibelius-Akatemiasta ja opettaa siellä tällä hetkellä saksofoninsoittoa ja jazzensembleä. n

Sibelius-Akatemian huilistit ja klarinetistit pääsevät kokeilemaan orkesterisoittoa Radion sinfoniaorkesterin ja Tapiola Sinfoniettan riveissä. Kokelaat valittiin viime viikolla järjestetyssä koesoitossa. Sibelius-Akatemiassa on tänä lukuvuonna noin 15 huilistia ja 11 klarinetistia, joille kuuluvat pakolliset orkesteriopinnot. Akatemian omassa sinfoniaorkesterissa ei kuitenkaan riitä paikkoja kaikille, mistä syntyi idea pyytää apua ammattiorkestereista.

Koesoitoissa valittiin kaksi huilistia ja kolme klarinetistia, jotka pääsevät soittamaan Radion sinfoniaorkesteriin tai Tapiola Sinfoniettaan viikoksi 2012. Valitut soittajat ovat huilistit Josefina Dunder ja Kaisa Kortelainen sekä klarinetistit Lionel Andrey, Fatima Boix Cantó ja Taavi Oramo. Huilistien tuomaristossa istuivat Hanna Juutilainen (Tapiola) ja Eeva Heikkilä (RSO) ja klarinetteja valitsemassa olivat Asko Heiskanen (Tapiola) ja Cristoffer Sundqvist (RSO).

Sibelius-Akatemia ja RSO ovat olleet syksyllä yhteistyössä myös kapellimestarityöpajan merkeissä. Tapiola Sinfoniettan kanssa järjestetään joulukuussa kapellimestarityöpaja, jossa Sibelius-Akatemian kapellimestariluokkalaiset johtavat mm. Haydnin sinfonioita. n

Sibelius-Akatemian rehtorin hakuprosessi käynnistyy Sibelius-Akatemian hallitus päätti kokouksessaan 7.11.2011 käynnistää seuraavan rehtorin hakuprosessin. Hallituksen arvion mukaan on perusteltua ja toivottavaa, että nykyisen rehtorin toimikauden päättyessä vuonna 2012 lopussa se henkilö, joka jatkossa johtaa Sibelius-Akatemiaa on hyvissä ajoin mukana suunnittelemassa ja myöhemmin jalkauttamassa strategisia linjauksiamme. Hakuprosessi on tarkoitus toteuttaa avoimena ja läpinäkyvänä prosessina, johon myös liitetään ulkopuolinen konsultti.Uusi ja nykyinen rehtori tulevat ylimenokauden aikana toimimaan osittain limittäin ja niin, että uusi rehtori keskittyy yhteisömme rakenteen ja johtamisjärjestelmän kehittämiseen sekä muihin toimintaamme strategisella tasolla tulevaisuudessa vaikuttaviin asioihin. n

SAY selvitti harjoitteluluokkatilannetta Raportti Ylioppilaskunnan tekemästä harjoitteluluokkatilanteeseen liittyvästä harjoitteluluokkatilanteesta on julkaistu. Se löytyy osoitteesta say.siba.fi/attach/raportti+harjoitt elukaytannoista.pdf. n

11

AJASSA

Teksti: KAROLIINA PIRKKANEN

Tohtorikoulut organisoituivat tohtoriakatemiaksi

O

rganisaatiouudistuksen myötä myös tohtorikoulut ovat organisoituneet uudelleen. SibeliusAkatemiassa tohtori- ja lisensiaattiopinnot suoritetaan osastojen omissa tohtorikoulussa.

Tohtorikouluja on kaksi. Klassisen musiikin osastossa toimii DocMus-tohtorikoulu. Musiikkikasvatuksen, jazzin ja kansanmusiikin osastossa on vastaava tohtorikoulu. Jos suunnittelet jatkoopintoja, valitse tohtorikoulu, johon aikoo pyrkiä, siten että tohtorikoulun koulutusprofiili vastaa parhaiten ajateltua opintosisällön profiilia ja tutkinnon tavoitetta.

Yhdessä tohtorikoulut muodostavat Sibelius-Akatemian Tohtoriakatemian. Sen toiminnassa on mukana myös Musiikin ja näyttämötaiteen valtakunnallinen tutkijakoulu (vuoden 2012 alusta kaksi erillistä tohtoriohjelmaa). Tohtoriakatemia on yhteistyöfoorumi tohtorikoulujen ja tutkijakoulun (tohtoriohjelmien) toiminnalle. Sen johtoryhmään kuuluu edustus tohtorikouluista, valtakunnallisesta tutkijakoulusta (2012 tohtoriohjelmista) sekä yliopiston ylimmästä johdosta. Vaikka opiskelija sijoittuu toiseen kahdesta tohtorikoulusta, hän voi valita suoritettavia kursseja laajemmasta Tohtoriakatemian tarjonnasta. Opintojaksojen suorittamisesta sovitaan erikseen järjestävän tahon kanssa. Opiskelija voi suorittaa opintojaan myös toisissa yliopistotasoisissa oppilaitoksissa erikseen sovittavilla tavoilla.

DocMus-tohtorikoulun johtajana toimii professori Anne Sivuoja, varajohtajana lehtori, MuT Annikka Konttori-Gustafsson ja erikoissuunnittelijana Sirpa Järvelä. Jazzin,kansanmusiikin ja musiikkikasvatuksen osaston tohtorikoulua johtaa prof. Vesa Kurkela ja sen erikoissuunnittelijana työskentelee Hannu Tolvanen. n

12

AJASSA

Teksti: MIA SEPPÄLÄ Kuvat: SIRKE PEKKILÄ

Rytmiikan pedagogiaa pohdittiin ennätysyleisön kera

A

tuneista esityksistä.

Seminaari jatkui toisena päivänä Scandic Ballroom-salissa ja huipentui paneelikeskusteluun jossa pohdittiin, mitä rytmiikan opetus antaa tämän päivän musiikinopetuksen kehittämiseen ja tulevaisuuden haasteisiin. Intensiivinen ja moniuloitteinen asiantuntijapaneeli sai yleisön nauttimaan seminaarista viimeisiin minuutteihin saakka. Aktiivinen yleisö tarjosi myös osuvia kysymyksiä ja kommentteja panelisteille luoden yhdessä ainutlaatuisen vireän musiikkipedagogisen keskustelun hengen. Panelisteina toimivat rehtori Petri Aarnio, vararehtori Jari Perkiömäki, Rytmiikka-koulutuksen pioneerimme Inkeri Simola-Isaksson, musiikinopettaja Pekka Evijärvi, muusikko/ musiikkiterapeutti Kaarlo Uusitalo sekä musiikkipedagogit Emmi Kujanpää, Harri Setälä ja Elina Kivelä-Taskinen.

Musiikkipedagogiset videoluennot olivat valmistaneet musiikkipedagogi Ulla Piispanen ja musiikki-tanssipedagogi Elina KiveläTaskinen. Täydennyskoulutus kiittää myös Siban Musiikkitalon tekniikan ja salipalvelujen tiimejä upeasta yhteistyöstä ja napakymppiin onnistuneesta seminaarista. n

jankohtainen musiikkipedagogiikan seminaari, Rytmiikan uudistuva pedagogiikka (21.-22.10.2011) täytti kaikki paikat Musiikkitalon Black Boxissa. Ennätysmäinen 200 hengen seminaariyleisö sai nauttia pedagogisista demonstraatioista, vuorovaikutteisista luennoista, pedagogisista videokoosteista ja 80 nuoren musiikkiryhmien tarjoamista esityksistä. Aiheena oli läpileikkaus rytmiikkalähtöisen musiikkipedagogiikan uusin sovelluksiin, kehittämisprojekteihin ja eri oppilaitoksissa toimivien innovatiivisten pedagogien käytännön työskentelyyn.

Väliajoilla iloinen puhe porisi ja täytti Musiikkitalon lämpiötilan, jossa saatiin myös ensi kosketus talon ravintolan antiin. Esityksistä vastasivat musiikkipedagogien Elina KiveläTaskisen, Harri Setälän, Markku Kaikkosen ja Maaria Salmen valmentamat esiintyjäryhmät Kotkan musiikkiluokat, Paukepiiri, Resonaariryhmä, Groove Percussion Band, japanilaisten Taiko-rumpujen ryhmä Espoon musiikkiopistosta, sekä Tremolo ja Ellunkanat-aikuisryhmä samoin Espoosta. Täyden salin raikuvat aplodit ja innostuneet tömistykset antoivat nuorille esiintyjäryhmille ikimuistoisen elämyksen ja palkinnon hienosti valmistetuista ja inspiroi-

13

AJASSA

Teksti ja kuvat: KAROLIINA PIRKKANEN

Lasten luovuus on myös sävellyksen voimavara Jukka Linkolalle se oli lapsenmieli, John Deakilla halu saada uudistettua orkesterien ohjelmistoa. Tuumasta toimeen - ja nyt lapset saivat säveltää ammattimuusikoiden ja -opettajien opastuksessa.

K

ansainvälinen Credit Suisse Very Young Composers -suuryhteistyö käynnistyi Musiikkitalossa 7.–10. marraskuuta. Mukana ovat sekä RSO että HKO, Musiikkitalon yleisötyö, Kansallisooppera ja Sibelius-Akatemia.

Ohjelman alunperin New York Philharmonicille luonut John Deak on haltioissaan.

- New Yorkissa näin lasten tekevän mahtavaa musiikkia kaduilla. Siitä tämä ohjelma alkoi 15 vuotta sitten - ja säveltäjänä halusin myös tuottaa uusia teoksia orkesterille. Suomi ja Venezuela ovat olleet ne kaksi paikkaa, joihin menetelmän halusin viedä, ja uskon että se kantaa täällä vielä pitkälle. Opiskelijat, ”teaching artists” ovat teillä todella taitavia - koko ohjelman selkäranka, Deak kertoo.

Credit Suisse Very Young Composers-ohjelmassa lapset saavat luoda omia sävellyksiään, kirjoittaa tai kirjoituttaa aikuisella ne nuoteiksi ja lopulta kuulla sävellyksensä konsertissa ammattimuusikoiden esittämänä. Ajatus on periaatteessa yksinkertainen mutta voi muuttaa lapsen elämän kenties lopullisesti.

- Minusta kaikki lapset ovat luovia ja olen nähnyt, miten tämä kokemus muuttaa heidän elämäänsä. Se on palkitsevaa! Myös muusikot tulevat tutuiksi lapsille, näin he voivat luoda musiikkiin ja muusikoihin henkilökohtaisen suhteen. Tähän kaikkeen kuitenkin tarvitaan aikaa muutama vuosi ja tarvittavat rakenteet.

Huomaan, että suomalaislasten koulutus on ollut hyvin tonaalista. Toivon, että seuraavassa vaiheessa saadaan mukaan vielä hiukan laajempi kirjo lapsia, Deak toteaa.

Luotsausta ja luottamusta luovuuteen Ylemmässä kerroksessa Musiikkitalon luokassa säveltäjä Jukka Linkola luotsaa yksitoistavuotiasta Daniel Kingiä, joka on jo kirjoittanut teokseensa stemmojakin.

- En ohjaile, vaan lopputulos on täysin Danielin käsialaa. Tässä on nyt jo valittu kokoonpano ja orkestroitukin, Linkola kuvailee.

Säveltäjän sai Kuule, minä sävellän -yleisökasvatusyhteistyöhön mukaan oma lapsenmielisyys.

Musiikkikasvatuksen opiskelija Aliina Mäkitalo hyötyy osallistumisestaan monella tavalla. Hän toimii yhtenä ”teaching artistina” tehtävänään luoda rentoa, vapaata ilmapiiriä lasten luovuudelle ja ideoille.

- Käytämme musiikkikasvattajan ammattitaitoa saadaksemme kuuluville niitä ideoita joita lapsilla on. Toistaiseksi tarinoita on syntynyt maisemista, kauhutarinoita, kertomuksia ystävyydestä - mutta myös absoluuttista musiikkia.

On tässä selvitetty sitäkin, mistä instrumentista ja miten saadaan aikaan pierun ääni. Saan tästä valtavasti uusia ideoita siihen, miten las-

14

AJASSA

Jukka Linkola opastaa Daniel Kingiä sävellyksen saloihin John Deak on Credit Suisse Very Young Composersohjelman isä

ten luovuutta voi hyödyntää!

Mäkitalo kertoo, että lapsille orkestrointi on ollut aivan uutta. He tulevat musiikkiopistoista ja tuntevat instrumentit - mutta eivät säveltäjän näkökulmasta. Niinpä he ovat osanneet ajatella myös ”laatikon ulkopuolelta”: miltä kuulostaa esimerkiksi kokoonpano kaksi selloa ja djembe?

- Voisi olla mielenkiintoista saada mukaan myös esimerkiksi sävellyksen opiskelijoita. Yhteistyö orkesterien kanssa on ollut myös todella tärkeää, minusta on lapsille merkittävää että lopputuloksen kvaliteetti on hyvä. He saavat tuntea, että heidän luovuutensa on arvokasta ja heihin uskotaan, Mäkitalo toteaa.

Kuule minä sävellän -projektissa syntyneitä lasten sävellyksiä kuultiin Kansallisoopperassa torstaina 10.11. n

Miten sujui Daniel Kingin ja Jukka Linkolan sävellystunti?

Käy katsomassa video Introsta Äänenkuljettajan sivuilta

Mukan opiskelija Aliina Mäkitalo sai ideoita lasten luovuuden hyödyntämiseen opetustyössä

15

AJASSA

Teksti: MARJA-LEENA JUNTUNEN Kuva: KAROLIINA PIRKKANEN

Opettajan palaute ja arviointikäytännöt Pedagoginen ajattelu on ollut Sibelius-Akatemian seminaaritapetilla syksyllä 2011. Seminaareissa on jaettu hyviä käytäntöjä, keskusteltu pedagogiikan haasteista monilta eri näkökulmilta. Tarkoituksena on ollut kartoittaa pedagogista ajattelua Sibelius-Akatemiassa. Marraskuussa keskusteltiin parin päivän ajan arvioinnista ja palautteesta.

A

sessa kävi ilmi, että etenkin oman että toisten opiskelijoiden toimintaan osallistumisen arvioinnissa vastuuta haluttiin antaa opiskelijoille itselleen. Opettajien vastuu nähtiin ensisijaisesti opetuksen ja harjoitusprosessin arvioinnissa. Ulkopuolisille arvioitsijoille puolestaan haluttiin jättää vastuu saavutettujen tulosten arvioinnissa. Pienyhtyeopintoja sinänsä ei haluttu nähdä vain muiden opintojen sivussa opiskeltavana toissijaisina aineina vaan itsenäisinä opintoina, joita opiskellaan, opetetaan ja arvioidaan.

Don Lebler Australiasta puhui edustamansa Griffith-yliopiston arviointikäytännöistä, joissa arviointi nähdään olennaisena osana oppimista. Tällöin arvioinnin kohteena ei ole vain mitä opitaan vaan myös miten opitaan.

Opiskelijat osallistuvat aktiivisesti koko arviointiprosessiin. Opiskelija nähdään aktiivisena toimijana, joka kykenee tekemään itsenäisiä ja perusteltuja ratkaisuja toiminnassaan. Arvioinnissa keskeistä on selkeät, oppimistuloksista johdetut arviointikriteerit, niiden läpinäkyvyys sekä itse- ja vertaisarviointi osana kokonaisarviointia. Yliopistonsa käytännöt hän rinnasti Sibelius-Akatemian kansanmusiikin koulutuksen arviointikäytäntöihin.

Leena Unkari-Virtanen tarkasteli musiikkikoulutuksen pedagogisen tradition

rviointi ja palaute olivat Sibelius-Akatemiassa 3.–4.11.11 symposiumin teemoja.

Pirkko Simojoki puhui aiheesta Positiivisen palautteen voima. Oman opetustyönsä keskiössä hänellä on saada oppilaat arvostamaan itsestään ja nauttimaan soittoharrastuksestaan. Tavoitteena on päästä eroon soittamiseen usein liittyvästä virheiden pelosta sekä oppilaiden suurista epäonnistumisen kokemuksista, jotka puolestaan helposti ruokkivat huonoa itsetuntoa.

Psykologinen näkökulman aiheeseen tarjosi psykoanalyytikko Henrik Enckell, joka alusti aiheesta Opettajan ja arvioitsijan palaute: narsismin näkökulma. Hän johdatti kuulijat pohtimaan opiskelijan ja opettajan psykologista tilannetta arvioitaessa. Enckell näkee opettajan roolin arviointitilanteessa kahdenlaisena.

Ensinnäkin opettajan tehtävä on antaa tietoa opiskelijalle omista havainnoistaan. Opettajan toinen tehtävä on oppilaan kokemuksen ja ongelman jakaminen. Tämän ’löydetyksi’ tulemisen kokemuksen avulla opiskelija voi puolestaan uskaltautua sellaiselle kehitykselle, johon ei ole aikaisemmin uskaltanut.

Symposiumin toisena päivänä professori Jane Ginsborg (Royal Northern College of Music, UK) tarkasteli pienten yhtyeiden arvioinnin haasteita. Esittelemässään tutkimuk-

16

AJASSA

Don Lebler, Jari Perkiömäki ja Markus Utrio tarkkana!

uusiutumisen mahdollisuuksia Rom Harrén identiteettiteorian valossa. Harré tarkastelee identiteettiprosessia neljän vaiheen kautta, jotka ovat tradition omaksuminen, tradition muuntaminen persoonalliseksi sovellutukseksi, persoonallisen sovellutuksen julkistaminen ja tradition muovaaminen. Unkari-Virtanen korosti julkistamisvaiheen merkitystä sekä opiskelijalle että oppiaineelle ja koulutustraditiolle. Jos oppiaine – esimerkkinä musiikin historia – ei nivoudu osaksi keskeistä ammatillista osaamista ja osaamisen julkistamista, jää oppiaine ns. tukiaineen asemaan. Musiikin koulutusinstituutioiden kannalta julkistamisen areenoiden pohtinen onkin keskeistä mietittäessä tradition uudistamisen edellytyksiä ja mahdollisuuksia.

Hanna Aho kertoi omasta arvioinnin kehittämistyöstään, jonka puitteista hän yhdessä opiskelijoidensa kanssa on rakentanut kriteereitä ja ohjeita pianonsoitosta annettavalle palautteelle. Opiskelijoiden mielestä prosessi oli muun muassa tehostanut harjoittelua, aktivoinut kuuntelua ja ajattelun yhteyttä ja suunnannut huomiota uudella tavalla myös opiskelijan omissa opetustilanteissa.

Symposiumin lopussa käydystä paneelikeskustelusta muodostui foorumi arviointikäytäntöjen kehittämistyön jakamiselle. Pääosin haasteet tuntuvat olevan yhteisiä, joskin käytännön ratkaisuissa on eroja. Paneelissa myös todettiin, että arviointikäytäntöjä tulee kehittää koko ajan; niiden ei ole tarkoituskaan tulla koskaan täysin valmiiksi. Tavoitteeseen pyrkiminen on tärkeintä, ei sen saavuttaminen. n

Symposiumin materiaalit ja yksityiskohtaisempi muistio löytyvät Introsta.

17

AJASSA

Teksti: TANJA VILÉN Kuvat: TIINA TUOMIKOSKI

Missä on F? Tervehdys Caribia-seminaarin lämmöstä!

J

o perinteeksi muodostunut syksyinen tapahtuma, Caribia-seminaari, järjestettiin Siuntion kylpylässä Zoomausviikon päätteeksi. Mukana oli yhteensä yli 50 osallistujaa eri puolelta Sibelius-Akatemiaa. Hyvin organisoidut keskustelut keskittyivät erityisesti Taideyliopistoon, yhteisöllisyyteen sekä viimeaikaisiin organisaatio- ja tilamuutoksiin. Monia päivittäiseen työntekoon vaikuttavia käytännön kysymyksiä oli myös mahdollista pohtia niin pienemmissä kuin isommissakin ryhmissä. Kaiken kruunasi rento yhdessä olo illalla, jolloin nautimme huikeista musiikkiesityksistä ja musisoimme yhdessä putkikelloilla. Erityiskiitos Seppo Kirkiselle ja Mikko Korhoselle käsi- ja putkikellojen esittelystä!

Nostaisin esiin kaksi teemaa, jotka jäivät erityisesti mieleeni seminaaripäivistä: Taideyliopisto ja yhteisöllisyys. Taideyliopistosta on tähän asti keskusteltu enimmäkseen resurssi- ja hallinnointinäkökulmasta ja ilahduttavaa oli, miten nyt tuotiin esiin tärkeitä sisältökysymyksiä. Teatterikorkeakoulusta mukana olleet kaksi lehtoria Ville Sandqvist ja Markku Luuppala nostivat esiin jo olemassa olevaa yhteistyötä esimerkiksi oopperakoulutuksen ja musiikkikasvatuksen kanssa, mutta ideoivat myös uusia avauksia. Yksi konkreettinen esimerkiksi oli mm. taidekriitikkokoulutuksen järjestäminen.

Tärkeä huomio oli myös, että Taideyliopisto ei vain tule jostain, vaan me rakennetaan se yhdessä. Tässä rakennusurakassa organisaation palikat täytyy tietenkin saada järjestykseen, mutta on tärkeää, että me olemme yhdessä uteliaasti luomassa merkityksellisiä sisältöjä. Teatterikorkeakoulun edustajat esittivätkin kutsun kaikkien kolmen yliopiston opetushenkilökunnan yhteiseen tapaamiseen ja tervehdin tätä avausta ilolla.

Toinen keskeinen teema Caribia-seminaarissa oli yhteisöllisyys. Sibelius-Akatemiassa on yhtäältä ”solistinen” ja toisaalta ”ensemble” kulttuuri, jolloin kokemus yhteisöllisyydestä ja tarve yhteisöllisyydelle vaihtelee aineryhmien ja ehkä osastojenkin välillä. Keskusteluissa nousi esiin myös yhteisöllisyyttä luovien tilojen tärkeys, mutta toimivien tilojen lisäksi se vaatii halua irtautua hetkeksi tietokoneen tai instrumentin ääreltä kollegoiden pariin. Eritoten yhteisöllisyydestä puhumisen sijaan painotettiin yhteisöllisyyden rakentamista tekemisen ja mielekkään sisällön kautta. Loistavana esimerkkinä tästä oli iltaohjelman virtuoosinen putkikello-orkesteri, johon heittäydyimme kaikki innolla mukaan.

Jossain vaiheessa äänet tosin saattoivat mennä hieman sekaisin, kun rehtori huuteli: ”Missä on F?!” Mutta se ei tahtia haitannut. n

18

AJASSA

Teksti: HEIDI WESTERLUND Kuva: ALEXIS KALLIO

Sibelius-Akatemia aloittaa koulutus- ja tutkimusprojektin Kambodzassa

K

olmetoistahenkinen delegaatio SibeliusAkatemiasta aloittaa tammikuussa 2012 kulttuuriyhteistyö- ja koulutusprojektin Kambodzassa kolmessa musiikkipainotteisessa lastenkodissa. Kolmiviikkoisen vierailun päärahoitus tulee Ulkoministeriöltä ja sen puitteissa tehdään yhteistyötä Suomi-Kambodza -seuran kanssa.

Suomalaiselle musiikkikasvatuksen opiskelijalle Kambodza tarjoaa mielenkiintoisen ja haasteellisen opiskelukontekstin. Maan poliittisen historian ja laajojen, myös muusikoihin kohdistuneiden verilöylyjen vuoksi khmer-perinne lähes katosi. Uuden muusikkosukupolven kouluttaminen onkin ollut tärkeä kulttuuripoliittinen tehtävä 90-luvun lopulta lähtien.

Esimerkiksi Kampotin lastenkodissa perinnettä elvytetään tarjoamalla oppilaille päivittäin intensiivistä tanssin- ja soitonopetusta. Tulokset alkavat näkyä, sillä ensimmäinen Kampotin kasvatti on palannut ammattiopintojen jälkeen takaisin koulunsa musikinopettajaksi.

Vierailujen aikana maisteriopiskelijamme opettavat suomalaista lauluperinnettä ja opiskelevat khmer-musiikkia yhdessä kambodzalaisten lasten kanssa esiintyen myös yhdessä. Projektin valmentautumisopinnoissa perehdytään mm. maan poliittiseen historiaan ja kulttuuriin, khmer-musiikkiin ja tanssiin sekä kommunikaation etikettiin ja kasvatuseettisiiin kysymyksiin. Haasteena ei ole vain suomalaisen ja kambodzalaisen musiikkitraditioiden erilaisuus. Opiskelijat joutuvat myös opettamaan suuria lapsiryhmiä ilman yhteistä kieltä ja omaksumaan kuulonvaraisesti uutta ja erilaista musiikkia. Reflektiopäiväkirjatyöskentelyn avulla pyritään jakamaan prosessin aikana ja sen jälkeen kokemusta siitä, mitä on

Eeva-Leena Pokela neuvotteli elokuussa Kampotin lastenkodin johtajien kanssa vierailun sisällöstä.

toimia omien kulttuuristen mukavuusrajojen ulkopuolella.

Projektiin liittyy kahden jatko-opiskelijan koulutus- ja tutkimusprojektin johtamisopintoja. Tutkimusosiot kohdistuvat omien opiskelijoittemme reflektioon ja kambodzalaisten soitonopettajien kokemuksiin perinteen säilyttämisen ja toisaalta globalisoituvan yhteiskunnan uusien haasteiden välillä. Tutkimus suoritetaan kahden jatko-opiskelijan ja kahden senioritutkijan yhteistyönä. n

” Opiskelijat joutuvat opettamaan suuria lapsiryhmiä ilman yhteistä kieltä ja omaksumaan kuulonvaraisesti uutta ja erilaista musiikkia.”

19

MITÄ MIELESSÄ?

Teksti: MAX TABELL

Musiikkikasvattaja yliopistoyhteisössä Jazz- ja kansanmusiikin maihinnousu klassisen musiikin pyhättöön vuonna 1983 oli monelle liikaa. Siitä lähtien on musiikkityylien välillä käyty osin tarpeellista, suurimmaksi osaksi tarpeetonta sanasotaa, joka säännöllisin väliajoin leimahtaa liekkeihin milloin mistäkin kipinästä. Aika usein sormella on osoitettu musiikkikasvatuksen osastoa, jonka kouluttamat musiikinopettajat pilaavat nuorisomme musiikkisivistyksen pakkosyöttämällä sitä räkärokkia. Tänä syksynä kipinä on ollut Musiikkitaloon muuttamisen myötä vähentyneet opetus- ja harjoittelutilat. ja keskustelu on saanut erityisen vastenmislisiä piirteitä. Musiikkikasvatuksen tuoreena ainejohtajana päätin kysellä musiikkikasvatuksen opiskelijoiden kokemuksia yliopistoyhteisöstämme.

Musiikkikasvatuksen opiskelija on helppo kohde vähättelylle. Solistiseen, yhden instrumentin huippuosaamiseen orjentoituneessa laitoksessamme ei tunneta eikä oikein osata arvostaa musiikkikasvattajan laaja-alaista monipuolisuutta. Ohessa olevat Introsta ja opiskelijoiden kommenteista kootut lainaukset on helppo kuitata huumorilla ja kommentteihin reagoiminen huumorintajun puutteella, mutta vähääkään vuorovaikutusmekanismeja tunteva tietää, että huumoriin verhottu pilkka sattuu eniten, sitä vastaan kun on vaikea puolustautua.

Toisia vastaan hyökätään, kun oma asema koetaan uhatuksi.

Tässä, niinkuin monessa muussakin epämiellyttävässä ilmiössä auttaisi tieto. Tieto siitä, mitä toinen oikeasti tekee, ajattelee, tuntee. Siis: tutustutaan toisiimme, voitetaan ennakkoluulot, tehdään Sibelius-Akatemiasta hieno paikka työskennellä ja opiskella.

Tällainen jalo paatos ei tietenkään lihallistu lisääntyneinä harjoitustiloina, mutta ehkä luokan jonottaminen tuntuisi hitusen kevyemmältä, kun edellä jonottava musiikkikasvattaja ei olisikaan se lahjaton treenitilan väärinkäyttäjä. Ja hänen kanssaan saattaisi vaikka jutella.

Rauhaa syksyyn!

Seinäkirjoitus Töölönkadun pianoluokassa: ”Pidettävä suljettuna Mukalaisilta 24/7” 20

”Tuli mieleen viime syksyn pianotunti, jossa piano-opettajani analysoi jotain kappaletta vähän syvällisemmin, mutta keskeytti hetken päästä ja totesi: ”Ai mutta ethän sinä voi ymmärtää, koska olet mukalla”. Mulla on siis pääaineena klassinen piano. Eikä ollut ainoa kerta kun on kuullut ”kuittailua” samalta opettajalta, mutta olen vain ottanut huumorilla, koska opettaja on kuitenkin asiansa osaava ja ammattitaitoinen.” ”Yleisesti koen, että muiden osastojen opiskelijat saattavat pitää mukalaisten muusikontaitoja hieman kyseenalaisina.

Kohtaan usein alentavia/epäileviä kommentteja muiden osastojen opiskelijoiden suusta. Nykyään sivuutan ne, jätän omaan arvoonsa.” ”Instrumenttiopintoihini kuului muun muassa säestystunteja, jotka olivat kyseisen soittimen soittajille yhteistunteja. Mennessäni ensimmäistä kertaa tällaiselle yhteistunnille minua tervehtivät vain ihmiset, jotka tunsivat minut entuudestaan. Muut eivät huomioineet läsnäoloani mitenkään.” ”SibAssa toimii tasokas sinfoniaorkesteri, johon kuvittelin pääseväni soittamaan, mutta joka kerta, kun sinfiksellä oli tulossa periodi ja siihen valittiin soittajia, ei minun nimeäni näkynyt listoilla. Instrumenttitaitoni ovat B-kurssitasoa, joten kuvittelin, että olisin ihan kelvollinen soittaja myös tuohon sinfoniaorkesteriin. Kaikki instrumenttini yhteismusisointikokemukseni olen SibAssa opiskelun aikana hankkinut yliopiston ulkopuolelta.” ”Musta vähän tuntuu siltä kuin Muka olisi kuokkavieraan tavoin tullut jonkun muun osaston maille, vaikka tiedän ettei asia ole näin.” ”Mukalaiset jotka soittavat klassista pianoa. Jotenkin mulla on nyt samanlaiset assosiaatiot päässäni kuin niillä tutkijoilla, jotka ihmettelevät Kiinasta löydettyä täysin uutta eläinlajia. Että mikä helvetti se sellainen on?” ”Suomessa on ollut tasan yksi paikka jossa on voinut rauhassa harjoittaa taidemusiikkia ja nyt sekin on joutumassa pimpparautaorkesterien jalkoihin.”

Mitä mielessä on Äänenkuljettajan mielipidepalsta, jonne otetaan vastaan hyvin perusteltuja, omalla nimellä varustettuja mielipidekirjoituksia ja keskustelunavauksia. Lähetä postia osoitteeseen info@siba.fi

APURI

Kolottaako kahvihammasta?

M-talon kahvikuppien hinnat ovat herättäneet hämmästystä: mistä voi tietää, minkä tiskin takaa ja mihin kellonaikaan kannattaa kahvi hakea jotta se olisi edullisinta. Mepä selvitimme asian. Kahvien hinnoilla pyritään muun muassa hiukan ohjaamaan sumppisuita oikeille tiskeille muun muassa ilta-aikaan, kertoo Restelin ravintolapäällikkö Tomi Loponen.

Tältä näyttää sibisläisten kahvilukujärjestys M-talolla: Opiskelijat

Henkilökunta

•

•

•

•

0,50€/kuppi (opiskelijoille lounaan yhteydessä ravintolasta hintaan ma-pe klo 11-15.)

1€/kuppi (Päälämpiön kahvilasta, voimassa kahvilan aukeamisesta ja päättyen tuntia ennen pääsalinkonsertin alkamista eli norm. arkisin klo 8-18.)

Ostaessa näytettävä voimassa oleva opiskelijakortti

Lisäksi lähiaikoina avataan Agoraan kahvi- ja välipala-automaatti, josta einestä on saatavilla ympäri vuorokauden automaattihintaan.

21

1,50€ (Päälämpiön kahvila, voimassa kahvilan aukeamisesta ja päättyen tuntia ennen pääsalinkonsertin alkamista eli norm. arkisin klo 8-18.)

SAY

Teksti: TUOMAS SALONIEMI

Ole osa mediaa!

M

jotka kirjoittavat sanomalehtiin ja jotka lyövät rumpua – kuka Facebookissa, kuka kadulla, kulmakuppilassa tai M-talon kuppilassa.

Kaikki mediaa. Selvä homma on että etusivun juttu Hesarissa tavoittaa kerralla valtavan joukon ihmisiä. Hesari myös tietää tämän ja käyttää valtaansa, välillä väärin (Vantaan kaupunginjohtajan savustus) ja välillä oikein (Talvivaaran kaivoksen ongelmat).

Kuten kuitenkin Jussi Hallaahon Facebook-sekoiluista huomattiin, myös sosiaalisessa mediassa voi saada paljon aikaan pienillä sanoilla. Sosiaalisen median ongelma on tietysti ne tuhannet urpot jotka myrkyttävät kaiken ympärillään omilla, erikoisilla fantasioillaan, mutta yhtäkaikki.

Historiasta voi oppia ainakin sen verran, että taide on aina ollut mediaa ja taiteilijat mediavaikuttajia. Kantaatti ulosottoviranomaisista kuulostaa tietysti vähän sosialistiselta realismilta, mutta varmasti on hyvät syynsä siihen miksi totalitaristiset valtiot ovat aina pitäneet tarkan vaarin taiteesta ja taiteilijoista. Taiteella on tässä suhteessa väliä.

Tehkääpä siis itsellenne palvelus ja olkaa aina silloin tällöin osa mediaa. Kertokaa kavereille törkeyksistä ja huomiota ansaitsevista asioista. Facebookatkaa niistä, kirjoittakaa yleisönosastoon tai soittakaa kaupnginvaltuutetulle. Se on kaikki mediaa, ja media on liian arvokas asia jätettäväksi ammattitoimittajille.

Ja katso, jonain päivänä Kelakin saattaa myöntää tehneensä virheen! n

edian valta on melkoinen.

Tämäkin lehti muokkaa ajatuksia ja maailmaa, vaikkei sitä uskoisi. Tällä viikolla Media on paljastanut valelääkärinä toimineen miehen (töissä muuten mietittiin koska löytyy kaupunginorkesterista ensimmäinen valemuusikko), selittänyt ja uutisoinut Euroopan valuuttakriisiä ja nyt tätä kirjoittaessani pystynyt siihen mihin kukaan aiemmin ei ole – saanut Kelan myöntämään virheensä.

Tai ei ihan. Kelan lakimiehen mukaan veronpalautusten täräyttäminen varoittamatta ulosottoon kesken maksusuunnitelman oli normihommaa, mutta ulosottovirasto ja valtakunnanvouti (jolla on ehkä maailman pähein titteli) totesi Kelan touhut pöyristyttäviksi ja lupasi olla antamatta opiskelijoille ulosotosta automaattisesti seuraavaa maksuhäiriömerkintää. Kauhean kiva sinänsä.

Selvästi tarvitaan massiivinen julkinen myllytys siihen että Kelan törttöilyjä oiotaan ja harvalla meistä on siihen resursseja, vaikka syitä aina silloin tällöin olisi. Nytkin opiskelijoiden päästämiseen tahattomasta maksuhäiriömerkinnästä tarvittiin melkoinen hulabaloo. Sosiaalinen media oli yksi päätekijöistä.

Herkullinen juttu taas printtimedialle tärkeä.

Mutta entä jos yhtä räikeä oikeusmurha ei vain kiinnostaisi ketään? Miten media valitsee ne jutut jotka nostetaan pinnalle ja ne, jotka nyt vain ovat törkeitä?

Media on sanana harhaanjohtava. Mediaa ei sinänsä ole olemassa. On olemassa ihmisiä

22

Nyt voit ilmoittautua promootioon 2012!

Sibelius-Akatemian kolmas promootio järjestään 1.–3.6.2012 Musiikkitalossa.

Promootioon voivat osallistua kaikki vuoden 2003 promootion jälkeen musiikin maisteriksi tai tohtoriksi valmistuneet.

Nykyiset opiskelijat voivat osallistua promootioon, mikäli valmistuvat maisteriksi tai tohtoriksi viimeistään 30.4.2012.

Ilmoittaudu mukaan 31.1.2012 mennessä!

Lisää juhlallisuuksista voit lukea osoitteesta www.siba.fi/promootio2012.