Repliikki 3/18

3/2018

REPLIIKKI Suomen Harrastajateatteriliitto

Yksinäiset kurkottivat, kaipasivat, raivosivat ja liikauttivat Harrastajateatterikesässä

1

Sinusta on!

-HARRASTAJANÄYTTELIJÄ VIIKONLOPPU 26.–28.10. Vesileppis, Leppävirta

• NÄYTTELIJÄNTYÖ KUVASSA-KAMERANÄYTTELEMISEN PERUSTEET • AJATTELEVA NÄYTTELIJÄ- ROOLIHENKILÖN RAKENNUS, MONOLOGI JA DIALOGI HARJOITUKSET • LÄSNÄOLO JA VUOROVAIKUTUS NÄYTTELIJÄNTYÖSSÄIMPROVISAATIO, JOOGA JA MINDFULLNESS Vokkolantie 1, 79100 LEPPÄVIRTA p. 029 170 0170 sales@vesileppis.fi

www.vesileppis.fi

Tilaa Repliikki!

Jäsenteatterimme saavat neljä kertaa vuodessa Repliikin, mutta voitte ilahduttaa lehdellä ohjaajianne, aktiivisimpia talkoolaisianne, kannatusyhdistysten johtokuntaa tai tukijoitanne tilaamalla lehden 20 euron vuosikertahintaan.

Repliikki-lehti on harrastajateatterikentän äänitorvi, koollekutsuja, suoranainen liima teatterilaisten välillä. Repliikki mittaa kuumetta harrastajateatterimaailmasta, seuraa sen tapahtumia ja ilmiöitä, auttaa ja palvelee, iloitsee menestymisistä, kertoo parhaat ja tarinat ja kannustaa teatteriväkeä kouluttautumaan, kehittymään ja ennen kaikkea kohtaamaan toisensa. Se on lippu, jota me kaikki heilutamme – yhdessä.

Tilaa lehti www.shtl.fi info-valikosta.

2

179€

ni Kai Vaine, San Kouluttajat: ja Ville Kiljunen Haahdenmaa i a: Kaurismäk Extra ohjelmsen silmin Kuosma .fi ww.vesileppis w : a lm je h o Koko

Majoituspaketit PE-Su: / hlö/2hh (sis. koulutuksen/ohjelman, kylpylän ja kuntosalin käytön, aamupalat sekä la+su lounaat).

VARAUS KOODILLA: ALLTEAT261018

Harrastajateatteri – sehän on kaikki!

H

arrastajateatteri on mitä suomalaisin taideharrastuksen muoto. Se elää ja toimii suomalaisen yhteiskunnan sisällä, ei sen ulkopuolella. Se heijastaa yhteiskunnallisia aate- ja mieltymysvirtauksia ja nostaa usein esille teemoja, jotka puhuttavat kansalaisia ja ennakoivat tulevia suuria yhteiskuntapoliittisia keskustelunaiheita. Harrastajaateatterilla on näin tärkeä rooli yhteiskunnallisen keskustelun virittäjänä ja kansan syvien tuntojen tulkkina.

Harrastajateatterin toinen suuri arvo ja merkitys on siinä, että se jalostaa ihmisistä aktiivisia, osallistuvia ja toimivia kansalaisia. Harrastajateatterissa ihminen on itse aktiivinen toiminta, ei sivustakatsoja. Hän on mukana ja sisällä toiminnassa, ei sen ulkopuolella. Harrastajateatterissa ihminen voi olla monella eri tavalla subjekti, ei objekti. Tällä on suuri merkitys nykyaikana, koska niin monet ihmiset kokevat ulkopuolisuutta ja vieraantuneisuutta.

Harrastajateatteri koulii meitä ihmisinä. Ihminen on harjoittelu- ja esitystilanteissa tiiviissä vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa. Se jalostaa, hioo särmiä ja opettaa tulemaan toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Sitä elämä on; sosiaalista kanssakäymistä ja yhteiseloa muiden ihmisten kanssa. Harrastajateatteri on loistava ihmisenä kasvamisen koulu.

Harrastajateatteri on oivallinen kansalaistoiminnan muoto. Harrastajateatteri täyttää kaikki kansalaistoiminnan keskeiset tunnuspiirteet. Siinä toimitaan yhdessä ihmisten kanssa, ihmisten ehdoilla ja ihmisten hyväksi.

Tavoitteena on nautinnollinen teatteriesitys itselle ja katsojille, kulttuurin tuominen lähelle ihmistä tavalla, joka

SISÄLTÖ 3/2018 Pääkirjoitus: Harrastajateatteri – sehän on kaikki!

3 Teatteri TähtiParaatissa jokainen saa olla tähti 4 Ramppikuume - Valtakunnalliset nuorisoteatteripäivät 6 Muista ansioituneita ansiomerkillä 7 Nuori Kulttuurin Teatris 2019 8 Tunteet pinnassa Harrastajateatterikesässä 11 Musiikkiteatterin useat kasvot 16 Spotti tulee taas!

17 Tunnusta teatteria 17 Teatterisota leimahti Lapualla 18 Stagella tuntuu aina kodilta 20 Syksyn 2018 koulutuksia 22 Koulutustuella hyötyä ja tukea näyttelijöille 23

koskettaa ja joka puhuttaa. Kun ihmiset astuvat ulos kotiovestaan, lähtevät yhteisiin rientoihin ja alkavat toimia yhdessä, heistä tulee kansalaisia, ja aktiivisista kansalaisista syntyy kukoistava suomalainen kansalaistoiminta.

Harrastajateatterityö on ollut osa tätä suurta kansalaistoiminnan liikettä yli 100 vuotta.

Suomen Harrastajateatteriliitto on tehnyt 70 vuotta erinomaista työtä suomalaisten teatterinharrastajien hyväksi kouluttamalla näyttelijöitä, ohjaajia, lavastajia, puvustajia jne. sekä järjestämällä laadukkaita tapahtumia, joissa teatterinharrastajat ovat voineet tuoda esiin osaamistaan ja innostustaan taidemuotoonsa. Lisänä on ollut kansainvälinen vuorovaikutus, joka on mahdollistanut suomalaisille ryhmille osallistumisen kansainvälisille festivaaleille ja vastavierailut Suomeen.

Liiton toiminta on vakaalla pohjalla, joten se voi jatkaa hyvin tuloksellista toimintaansa suomalaisen harrastajateatterin hyväksi myös tulevaisuudessa.

Aaro Harju filosofian tohtori pääsihteeri, Sivistysliitto, Kansalaisfoorumi

REPLIIKKI

3/2018

Pääkirjoitus Aaro Harju

Suomen Harrasta

jateatteriliitto

Kannen kuvassa Benjamin Klemettinen / Nuoren Wertherin kärsimykset Harrastajateatterikesässä 2018 Kuva Eija Jokilahti

Päätoimittaja Merja Laaksovirta Toimitussihteeri Sari Jaatinen Painopaikka Keski-Suomen Painotuote Oy, Äänekoski Ilmestyy neljä kertaa vuodessa, seuraava nro 10.12.

Painos 650 kpl Ulkoasu ja taitto Idea Illuusia, Merja Hammar, Raahe Yhteystiedot www.shtl.fi • sht@shtl.fi 3

Teatteri TähtiParaatissa jokainen saa olla tähti Kun ohjaaja Eija-Liisa Pokki esitti seitsemän vuotta sitten Ylivieskan seudun kansalaisopistolle ajatuksen kehitysvammaisten teatteriryhmästä, oli vastaus kieltävä. Sinnikkona ihmisenä Eija-Liisa ei antanut periksi, vaan avasi asian uudestaan seuraavana vuonna. Syksyllä 2012 ryhmä sai aloittaa – ja hyvä että sai, sillä Teatteri TähtiParaatista on tullut todellinen menestystarina loppuunmyytyine esityksineen.

E

ija-Liisa aloittaa kehitysvammaisten kanssa nyt kuu- Avoimuutta, kannustusta dennen teatterilukuvuoden. Ensi kevään esitystä silmällä pitäen ohjaaja lueskelee satukirjoja sopivaa aihetta ja huimaa energiaa haeskellen. Eija-Liisa on sovittanut ryhmälleen muun muEnsi keväänä Teatteri TähtiParaati täyttää Ylivieskan assa Peter Panin ja Prinsessa Ruususen.

400-paikkaisen Akustiikka-salin useampaan kertaan. OhSen tietää jo etukäteen, että ideoita tulee. Omista toiveis- jaajaa hämmästyttää, että se sama tunne ja sama energia, ta syntyi myös ryhmän ensimmäinen esitys Mitä mä ha- joka koettiin kuuden vuoden takaisessa ensimmäisessä esiluun -show keväällä 2013. tyksessä, toteutuu myös kaupungin suurimmalla näyttä–Jokaisella oli oma idea mikä haluaisi olla. En tuntenut möllä. ihmisiä vielä ollenkaan, joten ajattelin, että annan jokaisen – On ihan käsittämätöntä se avoimuus ja energia, joka tehdä kaksi unelmaa, Eija-Liisa kertoo. tulee lavalta suoraan katsomoon. Jotain ihmeellistä siinä taUnelmakavalkadista syntyi tunnin näytelmä, joka kat- pahtuu. kaistiin keskeltä kahviJokainen, joka on tehnyt tauolla. Esitykseen tehtyötä kehitysvammaisten ”Kun aloitin Kouvolassa kansanopettatiin kunnon valot ja äänet kanssa tietää, että tunteet ja kohtaukset rakentuivat jana kehitysvammaisten teatteriryhmän ovat olennainen osa vuoropääosin improvisoiden. vetämisen vuonna 2005, ei ollut mitään vaikutusta. Tunteet ja avoi– Joka halusi tanssia, sai muus – ja huumori. materiaalia. Kaikki harjoitukset piti sotanssia. Joka halusi olla La– Välillä tuntuu, että kupin äiti kehtolauluineen, veltaa ja yksinkertaistaa. Porukka oli kahan tästä hommasta saa sai olla. haastava kuuden hengen joukko. Yksi ei eniten – minä vai ryhmäläiVastaanotto oli huikea. set. Ryhmä antaa niin palpuhunut, yksi pelkäsi kaikkea ja yhdellä Yleisö lähti mukaan enjon. Vaikka kuinka huonolla simmäisistä sekunneista, oli Touretten syndrooma, sylki ja kiroili. fiiliksellä tulet harjoituksiin, heti. Eija-Liisa hämmäste- Mutta hienosti meni. Onnistuimme. Mitä sinut otetaan aina iloisesli, ettei ole koskaan nähnyt ti vastaan ja tsempataan panyt Punahilkassa susi nappasi yhtäkkiä missään teatteriryhmässä remmalle tuulelle. esityksessä myös minut syleilyynsä.” tapahtuvan vastaavaa.

Yleisön reaktiot olivat itEija-Liisa rakentaa esitykkun, naurun ja hämmensen niin, että jokainen saa nyksen sekamelskaa, kun olla teatterin nimen mukaiei oikein tiedetty miten näytteleviin kehareihin pitää suh- sesti jossain kohtaa tähti. tautua. Se oli niin uutta, mutta tunteet tulivat pintaan.

Jokainen näyttelijä on mikitetty, joten vaikka olisi sanot– Kyllähän sitä ihmeteltiin, että miten aion saada esityk- tavana vain yksi ainoa repliikki, se taatusti kuuluu. sen valmiiksi tuollaisen porukan kanssa. Jopa näyttelijöiEi-kehitysvammaisilla harrastajanäyttelijöillä olisi Eijaden asumisyksiköiden työntekijätkin hämmästelivät, että Liisan mielestä paljon opittavaa kehareilta. onko heidän asukkaistaan teatterin tekijöiksi.

– Olennaisinta on, että kehitysvammaiset eivät kyräiKyllä oli. le toisiaan. Kaikki kannustavat ja tukevat toisiaan. He tun4

tevat toisensa ja iloitsevat toistensa onnistumisista, tietävät mikä on kenellekin iso saavutus.

Kukaan ei koskaan napise saamastaan roolista, vaan kaikki ovat tyytyväisiä saamiinsa osiin.

– He myös tekevät kaiken 110 lasissa. Eivät laiskottele.

Ryhmissä on aina niitä, jotka sanovat, että teen sitten kun on esitys, mutta nämä tekevät täysillä koko ajan.

Teatteriharrastus on tehnyt kehitysvammaisille hyvää.

He ovat saaneet avoimuutta ja rohkeutta muuhun elämäänsä. Ei ihme, sillä Eija-Liisa pitää huolen, että onnistumisen kokemuksia kertyy kasapäin. Tasoa kasvatetaan riittävän pienin askelin.

– Itse olen oppinut pitkäjänteisyyttä ja kärsivällisyyttä.

Teatteri TähtiParaati

Eija-Liisa Pokki

• Enimmillään 12-henkinen kehitysvammaisten teatteriryhmä • Toimii Ylivieskan seudun kansalaisopiston ryhmänä • Harjoittelee kerran viikossa 3 x 45 minuuttia ja kevätkaudella 4 x 45 minuuttia.

• Valmistaa esityksen keväälle Ylivieskan Akustiikkaan • Lipputuloilla ryhmä pääsee Tampereelle sekä viihteelle että kulttuurielämysten pariin • Teatteri TähtiParaati on Suomen Harrastajateatteriliiton jäsenteatteri

• s. 1971 Kouvolassa • Asuu Ylivieskassa • Aloittanut teatteriharrastuksen jo vuonna 1980 • Ohjaajana vuodesta 2001 eri kansanopistoissa ja nuorisoseuroissa akselilla Kouvola-TampereYlivieska.

• Teatteri TähtiParaatin ohjaaja vuodesta 2012.

• Suunnittelee tänä vuonna Teatteri Rajaton -ryhmän perustamista. Ryhmä olisi suunnattu muille erityistukea tarvitseville kuin kehitysvammaisille.

Punaviiksinen on Naukkis. Näyttelijän itse keksimä ja puvustama sketsihahmo joka on seikkaillu monta kertaa

Balettitanssija – Toisinaan on tärkeintä saada tehdä vain sitä mikä on parasta maailmassa.

Tanssia ja heiluttaa pyllyä.

Peppi – Toiveena oli saada kerran olla maailman vahvin tyttö .

5

RAMPPIKUUME

- Valtakunnalliset nuorisoteatteripäivät seuraavan kerran vuonna 2020 RAMPPIKUUME – Valtakunnalliset Nuorisoteatteripäivät järjestetään seuraavan kerran vuonna 2020. Keväällä 2019 Kankaanpäässä järjestetään Nuori Kulttuuri Teatriksen Satakunnan aluetapahtuma.

Valtakunnallinen Nuori Kulttuuri -toiminta siirtyi viime vuonna Suomen Nuorisoseurojen hallinnoitavaksi.

Yli seitsemän vuosikymmentä yhtäjaksoisesti jatkuneen Nuori Kulttuuri –toiminnan taiteenaloina vaihtelevat vuorovuosin Tanssi (Moves), musiikki (Sounds) ja teatteri (Teatris). Vuonna 2019 vuorossa on teatteri.

- Katsoimme Ramppikuume-toimikunnassa, että tulevana Teatris-vuonna ei ole järkevää järjestää kuukauden välein kahta valtakunnallista nuorten teatteritapahtumaa. Teatriksen aluetapahtumien toivotaan aktivoivan teatteriharrastuksen pariin myös uusia nuoria harrastajia, toteaa Suomen Nuorisoseurojen toimialajohtaja Pasi Saarinen.

Ramppikuumetta järjestää yhteistyössä Suomen Nuorisoseurat, Kankaanpään Nuorisoseura ja Kankaanpään 6

kaupunki sekä Satakunnan Nuorisoseurojen liitto ry.

- Teatris tavoittaa alueellisilla tapahtumilla tuhansia nuoria, joten tämä on hyvä paikka markkinoida myös seuraavan vuoden Ramppikuumetta, kertoo Kankaanpään kaupungin vapaa-aikasihteeri Ullamarja Kontiainen.

Nuori Kulttuuri Teatris kokoaa yhteen esittävien taiteiden nuoria tekijöitä ympäri Suomen. Vuosi koostuu ympäri Suomea järjestettävistä aluetapahtumista ja kevään huipentavasta päätapahtumasta Jyväskylässä 24.26.5.2019.

Kankaanpään kaupungin ja Suomen Nuorisoseurojen Satakunnan aluetoimiston yhteistyö jatkuu myös välivuonna. Ramppikuumeen suunnittelu ja markkinointi ovat koko ajan käynnissä. Lisäksi Nuori Kulttuuri Teatris Satakunnan aluetapahtuma järjestetään 23.3.2019 Kankaanpäässä.

Seuraava RAMPPIKUUME järjestetään 24.–26.4.2020 Kankaanpäässä.

ÄÄNIÄ - ÄÄNIÄ..?

Teatteriohjaaja - Ahdistaako, kuuletko ääniä päässäsi?

Ei huolta - Minä saan ne kuuluville!

MITÄ SINÄ KUULET?

Olen oppinut tuottamaan ääniä, jotka ihmiset kuulevat päässään.

Jos osaat sanoin kuvailla mitä kuulet, minä saan sen kuuluville.

MIHIN SINÄ HALUAT YLEISÖSI JOHDATTAA? Tietokoneestani löytyy Hollywood -elokuvatasoista ääntä miljoonan soundin verran. Niillä päästään ympäri maailmaa mihin aikaan tai paikkaan vain.

Tietokonesoundien lisäksi soitan monia oikeita akustisia soittimia: puhaltimia (mm. saksofonit, klarinetti ja trumpetti), kitaraa, lyömäsoittimia ja kosketinsoittimia.

KATSO REFERENSSIT KOTISIVULTANI! MUUSIKKO PASI KETOLA Kotisivu: www.studioketola.com S-posti: pasi.t.ketola@gmail.com Puh. 0500787754

Palvelut: Äänisuunnittelu, Laulutaustat Ääniefektit, Äänimaisemat Äänitykset myös liikkuvalla kalustolla Yksittäiset instrumenttiraidat

MUISTA ANSIOITUNEITA ANSIOMERKILLÄ

S

uomen Harrastajateatteriliitto myöntää ansiomerkkejä hakemusten perusteella.

Ansiomerkillä voit palkita esimerkiksi teatterisi pitkäaikaista uurastajaa näyttämöllä, valoissa, johtokunnassa tai vaikkapa lavasteissa. Kunniamerkki on tunnustus joka lämmittää mieltä pitkään.

Anomukset tulee lähettää Suomen Harrastajateatteriliitolle mielellään kuukautta ennen toivottua luovutuspäivää hakulomakkeella tai sähköpostitse Minna Ahlforsille minna.ahlfors@shtl.fi. Ansiomerkkien hakeminen on avointa kaikille harrastajateattereille.

Kultainen ansiomerkki (lehvät - neula tai painonappi) Edellyttää valtakunnallisia ansioita ja pitkäaikaista toimintaa harrastajateatterityön hyväksi. 270 €.

Kultainen tunnustusmerkki (naamiopari - neula tai painonappi) Edellyttää pitkää uraa ja monipuolisia ansioita harrastajateatteritoiminnassa. 200 €.

Hopeinen ansiomerkki (lehvät - neula tai painonappi) Edellyttää pitkäaikaista ansiokasta toimintaa harrastajateatterin hyväksi joko yksinomaan näyttämötyössä tai myös muu toiminta (luottamustoimet, teatteritoimittajan työ, muut ansiot) huomioon ottaen. 90 €.

Hopeinen tunnustusmerkki (ilman lehviä - neula tai painonappi) Edellyttää joko pitkää uraa harrastajateatterissa tai monipuolisia ansioita tai erityisiä syitä. 55 €.

Näyttämötyön tunnustusmerkki (ilman lehviä, hopeoitu - neula tai painonappi) Edellyttää aktiivista toimintaa harrastajateatterissa tai erityisiä puoltavia syitä. 30 €.

Kunniakirja Teatterit tai muut alan yhteisöt voivat tilata kunniakirjoja ansioituneille jäsenilleen tai jäsenyhteisöille johtokuntansa päätöksellä.

7

Nuori Kulttuuri Teatris 2019 Aluetapahtumissa lava vapaa kaikille 10–20 -vuotiaille nuorille Teksti: Nazia Asif

T

aide tarvitsee katsojan saadakseen täyttymyksensä. Varsinkin teatterin puolella tämä korostuu. Vähänkin teatteria tehnyt tietää, että tyhjä katsomo, no, tuntuu tyhjältä ja kolkolta. Pienikin kourallinen yleisöä lämmittää mukavasti tuoden esiintymiselle merkitystä.

Mielessä saattaa kieppua joku mainio esitysidea tai -kokeilu. Ideat tuppaavat kypsymään ja odottamaan oikeaa aikaa tullakseen esille. Joskus porukalla on mainio idea, mutta hiukan kehtuuttaa sen toteutus. Kehtuutus tulee usein siitä, että ei ole aikaa tai mahdollisuutta järjestää esiintymispaikkaa. Ja, jos paikka onkin, täytyy olla resursseja kertoa yleisölle, että nyt olisi nähtävää. Tässä yksi näkökulma tulevaan Teatris -vuoteen!

Nuori Kulttuuri -toimintaa on vuodesta 2017 alkaen koordinoinut Suomen Nuorisoseurat ja sitä rahoittaa Opetus -ja kulttuuriministeriö. Ennen Jyväskylän valtakunnallista tapahtumaa pääsemme pitämään koko valtakunnan kattavan Teatris- aluefestarikiertueen yhteistyössä kuntien ja yhdistysten kanssa.

Ja aluetapahtumiin ovat kaikki ideat tervetulleita! Teatris -tapahtumissa lava on vapaa uusille ideoille, vanhoille käsikirjoituksille ja siltä väliltä oleville esityksille. Hauska idea on myös se, että teatteriryhmä ottaa yhdeksi kauden tavoitteeksi Teatris -aluetapahtuman.

Raahessa tanssiopiston tanssiteatterikurssin tähtäin on Teatris, samoin Nuorisoseurojen Luova lava -kerhon Joensuussa. Tapahtumassa kun saa esiintymiskokemuksen lisäksi palautteen ammattilaisraadilta ja tietoa siitä, mitä muut alueella tekevät. Ja ne fasiliteetit?

Niistä huolehtii tapahtuman järjestäjä.

Nuori Kulttuuri -toimisto pyrkii julkaisemaan aluetapahtuma-aikataulun loppuvuodesta ja katselmuksen säännöt syyskuun puolessa välissä. Valtakunnallinen päätapahtuma pidetään Jyväskylässä 24.–26.5.2019.

Tässähän täytyy pistää hommat tulille!

8

TeatteriTapaus Kuusamossa 5.-7.10. shtl.fi/teatteritapaus

TyÜpajoja, esityksiä, illanviettoa ja kohtaamisia www.shtl.fi 9

Teuvo Ruohorannan uusi kesäteatterikomedia:

Tango Humisevassa Humisevan vireässä maaseutukylässä on menneinä aikoina arjen elämä sykkinyt kiihkeänä, tanssilavalla tangon hurma johdattanut nuoret kesäöisiin lemmenkohtauksiin.

Kylässä muhivat synkät salaisuudet on peitelty arkisen aherruksen alle.

Nyt kylä on hiljentynyt, koulu lakkautettu, työpaikat hävinneet, elämisen mahdollisuudet hiipuneet. Jäljellä on vain tyhjät rakennukset ja kourallinen ihmisiä, keski-ikä seitsemänkymmentä. Kunnes… tv-lavastaja Annika Wintervägen saapuu perimälleen huvilalle, mukanaan telkkarijulkkis Maikki Kultakumpunen, ja tietysti molempien poikaystävät.

Entisen mahtitalon Suuruspään leskiemäntä ei pidä yhtään taiteilijaporukan asettumisesta aivan naapuriin ja haluaakin ostaa Annikan huvilan itselleen. Annika on perinyt myös kylän tyhjän kaupparakennuksen, johon liittyvät vuosikymmenet Humisevaa piinanneet salaisuudet alkavat paljastua – yllättävin seurauksin!

Näytelmä on myös kertomus ihmisistä, jotka rakastavat esi-isiensä vuosisatojen aikana rakentamaa kotiseutuaan, heidän voimaton hätähuutonsa helsinkiläisille ”asiantuntijoille”, joiden mielestä maaseudun perinteinen luontoon ja maahan pohjautuva elämänmuoto tulisi lopettaa.

Rooleissa 5 naista, 5 miestä

Muita Teuvo Ruohorannan näytelmiä: Kulkurin farssi, Homemies, Tulipään tyttäret, Terveen paperit, Kalumäen kamareissa, Operaatio Pusukumpu, Kesä Kuteman kylässä…

Näytelmät välittää ja esitysoikeuksia valvoo Suomen Näytelmäkirjailijat ja Käsikirjoittajat. Katso: naytelmat.fi Yhteys kirjailijaan: teuvo.ruohoranta2@luukku.com, puh. 044 526 0945 Kotisivu: www.teuvoruohoranta.com

10

Tunteet pinnassa Harrastajateatterikesässä

Laukaan Teatterin Viimeiset mitalit pakotti pysähtymään, hidastamaan ja kuuntelemaan. ”Pitkällä, vankalla kokemuksella tekstiä ja sen maailmaa kunnioittava esitys”, tiivisti raati.

Harrastajateatterikesästä ei jäänyt puuttumaan mitään. Esitykset imuroivat muutamia jakkaroita vaille katsomon täyteen, tunteet ryöppysivät katsomossa ja näyttämöllä. Jälkilöylyissä vihdottiin ajatuksia sisuksista. Puhetta riitti kaikesta koetusta niin pitkälle kuin yötä Jyväskylän taivaan alla riitti. Vettä tirisi silmistä ja loppukesän helle nosti vielä hien pintaan. Syväsukellus oli täynnä kaikkea – nappiin meni!

11

Harrastajateatterikesä 17

– Rakkaudesta teatter

E

sitykset jyryttänyt näyttelijä Tapani Kalliomäki hämmästyi itsekin kun Jälkilöyly-keskusteluissa esitys esityksen jälkeen tultiin samaan teemaan: yksinäisyyteen.

Siitä huolimatta jokainen esitys poikkesi edellisestä ja moniääninen kattaus antoi jokaiselle jotakin. Kalliomäelle annettiin kiitosta kerta toisensa jälkeen hyvistä valinnoista.

Parasta oli tietenkin hajonta. Yksi riemastuttavimpia tilanteita Jälkilöylyissä oli, kun eräästä esityksestä todettiin, että tässä ei ollut mitään hyvän esityksen tunnusmerkkejä (itkua, naurua, henkilökohtaista kosketuspintaa), niin heti perään toinen kajautti vierestä: Ja minulle oli kaikkia näitä!

Kamalinta mitä teatteriesityksen jälkeen voi naulakoilla kuulla on ”kivat puvut” tai ”ihan ok” tai ”olihan se”. H-kesässä nähtyjen esitysten jälkeen ei käynyt näin. Sanottavaa oli ja ajatuksissa kihisi. Esityksissä nähtiin myös teatterilaisten lämmintä solidaarisuutta: vaikka juuri nähty näytelmä ei ollut isommin kolauttanut, sille osoitettiin suosiota reippaasti.

Tuottaja Mari Saarinen esikuntineen oli rakentanut kokonaisuuden, jossa aikataulut pitivät, tilat toimivat eikä turhille hämmennyksille tullut tilaa. Kaikki pelasi Jyväskylän kaupunginteatterissa kuin ”konehella veisuu”.

Teatterin tehtävä on vaikuttaa, osua, kolauttaa ja sysätä ajatuksia eteenpäin, moneenkin suuntaan. Tässä mielessä festivaali täytti komeasti tehtävänsä. Harrastajateatterikentän taitavuus, suunnaton yhteisöllisyys ja tekemisen riemu välittyivät yleisöön esitys esitykseltä.

Raadissa työskennelleet näyttelijät Malla Malmivaara ja Hanna Liinoja sekä draamakasvatuksen yliopistonopettaja, käsikirjoittaja ja ohjaaja Mika Terävä kiittelivät esitysten tasoa tasaiseksi ja kovaksi.

– Jokainen esitys perusteli itsensä ja joka ryhmällä oli mieletön energia. Olo on kulttuurillisesti ravittu – koimme jäävämme saamapuolelle, raati summasi tuntojaan.

Teatterikuraattori Antti Niskanen pitää hienona asiana, että Jyväskylän kaupunginteatteri on se paikka, jonne harrastajateatterilaiset kokoontuvat kerran vuodessa katsomaan toisensa esityksiä, tapaamaan toisiaan ja keskustelemaan yhteisen asian äärelle.

– Esitysten monimuotoisuus puhutteli ja osoitti sen voiman, miten omaäänisiä esityksiä he tekevät. Tuntuu palkitsevalta pitkän viikonlopun jälkeen, että on saanut nähdä näin erilaisia esityksiä, Niskanen sanoo.

Mahtava teatterisauna Esitysten järjestys oli nerokkaasti rakennettu. Perjantai-iltana hämeenlinnalainen Ofelia-ryhmä otti luulot pois Arjen yksinäiset -esityksellään. Siinä oltiin rohkeasti rumia, rohkeasti rikki, rohkeasti koko ihmisen sisäinen kaleidoskooppi auki.

Kolme taitavaa näyttelijää solahtivat tunteesta toiseen vaivattomasti ja heidän keskinäinen läsnäolonsa oli komeasti yhteen hengittävää.

Hämmentävän, vaikuttavan ja moniin ulottuvuuksiin yl12

täneen esityksen jälkeen olimme yleisön kanssa kahden Benjamin Klemettisen kanssa. Nuorimies tulkitsi runollisen, haavoittuneen Nuoren Wertherin kärsimykset uskottavalla vimmalla, tunteella ja vahvalla läsnäololla. Musiikillisesti ja valoteknisesti ansiokas esitys oli viikonlopun ainoa monologi ja sijoitettu juuri oikeaan paikkaan aistit avaavien Arjen yksinäiset -esityksen jälkeen. Nuori Werther vei vielä syvemmälle yksinäisyyden kokemuksen ja kipeän todellisuuden. Uskomatonta, että teksti on sovitettu Goethen kirjeromaanista vuodelta 1774!

Lauantai aloitettiin Kuusamon Näyttämön Neljäntienristeys-näytelmällä. Tommi Kinnusen romaani oli hienosti sovitettu, joten kirjan ystävät eivät pettyneet. Näyttävästi lavastetusta näytelmästä kasvoi vahvojen naisten tarina, lähes niskavuorelaisen komea. Erityisesti Tiina Koskela-Janhusen keskeinen roolityö sai paljon kiittävää palautetta. Näytelmän kanssa yhtä vahvana tuntui katsomossa ison, noin kolmikymmenpäisen työryhmän vahva yhdessä tekemisen henki. Kotiseutuidentiteetti oli niin vahva, että sitä olisi voitu veitsellä leikata.

Viikonlopun luonteen mukaisesti seuraava esitys, Orimattilan Teatterin Madaamit imaisi katsojat taas aivan toiseen todellisuuteen, inhoreaalisellaiseen. Yleisö remahteli naurusta seuratessaan takertuvan äidin ja pojan yhteiseloa ja mitä siitä sitten seuraa, kun poika lopultakin ottaa irti.

Neljän näyttelijän sanallinen ilotulitus oli nautinnollista seurattavaa – ja mikä hämmästyttävintä: esityksen ohjaaja Eppu Gustafsson paikkasi keskeisen naisroolin, Helmaäidin – ja paikkasi sellaisella marttyyriudella, että tulkinta nousi yhdeksi viikonlopun helmeksi.

Lauantai-illan viimeinen esitys alkoi aseistariisuvalla Laukaan Teatterin Viimeiset mitalit -näytelmän näyttelijöiden esittäytymisellä. Päivi Hammarén-Jokela, Markku Häkkinen ja Maria Sunikka toivottivat yleisön tervetulleeksi esitykseen kertomalla, että he ovat harrastaneet teatteria yhteensä 150 vuotta. Se oli siinä. Yleisö istui kuin tilhet laudalla ja söi kädestä, eli mukana Hettan, Selman ja Punakorvan yrityksessä viettää sisarten 90-vuotispäivää ja joulua. Kolmen näyttelijän kiireetöntä ja keskittynyttä tekemistä oli terapeuttista katsoa ja samalla tuli pohdittua onko kaiken tapahduttava teatterissa aina pienen hölkän tahtiin. Ei ole. Kaiken kruunuksi katsomossa istui kirjailija itse, Sisko Istanmäki (s.1927), joten moni nieleskeli suolavettä näytöksen päätteeksi.

Sunnuntaina nähtiin ja koettiin 10-vuotisjuhlaansa viettävän Helsinki Gayteatterin esitys Oletko sinä? Homomman Suomen historia 2.0. Monesta suusta kuului esityksen aikana ”ihana tuo mies – ja tuo”, eikä näyttelijöitä voinutkaan vastustaa. Homoseksuaalisuuden historiakavalkadi lähti kehittymään kivikaudelta yltäen aina tämän päivän Pride-kulkueisiin. Hykerryttäviä hahmoja, stereotypioilla herkuttelua, ärhäkkää vastakkainasettelua ja nautiskellen päälleliimattua ruotsin kieltä. Esityksen taiteellinen dynamo oli muusikko Salla Markkanen. Sateenkaari loisti kaikissa väreissään.

7.–19.8.2018 Jyväskylässä

riin jo vuodesta 1973 – Palkinnot:

1000 euron rahapalkinto jaettiin Harrastajateatterikesässä kolmen näytelmän kesken.

Orimattilan Teatterin Madaamit-näytelmä palkittiin 500 euron palkinnolla, helsinkiläinen Leichner & Klemettinen -työryhmän näytelmä Nuoren Wertherin kärsimykset palkittiin 300 euron palkinnolla ja hämeenlinnalaisen Ofelia-ryhmän Arjen yksinäiset -näytelmä 200 euron palkinnolla.

Kunniamaininnat: Kunniamaininnoilla palkittiin Kuusamon Näyttämö yhteisöllisyyden korostamisesta ja vahvistamisesta, Ofelia-ryhmän Neea Viitamäki koskettavasta ja rehellisestä näyttelijäntyöstä ja sama ryhmä Arjen yksinäiset -näytelmän käsikirjoituksesta, joka luo viehättävän nyrjähtäneen ja absurdin rehellisen maailman, jossa mikä tahansa on mahdollista.

Kunniakirjalla palkittiin myös Nuoren Wertherin kärsimykset -monologin esittänyt Benjamin Klemettinen erityisen tarkasta, hienovireisestä, fyysisesti ja hienosti sisäistetystä tekstistä.

Orimattilan Teatterin Madaamit -näytelmän ohjannut Eppu Gustafsson palkittiin kunniakirjalla tarkasta ja rytmin merkityksen sisäistäneestä ohjauksesta, joka mahdollistaa nerokkaan, röyhkeän, kauniin ja koskettavan näyttelijäntyön.

Helsingin Gayteatteri HGT palkittiin kunniakirjalla teatterin keinoin rakennetuista yhteiskunnassa vahvasti kiinni olevista riemukkaista, koskettavista ja energisistä revyyreiveistä.

Viikonlopun tehokuusikko: raatilaiset Mika Terävä, Malla Malmivaara ja Hanna Liinoja sekä sihteerinsä Laura Partanen, tuottaja Mari Saarinen ja esitykset valinnut Tapani Kalliomäki päätöstilaisuudessa.

Erityiskunniamaininta ojennettiin Laukaan Teatterin Viimeiset mitalit -näytelmän esittäneille Päivi Hammarén-Jokelalle, Maria Sunikalle ja Markku Häkkiselle pitkästä ja ansiokkaasta urasta harrastajateatterikentällä.

13

Neea Viitamäki näytteli sisuskalujaan myöten Ofeliaryhmän Arjen yksinäiset -näytelmässä. ”Hersyvämmäksi, henkilökohtaisemmaksi ja koskettavammaksi kasvava karnevalistinen traumalähiö, jossa kaikki on mahdollista”, totesi raati esityksestä.

Benjamin Klemettiselle oli helppo toivottaa menestystä teatteriuralla. ”Tyylikäs ja ilmava, mutta ei tyylilajinsa vanki. Herkkä näyttelijän työ, rikas ohjaus, visuaalisuus ja musiikki tekevät tästä kokonaisvaltaisesti herkistävän tutkimusmatkan ihmisyyteen”, arvioi raati Nuoren Wertherin kärsimykset.

Kuusamon Näyttämön Neljäntienristeyksen lavastus oli viikonlopun näyttävin. ”Esitys, joka laittaa pohtimaan omia juuriaan ja sukupolvien välistä kitkaa. Tärkein, eikä suinkaan vähäpätöisin arvo on näytelmän yhteisöllisyys. Mistä tulen, kuka olen ja minne olen menossa?” summasi raati.

Orimattilan Teatterin Madaamit oli näyttelijäntyön juhlaa, mutta myös taitavaa tekstin tulkintaa. ”Viehattävän röyhkeä ja brutaalin rehellinen. Rytmillisesti nerokkaasti yhteen pelaava ensemble. Näyttelijän työtä nautinnolla”, totesi raati näkemästään.

14

Päätösesityksen tarjoilleen Helsingin Gayteatterin näyttelijöillä ei hyvä energia sammunut.

Palautetaululta näki, että Olitko sinä? Homomman Suomen historia 2.0 oli osunut ja uponnut moneen. ”Riemullista ja estotonta taistelua ihmisoikeuksien tatamilla,” arvioi raati.

Risut ja ruusut sinkoilivat Tapani Kalliomäen vetämissä Jälkilöylyissä. Tässä Suomen Harrastajateatteriliiton hallituksen puheenjohtaja Aila Paloniemi purkaa tuntojaa. Hallituksen jäsentä Anneli Heusalaa huvittaa vieressä.

Viimeiset mitalit -näytelmän ohjanneen Aila Lavasteen kuultiin uhkaavan näytelmän jäävän hänen viimeiseksi ohjauksekseen. Tässä hän vastaanottaa kirjailija Sisko Istanmäkeä.

45.

Jyväskylässä 17.-19.8.2018

Hakuaika 5.2.-11.3.2018

rakkaudesta teatteriin jo vuodesta 1973

www.harrastajateatterikesa.fi

15

Musiikkiteatterin useat kasvot Teksti: Esko Harni

-M

Kuva: Andy Kangas

usiikkiteatteria ohjaava kohtaa työssään useita haasteita, mutta tämä palkitsee monipuolisen taide-fuusion syntymisenä, sekä usein perinteiseen harrastajateatteriin verrattuna myös suurempina kävijämäärinä, kertoo ohjaaja Leena Koivula.

Koivula teki ensimmäisen ohjauksensa vuonna 1976. Tämän jälkeen hän on ohjannut yli neljäkymmentä vuotta.

Yksi viimeisimmistä Koivulan ohjauksista on tangosäveltäjä Unto Monosen elämän traagisista loppuvaiheista kertova näytelmä “Kohtalon Tango”.

Näytelmä on toteutettu yhdessä musiikkiteatteri MuTe:n kanssa, ja se on esitetty ensimmäistä kertaa Ikaalisten kesäteatterissa vuonna 2016. Seuraavia esityksiä ryhmä suunnittelee tulevalle kesälle ja syksylle.

Musiikkiteatterin ohjauksen onnistumisessa yksi vaihe korostuu Koivulan mukaan yli muiden: hyvän ja sopivan tekstin löytäminen.

- Hyvistä teksteistä on aina pulaa ohjaajan näkökulmasta.. Harrastajateatterin piirissä ohjaajan kannalta aikaa on aina liian vähän, ja juuri siksi hyvä teksti on olennaista prosessin onnistumisen kannalta, Koivula kertoo.

“Kohtalon Tangon” ensimmäinen versio koostui kolmesta toisiaan tukevasta elementistä: teatterista, musiikista ja tanssista. Kaikille näille on musiikkiteatterissa hyvin erilaiset, mutta yhtä merkittävät roolit.

Musiikki on aina vahva elementti, ja se vahvistaa näytelmässä esiintyviä tunnetiloja. Musiikin käyttämiseen liittyy kuitenkin Koivulan mukaan aina riski, sillä se assosioi ihmisen esimerkiksi omiin muistoihin, ja voi näin viedä huomion pois näytelmän juonen etenemisestä.

- Musiikkivalinta täytyy miettiä tarkasti, sillä elementtinä se voi joko tukea tekstiä tai katkaista sen täysin, Koivula toteaa.

- Näytelmän musiikkivalintoihin vaikuttaa ratkaisevasti

näytelmän kulttuurinen ja historiallinen konteksti. Barokkimusiikkia esimerkiksi on usein turha kuljettaa aikakaudesta toiseen, Koivula ironisesti huomauttaa.

Parasta musiikissa näytelmän elementtinä on Koivulan mukaan kuitenkin sen universaali muoto.

- Musiikin avulla voidaan esimerkiksi kotouttaa sekä näyttelijöitä että katsojia kulttuuri- tai kielieroista huolimatta. Musiikin kieli on yhteinen, Koivula kiteyttää.

Tanssin tärkein tehtävä musiikkiteatterin toteuttamisessa on Koivulan mukaan tukea musiikillisia elementtejä sekä sitoa kuulija esityksen etenemiseen tiukemmin kiinni.

- Kuulija usein assosioi tunnettujen kappaleiden, esimerkiksi Satumaan ensisävelet omiin muistoihinsa. Tanssi elementtinä sitoo kuulijan tiukemmin näytelmän juoneen kiinni, Koivula kertoo.

Esimerkiksi “Kohtalon Tangossa” tanssin rooli oli ilmentää Unto Monosen pään sisäistä taistelua. Tanssijoiden roolihahmot olivat Piru ja Jumala. Liikkeellä ja tanssilla kyettiin Koivulan mukaan ilmentämään tätä jännitettä pelkkää musiikkia ja näyttelemistä voimakkaammin.

Ryhmä “Kohtalon Tangoa” varten koottiin yhteen ympäri Suomea ja tämä teki näytelmän harjoittelemisesta haastavaa. Juuri tästä syystä projektin alkuvaiheet olivat Koivulan mukaan kaikista keskeisimpiä.

- Etäohjaus onnistui lopulta koska käytimme paljon aikaa ja vaivaa juuri esityksen ensivaiheisiin, Koivula kertoo.

- Harrastajateatteria tehdessä joudutaan usein myös toimimaan pitkälti tilan ehdoilla. Valmiin esityksen siirtäminen tilasta toiseen vaatii usein aina uutta sovittamistyötä, Koivula huomauttaa.

Haasteista huolimatta Koivula kehottaa ennakkoluulottomasti ja rohkeasti tarttumaan musiikkiteatterin tarjoamiin mahdollisuuksiin.

- Jos on intoa, ja jos ryhmästä löytyy musiikkillisia vahvuuksia, niin niitä ei missään nimessä kannata jättää käyttämättä, Koivula rohkaisee.

16

Suomen Harrastajateatteriliiton voimassaolevien sääntöjen, pykälän 8 mukaisesti liiton syyskokouskutsu lähetetään joko kirjallisesti tai julkaistaan liiton lehdessä tai yhdistyksen nettisivuilla vähintään kaksi viikkoa ennen kokouspäivää.

KUTSU Suomen Harrastajateatteriliitto ry:n sääntömääräinen syyskokous pidetään keskiviikkona 10. lokakuuta 2018 klo 12.00 alkaen Suomen Harrastajateatteriliiton toimistossa, osoitteessa Minervankatu 1 C 21, 00100 Helsinki.

Valtakirjat tarkistetaan ennen kokouksen alkua. Läsnäolo- ja puheoikeus on kaikilla liiton jäsenteattereilla.

Ilmoittautumiset 8.10.2018 mennessä minna.ahlfors@shtl.fi.

Tervetuloa!

Ehdotus syyskokouksen esityslistaksi: 1. Kokouksen avaus 2. Kokouksen järjestäytyminen 3. Kokouksen laillisuus ja päätösvaltaisuus 4. Kokouksen työjärjestyksen hyväksyminen 5. Jäsenmaksujen määrääminen 6. Vuoden 2019 talousarvio 7. Vuoden 2019 toimintasuunnitelma 8. Hallituksen jäsenten kokouspalkkioiden ja tilintarkastajien palkkion määrääminen 9. Liiton hallituksen puheenjohtajan valitseminen vuosiksi 2019–2020 10. Varsinaisten jäsenten ja heidän henkilökohtaisten varajäsentensä valitseminen liiton hallitukseen erovuoroisten tilalle kaudeksi 2019 – 2020.

11. Tilintarkastajan ja toiminnantarkastajan valitseminen sekä henkilöt heidän varalleen 12. Muut mahdolliset asiat 13. Kokouksen päättäminen Helsingissä 5. syyskuuta 2018 SUOMEN HARRASTAJATEATTERILIITON HALLITUS Huom. Matkat maksetaan ainoastaan jäsenjärjestöjen varsinaisille edustajille sekä Jyväskylässä jäsenyhdistysten kokouksessa 19.8.2017 valituille edustajille valtion matkustussäännön mukaisesti.

Kokousmateriaali lähetetään sähköisesti vain liiton jäsenjärjestöille ja jäsenyhdistysten virallisille edustajille. Jäsenistö voi pyytää materiaalin esim. sähköisesti sitä halutessaan.

SPOTTI tulee taas!

SPOTTI kutsuu kaikki lapset esiintymään lasten teatteripäiville. Tapahtuma järjestetään joka 3. vuosi Riihimäellä. Kaikki lasten ja nuorten teatteriryhmät sekä muut teatterin ystävät ovat tervetulleita tapahtumaan ympäri Suomen.

Harrastajateatteriliitto on järjestänyt SPOTTI – Lasten teatteripäiviä jo 38 vuotta. Ensimmäinen lapsiteatterikatselmus järjestettiin 20.–21.5.1978 Tampereella, ja siitä lähtien SPOTTIa on vietetty kahden tai kolmen vuoden välein.

Vuodesta 2002 lähtien tapahtumapaikaksi on vakiintunut Riihimäen kaupunki. Viimeksi SPOTTI – Lasten teatteripäivät järjestettiin Riihimäellä 2016, jolloin tapahtumaan osallistui 10 lapsiteatteriryhmää yhteensä 12 esityksellä.

Seuraava SPOTTI järjestetään Riihimäellä pääsiäisenä 20.– 21.4.2019. Merkkaa jo päivät kalenteriin!

Esiintyvien ryhmien haku tapahtumaan on 15.1.–5.2.2019.

Haku tapahtuu sähköisellä tallenteella.

Valinnat tehdään helmi-maaliskuun vaihteessa. Hae rohkeasti mukaan!

RIIHIMÄELLÄ 20.-21.4.2019

WWW.SHTL.FI/SPOTTI

Lisätietoja www.shtl.fi/spotti 17

Teatterisota leimah Heinäkuun alussa Lapuan lakeuksilta alkoi kuulua kummia.

Larvateatterin Kivenpyörittäjän kylä -kesäteatterikausi pysähtyi ensi-iltaan, kun kesäteatteripaikan yrittäjä vihelsi esitykset poikki.

Apuun riensi Seinäjoen kaupunginteatteri, joka tarjosi lapualaisille esityspaikaksi Törnävän kesäteatterin. Ensi kesänä Larvateatteri esiintyy uudessa paikassa, keskustassa Kulttuurikeskus Paukun pihassa. Mitä ihmettä oikein tapahtui?

K

oko Kivenpyörittäjän kylä -näytelmän harjoituskausi – Yleisöä ei lähtenyt pois. Yrittäjä ei kyennyt ensi-illan aioli Larvateatterissa kummallinen. kaan tarjoilemaan väliaikakahveja 20 minuutissa ja yleisö Teatteriyhdistyksen hallituksen puheenjohtaja Marja valui tosi hitaasti paikalleen ja siirtyivät vähän eri paikoille.

Kopra kertoo raskaan tunnelman häälyneen työryhmän Tekniikkaammekin häirittiin ja käytiin huutamassa miksi yllä koko kevään. Harjoitukset alkoivat lukuharjoituksina esitys kestää niin kauan. Tanssilavalla humpat alkoivat soiSPR:n tiloissa, kohtausharjoituksia tehtiin nuorisoseuralla da kun meillä oli vielä esitys kesken, Kopra kertoo. ja toukokuussa siirryttiin Lapuan Tiistenjoen kylän LuhuNäytelmän olisi pitänyt olla koko perheen näytelmä, rikan kesäteatterilavalle. Näyttelijöitä oli jo vetäytynyt näy- vaikka yrittäjä itse oli sen valinnut. telmästä ilman selvää syytä. Kaksi viikkoa ennen ensi-iltaa – Meidät haluttiin pois Luhurikasta nopeammin kuin äänimies perui tulonsa. mitä oli sovittu. Yrittäjä ehkä ajatteli, että teatteri hajoaa tä– Koko ajan tuntui siltä kuin joku taho olisi yrittänyt teh- hän. Sinne on tulossa jokin toinen porukka pitämään kesädä näytelmän valmistumisen teatteria. mahdottomaksi. Kapuloita ratTaistelusta näytelmän puo”Lapualaisen antama esityskielto on taisiin lensi sieltä täältä. Ilmalesta ei luovuttu. Yhteydenpipiiri on vanhimpien jäsentemto tanssilava-kesäteatteri-kompainoa lajissaan ja häpeäksi koko me mukaan kiristynyt vuosi leksin yrittäjän ja teatterin Pohjanmaalle, jonka väkevää kansaa vuodelta. Roolihenkilöni Saavälillä tapahtui perustajajäsenen olen aina arvostanut ja pitänyt ran sanoin: ”Luoja yksin tietää toimiessa välikätenä, ei suoraan. miksi, mutta ei kerro”, Kopra saVasta kun lehdistö alkoi soitelpohjoiskarjalaisten ystävänä ja noo. la, Kopra sai pari puhelua yrittäjonkinlaisen suomalaisen Suomen Vaikka ryhmä kutistui, töitä jältä, mutta ne loppuivat hedelselkärankana. Terveisiä ja kiitoksia tehtiin ydinporukan kanssa enmättöminä. tistä kovemmin. Ensi-ilta koit– Myös avainten luovutusnäyttelijöille. Koittakaa kestää, ti, mutta se sai karun päätökpyyntö tuli toisen tahon kautta emme me tähän kaadu.” sen. Karonkkaillan aikana kello – perustajajäsenemme, joka on 23 yhdistyksen entisen puheenjulkisesti lehdessä ilmoittanut, – Kansankirjailija Heikki Turunenjohtajan kännykkään tuli tekstiettei ole enää tekemisissä Larvaviesti, jossa eräs Larvateatterin teatterin kanssa. perustajajäsen ilmoitti Luhurikan yrittäjän kieltäneen näyLarvateatterille tarjottiin, taas välikäden kautta, mahdoltelmän esittämisen. lisuutta esittää näytelmää kolme kertaa Luhurikassa, koska –Perusteluina olivat näytelmän kirosanat, humalan esit- yrittäjä halusi tukea ryhmän nuoria. Näyttelijät eivät kuitämisen sekä maskeeraus: tekomahat, viikset, meikit ja pe- tenkaan halunneet palata. ruukki.

Ensin teatteri sai luvan käyttää Tiistenjoen kirkkorantaa, Huhut lähtivät välittömästi lentoon: ”Yleisö on lähtenyt mutta sekin peruttiin, koska Larvateatteri sai ilmoituksen, Larvateatterista kesken kaiken pois, kun näytelmä on ollut ettei kirkon läheisyydessä voi esittää tällaista näytelmää. niin hävytön”.

Pettymys vaihtui nopeasti iloksi, sillä Seinäjoen kaupunHeikki Turusen Kivenpyörittäjän kylää on esitetty 40 ginteatterin johtaja Markko Heinonen kutsui Larvateattevuotta suurella menestyksellä ympäri maata, eikä koskaan rin esittämään Kivenpyörittäjän kylää Törnävän kesäteatteole vastaavaa tapahtunut. riin, joka oli sopivasti tyhjä.

Kirjailija itsekin oli tilanteesta pöyristynyt. Hän oli kuul– Saimme upean, edullisen sopimuksen, joka mahdollislut joltakin lieksalaiselta tuttavaltaan, että jotkut ”uskonnol- ti esiintymisemme. Ilmapiiri Törnävällä oli vapaa, ilmaisuliset hihhulit” ovat kieltäneet Kivenpyörittäjän kylän esittä- amme ei rajoitettu ja kivi pääsi taas pyörimään. Lavastus misen. Se tuntui uskomattomalta 2000-luvun Suomessa. rakennettiin uudestaan viidessä päivässä.

18

hti Lapualla Emme saaneet toiselta osapuolelta eli Luhurikan yrittäjältä näkemystä syntyneestä tilanteesta, vaikka annoimme siihen mahdollisuuden.

Larvateatterilla oli Tiistenjoen Luhurikassa sinänsä erittäin hyvä sopimus. Yrittäjä oli ostanut teatterilta näytökset 2000 euron kappalehintaan eli kesässä teatteri tienasi 32.000–36.000 euroa.

– Seinäjoella esitimme näytelmää kymmenen kertaa. Vähän ehdittiin markkinoida, mutta saatiin enemmän lipputuloja kuin olisimme saaneet Luhurikan tarjoamasta kolmesta näytöksestä.

Luhurikassa vieraili Keurusselän kesäteatteri esittämässä kahdesti näytelmäänsä Vähän vielä Vitikainen.

Larvateatterilla ja Luhurikan yrittäjällä on sopimus, jonka mukaan teatterin omaisuus siirtyy yrittäjälle vuonna 2020.

– Joku kiire tässä meidän omaisuutemme käyttöön saamisessa selvästi on kyseessä, Kopra arvelee.

Kesäteatteripaikka on rakennettu ely-keskuksen ja Lapuan kaupungin tuella. Lainarahaa otettiin 200.000 euroa katettua katsomoa ja sosiaalitiloja varten. Katsomoon mahtuu kolmisensataa katsojaa.

Tanssipaikka on rakennettu katsomon yhteyteen.

– Larvateatteri omistaa parkkipaikan ja rakennukset.

Tällä hetkellä Larvateatterille kuuluu hyvää. Lapuan kaupungin kanssa on saatu sovittua uusi kesäteatteripaikka, Kulttuurikeskus Paukun pihaan.

Kopra kokee teatterin olevan entistä vahvempi kesän koettelemuksen jälkeen.

– Meille tapahtuu nyt kaikkea hyvää. Neuvottelut ovat käynnissä Kivenpyörittäjän viemisestä Espanjan Fuengirolaan. Meidät on kutsuttu sinne esiintymään espanjansuomalaisille.

Kuvat: Larvateatteri

19

Teatterin moniottelija Marjo-Riikka Mäkelä:

Stagella tuntuu aina kodilta M

atti ja Teppo sinnikkäästi laulavat, että kaiken takana on nainen, mutta joskus miehelläkin on osuutensa siinä miten asiat menevät. Teatteri moniottelijasta Marjo-Riikka Mäkelästä olisi voinut tulla tanssija, mutta kiitos poikaystävän, hän ajautuikin teatterin pariin. Käyntikortti käy ahtaaksi, sillä Mäkelä on näyttelijä, ohjaaja, näyttelijäntyön opettaja ja valmentaja.

– Kotikaupungissani Lappeenrannassa tanssin ahkerasti Sonja Tammelan balettikoululla koko lapsuuteni ja nuoruuteni. Sen aikainen poikaystäväni pääsi opiskelemaan Lapin yliopistoon Rovaniemelle ja ajauduin hänen mukanaan pohjoiseen ja mukaan Lapin Ylioppilasteatteriin Mäkelä kertoo.

Rollon yt-ajoilta on Mäkelälle jäänyt mieleen erityisesti Seppo Rintamäen ohjauksessa näytteleminen sekä työskentely Samuli Reunasen ja Juha Vuorisen kanssa.

– Seppo oli ensimmäinen ihminen, joka kannusti minua näyttelijäksi.

Rovaniemeltä Mäkelän tie vei Tampereelle, Voionmaan opistoon ja Tampereen Ylioppilasteatteriin. Sen jälkeen Mäkelä kiinnitettiin näyttelijäharjoittelijaksi Kemin kaupunginteatteriin, josta lohkesi myös näyttelijäpesti vielä vuoden päästä. Kemissä Mäkelä nähtiin muun muassa Peppi Pitkätossuna.

Töitä kahden puolen Atlanttia Tampereen Teatterikesän yhteydessä Mäkelä opetti Tsehov-tekniikkaa Suomen Harrastajateatteriliiton kurssilla.

Mäkelä asuu vuodessa 9 kuukautta Los Angelesissa ja valmentaa siellä näyttelijöitä sekä omalla studiollaan että vierailijana paikallisissa yliopistoissa. Suomessa hän opettaa Teatterikorkeakouussa ja Näyttelijäliiton Ilmaisuverstaan kursseilla 2-3 kuukautta vuodessa. Välillä häntä näkee opettamassa ja näyttelemässä myös Brasiliassa Stanislavski Instituutissa ja Latin American School of Cinemassa.

Viime vuonna hän ohjasi Tsehovin Lokki-näytelmän Lappeenrannan kaupunginteatteriin. Hengästyttävää!

Koulutusta Mäkelä on hankkinut itselleen sanalla sanoen ahneesti.

– Olen opiskellut näyttelemistä ja ohjaamista USCLByliopistossa Kaliforniassa, MICHA:ssa, jossa nykyään opetan myös näyttelijöitä, ohjaajia ja opettajia, Venäjän Teatteriakatemiassa (GITIS Scandinavia), ja aikanaan Suomessa Seela Sellan oppilaana Teakin näyttelijäharjoittelijoiden koulutusohjelmassa Kemin Kt:n kautta, Voionmaan opistolla, Lapin ja Tampereen Ylioppilasteatterin kursseilla jne.

Käyn aina kun ennätän kaikenmaailman näyttelijätyön, opettamisen ja ohjaamisen kursseilla.

20

Marjo-Riikka Mäkelä viettää mielellään Suomessa kesät ja syksyt ja Kaliforniassa talven ja kevään. –Vähintään kahdessa kulttuurissa eläminen pitää pään auki eri tavalla, eikä pääse kangistumaan yhdenlaiseen ajatteluun, eikä tapojensa orjaksi. Osaan myös arvostaa molemmissa maissa niiden hyviä puolia.

Ameriikan raitille teatterioppiin Kahden vuoden Kemin kaupunginteatteri -kauden jälkeen Mäkelälle tapahtui jotakin niin dramaattista, että siitä hän todennäköisesti tempaisee ensimmäisen elokuvansa.

Perämeren perukoilta Mäkelä suuntasi ensin Tanskaan.

Kööpenhaminassa hän hankki itselleen pätevyyttä shiatsuhierojana ja flaencotanssijana. Eräissä mainoskuvauksissa hän kuuli Venäjän Teatteri Akatemia Gitiksen avanneen näyttelijäntyön koulutusosaston Tanskaan. Sinne!

–Hain ja pääsin. Sieltä viimeisenä vuotena ennen valmistumista lähdin USAaan jatko-opiskelemaan, sillä tapasin englantilaisen ja venäläisen ohjaajan Mihail Tšehovin tekniikan kurssilla Amsterdamissa, ja yhteistyö heidän kanssaan tuntui tärkeältä.

Vuosi Washington DC:ssä Stanislavsky Theatre Studiolla oli sydäntä lämmittävä ja mieltä avaava. Siellä kävi kutsu Kaliforniaan ja sillä tiellä Mäkelä on edelleen. Hänellä on myös näyttelijän maisterintutkinto kalifornialaisesta yliopistosta.

– Ohjaamaan päädyin erään Shakespeare-festivaalin yhteydessä. Taiteellinen johtaja keksi, että näyttelemisen lisäksi voisin myös kouluttaa näyttelijöitä ja ohjata produktion.

Ilman hänen kannustustaan olisin tuskin uskaltanut ohjata ensityökseni Shakespearea. Ohjaaminen tuntuikin yhtä inspiroivalta kuin näytteleminen, ja yhteisen kommunikaation ja ensemblen rakentamiseen Mihail Tšehov tekniikka oli omiaan.

Myöhemmin Mäkelästä tuli myös Tim Robbinin Actors Gang -teatterin jäsen. Sitä kautta Mäkelällä olikin yhtäkkiä monta näyttelijää, jotka halusivat tietää mitä ihmettä hän tekee ennen esityksiä.

– Tein Tšehov-harjoitteita. Minua pyydettiin valmentamaan ja opettamaan heitäkin. Siitä alkoi valmentaminen, itsestään ja orgaanisesti. Koen kiitollisuutta siitä, että saan tehdä sitä mitä rakastan.

Samalla tiedostan, että olen tehnyt todella paljon töitä kaiken tämän eteen. Laiskottele en vieläkään, joskin tänä kesänä pidin ensimmäistä kertaa lomaa muutaman päivän ja nautin mökillä olosta.

Näyttelijä on turvaton Amerikassa Teatterin tekeminen on samaa periaatteessa kaikkialla. Samat teatterin ja mielikuvituksen lait vallitsevat. Mäkelä on sanonutkin, että stagella tuntuu aina kodilta, olipa sitten missäpäin maailaa tahansa.

– Koti-ikävä saattoi iskeä muualla, muttei lavalla. Joka maassa voidaan luoda ihana ensemble-meininki, ja joka maassa on mielettömästi lahjakkuutta, suurisydämisyyttä ja osaamista – ja joka maassa on myös “huonoa” teatteria.

Amerikassa näyttelijä on kuitenkin todella turvaton Mäkelän mielestä, sillä yhteiskunta ei tue samalla tavalla kuin Suomessa. Jos et tee mitä tahansa töitä, on se sitten tarjoilemista tai siivoamista, et syö.

– Itse olen onnekas koska olen saanut tehdä oman alani töitä siitä asti kun aloitin.

Enkelten kaupungissa Los Angelesissa tehdään teatteria usein todella lyhyellä harjoitusaikataululla.

Näin siksikin, ettei kenelläkään kenelläkään ole varaa pitkiin harjoituksiin. Teatterin tekemisestä saatavilla palkoilla ei kukaan pysty elättämään itseään.

Kaiken lisäksi kuka tahansa näyttelijä saattaa saada yhtäkkiä elokuvaroolin ja häipyä kuvauksiin.

Näin ollen teatterin tekemisestä tulee rakas harrastus, jota tehdään joko tekemisen ilosta taikka show case -tyyppisesti eli toivotaan jonkun agentin näkevän esityksen.

– Molemmissa tapauksissa suomalaisen näyttelijän asema kuulostaa ihanalta amerikkalaisen korvissa. Olen joskus haaveillut, että voi kun minullakin olisi varaa tehdä teatteria kuten joillakin ystävilläni, joiden aviopuoliso elättää heidät sillä aikaa kun he tekevät teatteriesityksiä joista maksetaan joko 10 dollaria per esitys tai useissa tapauksissa ei mitään.

Toki harvoissa suurissa teattereissa palkka on parempi, mutta niihin paremmin maksaviin rooleihin palkataan lähinnä elokuvatähtiä. Omista näyttelijäistäni moni elättää itsensä tv-työllä, muilla duuneilla, ja tekee teatteria rakkaudesta taiteenalaan.

”Jos haaveilet tulevaisuudesta teatterissa, pidä huoli siitä, että olet yksi parhaista omalla alallasi. Pidä ammatilliset lupauksesi itse, mutta älä oleta että muut tekevät välttämättä samoin. Älä oleta että kukaan on sinulle mitään palveluksia velkaa, ja jos haluat jotakin aikaiseksi, aloita se itse ja kulje sitä kohti, ja tarkista välillä miten asioita teet. Ota palautetta ihmisiltä joiden mielipide tekee sinusta asiassa paremman, mutta loppujen lopuksi kuuntele omaa sisäistä kompassiasi. Salli itsellesi myös se, että haaveet ja tavoitteet saattavat muuttua sitä mukaa kun kehityt ihmisenä ja taitelijana. Älä oleta, että yhteiskunta tukee taloudellisesti, tai muutenkaan, ainakaan ulkomailla.”

Lisää Marjo-Riikan studiosta täältä : http://chekhovstudio.com/home/ 21

Syksyn 2018 koulutuksia 1 h = oppitunti, á 45 min KURSSI Kuiskauksesta huutoon – vakuuttava äänenkäyttö lavalla 8 h Dramaturgia 12 h Improvisaation perusteet 6 h Lausunta 5 h Improvisaation jatko 6 h Lavastus 10 h TeatteriTapaus Näyttelijäntyö II 10 h Draamaa viikonloppuun 10 h Klovnerian perusteet 10 h Näyttelijäntyö III 10 h Klovnerian jatkokurssi 10 h Teatterin tyylilajit 16 h Klovnerian perusteet 10 h Klovnerian perusteet 10 h (TÄYNNÄ) * Kysy vapaita paikkoja!

AIKA

PAIKKA

KOULUTTAJA

HINTA/HLÖ ILM. PÄÄTTYY

21.–22.9.

22.-23.9.

29.9.

29.9., 13.10.

30.9.

29.–30.9.

5.–7.10.

6.–7.10.

6.–7.10.

3.–4.11.

3.–4.11.

24.–25.11.

1.–2.12.

1.–2.12.

8.–9.12.

Tampere Jyväskylä Kuopio Helsinki Kuopio Helsinki Kuusamo Helsinki Vaasa Kuopio Helsinki Helsinki Helsinki Jyväskylä Helsinki

Terhi Meriläinen Aila Lavaste Kaisa Kokko Iiro Kajas Kaisa Kokko Tinde Lappalainen (useita koulutuksia) Anna Ranta Taina Latvala Saija Jäntti Anna Ranta Saija Jäntti Elina Kilkku Saija Jäntti Saija Jäntti

75 € 89 € 49 € 48 € 49 € 75 € ** 75 € 89 € 75 € 75 € 75 € 105 € 75 € 75 €

5.9. * 5.9. * 12.9.

12.9.

12.9.

12.9.

14.9.

19.9.

18.9.

11.10.

21.10.

7.11.

14.11.

14.11.

21.11.

**TeatteriTapaus sisältää useita koulutuksia, lisätietoja www.shtl.fi/teatteritapaus

Ovatko kurssit liian kaukana? Muistathan että lähes kaikki kurssit ovat tilattavissa myös omalle paikkakunnalle.

Lisätietoja verkkosivuiltamme tai mari.saarinen@shtl.fi / 050 468 2138 Koulutuksemme ovat avoimia kaikille!

Koulutuskalenteria päivitetään jatkuvasti, tarkista ajantasainen tieto aina nettisivuiltamme. Uutiskirjeemme tilaajana pysyt ajantasalla uusista koulutuksista! Uutiskirjeemme ilmestyy 6–8 kertaa vuodessa ja sisältää tietoa harrastajateatterialan tapahtumista, koulutuksista sekä muista ajankohtaisista asioista.

TUNNUSTA TEATTERIA! Juhlavuoden kunniaksi kassia käteen ja pinssiä poveen!

Hanki juhlavuoden PINSSI tai TEATTERIKASSI itseäsi tai työryhmääsi ilahduttamaan.

Pinssi on helsinkiläisen I-korun käsityönä valmistama hopeoitu naamio.

Teatterikassissa kuljetat plarit ja eväät reeneihin, käytät kauppakassina tai vaikka heiluttelet tyhjänä, että kaikki näkevät mitä porukkaa sitä oikein ollaan!

Pinssin hinta 12 € + postimaksu.

Kassin hinta 5 € + postimaksu.

Itsetehostuksellisesti loistavia tuotteita, mutta myös erinomaisia lahjoja.

Tilaukset vetämään sähköpostilla minna.ahlfors@shtl.fi 22

Koulutustuella hyötyä ja tukea näyttelijöille T

urkulainen jäsenteatterimme Teatteri Akseli toimii Turussa keskeisellä paikalla Humalistonkadulla sekä tuottaa kesäteatteria Puolalanpuistoon.

– Heti teatteria perustaessamme meillä oli ydinajatus, että sijainnin täytyy olla keskeinen ja tilan esteetön. Molemmat onnistuivat, kertoo Kauno Takarautio, yksi Teatteri Akselin perustajajäsenistä.

Kirjaimellisesti siis Turun keskeisin harrastajateatteri valmistaa vuosittain huikeat kuusi ensi-iltaa ja päälle vielä kesäteatteria. Toiminta alkoi 3,5 vuotta sitten Myrskyluodon Maijalla. Kantaesityksenä teatterissa on nähty Agatha Christien murhamysteeri Odottamaton vieras.

– Linja on draamasta komediaan, eipä mikään oikein vierasta ole. Korkea vuokra pakottaa jättämään liian kokeelliset jutut ohjelmistostamme sivuun.

Jäseniä teatterilla on yli 90. Tahti on tiivis eikä Humalistonkadun teatteritila ehdi montaakaan päivää haukotella tyhjillään.

Kiivastahtinen taaperoikäinen teatteri haki ja sai koulutustukea Suomen Harrastajateatteriliitolta. Tuella järjestettiin näyttelijäntyön peruskurssi, jossa keskityttiin statustyöskentelyyn.

– Haluamme kehittää jäsenistömme osaamista. Kurssille osallistuneet olivat erittäin tyytyväisiä illan antiin ja hommat sujuivat hyvin. Paikalla oli 15 jäsentä siitä huolimatta, että oli heinäkuu. Ehdottomasti suosittelemme koulutustuen hakemista ja koulutuksen järjestämistä. Siitä on hyötyä ja tukea näyttelijöille ja samalla se helpottaa ohjaajien työtä.

Peruskurssi oli Teatteri Akselin ensimmäinen varsinainen koulutustapahtuma. Näytelmien harjoitusvaiheessa tehdään myös pienimuotoisia harjoitteita.

– Ongelmana on näytelmien suuri määrä vuodessa, eikä vapaailtoja juuri ole teatterilla. Hyvä puoli ensi-iltojen suuressa määrässä on se, että jäsenet pääsevät helposti näyttelemään.

Tänä suvena nautittiin Teatteri Akselin kesäteatterissa Astrid Lindgrenin Vaahteramäen Eemelistä, jonka ohjasi Kauno Takarautio. Tämän syksyn tulevia ensi-iltoja on Anton Tšehovin klassikko Kolme sisarta Emmi Louhivuoren ohjaamana, John Carianin Jossain pohjoisessa Kauno Takaraution ohjaamana sekä Roy Clarken Pokka pitää, jonka ohjaa Veli-Pekka Teponoja.

HAE KOULUTUSTUKEA! Suomen Harrastajateatteriliitto myöntää jäsenteattereilleen rahallista tukea kouluttautumiseen.

Tukea voi saada hakemalle sitä lyhyillä perusteluilla koulutus- ja ohjaustoimikunnalta ympäri vuoden. Tukipäätös tehdään hakemuksen perusteella.

Tuen määrä on 375 € / teatteri ja tuen ehtona on, että tukea hakeva teatteri on Suomen Harrastajateatteriliiton jäsen ja koulutus järjestetään Suomen Harrastajateatteriliiton kautta.

Jos kiinnostuit hakemaan koulutustukea, laita sähköpostia ja lyhyet perustelut tarpeelle mari.saarinen@shtl.fi ja saadaksesi lisäohjeita.

Anton Tšehovin tunnevoimaisessa klassikkodraamassa Kolme sisarta nähdään tänä syksynä Olgana Petra Lähde, Irinana Minna Tuomarmäki ja Mašana Emilia Räisänen.

Ensi-ilta Teatteri Akselissa 14.9.

Kuva: Ikaros Ainasoja 23

Tuplailo nyt yhden hinnalla Veikkauksen kanta-asiakkaat saavat kymmeniä etuja ja tunteita elämäänsä.

Liikutu, iloitse tai ylläty kotimaisen elokuvan parissa tiistaisin – ja ota kaveri mukaan samaan hintaan. Tutustu tarjontaan osoitteessa veikkaus.fi/edut

Kanta-asiakkaana SAAT ENEMMÄN 24