Issuu

2/2020

REPLIIKKI Suomen Harrastajateatteriliitto

Koronan kuristuksesta yhteisöllisyyden aikaan Pääkirjoitus Aila Paloniemi

ulunut kevät ja alkava kesä ovat olleet poikkeuksellista aikaa. Korona mullisti ja kutisti elämäämme, pahiten ikääntyneiden ja riskiryhmiin kuuluvien kohdalla. He ovat joutuneet sinnittelemään kuukausia ”karanteenissa” neljän seinän sisällä vailla mahdollisuutta tavata läheisiään. Yhteiskunta sulkeutui ennennäkemättömällä tavalla. Ravintolat, kahvilat, teatterit, museot ja eri alojen tapahtumat joutuivat pistämään lapun luukulle. Näin on käynyt myös valtaosalle kesäteattereista. Ilman harjoittelumahdollisuutta valmista ei ole voinut syntyä. Seuraavan kerran pääsemme nauttimaan monipuolisesta harrastajateatterikattauksesta vasta ensi kesänä. Harrastajateatterikesä Jyväskylässä on kokemassa saman kohtalon. Olisi ollut liian kova terveys- ja talousriski järjestää teatteritapahtuma elokuussa supistetulla yleisömäärällä ja rankoilla varotoimilla. Korona on romahduttanut myös monen teatterin talouden. Liittomme on koettanut tulla apuun, olemme jakaneet 20.000 euron rahastosta tukea heikoimmassa tilanteessa oleville teattereille. Se ei tietenkään pitkälle riitä. Tukea tarvittaisiin edelleen. Raastavien taloudellisten, sosiaalisten ja terveydellisten vaikeuksien keskellä korona on tuonut mukanaan myös uudenlaista hyvää. Kansalaiset ovat kuin yhdestä sopimuksesta olleet valmiita auttamaan avun tarpeessa olevia. Vapaaehtoisia ilmoittautui ennätysmäärä esimerkiksi avustamaan ikäihmisten ruokahuollossa, yksinäisyyden lieventämisessä ja parvekkeilla laulamisessa.

SISÄLTÖ 2/2020 Pääkirjoitus: Koronan kuristuksesta yhteisöllisyyden aikaan Merja Laaksovirran hyvästit Kokouskutsu Korona kampitti teatterit Aika mennä uutta kohti SHT:n draamapajan satoa Harrastajateatterikesä jää väliin Kuusi nousi helposti yli muiden Harrastajateatterikesä 2020 - näytelmät Puuttuuko ohjaaja? Teatteri Joriini - teatteri sairaalassa Ramppikuume Teatterintekijä esittäytyy: Arja Antikainen Olet osaaja - Tee se näkyväksi Koulutuskalenteri syksy 2020 2

Olemme yhtäkkiä alkaneet välittää toistemme jaksamisesta ja olleet valmiita työhön sen puolesta. Jako ”meihin” ja ”heihin” on selvästi murtumassa. Toivottavasti tämä vahva yhteisöllisyyden eetos jatkuu koronan laannuttuakin. Tämä on viimeinen pääkirjoitukseni SHT:n puheenjohtajana. Minut kutsuttiin tähän innostavaan tehtävään 24.4.2014. Ojennan kapulan seuraajalleni liiton syyskokouksessa. Kuusi vuotta on kulunut kuin siivillä. On ollut suuri ilo tavata kaikenikäisiä teatterikärpäsen puremia, harrastukseensa syvästi sitoutuneita ihmisiä. On ollut ilo kehittää liiton toimintaa aktiivisten ja luovien hallituksen jäsenten ja loistavien työntekijöiden kanssa. Olen saanut nähdä sen rikkauden, minkä teatteri on voinut antaa harrastajille ja kokonaisille yhteisöille. Ikävä tulee kaikkia teitä. Oloni on haikea jättäessäni kunniatehtävän puheenjohtajana. Ikuisena optimistina ja runotyttönä lohduttaudun tuntemattoman ajattelijan miettein: ”Kesyt linnut kaipaavat, villit lentävät ” Aila Paloniemi, puheenjohtaja Suomen Harrastajateatteriliitto

2/2020

REPLIIKKI Suomen Harrastajat eatteriliitto

2 3 3 4 6 9 10 10 11 13 14 16 17 20 22

Kannen kuvassa Korpilahden ilmaisutaidon ryhmä näytelmässä Runar ja Kyllikki. Takana Emine Demir ja Roosa Ahonen, edessä Iina Hakanen. Kuva: Pekka Suomäki

Päätoimittaja Merja Laaksovirta Toimitussihteeri Sari Jaatinen Painopaikka Keski-Suomen Painotuote Oy Ilmestyy neljä kertaa vuodessa, seuraava nro 11.8.2020 Painos 650 kpl Ulkoasu ja taitto Idea Illuusia, Merja Hammar, Raahe Yhteystiedot www.shtl.fi • sht@shtl.fi

yvästi kiitollisena upeasta näköalapaikasta harrastajateatteriliikkeessä 35 vuoden ajan voin hyvillä mielin jäädä eläkkeelle. Kunnioitukseni ja arvostukseni harrastajateatterin tekijöitä kohtaan on vuosikymmenten aikana kasvanut, voimistunut ja kirkastunut. Te kaikki harrastajateatterin tekijät olette merkittävä voimavara suomalaisessa yhteiskunnassa elämänlaadun, ihmisen henkisen kasvun, sivistyksen ja taiteellisten elämysten tuottajina. Ilolla tulen seuraamaan jatkossakin harrastajateattereiden toimintaa Suomen Harrastajateatterin Tukisäätiön asiamiehenä. Toivotan liiton jäsenistölle, hallinnolle ja uudelle, tarmokkaalle toiminnanjohtajalle, Sanna Saarelalle, menestystä työssä harrastajateatterin hyväksi. Nähdään teatterissa, Merja Laaksovirta

KUTSU Suomen Harrastajateatteriliiton jäsenyhdistysten kokoukseen Kokous järjestetään Teams -kokouksena 10.9.2020 klo 10.00 – 11.00 Kokoukseen tulee ilmoittautua 7.9.2020 mennessä kokousjärjestelyiden vuoksi. Ilmoittautumiset: minna.ahlfors@shtl.fi. Saat liittymislinkin kokoukseen ilmoittamaasi sähköpostiosoitteeseen noin vuorokautta ennen kokousta. Tarkistathan ennen kokousta, että sinulla on toimiva internet-yhteys, kuuloke sekä mikrofoni käytettävissäsi. Ehdotus esityslistaksi: 1. Kokouksen avaus 2. Valitaan kokoukselle puheenjohtaja, sihteeri, pöytäkirjantarkastajat ja ääntenlaskijat 3. Todetaan läsnäolijat 4. Esityslistan hyväksyminen 5. Esitys Suomen Harrastajateatteriliiton syyskokoukselle; valitaan yksi varsinainen jäsen ja kaksi varajäsentä Suomen Harrastajateatteriliiton hallitukseen kaudeksi 2021–2022. Erovuoroisena on varsinainen jäsen Kari Manu, Kauhajoen NeOn -teatteri ja varajäsen Ira Määränen, Paltamon Harrastajateatteri. Kummallakin on liiton sääntöjen mukaan mahdollisuus jatkaa liiton hallituksessa. Lisäksi valitaan varsinaiselle jäsenelle Toni Kettukankaalle, Raahen Teatteri, yksi varajäsen. 6. Valitaan kolme jäsenyhdistysten edustajaa varajäsenineen liiton vuosi- ja syyskokouksiin kaudeksi 2021– 2022. Liiton nykyiset kokousedustajat kautena 2019–2020 ovat: Jussi Kononen, Raahen Teatteri, varalla Tuula Tulla, Kangasniemen Harrastajateatteri Ilona, Juhani Löfbacka, YTY-teatteri, varalla Elisa Lund-Mäkelä, Särkkäin Näyttämö, Ritva Heiskari, Teatteri Neliapila, varalla Laura Jouhtimäki, Laukaan Teatteri Liiton menettelytapaohjeen mukaan edustajien valinnassa niin hallitukseen kuin liittokokousedustajiksi on otettava huomioon sukupuolten tasa-arvoisuus sekä pidettävä huolta siitä, että maantieteellinen tasapuolinen edustavuus vallitsee pohjoisen ja etelän välillä 7. Muut mahdolliset asiat 8. Kokouksen päättäminen

Korona kampitti teatterit Esittävän taiteen tekijät eivät unohda kevättä 2020. Epäuskoisen tyrmistyksen vallassa teatteriväki seurasi, miten koronavirusepidemia pysäytti toiminnon toisensa jälkeen. Kevään näytöskausi keskeytyi, kesäteatteriharjoitukset pantiin odottamaan josko tilanne menisi ohi, mutta lopulta hanskoja alettiin nostaa naulaan ja viivata kalenterista kesän näytöspäiviä yli. Some oli yhtä kyynelhymiötä.

uomen Harrastajateatteriliitto ja Suomen Harrastajateatterin Tukisäätiö reagoivat katastrofaaliseen tilanteeseen 20 000 euron kriisiavustuspaketilla, kumpikin 10 000 euron kädenojennuksella. Huhtikuun loppuun mennessä tuet oli jaettu. Avustuksia saivat seuraavat teatterit: Teatteri Trala, Lohja, Contakti-teatteri, Pori, Viialan Työväennäyttämö, Akaa, Kulttuuriyhdistys KATTO! / Paja-teatteri, Äystö, Tikkurilan Teatteri, Vantaa, Vaahterateatteri, Sammatti, Espoonlahden Teatteriyhdistys, Espoo, Vantaan Näyttämöyhdistys, Vantaa, Turun Nuori Teatteri, Turku, Ypäjän Musiikkiteatteri, Ypäjä, Jo-Jo Teatteriyhdistys, Turku, Teatteriyhdistys Fake, Rauma ja Kauhajoen Ne On -teatteri, Kauhajoki.

Yhteisön tärkeys korostui Tikkurilan Teatterin teatterinjohtaja Carita Välitalo ei vielä osaa sanoa millainen isku korona-sulku lopulta teatterille oli. Kaksi esitystä siirrettiin vuodella eteenpäin, Jenni Kokanderin ohjaama Rikospaikkana Vantaa ja kesäteatteriesitys Risto Räppääjä ja Nukkavieru Nelli. Enemmän kuin teatteria, Välitaloa huolettaa Tikkurilan Teatteri ry:n ylläpitämä yksityinen esittävän taiteen koulu, joka antaa taiteen perusopetuslain mukaista opetusta teatteri- ja sirkustaiteessa. –Koululla on taloudessamme isompi osuus. Syksyllä emme voi aloittaa teatteri- ja sirkuskoulua etänä. Koulussa on 10 opettajaa töissä, joten toivottavasti etäopinnot eivät jatku enää kesän jälkeen, Välitalo sanoo. Työntekijöitä on myös teatterin puolella kolme ja heidät lomautetaan kolmeksi viikoksi kesän aikana. –Hienoa, että saimme avustusta, koska meillä on vuokrakuluja ja kaikki lipputulot jäävät tulematta. Teatterin 4

uskon kuitenkin selviävän. Koronakevään aikana Tikkurilan Teatteri on järjestänyt kaksi IG-liveä, toisen Maailman teatteripäivän iltana ja Minna Canthin päivänä. Jäsenistön kanssa on pidetty etäjäseniltoja. –Tänä keväänä on huomannut, miten tärkeitä ihmiset ovat, koko se yhteisö. Ja se yhteisö on kuitenkin olemassa ja jossakin vaiheessa päästään taas yhteen. Tällä hetkellä Tikkurilan Teatterissa harjoitellaan pienryhmissä Agatha Christien jännitysklassikkoa Eikä yksikään pelastunut. Ensi-ilta on merkitty kalenteriin lokakuun 16. päivälle. Katsomo on puolitettu ja siihen myydään vain 35 paikkaa per esitys. Jos tilanne muuttuu ennen ensi-iltaa, lisätään paikkojen määrää. Oikeudet ovat vielä pyynnissä 23. tammikuuta 2021 ensiiltaan tulevasta näytelmästä, mutta senkin harjoitukset ovat jo alkaneet. –Meillä on varasuunnitelma. Jos Christietä ei voi esittää, se siirretään suoraan tammikuulle. Suunnitelmaa C meillä ei ole, joten toivottavasti viimeistään tammikuussa voidaan esiintyä.

Vadelmavene oli jo melkein vesillä Viialan Työväennäyttämö ry:n ylläpitämä Viialan teatterissa on otettu mallia yritysmaailmasta ennenkokemattomasta tilanteesta selviämiseksi. Teatterin nettisivuilTikkurilan Teatteri: Risto Räppääjä ja Nukkavieru Nelli. Kuva: Leena Tiuri.

Viialan teatteri: Vadelmavenepakolainen. Kuva: Arto Mantela.

la kehotetaan auttamaan teatteria ostamalla teatterilahjakortteja ja sarjalippuja yksityisille, yrityksille ja yhteisöille. Esityskalenterissa on optimistisesti merkitty Miika Nousiaisen Vadelmavenepakolaisen esityskausi alkamaan 9. lokakuuta. Näytöksiä on suunniteltu aina 12. joulukuuta asti. Taustayhdistyksen puheenjohtaja Arto Mantela kertoo koronapysäyksen iskeneen rajusti teatteriin. –Vadelmavenepakolainen oli kahta viikkoa vaille valmis, ensi-illan piti olla 27.3., kun peli vihellettiin poikki. Taloudellinen isku oli niin iso, että painimme sen kanssa vielä ensi syksynäkin, Mantela sanoo. Kevään lopputulot olisivat olleet tarpeen, koska näytelmän valmistamisesta aiheutuneita kuluja oli maksettu – käsiohjelmien painatus, lavastukset, puvustukset, kaikki. Iloista oli, että monet lippunsa ostaneet vaihtoivat lipun lennosta syksyn esityksiin tai lahjakortteihin, mutta lippurahoja jouduttiin myös palauttamaan. –SHT:n avustus tuli tosi tarpeeseen, koska meillä on oma tila ja iso energialasku oli tulossa ja viimeisiä kangaslaskuja oli maksamatta. Teatterin tulototeutuma on vuodessa 40 000 euroa, mutta avustusta kaupungilta saadaan alle 1500 euroa vuodessa. Kaikki muu tulo tulee lähinnä lipputuloista. Vadelmavenepakolaista on pidetty lämpimänä etäharjoi-

tuksina, mutta kesäkuun ensimmäisenä sunnuntaina pääsi pieni työryhmä tapaamaan toisensa ensimmäisen kerran. Vaan ei mitään niin järkyttävää, ettei jotakin hyvääkin. –Hallituksen kanssa totesimme, että etäkokousten opettelu on ollut hyvä asia ja sitä tulemme käyttämään jatkossakin. Asumme aika laajalla alueella, Viialassa, Kangasalla, Lempäälässä, Toijalassa ja Urjalassa, joten ei kannata ajaa lyhyttä kokousta varten samaan paikkaan. Oman teatteriyhteisön tärkeys huomattiin myös Viialassa. –Aina kun etänä kohtaamme Vadelmavenepakolaisen työryhmän kanssa, ensiksi aina todetaan miten kiva on nähdä ja kuinka ikävä on. Ensin olimme ajatelleet pitää kesätauon, mutta näyttelijät ovat ideoineet kaikenlaisia uimarannalla tapahtuvia harjoituksia, joten antaa mennä vaan. Normaalisti Viialan teatterissa nähdään syksyllä vain yksi esitys, mutta nyt puuhataan vielä lapsille Hölmöläisiä. Koronakevään nettituotanto on vieläkin nähtävillä Viialan Teatterin sivujen kautta: Spoon River antologia. Jokainen näyttelijä teki omassa olohuoneessaan yhden pätkän ja niistä koottiin reilu puolen tunnin mittainen esitys. –Siitä tuli todella hyvää palautetta. Ajattelin, että voiko tämmöistä juttua tehdä tähän aikaan, mutta se upposi ihmisiin. 5

– En tykkää olla näyttelijä, mutta harrastan improa VSOP-ryhmässä. Impro on täydellinen laji ja tukee muuta elämääni. On kiva olla lavalla ystävien kanssa ja harjoittaa sitä hyppäämisen taitoa, joka vaatii näyttelijöiltäkin tosi paljon, Sanna Saarela sanoo. Kuva: Heikkilä Photography

AIKA MENNÄ UUTTA KOHTI Suomen Harrastajateatteriliitto saa uudeksi toiminnanjohtajakseen Suomen suurimman nuorisoteatterin rehtorin tehtävät jättävän Sanna Saarelan. Hän omaa vahvan pedagogisen otteen teatterin tekemiseen, paljon pohjalaista itsevarmuutta ja myös kyvyn heittäytyä.

ovin suuri suru ei tule Saarelan puseroon, kun hän jättää pitkälle kehittämänsä Riihimäen Nuorisoteatterin seuraajalleen. Kun hänet kutsuttiin teatteri-ilmaisunohjaajaksi valmistuttuaan töihin kasvattiteatteriinsa, ei tarvinnut epäröidä. Saarela oli tuolloin suunnilleen ainoa Riihimäen Nuorisoteatterin työntekijä ja oppilaita oli satakunta. Nyt työntekijöitä on lähes 20 ja oppilaita yli 500. On menty Cheekin sanoin eteen ja ylös. –Se on ollut työurani merkittävintä aikaa, todella kiinnostavaa. Olen saanut hallitukselta vapaat kädet kehittää taloa sellaiseksi kuin olen halunnut – ja siitä tuli tosi hieno. Ensimmäinen työhuoneeni oli siivouskomerossa, mutta seuraajani saa jo kunnon toimiston, Saarela nauraa. Työssään Riihimäen Nuorisoteatterin rehtorina Saarela on saanut olla taiteen perusopetuksen kehittymisen ytimessä. Hallinnollinen työ ahmaisi väkisinkin ison osan työvuodesta, eikä taiteelliselle työlle jäänyt kovinkaan paljoa. Silti työvuosiin mahtuu myös useita koulutus- ja ohjaustöitä. Työvuosiensa aikana Saarela opiskeli Teatterikorkeakoulussa ja mietti onko hänellä enää annettavaa Riihimäen Nuorisoteatterille. Mielessä näkyi kuin näkyihin suuntamerkkejä. Saarela asetti itselleen tavoitteita, virstanpylväitä, joista viimeisin, teatterille myönnettävä valtionosuus, toteutui viime vuonna.

–Kun mietin mitä muuta työtä voisin vielä tehdä, ei tullut muuta mieleen kuin SHT:n toiminnanjohtajan paikka – ja samalla se avautui. Se tuntui kuin tähtiin kirjoitetulta tilanteelta. Kehittämistyö, jolla otetaan uutta suuntaa nuorisoteatterille, on Saarelan seuraajan asia. Näin ollen suomalaisen harrastajateatterikentän uusi suunta on Saarelan asia. Saarela sanoo tuntevansa suurta intohimoa harrastajateatterikenttää kohtaan. Se on ollut hänen luova paikkansa jo lapsena ja työympäristö aikuisena. –Harrastajat tekevät teatteria mielettömällä tahdolla, innostuksella ja tunteen palolla. Prosessit kiinnostavat – ja se, mitä ihmiset saavat siitä. Tulen puhumaan paljon pedagogisen ohjaamisen puolesta. Se tarkoittaa ohjaamista, jossa näyttelijät oppivat samalla näyttelemisestä. Se on siistiä. Koko harrastajateatterikulttuuri on Saarelan mielestä valtava voima. On ainutlaatuista, että ihmiset tekevät tänä aikana talkoovoimilla teatteria yhdessä. Se kertoo hänestä teatterin taiasta, joka vetää mukaan tekemään. –Talkoot on yksi tulevaisuuden haasteista. Se on muuttunut viime vuosina. Enää ei lähdetä samalla tavalla talkoilemaan, vaan monessa teatterissa käytännön työt kaatuvat muutaman ihmisen harteille. Tulevaisuuden harrastajateatterin rakenteita on siis mietittävä. Ihmisille on tarjouduttava edelleen mahdollisuus

harrastaa sitä, mikä tekee heidät onnellisiksi ja antaa iloa elämään. Samalla pitäisi välttämätöntä työkuormaa pystyä jakamaan eli jotenkin molempien puolien, työn ja harrastamisen ilon, pitäisi voida toteutua. –Aluksi haluan päästä tutustumaan kenttään mahdollisimman laajasti ja katsoa mitä ongelmia ja millaisia upeuksia sieltä löytyy. Eläkepäiville siirtyvä toiminnanjohtaja Merja Laaksovirta jättää Saarelalle puhtaan pöydän. Naiset ovat tunteneet toisensa jo pitkään ja tehneet yhdessä SPOTTI – lastenteatteritapahtumaa Riihimäelle vuosikausia. Saarelaa kuunnellessa ei hämmästytä yhtään, että hänessä virtaa myös eteläpohjalaista verta. Äidin sukujuuret ulottuvat Alavudelle ja isä on kotoisin Kuivasjärveltä Parkanosta. –Tykkään pohjalaisista. Sieltä tulee minuun suoraselkäisyyttä ja rohkeutta tarttua asioihin ja uskallusta olla sitä mitä olen. Itse asiassa isäni on paljon enemmän pohjalainen, Saarela nauraa. Saarelan lapsuustanhuat ovat Hikiällä, lähellä Riihimäkeä. Pikku-Sanna ilmoitti tomerasti jo nelivuotiaana, että hänestä tulee isona joko missi tai näyttelijä. –Suhtauduin koulun ja kerhon näytelmiin fanaattisesti. Kerrankin ala-asteella tulin itkien kotiin, kun en saanut

pääosaa joulunäytelmästä. Ystäväni Johanna oli saanut joulumuorin roolin. Mietin itkiessäni, että voi kun Johanna tulisi kipeäksi ja saisin roolin. Näin kävi – Johanna sairastui ja minä sain roolin. Saarela oli sukunsa luottoesiintyjä. Oli kyseessä häät, hautajaiset, ristiäiset tai mikä tahansa, yksi esiintyjä oli varma. Suvusta ei löydy toista vastaavaa tapausta. –Olen ollut hyvällä tavalla outo lintu ja kotiväki on aina suhtautunut ihanasti tekemisiini. isä tosin yritti kovasti, että tekisin sihteerin töitä – ja järjestikin niitä minulle. Hänellä oli pelko, ettei teatterilla kukaan elätä itseään. Nykyään hän on tosi ylpeä työstäni. Saarelat muuttivat Hikiältä Riihimäelle sopivasti kun yläasteikä alkoi tulla esikoistyttärellä vastaan. Kaupungissa oli myös Saarelalle ja pikkusiskolleen Hennalle enemmän harrastusmahdollisuuksia. –Seiskaluokka oli kamppailua, mutta sen jälkeen luokkakaveri kysyi haluanko lähteä Riihimäen Nuorisoteatteriin. Lähdin ja jäin sille tielle. Muistan kun astuin taloon sisään, tunnelma oli sellainen, että koin tulleeni kotiin. Ammattiohjaajia ei ollut, mutta siitä viis. Nuorten aikuisten ja teinien kanssa opiskeltiin teatterin tekemistä kovalla innolla. Osa tuonaikaisista aktiiveista on tänäkin päivänä teatterin ammattilaisia: Aku Hirviniemi, Janne Kataja, Jukka Kuronen, Niina Lahtinen… Kuva: Heikkilä Photography

–Tottakai Riihimäen Nuorisoteatterista lähtemiseen liittyy haikeuttakin, mutta oloni on tosi valmis. Talo voi hyvin, olen tehnyt työni hyvin ja nyt on hyvä hetki lähteä, sanoo Suomen Harrastajateatteriliiton uusi toiminnanjohtaja Sanna Saarela.

–Olen ajatellut, että jämähtäminen on pahinta, mitä voi tapahtua. Silloin ei palvele enää ketään, ei itseään eikä muita, sanoo Sanna Saarela.

Teatterissa sai touhuta yhdessä toisten kanssa. Harrastus imaisi niin, että teatterilla kului kaikki liikenevä vapaa-aika. Saarela ohjasi ensimmäisen kerran jo 15-vuotiaana. Se oli käänteentekevä hetki. –Näytelmä oli tuhkimo. Aku ja Janne esittivät ilkeitä sisarpuolia. Siitä alkoi avautua mitä ohjaaminen on, mitä on luoda maailmaa näyttämölle ilman rajoja. Teatterin taikapiiri tuntui silloin ja tuntuu edelleen. Kun esitys alkaa, valot himmenevät ja annetaan mennä – on se mieletön hetki. –Yleisön kohtaaminen teininä oli tosi tärkeää. Se oli yksi osa siitä, millä tavalla on voinut harjoitella itsensä hahmottamista.

Kuvaaja Anu Juuri

Sanna Saarela syntyi Riihimäellä 1980. • Asuu Tervakoskella miehensä ja kahden basset hound -koiran kanssa. • Koulutukseltaan teatteritaiteen maisteri, opettaja ja ohjaaja. • Työskennellyt Riihimäen Nuorisoteatterin rehtorina vuodesta 2006. • Harrastaa voimailua kuntosalilla, lukemista, laulamista, elokuvia ja metsälenkkeilyä. • Asia, jota ihmiset eivät Sannasta tiedä: Rakastaa Euroviisuja – järjesti tänä keväänä kaikkien aikojen Euroviisut. • Viisusuosikki kautta aikojen: Ruotsin Loreenin Euforia. • Unohtumaton harrastajateatteriesitys: Riihimäen Nuorisoteatterin Täällä Pohjantähden alla, ohjaus oli Maria Ruostepuron vuonna 2007. • Aloittaa Suomen Harrastajateatteriliiton toiminnanjohtajana 1.8.2020. 8

Esiintyminen ei jäänyt Saarelalla vain Riihimäen Nuorisoteatterin lavalle. Keikkaa tehtiin ympäri maata jo hyvin nuorena. Vaikka mitään muuta vaihtoehtoa ei tulevaa ammattia ajatellen tuntunut olevan, oli silti mielessä pelko Teatterikorkeakoulun korkeasta rimasta. Ylioppilaskirjoitusten jälkeen Saarela kävi pyrkimässä Turun taideakatemiaan teatteri-ilmaisunohjaajakoulutukseen, mutta kokeet menivät jännityksen takia mönkään. –Olin kokeissa aivan kipsissä ja lähdin maitojunalla itkien kotiin. Ajattelin, että ei tästä tule mitään. Tein sitten niitä isäni toivomia sihteerintöitä ja opiskelin sosionomiaa, mutta lopulta ei ollut muuta vaihtoehtoa. Toisella yrittämällä ovi Turkuun aukeni. Takana oli teatterin tekemistä jo 10 vuotta. Saarelalle oli kehittynyt oma käsitys siitä, mitä teatteri on. Olo oli hyvin kaikkivoipainen. –Koin olevani jo ammattilainen. Kohta kuitenkin tämä käsitys alkoi murentua ja huomasin, että enhän minä tiedä mitään. Kaikki täytyi opetella kokonaan uudestaan. Kun olen ollut itse opettamassa uusia opiskelijoita, näen sen saman heistä. Saarela ei opiskellessaan omaksunut kenenkään toisen luomaa teoriaa, vaan rakensi omansa. Kun tietoisuus siitä, mitä kaikkea teatteri pitää sisälllään, alkoi laajentua, oma teoria alkaa muokkautua ja muokkautuu edelleen. Saarela kutsuu teatterikäsitystään käyttöteoriaksi, josta hän ponnistaa ja johon hän pohjaa tekemisensä. Kun Saarela valmistui 2006, oli ajatuksena lähteä pyörittämään kahvilaa kesäksi ystävänsä kanssa. Silloinen Riihimäen Nuorisosteatterin puheenjohtaja Jukka Kuronen soitti, että tuutko tänne. Ympyrä sulkeutui, kasvattiseura kutsui omansa takaisin.

SHT:n draamapajan satoa:

Jouni Backström: Pietarin parturi Näytelmä on kirjoitettu sisätilaa ajatellen, koska se sijoittuu vanhaan teatterirakennukseen. Näytelmässä on kolme näytöstä ja väliaika. Rooleja on seitsemän, 4 miestä ja 3 naista, orkesterilla muutama repliikki. Tuplarooleja löytyy. Yksi hiljainen rooli voi olla miehen tai naisen. Suomalainen oopperaseurue saapuu Pietariin esittämään Sevillan parturi -oopperaa. Kun seurue saapuu esityspaikkaan, ei siellä ole mitään valmiina, ei edes lavasteita. Orkesteri ja kapellimestari ovat ihan pihalla ja aikaa on muutama tunti. Ohjausta on muutettava niin, että oopperan voi illalla esittää. Farssin tyyliin yksi on vähällä kuukahtaa flunssan takia, yksi yrittää järkätä prätkäkauppoja eli kommelluksia ja sählinkiä riittää ja ohjaaja yrittää pitää kokonaisuutta kasassa. Lakiakin rikotaan, joten vaikka esitys saadaan kunnialla valmiiksi, ohjaaja viedään miliisin kyydissä pois näyttämöltä. Näytelmää voi tiedustella osoitteesta jouni.backstrom@gmail.com

Päivi Hammaren-Jokela: Kertun perhe Näytelmä on kirjoitettu sisätilassa tapahtuvaa esitystä ajatellen. Siinä on kaksi näytöstä ja väliaika. Rooleja on seitsemän, nuorista eläkeläisiin. Kerttu on ollut aina tärkeä hahmo poikansa perheessä. Poika on lääkäri ja vaimo farmaseutti, jolla on vielä vapaaehtoistyötäkin eli on jatkuvasti menossa. Kerttu huolehtii poikansa perheen ruokataloudesta jäätyään leskeksi ja eläkkeelle. Lukioikäinen pojanpoika Tommi mieluummin pelaa futista kuin lukee ylioppilaskirjoituksiin, siskonsa opiskelee ammattikoulussa. Ensimmäisen näytöksen loppupuolella paljastuu, että Kertulla on uusi miesystävä. Tästä seuraa sotatila – poika ja miniä kuulustelevat Kerttua, mutta nuoriso pitää Kertun puolta. Pojan perheessä on totuttu siihen, että Kerttu passaa, mutta hän haluaa vihdoin elää omaa elämää. Monikerroksisessa kolmen sukupolven tarinassa käsitellään nykyajan ongelmia, mutta siinä on myös paljon arjen huumoria. Näytelmää voi tiedustella osoitteesta paivihjokela@gmail.com

Maarit Saarelainen: Volttishow – hauska näytelmä kuolemasta Näytelmä on kirjoitusvaiheessa ajateltu esitettäväksi sisätiloissa. Keskushenkilöitä on viisi – 3 naista ja 2 miestä – muita henkilöitä 4–5, joissa on mahdollisuus tuplata. Näytöksiä on kolme ja näytelmä sisältää väliajan. Voiko kuolemasta selvitä hengissä? Puolison kuolema on sellainen volttishow, josta joko selviää tai ei selviä hengissä. Vaikka oma maailma pysähtyy, muiden elämä jatkuu. Näytelmä on suruprosessin kuvaus huumorin keinoin. Päähenkilö on leskeksi jäävä Hannele, 55-vuotias nainen ja Ilari on 55-vuotias moottoripyöräonnettomuudessa kuoleva mies. Ensimmäinen näytös käsittelee sokkia, järkytystä, vihaa ja pelkoa, toinen näytös surua, menetystä, ikävää ja arkea. Kolmannen näytöksen teema on selviäminen ja jäähyväiset. Tyylilaji on absurdi tragikomedia, jossa päällä on musta huumori ja hulluus. Näytelmä ei aiheestaan huolimatta ole pysähtynyt, vaan siinä on paljon musiikkia ja liikettä. Näytelmää voi tiedustella osoitteesta maarit.saarelainen@nuorisoseurat.fi

Harrastajatea Harrastajateatterikesä jää väliin – Jyväskylässä nähdään ensi vuonna

uomen Harrastajateatteriliitto ja Jyväskylän kaupunginteatteri päättivät jättää Harrastajateatterikesä-festivaalin tänä vuonna järjestämättä. Koronavirustilanteen takia tapahtuman johtoryhmä joutui riskejä tarkasti punnittuaan toteamaan, että valmisteluja ei voida enää viivyttää ja varmistus tapahtuman turvalliselle ja taloudellisesti kestävälle toteuttamisella saadaan toteuttamisen kannalta liian myöhään. – Raskain mielin ja ensimmäistä kertaa tapahtuman historiassa tapahtuma joudutaan peruuttamaan. Tapahtuman johtoryhmä teki ratkaisun yhteiskuntavastuun näkökulmasta tilanteessa, jossa kukaan ei voi sanoa mikä epidemiatilanne on elokuun lopulla, sanoo tapahtuman

vastaava tuottaja Mari Saarinen. Positiivisena uutisena voidaan kuitenkin kertoa, että Suomen Harrastajateatteriliitto ja Jyväskylän kaupunginteatteri suuntaavat yksissä tuumin katseen tulevaisuuteen. – Olemme solmineet jatkosopimuksen tapahtuman järjestämisestä Jyväskylässä vuosina 2021–2025. Festivaali muutti Jyväskylään vuonna 2016 ja on kotiutunut kaupunkiin hyvin. Seuraava Harrastajateatterikesä järjestetään elokuussa 2021. Suomen Harrastajateatteriliitto jakaa vuoden 2020 järjestelyistä vapautuneita varoja tuotantoavustuksina liiton jäsenkentälle. Tapahtumaan valituksi tulleet esitykset ja ryhmät esitellään tässä lehdessä peruutuksesta huolimatta.

Kuusi nousi helposti yli muiden Ohjelmiston valitsija, Taava Hakala

erilaista harrastajateatteriesitystä ympäri Suomen antaa todella kattavan katsauksen siitä, missä Suomen harrastajakentällä ollaan. Ja erinomaiselta näyttää. Erityisesti minua ilahdutti kantaesitysten suuri lukumäärä sekä ryhmien monimuotoisuus. On tartuttu klassikoihin perinteisillä sekä uudistavilla otteilla. Hoivakoteihin tarjotaan piristystä, lapsille suunnataan tuotantoja. Tehdään koko esitys paikallisvoimin, jopa suuritöisiä musikaaleja. On ilmaisutaidollisia nuorten ponnistuksia ja poikkitaiteellisia kokeiluja. Esitysten sisältöjen ja muotojen kirjo on valtavan rikas. Harrastajakenttä on ehdottomasti laajempi kuin ammattikenttä, luonnollisesti myös sen takia, että harrastajakentällä ei ole niin voimakkaita taloudellisia paineita. Suppeampana, jos niin voi sanoa, on myös esityksiä, joiden arvo tekijöille on paljon suurempi kuin katsojille – eli tulee tunne, että lavalla olijat eivät jaa esitystä kokijoille eli katsojille vaan kokemus jää tekijöiden välille. Mutta luulenpa, että sekin kuuluu teatterin harrastamiseen, ainakin johonkin vaiheeseen harrastusta. Urakka oli valtava mutta kiinnostava. Tallenteiden laatu vaihteli huomattavasti, mutta katsoin kaikki esitykset tarkkaan. Minun ei tarvinnut kauan miettiä kriteereitä, joilla valitsin kuusi pääesitystä ja kaksi varaesitystä. Ne olivat esi-

tyksiä, jotka tekivät minuun vaikutuksen ja jäivät mieleen pyörimään teemansa, haastavuutensa ja kokeilutapansa kautta eli tekivät lähtemättömän vaikutuksen, kukin omalla tavallaan – ja siitä syystä koen, että harrastajateatterikesän 2020 ohjelmisto on kiinnostava ja monipuolinen.

atterikesä 2020 Muistokirjoitus-työryhmä, Äänekoski MUISTOKIRJOITUS

AV-teatern, Helsinki KRYMPLINGEN PÅ INISHMAN

Teksti Teppo Seppänen, ohjaus Pilvi Honka.

Teksti Martin Mcdonlagh, ohjaus Oskar Silen.

Tragikoominen kuvaus keskinkertaisesta ja vanhenevasta suomalaisesta miehestä, joka suunnittelee hautajaisiaan. Erinomainen, terävä ja tuore teksti. Esitys saa katsojan ajattelemaan, miksi me niin usein väheksymme itseämme ja mitä ovat ihmisen todelliset aikaansaannokset elämässä. Monologi, jossa rytmiä ja tasapainoa esitykseen tuo toinen näyttelijä. Päänäyttelijä nappivalinta rooliin. Paikallisvoimin tehty kantaesitys.

Esitys toimii hienosti haastavassa, kahden katsomon välissä olevalla riisutulla näyttämöllä. Karu tarina 1930-luvun irlantilaisesta saaresta ja sen asukeista. Toisesta ihmisestä välittäminen piiloutuu karkean puheen ja väkivallan alle. Erinomaisesti näytelty, sillä repliikkien alle kätkeytyy aivan toisenlaisia tunteita, jotka ryhmä saa hienosti esille. Todellinen haaste harrastajaryhmälle.

Kuva: Oskar Silén

Vehkajärven Teatteri, Kangasala PÄÄLLYSTAKKI Teksti Gogolin novelliin pohjautuen Esa Leskinen ja Sami Keski-Vähälä, ohjaus Janne Salminen. Tumma komedia seuraa pankkivirkailija Akaki Akajevitsin kautta työelämän murroksia sekä sen raadollisuutta. Esityksessä ohjauksellista näkemystä ja rytmitajua, jota vahvistaa äänisuunnittelu. Kertojan haasteellinen osuus saatu toimivaksi. Ohjaaja on osannut käyttää näyttelijöiden vahvuuksia kokonaisuudessa. Todellista komiikan tajua.

Kuva: Jorma Mattila, Vehkajärven digipiiri

IRTI-teatteri, Imatra PETTYMYS

Teatteri Fiasko, Joensuu K.O.S.I.N.T.A. (rääkkylä.finland)

Teksti työryhmä, ohjaus Lauri Haltsonen.

Teksti Anton Tsehov, ohjaus Tuire Hindikka ja Tiia-Mari Mäkinen.

Nuorten elämästä, pettymyksistä, suorittamisesta, seksuaalisuudesta ja näiden edellä mainittujen asioiden ympärillä olevista ilmiöistä kertova vangitseva esitys. Esitystä seuraa kiinnostuneena ja ymmärtäen nuorten maailmaa. Erinomaisia nuoria, erinomainen ohjaus ja musiikin käyttö. Tekijöiltä haastava teos, sillä ovat tehneet käsikirjoituksen itse ja esitys on paljaalla näyttämöllä. Liikkeen ja tanssin käyttö elävöittää tätä ilmaisutaidollista esitystä. Paikallisvoimin tehty kantaesitys.

Teatteri Sisar, Tuusula KODITTOMAT Teksti ja ohjaus Sarppa Heiskanen. Musikaali kadun elämästä ja kodittomuudesta ja näiden teemojen ympärille rakennetuista ihmiskohtaloista ja tilanteista. Musikaali on täynnä varjoja ja valon pilkahduksia, upeaa soittoa, laulua ja tanssia. Vaikka teema synkkä, niin esitys on runsas ja kylläinen. Hirmuinen haaste työryhmälle. Lavalla iso joukko, mutta ensemble tiivis ja energian voi tuntea jopa tallenteen kautta. Paikallisvoimin tehty kantaesitys.

Kosintaretki, joka muuttuu pähkähulluksi kilpailuksi. Omaperäinen ja raikas Tsehov-tulkinta. Erinomainen visuaalisuus ja aistien voima nostaa esityksen korkealle tasolle. Hienoja ohjauksellisia ratkaisuja, joiden ansiosta koko ryhmä saa tasapuolisesti näytellä. Tsehovilaiseen tyyliin kerronta realistista, mutta tulkinta omalaatuinen ja ihanan vinksahtanut ja hullu.

HUOMIO! Seuraava Harras tajateatterikesä järjestetään Jyvä skylässä elokuussa 2021. Hakuaika tapaht umaan alkaa helmikuussa 2021 . Tapahtumaan ha etaan esitystallenteella. Tallenn e voi olla esityksestä tai harjoitu sten läpimenovai heesta. Tallenteen voi lä hettää joko linkkinä sähköiseen pilvipalveluun (Google Drive ta i Youtube) tai sitten perinteises ti DVD:llä. Tarkemmat haku ohjeet syyskuun Repliikissä!

Kuva: Heli Viitanen 12

K l a s s ik k

k k o h ta l o u s ik a a l i

ak kau d k a a s ta r

e sta

Puuttuuko ohjaaja? Suomen Harrastajateatteriliiton Ohjaajapankki palvelee jäsenistöään SHT:n verkkosivuilla www.shtl.fi. Sieltä voi etsiä teatterille sopivaa ohjaajaa useiden ammattitaitoisten ohjaajien joukosta.

hjaajaa voi hakea vapaalla sanahaulla tai rajaamalla hakua esimerkiksi maantieteellisen sijainnin, matkustusvalmiuden, erityisosaamisen tai koulutuksen perusteella. Ohjaajapankin tarkoitus on helpottaa ohjaajan löytymistä riippumatta siitä minne ohjaajaa haetaan tai mitä hänen toivotaan erityisesti hallitsevan. Vaikka palvelu on nimeltään Ohjaajapankki, sinne voivat ilmoittautua myös muut teatterialan ammattilaiset, kuten lavastajat, puvustajat, ääni- ja valosuunnittelijat sekä koreografit. Ohjaajapankkiin pääsee kirjautumalla SHT:n sivuille teatterin intratunnuksilla. Jos tunnukset ovat hukassa, voit uusia ne ottamalla yhteyttä SHT:n toimistoon. Tunnukset on toimitettu alun perin teatterin liitolle ilmoittamalle yhteyshenkilölle. Kun löydät mielenkiintoiselta vaikuttavan ohjaajan, voit klikata auki hänen ohjaajaprofiilinsa, josta löytyy kyseisen ohjaajan esittely, yhteystiedot, kuva ja CV, joiden avulla pääsee jo aika pitkälle hahmottamaan ohjaajan osaamista. Sitten vain ottamaan suoraan yhteyttä ohjaajaan!

teksti

Perustuu JEROME ROBBINSIN alkuperäisideaan laulujen sanat musiikki

ARTHUR LEONARD STEPHEN LAURENTS BERNSTEIN SONDHEIM

ohjaus SNOOPI SIREN

kapellimestari LASSE HIRVI

ENSI-ILTA 5.9.2020 LIPUT 44 /42 /30 €

Vapaudenkatu 36 | p. 014 266 0110 jyvaskyla.fi/kaupunginteatteri

Teatteri Joriini – teatteri sairaalassa J

oriini tarkoittaa daaliaa, korkeaa ja pallomaista, upeaa kukkaa. Niiden mukulat nostetaan Suomen oloissa talveksi kellariin, joten on ihan loogista, että helsinkiläisen Jorvin sairaalan henkilöstöyhdistyksen Teatteri Joriinin väki kokoontuu keskiviikkoisin työpaikkansa kellariin, väestönsuojaan. Siellä teatterikukinto versoo täyteen kukoistukseensa ammattiohjaajan opastuksella – on versonut jo 28 vuotta. Koronakevät pisti Teatteri Joriinkin tauolle, mutta ajatukset ovat jo ensi syksyssä ja tietysti myös edessäpäin siintävässä 30-vuotisjuhlavuodessa 2022. Aktiivinen joriinilainen Taina Hakala ei enää ole työelämässä, mutta jotakin teatteriharrastuksen pitovoimasta kertoo, että hän on eläkepäivilläänkin tiiviisti mukana Joriinin kukintoa täydentämässä. Se on niin kivaa. Hakala on paitsi näyttelijä, myös näytelmien kirjoittaja. –Kun koronasta selvitään, tulee meillä seuraavaksi ensiiltaan kirjoittamani näytelmä työnimeltään Marsu. Se kertoo anteeksiannosta ja syyllisyydentunnosta, siitä miksi naiset aina tuntevat syyllisyyttä. Näytelmässä naisjoukko on joutunut ilmastonmuutoksen ja tulvien takia yhteiseen paikkaan. Heitä pidetään kollektiivissa samalla tavalla kuin marsuja häkissä. Näytelmän toivotaan valmistuvan ensi vuodeksi. Naisvoittoiselle näyttelijäjoukolle on vaikea löytää sopi-

via tekstejä, siksi oma kirjoittaja on kullanarvoinen. Tekstejä on tehty myös paljon yhdessä. –Nyt on tosin yksi nuori mieslääkäri uskaltautunut joukkoomme. Suurin osa näyttelijöistä kuuluu sairaalan hoitohenkilökuntaan. On osastonhoitajia, kaksi lääkäriä, toimintaterapeutti, mutta myös emäntä ja Hakala, entinen hallinnon sihteeri. Moni näyttelijöistä on keski-ikäinen, mutta myös nuorempaa väkeä on saatu mukaan. Vaikka kyse on sairaalan henkilökunnasta, ei esitettävä ohjelmisto heijastele sairaalamaailmaa. Se on kaikkea muuta. Näytelmiä on tehty niin lapsille kuin aikuisille. Vuosien varrella teatteri on esittänyt Pekka Töpöhäntää, Fedja-setä ja kissaa ja Ihmemaa Ozia. Miehen housuissa -näytelmään koottiin naisten ajatuksia miehistä eri kirjoittajilta. Viimeisin Hakalan kirjoittama ja viime vuonna nähty näytelmä Jukolan likat – ihan pihalla kertoi seitsemästä siskoksesta, jotka asuvat Helsingin Kalliossa Karhupuistossa. Tarina mukaili Seitsemää veljestä, sossutäti meinasi erottaa tytöt toisistaan, mutta nämä karkasivatkin Nuuksioon ja löysivät tyhjillään olevan vastaanottokeskuksen. Ohjaaja Julia Gauffin on luotsannut Joriinia vuodesta 2016. Esitettävistä näytelmistä ei peritä yleisöltä pääsymaksua.

–Lavastamme näytelmät hyvin yksinkertaisesti ja hoidamme itse kaiken tekniikasta väliaikapulliin. Yleisöksi saamme sairaalan potilaita, sukulaisia ja ystäviä ja tietysti työkavereita. Ihan ulkopuolistakin yleisöä käy. Esitystilaan mahtuu keskimäärin 60 katsojaa ja on siellä joskus seistykin katsomossa, Ha-

kala nauraa. Teatteri Joriinissa on opittu sietämään keskeneräisyyttä aika tavalla. Esityskierto on 1,5 vuoden mittainen. Koska sairaalahenkilökunta tekee vuorotyötä, harjoituskausi venyy väkisinkin. Harjoituksia on kerran viikossa, mutta kun h-hetki lähenee, harjoitellaan myös viikonloppuisin. Teatteriharrastus antaa paljon myös kellarin yläpuoliseen työyhteisöön. Hakala toteaa teatteriväen saavan harrastuksestaan eväitä työelämässä eteen tuleviin eri tilanteisiin ja ylipäätään yhdessä toimimiseen. –Teatterissa joutuu haastamaan itsensä ja menemään oman mukavuusalueensa ulkopuolelle. Sairaalatyössä tulee usein eteen sellaisia tilanteita. Harrastus myös sulkee onnistuneesti työasiat pois mie-

lestä. Teatterilaisten kesken ei vatvota työasioita, vaan kaikki muu jää väestösuojan oven ulkopuolelle. Teatteri Joriinissa katsotaan 30-vuotisjuhlavuotta kohti positiivisin mielin, mutta aivan huoletonta ei teatterilaisten elämä ole. Elämä on erilaista nykyisen HUSisännän alaisuudessa kuin ennen Jorvin sairaalan alla. Aiemmin kun Jorvi oli kuntainliiton sairaala, oli henkilöstöyhdistyksellä yli 20 erilaista harrastajaryhmää. Lähes mitä tahansa sai harrastaa ilmaiseksi. Nyt kun Jorvi on osa HUSia, siltä tukea saavat vain liikuntaa harrastavat ryhmät. Joriinilaisten onneksi Jorvin henkilöstöyhdistys on myöntänyt teatterille määrärahan ohjaajan palkkioon ja rekvisiittaan. –Jorvissa oli niin hyvä henki. Se oli mahtava työpaikka. Kaikki vetivät yhtä köyttä, johdosta lähtien. Henkilöstöyhdistys sai pitää sairaalan kahviota, jonka tuotolla tuettiin koko henkilökunnan harrastustoimintaa, myös teatteria. HUS kuitenkin kilpailutti kahvilatoiminnan ja kaikki HUSin sairaaloiden kahvilat annettiin yhden ulkopuolisen firman hoidettaviksi. Teatteritila siirrettiin kuluvana keväänä sairaalan remonttien vuoksi yllättäen toiseen tilaan, edelleen maan alle. Uusi tila ei ole niin hyvä kuin aikaisempi, mutta sen kanssa on nyt pärjättävä. Apua on saatu Jorvin tekniikan yksiköltä muun muassa teatterivalojen asentamisessa.

Kuvat Anneli Hänninen 15

RAMPPIKUUME – Valtakunnalliset Nuorisoteatteripäivät virtuaaliseksi festivaaliksi R

AMPPIKUUME – Valtakunnalliset Nuorisoteatteripäivät järjestetään fyysisen tapahtuman sijaan virtuaalisena festivaalina 11.–13.9.2020. RAMPPIKUUMEEN sisältöjä sovelletaan virtuaaliseen ympäristöön digitaalisia

alustoja hyödyntäen. Tapahtuma siirrettiin aiemmin huhtikuulta elokuun loppuun, mutta samalle viikonlopulle osuivat myös ylioppilasjuhlat ja koronavirus aiheuttaa edelleen epävarmuutta alkusyksyn osalta. Virtuaalisen festivaalin sisältöjä ja ohjelmaa on rakennettu kevään aikana. Lopullinen ohjelma julkaistaan kesän aikana. Keskeisenä sisältönä on esityskatselmus, johon valittiin nuorisoteatteriryhmät jo keväällä. Myös koulutusta on tarjolla. Virtuaalinen RAMPPIKUUME tarjoaakin ainutlaatuisen mahdollisuuden osallistua tapahtumaan sijainnista riippumatta. Etäyhteyden kautta on mahdollista päästä katsomaan nuorisoteatteriesityksiä ympäri Suomen ja osallistua myös koulutukseen. RAMPPIKUUME – Valtakunnalliset Nuorisoteatteripäivät Kankaanpäässä on 13–20-vuotiaille nuorille ja heidän ohjaajilleen suunnattu nuorisoteatterifestivaali. Tapahtuman tuottavat Nuorisoseurat, Kankaanpään kaupunki ja Kankaanpään Nuorisoseura ry yhteistyössä Satakunnan Nuorisoseurojen liitto ry:n kanssa. Tiedotusta tapahtuman osalta päivitetään nettisivuille osoitteeseen: www.ramppikuume.net.

Arja Antikainen: Nuoreni ovat luksusporukkaa K

orpilahden ilmaistaidon ryhmässä on harrastettu näyttämötaidetta jo 30 vuotta Arja Antikaisen johdolla. Korona iski ikävästi ryhmän juhlavuoteen, mutta taiteen tekeminen ei pysähdy – korona lyhyt, taide pitkä.

Olen kotoisin Varkaudesta, ihan umpisavolainen. Lapsena kävin Puurtilan kansakoulua, Puurtila on kylä Varkaudessa. En muista miten opin lukemaan, mutta osasin lukea kun menin kouluun. Eka- ja tokaluokalla minulla oli hirveän hyvä opettaja Saimi Hämäläinen, joka luki meille paljon ääneen. Kerran hän luki Aili Somersalon kirjan Mestaritontun seikkailut. Vuonna 2015 tein tämän näytelmän nuorten kanssa. 3–4-luokilla sain tehdä tunneille pikku näytelmiä. Puurtilan kansakoulussa oli koulun kirjasto. 9–10-vuotiaana luin Juhani Ahon Panun ja Santerin Ivalon Erämaan taistelun, ei mitään lasten kirjallisuutta. Äiti ei lukenut, isä luki sanomalehtiä. Tykkäsin ainekirjoituksesta ihan hirveästi. Jossakin vaiheessa kirjoitin enemmänkin. Kirjoittaminen ja lukeminen ovatkin olleet aina osa elämääni. Lukioaikoina olin vähän aikaa mukana Varkauden nuorisoteatterissa. Kävimme esiintymässä Harrastajateatterikesässä Seinäjoella, se on varhaisimpia teatterimuistojani.

Ajattelin, että minusta ei tule ikinä opettajaa ja nyt olen ollut opettajana yli 30 vuotta. Olin niitä hanttapulihumanistiopiskelijoita, jotka pääsivät ennen opintouudistusta valitsemaan vapaasti aineita. Opiskelin kirjallisuutta, suomen kieltä, filosofiaa, yhteiskuntapolitiikkaa, tiedotusoppia – vanhan ajan humanistista opiskelua. Pääaineeni oli kirjallisuus, nimenomaan maailmankirjallisuus. Ammattivaihtoehtoina oli kirjallisuuskriitikko tai äidinkielenopettaja. Kävi klassisesti: työelämä vei mukanaan. Sain humanististen tieteiden kandidaatin paperit vuonna 1986. Sen jälkeen työskentelin Laukaassa Pellosniemen koululla erityisopettajan äitiyslomittajana. Vastasin koko alakoulun erityisopetuksesta. Se kesti vain lukuvuoden, mutta jälkeenpäin olen sanonut monta kertaa, että se oli niin hyvä koulu minulle, että sen jälkeen en ole pelännyt koulumaailmassa mitään. Syyslukukauden aikana oppilaiden äänet soivat illalla sängyssä päässäni nukahtamiseen asti. Hyvinkin vaikeista oloista tulleita lapsia heitettiin sellaiseen myllyyn ja minulla oli hyvin pieni opetuskokemus siinä vaiheessa. Yhtäkin lasta tuotiin ja haettiin kouluun suoraan lastenkodista. Opiskeluaikana minusta tuli äiti. Tyttäreni syntyivät vuonna 1981 ja 1983. Nuorempi on töissä Suomen Luon-

nonsuojeluliitossa, erityisalanaan suot ja vanhempi tekee töitä Jyväskylässä vanhuspalveluissa. Poikani syntyi 1991. Lapset vain tulivat. Jälkeenpäin olen ajatellut, että miten sitä uskalsi. Opiskelin ihan viimeiseen asti. Vanhempi lapsi syntyi kesällä, mutta nuorempi lokakuussa. Olin vielä viikkoa ennen synnytystä kansanrunouden lopputentissä ja viikko synnytyksen jälkeen kirjallisuuden laudaturseminaarissa.

teatterin näyttämöltä Liisamaija Laaksosen näytelmästä ”Lumikit”. Näyttelin osaston sairainta naista, jolta oli leikattu kaikki. Tykkäsin näyttelemisestä. Ohjaaja Jussi Luukkonen oli hyvä, tunteita herättävä henkilö. Teatteri toimi Korpilahden satamassa vanhalla Nurmisen sahan alueella. Sieltä siirryttiin vuonna 2000 uuteen piippurakennukseen, joka on samalla alueella.

Erityisopettajavuoden jälkeen olin kesän työttömänä ja sitten muutimme Jyväskylästä Korpilahdelle. Sieltä löytyi mukavantuntuinen talo. En ole koskaan tuntenut itseäni kaupunkilaiseksi. Korpilahden kuntaa ei enää ole, se on nyt Jyväskylää, mutta ei täällä tunne itseään jyväskyläläiseksi. Vettä on paljon, on maapuoli ja vespuoli, Päijänne jakaa kunnan kahtia. Asun maapuolella. Kun tulimme, kuljettiin lossilla puolelta toiselle, nyt ajetaan Kärkisten siltaa. Alue on hyvin iso, oppilaat kulkevat kouluun jopa 30 kilometrin takaa. Kävin ilmoittautumassa koulutoimistoon ja sain sivutoimisen tuntiopettajan viran ykkös-kakkosluokille Korpilahden ala-asteella. Kuntaan haettiin myös työllistymisvaroin palkattua osa-aikaista kulttuurisihteeriä. Tein näitä molempia töitä ja se oli mielenkiintoista. Kulttuurisihteerinä olin aina juhlapyhinä töissä, itsenäisyyspäivät ja veteraanipäivät. Se oli jo iso asia, että ylipäätään kulttuurille oli oma työntekijänsä. Vuonna 1987 eli melko pian tein ensimmäisen arvostelun Korpilahden kesäteatterin näytelmästä ”Koettakaa vedellä, vastasi palopäällikkö”. Se julkaistiin Korpilahti-lehdessä. Kerran sitten Korpilahden teatterin Kari Lahtinen tuli tuomaan kulttuurilautakunnalle avustushakemuskaavakkeen ja sanoi että tarvittaisiin vielä yksi näyttelijä näytelmään. Niin löysin itseni kesällä 1988 Korpilahden kesä-

Työelämässä kävi niin, että siirryin Korpilahden yläasteen puolelle suomen kielen ja kirjallisuuden opettajaksi. Silloinen lukion rehtori Veikko Juurinen sanoi, että lukion tytöt olivat kysyneet voisiko koulussa olla jotain ilmaisutaitoa – esiintymiseen liittyvää. Silloin lukiossa ja yläasteilla oli kerhotunteja. Siitä lähti ilmaisutaidon opetus, josta minulla ei ollut kokemusta, mutta jostakin teatterilehdestä näin ilmoituksen kurssista ja ajattelin hakea. Rehtorikin kannusti ja sanoi, että hae vaan, koululautakunta maksaa koulutuksesi. Lähdin Suomen Harrastajateatteriliiton järjestämälle ohjaajakurssille Mikkeliin. Siellä minulla oli suuri onni kohdata ohjaaja Aila Lavaste. Tehtiin Tsehovin ”Kolmea sisarta”, jokainen pääsi ohjaamaan ja näyttelemään toisten ohjauksessa. Vuoden kestävä koulutus sisälsi myös etätehtäviä. Se oli silmiä avaava kokemus. Olin hirvittävän epävarma, koska en tiennyt ohjaamisesta mitään. Kurssilla oli monenikäisiä ja monenlaisia ihmisiä. Ryhmässä oli kerran jotakin kähinää, jonka seurauksena Aila ripitti minut. Meillä oli ryhmässä yksi vanhempi epävarma nainen ja nuori, joka mollasi tätä. En osannut pitää vanhemman puolta. Aila näki tämän ja antoi ymmärtää miten pitää käyttäytyä. Ripitys opetti, että älä yritä teeskennellä mitään muuta kuin mitä olet. Teatterin tekeminen ei ole toisten mollaamista, vaikka teatteriporukoissa näkee

joskus pyrkyröintiä, itserakkautta ja muuta vastaavaa. Se oli hyvä oppi. Nuorten kanssa olen huomannut, että opettajantyössä ja teatterityössä on turha yrittää olla mitään muuta. Muuten homma ei toimi. Korpilahden ilmaisutaidon ryhmä perustettiin vuonna 1990. Ensin se aloitti lukion kerhona, mutta parin vuoden kuluttua se oli Pohjois-Päijänteen kansalaisopiston ryhmä. Ensimmäinen ohjaukseni oli vuonna 1991 ”Suunnitteluvirhe”. Nuoret tekivät itse koulumaailmaan sijoittuvan tekstin. Osallistuimme sillä Muuramessa järjestettyyn nuorison taidetapahtumaan. Emme päässeet jatkoon, mutta kokemus oli hyvä. Olin täpinöissäni. Tunteja ei laskettu. Nuorten kanssa ei tehdä pelkästään näytelmää, vaan se on kasvamista ja vastuunottamista. Kaikki tekevät kaikkea, eikä kukaan ei ole tähti. Samaan aikaan olin myös koko ajan mukana Korpilahden teatterissa näyttelijänä. Kymmenenä vuonna olin kesäisin näyttämöllä ja talvet kuluivat nuorten kanssa. Teatteri vei mukaansa. Siihen liittyi niin hyviä ystäviä ja tyyppejä ja omat lapsetkin tulivat teatterimaailmaan mukaan, olivat harjoituksissa, rakensivat ja lavastivat. Siitä tuli elämäntapa. Työskentelin kulttuurisihteerinä vuoteen 1992, mutta laman myötä virka lakkautettiin. Pysyin kuitenkin kunnassa: virkanimikkeet vaihtelivat, olin vapaa-ajan ohjaaja, opettaja ja nuorisohjaaja. Samaa hommaa periaatteessa koko ajan. Nuoretkin osaavat olla välillä rasittavia, mutta he ovat niin aitoja ja vilpittömiä. Pyrin itse myös samaan. Nuorilta tulee palaute heti ja into näkyy. Tunteet tulevat läpi, tuskat ja pettymykset. He eivät teeskentele niin kuin aikuiset. Minusta perusnuori on ihan sama kaikkina vuosikymmeninä. Nuoren sisimmässä ei ole tapahtunut mitään, vaikka maailma on muuttunut. Koen olevani luksusporukan kanssa tekemisissä, koska he tulevat omasta halustaan harrastamaan teatteria, eivät pakosta. Olemme esittäneet vaikka mitä, Shakespearea, lastennäytelmiä, nuortennäytelmiä, työläisaiheita, klassikkosatuja. On tehty Pertsat ja Kilut, Mestaritontut, Tirlittanit, Röllit ja Ronjat. Ohjaajana olen ollut diktaattori: pitää olla tarina, joka halutaan kertoa ja pystyä perustelemaan miksi haluan tämän tarinan kertoa. Tähän asti ei ole vielä kieltäydytty mistään näytelmästä. Kun aloitettiin, oli homma vielä aika hataraa ja toivoin, että toiminnalle saisi jatkuvuutta niin, että lapset voisivat alkaa harrastaa teatteria alakoulussa ja jatkaa yläasteelle. Näin se on edennyt. Moni nuori on jatkanut tästä kerhosta Korpilahden teatteriin ja kasvanut siellä ohjaajaksi asti. Ilmaisutaidon ryhmä on kuin pikkusisko ja Korpilahden teatteri isosisko. Vanhemmatkin ovat olleet apuna tekemässä kevään näytelmää. Nuorten kanssa teen yhden jutun vuodessa. Esiinnymme Korpilahden teatterissa. Nyt meillä oli lavasteet valmiina, mutta sitten iski korona. Laitoimme lavasteet talteen ja nuoret ovat tehneet etätehtäviä. Pidän ryhmän koossa ja jos hyvin käy, ensi-ilta saadaan syksylle. Työn alla on ”Koko kaupungin Vinski”.

Kuvat: Pekka Suomäki

FAKTA • Arja Antikainen syntyi Varkaudessa 1957. • Asuu Korpilahdella. • Perheeseen kuuluu aviomies, kolme aikuista lasta ja newfoundlandinkoira Mörkö. • Ammatiltaan nuoriso-ohjaaja ja ilmaisutaidon opettaja. • Valmistui humanististen tieteiden kandidaatiksi Jyväskylän yliopistosta 1986. • Läheisin näytelmäteksti: Pikku Pietarin piha ja Solveigin laulu. • Mieleenpainuvin oma rooli: Jussi Kylätaskun Haapoja – roolina Matilda Wrede. • Asia, jota kukaan ei tiedä minusta: Olen kova näkemään unia. • Harrastukset: Puutarhanhoito, sienestys. 19

Olet osaaja – Tee se näkyväksi Kertoisitko meille osaamisestasi? Tuohon hikoiluttavaan kysymykseen törmää tyypillisesti esimerkiksi työtä tai opiskelupaikkaa hakiessa. Mieli rullaa vauhdilla läpi omaa osaamislaaria, kun pohtii, onko varmasti kertonut kaiken tähdellisen. Teksti: Minna Lepistö Kuva: Evgeniy Shkolenko / iStockPhoto

Yhdistys- ja koulutustoiminnan digitaaliset osaamismerkit

igitaaliset osaamismerkit auttavat osaamisen pukemisessa sanoiksi ja tarjoavat tavan jakaa tietoa siitä myös verkossa. Suomen Harrastajateatteriliitto, Suomen Nuorisoseurat ja Kansalaisfoorumi ovat laatineet yhdessä osaamismerkit yhdistyksen luottamustoimijoille. Merkkiä voivat hakea yhdessä tai useammassa yhdistyksessä puheenjohtajan, sihteerin tai taloudenhoitajan tehtävissä toimineet. Lisää merkkejä esimerkiksi näyttelijän- ja ohjaajan työstä on suunnitteilla parhaillaan Suomen Harrastajateatteriliitossa. Näillä valmisteilla olevilla merkeillä tullaan tunnustamaan liiton koulutustoiminnan kautta hankittua osaamista näyt-

telemisestä ja ohjaamisesta, kertoo liiton tuottaja Mari Saarinen. Osaamismerkkejä haetaan täyttämällä sähköinen merkkihakemus. Järjestöjen työntekijät tarkastavat hakemuksen ja myöntävät merkin hakijalle, joka saa tästä ilmoituksen sähköpostiinsa. Omia merkkejä hallinnoidaan helppokäyttöisessä Open Badge Factory -palvelussa, jonne luodaan tunnukset ensimmäisen merkin vastaanottamisen yhteydessä.

Miksi hakisin merkkiä? Merkki kannattaa määritellä julkiseksi Open Badge Factoryssa, jotta sitä voi linkata esimerkiksi osaksi CV:tä tai jakaa sosiaalisen median kanavilla, kuten Facebookissa, LinkedIn:ssä tai Twitterissä. Osaamismerkkiä hakiessa tulee tarkastelleeksi tietojaan ja taitojaan monesta näkökulmasta. Omaa osaamista on jatkossa helpompaa kuvail-

la, kun kertaalleen on tehnyt ajatustyötä hahmottaakseen, minkälaisista osasista osaaminen koostuu. Päivi Svärd teatteriseuranakin aktiivisesta Vahannan Nuorisoseurasta on tutustunut osaamismerkkeihin joitakin vuosia sitten työssään. Hän on ilahtunut siitä, että merkit yleistyvät yhdistys- ja harrastustoiminnassa. Hän on itse hakenut merkkejä erilaisten digitaalisten palvelujen ja tietotekniikan osaamisesta ja aikoo rikastuttaa kokoelmaansa vielä yhdistystoiminnan merkeillä. Hän ajattelee, että merkeistä voi olla etua erityisesti työuran alussa oleville nuorille, jotka tavoittelevat ensimmäisiä työpaikkojaan. Hän pitää merkkien etuna sitä, että henkilön osaaminen hahmottuu niiden kautta nopeasti. Jokaisen harrastajateatteritoimijan kannattaa olla ylpeä kaikesta osaamisesta, jota harrastus- ja yhdistystoiminta on tuonut. Nämä taidot voivat nousta merkittävään roo-

Kälviä arts taidelinjat 2020-21 Kuvataiteeseen erikoistuvissa opinnoissa tutkitaan oman kokemuksen ja erilaisten materiaalien ja tekniikoiden kautta omaa kuvallista kädentaidollista ilmaisua. Sirkustaiteen sisällöissä keskitytään nykysirkukseen sekä sosiaaliseen sirkukseen ja tutkitaan omaa sekä yhteistä ilmaisua erilaisten sirkusharjoitteiden kautta. Tanssiin erikoistuvat opinnot antavat kattavan kuvan erilaisista mahdollisuuksista taidetanssin tekemiseen. Teatteriin erikoistuvissa opinnoissa perehdytään teatterin osa-alueisiin ja nykyesitystaiteen moninaiseen kenttään.

liin omassa osaamiskattauksessa ja avata uusia yllättäviäkin ovia. Kun erittelee, mitä kaikkea on oppinut vaikkapa teatteriyhdistyksen puheenjohtajana, huomaa pian, miten monipuolinen ja kattava lista osaamisesta piirtyy. Tee osaamisesi näkyväksi hakemalla digitaalisia osaamismerkkejä! Puheenjohtajan, sihteerin tai taloudenhoitajan osaamismerkkiä haetaan täältä: www.kansalaisfoorumi.fi/osaamismerkit Täällä hallinnoidaan omaa merkkikokoelmaa: https://openbadgefactory.com/fi/ Puuttuiko kattauksesta jokin tärkeä merkki? Lähetä toiveita uusista merkeistä sähköpostitse minna.lepisto@kansalaisfoorumi.fi tai mari.saarinen@shtl.fi.

Tanssi teatteri kuvataide sirkus Kälviä Arts on monitaiteinen, kokopäiväopintoja tarjoava opintokokonaisuus Keski-Pohjanmaan kansanopistossa. Nykytaiteeseen keskittyvän suuntautumisen opiskelija voi valita tanssin, teatterin, sirkuksen tai kuvataiteen sisällöistä. Taiteen opiskelu antaa koko loppuelämälle uudenlaisen tavan katsoa ja kokea maailmaa. Monitaiteinen työskentely, anarkistisen empaattinen asenne ja Kälviällä vallitseva tasa-arvoinen ilmapiiri antavat kokemuksen, jossa on hyvin tilaa kasvaa omaksi itsekseen ja tutkia ympäröivää maailmaa rauhallisessa luonnonläheisessä ympäristössä.

Lue lisää sisällöistä ja opettajista osoitteessa: kpedu.fi/kalvia_arts

Kokeile siipiäsi taiteen parissa Keski-Pohjanmaan kansanopistossa!

KESKI-POHJANMAAN KANSANOPISTO

Hae nyt!

KOULUTUSKALENTERI SYKSY 2020 Koronaepidemia siirsi kevään 2020 koulutuksia ja koulutustoiminta pyritään käynnistämään uudelleen syksyllä. Suomen Harrastajateatteriliitto seuraa viranomaisten ohjeistuksia ja suosituksia. Tarkistathan aina ajantasaisen koulutustilanteen verkkosivuiltamme. AIKA KOULUTUS PAIKKA- KOULUTTAJA ILM.PÄÄTTYY HINTA KUNTA 14.-16.8. Teatteripuvustamisen kurssi Tampere Anne Karema 2.8. 85€ 5.-6.9. Roolihenkilön rakentaminen 12h Taivalkoski Marko Pohjanrinne 17.8. ** 5.-6.9. Näyttelijäntyö I 10h Helsinki Anna Ranta 17.8. 75€ 5.-6.9. Näyttelijäntyö III 10h Helsinki Anna Ranta 17.8. 75€ (siirretty toteutus) 12.-13.9. Improvisaatio I 10h Helsinki Kaisa Kokko-Palmer 24.8. 75€ 19.-20.9. Näyttelijäntyön jatkokurssi 12h Kempele Marko Pohjanrinne 31.8. 85€ 2.-4.10. Äänenkäytön kurssi Tampere Marja Suurpalo 13.9. 75€ 3.-4.10. Improvisaatio II 10h Helsinki Kaisa Kokko-Palmer 13.9. 75€ 10.-11.10. Näyttelijäntyö II 10h Helsinki Anna Ranta 21.9. 75€ 10.-11.10. Näyttelijäntyö IV 10h Helsinki Anna Ranta 21.9. 75€ (siirretty toteutus) 14.-15.11. Näyttelijäntyö III 10h Helsinki Anna Ranta 26.10. 75€ 5.-6.12. Näyttelijäntyö IV 10h Helsinki Anna Ranta 16.11. 75€ 7.-8.11. Improvisaatio III 10h Helsinki Kaisa Kokko-Palmer 18.10. 75€ ** Tarkista ajantasainen tieto verkkosivuiltamme! Kursseille ilmoittaudutaan koulutuskalenterimme sähköisen ilmoittautumisen kautta. https://shtl.fi/yleista-koulutuksista/koulutuskalenteri/ Lisätietoja: Mari Saarinen / 050-4682138 / mari.saarinen@shtl.fi

TUNNUSTA TEATTERIA!

Nyt kassia käteen ja pinssiä poveen Hanki PINSSI tai TEATTERIKASSI itseäsi tai työryhmääsi ilahduttamaan. Pinssi on helsinkiläisen I-korun käsityönä valmistama hopeoitu naamio. Teatterikassissa kuljetat plarit ja eväät reeneihin, käytät kauppakassina tai vaikka heiluttelet tyhjänä, että kaikki näkevät mitä porukkaa sitä oikein ollaan! Pinssin hinta 12 euroa + postimaksu. Kassin hinta 5 euroa + postimaksu. Itsetehostuksellisesti loistavia tuotteita, mutta myös erinomaisia lahjoja. Tilaukset vetämään sähköpostilla minna.ahlfors@shtl.fi

TILAA REPLIIKKI!

Jäsenteatterimme saavat neljä kertaa vuodessa Repliikin, mutta voitte ilahduttaa lehdellä ohjaajianne, aktiivisimpia talkoolaisianne, kannatusyhdistysten johtokuntaa tai tukijoitanne tilaamalla lehden 20 euron vuosikertahintaan. Repliikki-lehti on harrastajateatterikentän äänitorvi, koollekutsuja, suoranainen liima teatterilaisten välillä. Repliikki mittaa kuumetta harrastajateatterimaailmasta, seuraa sen tapahtumia ja ilmiöitä, auttaa ja palvelee, iloitsee menestymisistä, kertoo parhaat ja tarinat ja kannustaa teatteriväkeä kouluttautumaan, kehittymään ja ennen kaikkea kohtaamaan toisensa. Se on lippu, jota me kaikki heilutamme – yhdessä. Tilaa lehti www.shtl.fi info-valikosta. 22

KOUTA-KOULUTUSTAPAHTUMA TEATTERIN TEKIJÖILLE ROVANIEMELLÄ 25.–27.9.2020 VALAISTUMISIA MATKALLA NÄYTTÄMÖLLE

Tule osallistumaan työpajoihin, tapaamaan kavereita sekä katsomaan esityksiä. Valitse työpaja ja ilmoittaudu 4.9.2020 mennessä!

HILSEEN ALTA NÄYTTÄMÖLLE

TEKSTIN MATKA IDEASTA ENSI-ILTAAN

Ohjaaja, näytelmäkirjailija, Esko Janhunen

ROOLIHENKILÖN SYNTY NÄYTTÄMÖLLE

ULKOISESTA VAI SISÄISESTÄ?

Ohjaaja, kirjailija Tuula Väisänen

FYYSINEN NÄYTTELIJÄNTYÖ

LIIKKEEN SUHDE TILAAN JA AIKAAN

Ohjaaja, sirkustaiteilija Jenni Kallo

ENEMMÄN IRTI NÄYTELMÄSTÄ!

NÄYTELMÄANALYYSIN PERUSKIVET

Ohjaaja, taidekasvattaja Anne Niskanen

TUNNEKKOS YLEISÖS?

YLEISÖANALYYSISTÄ YLEISÖTYÖHÖN

Ohjaaja, kouluttaja Disa Kamula

Lisätietoja: www.kansalaisfoorumi.fi

Teatterilaiva 18.–19.9.2020

Ku : va

Juh aM

etso

Viisi kaveria nimeltä Pasi Sällit

Ponit nukkuvat öisin Kellariteatteri

Ilta Villen kanssa Best Friends Forever Tukkateatteri

Improshow Improteatteri