TÄSSÄ LEHDESSÄ

Onko opiskelijan ajan rakenne muuttunut?

Kevät lähenee varmasti ja vauhdilla kuin japanilainen luotijuna asemaa. Vai lähestyykö? KoPomme Ilmari mainitsi (tai lehteä oikeaoppisesti kannesta kanteen lukevan näkövinkkelistä mainitsee pian sivulla 7) tekstissään, että kokee vuoden aloituksen tuntuneen hitaalta. Kuin VR:n junalta sen lähestyessä asemaa 40 minuuttia myöhässä. Itselläni taas on juuri päinvastaiset fiilikset ja suorastaan hämmästyttää, että tätä juttua kirjoittaessani vuodesta on kulunut noin viikkoa vajaa neljäsosa. Aika on hurahtanut niin nopeasti, että tämä ensimmäinen Riskarikin tulee ilmestymään lähes kuukautta suunnittelemaani myöhemmin – ja vain kuukautta ennen seuraavaa numeroa. Miksi olemme kokeneet ajankulun niin eritavoin, vaikka samoissa riennoissahan sitä on jatkuvasti pyöritty?

Yksi ero välillämme voisi olla läsnäolo. Olemmehan eri vuosikurssien opiskelijoita. Minä koronasukupolvea ja Ilmari jotain menneiden aikojen kampuselämäpainotteisen polven ja omani välimuotoa. Ehkä hän osaa nauttia perinteisestä opiskelijaelämästä minua paremmin, sillä kakkosvuosikurssilaisilla on edes osin läsnäolo-opetusta tai vähintäänkin sitä oli heidän fuksivuonnaan riittävästi ja heillä jäi kampuksella käyntiin rutiini päälle? Onhan fyysisesti läsnä ollessa myös helpompi olla henkisesti läsnä! Ja tämä vaikuttaa kokemuseroomme ajankulusta?

Oikeasti edeltävä kappale tuskin liittyy millään tavoin minun ja Ilmarin käsityksiin ajasta, mutta asia oli mielestäni hyvä ottaa esiin (lue: helppo ja omalaatuinen aasinsilta). Syynä tähän on se, että meidän vanhempien preemiolaisten on ollut ilo nähdä kahden tuoreimman lukuvuoden fuksien löytäneen yliopistokampuksen ja erityisesti Preemion toimistolla harjoitettavan hengailukulttuurin, joka meiltä korona-ajan opiskelijoilta on valitettavasti jäänyt uupumaan. Kannustankin fellow konkareitani (anteeksi anglismista) vierailemaan aika ajoin toimistolla vaikkapa edullisen opiskelijalounaan jälkeisellä kahvilla ja nauttimaan täysin siemauksin kampuselämästä vielä, kun se on meilläkin mahdollista.

Vaikka aika matelee osalla meistä hyvinkin hitaasti ja toisilla se taas kuluu kuin siivillä, meitä kaikkia yhdistää edes jonkinlainen kaipuu menneisyyteen ja sen vastapainona odotukset tulevasta. Onhan rauhallisesti hetkessä eläminen kelle vain ihmiselle mahdotonta, TikTokin sekoittamasta nykynuoresta puhumattakaan. Ei kuitenkaan ole tarkoitus saarnata nykyhetken merkityksestä tämän enempää, joten törkeästi vastoin edellistä pointtiani tarjoan teille Riskarin muodossa mahdollisuuden pieneen nykyhetken eskapismiin.

Tätä numeroa lukiessanne voitte hypätä aikakoneeseen ja muistella lämpimästi menneitä vuosijuhlia ja saada esimakua tulevista tapahtumista ja harrastusmahdollisuuksista esimerkiksi viinikerho VINO:n, rakkaan sijoitusklubimme ja Hc Preemion palstojen kautta. Tosin en suosittele lukemaan Hc Preemion juttua iltasaduksi, sillä kyseessä on sen verran jännittävä novelli, että yöunet saattavat jäädä sivu suun. Unilääkkeeksi suosittelen mieluummin vaikkapa tätä omaa tekstiäni, jonka ajoittain pitkät virkkeet sekä punaisen langan puuttuminen saavat varmasti paatuneemmankin yökyöpelin luovuttamaan ja painamaan päänsä tyynyyn. Edellä mainittujen tekstien lisäksi tästä ainejärjestölehtien sveitsiläisestä linkkuveitsestä löytyy hallitus- ja tiimiesittelyt, sekä totta kai perinteiset vakiopalstat, joista kaksi ensimmäistä peilaavat osittain samaa aihetta kuin omani eli ajan kulkua ja sen tasapainoista käyttöä. Ehkäpä se onkin osuva teema näin kiireisen kevään keskellä. Tai jo kyllästymiseen asti puitu iänikuinen dilemma. Jompikumpi.

Teksti: Hermanni Kokkonen

Kuva: Pihla Pietilä

Kaasu pohjassa alkaneeseen vuoteen!

Preemiolaiset ovat kerenneet jo tanssahdella pandojen kanssa haalaribileissä, skoolata poikkareiden kanssa pitkien pöytien ääressä sekä juhlistaa 22-vuotiasta ainejärjestöämme illallisjuhlan sekä talviolympialaisten merkeissä. Siinä sivussa on toki aloitettu kevään opinnot ja varmasti myös käännetty katseita kohti tulevan kesän työkuvioita. Näiden seikkojen valossa myös hallitustaipale on aloitettu tahdilla, josta sattuneesta syystä viimevuosina on vain haaveiltu.

Oman näkemykseni mukaan Preemio on jo oman kohta kolme ja puoli vuotta kestäneen preemiolaisuuteni ajan mennyt erinäisistä ulkopuolelta tulleista haasteista riippumatta ainejärjestönä ja yhteisönä valtavasti eteenpäin, eikä kurssimuutosta tuohon suuntaan ole tietenkään tarkoitus tehdä tänäkään vuonna. Vaikkei kauppisten sisäänottomäärien kasvu välttämättä hilpeyttä meidän kyltereiden keskuudessa herätäkään, on meillä aloittavien opiskelijoiden merkittävän kasvun – ja sitä kautta aktiivisen jäsenistömme kasvun – myötä Preemiona entistäkin paremmat edellytykset toimia Kuopion ja toki omassa viiteryhmässämme myös koko Suomen tasolla merkityksellisessä asemassa ja vaikuttaa opiskelijoiden elämään. Preemion suunta on siis hyvä, eikä paikoilleen kannata jäädä.

Tapahtumakiireen keskellä meidän tuleekin myös muistaa, että pysyäksemme relevanttina yhteisönä meille opiskelijoille sekä vakavasti otettavana yhteistyökumppanina sidosryhmillemme tulee meidän Preemiona pystyä kasvamaan, kehittymään ja tarvittaessa uudistumaan vastataksemme meihin kohdistuviin odotuksiin. Tästä hyvänä esimerkkinä toimii Preemion oma code of conduct, jonka saralla olemme jatkaneet H’22:n aloittamaa hyvää työtä varmistaaksemme jokaiselle toimintaan tavalla tai toisella osaa ottavalle entistäkin paremman viihtyvyyden. Pidetään siis toiminta eteenpäin katsovana ja kaikin puolin kuranttina kuitenkaan perinteitä unohtamatta!

Lopuksi kannustan sinua elämään opiskelijakevääsi juuri niin tuuheana kuin uskallat, puhtain omatunnoin, täydellä sydämellä ja preemiolainen pilke silmäkulmassa. Empiiristen havaintojeni perusteella sanoisin, että elämästä on helpointa nauttia, kun siihen sisällyttää sopivassa suhteessa arkea ja juhlaa, työtä ja vapaa-aikaa sekä tylsyyttä ja vauhtia. Näillä ohjeilla edessäsi on varmasti hienoja kohtaamisia ja käänteentekeviä kokemuksia!

Hermanni Kokkonen

Puheenjohtaja

Preemio ry

Moikka preemiolaiset!

Uusi vuosi ja uudet kujeet sekä uusi KoPo. Meikäläinen on siis Ilmari Mäkelä ja tämän vuoden KoPo/ SoPo -vastaava, jotenka kirjoittelen teille vuodenpäivät tänne KoPon pallokentälle, koittakaa kestää.

Vuoden aloitus on tuntunut hitaalta, mutta onhan tässä jo ehtinyt tapahtua; olemme päässeet yhdessä juhlistamaan Preemion 22 -vuotista taivalta, nauttimaan vujuviikon ohjelmasta ja Haalaribileistäkin. Innokkaimmat lähtivät vielä KyPä:lle tai Tahkofestille ja Pikkulaskiaiseenkin, huh...

Teksti: Ilmari Mäkelä

Kuva: Pihla Pietilä

Saimmepa uudet opintotuen tulorajatkin, eli jatkossa on roimasti paremmat edellytykset tehdä töitä ja opiskella samaan aikaan, ilman että tarvitsisi huolehtia opintotuen menettämisestä. Ja tämähän on aivan mahtavaa, erityisesti elinkustannusten ollessa huomattavasti korkeammalla kuin vielä puolitoista vuotta sitten minun aloittaessani opinnot. Haluan kuitenkin boomerimaisesti muistuttaa, että tärkeää on huolehtia omasta jaksamisesta opintojen ja mahdollisten töiden ohella, sehän onnistuu hyvin Sykettä Kuopion liikuntapalveluilla sekä Kuopion mahtavissa ulkoilumaastoissa. Suosittelen myös osallistumaan ISYY:n Hyvät Kuvat Elokuvakerhon ja muiden ylioppilaskunnan ja ainejärjestöjen järjestämiin matalan kynnyksen tapahtumiin. Ennen kaikkea muistakaa nauttia opiskelusta monipuolisesti. Kyllä Preemiokin toisinaan tapahtumia järjestää, asiapitoisia ja vähemmän asiapitoisia... Pointti on kuitenkin se, että ainakin omasta mielestä arjessa jaksaminen on paljon helpompaa, kun muistaa välillä irrottaa katseensa kirjasta (tai oluttuopista) ja tekee jotain muuta, mistä nauttii.

Keväällä on tarjolla jos jonkin moista ja esimerkiksi Wabu (etenkin Preemion) näin opiskelijana on kokemisen arvoista (Source: trust me bro). Muistakaa myös ihan oikeasti opiskella aina välillä ja nauttia tästä ajasta. Opiskeluaikahan on teidän loppuelämänne lyhyin yksittäinen ajanjakso, jonka jälkeen kutsuu työelämä eli nyt jos joskus on aika tuntea itsensä nuoreksi ja nauttia elämästä juuri omalla tavallanne. Preemion ja muiden järjestäjien tapahtumiahan on tarjolla melko ”tuuheasti”, joten muistakaa myös, että tapahtumiin kannattaa osallistua juuri oman jaksamisen mukaan. Kukaan muu kuin te itse ei ole vastuussa omasta hauskanpidostanne, teittepä sen sitten miten tahansa.

Lopuksi hiukan vakavampaa asiaa. Preemion Code of Conduct on julkaistu, jos joku sitä vielä ei ole huomannut. Löytyy kiinnitettynä julkaisuna FB:sta Preemiolaisista ja Preemion Instagramin LinkTreestä, lukekaa, sisäistäkää ja käyttäytykää Preemiolaisen hyvin. Häiriköinti ei ole sama asia kuin häirintä tai kiusaaminen. Häiriköidä voi myös siten, ettei loukkaa muita henkisesti tai fyysisesti.

Vuodesta tullee varmasti vauhdikas, joten huolehtikaa toisistanne ja itsestänne sekä muistakaa pitää hauskaa ja ottaa muut huomioon.

Ja vielä kerran huhhuh...

Ilmari Mäkelä

Koulutus- ja Sosiaalipoliittinen vastaava

Mietityttääkö