Issuu

Ruokintahavaintoja

Ruokintahavaintoja vastaa neljään käytännön kysymykseen, joita jokainen lypsylehmien kanssa työskentelevä kysyy päivittäin: 1. Mitä rehua pitäisi antaa karjalle ja kuinka paljon? 2. Miten varmistaa, että jokainen eläin saa oikean annoksen? 3. Miten mitata, että jokainen eläin syö sen, mikä sen pitää syödä? 4. Miten säätää ruokintaa ja ratkoa yksittäisiä ongelmia? Tässä kirjassa on hämmästyttävä kirjo käytännön vinkkejä ja arvokkaita ohjeita terveelliseen ja taloudelliseen ruokintaan. Tiesitkö, että jos lehmä ei voi syödä yhdessä ryhmänsä kanssa, se syö nopeammin ja vähemmän? Että lypsylehmä tuottaa päivässä 200 l sylkeä ja pumppaa utareensa läpi 15 000 l verta päivässä? Tai että pääosalla tiloista ei mielellään ruokita aikaisin aamulla? Lisäksi Ruokintahavaintoja kertoo sinulle, mitä voit viljelijänä tehdä tänään parantaaksesi ruokintaasi. Siinä on luotettavaa tietoa, lyhyitä selityksiä ja paljon käytännön tiloilla otettuja kuvia.

Lehmän perustarpeet voidaan tiivistää seitsemään avainsanaan, jotka muodostavat lehmähavaintotimantin särmät. Nämä seitsemän perustarvetta ovat rehu, vesi, valo, ilma, lepo, tila ja terveys. Maidontuottajan on aina kiinnitettävä tarkkaa huomiota näihin tarpeisiin hyvän terveyden, hyvinvoinnin ja tuotoksen saavuttamiseksi. Ruokinnan johtaminen edellyttää myös erityishuomiota lehmähavaintotimantin kaikille särmille.

Jan Hulsen Dries Aerden

Ruokintahavaintoja on osa Lehmähavaintoja –sarjaa. Nämä kirjat tarjoavat hyvin käytännöllistä tietoa lehmälähtöisestä karjanhoidosta helposti omaksuttavalla tavalla.

Ruokintahavaintoja Käytännön opas terveiden ja tuottavien lypsylehmien ruokintaan www.roodbont.com

www.vetvice.com

www.cowsignals.com

www.liba.be

Terveys

Tila

Hyvä ruokinta on karjasi menestyksen perusta, ei vain taloudellisesti vaan myös tuotannon, terveyden ja hedelmällisyyden suhteen. Tiesitkö, että lähes 50 % tilojen välisistä eroista maitotuotoksessa johtuu ruokinnasta? Ja että loput liittyvät navettaoloihin, terveyteen ja karjanhoitoon?

C o pr py ot ri ec gh te ts d

Vanha hollantilaisviljelijöiden sanonta

Lehmähavaintotimantti

Valo

Dries Aerden opiskeli K.H. Kempen yliopistossa Geelin kaupungissa Länsi-Belgiassa. Hankittuaan kansainvälistä kokemusta monissa suurissa maidontantoon erikoistuneissa karjoissa Tanskassa ja Yhdysvalloissa hän meni töihin belgialaiseen neuvontayritys LIBAan. Dries on hyvin kiinnostunut rehuista ja niiden vaikutuksista maidontuotantoon. LIBA on erikoistunut maidontuotannon talouspuoleen – kirjanpitoon ja liiketoimintasuunnitelmiin – sekä operatiiviseen johtamiseen. Sillä on myös verkkopalvelu nimeltään Cowdashboard™, jossa maidontuottajien on helppo laskea katteensa. LIBA neuvoo myös ruokinnan talouden ja talousjohtamisen parantamisessa maitotilalla.

Jan Hulsen - Dries Aerden

Jan Hulsenin kotitilalla oli lypsylehmiä ja sikoja. Hän opiskeli eläinlääketiedettä ja on erityisesti kiinnostunut viestinnästä. Työskenneltyään kolme vuotta maatalouseläinlääkärinä hän päätti keskittyä tiedonvälitykseen ja neuvontaan sekä hankki lisäkoulutusta journalismin, markkinoinnin, viestinnän ja liiketoiminnan johtamisen aloilta. Vetvice-yhtiössään Jan kehitti Cow Signals® -konseptin ja kirjoitti suositun Cow Signals® -kirjasarjan. Vetvice järjestää luentoja ja koulutuksia kaikista Lehmähavaintojen osaalueista yli 30 maassa. Vetvicen erityisalaa on maitotilan johtaminen. Eläinten hoidon lisäksi se keskittyy työntekijöiden hyvinvointiin ja tuottavuuteen. Vetvice neuvoo ja kouluttaa karjanomistajille navettasuunnittelua, työn organisointia ja tautien vastustamista.

‘Sinä ruokit silmilläsi’

Ruokintahavaintoja

Tekijöistä

Ilm

Loppusanat

Ruokintahavaintoja Tekijät Jan Hulsen Dries Aerden Toimittajat Ton van Schie Christel Lubbers Käännös Juho Kyntäjä Suomalaisen sisällön tarkistajat Irene Mäkinen Tuija Huhtamäki

Roodbont Publishers B.V. Postbus 4103 7200 BC Zutphen The Netherlands T +31 (0)575 54 56 88 E info@roodbont.com I www.roodbont.com Tuotanto- ja rakennussuunnitteluneuvoja:

C o pr py ot ri ec gh te ts d

Valokuvat Jan Hulsen (ellei muuta ilmoiteta) Anneke Hallebeek (31) Broer Hulsen 7, 9 (2x), 31 (2x), 50, 78) Bertjan Westerlaan (28)

Kirjoja, digitaalista sisältöä ja erityisjulkaisuja:

Kuvitus Trudy Michels, Studio Michels Herman Roozen Suunnittelu Varwig Design

Yhteistyökumppanit Joep Driessen, Dick de Lange, Bert van Niejenhuis, Pieter Paschyn, Nico Vreeburg, Bertjan Westerlaan, Jaap van Zwieten Erityiskiitokset Owen Atkinson, Jack Rodenburg, Freek van Essen, Kees Haanstra, Paul Hulsen, René Knook, Roel Koolen, Adri Maas, Aart Malestein, Niek Mangelaars, Ria ja Ronald Raats, Kees Simons, sekä suurelle joukolle karjatilallisia, neuvojia, eläinlääkäreitä ja muita maidontuotannon parissa työskenteleviä.

Ruokintahavaintoja on osa suosittua Cow Signals® -sarjaa. Koesignalen® ja CowSignals® ovat Vetvice®-ryhmän rekisteröityjä tavaramerkkejä. © Jan Hulsen, 2014

Vetvice® Group Moerstraatsebaan 115 4614 PC Bergen op Zoom The Netherlands T +31 (0)165 30 43 05 E info@vetvice.nl I www.vetvice.nl

Vetvice antaa maidontuottajille sekä heidän neuvojilleen ja tavarantoimittajilleen käytännöllistä ja luotettavaa tietoa karjanhoidosta. Tämä tieto on hankittu tieteellisen tutkimuksen ja käytännön kautta. Näin pyrimme saavuttamaan maksimaalista hyvinvointia eläimille ja ihmisille taloudellisesti kannattavassa tuotantoympäristössä, joka toimittaa huippulaatuista ruokaa.

Esitelmiä ja koulutustilaisuuksia:

CowSignals® Training Company Hoekgraaf 17A 6617 AX Bergharen The Netherlands T +31 (0)6 54 26 73 53 E info@cowsignals.com I www.cowsignals.com

Mitään osaa tästä julkaisusta ei saa monistaa, kopioida, painaa uudelleen tai käyttää missään muodossa ilman julkaisijan ennalta antamaa kirjallista lupaa. Tekijät ja kustantaja ovat parhaansa mukaan varmistaneet kirjan sisältämän tiedon oikeellisuuden ja kattavuuden. Kuitenkaan he eivät ole vastuussa mistään kirjan sisältämän tiedon perusteella tehdyn ratkaisun aiheuttamasta vahingosta. Kustantaja on tehnyt parhaansa löytääkseen kuvamateriaalin omistajat. Jos lähde on merkitsemättä, omistaja voi ottaa yhteyttä kustantajaan. ISBN: 978-90-8740-176-4

LIBA Dorpsstraat 21 3950 Bocholt Belgium T +32 (0)89 46 46 06 F +32 (0)89 46 11 79 E info@liba.be I www.liba.be

Sisällysluettelo

Johdanto: Käyttäytymistarpeet ja syöntikäyttäytyminen 4

4: Mittaa ja johda lehmän kautta

Käyttäytymistarpeet

Tunnista ja vähennä valikointia

Yksittäisen eläimen syönnin arviointi

Pötsin täyteys

Kohtaa ongelmat, kehitä

Sonnan koostumusluokitus

Lehmän rehu ja ruoansulatus

Pötsin toiminta: sekoitus, läpikulku

Pötsin täyteys ja toiminta

Sonnan arviointi

Rehujen sulatus

Syönti, maidontuotanto ja pötsin pH

Energia ja valkuainen ohjaavat käymistä Pötsin pH

14 15

C o pr py ot ri ec gh te ts d

Optimaalinen syöminen Veden saanti

Tarpeeksi aikaa syödä

Mukavasti syömään

5: Mittaa ja johda

Tähtäimessä talous: maitotuotto – rehukustannus

Tilaa, lepoa ja rauhaa

Lämpöstressi

Mukavasti kävelemään ja makaamaan Laitumella

2: Varastointi, lastaus ja ruokinta Ihanteellinen ruokinta

Onnistunut umpi- ja siirtymäkausi

62 63

Poikimahalvaus

29 31

Optimaalinen laiduntaminen

3: Ruokinnan suunnittelu

Ketoosi ja rasvamaksa

Rehuvarastojen hallinta

Seosrehuruokinta

Rehuanalyysisanastoa

70 71

Liian suuri hapontuotanto pötsissä

Kuntoluokan ylläpito

Sorkkaongelmat

Naula pötsissä

Hakemisto

Juoksutusmahan siirtymä vasemmalla tai oikealla Ravitsemustila, tuotos ja hedelmällisyys Kivennäiset: liikaa vai liian vähän

Rehun laadun arviointi

Osaseos

Varastojen arviointi

Säilöntä

Rehuanalyysin tulkinta

Epänormaali käyttäytyminen ja ruokinta

Kuitu

Ruokintapöytä

Pötsihajoamisen nopeus

Rehusihdin käyttö

Umpikausi

6: Ruokintaperäisiä ongelmia

Mittaa niin tiedät, mitä todella tapahtuu Seuraa ja kalibroi

Tähtäimessä rehuhyötysuhde

Tähtäimessä maitotuotos

Rehuvaunun täyttö

Mittaa ja arvioi, älä arvaa ja spekuloi

Varastointi, lastaus ja ruokinta

Sonnan siivilöintiohje

Siivilöidyn sonnan arviointi

1: Syöminen

Rehun sulatusluokitus

Syöminen

LUKU 1

Syöminen

C o pr py ot ri ec gh te ts d

Ihanneoloissa lehmä syö 12 samanlaista ateriaa pitkin päivää. Se pureskelee paljon eikä valikoi rehujaan. Mitä enemmän maitoa se tuottaa, sitä tärkeämpää tämä on. Että lehmä voisi syödä monta ateriaa ja pureskella rauhassa, pääsyn ruokintapaikkaan on oltava helppo ja syömisen stressitöntä. Rehun on aina oltava maittavaa, ja jos ruokinta tapahtuu usein (≥ 2x) ja rehua työnnellään lähemmäs, ei lehmä koskaan voi syödä erityisen paljon kerralla. Rehun lisääminen innostaa aina lehmiä syömään. Ja voidakseen syödä paljon lehmän on myös juotava paljon.

Pienet ateriat, paljon pureskelua

Lehmän pitäisi syödä monta ateriaa pitkin päivää. Silloin jokainen ateria on pieni, pötsi pysyy täynnä ja pH:n laskut pieninä. Hyvissä navettaoloissa lypsävät lehmät syövät 10-14 ateriaa päivässä. Tuottavimmat lehmät syövät 14 kertaa päivässä. Lehmä syö mahdollisimman hyvin, kun: • se pääsee helposti syömään maittavaa rehua • sen ei tarvitse tungeksia • se voi syödä mukavasti • se on terve eikä kärsi kipua tai stressiä • sen elämä on säännöllistä ja rutiininomaista • se voi syödä yhtä aikaa muiden lehmien kanssa

Korvat takana ja vähän päätään liikauttamalla tämä musta lehmä antaa ‘uhkaavan’ viestin valkoiselle lehmälle. Valkoinen lehmä ei uhkaa takaisin, joten se vahvistaa mustan lehmän hallitsevan aseman. Sosiaalisten suhteiden vahvistaminen ja arvojärjestys ovat hyvin tärkeitä syömisen ja juomisen osia.

Syömään yhdessä, lepäämään yhdessä

Lehmä, joka ei pääse syömään samaan aikaan ryhmänsä kanssa, syö nopeammin ja usein vähemmän. Se myös makaa vähemmän, mikä aiheuttaa lisäpainetta sen jaloille. Jos tarjolla on aina paljon maittavaa ja koostumukseltaan oikeanlaista rehua, voi sillä rajoittaa liian vähäisten ruokintapaikkojen tuomaa haittaa. Mutta jos rehua on rajoitetusti tai sen luo on vaikea päästä, tai jos lehmät valikoivat, alkaa taistelu arvojärjestyksestä ja silloin heikommat ja alempiarvoiset lehmät kärsivät. Tämän seurauksena on enemmän ongelmalehmiä, mistä taas tulee lisää työtä, lisää kustannuksia ja vähemmän maitoa. Suurin vaikutus on umpilehmillä ja pienin vähän lypsävillä lehmillä.

Eläimet, jotka eivät syö yhdessä pääjoukon kanssa, syövät pääjoukon levätessä. Ne syövät nopeammin, mistä seuraa enemmän hapanpötsiä ja huonompi rehun hyväksikäyttö. Usein ne myös syövät hieman vähemmän, mistä voi seurata suurempi painonmenetys ja ketoosi.

Ruokintahavaintoja

Optimaalinen syöminen

Seosrehun syöminen

Jos lehmät eivät saa seosta, jossa kaikki rehut ovat sekaisin, niillä on taipumus syödä nopeasti hajoavista rehuista koostuvia aterioita. Tämä voi saada pötsin pH:n laskemaan väliaikaisesti ja rehun kulkemaan ohutsuolen läpi nopeammin. Myöhemmät ateriat sulavat hitaasti, koska niissä on vähemmän nopeasti sulavaa energiaa tai valkuaista pötsimikrobeille. Valikointi aiheuttaa myös kitkaa lehmien välille etenkin, jos kaikki lehmät eivät pääse yhtä aikaa syömään.

Tiheämpi ruokinta, vähemmän valikointia

C o pr py ot ri ec gh te ts d

Tiheämpi ruokinta vähentää usein valikointia. Rehun komponentit pysyvät maittavampina, koska lehmät eivät saastuta niitä syljellään eikä rehumassa lämpene. Lehmät eivät voi valita syödäkseen suuria väkirehumääriä, kun pöydällä on vähemmän rehua. Lehmien ruokinta-ajan pituudella ei ole vaikutusta rehun valikointiin.

Mahdollisimman paljon kuiva-ainetta

Lehmä käyttää pääasiassa nenäänsä päättäessään, onko rehu maittavaa – se siis haistaa rehua.

Kuva-arvoitus Mitä näet ja mitä pitäisi tehdä?

Tämä lehmä seisoo takajalat liian edessä. Ne myös suuntautuvat ulospäin ja se näyttää lepuuttavan oikeaa takajalkaansa. Nämä ovat sorkkahavaintoja, jotka viittaavat hyvin vahvasti vertymiin sorkan kannassa. Sen syynä ovat hapanpötsi ja runsas painonmenetys (sorkan laadun huononeminen) yhdessä epämukavien parsien ja pitkien seisoma-aikojen kanssa (suuri kuorma). Hoida lehmä ja käy taistoon syitä vastaan.

Luku 1: Syöminen

Se, saako lehmä syötyä maksimimääränsä kuiva-ainetta, riippuu: 1. Annoksen sulavuudesta Nopeammin sulava rehu katoaa nopeasti pötsistä. 2. Rehun tilavuudesta Hyvin märät tai kuitupitoiset rehuannokset täyttävät pötsin ennen kuin lehmä saa nälkänsä tyydytettyä. Esimerkkejä tällaisesta ovat umpeenpanoruokinta, alle 30-35 % kuiva-ainetta sisältävät rehuseokset tai likomärkä ruoho. 3. Rehun mausta Hyvänmakuinen rehu ei saa lehmiä syömään enempää, mutta pahanmakuinen rehu saa ne syömään vähemmän. Tuoreen rehun tarjoaminen houkuttelee lehmät syömään. 4. Pötsiongelmista, sairauksista ja kivusta Kaikki epämukavuudet, stressi ja levottomuus vähentävät syöntiä.

Automaattinen rehuntyöntelijä antaa lehmille lisää lepoa ja rutiinia, koska pöydässä on aina rehua. 15

Veden saanti

Veden juonti litraa päivässä Lehmä 635 kg

Umpilehmät

Nuorkarja

Maitotuotos 9 27 36 45 Elopaino kg 635 725 Elopaino kg 91 181 363 544

Ympäristön lämpötila < 4 °C 15,5 °C 27 °C 45 55 68 83 99 199 102 121 146 121 143 173

C o pr py ot ri ec gh te ts d

Veden maulla ja hajulla on suuri vaikutus, koska lehmät haluavat juoda raikasta vettä. Pidä siis silmällä veden kivennäisiä ja epäpuhtauksia ja varmista, että vesilähteesi on sopiva. Lehmät juovat 6-14 kertaa päivässä; 30-50% juomisesta tapahtuu tunnin sisällä lypsystä, loput yleensä aterian jälkeen. Ne juovat lyhyinä jaksoina: jopa 15 litraa 45 sekunnin aikana. Lehmät juovat vetensä mieluiten 17-27 °C lämpöisenä. Mieluiten ne juovat yhdessä muiden lehmien kanssa ja avoimesta, matalalla (50 cm) olevasta astiasta. Huolehdi siitä, että vähintään 10 % lehmistä voi juoda ryhmänä yhtä aikaa ja että juomapisteet ovat hyvin jakautuneet. Toinen nyrkkisääntö on 1 vesikaukalo 20 lehmälle, yksi nopeavirtausjuomakuppi 10-15 lehmälle tai yksi perinteinen juomakuppi 5 lehmälle. Lehmän pitää pystyä juomaan 15 litraa alle minuutissa. Jokaisessa ryhmässä on oltava vähintään kaksi juomapistettä ja yksi varalla, jos joku niistä ei toimi tai on likainen. Hyvin sijoitetut juoma-astiat houkuttelevat lehmät pois lypsyasemalta tai robotilta lypsyn jälkeen, koska silloin niitä janottaa. Lehmä tarvitsee 4-5 litraa vettä tuotettua maitolitraa kohti. Rehu sisältää 30-60 litraa vettä, joten lopun on tultava juomavedestä. Jos lehmä juo liian vähän, syönti vähenee. Jos lehmällä on hapanpötsi, se juo enemmän laimentaakseen pötsin sisältöä.

37 39

45 48

61 65

8 14 24 33

9 17 30 41

12 23 40 55

Lähde: D.E.Falk, Univ. of Idaho, 2006

Juo paljon vettä

Nautojen vedenkulutus navettaoloissa eri lämpötiloissa. Pidä huoli, että tarjonta kattaa tarpeen kuumien jaksojen aikana.

Poista harjalla limakerros kaikista osista, myös uimurista. Lika ja bakteerikasvu pilaavat veden maun ja saattavat aiheuttaa tauteja.

Juomalaitteen pitää pystyä tarjoamaan lehmälle 15-20 l vettä minuutissa. Jos lasket laitteesta vettä ämpäriin, 10 litran ämpärin pitää täyttyä 40 sekunnissa ja 15 litran ämpärin 60 sekunnissa.

Kuva-arvoitus

Mitä ajattelet ensin? Hermostuneita lehmiä, joiden pötsit ovat tyhjät, vaikka pöydällä on riittävästi hyvää rehua. Tarkista välittömästi veden saanti. Onko niillä runsaasti vettä?

Vähän maitoa ja vähäinen syönti ilman selvää syytä. Onko vesi raikasta ja maittavaa? Tarkista haistamalla ja maistamalla sitä ja lähetä näyte laboratorioon.

Ruokintahavaintoja

Ta r p e e k s i a i k a a s yö d ä

Vähän aikaa = nopeampi syöminen

Paljonko aikaa lehmäsi joutuvat viettämään odottaen? Odottavatko ne pääsyä pöytään, makuuparsiin, robottiin, tai ennen lypsyä ja sen jälkeen? Jos lypsylehmällä ei ole pääsyä syömään, juomaan ja makaamaan 3 tuntia vuorokaudessa, sen aika loppuu kesken. Se syö nopeammin – ja pureskelee vähemmän – ja käyttää vähemmän aikaa seurusteluun. Lehmän kannalta sen tuottavassa ajankäytössä etusijalla on lepo, sitten syöminen, juominen ja seurustelu. Makaaminen on etusijalla ja siihen lehmä käyttää yhtä paljon aikaa kuin normaalisti.

C o pr py ot ri ec gh te ts d

Keskimääräisen lehmän päivittäiset toimet

Lehmä ei saisi joutua odottamaan yli tuntia lypsylle, jos se lypsetään kahdesti päivässä, tai yli 45 min, jos se lypsetään kolmesti. Jalkavaivaiset ja heikot lehmät tulevat lypsylle viimeisinä, joten ne menettävät eniten syönti- ja lepoaikaa.

Toimi Syöminen Makaaminen Seurustelu Märehtiminen Juominen Muu (lypsy, hoidot yms.)

Ajankäyttö tunteina (h) 4-6 h (9-15 ateriaa) 12-14 h 2-3 h 7-10 h 0,5 h 2,5-3,5 h

Runsaslypsyisimmät lehmät makaavat keskimäärin 14 tuntia päivässä. Niiden kokonaissyöntiaika ei eroa keskimääräisestä lehmästä, mutta ne syövät nopeammin ja syövät useampia aterioita.

Kuva-arvoitus Milloin pöytä on tyhjä?

Yksi lehmä kurottelee syödäkseen niin kauas kuin ylettää ja viisi muuta on pöydässä, mutta rehu ei kiinnosta niitä. Pöydässä olevan rehun maku ei ilmeisesti houkuttele. Pöytä ei ole tyhjä, mutta lehmät eivät halua syödä siitä. Se, paljonko rehujätteitä pöydässä on seuraavan ruokinnan aikaan, riippuu pääasiassa rehuannoksen maittavuudesta. Jos rehu on maittavaa, pöytä on ”tyhjä”, kun siinä on korkeintaan 3-5 % jätettä. Tässä tapauksessa pöytä on ”tyhjä”, kun jätettä on 10 %.

Luku 1: Syöminen

Jos lehmät lukitaan ruokintapöytään lypsyn jälkeen, ne syövät 30-45 minuuttia. Sen jälkeen lukitus alkaa ärsyttää ja rajoittaa niitä. Tee siis kaikki tarvittava, esim. kiimantarkkailu, mahdollisimman nopeasti. Vedinkanavat ovat täysin sulkeutuneet 45 minuutin kuluttua lypsystä.

Jos lehmien on syötävä pöytä kokonaan tyhjäksi, niillä ei ole vähään aikaan mitään syötävää. Seuraavan ruokinnan jälkeen ne syövät enemmän kuin yleensä ja saavat hapanpötsiriskin.

Mukavasti syömään

Kutsuva ruokintaeste

Tutkijat eivät ole havainneet eroa syönnissä niskapuomin ja lukkiutuvan ruokintaesteen välillä. Jos lehmät eivät ole tottuneita esteeseen, ne tarvitsevat pari viikkoa tottuakseen syömään siinä. Totuta siis nuorkarja lukkiutuvaan ruokintaesteeseen, jos sellainen odottaa poikimisen jälkeen.

C o pr py ot ri ec gh te ts d

Ruokintaeste varmistaa, etteivät lehmät seiso tai makaa rehussa. Sen ei pitäisi aiheuttaa epämukavuutta lehmille, koska sellainen vähentää syöntiä. Niskapuomi ja matala seinämä ovat paras ratkaisu: se ei ole lehmien tiellä eikä pidä ääntä. Haitta: Voi olla vaikea asettaa niskapuomi niin, ettei lehmien niskaan tule vammoja, ja lehmät voivat joskus päästä sen läpi. Lukittuva ruokintaeste on hyödyllinen, koska se rajoittaa lehmien liikkeitä. Lehmät tönivät toisiaan vähemmän ruokintaesteessä kuin niskapuomissa. Haitta: malli- ja mittavirheiden riski. Sarvelliset lehmät voivat syödä turvallisesti niskapuomilla tai ruokintaesteessä, joka on avoin yläosastaan. Muunlaisissa ruokintaesteissä ne voivat helposti lyödä ja rikkoa sarvensa. 0,25 m (säädettävä)

0,25 m

Niskapuomi (säädettävä)

1,25 m (0,85 x säkäkorkeus)

(Lukittuva) ruokinta-aukko

1,55 m (> korkeampi kuin suurimman lehmän lonkka)

Pystysuora 8 mm putki (valettu alaseinämään)

0,5 m 0,05 – 0,1 m

Seinämä (ylälaita pyöristetty, mahdollisimman kapea)

Pinnoitettu/laatoitettu ruokintakouru

0,5 m

0,05 – 0,1 m

Lukittuvan ruokintaesteen ja niskapuomin perusmitat aikuisille lehmille (säkäkorkeus 1,47 m). Ruokintapaikan leveys: 70 cm lypsäville, ≥ 80 cm umpilehmille. Katso myös sivu 30.

Kuva-arvoitus

Mitä näet ja mitä pitäisi tehdä?

Tämän lehmän lavassa on patti, joka on syntynyt lehmän nojatessa kovaan esineeseen. Tämä on lähes aina ruokintaesteen perua. Se voi johtua myös siitä, että lehmä valikoi rehusta parhaita paloja, esim. perunoita tai juurikkaita.

Tämä ruokintaeste aiheuttaa vammoja kahteen kohtaan (nuolet). Viistot putket tekevät sen, että lehmän on vaikea saada päänsä ulos ruokintaesteestä, joten se vetää alleen vähemmän rehua. Huolehdi siitä, että esteen mitat sopivat eläintesi kokoon.

Ruokintapöytä on tyhjä. Syödäkseen lehmien on kuroteltava kauas ja painauduttava ruokintaestettä vasten. Lyhytkaulaiset lehmät eivät ehkä syö riittävästi. Työntele rehuja useammin lähemmäs.

Kaulan kurottelu kertoo, että lehmä toivoo löytävänsä parempaa rehua kauempaa. Jos lehmät eivät syö tai syövät vain vähän, rehu ei ole maittavaa. Jos ne alkavat kaivella rehua, ne saattavat syödä valikoiden.

Ruokintahavaintoja

Mukavasti syömään

Merkkejä epämukavasta ruokintaesteestä

Tämän niskapatin kaltaiset vammat johtuvat lehmän painautumisesta kova ruumiinosa ruokintaestettä vasten. Tämän esteen niskapuomi on ihan liian alhaalla. Normi: 5 cm yli suurimpien lehmien säkäkorkeuden.

Tässä lehmät painavat lapojaan ruokintaesteen pystysuoria putkia vasten. Useilla karjan lehmillä oli vammoja vasemmassa lavassa. Pääaukon ja pystysuoran putken välillä pitää olla vähintään 32,5 cm vapaata tilaa.

Kiiltävät putket viittaavat siihen, että lehmät painautuvat usein putkia vasten ja ruokintaeste voi rajoittaa niiden liikkeitä liikaa. Karvaton patti lavassa on merkki epämukavuudesta. Tämä ruokintaeste on liian pieni.

Tämän esteen pääaukko on liian kapea. Joillain lehmillä on kaljuja laikkuja ja paksuuntunut kaulanahka. Perusmitta aikuisille holstein-lehmille: 22 cm.

Lehmien kuuluu syödä pää alhaalla kuten ne tekevät laitumella. Jos niiden on syötävä korkeasta pöydästä, ne pureskelevat rehuaan vähemmän ja tuottavat vähemmän sylkeä.

C o pr py ot ri ec gh te ts d

Tässä ruokintakourun pohja on samalla tasolla kuin lehmien seisomapaikat, seinämä on paksu ja ruokintaeste on pystysuora. Lehmillä ei ole riittävästi rehua helposti ulottuvillaan. Työntele rehua lähemmäs 5-8 kertaa päivässä.

Luku 1: Syöminen

Tilaa, lepoa ja rauhaa

Arvojärjestys ja tila

Arvojärjestykseen liittyvät tappelut saavat alempiarvoiset eläimet syömään vähemmän, nopeammin ja harvemmin. Jokaisessa lehmäryhmässä on nokkimisjärjestys, joka määrää, missä ja milloin ne syövät, juovat ja makaavat. Alempiarvoisten lehmien on sopeuduttava tähän. Ylempiarvoiset lehmät vaativat alempiarvoisilta kunnioitusta, jota ne osoittavat väistämällä tai odottamalla vuoroaan. Jos rehua, makuupaikkoja tai ruokintapaikkoja on liian vähän, ylempiarvoiset lehmät vaativat niille kuuluvan aseman painokkaammin. Niistä tulee aggressiivisempia ja ne ajavat toisia pois. Juomapaikkojen tukkiminen on myös osa arvojärjestyskäyttäytymistä.

C o pr py ot ri ec gh te ts d

Muutokset ryhmässä

Kahden-kolmen viikon jälkeen kaikki lehmät ovat tottuneet uusiin tilanteisiin ja rutiineihin navetassa. Myös pötsimikrobien pitää tottua. Jos syödyn rehun koostumus ja määrä ovat erilaisia totutteluaikana, voi kestää jopa kolmisen viikkoa, että pötsimikrobit tottuvat lypsävien rehuihin.

Kun lehmä siirretään uuteen ryhmään, sen maitotuotos yleensä laskee jopa 6 kg/pv. Tämä johtuu muutoksista rehuissa, rutiineissa ja elintilassa sekä sosiaalisista konflikteista uudessa ryhmässä. Ensikot ovat yleensä matalalla arvoasteikossa ja ne joutuvat kestämään eniten. Pyri siirtämään lehmät uuteen ryhmään ryhminä. Uusi arvojärjestys vakiintuu kahdessa päivässä, jos eläimillä on kokemusta elämästä laumassa, ja neljässä, jos sellainen puuttuu. Jos siis tuot ryhmään uusia eläimiä viikoittain, siellä on jännitettä 2-4 päivän ajan. Jos tuot sinne eläimiä kaksi kertaa viikossa, sosiaalinen levottomuus on jatkuvaa. Kerran kahdessa viikossa antaa 10-12 rauhallista päivää.

Erillisen ensikkoryhmän etuja verrattuna sekaryhmään

Syöntikerrat Syönti Syöntiaika Makuuaika Makuujaksojen määrä Maitotuotos

+ 9 % + 12 % + 11 % + 9 % + 19 % + 9 %

Nämä luvut ovat tieteellisistä tutkimuksista saatuja keskiarvoja hyödyistä, joita saadaan muodostamalla ensikoista oma ryhmänsä. Pienemmillä tiloilla voi panna myös pienimpiä vanhempia lehmiä samaan ryhmään. Tämän ’pikkulehmien ryhmän’ parret ja ruokintapaikat voivat olla hieman pienempiä.

Kuva-arvoitus Mitä näet? Miksi tämä on tapahtunut ja mitä se merkitsee?

Se, miten kauas sinusta lehmä peruuttaa, on mittari siitä, kuinka paljon se pelkää ihmisiä. Tämä hieho ei näytä pelokkaalta. Etäällä pysyttelevät ja ihmisten lähellä hermostuneet eläimet kärsivät enemmän stressiä ja kaikkia sen seurauksia: ne panikoivat, piileskelevät sekä makaavat ja syövät vähemmän. Rauhallisia nautoja on helpompi käsitellä, niiden kanssa on mukavampi työskennellä ja ne tuottavat enemmän maitoa. Opeta itsesi ja kaikki työntekijäsi käsittelemään eläimiä rauhallisesti ja ennakoitavasti. Totuta eläimesi ihmisiin kävelemällä niiden joukossa joka päivä. Aloita nuorimmista vasikoista.

Ruokintahavaintoja

Mukavasti kävelemään ja makaamaan

Kävelemään ongelmitta

Riittävä lepo

Kaikkien lehmien pitäisi voida maata vähintään 12 tuntia päivässä. Niillä on siis oltava helposti saavutettava, mukava makuupaikka. Epämukava makuupaikka aiheuttaa stressiä ja sorkkaongelmia. Jos makuupaikkoja on vähemmän kuin lehmiä, arvojärjestyskiistat lisääntyvät ja alempiarvoiset lehmät ovat vähemmän aikaa makuulla. Lehmät jonottavat kauemmin makaamaan, mikä voi vähentää niiden syöntiaikaa. Jos lehmillä ei ole riittävästi lepoaikaa, ne voivat syödä kiireesti.

C o pr py ot ri ec gh te ts d

Jos jalat eivät ole terveet, lehmien on vaikea päästä syömään riittävän usein. Toipuakseen lievästi jalkavaivaiset lehmät tarvitsevat mukavan makuupaikan: kuivikepohja- tai hiekkaparren tai olkikarsinan. Jalkavaivaiset lehmät pitäisi panna olkikarsinaan tai laitumelle rehun ja veden lähelle. Lievästi sorkkavaivaiset lehmät syövät harvemmin mutta enemmän kerralla. Siksi ne myös syövät nopeammin ja pureskelevat vähemmän (syövät veltosti). Vakavasti sorkkavaivaiset lehmät syövät myös vähemmän kuiva-ainekiloja päivässä. Niillä on suuri riski painonmenetykseen, ketoosiin, tiinehtymättömyyteen ja moniin muihin terveysongelmiin.

Kulkuväylien turvallisuus

Se, meneekö lehmä riittävän usein ruokinta-, juoma- tai makuupaikalle, riippuu siitä, kuinka tilavat sinne johtavat väylät ovat ja onko lattia pitävä jalkojen alla. Kapeilla käytävillä alempiarvoiset lehmät eivät pysty väistämään hallitsevia lehmiä ja niiden on odotettava, kunnes väylä on vapaa. Riittämätön pito pakottaa lehmät kävelemään varovasti, jolloin ne eivät kävele niin paljon kuin ne haluaisivat.

Kinnervauriot, parsissa seisovat lehmät ja ilmeiset esteet parsissa ovat merkkejä riittämättömästä lepoajasta.

Menestystekijät mukavaan kävelyyn Riittävä pito

Aina pakotie

Lehmät pelkäävät kovasti sileitä lattioita, koska ne voivat liukastua.

Alempiarvoisilla eläimillä ei ole pakotietä umpikujasta. Se taatusti stressaa niitä.

Ei esteitä

Terveet jalat

Esteet tekevät lehmän liikkumisen vaikeaksi ja lehmä voi satuttaa jalkansa niihin. Ne ovat erityisen ongelmallisia, kun arvojärjestyksestä taistellaan tai kun karjaa ajetaan navetassa, jossa lattiat ovat sileät.

Jalkaongelmat voivat saada lehmät syömään vähemmän. Tämä on erityisen ilmeistä kivuliaissa tiloissa kuten kantasyöpymässä. Mikä tahansa kipu vähentää lehmän ruokahalua ja vie paljon energiaa.

Luku 1: Syöminen

Lämpöstressi

Lämpöstressiä vastaan: 21 °C toimintasuunnitelma Lämpöstressi saa lehmät syömään vähemmän ja seisomaan kauemmin. Pötsin puskurikyky vähenee, koska sylkeä muodostuu vähemmän ja bikarbonaattia poistuu hengityksessä (huohotus). Hapanpötsin, ketoosin ja sorkkavertymien riski on suurin toukokuun alun ja syyskuun alun välillä. Riskiryhmiä ovat tuntuvat ja vastapoikineet lehmät. Suurimman riskin paikka: odotustila.

Lehmähavaintoja lämpöstressistä

Hakeutuu viileään

Juo enemmän

Seisoo enemmän

C o pr py ot ri ec gh te ts d

Syö vähemmän

Etsii varjoa

Toimintakohtia kesäajaksi

Seoksen koostumus kesällä • enemmän helposti sulavaa kuitua (esim. juurikasleikettä, soijankuoria) • vähemmän valkuaista kuiva-ainekilossa (suurempi osuus pötsissä hajoamatonta valkuaista) • suurempi rasvapitoisuus (max 6 %)

Juomaveden saatavuus Kesäruokinnan täydentäminen • mieluiten suuria ja avoimia vesiastioita • natriumbikarbonaattia eli soodaa • puhdasta, maittavaa ja helposti saatavilla olevaa vettä (150-200 g/lehmä/pv) • navetassa: yksi pikajuomakuppi (> 20 l/min) 15 lehmää kohti tai • enemmän kaliumia ja natriumia yksi säiliötyyppinen vesiastia (> 50 l ja virtaus > 30 l/min) 20 (1,5 % ja 0,55 % kuiva-aineesta) lehmää kohti • enemmän antioksidantteja (A- ja E-vitamiinit, • laitumella: 10 % lehmistä pääsee yhtä aikaa juomaan, veden seleeni, kupari, sinkki) kokonaissaatavuus ≥ 15 l/lehmä/tunti • hiivaa • kationi-anionitasapaino +250 mEq kuiva-ainekilossa

Toimintakohtia, kun ulkoilman lämpötila ylittää 21 °C

Pidä navetta viileänä ja todella puhtaana • tuki ikkunat ja katon valoaukot • optimoi luonnollinen ja koneellinen ilmanvaihto, puhdista tuulettimet • poista navetasta ilman kiertoa haittaavat esteet • paranna navettahygieniaa • paranna kärpästorjuntaa • viilennä kattoa vedellä

Optimoi rehuja vesitalous • puhdista pöytä päivittäin • hyväksy suurempi määrä jätettä • ruoki usein (kuumenemisen välttämiseksi) ja viileinä aikoina (illalla, hyvin aikaisin aamulla) • tarkista juomaveden puhtaus kaksi kertaa päivässä

Viilennä lehmiä • puhalla lehmien päälle ilmaa: odotusalueella, umpilehmille, lypsäville parsissa ja ruokintaesteellä • pidä tuulettimet päällä 19 °C lämpötilaan asti Muuta lehmien hoitoa • yli 26 °C kuumuudessa ja jos lämpö ei yölläkään laske alle 20 °C: kastele • älä aja lehmiä tiiviinä laumana lehmät ihoa myöten minuutiksi ja viilennä tuulettimin 5 minuutin ajan • laidunna yöllä (pidä utare kuivana) • älä suunnittele toimenpiteitä päivän kuumiksi tunneiksi • vältä ylitäyttöä

Ruokintahavaintoja

Viileitä paikkoja ja viilennyskapasiteetti • eristä navetan katto • asenna, säädä ja puhdista tuulettimia säännöllisesti • tarjoa riittävästi varjoa laitumella

Laitumella

Laitumella: päivittäinen hoito

Koska ruohon kasvu ja syönti vaihtelee päivästä toiseen, laiduntavaa karjaa on hoidettava päivittäin huolellisesti. Syönnin maksimoimiseksi ruohon on oltava maittavaa. Tarkkaile tätä arvioimalla itse ruohoa ja seuraamalla lehmien pötsintäyteyttä, laidunkäyttäytymistä ja maitotuotosta. Laidunkäyttäytymistä on se, missä ja kuinka kauan lehmät laiduntavat. Tee muutoksia sen mukaan, paljonko ruohoa arvelet lehmien syövän ja paljonko ne jo ovat syöneet.

Terveys

Laiduntaminen on hyvin terveellistä lehmille. Ensinnäkin ne saavat kävellä pehmeällä ja pitävällä maalla sekä käydä makuulle ja nousta ylös ilman esteitä. Toiseksi lehmät saavat siellä runsaasti liikuntaa, raitista ilmaa, tilaa ja auringonvaloa. Kolmanneksi laitumella on aina tarjolla rehua ja kaikki lehmät saavat syödä yhtä aikaa muiden kanssa. Jos lehmiä laidunnetaan vähänkin, ne yleensä elävät kauemmin kuin laiduntamattomat lehmät. Laiduntaminen ei kuitenkaan saa toimia tekosyynä epämukavan navetan käytölle sisäruokintakaudella.

C o pr py ot ri ec gh te ts d

Päivittäisiä tarkistuspisteitä: laidunkäyttäytyminen, pötsintäyteys ja maitotuotos Laiduntamistapa Kaistalaidunnus Lohkolaidunnus

Pysyvä laidunalue

Mitä tarkkailla? Alempiarvoiset ja heikot lehmät voivat joutua syrjään. Syönnin vaihtelut uuden ja lähes paljaan lohkon välillä Täydennysrehun vähentäminen ja lisääminen; tarkkaile syödyn rehun määrää ja ruohon pituutta.

Mitä enemmän ruohoa lehmien on syötävä, sitä tärkeämpää on tarkkailla niiden kuntoluokkaa. Runsastuottoiset lehmät eivät usein saa riittävästi energiaa ruohosta, vaan laihtuvat, jollei niille anneta lisärehua. Jos tahdot onnistua täyslaidunnuksessa ja poi’ittaa karjan lyhyen jakson aikana, on karjan rotu valittava sen mukaisesti.

Laiduntaminen on aina riski saada keuhko- ja suolistomatoja sekä joskus maksa- ja pötsimatoja etenkin, jos laiduntaminen on intensiivistä. Suunnittele eläinlääkärisi kanssa näiden tautien torjunta kaikissa ikäryhmissä, myös lypsylehmillä. Varo myös purevia hyönteisiä.

Kuva-arvoitus On lähes lypsyaika ja nämä lehmät odottavat veräjällä navettaan pääsyä. Mitä tämä kertoo sinulle? Odottelu ei ole lehmälle luonnollista käyttäytymistä; niiden pitäisi syödä tai levätä. Laidunruoho on ilmeisesti vähemmän maittavaa kuin rehu navetassa tai ruohoa on liian vähän. Jos lehmät navettaan päästyään alkavat juoda paljon, laitumella on tarjolla liian vähän vettä. Anna lehmien tulla navettaan suojaan kuumalla tai märällä ilmalla. Yleensä joudut tällöin myös ruokkimaan lehmiä enemmän navetassa. Pidä kiinni laitumelta hakuajoista: hae lehmät joka päivä täsmälleen samaan aikaan.

Luku 1: Syöminen

Ruokintahavaintoja Hyvä ruokinta on karjasi menestyksen perusta, ei vain taloudellisesti vaan myös tuotannon, terveyden ja hedelmällisyyden suhteen. Tiesitkö, että lähes 50 % tilojen välisistä eroista maitotuotoksessa johtuu ruokinnasta? Ja että loput liittyvät navettaoloihin, terveyteen ja karjanhoitoon?

C o pr py ot ri ec gh te ts d

Tässä kirjassa on hämmästyttävä kirjo käytännön vinkkejä ja arvokkaita ohjeita terveelliseen ja taloudelliseen ruokintaan. Tiesitkö, että jos lehmä ei voi syödä yhdessä ryhmänsä kanssa, se syö nopeammin ja vähemmän? Että lypsylehmä tuottaa päivässä 200 l sylkeä ja pumppaa utareensa läpi 15 000 l verta päivässä? Tai että pääosalla tiloista ei mielellään ruokita aikaisin aamulla? Lisäksi Ruokintahavaintoja kertoo sinulle, mitä voit viljelijänä tehdä tänään parantaaksesi ruokintaasi. Siinä on luotettavaa tietoa, lyhyitä selityksiä ja paljon käytännön tiloilla otettuja kuvia.

Jan Hulsen Dries Aerden

Ruokintahavaintoja on osa Lehmähavaintoja –sarjaa. Nämä kirjat tarjoavat hyvin käytännöllistä tietoa lehmälähtöisestä karjanhoidosta helposti omaksuttavalla tavalla.

Ruokintahavaintoja Käytännön opas terveiden ja tuottavien lypsylehmien ruokintaan www.roodbont.com

www.vetvice.com

www.cowsignals.com

www.liba.be

Terveys

Tila

Vanha hollantilaisviljelijöiden sanonta

Valo

Lehmähavaintotimantti

Jan Hulsen - Dries Aerden

‘Sinä ruokit silmilläsi’

Ruokintahavaintoja

Tekijöistä

Ilm