Taitokeskuksessa opeteltiin värttinäkehräystä

Neulebuumi on synnyttänyt kiinnostuksen myös kotimaiseen villaan

Kirsi Kainulainen

Suomen Taitoliitto järjesti huhtikuussa Salon taitokeskuksessa värttinäkehräyskurssin. Kurssin vetäjänä toimi muinaistekniikoiden artesaani ja lampuri Toive Lehtinen. Hän oli opettanut aiemmin samalla viikolla värttinäkehruuta myös Turussa ja Raisiossa. - Tuntuu että ihmiset ovat tulleet kurssille innostuneena. Joillakin ihmisillä on kurssille tullessaan ollut jotain omaa materiaalia, esimerkiksi koiran karvoja, jota he haluavat oppia tekemään langaksi. Toiset tulevat vain katsomaan, että voisikohan tuollaisen taidon oppia, sanoo Lehtinen ja lisää, että ehkäpä viime vuosina kasvaneen neulomisinnostuksen myötä ihmiset ovat kiinnostuneet myös aikaisempaa enemmän kotimaisesta villasta.

Kehräys on vuoden 2023 käsityötekniikka. Taitoliiton mukaan kehräys on käsityöharrastajien keskuudessa nouseva trendi, sillä ihmiset ovat yhä enemmän kiinnostuneita tuotannon läpinäkyvyydestä. Vuoden käsityötek-

Gol a, minigol a ja virvokkeita SUOMEN PARHAAN niikan valinnalla Taitoliitto haluaa lisätä tietoisuutta langan, tekstiilien ja materiaalien alkuperästä, työvaiheiden määrästä ja sitä kautta nostaa myös arvostusta materiaaleja kohtaan.

Suomalaisten lammasrotujen eli suomenlampaan, kainuunharmaan ja ahvenanmaanlampaan villat sopivat erinomaisesti aloittelevan kehrääjän materiaaliksi. Lehtisellä itselläänkin on muutama ahvenanmaanlammas.

- Likaisen villan voi pestä lampaan päälläkin, mutta nykyään on yleistä, että lammas keritään ja vasta sen jälkeen villan ylimääräinen rasva liotetaan siitä pois alle 40-asteisessa vedessä, opastaa Lehtinen.

Pesun jälkeen villa kuivatetaan ilmavassa paikassa verkon päällä.

Villan kuivuttua villakuitu

Kurssilainen Marjatta kehräämässä. Pöydän reunalla on puhdistettua ja karstattua leperettä.

Urheilupuiston Syd Mess

SALO GOLF -KAHVILA

TAUKOKIOSKIN TERASSI palvelee iltaan asti.

VIRVOKKEITA, SUOLAISTA JA MAKEAA tarjolla

KAIKILLE urheilupuiston vehreydestä nauttiville.

Minigolf

HELPOSTI SAAVUTETTAVA, erityisesti PERHEILLE SOPIVA RATAPROFIILI.

Hinnat aikuiset 6 € ja lapset 3 € avataan käsin tai karstaamalla, näin villan kuidut saadaan samansuuntaisiksi. Lopuksi tehdään lepere, jonka hattaramaisesta ja pehmeästä rakenteesta villaa on helppo venyttää kehräystä varten. Lehtinen on opiskellut muinaisia käsityötekniikoita Mynämäen käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksessa.

- Aloitin opinnot ensimmäisellä muinaistekniikoiden vuosikurssilla vuosituhannen alussa. Vanhat taidot olivat tuolloin jo unohtumassa Suomessa ja oppilaitoksen oli vaikeaa löytää ryhmällemme opettajia. Onneksi kuitenkin opettajat löytyivät, muistelee Lehtinen. Villan värttinäkehruun lisäksi muita muinaisia käsityötekniikoita ovat muut tekstiilintekotekniikat, kuten lautanauhat, puutyöt, taonta, vanhat metallinvalutekniikat sekä luu-, sarvi- ja nahkatyöt. Opintoja aloittaessaan luonnonmateriaalien käyttö oli Lehtiselle uutta, sillä hänen aikaisempi asiantuntemuksensa oli ompelun saralta. Hän halusi oppia erityisesti kehruutaidon.

- Kun olin oppinut tekemään lankaa, niin tottahan

Ilmainen Golfkerho

Torstaisin 4.5. klo 18.00 alkaen LASTEN ILMAINEN GOLFKERHO.

Toiminta mahdollistetaan 24h junnugol lle -keräyksen varoilla.

Et tarvitse omia välineitä, kova into riittää!

minun piti oppia tekemään langasta kangasta, joten myös pystykangaspuilla kutominen oli kiinnostavaa.

Niin opin valmistamaan raakavillasta valmiita tuotteita, kertoo Lehtinen.

Margarita Livshits oli yksi värttinäkehruukurssin osallistujista.

- Jos joskus kehityn kehräämisessä, niin olisi mukava tehdä esimerkiksi paita, johon käyttäisin itse kehräämiäni lankoja, sanoo Livshits.

Hän kertoo pitäneensä aina käsitöiden tekemisestä, mutta vuosi sitten hän alkoi tekemään niitä vielä aikaisempaa enemmän.

- Neulon, virkkaan, olen kutonut pari mattoa, tykkään myös tehdä koruja sekä maalata ja piirtää. Puustakin tykkään tehdä kaikenlaista, Livshits luettelee.

Kuten moni muukin, myös Livshits kokee käsitöiden tekemisen rauhoittavana ja terapeuttisena.

- Käsitöiden tekemisestä tulee hyvälle mielelle, hän toteaa.

Toive Lehtisen mukaan villaa pystyy jokainen käsittelemään kotonakin. Karstoja ja värttinöitä voi löytää kirpputoreilta, mutta ruosteiset ja rikkinäiset karstat kannattaa jättää koriste-esineiksi. Hyvät karstat tulevat aina pareittain, ne ovat keskitiheät ja piikit liikkuvat kevyesti käden alla. Huonot karstat muistuttavat tarranauhaa ja pahimmassa tapauksessa vievät riemun koko karstaamisesta.

- Puunkäsittelytaitoiset voivat tehdä värttinän itse, sillä sellaisen tekeminen ei ole vaikeaa, sanoo Lehtinen.

Villaa voi ostaa netistä ja kehräämöjäkin on neulomisbuumin myötä Suomessa aikaisempaa enemmän. Lehtinen kehottaa kyselemään villaa myös lampaiden omistajilta.

- Varsinkin pienissä katraissa kaikkea raakavillaa ei välttämättä hyödynnetä ja silloin sitä voi saada edullisestikin, Lehtinen kertoo.

Samasta aiheesta

Salon keskustan kaavoittamisesta ja rakentamisesta on puhuttu ja kirjoitettu jo kaikki.

Jatkan siis aiheesta.

Uusia kerrostaloja ei sattuneesta syystä nouse aivan pääkadun varrelle vaan pikkuhiljaa yksi kerrallaan kulman tai kahden taakse - kerrosta tai kahta korkeampana.

SSS jatkoi jo valmista kaavakeskustelua raikkaasti pääkirjoituksessaan. Tätä se printtimedia tekee, jauhaa samoista asioista. Ja yrittää vaikuttaa.

Sillä Salon keskustan kaavoitus ja sitä kautta elinvoiman kehittymisen mahdollistaminen on meidän salolaisten oma juttu. Paikallispoliitikot ja virkamiehet voivat halutessaan luoda parhaat mahdollisuudet elää ja yrittää Salon keskustassa.

Toki siinä on mahdollisuus, että samalla joku rakentaja tai tontinomistaja vaurastuu.

Jos ja kun SSO, OP ja LTE saavat keskustakorttelihankkeensa etenemään Plazan ja Linjurin viereen, Saloon tuskin kannattaa sen jälkeen sitoa enää yhtään lisää pakkoliiketilaa kenenkään kivijalkaan.

Salo ei ole toki ihan yksin haasteidensa kanssa.

Ajat ja tavat ovat muuttuneet ja kivijalat tyhjentyneet muuallakin. Kuulemma Helsingin keskustakin hiljenee.

Toisaalta kiitos rohkeiden päätösten yliopistokaupunkini Tampere kukoistaa, vaikka Veera, Näsi ja kumppanit eivät enää ilahdutakaan kesäreissujamme.

Käytiin lasten ollessa pieniä delfinaariossa lähes joka kesä matkalla pohjoisemmak- si – tai sitten takaisin tulessa.

Myöhemmin tehtiin sama pysähdys rouvan kanssa usein kahdestaan, koska delfiinit ja Särkänniemi kuuluivat meidän kesäämme.

***

Minusta muuten torin varrelle rakennettu uusi kerrostalo on kaunis rakennus. Ja uusi seurakuntatalo on upea maamerkki sille, että täällä katsotaan tulevaisuuteen.

Samanlainen rakennus oli myös Salon lukio valmistuessaan. Ja sitä se on edelleen.

Kävimme viime viikolla rouvan kanssa kuuntelemassa lukiolaisten konserttia. Innokkaat ja lahjakkaat nuoret näyttivät taas kerran, mitä voi tapahtua, kun saa tehdä kavereiden kanssa musiikkia asiansa osaavan ja työstään tykkäävän opettajan ohjauksessa.

Minunkin mielestäni on tärkeää, että koulussa ja muussa yhteiskunnassa pidetään huolta tukea tarvitsevista.

Mutta on myös niin, että lahjakkaimmat lapset ja nuoret ansaitsevat mahdollisuutensa tavoitella taivasta unelmineen. Samaan aikaan tarvitaan koulu, jossa opettajat ehtivät ja jaksavat opettaa ja rohkaista myös sitä ihan tavallista lasta tai nuorta. Häntä, joka tarvitsee vierellä kulkevaa aikuista itselleen hyvän reitin löytämiseen.

Tiedän kokemuksesta.