Issuu

4/2020

REPLIIKKI Suomen Harrastajateatteriliitto

Soromnoo 2020, tervetuloa 2021! 1

Meidän teatteri, meidän tarina Pääkirjoitus Sanna Saarela eatteri elää tässä ajassa. Sen tehtävä on etsiä sekä tarinoita että esitysmuotoja, jotka kertovat meistä ja meidän kokemuksistamme. Elämme tällä hetkellä historiallisesti merkittävää aikaa joten myös tarinat ja esitystavat ovat muuttuneet radikaalisti ja nopeasti. Teatterit ovat etsineet ja löytäneet uusia tapoja tavoittaa yleisöä ja pitää harrastustoimintaa käynnissä. Vaikka tunnelin päässä näkyykin ajoittain valoa, on meidän kuitenkin valmistauduttava takaamaan harrastajateatterin tulevaisuus. Aina kun katsomme tulevaan, teatteri ottaa pienen riskin. Täytyy arvata ja ennustaa maailman menoa. Täytyy varautua järjestämään olosuhteet turvallisiksi sekä katsojille että yleisölle ja sitten täytyy vain uskaltaa yrittää. Useiden teattereiden pieni paasto esittämisestä muistutti, ettei teatteri ole itsestäänselvyys, ei tekijöille eikä katsojille. Riippumatta esityksestä, on teatterin ytimessä yleisölle esittämisen riemu, esiintyjien ja katsojien yhdessä luoma tila, joka onnistuneen esityksen äärellä tuntuu luissa ja ytimissä. Se on eräänlaista yhteistä matkaa. Teatteri on perusluonteeltaan yhteiskunnallista, joten se tarvitsee keskustelukumppanikseen yleisön. Jonkun joka näkee, kuulee ja kokee. Siksi kutsunkin meidät kaikki heittäytymään turvallisuudesta huolehtien esityksen ja yleisön väliseen vuoropuheluun. Riippumatta siitä kuinka monta saa ottaa saliin,

SISÄLTÖ 4/2020 Pääkirjoitus: Meidän teatteri, meidän tarina 2 Tuleen ei jääty makaamaan 3 KOUTA-lapin lämpöä marraskuiseen viikonloppuun 6 Elämykset kuuluvat jokaiselle 7 Ei puska- vaan buskateatteria 10 Harrasta ja opi verkossa 13 Contaktista löytyi teatterikoti Syöpyköille 14 Teatterilaisen pukinkonttiin 16 Talouspäällikkö tiedottaa 17 SPOTTI – Lasten ja nuorten teatteripäivät tulevat taas! 18 Uudet tekstit Terävän puntariin 20 Oliko teatterillasi paras uusi teksti? 21 SHT:n koulutustoiminta ottaa uuden askeleen 22 Toiminnanjohtajan ja tuottajan palstat 23 2

tai onko maskit vai ei. Kerrotaan tämän hetken tarinaa tämän hetken ehdoilla. Sanna Saarela toiminnanjohtaja, Suomen Harrastajateatteriliitto

REPLIIKKI

4/2020

Suomen Harrastajateat teriliitto

Kannen kuvassa Julistekuva Teatteri Retikan syksyn esityksestä Sata lasissa! Kuva: Antti Väyrynen

Soromnoo 2020 , tervetuloa 2021 !

Päätoimittaja Sanna Saarela Toimitussihteeri Sari Jaatinen Painopaikka Keski-Suomen Painotuote Oy Ilmestyy neljä kertaa vuodessa, seuraava nro 2.3.2021 Painos 650 kpl Ulkoasu ja taitto Idea Illuusia, Merja Hammar, Raahe Yhteystiedot www.shtl.fi • sht@shtl.fi

Tuleen ei jääty makaamaan S

UOMUSSALMEN KESÄTEATTERIN katoksen hankinta ja Kulttuurinäyttämö Kaunisniemeen -hankkeet on valittu Kainuun Leader-helmiksi ohjelmakaudella 2014–2020. Katoshanke on Suomussalmen Näyttämöyhdistys ry:n ja Kulttuurinäyttämö-hanke Suomussalmen kunnan. Kunta ja teatteriyhdistys tekevät käsikynkkää kulttuurityötä sen eteen, että yksi Suomen tunnetuimmista ja vetävimmistä kesäteatteriympäristöistä saadaan viimeisen päälle iskuun. Suomussalmella koronatilanne on ollut koko vuoden erittäin hyvä, eikä kuntaa ole mainittu Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin viikottaisissa listauksissa. Riskejä ei voitu kuitenkaan ottaa, joten viisinumeroisia yleisömääriä vetävä kesäteatteri piti panna tältä vuodelta jäihin. –Vuodesta 1996 on tullut tehtyä teatteria joka kesä. Nyt on sitten kengitetty paskahuussin alustoja ja rakennettu koiratarhaa, tehty 20 vuoden rästityöt. Tauko on palauttanut mieleen sen miten etuoikeutettua hommaa saa tehdä ja miten älyttömän kivaa teatteri on. Yhdessäolosta on saatu otettua vielä enemmän irti ja kaikki ymmärtävät tämän toiminnan arvon, sanoo Teatteri Retikan ohjaaja Ulla Schroderus. Taaksejääneen kesän aikana Suomussalmen kunta on rakentanut Leader-rahoituksen turvin retikkalaisten kesänäyttämön päälle kiinteän katoksen. Näyttämön kattaminen laajentaa Kaunisniemen käyttömahdollisuuksia ja mahdollistaa muun muassa konserttien järjestämisen, kun esiintyjät pysyvät sateen sattuessa kuivina. –Olihan tässä kummallinen lykky kesäteatterin kohdalla. Lattia on lyöty ja sitä päästiin rakentamaan vähän aikaisemmin kuin jos olisi ollut esityskausi päällä. Ensi kesänä siellä sitten on entistä ehommat tilat eli sillä tavalla tässä oli onni suuressa onnettomuudessa. Kun asioita tapahtuu päällekkäin, siitä syntyy hirveä paine, mutta nyt sitä on voi-

tu hallita. Kesäteatterikokonaisuus näyttäytyy Schroderuksen silmiin hulppean näköisenä laitoksena. Näyttämön kattaminen on todella suuri juttu. Näyttämö maksaa hankkeen omarahoitusosuuden, mutta onneksi kunta hallinnoi hankkeen ja teatterilaiset pääsevät vähemmällä. Ei tarvitse istua erilaisissa rakennuspalavereissa ja vastaavissa. Katokseen saadaan myös huoltorakennus, joka tulee tarpeeseen keväällä harjoituskauden alkaessa. Ihmiset ja tavarat pysyvät kuivina. –Helpottaa völjäytymistä. Syyskaudella Teatteri Retikassa on onneksi päästy taas asian päälle, voimassa olevin rajoituksin toki. Syksyn tullen alettiin tehdä uutta juttua vanhan kaavan mukaan. 20.11. saatiin ensi-iltaan pikkujouluajan pläjäys Sata lasissa! –Oli tosi mahtavaa kokoontua taas yhteen tekemään, ihan luksusta. Pikkujouluajan itsekirjoitetut jutut syntyvät niin, että kesän lopussa aletaan kokoontua kerran viikossa, rupatellaan mistä voitaisiin esitys tehdä. Osa ideoista lähtee vetämään ja osa painuu unholaan. Yritämme pysyä keston kanssa tunnissa. Yksi syksyn harmituksista oli Pakko sanoa! -teatterifestivaalin peruuntuminen. Tapahtuma on järjestetty lokakuussa kahdesti aiemmin Teatteri Retikan, TNL:n ja Suomussalmen kunnan yhteisponnistuksena. Ensi vuonna yritetään uudemman kerran. Vaikka Suomussalmen koronatilanne on ollut koko ajan erittäin hyvä, on Teatteri Retikassa varauduttu viheltämään peli poikki jos kiihtymisvaiheeseen joudutaan. Sata lasissa! -esitys on tehty ajatuksella, että se ei ole varsinainen joulushow, vaan sitä voi esittää vielä myöhemmin-

Katos alkaa rakentua Suomussalmen Kaunisniemen näyttämön päälle. Kuva: Tuula Leskinen

Kuusamon Helikummun työmaa alkoi pusikoiden, taimien ja muun kasvuston raivuulla. Kuva: Harri Laurila

kin jos tarvetta tulee. –Pidämme kiinni THL:n ohjeistuksista, että ne täyttyvät. Esiintyjäjokossammekin on riskiryhmäläisiä, joten tämän homman kanssa ei urheilla yhtään. Tälle kesälle aiottu näytelmä siirtyy luontevasti ensi vuodelle. –Ikävä sanoa, että hyviäkin asioita on tässä kurjuudessa. Ensi vuonna ei olla koko ajan hyppäämässä liikkuvaan junaan. Ensi kesän tekstiä on vielä viimeistelemättä, sillä kynä tipahti totaalisesti kädestä, kun koronatilanne lamaannutti. Se ei ollut kauhean luova olotila varmasti kenellekään. Teatteri muuttui sivuseikaksi.

mallinen huoltorakennus, jossa on iso tupa ja ulosmyyntiä palveleva keittiö, esiintyjien lämpiö ja peseytymistilat ja yleisövessat. Teatterilaiset kävivät kesällä käsiksi pusikoituneeseen tapahtuma-alueeseen. Kunnostustyöt aloitettiin katsomossa kasvaneiden puiden taimien ja muun kasvuston raivaamisella. Talkooväkeä oli kymmeniä ihmisiä siistimässä aluetta ja parissa päivässä talkootunteja ehti kertyä toista sataa. –Tavoite on, että Helikummussa nähdään kesäteatteria 2. heinäkuuta 2021. Se edellyttää sitä, että saadaan päätös Elykeskuksen maaseuturahastosta katoshankkeellemme.

Kuusamossa ei esitetty teatteria – siellä tehtiin teatteria

UUSAMON NÄYTTÄMÖLLÄ ei ole vaivuttu korona-apatiaan, vaan tuleva Helikummun kesäteatterialue on pitänyt talkoolaiset kiireisinä. Paikka on Kuusamon teatteriväelle tuttu, sillä Kuusamon Näyttämö teki Helikummussa kesäteatteria 80-luvun puolivälissä, mutta kun tarjoutui mahdollisuus päästä hotellin kanssa samalle tontille lähelle keskustaa eli ”Hotkun rantaan”, sitä tilaisuutta ei voinut jättää käyttämättä. Nyt Hotkun rannassa ollaan teatterin suhteen joutsenlauluvaiheessa. 10 vuoden ajan hyvin kehittynyt yhteistyö niin hotellin kuin Koillismaan Osuuskaupan kanssa päättyy kaavamuutokseen. Kiinteistölle on lätkäisty lisärakennusoikeutta ja tontille on kaavoitettu viisi kerrostaloa. Seuraava vaihe kesäteatterin kehittämisessä olisi ollut katsomon kattaminen, mutta se ei tuntunut enää kaavamuutostilanteessa järkevältä. –Kaupungin kanssa mietittiin minne voitaisiin siirtyä. Uusi paikka järjestyi, kun Kuusamon kaupungin yhdyskuntatekniikan lautakunta päätti vuokrata Helikummun meille 30 vuoden sopimuksella, kertoo Kuusamon Näyttämön puheenjohtaja Harri Laurila. Helikumpu sijaitsee Kuusamon kaupunkitaajaman pohjoispuolella. Kuusamon kaupunki rakensi 80-luvulla alueesta kesätapahtumaympäristöä ja teki sinne 500-paikkaisen katsomon. Samaan aikaan alueelle nousi omakotitalon 4

Rahoituksen turvin on tarkoitus rakentaa katsomon päälle pysyvä katos. Teräspaalujen nokkaan pilarit ja niiden varaan puinen, huopakatteinen katos. Sähkötöitäkin on luvassa, valaistusta ja äänentoistoa varten. Katsomon yläosaan rakennetaan myös uusi tarkkaamo. Suunnitteilla on myös 80 neliön suuruinen kylmä varastorakennus. Ympäristöä päivitetään myös sadevesijärjestelmällä, laajennetaan pysäköintialuetta ja muokataan maastoa. Jossain vaiheessa teatteri haluaa kattaa myös näyttämö. Laurila pitää katoshanketta suuruusluokaltaan isona. Elyltä on näytetty hankkeelle jo vihertävää valoa, joten toiveet ensi kesän suhteen ovat korkealla. –Kun rahoituspäätös saadaan, emme pidä kynttilää vakan alla. Se on iso juttu koko seutukunnalle, vaikka siitä edes osa jäisi tänne. Olen yrittänyt pitää keskustelua yllä siitä, että kulttuurin arvot ja sen kaikki yhteisöä ravitsevat vaikutukset pitäisi ottaa päätöksenteossa keskiöön. Liikuntaan on aina hyvin satsattu ja siihen löytyy rahaa, mutta jos teatteri tarvitsee uusiin valoihin 15 000 euroa, ei sellaisia rahoja löydy mistään, Laurila harmittelee. Kunnan ”kulttuurimyönteisyydestä” kertoo myös toiminta-avustuksen myöntämättä jättäminen. Näyttämö haki 7 000 euron toiminta-avustusta, mutta mitään ei annettu. Teatterin ei katsottu tarvitsevan mitään, koska koronaepidemia perui kesäesitykset. Katostyömaa on tarkoitus aloittaa huhtikuulla. Vanha esiintymispaikka Hotkun rannassa on vielä ensi kesänä käytössä ja siellä todennäköisesti harjoitellaan tänä kesänä esittämättä jäänyttä näytelmää. –Jos katosta ei ehditä Helikumpuun rakentaa ensi kesäksi, esiinnymme vielä kerran Hotkun rannassa.

Miinan montussa tuli hiljainen kesä. Katseet on suunnattu ensi kesään. Kuva: Juhani Ahtinen

Talkooväkeä tuntuu riittävän Hausjärvellä. Kuva: Juhani Ahtinen

HAUSJÄRVINEN NUORISOSEURA SILMU on viimeiset vuosikymmenet keskittynyt voimalla kesäteatterinsa kehittämiseen. Esityspaikkana toimii Miinan Monttu Turkhaudan pienessä kylässä. Kesällä 2020 oli tarkoitus ilahduttaa tuhansia katsojia Sanna Saarelan ohjaamalla Tankki täyteen -näytelmällä, mutta toisin kävi. Koronavirus heilautti esitykset vuodella eteenpäin. Miinan montussa on näytelty 20 vuotta ilman taukoa. Seuran hankevastaava ja johtokunnan jäsen Juhani Ahtinen toteaa, että jos koronapandemia estää teatterin tekemisen vielä ensi kesänäkin, ei talous taida sitä kestää. –Meillä on kiinteitä menoja seurojentalosta ja kesäteatteri on ollut hyvä rahoittaja. Viime vuosien yleisömäärät ovat pyörineet 5000 katsojan hujakoilla, Ahtinen sanoo.

sia kiinteistä näkösuojaelementtejä, joita voidaan siirtää tilanteen mukaan. Kymppitonnilla hankittiin lämmitettävä toimistokontti ja sähköistettiin se. Kun keväällä aletaan harjoitella, voi osa porukasta lämmitellä siellä, pystytään keittämään siellä kahvit ja mikro toimii. Iso parannus.

Tuleen ei silti jääty makaamaan. Silmulaisilla on takanaan monia leader-rahoitteisia hankkeita ja niistä tänä kesänä koettiin viimeinen ponnistus. –Meillä on ollut hyviä kirittäjiä. Etelä-Hämeen ja Uudenmaan rajalla on paljon kesäteattereita, toteaa seuran hankevastaava ja johtokunnan jäsen Juhani Ahtinen. Tänä vuonna kesäteatterin näyttämöalue pantiin sileäksi. Alueella oli 90-luvulta peräisin oleva rakennus, joka oli aina ollut kantona kaskessa. Näyttämöllä ei ollut kovinkaan paljoa syvyyttä ja isoa rakennusta piti aina yrittää piilottaa. –Aution Risto sanoi aikoinaan, että tuo rakennus pitäisi räjäyttää, ja nyt se tehtiin. Purettiin se ja tehdään erilai-

Ahtisen mielestä oli tavallaan onni, että koronapandemia perui kesän, koska alueen kunnostamisesta tulikin isompi työ kuin mitä arveltiin. Alue olisi pitänyt fiksata ennen Tankki täyteen -esityksiä, mutta kiire olisi ollut melkoinen. Nyt työ saatiin tehdä rauhassa. –Rakensimme myös invatasanteen ja teimme yhden penkkirivin lisää. Katsomoon mahtuu nyt noin 500 henkeä. Teimme vähän enemmänkin kuin mitä oli ajatuksia. Talkooväkeä Ahtinen kehuu saadun mukavasti. Muutamien aktiivien lisäksi teatterin palkattu lavastaja osallistuu talkoisiin. Ahtinen itse kuuluu lionseihin, ja sieltä on saatu talkoolaisia. –Urheiluseura Ryttylän Kirissä on eläkeläisseura Kilisevät kettingit, frisbeeryhmä, josta tulee väkeä. Myös Pallomahat-järkkäriporukka ovat aktiivisia. Jos ei muu auta, soitan sukulaisille, Ahtinen naurahtaa. Ahtinen korostaa, että talkoissa pitää huollon pelata. Ahkeruuden palkaksi pitää olla tarjottavaa – ja kunnon päättäjäiset on hyvä järjestää. Jos talkoilu on pelkkää tekemistä, se ei huvita pitkään. Ensi kesänä Ahtinen saa toivottavasti hypätä muutamaan rooliin. Hän esittää Tankki täyteen -näytelmässä rengasmiestä, nuorisorikollista ja naiskuoron jäsentä. Kuulostaa sopivan erilaiselta kuin Ahtisen siviilityö, it-alan palvelupäällikkönä, josta hän tosin on juuri päässyt eläkepäiville. –Aikaisemmin 90-luvulla harrastin kansantansseja, mutta porukkaa ei ollut tarpeeksi. Olin tottunut esiintymään paljon ja ollut avustamassa taustakuorossa ja vastaavissa. Kun kansantanssi loppui, tuli tilalle kesäteatteri. Siellä uskaltaa eri-ikäisten kanssa heittäytyä ja hassutella. Sen myötä olen tullut avoimeksi erilaisuudelle ja muulle hyväksynnälle. Teatterissa on aika auki. Kuusamon Helikummun huoltorakennus on ollut yksi talkoolaisten kunnostuskohde. Kuva: Harri Laurila 5

KOUTA-Lapin lämpöä marraskuiseen viikonloppuun Lentokone laskeutuu Rovaniemen kentälle ja hengittäminen maskin takana tuntuu heti helpommalta. Raikas pakkasilma lyö kasvoille ja lunta on kinoksiksi asti. Kansalaisfoorumin Timo Tervo heiluttaa tervehdykseksi upeassa revontulitakissaan, KOUTA voi alkaa. Teksti : Sanna Saarela, toiminnanjohtaja, SHT

iimeisille hetkille asti jännitimme voiko tapahtumaa järjestää näinä aikoina, kun peruutukset ovat osa jokaista arkipäivää. Mutta kun Rovaniemen korona-tilanne palasi perustasolle, pujotimme maskit naamaan ja istuimme suunnittelemaan Lapin harrastajateatterikentän tulevaisuutta sekä tietysti nauttimaan koulutuksista ja toistemme seurasta. Viikonlopun aikana tapasin useita innostuneita ja aktiivisia teatteriharrastajia, jotka tekevät kunnianhimoisesti ja suurella sydämellä teatteria Lapin alueella. Keskustelimme haasteista ja haaveista, tulevaisuudesta ja tästä hetkestä. Siitä minkälaista teatteria tulemme tekemään tulevaisuudessa ja minkälaisia tavoitteita haluamme asettaa liiton toiminnalle. Monet haasteet ovat samoja kuin muuallakin Suomessa, kuinka saadaan taattua teatteritoiminnan jatkuminen, kuinka innostaa lisää aktiivisia toimijoita mukaan ja jaksetaan pyörittää teatteria vapaaehtoisvoimin jatkossa-

kin. Myös ratkaisuajatuksia syntyi useita pöydän ääressä, joista varmasti tulette kuulemaan myöhemmin lisää. Haaveina oli yhteistyö lisääminen ja yhteisöllisyyden korostaminen sekä paljon konkreettisia ja yksityiskohtaisiakin toiveita, joiden toteuttaminenkin aloitettiin samantien. Illan päätteeksi pää vain surisi kaikista uusista ideoista mutta mietin vielä nukkumaan mennessänikin, kuinka upeata oli, ettei haaveista oikeastaan mikään ollut suoraan sidoksissa rahaan, vaan ennemminkin yhteisöllisyyden ja yhteyden parantamiseen. Lauantai-iltana koulutuspäivä huipentui vielä Vuoden Lappilainen Teatteriteko -palkinnon jakoon. Tunnelma oli sähköinen, kun iValoiset saivat palkinnon poikkeusajan onnistuneesta ja tuloksekkaasta itseohjautuvuudesta, sitkeydestä sekä valoisasta asenteesta ja toivon jakamisesta. Onnea iValoiset ja kiitos Rovaniemi. Tulen varmasti pian uudestaan!

Vuoden Lappilainen Teatteriteko -palkinnon saaneista iValoiset-ryhmästä Teija Kunnari, Jarno Alaluusua ja Satu Kyrö sekä palkinnon luovuttaja Sanna Saarela.

Suomen Harrastajateatteriliiton hallituksen uusi puheenjohtaja Sanni Grahn-Laasonen:

Kuva: Lauri Heikkinen/valtioneuvoston kanslia

Elämykset kuuluvat jokaiselle

Kun kutsu kävi Sanni Grahn-Laasoselle ottaa koppi Aila Paloniemeltä vapautuvasta SHT:n hallituksen puheenjohtajan nuijasta, tuntui se heti hänestä tehtävältä, jossa hän haluaa olla mukana. 7

anni Grahn-Laasonen on sekä itse harrastanut musiik- rastajateatteriliiton hyvin hoidetuksi ja taloudellisesti vakakia koko lapsuutensa ja nuoruutensa, että on aikuisena varaiseksi järjestöksi. Toiminta on ammattimaista ja verkot ollut innokas musiikin kuluttaja. Teatterikaan ei ole hänelle vesillä eri suuntiin. vierasta, sillä hänellä on kokemusta myös harrastajateatte–Toiminnan monipuolisuus ja ammattimainen tekerin näyttämöltä – ja nykyään erityisesti katsomon puolelta. minen on tehnyt minuun vaikutuksen. Liitolla on paljon –Kaksi vuotta kulttuuriministerinä oli näköalapaikka mahdollisuuksia kehittää toimintaa. On vakiintuneita isokoko kulttuuritoiminnan kentän moninaisuuteen ja laa- ja tapahtumia, mutta edessä on kiinnostava tutkimusmatjuuteen. Toivottavasti siitä kokemuksesta on iloa uudessa ka meillä kaikilla – miten laajennettaisiin jäsenkenttää ja tehtävässäni harrastajateatteriliitavoitettaisiin yhä useampia ryhton hallituksen puheenjohtajana, miä. Haluan kuulla hallituksen ”On sivistysyhteiskunnan merkki, Grahn-Laasonen sanoo. ja kentän näkemyksiä ja oppia että teatteria viedään vanhainPäätöstä tarttua puheenjohtatekemisen ohella. Opittavaa on koteihin ja tehdään yhteistyötä jan nuijaan, ei tarvinnut juuripaljon! kaan miettiä. Forssan seutu on teatterin ysmielenterveyspalvelujen ja –Heti läikähti lämpimästi sydätävälle erinomaista harrastusalumuiden erityisryhmien kanssa.” messä. Tässä yhdistyy niin paljon. etta, tietää Grahn-Laasonen. Voin vaikuttaa asiaan, jota pidän Kesäteattereita on joka puotärkeänä. Harrastajateattereiden lella ja Forssan Teatteri yhdistää eteen tehtävässä työssä on valtavasti mahdollisuuksia. ammattilaisia ja harrastajia sujuvasti, samoin Ypäjän musiikkiteatteri käyttää ammattiohjaajia. Harrastajat imuroiGrahn-Laasonen arvostaa harrastajateatteria suunnatto- tuvat teattereihin laajasti koko seudulta. masti harrastuksena. Se kokoaa eri-ikäisiä ja eri taustaisia Grahn-Laasonen suitsuttaa erityisesti Ypäjän musiikkiihmisiä yhteen, mahdollista kaikenikäisten harrastamisen teatterin korkeatasoisia tuotantoja: Titanic, Seitsemän velkaikissa elämänvaiheissa. jestä, Viulunsoittaja katolla… Kunnianhimosta ei ole ollut Eri-ikäisten ihmisten kohtaaminen ja yhteisöllisyys ja puutetta. yhteinen onnistuminen puhuttelee häntä. –On hieno seurata heitä yhtenä esimerkkinä monis–Haluaisin erityisesti panostaa erityisryhmien harrasta muista teattereista. Talkooponnistus on aina mieletön. tusryhmiin ja kehittää heille omaa teatterifestivaalia. Siinä Olen pyrkinyt aina olemaan oman kotiseutuni teattereiden olisi yksi tärkeä arvopohjainen avaus, joka kuvastaisi juu- vakiokatsoja. ri sitä, että teatteri voi olla hyvinvointia tuottava ilon lähSylvia-tytärtään Grahn-Laasonen on vienyt teatteriin de sekä katsojille että tekijöille – ja että se todella kuuluu imeväisikäisestä lähtien. Moni ihmetteli vauvaa ja kesätekaikille. atterin katsomossa imettävää äitiä, mutta kesäteatteri on Tutustuessaan uuteen tehtäväänsä, hän on havainnut har- oiva paikka nauttia kulttuurista pikkuihmisen kanssa: siel-

–Menee Suomessa minne tahansa, aina löytyy korkeatasoista harrastajateatteria. Mieheni on kotoisin Pohjois-Karjalasta ja sielläkin olen käynyt harrastajien esityksiä katsomassa, sanoo Sanni Grahn-Laasonen. Kuva Lauri Heikkinen/ valtioneuvoston kanslia

tä pääsee näppärästi pois jos tarve tulee. kemiseen. Vaikka ei itsellä olisi uskallusta tai intohimoa laLapsen vieminen teatteriin on Grahn-Laasosen mielestä valle, voi teatteria harrastaa myös talkoolaisena ja vaikka kannattavaa. Näin lapsi oppii jo hyvin aikaisin kulttuurita- kahviossa. pahtuman koodiston, miten siellä toimitaan, miten käyttäydytään. Hän kasvaa katsojaksi ja kulttuurin kuluttajaksi. Grahn-Laasonen lukee hyvin todennäköisesti tätä jutSanni Grahn-Laasosen ei ole koskaan tarvinnut katua tua onnellisena äitiyslomalaisena uusi perheenjäsen vieresteatteriin lähtemistä. sä tuhisemassa. –Kun istuu teatterin katsomoon, se on kuin miniloma. Eduskuntatyöstä hän jää kevätkaudeksi sivuun, mutta Kaikki muu unohtuu. Olen arkijatkaa luottamustehtäviensä hoityössäni hyvin kiinni puhelimes”Parhaimmillaan teatteri osallistaa tamista äitiyslomalla. sani ja perhe-elämä on täynnä Fokus pysyy pitkään vielä lapsilhyvinkin moneen tekemiseen. harrastuksia, töitä ja päiväkotia, le tarjottavassa teatterissa. kouluja ja kuljetuksia. –Sylvia-tyttäreni kanssa olen Vaikka ei itsellä olisi uskallusta käynyt paljon teatterissa, samoin tai intohimoa lavalle, voi teatteria kummilasten kanssa. Muutaman Tyttärensä kautta Grahn-Laaharrastaa myös talkoolaisena sonen katsookin paljon teatteria vuoden takaa muistan, kun katja kulttuuria ylipäätään. Saavutetsoimme hänen kanssaan perätja vaikka kahviossa.” tavuus huolestuttaa häntä niiden täisinä päivinä Shrek-musikaalin lasten osalta, joiden koti ei kanja Shrek-lastenelokuvan. Kun kynusta kulttuurin pariin. syin elokuvan jälkeen mitä lapsi –Jos kodissa ei ole perinnettä käydä teatterissa, miten oli näytöksestä tykännyt, hän sanoi: ”Tykkäsin, mutta menlapset saisivat sen kokemuksen? Kynnyksiä on madallet- nään ensi kerralla sinne elokuviin, missä ne hahmot on latava. Päiväkodit ja koulut ovat tässä isossa roolissa, sillä valla.” ne mahdollistavat monia kulttuurikokemuksia. Elämykset kuuluvat kaikille. Lasten ohella Grahn-Laasosta kiinnostaa miten Suomen Harrastajateatteriliitto pystyy varmistamaan suuren ja tärGrahn-Laasonen elää kirjaimellisesti keskellä runsaita keän yleisöryhmän, ikääntyvän väestön mukana pysymiruuhkavuosia. Kaikenlainen sitoutuminen minkään asian sen. Aktiiviset eläkeläiset pitävät isolta osin teattereita pyssäännölliseen harrastamiseen on kortilla. Kansanedustajan tyssä ja ovat vahva kuluttajaryhmä. työ sinänsä on vaativaa ja aikaa vievää ja perhearki liikku–Kasvava senioriväestö on iso mahdollisuus. Sielläkin vaa. tarvitaan saavutettavuustyötä, että teatterista pääsisi naut–Olen nauttinut siitä, että näinä ruuhkaisina vuosina timaan vaikka omat voimavarat vähenevät. Saavutettavuusolen voinut olla aktiivinen kulttuurin kuluttaja ja katsoja. työtä tarvitaan kulttuurin monien hyvinvointivaikutusten Lasken sen isoksi harrastukseksi: esitykset, konsertit, taide- takia. näyttelyt. Musiikki on yksi intohimoni, johon toivottavasti voin palata, kun elämäntilanne sen mahdollistaa. Rakkaus teatteriin syttyi Grahn-Laasoseen kouluvuosina. Forssassa perustettiin kansalaisopiston alainen nuorten teatteriryhmä, johon hän liittyi. Lisäksi Forssan yhteislyseon ja yläasteen nuoret tekivät omin päin isoja musikaaliesityksiä. Esitykset olivat kokonaan nuortenkäsikirjoittamia. –Kun teimme musikaaleja, niin osallistuin käsikirjoittamiseen, näyttelemiseen ja tuottamiseen, mutta ryhmässämme oli muita henkilöitä, jotka sävelsivät. Eli kaikki tehtiin täysin itse. Toisen nimi oli Hurmuripoika ja toinen oli Onni. Itse tehty iso työ oli valtavan opettavainen kokemus – miten hallitila muutetaan teatteriksi, miten organisoidaan näytökset, tuotanto – kaikki on antanut paljon. Siinä oppi tapahtuman järjestämisestä ja tuotannosta samoin kuin luovasta puolesta. Grahn-Laasonen pitää juuri teatteritoiminnan kokonaisvaltaisuutta opettavaisena. Jokaisessa tuotannossa tarvitaan monenlaista osaamista. Luova puoli ei yksin riitä, pitää osata tarttua toimeen, ratkaista erilaisia ongelmia ja ottaa vastuuta. Tuotantopuolen lisäksi on otettava huomioon kaikki nykyajan vaatimukset: luvat, järjestyksenvalvonnat, parkkipaikkajärjestelyt ja tänä päivänä tietysti koronarajoitukset. –Parhaimmillaan teatteri osallistaa hyvinkin moneen te-

FAKTA • Sanni Grahn-Laasonen • Syntyi Forssassa 1983 • Asuu Forssassa. • Perheeseen kuuluu aviomies Arttu, 7-vuotias ekaluokkalainen Sylvia ja tässä kuussa perhe kasvaa toisella lapsella. • Koulutukseltaan valtiotieteiden maisteri. • Kansanedustaja vuodesta 2011, 7 kk ympäristöministerinä, 2 vuotta opetus- ja kulttuuriministerinä, 2 vuotta opetusministerinä. • Aloittaa vuoden 2021 alusta Suomen Harrastajateatteriliiton hallituksen puheenjohtajana.

Ei puska- vaan buskateatteria T

ie teatterintekijäksi ei ole aina suoraviivainen, vaan teatteri saattaa joskus törmätä ihmiseen aivan ennalta arvaamatta ja yllättäen – ja sitten muuttaa koko elämän kuin taikatempulla. Yhtäkkiä elämä on täyttä teatteria, ja hyvä jos muistaa mitä oli ennen sitä, vai oliko mitään? Elämä kiepautti pellolaisen Heimo Buskan Kemiin, Helsinkiin ja lopulta takaisin Pelloon eli Pelhoon. Paluumuuttajaa odotti teatteri, vaan sitäpä ei Heimo palatessaan tiennyt. Mie synnyin 1948 Turtolan kunnassa, joka sittemmin muuttui heti vuosi sen jäläkeen Pellon kunnaksi. Aina mie kumminki sanon, että olen syntyny Turtolassa. Teatteria mie en ollu nähänykkään, kun ohjasin ensimmäisen joulunäytelmän alle 10-vuotiaana. Meitä oli siinä muutama penska ja kansakoulun lukukirjasta näyteltiin. Kahen perheen kanssa vietettiin kahvi-iltaa ja me penskat päätimmä, että tehemä pikkusen joulunäytelmän. Se loppu meni nauramiseksi ja höpöttämiseksi, mutta siitä se on alkanu. Minun lapsuuessa ei ollu televisioita eikä missään päässy teatteria näkehmäänkhään. Jostakin se vain minhuun tuli. Kylätapahtumia oli meänki pienessä kyläyhteisössä, olisko vanhemmat tehnee jotain hupailuja. Kansakoulussa oli mukava olla näytelmissä. Niitä valmistethiin joulu- ja kevätjuhliin. Sitte se teatteri jäi ko alko maailma kutsuhmaan. Ko anoin ammattikouhluun, en oikein tykännykkään siitä, että sinne hääty lähteä, mutta paljon se antoi. Mie opis-

”Ihmisen pää on niin pösilö, että se voi innostua johonki näin uutheen. ” Kuva Lohivene-näytelmästä vuonna 2005. Näytelmää esitettiin Aavasaksalla. Kuva: Helena Lessing/Pohjolan Sanomat

kelin sähköasentajaksi. Ensimmäinen työpaikka, mikä työkkäristä tarjothiin, oli sähköasentajan paikka Kemissä, Veitsiluodon tehtaassa. Olin siellä 10 vuotta. Sitte menin Espooseen Tetrapakille ja siellä olin 16 vuotta. Se oli mielenkiintoista, sain olla nokkamies ja ite suunnitella työtä. Vaan ei musta tullu kemiläistä eikä helsinkiläistä. Neljävitosena alkoi sölkä reistailemhaan. Olin paljon sairaslomilla ja yritin pitää kuntoa yllä kävelemällä Helsingin katuja. Aaattelin, että jumalauta jos joskus pääsen täältä pois, niin lähen. Mie en ala näitä kiviseiniä vahtaahmaan, ei tuu kuulhoonkhaan. Näitten pitkällisten sölkälekäongelmien takia loppu työsuhe Tetrapakilla. Mie siihen, että lähen pohjoseen takasi. Soli syksyä 1999. Ensimmäinen talvi meni ihmetellessä. Meän Tornionjokilaakso -lehessä oli ilmotus kesällä 2000, että Ritavalkealla järjestethään viikonlopun mittanen teatterityön peruskurssi. Soitin tätilleni, Piispasen Sinikalle, joka oli jääny eläkheele maataloustyöstä, että lähe kaveriksi. Sehän innostu heti, että lähethään vain. Mulla ei ollu mithään kosketusta ollu teatterhiin. Kurssi oli jännä kokemus. Mie en tuntenu oikeastaan kethään aikusia pellolaisia. Siinä tehtiin kaikenlaisia ryhmätöitä ja vaikka minkälaista vempautusta. Parhaiten jäi mieleen harjotukset, joissa ihmiset kietoutui toisiinsa vaikka millä lailla. Ne vei arkuuen, uskalsi mennä lähelle toista ihmistä. Aukesi uskallus. Ittekki olin vähä ujonsorttinen ollu aina, mutta se kurssi antoi vaphauen, että antaa paukkua vain.

Tehthiin esitys, paikallisesta Marja Raappanan lastenkirjasta Karhun uni. Se tehthiin ulos luontoon, Pallistajavaaraan polun varteen. Yleisö kiersi lenkin ja tuli aina uutheen kohtheesseen. Päiväkotilaisille tehthiin syksyllä 2000 koenäytös ja sitten seuraavana kesänä yleisölle. Minun roolihahmo oli Vihervarvas, vähän ko maahinen. Sieltä sammalten alta pienet peikot sen kaivoit ylös. Muistan ko pari nuorta veljestä, semmosta kymmenen täyttänyttä oli mukana peikkoina ja sanovat, että hitto tuo Hemppa ei opi koskhaan vuorosanoja. En tiä miksi se oli niin vaikeaa löytää niitä kohalleen. Tämä Karhun uni tehtiin 4H-kerhon järjestämänä, mutta ko se loppu, aattelimma, että emmähän metätä voi tähän lopettaa. Että miten jatketaan? 4H-kerhon vetäjä Seija Lipsanen innostu ja meitä oli pienempi porukka – Sinikka, Oili Uusi-Seppälä ja Oilin tyttö Britta-Kaisa. Päätimmä perustaa oman jutun. Vuonna 2002 perustethiin teatteri Meän Suota. Se tarkottaa meän joukkoa. Istuttiin Juoksengissa nuorisoseuran talolla, kiivethiin sinne kahvilaan ja päätimmä, että perustamma oman teatterin. Oli into päällä, että kyllä me jotaki saamma aikaseksi. Itte suunnitelthiin niitä juttuja. Muutama vuosi mentiin maahispohjalta. Tehtiin maahisjuttuja Aavasaksalla ja tapahtumissa kylillä vähä sielä sun täälä, semmosia 20 minuutin juttuja. Aavasaksalla oli maahisten luola. Maahisethan synty sillä lailla, että Aatamin ja Eevan perhe vähän hajosi, kun osa lapsista oli likasia ja osa pestyjä. Luoja määräsi likaset olehmaan piilossa ja niistä tuli tarujen mukhaan maahisia. Aavasaksalla nähtiin Jättiläinen ja Pakkasvelho useampana talvena, vuoenvaihtheessa turisteille, yleensä saksalaisille. Ne eivät osannee kieltä, mutta hyvillään olivat, varsinki kun esityksen päälle räpsähti revontulet taivaalle. Se minun hahmo, Vihervarvas, oli jopa EU:hun menossa. Se hahmo lähti elähmään. Hahmon vaatheet oli tehty sohvan vanhoista päällisistä, vihertävää kangasta, itte tehty peruukki: mustikalla värjätty kokkihattu ja siihen kiinnitetty kiharan olosia paksuja lankoja ja naama mustattu. Aavasaksalla nämä hahmot kiersivät kesäaikaankin vaaraa. Mithään muuta lavastusta ei ollut ko se luonto. Ko juttunsa tekhee siihen malhiin, että se toimii luonnosa, ei muuta tarvitte. Parasta oli eläkeläisryhmät, jokka kävi sielä. Osa otti hyvinki reilusti kantaa, ne eläytyivät mukhaan. Niitten kanssa joutu välillä keskustelehmaan, että mitenkä se asia oikein on.

ja. Yksi kesä piettiin väliä ja tehtiin uudestaan 2006 Matarengissa eli Ylitorniolla Ruotsin puolella. 2007 ja 2008 tehtiin Pajalassa Lestadiusoopperaa, seki Pohjasen kirjottama ja Chydeniuksen säveltämä. Olin siinäki mukana ja muita meän teatterilaisia. Mie näyttelin Juhani Raattamaa, jota Lestadius opetti saarnaahmaan. Aina kun eläkheelä oleva Pellon pappi näki minut kylällä, se kysyi: ”Onkos Juhani pysyny kaitasella tiellä?” Siinä sivussa tehthiin joka talvele jotaki. Mie itte kirjotin näytelmiä, joita esitethiin täälä kylillä ja koululla ja missä milloinkin. Ja kierrettiin Kiirunaa myöten ja Pajalassa ja Matarengissa ja Suomen puolella Iissä ja pitkin tätä jokivartta. Enontekiölläkin käythiin, Posiolla Teatterihelinöissä ja Kittilässä useamman kerran. En mie osannu kirjottaa kirjettäkhään kun alotin kirjottamhaan näytelmiä. Ensimmäinen maahisnäytelmä synty sillä lailla, että Lipsasen Seijan kanssa hahmoteltiin sitä ja jotenki se vain alko pyörimhään päässä ja sitä kirjotti lissää ja lissää. Into oli päällä. Aloin löytää muitaki aiheita. ”Leskirouvan saunapäivä”. ”Aamukahviakhaan en ole saanu”. Aina murtheela, ei mithään kirjakieltä. Meillä oli 2007 yhessä liikekeskuksessa Lapin nuorisoliiton kautta vuoen kestävä projekti teatterille ja saathiin toimia hyvissä tiloissa ja järjestää erilaisia tapahtumia. Kyllä ne vain tykkäsi näistä minun jutuista. Inhottavinta oli, ko itte kirjotti ja ohjasi, niin aina hävetti etukätheen ennen ko se juttu esitethiin. Sitä kismitti monesti ko mielessä oli jonkulainen kuva siitä, mutta sitä ei saanu milhään muuttumhaan, että siihen olis saanu jotaki äksöniä matkhaan. Sitä ajatuskulkua mikä oli kirjottaessa, ei saanu milhään ohjattua sen mukaseksi. Tahtoi aina olla semmoista arkipäiväistä jurnutusta ja jutustelua. Staalon teatterifesteillä olthiin monena syksynä. Lapin Kansan Tenka Issakainen arvosteli meät lehteen ja anto hyvät arvosanat. Vielä jälkeenkinpäin se killasi meitä jossakin numerossa. Siitä sai kuvan, että me olthiin melkein voitettu festivaalit.

Teatteriporukka alko kasvaa pikku hiljaa. Vuonna 2004 oltiin mukana Joppausoopperassa. Ohjaajana oli Riitta Tirri. Se oli aivan upea kokemus, niin iso juttu. Siinä oli sitten kaikki teatterin elementit, äänentoistot ja valot. Se tehtiin Pellon jäähalliin. Mie olin siinä salakuljetushommissa, Kai Hyttinen näytteli jopparikuningasta ja hänen kanssaan siinä jonkin verran käythiin kauppaa. Sali oli melkein aina täynnä, oli vuokrattu iso nouseva katsomo. Se oli Bengt Pohjasen kirjottama ja Kaj Chydeniuksen säveltämä ja esitethiin meän kielellä. Ruotsalaisiakin oli mukana ja kuoroKuva Evakkonäytelmästä vuonna 2002 vanhanapiikana Oili Uusi-Seppälä, sotilaana Heimo Buska, etualalla BritaKaisa Välimaa. Kuva: Arto Liiti/Pohjolan Sanomat 11

Minä myös näyttelin. Enkä osanni panna itteäni mihinkhään pienempään osaan. Aina kirjottaessa näyttelijät oli mielessä, että kuka mihinkin sopisi. Itte olin jotenki aina pääroolissa tai vähintään melkein. Suoraan sanoen hävetti, että mitä tästä tullee, kun on itte ohjannu ja kirjottanu ja tehny. Sitte ko lavalla oli ja paukutti menehmään, unohtui kaikki. Meillä oli näitä työllisyyspalkattuja, yksi Närhin Jussikin oli meillä jonkin aikaa palkattuna ohjaajana. Se oli harrastanu teatteria enemmän kuin me ja ollu Rovaniemen teatterissaki. Hänellä oli intoa ja tekemisen halua. Tehtiin Arto Seppälän ”Viisi naista kappelissa”. Mie olin valokuvassa se kuollut mies, ko ei muuta mulle keksitty. Tietokonheela isonsin kuvan ja suttasin sen teellä ja kahvilla, että näyttää vanhalta. Meillä on tilat vanhassa, monikerroksisessa kivikoulussa, juhlasalissa oli näyttämö ja siellä saathiin tehä juttuja. Pellon kunta päätti tehä siitä keilahallin ja meiltä meni näyttämö. Sanoin, että alamma tekheen vain kesäteatteria, siihen löytyy aina tilat. Muutenki tiloja oli niin vähän, missä voipi teatteria esittää. Yleensä kaikki tilat on urheilulle varattuja. Ei muuta ku kansalaisopiston opintoryhmäksi, että saamma sitä kautta ammattiohjaajan. Hanna-Leena Metsävainio, alun perin pellolaisia, innostu, asuu Rovaniemellä. Hän että jo vain häntä kiinnostaa. Päästiin opiston ryhmänä tekehmään kesäteatteria kesälle 2014. Näytelmä oli nimeltään Kyläkauppa ja teksti oli meän porukan tekemä. Hanna-Leena kirjotti sitä puhtaaksi sitä mukaa kun saatiin sitä harjoteltua. Mie oli siinä oikein valakoset housut housut jalassa, kalakauppias ja joku leso naistennaurattaja, tein kaksi roolia. Esityspaikka oli siinä vanhan koulun piha-alueella, siinä oli sellainen pitkä varastorakennus, sen eessä. Siinä oli sopiva taustatila ja toinenki varasto, saatiin ovia näytelmään, poistumisia varten. Sehän oli kauhean mukavaa. Olikhan meillä vain viis esitystä ennen ko saatiin kuntalaiset huomaamaan, että nuohan ossaa tehä teatteria. Kaikki tykkäsivät. Yleisöä kävi 450 ensimmäisessä. Ko hyvin tekkee, puskaratio toimii. Amalia ja aikamiespojat. Suloinen myrkynkeittäjä. Jo vain herra ministeri. Kylä suon laidalla. Kesällä 2019 tehtiin Maatilamatkailua all inclusive.

Viime syksynä alethiin suunnittelemhaan, että olis taas aika tehhä oma juttu. Kaivethaan essiin Pierre Louis Moreau de Maupertuis, joka 1700-luvulla kulki täällä Tornionlaaksossa mittaamassa kolmiomittauksella, että onko maapallo pyöreä. Pello oli pohjoisin paikka missä mittauksia tehthiin. Hanna-Leena innostu, että hälläkin on käyny mielessä, mutta että ei mentäis aivan siihen aikaan, vaan nykyaikaan, mutta kaivettais kuitenkin se Mauperthius sieltä matkaan. Hanna-Leena alko kirjottaa sitä, mutta emmä kerehneet kokkoontua yhthään kertaa sitä varten, ko opisto pisti linjat koronan takia kiini. Nyt on ylläpietty sananvaihtoa sen verran, että on haku päälä paljonko saahaan porukkaa ilmoittautumhaan. Sen mukhaan hän jatkaa kirjottamista ja kevätpuolella alotettais harjoitukset. Teatteri on tuonu mukahnaan vaikka mitä. Mitä mie olisin muuta tehny täälä. Mulle teatteri on ollu henki ja elämä. Olen siinä koko ajan kiinni ja olen työstäny sitä kokopäivätyönä ja mielenkiinnosta. Se vei aivan matkassaan. Nyt alkaa olehmaan vähä väsymisen merkkejä kun on yli seittemänkymmenen menny. Tekis mieli luovuttaa teatteri nuorempiin kässiin, joka keksis jotaki uutta siihen. Ei ole vielä löytyny kethään, joka olis innokas. Elokuvajuttujaki on tullu tehtyä. Matti Ijäksen Tuulikaappimaassa oltiin taustahenkilöinä. Kun televisio teki Matkalla Suomessa -sarjan, olthiin Aavasaksalla siinä. 2009 tehtiin Sotaooppera Haaparannalla. Sen jälkeen tehtiin Matarengissa meäkielinen elokuva Syysmies eli Höstman Ruotsin TV2:lle. Olin siinä ainoana meänsuotalaisena, esitin aktikvarikauppiasta. Teatterihommat poiki vielä sen, että 2018 otti Helsingistä yhteyttä Janin paja ja urheilutoimittaja Pekka Viinikka. Kertoivat tekevänsä dokumenttia Eero Mäntyrannasta, että alakko Eeron ääneksi siihen. Mie että no jo vain jos se teille soppii ja passaa. Se oli mielenkiintoinen kyllä. Kaikki Eeron sanomiset äänitethiin meillä. Pekka poimi ajatuksia ja kertomuksia Eeron ittensä kirjottamasta kirjasta ja minä käänsin ne meän murtheele ja puhuin nauhalle.

”Jos joku olis tullu sanohmaan mulle kolmikymppisenä, että tehen jonaki päivänä teatteria Pellossa, kyllä molisin sanonu, että kyllä sie nyt vain puhut pörröjä. ” Kuva Laestadius-oopperan lukuharjoituksista 2007. Edessä Heimo Buska, takana vasemmalla ohjaaja Ulf Fembro. Kuva: Helena Lessing/Pohjolan Sanomat 12

Harrasta ja opi verkossa V

erkkokoulutus on hyvä tapa kerätä porukkaa yhteen koronarajoitteista huolimatta. Verkkokoulutuksessa sisältö, pedagogiikka ja tekniikka kulkevat käsikädessä. Ensimmäistä omaa kurssia suunnitellessasi pääset näillä vinkeillä alkuun.

vät pääse liittymään verkkotapaamiseen. Tee suunnitelma siltä varalta, että tekniikka pettää totaalisesti. Varasuunnitelma voi pitää sisällään esim. s-postilla lähetettävää materiaalia.

1) Älä pelkää tekniikkaa

Mieti minkälainen vuorovaikutus tukee oppimista. Miten toteutuvat mm. nähdyksi ja kuulluksi tuleminen, suunvuoron saanti ja myötäeläminen? Anna tilaa tutustumiselle, ryhmäytymiselle ja kuulumisten vaihtamiselle. Vuorovaikutukseen ja yhteisöllisyyden kokemukseen verkossa vaikuttavat seuraavat asiat: Milloin kamerat ja mikrofonit ovat päällä? Jaetaanko osallistujia pienempiin ryhmiin vai ollaanko koko ajan yhdessä samassa virtuaalisessa tilassa? Sisältyykö aikatauluun vapaata keskustelua, ryhmätöitä, parityöskentelyä? Miten pyydetään puheenvuoroa ja esitetään kysymyksiä? Tee vuorovaikutuksen säännöistä selkeä ohjeistus ja kerro se osallistujille koulutuksen aluksi.

Varmasti käytät jo yhtä näistä: älypuhelin, tabletti tai tietokone. Verkkokoulutuksen pystyy toteuttamaan millä tahansa näistä laitteista. Verkkotapaamisiin ja oppimiseen tarkoitettujen sovellusten opettelu on yhtä helppoa kuin muidenkin sovellusten. Lähde rohkeasti kokeilemaan!

2) Pohdi oman alasi erityispiirteitä Matkiminen on sallittua! Googlaa ja liity someryhmiin, joissa voit kysellä ja tutkia, minkälaisia verkkoprojekteja on kokeiltu alallasi. Mieti mitkä osa-alueet ovat helpoiten vietävissä verkkoon ja lähde niistä liikkeelle.

3) Selkiytä oppimistavoite Selkeä oppimistavoite helpottaa teknisen alustan valintaa. Mieti voisiko tavoite olla jokin muu kuin lähikoulutuksessa. Lähiopetusta ei kannata viedä sellaisenaan verkkoon. Verkkokoulutuksessa voi oppistavoitteen saavuttamiseksi käyttää ääntä, kuvaa, liikettä, tekstiä sekä yhteisöllistä ja yksilötason työskentelyä.

4) Valitse oppimisalusta(t) Yleisimmät käytössä olevat kokous- ja tapaamisalustat ovat Zoom ja Teams. Lisäksi on lukuisia sovelluksia, esimerkiksi miro, padlet, mentimeter ja kahoot, joiden avulla on helppo elävöittää koulutusta, tehdä ryhmätöitä, toteuttaa äänestyksiä ja kyselyitä sekä tuoda kuvia yhteiselle alustalle. Alustoilla on maksullisia lisätoimintoja, mutta ilmaisilla perustoiminnoilla järjestät helposti laadukkaan koulutuksen.

5) Opettele, harjoittele, testaa Varaa aikaa teknisen alustan testailuun. Voit kokeilla yhteyksiä ja toimintoja aluksi kaverin kanssa. Jaa koulutukseen osallistujille selkokieliset ohjeet siitä, miten he pääsevät tapaamiseen. Varaa ensimmäiselle tapaamiskerran alkuun aikaa tekniikan testailuun. Kerro osallistujille, että opettelet vielä itsekin uutta. Jaa osallistujille puhelinnumerosi, johon voivat soittaa, jos ei-

6) Pedagogiikka ja vuorovaikutus

7) Kehitä ja ole utelias Kerralla ei tarvitse saada tehtyä maailman parasta verkkokurssia. Pikkuhiljaa perehdyt uusiin teknisiin ja pedagogisiin mahdollisuuksiin ja löydät aivan uusia näkökulmia oppimiseen ja yhteisölliseen toimintaan!

Ideoita verkkokoulutusten sisällöksi: Lukuharjoitukset, improvisaatio, puhetekniikka ja äänen käyttö, käsikirjoittaminen, hahmojen ideointi, stand up, podcastit, kuunnelmat ja videot

VERKKOKEIJU AVUKSI! Meiltä voit pyytää ilmaisen verkko-osaajan neuvomaan henkilökohtaisesti verkkokoulutuksen toteutuksessa. Varaa verkkokeiju avuksesi: tuula.hyystinmaki@kansalaisfoorumi.fi p. 045 657 7358. 13

Contaktista löytyi teatterikoti Syöpyköille

orilaisen Contakti-teatterin puheenjohtaja-ohjaaja Anne Rinnetmäki sai neljä vuotta sitten puhelinsoiton – juuri sellaisen, joita ohjaajat ajoittain saavat: Voisiko lapseni päästä mukaan harrastamaan teatteria. Usein soitot sattuvat myös sellaiseen kohtaan vuodenkiertoa, jolloin liikkuvaan junaan – jo aloittaneisiin ryhmiin – on vaikeaa tai mahdotonta hypätä kesken kaiken. Soittaja esitteli itsensä Virpi Lähteenmäeksi ja kertoi tyttärensä toipuvan rankasta syövästä. Teatteri on aina kiinnostanut lasta. Rinnetmäki seuloi päässään ohjaamiaan ryhmiä, mutta totesi tilanteen olevan hankala. Ryhmät olivat täynnä. Äiti kävi kovasti harmittelemaan tilannetta. Hän uskoi Satakunnassa olevan muitakin syöpälapsia, joita teatteriharrastus kiinnostaisi. –Sanoin siihen samantien, että perustetaan heille oma ryhmä. Virpi tarttui heti ajatukseen ja lupasi selvittää Satakunnan Syöpäyhdistykseltä, jos heidän tiloissaan voisi alkaa kokoontua. Hän lupasi myös laittaa viestiä muille syöpälasten vanhemmille. Virpi uskoi myös rahoitusta löytyvän tällaiseen toimintaan, mutta minä tuumasin, että ei nyt ensimmäiseksi mietitä rahaa, vaan laitetaan ryhmä kasaan, Rinnetmäki kertoo. 14

Syöpykät katsomassa esitystä Pököpeikkö ja Piippana. Kuva Contakti-teatteri Tarmokas äiti alkoi kuin alkoikin agiteerata joukkoja ja ilmoitti lapsia olevan innolla tulossa teatteria harrastamaan. Syöpäyhdistyksen toiminnanjohtaja Marja-Liisa Ala-Luopa, kuvaideterapiaryhmän vetäjä, Lähteenmäki ja Rinnetmäki kokoontuivat suunnittelemaan toiminnan aloittamista. Todettiin, että yhdistyksen sateenvarjon alla toimii Syöpykät, lapsisyöpäpotilasperheiden kerho, joka järjestää lapsille, vanhemmille ja koko perheelle monipuolista virkistystoimintaa. Näin ollen teatterikerhon nimeä ei tarvinnut erikseen miettiä, vaan se päätettiin nimittää Syöpykät-teatterikerhoksi. Sovittiin aikataulusta ja kutsuttiin lapset ensimmäiseen kokoontumiseen. –Se oli aika ihanaa. Lapset olivat kovasti innoissaan. Vaikka olin heille aivan uusi ihminen, kaikki lähti liikkeelle tosi hienosti. Tehtiin innolla teatteriharjoitteita. Se vain lähti – kuin millä tahansa porukalla. Se, että lapset olivat syöpälapsia, hiukan kuristi ohjaajan kurkkua. Lapset liikuttivat positiivisella asenteellaan. –Tapahtui nopeasti niin, että omat pikku ongelmani häi-

pyivät jonnekin taka-alalle. Totesin, että mistään asiasta ei kannata tehdä ongelmaa. Olin aivan kuin henkisesti alastomaksi riisuttu näiden lasten edessä, Rinnetmäki muistelee. Lapset olivat paitsi vilpittömiä, myös hyvin luontevia sairautensa kanssa. Jos jollakin oli vaikkapa kipeä kohta jonkin operaation jäljiltä, hän osasi itse huolehtia itsestään toteamalla, että ”älä koske tähän kohtaan…” Lapsista nuorin oli viisivuotias ja vanhimmat vähän toisella kymmenellä, alakouluikäisiä kaikki. Ryhmän alullepanijan, Virpi Lähteenmäen tytär on edelleen mukana ryhmässä. –Kukaan lapsista ei ole onneksi näiden vuosien aikana kuollut. On ollut ihanaa nähdä lasten tervehtyminen. Heiltä tosin on kuollut kavereita ja silloin he puhuvat ”syöpäkaveristaan”, joka on kuollut vierestä, kun ovat olleet hoidoissa ja sairaalassa. Syöpykät-teatterikerho harjoitteli aluksi jonkin aikaa Satakunnan Syöpäyhdistyksen tiloissa, mutta oikea teatteri alkoi myös vetää puoleensa. Kun Rinnetmäki ehdotti harjoittelua oikeissa teatteritiloissa, olivat lapset valmiita. Säännöstö, joka silloin luotiin Contakti-teatteriin, kuulostaa hyvin tutulta tämän vuoden koronakäytäntöjä ajatellen. Maskit, etäisyydet ja käsidesit tulivat jo silloin erittäin tutuiksi. –Infektioriskin takia Contaktin tiloissa ei saanut olla paikalla ketään muita, kun Syöpykät olivat talossa. Harjoituksiin ei myöskään saanut tulla jos oli vähänkään kipeä. Rinnetmäki kiittelee Contakti-teatterin väkeä, joka otti asian todella hienosti omakseen ja suojeli pienten ryhmää. Taloon ei tultu turhaan kuuhistelemaan. Jos oli tiedossa, että Syöpyköiden reeni loppuu kello 17, oven takana odotettiin kiltisti ja varmistettiin, että lapset ovat varmasti lähteneet. Vuosien varrella tehdyt esitykset ovat lasten ideoimia. Rinnetmäki toimi ideoiden puhtaaksikirjoittajana. Esityksissä on tehty muun muassa aikamatkaa vanhain-

kodista lapsuuteen ja tultu sieltä oikaisemaan lapsena tehtyjä pahoja tekoja ja pikku kissa on seikkaillut ja joutunut kujakissojen kanssa vaikeuksiin. Esityksiin on kutsuttu Syöpyköiden omaisia ja läheisiä. Contakti-teatterilla on myös perinne, että kun ”isäntäteatteri” valmistaa lastennäytelmän, järjestetään Syöpyköille oma kenraali ennen varsinaisia esityksiä. –Parhaimmillaan lapsia on ollut ryhmässä toistakymmentä. Kevään koronatauolle jäätiin kuuden lapsen kanssa. Meillä oli jo valmis näytelmä ja sitä harjoiteltiin, Rinnetmäki kertoo. Contakti-teatteri on perustettu vuonna 1988 eli se alkaa olla varhaiskeski-iässä. Yli 40 vuotta teatterityötä tehnyt Rinnetmäki oli mukana perustamassa Contaktia. Toimitila on vaihtunut vuosien varrella monta kertaa. Välillä oltiin jopa muutama vuosi tyystin tauolla, kun ei ollut paikkaa missä tehdä teatteria. Nyt teatteri on toiminut kuutisen vuotta yksityiseltä vuokratussa tilassa Uusikoivistontiellä Porin keskustassa. –Linja on jopa säännöissä mainittu semmoiseksi, että koitetaan tehdä monipuolista ja puhuttelevaa teatteria, eikä lähdetä kovin kevyelle linjalle, Rinnetmäki kertoo. Keväällä jäi harmittavasti kesken Tsehovin klassikko Kolme sisarta, jossa Rinnetmäellä on Olgan rooli. Uudeksi ensi-illaksi on kaavailtu maaliskuuta 2021. Lastenteatteria tehdään myös säännöllisesti. Juuri saatiin purkkiin Pomppivat salapoliisit -lastenteatteriesityksen kausi, joka vietiin läpi puolella katsomopaikoilla. –Teatterimme on intiimi, 60 katsojapaikkaa. Ennen korona-aikaa meillä oli neljä ensi-iltaa vuodessa ja Syöpyköiden kanssa tehtiin yksi esitys heidän läheisilleen. Emma, Moona, Eelis, Tia, Ella, Helmi, Vilho ja Luca. Esitys v. 2018 "Neljän miljoonan sekamelska". Kuva Anne Rinnetmäki

Elina Kilkku: Ihana tyttö. Bazar Kustannus, 2020 SHT:n jäsenteattereille kouluttajanakin tuttu Elina Kilkku on kirjoittanut hämmästyttävän todentuntuisen kirjan nuoren teatterinharrastajan ja aikuisen ohjaajan kielletystä suhteesta. Kirjaa luki kuin päiväkirjaa ikään. Hyvin hitaasti – paikoin melkein liiankin hitaasti – etenevä kerrontatyyli ihmetytti, kunnes mieleen jysähti, että tämähän saattaa olla totta. Ja niin olikin. Kilkku on kuvannut oman kokemuksensa etäännyttäen sen romaanimuotoon. Näin hidas kerronta tulee perustelluksi ja lukija pääsee elämään ja kokemaan 15-vuotiaan Reetan ja nelikymppisen Jarmon suhteen etenemisen ruutu ruudulta. Sitten tulee eteen tilanne, jossa lukijana tekisi mieli viheltää tilanne poikki – ja seuraava tilanne – ja sitä seuraava. Kaikki tuntuu hyvin aidolta ja nuoren tytön ajatuksiin on helppo päästä ja ymmärtää miksi kaikki menee niin kuin menee. Teini-ikäinen on haavoittuvainen olento ja erityisen altis kehuille, kiitoksille, imarteluille ja kaikelle hyvälle, varsinkin kun sitä saa ihmiseltä, jota ihailee. Rakastuminen aikuiseen mieheen tuo elämään jännitystä ja uudenlaista hurmosta. Kirjan vastuuton aikuinen, ohjaaja-Jarmo, voisi aivan hyvin olla hevostilallinen, jolla käy tallityttöjä tai urheilujoukkueen valmentaja – kuka tahansa aikuinen, jolla on valtaa ja ennen kaikkea vaikutusvaltaa nuoriin, joiden kanssa hän toimii. Vaikka kirja on ensisijaisesti nuortenkirja, se on erittäin terveellistä luettavaa kaikille aikuisille. Se avaa ikkunan nuoren tytön mieleen, jossa tapahtuu valtavasti hyvinkin analyyttistä pohdintaa, eikä siellä humise vaaleanpunainen höttö. Samalla se muistuttaa aikuisen vastuusta, joka pitää muistaa silloinkin, kun houkutus tuntuu ylivoimaiselta. Se on aikuisuutta.

Heidi Silvan: Rooli päällä, Tippi! Myllylahti, 2020

auhdikas ja samaistuttava tarina kertoo 11-vuotiaan Tippi Tuohikylän kiireestä kasvaa isoksi, vaikka sitten kyseenalaisin keinoin. Kirja alkaa tilanteesta, jossa Tippi on siirtynyt lastenteatterikerhosta Kämppähovin nuorten teatterikerhoon ja monia asia tuntuu olevan toisin. Hän tuntee olonsa uudeksi, yksinäiseksi ja epäkiinnostavaksi. Tyttö tuntuu epävarmuutensa kanssa olevan sukua Elina Kilkun Ihana tyttö -romaanin Reetalta. Silvan kuvaa meille kaikille teatteria harrastaneille lavalle nousemisen jännitystä niin taiten, että saa heti lukijan Tipin puolelle – koukku on heitetty, ja se osuu. Tipin halu kuulua joukkoon ja tulla hyväksytyksi sysää tarinaa eteenpäin. Kohta Tipi valehtelee itsestään asioita toisten silmät ja suut täyteen, että vaikuttaisi kiinnostavammalta. Kaikki alkaa kuitenkin sujua hyvin ja Tippi saa hyvän roolin uudesta musikaalista. Tippi haluaa kuitenkin näyttää aikuisemmalta ja niinpä pukeutumis-, meikkaus- ja tukanvärjäyskokeilut etenevät surkuhupaisasti. Sitä hienointa ajatusta, kirjan varsinaista teemaa saa odottaa viimeiselle sivulle asti, mutta matkan varrella lukijaa palkitaan monta kertaa. Sujuvaa tarinaa voi suositella kaikille varhaisteineille, jotka hinkuavat lavalle tai ovat siellä jo käyneet.

Pia Tornikoski: Miljoonia (vai) mokkapaloja. Kansalaisfoorumi, 2020

os harrastajateatterissa on jostakin ikinä uupelo, niin ylimääräisestä rahasta. Varainhankinta on välttämätöntä, mutta saattaa olla valtavan työllistävää, muutamia aktiiveja uuvuttavaa. Kirjan otsikko on paljonpuhuva ja osuu taatusti satoihin, ellei tuhansiin teatterilaisiimme: leivotaanko hikihatussa miljoonia mokkapaloja väliaikakahvitukseen ja saadaan niistä joitakin killinkejä, kun tarjolla olisi miljoonia euroja esimerkiksi erilaisissa hankkeissa? Yleishyödylliset yhteisöt ottanevat riemunkiljahduksin vastaan tämän kirjan. Se antaa käytännön esimerkkejä siitä, miten varainhankinta käynnistetään ja miten sitä kehitetään yhteisössä. Kirja avaa myös miten tukea saadaan suurelta yleisöltä ja miten yrityksiltä ja yhteisöiltä. Se käsittelee tukijaa varainhankinnan keskiössä ja valottaa yhteiskunnan ja toimintaympäristön muutosten vaikutuksia varainhankintaan – ja menestymistä varainhankinnassa. Kirja avaa myös maaliskuun alusta voimaan tullutta rahankeräyslakia. Ja löytyy se mokkapalojenkin resepti kirjasta! Kirjan kirjoittaja Tornikoski toimii Vastuullinen Lahjoittaminen VaLa ry:n pääsihteerinä ja on useiden vuosien aikana työskennellyt alan vaikuttajien ja asiantuntijoiden kanssa niin Suomessa kuin kansainvälisesti.

Lämmintä joulumieltä ja teatterintäyteistä uutta vuotta 2021!

Rantasalmen Nuorisoteatterin tuotanto

Musiikki- ja teatterisali Tornado 23.4.–15.5.2021 käsikirjoitus:

CHERI STEINKELLNER & BILL STEINKELLNER musiikki: ALAN MENKEN sanoitukset: GLENN SLATER käsikirjoituksen lisämateriaalit:

DOUGLAS CARTER BEANE ohjaus: VILLE-VEIKKO VALTANEN Perustuu Joseph Howardin elokuvaan Sister Act (Touchstone Pictures) LIPUT 20/15€ Lippuvaraukset: 040 756 1165 Ryhmät: rantasalmen.nuorisoteatteri@gmail.com / 040 756 1165 ESITYKSET: pe 23.4. klo 19 su 25.4. klo 15 ti 27.4. klo 11* ke 28.4. klo 11*

Liiton toimisto joululomailee 23.12.2020 – 6.1.2021

pe 30.4. klo 11* su 2.5. klo 15 to 6.5. klo 11* pe 7.5. klo 19 la 8.5. klo 13

ma 10.5. klo 11* to 13.5. klo 13 pe 14.5. klo 19 la 15.5. klo 13 *toteutuu, jos tarpeeksi ryhmävarauksia

Yhteistyössä mukana: Järvi-Saimaan kansalaisopisto, Rantasalmen lukion musiikkiteatterilinja, Rantasalmen kunta, Rantasalmen puhallinorkesteriyhdistys, SAMIedu Harrastajateatterituotannon esitysoikeuksia valvoo Music Theatre International (Europe) www.tornis.net

TALOUSPÄÄLLIKKÖ TIEDOTTAA

utiset kertovat, että uusi koronavirusrokote antaa yli 90-prosenttisen suojan koronavirustaudilta. Tämä antaa toivoa tulevaan. Vuosi alkaa olla lopuillaan. Ajatukset ovat jo kääntyneet ensi vuoteen ja liiton toimintaan, jota valmistellaan kovasti. Liiton toiminta-avustushakemus on lähtenyt Opetus- ja kulttuuriministeriölle ja myös muita hankerahoituksia on vireillä. Liiton toimintasuunnitelma 2021 on täynnä tapahtumia, festivaaleja, koulutuksia ja seminaareja. Kevät alkaa SPOTTI – Lasten ja nuorten teatterifestivaalilla, elokuussa on Harrastajateatterikesä Jyväskylässä ja marraskuussa uusi ERITYINEN-festivaali Helsingissä, joka on kohdistettu erityistä tukea tarvitseville erityisryhmille. Harrastajateatteriliiton jäsenmaksut teattereille pysyvät ennallaan, 95 euroa vuosi. Henkilöjäsenyyttä tullaan ensi syksynä uudistamaan ja tulevaisuudessa jäsenetuja ja alennuksia parannetaan henkilöjäsenien kohdalla huomattavasti. Taloudellista tukea teatterin tekemiseen sekä kouluttautumista kannustavat tuotantoja koulutusavustukset tulevat jälleen hakuun alkuvuodesta. Haku päättyy 15.4.2021. Tässä vain osa tulevasta vuosisuunnitelmasta. Teemme työtä Harrastajateatteriliiton jäsennäyttämöiden hyväksi, kiitos kun olette mukana toiminnassa. Iloa ja lämminhenkistä joulunaikaa, Minna Ahlsfors P.S. Olethan huomannut, että Katso-palvelu poistuu käytöstä 31.12.2020 ja sen korvaavat Suomi.fi-tunnistus ja Suomi.fi-valtuudet. Näitä tarvitaan mm. asioinnissa verohallinnon, tulorekisterin ja Kelan kanssa. Lisätietoja www.vero.fi. 17

SPOTTI – Lasten ja nuorten teatteripäivät tulevat taas! S

POTTI on ilontäyteinen lasten ja nuorten tapahtuma, jossa koko Riihimäen kaupunki vallataan teatterihulinalla 8.– 9.5.2021. SPOTTI-festivaaleilla tapahtuu paljon! Ohjelmassa on upeiden esitysten lisäksi muun muassa avajaiset, disco sekä päätösjuhla. Tapahtumassa on tarjolla esitysten lisäksi myös erilaisia hauskoja teatteriaiheisia työpajoja. Työpajojen sisällöt ja aiheet julkaistaan myöhemmin. Tapahtuman suojelijana on näyttelijä Kiti Kokkonen. –Suojelija on kunniatehtävä, jonka otan kiitollisena vastaan ja varsinkin, kun kyseessä on lapset ja nuoret esittävän taiteen kentällä. Vuorovaikutus on yksi merkittävimmistä peruspilareista, kun pyritään vaalimaan yhteiskunnallista sopusointua ja ilmaisu kaikissa muodoissaan tuo meitä lähemmäs toisiamme. Eläköön teatteri ja esittävä taide – ja erityisesti lapset ja nuoret, jotka tekevät maailmasta sukupolvesta toiseen kauniimman, summaa Kokkonen ajatuksiaan suojelijan tehtävästä. SPOTTI -lasten ja nuorten teatterifestivaalin raati on myös julkaistu. Raatiin astuvat näyttelijä Jenni Kokander, ohjaaja, näyttelijä ja käsikirjoittaja Niina Lahtinen, taikuri Jarmo Luttinen ja stand up -koomikko sekä teatteriopettaja Heikki Vilja. Tapahtuman esiintyjähaku on käynnissä! Esiintyjähaku on avoinna 31.1.2021 saakka. Tapahtumaan haetaan sähköisellä lomakkeella, johon liitetään linkki esitystallenteeseen (Youtube / Google Drive). Täytäthän hakulomakkeen huolellisesti. Hakulomake löytyy osoitteesta www.shtl.fi -> Tapahtumat -> SPOTTI Tapahtuman ohjelmiston valitsee Suomen Harrastajateatteriliiton toiminnanjohtaja Sanna Saarela ja ohjelmisto

julkaistaan maaliskuun lopulla. Esityspaikkoina toimivat Kino Sampo, Verstas-näyttämö (black box) ja Riihimäen Teatteri. Ryhmillä tulee olla omat vastuuhenkilöt ja -ohjaajat mukanaan koko tapahtuman ajan. Esiintymispaikka- ja aika osoitetaan järjestäjän puolesta. Tapahtuman osallistumismaksu on 70 €/hlö pe–su tai 65 €/hlö la–su. Osallistumispaketti sisältää: • Koulumajoituksen • Ruokailut päivien aikana: Lauantaina: lounas, päivällinen, iltapala. Sunnuntai; aamupala, lounas • 1 valinnaisen työpajan • Ohjelmallinen iltadisco (pientä tarjoilua) • Kulkueeseen osallistumisen ja avajaisohjelman • Raadin palautteen Raati jakaa myös ensimmäistä kertaa 1000 €:n kannustuspalkinnon valintansa mukaan, joko yhdelle tai useammalle ryhmälle tai esiintyjälle. Palkinto tai palkinnot ja kunniamaininnat jaetaan päätösjuhlassa. Suomen Harrastajateatteriliitto tukee tapahtumaan osallistuvia jäsenryhmiään Jokaisella SPOTTIIN osallistuvalla Suomen Harrastajateatteriliiton jäsenteatterin ryhmällä on mahdollisuus saada enintään 300€ suuruinen festivaalituki toteutuneista kuluista. Festivaalitukea voi käyttää matkakuluihin ja festivaalin teatteriesitysten pääsylippuhankintoihin. Tilitys tapahtuu festivaalin jälkeen toteutuneiden kulujen kuitteja vastaan.

Festivaalituen edellytykset: • Tuen hakija on tapahtumassa esiintyvä ryhmä, jonka jäsenet ovat ostaneet osallistumispaketin • Ryhmä on Suomen Harrastajateatteriliiton jäsenteatterin alaisuudessa • Matkat maksetaan toisen matkustusluokan mukaisesti (esim. junaliput/bussin vuokra) • Matka-avustus maksetaan jälkikäteen tilitystä vastaan. • Lisämaksusta: Pääsyliput esiintyville ryhmille etukäteen tilattuna ja laskutettuna 3€/kpl. • Liput paikan päältä ostettuna 6 €/kpl SPOTTI – Lasten ja nuorten teatteripäivät järjestää Suomen Harrastajateatteriliitto yhteistyössä Riihimäen kaupungin, Riihimäen Nuorisoteatterin ja Riihimäen Teatterin kanssa. Suomen Harrastajateatteriliitto on järjestänyt SPOTTI:a jo 42 vuoden ajan. Tapahtuman järjestäjätahot seuraavat tarkasti viranomaisten turvallisuusohjeistuksia ja -suosituksia liittyen koronatilanteeseen.

TERVEISET SPOTTI-RAADILTA: Jenni Kokander ”Aloitin itse teatteriharrastuksen jo lapsena. Teatteriharrastus toi minulle iloa, onnea ja ystäviä. Siksi olen nyt aikuisenakin mukana harrastajateatteritoiminnassa Tikkurilan Teatterissa. Ihanaa päästä mukaan myös SPOTTIin.” Jenni Kokander on näyttelijä ja tuttu muun muassa Putouksesta, Onneli ja Anneli ja salaperäinen muukalainen, sekä Risto Räppääjä ja väärä Vincent -elokuvista.

Jarmo Luttinen ”Odotan innolla mitä kaikkea kivaa lahjakkaat ja luovat teatterintekijät taikovat meidän iloksemme.” Jarmo Luttinen on useita kertoja palkittu taikuri ja Stand up-koomikko, joka on tuttu muun muassa Ylen lasten tv-ohjelmista.

Niina Lahtinen ”Olen tehnyt teatteria koko ikäni harrastajien kanssa ja rakastan sitä! Intomielistä tutkimusmatkailua ja unelmien toteuttamista. Sitä samaa yritän toteuttaa myös tämänhetkisessä työssäni Putouksen ohjaajana. Odotan pääseväni pitkästä aikaa teatterin katsomoon oikein huolella, sekä kaikkia ajatuksia ja keskusteluita, joita esitykset herättää.” Niina Lahtinen on näyttelijä, ohjaaja ja käsikirjoittaja. Hän on ollut mukana esimerkiksi useissa kotimaisissa elokuvissa ja tv-tuotannoissa, ohjaten muun muassa Putousta.

Heikki Vilja ”Innoissani tulen SPOTTI -teatterifestareille. Siellä on aina hyvä meininki ja sekä lasten että nuorten esityksissä on aina aivan järjetön into, kun kaikki tekevät teatteria täydestä sydämestä. Sitä paitsi pitkän koronakauden jälkeen menen innoissani minne tahansa ihmisten ilmoille.” Heikki Vilja on palkittu Stand up- koomikko (mm. Naurun tasapaino 3.sija 2015, Vuoden Tulokas 2011, Helsinki Comedy festival Gong-shown voittaja 2011) ja teatteriopettaja. 19

Vuoden 2020 Kantaesityspalkinnon valitsee draamakasvatuksen yliopistonopettaja Mika Terävä Jyväskylästä.

UUDET TEKSTIT TERÄVÄN PUNTARIIN M

ika Terävä on odottavalla kannalla. Jännittää, minkä verran näytelmätekstejä tulee – minkä verran, koska vuosi on ollut niin poikkeuksellisen hiljainen teatteririntamalla – ja minkälaisia. –Tulisi nyt sen verran, että saisi jonkinlaisen spektrin siitä, mitä tässä maassa on tänä vuonna kirjoitettu, ettei jäisi kahteen tai kolmeen tekstiin. Toivoisin näkeväni eri tyylilajeja ja rohkeita kokeiluja, Terävä sanoo Näytelmien asettaminen paremmuusjärjestykseen vähän hirvittää jo lähtökohtaisesti, koska vastuuta ei ole kukaan muu jakamassa. Toisaalta taas yksinvaltius vapauttaa kuuntelemaan omaa tunnetta: mitä tämä teksti sanoo minulle. –Jos pitää kahdesta tasaveroisesta tekstistä valita toinen, ratkaisua ei tee järki ja tietoinen mieli, vaan se menee intuition puolelle. Hyvä näytelmäteksti voi Terävän mielestä olla periaatteessa minkä tyylinen hyvänsä, jos se on taiten kirjoitettu, koukuttava ja koskettava. Ammattinsa puolesta Terävä arvioi opiskelijoiden dramatisointeja. Niissä kolahtaa teksti, joka on osattu kirjoittaa nimenomaan näyttämölle. Tällöin dialogi ei ole liian selittelevää, vaan teatterillinen ajattelu on otettu huomioon. Jos tekstissä on paljon kuvailevia parenteeseja, se monesti haittaa, kun kirjailijan oma pyrkimys tulee liian alleviivaavasti näkyviin.

–Kuulun siihen koulukuntaan, jonka mukaan näytelmäkirjallisuus on polttoainetta näyttämölle ja vasta toissijaisesti näytelmäkirjallisuutta. Shakespeare, jota pidetään yhtenä korkeakirjallisuuden ilmentymänä, kirjoitti selkeästi suoraan näyttämölle. Haastavaa toki on aina se, minkä verran antaa katsojalle nuoraa tekstin ymmärtämiseen ja kuinka paljon antaa heidän oivaltaa itse. Terävän oma teatterihistoria alkaa Jyväskylän ylioppilasteatterista. Jyväskylän yliopistoon opiskelemaan tullut mies keräsi vuoden verran rohkeutta mennä kolkuttamaan Jytin ovelle. Terävä ei ole kotoisin kulttuurikodista, eikä teatteri ollut taidemuotona kovin tuttu. Ensimmäiset teatterityöt, joihin Terävä pääsi, olivat Jouni Rissasen ohjaama Maiju Lassilan teoksesta Kun ruusut kukkivat tehty klassikkomöyhennys Kylätie keskellä tupaa ja Snoopi Sirenin ohjaama absurdin teatterin klassikko Kuningas Ubu. – Niistä sain jonkinlaisen opin siitä, miten tekstiä voi käsitellä. Olenkohan Kristian Smedsiltä lukenut ajatuksen, että tekstiuskollisuus voi joskus olla haitallistakin tekstille itselleen. Molemmat esitykset olivat hyvin teatterillisia, Yövieraat-teatterin estetiikka näkyi Rissasen tekemisessä ja pitkään luulin, että teatterin tekeminen on tämmöistä hyvin tyyliteltyä ja äkkiväärää – mistä kyllä tykkään edelleen.

Kuva: Eija Jokilahti

Jyväskylässä Terävä on tottunut näkemään harrastajateatteria koko sen kirjolta. Moni teatteri toimii tinkimättömästi taide edellä ja yhteen aikaan kaupungin tuoreimmat, rankimmat ja kiinnostavimmat esitykset tulivat juuri harrastajakentältä. Aina ei asialla ollut ammattiohjaaja, mutta usein. Terävällä on monikulmainen tulosuunta teatteriin. –Olen käsikirjoittanut ja ohjannut teoksia Jyväskylän ylioppilasteatterille, AdAstra-teatterille, Jyväskylän huoneteatterille, Vakiopaineteatterille ja Teatterikoneelle. Vuosituhannen vaihteessa näyttelin Improvisaaatioteatteri Joo!ssa. Harrastajateatterikesän raadissa olen ollut parina vuonna ja Ylioppilasteatterifestareilla. Terävän suosikkitekstit löytyvät 20 vuoden päästä ja lähinnä Kristian Smedsin kynästä. Monet Smedsin tekstit Jääkuvista alkaen ovat olleet teatterillisesti ajateltuja. Niissä on äkkivääryyttä ja oivaltavuutta ja ennen kaikkea teatterin tekemisen tuntu. –Lea Klemola on toinen, omaperäinen ja yllättävä – ja äkkiväärä myös. Minulle on tärkeää, että tekstissä voi nauraa ja itkeä yhtä aikaa. Huumori ei ole pilkallista, eikä nauru kevyttä, vaan mahdollisesti kumpuaa tuskan kautta. Sydämellä tehty musta huumori viehättää.

Teatterin tekeminen on ollut Terävälle yksi syy kirjoittaa. Hän on kirjoittanut vuosia pelkästään omia tekstejä, yksin ja näyttelijöiden kanssa. Uusia tekstejä ja kantaesityksiä pirskahtelee harrastajateatterikentällä koko ajan, mutta enemmänkin saisi tulla. Näytelmätekstin valitseminen taloudellisin perustein hirvittää Terävää. –Puolentoista vuoden päähän pitää tehdä ohjaustarjouksia. Se karsii. Jos ohjaisin vuoden päästä oman tekstin, ei minulla olisi mitään varmuutta siitä mitä se käsittelee. Teatterihan on parhaimmillaan suhteellisen nopeasti reagoiva media ja tekstinkin voi tehdä aika nopealla aikavälillä. Siihen riittää kaksi–kolme kuukautta. Jos pitää varman päälle pelata tunnetulla tekijällä, tuhoutuu siinä jotakin. Yleisön kosiskelu ei ole yleisön kunnioittamista. Uusi teksti on aina riski, mutta teatterin pitäisi Terävän mielestä olla enemmän rohkea ja raikas taiteenlaji. Paikallisuus kiinnostaa usein laajemminkin ihmisiä. Terävä kannustaa ryhmälähtöiseen kirjoittamiseen, omannäköisen jutun tekemiseen. –Jos se on vilpitöntä ja rehellistä ja pystyy luomaan omalakisen maailmansa, se lyö loppujen lopuksi läpi. Jos haluat kirjoittaa universaalisti, kirjoita paikallisesti.

Oliko teatterillasi paras uusi teksti? K

antaesityspalkintoa voi tavoitella poikkeuksellisesti sekä vuonna 2019 että vuonna 2020 esitetyillä uusilla näytelmillä.

E TH

LAST CHAMP

Palkintoa voi hakea sähköisellä hakemuksella, joka löytyy osoitteesta www.shtl.fi valikosta JÄSENILLE. Hakemus on jätettävä 15.1.2021 mennessä. Kantaesityspalkinnon tarkoituksena on kannustaa näyttämöitä tuottamaan uusia kotimaisia näytelmätekstejä. Palkinto on suuruudeltaan 1000 € ja se myönnetään näytelmän esittäneelle teatterille. Palkinto perustuu näytelmätekstiin, ei itse esitykseen. Tekstin pitää olla kirjoitettu näytelmäksi – se ei siis voi olla dramatisointi, eikä käännös muusta kielestä. Kilpailuun voivat osallistua näytelmät, jotka on kantaesitetty Suomen Harrastajateatteriliiton jäsenteatterissa. Palkinnon saajan valitsee Mika Terävä. Jyväskylässä vaikuttava Terävä on draamakasvatuksen yliopistonopettaja, käsikirjoittaja ja ohjaaja. Kantaesityspalkintoa haetaan sähköisellä hakemuksella. Huomioithan että hakemuksen jättämistä varten tulee olla kirjautuneena jäsenteatterin tunnuksilla sivustolle. Hakemuksessa ilmoitetaan tekstin ja sen kirjoittajan nimi, näyttämö ja yhteystiedot (puhelin, sähköposti), yhteyshenkilön tiedot (puhelin, sähköposti) ja ensi-illan päivämäärä. Hakemuksen liitteeksi lähetetään samalla lomakkeella näytelmäteksti PDF-muodossa ja sivunumeroituna.

• Vuoden 2020 Kantaesityspalkinnon saajaksi valittiin Teaterboulage näytelmällä Babyface. Näytelmän on kirjoittanut Skini Lindgård. Valinnan teki Eija-Irmeli Lahti. • Vuoden 2019 Kantaesityspalkinnon saajaksi valittiin Raahen Teatteri näytelmällä Kahavia! Kahavia! Näytelmän on kirjoittanut Pauli Ylitalo. Valinnan teki Päivi Hammarén-Jokela. • Vuoden 2018 Kantaesityspalkinnon saajaksi valittiin Teatteri Kyröön näytelmä VAPAUDEN HINTA. Näytelmän on kirjoittanut Kirsti Manninen ja Jussi-Pekka Aukia. Valinnan teki Seppojuhani Ruotsalainen. • Vuoden 2017 Kantaesitykseksi valittiin Katja Hakalan Teatteri Pystymehtälle kirjoittama ja ohjaama Kultamaan kutsu, kotimaan kaipuu -näytelmä. Valinnan teki Liisa Kosonen. 21

SHT:N KOULUTUSTOIMINTA OTTAA UUDEN ASKELEEN ENSI VUONNA

iin kuin monet muutkin tutut asiat näinä päivinä, myös Suomen Harrastajateatteriliiton koulutustoiminta on muutoksessa. Kehittämistyötä on toki tehty viime vuodet tähänkin asti, mutta erityisesti vuonna 2021 harpataan askeleita eteenpäin entistäkin tasa-arvoisemman koulutustoiminnan toteuttamiseksi. Mitä sitten ollaan tekemässä? Harrastajateatteriliiton koulutustoiminnan vakaana pohjana on laadukas sisältö, ammattitaitoiset kouluttajat ja helppo saavutettavuus. Tätä näkökulmaa viedään eteenpäin koulutusvuonna 2021. - Koulutustoimintaa viedään entistä laajemmalla alueelle maantieteellisesti tasapuolisemmin. Livekoulutusten tasaisemmin sijoittamisen lisäksi mukaan tulevat verkkoluennot ja -seminaarit, joihin voi osallistua mistä vaan, kertoo Suomen Harrastajateatteriliiton koulutustoiminnasta vastaava tuottaja Mari Saarinen. -Koulutustoimintamme on ollut tasaisessa vahvassa kasvussa viimeiset vuodet, ja nyt on taas aika tarkastella ja kehittää toimintaa lisää eteenpäin. Vuodelle 2021 onkin tulossa paljon uutta hyväksi koettujen tuttujen koulutusten ja kouluttajien lisäksi, Saarinen paljastaa. - Korona on tavallaan toiminut kiihdyttimenä etsimään uusia keinoja kouluttaa ja kouluttau-

tua, vaikka tietysti toivommekin, että myös normaali lähiopetus voi jatkua lähes normaalisti ensi vuonnakin. Oikeaa kohtaamista ei kuitenkaan täysin korvaa mikään etäväline varsinkaan teatteritoiminnassa, vaikka niiden haltuunottoa ei kannata myöskään pelätä, Saarinen pohtii. Osaamisen tunnustamista ja tunnistamista kehitetään liitossa ensi vuoden aikana opintopisteyttämällä koulutustoimintaa sekä luomalla uusia osaamismerkkejä, kertoo SHT:n uusi toiminnanjohtaja Sanna Saarela. - Koulutukset on tarkoitus saada mitoitukseltaan sellaisiksi, että niitä on entistä helpompi hyödyntää esimerkiksi ammatillisessa koulutuksessa tai lukio-opinnoissa. Henkilöjäsenille on myös tulossa tuntuvia etuja, paljastaa Saarela. Koulutuskalenteriin lisätään parhaillaan kevään koulutuksia kiihtyvällä tahdilla. Korona on huomioitu hankkimalla koulutuksiin suurempia tiloja ja pienentämällä ryhmäkokoja, jotta turvaohjeistuksia on mahdollista noudattaa. Seuraa päivittyvää koulutuskalenteria osoitteessa: www.shtl.fi Lisätietoja: Tuottaja Mari Saarinen 050 468 2138 mari.saarinen@shtl.fi

ILMOITA REPLIIKISSÄ EDULLISESTI! Ilmoitus: 1/2 sivua, vaaka 1/4 sivua, pysty 22

Koko 175 mm x 122 mm 85 mm x 122 mm

Hinta jäsen 118 € 75 €

Ei jäsen 155 € 100 €

TOIMINNANJOHTAJAN PALSTA Avaan aamulla digilehden ja selaan uutisia. Ensimmäisten joukossa katseeni kiinnittyy paikalliseen harrastajateatteriin ja heidän tulevaan ensi-iltaansa. Heti seuraava ajatus on, täytyypä tarkistaa ovatko he SHT:n jäseniä ja onko heillä tiedossa mitä kaikkia palveluita SHT tarjoaa. Hymyilyttää kun ymmärrän kuinka luonteva osa minun arkeani SHT jo nyt on, vaikka työkuukausia ei ole takana kuin neljä. Tuntuu että aika menee siivillä mutta samaan aikaan todella paljon hienoja ja isoja asioita tapahtuu. Soittorinkini jäsenteattereihin on päässyt jo hyvin vauhtiin, puolivälikin häämöttää jossain uuden vuoden tiimoilla. Olen kokenut nämä jutteluhetket kultaakin kalliimmiksi sekä tulevan strategian että liittoon kotiutumiseni kannalta. On ollut avartavaa kuulla eri teattereiden käytännöistä ja siitä minkälaisia toimintamalleja kukin on toimintansa turvaamiseksi keksinyt. Olemme jutelleet koronankurimuksesta mutta myös paljon siitä ilosta ja odotuksesta mikä kaikilla on että tulevaisuudessa pääsemme jälleen täysipainoisesti tekemään teatteria. Uusia ideoita tapahtumista, koulutuksista ja koko toiminnan kehittämisestä on syntynyt vuoropuhelun ansiosta niin paljon, että toimiston väen oli pakko julistaa vuosi 2021 jo aikalailla täyteen varatuksi. Mutta siitäpä sitten sujuvasti aloitettiin samantien vuoden 2022 suunnittelu. Ensi vuonna tulemme kehittämään mm. liiton henkilöjäsenyyttä, järjestämään uusia tapahtumia, kuten ERITYINEN -festivaali sekä teattereiden hallitusten jäsenille suunnattu vertaistukitapahtuma ja vaikka mitä muuta. Tiedotamme vuoden mittaan uusien hankkeiden edistymisestä sekä Repliikissä, että somessa, kannattaa siis seurata meidän kanavia. Koronasta huolimatta tunnelma on siis paras mahdollinen. Sekä puheluissa, toimiston palavereissa ja yhteistyökumppaneiden tapaamisissa on päällimmäiseksi noussut yhteisöllisyyden ja yhdessä tekemisen merkitys. Kukaan ei ole tässä veneessä yksin, ei varsinkaan kun puhutaan teatterin tekemisestä. Yhdessä, toinen toistamme tukien selviämme tästäkin ajasta, entistä vahvempina. Nautitaan joulun ajasta ja levätään ja kerätään voimia. Uskotaan siihen että ensi vuonna pääsemme jälleen tositoimiin täydellä teholla ja koko harrastajateatterikentän voimin! Sanna Saarela

TUOTTAJAN PALSTA Valoisa marraskuu kesän puolessa välissä maatilalle viettämään työelämän sivussa hevostiMuutimme lallisen arkea. Alkuun vähän hirvitti tuleva syksy, vesisateet ja pimeä marraskuu. Koronan lisätessä uudelleen kierroksia mietitytti myös luonnollisesti työarki, miten tästä polkaistaan syksy käyntiin ja teattereiden arki edes jotenkin rullaamaan. Syksy oli kuitenkin kaunis ja nyt marraskuun ensimmäisellä viikolla (jolloin tätä kirjoitan) on saanut suhteellisen kuivin jaloin arkea tallata. Useat teatterit ovat tarttuneet innolla oman porukan kouluttamiseen ja se on kyllä ollut tosi hienoa nähdä. Pienellä porukalla turvallisesti toimien on opittu äänenkäytöstä, improvisaatiosta ja jopa perustettu uusia ryhmiäkin. Tämä on ollut hyvä hetki syventää yhteistyötä ja oppia uutta, vaikka useat vielä siirtävätkin esiintymislavoille palaamista. Keväältä peruuntuneiden kurssien takia meillä liitossa on ollut myös mahdollisuus tukea tilauskoulutusten järjestämistä normaalia enemmän Kansalaisfoorumin avustuksella, ja se on ollut ihana asia. Teattereiden ahdinko on näistä näkökulmista huolimatta todellinen, ja meillä liitossa jaetaan tämä ahdinko. Kannustankin kaikkia teattereita hakemaan tukea kaikilta mahdollisilta ja vähän mahdottomiltakin tahoilta ja kääntymään myös sen naapuriteatterin puoleen, neuvojen tarpeessa. Kaksi päätä on parempi kuin yksi ja me ollaan kaikki tässä tilanteessa yhdessä. Kuunnellaan asiantuntijoita herkällä korvalla ja toimitaan vastuullisesti. Toivon ja uskon, että kun elämä jossain vaiheessa palautuu uuteen normaaliinsa, on teatteri yksi niistä paikoista johon ihminen kaipaa kokemaan elämyksiä. Hevostilalla marraskuu on toistaiseksi ollut myös odotettua lempeämpi. Ja kun on ilman katuvaloja ja lunta on oikein pimeää, avautuu täällä aikamoisen upea tähtitaivas, kunhan muistaa katsoa vähän kauemmas. Toivottavasti teattereillekin kantautuu samankaltaista valoa, vaikkapa yhteisen köyden vetämisen muodossa. Me olemme kanssanne siinä köydessä kiinni tiukasti. Ihanaa lähestyvää joulun aikaa. Mari Saarinen Kirjoittaja on Suomen Harrastajateatteriliiton tuottaja, vaimo, äiti ja intohimoinen heppatyttö.