Repliikki 3 / 16

3/2016

REPLIIKKI Suomen Harrastajateatteriliitto

Risto Hakola

Kaisa Kokko

Oona Airola

Pia Koponen

Harrastajateatterikesä

Markku Hernetkoski 1

ENSI-ILTA PE 14.10. KLO 19

Tulossa marraskuussa hulvaton Suomen kantaesitys:

“ Ilias, Odyseia ja kaikki Kreikan myytit 90 minuutissa tai alle” Ohjaus ja suomennos Antti Viitamäki (alkuperäisteksti Jay Hopkins–John Hunter) ENSI-ILTA 18.11. KLO 19.

AIKATAULUT JA INFOA www.huoneteatteri.fi Huoneteatterin liput 15 € / 12 € / 8 € tai tuntia ennen ovelta 014 217 945

Laulaisin sinulle lempeitä lauluja

ryhmamyynti@huoneteatteri.fi (alennus 10 % yli 20 hengen ryhmiltä) Pikkujoulutilaksi Café Idan vuokraus anneli.haggblom@luukku.com Sammonkatu 4

Linda Olsson & Satu Rasila & Merja Larivaara – Tiina Luhtaniemi (dram. & ohj.)

3/2016

REPLIIKKI

SISÄLTÖ 3/2016

Suomen Harrastajateat

Pääkirjoitus

3

Teatterikorkeakoulu kasvatti taiteilijaksi

4

Improa koko elämä

8

teriliitto

Risto Hakola Oona Airola

Harrastajateatterikesä kylpi rakkaudessa ja häpeämättömyydessä

10

Yleisö löysi Harrastajateatterikesään

12

Koulutustuella huimiin tuloksiin

14

Ilmeellä on väliä...

16

Harrastajateatterikesä

Kaisa Kokko

Kannen kuva Harrastajateatterikesästä Jyväskylästä.

Pia Koponen Markku Hernetkoski

Kuva: Eija Jokilahti

REPLIIKKI 3/2016 • 16.9.2016 Päätoimittaja Merja Laaksovirta Toimitussihteeri Sari Jaatinen

2

... ja näin Kalajoella Hernetkosken malliin

18

Koponen raapaisee ja sytyttää

20

Syksyn koulutukset ja koulutustuet

22

Kutsu vuosikokoukseen

23

Painopaikka Rannikon Laatupaino Ilmestyy neljä kertaa vuodessa Painos 650 kpl Ulkoasu ja taitto Idea Illuusia, Merja Hammar Yhteystiedot www.shtl.fi • sht@shtl.fi

Älkää tyytykö tyhjän naurattamiseen Pääkirjoitus

Risto Hakola

”K

yllä sai nauraa vedet silmissä.” Tuttu toteamus monen sellaisen suusta, joka käy kerran vuodessa teatterissa, useimmiten kesäteatterissa. Maalaismaisemassa näytellään rempseästi yli näytelmää, jossa on tutut ainekset: maalaistyttö, jota sulho liehakoi, äksy isäukko, kylätaksi, säksättävä akka, pari heiluvaa humalaista, virolainen ilotyttö, pontikankeittäjä ja mitä niitä onkaan.

Eräässä arvioissa oli muun muassa seuraavaa: ”Näytelmän jälkeen poskilihakset ovat kipeät. Hirveän isoja naurunremahduksia näytelmä ei montaa aiheuta, mutta se pitää kasvoilla koko ajan pientä hymynvärettä.” Saimmekin paljon kiitosta katsojiltamme siitä, että näytelmä oli aidosti hauska, vaikka se ei irtovitsejä ja halpaa alapäähuumoria sisältänytkään.

”Pitää olla kevyttä, pitää voida heittää aivot narikkaan.” Tuota mantraa toitottavat yhä useammin valitettavasti myös teatterin ammattilaiset silloin kun kesäteatterista on kyse.

Pitää pyrkiä naurattamaan niin, että katsoja kokee myös vaikuttavuutta ja elämyksellisyyttä. Katsoja on ansainnut enemmän kuin aivojensa säilyttämisen narikassa esityksen ajan. Ja kyllä näytelmässä pieraistakin saa, kunhan pieru on perusteltu.

No, nyt lukija luulee, että siinä taas joku kurttuotsainen ”taiteilija” itkee, kun kunnon draama ei kiinnosta.

Ei se näin ole. Minulla ei ole mitään vaikka sitten noine perustyypein miehitettyjä kevytjuttuja vastaan, jos ne on maulla käsikirjoitettu ja taidolla toteutettu. Ja jopa täysin ”aivotontakin” saa olla, jos käsikirjoitus on oivaltava ja toteutus osaava.

Mutta valitettavan usein varsinkin kesäteatteriesityksissä livahdetaan yleisön nauruntirskahdusten kosiskelussa sieltä, missä rima on valmiiksi hyvin matalalla. Ja tätä tekevät jopa harrastajia enemmän teatterin ammattilaiset, jotka ovat ottaneet ohjenuorakseen Repe Helismaan lausahduksen: ”Niin kauan kun tämän kansa maku on näin huono, ei meillä ole mitään hätää.”

Oma kokemukseni on, että kansan maku ei ole niin huono. Päättyneenä kesänä teimme Jämsän Kesäteatteriin Aleksis Kiven Seitsemän veljestä omalla dramatisoinnilla, kirjailijaa kunnioittaen toki.

Kirjoittaja on käsikirjoittaja, ohjaaja ja vapaa toimittaja Jämsästä.

3

4

Teatterikorkeakoulu

kasvatti

taiteilijaksi J

uttelen Oona Airolan kanssa puhelimessa, kun hän on seuraajana. Hän ei ole suulain ja innokkain esiintyjä, vaan palaamassa Juho Kuosmasen Hymyilevä mies -elokuvan se vähän ujompi tapaus. ensi-iltamatkalta synnyinkaupungistaan Kokkolasta.

Ensi-illassa oli riittänyt tunnetta, sillä paikalla olivat Pelon voittaminen kiehtoo Airolaa. Se on asia, jonka myös elokuvan päähenkilöiden aidot, elävät esikuvat, nyrk- kanssa jokainen esiintyjä joutuu väistämään osumia. keilijä Olli Mäki ja vaimonsa Raija, jota Airola elokuvas– Adrenaliini, latautuminen ja selviäminen on loputtosa esittää. man kiehtova, koukuttava kuvio.

Tuoreelle näyttelijäkasvolle pääsy elokuvaan, joka palkiYläasteen jälkeen Airola muuttaa kotoa pois ja lähtee taan Cannesin elokuvajuhlilla, on melkoinen käyntikortti opiskelemaan Kaustisen musiikkilukioon. Siellä saa laulaa kotimaiselle elokuvayleisölle ja elokuvan tekijöille. Airola sydämensä kyllyydestä. Airola liittyy moneen kokoonpaon silti varovainen odotuknoon ja laulaja-identiteetti sissaan. vahvistuu entisestään.

– Kansainvälinen iso Joka vuosi koulussa tehJoskus päätä joutuu lyömään huomio ei välttämättä tuo dään myös musikaali. seinään useamman kerran mitään. Suomessa sekä mu– Ensimmäisenä vuonna siikki- että elokuva-alalla en uskaltautunut mukaan, ennen kuin se antaa periksi. ulkomainen menestys on toisena vuonna jo olin staNäyttelijä Oona Airola pääsi aivan eri asia kuin kotimaitistina ja abivuonna sain vänen, Airola sanoo. hän isomman roolin GreaTaideyliopiston Teatterisesta. korkeakouluun neljännellä Palataan alkuun ja KokTyöelämään tutustumiskolan Ykspihlajaan. jaksolla Airola käy tutustuyrittämällä. Silloin ei enää ollut Airola kasvaa Ykspihlamassa Teatterikorkeakoumielessä, ei edes alitajunnassa jan Työväen näyttämön ohluun. Se tekee vaikutuksen jaajan Outi Airolan ja selja jää vahvasti mieleen. mitään toista vaihtoehtoa. listi-isän Tuomas Airolan – Siellä näytti kaikki oleyhtenä viidestä lapsesta. van mahdollista. Mitään ei Geeniperimästä ropisee sopivasti molemmilta vanhem- tyrmätty. Pääsimme seuraamaan oppituntia ja rakastuin milta, mutta musiikki vie ensi kädessä voiton. Tulevan am- siihen työskentelytapaan, jossa kuunnellaan kaikkia. mattinsa kannalta tärkeänä hetkenä Airola pitää valintaansa Kokkolan kaupunginteatterin fantasianäytelmään Airola käy abivuonna kenellekään puhumatta pyrkimäsGardan kivi. Airola oli silloin 14-vuotias. sä Teatterikorkeakouluun.

– Olin kolmantena vaihtoehtona Sarun rooliin. Toinen Ensimmäiset pyrkijäiset ovat ahdistavat. Jo Helsinkiin valituista perui tulonsa, joten minulle soitettiin, että tuli- meneminen kuumottaa. Airola esittää kortteeripaikassaan sinko. Se oli mahtava kokemus ja selkeästi ensimmäinen, tädilleen ja serkuilleen valmistelemaansa numeroa, Ahtaaaidosti innostava teatterijuttu. jan humppaa.

Ykspihlajan Työväen näyttämön maineikkaalla ja taiteel– Hävetti niin, että halusin kadota maan alle. Ehkä se kuilisesti kunnianhimoisella lavalla Airola esiintyy enemmän- tenkin teki vaikutuksen Kati Outiseen ja Vesa Vierikkoon, kin laulajana. Airola kasvaa kulisseissa, mutta pysyy sivusta jotka olivat silloin professoreina. Että joku tulee jostain he-

5

vonkuusesta Kokkolasta Ahtaajan humpan kanssa.

Airola kulkee koululla alta kulmiensa pälyillen. Talo on täynnä ihmisiä nimet teipattuina rintaan. Jokainen jumppaa tai lämmittelee. Kaikki tuntuvat olevan täynnä ekstroverttia energiaa.

– Olen ollut aina ihan hirvittävä jännittäjä. Jännitän niin paljon kuin vain pystyy. Mutta sitten kävi niinkin, että laulu, jossa olen ollut aina vahva, olikin nyt heikkoa, mutta tanssi, jota en ollut tehnyt yhtään, olikin helpompaa.

Ylioppilasjuhlien jälkeen olo on sellainen, että musiikilla jatketaan. Airola hakee ja pääsee Keski-Pohjanmaan konservatorioon opiskelemaan laulua, ensin popjazz-puolella, mutta vaihtaa lennosta kansanmusiikkiin.

Jotakin tuntuu puuttuvan. Genreajattelukin ärsyttää: miksi lajitella klassinen, kansanmusiikki ja muut omiin karsinoihinsa. Avarakatseisuutta haluava Airola miettii olisiko teatteri sittenkin hänen lajinsa. Näyttelijänä saisi tehdä kaikkea ja genreistä viis.

– Hain Teatterikorkeakouluun neljä kertaa kolmen vuoden ajan. Kolme kertaa olin kolmannessa vaiheessa ja sitten pääsin.

Neljänteen ja ratkaisevaan kertaan Airola valmistautuu huolella. Hakee vauhtia Lahden kansanopistosta. Hakeutuu Helsingin Kellariteatteriin. Ottaa tanssia haltuun. Menee eteenpäin kuin raivo härkä laput silmillä. Täältä tullaan nyt!

– Joku sanoi, että niin kauan kuin sinulla on B-vaihtoehto, valitset sen aina hiljaa mielessäsi. Takaovi on ikään kuin raollaan. Uskon, että psyykkisesti merkittävin taite itselleni oli se, että minulla ei ollut enää B-vaihtoehtoa.

Airola neuvoo Teatterikorkeakouluun haluavia tekemään töitä itsensä kanssa.

– Uskon vilpittömään haluun, tarpeeseen ja intohimoon.

Pitää tuntua, että muuta vaihtoehtoa ei ole. Sellaiset ihmiset päätyvät kyllä jotakin kautta tekemään juuri sitä mitä haluavat.

Airola valmistui teatteritaiteen maisteriksi joulukuussa 2015. Kouluaikaa kertyi viisi ja puoli vuotta.

– Olihan se aikamoista. Olen vieläkin vähän ähkyssä.

Olin koko viime kevään kokonaan tekemättä näyttelijän töitä. Tein vain joitakin spiikkauskeikkoja. Koulu oli niin intensiivinen puristus, hienoa ja väsyttävää. Oli pakko pitää taukoa, että löytää taas ydinkysymysten äärelle: miksi haluan tätä tehdä. Halusin myös takaisin inspiraation, että huvittaisi tehdä tätä. Taiteilijan vastuuta on tehdä vain sitä, miltä tuntuu.

Näyttelijäntyötä opettivat ensin Kati Outinen ja Vesa Vierikko ja noin opiskelujen puolivälissä heidän seuraajansa Hannu-Pekka Björkman ja Elina Knihtilä. Tiina Pirhosesta tuli Airolalle näyttelijäntyöllisesti tärkein lehtori.

Opiskelun aikana oppilaitos koki myös ison muutoksen, kun Kuvataideakatemia, Sibelius-Akatemia ja Teatterikorkeakoulu yhdistyivät Taideyliopistoksi.

Björkman ja Knihtilä muuttivat ensi töikseen näyttelijäntyön koulutusohjelman näyttelijäntaiteen koulutusohjelmaksi. Muutos oli Airolan mielestä oikea.

– Tämähän on käsityöläisammatti. Kaikki asiat ovat loppujen lopuksi hyvin yksinkertaisia. Ei näyttelemisessä ole

Yllä vasemmalla: Juho Kuosmasen elokuvassa Hymyilevä mies Oona Airola näyttelee Raijaa ja Jarkko Lahti nyrkkeilijä Olli Mäkeä. Kuva: Kuokkasen Kuvaamo, © Elokuvayhtiö Aamu 2016.

6

kyse mistään mysteeristä. Asiat ovat hyvin teknisiä ja oma mielikuvitus on kaiken ydin. Paljon asioita opitaan samalla tavalla kuin pianonsoittaja, joka harjoittelee tekniikkaa.

Näyttelijän fyysinen puoli, kehon hallinta, on puhdasta työn tekemistä.

Airola kasvoi taiteilijaksi Teatterikorkeakouluvuosiensa aikana. Ajatukset näyttelijäntyöstä ovat nyt aivan erilaiset.

Simppeliys ja mustavalkoisuus ovat poissa. Kiikarilla tähystetty pieni piste on laajentunut 360-asteiseksi kuvaksi.

– Halusin myös vaihtaa näkökulmaa ja kävin ohjaamassa kesäteatterin Yksipihlajan musiikkiyhdistykseen. Näytelmä oli Brechtin Äiti Peloton ja hänen lapsensa. Huomasin oppineeni myös valtavan määrän ohjaamista näytellessäni, olin kasvanut niin juuriani myöten siihen kokonaisuuteen.

Airolasta kasvoi feministinen ajattelija. Hän tarkkailee tasa-arvon toteutumista niin omalla alallaan kuin yhteiskunnassa ylipäätään.

– En halunnut jäädä huutelemaan, vaan tartuin Brechtin tekstiin. Jos haluaa maailmaan muutosta, on tehtävä asialle jotakin. Ei muuta kuin kirja käteen ja valitsemaan naisia pääosiin.

Teatteri voi vaikuttaa asioihin, Airola uskoo.

– Me elämme aivan uskomattoman pinnallista aikaa. Ihmisten älykkyys periaatteessa lisääntyy, mutta kaiken kuvasto pienenee. Medianlukutaitoa ei ole. Olen hullun ylpeä Hymyilevästä miehestä, koska sen on tuottanut umpifeministinen tuotantoyhtye Aamu ja se edustaa kaunista ja tasa-arvoista maailmaa. Siinä ei ole edes sitä pakollista seksikohtausta.

Mustavalkoiset taidekuvat yllä keskellä: Anne Yrjänä.

Taideyliopis toon valittiin viime vuonn uusia perust a utkinto-opis k elijoita 328, joista 53 Kuv ataideakate miaan, 180 Sibelius-Aka temiaan ja 9 5 Teatterikorkeakoulu un.

Taideyliopis to kuuluu Su omen halutuimpiin opis kelupaikkoih in, sillä noin 8 % hakeneis ta tuli valitu ksi. 95 % valituista oli asettanut Ta id e yliopiston ensisijaiseksi hakutoiveek seen korkeakoulu jen yhteisha ussa.

Perustutkinto koulutuksen hakukohteisiin tuli yh teensä 4585 h a kemusta, joista 2048 Te atterikorkea kouluun.

Suosituimpia koulutuksia olivat näyttelijäntaitee n koulutusoh je lma (1 088 hakemusta /1 2 hyväksytty ä), Kuvataideakatemia n 5,5-vuotise n koulutukse valinta (867/ n 23), klassisen musiikin instrumentt iopinnot (432 /79), Kuvataideakatemia n maisteriva li nta (293/25) sekä musiik kikasvatus (2 63/30).

Lisätietoja w ww.uniarts. fi

Yläoikealla: Oona Airola opiskeluaikanaan teatterikorkeakoulussa esityksessä Uuden musiikkiteatterin ilta/ Le Genda, dramaturgia ja ohjaus: Anne Nimell. Kuva: Mitro Härkönen.

7

Improa koko elämä Karstulalainen, ja sittemmin jyväskyläläistynyt improvisaationäyttelijä ja -ohjaaja Kaisa Kokko on ehtinyt paljon. Teatterin parissa varttunut Kaisa on vuosien varrella tehnyt teatteria niin näyttelijänä, ohjaajana kuin muusikkonakin, ja saanut vaikutteita eri tyyleistä myös katsomon puolelta.

Teksti: Laura Partanen

I

mprovisaatioon Kaisa tutustui vuonna 2005 ja on sen jälkeen toiminut aktiivisesti jyväskyläläistä improvisaatioteatteria tuottavissa Osuuskunta Kujeessa ja Mikäklubissa.

Myös vuorovaikutuskouluttajana työskentelevä Kaisa opiskeli Jyväskylän yliopistossa ja onkin koulutukseltaan Kasvatustieteen maisteri (KM).

Viime vuosina improvisaatioteatteri on kuljettanut Kaisaa ympäri maailmaa niin Eurooppaan, Aasiaan kuin Amerikkoihinkin opettamaan, opiskelemaan ja esiintymään. Tämän haastattelun vastauksetkin saimme Vancouverin terveisten saattelemana.

Kaisan innostus teatteriin sai alkunsa kotona Karstulassa, hänen tehdessä näytelmiä sisarustensa kanssa jo pienestä pitäen. Vain yhdeksänvuotiaana Kaisa liittyi Karstulaan perustettuun uuteen teatteriin, jossa hän sai sekä esiintyä, että ohjata kymmenen vuoden ajan. Itse improvisaatioteatteriin Kaisa tutustui päästyään improvisaatioteatteri JOO!n riveihin vuonna 2005 ja impro imaisikin Kaisan mukaansa kertaheitolla.

– Kun olin muuttamassa Jyväskylään, tapasin kaksi improvisoijaa kotikunnassamme Karstulassa. He olivat tulleet Sadunkerrontakilpailuun ja veivät kaksi parasta sijaa tuosta vain. Molemmat olivat mielestäni hyvin kiinnostavia näyttelijöitä ja kun juttelin heidän kanssaan, selvisi että he ovat molemmat Improvisaatioteatteri JOO!n jäseniä. Kun pääsin saman teatterin jäseneksi muutama vuosi myöhemmin, paluuta ei ollut. Aivan rajattomat mahdollisuudet tehdä teatteria, impron yllätyksellisyys ja yhteisöllisyys tekivät minuun lähtemättömän vaikutuksen. Impro nielaisi minut aikalailla kokonaisena ja kuljetti aina tänne toiselle puolelle maailmaa asti!

Kuten arvata saattaa, improvisaation merkitystä Kaisan elämässä ei voi liikaa korostaa. Työskenneltyään vuosien ajan tiiviisti teatterin ja erityisesti improvisaation parissa, improvisaatiosta on muotoutunut Kaisalle tapa katsoa maailmaa – kiinnostuneena, avoimena, yhdessä.

– Impro on yhteistyötä aivan huippuunsa hiottuna, toisten tukemista, kuuntelemista ja muiden kanssa jakamista. Improvisaatioteatteri ja sen eri sovellukset voivat mielestäni muuttaa maailmaa ja sen takia opetan sitä muille ja käytän sitä välineenä muissa koulutuksissa, vuorovaikutuksessa ja työ-yhteisötyössä. Improvisaatioteatteri opettaa toisten huomioimista, hyväksymistä ja kuulemista. Olen li-

8

säksi saanut upean lahjan tehdä työtä jota rakastan!

Suomen lisäksi Kaisa on kiertänyt muun muassa Euroopassa, Aasiassa ja Amerikoissa esiintymässä, opiskelemassa ja opettamassa. Tänä kesänä hän opiskelee Chicagossa iO’n (The iO Theatre) kesäkoulutuksessa. Mikä motivoi lähtemään maailmalle?

– Maailmalle olen halunnut pienestä asti. Muistan edelleen todella elävästi kuinka ajoimme mummolaan kun olin juuri oppinut lukemaan. Käännyimme eräästä risteyksestä ja luin kyltistä "Uurainen 25km". Silloin koin suuren oivalluksen siitä, että voin mennä maailmassa ihan mihin vain, koska osaan lukea ohjeita. Sen jälkeen olen pyrkinyt mahdollisuuksien mukaan matkustamaan mahdollisimman paljon ja kokemaan uusia paikkoja. Suomi on hyvin pieni impromaa ja maailma on pullollaan hyvinkin erityyppisiä improvisaatioteatterin muotoja, joten niitä piti lähteä sinne katsomaan, kokemaan ja ymmärtämään. Samalla sain tilaisuuden viedä omaa uniikkia improkulttuuriamme muualle. Maailmalta on aina hyvä palata takaisin, kun on paljon uusia tuomisia Suomen improkentälle.

Kiertäessään festivaaleilla ympäri Eurooppaa, Kaisalle on muodostunut kattavat verkostot eri puolille maailmaa, mikä osaltaan helpottaa uusien suhteiden solmimista ja aktiivisten harrastajaryhmien löytämistä. Myös sosiaalisesta mediasta on apua matkustaville improvisaation harrastajille.

– Joissakin matkustamissani maissa (kuten Panama ja Ecuador) ei vielä ole juurikaan järjestäytyneitä aktiivisia ryhmiä, mutta pääasiallisesti yhteyksien solmiminen onnistui loistavasti. Ja improvisoijat ovat lähes poikkeuksetta hyvin alttiita jelppimään muita, se kun on yksi impron kantavista ajatuksista.

Opiskellessaan ja opettaessaan eri maissa, Kaisa on havainnut joitakin eroja improvisaation opettamisessa ja tyyleissä.

– Opettaminen eroaa jossain määrin alueittain ja esimerkiksi Yhdysvaltojen sisällä on suuriakin eroja siinä, minkä tyylistä improa tehdään. Etelä-Amerikassa näytetään voimakkaammin tunteita lavalla (ja oletettavasti ulkopuolellakin) kuin Aasiassa, mutta improvisaatioteatterin eri lajeja opetetaan kyllä aikalailla ympäriinsä. Opetuksen sisältö muokkautuu yksittäisten opettajien ja heidän taustansa, sekä "koulukuntansa" mukaan. Oma opettamiseni on varmasti saanut paljon lisää vivahteita siitä, kun olen nähnyt ja kokenut erilaisia tyylejä niin opettajissa, opetuksessa, esiin-

tymisissä ja katsomossa.

Pienistä eroavaisuuksista huolimatta Kaisan mukaan selkeitä eroja improvisaation opettamisessa ja teatterikulttuurissa Suomen ja muiden maiden välillä on hankala nähdä, sillä perusajatus on sama maasta riippumatta.

– Teatterikulttuuri on samalla lailla erilaista eri puolilla maapalloa, kuin kulttuurit noin yleensäkin, mutta kaikki me olemme ihmisiä ja haluamme kertoa tarinoita. Se yhdistää mielestäni suurinta osaa niin improvisaatio- kuin muutakin teatterikulttuuria.

Pari vinkkiä hänellä meille suomalaisille kuitenkin on: – Suomessa voisi kokemukseni mukaan kiinnittää vielä lisää huomiota

kanssanäyttelijöiden tukemiseen ja palautteenantoon sekä harjoittaa Suomessa vähemmän tehtävää vapaata muotoa ja nopeaa improa. Suomalaiset teatterinharrastajat (ja suomalaiset ylipäänsä) voisivat oppia olemaan reilusti ylpeitä ja kannustavia omasta ja toistensa työstä!

Mikä sitten on se yllättävin asia, jonka Kaisa on matkoiltaan oppinut?

– Kuinka uskomattoman paljon se voi antaa! Suosittelen improvisaatioteatterin kokeilemista ja harrastamista jossakin muodossa ihan jokaiselle! Hassuttelun, yhdessäolon, yhteenkuuluvuuden tunteen, oman itsensä paremmin tuntemisen, esiintymisvarmuuden, toimivamman kommunikoinnin ja upeiden yllätysten laji sopii ja tekee hyvää ihan kaikille!

Kaisa Kokko kouluttaa nyt myös Suomen Harrastajateatteriliiton kursseilla! Valittavissa on useampi tiiviskurssi Kaisan laajasta repertuaarista. Jyväskylässä on myös tarjolla improvisaation opintojakso (12 h) 10.–11.12.2016.

Lisätietoja Kaisan kursseista löydät internetsivuiltamme www.shtl.fi/koulutus.

9

Harrastajateatterikesä kylpi rakk Teksti: Mari Saarinen Kuvat: Eija Jokilahti

H

arrastajateatterikesä starttasi perjantaina 15.7. Helsingin Gayteatterin esityksellä Homokansan lauluja –ihmisiä, ilmiöitä ja intohimoja Kalliossa. Sekä raati että täysi katsomo poistui hymy huulillaan. Mikä startti ensimmäiselle Jyväskylän Harrastajateatterikesälle! Lavan valtasi rakkaus ja häpeämättömyys.

Lauantaina jatkettiin heti aamusta Ilves-teatterin Paratiisin parissa. Aamuaika 9.30 ja kokeellinen teatteri jännitti tuottaja yleisömäärien puolesta, mutta turhaan. Katsomoon valui yleisöä reippaasti – ja mihin kyytiin he pääsivätkään.

Ilves-teatteri kuljetti yleisöä raadin mukaan ”kuin vierasta sikaa vastaanottokyvyn rajamaille.” Esitys oli hengästyttävä ja valtavan ruumiillinen kokemus, kommentoitiin Aila Lavasteen vetämässä Jälkilöyly-tilaisuudessa tuoreeltaan esityksen jälkeen.

Näyttämöllä käytiin jo samaan aikaan kiivasta rakentamista kun Top Secretin porukka laittoi seiniä pystyyn. ”Ensi vuonna tehdään esitys jossa ei ole ollenkaan lavasteita”, kommentoi useampikin punaisten poskien keskeltä.

10

Seinät kuitenkin nousivat ripeästi ja hyvissä ajoin oltiin valmiita ottamaan vastaan runsaslukuinen yleisö.

Lauantain ensimmäinen teemallinen keskustelutilaisuus ”Vastuunkantajien roolit” keräsi mukaan viitisentoista aktiivista keskustelijaa. Aila Lavaste piti tilaisuudessa alustuspuheenvuoron ja mukana keskustelussa oli myös Suomen Harrastajateatteriliiton puheenjohtaja ja kansanedustaja Aila Paloniemi sekä keskustelua johtanut varapuheenjohtaja Pasi Saarinen.

Lauantai-illan viimeisenä nähtiin jo toukokuussa loppuunmyyty ”Ilosia aikoja, Mielensäpahoittaja” Kuusan Kanavateatterilta. Raadin mukaan ”elämänmakuisen” esityksen jälkeen oli aika siirtyä kohti odotettuja jatkoja Katse-ravintolaan.

Jatkoilla ohjelmasta vastasi Osuuskunta Kuje, joka oman improvisaatioesityksensä jälkeen laittoi ryhmät hommiin. ”Minuuttiaikataululla” syntyi upeita koreografioita, puvustuksia ja dramaturgioita. Loppuilta viihdyttiin yhdessä. Mikkelin Poikateatteri yllätti HGT:n jengin vetämällä heille lahjaksi monologipätkän vanhemmasta tuotannostaan.

Sunnuntaiaamuna oli aika päästää valloilleen Mikkelin

kaudessa ja häpeämättömyydessä Poikateatteri esityksellään Väkivaltatie. Väkivaltatie-esitys myytiin myös loppuun ja energinen joukko sai vetää esityksenä täpötäydelle katsomolle. Poikateatteri valloitti koko viikonlopun ajan hyvällä hengellään ja aktiivisella osallistumisellaan kaikkiin esityksiin ja keskustelutilaisuuksiin.

Teatteri itseään isommalla asialla -keskustelutilaisuudessa päästiin monenlaisiin pohdintoihin teatterin tavoitteista ja sen haasteista. Teatteri saa vaikuttaa, mutta pitääkö sen?

Miten suuria tavotteita teatterit asettavat itselleen ja kuinka tekijäjoukon vaihtuvuus vaikuttaa tavoitteiden saavuttamiseen? Muun muassa näitä kysymyksiä pohdittiin keskustelussa.

Näyttämön puolella festarit päättävä Tikkurilan Teatteri oli vihdoin päässyt tositoimiin. Cthulhun kutsua pystytettiin viime minuuteille asti täydellä vimmalla. ”Hyytävää”, kommentoi Keski-Suomen Harrastajateatteriyhdistyksen tiedottaja Peitsa Suoniemi tuoreeltaan esitystä jälkikäteen. Raati kiitteli esitystä kaikilta osin vahvasta näyttelijäntyöstä.

Viimeisen palautehetken jälkeen oli aika päätöstilaisuudelle ja kiitoksille.

Harrastajateatterikesän muutto Jyväskylään sujui loistavasti. Tapahtuma toivotettiin tervetulleeksi niin yhteistyökumppaneiden kuin yleisönkin osalta. Kuudesta esityksestä neljä myytiin loppuun ja täyttöaste oli näin ollen 90 %.

Erityisesti Jälkilöylyt-formaatti keräsi positiivista palautetta yleisöltä sekä ryhmiltä ja niihin osallistuikin jokaiseen lukuisia keskustelijoita. Kehitystyö jatkuu ja kaiken saadun palautteen pohjalta matkataan kohti Jyväskylän näköistä ja kehittyvää festaria, jonne on mukava saapua, olipa sitten katsomossa tai lavalla.

Suomen Harrastajateatteriliitto haluaa kiittää lämpimästi mukana olleita ryhmiä upeasta panoksestaan viikonloppuun. Lisäksi kiitokset ansaitsevat tietysti yhteistyökumppanit: Jyväskylän kaupunki, Jyväskylän kaupunginteatteri, sekä Jyväskylän Kesä -kaupunkifestivaali ja Suomen Nuorisoseurat. Tästä on hyvä jatkaa.

Kuvat ylärivi vasemmalta oikealle: 1. Cthulhun kutsu, Tikkurilan teatteri 2. Päätöstilaisuus 3. HGT ry 4. Jatkojen satoa Katseesta 5. Aila Lavaste Jälkilöylyissä 6. Homokansan lauluja: - ihmisiä, ilmiöitä ja intohimoja Kalliossa Helsingin Gayteatteri HGT ry Alarivi vasemmalta oikealle: 1. Paratiisi, Ilves-Teatteri 2. Top Secret, Teatteriyhdistys Ulpu ry 3. Ilosia aikoja, Mielensäpahoittaja, Kuusan Kanavateatteri 4. Kuusan Kanavateatteri 5. Väkivaltatie, Mikkelin Poikateatteri 6. Jatkoilua Katseessa

11

Yleisö löysi harrastajateatterikesään V

altakunnallinen harrastajateatterifestivaali Harrastajateatterikesä järjestettiin ensimmäistä kertaa Jyväskylässä 15.–17.7.2016. Yli neljäkymmentä vuotta Seinäjoella toteutetun tapahtuman pääjärjestäjänä toimi Suomen Harrastajateatteriliitto yhteistyössä Jyväskylän kaupunginteatterin, Jyväskylän Kesä – kaupunkifestivaalin sekä Jyväskylän kulttuuritoimen kanssa. Mukana yhteistyössä oli myös Suomen Nuorisoseurat.

Tapahtumassa nähtiin kuusi ohjaaja-dramaturgi Aila Lavasteen valitsemaa harrastajateatteriesitystä. Esitykset saivat palautetta raadissa toimineilta Kaisa Nissiltä sekä Antti Niskaselta. Esitysten lisäksi tapahtumassa oli tarjolla ”Jälkilöylyt” jossa yleisö pääsi keskustelemaan esityksestä va-

litsijan kanssa, sekä kaksi teemallista keskustelutilaisuutta joissa keskusteltiin vastuunkantajien rooleista sekä teatterin vaikuttamisen keinoista. Jatkoja vietettiin Katse ravintolassa Osuuskunta Kujeen improvisaatio-ohjelman ja kisailujen parissa.

Yleisö löysi Harrastajateatterikesään loistavasti. Kuudesta esityksestä neljä myytin loppuun ja täyttöasteeksi saatiin kokonaisuudessaan 90 %. Keskustelutilaisuuksista erityisesti Jälkilöylyt keräsivät paljon kiinnostuneita kuulijoita jakamaan kokemuksia ja keskustelemaan esitysten esiin nostamista ajatuksista yhdessä valitsijan kanssa. Jälkilöylyt koettiin sekä yleisöä että tekijöitä palvelevaksi ja kiinnostavaksi formaatiksi.

Kuudesta kovatasoisesta esityksestä raati antoi kunniamainintoja ja jakoi kannustusapurahaa seuraaville:

Henkilökohtaiset kunniakirjat

Lauri Laakso Ilosia aikoja, Mielensäpahoittaja, Kuusan Kanavateatteri, Laukaa Puhuttelevasta ja pienieleisestä näyttelijäntyöstä.

Eero Leichner Paratiisi, Ilves-Teatteri, Helsinki Paratiisi-näytelmän käsikirjoituksesta ja ohjauksesta

Ari Wahlsten Top Secret, Teatteriyhdistys Ulpu ry, Ulvila Oivaltavasta ja kurittomasta suomalaisuuden kuvastoa tuulettavasta näytelmätekstistä.

12

Riina Nieminen Cthulhun kutsu, Tikkurilan teatteri, Vantaa Heittäytyvästä ja vereslihalla tehdystä roolisuorituksesta.

Top Secret 250 € Teatteriyhdistys Ulpu ry, Ulvila

Kannustusapurahat teattereille

Homokansan lauluja – ihmisiä, ilmiöitä ja intohimoja Kalliossa 250 € Helsingin Gayteatteri HGT ry, Helsinki Vastaansanomaton esitys, joka sieppaa katsojan syliinsä näyttelijäntyön vilpittömyydellä, avoimuudella, vahvalla läsnäololla sekä saumattomasti dramaturgiseen kokonaisuuteen istuvalla musiikilla. Häpeämättömästi ja liikaa alleviivaamatta esitys on yhteiskunnallista teatteria, joka on rohkeasti omalla asiallaan huumoria ja itseironiaa unohtamatta.

Oivaltava teksti tuulettaa ja kommentoi ronskilla ja rohkealla otteella suomalaisuuden kuvastoa.

Näyttelijäntöissä toteutuu raikkaasti lajityypille ominainen kepeys. Esitys on kokonaisuudessaan haastavan tyylilajin onnistunut kokonaisuus - valtaosa katsojista poistuu katsomosta hykerrellen hymy huulillaan.

Paratiisi 500 € Ilves-Teatteri, Helsinki Vaikuttavuudessaan ja omalakisuudessaan esitys vie katsojaa kuin vierasta sikaa vastaanottokyvyn rajamaille, mutta kaappaa mukaansa vahvalla fyysisellä ilmaisulla, tarkasti ajatellulla näyttelijäntyöllä sekä perustellulla ja timmillä ohjauksella. Terävä, tärkeä ja tarkasti hiottu esitys!

Tapahtumassa vuonna 2016 nähdyt esitykset olivat: Paratiisi, Ilves-Teatteri, Helsinki Homokansan lauluja – ihmisiä, ilmiöitä ja intohimoja Kalliossa, Helsingin Gayteatteri HGT ry, Helsinki Ilosia aikoja, Mielensäpahoittaja, Kuusan Kanavateatteri, Laukaa Top Secret, Teatteriyhdistys Ulpu ry, Ulvila Cthulhun kutsu, Tikkurilan Teatteri, Vantaa Väkivaltatie, Mikkelin Poikateatteri, Mikkeli Tapahtuman viralliset kuvat löytyvät osoitteesta www.harrastajateatterikesa.fi 13

Koulutustuella huimiin tuloksiin Vuosaaren kesäteatteriyhdistys haki ja sai koulutustukea Suomen Harrastajateatteriliitolta laulunopetukseen.

T

äksi kesäksi valmistui Villa Lill-Kallvikiin lapsille ja aikuisille suunnattu Pekka Töpöhäntä Kissakabaree. Esityksiä oli 11, joista yksi lahjoitettiin Punaisen Ristin kautta paikallisen vastaanottokeskuksen turvapaikanhakijoille.

Esitykset ohjasi Kimmo Tähtivirta. Lapsinäyttelijöitä oli mukana neljä ja lisäksi kuusi aikuista, joista vain yhdellä oli pitempiaikaista laulukokemusta. Opettajaksi löytyi HannaMaaria Tuomela.

– Miten ihmeessä olisimme selviytyneet ilman koulutustukea? En edes uskalla ajatella esityksemme tasoa ilman tuota laulunopetusta. Palaute oli pitkän linjan ammattilaisiltakin mitä loistavin. Kaiken kaikkiaan oli ihanaa, että saatoimme harrastajina tarjota täysille katsomoille hauskaa ja korkeatasoista musiikkiteatteria. Siitä suurkiitos liiton myöntämälle tuelle, sanoo yhdistyksen puheenjohtaja ja näyttelijä Tosha Einiö Vuosaaren kesäteatteriyhdistyksestä.

Taiteilijatalossa asuvat 13- ja 11-vuotiaat tytöt Venla Lyytikäinen ja Meeti Assefa (Pekka Töpöhäntä ja Maija Maitoparta) ovat muusikkoperheistä ja kumpikin harrastavat musiikkia tahoillaan – toinen soittaa selloa, toinen pianoa.

– Lauluääntä heiltä löytyi omastakin takaa, mutta lopputuloksen kuultuamme voimme vain ihmetellä sitä kehitystä minkä muutamien tuntien ns. täsmäopetus voi saada aikaan! Venlan yksinlaulut "Lintu" ja "Castle on a cloud" soivat heleästi ja kauniisti.

Annaleea Sonninen esitti Monnia, joka tapansa mukaan tietysti johti koko kiusaamiskabareeta. Hän sai varmuutta ja kipinää kuuluisan "Cabaret" -laulun esittämiseen.

– Minä itse Metsäkulman Murrena sain yllättyä positiivisesti muutaman pikkuvinkin vaikutuksesta "Kuusamo"laulun uljaasen sointiin. Aivan kaikki lauluja esittäneet hyötyivät niin yksityisopetuksesta kuin Master Class -tyyppisestäkin treenistä. Sen lisäksi saimme kivat ja tarpeelliset eväät äänenavaukseen ja laululihasten huoltoon esitysten alle.

Vuosaaren kesäteatteriyhdistys on perustettu Vuosaaressa sijaitsevan Taiteilijatalon asukkaiden ja vuosaarelaisten alan harrastajien aloitteesta.

Teatteri täyttää ensi vuonna 10 vuotta. Varsinaista teatteritilaa ei ole, vaan esityksiä on rakennettu eri puolille Vuosaarta. Hannu Salaman "Juhannustanssit" esitettiin valtavassa sirkusteltassa. "Idän päiväkirja" kuljetti yleisöä pitkin Vuosaarta.

– Meillä on pieni kotisali Taiteilijatalon hallinnoima Villa Lill-Kallvikissa, johon mahtuu kerralla vain noin 40 14

hengen yleisö. Tämä vaikuttaa lipputuloihin ja koko talouteemme. Ammattitaitoisen ohjaajan palkkaamiseksi tarvitaan siis aina apurahoja, Einiö sanoo.

Taiteilijatalon eri alojen ammattilaisten monimuotoinen, vapaaehtoinen tuki on yhdistykselle tärkeä voimavara ja yhteistyö kansallisessa mittakaavassa ainutlaatuista.

Vuosaaren kesäteatteriyhdistyksen hurmaavia mirrejä Pekka Töpöhäntä kissakabareessa.

Kuva: Maria Kimalle

FARSSI KULKURININ VARAKAS VAIMO RAKAS-

KOST RJESTÄMISKOMEDIA. UTSUJEN JÄ K U PP LO N TA INHOTAA VIIKO AAN, MUT LL A IL V U H Ö URIA JA TÄ PERINT ISIA SUKUJU IA T A A M SÄ SEIN AA MIEHEN E KOSTI U TUA, JONN EU IS T SSA O K A IL TÄMÄN . HUV SA JUHLIA N O IM VA K MYÖS OSPAKENEE MMOKSUU A K I PP O TTA YRITASUVA AN PERÄÄ, MU Y T N SY TA IS A VÄTIN MAALA ULUTETTU RKEASTI KO O K LA Ä Ä T ET U TÄÄ SI MUIST EL UITENKIN K EN ISA K EL N JA ESTA. VYÄÄN, ETTOMUUD PS LA PN S LA AVIOLIITO ON SELITY NORALLA LÄ US? EL IS O PP T M KY Ä ON TU , MUTTA MIK N EE LT U VA U A M SETTO UVILALL PERINTÖH N U K ET Ä T IS IÄ YHD SE SELV TTÄMÄÄN IE V N A O TA U 10-V MISTAUDU ÄPÄIVÄ- JA M Y T N SY IA ITUIS TYÄ KOSTIN A SAA OM HLAA, JOK JU Ä IV ENPÄ Ä T Ä TISH A LEN OK HLAVIERAIT JU N U AK I JA MUOTO YT KOST K AN LÄHTEN A M TA U O TÄLTÄ N IERAITA) 6M, (JUHLAV , 7N …

A A TO

teuvo.ruohoranta2@luukku.com 15

Ylitalon

�� �� �� ��

��� �� �

Pauli ”Poksi”

�� �� �� �

�� �� ��

���

Näytökset Ra Ohjaus: Toni Kettukangas ahen Teat 24.6. – 12.7.2 015 • Liput terin teatteripihalla, Ko 15/12/5 € • w ul uk ww.raahente atu 13 atteri.fi

�� �� �� ��

� � � �� ��� ���� �� � ��� �� �� �� � �

��

�

��

�� �� ��

�����������

��

��

��

��

��

���

��

� ��

��

��

�� �

� ��

��

��

� ��

�������� � ������������ ������������ ��� ������ ���������� � �������������

��

��

��

��

�� ���

�� ��

��

��

� �� ��

����� ������ ����� ������

����������������������

RAAHEN TEATTERI ESITTÄÄ:

��

�� ��� ��� ���

� � � ��

�� �� �� �� ��

��� ��������� ��� ���� ����� ��������� ����� ������

Raahen Tea tterin teatteri pihalla, Koulukatu 13, Raahe ENSI-ILTA KE 29.6 MUUT ESITYKS .2016 klo 18 ET: PE 1.7. klo 18 LA 2.7. klo 13 SU 3.7. klo 13 KE 6.7. klo 18 PE 8.7. klo 18 LA 9.7. klo 13 SU 10.7. klo 13 Käsikirjoitu KE 13.7. klo s: Siri Kolu 18 PE 15.7. klo Ohjaus: Toni 18 Kettukangas LA 16.7. klo 13 Lippuvarauk set Raahen SU 17.7. klo Teatterin toim 13 p. 044 324 095 isto, arkisin 8 tai toimisto KE 3.8. klo klo 10– Raahesalin lipu @raahentea 18 tteri.fi. Ennakk 16, nmyynti, Kirk PE 5.8. klo lipunmyynti oliput: 18 @raahe.fi. Enn kokatu 28, 2. krs. p. 044 LA 6.8. klo 439 3237, akkoliput neti 13 stä: ticket.r Liput: 5/10/15 aahe.fi. €. Kesto 2 h.

���������������������

��������

����������� ��� �������

����������

����������

enteatteri.

fi

Miika Nousiainen – Pentti Kotkaniemi:

��

��������� ��������� ��������� ��� ��������� ��� ����� �� ������ �� ����� ������ ��� ����� ������ �� ����� ������ �� ����� ������������ ��� ����� ������ ��� ����� ������ �� ������ ������ ��� ������ ������������ ��� ������ ������ ��� ������ ������ ��� ������ ������ �� ����� ������ ���������� ��

Ohjaus: Saija Jäntti ���������� ���������������������������� ���

Näytökset Raahen Teatterilla Koulukatu 13: pe 15.11. la 16.11. su 17.11. ke 20.11. pe 22.11. su 24.11. ke 27.11. pe 29.11. la 30.11. su 1.12. ke 4.12. la 7.12.

Huippusuosittu komedia vihdoin Raahessa!

klo 19 klo 19 klo 17 klo 19

(täynnä)

klo 19 klo 17 klo 19 klo 19 klo 19 klo 17 klo 19 klo 19

Liput 15 €.

Varaa lippusi heti: toimisto@ raahenteatteri.fi, p. 044 324 0958

� ���������� �� �� ������ ��������� �� �� ������ �� �� ��� ��

������������� ��������

������ ������������� ��������������

www.raahenteatteri.fi

���������������������������������������������������

16

�� ��� �� �

���������� �������� ����������� ���������� ����� ����� ��� ����� ��� ������ ����� ��� ������ ����� ��� ������ ����� ��� ������ ������

��

Me Rosvolat

www.raah

kankaan

� � �� ��� � �� �� ��� �� �� ��� ��� ��� ��� � ������� � �� ���� ��� ��� ��� �� � ��� �� ��� ��� �� ��� � � �� � �� ��� �� �� ���� ���� ��� ��� � � � � � � � �� � � �� �� � ��� �� � ��� �� ��� ��� � � �� � �� �� �� �� � � �� � �� �� �� � ��� �� ��� � �� � �� �� �� ��� �� � � � � � �� �� �� � �� ���� �� � � �� � � �� � �� � �� � �� �� � �

����� ������� �� ����� ����

ja Jussi Rasin

���������������������������������������� �� ����� ������ �� ����� ������ �� ���� ������ �� ����� ������ �� ����� ������ �� ���� ������ �� ���� ������ �� ���� ������

�� ���� ������ �� ����� ������

�� ����� ������ �� ����� ������

Ilmeellä on väliä...

Maailma on yhä enemmän snäppiä ja somea. Digi-etukeno sen kuin tiukkenee ja kaikki tieto pitää skaalautua kauniisti kännykän näytölle. Että erottuisit, sinun pitää erottua.

T

eatterit tuottavat vielä tällä hetkellä digitaalisen materiaalinsa ohella paljon perinteistä kirjapainotavaraa: julisteita, käsiohjelmia, postikortteja, flyereitä. Samaan aikaan ollaan aktiivisia Facebookissa, kuvataan trailereita tulevista esityksistä ja pukataan kuvaa Instagramiin.

Raahelaisen mainostoimisto Idea Illuusian graafikkoyrittäjä Merja Hammar (joka muuten on taittanut kädessäsi olevan lehden) puolustaa printtiä. Edelleen kannattaa tehdä juliste ja käsiohjelma ja muuta paperista ”jakotavaraa”, koska niillä on oma merkityksensä ja käyttäjäkuntansa.

Sähköisen viestinnän heikkous on kertakäyttöisyyden tuntu ja häviävyys. Juliste voi säilyä ikuisena muistona ainutlaatuisesta esityksestä vaikka komeron oveen teipattuna. Hyvin tehtyä käsiohjelmaa ei raaski heittää paperinkeräykseen, vaan se talletetaan piironginlaatikkoon.

Juliste ja käsiohjelma Julisteen tärkein ominaisuus on sen huomioarvossa. Että se ampuu jollakin lailla ihmistä silmään sieltä minne se on kiinnitetty.

– Sen on markkinoitava näytöstä ja teatteria itseään. Sen on informoitava. Julisteen on oltava myös visuaalisesti ja taitollisesti kelpo. Julisteesta jää muisto. Se on konkreettinen tuote, joita kerätään ja talletetaan. Sähköiset mainokset ovat kertakäyttötavaraa, ei niillä voi tapetoida vessan seiniä, kuten eräs tuntemani ohjaaja tekee, Hammar sanoo.

Käsiohjelman yksi tärkeimmistä funktioista on, että ihmisillä on jotain kättä pidempää näpelöitävää kun he odottelevat näytöksen alkua.

– Siitä imetään fiiliksiä, naureskellaan naapurin Maurin kuvalle, kun se vääntää naamaansa nuin hassusti ja luetaan ohjaajan terveiset, jotka johdattavat yleensä mukavasti tuleviin tunnelmiin.

Suunnittelussa otetaan huomioon muun muassa formaatti ja koko. Käsiohjelman on oltava näppärä ottaa mukaan, mutta ei kuitenkaan niin pieni, etteivät mainostajien ilmotukset sieltä kunnolla erotu.

– Käsiohjelma voi olla laajudessaan pienikin, vain pakolliset asiat esittävä, mutta myös kattava infopläjäys kaikesta näytelmään liittyvästä, esimerkiksi ajankuvasta, jos halutaan.

Ammattilainen avuksi Monessa harrastajateatterissa vielä jaetaan yleisölle kopiokoneella leivottuja aanelosia. Teatteri voisi saada lisäarvoa investoimalla ammattilaisgraafikkoon, joka loisi ilmeen paitsi näytökselle, myös koko teatterille.

– Kun laittaa ammattilaisen asialle, yleensä lopputulos

on mietitympi ja viimeistellympi kuin kotona-otona-tyyppiset ratkaisut. Graafikon kädenjäljessä näkyy kokemus ja asiakkaan ilme kautta linjan.

Pa i n o t u o t t e i d e n trendit aaltoilevat Hammarin mukaan samalla tavalla kuin muussakin designissa. Välillä retroillaan ja välillä etsitään ihan uusia tuulia.

Fonttikoot ovat varsinkin nettisivuilla kasvaneet ja niin sanotut Bootstrap-malliset kotisivuratkaisut ovat in.

– Mobiiliystävällisyys, responsiivisuus, interaktiivisuus... niistä puhutaan edelleen sähköisissä medioissa. Perinteinen printti ei säntäile niin paljon trendien perässä kuin digimediat. Siinä edelleen pelataan tyylikkään typografian, piirrosten, grafiikoiden ja laadukkaiden valokuvien ehdoilla.

Ilmeestä teatteri tunnistetaan Tarkennetaan vielä käsitettä ”graafinen ilme”. Mitä se teatterin tapauksessa tarkoittaa ja mitä sillä voidaan viestiä?

– Jos teatterilla on yhtenäinen graafinen ilme, silloin käytetään johdonmukaisesti samoja elementtejä mainonnassa.

Niitä ovat logo, fontit ja värimaailma. Sillä tavoitellaan tunnistettavuutta. Julistetta tai lehti-ilmoitusta katsova tietää heti kenen tuotoksesta on kyse. Lisäksi se helpottaa teatterin viestinnästä vastaavia tuottamaan johdonmukaista aineistoa eri medioihin. Pyörää ei siis tarvitse keksiä joka mainokseen uudelleen.

Näytelmät ja niiden materiaalit ovat asia erikseen. Julisteessa oleva näytelmän nimi pitäisi aina olla persoonallinen ja logomainen.

– Siihen vielä pysäyttävä kuva tai piirros, niin tavoite on saavutettu.

Hammar suunnittelee työkseen myös nettisivuja. Sellaisiakin vielä kannattaa nostaa jaloilleen jos niitä ei teatterilla ennestään ole.

– Ihmiset viettävät uskomattoman paljon aikaa netissä ja jos ette ole siellä missä ihmiset, niin missä sitten?

Teatterin omat nettisivut ovat alusta, jonka sisältöä toimijat itse pystyvät määräämään ja hallitsemaan. Facebook ja muu some taas on melko lailla hallitsematonta, koska foorumit ovat avoimia mielipiteille ja keskustelulle, niin kuin pitääkin olla.

– Nykyään pitää viestinnästä vastaavien hallita monta kanavaa. Kotisivut ovat yksi monien joukossa.

17

... ja näin Kalajoella Hernetkosken malliin Astrid Lindgren Annina Paasonen SannaFinnilä

23.7. – 14.8.2016 Kalajoen hiekkasärkillä Ensi-ilta la 23.7 klo 15.00 Su 24.7. 15.00 Su 31.7. 15.00 Ke 27.7. 18.30 Ke 3.8. 18.30 To 28.7. 18.30 To 4.8. 18.30 Pe 29.7. 18.30 Pe 5.8. 18.30 La 30.7. 15.00 La 6.8. 15.00

Su Pe La Su

7.8. 15.00 12.8. 18.30 13.8. 15.00 14.8. 15.00

Ronja Ryövärintytär, 2016, ohjaus Sanna Finnilä

Liput 15 / 13 €

ennakko-ja ryhmäliput 12,50

K

LIPUT MYY:

€

Lipputoimisto p. 06 822 9800 | lipputoimisto.fi Kalajoki Keskusvaraamo p. 08 4694 449

alajoen kesäteatterin julisteet ovat olleet koko parikymmenvuotisen historiansa ajan enimmäkseen Markku Hernetkosken käsialaa.

Kun osuuskunta Teatteri Willi Lakeus perustettiin, ja siihen saatiin mukaan Kajaanin kaupunginteatterin lavastajana työskentelevä Hernetkoski, myöskin taitava kuvantekijä, lankesi julisteiden suunnittelu luontevasti hänelle.

– Se oli helppoa. ”Voisitsä tehdä jotain? Mitä sulla tulis mieleen?” Siitä se lähti, kertoo teatterin ohjaaja-näyttelijä Raimo Hentunen.

Alkuvuosien ensimmäiset julisteet olivat layoutiltaan hyvin samankaltaisia. Niissä oli yksinäinen hahmo, yleensä mies, sivuprofiilissa.

– Ulvova Mylläri, Pastori Jussilainen, Hilmanpäivät, Pikku-Pietarin piha… Sitten alkoi tulla toisenlaista kuvaa, mutta tänä kesänä taas Ronja Ryövärintyttäressä Markku palasi takaisin alkuaikojen ilmeeseen.

Juliste suunnitellaan markkinointia varten, mutta Hentunen myöntää sillä olevan vaikutusta myös ohjaustyöhön.

Mitä paremman ja persoonallisemman oloinen juliste on, sitä voimakkaamman viestin se antaa ryhmästä ja esitettävästä näytelmästä.

18

– Kyllä se on minulle ja koko ryhmälle hyvin tärkeää, että julisteet ovat omannäköisiä ja näyttäviä. Kesämökkimme vessa on täynnä Markun tekemiä julisteita, Hentunen nauraa.

Julisteiden taitot teki alkuaikoina ammattilainen Antti Vaartamo ja sittemmin niitä on taitettu omin voimin.

Koska Hernetkoski on myös lavastanut suurimman osan Kalajoen kesäteatterinäytelmistä Hiekkasärkkien näyttämölle, voi hyvällä syyllä sanoa hänen olevan päävastuussa teatterin visuaalisesta ilmeestä.

– Alkuaikoina kun tein ensimmäisiä ohjauksia, joita Markku lavasti, hän teki minulle havainnepiirroksia lavastuksista. Sarjakuvamaisia kuvia, joihin oli jopa sijoitettu ihmisiä. Jotkut kohtaukset ohjasin suoraan niiden piirustusten pohjalta.

Hernetkosken piirtämät julisteet erottuvat suorastaan taideteoksina seinästä kuin seinästä. Ne virittävät odotuksen, joka aina hauskasti lunastuu näyttämöllä: sieltä löytyy usein jotakin samaa mitä julisteessa on. Ennen kaikkea julisteeseen on sisällytetty esitettävän näytelmän henki, jotakin olennaista siitä.

– Markulla on omanlainen lämmin huumori, joka näkyy kuvissa. Niissä on jotakin naivismia liippaavaa.

Hernetkosken julisteista yksi on Hentusen suosikki ylitse muiden.

– Pastori Jussilainen. Minun piti näytellä päärooli, mutta katkaisin jalkani. Knuutilan Heikki hyppäsi rooliin ja minä ohjaajan paikalle. Siirrettiin ensi-iltaa muutamalla päivällä. Juliste on nyt mökin vessassa kunniapaikalla, pytyn päällä. Kuvassa ollaan Jumalan kämmenellä.

KK A I E K

KA LAJOEN KESÄ KALAJO EN KESÄTEATTE TE RIATTERI WILLI LAKEUS WILLI LA KEUS -Piirun -P veiir maagisempirrun an ve mrr aaan gise mpiKALAJOEN KE SÄTEATTERI WILLI Uutuusnäytelm ä täynnä taik LAKEUS uuttaPii run mukana taik ver ran vauhdikkaamp uriduo Maria& Sanna. i-

K

AN I

KEKI KAK A I E K KN I N I A A K K

Rovastin häämatkat 2013, ohjaus Sanna Finnilä

Käsikirjoitus

ja ohjaus: Raimo Hentun en

LIPUT: 10 € / perusl ippu 7 € / lapset 3 - 12 v.

Ryhmät sopimu ksen mukaan.

ma 24

LIPUT: ESITYKSET KES 16 Ä-H € / perus lippu EIN ÄK

ti

25

KESÄKUU 1

2

ESITYK

LISÄ

UUSSA 14 € / eläkel., opisk ., työttömät 10 € / lapset alle 12 v.

ke

to

pe

Ryhmät 21-39 henke ä Ryhmät yli 40 henke 2 lippua ilmaiseksi.

26 27 ää 3 lippua28ilmaiseksi.

Ryhmät yli 60 henke sopimuksen mukaa n.

Hinnat sis. alv 10 %.

TIED 3 USTELUT 4 JA VAR5AUKSET: www

2013

la

29

Hirtehinen komedia huonomuistisesta rovastista ja häne n kintereillään kulk evasta viikatemiehestä.

klo15

su 30

klo 15 / 19

.willilakeus.fi, 044 6 7 HEINÄKUU wwwklo 19 klo 19 999 .lipputoim klo0438klo 15 klo isto.fi, 06 822 ESITYKSET 9800 KESÄ-HEIN 15ÄKU / 19USS A 20115 3 / 19

TIED SET ma KES JA ÄKU VARAUKSET Ä-H tiOTEIN ke : USS SÄTIETOJA: toA 201 www .will 3 pe ilakala ww eusjoe w.k .fi, 044 la su ma nke999 24 .lipp sat043 ti www eat8, teri.fi, www.v ke 25utoito mis26 to.fi,pe isitkalajoki.fi 0627 willila 280 822 la keus@ 980 willila su 29 30 keus.fi KES 25 , 044 999 26 ÄKUU klo15043klo 27 8 28 29 30 ESÄKUU 1 15 / 19 2 3 4 klo15 klo6 5 7 klo 19 klo 19 HEINÄKUU 15 2 / 19 klo klo 15 klo 3 4 5 6 157/ 19 klo 19 klo 19 INÄKUU 15 / 19 klo klo 15 klo LISÄTIETOJA: 15 / 19 www.kalajoe 15 / 19 nkesateatter i.fi, www.visitkal willilakeus@w ajoki.fi A: www.kalajoe illila nkesateatter keus.fi, 044 999 0438 i.fi, www.visit willilakeus@w kalajoki.fi illilakeus.fi, 044 999 0438 SEUTU

K ALAJOKI

terissa 2010 Kalajoen kesäteat

MINEN BLOMQVIST - HEL

MYRSKYLUODON

MAIJA

NILÄ OHJAUS SANNA FIN

010 klo 19.00

Ensi-ilta la 17.7.2

19 . klo 19 / to 22.7.klo 20.7. klo 19 / ke 21.7 29.7. klo Muut esitykset: ti ke 28.7. klo 19 / to / 14 klo .

25.7 su klo 14 / la 24.7. klo 16 / 7.8. klo 16 / su 8.8. / pe 6.8. klo 19 / la 14 / 19 / pe 30.7. klo 19 klo .

15.8 su / 16 14.8. klo / pe 13.8. klo 19 / la US TEATTERI WILLI LAKE

Myrskyluodon Maija, 2010–2011, ohjaus Sanna Finnilä

I puh: 044 5966 344 I www.willilakeus.fi

19

Koponen raapaisee ja sytyttää N

okialainen teatterin moniottelija Pia Koponen muistelee nauraen ensimmäistä vetämäänsä koulutusta.

Oltiin Spotti-lastenteatteripäivillä ja Pia oli 16-vuotias joutuessaan paikkaamaan Lasse Kantolaa, joka oli estynyt vetämään viikonlopun mittaista koulutusta. Nuorimmat oppilaista olivat 18-vuotiaita poikia. Ensin piti lunastaa paikka, uhmalla.

– Mitään en juuri muista siitä, mutta selviydyin. Olen ollut aika rohkea, Pia nauraa.

Tänä syksynä Pia kouluttaa kolmella Suomen Harrastajateatteriliiton kurssilla. Tarjolla on teatterikasvatuksen perusteet, Teatteria ryhmätoimintana ja ohjaajantyön perusteet.

Päivän–parin kursseilla ehtii juuri raapaista ja sytyttää sen, mikä on kussakin kipinäasteella.

– Koulutukset ovat sytykepysäkkejä, joissa tullaan tietoiseksi siitä, missä olet menossa. Kurssien tarkoitus ei ole tehdä autuaaksi.

Toki niistä tarttuu konkreettisia harjoituksiakin työkalupakkiin.

Niin. Nämä harjoitteet. Niitä ei Koposen mielestä tarvita matkalaukullista, vaan muutama riittää.

Samasta harjoitteesta riittää eri painotuksilla ammennettavaa vaikka kuinka – tosin

20

nuorten kanssa on tässäkin omat haasteensa.

Teatterikasvatuksen perusteet -kurssilla tullaan tietoiseksi siitä, millaista arsenaalia ohjaaja kantaa mukanaan. Kurssi on tarkoitettu ohjaamisesta haaveileville tai jo ohjanneille.

– Teatteri on kasvatuksen ja kohtaamisen välineenä äärimmäisen voimakas. Ei mennä lopputuotos edellä, vaan ollaan tietoisia prosessin kaikista vaiheista, kieriskellen, oivaltaen ja nauttien. Opitaan kasvamaan yhdessä.

Ohjaaja näkee ihmisen kasvun ja syttymisen. Jos ohjaaja suostuu näkemään, hän löytää huomaamattaan itsestäänkin uusia puolia.

– Oma kehitys ei saisi pysähtyä ohjaamisen ajaksi.

Teatteria ryhmätoimintana -kurssilla kirkastetaan pedagogisia valmiuksia. Niistä päällimmäiseksi Koponen nostaa palautteen antamisen.

– Palautteen antamiseen kiertyy kaikki. Mihin ihmisen kerrokseen annamme ohjaajana palautetta. Kohdistuuko se identiteettitasoon vai tietoihin, taitoihin ja käyttäytymiseen.

Kaikkihan on lopulta palautetta: jos meillä on yhteinen tavoite, ollaanko menossa sitä kohti?

Kurssilla kerrataan myös ryhmädynamiikan perusteet ja uudessa ryhmässä käynnistyvät ilmiöt – mitä kaikkea ihmisissä lähtee liikkeelle ja mitä harjoitusten välissä tapahtuu.

Ohjaajantyön perusteet -kurssi on tiiseri, yhden päivän syväsukellus keskeisiin ohjaajan taitoihin. Kurssille osallistujilta ei vaadita aiempaa kokemusta ohjaamisesta.

– Tilan tekeminen turvalliseksi on palautteen antamisen lisäksi oleellista. Se on aina tehtävä, tutunkin ryhmän kanssa. Siellä on oltava ryhmän tarpeita, eikä omia ambitioita varten. Tila on luotava joka kerta uudelleen. Tämä korostuu erityisesti lasten ja nuorten kanssa.

”En mene opettamaan yhtään mitään yhtään kenellekään.

Menen kanssaoppijaksi.

Ajurini on intohimo ihmistä kohtaan. Ihmisyys, ihmisenä oleminen ja miten paljon tässä ajassa on kohtaamattomuutta ja mitä se tekee tälle ihmiskunnalle.”

Pia pähkinänkuoressa: • Opiskellut mm. Tampereen yliopistolla, taideaineiden laitoksella pääaineenaan teatterin ja draaman tutkimus • asuu Nokialla • harrastanut teatteria aktiivisesti vuodesta 1984 lähtien • toiminut ohjaustehtävissä vuodesta 1993 lähtien (kohderyhminä olleet lapset, nuoret, aikuiset ja vanhukset) • sukeltanut improvisaatioteatterin maailmassa enemmän vuodesta 1998 lähtien – niin Suomessa kuin ulkomaillakin • esiintynyt Improvisaatioteatteri Snorkkelin riveissä vuodesta 2003 lähtien • kerännyt työkokemusta mm. juontajana, ohjaajana, käsikirjoittajana, kouluttajana, valmentajana, työnohjaajana, yleisölämppärinä, näyttelijänä ja Ramppikuume-tapahtuman raatilaisena • osallistunut kansalaisfoorumin kautta tapahtuneeseen harrastajateatteriohjaajille suunnatun koulutuksen kehittämistyöhön • kirjoittanut kirjan: Improkirja. Mitä yhteistä on filosofialla, pullopersesialla ja vapaalla pudotuksella? (LIKE 2004) • toinen improvisointia käsittelevä kirja on parhaillaan työn alla • harrastaa mm. pyörätuolitanssia (pystytanssijana), metsässä hortoilua ja lukemista

Julkaisut:

– Älä tee harjoitteita vain siksi, että pitää lämmitellä, vaan valitse ne sen mukaan mihin olet ihmisiä viemässä. Olen myös tiukka siinä, ettei saisi lähteä teettämään harjoituksia, joista ei ole itsellä kokemusta. Kirjasta valittu harjoitus ei ole yhtä avoin ja keskusteleva kuin kokemuksesta lähtevä, hän sanoo.

– Minua motivoi kouluttajana jos voin tuottaa nähdyksi, kuulluksi ja hyväksytyksi tulemisen kokemusta jollekin, joka taas vie sen elämässään eteenpäin. Että voi olla peilinä ja auttaa jotakuta oivaltamaan elämässään jotakin, joka auttaa häntä kohtaamaan muita ihmisiä entistä paremmin. Silloin olen aina valmis lähtemään.

• Artikkeli Voimavaroja isolla V:llä, Mieli-lehti 2/2016 • Artikkeli Järjellä ja tunteella yössä. Mieli-lehti 4/2015 • Artikkeli Herkkyydestä vahvuus – intuitiosta apua arjen valintoihin. Mieli-lehti 1/2015 • Oivallusten askelmilla - kuinka kasvaa itsensä kokoiseksi. Artikkeli kokoelmassa Taidelähtöiset menetelmät identiteettityön tukena. (toim.) Minna Lepistö. Kansalaisfoorumi 2015 • Artikkeli Kasvu itsensä kokoiseksi improvisoinnin ja NLP:n askelin. Mieli-lehti 2/2014 • Se on kone! Jaksaminen ja hyvinvointi osana ohjaajuutta. Artikkeli kokoelmassa Draamalabra teatterityössä. (toim.) Jatta Juhola. Suomen Nuoriso-opisto, Teatterin osaamiskeskus -hanke. 2013 • Improkirja. Mitä yhteistä on filosofialla, pullopersesialla ja vapaalla pudotuksella? Like. 2004 • Protagonistin perässä. Päähenkilön rakentuminen improvisaatioteatterissa Canthin näytelmien pohjalta. Artikkeli kokoelmassa Arvoituksellisia tulkintoja – Draamaanalyysejä. (toim.) Pia Houni ja Tiia Kurkela. Tampereen yliopisto. Taideaineiden laitos. 2004 • Novelli Suomen Nuoriso-opiston julkaisemassa novellikokoelmassa Levottomia merkintöjä 1999 21

Syksyn koulutukset ja koulutustuet Harrastajateatteriliitto uudistaa koulutuksiaan.

Suomen Harrastajateatteriliitto toteuttaa yhteistyössä Opintokeskus Kansalaisfoorumin kanssa Teatterikasvatuksen ohjaajapolkua (4,5 op).

Tämän lisäksi tarpeen ja toiveiden mukaan järjestetään jatkuvasti koulutusta ympäri Suomen. Tarkoituksena on tuoda koulutukset entistä laajemmalle ja kattavammalle alueelle Suomea ja vastaamaan todellisia tarpeita. Jos uskot että sinun paikkakunnallasi ja lähialueilla olisi kouluttautumisesta kiinnostuneita, älä epäröi ottaa yhteyttä Harrastajateatteriliiton tuottajaan. Suomen Harrastajateatteriliitto etsii jatkuvasti uusia yhteistyötahoja koulutusten toteuttamiseen ja auttaa koulutusten organisoinnissa sekä niiden hallinnoinnissa.

Valo- ja äänisuunnittelun taiteellisiin ja tekniisiin perusteisiin syvennytään Jari Granlundin ja Tuukka Toijanniemen kurssilla marraskuussa Jyväskylässä.

Kuva: Eija Jokilahti

SYKSYN KOULUTUSTARJONTAA: KOULUTUSKALENTERI 2016

Huomioithan että kalenteria päivitetään jatkuvasti ja oikeudet muutoksiin pidätetään.

Aika Aihe Paikka Kouluttaja 24.-25.9.

Näyttelijäntyön perusteet (8 h) HKI Anna Ranta 1.-2.10.

Teatterikasvatuksen perusteet (16 h) HKI Pia Koponen 30.10.

Näyttelijäntyö jatkokurssi (8 h) HKI Anna Ranta 5.-6.11.

Teatteria ryhmätoimintana (16 h) HKI Pia Koponen 5.-6.11.

Näyttelijäntyö(12h) JKL Kirsi Sulonen 26.-27.11. Valo - ja äänisuunnittelun taiteelliset ja JKL Jari Granlund

tekniset perusteet (14 h) Tuukka Toijanniemi 27.11.

Ohjaajantyön perusteet (8h) HKI Pia Koponen 10.-11.12. Improvisaatio (12h) JKL Kaisa Kokko

Ilm. päättyy 18.9.2016 9.9.2016 17.10.2016 14.10.2016 17.10.2016 3.11.2016

Hinta/hlö 75 € 105 € (kysy paikkoja!)

75 € 105 € 79 € 125 €

4.11.2016 25.11.2016

75 € 79 €

JÄSEN! HAE KOULUTUSTUKEA! Jäsenteatterimme voivat hakea koulutuksiin tukea. Tukea myönnetään joko teatterille, tai sen jäsenille Suomen Harrastajateatteriliiton ohjaus- ja koulutustoimikunnan päätöksellä. Koulutustuki maksetaan jälkikäteen Suomen Harrastajateatteriliiton järjestämään koulutukseen osallistuneen teatterin tai henkilön tilille. Tukea haetaan lyhyellä vapaamuotoisella hakemukselle joka lähetetään sähköpostilla osoitteeseen mari.saarinen@shtl.fi. Hakemuksesta tulee käydä ilmi hakija, tuen käyttötarkoitus ja perustelut tarpeelle.

Tukea jaetaan kaksi kertaa vuodessa, keväällä ja syksyllä. Tukea haetaan harkinnan mukaan teattereille 375 €, henkilöille 85–105 €.

22

Suomen Harrastajateatteriliiton voimassaolevien sääntöjen, pykälän 8 mukaisesti liiton syyskokouskutsu lähetetään joko kirjallisesti tai julkaistaan liiton lehdessä tai yhdistyksen nettisivuilla vähintään kaksi viikkoa ennen kokouspäivää.

Kutsu Suomen Harrastajateatteriliitto ry:n sääntömääräinen syyskokous pidetään torstaina 6. lokakuuta 2016 klo 12.00 alkaen Suomen Harrastajateatteriliiton toimistossa, osoitteessa Minervankatu 1 C 21, 00100 Helsinki.

Valtakirjat tarkistetaan ennen kokouksen alkua. Läsnäolo- ja puheoikeus on kaikilla liiton jäsenteattereilla. Tilajärjestelyjen vuoksi ilmoittautuminen kokoukseen on välttämätön. ilmoittautumiset 1.10.2016 mennessä minna.ahlfors@shtl.fi Kokouksessa kahvitarjoilu. Tervetuloa!

Ehdotus syyskokouksen esityslistaksi: 1. Kokouksen avaus 2. Kokouksen järjestäytyminen 3. Kokouksen laillisuus ja päätösvaltaisuus 4. Kokouksen työjärjestyksen hyväksyminen 5. Vuoden 2017 toimintasuunnitelma 6. Vuoden 2017 talousarvio 7. Jäsenmaksujen määrääminen 8. Hallituksen jäsenten kokouspalkkioiden ja tilintarkastajien palkkion määrääminen 9. Liiton hallituksen puheenjohtajan valitseminen vuosiksi 2017-2018 10. Varsinaisten jäsenten ja heidän henkilökohtaisten varajäsentensä valitseminen liiton hallitukseen erovuoroisten tilalle 11. Tilintarkastajan ja toiminnantarkastajan valitseminen sekä henkilöt heidän varalleen 12. Muut mahdolliset asiat 13. Kokouksen päättäminen Helsingissä 5. heinäkuuta 2016 SUOMEN HARRASTAJATEATTERILIITON HALLITUS Huom. Matkat maksetaan ainoastaan jäsenjärjestöjen varsinaisille edustajille sekä Jyväskylässä jäsenyhdistysten kokouksessa 16.7.2016 valituille edustajille valtion II lk matkustussäännön mukaisesti.

Kokousmateriaali lähetetään postitse vain liiton jäsenjärjestöille ja jäsenyhdistysten virallisille edustajille. Jäsenistö voi pyytää materiaalin esim. sähköisesti sitä halutessaan.

Markku Hattulan uutuusnäytelmä kesäteattereille:

Kuntohuumaa, kuumaa

Liikunnaniloa ja rakkaudenriemua! 5 nais- ja 3 miesroolia.

Mahdollisuus lapsille tai nuorille liikunta- ja tanssiesityksiin.

Tiedustelut: Suomen Näytelmäkirjailijat ja Käsikirjoittajat ry sanna.holmberg@sunklo.fi puh. 09 1356796 Tmi Tekstitalli markku.hattula@gmail.com puh. 0400 754108

23

Tuplailo nyt yhden hinnalla Veikkauksen kanta-asiakkaat saavat kymmeniä etuja ja tunteita elämäänsä.

Liikutu, iloitse tai ylläty kotimaisen elokuvan parissa tiistaisin – ja ota kaveri mukaan samaan hintaan. Tutustu tarjontaan osoitteessa veikkaus.fi/edut

Kanta-asiakkaana SAAT ENEMMÄN 24