PÄÄKIRJOITUS 4–5...... RAUHANTEKIJÄ RISTO KEKKONEN 6–7...... NÄIN OSOITETTIIN MIELTÄ

SISÄLTÖ 3.......... PÄÄKIRJOITUS 4–5...... RAUHANTEKIJÄ RISTO KEKKONEN 6–7...... NÄIN OSOITETTIIN MIELTÄ 8.......... KIRJE LÄNSI-SAHARASTA 9.......... RAUHANKASVATUSNEUVOLA 4 10–11 .. TURKKI, KURDIT JA RAUHA 12–13 .. AZAWAD 14–15.. SODAN UUDET VAATTEET 16........ SYNKKIÄ PILVIÄ ITÄMEREN YLLÄ 17........ MARKKU KANGASPURON KOLUMNI 17........ KIRJA-ARVIO 18–19.. KERTOMUKSIA ROHKEUDESTA 5 20–21.. LAUSTIN LUKUVINKKI 21........ RAIMO PESOSEN KOLUMNI 22 ....... TYÖPAIKKOJEN RAUHANTOIMIKUNTA 23 ....... YDINASEKIELTOSOPIMUS 24–25.. PAX 2016 26 ....... PULUKAUPPA 27........ HEIKKI PATOMÄEN BLOGI 28 ....... VILLE PIRINEN: LUMOTTU METSÄ

Suomen Rauhanpuolustajien jäsenlehti • ISSN: 0358-6405 • Julkaisija: Suomen Rauhanpuolustajat ry, Hämeentie 48, 00500 Helsinki, p. 050 3581441• s-posti: pulut@kaapeli.fi • Ilmestyy kuusi kertaa vuodessa. • Toimituskunta: Teemu Matinpuro (vast. toim.), Anu Harju, Antti Kurko, Hanna Niittymäki • Ulkoasu ja taitto: Jukka Varis • Kannen kuva: Jukka Varis & Teemu Matinpuro • Painopaikka: Botnia Print Oy, Kokkola • Lehtitilaus 36 e/vuosi • RAUHAN PUOLESTA 4/2016 ILMESTYY ELOKUUSSA 2016.

SUOMALAISET KRIITTISIÄ USA:N SOTAHARJOITUKSILLE

Suomalaiset suhtautuvat kriittisesti Yhdysvaltojen sotaharjoituksiin maassamme. Taloustutkimus Oy:n toukokuussa tekemään mielipidetiedusteluun vastanneista suomalaisista 46 prosenttia piti alueen luovuttamista USA:n harjoitustoimintaan kielteisenä, kun myönteisesti asiaan suhtautuvien osuus oli 37 prosenttia. Yli kaksikymmentä prosenttia vastaajista suhtautui harjoituksiin erittäin kielteisesti, vastaavasti erittäin myönteisesti suhtautuvia oli vain yksitoista prosenttia. Virhemarginaali on +/– 2 prosenttiyksikköä suuntaansa.

Rauhanpuolustajien toiminnanjoh-

taja Teemu Matinpuro kommentoi

kyselytutkimuksen tulosta toteamalla, että ”suomalaiset luottavat selvästi edelleenkin itsenäiseen turvallisuuspolitiikkaan eivätkä halua maataan osalliseksi suurvaltojen vastakkainasetteluun”.

Kyselytutkimuksen toteutti Taloustutkimus Oy ja sen tilaaja oli Suomen Rauhanpuolustajat yhteistyössä Voima-lehden kanssa. Tutkimus tehtiin puhelinhaastatteluina toukokuussa, haastateltavia oli 1002 eri puolilta Suomea ja heidän ikäjakaumansa 15–79 vuotta.

Haastateltaville esitettiin kysymys: Yhdysvaltalaisten sotilaslähteiden mukaan amerikkalaisten panssarikaluston ja F15-hävittäjien tuominen harjoittelemaan Suomeen toimii voimannäyttönä ja pelotteena Venäjälle. Mitä mieltä olette väittämästä: Suomen ei pidä antaa Yhdysvaltojen käyttää Suomen aluetta voimannäyttöönsä.

KOLUMNI TEEMU MATINPURO

TÄRKEIN PUUTTUU: RAUHA

Hallituksen esityksessä ulko- ja turvallisuuspoliittiseksi selonteoksi siteerataan aluksi hallitusohjelman tulevaisuuden visiota, jonka mukaan ”Suomi vuonna 2025 on uudistuva, välittävä ja turvallinen maa, jossa jokainen meistä voi kokea olevansa tärkeä. Yhteiskunnassamme vallitsee luottamus.” Selonteosta on kyllä vaikea löytää sellaisia toimenpiteitä, joiden ajattelisi lisäävän luottamusta kansainvälisessä politiikassa. Luottamusta lisääviin toimiin, kuten aseriisuntaan, selonteossa viitataan vain menneessä muodossa. Ikään kuin vanhentuneina keinoina, jotka joutavat nykytilanteessa romukoppaan.

Selonteon lähtökohtana on epäluulo ja siihen ainoana vastauksena sotilaallinen varustautuminen ulkoisiin uhkiin, olivat ne sitten itäinen naapuri tai kansainvälinen muuttoliike. Selonteon lähtökohtana on voimakas muutos ulko- ja turvallisuuspolitiikan ympäristössä, jonka todetaan jatkuvan. Muutos todetaan myös ennalta-arvaamattomaksi ja nopeaksi. Olemme jälleen kerran katsomossa, emmekä pelikentällä: “Suomen on pystyttävä ennakoimaan toimintaympäristön muutoksia ja vastaamaan muutosten asettamiin vaatimuksiin.” Omien aiempien toimiemme vaikutusta turvallisuusympäristömme tilaan ei juurikaaan arvioida. Pitäisikö pikemminkin sotilaallisten lisäsatsausten sijaan pyrkiä etsimään niille vaihtoehtoja tarjoamalla areena Venäjän ja muiden Itämeren alueen maiden kanssa käytävän vuoropuhelun lisäämiseksi?

Toki rauhanvälityksellekin on selonteossa uhrattu muutama rivi. Sen uskottavuus on valitettavasti kärsinyt hallituksen käytännön toimien, kuten Ahtisaaren vetämän järjestön CMI:n (Crisis Management Initiative) tuen merkittävän leikkauksen johdosta. Tärkeimmät turvallisuuspoliittiset keinovalikoimat liittyvätkin vain sotilaallisen yhteistyön tiivistämiseen kaikkien mahdollisten tahojen kanssa (Nato, USA, Ruotsi ja EU) sekä innokkuus sotilaalliseen ja siviilikriisinhallintaan.

Globaalia muuttoliikettäkin lähestytään lähinnä kriisinhallinnan näkökulmasta, vaikka nimenomaan tärkeäksi kumppaniksi nostetun Yhdysvaltain ”kriisinhallintatoimien” ansiosta eniten turvapaikanhakijoita on viime aikoina tullut Suomeen Afganistanista ja Irakista. Jostain syystä he eivät jaa Maahanmuuttoviraston näkemystä kriisinhallinnan onnistumisesta ja kotimaidensa turvallisuudesta.

Voikin hyvin yhtyä entisen valtiosihteerin Risto Volasen arvioon: selonteosta puuttuu tärkein, rauha. Selonteko ei onneksi velvoita meitä kansalaisia millään tavoin varautumaan sen esittämiin uhkiin. Varaudutaan me rauhanpuolustajat uusiin maahanmuuttajiin vieraanvaraisuudella ja Venäjän uhkaan kansalaisyhteiskunnan ja kansalaisten suorilla kontakteilla – joille selontekokin lupaa tukensa.

Kirjoittaja on Rauhanpuolustajien toiminnanjohtaja.

SE VÄHITEN TUNNETTU KEKKONEN

TEKSTI JA KUVAT: HANNA NIITTYMÄKI

Risto Kekkosen mukaan älyttömän asevarustelun takana ovat sotaleikkeihin ihastuneet keski-ikäiset miehet. Itse hän on vielä 90-vuotiaanakin aktiivisesti mukana rauhanliikkeen riennoissa. Hänen pitkään elämäänsä on mahtunut monenlaista, mutta pysyvintä on ollut jo omalta isältä omaksuttu rauhanaate.

Vattuniemessä korkean talon toiseksi ylimmästä kerroksesta avautuu näkymä Lauttasaaren kattojen ylle ja merelle. Istutaan keittiössä ja juodaan kauniista posliinikupeista kahvia. Vieras sijoitetaan aina niin, että hän saa nauttia parhaasta mai-

semasta. Risto Kekkonen tarjoilee

taidokkaasti aseteltuja pieniä voileipiä. Kuohuviini ja mansikat kuuluvat usein kahvin kyytipojaksi. Tämän tietävät ne monet rauhanihmiset, jotka ovat saaneet nauttia Riston vieraanvaraisuudesta.

Haastattelupäivänä on Riston vaimon, rauhankasvatuksen pioneerin

Helena Kekkosen syntymäpäivä.

Hän olisi täyttänyt 90 vuotta. Helena tuntuu olevan läsnä, vaikka jo reilut kaksi vuotta Risto on elänyt leskenä. ”Ei tunnu ollenkaan, että Helena olisi poissa. Hän kulkee tässä rinnalla koko ajan. Monessa tilanteessa tulee mieleen, että Helena on kyllä tästä nyt sitä mieltä, että...”

Helenan muistojuhlassa elokuussa 2014 syntyi idea Helenan ystäväpiirin kokoamisesta hänen elämäntyönsä vaalimiseksi. Useiden tapaamisten ja kovan työn tuloksena syntyi muistokirja Rauhan silta kantaa, johon Helenan omien kirjoitusten lisäksi on koottu lukuisien hänet tunteneiden ihmisten kirjoituksia hänestä, rauhankasvatuksesta ja maailmasta.

Kirjan tekeminen piti Riston kiireisenä reilun vuoden verran. Teoksen valmistuttuakin on silloin tällöin kokoonnuttu samalla ystäväporukalla puhumaan rauhantyöstä ja -kasvatuksesta ja muistelemaan Helenaa.

Sanotaan, että jokaisen menestyneen miehen takana on nainen. Tässä tapauksessa voisi sanoa, että merkittävän naisen rinnalla on ollut mies, kumppani, joka on uskonut, mahdollistanut ja tukenut vaimoaan kaikessa tämän työssä. Eikä Risto ole pelkästään tukenut, vaan hän on itse ollut tärkeä ja väsymätön osa suomalaista rauhanliikettä. Tahti ei näytä hidastuneen 90 vuoden täytyttyä. ”Ne on ne keski-ikäiset miehet ja niiden rakkaat sotaleikkiharrastukset, jotka pitävät yllä tätä älytöntä asevarustelua. En voi kuvitella rahalle turhempaa käyttöä. On aivan järjetön harhaluulo, että turvallisuutta lisättäisiin vaikkapa uusilla hävittäjillä. Mitä tehdään hävittäjillä näinä tarkkuusohjuksien aikoina? Ja miksi ihmeessä Itämerelle hankittaisiin uusia laivoja? Itämeren paras puolustus olisi julistaa se rauhanmereksi.”

PASIFISTIN NUORIMMAINEN

Risto esittelee itsensä usein siksi vähiten tunnetuksi Kekkoseksi.

Ensimmäisenä listalla lienee Urho Kaleva Kekkonen ja toisena tietenkin

Riston vaimo Helena. Yksi vaikuttavista Kekkosista oli myös Riston isä

Juho Kekkonen, joka toimi yhden

kauden kristillisen työväenliikkeen kansanedustajana.

Risto syntyi vuonna 1925 Kiskon pitäjässä Lounais-Suomessa perheen kolmanneksi lapseksi. Perheen isä Juho oli melko poikkeuksellinen tuon ajan maalaismieheksi. Hän oli nimittäin pasifisti. Kun eduskunta käsitteli vuonna 1918 valkoisten terroriin syyllistyneiden armahduslakia, Juho Kekkonen totesi puheessaan: ”En hyväksy aseellista toimintaa valtiollisten päämäärien saavuttamiseksi. Pahaa ei milloinkaan poista toinen paha, vaan oikeudenmukainen ja hyvä menettely.” Kansanedustajana hän esitti Suomeen myös siviilipalveluslakia, joka tuolloin jäi vielä muutaman äänen päähän läpimenosta.

Ristolla oli kaksi vuotta itseään vanhemmat kaksossisarukset, sisko ja veli. Militaristiset ihanteet omaksuneen isoveljen ja isän välisissä kiistoissa Risto asettui vaistomaisesti isänsä kannalle. Oma arvomaailma sai siis vahvan sodanvastaisen perustan jo lapsuudenkodissa.

Risto on nuorimman sotaan osallistuneen sukupolven edustaja. Hän sai koulutuksen kivääriryhmän johtajaksi ja lähti mukaan sotaan lokakuussa 1943. Sota-aika kului muun muassa Itä-Karjalassa juoksuhautoja kaivaessa. Varsinaisiin taisteluihin hän ei joutunut. Risto oli intohimoisesti halunnut lentäjäksi ja piti suurena tappiona sitä, ettei päässyt lentäjäkoulutukseen. ”Sotaväen kuviot tulivat tutuiksi. Kaikki pokkurointi tuntui nurinkuriselta. Oli selvää, etten halunnut ampumaan vaan vain lentämään. Sikäli siis sotakokemus oli hyvä, että tuli pohdituksi tärkeitä elämänarvoja.”