RES JUDICATA Syysnumero
3/2026
OIKEUSTIETEEN YLIOPPILAIDEN YHDISTYS JUDICA RY:N AINEJÄRJESTÖLEHTI
ITÄ-SUOMEN SUURIN ASIANAJOTOIMISTO
- JA LAKIASIASI ON HYVISSÄ KÄSISSÄ www.asianajotoimisto.com Kauppakatu 17 B, 80100 Joensuu Oksasenkatu 8 B, 53100 Lappeenranta Kauppakatu 24, 40100 Jyväskylä asianajotoimisto@kontturi.fi 013 120 731
SISÄLLYSLUETTELO RES JUDICATA 2/2026
4
6
10
12
14
PÄÄKIRJOITUS
HAASTATTELUSSA
18
Nella Koivula
Recht, Rhein & Riesling Vuoden 2026 KV-excursio
KIRJOITUS Pohjois-Karjalan juoksukausi tiivistettynä
NOVELLI Usvaa ja kohinaa
KOKKIKULMA Thai-tyylinen curry kookosmaitoon
20
Oikkariläheittläiden tervehdys
22
JUDISTIEN KUULUMISET
RES JUDICATA Päätoimittaja Teemu Koskela projektivastaava@judica.fi Toimittajat Aarne Hakli, Aku Haikala, Eevi Kokkonen, Jussi Halanne, Milla Vaaljoki ja Sanni Sihvola Kannen kuva Aino Koivula Julkaisija Judica ry PL 111 Oikeustieteet / Itä-Suomen yliopisto 80101 Joensuu
Ilmoitusmyynti Iisa Kämppi yhteistyovastaava@judica.fi Paino Lasermedia Oy Painosmäärä: 150 kpl Sähköinen versio www.issuu.com/resjudicata ISSN 2670-0085 (painettu) ISSN 2670-0093 (verkkojulkaisu) Seuraava Res Judicata ilmestyy talvella 2026 Res Judicata 3
PÄÄKIRJOITUS
Kaikkea ei tarvitse subsumoida Meille opetetaan jo varhain, että hyvästä suorituksesta palkitaan. Koulussa se tarkoittaa hyviä arvosanoja ja urheilussa mitaleita. Mitä enemmän harjoittelet, sitä paremmaksi tulet. Mitä enemmän luet, sitä paremmin pärjäät. Ja mitä paremmin pärjäät, sitä parempi. Yksinkertaista, eikö? Ongelma syntyy siinä vaiheessa, kun tästä kaikesta tulee elämän ainoa mittari. Koulu ja urheilu ovat molemmat erinomaisia asioita. Ne opettavat pitkäjänteisyyttä, kurinalaisuutta ja sitä, ettei kaikkea saa ilmaiseksi. Ne opettavat myös häviämään, epäonnistumaan ja yrittämään uudelleen. Niiden pitäisi kuitenkin olla myös hauskoja. Koulussa tämä näkyy esimerkiksi siinä, että arvosanasta tulee helposti itseisarvo. Nelonen ei enää tarkoita sitä, että osasit asian hyvin, vaan sitä, että olisit ehkä voinut osata vielä vähän paremmin. Vitonenkaan ei välttämättä tuo helpotusta, sillä seuraavalla kurssilla sama toistuu. Samalla koulusta on hirveä kiire työelämään.
kaiken pitäisi johtaa johonkin. Lukemisen pitäisi näkyä arvosanoissa, harjoittelun tuloksissa ja vapaa-ajan harrastusten kehittää jotakin hyödyllistä taitoa tai koristaa CV:tä. Jopa lepäämisestä on tullut projekti. Pian olemme tilanteessa, jossa tarvitsemme palautumista siitä, että yritämme palautua mahdollisimman tehokkaasti. Eikä tässä ole kyse siitä, että tavoitteellisuus olisi itsessään huono asia. Päinvastoin. Ilman tavoitteita moni asia jäisi tekemättä, ja onnistumisen tunne on yksi parhaista asioista, joita opiskelu ja urheilu voivat tarjota. Mutta tavoitteellisuuden ja pakonomaisen suorittamisen välillä on ero. Tavoitteet voivat auttaa meitä nauttimaan tekemisestä, mutta pahimmillaan ne vievät siltä kaiken ilon.
Urheilussa sama ilmiö saa vain hieman erilaisen muodon. Harjoituksissa pitäisi kehittyä, kilpailuissa onnistua ja palautumisenkin pitäisi olla optimaalista.
Jos jokainen harjoitus on testi omasta tasosta ja jokainen tentti mittari omasta älykkyydestä, tekemisestä tulee nopeasti raskasta. Silloin ei enää juosta, koska juokseminen tuntuu hyvältä, vaan siksi, että pitäisi kehittyä. Ei lueta, koska aihe kiinnostaa, vaan koska arvosanan on oltava mahdollisimman hyvä. Ja kun lopulta saavutamme tavoitteemme, ehdimme ehkä nauttia siitä noin viisi minuuttia ennen seuraavan asettamista.
Olemme oppineet ajattelemaan, että lähes
Ehkä välillä pitäisi vain chillata. Tarkoitan tällä muutakin kuin sohvalla makaamista tai treenaamisen väliin jättämistä. Tarkoitan kykyä suhtautua omaan tekemiseen niin, ettei jokainen epäonnistuminen tunnu henkilökohtaiselta tappiolta. Kykyä mennä harjoituksiin ilman, että jokaisesta suorituksesta on saatava jotain irti. Kykyä saada tentistä kakkonen ja todeta, että ihan hyvä, seuraavaan asiaan.
4 Res Judicata
Ja ennen kaikkea kykyä tehdä asioita ilman, että niistä tarvitsee tulla missään mielessä paremmaksi. Kaiken ei tarvitse olla hyödyllistä. Kavereiden kanssa vietetty ilta ei tarvitse tavoitetta, lenkin ei tarvitse olla ennätyksellinen eikä jokaisen tentin tarvitse olla oman elämän suurin akateeminen saavutus. Joskus on ihan hyväksyttävää käyttää kolme tuntia johonkin, josta ei jää käteen muuta kuin hyvä mieli ja ehkä hieman kyseenalaisia muistoja. Tämä ei tarkoita kunnianhimosta luopumista. Se tarkoittaa sen muistamista, miksi asioita ylipäätään tehdään. Koulussa opitaan, jotta ymmärtäisimme maailmaa paremmin. Urheillaan, koska liikkuminen, kilpaileminen ja yhdessä tekeminen ovat parhaimmillaan valtavan hienoja asioita. Arvosanat ja mitalit ovat mukavia bonuksia, mutta niiden ei pitäisi olla ainoa syy jatkaa. Ja jos joskus tuntuu siltä, ettei enää jaksa. Ratkaisu on yksinkertaisesti se, että tekee vähän vähemmän. Tai tekee jotain aivan muuta. Elämä ei nimittäin ole mikään loputon kilpailu, jossa jokaisen pitäisi olla jatkuvasti edellistä versiota itsestään parempi. Kukaan ei jaa maalissa palkintoja siitä, kuka optimoi arkensa tehokkaimmin, sai parhaat arvosanat ja lähti työelämään nopeimmin. Ainakaan toivottavasti. Kaikkea ei tarvitse ottaa niin vakavasti. Ei edes tätä kirjoitusta. Asennoidun itse ensi viikon infon tenttiin lainaten kenties aikamme mahtavimman filosofin, Sexmanen, syvällisiä sanoja “Chillaa veli nyt on vitun hyvä keli”.
- Teemu Koskela,
projektivastaava & päätoimittaja
Res Judicata 5
Kun kunnianhimo kohtaa mahdollisuudet Toimittanut oikeustieteen ylioppilas Milla Vaaljoki
S
Suosikkihaalarimerkissäni lukee ”The future is female”. Mielestäni jokaisen tulisi tuntea ainakin kansainväliseen oikeuteen ja ihmisoikeuskysymyksiin erikoistunut Amal Clooney, juristi ja poliitikko Kamala Harris, Nobel-palkittu rauhanaktivisti Malala Yousafzai, näyttelijä ja aktivisti Emma Watson sekä kirjallisuudellaan naisten ja vähäosaisten oikeuksia puolustanut Minna Canth. Myös Judica on pullollaan älykkäitä ja inspiroivia naisia sekä lupaavia juristin
alkuja, mutta nostakaamme näiden edellä mainittujen nimien joukkoon eräs neljännen vuoden judisti, joka on työskennellyt harjoittelijana Roschierilla ja edustaa Itä-Suomen yliopistoa tämän vuoden Vis Moot -joukkueessa. Hän on – arvon lukijat – Nella Koivula.
”Työt Roschierilla vahvistivat kiinnostustani kansainvälistä uraa kohtaan, etenkin liikejuridiikan parissa.” Rakkaalla lapsella on monta nimeä ja siten myös Roschier tunnetaan lempinimellä ”Roskis”. Yritys on perustamisensa jälkeen vuodesta 1936 lähtien vakiinnuttanut asemansa Suomen menestyneimpien liikejuridiikkaan erikoistuneiden asianajotoimistojen joukossa. Oikisopiskelijoiden keskuudessa kenties halutuimmat harjoittelijapaikat löytyvätkin Roschierilta ja esimerkiksi seuraavan Office Support -harjoittelujakson hakukausi käynnistyy joulukuussa. Mutta millaista harjoittelijan arki Roschierilla oikeasti on ja mitä siitä voi oppia? Entä keittävätkö harjoittelijat espalla oikeasti muka vain kahvia? Tästä meille kertoo Nella, joka työskenteli Office Support -harjoittelijana elokuusta 2025 toukokuuhun 2026 asti.
6 Res Judicata
Millainen oli tyypillinen harjoittelijan työpäivä Roschierilla? Entä miten harjoittelupaikka eroaa kokemuksena esimerkiksi pienemmästä asianajotoimistosta? Kahta täysin samanlaista päivää töissä ei ikinä ollut, sillä useammat työtehtävät olivat spontaaneja eikä niitä pystynyt ennakoimaan etukäteen. Päivä alkoi kuitenkin aina task-listan läpikäynnillä, jolloin katsottiin, olivatko juristit tai muu henkilökunta tehneet meille uusia työtehtäviä. Tämän jälkeen teimme niin sanotut "aamukierrokset" ympäri taloa ja katsoimme, että kaikki asiat ovat kunnossa. Päivän aikana saattoi yleensä tulla tehtäviä, jotka vaativat eri virastoissa asioimista, esimerkiksi PRH:lla. Näiden lisäksi oli useita monipuolisia tehtäviä, kuten tapahtumien järjestämistä, oikeudellista tiedonhakua ja oikeudenkäyntikansioiden tekemistä. Kokemusta pienemmästä asianajotoimistosta minulla ei tosiaan vielä ole, mutta ehdottomasti työntekijöiden suuri määrä Roschierilla vaikutti myös suoraan siihen, kuinka monipuolisia työtehtäviä meillä oli. Töiden ohella pääsi myös tutustumaan moneen eri praktiikkaan, mikä auttoi minua hahmottamaan, mikä oikeudenala sopisi minulle parhaiten.
Mikä hetki on jäänyt erityisesti mieleen? Ehdottomasti pikkujoulut Tukholmassa! Oli ihanaa huomata, kuinka Roschierilla otettiin aidosti huomioon myös Office Supportit tarjoamalla ilmaisen reissun ja upean juhlan Tukholmassa. Mikä on arvokkain oppi, jonka opit Roschierilla? Arvokkaita oppeja oli monta, joista suurin osa tuli omalta tuutoriltani Pihlalta. Roschierilla kaikille Office Supporteille annetaan omat juristituutorit, joiden kanssa pääsee keskustelemaan ihan kaikista asioista. Pihla oli Dispute Resolution -tiimissä, ja hänen työnkuvansa perusteella innostuin muun muassa hakemaan mukaan Vis Mootiin! Espajuristin työtä ihannoidaan usein ja siihen liitetään tietynlainen estetiikka. Kuinka realistinen tämä mielikuva on ja miltä juristien arki todellisuudessa näyttää? Uskon, että espajuristin työkokemus riippuu hyvin paljon omasta persoonallisuudesta ja kiinnostuksesta liikejuridiikkaa kohtaan. Jos on todella motivoitunut ja valmis tekemään töitä oman uransa eteen, voi espajuristin kokemus olla todella antoisa! Jos taas kokee, että liikejuridiikka ja nopea työtahti eivät ole mieluisia, saattaa myös espajuristin työ olla rankkaa. Todellisuudessa espajuristit ovat myös ihan tavallisia ihmisiä, joiden arki koostuu töiden ohella muun muassa perheelämästä ja monipuolisista harrastuksista. Mikä on yleisin stereotypia espajuristeista, jossa on mielestäsi sittenkin vähän perää? Se on kyllä kieltämättä pitkät työpäivät, jotka johtuvat usein kansainvälisen liike-elämän luonteesta. Roschierilla nämä pidemmät työpäivät näkyivät lähinnä kiireaikoina, joita tuli ajoittain. Silloin kun ei ollut kiireistä, ehtivät juristit myös palautua hyvin. Tasapainosta pidettiin näkemykseni mukaan hyvää huolta Roschierilla. Miten sait yhdistettyä työt, opiskelun ja vapaa-ajan harjoittelujakson aikana? Klisee vastaus, mutta aikatauluttaminen. Aikataulun suunnitteluun käytän muun muassa kalenteria, joka auttaa hahmottamaan kokonaiskuvaa arjestani. Lisäksi aikatauluttamista helpotti se, että työskentelin osa-aikaisesti, ja työvuoroja pääsi suunnittelemaan todella joustavasti! Roschierilla kannustettiin aina opintojen edistämiseen, eikä ikinä tullut sellaista tilannetta, että olisin joutunut jättämään kursseja väliin töiden takia. Millaisia urasuunnitelmia tai -haaveita sinulla nykyään on? Auttoivatko työt Roschierilla hahmottamaan, mille alalle haluat suuntautua? Työt Roschierilla vahvistivat kiinnostustani kansainvälistä uraa kohtaan, etenkin liikejuridiikan parissa. Erityisesti työura riidanratkaisun parissa alkoi kiinnostaa, kun pääsin keskustelemaan Roschierin riitatiimin juristien kanssa. Matala hierarkia ja avoimuus Roschierilla auttoivat ehdottomasti vahvistamaan omia urasuunnitelmia!
”Tasapainoinen, monipuolinen ja kiireinen” – tältä kuulostaa Vis Moot -joukkuelaisen arki Willem C. Vis International Commercial Arbitration Moot eli Vis Moot on yksi maailman arvostetuimmista oikeustapauskilpailuista, joka keskittyy kansainväliseen kauppaoikeuteen ja välitysmenettelyyn. Kaksivaiheinen kilpailu koostuu sekä kirjallisesta että suullisesta osiosta, jotka kehittävät muun muassa englanninkielistä ilmaisua, argumentointia ja tiedonhakua. Viime kilpailuun osallistui oikeustieteen opiskelijoita 80:stä eri maasta ja joukkueita oli 384 (vismoot.org). Itä-Suomen yliopiston Vis Moot -joukkueen ja rohkeiden oikkareiden matkaa voit seurata esimerkiksi Instagramissa @vismootuef. Seuraavaksi kuulemmekin Nellan ajatuksia oikeustapauskilpailuun osallistumisesta: Mikä sai sinut kiinnostumaan Vis Mootista ja millainen hakuprosessi oli? Etenkin jo aikaisempi kiinnostus kansainvälistä uraa kohtaan auttoi motivoimaan. Päädyin hakemaan Vis Mootiin sen jälkeen, kun olin Roschierilla mukana järjestämässä Helsinki Pre Moot -tapahtumaa, jossa pääsin tutustumaan eri tiimeihin, tapauksen sisältöön ja siihen, miltä kilpailu käytännössä näyttää. Hakuprosessi koostui kirjallisesta hakemuksesta ja suullisesta haastattelusta. Mitä kaikkea Vis Moot tuo tullessaan ja mitä odotat eniten? Vis Moot tuo sellaista tietämystä kansainvälisestä kauppaoikeudesta, jota kursseilla harvoin käydään yhtä tarkasti läpi. Lisäksi Vis Moot kehittää argumentaatiotaitoja sekä englannin kielen taitoja. Odotan eniten sitä, että pääsen tutustumaan opiskelijoihin erilaisista taustoista ja kulttuureista sekä kehittämään ja haastamaan itseäni. Res Judicata 7
Minkälaista on valmistautuminen oikeustapauskilpailuihin ja kuinka paljon siihen kuluu aikaa? Mikä on ollut vaikeaa ja mikä on yllättänyt? Valmistautuminen aloitetaan UEF:in tiimeissä hyvissä ajoissa, noin juhannuksen jälkeen. Valmistautumista varten tiimillä on omat valmentajat, jotka laativat erilaisia tehtäväpaketteja, joita työstetään tiimin kanssa yhdessä. Tehtävät käydään läpi valmentajien kanssa, jotka antavat niistä palautetta. Lisäksi aikaa kuluu myös kirjallisuuden lukemiseen. Koska valmistautuminen aloitetaan ajoissa, siihen ei yleensä mene viikossa liian paljon aikaa. Erityisen haastavaa on ollut totutella Vis Mootin ohjeiden mukaiseen juridiseen kirjoittamiseen ja argumentaatioon, joka eroaa suurilta osin yliopistossa opitusta tyylistä. Lisäksi haastetta on tuonut totuttelu minulle aiemmin vieraisiin oikeudellisiin instituutioihin ja sääntelyihin. Yllätyksenä on tullut muun muassa se, kuinka yleistä ja suosittua välitysmenettely on nykypäivänä. Oikisopinnoissa käydään hyvin yksityiskohtaisesti läpi kansallisia prosesseja, mutta liikeelämässä turvaudutaan todella usein välitysmenettelyihin, jotka puolestaan jäävät opinnoissa helposti syrjään. Oikeustapauskilpailuihin osallistuminen vaatii älyä, mutta myös paljon rohkeutta. Minkälaista kokemusta oikkarin siis kannattaa kerryttää, jos haluaa tähdätä Vis Mootiin? Vis Moot ei onneksi ole aivan rakettitiedettä, joten ratkaisevaa on enemmänkin se, kuinka kiinnostunut on aiheesta ja kuinka paljon omaa aikaa on valmis laittamaan kilpailun eteen. Vis Moot on täysin englanninkielinen kilpailu, missä tarvitaan sekä kirjallisia että suullisia taitoja englannin kielessä. Panostaisin englanninkielisen kirjallisuuden lukemiseen ja totuttelemaan puhumaan englanniksi. Myös esiintymistaidot ovat plussaa, mutta niitä pääsee myös oppimaan ja kehittämään kilpailun aikana. Vis Mootiin hakevan ei siis tarvitse olla mikään huippuesiintyjä, kunhan uskaltaa haastaa itseään! Lisäksi UEF tarjoaa ainakin yhden kurssin, jossa käydään läpi riidanratkaisun ja välitysmenettelyn perusteita. Kyseinen kurssi auttaa hahmottamaan oikeudenalaa paremmin.
“Judicassa paras muisto on tietenkin omat fuksiviikot ja fuksiristeily!” 8 Res Judicata
Vaikka harjoittelupaikat ja oikeustapauskilpailut ovatkin ihailtavia ja inspiroivia saavutuksia, kaikki rakentuu lopulta hyvinvoinnin ja tasapainoisen elämän varaan. Oikis on elämän parasta aikaa, sillä opintoihin kuuluu ystäviä, yhteisöllisyyttä ja yllätyksiä. Viimeisenä kuulemmekin Nellan ajatuksia arjesta ja rakkaasta ainejärjestöstämme Judicasta: Kuinka paljon aikaa opinnot vievät tällä hetkellä? Mikä on paras vinkkisi siihen, että aikaa jää muuhunkin kuin opiskeluun? Opinnot vievät tällä hetkellä melko paljon aikaa Vis Mootin takia. Olen kuitenkin valmistautunut tähän syksyyn suorittamalla osan opinnoista etukäteen, jotta aikaa jäisi myös muihin asioihin. Paras vinkkini on se, että kun lähdet suunnittelemaan arkeasi, älä täytä kalenteria heti pelkästään opinnoilla. Sen sijaan kannattaa ensimmäisenä aikatauluttaa vapaa-ajat, joiden ympärille voi sitten suunnitella opinnot. Kannattaa kuitenkin aina ylläpitää tiettyä tasapainoa, jotta ei esimerkiksi tule tilanteita, joissa opiskelupäivistä tulee aivan liian pitkiä.
Miten vietät aikaa opiskelun ulkopuolella? Vietän mahdollisimman paljon aikaa perheeni, ystävieni ja poikaystäväni kanssa. Lisäksi panostan omaan hyvinvointiin käymällä salilla ja lenkeillä sekä lukemalla kirjoja. Mikä on sellainen asia, jota et olisi koskaan uskonut sanovasi ennen oikeustieteen opintoja? Mitä en olisi uskonut sanovani, on varmaan se, että kansainvälinen kauppa ja liiketalous ovat kiinnostavia aiheita. Minua alkoi aidosti kiinnostaa Roschierin jälkeen myös kauppatieteelliset opinnot, ja olenkin suorittanut muutamia UEF:in tarjoamia kauppiskursseja! Lukiossa muistan sanoneeni useaan otteeseen, että kauppis ei ole minulle edes vaihtoehto, koska jostain syystä kyseinen ala vaikutti mielestäni todella tylsältä ja minulle henkilökohtaisesti merkityksettömältä. Asia on kuitenkin muuttunut täysin oikiksen aikana! Mikä on parasta opiskelijaelämässä? Entä mikä on paras muistosi Judicassa? Yhteisöllisyys ja ystävät! Etenkin tällä alalla verkostoituminen on hyvin tärkeää, joten suosittelen ehdottomasti muuttamaan ainakin hetkeksi Joensuuhun opiskelijaelämän pariin. Judicassa paras muisto on tietenkin omat fuksiviikot ja fuksiristeily!
Res Judicatan toimitus toivottaa Nellalle ja muille joukkuelaisille paljon onnea Vis Mootiin!
Jos voisit lähettää yhden viestin itsellesi opintojen alkuvaiheessa, mitä kirjoittaisit?
“Älä stressaa fuksivuonna liikaa opinnoista, vaan käy paljon tapahtumissa ja tutustu uusiin ihmisiin”
Res Judicata 9
Recht, Rhein & Riesling Toimittanut: Oikeustieteen ylioppilas Teemu Koskela
Syyskuun loppupuolella joukko judisteja suuntasi Reinin maisemiin – Euroopan unionin finanssikeskuksena tunnetusta Frankfurtista kohti eurooppalaisen päätöksenteon keskittymää, Strasbourgia. Reissu sujui hyvin ja keli oli syyskuiseen Joensuuhun verrattuna jopa helteinen. Reissun kohokohtina toimi rakkaiden kanssamatkustajien <3 lisäksi vierailu Europarlamenttiin ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen Strasbourgissa sekä yhteistyökumppanimme DLA Piperin Toimistoon Frankfurtissa.
Maanantai 21.9. – Saapuminen Strasbourgiin ja vierailu viinikellariin Matkamme alkoi Maanantaina aamulennolla Frankfurtiin, josta suuntasimme junalla Strasbourgiin. Siellä pääsimme tutustumaan kaupunkiin ja 1300-luvulla perustettuun Hôpital Civilin viinikellariin. Kellarissa pääsimme maistamaan monenlaisia viinejä sekä näkemään maailman vanhimman valkoviinipullon.
Tiistai 22.9. – Europarlamentti, Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ja yhteinen illallinen Tiistaiaamuna suuntasimme kohti Euroopan parlamenttia. Turvatarkastuksen jälkeen pääsimme kuulemaan unionin toiminnasta Strasbourgissa ja kiertämään parlamenttirakennusta. Mielenkiintoisen vierailun jälkeen suuntasimme kaupungin halkaisevan Reinin suistokanavan toiselle puolelle Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen. Siellä saimme oppaan ja suomalaisen juristin kanssa kuulla ja oppia lisää tuomioistuimen toiminnasta. Päivän päätteeksi suuntasimme perinteiseen elsasilaiseen Gurtlerhoft-ravintolaan.
10 Res Judicata
Keskiviikko 23.9. – Paluu Frankfurtiin ja vierailu DLA Piperin toimistolle Seuraavaksi suuntasimme junalla takaisin Frankfurtiin, jossa saksalaisen vieraanvaraisuuden mukaisesti meidät toivotettiin lämpimästi tervetulleiksi DLA Piperin Frankfurtin toimistolle. Vierailun aikan kuulimme DLA:n toiminnasta Saksassa ja kansainvälisistä uramahdollisuuksista DLA:lla. Vierailun päätteeksi pääsimme tutustumaan toimiston tarjoamiinn saksalaisiin ruokiin ja juomiin. Lopuksi saimme mahdollisuuden ihmetellä kaupunkia DLA:n kattoterassilta.
Torstai 24.9. – Paluu Suomeen Torstaina oli aika pakata laukut ja lähteä suuntaamaan kohti lentokenttää. Saavuimme Suomeen iltapäivällä hyvän reissun päätteeksi. Mahtavasta kokemuksesta ja reissusta kiitos kuuluu yhteistyövastaavallemme Iisalle <3! Res Judicata 11
KIRJOITUS
Pohjois-Karjalan juoksukausi tiivistettynä
Toimittanut: Oikeusnotaari Aku Haikala
Nykyisin juoksu on todellisen trendilajin asemassa ja sitä myötä myös uusia tapahtumia syntyy kovaa tahtia. Juoksutapahtumat tarjoavat vaihtelua arkeen, eikä niistä tarvitse ottaa välttämättä suuria paineita. Juokseminen purkaa stressiä tehokkaasti ja välillä tekee hyvää laittaa lappu rintaan ja ottaa irti harjoittelun tulokset. Tapahtumiin osallistuminen ei vaadi täydellistä treenijaksoa tai huipputason pohjakuntoa vaan niistä voi nauttia jokainen. Olen tänä kesänä osallistunut lukuisiin tapahtumiin ja tässä yhteenvetona Pohjois-Karjalan parhaat tapahtumat: Sisu10h Tapahtuma järjestettiin Kontiolahdella toukokuussa ja varsinaisia matkavaihtoehtoja ei ollut vaan Backyard ultra -formaatin mukaisesti juostiin niin pitkään kuin jaksaa. Formaatissa juostaan 6,7km lenkkiä tunnin välein uudestaan ja uudestaan, kunnes vain yksi kilpailija on jäljellä. Tässä tapahtumassa kesto oli rajattu kuitenkin kymmeneen tuntiin, mutta käsittääkseni tulevana keväänä on tarjolla aito backyard. Mikäli haluaa suorittaa ultramatkan, tarjoaa tämä tapahtuma siihen varmasti helpoimman mahdollisuuden. Reitti ei varsinaisesti tarjoa kummoisia maisemia ja saman lenkin kiertäminen vaatii henkistä kestämistä. Lisäksi vinkkinä: Ultrajuoksuseura Sisu järjestää myös 6h ja 12h hallijuoksut Joensuussa. Pärnänpolku Helatorstaina Pärnävaaralla Matkat: 6km, 26km Tässä tapahtumassa oli tarjolla Pärnävaaran alueen parhaat polut koottuna yhteen reittiin. Nousumetrejä kertyi kunnioitettava määrä ja alusta oli mukavan vaihtelevaa. Tapahtuman erikoisuus oli se, että mukana oli suuri määrä tunnettuja urheilijoita. Rahalle tapahtumassa sai todella hyvin vastinetta, sillä reilun neljänkympin osallistumismaksuun kuului kilpailun lisäksi runsas lounas ja sauna. Pogostan ultra trail Elokuun viimeisellä viikolla Ilomantsissa Matkat: 330km, 180km, 50km, 20km, 10km Tämä oli itselle kesän päätapahtuma ja oli todellakin sen arvoinen. Tapahtuma oli järjestetty hyvin ja tarjolla oli kaunista itäsuomalaista maisemaa. Pidemmät matkat käyvät niin Ruunaan retkeilyalueella, kuin Patvinsuon kansallispuistossa ja kaikilla reiteillä pääsee näkemään Petkeljärven kansallispuiston harjut. Joensuu Run Syyskuussa Joensuussa Matkat: Puolimaraton, 10km, 5km Tämä on kauden tapahtumista varmasti helpoiten saavutettavissa, sillä tapahtuma-alue on aivan yliopiston kupeessa Mehtimäellä. Reitti kiertää keskustaa ja niinpä onkin todella tasainen, joten mahdollisuudet hyvään aikaan on olemassa. Osallistujia on paljon ja laajasti eri vauhdeilla, lisäksi myös jäniksiä löytyy useampaan loppuaikaan. Mikäli on kiinnostunut erityisesti maantiejuoksusta, on Joensuu Run tapahtumista siihen paras vaihtoehto.
12 Res Judicata
Vaarojen Maraton Lokakuussa Kolilla Matkat: 130km, 65km, 43km, ´21km ja 7km Kyseessä on syystäkin yksi suomen arvostetuimmista ja suurimmista juoksutapahtumista. Polut ovat vaativia muodostuen suurelta osin kivikosta ja juurakosta, ja nousut ovat armottomia. Kolilla juokseminen ei ole nautintoa, mutta jostain syystä tapahtuma myy loppuun jo tunneissa. Kannattaakin olla tulevana talvena hereillä, mikäli haluaa mukaan. Syksyiset vaaramaisemat ovat upeita ja kovan juoksun jälkeen osallistumiseen sisältyvä Kolin kylpylä todellakin kelpaa.
Nämä kaikki tapahtumat ovat enemmän tai vähemmän saavutettavissa julkisilla tai polkupyörällä, joten edes auton puute ei haittaa. Tapahtumissa on huikea mahdollisuus tavata uusia ihmisiä ja jokaisen tapahtuman yhteydessä olenkin käynyt hyviä keskusteluja. Juoksupiirit ovat täynnä mielenkiintoista ja mukavaa väkeä, joten rohkeasti mukaan vaan. Lisäksi reitit ovat juostavissa tietenkin läpi vuoden myös omalla ajalla, joten jos ei tapahtumapäivänä ole paikalla, ei sekään varsinaisesti haittaa.
Res Judicata 13
NOVELLI
Usvaa ja kohinaa Toimittanut: Oikeustieteen ylioppilas Eevi Kokkonen
Istun pöydän ääressä hiljaa vielä hetken ja odotan vuoroani. Käteni olen laskenut edessäni olevalle pöydälle. Näperrän sormiani, sydän hehkuu rinnassani. Katselen tilassa ympärilleni nyt kun vielä voin, nyt kun vielä on aikaa. Näperrän sormiani ja pieni pala ihoa irtoaa peukalonkynnen vierestä. Pyörittelen sitä sormissani. Yhtäkkiä jotakin ilmestyy taululle edessäni ja siinä samassa se on kaikkialla ja muisto siitä yrittää tunkeutua mieleeni. Päässäni kohisee. Ummistan silmäni ja yritän työntää sen mielestäni, niin kuin kaiken turhan. Sehän on turhaa. Hengitän. Istun pöydän ääressä ja katselen ympärilleni, katselen käsiäni pöydällä ja näperrän kynsinauhojani. Ystäväni huikkaa tervehdyksen jo kahvilan ovelta, minä kohotan katseeni häneen. Hän vetää tuolin itselleen pöydän äärestä ja tiedustelee, olenko jo tilannut jotakin. Hetken rupattelemme niitä näitä ja yritän käyttäytyä niin kuin yhä tietäisin miten käyttäytyä normaalisti. Istuutuessamme uudelleen ystäväni hymyilee minulle ja osaan jo odottaa hänen pian avaavan merkityksellisemmän keskustelun. “Sä oot ollut viime aikoina vähän etäinen. Onko jotain tapahtunut? Jos siis haluat puhua siitä, ei oo mikään pakko, en halua pakottaa kertomaan tai mitään”, ja tuossa on jälleen se maailman lempein hymy. Hetken ajan harkitsen kuittaavani aiheen tekosyyllä mutta erehdyn vilkaisemaan noihin silmiin, niin loputtoman ystävällisiin, ja päädyn kertomaan koko tarinan. Vaikka nyt on jo talvi, muutama kuukausi sitten illat olivat vielä lämpimiä ja puut täynnä lehtiä kauneimmassa väriloistossaan. Olin valvonut myöhään viettäen iltaa viinilasillisen ja lempisarjani parissa ja nauttinut myöhäisillan hiljaisista tunneista kun maantiekin oli aika ajoin vaiti. Puettuani pyjaman päälleni ja sammutettuani kaikki valot ulkoa kuului ääni, joka veti huomioni puoleensa. Kiiruhdin tienpuoleiselle ikkunalle ja kurkistin ulos hämärtyvään iltaan. Moottoritien vastakkaisella laidalla, läheisen sillan juu14 Res Judicata
rella, oli nurmikolla henkilöauto pysähtyneenä ja hätävilkut päällä. Puin sadetakin ylleni suojaamaan itseäni tihkusateelta, mutta jalkoihini en jaksanut etsiä kuin ensimmäiset kohdalleni osuvat tohvelit. Pujahdin ulos mukanani vain kotiavaimet ja kännykkäni. Saavuttuani paikalle näin jalkeilla toisen ihmisen. Yritin kysyä häneltä, tiesikö hän, mitä oli tapahtunut, mutta en saanut vastausta. Hahmo nousi henkilöauton kuljettajanpaikalle, sammutti hätävilkut ja ajoi pois paikalta. Painoin mieleeni auton rekisterinumeron ja kirjoitin sen ylös kännykkääni. Katselin ympärilleni katulamppujen valossa. Paikalle oli jäänyt vain pieni pakettiauto nokka rutussa sillan pylvästä vasten. En sallinut itselleni aikaa jäädä pohtimaan, mitä oli tapahtunut vaan lähestyin sitä varoen ja kurkistin kuljettajan ikkunasta sisään. Avasin oven, tartuin kuljettajaan varovasti ja kallistin tämän päätä takakenoon tarkastaakseni hengityksen. En edelleenkään tiedä, miten onnistuin toimimaan tilanteessa niin rauhallisesti ja järkevästi, mutta lopulta pelastushenkilökunta saapui paikalle ja he vapauttivat minut nukkumaan. Istun pienessä huoneessa ja keskityn leikkimään käsilläni. Minut on opastettu istumaan pöydän ääreen ja pyydetty odottamaan. Nyt sinipukuinen virkailija istuutuu minua vastapäätä ja tervehtii. Kasvoillani käy hymyntapainen mutta päässäni vilisee ajatusten täyttämä tyhjyys. Hän kyselee minulta kysymyksiä, on loputtoman asiallinen. Minä punnitsen jokaista sanaani pienen ikuisuuden, tuntuu kuin olisin kadottanut kyvyn puhua. Jäseneni toimivat jähmeästi, mutta sormeni repivät ihoa kynnen vierestä ja sitten kynsinauha maalautuu punaiseksi. Virkailija ojentaa laatikollista paperinenäliinoja. Hetken ajan harkitsen väittäväni, etten muista, mitä sinä iltana tapahtui, mutta kuulustelija istuu minua vastapäätä ja hakee katsekontaktia. Kerron hänelle kaiken. Ilta oli viilentynyt nopeasti auringon laskettua ja tielle nouseva sumu peitti suuren osan näkyvyydestä. Olin juuri tullut kotiin reissusta ja aiko-
massa käydä nukkumaan, kun ulkoa kuului hurja ääni. Päätin lähteä tarkistamaan tilanteen. Maantien vastakkaisella laidalla oli kaksi autoa pysähtyneenä, henkilöautolla hätävilkut päällä, pakettiautolla keula kiinni sillanpylväässä. Lähestyessäni paikkaa henkilöautoon pujahti hahmo, pian sen jälkeen hätävilkut sammuivat ja auto kaasutti paikalta. Hämärä ja sumu heikensivät näkyvyyttä, enkä ehtinyt näkemään auton rekisterinumeroa. Hälytin paikalle apua, kiiruhdin pakettiauton luo ja kurkistin sisään sen ikkunasta. Avasin oven, tartuin kuljettajaan varovasti ja kallistin tämän päätä takakenoon tarkastaakseni hengityksen. Sitten vain odotin. Istun. Nojaan käsiini ja katselen ikkunasta ulos. Näperrän sormiani ja puhallan huurua ikkunaan. Ulkona on kylmä. Asfaltti on mustaa ja imee itseensä kaiken katulampuista liikenevän valon. Rapsutan peukaloni kynsinauhaa. En ole saanut unta, vaikka on jo myöhä ja se turhauttaa minua, kun huomenna olisi kuitenkin aikainen aamu. Kynsinauhojen repiminen on huono tapa, mutta se auttaa minua rauhoittumaan, ainakin kuvittelen niin. Yhtäkkiä näkymäni hiljaisen maantien yli halkaisee hämärässä kiitävä auto. Se heilahtaa kuin jäällä, yrittää hidastaa, mutta lopulta törmää edessä häämöttävään sillanpylvääseen. Räpäytän silmiäni. Peukalostani irtoaa palanen ihoa. Hetken ajan istun jähmettyneenä paikoilleni ja kaikki on epätodellista. Sitten törmäyksen aiheuttama ääni tunkeutuu tajuntaani ja pikkuhiljaa havahdun. Puen niin lämpimästi päälle kuin hopussani kerkeän ja kiiruhdan tien yli kohti autoa. Kurkistan pakettiauton ikkunasta sisään. Se on takaikkuna, tajuan: sisällä on maalauksia kuljetettavana. Ravistan päätäni ja siirryn etuikkunalle tarkistaakseni kuljettajan voinnin. Hän nuokkuu pää vasten lauennutta turvatyynyä. Avaan oven ja tartun varovasti kuljettajaan kallistaakseni tämän pään takakenoon ja kokeilen hengitystä. Hengittää. Yhtäkkiä pysähdyn ikään kuin olisin unohtanut, mitä tällaisessa tilanteessa pitikään tehdä. Mitä koulussa opetettiinkaan näistä tilanteista? Mielessäni käy sama kysymys yhä uudelleen ja uudelleen, mutta en löydä siihen vastausta. Sen sijaan kokeilen auton takaovea, sekin on auki ja edessäni avautuu taianomainen maisema. Lumoudun maalausten taidokkuudesta ja unohdan melkein kaiken muun.
Sitten muistini palautuu ja huomaan jättäneeni puhelimeni kotiin. Minun pitäisi hälyttää paikalle apua, soittaa hätänumeroon. Siitä huolimatta tuijotan maalauksia. Lopulta otan kauneimman tauluista mukaani ja juoksen. Vaihdan taideteoksen kännykkääni ja talsin takaisin. Matkalla soitan hätänumeroon. Nyt istun jälleen sormissani palanen irti repimääni ihoa ja tunnen lihasteni jäykistyvän. Kun minulle puhutaan, vastaan ääni väristen. Minä lupaan ja vakuutan kunniani ja omantuntoni kautta, että minä kerron kaiken totuuden tässä asiassa siitä mitään muuttamatta. Minä kuulen itseni kertovan koko tarinan illan tapahtumista ja minä olen luvannut kertoa sen salaamatta mitään tai mitään lisäämättä. Sinä iltana oli kirkas taivas ja tumma asfaltti. Maantienvarren asuntoni ikkunat huurustuivat kylmyydestä ja värikkäinä loistavat syksyiset puut olivat kuin suoraan maalauksesta. Ilta oli kaunis mutta petollisen kylmä ja maantie oli liukas. Yhtäkkiä kuulin voimakkaan äänen ja katsoessani ikkunasta näin ulkona ensin vain yhden auton hätävilkut päällä. Lähestyessäni paikkaa, johon auto oli pysähtynyt huomasin sen takana toisen auton. Henkilöauton hätävilkut kuitenkin sammuivat pian ja se ajoi pois paikalta. “Osaatko kuvailla henkilöautoa tai muistatko sen rekisterinumeroa?” minulta kysytään. “En”, pudistan päätäni. Pyöritän pientä ihonpalasta sormissani, en tiedä, mitä tehdä sille. “En muista.” “Entä onko sinulla jotakin tietoa tästä maalauksesta?” kuva ilmestyy taululle edessäni ja sivullani tuomarin taakse. Hengitän, vaikka tunnen sydämen polttavan rinnassani, hengitän, vaikka tunnen koko kehoni jähmettyvän, hengitän. Minä en koskaan nähnyt tuota taulua, sanon itselleni. Saan aikaiseksi pudistaa päätäni. Päässäni kohisee, tuskin kuulen loppua keskustelusta. “Kiitos. Voit poistua”, tuomari sanoo viimein. Nousen ylös ja pudotan repimäni palasen lattialle.
Res Judicata 15
KOKKIKULMA
Thai-tyylinen curry kookosmaitoon Toimittanut: Oikeustieteen ylioppilas Aarne Hakli
Oikein näppärä resepti, saa aika hyvin myös variaatiota kun vaihtelee proteiininlähdettä ja kasviksia taikka sitte sen tahnan väriä. Tärkein vaihe on currytahnan paistaminen kookosmaidosta erotetussa rasvassa. Se tuo soosiin huomattavasti syvemmän maun kuin tahnan lisääminen suoraan nesteeseen. Ainekset: ne vasta ihan lopuksi ja lämmitä kuumiksi, jotta ne ei sitkisty. Nii ja ne kannattaa tietenkin sulat1. 2 tölkkiä (à 400 ml) kookosmaitoa taa etukäteen, pakkauksessa lukee varmasti 2. 2–3 rkl punaista, vihreää tai keltaista ohje. 3. curry-tahnaa, itse käytin punaista 8. Purista joukkoon 1/4 limen mehu tai ehkä 4. Sopiva määrä katkarapuja, kanaa tai puolikaski menis jos tykkää. kiinteää tofua 9. Maista ja säädä maku suolalla tai kalakastik5. Joku 1/4 lime, mehu puristettuna keella, itse käytin ihan vaan suolaa. 6. Kasviksia, joita jääkaapista löytyy, Tarjoile jasmiiniriisin kanssa. Voit tehä tollasen itse käytin sokeriherneitä, mutta paprika hienon muodon sille, näyttää aika siistiltä. tai kevätsipulin vihreät osat toimii myös hyvin. Vinkki: 7. Chiliä myös jonkin verran Jos kookosmaidosta ei tunnu irtoavan rasvaa, 8. Jasmiiniriisiä tarjoiluun jatka kärsivällisesti kuumentamista, kyllä se siitä sitten ajallaan. Juuri tämä vaihe on mun mieValmistus: lestä curryn tärkeä vaihe, koska currytahnan 1. Keitä jasmiiniriisi valmiiksi tai aloita sen kyparomit avautuu parhaiten rasvassa paistettasytys ennen curryn tekemistä. Tähän ei ohjeita, essa. mokaan itse aina riisin nii käytän vaan riisinkeiEikä myöskään tarvi tosiaan paistaa esim. katintä. naa etukäteen, se on mukavan mehukasta kun 2. Avaa ensimmäinen kookosmaitotölkki ja antaa hautua vaan kastikkeessa tovin. kaada sen paksuin osa pannulle tai kattilaan. Jätä vielä loput kookosmaidot odottelemaan. Kuumenna keskilämmöllä. 3. Anna sen aiemmin lisätyn kookosmaidon porista rauhassa ehkä välillä sekoittaen, kunnes siitä alkaa erottua kirkasta rasvaa. Tämä voi kestää muutamasta minuutista noin kymmeneen minuuttiin kookosmaidosta riippuen. Tolla Pirkan kookosmaidolla mulla menee lähemmäs 10 minuuttia. Tää on musta aika tärkeä vaihe, eli tee jos haluat hyvää. 4. Lisää currytahna suoraan rasvaan ja paista sitä 1–2 minuuttia sekoittaen, kunnes tuoksu voimistuu. 5. Lisää loput ensimmäisestä tölkistä sekä toinen tölkki kookosmaitoa. Sekoita tasaiseksi. 6. Lisää kana tai tofu tässä vaiheessa. Anna hautua, kunnes kypsää. Jos käytät kasviksia, lisää ne samalla. Samoin chili, sellasina paloina kun itse tahdot. 7. Jos käytät valmiiksi kypsiä katkarapuja, lisää 16 Res Judicata
Res Judicata 17
OIKKARILÄHETTILÄIDEN TERVEHDYS
Oikkarilähettiläät – eli Jurrit
Mitkä Jurrit, ja mitä he oikein tekevät? Juristiliiton oikkarilähettiläät eli Jurrit ovat opiskelijoita, jotka toimivat linkkinä Juristiliiton ja oikkariyhteisön välillä. Meidän tehtävämme on tuoda liittoa lähemmäs opiskelijoita, tehdä sen toimintaa ja jäsenetuja tutuiksi sekä huolehtia siitä, että opiskelijoiden ääni kuuluu myös liiton suuntaan. Missä Jurreihin voi törmätä? Käytännössä Jurrin hommiin kuuluu kaikkea tapahtumien ja tempausten järjestämisestä opiskelijoiden kysymyksiin vastaamiseen ja Juristiliiton ajankohtaisista asioista tiedottamiseen. Meidät voikin bongata niin luentosalien käytäviltä, opiskelijatapahtumista kuin erilaisten liiton järjestämien tilaisuuksien parista.
Mitä iloa Juristiliitosta on jo opiskeluaikana? Juristiliitto ei ole vain valmistuneita juristeja varten! Liitto tarjoaa opiskelijoille monenlaisia jäsenetuja, palveluita ja tukea työelämään siirtymisessä. Olipa mielessä sitten ensimmäinen oman alan kesätyöpaikka, työsopimukseen liittyvä kysymys tai oman urapolun hahmottaminen, liiton palveluista voi löytyä apua jo opintojen aikana. Voiko Jurria tulla nykäisemään hihasta? Ehdottomasti, ja se on jopa suotavaa! Me Jurrit olemme täällä juuri teitä varten, eikä kysymyksen tarvitse olla suuri tai monimutkainen. Meiltä voi kysyä niin jäseneduista, liiton toiminnasta kuin tulevista tapahtumistakin, tai tulla ihan vain vaihtamaan kuulumisia. Jos siis bongaat jonkun meistä tule rohkeasti moikkaamaan! :3 Joensuun Jurrin yhteistiedot: Teemu Koskela Joensuu@juristiliitto.fi
18 Res Judicata
Oikkari, hyödynnä oman liittosi palvelut! Juristiliitto huolehtii myös oikkareiden eduista ja palveluista. Tarjoamme uravalmennusta, mentorointia, koulutuksia ja paljon muuta – ilmaiseksi! Lue lisää: juristiliitto.fi
Res Judicata 63
Judistien Kuulumiset
12 Res Judicata
Res Judicata 13
14 Res Judicata
Res Judicata 15