Ihalassa on muistoja viikinkiajan polttorovioista

TEKSTI JARI NÄRÄNEN KUVAT TURUN YLIOPISTO/ARKEOLOGIA

Noin 1200 vuotta sitten alettiin Raision Ihalassa haudata vainajia kallioiseen etelään viettävään rinteeseen. Usean sukupolven ajan ripoteltiin roviolta kerätyt vainajien jäänteet ja hauta-antimet rinteeseen tehtyyn maantasaiseen kivikkoon.

Parin vuosisadan jälkeen hautapaikan käyttö päättyi ja se painui vähitellen unholaan, kunnes se löydettiin vuonna 1977. 1980-luvun lopulla alkaneet arkeologiset kaivaukset paljastivat mäenrinteestä viikinkiajalle tyypillisen polttokenttäkalmiston.

ARVOITUKSELLISET POLTTOKENTTÄKALMISTOT

Polttokenttäkalmistot tulivat merovingiajalla (757–800 jKr.) EteläSuomessa vallitsevaksi hautamuodoksi ja niihin haudattiin vainajia yli 300 vuoden ajan. Maanpinnalta katsottuina ne ovat hyvin vaatimattomia, sillä ne ovat vuosisatojen kuluessa jääneet pintamaan ja kasvillisuuden peittoon. Heti pintamaan alta paljastuu kuitenkin tiheä kiveys ja mustaa nokista maata.

Polttokenttäkalmisto koostuu laajasta tasaisesta ja useampikerroksisesta kiveyksestä. Polttoroviolta kerätyt jäännökset, luut, tuhka ja hautaesineet on siroteltu kivien väliin, päälle tai alle. Usein vainajien jäännökset ja hauta-antimet ovat sekaisin, mutta myös yksilöllisiksi hautauksiksi tulkittavia esinekeskittymiä tunnetaan.

Kaivauksissa polttokenttäkalmistoista on löydetty jälkiä aterioimisesta, maan kyntämisestä, asumisesta ja raudanvalmistuksesta. Ne tekevät polttokenttäkalmistoista arvoituksellisia. Ehkä ne olivat paikkoja, joissa kuoleman ja elämän rituaalit kohtasivat.

Siirin polttokenttäkalmiston kalmistokiveystä.

Raisiosta tunnetaan seitsemän polttokenttäkalmistoa.

Kupurasolki ja rannerenkaat kalmistokiveyksessä.

RAISIOSSA USEITA POLTTOKENTTÄKALMISTOJA

Raisiosta tunnetaan seitsemän polttokenttäkalmistoa. Mahittulan Tuomalaa lukuun ottamatta kaikki ovat selvästi viikinkiaikaisia (800–1025 jKr.). Mahittulan Tuomala on pitkäikäinen kalmisto, jossa polttokenttäkalmistovaihe alkaa merovingiajalla. Arkeologisia kaivauksia on tehty kolmessa polttokenttäkalmistossa, Pappilanmäellä 1930–40-luvulla, Tuomalassa 1970luvulla ja Ihalan Siirissä 1980–90-luvulla.

Raisiossa, kuten muuallakin, polttokenttäkalmistojen käyttö päättyy 1000-luvulla jKr. ruumishautaukseen siirtymisen myötä. Uuden ajan enteenä Siiriin haudattiin yksi vainaja polttamatta ja sen jälkeen hautapaikka hylättiin. Raision viikinkiajan kalmistoista on 1100-luvulle tultaessa käytössä enää Mahittulan Tuomala, jonne vainajia haudattiin uuden tavan mukaan polttamatta.

Kirjoittaja on arkeologi Raision museo Harkossa.