Herra Gummi – Mitä syödään – luku10

Lue

puuttuva

luku

Arvoisa herra Gummi -asiakas Jos luet tätä, olet todennäköisesti yksi epäonnisista ”flamingoisen” Mitä syödään, herra Gummi?

-kirjan omistajista. Tai sitten olet päätynyt tänne googlaamalla sanan ’flamingoinen’.

Joka tapauksessa pyydämme nöyrimmin anteeksi, että kirjaan on painettu väärä luku. Kaikki kirjan alkuperäisellä kustantajalla Egmontilla ovat todella, todella pahoillaan virheen aiheuttamasta vaivasta. (Tai no, ei Tim. Hän vähät välittää. Itse asiassa hänen mielestään koko juttu on aika huvittava. Mutta sellainen on Tim.) Mutta nyt, pitemmittä puheitta, tässä on puuttuva luku…

Kunnioittavasti

Herra Egmont, kustantaja

10. luku

Junalla Lontooseen

”L

ähdettiin!” Perjantai sanoi, kun pieni juna lähti liikkeelle pyörät illansuun vii-

meisessä valossa hohdellen. ”Lähdettiin Wanhaan Lontooseen!”

Vaunut keikkuivat puolelta toiselle junan kaartaessa ensimmäiseen mutkaan ja kiihdyttäessä vauhtia, ja pian Polly ja ystävät olivat jättäneet Lamonen-Pulin taakseen.

139

”Kauankos oikein kestää mennä Lontooseen?” Polly kysyi junan kolistellessa eteenpäin. ”Kymmenisen tuntia”, Allan Raatali vastasi. ”Kymmenen tuntia? Sehän on melkein vuosi!” Polly huudahti. ”Me pitkästytään pahasti matkalla!” ”Pitkästytään?” Perjantai naurahti. ”Pikku neiti”, hän sanoi ja naputteli viisaasti nenäänsä. ”Maailmassa ei ole juuri mitään jännempää kuin junareissut! Ihan varmasti tulee kaikenlaisia

140

mielettömiä seikkailuja! Ja kaiken kukkuraksi otin mukaan muutaman DVD:n katseltavaksi.

Mutta hetkinen — nyt tuli hassu tunne, että jokin uskomaton seikkailu alkaa minä… hetkenä…

HYVÄNSÄ!”

Kolme ystävystä istuskelivat.

He istuskelivat vielä vähän.

Allan Raatali raapi jalkaansa.

Naapurivaunussa joku aivasti.

141

”Sepä oli hauskaa!” Perjantai nauroi, kun sellaista oli jatkunut parikymmentä minuuttia. ”Mitä jos sitten leikittäisiin jännää ’Laiva on lastattu’ -leikkiä?! Laiva on lastattu peellä alkavilla sanoilla.” ”Pelto”, Polly sanoi katsellessaan ikkunasta ulos. ”Hyvä”, Perjantai sanoi. ”Sinun vuorosi.” ”Laiva on lastattu iillä alkavilla sanoilla”, Polly sanoi. ”Istuin”, Allan Raatali sanoi.

142

”Niin”, Polly sanoi. ”Sun vuoro.” ”Laiva on lastattu ämmällä alkavilla sanoilla”, Allan Raatali sanoi. ”Matkustajilla”, Perjantai sanoi. ”Oikein”, Allan Raatali sanoi. ”Ei leikitä enää ’Laiva on lastattua’”, Polly sanoi. ”Se on kamalan tylsää.”

Juuri silloin heilahti ovi vaunun päässä auki ja Perjantain silmät syttyivät, kun lipunleimaaja saapui leimaamaan lippuja.

143

”Nyt tulee hauskaa!” Perjantai sanoi silmää iskien. ”Lipunleimaajat ovat kaikkein parasta hauskaa! He kertovat aina mitä ihmeellisimpiä tarinoita. Odotapa vain, Polly! Odotapa vain!” ”Pitää paikkansa”, lipunleimaaja sanoi ja leimasi kaikkien liput vuoron perään. ”On nimittäin todella kiehtovaa leimata lippuja. Minä esimerkiksi olen leimannut lippuja yli kolmekymmentä vuotta ja olen sinä aikana leimannut yli kymmenentuhatta lippua. Jotkut olivat

144

yhdensuuntaisia lippuja. Jotkut olivat menopaluu­lippuja. Jotkut olivat lippuja Birminghamiin.

Jotkut eivät olleet lippuja Birminghamiin. Jotkut liput olivat keltaisia. Jotkut liput olivat oransseja.

Yksikään lippu ei ollut sininen. Yksikään lippu ei ollut vihreä. Mutta mitä väriä ne sitten olivatkin, kaikki ne olivat pahvia. Lisäksi lippujen leimaamisessa on se kiinnostava puoli, että saa tavata toisia lipunleimaajia. Minä esimerkiksi olen leimannut lippuja yli kolmekymmentä vuotta ja

146

olen sinä aikana tavannut yli kaksisataa lipunleimaajaa. Yhden lipunleimaajan nimi oli Markus. Yhden lipunleimaajan nimi oli Jeremias.

Kahden lipunleimaajan nimi oli Frank. Yhden lipunleimaajan nimi oli Emma. Yhden lipunleimaajan nimi oli Seppo. Yhden lipunleimaajan nimi oli –” ”Pertsi”, Polly kuiskasi, ”käske sen lopettaa.” ”Niin, ole kiltti ja käske hänen lopettaa”, Allan Raatali uikutti.

147

”Mahdotonta”, Perjantai sanoi iloisesti. ”Kun lipunleimaaja alkaa kertoa juttujaan, häntä ei voi pysäyttää.”

KKK

PUOLEN TUNNIN PÄÄSTÄ… ”Yhden lipunleimaajan nimi oli Marja”, lipunleimaaja sanoi. ”Ja kolmen lipunleimaajan nimi

148

oli Jaakko. Kuten huomaatte, lippujen leimaaminen on paljon mielenkiintoisempaa kuin voisi kuvitella. Hyvää päivänjatkoa teille!”

Ja hän meni menojaan seuraavaan vaunuun. ”Olipa se jännittävää”, Perjantai sanoi. ”Kymmenen pistettä!” ”Minä luulin, että junamatkan kuului olla hauska”, Polly kuiskasi Allan Raatalille. ”Niin minäkin”, Allan Raatali kuiskasi takaisin. ”Ja jalkaani kutittaa edelleen”, hän nurisi.

149

”Kuulkaapas”, Perjantai sanoi. ”Kenen tekee mieli suklaamuffinia? Minä käyn hakemassa ravintolavaunusta.”

Ja se piristi kaikkia!

 NELJÄNKYMMENENVIIDEN MINUUTIN PÄÄSTÄ…

150

”Kurja juttu”, Perjantai sanoi palattuaan sinne missä Polly ja Allan Raatali istuivat ja tuijottivat apeina harmaata sumua, joka leijui ikkunan takana. ”Ei saatu ikävä kyllä suklaamuffineja – ravintolavaunu oli suljettu.” ”Missä sinä viivyit niin kauan? Olit poissa ikuisesti”, Polly sanoi ja vajosi yhä syvemmälle penkillään. ”Törmäsin taas lipunleimaajaan”, Perjantai vastasi hilpeänä. ”Hän kertoili lisää ihmeellisiä tarinoitaan. Sääli ettette te kuulleet niitä – hei, kutsunko hänet takaisin tänne?”

151

”Älä”, Allan Raatali sanoi oitis. ”Mitäpä jos sen sijaan katsottaisiin elokuvia?” ”TOTUUS ON SITRUUNAMARENKI!” Perjantai huudahti. ”Loistava idea!” Ja hän kaivoi laukustaan DVD-soittimen ja pinon kiiltävän hopeaisia levyjä. ”No niin sitten!” hän sanoi ja selasi levyjä. ”Tässä on Lippujen leimaamisen historia, osa 1, Lippujen leimaamisen historia, osa 2, Lippujen leimaamisen historia, osa 3, Lippujen leimaamisen historia, osa –”

152

”Pertsi”, Polly sanoi. ”Etkö tuonut yhtään piirrettyä tai hienoa seikkailuleffaa, jossa on taikojia?” ”Lippujen leimaamisen historia, osa 8”, Perjantai jatkoi. ”Lippujen leimaamisen historia, osa 9…” ”Allan Raatali, tää on kamalimminta”, Polly kuiskasi. ”Ei mitään seikkailuja yhtikäs. Ollaanko me kohta perillä?” ”Ei olla”, Allan Raatali sanoi ja raapi jalkaansa.



153

MUUTAMAN TUNNIN PÄÄSTÄ… ”Tämä penkki on tosi epämukava ja mun niskaani särkee”, Polly sanoi. ”Ollaanko me kohta jo perillä?” ”Ei”, Allan Raatali sanoi väsyneesti. ”Yritä vähän nukkua, Polly.”



154

MUUTAMAN TUNNIN PÄÄSTÄ…

Polly heräsi ja venytteli. ”Varmaan me ollaan kohta jo perillä.” ”Ei taideta olla”, Allan Raatali sanoi. ”Sillä välin kun sinä nukuit, juna viivästyi kun raiteella oli kirppu. Tuskin ollaan liikuttu senttiäkään.” ”Tämä on kamalimminta”, Polly sanoi.



155

MUUTAMAN TUNNIN PÄÄSTÄ… ”Eikö olekin upeaa?” Perjantai sanoi katsellessaan Lippujen leimaamisen historia, osa 44:ää. ”Kunpa matka jatkuisi ikuisesti! Eikö vain?”

Polly ja Allan Raatali tuijottivat lattiaa. ”Jalkaani kutisee”, Allan Raatali sanoi hampaitaan kiristellen. ”Minulla on jano”, Polly sanoi.

156

Mutta juuri silloin he viimein näkivät määränpäänsä. ”Joko me ollaan perillä? TOTUUS ON SITRUUNAMARENKI!” Perjantai huudahti, kun juna pysähtyi. ”Olipa hieno junamatka! Uskomattoman ratkiriemukkaita asioita tapahtui matkan varrella! Mutta täällä nyt sitten vihdoin ollaan Wanhassa Lontoossa!”