Issuu

4/2016

REPLIIKKI Suomen Harrastajateatteriliitto

Kohti juhlavuotta

SISÄLTÖ 4/2016

4/2016

REPLIIKKI Suomen Harrastajateatter

Pääkirjoitus

Tuottaja Mari Saarisen tervehdys

Läntisin ja itäisin

Kristiinankaupungin teatteriyhdistys

Ilmeitä ja ilmiöitä itäisimmästä

Kannen kuvassa tuottaja Mari Saarinen

iliitto

Kuva: Eija Jokilahti

Kun esitykset eivät enää riitä

Tule ja heitä Voltti, omalla tyylilläsi!

REPLIIKKI 4/2016

Valokeila kutsuu Lappeenrantaan

Teatterilaivalla etsittiin tositarkoituksella

Harrastajateatterikesän ohjelmiston valitsee Anne Prokofjeff

Oma tupa oma lupa

Päätoimittaja Merja Laaksovirta Toimitussihteeri Sari Jaatinen Painopaikka Rannikon Laatupaino Ilmestyy neljä kertaa vuodessa Painos 650 kpl Ulkoasu ja taitto Idea Illuusia, Merja Hammar Yhteystiedot www.shtl.fi • sht@shtl.fi

Emme ole mitään ilman omaa tilaa

Teatterintekemisen moninaiset mahdollisuudet

Riihimäen Nuorisoteatteri palkittiin Lapsenpäiväpalkinnolla

Suomen Harrastajateatteriliiton toimisto joululomailee 19.–30.12. 2016.

Koulutukset, kurssituet

Tuikkivaa ja tunnelmallista joulunaikaa Teille kaikille ja suurta menestystä vuodelle 2017!

Koulutuksia joka koossa

Merja, Mari, Minna & Sari

Arjessa elävä yhteisö Pääkirjoitus

Merja Laaksovirta

petus- ja kulttuuriministeriössä (OKM) on käynnissä valtion avustuspolitiikan uudistaminen taiteen ja kulttuurin toimialalla. OKM:n strategia vuodelta 2009 vaatii päivitystä ja myös alati kehittyvä ja uusiutuva kenttä ansaitsee uudelleen tarkastelua, jotta kaikille tarvitseville olisi jaettavissa tukea jatkossakin. Päällekkäisyyksien karsiminen, avustusten yhdistäminen ja uuden sähköisen järjestelmän käyttöönotto ovat ajankohtaisia toimenpiteitä. Pyritään toiminnan vaikuttavuuden tehostamiseen. Suomen Harrastajateatteriliitto (SHT) on koettanut tukea harrastajateatterijärjestöjen yhdistämistä ja toimintojen yhteenajoa siinä onnistumatta. Ihmeen sitkeästi vanhat rakenteet puolustautuvat muutoksia ja uudistuksia vastaan, vaikka mutu-tuntuma jäsenkentältä on toisenlainen. Jäsenkenttä on rohkea ja ennakkoluuloton uudistaja – siellä ihmiset tekevät ihmeitä niin taiteen kuin taloudenkin saralla. Toiminta on pitkäjänteistä ja monimuotoista, kansalaisten todellista ruohonjuuritason ja kolmannen sektorin toimintaa. Teatterin tekijät elävät oikeassa arjessa; heillä on monipuolisesti kokemusta mm. kunnallispolitiikasta, senioritoiminnasta, koulujen teatteri-ilmaisun opetuksesta, työttömyys- ja maataloustukien hauista jne. SHT kuuntelee teatterin tekijöitään tarkalla korvalla ja pyrkii vastaamaan toiveisiin ja tarpeisiin nopealla aikavälillä. Päämäärämme on olla helposti saavutettava ja arjessa mukana elävä järjestö. OKM:n peräänkuuluttamaa vaikuttavuutta pyritään myös mittaamaan: taiteen alalla se tosin voi olla haastavaa ja enemmän tuntemusten kuin validien mittareiden tuottamaa tutkimustulosta. Onneksi järjestöillä kuitenkin on osoittaa joitain lukujakin mittareiksi, kurssien määriä, koulutettujen henkilöiden lukumääriä, festivaalien volyymeja jne. Harrastajateatteritoiminnan merkitys kansanliikkeenä ja hyvinvoinnin lisääjänä, yhteisöllisyyden ylläpitäjänä, kaikki sosiaali- ja ikäluokat yhdistävänä harrastemuotona ja jopa maanlaajuisesti merkittävänä teatterialan koulutuksen saaneiden ihmisten työllistäjänä, jää sitten enemmän verbaalin kuvauksen tasolle. Tässä olisi hieno tutkimusaihe jollekin nuorelle tutkijalle tai tutkimusryhmälle: olisi monessa mielessä hyödyllistä ja merkittävää saada alan kattavaa tutkimusta. SHT:n toimintavuosi 2016 on ollut täynnä tapahtumia. Vuosi alkoi seminaarilla harrastajateatteritoiminnan vaikuttavuudesta

ja Riihimäellä järjestettiin valtavan yleisömenestyksen saavuttanut SPOTTI-lasten teatterifestivaali. Kesällä Harrastajateatterikesä toteutui Jyväskylässä ensimmäistä kertaa Seinäjoella vietetyn 42 vuoden jälkeen ja jatkamme myös vuonna 2017 toivoen, että paikka vakiintuu festivaalin kodiksi. Nykyinen digiaika on myös mahdollistanut sen, että teatterituottajamme, Mari Saarinen, toimii Saarijärvi–Jyväskylä akselilta käsin ja REPLIIKKI-lehden toimittaa ammattilehtinainen, Sari Jaatinen Raahesta. Hän on kehittänyt lehteä kohti aikakausilehtien tyyliä, ja jäsenet ovat kiitelleet suuntausta. Liiton koulutuksen määrä on kasvanut voimakkaasti parina viime vuotena – alalla on paljon kilpailua, joten voimme olla iloisia siitä, että kurssitarjontamme on vastannut tarpeeseen. Sydämelliset kiitokset myös kaikille teattereille lukuisista kutsuista ensi-iltoihin ja esityksiin vuoden 2016 aikana. Erityiskiitokset tänä jouluna haluan lähettää Vuokonjärven Kesäteatterille, jossa sain upean teatterielämyksen lisäksi tutustua näyttelijöihin ja kaikkiin produktioon osallistuneisiin ihaniin ihmisiin ja välittää jälleen sen syvän arvostuksen, jota tunnen teitä kaikkia harrastajateatterin tekijöitä kohtaan. Toivotan teille kaikille hyvää joulua! Menestystä ja taiteellisia voittoja myös vuonna 2017! Merja Laaksovirta

Tuottaja Mari Saarisen tervehdys V

uosi on vierähtänyt siitä kun ensimmäistä kertaa avasin työkoneeni Suomen Harrastajateatteriliiton palveluksessa. Ja millainen vuosi se on ollutkin! Harrastajateatterikesä. Se tuntui heti omalta, tärkeältä ja arvokkaalta. Muutenkin mahtavan vuoden kokemuksissa Harrastajateatterikesä on ehdottomasti kärkipäässä. Tapahtuman haltuunotto jännitti, eikä vähintään sen pitkän historian takia. Päätin kuitenkin heti, että tapahtumasta tehdään Jyväskylän näköinen, perinteitä kunnioittaen. Valokuvaajan kanssa palaverissa nousi esiin sana kohtaaminen ja sitä ohjenuoraa takaraivossa pitäen toteutimme festariviikonlopun. Minun suureksi onnekseni saimme viikonloppuun Aila Lavasteen suurella ammattitaidolla valitsemana upeat ryhmät. Ryhmät tekivät viikonlopusta lähestyttävän, aidon ja laadukkaan. Perjantaina HGT:n vallattua pienen näyttämön kaikki jännitys kaikkosi ja nautin vain matkasta. Suuri kiitos tästä teille jokaiselle viikonloppuun osallistuneelle ja erityisesti Jyväskylän kaupunginteatterille kaikesta ammattitaidosta tapahtuman eteen. En malttaisi odottaa ensi kesää. Kohtaaminen on muutenkin ollut koko vuoteni suola ja johtonuora. Teen työtäni Saarijärvellä, Keski-Suomessa, joten ihanat työtoverini Merja, Minna ja Sari ovat kaukana fyysisesti. Tästäkin syystä kaikki tapaamiset, puhelut ja vierailut ovat olleet tervetullutta vaihtelua työpäiviini. Olenkin viime keväästä alkaen ottanut yhteyttä teihin jäsenkenttään puhelimitse aina kun aikaa on ollut ja kysellyt kuulumisia. Tätä työtä jatkan myös nyt tulevana vuonna. Haluan tietää mitä teille kuuluu ja miten (ja missä) menee. Toki myös minulle voi soittaa odotellessa, sillä koko listan läpikäyminen vie aikaa. Vieressäni työpisteelläni on Suomen kartta, josta koitan hahmottaa missä kaikkialla te vaikutatte. Kulunut vuosi on myös ollut mukava maantieteellinen kertauskurssi. Koulutustoiminnan kehittäminen on ollut vuoteni haas-

tavin osuus, mutta mielekästä sekin. Iloa on tuottanut onnistuneet kurssit paikkakunnilla, joilta koulutus on pitkään puuttunut. On ollut mukavaa tuoda palvelua lähemmäksi, sillä pienen paikkakunnalla lapsuuteni viettäneenä tiedän miltä tuntuu kun vihdoin on jotain ihan omalla ”kylällä”. On myös hienoa, kun saadaan yhdessä aikaan yhteistyötä teattereiden välillä koulutuksien järjestämisessä. Nettisivuilla päivittyvä koulutuskalenteri on hyvin pieni osa siitä kaikesta mitä olemme saaneet aikaiseksi. Aktiivisesti yhteyttä ottamalla koulutusta järjestyy mihin vaan, kunhan vain tiedän missä sitä kaivataan. Samalla haluankin kiittää kaikkia teitä, jotka olette jo aktiivisesti ottaneet yhteyttä ja kertoneet minulle tätä arvokasta tietoa. Kiitos myös teille aktiivisille kouluttajille jotka olette olleet innokkaita panostamaan aikaa siihen, että olemme kaivaneet esiin kouluttautujia, ryhmiä ja tahoja jotka ovat koulutuksien toteutumista ajaneet eteenpäin. Yksin en tässä onnistuisi. Matkaan on toki mahtunut myös mokia, kömmähdyksiä ja kantapäänkautta oppimisia. Kaikesta on kuitenkin selvitty ja opittu, sekä lopulta naurettukin. Kannustavassa ilmapiirissä on hyvä oppia. Kirjoittaessani ensimmäisen tervehdykseni teille vuosi sitten mainitsin, että teatterissa minua viehättää sen yhteisöllisyys. Tämä tunne on vain vahvistunut vuoteni aikana. Ja samalla on vahvistunut tunne siitä, että paikkani on juuri tässä, sitä yhteisöllisyyttä tukemassa kaikin mahdollisin keinoin. Pidän todella työstäni ja toivon että se myös näkyy teille. Haluan siis kiittää kaikkia lämpimästä vastaanotosta ja toivottaa rauhallista ja nautinnollista joulua sekä onnellista vuotta 2017. Saarijärvellä 17.11.2016 Mari Saarinen tuottaja

Teatteria idästä länteen Suomi on tuhansien järvien maa – ja joka niemessä, notkossa ja saarelmassa elää ja hengittää harrastajateatteri kymmenin pauhaavin sydämin näin lauritähkämäisesti lainaten.

uomen Harrastajateatteriliiton jäsenistöä löytyy muualtakin kuin kasvukeskusten ytimistä. Eläväiseen joukkoomme kuuluvia toimijoita palvoo Thaliaa niin itärajan pinnassa kuin Pohjanlahden viimaisilla länsirannoilla, tunturien kupeissa Lapin ylämailla ja Suomenlahden kallioilla, joista hyvällä säällä melkein heittää virvelillä saksalaisen kauppalaivan kapteenin lakkiin. Otimme ja katsoimme jäsenrekisteriämme sillä silmällä, että missä luuraa meidän eteläisin, pohjoisin, itäisin ja läntisin teatterimme. Ja löytyiväthän ne – iloisesti tuikkivat etäpesäkkeemme! Suuntaamme nyt spotin itään ja länteen. Läntisin jäsenteatterimme on Kristiinankaupungin Teatteriyhdistys. Kristiinahan on kaupungeista mitä makoisin. Sieltä muistamme viehkot vanhat talot, Kissanpiiskaajankujan ja herttaisen Raatihuoneen ja tietysti meren, joka loiskuttaa miltei teatterilaisten nilkoille heidän suunnistaessa iltaisin harjoituksiinsa vanhaan linnamaiseen rakennukseen, kulttuuritalo Duxiin. Itäisin linnakkeemme on Teatteri Möhkö Ilomantsissa – siellä missä Karjalan kanteleet helkkyvät, vaarojen metsissä käet kukkuvat ja emännät rypyttävät piirakoita minkä ehtivät. Teatteri Möhkö juhlii kolmekymppisiään Rajalla kulkijat -näytelmällä, joka juhlistaa myös isänmaamme satavuotisjuhlavuotta. Syrjässä on kuin onkin voimaa!

Kristiinankaupungin Teatteriyhdistys Maantieteellisesti ollaan hiukan periferiassa, meri selän takana, suomenkielinen Suupohja edessä, Pohjanmaan ruotsalaisuus pohjoispuolella, Satakunnan suomalaisuus etelässä. Kristiinankaupungin ja Suupohjan alueen väki vähenee ja vanhenee. Eli meidän potentiaalinen katsojakunta. Suomenkieliset ovat vähemmistönä kaupungissa, mutta käyhän meillä paljon ruotsinkielisiä katsojia. Mutta haasteelliset on olot teatterin tekemiseen.

ntoa tehdä harrastajateatteria on kuitenkin riittänyt vuodesta 1980 lähtien. Suomenkielistä kulttuuria on ollut vähän, joten oli tehtävä sitä itse. Vähintään yksi projekti vuodessa, takavuosina montakin. Allekirjoittanut oli perustamassa teatteria ja toiminut ohjaajana ja näyttelijänä koko teatterin olemassaolon ajan. Toki pari muutakin on ottanut vastuuta ohjauksista. Ja meillä on ollut aina osaavia tekijöitä, niin lavastuksen, musiikin, tekniikan kuin puvustuksenkin tekemisessä. Teatteriharrastajamme ovat vaihtuneet vuosien mittaan tiuhaan tahtiin. Muutama perusjäärä on jäljellä ja uusia tekijöitä on saatu mukaan, joten toiminta jatkuu, vaikka aika pieni ryhmä on tekemässä näytelmiä. Tähän kaikkeen on vaikuttanut se, että nuoret lähtevät opiskelemaan ja jäävät sille tielle. Koulutuspaikkoja työpaikoista puhumattakaan on vähän alueella. Välillä kuitenkin väsytään, niinpä päätimme kerätä voimia tänä vuonna ja satsata ensi vuoteen. Näytelmäteksti tulee olemaan suomalaista, kun Suomi täyttää sata vuotta. Teatteritarjonnassa meillä on ollut kokoillan näytelmiä niin aikuisille kuin lapsille. Myös nukketeatteria. Lisäksi ai-

koinaan tehtiin merialueella interaktiivisia merirosvo- ja intiaaniseikkailuja. Katuperformanssit olivat myös hyvin suosittuja. Pääosin ohjaaja on ollut omasta porukasta. Mutta viiden vuoden välein on otettu ammattiohjaaja, jonka projekti on ollut samalla hyvää koulutusta meille. Kristiinan teatteri on myös tehnyt Suupohjan harrastajateattereiden kanssa kesäteatteria Teuvalla, yleensä ammattiohjaajan työstämänä. Itse Kristiinankaupunki on mitä idyllisin, varsinkin kesäaikaan. Hyvin säilyneet vanhat historialliset puutalokorttelit ovat nähtävyys. Kaupunki elää kesällä vireästi ja nuokkuu talvella. Suomen ainoa CittasSlow kaupunki. Muut esitykset ja muuta informaatiota löytyy osoitteesta: http://kristiinankaupunginteatteriyhdistys.nettisivu.org/ Kristiinankaupunki lokakuun 5. päivä 2016 Markku Auronen ohjaaja, näyttelijä, puheenjohtaja Kristiinankaupungin teatteriyhdistys

Edellisten vuosien näytelmäprojekteja: PERHEISTÄ PARHAIN v. 2015 käsikirjoitus Pentti Järvinen, ohjaus Kari Mäki ISO PAHA SUSI v. 2014 käsikirjoitus Katja Krohn, ohjaus Markku Auronen KIHLAMATKA v. 2013 käsikirjoitus Reijo Malm, ohjaus Jari Keskinen ONNELLISTEN MAA v. 2012 käsikirjoitus Seija Holma, ohjaus Markku Auronen MULLAN ALLE v. 2011 käsikirjoitus Simon Mendes daCosta, ohjaus Eija-Irmeli Lahti (Seinäjoen kaupunginteatteri) MIES JOKA EI OSANNUT SANOA EI v. 2010 käsikirjoitus Jussi Kylätasku-Erkki Teittinen, ohjaus Kari Mäki, Suupohjan teatteriharrastajien kesäteatteriyhteisprojekti Teuvalla Ukko ja Akka -pihapiirissä ROSINA JA RITARI VON RUSINA v. 2010 käsikirjoitus Eero Ahre-Patrik Drake-Elina Stirkkinen, ohjaus Markku Auronen KAHEN AKAN LOUKUSSA v. 2009 ohjaus Tero Heinämäki (Seinäjoen kaupunginteatteri) Suupohjan teatteriharrastajien kesäteatteriyhteisprojekti Teuvalla Ukko ja Akka -pihapiirissä MAAILMAN BAARI v. 2009 käsikirjoitus Sirkku Peltola, ohjaus Markku Auronen PIKKU PIETARIN PIHA v. 2008 ohjaus Tero Heinämäki (Seinäjoen kaupunginteatteri), Suupohjan teatteriharrastajien kesäteatteriyhteisprojekti Teuvan Perälässä VIKA ON SIKA v. 2008 käsikirjoitus Eija-Elina Bergholm, ohjaus Markku Auronen ONNENMAA v. 2007 käsikirjoitus Markku Pölönen, ohjaus Eija-Irmeli Lahti (Seinäjoen kaupunginteatteri), esittäjä Suupohjan teatteriharrastajat RUNAR JA KYLLIKKI v. 2005 käsikirjoitus Jussi Kylätasku, ohjaus Eija-Irmeli Lahti (Seinäjoen kaupunginteatteri)

Ilmeitä ja ilmiöitä itäisimmästä Teksti: Jouni Luostarinen Kuvat: Jukka Jänis.

uvasta näkyvin vakavin ilmein Ilomantsin Näyttämökerho valmisteli kesän 2016 ”Rajalla Kulkijat”-näytelmäänsä. Se oli ensi haukkaus ja ensimmäinen osa kaksivuotisesta näytelmäkokonaisuudesta, jolla halutaan juhlistaa Suomen 100-vuotista itsenäisyyttä ja näyttämökerhon 30-vuotistaivalta. Jatkona seuraa 2017 kesällä esitettävä ”Syrjän Voima”-näytelmä. Näytelmäkokonaisuus kertoo päähenkilönsä Amanda Kähkösen kautta Suomen ja sen itäisimmän kolkan, Ilomantsin, erityispiirteitten valossa ihmiselämää historian

faktoja ja näyttämötaiteen vaatimaa fiktiota yhdistäen. Haasteellisista menneen kesän sääolosuhteista huolimatta yleisö kuitenkin löysi näytelmämme ja ennakoituun tavoitteeseen kaikin puolin tyytyväisinä päästiin. Tulevan kesän näytelmä on 60-vuotinen jatko Amandan kohtaloille, josta 40 ensimmäistä vuotta käsi-

teltiin kuluneena kesänä. Ensimmäisen osan nähneistä tosi moni ilmaisi tahtonsa tulla katsomaan myös jatkon. Tavoitteenamme on, että voisimme vaikka greenillä näyttää johdannon niille katsojille, jotka eivät ensimmäistä osaa päässeet katsomaan. 30-vuotias Näyttämökerho toimi alkuvaiheessa enim-

mäkseen Ilomantsin taajamassa tai sen liepeillä. Kylille ”rantautumisajatus” pysähtyi kuitenkin aikoinaan Möhköön, jossa nyt tehdään tätä monelta kantilta itäisintä teatteria. Katsomosta on vajaa kolme kilometriä linnuntietä Venäjän rajalle. Näyttämökerhon yli kymmenvuotinen toiminta Möh-

kössä on imenyt aiheensa kylän vaiherikkaasta historiasta. Käsikirjoituksissa on pystytty nojautumaan kylän rautaruukki-, sota- ja uitto-perinnehistoriaan. Katsomon edessä virtaava Koitajoki tuo omat, näytelmissäkin hyödynnettävät elementit katsojien silmäniloksi. Lähituntumassa on kunnosteltu ja opastein varusteltu Möhkön ainutlaatuisia sotahistoriallisia kohteita, joiden historiallinen painoarvo täällä käytyjen vaiettujen, mutta ratkaisevien taistelujen merkityksen vihdoin avautuessa ovat myös teatterivieraittemme käden ulottuvissa. Myös Parppeinvaaralta -matkalla meille- löytyy monipuolista nähtävää, ruokaa ja vaikkapa Karjalan kantelon kahjahdusta.

Puheenvuoro

Kun esitykset eivät enää riitä

”Onko taiteen ilmeneminen esityksenä tänä päivänä merkityksellistä vai merkityksetöntä? Onko esitys vanhentunut tapa (tanssi) taiteelle olla maailmassa?”

itaatti on koreografi, tanssitaiteen tohtori Kirsi Törmiltä ja liittyy Törmin lokakuussa kantaesitetyn, huikaisevan teoksen POST vähälukuisiin katsojamääriin Kajaanissa. Miksi tahkota vuodesta toiseen tekijöilleen tärkeitä esityksiä, joita muutama kaveri ja kynnelle kykenevät sukulaiset käyvät katsomassa? Kuka kertoisi meille esittävän taiteen tekijöille, että vähempikin vauhti ja harvempi tahti ehkä riittäisi – ainakin jos se on omiaan synnyttämään perusteellisemmin tehtyä ja kokijoitaan syvällisemmin ajattelevaa taidetta? Jos unohdetaan hetkeksi fataalit tosiseikat kuten ylitarjonta ja kilpailun raakuus, päästään toteamaan, kuinka pe-

rusteellisesti ongelma ravistelee koko yhteiskuntaamme. Tekijöiden ja katsojien välinen kohtaanto-ongelma lävisti tajuntani viimeksi toukokuussa Helsingin Kapteeninkadulla, jossa nautin KOM-teatterin tyylikkäästä (ja myös katsojamittareilla menestyneestä) näytelmästä Pasi was here. Esitystä voidaan lukea paitsi nostalgiatrippinä 80-luvun ”yhtenäiseen” Suomeen, myös yrityksenä rakentaa siltaa punavuorelaisen hipsteritodellisuuden ja savonlinnalaisen persuangstin välille. Näytelmä päättyi traagisesti hipsterin kyvyttömyyteen kohdata omia asennepoteroitaan. Hassu savonlinnalaiskaveri kuoli, mutta hei, nostalgia elää! Ilmiö on tuttu myös kotioloista. Kun meillä Kajaanin Generaattorilla vierailee joku raikkaasta ulkoilmasta kotoisin oleva nykyteatterin tai –tanssin ammattilaisryhmä esittämässä ”solutason kohtaamisten estetiikkaa mallintavaa” kansainvälistä teostaan, kapsahdan usein tekijöiden kaulaan ja kiittelen heidän korpeen residenssoitumistaan vuolain sanakääntein. Ele tuntuu merkitykselliseltä, vaikken ymmärtäisi heidän esityksestään mitään. Samalla ajattelen myötätunnolla sitä Suomussalmen kirkonkylän mettä-

mies-Mikaa, joka ei puoliääneen puhelimeen kuiskatusta lippuvarauksestaan huolimatta tullutkaan katsomaan tätä huippunykäribiisiä, koska ei oikeastaan sikäläisen Teatteri Retikan kesäteatterikappaleita korkeakulttuurisemmasta piittaa. Elämme jo Suomen sisällä niin monissa rinnakkaisissa todellisuuksissa, ettei niillä äkkiseltään näytä olevan enää mitään tekemistä toistensa kanssa. Silti ainakin täältä alati synkkenevästä muuttotappio-Kajaanista käsin, jossa teatterin korkeat, matalat, vanhat ja tuoreemmat virtaukset kumman kiihkeästi yhä risteytyvät, on helppo ymmärtää molempia. Monia. Tuolle ymmärrykselle me tarvitsisimme kahdenvälistä tilaa. Halulle ja pyrkimykselle kohdata toinen, vieras, ulkopuolinen - sietämätön ja raskaskin. Tarvitsisimme esityksiä, jotka uskaltaisivat kurottaa ulos omista henkilökohtaisista todellisuuksistaan, poteroistaan, elinympäristöistään. Tarvitsisimme tekijöitä, joilla olisi aitoa halua oppia tuntemaan paikalliset ”toisensa”. Saattaa olla, etteivät hipsteri-Hemmo, savonlinnalais-Pasi tai mettämies-Mika löydä jatkossakaan toistensa luokse saati tärkeidemme äärelle. Voi olla, kuten Törmi polemisoi, etteivät esitykset yksin enää riitä. Voi olla, että oma taiteellinen praktiikka pitäisi ajatella alusta asti uusiksi. Mikä neuvoksi? Ainakin voisi lakata odottamasta Godot´ta, perustuloa, vos-järjestelmän oikeudenmukaistumista ja sitä, että joku tänne pirttiimme pimeällä eksyisi. Ainakin voisi työskennellä suoraviivaisemmin ympäröiviä yhteisöjä varten, viedä esityksiään ja muuta taiteellista toimintaansa niiden tykö ja altistua samalla itsekin jollekin uudelle, oudolle ja vieraalle.

Tätä moni toivova luovasti tekeekin jo. Ja silti, paraikaa kun kirjoitan tätä, Kajaanin lentokenttää kohti kurvaa paikallisen bussiyhtiön ikihiljainen irakilainen kuski, kyydissään yksi kasvonsa visusti ikkunaa kohti kääntänyt matkustaja. Mitä he mahtavat ajatella meistä ja murheistamme? Missä ja millainen on paikka heidän tarinoilleen? Eino Saari Kirjoittaja on kajaanilainen teatteriohjaaja

SUOMI

100 vuotta Mitä Sinun teatterisi tarjoaa itsenäisyytemme juhlavuonna? Oletteko valmistelleet jotakin erityistä nimenomaan juhlavuotta ajatellen. Lähetä sähköpostia ja kerro tulevasta ohjelmistostanne, niin kerromme eteenpäin seuraavissa Repliikeissä: sari.jaatinen@shtl.fi

RAMPPIKUUME VALTAKUNNALLISET .. .. NUORISOTEATTERIPAIVAT .. .. 21. 23.4.2017 KANKAANPAA I

Valtakunnalliset nuorisoteatteripäivät 21.–23.4.2017 Kankaanpäässä

RAMPPIKUUME on 13–20-vuotiaille teatteriharrastajille suunnattu valtakunnallinen tapahtuma, joka koostuu esityskatselmuksesta ja koulutuspajoista. PICTURE COURTESY OF TOOKAPIC.COM

Hae ryhmäsi kanssa esityskatselmukseen 24.2.2017 mennessä! Ilmoittautuminen työpajoihin 6.-31.3.2017. Lisätiedot ja ohjeet: www.ramppikuume.net KANKAANPÄÄN

NUORISOSEURA RY

WWW. RAMPPIKUUME.NET

Tule ja heitä Voltti, omalla tyylilläsi! Tanssi, teatteri ja sirkus = Voltti 2017! Itsenäisyyden juhlavuoden teema on Yhdessä. Teeman mukaisesti Suomen Nuorisoseurojen Kalenat, Suomen Harrastajateatteriliiton Valokeila ja Suomen Nuorisosirkusliitto Nurtsi kokoavat 1 500 eri-ikäistä lasta ja nuorta nauttimaan yhdessä tekemisestä ja iloisesta seurasta.

appeenrannassa 8.-11.6. järjestettävä nelipäiväinen Voltti 2017 on yksi Suomi 100 -juhlavuoden merkittävimmistä lasten ja nuorten kulttuuritapahtumista. Tavoitteena on taiteidenvälinen yhteistyö, jossa lapset ja nuoret tutustuvat eri harrastuslajeihin ja kohtaavat uusia ystäviä. Kotimaisten osanottajien lisäksi tapahtumassa on myös kansainvälistä ryhmiä.

Avajaiskulkue ja salaperäiset kissat Värikäs avajaiskulkue suuntaa torstaina 7.6. kohti Urheilutaloa, jossa Voltti 2017 tapahtuma pistetään käyntiin. Luvassa on makoisia esityspaloja ja yhteistä ilon nostatusta. Mukana kulkevat myös Voltti 2017 tapahtumaan luodut, kesällä eloon heräävät Kissahahmot jotka seikkailevat koko tapahtuman ajan ympäri kaupunkia. Salaperäisellä Tanssikissalla, Teatterikissalla ja Sirkuskissalla on jokaisella oma värinsä ja omat persoonalliset tyylinsä. Tanssivatko kissat yhdessä myös festivaalille on suunnitellun Voltti-nimikkotanssin?

Diskoa ja siiputusta Teatterilaisilla ja sirkuslaisilla on molemmilla omat katselmuksensa ja kansantanssijoilla oma yhteisohjelmansa. Voltti 2017 ohjel12

ma jakaantuu välillä alakohtaisesti, mutta illat vietetään aina yhdessä. Perjantai-iltana on illanvietto, lauantaina diskotaan porukalla ja sunnuntai 11.6. huipentuu Urheilutalolla järjestettävään yhteiseen päätöstilaisuuteen. Koko tapahtuman ajan osanottajille tarjotaan huikeita työpajoja ja monipuolista tekemistä. Ja tietenkin, kun Lappeenrannassa ollaan pajoista löytyvät ainakin Karjala-Kammari ja nykypäivän siiputuspaja, jossa yhdistyvät breakdance ja kansantanssi. Tavataan Lappeenrannassa ensi kesänä! Verkkosivut ovat nyt auki: voltti2017.fi Tarkempi ohjelma täydentyy nettisivuille. Olkaa kuulolla!

Valokeila kutsuu Lappeenrantaan Velmu-katti toivottaa kaikki tervetulleeksi katselmukseen!

ae mukaan Valokeila-teatterikatselmukseen 8.–11.6.2017 Lappeenrantaan! Valokeila-teatterikatselmus on osa lasten ja nuorten suurta kulttuuritapahtuma Volttia. Valokeilassa nähdään neljän mahtavan päivän aikana useita teatteriesityksiä ja harjoitellaan uusia taitoja työpajoissa. Koulumajoituksessa pääsee tutustumaan muihin harrastajiin teatterin, sirkuksen ja tanssin parissa ja lauantai-illan discossa huima osallistujamäärä bailaa Urheilutalon palloiluhallissa! Suomi 100 -vuoden kunniaksi Valokeilaan voi hakea esityksellä, jossa on jollain tapaa mukana teemana Suomi en-

nen, tänään tai tulevaisuudessa. Tapahtumaan voivat hakea kaikenlaiset ja kaiken pituiset pääsääntöisesti 7–13-vuotiaiden harrastajien esittämät teatteriesitykset. Esitykset nähdään Taidekoulu Estradin näyttämöllä, tai ryhmän halutessa vaikka Lappeenrannan keskustassa! Hakuaika alkaa 16.1.2017 ja päättyy 15.2.2017. Hakuohjeet ja -ehdot löytyvät osoitteesta www.shtl.fi. Lisätietoja: Sami Sivonen sami.sivonen@shtl.fi

VOLTTI 2017 Lappeenrannassa 8.–11.6.2017 Voltti 2017 -tapahtuman osanottajapaketit voi varata 15.2.–31.3.2017 välisenä aikana. OSANOTTAJAPAKETIT: VOLTTIPAKETTI 135 euroa Koko tapahtuman osallistujapaketti. Sisältää tapahtumapassin, koulumajoituksen, ruokailut (yhteensä 6 lämmintä ruokaa torstaina, perjantaina, lauantaina ja sunnuntaina sekä aamupalat perjantaina, lauantaina ja sunnuntaina) sekä osallistujien tapaturmavakuutuksen. Tapahtumapassilla on vapaa pääsy tilaisuuksiin ja osaalueittaisiin työpajoihin. VOLTTIPAKETTI ILMAN MAJOITUSTA JA AAMIAISIA 115 euroa Paikallisille ryhmille ja muualla majoittuville. KUPERKEIKKAPAKETTI 40 euroa Yhden päivän osallistujapaketti alle kouluikäisille, sisältää kaksi ateriaa päivän aikana, päivän ohjelman sekä vakuutuksen. Päiväpassin voi ostaa perjantaille tai lauantaille. Päiväpassit on tarkoitettu pääasiassa lähialueen alle kouluikäisten ryhmille, eikä siihen voi yhdistää majoitusta. Jokaista kymmentä samanhintaisen paketin ostanutta kohden saa ryhmä yhden vastaavan paketin puoleen hintaan. Alle 3-vuotiaat 50 % alennus osallistujapaketeista, alle 1-vuotiaille ilmaiset osallistujapaketit. 13

Kuvat: Sanna Roininen / Suomen Nuorisoseurat

Teatterilaivalla etsittiin tositarkoituksella

Teatterilaiva 2016 kokosi yhteen teatterintekijöitä ja -kokijoita, rentoutumaan ja viettämään aikaa yhdessä.

uomen Nuorisoseurojen järjestämä Teatterilaiva seilasi Turusta Tukholmaan 1.–2.10. Tapahtumaan osallistui vajaat 200 teatterikärpäsen puremaa. Laivalla nähtiin neljä hienoa esitystä, kisattiin impron parissa ja testattiin tietämystä teatteriaiheisessa tietovisassa. Tämän lisäksi tarjolla oli työpajoja ja rentoa yhdessä oloa ja hyviä keskusteluja

aamun tunneille asti. Suomen Harrastajateatteriliitto järjesti yhteistyössä Kansalaisfoorumin ja Suomen Nuorisoseurojen kanssa Teatterilaivalla 2016 Tositarkoituksella-työpajan. Aamulla klo 9.00 (Suomi/Ruotsi/Syksy/Kesä?!) paikalle saapui reippaita seilaajia vaikka edellisen illan tiukkoja improkisakarsintoja käytiinkin vielä aamuyölle asti. Teatteriagentti – Tiina Puljujärvi käynnisti aamun pienellä herättelyllä keskusteluun ja keskustelijat pääsivät rakentamaan keskustelukonetta. Tämän jälkeen osallistujat saivat valita itselleen kolme tärkeää teemaa esiin nostetuista aiheista. Sitten deittailemaan! Puolet ryhmästä istahtivat penkeil-

le ja puolet lähtivät kiertämään. Aikaa keskustelulle oli varattu 4 min per pariskunta ja Tiina kellonsa kanssa oli armoton. Pian puheensorina täyttikin tilan ja 4 minuuttia hujahti hetkessä. Juuri kun päästiin asian äärelle, olikin jo aika vaihtaa penkkiä. ”Mätsit” kirjattiin ylös ja yhteystietoja vaihdettiin. Tällä taktiikalla käytiin koko kierros, jonka jälkeen istahdettiin kiertävien ja istuvien ryhmät yhteen ja vaihdettiin esiin nousseita ajatuksia. Ajatukset kirkastettiin vielä lopuksi Tiinan ohjeistuksella patsaiksi ja kuvaavaksi lauseiksi. Koko työpaja päätettiin yhteisellä keskustelulla. Suomen Harrastajateatteriliiton tuottaja Mari Saarinen kertoi liiton mahdollisuuksista tukea esille nousseissa haasteissa esimerkiksi tarjoamalla koulutustukea ja järjestämällä samojen ongelmien kanssa painivia ryhmiä yhteen pohtimaan ratkaisua. Ratkaisua voitaisiin esimerkiksi pohtia yhteisessä koulutuksessa ja tehostaa koulutuksen tuloksia yhteisöllisessä opintoryhmässä, josta puolestaan kertomassa oli Kansalaisfoorumin suunnittelija Minna Lepistö. Yhteisöllisen opintoryhmän työskentely on tavoitteellista ja toimintaa kehittävää. Keskeistä on, että ryhmä oppii itselleen uusia tietoja tai taitoja. Toiminta on yhteisöllistä, kun kaikki ryhmän jäsenet ottavat vastuuta ja toimivat yhdessä sovittujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Tällaisesta työskentelystä voisi esimerkiksi löytyä vastauksia uuden toiminnan käynnistämiseen tai vanhan toiminnan kehittämiseen. Myös jokin ryhmälle uusi tekemisen muoto – kuten yhteisöteatteri – voitaisiin ottaa haltuun järjestämällä ensin Suomen Harrastajateatteriliiton kautta koulutusviikonloppu aiheeseen. Tämän ”alkupotkun” jälkeen aihetta voitaisiin jatkotyöstää yhteisöllisessä opintoryhmässä kansalaisfoorumin tuella.

Mitä sitten nousi esille? Teemoista selkeimmin nousi esiin näytelmien valinta, motivaatio, katsojamäärät, raha ja talkootyö. Näytelmien valinta ja katsojamäärät olivat monen keskustelijan haasteena. Mitä teatteri haluaa ohjelmistollaan sanoa? Onko näytelmistä päättävillä sama tahdonsuunta tai miten se saataisiin yhteiseksi? Miksi on vaikea saada ihmisiä sitoutumaan toimintaan? Miksi on aina se yksi joka kantaa vastuun? Kuinka vastuuta voitaisiin jakaa paremmin ja

vähemmän kuormittavasti ryhmässä jossa asiat on vuosia tehty tietyllä kaavalla. Lohduttavaksi koettiin se, että kukaan ei ollut ongelmansa kanssa yksin ja oman haasteensa sai purkaa pään sisältä ulos ympäristössä, jossa muut ymmärsivät heti mistä puhutaan. Jo näinkin lyhyessä työpajassa löytyi useita jotka painivat samojen asioiden kanssa. ”Kiitos että kuuntelitte, tuntui hyvältä sanoa nämä asiat ääneen vaikka suoria vastauksia ei varmaan ole olemassakaan.” – toistui työpajan kummassakin piirissä. Järjestävät tahot saivat työpajasta tärkeää tietoa siitä mitä kentällä tapahtuu ja mihin kaivataan apua. Työpajan annista saatiin useita hyviä ideoita tulevalla vuodelle 2017 harrastajateatteritoiminnan kehittämiseksi.

uomen Nuorisoseurat järjesti vuosina 2015–2016 monivaiheisen WhatsUpp? -nuorten näytelmäkirjoituskilpailun. Kilpailun aiheena oli kohtaaminen, ja sillä haettiin uusia alle 29-vuotiaiden nuorten kirjoittamia tekstejä. Kilpailuun osallistuneista kuusi parasta pääsi hiontavaiheeseen.

WhatsUpp?-kirjan kirjailijat: Tuomas Kauppinen (vas.), Lari Lauanne, Emily Hallfast ja Katri Aholainen.

Hiontavaiheessa nuorisoseurojen teatteriagentit antoivat kirjoittajille palautetta teksteistä, jotta he pääsisivät kehittämään niitä edelleen. Valmiit näytelmät kasattiin yksiin kansiin ja kirja julkistettiin Teatterilaivalla. Kirjassa on mukana seuraavien kirjoittajien näytelmät: Lari Lauanne: Teemu, Sanni Hirvonen: Adilan sydän, Katri Aholainen: Aleksi, Emyli Hallfast: Prinsessapoika, Tuomas Kauppinen: Unhappy hour ja Kristiina Vaasalainen: Kohtaaminen. Kirjaa voi tilata Suomen Nuorisoseuroilta osoitteesta puoti.nuorisoseurat.fi. 15

Harrastajateatterikesän ohjelmiston valitsee Anne Prokofjeff O

nnistuneesti vuonna 2016 ensimmäistä kertaa Jyväskylässä toteutettu Harrastajateatterikesä-festivaali liikahtaa loppukesään. Tapahtuma järjestetään Jyväskylän kaupunginteatterilla 18.–20.8.2017. Ennen vuotta 2016 valtakunnallinen harrastajateatterifestivaali on toteutettu 42 kertaa Seinäjoella. Hakevien ryhmien toiveesta sekä Jyväskylän Kesän ajankohdan siirtymisestä johtuen myös Harrastajateatterikesä siirtää aikatauluaan. Ajankohta palvelee paremmin hakevia ryhmiä jotka usein ovat heinäkuussa tiukasti kiinni kesäteatteriproduktioissa. Siirrolla saadaan myös tasoitettua kesän vilkasta kulttuuritarjontaa pidemmälle aikavälille. Tapahtuman ohjelmiston vuonna 2017 valitsee YTM, käsikirjoittaja, kirjailija ja ohjaaja Anne Prokofjeff. Prokofjeff on työskennellyt muun muassa Pirkanmaan esittä-

vien taiteiden läänintaiteilijana vuosina 2006–2009. Jyväskylän kaupunginteatteri on Annelle tuttu ympäristö, sillä hän on työskennellyt teatterissa vuosina 96-98 tiedottajan ja dramaturgin sijaisena ja vuosina 1998-2003 ohjaajana. Tällä hetkellä hän työskentelee Ylen Uusi päivä –sarjan käsikirjoittajana. 20 vuotta teatteri- ja media-alalla työskennelleeltä Annelta ilmestyi vuonna 2016 esikoisromaani Pelisilmät. Hakuaika alkaa 9.1.2017 ja päättyy 20.2.2017. Tapahtuman järjestää Suomen Harrastajateatteriliitto yhteistyössä Jyväskylän kaupunginteatterin kanssa. Lisätietoa tapahtumasta www.harrastajateatterikesa.fi Tuottaja Mari Saarinen, mari.saarinen@shtl.fi p. 050 468 2138

Prokofjeff odottaa teatteriväeltä hulluutta ja riskinottoa

okenut teatteri- ja media-alan toimija Anne Prokofjeff (ent. Saastamoinen) otti innostuneesti ja suurella kiinnostuksella vastaan Harrastajateatterikesän valitsijan pestin. – Heti sanoin hep! Kun itse olin läänintaiteilijana, tulin jonkin verran järjestäneeksi vastaavanlaisia katselmuksia pienellä alueella eli kokemusta valitsemisesta on jonkin verran. Olen myös aikoinani ohjannut paljonkin harrastajateattereita, joten kiinnostavaa päästä näkemään tarjontaa, Prokofjeff sanoo. Hän toivoo näkevänsä Harrastajateatterikesään pyrkiviltä ryhmiltä omaäänisyyttä, kokeilua, uskallusta ja rohkeita aihevalintoja. Jos Suomi 100 vuotta -teema kirvoittaa tekemään klassikkoa, pitäisi sekin perustella jollakin omalla tulokulmalla, joka selittäisi miksi juuri tämä teos pitää tässä ajassa esittää. – Toivon näkeväni luovaa hulluutta ja riskinottoa. Harrastajateatterilaiset voisivat myös haastaa perinteistä ammattiteatteriakin – ainakin niin etteivät yrittäisi imitoida sitä mitä jo tehdään paljon suuremmilla resursseilla. Se kun ei ole niin kiinnostavaa.

Anne Prokofjeff ”Jos ensi vuonna tehdään klassikko, pitäisi sekin perustella jollakin omalla tulokulmalla”.

Oma tupa oma lupa

oni teatteri joutuu toimimaan olosuhteiden pakosta vuokratiloissa, väliaikaisena käypäläisenä. Tarpeisto ja puvusto ovat säilössä mikä missäkin varastossa, lavastus on purettava aina pois seuraavan vuokralaisen alta ja taival etenee kuin kiertolaisilla vankkureiden päällä. Yksi ja toinen iltarukous halki Suomen maan kuuluu: Thalia, anna palvelijallesi oma tupa ja oma lupa. Kun Raahen Teatteri vihki käyttöönsä omat tilat toukokuussa 2005, huokaisi kuusamolainen teatterimies Sakari Siikaluoma vapisevalla äänellä: ”Kun saisi jonakin päivänä kusta omilta portailta.” Nyt tämä vilpitön toivomus on kuultu. Sakari todennäköisesti tulee käyttämään ahkerasti Kuusamoopiston saniteettitiloja portaiden sijaan, mutta yhtä kaikki: Vuonna 1948 perustettu Kuusamon Näyttämö pääsee omiin tiloihin ensi maaliskuussa. Loppuu se resuaminen!

Repliikki-lehti esittelee tästä numerosta alkaen jäsenteattereidensa koteja – noita kammioita ja saleja ja tupia, joissa tehdään taidetta lahkeet paukkuen ja mieli innosta vipattaen. Ilmianna teatterisi tila tätä juttusarjaa varten osoitteeseen sari.jaatinen@shtl.fi.

Sakari Siikaluoma on tullut Kuusamon Näyttämän toimintaan mukaan 1975, Kari Hujanen 1971, Sinikka Siikaluoma 1988 ja Heikki Siikaluoma 1977. 17

”Emme ole mitään ilman omaa tilaa” Teksti ja kuvat: Sari Jaatinen

amalla kun Kuusamon kaupunki kehittää voimallisesti keskustaansa erinäisin hankkein ja nostattaa Kuusamobrändiä vuosikymmenten jahkailujen ja konditionaalissa puhuttujen korulauseiden jälkeen, on kaupungin suurin teatteritoimija Kuusamon Näyttämö pääsemässä lopultakin oman oven taakse. Tosin sekin ovi on kaupungin omistama, Kuusamo-opiston sali, mutta pysyvä kotipesä teatterille, jota on heittopussiteltu riittävän pitkään. Tilanne laukesi joulun alla 2014, jolloin aloite pysyvästä teatteritilasta nytkähti kaupunginvaltuustossa eteenpäin. Aloite liputettiin 100-prosenttisesti ja nikottelematta läpi. Kansanopistoon valmistuu 117-paikkainen intiimi tila, keskeltä kaupunkia. Suunnitelmien mukaan tila on käyttövalmis 10. maaliskuuta 2017. – Kuusamossa on ikävä kiinteistörakenne. Ei ole teollisuutta, ei halleja. Kaikki tilat ovat pieniä ja matalia. Käymme katsomassa remonttia paikan päällä. Sisäänkäynti suosii myös pyörätuolilla liikkuvia, esteettömyys oli ehdoton edellytys tilalle. Lipunmyynti-ikkunoiden taakse on helppo kuvitella iloiset kaupantekijät. Tellinkien keskellä ja kaiken keskeneräisyyden vallitessa, salissa aistii juhlasalitunnelman. Tila tuntuu hulppealta, vaikka katsomotila jääkin Kuusamotalon satoihin paikkoihin verrattuna vaatimattomaksi. Talonmiehen asuntoon rakentuu teatterilaisten lämpiö.

Kuvissa Kuusamon Jurkat eli The Great Siikaluomas tutkimassa uuden tilan piirustuksia.

Näyttelijät pääsevät suihkuun esityksen jälkeen, sekin on iso asia. – Kajaanin kaupunginteatterista on käyty meitä avustamassa, saatu konsultaatiota muun muassa valoihin ja ääniin. Kuusamo-opisto tulee käyttämään tilaa päivisin. Salissa voi järjestää esimerkiksi seminaareja ja koulutustilaisuuksia. Teatterille tärkeintä on näyttämön verhot, joiden takana kulloisenkin näytelmän lavastus saa olla paikoillaan. Voidaan jatkaa siitä mihin edellisellä harjoituskerralla jäätiin – ja jatkaa voidaan milloin tahansa. Pysyvä tila vapauttaa suunnittelemaan sisältöjä uudella tavalla. Enää ei esillepanon tarvitse olla mahdollisimman minimalistinen ja lavastuksella voi hullutella jos siltä tuntuu. – Kyllä me mietimme oman tilan rakentamistakin, mutta siitäkin on kuluja koko ajan. Ja toisaalta – me olemme rakentaneet muutenkin koko ajan, vuosikaudet, Sakari Siikaluoma sanoo. Kaupunkiin tuotava muu teatteri- tai musiikkitoiminta saattaa sekin ihastua opiston tiheätunnelmaiseen saliin. Kaikkia esityksiä ei ole järkevää viedä kaupungin suurimmalle areenalle. Ei ole aivan väärin puhua teatterin joutumisesta poliittiseksi pelinappulaksi, kuten Heikki Siikaluoma toteaa. Vuonna 1993 teatterilaiset saneerasivat itselleen tilat kaupungilta tyhjentyneeseen Nilon kouluun, jossa toimittiin 20 vuotta, toki koko ajan kaupungin vuokralaisina myös. Vuonna 2013 kaupunki tarvitsi taas tilat omaan käyttöönsä ja teatteri ajettiin evakkoon. Kaupungilla ei ollut tarjota te-

atterille väistötilaa. – Kunnallisaloite numero 3 vasta meni läpi. Kun ei kaupunki itse tuota teatterituotantoja, niin annettaisiin edes mahdollisuus meille, Heikki sanoo. Kun kulttuuri- ja kongressitalo Kuusamotalo valmistui vuonna 1996, ei siinä ollutkaan teatteritilaa, vaikka sellainen oli suunnitelmissa. ”Konservatiivipoliitikot nuijivat sen”, Heikki murisee. Kuusamotalossa esiintyminen on ollut sikäli erinomaista, että yhteen näytökseen saadaan satoja katsojia ja suhteellisen vähällä esitysmäärällä saadaan tuhansia katsojia. Haittapuolena on Kuusamotalon jakaminen muiden, noin 25 toimijann kanssa. Tänä pikkujoulukautena esitettyä Ilosia aikoja, mielensäpahoittaja -näytelmää on harjoiteltu teatterin puolitoista vuotta sitten ostamissa ”kerhotiloissa” niin valmiiksi kuin suinkin, koska harjoitusiltoja ei juuri isosta kulttuuritalosta liikene. – Teatteri ei voi toimia toisten jaloissa. Teatterin harjoitusiltojen ja Kuusamotalossa näytettävien elokuvien esitysiltojen yhteensovittaminen ei toimi. Ensi-illalle saimme neljä harjoitusta, Heikki sanoo. Kaupungin suurimpana teatteritoimijana Kuusamon Näyttämöllä on asemansa mukana myös tietynlainen vastuu tuottaa teatteria pitkien selkosten väelle. Pysyvä tila mahdollistaa monia asioita, joista tärkein on teatterin pysyminen ylipäätään hengissä. – Tämän kaupungin kulttuuria ajatellen, teatteri kuihtuu ilman tilaa. Emme ole mitään ilman sitä, Heikki sanoo. Sinikka Siikaluoma huomauttaa kaupungin suuntaan, että siellä pitäisi hoksata, että tässä itse asiassa harrastajateatteri takaa kaupunginteatterin kaupunkiin, joka ei sitä itse tuota.

Kuusamon Näyttämön väki kokee kaupunkilaisten ottaneen teatterin omakseen. Toimintaa kannatetaan, kunnioitetaan ja arvostetaan. Yksi uskollinen yleisöryhmä on ulkokuusamolaiset – tuhansien kesämökkien omistajat, jotka odottavat ennen kaikkea kesäteatteria. Kesäteatteritoiminnan näyttämö aloitti 70-luvulla kotiseutumuseolla. Vuodesta 2010 kesäteatteria on pelattu ”Hotkun rannassa” eli Sokos Hotel Kuusamon vieressä Torangin rannassa. Aulangolta ostettu 420-paikkainen katsomo on teatterin oma, mutta huoltotiloista täytyy maksaa vuokraa. – Kuusamolaiset tulevat katsomaan kesäteatteria, jonka pitää olla hauska ja juonen pitää olla sellainen, kuin meillä naapurissa. Mutta jos se on sellainen kuin meillä, niin ne suuttuvat, eivätkä tule uudestaan, irvailee vuodesta 1971 teatterissa mukana ollut Kari Hujanen. Niin – nämä tuhannet katsojat. Uudessa 117-paikaisessa salissa ei päästä nykyisillä Kuusamotalon näytösmäärillä samoihin lukemiin. Näytösmääriä joudutaan kasvattamaan merkittävästi, että kaikki halukkaat saadaan lauteille.

Fakta: • Kuusamon Näyttämö perustettu 1948. • Toimii tällä hetkellä Kuusamotalossa ja kesäteatterissa Hotkun rannassa. • Saa pysyvät toimitilat Kuusamo-opistosta ensi keväänä. • Suomi 100 vuotta -tuotantona Kuusamon Näyttämö esittää ensi vuonna itseoikeutetusti Tommi Kinnusen Neljäntienristeys-romaaniin perustuvan näytelmän, jonka ohjaa Ahti Ahonen. www.kuusamonnayttamo.fi

Haluatko teatteriagentiksi? S

uomen nuorisoseurojen teatterin osaamiskeskuksen teatteriagenttiverkosto hakee uusia jäseniä. Lähetä vapaamuotoinen hakemus 19.12.2016 mennessä. Teatteriagentit ovat nuorisoseurojen teatterin asiantuntijaverkosto. Verkostoon voi hakea harrastajateatterikentällä toimivat henkilöt, joilla on kokemusta harrastajaryhmien ohjaamisesta ja kehittämisestä. Erityisesti nuorisoteatteritoiminnan tunteminen lasketaan eduksi. Teatteriagentit toimivat harras-

tajateatteritoiminnan kehittämisen iskujoukkona. Agentit ovat muun muassa tuottamassa Teatterilaiva-tapahtumaa ja tuomassa kentän ääntä kuuluviin koulutusten parantamiseksi. Keskeinen osa toimintaa on myös harrastajateatteritoiminnan sisältöjen kehittäminen. Teatteriagenteilla oli esimerkiksi merkittävä rooli vuosina 2015–2106 järjestetyssä nuorten näytelmäkirjoituskilpailussa, jonka tuotos WhatsUpp? (puoti.nuorisoseurat.fi) on juuri ilmestynyt. Lähetä vapaamuotoinen hakemus 19.12. mennessä osoitteeseen pasi.saarinen@nuorisoseurat.fi Lisätietoja: Pasi Saarinen 050 408 0366

Teatterintekemisen moninaiset mahdollisuudet Teksti: Päivi Hammarén-Jokela

len ollut koko ikäni teatterikärpäsen purema. Lähdin äitini keralla jo pikkutyttönä Laukaan Teatterin kesänäytelmiin; aluksi joukkokohtauksissa häärien, iän myötä oikeita rooleja työstäen. Talviaikaan teatteria tehtiin Laukaan kansalaisopiston näytelmäpiirissä, jonka suojissa tuotettiin myös paikallishistoriaa sivuavia videoelokuvia. Kuusan kylälle muutettuani ovat nuorisoseura ja Kanavateatteri lisänneet reviiriä tässä rakkaassa lajissa. Vuosikymmenien mittaan on ollut suuri ilo saada näytellä monipuolisia rooleja muutamien muidenkin teattereiden produktioissa. Sittemmin olen myös kirjoittanut näytelmätekstejä ja ohjannut eri ikäisiä harrastajia. Esimerkkeinä ovat olleet kohdalleni sattuneet vaativat, mutta kannustavat ammattiohjaajat. Sle-tautini vuoksi olen joutunut vuosi vuodelta vähentämään fyysisiä rasituksia, joten pari vuotta sitten otin vastaan avustajan pestin Sisä-Suomen Lehdessä. Kirjoitan puffeja, haastatteluja ja teatteriarvioita lehden levikkialueelta. Kuluneena kesänä sain tehdä arvioita myös maakuntalehti Keskisuomalaiseen. Teatterikentän näkymät ovat avartuneet. Keski-Suomessa on runsaasti osaavia ja teatterintekemiseen sitoutuneita harrastajia. Rima on nostettu korkealle, katsomossa ei tarvitse jännittää kenenkään puolesta - voi heittäytyä tarinan vietäväksi. Maakuntaa ristiin rastiin kiertäessäni olen tehnyt uusia löytöjä teattereiden ohjelmistoissa ja näyttelijäkaartissa. Suosittelenkin rohkeutta ottaa ohjelmistoon lisää puhuttelevia tekstejä. Katsojalle on mielekästä saada työstää näkemäänsä ja kokemaansa. Naurukin on tervetullutta, mutta hauskuus ei sulje pois syvällistä sisältöä. Toki onnistuneet roolisuoritukset luovat aina hyvän mielen. Olen kouluttautunut 1970-luvulta lähtien lukuisilla SHT:n näyttelijä- ja ohjaajakursseilla. Ilmaisukasvatusopinnot sekä NLP-ja kirjoittajakurssit ovat täydentäneet teatterialan opintoja. Myös vapaaehtoistehtäviäni ja kertynyttä elämänkokemusta pääsen hyödyntämään arvioijana toimiessani. Periaatteeni kriitikon pestissäni on ollut, että katson esi20

tystä myönteisten argumenttien valossa. Kokemuksesta tiedän, mikä työmäärä tehdään jo harjoitusprosessin aikana. Haluan löytää kaiken sen hyvän, mitä ohjaaja ja näyttelijät ovat saaneet aikaan. Kehuja en kuitenkaan anna ilman aihetta. Ilmaisen myös mahdolliset parantamisehdotukseni, mutta nehän ovat todellakin vain omia ehdotuksiani. Jokaisella katsojalla on oma mielipiteensä esityksestä, kriitikon näkemys on niistä vain yksi. Kritiikin antajalle pidän tärkeänä kirjailijaan ja näytelmän sisältöön tutustumista ennen esitystä. Lukiessani muiden tekemiä arvioita kiinnitän aina huomiota kriitikon tekemään taustatyöhön ja katsomossa silmät auki pitämiseen, etenkin jos kyseessä on kantaesitys. Jaksan innostua yhä uudestaan katsojana olemisesta, nautin monipuolisesta ohjelmistosta. Osallistavaan teatteriin sain kipinän 10 vuotta nuoria ohjatessani. Sillä saralla on lahjakkaita tekijöitä. Työryhmät ja osakunnat antavat mahdollisuuden ohjaajan ja näyttelijöiden lisäksi puvustajille, tekniikasta-, musiikista- ja markkinoinnista vastaaville sekä graafisen suunnittelun taitajille näyttää osaamistaan. Olen saanut todellista hemmottelua kaikille aisteille. Joskus uudet dramatisoinnit piristävät vanhoja tarinoita, vaikka klassikoille onkin aina sijansa. Olen ollut teattereissa mukana niin kauan, että monet harrastajat Keski-Suomessa ovat jo tulleet tutuiksi. Useiden kohdalla on ollut ilo huomata huikea kehittyminen. Ensikertalaisten pääsy konkareiden rinnalle kehittää aina koko ryhmää. Tuoreus ja jatkuvuus on taattu. Uusin aluevaltaukseni teatterimaailmassa on tuottajan rooli. 15 vuoden unelmani asuntolan naisten kertomuksista on toteutunut saatuani Aila Lavasteen dramatisoimaan ja ohjaamaan VTT Riitta Granfeltin väitöskirjaansa tekemistä haastatteluista näytelmän, jolla kierrämme muutaman yleisöesityksen lisäksi asuntoloissa, vankiloissa, kuntoutuspaikoissa ja seminaareissa myös ensi vuonna. Erinomainen vastaanotto on osoittanut tämän produktion tarpeellisuuden. Teatterintekemisen riemua uusille ja vanhoille harrastajille – älkää koskaan kyllästykö!

Riihimäen Nuorisoteatterille Lapsenpäivä-palkinto L

astenkulttuurin tekijöitä palkittiin Lapsenpäivä-palkinnoilla ja Lastenkulttuurin valtionpalkinnoilla. Lapsenpäivä-palkinto myönnettiin lastenkulttuurikeskuksille Louhimo & Bark sekä Riihimäen Nuorisoteatterille. molemmille 8.500 €. Opetus- ja kulttuuriministeri Sanni GrahnLaasonen jakoi palkinnot 17.11. Helsingissä. Tilaisuudessa jaettiin myös Taiteen edistämiskeskuksen #taideonlasten-teemavuoden erityispalkinto, joka myönnettiin Oulussa toimivalle kehitysvammaisten Hymyreppu-kuorolle. Suuruudeltaan 5 000 euron arvoisen palkinnon jakoi #taide-

onlasten-teemavuoden suojelija, lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila. – Olemme todella otettuja ja iloisia. Varsinkin tässä taloustilanteessa tuntuu erityisen upealta saada tunnustusta valtion tasolta. Meille on tärkeää, että työmme on huomattu ja tällä tavalla tunnustutettu, sanoo rehtori Sanna Saarela Riihimäen Nuorisoteatterista. Riihimäen Nuorisoteatteri täytti tänä vuonna 25 vuotta, ja pitkäjänteinen työskentely riihimäkeläisten ja alueen nuorten kanssa on tuottanut paljon hienoja esityksiä ja erityisesti monia tarinoita siitä, miten eri elämänpoluilla on teatteriharrastuksesta ja -opiskelusta ollut hyötyä.

Kuvat: Katariina Koch

Lapsenpäivä-palkintojen palkintoperustelut:

iihimäen Nuorisoteatteri on vuonna 1991 perustettu laajaa teatteritaiteen perusopetusta antava harrastajateatteri, jossa opiskelee 500 lasta ja nuorta. Teatteriharrastamisen voi aloittaa jo hyvin nuorena nuorisoteatterin satutuntiryhmässä (0 – 5-vuotiaat) ja tenavateatteriryhmässä (3-5-vuotiaat).

Teatterin tavoite on antaa lapsille mahdollisuus opiskella pitkäjänteisesti teatteritaidetta. Ohjelmatarjonta on vilkasta ja monipuolista. Oppilaat pääsevät myös ohjaamaan esityksiä. Nuorisoteatterilla on merkittävä rooli harrastamisen edistäjänä ja teatterikokemusten antajana. Teatterin toiminta on laajentunut Hyvinkäälle ja Lopelle.

Kiitokset ja kumarrukset Pian on myös aika kiittää upeasta teatterivuodesta 2016. Haettavissa 9.1.–31.1.2017 jäsenteattereillemme: • Vuoden Kantaesityspalkinto • Vuoden Harrastajateatteri -tunnustus

Myös hakuaika Harrastajateatterikesä-festivaaleille avautuu 9.1. ja päättyy 20.2.2017. Hakuohjeet ja -ehdot löytyvät internet-sivuiltamme. 21

Koulutuskalenteri 2017: Aika Kurssi Paikka Kouluttaja Ilm.päättyy 18.–19.2. Lastenteatterin ohjaaminen 16 h HKI Pia Koponen 1.2.2017 25.–26.2. Improvisaatio I 10 h HKI Kaisa Kokko 6.2.2017 11.–12.3. Näyttelijäntyö 12 h Vaasa Monica Metsäranta 24.2.2017 18.–19.3. Nuorisoteatterin ohjaaminen 16 h HKI Pia Koponen 1.3.2017 8.–9.4. Improvisaatio II 10 h HKI Kaisa Kokko 20.3.2017 20.–21.5. Esityksen ohjaaminen 16 h HKI Pia Koponen 3.5.2017 TULOSSA 2017 muun muassa: • Ohjaajantyö, Vaasa • Näyttelijäntyö, Utajärvi • Näyttelijäntyö, Sotkamo • Näyttelijäntyö, Tampere • Ääni-ilmaisu, Tampere

Hinta/hlö 105 € 75 € 75 € 105 € 75 € 105 €

(1 h = oppitunti, 45 min). Huomioithan että lähes kaikki kurssit ovat saatavilla myös tilauskurssina omalle paikkakunnalle kun sopiva porukka on kasassa. Kysy lisää! Koulutuskalenteria päivitetään jatkuvasti uusilla koulutuksilla kun ne varmistuvat. Tarkista ajantasainen tieto osoitteesta www.shtl.fi/koulutus tai mari.saarinen@shtl.fi / 050 468 2138

Kurssituki ja tuki yhteisöllisille opintoryhmille 2017 Tuen hakeminen vuoden 2017 kursseille Kun yhdistys itse järjestää kurssin, voi se saada valtionapua jopa 20 € /opintotunti (45 min.). Kurssin vähimmäiskesto on neljä opintotuntia ja 15 vuotta täyttäneitä kurssilaisia tarvitaan vähintään kahdeksan. Aiheena voi olla mm. Ohjaajakoulutus, musiikki, sirkus, teatteri, tanssi, yhdistystoiminta, tiedotus ja markkinointi. Yhdistys tekee tuntivaraukset joulukuun 2016 aikana kaikista kursseista, jotka se aikoo toteuttaa vuonna 2017. Tuntien varaus ja aikanaan tilitysten tekeminen sujuvat kätevästi netissä varaus- ja tilitysohjelma skafnetin kautta. Kurssin avustettavia kuluja ovat mm. Kouluttajan palkkiokulut, ilmoitus- ja kopiointikulut ja kurssitilojen ja opetusvälineiden vuokrat. Lisäinfoa: www.kansalaisfoorumi.fi > opi ja osallistu > tuki kursseille ja info@ skafnet.fi

Tuki yhteisöllisille opintoryhmille 2017 Onko sinulla idea projektista, jonka haluaisit toteuttaa yhdessä muiden kanssa? Haluaisitteko kehittää yhdistyksenne tai ryhmänne toimintaa yhteisöllisesti? Opintoryhmä voi esimerkiksi: suunnitella ja/tai toteuttaa teatteri-, tanssi- sirkus-, musiikki- tai monikulttuurisuusprojek22

tin, perehtyä yhdistystoiminnan kehittämiseen tai tehdä suunnitelman esimerkiksi viestinnän parantamiseksi. Opintoryhmä saa taloudellista tukea toimintaansa, kun työskentely on tavoitteellista ja yhteisöllistä, opitaan uutta, toimitaan yhdessä vähintään 30 opintotuntia, ryhmässä on vähintään viisi 15 vuotta täyttänyttä ja ryhmän jäsenten keskuudesta on nimetty vastuuhenkilö tai -ohjaaja. Tuen hakeminen onnistuu skafNetissä 1.12.2016 lähtien aina lokakuun 2017 loppuun. Vuoden 2017 aikana yhdistys/ryhmä voi saada tukea yhdelle opintoryhmälle. Lisäinfoa: www.kansalaisfoorumi.fi > opi ja osallistu > tuki yhteisöllisille opintoryhmille ja info@ skafnet.fi. Kysy kurssituesta, yhteisöllisestä opintoryhmästä ja skafnetistä! Kyselytunnit netissä: • keskiviikkona 30.11. klo 18–19 • torstaina 1.12. klo 9–10 • tiistaina 13.12. klo 9–10 ja klo 18–19 Osallistuminen on helppoa, tarvitset vain nettiyhteyden ja pääset mukaan kyselytunnille. Lisätietoja kyselytunneista: www.kansalaisfoorumi.fi > opi ja osallistu > skafnet ja info@skafnet.fi.

Koulutuksia joka koossa

uomen Harrastajateatteriliiton koulutusten paketointia on kehitetty. Vuoden 2017 alusta alkaen tilauskoulutuksia tarjotaan viidessä eri koossa: XS, S, M, L ja XL. Koulutusten kokoluokkien on tarkoitus yksinkertaistaa ja helpottaa koulutusten valintaa ja tilaamista. Alkaen-hinnat ovat esimerkkejä siitä, kun koulutus toteutetaan tilaajan omassa tilassa ilman tilakustannuksia. Hintaan vaikuttaa kouluttajan matkakustannukset sekä tilavuokran suuruus. Jäsenteattereiden on mahdollista hakea liiton järjestämiin koulutuksiin koulutustukea joka maksetaan jälkikäteen. Koulutuksen hinta tarkistetaan aina tilausvaiheessa tapauskohtaisesti. Huom, h-merkintä tuntimäärän yhteydessä tarkoittaa oppituntia eli á 45 min. Minimiosallistujamäärä on kurssikohtainen, yleensä 8 henkilöä.

XL (10 h + 6 h) alkaen 130 €/hlö

L (5 + 5 h) alkaen 89 €/hlö

XL-koossa tulee koko paketti. Soveltuu mainiosti esimerkiksi urheiluseuroille ja ryhmille. Ensimmäisessä osiossa koulutetaan ohjaajia hyödyntämään ilmaisutaitoa harjoitusohjelmassa. Päivässä nro 2 päästetään itse harjoittelijat vauhtiin ja sovelletaan edellisenä päivänä opittuja taitoja tosielämän harjoituksissa.

M (7,5 h) alk. 65 €/hlö Aikaa koko päivä? M-kokoinen kurssipäivä on omiaan koko työyhteisön tai ryhmän yhteiseen virkistyspäivään. Koulutuksessa voidaan valita yksi teema, tai kaksi erilaista aamupäivälle ja iltapäivälle.

L-kokoisessa koulutuksessa etuna on yötauko alitajunnalle. Ensimmäisenä päivänä opitut asiat saavat uuden tulokulman päivässä numero 2. Tämä koko sopii hyvin laajemmankin kokonaisuuden käsittelyyn.

S (5 h) alk. 48 €/hlö S-kokoisella kurssilla päästään hyvään vauhtiin puolen päivän ajalla. Koulutuksessa ehditään sukeltaa syvemmälle rajattuun aiheeseen.

Jos valmiista malleista ei löydy sopivaa kokoa, aina voidaan RÄÄTÄLÖIDÄ! Kulut lisätään hintaan (n. 60–150 € riippuen räätälöinnin laajuudesta). Lisätietoja: mari.saarinen@shtl.fi 050 468 2138 • www.shtl.fi

XS (3 h) alk. 35 €/hlö XS-kokoiset kurssimme ovat sopiva makupala tai täsmäisku. 3 h kestävässä työpajassa päästään tutustumaan haluttuun teemaan tai pureudutaan tiukasti etukäteen rajattuun alueeseen. Soveltuu mainiosti tyky-päiviin, polttareihin tai erilaisiin teemapäiviin.

Tuplailo nyt yhden hinnalla Veikkauksen kanta-asiakkaat saavat kymmeniä etuja ja tunteita elämäänsä. Liikutu, iloitse tai ylläty kotimaisen elokuvan parissa tiistaisin – ja ota kaveri mukaan samaan hintaan. Tutustu tarjontaan osoitteessa veikkaus.ﬁ/edut

Kanta-asiakkaana SAAT ENEMMÄN 24