Anu Kaaja: Rusetti (S&S)

Rusetti

Anu Kaaja

R

uS

ti

Kustantamo S&S, Helsinki

Teoksen kirjoittamista ovat tukeneet Alfred Kordelinin säätiö, Koneen Säätiö, Taiteen edistämiskeskus ja Turun kulttuurilautakunta.

Teksti © Anu Kaaja 2023 Kustantamo S&S, Helsinki 2023 kustantamo.sets.fi ISBN 978-951-52-5903-5

Kansi, ulkoasu ja taitto: Jenni Saari, Sorry Jenny Visuals Kannen kuva: Michelangelo: Kuoleva orja (n. 1513–1516 ) Painanut Jelgavas Tipogrāfija, Latvia 2023

bow row rococo bow row rococo

Solmin aina karkkipaperit ruseteiksi.

Silitän paperin, taittelen pitkäksi litteäksi nauhaksi. Teen keskelle solmun. Avaan päätyosien taitokset perhosmaisiksi siiviksi.

Rusettitaittelulla näytän olevani esteetikko.

Rusetteina karkkipaperit ovat myös kauniimpia katsella kuin hutiloiden avatut, syrjään heitetyt ruttukuoret, joiden muotoonsa jääneessä keskustassa ammottaa hallitsemattoman makeanhimon jättämä kuoppa.

Itse olen hedonismistani huolimatta himojeni hallitsija. Syön konvehdin ajatuksella, nauttien. Sitten muotoilen roskasta taide-­esineen.

Mikäli tekemäni, hieman japanilaista origamia muistuttava rusetti unohtuu jonkun muun korjattavaksi, kokee siivoajakin epäilemättä iloa.

7

Asetelma kahvilassa, jossa olen yksin koko tämän ajan, silloinkin kun ajattelen muita paikkoja ja aikoja

• kaksi servettiä • lusikka • pieni pussillinen sokeria • matala pullo, jossa lyhytvartiseksi leikattu neilikka • kännykkä, jonka kuoressa muutama tarra • puoliksi syöty kuppikakku • karkkipaperista solmittu foliorusetti • posliinikuppi, jonka alla asetti, sisällä latte,

vaahdossa yksinkertainen sydänkuvio

Tässä koko maailma.

Uskomaton vauraus. Äläkä hämäänny sydänkuvion romanttisesta merkityksestä: rakkaus – saat huomata – on vain rautapiikki lihassa

9

I

RUSETIN SOLMIMINEN A flame that’s blue

”Huvini ovat niin kirjavat, että mieleni on ääriään myöten täynnä eräänlaista hehkuvaa mielihyvää, johon sekoittuu surullisia muistoja.”

Mary Shelley: Kuljeskelua Italiassa ja Saksassa

Foliorusetti Suklaan maku viipyilee vielä suussani, kun kännykän viereen vasta taittelemani foliorusetti ottaa katsekontaktin tuodakseen ilmi jotain, mitä kantaa sydämellään.

– Haluaisin huomauttaa, etten ole varsinainen rusetti, vaan pelkkä yksinkertainen solmu, jonka olet taitellut rusetin näköiseksi, foliorusetti sanoo.

– Anteeksi?

– Moni nykyrusetti on pelkkä solmu tai näennäisrusetti. Jos nyt katsot tuotakin – Rusetti osoittaa viereisen pöytäistujan retrotyylistä rusettisolkea: viininpunaista samettia, ponnahtavat metallisillat.

– Hänet on ommeltu kahdesta erillisestä osasta, isommasta suunnikkaasta ja sen keskiosaa puristavasta siteestä. Ja lopputulos on liimattu solkeen. Rusetti on siinäkin muuttunut pelkäksi ideaksi ja symboliksi, foliorusetti sanoo.

– Minulle olet kyllä erittäin rusetti. En koskaan kyseenalaistaisi rusettiuttasi.

– Kiitos vain.

Rusetin äänensävy on hieman murheellinen. Koetan rohkaista sitä.

– Sinähän olet taideteos, etkä mikään käyttörusetti, kuten nyt vaikka maiharinnauhojeni rusetit, joiden tehtävä on aueta ja sulkeutua päivän mittaan. Ja symboliikkahan liittyy nimenomaan taiteeseen, jossa rusetti on rusetti, jos se nimetään niin.

13

– Onhan se totta. Umpeen ommellut silkkinauharusetitkin, rusetti jatkaa, – olivat koristeita ja taidetta jo aikoja, aikoja sitten.

– No niinpä! Mieleeni muistuu Louvressa näkemäni maalaus, jossa Madame de Pompadour* pitää kädessään nuotteja.

Siinä rusetit – – Tarkoitat Maurice Quentin de La Tourin guassilla viimeisteltyä pastellityötä, rusetti tarkentaa. – Minusta pastelli, se jatkaa, – ei voi millään tehdä silkkinauhoille täyttä oikeutta, sillä pastelliliitujen jäljessä leijuu aina väistämätön pölyisyys. Sen sijaan öljyvärin pinta on kuivuessaan juuri oikealla tavalla kiiltävä, kuten François Boucherin maalauksissa.

Rusetti röyhistää kiiltävää karkkipaperista rintaansa. Päättelen, että kiilto on asia, josta se eniten pitää itsessään. Rusetti jatkaa: – Oma rusettisuosikkini on se Boucherin maalaus, jossa Madame de Pompadourin merenvihreä silkkitaftinen iltapuku on koristeltu vaaleanpunaisin miehustarusetein.

– Ai se missä on ne ruusutkin? Se on ihana! huudahdan.

– Mutta tiesitkö, että kankaan maalaaja ei ollut Boucher itse, vaan häntä auttoi ruotsalainen kiiltävien kankaiden spesialisti Alexander Roslin? No, joka tapauksessa, siitä puvusta voi laskea ainakin yhdeksän rusettia ja peilin kautta näkyy kaulan takana vielä kymmenes! Puvun miehustassahan kiemurtelee suoranainen rusettikimppu, ellen kuvailisi jopa ”rusettirypäs”, rusetti sanoo. * Madame de Pompadour oli käytännössä Ranskan pääministeri kuningas Ludvig XV:n** aikana (näin häntä nimitti mm. Voltaire). Porvarissäädys-

tä lähteneen, epämääräistaustaisen naisen ura alkoi kuninkaan rakastajattarena, mutta senkin jälkeen, kun de Pompadour ja Ludvig XV lakkasivat harrastamasta seksiä, kuningas piti naisen luotettunaan ja antoi valtiolliset asiat hänen hoidettavakseen, kun itse metsästi riistaa ja teinityttöjä. Madame de Pompadour nimitti ministereitä, johdatteli seitsenvuotisen sodan kulkua, jakoi virkoja ja oli myös monen taiteilijan ja tieteilijän mesenaatti sekä yleisen hienostuneen maun esikuva. ** Kuningas Ludvig XV, Madame de Pompadourin rakastaja, puolestaan

oli Marie Antoinetten puolison, Ludvig XVI:n isoisä.

14

15

– Aivan. Hei nyt kun muistelen, niin eikös miehustan rusetti­riveille ole jokin oma sanansa… se on… äh. Odota, googlaan sen. Rococo, bow row… Mikä sana! Bow row rococo. Sehän on kuin jokin loitsu… Ei löydy. bow row rococo bow row rococo Rusetti lausuu haudantakaisella äänellä. Loitsu jää leijumaan ilmaan, ja tuntuu, että sillä on vielä kohtalokkaita seurauksia.

– Olipas se hassunkuuloinen loru, totean keventääkseni tunnelmaa.

Kepeys on kuitenkin väärin valittu suhtautumistapa: rusetti ilmoittaa keskustelumme tältä erää päättyneen, vaikka maanittelen sitä jatkamaan. Ymmärrän tehneeni virheen, ja se harmittaa minua.

16