Issuu

PÄÄKIRJOITUS

Sanna Saarela toiminnanjohtaja

uosi 2021 on ollut omituinen toiveiden ja pettymysten vuosi. Tapaamisten ja tapahtumien peruuntumisesta ja siirtymisestä on tullut ”uusi normaali”. Väillä tuntuu, että elämme jonkinlaisessa aikasilmukassa, missä eletään aina uudelleen sama ajanjakso, suunnitellaan samaa tapahtumaa aina uudessa ajankohdassa usein vain siirtääksemme sitä uudelleen.

Viimeistä viedään Ja silti, kaikessa hiljaisuudessa, pinnan alla tapahtuu, monet asiat menevät eteenpäin ja uudet tuulet puhaltavat, keksitään uudenlaisia keinoja olla yhteydessä ja päästä kokoontumaan. Uudenlaista yhteisöllisyyttä syntyy koko ajan. Uudet tuulet puhaltavat myös Repliikin suhteen ja pitkällisen harkinnan jälkeen tämä käsissäsi oleva lehti on viimeinen painettu Repliikki-lehti. Siirrymme ensi keväänä digitaaliseen sisältöön ja myös lehden muoto muuttuu. Paraikaa neuvottelemme tulevaisuuden suunnitelmista yhteistyökumppaneiden kanssa ja tiedotamme jäsenistöämme heti kun suunnitelmat selkenevät.

Sisältö 4/2021 Pääkirjoitus

Kuka voi ohittaa kulttuurin hyvinvointivaikutukset?

Nyt palkintoja hakemaan!

ERITYINEN oli erityinen!

Ihania kohtaamisia Koutassa

Jäsenteatterit esittäytyvät: Teatterit Iijoen törmältä

Painettua yhteyttä jo 51 vuotta

Kiitos lukijoille! ja Taittajan terveiset!

Puuttuuko ohjaaja?

Koulutustoiminta uudistuu

Tuottajan terveiset

Toiminnanjohtajalta ja talouspäälliköltä

Kansainvälisyys Suomen Harrastajateatteriliitossa

Suomen Harrastajateatteril

iitto 4/2021

Kannen kuva: Hämeenlinnan Miniteatterin esityksestä Keisarin uudet vaatteet. Kuvassa Helmi Hämäläinen.

Päätoimittaja Sanna Saarela Toimitussihteeri Sari Jaatinen Painopaikka Suomen Uusiokuori Oy Painos 650 kpl Ulkoasu ja taitto Idea Illuusia, Raahe Yhteystiedot www.shtl.fi • sht@shtl.fi

Suomen Harrastajateatteriliitto kiittää kuluneesta teatterivuodesta jäseniään, asiakkaitaan ja yhteistyötahojaan.

Uudet tuulet ja uusi normaali, mitä se sitten onkaan, otamme sen vastaan ja kohtelemme hyvin. Sitä ennen kuitenkin levätään. Toivotankin teille jokaiselle rauhallista joulua!

Repliikki

TOIMISTO JOULUTAUOLLA 20.12.2021– 6.1.2022

Nautinnollista vuodenvaihdetta kaikille!

Siksipä onkin nyt kiitosten aika! Repliikin pitkän historian varrelta haluan kiittää kaikkia lehden tekoon osallistuneita, kirjoittajia ja haastateltavia. Aivan erityiset kiitokset osoitan viimeiset vuodet lehden sekä sisällöstä että ulkonäöstä vastanneille Sari Jaatiselle ja Merja Hammarille. Teidän ammattitaidollanne ja paneutumisella Repliikki on elänyt kukoistuksensa vuosia.

Kuka voi ohittaa kulttuurin hyvinvointivaikutukset? Teksti: Anneliina Wevelsiep

ulttuurihyvinvoinnista puhutaan nyt Suomessa ja se on kirjattu myös hallitusohjelmaan. Taiteen ja kulttuurin vaikutuksista on paljon uutta, painavaa tutkimustietoa (mm. WHO 2019, Sitra 2017). Kansalaisfoorumi jäsenjärjestöineen tekee nyt yhdessä näkyväksi kulttuuriharrastamisen vaikutuksia.

Vaikutus syntyy kokemalla ja jakamalla Taide ja kulttuuri ovat vaikuttavia, olipa ihminen sen näkijänä, kokijana tai tekijänä. Merkittävin vaikutus syntyy omakohtaisen kokemuksen kautta. Arkipäiväisellä harrastamisella ja omaehtoisella toiminnalla onkin valtavan suuri arvo. Toinen tärkeä asia on taiteen ja kulttuurin mahdollistama vuorovaikutus ja jaetut merkitykset. Myös kulttuuriharrastuksessa tämä on valtavan tärkeää – jakamalla

tanssin, soittamalla yhteen tai tekemällä teatteriproduktion voimme kokea ja luoda jotain osiensa summaa suurempaa.

Taide ja kulttuuri vaikuttavat laajasti Kulttuuriharrastaminen vaikuttaa kokonaisvaltaisesti. Fyysinen hyvinvointi ja jaksaminen paranevat. Kehon, mielen ja tunteiden yhteys vahvistuu. Myös itsetuntemus paranee sekä tunnetaidot, mielikuvituksen käyttö ja pitkäjänteisyys kehittyvät. Lajitaidot kehittyvät, itseohjautuvuus ja keskittymiskyky paranevat, oppimaan oppimisen taidot kehittyvät ja oppimismyönteisyys lisääntyy. Harrastaminen vähentää yksinäisyyttä ja sosiaalista eristyneisyyttä sekä vahvistaa vuorovaikutustaitoja. Kulttuuriharrastus antaa monelle tärkeän yhteisön sekä kokemuksen yhteisön hyväksi toimimisesta. Se kasvattaa uskoa omiin vaikuttamismahdollisuuksiin harrastusyh-

teisössä ja laajemmin yhteiskunnassa. Myös kyky paikantaa itsensä osana kulttuuriperintöä vahvistuu. Harrastus auttaa ihmistä määrittämään, kuka ja millainen olen. Esimerkiksi omat lapsuuden ja nuoruuden kulttuuriharrastukseni – soitto, teatteri ja elokuvat päällimmäisinä – ovat tärkeä osa minuksi tulemista, ja ne ovat johdattaneet minut moniin rooleihin kansalais- ja yhdistystoiminnassa. En varmaankaan olisi nykytyössäni ilman näitä kulttuuriharrastuksissa saatuja kokemuksia. Kulttuuriharrastuksen vaikutukset ja arvo ovat siis valtavan laajat. Kuitenkin samanaikaisesti kulttuuriharrastamisen mahdollistavilta järjestöiltä leikataan rahoitusta. Onko Suomella varaa leikata näin keskeisestä ja vaikuttavasta toiminnasta?

Kulttuuriharrastamisen vaikutukset näkyviin Kansalaisfoorumi on jäsenjärjestöjensä kanssa yhteistyössä kehittänyt indikaattorit ja kyselyn, joilla kulttuuriharrastamisen upeat vaikutukset saadaan näkyviin. Myös Suomen Harrastajateatteriliitto on mukana yhteistyössä. Kyselyä pilotoidaan syksyllä, ja ensi vuonna saamme laajalla kyselyllä tietoa eri järjestöjen harrastajien kokemuksista.

Lähteet: Daisy Fancourt & Saoirse Finn (2019) What is the evidence on the role of the arts in improving health and well-being? A scoping review. Health Evidence Network Synthesis Report 67, World Health Organization. Nina Honkala & Liisa Laitinen (2017) Näkökulmia taiteen ja kulttuurin tutkituista vaikutuksista. Sitra.

alkintoja hakemaan! Nyt palkinto KANTAESITYSPALKINTO 2022 haussa 15.1.2022 saakka

1000 €

Kilpailuun voivat osallistua seuraavaksi vuosina 2020 ja 2021 kantaesitetyt näytelmät (ei dramatisointi, eikä käännös muusta kielestä), jotka on kantaesitetty Suomen Harrastajateatteriliiton jäsenteatterissa. Palkinto myönnetään näytelmän esittäneelle teatterille. Palkinto perustuu näytelmätekstiin, ei itse esitykseen. Kilpailuun voivat osallistua näytelmät, jotka on kantaesitetty Suomen Harrastajateatteriliiton jäsenteatterissa. Palkinnon saajan valitsee Misa Palander (s. -71), helsinkiläinen näyttelijä, käsikirjoittaja ja teatteriohjaaja. Palander on kirjoittanut, dramatisoinut ja ohjannut näyttämölle useita kymmeniä esitystekstejä niin harrastaja- kuin ammattinäyttämöille. Hän on kirjoittanut myös tv-komediaa, nuorten tv-sarjan ja hänen ensimmäinen pitkä elokuvakäsikirjoitus ”Skimbagirls” saa ensi-iltansa keväällä 2022. Palander on toiminut myös teatteriopettajana Lahden kansanopistossa vuosina 2010–2018. Kantaesityspalkinnon tarkoituksena on kannustaa näyttämöitä tuottamaan uusia kotimaisia näytelmätekstejä. Palkinto on suuruudeltaan 1000 € ja se myönnetään näytelmän esittäneelle teatterille. Palkinto perustuu näytelmätekstiin, ei itse esitykseen. Tekstin pitää olla kirjoitettu näytelmäksi – se ei siis voi olla dramatisointi, eikä käännös muusta kielestä. Kantaesityspalkintoa haetaan sähköisellä hakemuksella: shtl.fi/kantaesityspalkinto.

Kantaesityspalkinnon 2021 voittaja on Hanna Suutelan kirjoittama ”Tunteellinen kone”. Musikaalin kantaesitti 18.4.2019 Rantasalmen Nuorisoteatteri. Musiikin sovitti Matti Suomela. Musikaalin ohjasi Ville-Veikko Valtonen.

oja hakemaan! Nyt palkintoja hake VUODEN HARRASTAJATEATTERI 2022 haussa 15.1.2022 saakka

1000 €

Palkintoa voivat hakea kaikki Suomen Harrastajateatteriliiton jäsenteatterit. Teatterin toimintaa tulee tarkastella erityisesti palkinnonjakovuotta edeltävän vuoden ajalta (2021). Valinnasta vastaa Suomen Harrastajateatteriliiton hallituksen jäsenistä koostuva työryhmä. Vuoden Harrastajateatteri saa palkinnoksi 1000 euron stipendin ja kunniakirjan sekä näkyvyyttä Suomen Harrastajateatteriliiton tiedotuksessa. Harrastajateatterit saavat tehdä ehdotuksia palkinnon saajaksi perustellen esitystään lyhyesti ja ytimekkäästi. Ehdota vuoden harrastajateatteriksi teatteria, jonka taiteellinen kunnianhimo ja teatterin asema oman paikkakuntansa henkisenä vaikuttajana yleisön tai muun yhteistyön kautta on mielestäsi merkittävä. Teatterin toimintaa tulee tarkastella erityisesti palkinnonjakovuotta edeltävän vuoden ajalta. Vuoden Harrastajateatterin valinnasta vastaa Suomen Harrastajateatteriliiton hallituksen jäsenistä koostuva työryhmä. Vuoden Harrastajateatteria haetaan hakulomakkeella, jonka pääsee täyttämään kirjautumalla sivustolle: www.shtl.fi teatterin jäsentunnuksilla.

Vuoden 2021 Harrastajateatteriksi valittiin Reisjärven Harrastajateatteri ReTé. Kuva näytelmästä Ulvova mylläri. Kuva: Reisjärvi-lehti

ERITYINEN oli erityinen! 20.

marraskuuta Helsingissä järjestetty erityisryhmien ensimmäinen, oma teatterifestivaali ERITYINEN onnistui yli odotusten. Näkövammaisten Liiton Iiris-keskus oli muuttanut tapahtumapäivän ajaksi ilmeensä päivän luonteen mukaisesti aivan erityiseksi: pääovista tultaessa tulijoita tervehti upea ilmapallokuja. Aulaan oli rakentunut värikäs keidas rantatuoleineen ja palmuineen. Suomen Harrastajateatteriliiton toiminnanjohtaja Sanna Saarela kertoo tapahtumasta tulleen paremman kuin mitä suunniteltiin. – Se johtui osallistujista. Koko Iiris-keskus oli täynnä valloittavia taiteilijoita. Saimme hyvää palautetta ilmapiirin luomisesta ja koristeluista, kuten ihanista ilmapalloista, joita Ilmapallokeskus oli meille sponsoroinut. Agalta saatiin heliumit palloihin, Laitilan Wirvoitusjuomatehtaalta saatiin limut ja niin

Teatteriryhmä Vautsi selfie-pisteellä.

edelleen, Saarela kertoo. Esteetön Iiris-keskus Helsingin Itäkeskuksessa palveli hyvin eri tavoin vammaisia osallistujia. Paikka oli myös helposti saavutettava. Tapahtumassa nähtiin neljä esitystä, joista välittyi suuri teatterin tekemisen ilo ja palo. Lavalla nähtiin Helsingin työväenopiston ja Kehitysvammatuki 57 ry:n yhteistyökurssi Tunneteatteri, Riihimäen Nuorisoteatterin Kultahatut, Hämeenlinnan Miniteatteri sekä teatteriryhmä Vautsi Helsingistä. – Esitykset olivat hurmaavia. Osa oli taiteellisesti kokeilevia ja sykähdyttäviä, jopa vähän vaarallisiakin. Esiintyjät eivät menneet turvallisimman vaihtoehdon kautta, Saarela sanoo. Tunneteatterilta nähtiin klassikko Seitsemän veljestä. Miniteatteri tulkitsi vanhaa satua Keisarin uudet vaatteet ja toi esitykseen myös varjoteatteria. Kultahatuilta nähtiin

improvisoituja hattu-aiheisia tarinoita. Hienoista vaaran elementtiä piti sisällään Vautsin esitys Kaatakaa tämä muuri – Ronald Reaganin elämä ja teot. Esitykseen kuuluneessa toiminnallisessa demossa kaikki pääsivät hakkaamaan muuria palasiksi. Saarela koki erityisryhmien tekevän teatteria kunnianhimoisesti ihmiset ja heidän taidekäsityksensä edellä. Tämä määritti koko esityskattausta punaisena lankana. – Yleisö oli todella mukana. Meininki ylipäätään oli hyvin kannustava ja kaikkia osallistettiin. Festivaalialueelle oli rakennettu aistihuone, jossa sai välillä käydä rentoutumassa ja pötköttelemässä. Kasvomaalauksiin ei tarvinnut houkutella tulijoita, eikä selfiepisteelle. Kaiken kruunasi onnistunut iltajuhla, jossa tanssilattialle riitti tulijoita ja saippuakuplakone pauhasi.

Oikealta vasemmalle Työväen Näyttämöiden liiton Annukka Ruuskanen, SHT:n Sanna Saarela ja Opintokeskus Kansalaisfoorumin Annelina Wevelsiep festarihulinassa.

Kuvat: Jutta Taipale

Tunneteatteri esittää: Seitsemän Veljestä. – Erään teini-ikäisen vanhempi sanoi ovella lähtiessään liikuttuneensa sitä, että erityisryhmiin kuuluville ei juuri ole paikkoja, joissa pääsisi bilettämään omana itsenään. Tästä tuli muutenkin palautetta, että jokainen sai olla juuri sitä mitä ovat, ihan jokainen. Siltä minustakin tuntui, että sain olla oma itseni näiden ihmisten kanssa. Saarela uskoo vahvasti, että tämä ei jää tähän. Yhtenä vaihtoehtona pohditaan voitaisiinko ERITYINEN-festivaali järjestää vuorovuosittain SPOTTI – Lasten teatteripäivien kanssa. – Toivon, että kaikki, joilla on vammaisten teatteriryhmä, ottaisivat yhteyttä ja liittyisivät yhteiseen tukiverkostoon. Minuun voi olla asiassa yhteydessä, Sanna Saarela kehottaa. Tapahtuman järjestivät Suomen Harrastajateatteriliiton kanssa yhteistyössä Autismisäätiö, ammattiopisto Live, Helsingin kaupungin nuorisopalvelut, Narrin näyttämö, Helsingin työväenopisto, Tunneteatteri, DuvTeatern, Kehitysvammatuki 57, Riihimäen Nuorisoteatteri ja Kansalaisfoorumi. 7

Koutan päätöstilaisuus alkamassa, lavalla valmiina SHT:n Sanna Saarela, Hanna-Leena Metsävainion luotsaaman lasten ja nuorten ryhmän osallistujat sekä valkokankaalla Homssantomssa klovni, Alias Anne Niskanen.

Ihania kohtaamisia Koutassa Teksti: Sanna Saarela Kuvat: Juhani Maukonen

ureva kahdenkymmenenviiden asteen pakkanen salpaa hengityksen ja pakkaslumi narskuu kenkien alla, kun kävelen kohti Kemijärven Kulttuuritaloa. Alkamassa on KOUTA- koulutustapahtuma otsikolla Onnentunto, ja tulossa on osallistujia ympäri Lappia. Hiukset huurussa astun sisään taloon ja samantien lämpö leviää koko kehooni. Tunnelma on välitön, vastaanottava ja lämmin. Kaikesta huomaa, että ihmiset ovat odottaneet pääsevänsä jälleen kohtaamaan kasvotusten ja sukeltamaan teatteri maailmaan yhdessä, toisilta oppien ja toisten seurasta nauttien. Koulutusviikonlopun aikana su-

kellettiin Devisingin, eli ryhmälähtöisen teatterin maailmaan. Pieta Koskenniemen luotsaama ryhmä tarkasteli onnentuntoa näyttelijäntyön näkökulmasta, Sanna Saarelan työpajassa sukellettiin ohjaajantyön maailmaan ja Anna-Leena Nordbergin ryhmä tarkasteli onnentuntoa äänimaailmojen avulla. Näiden lisäksi Hanna-Leena Metsävainion johdolla lasten ja nuorten ryhmä teki oman ryhmälähtöisen esityksensä. Kaikista työpajoista koottiin lyhyet demot päätöstilaisuuteen, joka myös streamattiin livenä. Päätöstilaisuudessa jaettiin myös ar-

vostettu Vuoden Lappilainen teatteritekopalkinto, joka tänä vuonna meni ansaitusti Kemppateatterille. Palkinnon arvo on tuhat euroa. Koulutusten lisäksi saimme nauttia laadukkaista esityksistä, kuten Kempppateatterin Lyyli-näytelmäs-

Vuoden Lappilainen Teatteriteko -palkinnon sai Kemppateatteri.

KOUTA-tapahtuman pääjärjestäjänä toimi tänä vuonna Suomen Harrastajateatteriliitto, mutta se on yhteensä kolmen eri organisaation, Opintokeskus Kansalasifoorumin ja Suomen Nuorisoseurojen yhteisponnistus.

Koutan kouluttajat vasemmalta Sanna Saarela, Pieta Koskenniemi, Hanna-Leena Metsävainio ja Anna-Leena Nordberg.

tä sekä Aurore B:n Everstinnasta, puhumattakaan mainioista iltamista, missä kaikki osallistujat saivat toteuttaa itseään muiden iloksi. Tapahtumasta jäi niin hyvä mieli, että vielä kotimatkallakin hykerrytti. Tuntuu, että erityisesti näinä aikoina korostuuu yhdessä tekemisen tärkeys ja ilo, miten ihanaa onkaan kun pääsemme kohtaamaan toisiamme rakkaan lajin parissa. 9

Teatterit Iijoen törmältä Taivalkoskella, rakastetun kirjailijan Kalle Päätalon syntymäpitäjässä, toimii kaksi Suomen Harrastajateatteriliiton jäsenteatteria: Jokijärven kyläseura ja Taivalkosken Näyttämö. Kurkistetaan molempien teattereiden historiaan ja nykypäivään – ja kuullaan millaista teatteria syntyy Koillismaan sydämessä, mahtavan Iijoen varsilla.

irjailija Päätalon kotikylän, Jokijärven, kyläseura täytti vuonna 2018 jo tomerat 20 vuotta. Seura syntyi, kun Jokijärven kylätoimikunta ja Päävaaran maamiesseura yhdistyivät. Kyläseuran alue noudatti entisen kylätoimikunnan aluejakoa: Isokumpu, Jokijärvi ja Tyrämäki. Pölkky-teatterin näyttämöä alettiin rakentaa vuonna 1999 yhteistyössä Taivalkosken Näyttämön kanssa. Teatterin rakentaminen Jokijärvelle oli ohjaaja-käsikirjoittaja Eero Schroderuksen aloite. Hän kirjoitti Kalle Päätalon kirjoihin Kunnan jauhot ja 10

Täysi tuntiraha perustuvan näytelmän Kirjavalle varsitielle. Schroderus halusi, että näytelmä esitettäisiin Päätalon 70-vuotisjuhlavuonna sellaisessa paikassa, josta näkyy Kallioniemi. Siitäpä alkoikin savotta. Jokijärveläiset ja Taivalkosken Näyttämön väki tekivät osan töistä yhdessä talkootyönä. Kuusamolainen sahayhtiö Pölkky lahjoitti huomattavasti valmista puutavaraa teatterin tarpeisiin ja yksittäiset kyläläisetkin kaatoivat puita metsistään. Syntyi Pölkky-teatteri, jonka nimikkoyritys edelleen toimii teatterin tukijana. Vuonna 2002 tehtiin reipas hanke, jolla teatteriin rakennettiin katto ja kioskirakennus. Pääkalle Kotiselkosen rakentajana -hankkeella oli isompiakin tavoitteita: synnyttää kuntaan kulttuurimatkailupaketti. Yhteistyökumppanina oli Metsähallituksen Villi Pohjola. Hankkeen aikana valmistuivat myös näytelmät Sateenkaari pakenee ja Kotiselkonen rakentaa.

Kun Pölkky-teatteri oli saatu rakennettua, ei Jokijärvellä ollut aluksi omaa teatteriryhmää, vaan jokijärveläiset osallistuivat Taivalkosken Näyttämön näytelmiin ja kyläseura huolehti kanttiinista. Jokijärven kyläseura ry:n puheenjohtaja Veikko Räisänen kertoo kyläseuran omistamasta Hiltukankaan ”kompleksista”, joka onkin pienelle kylälle melkoinen. Oulu– Kuusamo-maantieltä kun kääntyy Jokijärven kylälle ja hurruuttelee parikymmentä kilometriä, tullaan kylätalolle, jonka vieressä seisoo Pölkky-teatteri kanttiineineen sekä rivitalo. Rivarin asukkaat maksavat kyläseuralle vuokraa, samoin kylätalon yläkerran vuokralainen. Taloudellinen pohja on siis varsin hyvin turvattu. –Olemme Jokijärven rannassa itä–länsi-suuntaisesti niin, että Kalle Päätalon lapsuudenkoti Kallioniemi näkyy vastarannalla. Tänne näkyy myös Mikko Niskasen elokuvaa varten rakentama kopio Kallioniemen tilasta, Räisänen kertoo. Kyläseura saa tuloja myös kylälehdestä. Rakennukset on saatu Taivalkosken kunnalta sillä puheella, että ne pidetään kunnossa. Vuokraa maksetaan nimellisesti.

–Kylätalo on kyläläisten kokoontumispaikka. Siellä toimii kansalaisopiston piirejä voimistelusta makramee-töihin. Joka ilta siellä näkyy valot palavan. Pölkky-teatterissa näyteltiin alkuvuosina itseoikeutetusti Kalle Päätalon tekstejä. Vuonna 2010 tuli hajaannus – Taivalkosken Näyttämö irtautui Jokijärven näyttämötoiminnasta ja halusi valmistaa omat näytelmänsä kirkonkylällä. Tässä ruudussa Räisänen tulee mukaan tarinaan. Puhelin soi ja häneltä pyydettiin näytelmää kesäksi 2010. Päätalot oli siltä erää näytelty. –Siinä tuli vähän kiire, mutta kirjoitin näytelmän Kultaa Jokijärveltä. Sitä näyteltiin 10 kertaa ja se keräsi 1600 katsojaa. Näyttelijät olivat nyt enimmäkseen jokijärveläisiä. Tässä yhteydessä on kysyttävä, pitävätkö Jokijärven kyläseura ja Taivalkosken Näyttämöyhdistys minkään vertaa yhtä. Käy ilmi, että teatterit eivät ole veljeksiä, mutta näyttelijät sentään liikkuvat kylärajoista välittämättä. –Ensi kesäksikin on yksi autolastillinen kirkonkyläläisiä tulossa näyttelemään Jokijärvelle. En silti usko, että me kaksi teatteria panemme koskaan hynttyitä yhteen. Kuluneen 10 vuoden aikana on Pölkky-teatterissa nähty kesäisin muun muassa Heikki Paavilaisen kirjoittama Olavi Virta -musikaali. Se veti yli 4000 katsojaa. Keskimäärin kesäteatteriyleisöä kertyy 2500–3000. Ohjaajina ovat toimineet Mirjami Kela ja Elsa Ruokangas. Talvella kyläseura ei valmista näytelmiä, vain kesäksi. –Meillä on kylässä paljon laulutaitoisia ihmisiä ja siihen pyritään, että näytelmissä on mukana mukavaa musiikkia. Ensi kesänä esitetään Elämää ja erotiikkaa – näytelmä Juha Vainion elämästä. Se tulee menemään myös yleisöön. Tämä omikroni näyttää olevan flunssan tasoinen homma, joten otetaan se 3000 katsojaa pois kuleksimasta. Koronarajoitukset pysäyttivät Jokijärven kyläseuran vain kesäksi 2020. Viime kesänä jo näyteltiin Avioliittosimulaattoria.

Kesäteatterin ensi-ilta Pölkky-teatterissa on Räisäselle vuoden kohokohta. Koko teatteritoiminta on kyläläisten voimannäyttö. Työryhmää palkitaan istuttamalla heidät esityskauden jälkeen linja-autoon ja ajeluttamalla muihin teattereihin vuorostaan katsojan roolissa. Virkistysmielessä ajellaan myös Ikeanreissuja Haaparantaan. Kolme vuotta Jokijärven kyläseuran puheenjohtajana ollut Räisänen ei ole päässyt tehtävässään pitkästymään. Joka päivälle ilmaantuu jonkinmoinen kyläseuraan liittyvä

asia eli puhelin soi. Kun suvi koittaa, se soi enemmän ja enemmän. Palataan vielä Jokijärven kylän parhaaseen markkinamieheen, joka imuroi ihmisiä Taivalkoskelle kaikkialta Suomesta. –Osalle ihmisistä kuuluu kesään käydä Kallioniemessä ja samalla reissulla kesäteatterissa. Ilman Kallea täällä ei olisi teatteria, eikä Jokijärveä tuntisi kukaan. Kalle on saanut meidät niin mainostettua, että pitäisi panna likoon kymmeniä miljoonia, että samaan markkina-arvoon päästäisiin ilman häntä.

FAKTA Jokijärven kyläseuran alue Taivalkoskella käsittää noin 20 kilometriä Jokijärven vartta, Pää-Jokijärven lisäksi siihen kuuluvat myös Tyrämäki ja Isokumpu. Kyläseuran keskeiseksi toimipaikaksi on tullut Jokijärven koulu, jossa opetustoiminta loppui vuoden 1998 keväällä. Kylätaloksi muuttuneella kansakoululla pidetään jokijärveläisten tilaisuuksia, kansalaisopiston kursseja, hirvipeijaisia, syntymäpäiviä jne. Pölkky-teatteri sijaitsee kylätalon pihapiirissä, osoitteessa Hilturannantie 2. Jokijärven kyläseuralla on oma näytelmäryhmä. Teatterin johtajana ja näytelmäryhmän ohjaajana toimii Elsa Ruokangas. Kesäteatterissa on 300-paikkainen katettu katsomo, lämpiötilat ja katettu terassi-kahvio. www.jokijarvi.com

aivalkosken Näyttämöyhdistys odottelee, että pääsisi viettämään 30-vuotisjuhliaan, jotka koronapandemia kiusallisesti esti. Juhlat järjestetään heti kun pystytään, vakuuttaa teatterin aktiivi Airi Seppänen. Lähes alusta asti teatterin toiminnassa mukana ollut Seppänen kertoo mukaantulonsa olleen puhdas vahinko. –Asun koulukeskuksen vieressä ja koululla oli SPR:n ilta. Näyttämö oli siellä esittämässä sketsejä ja minä sanoin, että voi että minulla se haluttaa tuohon porukkaan. Siinä lähellä istui mieshenkilö, joka pyysi tulemaan koulun liikuntasaliin torstai-iltana, Seppänen muistelee. Toivoa täynnä oleva torstai koitti ja Seppänen lähti koululle. Kuinka ollakaan, sama mieshenkilö oli lii-

kuntasalissa odottamassa – hän oli kuusamolainen ohjaaja Olavi Tuovila, tekeillä olevan näytelmän ohjaaja. Yksi näyttelijä oli jäänyt pois ja Seppänen pääsi tämän tilalle. Tekeillä oleva näytelmä oli Liisa Heiskasen kirjoittama Loikkari lomakylässä. Kansantanssia harrastaneen Seppäsen kalenterimerkinnät menivät uusiksi: tanssin rinnalle tuli uusi iltameno, teatteriharjoitukset. –Porukassa oli tuttuja ihmisiä, joten helppo oli mennä mukaan, enkä ole ihmisenä ujo. Hyvin otettiin vastaan, ja olihan se kaikki tietenkin uutta. Tuovila oli hyvä ihminen, reilu, ei ollenkaan pelottava. Hän oli jo silloin iäkkäämpi ihminen. Seppänen oli mukana rakentamassa Pölkky-teatteria Jokijärvelle, kantoi lautoja ja talkoili. Pölkyssä näytellyt alkuvuosien Päätalo-näytelmät ovat jääneet mieleen Seppäselle langenneen roolihenkilön takia. Aina kun Päätalon tekstiä

näyteltiin, Seppänen näytteli Kallen äitiä, Riitua. –Tiesin Riitun, joten kynnys näytellä häntä oli korkea. Helpotin itseäni sillä, että kun Kallen neljä siskoa tulivat tänne kesäksi, tilasin heille audienssin. Tytöt kertoivat, miten Riitu poltti piippua, millaiset olivat käden liikkeet ja miten hän ylipäätään toimi. He suhtautuivat minuun niin hyvin, että kerran Kallen tytär tuli näytöksen jälkeen sanomaan. ”Sinä oot ihan kuin meidän mummo”. Että aika hyvin meni, Seppänen naurahtaa. Kun Taivalkosken Näyttämö vetäytyi Jokijärven Pölkky-teatterista, alkoi oman teatteritilan raivaus entiseen osuuskaupan rakennukseen. Tilaan rakennettiin talkoilla nouseva katsomo. 110 hengen vetoisen katsomon edessä on nähty monipuolista teatteria kaikenikäisille. –Ohjaajamme ovat tehneet siellä lastenteatteria. Taivalkosken kulttuuri näyttää siellä elokuvia ja eläkeläiset laulavat karaokea. Samassa

Kuva: Kari Simonen

Airi ”Aikkara” Seppänen kuvassa keltaisessa takissa.

Tukkijoella-näytelmä. Kuva: Pekka Väisänen talossa on Alko, apteekki ja S-market. Kesäteatterialue rakentui Herkonmäelle Hotelli Herkon kylkeen vuonna 2012. Yhteistyötä tehdään hotellin kanssa luontevasti. Yleisö kulkee hotelliin väliaikakahville ja käyttää hotellin wc-tiloja. Luonnollisesti teatterivieraille tarjotaan hotellipaketteja. Joka antaa pikkusormen teatterille, huomaa pian tulleensa nielaistuksi sen maailmaan kokonaan. Näin kävi Seppäsellekin. Perhepäivähoitaja sai esiintymisestä tarpeellista vastapainoa työlle. –Siinä ne vuodet ovat kuluneet. Vähän aika sitten täytin 77, mutta teatteriharrastus jatkuu. Nyt meillä on työn alla Murha matkustajakodissa. Näyttelen siinä Selmaa, joka tunkee itsensä joka paikkaan ja menee sinnekin missä häntä ei tarvita. Kaikista lukuisista näytelmistään Seppänen nostaa esiin Kalle Päätalon kirjasta dramatisoidun näytelmän Höyli mies. Sen ohjasi Eero Schroderus kahtena vuonna, 1996 ja 1997. Tarinan päähenkilö oli todellinen, mutta hän oli kadonnut suvultaan. Kuinka ollakaan, kun paikallislehti alkoi kirjoittaa näytelmän tekemisestä, miehen hautapaikka löydettiin. –Ihmiset löysivät sukunsa jäsenen. Olihan se jotakin huikeaa. Sukua tuli katsomaan näytelmää ympäri maata, Helsinkiä myöten. Juttutuokioita riitti heidän kanssaan. Esitin näytelmässä Tupalan Allia, joka itsellään tienasi lapsilleen leipää. Se kaikkein koskettavin rooli on

kuitenkin ollut Päätalon Riitun rooli. –Se on ollut puhuttelevin roo-

FAKTA

li. Voi sanoa, että jos on itse itkenyt, on myös yleisö itkenyt. Elämän kaari on käyty läpi. Se on jotakin se.

Kuva: Pekka Väisänen

Taivalkosken Näyttämön toiminta alkoi Päätalopäivillä heinäkuussa 1990 näytelmällä Elämän keinot. Näytelmä esitettiin Parviaisen Jokimutkassa. Ohjaajana olivat Riitta Mänty ja Aila Martinmäki. Taivalkosken näyttämö tuottaa kaksi, joskus kolme ensi-iltaa vuodessa. Sisäteatterin ensi-ilta on helmikuussa. Kevät on tiiviin tekemisen aikaa, lepohetkiä ei juuri ole. Nykyinen kesäteatterialue sijaitsee Taivalkosken keskustan välittömässä läheisyydessä Herkonmäellä Hotelli Herkon vieressä. Teatterialueella on nouseva, katettu katsomo 250 hengelle. Sisäteatteritilassa Koillismaan Osuuskauppa JokiJussin alakerrassa on 100 hengen nouseva kolmiosainen katsomo. Tiloissa on lisäksi puvustamo ja tarpeistotilat. Näyttämön tiloissa on nykyään myös elokuvateatteri. www.taivalkoskenteatteri.fi

Painettua yhte

Repliikki-lehti on toiminut Suomen Harrastajateatteriliiton pää-äänenkannattajana vuodesta 1970. 51 vuotta lehti on yhdistänyt jäsenteatterimme ympäri maata.

oli ulkoasultaan vaatimaton ja pitkään mustavalkoinen, ei tarkoittanut etteikö liitossa ja kentällä olisi ollut säpinää ja kuhinaa – päinvastoin. Kansainvälisyys, joka luulisi olevan vasta nykyaikojen keksintö, nousee selkeästi esiin vanhoja vuosikertoja selaillessa. Liitto on välit-

epliikki on välittänyt tietoa koulutuksista, liiton tapahtumista ja esitellyt jäsenistön ohjelmistoa. Vaikka lehden ulkoasu on muuttunut alkuvuosien monistemaisista nipuista aikakausilehtimäiseen suuntaan ja mustavalkoisesta neliväriseen kuvarunsauteen, on sisältö lopulta sama nyt viimeistä vietäessä kuin alkuvuosinakin. Se, että Repliikki alkuvuosinaan

tänyt aiempina vuosikymmeninä jopa huomattavasti enemmän asiaa Suomen rajojen ulkopuolella toimivasta harrastajateatterikentästä. Teattereiden ohjelmistoesittelyjä oli runsaasti 90-luvun Replii-

keissä, mutta sitten yhteiset kesäteatteriesitteet vähensivät omaa ilmoittelua. Pikku hiljaa jäsenet oppivat myös ilmoittamaan ensi-illoistaan liiton nettisivuilla. Teattereiden oman ilmoittelun vähenemisellä oli se vaikutus, että kentän laajuus ei käynyt entiseen tapaan niin ilmiselväksi. Ensimmäisessä Repliikki-lehdessä todettiin, että liiton puoleen voi kääntyä kaikissa teatteria koskevissa kysymyksissä. Palveluperiaatteena oli: Mitä emme tiedä heti, siihen hankimme vastauksen. Kaikki neuvonta- ja välitystoiminta oli tuolloin ja on edelleen ilmaista. Ohjaajien käytöstä liitto veloitti jäseniltään 10 markkaa vuorokaudelta. Välirepliikki ensimmäisestä Repliikistä: Erityisesti niille, jotka ryhmätyöstä puhuttaessa vetoavat tari-

eyttä 51 vuotta

Viereisen sivun toinen kuva vasemmalta: Laman vaikutus. Toiminnanjohtaja Merja Laaksovirta saapuu töihin. Kuva: Terttu Haapala

naan usean kokin huonosta sopasta. -Jos ainoa kokki on taitamaton, niin mitenkäs huono soppa sitten syntyykään! -Ja sopasta tulee huonoa usean kokin tekemänä vain, jos ne on niin torveja, etteivät maista keitostaan. -Montako hyvää soppaa on jäänyt keittämättä vain siksi, että ilman muuta luullaan monen kokin yhdessä pilaavan keitoksen?

Liiton arkki eli Airi, Terttu, Merja, Marjatta ja Liisa.

90-luku tuntuu olleen lukuisien teatteritapahtumien aikaa. Oli Pohjoiskalottifestivaalit, Saarijärven Teatteripäivät, Haminan Teatteripäivät, liiton valtakunnalliset koulutuspäivät ja tietenkin kirsikkana kakussa Seinäjoen Harrasta-

Liiton oma ohjaaja, Kalevi Haapoja, vilahteli aina silloin tällöin Repliikin sivuilla. Hän jäi liitosta eläkkeelle syyskuussa 1993 ja ryhtyi teatterin grand old maniksi. Haapoja antoi liitolle 14 vertaansa vailla olevaa vuotta, erityisesti pohjalaisille teattereille. Toimiston naisväki luonnollisesti suri ankarasti ainoan miespuolisen työtoverinsa lähtöä. Vuonna 1998 liiton täyttäessä 50 vuotta, julkaistiin Repliikissä professori Paavo Liskin hurmaava julistus. Sen loppukaneetti on järisyttävän toimiva tänäkin päivänä, jolloin digitalisaatio on yltänyt mittoihin, jollaisista ei 20 vuotta sitten osattu haaveillakaan: ”Kaiken teknisen median keskellä teatteri on yhä välittömän inhimillisen kokemuksen paikka – esiintyjästä yleisöön ja yleisöstä esiintyjään. Se on hengen voimaa ja iloa antavaa kanssakäymistä, jonka arvoa ja merkitystä ei voi rahalla mitata. Juuri siksi se on niin arvokasta. Nyt!” Vuoden 2022 alusta siirrytään sähköisiin artikkeleihin.

REPLIIKKI

2/2016

jateatterikesä leijonanaamiologollaan. Liitolla oli hulppeasti henkilökuntaa 80–90-luvuilla. Liiton arkki eli Minervankadun mimmit käsitti viisi naista, keulassaan toiminnanjohtaja Merja Laaksovirta, joka veti suuret linjat, ratkaisi filosofiset kysymykset ja juoksi eduskuntaan jos määrärahat uhkasivat loppua. Koulutussihteeri Marjatta Jeskanen-Iktielat eli Jatta hoiti koulutuksiin ja tapahtumiin liittyvät asiat. Tiedotussihteeri Terttu Haapala vastasi pitkälti Repliikin sisällöstä ja yhteyksien pitämisestä tiedotusvälineisiin. Taloussihteeri Liisa Kiiskinen vartioi kirstua ja hoiti liiton rahaliikenteen. Vieläpä oli liitolla toimistosihteeri Airi Lehtonen, toimiston konekirjoitusihme.

Suomen Harr

astajateatteril

iitto

Kantaesityspa

lkinto

Nokialle Harrastajateatterikesä ku ts

Jyväskylään

Spotti ilahdutti

Riihimäellä

Työkaluja

teatteriosaam isen hyödyntämisee n

Vuoden

harrastajateatteripalkinto

Vaasaan

Vuonna 2016 lehden ilme muuttui Sari Jaatisen ryhdyttyä toimitussihteeriksi ja graafikko Merja Hammarin taittajaksi. Sama parivaljakko on tehnyt lehteä tähän viimeiseen numeroon asti. 16

Kiitos lukijoille!

Taittajan terveiset!

Sari Jaatinen, toimitussihteeri

Merja Hammar, graafinen suunnittelija

epliikki-lehden ansiosta olen saanut tutustua teihin mahtaviin taiteen vapaaehtoistyöläisiin Lapin perukoilta Hangon niemekkeeseen, Itä-Suomen rajamailta Perämeren rannoille. Aina on ollut huikaisevaa huomata, miten teatteria tehdään kaikkialla, joka niemennotkossa ja saarelmassa. Nyt kun painetun lehden tekeminen loppuu, otan mieluisaksi urakakseni vierailla kaikissa teattereissa, joista olen juttu Repliikkiin naputtanut. Suomen teatterikarttani on teidän ansiostanne täynnä valoisia pilkkuja, joita kohti suuntaan saamaan lisävirtaa. Jaksakaa tämä koronataisto loppuun, Suomi tarvitsee teitä!

ehden taittoprosessi on aina avartava kokemus. Tekstejä ja kuvia asemoidessa tulee jutut myös luetuksi ja sen myötä oppii, oivaltaa, sivistyy ja myös liikuttuu niistä kaikista tarinoista, mitä lehden toimittaja on kirjoittanut. Olen tutustunut teihin teatterintekijöihin ympäri Suomen Sarin tekemien haastatteluiden kautta, vaikka en itse teatterinharrastaja olekaan. Kiitän Saria niistä lukemattomista tunneista jotka olet selkäni takana istunut lehteä tehdessämme. Ystävyytemme on saanut uusia ulottuvuuksia Repliikin ansiosta. Kiitos myös SHTL:lle näistä kuudesta vuodesta, jotka olen saanut tätä lehteä painoasuun laittaa. Toivon teille kaikille hienoja hetkiä upean harrastuksenne parissa!

Puuttuuko ohjaaja? Suomen Harrastajateatteriliiton Ohjaajapankki palvelee jäsenistöään SHT:n verkkosivuilla www.shtl. fi. Sieltä voi etsiä teatterille sopivaa ohjaajaa useiden ammattitaitoisten ohjaajien joukosta. Ohjaajaa voi hakea vapaalla sanahaulla tai rajaamalla hakua esimerkiksi maantieteellisen sijainnin, matkustusvalmiuden, erityisosaamisen tai koulutuksen perusteella. Ohjaajapankin tarkoitus on helpottaa ohjaajan löytymistä riippumatta siitä minne ohjaajaa haetaan tai

mitä hänen toivotaan erityisesti hallitsevan. Vaikka palvelu on nimeltään Ohjaajapankki, sinne voivat ilmoittautua myös muut teatterialan ammattilaiset, kuten lavastajat, puvustajat, ääni- ja valosuunnittelijat sekä koreografit.

tyy kyseisen ohjaajan esittely, yhteystiedot, kuva ja CV, joiden avulla pääsee jo aika pitkälle hahmottamaan ohjaajan osaamista. Sitten vain ottamaan suoraan yhteyttä ohjaajaan!

Ohjaajapankkiin pääsee kirjautumalla SHT:n sivuille teatterin intratunnuksilla. Jos tunnukset ovat hukassa, voit uusia ne ottamalla yhteyttä SHT:n toimistoon. Tunnukset on toimitettu alun perin teatterin liitolle ilmoittamalle yhteyshenkilölle. Kun löydät mielenkiintoiselta vaikuttavan ohjaajan, voit klikata auki hänen ohjaajaprofiilinsa, josta löy17

Koulutustoiminta uudistuu S

uomen Harrastajateatteriliiton koulutustoiminta ottaa uuden askeleen kohti entistä tasalaatuisempaa ja maantieteellisesti tavoittavampaa, kaikkia teatterin ystäviä palvelevaa koulutustarjontaa. Koulutustoiminnan aktiivinen kehittäminen tälle vuosikymmenelle aloitettiin vuonna 2021 ja sitä jatketaan aktiivisesti vuonna 2022. Lähikontaktissa tapahtuvien opintojen lisäksi suunnitteilla on myös verkko- ja hybridikoulutuksia. Verkkokoulutuksien lisäksi tarjoamme verkkoluentoja ja kasvattajille suunniteltuja menetelmäpaketti -koulutuksia. Verkkokoulutuksen ja myös muun koulutustoiminnan tueksi käyttöön otetaan myös Pedanet -alusta.

LTA JA

TU OT

Koulutuksissa tarjotaan mahdolli-

oulukuun saapuessa on aika paketoida vuosi 2021 useammallakin tasolla. Niin monella tavalla erikoinen vuosi on jälleen takana ja on aina yhtä käsittämätöntä, että kohta taas avataan jo ihan uutta vuosikirjaa. Uuden vuoden alku on aina yhtä innostavaa. Vuoden päätös on kuitenkin aina myös hieman haikea. Erityisen haikeaa siitä tällä kertaa tekee Repliikki-lehden päätös tässä muodossaan. Onneksi lehti jää elämään varmasti pitkäksi aikaa teattereiden lämpiöihin, pukuhuoneen pöydille ja arkistojen aarteiksi, kehystettyinä juttuina seinille ja mieliin. Tahdonkin

suus aloittaa harrastus aivan alusta, tai syventää jo opittuja taitoja uusilla osa-alueilla. Lisäksi tarjotaan teatterin tuotannollista koulutusta, valo- ja äänitekniikkaa ja dramaturgiaa ja näytelmän kirjoittamista. Koulutuksia myös edelleen räätälöidään jäsenteattereiden yksilöllisiin tarpeisiin sopiviksi. Suosittelemmekin lämpimästi esimerkiksi teatteritoiminnan starttipakettia, jolla teatterin toiminta saadaan uuteen eloon tai startattua vaikkapa kokonaan uusi ryhmä. Koulutusten sisältö on uudistettu laajuudeltaan myös yhä enemmän kohti opintopisteytettyä mallia. Olemme myös hakeneet uusia upeita ammattilaisia mukaan kouluttajiksi vanhojen tuttujen kouluttajien vahvistukseksi. Kalenteria päivitetään vuoden läpi jatkuvasti uusilla koulutuksilla ja otamme mielellämme jatku-

vasti vastaan toiveita koulutusten sisällöstä, kouluttajista ja toteutuspaikkakunnista. Uusi koulutuskalenteri julkaistaan liiton verkkosivuilla ja sosiaalisen median kanavilla joulukuussa. Kouluttautumiseen on jäsenteattereidemme mahdollista hakea myös tukea liiton kevään tuotanto- ja koulutusavustushaussa. Hakuaika avustuksiin päättyy 15.4.2022. Henkilöjäsenemme saavat koulutuksista myös tuntuvaa alennusta. Lisätietoa koulustoiminnastamme saat verkkosivuiltamme: www.shtl.fi/yleista-koulutuksista/ koulutuskalenteri/ ja tuottaja Mari Saariselta: mari.saarinen@shtl.fi puh. 050 468 2138

Lempeää joulun aikaa! myös omasta puolestani kiittää Saria ja Merjaa kauniin ja kiinnostavan lehden kokoamisesta kerta toisensa jälkeen. Parhaillaan tuottajan työpöydällä on käynnissä useampikin hakuaika, kun jälleen haetaan Vuoden Harrastajateatteria ja Kantaesityspalkinnon saajaa. SPOTTI -lasten ja nuorten teatterifestivaali vastaanottaa myös jo esiintyjähakemuksia keväälle 2022. Hakuajat ovat aina jännittäviä ja tuntuu että valitsijoiden tehtävä on joka kerta lähes mahdoton. Toivomme silti, että mahdollisimman monet hakevat, sillä tiedän että taitoa, paloa ja upeita hetkiä on jälleen teattereiden vuoteen kuulunut, ja jokainen ansaitsee mahdollisuuden tulla palkituksi ja nähdyksi. Tuottajan työtunneista iso osa on

myös kulunut tänä syksynä henkilöjäsenyyden ja koulutustoiminnan uudistukseen. Näistä ensimmäinen saatiinkin jo aiemmin syksyllä julki ja olemme todella iloisia siitä, kuinka moni uuteen jäsenyyteen upeine etuineen on tarttunut. Teatteriinkin on jo päässyt ja se jos mikä ilahduttaa ja sykähdyttää. Ihmisten tapaaminen kasvotusten on kuitenkin kaiken suola. Jokainen tapaaminen on muistutus siitä, miksi tämä on niin tärkeää. Mitä paljon teatteri on niin monelle. Toivotan mitä rentouttavinta joulun aikaa ja vuoden vaihdetta. Olkoot tuleva vuosi meille lempeä. Mari Saarinen

TOIM IN

JOHTAJAL T

N NA

TALO US

oinen syksyni SHT:n toiminnanjohtajana alkaa olla takanapäin. Vieläkään en osaa täysin sanoa minkälaista työtä olen tullut tekemään, kun korona edelleen sekoittaa kuvioita. Kun toiminta lähti syksyllä osittain avautumaan, olinkin aivan uudenlaisen tilanteen edessä: Kuinka sovittaa kalenteriin kaikki live-tapaamiset, esitykset ja tapahtumat? Sitä on pieni ihminen ollut ihmeissään, kun ei enää istutakaan sohvan nurkassa kalsareissa etäpalavereissa, vaan matkustetaan ympäri maailmaa. Ja vaikka välillä onkin pää aivan pyörällä tästä menemisten määrästä, on se myös ollut niin virkistävää. Miten paljon olenkaan kaivannut ihmisten kohtaamista ja teatterin yhdistävää voimaa.

Ä PÄ

LLIKÖLTÄ

aikkien aiemmin peruuntuneiden tapahtumien ja tilaisuuksien jälkeen on ollut hauskaa olla järjestämässä vielä loppuvuonna toteutuvia ERITYINEN-festivaalia Helsingissä ja KOUTA-koulutustapatumaa Kemijärvellä. Tapahtumien välillä on vain viikko väliä ja etäisyyttä kaupungeilla on toisistaan noin 900 kilometriä. Onneksemme molemmilla tapahtumilla on loistavat tuottajat, Erityisessä Hanne (Molli) Rintanen ja Koutassa Anne Niskanen.

Teatteri kuuluu kaikille! Viimeisten viikkojen aikana toimiston väki on juossut pää kolmantena jalkana, kun marraskuun puolessa välissä järjestettiin ensimmäistä kertaa Erityinen-festivaali. Erityisryhmien oma tapahtuma toteutettiin Iiris-keskuksessa, Helsingissä ja voi miten ihanaa se olikaan. Upeita esityksiä, uusia ja vanhoja ystäviä ja tietysti juhlat. Harrastajateatteriliiton tärkein motto on, Teatteri kuuluu kaikille, ja näillä festivaaleilla se todella muuttui todeksi! Marraskuun viimeisenä viikonloppuna pääsin tapaamaan Lapin seudun harrastajateatterilaisia, kun Koutakoulutustapahtuma järjestettiin Kemijärvellä. Oli liikuttavaa huomata, kuinka ihmiset olivat kaivanneet toisiaan ja kuinka mahdollisuus heittäytyä teatterin maailmaan livenä tuntui herkistävän monia. Lämpö ja rakkaus sekä teatterin tekemistä, että muita ihmisiä kohtaan lämmitti 25 asteen pakkasessa jäätyneimmätkin varpaat.

Näiden kohtaamisten voimalla onkin hyvä suunnata jo katse tiiviisti tulevaisuuteen. Olen mukana Teatterikorkeakoulun teatterin, tanssin, sirkuksen ja performanssin kasvatuksen ja koulutuksen visio 2030-työryhmän ydinryhmässä. Työskentely aloitettiin tänä syksynä ja on tarkoitus saada maaliin ensi vuoden loppuun mennessä. Kaipaamme erityisesti lisää harrastajateattereiden edustajia osallistumaan seminaareihin ja yhteiseen työskentelyyn, joten olethan kuulolla. Meidän kaikkien näkemystä tarvitaan paremman ja toimivamman tulevaisuuden suunnittelussa. Sitä ennen on onneksi aikaa myös hetkeksi pysähtyä ja rauhoittua. Aion syödä ainakin lanttulaatikkoa, lipeäkalaa, riisipuuroa ja konvehteja. Toivotankin kaikille notkuvia joulupöytiä ja ihanan rauhallista ja valkeaa joulua! Sanna Saarela

Kiitokset! Ensi vuonna parannamme jäsenkentän palveluja entisestään tuomalla uuden jäsenyysmallin; Toimintaryhmät. Toimintaryhmän jäseneksi voivat liittyä rekisteröitymättömät työryhmät, kuten esimerkiksi koulujen ja työväenopistojen teatteriryhmät tai muut matalan kynnyksen työryhmät. SHT:n henkilöjäsenyys on myös uudistettu. Kaikki henkilöjäsenille tarkoitetut palvelut muun muassa näyttelijäpankki sekä henkilökohtaiset edut ja jäsenkortti löytyvät puhelimeen ladattavasta sovelluksesta. Repliikki-lehti siirtyy ensi vuonna uudenlaisena konseptina verkkoon ja nykyisenkaltainen painettu leh-

ti lopetetaan. Tämä on siis viimeinen painettu Repliikki-lehti tällä erää. Suomen Harrastajateatteriliitto luovutti pitkäaikaiselle lehden toimittajalle Sari Jaatiselle liiton kultaisen tunnustusmerkin kiitoksena merkittävästä työstä harrastajateatterityön hyväksi. Lämpimät kiitokset myös lehden graafisesta ulkoasusta vastanneelle Idea Illuusian Merja Hammarille. Toivotan teille mitä ihaninta joulunaikaa! Minna Ahlfors

Kansainvälisyys Suomen Harrastajateattteriliitossa Tänä syksynä, kun korona on ajoittain hieman jo helpottanut ja jopa ulkomaille on ollut turvallisempaa matkustaa, on myös liiton kansainvälinen toiminta päässyt käynnistymään pitkän tauon jälkeen. Teksti: Sanna Saarela

uomen Harrastajateatteriliiton yksi tehtävä on järjestään ja ylläpitää kansainvälisiä kontakteja ja välittää esiintymismahdollisuuksia jäsenteattereillemme. Tätä työtä tehdään yhteistyössä neljän muun harrastajateatterikentän toimijan kanssa Suomen AITA/IATA keskuksessa, joka on osa koko maailman kattojärjestöä, AITA/IATAa ( International Amateur Theatre Association). Keskukseen kuuluu Suomen Harrastajateatteriliiton lisäksi Työväen Näyttämöiden liitto (TNL),

Finlands Svenska Ungdomsförbund (FSU) sekä FIDEA – Suomen draama ja teatteriopetuksen liitto. Keskus hoitaa harrastajateatterikentän pohjoismaisia ja kansainvälisiä asioita ja osallistuu pohjoismaisten ja kansainvälisten järjestöjen kautta maailmanlaajuiseen harrastajateatteritoimintaan. Suomen keskuksen erityisenä tehtävänä on tiedottaa harrastajateatterikentän kansainvälisistä ja pohjoismaisista festivaaleista, seminaareista ja kursseista suomalaiselle jäsenkentälle sekä suomalaisten harrastajateatteriryhmien ja yksittäisten harrastajateatterilaisten osallistumisesta kansainvälisiin tapahtumiin. Keskus välittää myös tietoa suomalaisesta harrastajateatterikentästä ulkomaille Kansainvälisen AITA/IATA keskuksen tärkeimpiä tapahtumia on Monacossa joka neljäs vuosi järjestettävät kansainväliset Mondial Du theatre- festivaalit sekä yleiskokous. Suomen AITA/IATA keskus haki

suomalaisia esiintyjiä tämän vuoden festivaaleille ja valituksi tuli Ad Astra-teatteri Jyväskylästä esityksellään Mental Expo. Kansainvälinen raati valitsi Suomen esityksen festivaaleille, ja elokuun viimeisenä viikonloppuna jyväskyläläiset astuivat näyttämölle Monacossa. Suomen esitys sai valtavasti kehuja ja sanaton esitys toimi hienosti kansainväliselle yleisölle. Jännitystä riitti myös yleiskokouksessa, Suomen AITA/IATA -keskuksen puheenjohtaja Sofia Wegelius (FSU) tuli valituksi kansainvälisen keskuksen hallitukseen. Seuraava AITA/IATAn festivaali järjestetään Toyamassa, Japanissa ja lavalle kipuaa tällä kertsaa lapset ja nuoret. Myös Suomessa on ollut esityshaku käynnissä ja tätä kirjoittaessani onkin viimeinen päivä hakea mukaan. Toivottavasti saadaan ryhmä edustamaan Suomea Toyamaan. Suomen Harrastajateatteriliitto kuuluu AITA/IATA-keskuksen kautta myös NEATAan (North-European Amateur Theatre Alliance), jonka tehtävänä on edistää pohjoisEuroopan harrastajateatterikentän yhteistyötä ja järjestää sekä tapahtumia, että muita yhteistyömahdollisuuksia. Harrastajateatteriliiton toiminnanjohtaja on NEATAn hallituksessa Suomen edustajana. SHT tekee myös muuta kansainvälistä yhteistyötä aina kun se on mahdollista. Tänä syksynä toiminnanjohtaja Sanna Saarela oli Opintokeskus Kansalaisfoorumin kansainvälisen hankkeen kautta

Oikealta Opintokeskus Kansalaisfoorumilta Pekka Kinunen, Annamari Martinsviita, Harrastajateatteriliiton toiminnanjohtaja Sanna Saarela sekä Nuorisoseurojen Riina Kylmälahti Gardajärven rannalla. 20

Oikealla Italian edustajat IT ACADEMY OF FITA ja oikealla Suomen AdAstra Jyväskylästä esityksiensä jälkeen Monacossa.

mukana Italiassa, Bresciassa tutkimassa sosiaalista ja kulttuurista kestävää kehitystä. Mukana oli hankekumppaneita monesta eri maasta, mm. Kreikasta, Puolasta ja Italiasta. Matkan aikana syntyi Suomen Harrastajateatteriliiton kestävän kehityksen suunnitelman pohja, ja valmista suunnitelmaa pääsette tarkastelemaan alkuvuodesta.

Tarkoituksena on systemaattisesti ottaa kestävän kehityksen teemat huomioon pitkäjänteisessä toiminnan suunnittelussa. No miten ulkomaille sitten pääsee edustamaan Suomea? Seuraamalla sekä SHT:n että Suomen AITA/IATA-keskuksen ilmoittelua somessa ja nettisivuilla ja valmis-

Mondial Du theatre festivaalin yksi esiintymispaikoista oli Monacon Varietee-teatteri.

tamalla jo suoraan kansainvälisiin mittapuihin sopivia esityksiä: kielellisesti saavutettavia ja kestoltaan max 1h. Kaikissa kansainvälisissä asioissa voit olla yhteydessä liiton toiminnanjohtajaa Sanna Saarelaan, toivotaan että maailma tästä aukeaa ja päästään toden teolla rakentamaan kestävää ja kiinnostavaa kansainvälistä yhteistyötä.

Suomea Monacossa edusti Kyväskyläläinen AdAstra teatteri esityksellään Mental Expo.

Tunnusta teatteria! Nyt kassia käteen ja pinssiä poveen

Hanki PINSSI tai TEATTERIKASSI itseäsi tai työryhmääsi ilahduttamaan. Pinssi on helsinkiläisen I-korun käsityönä valmistama hopeoitu naamio. Teatterikassissa kuljetat plarit ja eväät reeneihin, käytät kauppakassina tai vaikka heiluttelet tyhjänä, että kaikki näkevät mitä porukkaa sitä oikein ollaan! Pinssin hinta 12 euroa + postimaksu. Kassin hinta 5 euroa + postimaksu. Itsetehostuksellisesti loistavia tuotteita, mutta myös erinomaisia lahjoja. Tilaukset vetämään sähköpostilla minna.ahlfors@shtl.fi

Pauli Taskiselta teatteriaiheinen dekkari

”Hätäisesti hirtetty” Nimestään huolimatta se on hyvän mielen kertomus, joka ei toivottavasti vie yöunia. Tarina on itsenäinen jatko-osa 2015 ilmestyneelle Katiskalla hukutettu –romaanille, joka kertoi vuodesta 2008. Silloin Paloniemen kylällä järjestettiin juhlia Suomen sodan muistoksi, kovista ajoista oli tullut kuluneeksi 200 vuotta. 2012 kylän kansakoululle muuttaa teatteriohjaaja Sampsa Tiihonen, joka saa kyläläiset innostumaan kesäteatterin perustamisesta ihan tosissaan. Kylällä kesäisin asuva kirjailija Lauri Laitanen kirjoittaa mittatilaustyönä uuden näytelmän perinnesepästä, joka on tullut takomaan ammoin kuolleen entisen sepän pajaan. Tämä – Ilmarisen suurta sukua -näytelmän seppä ei ole mikään sänkileuka ukkeli, vaan nuori vetävän näköinen nainen, joka saa miesten polvet heikoiksi. Muuten siellä Riihikummun kesäteatterissa menee mukavasti, mutta ensi-illan jälkeen näyttämön takaa, ison koivun oksasta löytyy hirtetty mies. Kirjaa lukiessa pääsee kokematonkin tutustumaan teatterin tekemisen kaikkiin puoliin ja alan kokeneelle tämä voi olla nostalgiamatka oman pään sisään. Kustantaja on Kemissä toimiva Atrain & Nord.

Tietoa tekijästä: • Syntynyt 1949. • Aloitti harrastajateatterissa 1967, Kuopion kansalaisopistossa. • Keikkaili Kuopion kaupunginteatterissa viidentoista vuoden ajan. • Ohjasi Kuopion ympäristökunnissa ulkoilmaan sekä sisälle ja näytteli parissa ryhmässä Kuopiossa. • Ohjasi 1999 – 2001 päätoimisesti teatteripaja Sotkulla nuoria aikuisia. • Palasi kansalaisopiston teatteriryhmään 2014 ja 2015. • 2010 julkaistiin kirja: Mäeltä ja rannalta, Ranta-Toivala – uuhimäki kyläkirja, jonka toimittamisessa Taskinen oli mukana. Kaksi vuotta myöhemmin Media Wallius julkaisi runokirjan: Metsän kaunotar – loruja syksystä syksyyn. Sen jälkeen ovat ilmestyneet edellä kerrotut rikosromaanit. • Pauli Taskinen on ollut pääammatiltaan maanviljelijä, lypsykarjatilallinen, mutta 1998 hän lopetti tuon ammatin harjoittamisen ja ryhtyi eräänlaiseksi kulttuurin sekatyömieheksi. 23