Hurmaavathaat lukunayte

Hu r m a avat h 채 채t

Marjo Haapasalo, Emilia Kallinen & Elina Teerijoki

Hurmaavat häät inspiroidu men neistä v uosik y mmenistä

Schildts & Söderströms

Sisällys On n ek si olkoon! – 9 Virallisesti sinun – 12 Häiden suunnittelu – 15 Sormus sormeen! – 27 Polttarit ja morsiussauna johdattavat juhlaan – 29 Jotain vanhaa, jotain uutta, jotain keksittyä – 36

Talviset 1920-luvun salakapakka­­häät Iloista, kepeää ja modernia – 41 Häämuoti 1920-luvulla – 42 Tunnelmaa talvihäihin – 47 Cocktailbaari sopii iltajuhlaan – 52

Keväiset kirkkohäät 1930-luvun tyyliin Asiallista ja virtaviivaista – 63 Häämuoti 1930-luvulla – 66 Se kaikista kaunein vihkipaikka – 70 Mikä on meidän teemamme? – 76

Piknikhäät puutarhassa 1960-luvun hengessä Helmoja ministä maksiin – 89 Häämuoti 1960-luvulla – 92 Entä jos pidämmekin nyyttäri- tai piknikhäät? – 97 Kakku on pöydän kruunu – 100 Valokuvaus ikuistaa muistot – 104 Hääauto – 106

Kesäiset 1950-luvun latotanssihäät Kurveja ja kissarajauksia – 115 Häämuoti 1950-luvulla – 119 Kesä on kuumin hääsesonki – 124 Lapsillekin hauska juhla – 129 Luonnonkukat koristeina – 132

1970-luvun boheemit sadonkorjuu­häät Lureksia ja yhteensopivia tuulipukuja – 143 Häämuoti 1970-luvulla – 144 Juhlitaan puutarhassa tai luonnon helmassa – 148 Musiikilla muistoja – 151 Häätanssi oman maun mukaan – 154 Loppukesän kasvistapas – 155

Syyshäät 1940-luvun pitsihuvilassa tammipuiden katveessa Hurjia hattuja ja työhaalareita – 165 Häämuoti 1940-luvulla – 169 Kimppu morsiamen mielen mukaan – 174 Peittävää paljaille olkapäille – 175 Kengät kohdalleen – 178 K iitok set – 189

◆◆

Kirjan 1920-, 1950- ja 1960-luvun puvuista on laadittu digikaavat jotka ovat ladattavissa kustantamon verkkosivuilta.

H u r m a avat h 채 채t

44

Ta lv iset 192 0 -lu v u n sa l a k a pa k k a ­­h ä ät

45

H u r m a avat h ä ät

Huntu ei ole enää välttämättömyys varsinkaan kotihäissä. Valkoinen pillerirasia, kiharoille painettu kaunis kukkaseppele tai juhlakampaukseen kevyesti kiinnitetyt päivänkakkarat korvaavat sen. Samat kukat toistuvat kesäisessä morsiuskimpussa.

M a rjat ta Sor a s: Su u rt en u n elmi en pä i vä nä , Hope a pei li 6/1964

Kuitenkin jo vuoden 1963 paikkeilla alettiin suosia 1960-luvulle tyypillisintä kengän muotoa, suhteellisen matalaa, palikkakorkoista ja tylppäkärkistä avokasta.

Samaa muotoa näki sekä slingback-malleissa, kävelykengissä että joustavavartisissa saapikkaissa, jotka olivat erittäin suosittuja 1960-luvun puolivälistä alkaen.

1960-luvun puolivälissä tulivat esiin ikonisimmat 1960-luvun muodin piirteet.

Vyötärölinja katosi hetkeksi kokonaan, kun huomio kiinnittyi babydoll-tyyppisen, A-linjaisen minimittaisen helman alta pilkottaviin reisiin. Minimittaisen helman mahdollisti uusi keksintö, sukkahousut, joilla korvattiin aiemmat nauhoilla liiveihin kiinnitettävät sukat.

Muotisuunnittelijat leikittelivät monenlaisilla ideoilla. Courrègesin avaruushenkinen muoti läpikuultavine muovielementteineen, mustavalkoinen op-muoti, Mary Quantin päivänkakkarat ja minit sekä Emilio Puccin värikkäät kuviokuosit löivät itsensä läpi visuaalisina ideoina ja nuorten naisten pukeutumisessa. Suomessa väreillä ja muodoilla ilottelivat Marimekko ja Vuokko; monet ompelivat myös Marjatta Metsovaaran painokankaista mekkoja ja tunikoita.

Elämäntapaprotestina alkanut hippiliike tuotteistettiin pian kaupalliseksi muodiksi. Esiin nousivat etniset vaikutteet kuten erilaiset kirjavat kuosit ja hapsusomisteet. Muodikkaita olivat erityisesti intialaisperäiset kuvioinnit ja asusteet. Myös vuosisadan vaihteen vaikutteita näkyi sekä miesten että naisten pukeutumisessa.

Koristeellisuus, leveät hihat ja pitkät helmat kuuluivat tähän historiasta ammentavaan tyyliin, joka oli 1960-luvun monista suuntauksista ehkä romanttisin. Hippiaikakauden perintö pysyi mukana muodissa vielä pitkälle 1970-luvun puolelle.

Miesten muodissa nähtiin sama muutos konservatiivisesta ilottelevaan vapauteen. Nuorisomuodin esiinmarssi alkoi farkkutyylinä jo 1950-luvun puolella, mutta erilaiset nuorisokulttuurit alkoivat selvemmin erottua 1960-luvulla. Hy-

90

Pi k n i k h 채 채t pu u ta r h a ssa 1960 -lu v u n h engess채

91

H u r m a avat h 채 채t

96

Pi k n i k h ä ät pu u ta r h a ssa 1960 -lu v u n h engessä

Meikki oli usein voimakas, eikä meikkaavaa naista enää paheksuttu kuten vielä joskus 1950-luvulla. Koko 1960-luvun ajan meikin keskipisteenä olivat silmät. Ne rajattiin voimakkaasti ja katsetta tehostettiin irtoripsillä, joskus jopa alaripsien juureen piirretyillä »ripsenvarjoilla«. Suuret silmät sopivat ajan lapsekkaaseen naisihanteeseen, jota parhaimmillaan edusti minihamekauden ikoni, valokuvamalli Twiggy. Kulmakarvat olivat siistiksi nypityt ja maltilliset räväkkään silmämeikkiin verrattuna.

Meikkiväreinä suosittuja olivat helmiäiset ja pastellit. Huulipunassa suosittiin vaaleita sävyjä, usein helmiäiskiiltoisia. Huulet saattoivat olla jopa lähes valkoiset ja tummemmalla värillä rajatut. Meikkipohja oli usein paksu, eikä meikin erottuminen kasvoilla haitannut.

Entä jos pidämmekin nyyttäri- tai piknikhäät?

Jos budjetti on pieni, mutta auttavia käsiä paljon, mainio tapa säästää juhlakuluissa on järjestää hääjuhla nyyttikesteinä. Nyyttärit voi järjestää myös silloin, kun hääpari ei toivo lahjaksi tavaraa. Nyyttärituomiset voivat olla vieraiden lahja hääparille, ja tällöin jo hääkutsussa on hyvä mainita, että lahjan sijasta toivotaan osallistumista juhlaruokailun järjestämiseen.

Nyyttäritarjoilu sopii parhaiten rentoon ja mutkattomaan ympäristöön, mutta ateria voi toki olla hyvinkin juhlava, kun toteutus on harkittu. Nyyttärien onnistuminen vaatii organisointia ja toiveiden listaamista, jotta kaikki tarpeet gluteenittomista leivonnaisista laadukkaaseen teehen tulevat huomioiduiksi.

Nyyttärien järjestämisvastuun voi ottaa esimerkiksi kaaso, bestman tai muu hääparin läheinen. Laatikaa muistilista toiveistanne hyvissä ajoin, ettei päädytä tilanteeseen, jossa juhlapöydässä nököttää kaksikymmentä jättipussia sipsejä.

Vaikkapa nettiin voi laatia tarkasteltavaksi listan, jolta vieraat voivat poimia oman tuomisensa.

Ruokalista ei tietystikään voi nyyttärihäissä olla tarkasti määrätty, vaan jouston varaa on oltava. Näin vieraat voivat toteuttaa omia bravuureitaan. Voi olla, että kaikki eivät pääse maistamaan kaikkia ruokalajeja, mutta olennaista on, että ruokaa on riittävästi. Kaikilla ei ole ruoanlaittotaitoja tai -aikaa, joten he

97

H u r m a avat h 채 채t

118

K esä iset 1950 -lu v u n l atota nssih ä ät

punkilaisen arkivaatetuksessa. Suosittuja värejä olivat harmaa, tumma sininen ja tumma ruskea, materiaalina yleensä villakangas, jonka paksuus valittiin vuodenajan mukaan. Napitus oli yleensä yksirivinen, ja hartialinja maltillinen verrattuna hyvin leveisiin 1940-luvun leikkauksiin. Puvun kanssa käytettiin kapealieristä hattua. Vapaa-ajalla ja nuorten pukeutumisessa neulepuserot olivat yleisiä. »Nuoria kapinallisia«, jotka käyttivät farkkuja, T-paitoja ja nahkatakkeja, oli tosiasiassa vielä varsin harvassa.

Juhlapukeutumisessa 1950-luvulla käytettiin sekä cocktail-tyyppisiä pikkumustia että pitkiä iltapukuja. Suosittuja juhlakankaita olivat kiiltävät satiinit, kahisevat taftit, erilaiset pitsit ja tyllit, joista valmistettiin sekä leveitä, helmoja kannattelevia alushameita että rintoja korostavia pääntien somisteita. Dramaattiset värit, kuten musta ja punainen sopivat 1950-luvun iltajuhlapukeutumiseen, samoin dekolteen ja olkapäät paljastavat leikkaukset. Iltapukeutumisessa leikiteltiin siveellisyyden vaatimuksella – suosittuja olivat esimerkiksi illusion dress -puvut, jotka peittävät ja paljastavat samaan aikaan; esimerkiksi mustan pitsikankaan alla saattoi olla ihonvärinen alusmateriaali.

Häämuoti 1950-luvulla Häämuoti oli myös 1950-luvulla konservatiivisempaa kuin muu ajan juhlapukeutuminen. Helmat olivat useimmiten täyspitkiä ja laahuksellisia, pääntiet peittäviä. Vuosikymmenen loppuun mennessä helmat lyhenivät pohjemittaisiksi, ja nuoren modernin morsiamen pääntie saattoi olla Audrey Hepburn -henkisesti venemallinen.

Morsiuspuvuissa oli kapeat hihat, joko täyspitkät tai kolmeneljännespituiset.

Jos morsiuspuku olikin yläosasta hiukan avoimempi ja iltapukumaisempi, kirkossa jakku tai viitta peitti avonaiset osat. Myös käsineet olivat tavallinen hääpuvun osa.

Siluetti oli morsiuspuvuissa aina vyötäröltä kapea ja helmasta leveä; kapeita pukuja ei juuri nähty ainakaan juhlavissa häissä. Helman alla oli vanne- tai tylli­ alushame. Huntu ulottui olkapäille, ja sen kanssa saatettiin käyttää tiaraa tai pientä pyöreää takaraivolle asettuvaa hattua. Morsiuskimppu oli pieni, tiivis ja pyöreä. Morsiusasun väri oli lähes aina valkoinen, mutta myös helmenharmaata ja vaaleanpunaista käytettiin. Markkinoille tulivat ensimmäiset tehdasvalmis-

119

H u r m a avat h 채 채t

146

1970 -lu v u n boh eem it sa don korj u u ­h ä ät

tä jatkokäytön mahdollisuudesta.

Romanttinen morsian suosi Laura Ashley -tyyliä: rimpsuja, täyspitkää pukua ja leveitä, joko rannekkeella kiinnitettyjä tai vapaasti kellottuvia hihoja. Etenkin vuosikymmenen lopulla korostui Pieni talo preerialla -sarjan tutuksi tekemä nostalginen maalaisromanttinen henki. Pitsi oli suosittu materiaali joko koko morsiuspuvussa tai yksityiskohtina, kuten pitsiraitoina miehustassa.

Boheemi etnohenkinen hippimorsian saattoi astella vihille paljain jaloin koristeellisessa kaftaanityyppisessä pitkässä puvussa. Huntuja käytettiin, mutta niin myös hattuja, huivimaisia pääkoristeita ja hiuskukkia. Kaikkiaan häämuodissa oli suurta vaihtelua, kuten muutenkin 1970-luvun muodissa.

Suuret häät eivät olleet muotia 1970-luvulla, vaan moni nuori pari pistäytyi maistraatissa ohimennen ja piti korkeintaan pienet illanistujaiset kotonaan.

Julkkishäiden idolit olivat pop-tähtiä, kuten vuonna 1971 yhteensopivassa bleiserityylissä avioituneet Mick ja Bianca Jagger. Eräs ajan suomalainen pop-aviopari olivat Aira Samulin ja Ekku Peltomäki, jotka avioituivat vuonna 1973 valkoisissa housupuvuissa naistenlehden maksamalla matkalla Niagaran putouksille.

Kysymys: Voiko kirkkovihkiäisissä olla morsiamella lyhyt puku? Vastaus: Voi olla aivan yhtä hyvin kuin pitkäkin.

H ä i den jä rj estä mistä k ä sit t elevä a rtik k eli Koti li esi-leh dessä 12/1970

Kampaus ja meikki 1970-luvulla Naisten ja tyttöjen suosikkihiustyyli 1970-luvulla oli suora, keskijakaukselle kammattu tukka. Se sopi hippi- ja luonnollisuustrendeihin, ja etnotyylin korostamiseksi hiukset saattoi letittää tai somistaa otsapannalla. Suora keskijakausmalli pysyi kuosissaan myös ajan suosikkipäähineen pipon tai kellomaisten leveiden lierihattujen alla. Juhliin pitkää, suoraa tukkaa saattoi koristella erilaisin nauhoin, helminauhoin ja palmikkoasetelmin.

147

H u r m a avat h ä ät

Vuosikymmenen puolivälissä muotiin tulivat kevyesti kerrostetut, latvoista taivutetut hiukset esimerkiksi Charlien enkelit -tv-sarjan tapaan. Ne saatiin aikaan kotioloissa lämpörullilla tai kihartimella.

Myös tiukasti permanentattuja afrotyyppisiä naisten kampauksia nähtiin varsinkin discomuodin myötä. Hiuksia ei juurikaan värjätty, mutta permanentteja tehtiin niin kotona kuin kampaajallakin.

Miesten hiusmuoti oli ehkä pitempi kuin koskaan. Puolipitkiä ja jopa olkapäille ulottuvia polkkatyyppisiä hiuksia oli monilla nuorilla miehillä. Rohkeimmat saattoivat ottaa kevyen permanentin kutreihinsa. Iästä riippumatta miehet suosivat viiksiä tai partaa. 1970-luvun lopulla muotiin tuli taas 1950-luvun henkinen rasvaletti taakse kammattuine otsahiuksineen.

Päivämeikki oli 1970-luvulla melko luonnollinen ja neutraali, huulilla lähinnä kiiltoa, silmissä maltillinen rajaus ja ripsiväriä. Meikkipohja oli läpikuultava, ei enää täysin matta kuten monilla menneillä vuosikymmenillä. Iltameikki taas sai olla räväkkä, kiiltävä ja selvästi meikatun näköinen, ja siinä käytettiin jopa fantasiaelementtejä.

Juhlitaan puutarhassa tai luonnon helmassa Puutarhajuhlat ovat iloiset ja rennot. Kesäinen avoin juhlatila mahdollistaa sekä lasten kirmailun että kauniit luonnonkasvit tai jopa avotulen somisteina.

Ulkojuhlista on syytä ilmoittaa hääkutsussa, jotta vieraat osaavat pukeutua sään mukaan.

Ulkojuhlaa suunniteltaessa on tietysti huomioitava kuuma tai viileä sää ja mahdollinen sade, jopa myrsky. Varjoa ja suojaa antavat esimerkiksi vuokrattavat telttakatokset. Jos teltat ovat umpinaisia, niihin voi vuokrata myös lämmityksen – elokuinenkin ilta saattaa olla viileä. Hääväelle voi myös varata huopia, mikä ettei villasukkiakin kauniissa korissa.

Kova kuumuus rasittaa etenkin nuorimpia ja vanhimpia vieraita. Tärkeintä on varata riittävästi juomavettä. Myös ruokien jäähdytys on suunniteltava helle­ häissä tarkkaan.

148

1970 -lu v u n boh eem it sa don korj u u ­h ä ät

149

H u r m a avat h ä ät

Kysymys: Millaiset kengät ja sukat ovat sopivimmat hääpuvun kanssa? Entä voiko käyttää koruja?

Vastaus: Morsiuspuvun kanssa käytetään ohuita valkoisia sukkia ja yksinkertaisia valkoisia kenkiä.

Korut eivät kuulu hääpukuun.

Koti li esi-leh den h ä ä a rtik k eli n u m erosta 12/1970

184

S y ysh ä ät 1940 -lu v u n pitsih u v i l a ssa ta m m i pu i den k at v eessa

Tee itse: Kenkäkoristeet

Ta rv ik k eet: pari kenkäklipsejä kaksi pitkää kapeaa palaa (50 x 6 cm) pukuun sopivaa ohuehkoa kangasta kaksi saman kokoista palaa toisen väristä kangasta vuoriksi kevyttä höyhenmateriaalia (plyymiä), kaksi nappia somisteiksi ompelukone, neula ja lankaa 1. Pyöristä kangaskaitaleiden päät kuvan mukaisesti.

2. Neulaa suikaleet oikeat puolet vastakkain, ompele nauhaksi reunasta koneella ½ cm:n saumanvarat jättäen. Jätä muutaman senttimetrin pituinen kääntöaukko.

3. Käännä nauhat, silitä ja ompele kääntöaukko umpeen käsin.

4. Taittele nauha rusetiksi kuvan osoittamalla tavalla. Ompele taitokset kiinni käsin takapuolelta.

5. Kiinnitä rusetit klipseihin käsin ompelemalla.

6. Kiinnitä koristeet käsin ommellen rusetteihin; ensin höyhenet, sitten niiden päälle koristenapit.

185

H ä ät, oli vatpa n e pienet ja intiimit tai suuret ja riemukkaat, ovat elämän kohokohta. Moderni morsiuspari ei välttämättä kaipaa prinsessahäitä, aikansa eläneitä leikkejä tai kaavoihin kangistuneita juhlapuheita. Tämän kirjan tyylillisenä innoituksena ovat menneet vuosikymmenet ja erilaiset vintagetyylit. Upeista puvuista ja kuvista ammennat kuhunkin vuosikymmeneen sopivia tyyli-ideoita ja inspiraatiota paitsi morsiusparin asuihin, kampaukseen ja meikkiin, myös hääjuhlan visuaalisen suunnittelun tueksi.

Kierrätä, sovella ja käytä mielikuvitustasi!

Teoksessa on myös runsaasti konkreettisia ohjeita polttareista ja morPuvut ja työohjeet © Marjo Haapasalo siustaioista aina hääjuhlan budjetointiin, hyvän juhlatunnelman luomiseen, Valokuvat © Emilia Kallinen musiikin, sormusten ja kukkien valintaan.

Teksti © Elina Teerijoki Muista rentous: kaikki on vapaaehtoista. Nauti ainutkertaisista häistäsi ja tee juhlasta ikiomasi.

Schildts & Söderströms, Helsinki 2015

Graafinen suunnittelu: Emma Strömberg Painanut Livonia Print, Latvia 2015 ISBN 978-951-52-3677-7

ISBN 978-951-52-3677-7

9 789515 236777

90.21, 30.8