Issuu

4/2017

REPLIIKKI Suomen Harrastajateatteriliitto

Innolla kohti SHT:n 70-vuotisjuhlavuotta!

Muista ansioituneita ansiomerkillä S

uomen Harrastajateatteriliitto myöntää ansiomerkkejä hakemusten perusteella. Ansiomerkillä voit palkita esimerkiksi teatterisi pitkäaikaista uurastajaa näyttämöllä, valoissa, johtokunnassa tai vaikkapa lavasteissa. Kunniamerkki on tunnustus joka lämmittää mieltä pitkään. Anomukset tulee lähettää Suomen Harrastajateatteriliitolle mielellään kuukautta ennen toivottua luovutuspäivää hakulomakkeella tai sähköpostitse Minna Ahlforsille minna.ahlfors@shtl.fi. Ansiomerkkien hakeminen on avointa kaikille harrastajateattereille. Kultainen ansiomerkki (lehvät - neula tai painonappi) Edellyttää valtakunnallisia ansioita ja pitkäaikaista toimintaa harrastajateatterityön hyväksi. 270 €. Kultainen tunnustusmerkki (naamiopari - neula tai painonappi) Edellyttää pitkää uraa ja monipuolisia ansioita harrastajateatteritoiminnassa. 200 €. Hopeinen ansiomerkki (lehvät - neula tai painonappi) Edellyttää pitkäaikaista ansiokasta toimintaa harrastajateatterin hyväksi joko yksinomaan näyttämötyössä tai myös muu toiminta (luottamustoimet, teatteritoimittajan työ, muut ansiot) huomioon ottaen. 90 €. Hopeinen tunnustusmerkki (ilman lehviä - neula tai painonappi) Edellyttää joko pitkää uraa harrastajateatterissa tai monipuolisia ansioita tai erityisiä syitä. 55 €. Näyttämötyön tunnustusmerkki (ilman lehviä, hopeoitu - neula tai painonappi) Edellyttää aktiivista toimintaa harrastajateatterissa tai erityisiä puoltavia syitä. 30 €. Kunniakirja Teatterit tai muut alan yhteisöt voivat tilata kunniakirjoja ansioituneille jäsenilleen tai jäsenyhteisöille johtokuntansa päätöksellä.

n or w. t

is.n

Rantasalmen Nuorisoteatterin tuotanto Broadway-musikaalista

Käsikirjoitus

Mark O’DOnnell ThOMas Meehan

Musiikki

Marc shaiMan

Ohjaus Jari Py

Laulujen sanat

scOTT WiTTMan Marc shaiMan

lväinen

Musiikki- ja teatterisali Tornado, Rantasalmi 2018

Pe 20.4. Su 22.4. Ti 24.4. To 26.4. Pe 27.4. La 28.4. Ma 30.4. Ke 2.5. Pe 4.5.

klo klo klo klo klo klo klo klo klo

19 15 11 11 19 13 11 11 19

Su Ti Ke To Pe La

6.5. 8.5. 9.5. 10.5. 11.5. 12.5.

klo klo klo klo klo klo

15 11 19 15 19 13

näytökset toteutuvat vain, jos niihin tulee tarpeeksi ryhmävarauksia.

20 € PerusliPPu / 15 € alennusliPPu ( lapset alle 17v., opiskelijat, eläkeläiset, varusmiehet, työttömät) ryhMäMyynTi 1.9.2017 alkaen

p. 040 756 1165 tai pmturkki@gmail.com yksiTTäiseT liPPuvaraukseT 1.3.2018 alkaen p. 040 756 1165

Tuotanto: Rantasalmen Nuorisoteatteri, Rantasalmen puhallinorkesteriyhdistys, Rantasalmen lukion musiikkiteatterilinja sekä Järvi-Saimaan kansalaisopisto. Musikaali perustuu JohN WaTeRSiN käsikirjoittamaan ja ohjaamaan New Line Cinema -yhtiön elokuvaan. esitysoikeuksia valvoo MuSiC TheaTRe iNTeRNaTioNaL.

Taiteen ja kulttuurin tehtävät kunnille ja maakunnille Pääkirjoitus Aila Paloniemi Moni miettii, kuinka käy kulttuurin ja taiteen sote- ja maakuntauudistuksessa. Voimassa olevan kuntien kulttuuritoiminnasta annetun lain mukaan kuntien tehtävänä on edistää, tukea ja järjestää kulttuuritoimintaa kunnissa. Kunnat vastaavat nyt myös taiteen perusopetuksesta sekä harrastusta tukevasta opetuksesta taiteen eri aloilla. Hallituksen huhtikuussa 2016 tekemään linjaukseen maakunnille siirtyvistä tehtävistä sisältyy kirjaus työnjaosta vuoden 2019 alusta kunnan, maakunnan ja valtion välillä. Linjauksen mukaan kunnalla on jatkossakin vastuu esimerkiksi osaamisen ja sivistyksen edistämisestä sekä liikunta-, kulttuuri- ja muista vapaa-ajan palveluista. Kunnat myös huolehtivat edelleen kulttuuri- ja kirjastopalveluiden järjestämisestä. Kulttuuria edistetään myös osana sosiaali- ja terveydenhuollon toimia. Maakunnan tehtäviä ovat uudistuksen jälkeen alueen, sen elinkeinoelämän ja innovaatioympäristöjen kehittäminen ja rahoitus, tähän liittyvä koulutus ja osaamisen kehittäminen. Myös kulttuurin edistäminen sekä yritys-, työ ja elinkeinopalveluiden järjestäminen kuuluvat uusien maakuntien tehtäviin. Maakunnat huolehtivat kulttuuriympäristön hoidosta sekä kulttuuria koskevien suunnitelmien yhteensovituksesta osana maakuntastrategiaa ja -ohjelmaa. Kulttuurin kuten muidenkin opetus- ja kulttuuriministeriön toimialojen aluekehittämiseen tähtäävät toimet sisäl-

SISÄLTÖ 4/2017

Aila Paloniemi kansanedustaja Suomen Harrastajateatteriliiton pj

4/2017

REPLIIKKI Suomen Harrastajatea

Pääkirjoitus: Taiteen ja kulttuurin tehtävät kunnille ja maakunnille

Hyvin pöllyytti

Vuoden kantaesitystekstit postiin

Merkityksettömyyden äärellä

Karjalaisen Näyttämön Näyttelijät ry 35 vuotta

tyvät hallitusohjelman valtakunnalliseen aluekehittämispäätökseen vuosille 2016-2019. OKM:n Kulttuuripolitiikan strategiassa 2025 tavoitteena on, että kulttuurin toimialan alueellinen toimijarakenne selkeytyy ja kulttuuri näkyy ja vaikuttaa entistä vahvemmin eri toimialojen strategiatyössä.

tteriliitto

Kannen kuvassa Teatteri Ulpu Harrastajateatterikesässä 2016 Kuva: Eija Jokilahti

Käsikirjoittajan puheenvuoro: Näytelmiä keäteattereille 14 Vuosi 2018 on Liiton juhlavuosi

TeatteriTapaus Kuusamossa 5.–7.10.2018

Teatteri Fiasko USA:ssa

Kulttuuriyhteistyötä Suomen ja Japanin välillä

Harjoittelijan kokemuksia Suomen Harrastajateatteriliitolta

Koulutustoiminta

Missä on Vuoden Harrastajateatteri

Innolla kohti SH 70-vuotisjuhlavu T:n otta!

Päätoimittaja Merja Laaksovirta Toimitussihteeri Sari Jaatinen Painopaikka Rannikon Laatupaino, Raahe Ilmestyy neljä kertaa vuodessa, seuraava nro 6.3.2018 Painos 650 kpl Ulkoasu ja taitto Idea Illuusia, Merja Hammar, Raahe Yhteystiedot www.shtl.fi • sht@shtl.fi 3

Levoluutio esiintyi yleisön edessä vasta kolmatta kertaa. Ryhmä palkittiin 1000 euron kannustuspalkinnolla.

Kuva: Lenni Laine

Hyvin pöllyytti Teksti: Sanni Luttinen

ohjoisen teatteriharrastajien kausi pölähti käyntiin rytinällä syyskuun alussa Pohojonen Pöllyytys -katselmuksessa Haukiputaalla. Tapahtuma toi yhteen harrastajia ympäri maakuntaa kouluttautumaan ja verkostoitumaan. Tapahtuman avasi Cappas-teatterin ensi-ilta Väinö, joka toi näyttämölle paikallishistoriaa ja musiikkia ja sai kiitosta roolituksistaan sekä lauluistaan. Lauantai käynnistyi NUU-teatterin ammattimaisella ja viihdyttävällä komedialla Vadelmavenepakolainen ja illalla 4

nautittiin Haukiputaan työväennäyttämön paikallistunnelmaa korostavasta musikaalista Juhannustanssi. Sunnuntain varjotanssi-teatteri Naisen jälki herätti yleisön erilaiseen teatteri-muotoon ja viikonlopun kruunasi Oulu-opiston Levoluutio-ryhmän rohkea ja tinkimätön Jääkuvia. Jokaisen esityksen jälkeen yleisö kutsuttiin keskustelemaan nähdystä teoksesta yleisövarttiin ja katselmuksen raati (Pirjo Yli-Maunula, Antti Kairakari, Toni Kettukangas) antoi palautteensa ryhmälle. Keskustelua herätti teatterin moninaisuus: kuinka erilai-

Kuva: Kalle Pyky

sin keinoin tekstiä voidaan tulkita. Esiraati oli valinnut tietoisesti mukaan hyvin erilaisia teoksia. Harrastajien ikäjakauma nousi myös vahvasti esille, kun samassa näytelmässä nuorimmat näyttelijät olivat 7-vuotiaita ja vanhin jo reilusti 80 ikävuoden ylittänyt.

Kannustuspalkinto Levoluutiolle Raati summasi viikonlopun monipuoliseksi sekä laadultaan että tyyliltään.

Kritiikki oli kovaa, mutta myös kiitosta löytyi. Levoluution esitys ansaitsi 1000 euron kannustuspalkinnon. Se oli raadin mukaan jäntevä ja näkemyksellinen. "Ihailtavaa rohkeutta tarttua vaativaan tekstiin. Teos haastoi niin esiintyjät kuin katsojat älyllisesti. Kunnianhimoinen, tinkimätön, rohkea teos joka piti yleisön hereillä ja yllätti". Kun harrastajia saatiin saman katon alle monista teattereista, keskusteltiin myös katselmuksen jatkosta. Viestikapula siirtyy seuraavaksi YTY-teatterin haltuun. Ylivieskassa nähdään teatterikatselmuksen merkeissä jälleen 2019!

Kuva: Kalle Pyky

Vuoden kantaesitystekstit liikkeelle! Seppojuhani Ruotsalainen valitsee Kantaesityspalkinnon 2017 Kantaesityspalkinnon tarkoituksena on kannustaa näyttämöitä tuottamaan uusia kotimaisia näytelmätekstejä. Palkinto on suuruudeltaan 1000 € ja se myönnetään näytelmän esittäneelle teatterille. Palkinto perustuu näytelmätekstiin, ei itse esitykseen. Teksti pitää olla kirjoitettu näytelmäksi – se ei siis voi olla dramatisointi, eikä käännös muusta kielestä.

ilpailuun voivat osallistua tänä vuonna kantaesitetyt näytelmät, jotka on esitetty Suomen Harrastajateatteriliiton jäsenteatterissa. Palkintoa voi hakea 15.1.2018 mennessä! Kantaesityspalkintoa haetaan sähköisellä hakemuksella. Huomioithan että hakemuksen jättämistä varten tulee olla kirjautuneena jäsenteatterin tunnuksilla sivustolle. Hakemuksessa ilmoitetaan tekstin ja sen kirjoittajan nimi, näyttämö ja yhteystiedot (puhelin, sähköposti), yhteyshenkilön tiedot (puhelin, sähköposti) ja ensi-illan päivämäärä. Hakemuksen liitteeksi lähetetään samalla lomakkeella näytelmäteksti PDF-muodossa ja sivunumeroituna. Palkinnon valitsee näytelmäkirjailija, teatteriohjaaja (TeMe/STOD) Seppojuhani Ruotsalainen. Hän toivoo saavansa luettavakseen niin perinteistä kuin uutta ja kokeilevaakin teatteria, kuitenkin teatterin keinoin kirjoitettuna ja rakennettuna. Uudet aiheetkaan eivät olisi pahitteeksi – jos sellaisia joku on onnistunut paperille kirjaamaan. –Uusia näkökulmia olisi kiva nähdä, vaikka vanhoista aiheista. Viime vuosina on tapahtunut niin paljon ja maailma on täynnä aiheita, Ruotsalainen sanoo. Hän toivoo, että näytelmänkirjoittajat eivät menisi siihen vipuun, että tunnin juttuun tungetaan kaikki mahdolliset ongelmat mitä maailmasta löytyy. Maltti olisi valttia näytelmässäkin: annettaisiin rauha käsitellä jokin aihe kunnolla ja annettaisiin sen kehittyä omana tarinanaan. –Perinteisistä, draamallisista juoninäytelmistä toivon näkeväni ehjiä, juonellisia kokonaisuuksia. Feature-tyyppiset jutut ovat ihan oma lajinsa, sellaiset, joissa pelataan kohtauskuvilla ja tekstit voivat olla hyvinkin irrallisia. Niitäkin luen mielelläni, varsinkin jos osiot niveltyvät teemallisesti hyvin yhteen. 6

Keskeneräisyys tahtoo Ruotsalaisen mielestä vaivata joitakin näytelmätekstejä. Lähdetään ikään kuin tekemään korkeakulttuurista tekstiä ja unohdetaan lähtökohta, josta alettiin kirjoittaa. Puurot ja vellit menevät sekaisin, eikä ohjaaja pääse käsiksi tekstiin, vaan joutuu dramatisoimaan sitä. – Toivon tietysti, että kirjoittaja ei kirjoita kaikkia mahdollisia juonteista parenteeseihin, vaan jättää toiminnan ryhmälle. Tässä muistutan vanhasta suomalaisesta kansannäytelmästä, jossa kokoonnutaan pöydän ääreen tunniksi juomaan kahvia. Jos näin teette, kahvin pitää olla vähintään myrkytettyä. Samaan hengenvetoon Ruotsalainen kertoo Tampereen Teatterin Näytelmä, joka menee pieleen -näytelmästä, jossa on parodisoitu viimeisen päälle harrastajateatterin toilailuja. Eli jos aikoo tehdä yltiökökösti näytelmän, se pitää tehdä taitavasti. Ruotsalainen odottaa teksteiltä myös puhtaita lajisuorituksia. – Ei ole pahaksi sekoittaa komediaa ja vähän vakavampaakin, sillä hyvässä näytelmässä itketään ja nauretaan. Olisi kuitenkin kiva löytää perinteisesti tehtyjä näytelmiä, vaikka aihe olisikin uusi ja uudella tavalla käsitelty. Tällä Ruotsalainen tarkoittaa draaman teoriaa, jota ei pitäisi unohtaa: tarinaa, joka alkaa jostakin, kehittyy johonkin pisteeseen ja laukeaa loppuratkaisuun. Aihe saattaa olla hyvä, mutta jos rakenne – itse draama – ontuu, on siitä vaikea vääntää toimivaa. – Ajatus draaman kaaresta ei ole hukkunut mihinkään. Siellä on se antiikin pohja olemassa. Tosin itsekin olen tehnyt niin hulluja juttuja, että annan mielessäni kaikille mahdollisuuden kokeilla. Ruotsalainen muistuttaa, että kantaesityspalkintokilpai-

lussa ei ajatella valmista esitystä, vaan nimenomaan tekstiä. – Luen näytelmiä niin, että lukiessani ymmärrän niistä olevan mahdollista tehdä teatteria. Tekstin pitää siinä mielessä toimia. Oma käsikirjoitus ei ole Ruotsalaiselle niin pyhä asiakirja, etteikö hän antaisi esittävälle teatterille lupaa muuttaa joitakin asioita.

Hän suhtautuu käsikirjoitukseen kuin työkirjaan, johon esittävä työryhmä antaa yhtä suuren panoksen. – Antaa palaa vaan. Vaihtakaa omalle murteelle ja tehkää omia henkilöitä. Tiedän mikä vaikeus siinä on, kun ei ole miehiä tarpeeksi. Tosin jotkut tuntemani kirjailijat ovat aika tarkkoja oman tekstin muuttamisesta. Lupa täytyy aina kysyä ja mieluummin kirjallisesti.

Seppojuhani Ruotsalainen on muun muassa toiminut kirjallisuusalan läänintaiteilijana 1973–1977 Mikkelin läänissä ja näyttämötaiteen ohjaavana läänintaiteilijana 1986–1991 Hämeen läänissä. Hän on kirjoittanut yli 60 näytelmää, ja ohjauksiakin on kertynyt yli 150. Hän on myös opettanut draaman kirjoittamista muun muassa Tampereen yliopistossa ja Kirjoittajaopistossa Mikkelissä 1980-luvulla sekä toiminut Suomen Maakuntakirjailijoiden puheenjohtajana 1975–1977 sekä KeskiSuomen taidetoimikunnan puheenjohtaja 2013–2014. Parhaillaan hän lämmitysharjoituttaa Karstulassa Mä elän vieläkin -musiikkinäytelmää, jota esitettiin keväällä loppuunmyydyille katsomoille, ja jatketaan nyt syksyllä samaan tahtiin. Esitykset jatkuvat myös ensi keväälle. Näytelmää esittää Karstulan ylpeys Karstulan mieskuoro näyttelijöineen ja solisteineen. Toinen työn alla oleva esitys on lukiolaisten kanssa tehtävä musikaali Risto Hakolan tekstistä Lumikki ja 7 kääpiötä, joka on muutettu nimelle Lumikki ja 7 hyypiötä. 7

Merkityksettömyyden äärellä Matkalla Santiago de Compostelaan

Teksti: Saija Jäntti

esä 2017 oli minulle antoisa ja hauska työkesä. Ensin oma ohjaus kesäteatteriin, sitten kaksi roolia kahdessa muussa näytelmässä. En tuntenut stressiä ja pitkästä aikaa tuntui, että jokin on muuttunut. Että olen kasvanut ja osannut päästää kontrollin tarpeesta irti. Ei enää yöttömiä öitä, kun kaikki kohtaukset pyörivät päässä ja kauhu kasvaa silmissä, että mitä paskaa sitä on tullut taas tehtyä. Tänä kesänä kaikki oli toisin. Pelkkää työniloa! Ihmeellistä. Tunsin onnistumista, luovuus virtasi ja olin syvästi kiitollinen. Sitten palasin Helsinkiin ja ajattelin, että nyt vaan kalenteri täyteen töitä, uusia proggiksia, verkostoitumista, apurahojen hakua, kursseja, CV:n lähettelyä… ja sitten yhtäkkiä: BUM! Valtava uupumus ja kaiken läpäisevä kysymys: Mitä järkeä tässä kaikessa on? Merkityksettömyyden tunne on kaiken läpäisevä.

Välillä se on hiljaa ja lymyilee mielen syvissä kellareissa ja välillä se tulee huutaen ulos. Se huutaa – ja sitä voi joko kuunnella tai lähteä karkuun. Se voi olla karmiva melu, koska se ei sano mitään. Se huutaa sanomatta sanaakaan. Se vain haluaa tulla näkyväksi, mutta tekee sen salakavalasti. Välillä ei edes tiedä mikä on, kun ahdistaa. Tekee vain mieli syödä sipsipussi iltapalaksi ja katsoa telkkaria tuntikausia, jotta sitä ei tarvitsisi kuulla. Sitä hiljaista, sisällä mylläävää voimaa, joka jättää jälkeensä vain tyhjän olon. Merkityksettömyyden tunne voi olla vaarallista kauan kestävänä ja tarpeeksi pistävänä, ilman työkaluja. Niin moni, joka on menettänyt työnsä, puolisonsa ja kotinsa, on yhtäkkiä narun jatkona. Kun millään ei ole enää mitään merkitystä. Kun elämällä ei ole enää merkitystä. Toisena ääripäänä voi olla ihminen, jolla ikään kuin on kaikki: unelmatyö, koti, rahaa, ystäviä, ihana puoliso, terveet lapset, kesämökki ja säännölliset lomat etelään. Ja silti se tulee, tuo kaikkien tuntema ystävä, merkityksettömyyden tunne. On vain tyhjä olo keskellä kaikkein ihaninta arkea, ja ne suuret kysymykset. Miksi täällä ollaan? Mikä on elämän tarkoitus? Mitä järkeä on missään? Niistä päästäänkin tärkeämpiin ja ratkaisevampiin kysy-

Saija Jäntti

Syntynyt: 19.6.1979 Konnevedellä Ammatti: teatteri-ilmaisun ohjaaja (AMK) Koulutus: Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulu; esittävä taide + täydentäviä opintoja mm. Teatterikorkeakoulussa Kuuluu: Clownbeat -ryhmä, Klovnit ilman rajoja ry., Chekhov Machine, Nälkäteatteri Työskentelee: freelance -ohjaajana, esiintyjänä ja opettajana ympäri Suomea. Tehnyt: Mm. 4 eri fyysisen teatterin/klovnerian sooloteosta. Tutkii sooloteoksissaan klovnerian kautta ihmismieltä, sen haasteita ja syvyyksiä. Erikoistunut: klovneriaan, improvisaatioon, fyysiseen teatteriin. Seuraava projekti: Tanssijana Luminous Finland 100 -Kuusisaaren valoteoksessa Oulussa. Viimeisimmät: Kesä 2017: Ohjaaja Keskipisteen kesäteatteri: Kiljusen herrasväki. Näyttelijänä Juha Hurmeen ohjaama Kersti Bergroth Anu ja Mikko -näytelmässä, mistä seuraava vierailuesitys Helsingin Ylioppilasteatterilla 6.12. Sekä näyttelijänä (kesä 2017) Kylpyläsaaren kesäteatterissa Hiihtäjänäytelmässä. Ohj. Jouni Rissanen.

myksiin. Mitä minä oikeasti haluan? Mikä on minulle tärkeätä? Ja tästä vielä tarkempiin kysymyksiin. Mistä sytyn? Missä tilanteissa oikeasti voimaannun? Olen jossain näiden ääripäiden välimaastoissa. Ehkä jossain määrin edustan vähemmistöä siinä, että olen 38-vuotias nainen, mutta sinkku, ei lapsia, ei omistusasuntoa, ei vakituisia tuloja, ei mökkiä, ei autoa, kotinakin toimii kommuuniyhteisö. Ehkä tämä luo herkullisen pohjan merkityksettömyyden tunteelle, kun en sulaudu vallitsevaan normistoon tässä yhteiskunnassa. Luulen, että jos jaloissa pyörisi lapsia, aamul-

la juoksisin töihin ja sieltä takaisin kotiin miettimään illallista, ehkä en jaksaisi miettiä elämän tarkoitusta. Minulla on aikaa miettiä. Niin se vaihtelee. Elämäntilanteiden mukaan. Milloin näihin kysymyksiin herää polttava tarve löytää vastaus ja milloin vain nauraa, että miksi kukaan edes jaksaa päätään vaivata moisilla turhilla kysymyksillä. Mikset vaan elä? Aukeaman kuvat: Surullinen klovni: Kuva: Siru Danielsson Photography Clownbeat-ryhmä oli kuvattavana Helsingin Kruunuvuoren hylätyillä taloilla. Jokaisesta otettiin omakuva. Tutkimme tässä sessiossa klovnin suhdetta kameraan ja kuvattavana olemiseen. Klovni metsässä: Kuvan ottanut: Terhi Nikkola Kuva on julistekuva/markkinointikuva klovneria-sooloteoksestani: "Tales from Unknown", mikä esitettiin Espoon monologifestareilla toukokuussa 2016.

Eikö se ole sen tarkoitus, että elät vaan. Mutta sitten tulevat ne hetket, kun merkityksettömyys värjää pienetkin asiat arjessa tyhjiksi, turhiksi ja järjettömiksi. Elämään tulee varjo, rako, särö, vastustus. Ja silloin on ihan sama mitä teet, kenen kanssa olet tai missä olet. Kun se varjo lankeaa tarpeeksi painavaksi, on pakko tehdä jotain. Siinä on valinnan paikka. Siinä on muutoksen mahdollisuus, ja siksi se pelottaa. Olen huomannut, että syvä merkityksettömyyden tunne on lahja, joka pitää vain avata. Se on kutsu. Se on siunaus. Koska sinusta se tulee, niin sinuun se palaa. Sitä on

turha etsiä seuraavasta työstä, isosta pääroolista, matkasta Bahamalle tai unelmien kumppanista. Sinä seuraat itseäsi myös sinne. Merkityksettömyyden tunne on ystävä, joka on otettava vastaan kunnioituksella, vain silloin se alkaa kuiskia asioitaan. Se ei tule suotta tai kiusatakseen. Sillä on merkittävää sanottavaa. Siksi koko merkityksettömyyden tunne on paradoksaalinen; kun sen antaa olla ja kuuntelee sitä, sen viesti on aina merkityksellinen. Kaikki maailman viisaudet perustuvat paradokseihin. Yin ja Yang. Valo ja Varjo. Kaikkia on syleiltävä. Valoa kohti ei voi mennä kulkematta ensin oman varjon läpi. Olen tuntenut paljon merkityksettömyyden tunnetta miltei koko aikuisikäni. Välillä se on hiljaa, pitkiäkin aikoja, mutta aina se vanha ystävä tulee ja tervehtii. Sitä on välillä vaikea kohdata, koska sitä ei halua. Miksi se tulee ja pilaa päivän? Sen näkee vihollisena, joka singahtaa kutsumatta kylään ja sekoittaa koko pakan. 9

Clownbeat -ryhmän perustajajäsenet Henni Kervinen, Erika Aalto, Suvi Leppänen, Saija Jäntti, Mirjami Heikkinen. Kuva: Siru Danielsson Photography Myöhemmällä iällä aloin ymmärtää, että se on ystävä, enkä enää lähtenyt vetämään kännejä hiljentääkseni tuota ääntä. Kun aloin meditoida, se hiljeni hyvin pitkäksi aikaa. Yhtäkkiä merkityksellisyys oli kaikessa. Kun join teetä, kun istuin parvekkeella, kun kävelin. Silloin ei etsinyt mitään kokemuksia, ei elämyksiä, ei mitään, koska kaikki oli merkityksellistä sellaisenaan. Elämä itsessään on merkitys. Siksi tiedän, että se on minussa, nämä kaikki kysymykset ja vastaukset ovat minussa, kun vain pysähdyn itseni äärelle. Minulle kaikki viisaus alkaa aueta ja puhua vasta, kun olen hiljaa. Kun mieli on hiljaa. Mieli, eli ego, on lempipuuhissaan, kun se pääsee monimutkaistamaan asioita, keksimään ongelmia, joita ei todellisuudessa ole. Siksi on levoton olo, kun on täysin mielensä vanki, eikä välimatkaa ole ajatuksen ja niiden tarkkailijan välillä. Kuinka helppo on unohtaa, etten ole sama asia kuin ajatukseni. Siellä ne rullaa ja yrittää määritellä koko ajan millainen olet, millainen pitäisi olla, mitä et ole, mitä osaat ja mitä et osaa. Se vertaa sinua muihin, se rankaisee, syyllistää, pienentää – tai sitten päinvastoin: suurentaa sinut itsesi suhteettoman suureksi. Ja sitten ollaan oravanpyörässä ja yritetään selvitä. Oravanpyörää ei ole muualla kuin omassa mielessäsi. Ja kas, kun sen hiljentää, niin ihmeellisesti se katoaa myös ”ulkomaailmasta”. Onko sisäisen ja ulkoisen maailman välillä edes loppujen lopuksi eroa? Me kaikki näemme tämän maailman omien, värittyneiden lasiemme läpi. Kun puhdistaa noita laseja turhasta pölystä ja alkaa hiljentää mieltä, todellisuus alkaa muuttua. Se alkaa muuttua aivan itsestään ja se on ihmeellistä. Siksi vanha kunnon sananlasku ”When you want to change the world, change yourself first” pitää paikkansa. Kesän jälkeen vanha toveri taas tuli kylään ja sellaisella voimalla, että veti minut maan tasalle. Nyt se ei tullut jyrisevänä ukkosena, eikä hiljaisena hiipijänä. Se tuli sellaisella voimalla, että ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin antautua sille. 10

Huomasin kyyhöttäväni maassa, ja ainoa ajatus oli, että nyt minä jään kuuntelemaan mitä asiaa sillä on. Ja se näytti minulle välähdyksen itsestäni, rooleistani, miten usein suoritan elämääni täällä Helsingissä. Minä yritän niin älyttömästi, että jotain tapahtuisi. Suurin osa ajastani oli jonkin odotusta tai jonkin tyhjyyden täyttämistä. Huomasin, kuinka etsin ja janoan ulkopuolisten arvostusta ja kunnioitusta, jonkinlaista roikkumista itseni ulkopuolella. Kuinka irvokkaana ja turhana kaikki näyttäytyikään. Kuinka helposti lähtee siihen egon leikkiin mukaan, vertailemaan itseään muihin ja määrittelemään millainen on tai pitäisi olla. Ja kuinka helppoa ja ihanaa on sitten kääriytyä iltaisin itsesäälin lämpöiseen vilttiin. Olin puhki, kun katsoin tätä jatkumoa. Filmiä, joka oli pyörinyt jo vuosia. Sitten se tuli. Täydellinen uupumus. Minä en jaksa tätä enää. Kukaan tai mikään ulkopuolinen ei voi tätä tyhjyyttä täyttää. Tämä on dead end. Näin myös syvemmällä tasolla, että se olen minä, joka itseäni pidättelee, pienentää, ei uskalla loistaa tai olla iso. Pitäisi olla pieni ja huomaamaton, kiltti, kaikille mukava, ettei vain synny ristiriitoja, ettei menetä töitä, ettei maine mene. Ettei jää yksin. Alkoi suututtaa. Tuossa lattialla kyyhöttäessäni minusta alkoi kasvaa sellaista anarkiaa ja uusia kysymyksiä. Kuka minun kiltteyttäni tarvitsee? Miksi pitää hymyillä, olla iloinen ja helppo? Koko muiden miellyttämisen kierre näytti kieroutensa. Kuinka helposti vain katsoo omaa elämäänsä sivusta, eikä välttämättä tiedosta omia tarpeitaan ja halujaan. Jos ei uskalla olla haavoittuvainen, rehellinen ja auki, jää olemassaolon syvin merkitys täyttymättä. Yhteys itseen ja toisiin jää vajaaksi. Ei ihme, jos on merkityksetön olo. Siinä hetkessä lattialla, näin itseni riisuttuna ja paljaana. Riekaleisena ja hengittävänä otuksena, jolla on nyt mahdollisuus vaihtaa kurssia. Aukeni jokin uusi näkymä ja horisontti, mitä ei oltu väritetty menneisyyden taakoilla tai tulevaisuuden huolilla. Vain tyhjä tie, jota tarjottiin minulle; mahdollisuus nähdä toisin. Talvella 2016 alkoi päässäni itää ajatus pitkästä vaellukses-

ta jossain kaukana. Että ainoa päämäärä olisi vain kävellä. Ostin vaelluskengät alennusmyynnistä jouluna ja päätin, että jos syksyllä 2017 ei ole töitä, lähden Espanjaan kuuluisalle Santiago de Compostelan pyhiinvaellusreitille. Tuli töitä. Unohdin haaveeni. Ja sitten tämä Merkityksettömyys tuli yllätysvierailulle, räjäytti katon ilmaan ja tyhjensi koko potin. Tuloksena irtisanouduin kaikista töistäni, ostin menolipun Espanjaan, enkä muista, milloin olisin hengittänyt viimeksi yhtä vapaasti. Jokin vapautui minussa, pääsi irti ja alkoi nauraa sisälläni. Tuli hyvin merkityksellinen olo. Kaikelle on aikansa. Aina tulee se jokin piste, kun ei vain voi jatkaa samalla vanhalla kaavalla. Että jotain on muututtava tai kuolee pystyyn, katkeroituu ja kuolinvuoteella sitten tulee muutama kirosana. Kiitän tätä sisälläni olevaa voimaa, joka nousi nyt pystyyn. En tiedä, mistä se elämänvoima tulee, mutta se tulee ulos niin, että ovenpielet ryskyy. Ja silloin mennään. Tuntuu, että annoin luvan jollekin valtavalle voimalle sisälläni ja nyt se alkoi pyöriä omalla voimallaan. Annoin isoille kysymyksille kaiken tilan: Kuka minä olen juuri nyt ja Mitä minä haluan? Tiedostan, että näiden kysymysten äärellä voi viettää loppuelämän.

Me emme aina oikeasti tiedä mitä haluamme. Mistä halut kumpuavat? Ne voivat olla oikeasti vanhempiemme haluja, yhteiskunnan haluja, ties mistä alitajunnasta nousevia kollektiivisia haluja, joiden alla voi olla valtavan vääristynyt uskomus. Me olemme loppujen lopuksi kuitenkin sukumme, ympäristömme ja kulttuurimme tuotteita. Mutta se on mahdollista nähdä, ja siitä voi alkaa muutos. Vapautuminen. Lähden viikon päästä vaellukselle, enkä tiedä mitä odottaa. Yritän olla ajattelematta sitä, jotta ei syntyisi turhia odotuksia, ja sitä myöten pettymyksiä. Mutta en voi olla huomaamatta sisälläni olevaa pientä ääntä, joka kuiskii, että vihdoinkin. Mitä se tarkoittaa? Minä en tiedä. Tiedän vain, että nyt minun täytyy lähteä. Matkasta ei varmasti tule helppo, koska tuollaisilla reissuilla joutuu kohtaamaan oman mielensä aivan eri tasolla kuin arjen tohinoissa, mutta tuntuu, että nyt olen valmis. Rakas Merkityksettömyys, otan sinut nyt kyytiin ja saat olla reppuselässäni koko matkan. Annan sinulle kaiken ajan ja tilan, jotta voit kertoa asioitasi. Vihdoin antaudun sinulle, vanha ystäväni.

SAIJAN KLOVNERIA-KURSSI: Kesto: 10 h Aika ja paikka: 24.–25.2.2018 HelsinkI HInta: 75 € Ilm. päättyy: 8.2.2018

Suomen Harrastajateatteriliitto onnittelee:

Karjalaisen Näyttämön Näyttelijät ry 35 vuotta P

akko ensin vähän leikkiä ajatusleikkiä sanaparista ”Karjalainen näyttämö”. Onko pohjana karjalaisuus ja sitä kautta helisevät kanteleet, pyhät pihlajat ja luostarikellojen kumina? Vai onko teatterilaisilla kenties oma navetta, jossa monikymmenpäinen karjalauma tuottaa teatterin kahvipöytään maidot ja näytelmiin äänitehosteet? Leikki leikkinä, mutta ehkä tuosta ensimmäisestä mielikuvasta löytyy hitunen totuutta, sillä 1980-luvun alussa perustettu Karjalainen Näyttämö on erikoistunut etupäässä karjalaisiin aiheisiin. Vuonna 1982 perustettiin Karjalaisen Näyttämön Näyttelijät ry huolehtimaan Karjalaisen Näyttämön näyttelijöiden edunvalvonnasta ja koulutuksesta. Näyttelijäyhdistyksen puheenjohtajalla Anneli Heusalalla tulee ensi keväänä 10 vuotta siitä, kun hän tuli mukaan näyttämön toimintaan. – Nuorin lapseni lähti vaihtoon Meksikoon ja ajattelin kuolevani ikävään. Päätin, että nyt pitää ottaa harrastus, joka vie minut täysin muualle. Koulukaverini, Suomen Harrastajateatteriliiton toiminnanjohtaja Merja Laaksovirta kertoi, että Espoon Leppävaarassa on Teatteri Tapaus -tapahtuma ja usutti minut sinne, Anneli muistelee. Monipuolinen tapahtuma sai Annelin tykästymään teatterin maailmaan. Merja ei jättänyt asiaa tähän, vaan alkoi etsiä Annelille sopivaa teatteria toteuttaa itseään. – Merja sitten sanoi, että mehän pannaan sut Karjalaiselle Näyttämölle. Meidän molempien äidit muuten ovat karjalaisia, minun äitini on Soanlahdelta kotoisin. Anneli soitti Inkeri Herkonheimolle ja tämä toivotteli tervetulleeksi. Ensimmäinen näytelmä, johon Anneli pää-

si mukaan, oli Hannele Martikaisen ohjaama Tuntematon potilas. – Olin silloin 55-vuotias ja ensimmäistä kertaa tekemässä teatteria. Olihan se aika jännää ja kivaa ja kaikkea mahdollista. Opin, sillä olen hyvä kuuntelija. Annelin tullessa mukaan toimintaan, näyttämö oli hiipumassa. Takana oli voimakkaita vuosia, joiden aikana teatteri oli tehnyt kiertueita sekä kotimaassa että ulkomaille, Kanadaa ja Yhdysvaltoja myöten. Ohjaajina oli käytetty – ja käytetään edelleen pääasiassa teatterialan ammattilaisia, kuten Paavo Liski, Pekka Saaristo, Hellevi Härkönen, Tiia Honkanen, Sari Rautakoski, Anu Hälvä-Sallinen ja Hannele Martikainen. – Martikainen on saanut paljon aikaan. Hän totesi, että koko näyttämötoiminta meinasi kuolla, mutta elvyttäminenkään ei ole tuntunut kovin helpolta. 2000-luvulle siirryttäessä taloudellinen vastuu näyttämön tuotannoista siirtyi Karjalaisen Näyttämön Näyttelijät ry:lle. Ensimmäinen näyttelijäyhdistyksen kokonaan itsenäisesti tuottama näytelmä oli Heini Tolan Raudanluja rakkaus, jonka ohjasi Päivi Istala. – Saamme itse päättää mitä tuotamme, mutta 10 vuoden aikana esitetyistä näytelmistä puolet on käsitellyt jollain tavalla karjalaisuutta. Minusta on hauskaa tehdä karjalaisaiheita, mutta monelle se on kielen puolesta haastavaa. Murre tuntuu joillekin hyvin vieraalta. Karjalainen Näyttämö toimii Karjalan Liiton talossa Helsingin Käpylässä. Talolla on paljon toimintaa ja Sali on vuokrattavissa mo-

Kuvat Karjalaisen Näyttämön Näyttelijät ry:n 35-vuotisjuhlanäytelmästä Suomen hevonen. Kuvat: Jukka Kotkanen

nenlaisiin tapahtumiin ja kokouksiin. Näyttämöllä onkin tekemistä sulloa yhden vuosittaisen ensi-iltansa näytökset talon kalenteriin. – Saamme Karjalan Liitolta avustusta, jota ilman emme tulisi toimeen. Edunvalvontakin on nyt yhdistyksen ansiosta paremmalla tolalla. Taloudenpidossa auttaa kahvilan ja narikan pito. Anneli viihtyy tällä hetkellä kahvilan puolella. Ihmisten palveleminen tuntuu mukavalta ja karjalainen veri vetää myös kahvipannuun ja ihmisten kanssa rupatteluun. – Yhdistyksemme hallitus hoitaa kaikkea mitä teatteriin

liittyy, kuten talouden. Karjalainen Näyttämö on nimi, jolla esiinnytään. Markkinoinnissa on menossa siirtymäkausi, kun opetellaan sosiaalisen median käyttöä. Satavuotiaan Suomen ja yhdistyksen 35-vuotisjuhlavuoden kunniaksi Karjalaisen Näyttämön Näyttelijät ry viettää perustamisensa 35-vuotisjuhlaansa esittämällä Sirkku Peltolan menestysnäytelmän Suomen hevonen. Sen ohjaa Hannele Martikainen. Näytelmän motoksi näyttämö esittää lausetta ”Totuus sattuu, mutta nauru parantaa”. Näinhän se on monta kertaa teatterissa – ollapa elämässä myös.

Kuva näytelmän Kilpamorsei tekijöistä 80-luvun alusta. Ohjaaja Veikko Manninen seisoo ylärivissä. Kuva: Karjalaisen Näyttämön Näyttelijät ry:n arkisto.

Käsikirjoittajan puheenvuoro

Näytelmiä kesäteattereille Teksti: Markku Hattula Olen kirjoittanut joukon teoksia; romaaneja, novelliko-

pitäisi olla jollakin tavalla erikoisia ihmisiä, toisistaan sel-

koelmia, kirjoittajaoppaita, dekkarin, lastenkirjan, elämä-

västi poikkeavia. Yksi tahtoo yhtä, toinen toista. Tahtojen

kerran ja viimeisten vuosien aikana kuusi sota-aiheista

ristiriidasta syntyy draamaa – rakkaus on myös tärkeä

romaania Minerva Kustannukselle. Siinä sivussa olen kir-

asia. Sitä ei aina ole maailmassa, mutta näytelmässä sitä

joittanut yli kymmenen näytelmää lähinnä kesäteatte-

pitäisi olla, ainakin ripaus.

reille ja muille harrastajaryhmille.

Tällä hetkellä olen kirjoittamassa vuonna 2013 julkaistua

Näytelmiäni on esitetty tasapuolisesti eri puolilla maata,

novellikokoelmaani Akat näytelmäksi. Jos tämä onnis-

viime kesänäkin kahdeksalla paikkakunnalla – kiitos ak-

tuu, naisryhmät saavat ihan oman näytelmänsä. Kirjailija

tiivisten harrastajaryhmien. Eihän näytelmiä kannattaisi

ei kuitenkaan voi koskaan olla varma onnistumisestaan.

kirjoittaa, jos ei niitä joku esittäisi.

Joskus onnistuu, ja toisinaan sitten ei…

Uutta näytelmää suunnitellessani on mielessäni kolme seikkaa: aiheen ajankohtaisuus, huumori ja roolijako. Ajassa liikkuu aiheita, joihin on hyvä tarttua. Uusimmassa näytelmässäni Kuntohuumaa, kuumaa olen käsitellyt melkeinpä yltiöpäiseksi kasvanutta kuntoilun huumaa. Kuntoilu on toki tärkeää, mutta rajansa kaikella, ajattelen. Edellisessä näytelmässäni Kultakuume, jonka kirjoitin yhdessä Arto Seppälän kanssa, käsittelimme liiallisuuksiin yltynyttä romukullan ostoa. Kultahuumassa menevät vihkisormuksetkin myyntiin. Kesäteatteriin tullaan viihtymään, ja mielellään myös nauramaan. Siksi oletan huumorin kuuluvan osana hyvään kesäteatterinäytelmään. Mille kansa nauraa, onkin sitten kysymys, jota kirjoittaja joutuu tykönään miettimään. Väärinkäsityksiä, liioittelua, erikoislaatuisia ihmisiä, siinä alkuasetelmaa. Huumoria voi nähdä kaikessa, kun osaa oikein katsoa, vaihtaa vähän näkökulmaa totutusta uuteen. Kokemukseni mukaan harrastajaryhmissä on yleensä enemmän naisia kuin miehiä. Tämän pyrin ottamaan huomioon näytelmää kirjoittaessani. Oikeastaan näytelmä viime kädessä lähteekin liikkeelle henkilöistä. Niiden 14

VUOSI 2018 ON LIITON JUHLAVUOSI V

uonna 1948 perustettu Suomen Harrastajateatteriliitto on palvellut 70 vuotta suomalaista harrastajateatteriliikettä, merkittävää kansalaisten itsensä tuottamaa taidetoimintaa. Liiton noin 540 näyttämön piirissä toimii kymmeniä tuhansia ihmisiä, aina lapsista seniori-ikäisiin. Liiton näyttämöt tuottavat taiteellisia elämyksiä, vahvistavat paikkakuntansa yhteisöllisyyttä, tukevat kaikilla tasoilla lasten, nuorten, aikuisten, senioreiden , niin työssäkäyvien kuin työttömien ja maahanmuuttajienkin elämänlaatua ja hyvinvointia. Toiminta on maantieteellisesti koko Suomen kattavaa.

70 vuotta, 70 tekijää, 70 tarinaa – Mikä on sinun tarinasi? Liiton täyttäessä 70 vuotta on hyvä kuulla harrastajateatterin tekijöiden kertomuksia siitä, miten harrastajateatterin maailma on heidät kietaissut mukaansa ja mitä se on merkinnyt omalle elämälle. Haastattelemme juhlavuoden aikana 70 teatterin harras-

tajaa jäsenteattereistamme etelästä pohjoiseen, idästä länteen. Ääneen pääsevät ohjaajat, näyttelijät, lavastajat, puvustajat, talkoolaiset – kaikki teatterikentän toimijat. Kerro miten olet tullut mukaan harrastajateatteritoimintaan, mitä se on elämääsi tuonut ja millä tavoin sitä muuttanut. Tarkoitus on tuoda toimijoiden kokemusten kautta esiin niitä psykososiaalisia vaikutuksia, joita teatteriharrastus tekijöilleen antaa. Kertomuskokoelma on samalla tutkimus. Sen avulla pystymme osoittamaan teatterin hyvää tekeviä vaikutuksia ihmisen hyvinvointiin, jaksamiseen, elämän ongelmakohtien ratkaisemiseen, itsetunnon kohottamiseen, sosiaaliseen avautumiseen ja ennen kaikkea ihmisenä kasvamiseen. 70 kurkistusikkunaa harrastajateatterilaisen kokemusmaisemaan kertoo myös suomalaisesta talkoohengestä. Keitä nämä ihmiset ovat ja mitä he sitoutumisestaan saavat – siihen saamme 70 vastausta. Vastauksia summatessa muodostuu harrastajateatterilaisen henkinen kokovartalokuva. Tarinoita ja ehdotuksia niistä vastaanottaa Sari Jaatinen (sari.jaatinen@shtl.fi).

TeatteriTapaus Kuusamossa 5.–7.10.2018 J

uhlavuosi huipentuu syksyllä 2018 Kuusamossa vietettävään TeatteriTapaus -viikonloppuun. TeatteriTapaus kokoaa yhteen liiton harrastajateatterin tekijöitä. Vietämme aikaa yhdessä, tutustumme toisiimme ja luomme kontakteja teattereiden välille, opimme eri teatterialueita käsittelevissä työpajoissa uusia asioita teatterityötämme varten, ja juhlimme 70-vuotiasta järjestöämme yhdessä 70 vuotta täyttävän Kuusamon Näyttämön kanssa.

Ohjelmassa on jäsenyhdistysten kokous, jossa teatterit valitsevat ehdolle edustajiaan liiton hallitukseen sekä liittokokouksiin. TeatteriTapauksesta ja sen ohjelmasta tiedotetaan lisää keväällä 2018 – merkitse päivät jo kalenteriin. TeatteriTapauksen tapahtumapaikkana palvelee Kuusamo-opisto. Tule mukaan juhlimaan! 15

Teatteri Fiasko USA:ssa

Kivisestä Suomesta Vapaamuuraritemppeliin Teksti: Pirkko Kurikka

eatteri Fiasko oli kutsuttu amerikansuomalaisten vuotuiselle Finnfest-festivaalille Minneapolisiin. Tehtäviä oli meillä monia, tärkein toki Ann Toumin kirjoittaman Lukusali-näytelmän esitykset. Ensimmäinen keikkamme oli Theodor Wirth -puistossa, joka on suomensukuisille tunteita nostattava paikka. Keskellä metsää, tammia kasvavalla mäellä, avautuu järvimaisema, joka on yhtä tuttu kuin kotoiset rantamme. Mäellä seisoo graniittiin veistetty Suomen kartta, siihen on sodassa menetetyt itäiset alueet hahmoteltu hieman vaaleammalla kivellä. Tällä mäellä ovat lähellä toimineen alusvaatetehtaan suomalaiset työläiset viime vuosisadalla sunnuntaisin retkeilleet. Nyt on paikka muulla lailla merkityksellinen suomensukuisille minnesotalaisille: sinne kokoonnutaan kivisen Suomen äärelle erityisen juhlavina päivinä entistä kotimaata muistamaan ja kunnioittamaan. Tällä kertaa kiviseltä Suomen kartalta otettiin vauhtia Finnfestiin. Me fiaskolaiset lausuimme kaksi Suomi-aiheista runoa: Aulikki Oksasta ja Jorma Ettoa. Lukusali-näytelmä kertoo lukiolaistytöstä, joka kirjas-

toapulaisena vuonna 1970 tarkkailee kahta suomalaislähtöistä, haisevaa, koditonta miestä, jotka hakevat kirjastosta suojaa Duluthin hurjaa talvea vastaan. Pienieleinen teos näyttää amerikkalaisen unelman kääntöpuolen, ja ennen kaikkea se kertoo syvästi ja empaattisesti, miten tyttö kasvaa ihmisymmärryksessä, kun uskaltautuu asettumaan toisen – haisevankin – asemaan. Esitimme teosta Finnfestissä kerran suomeksi ja kerran englanniksi. Suomensukuinen katsojakunta tuli esityksen satuttamaksi, ja meitä satutti nähdä, kun omassa elämässään menestyneet, raavaat miehet liikuttuivat kyyneliin asti näytelmän kodittomista siirtolaismiehistä. Festivaaliviikko oli sykähdyttävä matka omiinkin juuriimme; tunteet ja ajatukset syvenivät. Jatkoimme matkaa Brainerdiin, Duluthiin ja Superioriin. Retki muuttui tavanomaiseksi turneeksi. Esitys, joka suomensukuisissa herätti tunteita ja voimisti itseyden koDuluthin Masonic Templen barokkilavasteissa poseeraamme tekniikkaa hoitaneen David Lehtosen (oikealla) kanssa.

kemusta, sai erilaisen yleisön edessä merkitystä enemmän teatteri-ilmaisullisista syistä: katsojat olivat yllättyneitä esityksen tyylitellystä kerronnasta. Olimme jo aiemmin oppineet, että amerikkalainen teatteri on voimakkaan realistista niin esillepanossa kuin näyttelijäntyössä. Meidän tyylimme herätti sekä ihailua että kummastusta. Esityspaikat vaihtelivat. Brainerdissa esiinnyimme modernissa, hyvin varustetussa teatterissa hienon collegen kampuksella. Superiorissa saimme nousta vanhan siirtolaishaalin pienelle tirkistysluukkunäyttämölle salissa, jossa oli esillä hienon paikallismuseon kokoelmia – unohtumaton esityspaikka. Yhtä merkillinen oli viimeinen teatterimme. Se oli keskellä Duluthin kaupunkia, aivan sen historiallisen kirjastorakennuksen vieressä, jossa Lukusali tapahtuu. Teatterirakennus oli sata vuotta sitten paikallinen oopperatalo. Nyt se toimii Vapaamuurarien temppelinä, jossa pääsimme esiintymään barokkityylisten kulissien keskellä. Mr Richard Salmela, Finland Foundationista sanoi esityksen jälkeen: "Näyttelijät eivät näytä näyttelijöiltä. Näyttävät sataprosenttisen suomalaisilta. Mutta ovat helvetin hyviä näyttelijöitä." Tässä palautteessa tiivistyy erittäin hyvin matkamme pääulottuvuudet: suomalaisuus ja teatteri. Sataprosenttista!

Minneapolis Orchestra Hallin Atrium-salin suomenkielinen esitys. Nuori Annie (Ronja Silvennoinen), Toinen Mies (Hannu Levaniemi) ja Keski-ikäinen Annie (Karoliina Silvennoinen). Runoesityksen jälkeen Theodor Wirth -puistossa. Tästä alkoi koko matkan kestänyt mediamyllytys.

Kulttuuriyhteistyötä Suomen ja Japanin välillä Teksti: Merja Laaksovirta

uomen Harrastajateatteriliitto on tehnyt kulttuuriyhteistyötä japanilaisten kanssa yli kolmekymmentä vuotta. Suomalaisia teatteriryhmiä on vieraillut useilla festivaaleilla yhteistyössä Yokohaman Teatteri-Instituutin ja Toyaman World Festival of Children`s Peforming Arts -organisaation kanssa. Kotkan Nuorisoteatteri Linnankosken ”Laululla tulipunaisesta kukasta”, Lapin ylioppilasteatteri Kafkan ”Muodonmuutoksella” ja viimeisimpänä Hämeenlinnan Miniteatteri H.C. Andersenin ”Rumalla ankanpoikasella” ovat vieneet Suomen mainetta tasokkaana harrastajateatterimaana eteenpäin. Vastaavasti japanilaisia esiintyjiä on osallistunut Saarijärven Teatteripäiville sekä Seinäjoen Harrastajateatterikesään. Professori Izumi Yoshida vieraili lokakuun alussa Suomessa vaimonsa Keikon kanssa. Helsingissä Karjalatalolla järjestettiin seminaari, jossa keskityttiin japanilaisen teatterin erityislaatuisuuksiin; noo-teatterin ja kabuki-teatterin tyylilajeihin. Tilaisuus päätettiin teeseremoniaan. Noo-teatteri on vanhin, 1300-luvulta sellaisenaan säilynyt teatterin laji Japanissa. Sen muotokieli on tarkoin määrätty ja symbolistinen. Katsojalle on selostettava näyttämön tapahtumat, ajatukset ja tunteet. Roolihenkilöt käyttävät maskeja, joten kasvojen ilmeitä ei nähdä eikä tuotetusta äänestä voi varmuudella tulkita sisältöä. Nuorempi tyylilaji kabuki on kehittynyt noin 400 vuoden ajan ja sen ilmaisuvoima elävän musiikin, laulun ja tanssin sekä upeiden näyttämöpukujen kautta välittää tarinaa helpommin ymmärrettävässä muodossa. Nykyisin lisäksi apuna käytetään audiovisuaalista tulkkausta. Miesnäyttelijät esittävät kaikki roolit.

Teeseremonia on keskittynyt ja hienostunut seurustelumuoto, jossa pyritään rauhaan ja mietiskelyyn. Kolme vuotta Japanissa, Kiotossa, teeseremoniaa opiskellut FM Markku Peltola avusti Keiko Yoshidaa suorittamaan teeseremonian asianmukaisella arvokkuudella. SHT:n hallinto- ja taloussihteeri Minna Ahlfors avusti Markku Peltolaa. Teeseremonian kunniavieraana oli olympiamitalisti, entinen europarlamentaarikko Marjo Matikainen-Kallström, joka esitti kysymyksiä seremoniamestarille seremoniaan kuuluvista kukista ja seinävaatteesta. Niiden symboliikka viittaa vuodenaikaan ja tunnelmaan. Seminaariyleisö arvosti tilaisuuden hienostunutta ja arvokasta luonnetta.

Karjalatalo 5.10.2017

LYHYT MUISTIO Markku Peltola

ain kunnian avustaa teeseremoniatilaisuudessa Karjalatalolla. Oli suuri ilo tavata professori Izumi Yoshida, joka piti tiivistetyn mutta mielenkiintoisen luennon niin teeseremoniasta, noo-teatterista kuin kabukistakin, ja hänen puolisonsa Keiko, joka toimi teishuna eli valmisti teen huoneessa vieraille rituaalin mukaan. Oma osuuteni oli esineistön valinnan ja hankinnan – ja joidenkin pienten mutta tarvittavien järjestelyiden – lisäksi vastata teekeittiön ja tarjoilun toimivuudesta, pyrkiä avustamaan aina tarvittaessa. Ensimmäisen vieraan paikalle istui kansanedustajamme Marjo Matikainen-Kallström, kaikkiaan paikalla oli runsas 30 henkeä, tuttuja ja entuudestaan minulle tuntemattomia. Keiko valmisti kaksi ensimmäistä maljallista usuchaa ryurei-tyyliin, eli käyttäen pöytää ja tuolia perinteisen tatameilla istumisen sijaan. Teenvalmistustapa oli yksinkertaisin mahdollinen, bonryaku, jossa vain välttämättömimmät esineet ovat mukana. Loput maljat valmistin takahuoneessa, ja kuten aina pyrkien jokaisen tekemään yhtä rakkaudella ja puhtaasti kuin olisin vieraiden edessäkin tehnyt. Hetkittäin jopa koin meditatiivisen tilan, joka syntyy usein teetilaisuuksissa vieraiden edessä.

Valitsemani esineistö liittyi vuodenajallisesti lokakuuhun, joka on erityisen ”wabi” eli kaikkein rustiikkisin aika vuodesta. Mukana oli siksi myös teemaljoja, joissa oli korjattuja halkeamia. Muuten maljat olivat eri puolilta Japania, lisättynä itse tekemilläni esineillä. Teelusikka oli runollisesti nimetty ”viisi hyvettä”. Kohtaaminen päävieraamme kanssa oli myös erityisen ilahduttava ja mieleenpainuva, ja olisi ollut mielenkiintoista keskustella vielä lisää yhteisestä kiinnostuksestamme keramiikkaan. Sipoolaisessa vanhassa kukkavaasissa saimme kohdata luonnosta ja pihalta löytämieni kukkien ja ruskan viimeistä loistoa, jonka Keiko asetteli henkiin. Päärooli esineistössä on kirjoituskääröllä, siihen olin valinnut (eli ehdottanut ja hyväksyttänyt japanilaisilla vieraillamme, kuten muunkin kokonaisuuden) kiotolaisen Daitokuji-temppelin munkin, Nishigaki Sôkôn (1908-1985), kirjoittaman kalligrafian: shoutou shinji kiyoshi. Vapaasti tulkittuna: ”mäntyjen aalloilla sydämen korva kirkastuu” tai ”mäntyjen aaltoilua kuunnellen sydän on puhdas”. Viittauksia tässä on tuuleen männyissä, miksi kutsutaan myös kiehuvan veden ääntä teekattilassa, kun tilaisuudessa ei muita hallitsevia ääniä ole. Zen-kalligrafia on varsin monitahoista, ja tämä ei valitettavasti ole historiallisesta yhteydestään minulle vieläkään kyllin tuttu, jotta osaisin paremmin kääntää sisällön. Sydämen korva kuitenkin tuntuu kiehtovalta ja kyllin mystiseltä. Olen hyvin kiitollinen mahdollisuudesta osallistua tapahtumaan, sydämeni on saanut jotain koskettavaa, ja oli innostavaa kohdata ihmisiä ja innostua samalla karjalaisesta kulttuuristakin. Kiitos! Japanilaisvieraittemme kanssa olen jo ollutkin yhteydessä, ja kenties tapaamme Japanissa joskus…

Kuvassa keskellä Sofia Ahonen keskustelemassa Pasi Saarisen ja Aila Paloniemen kanssa Harrastajateatterikesässä. Kuva: Eija Jokilahti.

Harjoittelijan kokemuksia Suomen Harrastajateatteriliitossa V

iimeinen viikko harjoittelua jäljellä ja sitten tämä harjoittelu päättyy. Täytyy sanoa, että on aika tyhjä olo jo näin etukäteen, sillä harjoittelupaikkana Suomen Harrastajateatteriliitto on erinomainen! Harjoitteluni on ollut hyvin monipuolinen ja mielestäni täyttänyt kaikki vaatimukset ja odotukset. Aloitin harjoitteluni heinäkuun loppupuolella ja aika on sen jäljiltä lentänyt kuin siivillä. Harjoitteluni muodostui säännöllisistä tapaamisista SHT:n tuottajan ja ohjaajaani Mari Saarisen kanssa ja tämän lisäksi pitämällä yhteyttä päivittäin sähköpostilla tai puhelimella. Tällainen harjoittelu on hyödyllinen tapa opetella tuntemaan itseään työn parissa. Siinä samalla haastaa itseään ja tulee opeteltua itsenäistä työskentelyä. Työtehtäväni ovat olleet monipuolisia ja olen saanut opetella myös uusia asioita. Opettelin tätä harjoittelua varten Canvan käytön ja nyt haluankin tehdä sen kanssa kaiken 20

mahdollisen! Työtehtäviini on kuulunut esimerkiksi Harrastajateatterikesän passien suunnittelu ja toteutus, raadin aikataulutus, työpajoille osallistuvien kirjaaminen, erilaisten kylttien tekemistä, palauteseinän suunnittelua, somen päivittämistä, SHT:n sivujen ohjelmistojen päivitystä ja paljon muuta. Vielä on edessä viikonlopun kohokohta eli Teatterilaiva ja sitä ennen on tietysti vielä tekemistä. Loppuun haluan vielä sanoa, että kiitos kaikille, joiden kanssa olen saanut kunnian tehdä töitä. Tämä harjoittelu on sellainen, joka ei tule unohtumaan ja joka on myös muistuttanut, että miksi alun perin tälle alalle olen lähtenyt. Erityisen ison kiitoksen haluan antaa Mari Saariselle, joka on ollut loistava ja kärsivällinen ohjaaja. Sofia Ahonen Kulttuurituotannon opiskelija, HUMAK Harjoittelija, Suomen Harrastajateatteriliitto

Talvi tulee mutta kesä on jo mielessä. 45. Harrastajateatterikesä 17.-19.8.2018 Jyväskylässä. Hakuaika 5.2.-11.3.2018

www.harrastajateatterikesa.fi

Koulutustoiminta Tulevia koulutuksia 2018 KURSSI AIKA PAIKKAKUNTA KOULUTTAJA HINTA Ohjaajantyö II 17 h 6.-7.1. Sastamala Rosa Autio 89 € Tuottamisen perusteet 20.-21.1. Helsinki Janne Jämsä 75 € Improvisaatio I 10 h 27.-28.1. Helsinki Kaisa Kokko 75 € Valo - ja äänisuunnittelu 12 h 3.-4.2. Jyväskylä Jari Granlund ja Ilari Miikkulainen 125 € Ohjaajantyö 16 h 10.-11.2. Helsinki Elina Kilkku 105 € Teatterin tyylilajit 16 h * 17.-18.2. Jyväskylä Elina Kilkku 105 € Improvisaatio II – III 10h 17.-18.2. Helsinki Kaisa Kokko 75 € Klovneria 10h 24.-25.2. Helsinki Saija Jäntti 75 € Näyttelijäntyö I 10h 3.-4.3 Helsinki Anna Ranta 75 € Canva – kuvankäsittely** 14.3. ja 22.3. WWW-kurssi Raisa Laukkanen 0/25 €

ILM. PÄÄTTYY 14.12.2017 8.1.2018 11.1.2018 17.1.2018 18.1.2018 29.1.2018 1.2.2018 8.2.2018 15.2.2018 20.2.2018

TULOSSA: Liian pitkä matka? Muista myös Klovneria 10 h, Jyväskylä tila uskurssit omalle paikkakunnal Käsikirjoittaminen, Vaasa le! Kou lutuskalenteria päivitetään Nuortenteatterin ohjaaminen, Jyväskylä jatkuvasti uusilla toivekoulutuk Näyttelijäntyö II-III, Helsinki silla. 1 h= oppitunti, 45 min *Kurssi järjestetään yhteistyössä Jyväskylän kaupungin nuorisopalveluiden/Veturitallien kanssa. ** Kurssi on ilmainen Suomen Harrastajateatteriliiton jäsenteattereille, muille 25 €/hlö. CANVA on ilmainen kuvankäsittelyohjelma, jolla voi tuottaa visuaalisesti vaikuttavaa materiaalia helposti ja ilmaiseksi. Tiesitkö, että hyvällä kuvalla ja tekstillä varustettu someviesti saa 90 % enemmän näkyvyyttä pelkkään tekstiin verrattuna? Pystyt myös tekemään Canvalla someviestinnän lisäksi julisteita, flyereita ja mainoksia itse. Kurssi tarjotaan jäsen-etuna SHT:n jäsenille ilmaiseksi. Kursseja tukee Kansalaisfoorumi. Lisätietoja koulutustoiminnasta: Tuottaja Mari Saarinen, mari.saarinen@shtl.fi, 050 468 2138, www.shtl.fi

Pian on aika palkita Suomen Harrastajateatteriliitto palkitsee ansioituneita teattereita vuosittain Vuoden Harrastajateatteri -tunnustuksella ja Kantaesityspalkinnolla. Myönnämme myös jatkuvalla haulla ansio- ja tunnustusmerkkejä sekä kunniakirjoja pitkäaikaisesta ja ansioituneesta toiminnasta harrastajateatterityön parissa.

Palkintojen hakeminen uudistuu ja aikaistuu Vuoden Harrastajateatterin ja Kantaesityspalkinnon hakeminen tapahtuu jatkossa sähköisesti jäsenintran kautta. Jäsenintraan pääset kirjautumaan teatterisi omilla tunnuksilla, jotka on toimitettu keväällä 2017. Jos tunnukset puuttuvat ota yhteyttä toimistoomme: minna.ahlfors@shtl.fi tai mari.saarinen@shtl.fi.

Huomioithan että hakuajat aikaistuvat ja alkavat jo 15.12.2017 päättyen 15.1.2018.

Pukinkonttiin! Ilahduta ahkeraa teatterimuurahaista, lipunmyyjää, talkoolaista, näyttelijää, ohjaajaa, pitkäaikaista lavasteiden tekijää tai vaikka tärkeää tukijaanne ja tilaa pukinkonttiin Repliikki-lehti. 4 numeron vuosikerran hinta 20 euroa . Tilauslomake löytyy www.shtl.fi

Repliikin toimituskunta ja liiton väki toivottaa koko laajalle jäsenkentälle

riemullista joulujuhlaa ja innokasta mieltä ensi vuodelle!

-sivustolta INFO-valikosta. Toimisto lomailee 22.12.2017–7.1.2018.

Missä on Vuoden Harrastajateatteri? Vuoden Harrastajateatteri saa palkinnoksi 1000 euron stipendin, kunniakirjan ja näkyvyyttä Suomen Harrastajateatteriliiton tiedotuksessa. Ehdota Vuoden Harrastajateatteriksi teatteria, jonka taiteellinen kunnianhimo ja teatterin asema oman paikkakuntansa henkisenä vaikuttajana, yleisön tai muun yhteistyön kautta, on mielestäsi merkittävä. Teatterin toimintaa tulee tarkastella erityisesti vuoden 2017 ajalta. Vuoden Harrastajateatterin 2017 valinnasta vastaa Suomen Harrastajateatteriliiton hallituksen jäsenistä koostuva työryhmä. Vuoden Harrajastajateatteria etsitään 15.12.2017–15.1.2018. Haku tapahtuu sähköisellä lomakkeella. Huomioithan että palkinnon hakemista varten tulee kirjautua sivustolle teatterin tunnuksilla. Palkintoa voivat hakea vain Suomen Harrastajateatteriliiton jäsenteatterit.

Tuplailo nyt yhden hinnalla Veikkauksen kanta-asiakkaat saavat kymmeniä etuja ja tunteita elämäänsä. Liikutu, iloitse tai ylläty kotimaisen elokuvan parissa tiistaisin – ja ota kaveri mukaan samaan hintaan. Tutustu tarjontaan osoitteessa veikkaus.ﬁ/edut

Kanta-asiakkaana SAAT ENEMMÄN 24