Puolueohjelma 2016

Puolueohjelma 1/2016

Puolue juhlisti 35-vuotista taivaltaan Sivu 7

Tarinoita viime vuoden fukseilta Sivu 5

Puolueella toinen kultavuosi putkeen Sivu 9

Sisältö: Puheenjohtajan tervehdys 3 Niilo Nissinen Puolueen kopojen tervehdys 4

Miika Korpi & Ira Honkaharju

Tarinoita viime vuoden fukseilta

5

Puolueen anonyymit fuksit

Puolueen vuosijuhlat 7 Hanna Hyyryläinen

Vaihto on elämän parasta aikaa

8

Karolina Aaltonen

Humalaisia pelaajia ja epäonnistuneita rankkareita 9

Aatu Puhakka

Kandin tekemisen sietämätön keveys

11

Niilo Nissinen

Vieraskynä 12

Puolueohjelma

1

Pääkirjoitus Jos olen jotain oppinut kahtena vuotenani valtio-opin opiskelijana, on se se, ettei kukaan tunnu tietävän, mitä valtio-oppi oikein on. Kerrottuani jokaiselle sukulaiselleni ja jokaiselle uudelle baarituttavuudelle muutamalla tai useammalla lauseella, mitä se valtio-oppi oikein on, alkaa käsite muodostumaan entistä hämärämmäksi itsellekin. Ei, se ei ole oppi valtiosta, oikeastaan valtio ei edes ole tutkimuksen keskiössä, vaan politiikka. Ei kuitenkaan politiikka siinä institutionaalisessa kontekstissa, missä politiikka arkikeskustelussa ymmärretään, vaan jossain aivan muussa kontekstissa.

Yhtäkkiä politiikka onkin kaikkialla, kaikkea voidaan tutkia poliittisena, sehän onkin näkökulma! Tässä aletaan jo mennä aivan henkimaailman juttuihin, toisin tekemisen mahdollisuuksiin, fair playhin, käsitemaailmoihin ja ideologioihin. Tässä vaiheessa keskustelua olen yleensä humalatilaani tai muuhun verukkeeseen vedoten vienyt keskustelun muualle, sanonut, että juuri nyt en halua puhua opiskeluistani, vaikka oikeassa seurassa tuntuukin, että voisin puhua politiikan teoriasta kunnes kuu muuttuu auringoksi.

suunnitelmat eivät lupaa hyvää meille, jotka haluamme pitää kiinni jyväskyläläisen valtio-opin ainutlaatuisuudesta ja laadusta, kuten Puolueen esittelytekstissä kerrotaan. Yliopisto toteuttaa hallitusohjelmaa, eivätkä edes politiikan tutkijat ole turvassa politiikalta. Jos uudistukset heikentävät jyväskyläläisen tutkimussuuntauksen ainutlaatuisuutta tai laatua, voidaan uudistuksia pitää suoranaisena sodanjulistuksena Puoluetta vastaan. Nyt jos koskaan on Puolueen toimittava jäsentensä edunvalvojana.

Nähtäväksi jää myös se, mikä jää Puolueen rooliksi, jos kaikki opiskelevat kandivaiheensa saman yfi-kandi -nimikkeen alla, ilman erottavia pääaineita. Itse en ainakaan halua elää maailmassa, missä ei voi tehdä ryöstöretkiä naapuriainejärjestöihin, maailmassa, jossa vapun jalkapallomatsit pelataan saman ainejärjestön sisällä.

Vaikka maailma muuttuu päivä päivältä epävarmemmaksi ja joudummekin toistaiseksi elämään epävarmuudessa myös tutkintouudistuksien suhteen, kaksi asiaa voidaan sanoa varmaksi, nyt ja ikuisesti: Puolue on yhtenäinen ja Puolue ei kaadu koskaan!

Ei ole mikään ihme, että tuntuu vaikealta sanoa, mitä valtio-oppi oikein on, kun laitoksen pikkujouluissa kaksi tutkijaa käyttää tunnin väitellessään, onko politologia käyttökelpoinen termi vai ei, ja kun laitoksen Ville Larkkonen emeritusprofessori kuljeskelee vieläkin yliopiston käy- Päätoimittaja tävillä, eksyneen näköisenä miettien, että mitä vittua se politiikka oikein on, mitä me tutkitaan. Käsitteellinen vääntäminen on tietystä mitä valtio-oppinein paradigma. Antoisinta opiskeluissani eivät ole olleet kuitenkaan käsitteelliset väännöt, vaan ne hetket, kun on tuntunut siltä, että on edes hetkellisesti ymmärtänyt jonkin niistä filosofisista, talousteoreettisista ja poliittisista ajatuksista, jonkin niistä eri akateemisten tuhertelijoiden ja kelvottomien taloustieteilijöiden ajatuksista, joista kukin meistä uuttaa mielipiteensä ja raivonsa.

Mitä valtio-oppi sitten ikinä onkaan, varmaa on se, että jyväskyläläinen valtio-oppi, sellaisena kuin me sen nyt tunnemme, on muutosten edessä. Suunnitelmat yfi-kandista ja mahdolliset maisterintutkinnon uudistukset ovat vasta suunnitteilla, mutta alustavat

Minä ja Juha

Puolueohjelma

2

Puheenjohtajan tervehdys Puolueen tapahtumarikas kevät on tulossa taas päätökseensä. Vappuviikon hulinoista selvidyttyämme voimme taas siirtyä kesäloman viettoon – osa töihin ja osa ihan vain lomailemaan. Saattaapa joku allekirjoittaneen lailla töiden puutteessa opiskellakin.

Maaliskuussa vietettiin Puolue ry:n 35-vuotisjuhlia, joiden suunnittelu ja toteutus vaativat huomattavasti aikaa ja vaivaa. Tämä kaikki palkittiin juhlakansan oltua tyytyväinen juhliin ja kuuluipa jopa haikeita toiveita siitä, miten vujuja saisi pitää useamminkin. Henkilökohtainen mielipiteeni on, että hiukan harvemmin järjestettynä vuosijuhlat säilyttävät tietyn arvokkuuden ja niitä odotetaan ja niihin panostetaan paljon enemmän. Vujusitsejähän voi järjestää vaikka joka vuosi!

Hallituksen sisällä on tapahtunut paljon muutoksia. Vuoden alussa valittu talousvastaava joutui lähtemään rauhanturvatehtäviin Libanoniin ja myöhemmin hiukan ennen vappuviikkoa ympäristö-, kansainvälisyys- ja kehitysyhteistyövastaavamme joutui myös eroamaan hallitustehtävistään. Tehtävät jaettiin hallituksen kesken ja allekirjoittanut uskoo vakaasti hommien sujuvan myös vastaisuudessa erinomaisesti!

Koulutuspoliittisella sektorilla on eletty vaikeita aikoja. Valtakunnallisten koulutusja erityisesti opintotukileikkausten aiheuttaman huolen lisäksi ovat puoluelaiset joutuneet myrskyn silmään Yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan yhdistyessä Humanistisen tiedekunnan kanssa ja laitoksen suunnitellessa maisteriohjelmien uudistamista ja YFI-kandia. Säästetään ja profiloidutaan.

Vuotta on vielä paljon jäljellä ja näin vapun alla meillä kaikilla on syytä unohtaa arjen huolet ja vaihtaa vapaalle. Koko alkuvuoden on pyritty järjestämään erilaisia tapahtumia ja takaamaan puoluelaisille paljon tekemistä (enemmän tai vähemmän) raskaan opiskelun vastapainoksi. Puolueen tapahtumasektori levähtää kesäksi (yksittäisiä kesätapahtumia lukuun ottamatta) keräten voimia ensi syksyä ja fuksien saapumista varten.

Näillä sanoilla haluan toivottaa Puolueelle oikein hyvää kesää! Nähdään, jos ei kesällä, niin viimeistään ensi syksyn tapahtumissa!

Niilo Nissinen, Puolueen puheenjohtaja

Puolueohjelma

3

Puolueen kopojen tervehdys Vuosi 2016 on ollut todella mielenkiintoinen koulutuspoliittisella sektorilla. Suurista muutoksista on ollut paljon puhetta koporintamalla ja loppujen lopuksi näyttääkin siltä, että osittain jopa pelätyt muutokset astuvat kuin astuvatkin voimaan.

Mistä muutoksista on siis puhe? Tiedekuntien rakenteellisista muutoksista, YFI-kandista sekä maisteriohjelmien karsimisesta sekä niiden uudelleen muotoilusta. Ikävä kyllä tiedottaminen ylemmältä tasolta meille opiskelijoille ei ole aina ollut niin aktiivista ja kattavaa kuin olisimme toivoneet. Emme siis ole yrittäneet pimittää tietoa keneltäkään, vaan emme vain yksinkertaisesti ole tienneet kaikkia asioita itsekään.

Aloitetaan rakenteellisista uudistuksista. 1.1.2017 alkaen liitymme Humanistiseen tiedekuntaan laitoksemme kanssa, eli yhdessä yhteiskuntapolitiikan, sosiologian, filosofian ja sosiaalityön kanssa. Tämän seurauksena uusi tiedekunta tulee olemaan Humanistis-yhteiskuntatieteellinen tiedekunta. Huoli pois, sillä tämä ei kuitenkaan tämän hetkisten tietojen mukaan tule vaikuttamaan opiskelijoiden arkeen tai esimerkiksi tutkintonimikkeeseemme mitenkään, eikä muutos myöskään johda henkilökunnan irtisanomisiin.

säilyy edelleen samalla tavalla kuin tähänkin asti.

Maisteriohjelmiin haetaan kandivaiheessa, jolloin päätetään niin sanottu oma opintopolku. Kaikki tulevat pääsemään siis johonkin maisteriohjelmaan, mutta ei välttämättä juuri sellaiseen kun itse olisi ensin toivonut.

Aivan kädet taskuissa emme ole kopoina seisseet, sillä lukuisat kokoukset ja tapaamiset ovat pitäneet meidät kiireisinä. Teimme myös yhdessä YFI-laitoksen kopojen kanssa viisi teesiä kattavan kirjeen laitoksemme henkilökunnalle, jossa vaadimme muun muassa parempaa tiedottamista muutoksiin liittyen, sekä oppiaineidemme omien identiteettien säilyttämistä myös jatkossa muutosten koittaessa.

Tulemme jatkossakin seuraamaan aktiivisesti koposektorilla tapahtuvia muutoksia ja vaikuttamaan kokouksissa ja työryhmissä, jotta opiskelumme tulee olemaan myös jatkossa yhtä mieluisaa. Pyrimme edelleen jatkossakin informoimaan teitä mahdollisimman selkeästi käsillä olevista asioista.

Puolueen kopovastaavat Miika Korpi ja Ira Honkaharju

Syksyllä 2017 voimaan tulee YFI-kandi. Tämän seurauksena kaikki opiskelijat valtio-opista, yhteiskuntapolitiikasta, filosofiasta, sosiologiasta ja sosiaalityöstä opiskelevat samat perusopinnot, jotka sisältävät 10 opintopisteen johdantokurssin sekä 3 x 5op kurssit.

Opiskelijoille tämä tarkoittaa sitä, että vielä syksyllä 2016 aloittaneet opiskelijat saavat tehdä nykyisen opetussuunnitelman mukaiset kurssit ja vuonna 2017 aloittavat opiskelijat suorittavat YFI-kandin ja sen sisältämät kurssit.

Maisteriohjelmiin on tulossa myös muutoksia. Tulevaisuudessa meillä on muun muassa valittavana seuraavia tutkinto-ohjelmia: politiikan, filosofian, sosiologian, yhteiskuntapolitiikan ja sosiaalityön maisteriohjelma. Tämän lisäksi on kansainvälisiä maisteriohjelmia. Opinto-oikeus maisteriohjelmaan

Ensimmäisiä kohtaamisia puoluelaisten

Puolueohjelma

4

Tarinoita viime vuoden fukseilta

olleista henkilöistä halusi lähteä porukalla jatkoille pahamaineiseen DDR:ään. Humalatilani vuoksi en kyennyt kieltäytymään kutsusta, jonka takia päädyin kuuntelemaan vielä oudompaa keskustelua puoluelaisten kesken.

Ensimmäinen ja viimeinen vierailuni DDR:ssä päättyi siihen, että heräsin yksin asunnon sohvalta. Paetessani huomasin, että seurueeni muut jäsenet olivat sulassa sovussa nukkumassa kolmistaan parisängyssä viereisessä huoneessa. Kotiin selvisin Google Mapsin ja Jyväskylän paikallisliikenteen avustuksella.

OPETUS: DDR never again.

Puoluelaisen kuntotesti Viime syyskuun lopulla osa fukseista koki todellisen opiskelijoiden kisakuntotestin. Vietimme eräänä keskiviikkona fuksisitsejä ja tanssimme pilkkuun saakka.

Torstaina osallistuimme perinteiseen Kauppakadun approon. Approilla aika kului kuin siivillä kahden euron shotteja kumoten, emmekä taaskaan selvinneet kanssa baarista ulos ennen pilkkua. Hurjimmat meistä jatkoivat samoilla silmillä aamubussiin, joka lähti kohti Olimme fuksisyksyni alussa nykyisen hyvän ystäväni Helsinkiä klo 7:30. Päivä kului Helsingissä Politiikan kanssa suurella massaluennolla yliopiston suurim- opiskelijoiden päivillä erilaisia luentoja kuunnellen. massa auditoriossa, jonne mahtuu 400 ihmistä. Luen- Olo oli luonnollisesti mitä mahtavin. to oli juuri alkamassa ja ihminen, jota silloin hädin tuskin tunsin, päätti huutaa koko auditorion kuullen Illalla osallistimme jo legendaksi muodostuneille “xxxxx xxxxx:lla on ripuli!!”, jolloin ajattelin, että v*- POP-sitseille, jotka järjestettiin Helsingin ytimessä tun kiva vuoden aloitus. #vainalakoulujutut Vanhalla ylioppilastalolla. Useamman alkumaljan saattelemana aloitimme sitsaamisen ja laulamisen.

OPETUS: Ensivaikutelma voi pettää suuresti ja alussa Ensimmäisellä konferenssitauolla tunnelma oli eritaivan idioottina pitämästäsi henkilöstä voi tulla ajan täin hilpeä, seuraavalla tauolla muistikuvat alkoivat kuluessa hyvä ystäväsi. hiukan hämäriä. Osalla filmi katkeaa sitsilauluun, jossa on tapana mennä pöydän alle. Muutama ei siis omasta mielestään noussut pöydän alta.

Yöllinen elämys Itä-Saksassa Puolue piti syyskokouksen marraskuussa, jonka jälkeen jatkoimme iltaa laitoksemme järjestämään Fakultiteettirockiin, jossa muun muassa laitoksemme henkilökunnan tähdittämät bändit esiintyivät. Osa puoluelaisista oli juhlatunnelmissa, mutta vain harva jaksoi jatkaa iltaa keskustan yökerhoon. Pian huomasin olevani miltein tyhjässä yökerhossa kahden vanhemman puoluelaisen kanssa, joita en juuri tuntenut ennestään.

Pilkun jälkeen lähdimme yhdessä hampurilaisille ja siellä ollessamme keskustelimme mitä erikoisimmista enemmän ja vähemmän poliittisista kysymyksistä.

Olin huojentunut, kun vartija kertoi hampurilaisravintolan sulkevan, jonka takia meidänkin piti poistua.

Olin jo lähdössä kotiin, kun toinen näistä seurassani Puolueohjelma

5

Loppuilta sujui vaihtelevasti. Osa (viisaimmat) pakeni heti sitsien päätyttyä, toiset lähtivät yksin vaeltamaan Helsingin yöhön hampurilaisaterian toivossa ja jotkut päätyivät kantamaan toinen toisiaan taksia kohti.

Uskaliaammat jatkoivat juhlaputkea vielä lauantaina silliksen merkeissä Helsingissä ja jallun voimin päädyimme jälleen Helsingin yöhön.

OPETUS: Älä aliarvioi kestävyyttäsi, mutta huomioi aina lähtökuntosi.

Hattutemppu Fuksiaiset olivat yksi syksyn odotetuimmista tapahtumista. Monipuolisen ohjelman jälkeen päädyimme baariin ja pian baarin ulkopuolella alkoi tapahtua.

Yhdellä fuksilla oli päässään hieman elämää nähnyt, mutta rakas lippis. Tämä näky ei miellyttänyt erään vanhemman opiskelijan silmää, joten hän polttamaan lippiksen. Lippis paloi iloisesti käyttökelvottomaksi ja fuksi päätyi myöhemmin seuraavalla viikolla leikkaamaan pitkät hiuksensa tapahtuneen innoittamana.

Tekstin sanastoa tuleville fukseille

OPETUS: Älä luovuta mitään rakasta omaisuuttasi puolulaiselle illanvietoissa, sillä et voi ikinä olla varma DDR = Kortepohjan ylioppilaskylän MNOP-talot millaisessa kunnossa saat sen takaisin.

Sitsit = Akateemiset pöytäjuhlat, jossa juodaan ja lauletaan Empiiristä tutkimustyötä pilkun jälkeen Politiikan opiskelijoiden päivät = Vuosittain eri kaupungissa järjestettävä tapahtuma, johon kokoontuu Erään baari-illan jälkeen lähdin kävelemään kotiin politiikan opiskelijoita ympäri Suomea. POP-päivät yhdessä rakkaan pizzani kanssa. Matka tuntui pitkäl- koostuvat yleensä seminaarista ja sitseistä. tä ja yksinäiseltä, joten päätin ajan kuluksi lähetellä Konferenssitauko = Sitsien aikana pidettävä tauko, puhelimellani ryhmäkeskusteluumme äänileikkeitä. jonka aikana saa käydä vessassa ja jutella mukavia Idea aiheutti aamulla pientä morkkista, mutta onnek- muiden sitsaajien kanssa seni en muistanut viestien sisältöä, joten poistin ne Fuksiaiset - Tapahtuma, jossa uudet fuksit toivotetaan puhelimestani. Päivän aikana yksi ystäväni kuitenkin tervetulleeksi yliopistoon oli päättänyt ilahduttaa minua ja litteroinut kertomani elämänviisaudet, jotta en varmasti unohtaisi niitä.

Kirjoittanut anonyymit Puolueen fuksit OPETUS: Älä lähetä äänileikkeitä, sillä kuulet niistä joka tapauksessa myöhemmin.

Ensimmäiset fuksiviikot opettivat yliopistoelämästä paljon. Tunsin hyvin huonoa omatuntoa, kun jätin ensimmäisen kerran menemättä luennolle. Vielä ikävämpi olo tuli kylläkin siitä, kun saavuin humalassa tenttiin. En suoriutunut kurssista läpi, mutta tunsin oloni voittajaksi, kun selvisin kotiin tentin jälkeen.

OPETUS: Vaikka uskot itseesi, niin voit silti olla ihan paska.

Puolueohjelma

6

Puolueen vuosijuhlat Puolueen 35-vuotisjuhlia vietettiin lauantaina 12.3.2016 Ravintola Priimuksen juhlavissa tiloissa.

Upeisiin pukuihin sonnustautuneet juhlavieraat saapuivat paikalle (puoluelaiset tuntien epätavanomaisesti) ajoissa ennen kello kuutta ja ruokasaliin astuessaan juhlijoille ojennettiin malja kuohuvaa, jonka jälkeen kokoonnuttiin tervehtimään tuttuja puoluelaisia ja tutustumaan uusiin kasvoihin. Tänä vuonna meillä oli kunnia olla isäntinä myös Helsingin ja Tampereen valtio-opin ainejärjestöjen edustajille.

Vuosijuhlien seremoniamestarina toimi opiskelijaelämän monitaituri Eetu Heiska, joka toivotti juhlijat tottuneesti tervetulleeksi. Tämän jälkeen seurasivat tervehdykset, joita tänä vuonna olivat tuomassa mm. alumnijärjestömme Valtioneuvos, Puolueneuvosto, Valtio-opin oppiaine ja Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunta.

Ennen alkuruokaa oli vuorossa Niilo Nissisen pitämä Puolueen puheenjohtajan puhe, joka oli paitsi onnittelupuhe Puolueelle myös muistutus yhtenäisyydestä ja ystävyyssuhteista mitä Puolue toiminnallaan luo.

Illan ensimmäinen laulu oli perinteisesti Helan går, jonka aikana hörppäsimme myös pöydässä odottavan snapsin. Tämän jälkeen puoluelaiset hiljentyivät hetkeksi alkuruokia maistelemaan ja kuuntelemaan juhliin kutsutun, soittotaidoillaan ihastuttaneen pianistin, Anssi Kasasen musisointia.

Juhlakansa pääsi laulamaan lisää ennen juhlapuhujan puhetta, jonka tänä vuonna piti vuosijuhlien konka-

ri ja oppiaineen edustaja Pekka Korhonen. Korhonen hauskuutti vieraita jutuillaan Puolueesta ja antoi myös vinkkejä tulevaisuutta varten. Sen jälkeen olikin herkullisen pääruoan aika. Pääruoan yhteydessä oli mukava jutustella vierustovereiden kanssa ja omassa tapauksessani kuulla esim. erikoisista sitsirangaistuksista mitä Tampereella perinteisesti osallistujille jaetaan.

Pääruoan jälkeen vuorossa oli Valtioneuvoksen puhe, jonka piti Puolueen emerituspuheenjohtaja Kimmo Parhiala. Hän kertoi mm. Puolueen ja Valtioneuvoksen hyvin alkaneesta yhteistyöstä ja toivoi tulevaisuudelta lisää kohtaamisia puoluelaisten kanssa. Iltaa jatkettiin tästä juhlijoiden laulutoiveilla, joita seurasi puhe puoluelaiselle, joka oli uudistettu versio puheesta miehelle ja naiselle. Puheen piti Aatu Puhakka, joka kolmen vuoden rautaisella kokemuksella osasi mainiosti kuvailla puoluelaisen sielunelämää ja eloa ainejärjestössämme.

Tämän jälkeen nautiskelimme jälkiruoalla ja kuuntelimme vapaita puheenvuoroja, joita juhlijat innokkaasti ottivat. Tilaisuus Ravintola Priimuksella päättyi ennen yhtätoista, jonka jälkeen siirryimme ulkona odottavaan bussiin, joka suuntasi kohti Puoluelaisten kantapaikkaa Freetimeä. Siellä juhliminen jatkui hieman rennommissa merkeissä juhlakansan jatkaessa jutustelua ja tutustumista toisiinsa sekä valloittaessa tanssilattian ja karaoken skumppalasit käsissään.

Hanna Hyyryläinen

Puolueohjelma

7

Vaihto on elämän parasta aikaa

Vaihto on elämän parasta aikaa, kuulin ihmisten sanovan ennen vaihtoon lähtöni. En ottanut sanoja todesta. Eihän lukukausi ulkomailla nyt niin mullistavaa voisi olla. Skeptisyyteni alkoi kuitenkin karista heti kun astuin Pohjois-Irlannin maaperälle sateisena syyskuun päivänä. Sinä päivänä en vielä ajatellut että ne neljä kuukautta, jotka viettäisin Belfastissa todella olisivat elämäni parasta aikaa. Sen tajuaminen ei kuitenkaan vienyt paljon aikaa.

Vaihto saa myös arvostamaan Suomea täysin eri tavalla kuin ennen. Nyt osaan arvosta sitä, että en joudu maksamaan tuhansia euroja lukukausimaksuja, tai sitä että saan edullisen ja terveellisen lounaan kampukselta. Akateemista vapauttakin osaa arvostaa nyt enemmän.

Kaiken kaikkiaan vaihto oli vapauttava ja positiivinen kokemus. Toivon, että sen vaikutukset eivät koskaan häviäisi. Kehottaisin kaikkia, joita vaihtoon lähtemiJo ensimmäinen viikko Belfastissa teki minulle sel- nen kiinnostaa, tarttumaan siihen tilaisuuden, sillä väksi sen, että sanomalla ”kyllä” saisin tästä kokemuk- vaihto, se todella on elämän parasta aikaa. sesta todella paljon irti. Näin yksinkertainen asia vei minut uusin paikkoihin ja tapaamaan uusia ihmisiä. Karolina Aaltonen Jos joku olisi ennen vaihtoa kertonut, että tanssin Macarenaa espanjalaistyttöjen kanssa kotibileissä, käyn syvällisiä poliittisia keskusteluja Euroopan tilanteesta paikallisten kanssa kahvilassa, taikka ateistina söisin kahdesti viikossa kirkossa lounasta amerikkalaisystävieni kanssa, olisin varmasti nauranut ajatuksen absurdiudelle. Vaihto antoi tilaisuuden unohtaa sen stressin ja varauksellisuuden, mikä oli Suomessa arkipäivää.

Avoin mieli on tärkein asia, jonka vaihtoon voi ottaa mukaan. Ilman sitä, vaihdosta voi jäädä hyvin vähän käteen. Ilman sitä en olisi selvinnyt neljästä kuukaudesta kymmenen 18-vuotiaan kämppiksenä. Ilman sitä en olisi tajunnut pitäväni teestä. Ja ilman sitä en varastikkaan olisi tavannut niitä kaikkia mahtavia ihmisiä, joiden kanssa ystävystyin.

Puolueohjelma

8

Humalaisia pelaajia ja epäonnistuneita rankkareita

Puolueen jalkapallohistoria on ollut täynnä tiukkoja otteluita, mutta tänä vuonna voittajasta ei ollut epäselvyyttä Kolme vuotta sitten, kun itse olin vielä onnellisen tietämätön Puolue ry:stä, potkaistiin käyntiin uusi yhteiskuntatieteellinen perinne, Puolueen ja Fokuksen välinen jalkapallo-ottelu. Aikalaiset kertovat menon olleen rehvakasta Puolueen suunnalta ja peliin lähdettiin jopa päihtyneenä. Arvatahan sen saattoi, että lopputulos oli murheellinen, tappio numeroin 4-0.

Asiasta teki erittäin kiusallisen vielä se, että silloinen liikuntavastaavamme oli uhonnut Fokuksen faceboook-seinällä murskaavansa rakkaan kilpakumppanin. ”Hyvä, etten ranteita vetänyt auki” muistelee jokaisessa pelissä mukana ollut Markus Kotkavuori.

Seuraavana syksynä, olikin meno aivan toisenlainen.

Pelaajamme olivat selvin päin ja kiinnostava tulokas Aatu Puhakka toi joukkueeseen kaivattua kurinalaisuutta. Kaikki näyttikin täydelliseltä, kun raitis ja savuton urheilijanuorukainen Akseli Vanhala tuikkasi

pelin ensimmäisen maalin. Valitettavasti tämä ilo ei kestänyt loputtomiin, sillä Fokus pääsi tasoittamaan ja vei ottelun lopulta rangaistuspotkukilpailussa.

Vapun 2014 ottelun kokoonpanoa alettiinkin suunnitella jo hyvissä ajoin, Minna Canthin päivän aikoihin.

Joukkueen kokoonpano oli erinomainen ja ilahduttavasti myös psykologien ainejärjestö Stimulus, sai joukkueen kasaan, jolloin peli laajeni turnaukseksi.

Stimulus-ottelusta muistetaan vielä tänäkin päivänä erityisesti keravalaisen Teemu Rinkisen puolesta kentästä laukaistu ylänurkkaan uponnut pommi. Voitettuamme Stimuluksen, myös Fokus onnistui samassa tempussa, joten finaaliksi muodostui klassikko, Puolue-Fokus. Ottelu oli kuitenkin todennäköisesti yksi tylsimmistä, pelin jäädessä maalittomaksi. Varsinaisen peliajan jälkeen valitettavasti jälleen kerran, Puolue taipui rankkareilla.

Vuosi myöhemmin, vappuna 2015, kokoonpanoja oli jälleen suunniteltu viikkoja etukäteen. Tällä kerralla Stimulus korvaantui Mephistolla, jonka Puolue pystyi helpohkosti voittamaan. Jälleen myös Fokus voitti oman ottelunsa ja finaalissa kohtasi tuttu taistelupari,

Puolueohjelma

9

Puolue ja Fokus. Pelin alku näytti kamalalta Fokuksen siirtyessä 1-0 – johtoon. Myöhemmin Markus Kotkavuori kuitenkin tasoitti pelin, maalin jäädessä viimeiseksi. Jälleen siirryttiin rangaistuspotkuihin.

Ilahduttavasti maalivahtimme Eetu Pernu senior venyi useamman rankkarin eteen. Ratkaisevan vedon pääsi vetämään kylmähermoinen Aatu Puhakka, joka ei erehtynyt, vaan sijoitti vakuuttavasti alakulmaan.

Puolue voitti ensimmäisen kerran. Tätä voittoa seurasikin useamman päivän juhlinta, jonka aikana polkupyörät ja ylioppilaskuvat saivat kyytiä.

Ottelu päättyi 3-0 – tulokseen ja Puolueen juhliin sekä ensimmäiseen varsinaisen peliajan voittoon. Puolueen kultainen sukupolvi teki sen jälleen. Mutta millainen on tulevaisuus? Jatkuvatko ottelut tiedekuntien yhdistyessä? Pelaammeko jatkossa kieltenlukijoita vastaan?

Ehkäpä saamme nähdä laitosten välisiä otteluita ja Fokus on vastustajan sijaan rinnallamme.

Aatu Puhakka

Vuoden 2016 ottelua varjosti useamman mestaruusjoukkueen pelaajan poisjäänti. Joukkue silti saatiin kasaan niin Puolueen kuin myös Fokuksen ja Mephiston osalta. Ensimmäinen Puolueen ottelu jouduttiin kuitenkin siirtämään, sillä joukkueen uusi maalivahti Eetu Pernu junior (Eetu Pernujen eroavaisuudet Puolueohjelmassa 2/2015) oli unohtunut lempihuumeensa, kebabin, äärelle. Puoluelaiset joutuivatkin näin katsojan rooliin ensimmäisessä ottelussa, Fokuksen ja Mephiston kohdatessa.

Ottelu alkoikin yllättäen Mephiston maalilla puoluelaisten hurratessa tuolle sinnikkäälle filosofiryhmälle.

Tästä sisuuntuneena Fokus kuitenkin käänsi nopeasti pelin suunnan erityisesti tähtipelaajansa S.M. Korpelan johdolla. Ottelu päättyi lopulta 3-1. Puoluelaisia Mephisto ei päässyt yllättämään ja lopputulos oli 7-0 Puolueen hyväksi. Tämän lisäksi eräällä nuorella hyökkääjällämme oli noin 5-6 avopaikkaa maalin edessä, mutta ruuti oli märkää.

Lyhyen juomatauon jälkeen Puolue olikin valmis kohtaamaan Fokuksen. Tämäkin ottelu alkoi Puolueen vahvalla otteella. Markus Kotkavuori sekä ylipainonsa viimein karistanut Otto Kela levittivät peliä taitavasti puolelta toiselle. Nämä veijarit hääräsivät myös ensimmäisessä maalissa. Kela antoi kulmapotkun takatolpalle, josta Kotkavuori puski pallon maaliin Fokuksen keskittyessä aina yhtä vaarallisen Jani Hirvosen merkkaamiseen.

Toinen maali syntyikin Hirvosen ohittaessa kolme Fokuksen pelaajaa ja vetäessä pallon takanurkkaan päin. Lopulta pallon ohjasi maaliin liikuntavastaavamme Johan Jauhiainen. Kolmannessa täysosumassa Otto Kela pääsi nauttimaan laihdutuskuurin tuomasta vetreydestään ja pallo löysi tiensä maaliin upealla volley-potkulla. Fokuksen yritykset päästä hyökkäykseen tukahdutettiin usein jo keskikentälle. Maalivahtimme Eetu Pernu jr. joutui ainoastaan kerran venymään pallon eteen.

Puolueohjelma

10

Kandin tekemisen sietämätön keveys Alkuvuodesta jännitys oli käsin kosketeltavaa. Olin osallistumassa kandisemmaan vasta reilu vuosi yliopistoa takanani. Kolme välivuotta ennen opiskelujen aloittamista olivat nostaneet motivaanion korkealle ja aikeenani oli valmistua ripeää tahtia. Tätä silmällä pitäen olinkin ottanut jo ensimmäisenä vuonani paljon syventäviä kursseja ja pohtinut mahdollista kandidaatin tutkielmani aihetta. Silti homma jännitti – tulisiko siitä sittenkään mitään?

Muutama vinkki, jotka auttoivat omassa suorituksessani:

Toisen opiskeluvuoteni syksyllä olin päättänyt alustavan aiheen kandilleni: tahtoisin tutkia Suomen ja Saksan jatkosodan aikaista ”liittolaisuutta”. Aihe oli kiehtonut minua aiemminkin ja lähdin kysymään neuvoa aiheen parissa ennenkin työskennelleeltä Jouni Tilliltä. Hän tarjosikin minulle oivia ajatuksia kandiini ja pystyin vinkkien avulla tekemään rajauksia aiheeseen sekä suunnittelemaan työni alustavaa rakennetta. Kun ensimmäinen seminaari lopulta koitti oli minulla jo valmiiksi pureskeltu aihe, enkä joutunut käymään läpi samaa taistoa aiheen valinnassa, jonka monen olen kuullut joutuneen kohtaamaan.

3) aiheen miettiminen ja valitseminen hyvissä ajoin.

Valmiin aiheen kanssa ensimmäiseen semmaan marssiminen helpotti urakkaa ja jos seminaarin vetäjä olisikin todennut, ettei aihe ole erityisen hyvä, olisin ehtinyt vielä vaihtaa ja miettiä uuden.

1) useat syventävien opintojen kurssit, joita ryhdyin jo fuksivuonna käymään, 2) Esseesuoritukset, joilla suoritin kaikki itsenäisesti tentittävät kurssit (kirjoittaminen ja viittaustekniikka tulivat tutuiksi)

Kandidaatin tutkielmasta olisi helppo sanoa ”Se on vain kandi”, mutta pyrin itse asennoitumaan työhön tarpeellisena harjoituksena pro gradu -tutkielmaa varten. Kandi ei ole mörkö, jota tarvitsisi pelätä: se on harjoitustyö, johon jokainen voi valmistautua pienellä suunnittelulla ja henkisellä valmistautumisella.

Kun ideapaperi oli tehty ja aineiston haku ohjeistettu, Ne 25 sivua tulevat hyvin äkkiä kirjoitetuksi. en kokenut enää suurta tarvetta vierailla seminaareissa, vaan keskityin kirjastolla työni tekemiseen. AiNiilo Nissinen neiston lukuun käytin ehkä kuukauden, jonka jälkeen siirryin kirjoittamaan johdantoa ja metodiosuutta.

Tämän kaiken kirjoitin yhdeltä istumalta kirjastolla kahdestatoista ilta kahdeksaan istuen. Luetutin sen seminaarin vetäjällä hakien vinkkejä työhöni. Loput tekstistä syntyivät vastaavanlaisten maratonistuntojen seurauksena.

Tämän tekstin kirjoitushetkellä on työni opponointi jo takana ja sain paljon aiheellista palautetta, jonka avulla pystyn hiomaan työtäni ennen lopullista palautusta. Arvosanaa en uskalla arvailla enkä pidä suoriutumistani mitenkään erityisen ansiokkaana.

Koin kandidaatin tutkielman tekemisen silti loppujen lopuksi melko helpoksi ja haluankin rohkaista jokaista, jolla tutkielma on vielä edessä. Kyseessä ei ole ylitsepääsemätön homma!

Puolueohjelma

11

Vieraskynä Elämämme yliopistolla ei toivottavasti pääty kuin Blue Mountain Staten Alex Moranilla. Viiden yliopistolla vietettyjen, ”elämän parhaiden vuosien”, jälkeen maisterin tie vie kilometritehtaalle nieleskelemään aikaisempiä päätöksiä. Takaraivossa kaikuu ääni, jonka mukaan olisi pitänyt hylätä kiinnostukset ja intohimot, ja hankkia pelkästään työelämäntaitoja. Mitä minä oikein ajattelin, kun halusin ymmärtää rahataloutta. Hyödyllisempi kysymys olisi ollut pohtia, miten saan passelitaitoni vieläkin sujuvammaksi. Tällainen dialogi varmasti vallitsee monien meidän korvien välissä. Eikä siinä ole mitään väärää, onhan se ajanhenki.

Vaikka valintojeni jälkeen löytäisinkin itseni seisomasta apinatorilta tai sosiaalitoimiston jonotuslappu kädessä, voin onneksi tuudittaa itseni iltaisin iltapullon sijasta siihen narsistiseen ajatukseen, että onneksi sentään yritin ymmärtää jotain maailmankulusta, sekä päätökset syntyivät sulussa sovussa itseni kanssa.

En tietenkään ole oikea ihminen arvottamaan jakkutakkisen viestintäkonsultin ja ”valaistuneen” yhteiskuntatieteilijän eroa tai sitä onko heissä eroa. Jos he molemmat päivän lopuksi ovat löytäneet itsensä, niin hyvä. Tämän logiikan omaksuttuani voin ainakin olla onnellisesti apinatorilla tietäen, että käytin ”hyvät vuoteni” itseeni.

Silti itse ainakin olen valmis ottamaan riskin apinatorille päätymisestä, ja sijoitan nämä vuodet itseeni.

Voin ainakin hymyillä ylpeänä, koska seurasin kiinnostuksen kohteitani, enkä alistunut juoksemaan tämän korkeimmaksi ammattiopistoksi muuttuvan instituution lävitse ammattiputken kiilu silmässäni. Olenpahan ainakin yrittänyt ymmärtää matkalla muutakin, kuin täydellisen tilinpäätöksen tekemisen.

Olen paljon mieluummin Frankfurtin koulukunnan sisäistänyt, yrittänyt, epätuottelias harhailija, joka iltasella rauhoittuu Valistuksen dialektiikan parissa, pohtien ympyröivää maailmaani. Mielestäni yhteiskuntatieteilijän onkin hyvä välillä esittää kysymys miksi?

Ennalta annetun, päätetyn ja pureskellun sijaan.

Joidenkin mukaan olemme nauttimassa syksyisen hyvinvointivaltion viimeisestä perunasadosta. Voisin uskoa, ettei halun kartoittaa ympäröivää maailmaamme yhteiskuntatieteellisten instrumenttien avulla ole häviämässä. Maksimissaan yhteiskuntatieteilijät ovat menettäneet media-aikansa excel -sedille. Toisten mukaan olemme siirtymässä orwellilaiseen yhteiskuntaan, jossa mikään ei ole yksityistä. Tämä on juuri se, mitä yhteiskuntatieteet tarjoavat yksilölle. Mahdollisuuden hahmottaa sekä merkityksentää muutosta, sekä nostaa se keskusteluun. Politologi ei lue lehdestä vallankumouksesta, hän suunnittelee sitä.

Sen sijaan, että käyttäisin energiani ammentaen Bull Kellaristaan sulkakynällä: Mentulan uusimpia fitnesspsykoosiniksejä, tai vertailisin missä jumppatrikoissa fyysinen pääomani, eli Huolestunut lenkkeilijä perseeni, näyttäytyy parhaassa valossa, käytän mieluummin tämän ajan näiden ”ihanteiden” toteuttajien pohtimiseen. Koen mielekkäämmäksi miettiä näiden nälkälakon harjoittajien ihmettelemisen, kuin itse samojen oppien ammentamisen. Saman ilmiön voi nähdä tapahtuvan opiskeluiden suhteen. Miksi kukaan ottaa kurssin, ”Koska ne käski, saahan siitä työelämätaitoja”? Eikö miellyttävämpää olisi valita kurssit omien intressien mukaan, ja katsoa mihin valintani vievät minua?

Puolueohjelma

12

Puolueohjelma

13