World Police & Fire Games

2003-2022

World Police & Fire Games kilpailut saivat alkunsa vuonna 1985 Kalifornian poliisiurheiluliiton toimesta. Päämääränä oli edistää poliisien, palomiesten, tulliviranomaisten sekä vankeinhoitolaitoksen työntekijöiden fyysistä kuntoa maailmanlaajuisesti. Kilpailut järjestetään joka toinen vuosi ja niihin voivat osallistua sekä työssä, että eläkkeellä olevat.

Tarkoituksena ei ole kilpailla maiden, osavaltioiden tai laitosten paremmuudesta, vaan kilpailuissa korostetaan yksilöiden ja joukkueiden erinomaisuutta ja joukkuehenkeä, kuitenkaan unohtamatta paikallista ja kansallista ylpeyttä. Kilpailu on kovaa, sillä useat urheilijat ovat maailman huippuluokkaa. Monille osallistuminen on kuitenkin tärkeämpää kuin voitto ja kovat tulokset. Kilpailut antavat osallistujille mahdollisuuden kerta toisensa jälkeen tavata ja luoda kontakteja muiden maiden kollegoidensa kanssa. Kilpailuiden yhteydessä pidettävillä messuilla ja seminaareissa keskustellaan ammatteihin liittyvistä tärkeistä ja ajankohtaisista asioista.

Kilpailuista löytyy varmasti jokaiselle oma laji johon voi osallistua, sillä lajeja on noin 60. Osallistujien määrä vaihtelee lajeittain ja ikäsarjoittain melkoisesti ja varsinaisia tulosrajoja osallistumiselle ei ole.

Suomesta kisoihin on osallistunut vaihtelevasti kilpailijoita, vähimmillään vain muutama kymmenen ja enimmillään Tukholman kisoissa reilut 400 kilpailijaa. Keskimäärin Suomesta on ollut mukana noin 100-150 kilpailijaa.

Ensimmäisen kerran kuulimme World Police & Fire Games kisoista alkuvuodesta 2001. Poliisien lentopallomaajoukkueen pelaajilla olisi tuolloin ollut halua osallistua kisoihin, sillä järjestettiinhän kisat niinkin lähellä kuin Tukholmassa. Tietämättömyytemme kisoista ja rahoituksen puute aiheuttivat kuitenkin sen, että emme päässeet osallistumaan kisoihin.

Tammikuussa 2002 perustimme Poliisi-Biitsi ry nimisen yhdistyksen. Yhdistyksen tarkoituksena on edistää mm. jäsentensä keskuudessa beach volleyn harrastustoimintaa sekä kilpa- että kuntourheilumuotona. Jäsenmäärämme kasvaessa Poliisi-Biitsi ry päätti osallistua vuonna 2003 Barcelonassa järjestettäviin 10. WP&FG kisoihin.

Barcelona 2003

Espanjan Barcelonassa pidettiin 26.7. - 3.8.2003 järjestyksessään kymmenennet ja kaikkien aikojen suurimmat poliisien ja palomiesten MM-kisat. Mukana oli yhteensä 11 500 osallistujaa.

Avajaisissa paikalla oli juhlallisuuksia seuraamassa Barcelonan Olympiastadionilla noin 40 000 katsojaa. Jatkossakin yleisöä ja kansainvälisen urheilutapahtuman tunnelmaa riitti kisapaikoilla ympäri Barcelonan kaupunkia sijainneilla kisapaikoilla ja areenoilla kiitettävästi. Järjestäjät olivat todellakin panostaneet kisoihin ja yleistunnelma kisoissa oli ystävällinen. Espanjalaiset tekivät kaikkensa kisojen onnistumisen takaamiseksi tuhansien vapaaehtoisten työntekijöiden voimin.

Kisakokemus ja kansainväliset tunnelmat kisapäivien aikana mm. Barcelonan Palau Nacionalella Montjuicilla eli kisakeskuksessa, valaistujen suihkulähteiden ja musiikin tahdissa lienevät monelle mukana olleelle unohtumattomat, kaupungin nähtävyyksistä puhumattakaan.

Suomalaisia urheilijoita oli mukana 192, joista poliiseja 51 eri puolilta Suomea.

Poliisi-Biitsi ry päätti avustaa joukkuettamme maksamalla osallistumismaksut ja majoituksen. Joukkueessamme oli 19 kilpailijaa ja osallistuimme mm. beach volleyyn, yleisurheiluun ja uintiin.

Beach volleysta oli tuomisina naisten hopea joukkueella Anne Verlin, Jaana Kumpumäki ja Tiina Pispa ja neljäs sija joukkueella Marja Jaakkola ja Hanna Kuokkanen. Sarjassa oli mukana 17 joukkuetta. Pelit pelattiin yhden erän peleinä, koska kova helle + 35 - + 45 kuumensi hiekan polttavan kuumaksi.

Suomen joukkueet joutuivat pelaamaan vastakkain välierässä, jossa tiukan taistelun jälkeen voittoon pelasivat Anne, Jaana ja Tiina. Loppuottelu pelattiin kahdesta voittoerästä ja siinä suomalasten vastustajana olivat hallitsevat mestarit USA:sta. Tunnelma katsomossa oli hieno monisatapäisen yleisön kannustaessa pelaajia. USA:n joukkue voitti loppuottelun erin 2-0.

Hanna ja Marja hävisivät pronssipelin ja sijoittuivat siten neljänneksi.

Sekabiitsiin osallistuimme kahden joukkueen voimin, mutta menestystä ei kuitenkaan tullut toivotulla tavalla. 18 joukkueen sarjassa sijoitukset olivat 8. ja 11.

Miesten beach volleyssa oli mukana huikeat 81 joukkuetta. Poliisi-Biitsin joukkueita oli mukana 6 ja lisäksi Suomesta oli mukana neljä palomiesten joukkuetta. Viidennellä kierroksella parimme Jyri Linnikko ja Mika Lekkerimäki saivat vastaansa toisen parimme Tommi Ronkainen ja Timo Leppämäki. Jyri ja Mika voittivat pelin ja etenivät puhtaalla pelillä kuudennelle kierrokselle, jossa jälleen oli vastassa kolmas parimme Petri Kari ja Esa Taskinen. Jyri ja Mika jatkoivat voittokulkuaan vielä seuraavankin pelin verran voitettuaan Vantaan palomiesten joukkueen. Kahdeksannella kierroksella Jyri ja Mika voittivat vielä USA:n parin ja selvisivät pronssimitalipeliin. Pelikaavio oli rakennettu siten, että finaaliin selvisivät ainoastaan voittamattomat joukkueet.

Pronssipelissä Jyriä ja Mikaa vastassa oli USA:n veljespari. Jyri ja Mika olivat jo aiemmin hävinneet heille. Tiukan pelin voitti USA:n joukkue ja Jyrin ja Mikan oli tyytyminen neljänteen sijaan.

Mika Brännare ja Eero Savolainen sijoittuivat hienosti kahdeksanneksi, Petri Kari ja Esa Taskinen olivat 12. ja Timo Leppämäki ja Tommi Ronkainen 18.

Myös yleisurheilussa ja uinnissa tuli mitalimenestystä. Jo tuolloin päätimme, että osallistuisimme jatkossakin yhdistyksenä WP&FG –kisoihin.

Quebec 2005

Järjestyksessään 11. “Viranomaisten Maailman kisat” järjestettiin 26.6. – 5.7.2005 Quebecissä itä-Kanadassa.

Kisoihin osallistui hieman vähemmän kilpailijoita kuin kaksi vuotta aikaisemmin Barcelonan kisoihin, mutta olihan nytkin kilpailijoita noin 10 000 reilusta 60:sta eri maasta. Lajeja oli myös reilut 60:tä.

Avajaiset järjestettiin kaupungin keskustan isossa puistossa, jossa monta tuntia kestäneen sisäänmarssin jälkeen oli ohjelmassa erilaisia paikallisia musiikki- ja tanssiesityksiä sekä tietysti ilotulitus.

Suomesta kisoihin osallistui noin 70 henkilöä, joista suurin osa oli tällä kertaa poliiseja. Kisoihin osallistuivat Tampereen poliisit ja Helsingin palomiehet, jotka pelasivat jääkiekkoa, Helsingin poliisit pelaten koripalloa sekä tietysti yhdistyksemme oma joukkue, joka osallistui lentopalloon ja beach volleyyn. Muutama suomalainen osallistui myös yleisurheiluun, sisäsoutuun, tennikseen ja TCA:n. Poliisi-Biitsi ry järjesti kaikille osallistuville poliiseille yhtenäisen kisa-asun, jota käytettiin mm. avajaisissa. Oli hienoa nähdä noinkin suuri joukko, reilut 50 urheilijaa, yhtenäisissä asuissa.

Yhdistyksemme kannalta kisat menivät erinomaisesti. Lentopallosta saavutimme seuraavat sijoitukset; 1. Divisioona kultaa, 2. divisioona 4. sija, naisten kaksinpeli hopeaa ja 4. sija, miesten kaksinpeli pronssia ja miehet 40-vuotta kaksinpeli pronssia. Beach volleysta saavutimme naistensarjassa kultaa ja 5. sijan, miestensarjassa 4. sijan ja seka biitsissä hopeaa, pronssia ja 5. sijan. Kaikkiaan saimme seitsemän mitalia päälajeistamme.

Näiden lisäksi Karimon Miikka voitti miehet 35-sarjassa keihäänheiton ja korkeushypyn, sisäsoudun parikilpailussa Pykärin Jani voitti kultaa sekä naisten sisäsoudussa Tiina Kari hopeaa.

Majapaikkamme oli paikallisessa yliopistossa, josta olimme varanneet vaatimattomat huoneet käyttöömme. Huoneissa ei ollut ilmastointia eikä WC:tä suihkusta puhumattakaan ja sängytkin olivat noin 180 cm:iä pitkiä, joten pisimmillä pelaajillamme jalat olivat polvesta lähtien sängyn ulkopuolella.

Majapaikka oli sijainniltaan hyvä, sillä meidän toinen päälajimme lentopallo pelattiin yliopiston isossa monitoimihallissa ja matka majapaikalta sinne kesti vain viitisen minuuttia. Beach volley kentille matkaa oli noin kolme kilometriä. Yliopiston alueella kilpailtiin myös yleisurheilussa, sisäsoudussa ja TCA:ssa.

Koska sää oli kisojen aikaan erittäin lämmin ja kostea oli nestehukasta huolehdittava tarkasti, etenkin kun ilmastoinnin puuttuessa myös öisin hikoilu oli runsasta.

Adelaide 2007

Vuoden 2007 maaliskuussa kisat järjesti Australian Adelaide. Kisat olivat järjestyksessään 12.

Vaikka kisat järjestettiinkin kaukana, oli joukkueemme koko suurempi kuin aiemmin eli 27 henkilöä, näistä 22 oli kilpailijoita. Osallistuimme edelleenkin päälajiimme beach volleyyn sekä mm. lentopalloon, uintiin, yleisurheiluun, tennikseen ja judoon.

Majapaikkamme oli Glenelgissä, noin 10 kilometrin päässä Adelaiden keskustasta. Hotellimme oli yksi Glenelgin maamerkeistä, korkea pyöreänmuotoinen torni, jonka ylimmässä kerroksessa oli pyörivä ravintola. Mikä parasta hotelli oli noin 500 metrin päässä beach volleyn kilpailukentistä. Glenelg oli viihtyisä Adelaiden kaupunginosa, jossa oli useita putiikkeja ja ravintoloita.

Kisat avattiin upeissa olosuhteissa auringon paistaessa pilvettömältä taivaalta.

Tuhannet kilpailijat marssivat hurraavan yleisön saattamina omaa lippuaan seuraten urheilustadionille, jossa oli koko illan kestävä mahtava avajaisshow musiikkiesityksineen ja ilotulituksineen.

Myös täällä niin kuin edellisissäkin kisoissa oli kisakylä aivan kaupungin hienoimmalla paikalla. Siellä pidettiin kisojen jokaisena iltana juhlat, joissa oli erilaisia musiikkiesityksiä.

Päättäjäisissä kisakylä täyttyi ääriään myöten. Uutisten mukaan kisakylässä arvioitiin olevan noin 10000 juhlijaa ja tunnelma oli sen mukainen. Isolta skriiniltä pääsi seuraamaan koottuja kuvia kisojen huippuhetkistä, musiikkiesitysten lomassa ja shown päätti jälleen upea ilotulitus.

Beach volleyssa naisparimme Kumpumäki ja Verlin lähtivät tavoittelemaan kolmatta peräkkäistä loppuottelupaikkaa ja tietysti uusimaan mestaruutensa, mutta tavoite ei ihan toteutunut vaan tuomisina oli pronssia. Toinen naisjoukkueemme Jaakkola, Hunnakko ja Kari sijoittuivat neljänneksi. Seka biitsissä odotukset olivat korkealla, sillä mukana oli viisi pariamme. Parhaiten menestyi parimme Kumpumäki ja Salokangas, jotka saivat hopeaa. Miehet 40-sarjassa Jyrki Mäkikokko ja Matti Larkovuo saavutti hopeaa sekä joukkue Mika Laihorinne, Mikko Junno ja Jari Liimatta pronssia. Miesten beachissa parhaiten menestyi parimme Jari Salokangas ja Petri Kari, sijoittuen 13.

Lentopallossa tavoitteet olivat myös korkealla sekä naisten että miesten osalta. Naisjoukkueemme koko oli ainoastaan viisi pelaajaa ja sai siten täydennykseksi kaksi naispelaajaa Sveitsistä. Loppuottelussa naisemme voittivat Kanadan joukkueen huiman viiden erän kamppailun jälkeen erin 3-2, viimeisen erän päättyessä 15-13. Valmentaja joukkueella oli moninkertainen lentopallon suomenmestari Jari Salokangas. Miehet pelasivat hienosti neljänneksi II –divisioona sarjassa, häviten välierässä Varkauden pelastuslaitoksen joukkueelle ja pronssipelissä myöhemmin Hawaijin joukkueelle.

Lentopallon sekasarjassa, jossa pelasi kaksi naista ja kaksi miestä saavutimme sekä kultaa että pronssia. Naisten sisäbiitsissä saavutimme myös kultaa ja pronssia, mutta miesten sisäbiitsissä menestystä ei tullut.

Muissa lajeissa tuli myös menestystä. Judossa Marko Verlin sijoittui neljänneksi, yleisurheilussa Jarkko Jokinen sai pronssia miehet 35 –sarjan keihäänheitossa ja sijoittui neljänneksi kuulantyönnössä ja kiekonheitossa. Sisäsoudussa Jari Liimatta saavutti hopeaa henkilökohtaisella 2000 metrin matkalla, kultaa parisoudussa sekä sekasoudussa.

Kisamatkaa kaukaiseen Australiaan voisi kuvailla urheilulliseksi elämykseksi hienojen kollegojen ja urheilijoiden seurassa. Matkan kohokohtia olivat luonnollisesti tiukat pelit, mutta tämän matkan miellyttävä yllätys oli Adelaidessa asuvat suomalaiset, joiden vieraanvaraisuus oli mieliin painuva kokemus.

Vancouver 2009

Poliisi-Biitsin joukkue osallistui World Police & Fire Games –kilpailuihin, jotka pidettiin nyt Vancouverissa 31.7. - 9.8.2009. Poliisi-Biitsin kisajoukkueessa oli 19 osallistujaa, joista 16 henkilöä oli kilpailijoita.

Hotelli joukkueelle oli varattuna aivan Vancouverin keskustan läheisyydestä. Hotellin nimi oli Quality Hotel On False Creek. Hotellilta on hyvät kulkuyhteydet lentopallon sekä beach volleyn ottelupaikoille.

Ensimmäisellä viikolla Vancouverissa koettiin poikkeuksellisen lämmin jakso. Lämpötila oli yli +40 astetta. Paikallisten ihmisten mukaan näin korkea lämpötila oli erittäin poikkeuksellista Vancouverissa ja sitä kerrottiin tapahtuneen ”kerran sadassa vuodessa”. Toisen viikon aikana oli jo selvästi viileämpää, mutta silti erittäin lämmintä.

WP&FG –kisojen viralliset avajaiset alkoivat kulkueella varsinaisen avajaispaikkaan jäähallille, jossa avajaiset olivat. Avajaisten ohjelma oli erittäin hieno ja tunnelmallinen ja sitä kautta kisat pyrähtivät hienosti käyntiin.

Pelit käyntiin lentopallolla

Ensimmäisenä alkoivat naisten lentopallojoukkueen (6 x 6) pelit. Tiukan ensimmäisen pelin jälkeen Poliisi-Biitsin naisten joukkue jatkoi varmoja peliesityksiä aina finaaliin saakka. Finaali oli tiukka, mutta ratkesi hienosti Suomen voittoon ja näin ollen ensimmäiseen Poliisi-Biitsi mitaliin.

Seuraavana vuorossa oli sisälentopallon paripelit sekä miehillä että naisilla. Ottelut olivat alkusarjasta finaaliin saakka yhden erän otteluita, päättyen kahden pisteen erolla 25 pisteeseen. Monelle parille tuli useita otteluita, joten päivä oli varmasti rankka varsinkin naispareille 6x6 pelien jälkeen. Myös tämä päivä toi hienoa suomalaismenestystä mukanaan. Naiset ottivat mahtavan kolmoisvoiton, joka yhdessä 6x6 pelien jälkeen osoittaa kiistatta Suomen naisten lentopalloosaamisen WPFG –kisoissa. Niin kuin palkintojen jako tilaisuudessa kuulutettiin, niin Suomen naiset ottivat lentopallossa kaiken, mitä otettavissa oli! Miesten puolella Master -sarjassa pronssin voitti joukkue Olli Kuusisto – Mikko

Junno – Jari Liimatta.

Biitsille

Lentopallonjälkeen alkoivat beach volleyn miesten Senior ja Master –sarjat, joissa molemmissa oli Poliisi-Biitsin edustus. Master-sarjassa Olli Kuusisto sekä Mikko Junno pelasivat useita otteluita voitokkaasti päätyen lopulta neljänneksi. Muut mies parit eivät sijoittuneet sarjojensa mitalipeleihin.

Naisten lentopallomenestys jatkui biitsillä lähes yhtä mahtavasti kuin sisällä. Naisten biitsipelit veivät keskinäisten välieräkamppailujen jälkeen finaaliotteluun Marja Jaakkola - Laura Kumpulaisen ja pronssiotteluun Heli Kakko - Mirva Lindbergin sekä parin Anne Verlin - Jaana Kumpumäen. Marja ja Laura ottivat itselleen kisoista hienosti jo kolmannet kultamitalit. Anne ja Jaana voittivat pronssit.

Sekabiitsissä Jaana sai parikseen saksalaisen pelaajan, jonka kanssa he etenivät hienosti aina hopealle saakka. Hienon turnauksen pelasi myös pari Marja Jaakkola - Olli Kuusisto. Heidän varmapeli vei tässäkin lähestulkoon mitaleille saakka.

Hienot kisat

Kokonaisuutena World Police & Fire Games kisat Vancouverissa olivat erittäin onnistuneet. Poliisi-Biitsi joukkueen lopputuloksena oli 12 mitalia sekä viisi neljättä sijaa. Mitalisaalis on osoituksena, että kisat todellakin menivät erinomaisesti.

Kisajärjestelyiden osalta kaikki toimi moitteetta. Kisapaikat olivat hyvin toimivia, samoin kisakeskus akkreditoitumisineen. Kisojen avajaiset sekä päättäjäiset olivat myös hienosti suunniteltu sekä toteutettu.

New York 2011

Poliisi-Biitsin joukkue osallistui World Police & Fire Games–kilpailuihin, jotka pidettiin nyt New Yorkissa 26.8.- 5.9.2011.

Poliisi-Biitsin kisajoukkueessa oli 21 kilpailijaa. Joukkueemme mukana oli myös muutama yhdistykseen kuulumaton kilpailija ja joitakin kannustushenkilöitä.

Poliisi-Biitsin joukkue saapui New Yorkiin hieman eri aikoina, tullen pieninä omina ryhminään. Lisäksi hurrikaani Irene aiheutti hankaluuksia joidenkin kilpailijoidemme lentoihin. Osa joukkueestamme osallistui kisojen avajaisiin, jotka olivat aikaisempiin kisoihin verrattuna erittäin suuri pettymys. Joukkueemme oli majoittunut kolmeen eri paikkaan. Suurin osa majoittui Williamsburgin kaupunginosassa sijaitsevissa kolmessa huoneistossa ja muut Manhattanilla hotelleissa. Sää hurrikaani Irenen jälkeen oli erittäin helteinen ja biitsit saatiin pelata mainiossa säässä Brighton beachilla.

Osa joukkueemme jäsenistä osallistui myös lentopalloon, sisäsoutuun, judoon, yleisurheiluun ja uintiin. Myös näistä lajeista tuli menestystä usean mitalisijan verran.

Miehet

Biitsissä miesten avoimeen sarjaan oli ilmoittautunut Suomea ja Poliisi-Biitsiä edustamaan poliisipari Jyri Linnikko/Anton Krook. Kun palomiesten puoleltakaan ei ollut edustajia, jäi Suomen menestys tämän parin harteille.

Puolet peliparista saapui kisakaupunkiin jo viikko ennen avoimen sarjan alkua, kun Anton matkusti Helsingin jalkapalloilijoiden kanssa New Yorkiin. Toisen puolikkaan piti saapua kaupunkiin muutaman päivän päästä, mutta USA:n itärannikkoa myllertänyt hurrikaani Irene muutti suunnitelmat. Jonkin aikaa näytti jo siltä, että Jyrin matka jää kokonaan tekemättä jumiutuneen lentoliikenteen vuoksi. Lopulta ratkaisu löytyi ja Jyri matkusti pariksi päiväksi Miamiin yhdessä Jyrki Mäkikokon kanssa. Miami beachilla tehdyt tehotreenit olivatkin hyvä lisäpotku turnausta ajatellen.

Varsinaisen viimeistelytreenin Jyri ja Anton tekivät Central Parkissa, josta löytyi kaksi hyvätasoista kenttää. Viimeistelytreeni oli tärkeä ja osoitti, että Antonia muutaman viikon vaivannut flunssa oli antamassa periksi ja hän pystyisi pelaamaan täysipainoisesti.

Alkulohkon pelit pelattiin yksieräisinä ja kaikkien yllätykseksi kaksinkertaisena sarjana, koska lohkossa oli yksi joukkue vähemmän kuin muissa lohkoissa. Jyrin ja Antonin lohkojen muut parit tulivat Brasiliasta, Honolulusta ja Sveitsistä. Pelit sujuivat mallikkaasti ja Jyri ja Anton voittivat kaikki pelinsä Antonin krampeista huolimatta.

Seuraavana aamuna turnaus jatkui jatkopeleillä kahden tappion kaaviolla. Jokaisesta lohkosta oli päässyt jatkoon kaksi parasta joukkuetta. Lohkovoittajat ja lohkokakkoset oli rankattu eräpisteiden perusteella ja rankkauksen jälkeen paras lohkovoittaja kohtasi heikoimman lohkokakkosen ja niin edelleen. Jyrin ja Antonin vastustajaksi tulivat palomiehet Sveitsistä, jotka Jyri ja Anton voittivat helpohkosti.

Toisella kierroksella vastus koveni huomattavasti. Burbankin palomiehet Californiasta pelasivat todella kovatasoista peliä. He pystyivät tekemään kovia suorituksia jokaisella osa-alueella. Hyökkäykset olivat kovia, torjunta korkealla ja puolus- tamalla he saivat peliin monia palloja. Myös Jyrin ja Antonin peli kulki hyvin ja sen ansiosta peli kulki tasaisesti 17 pisteen tuntumaan. Sen jälkeen californialaiset ottivat tarvittavat pisteet ja voittivat pelin 21-18. Kyseinen pari eteni loppuotteluun ja lopulta turnauksen voittajaksi.

Jyrin ja Antonin pelit jatkuivat tappiokaavion puolella. Vastaan asettui Venäjän huumepoliisien pari. Vastus oli hyvä, mutta ei läheskään niin kova kuin Californian palomiehet ja niin kävi, että Jyri ja Anton kärsivät tappion ja heidän sijoituksekseen tuli 9..

Avoimessa sarjassa oli 35 paria, joten 9. sija oli hyvä saavutus. Mitalin saavuttaminen olisi ollut mahdollista, mutta se olisi edellyttänyt Jyriltä ja Antonilta huippupeliä jokaisessa kaaviopelissä.

Naiset

Turnaus oli kaksipäiväinen. Suomea oli edustamassa neljä naisjoukkuetta: Mirva Lindberg ja Heli Kakko, Anne Verlin ja Jaana Kumpumäki ja Satu Aro ja

Laura Kumpulainen sekä kolmihenkisenä joukkueena Marja Jaakkola, Sanna Lautamatti ja Tiina Kari. Alkulohkot oli jaettu viiteen ja kaikki suomalaisparit pelasivat eri lohkoissa.

Ensimmäisenä päivänä pelattiin alkulohkojen pelit. Ilma oli kuuma ja paahteinen, tuuli yltyi hieman päivän edetessä tehden peleistä hieman haastavampia. Muut suomalaisjoukkueet selvittivät hienosti tiensä 2. päivälle lohkovoittajina melko ylivoimaisestikin paitsi Satu ja Laura, jotka hävisivät tshekkiparille tiukan ottelun jälkeen ja jäivät lohkon kakkoseksi.

Toisena pelipäivänä lämpöä riitti edelleen ja heti aamusta alkaen tuuli oli navakkaa. Satu ja Laura saivat uusinnan tshekkiparia vastaan päivän ensimmäisessä ottelussa ja tuulikelissä näyttivät paremmuutensa selviten jatkoon.

Pelien edetessä Suomen naisetkin kohtasivat viimein toisensa. Heli ja Mirva ja Anne ja Jaana pelasivat tasaisen ottelun joka näytti jo menevän selvästi Annen ja Jaanan hyväksi, mutta Heli ja Mirva pyyhkäisivät tilanteesta 13-18 kirin ja voittivat erän lopulta 18-21.

Satu ja Laura hävisivät toisen pelinsä Kanadan Quebecin parille selvästi ja saivat häviäjäkaaviossa vastaan Annen ja Jaanan.

Mirva ja Heli taas pelasivat Kanadalaisia vastaan häviten ottelunsa. Anne ja Jaana ja Satu ja Laura kävivät kamppailun mitalin väristä. Häviäjä saisi pronssia ja voittaja selvittäisi tiensä loppuotteluun jossa vastassa olisivat Kanadalaiset, joilla ei tappioita ollut.

Suomalaisyleisöä oli paikalla runsaasti. Pelin helppous oli se, että molemmat tunsivat vastustajansa. Vaikeuden toi tieto siitä että toinen suomalaispari putoaisi pelistä pois.

Lopputuloksena tästä kamppailusta Jaana ja Anne saivat pelistä pronssiset mitalit kaulaansa ja Satu ja Laura lähtivät ottamaan revanssia kanadalaisparista loppuotteluun.

Koska Satu ja Laura olivat hävinneet päivän ensimmäisen pelin kanadalaisnaisia vastaan selvin lukemin, oma peli piti saada kulkemaan jos mieli päästä pelaamaan kultamitalista. Tilannehan oli se, että Satun ja Lauran piti voittaa kaksi erää ennen kuin voitto heltiäisi, koska kanadalaiset eivät olleet hävinneet yhtään ottelua kumpanakaan päivänä.

Finaali ottelun alkaessa kentän laitamat olivat kertyneet täyteen suomalaisyleisöä. Kannustus oli huikea ja fiilis katossa. Erä lähti käyntiin kanadalaisten määrätessä tahdin. Puolivälin paikkeilla suomen tytöt puristivat hieman ja saivat kolmen-neljän pisteen kaulan kiinni Satun sijoitellessa palloja vastustajien ulottumattomiin.

Parin hyvän syötön sekä kanadalaisten ylilyöntien turvin saatiin erävoitto ja kiinnitys kultamitaliin.

Toisessa ja ratkaisevassa erässä yleisö hurrasi jokaiselle voitetulle pisteelle. Jännitys oli huipussaan, mutta yhtäkkiä puolen välin paikkeilla Satu, hyökkäyksen jälkeen lysähti hiekkaan ja ilmeestä näki että kipu oli kova. Selvisi että Sadun varpaat olivat krampanneet ja kipu lähti pohkeesta asti. Ihmisiä riensi auttamaan katsojien joukosta. Viiden minuutin medical timeoutin ja minuutin timeoutin jälkeen Satu pystyi kuitenkin jatkamaan peliä. Kanadalaiset luulivat iskevänsä heikkoon kohtaan ja alkoivat pommittamaan Satua syötöillä. Marjoja poimien syötöt nousivat, Laura passaili ja Satu sijoitteli. Loppuerä oli yhtä juhlaa. Eräpallotilanteessa pelattiin ”We are the champions”kappaleen soidessa ja yleisön laulaessa ja huutaessa. Kolme eräpalloa, viimeinenkin piste piti pelata, viimein voitto saatiin rutistettua!

Upea tunnelma, ihana yleisö, aivan nappi peli suomalaisilta!

Ikämiehet

Miehet yli 50-vuotiaiden sarja pelattiin kahdessa neljän joukkueen lohkossa. Kisaisännät muuttivat Irene hurrikaanin johdosta ottelut pelattavaksi yksi eräisinä 21.een pisteeseen. Kumpaankin lohkoon saatiin suomalaisväriä, toisessa pelasi Tampereen palolaitoksen pari Kivelä-Hermikoski ja toisessa Poliisi-Biitsin Mika Laihorinne- Mikko Junno. Molemmat voittivat lohkonsa ensimmäisen päivän matseissa.

Laihorinne ja Junno voittivat selkein numeroin ensin Honolulun sitten Belgian poliisit ja New Yorkin palomiehet viimeisessä pelissä. Toisena päivänä lohkojen kaksi parasta jatkoi turnausta pelaten jokaista joukkuetta vastaan. Laihorinne-Junno ei antanut otteluissa erääkään vastustajille ja kultaiset mitalit pujotettiin heidän kaulaansa maamme laulun soidessa Coney Islandin rannalla.

Miehet yli 40-vuotiaiden sarjassa pelasi joukkue Jyrki Mäkikokko, Jari Liimatta ja Marko Verlin, mutta menestys jäi vaatimattomaksi. Senioreissa eli miehet yli 30-vuotiaiden sarjan neljästä mukana olleesta paristamme parhaiten menestyi Tuomas Väyrynen ja Tommi Koskela sijoittuen viidenneksi.

Kolme muuta pariamme Petri Kari ja Timo Kujala, Olli Kuusisto, Marko Penttilä ja Vesa Kujanpää sekä Eero Savolainen ja Miikka Karimo eivät sijoittuneet kärkikymmennikköön.

Seka biitsi

Kolmas kisapäivä aukeni jo aamulla täydellä auringon paisteella ja lämmön kohoaminen nopeasti enteili melkoista kuumuutta viimeiseksi kisapäiväksi. Seka biitsi oli kerännyt ennätykselliset 45 paria niemen kärkeen ottamaan toisistaan mittaa.

Alkulohkojen pelit

Pelikaavio oli laadittu yhdeksään viiden parin alkulohkoon. Alkulohkoista kaksi parasta joukkuetta jatkoi 18 parhaan joukkoon. Suomalaispareista Anne Verlin/ Olli Kuusisto, Jaana Kumpumäki/Tuomas Väyrynen, Satu Aro/Anton Krook, Heli Kakko/Eero Savolainen, Laura Kumpulainen/Tommi Koskela voittivat alkulohkonsa.

Tiina Kari/Petri Kari ja Marja Jaakkola/Jyri Linnikko pelasivat lohkokakkosiksi. Marjan ja Jyrin alkulohkon ottelussa nähtiin myös pientä jännitystä ja dramatiikkaa, kun Jyri sai varpaaseensa melkoisen haavan hiekan joukossa olleesta lasista ja heidän pelit näyttivätkin päättyvän siihen. Tässä ottelussa käytettiin 5 minuutin medical timeout sekä oma minuutin pituinen aikalisä.

Alkulohkojen jälkeen keskipäivä oli jo ohitettu ja lämpömittaria näkemättä tuntui, että rannalla oli vähintään 40 astetta! Jatkopelit olivat monelle parille jo melkoinen koettelemus, koska rannalta oli lähes mahdotonta etsiä varjoista ja viileää paikkaa.

Suomalaispareista ensimmäiseltä jatkopelikierrokselta tippuivat Tiina ja Petri Kari sekä Anne Verlin ja Olli Kuusisto. Seuraavalla kierroksella Satu Aro ja Anton.

Krook tiputtivat tasaisessa otteluväännössä Heli Kakko/Eero Savolainen parin ulos peleistä. Satu ja Anton saivat seuraavalla kierroksella vastaansa saksalaisen Steinke/Frie parin, jotka Steinken hyvän, älykkään ja virheettömän pelin kautta voittivat pelin.

Aamu kahdeksasta alkaen 45 paria oli aloittanut pelaamaan biitsiä ja puoli neljän aikaan jatkossa oli enää neljä lähes tauotta pelannutta paria. Näistä neljästä parista kolme suomalaista: Välieräparit: Jaana Kumpumäki/Tuomas Väyrynen vastaan Marja Jaakkola/Jyri Linnikko ja Roland Steinke/Erika Frie vastaan Laura Kumpulainen/Tommi Koskela. Lauran ja Tommin peli näytti kulkevan hyvin, mutta Rolandin älykkyys ja virheettömyys biitsissä ratkaisi pelin saksalaisparin eduksi.

Jaana Kumpumäen/Tuomas Väyrysen ja Marja Jaakkolan/Jyri Linnikon välisestä välieräpelistä kehkeytyi varsinainen taistelu. Marja ja Jyri pääsivät alussa muutaman pisteen johtoon, mutta Tuomas ja Jaana ottivat johdon lopussa kiinni ja viimeisistä palloista taisteltiin ”veren” maku suussa. Peli päättyi lopulta jännittävien vaiheiden kautta Marjan ja Jyrin voittoon. Pronssipelissä Jaana Kumpumäen ja Tuomas Väyrysen kokemus ja varmuus vei voiton. Laura ja Tommi taistelivat hienosti, mutta tällä kertaa se ei vielä riittänyt kaatamaan Jaanaa ja Tuomasta. Mitalillaan Jaana jatkoi hienoa World Gamesien mitalisarjaansa jälleen yhdellä mitalilla.

Loppuottelussa saksalainen beach volleyn opettajakin sai oppia tuntemaan itseään paremmantaktisen pelaajan – näet meidän oman Poliisi-Biitsin puheenjohtajan Jyrin.

Jyri oli seurannut Rolandin ja Frien peliä omien peliensä välissä ja hänen taktisten oivallustensa kautta Marja Ja Jyri pääsivät pelin alussa 9-6 johtoasemaan. Rolandin ilme ja sanat kertoivat kaiken, kun Jyrin päätöksen mukaisesti Marja torjui Rolandin muutaman kerran suoraan varpaille.

Vaikka kentällä oli kaksi väsynyttä paria, niin loppuottelussa sitä ei varmasti kukaan huomannut, sillä kultamitali näytti kiinnostavan molempaa paria yhtä paljon. Roland heräsi hetken nukahduksestaan/hämmästyksestään ja hän ja Frie kavensivat ottelun kahden pisteen eroon. Ero kuitenkin piti ja varsinkin suomalaiskannattajien kannustuksen ansiosta kultaottelu huipentui lopulta Jyrin mielettömiin hakupalloihin ja voitto Marjalle ja Jyrille!

Poliisien ja palomiesten MM-kilpailut järjestettiin 2013 Belfastissa PohjoisIrlannissa.

Samaan aikaan Torinossa pidetyt World Master Gamesit veivät osan PoliisiBiitsin edustajista Italiaan kamppailemaan veteraanien MM-mitaleista ja lopulta Pohjois-Irlantiin matkasi vain yksi Poliisi-Biitsin pari Heli Kakko ja Satu Aro.

Pelit olivat yhden erän pelejä kahden erolla 21:teen pisteeseen. Heli ja Satu voittivat kaikki alkulohkon pelit kuten myös puolivälierissä vastaan tulleet brasilialaiset. Välierissä he voittivat ennakkoon turnauksen kovimmiksi veikatut saksalaiset ja finaalissa vastaan asettui Satulle jo tutuksi vastustajaksi käynyt kanadalaispari. Kyseinen kanadalaispari oli hopealla New Yorkin kisoissa 2011. Pääkentän laidoille oli kerääntynyt paljon paikallisia katsojia, jotka kovaäänisesti kannustivat ja tunnelma oli loistava. Finaali alkoi Helin ja Sadun osalta katastrofaalisesti ja tilanne oli pian hälytyttävästi 0-8. Tämän jälkeen Helin ja Sadun peli alkoi parantua ja he alkoivat kiriä eroa kiinni. Yleisö kannusti mahtavasti ja pian tilanne olikin 11-8, edelleen Kanadan parin johtaessa. Kanadalaiset johtivat koko pelin ajan muutamalla pisteellä ja heillä oli jo ottelupallo tilanteessa 20-18. Heli ja Satu saivat kuitenkin taisteltua tilanteen tasoihin ja loppu meni niin jännäksi, että ottelupalloja oli puolin ja toisin parikin kappaletta. Lopulta kuitenkin kanadalaiset löivät viimeisen naulan arkkuun ja voittivat ottelun 25-23. Tiukka tappio tietysti harmitti heti pelin jälkeen, mutta ”eihän se hopee häpee ole”.

Belfastista jäi Helille ja Sadulle erittäin hyvä kuva, eivätkä he edes olleet huomanneet parina yönä kaduilla olleita mielenosoituksia. Kaikin puolin voi sanoa, että kisojen järjestäjät olivat onnistuneet lähes täydellisesti, kaikki sujui eikä missään eikä mikään ollut ongelma. Kilpailujen tunnuslause ”Friendliest games ever” ja paikallisten käyttämä ”is nice to be nice” piti todellakin paikkaansa!!

Fairfax 2015

Tänä vuonna Poliisi-Biitsiä lähti kesä-heinäkuun vaihteessa edustamaan World Police and Fire Games -peleihin Fairfaxiin yksi naispari, Satu Aro ja Laura Kumpulainen. Kisat olivat levittäytyneet Washington DC:n läheisyyteen Fairfaxin alueelle laajalti.

Kisat näkyivät jonkin verran Washington D.C:n katukuvassa, banderollimainoksia oli siellä täällä aitoihin kiinnitettynä ja kisapassi kaulassa kulkevia turisteja näkyi varsinkin keskustassa ja metrossa.

Suomen joukkue oli kokonaisuudessaan aika pieni joihinkin aikaisempiin kisoihin verrattuna. Avajaisissa oli parikymmentä suomalaista edustettuna mm. jääkiekossa ja ampumalajeissa. Avajaisseremonia pidettiin Robert F. Kennedy Memorial Stadiumilla Washington DC:ssä eli kaupungin keskustassa. Helteisessä kesäillassa urheilijat marssivat kulkueena stadionille jossa katsojat, läheiset ja tuttavat ottivat urheilijat maittain vastaan musiikin soidessa. Kättelyseremonia poliisipäälliköiden kanssa oli yllättävä mutta mieleenpainuva kokemus. Stadionilla pidettiin perinteisesti puheita ja muistettiin edesmenneitä kollegoita.

Biitsikisat pidettiin metroradan varressa Tysons Cornerilla neljänä päivänä. Ne oli sijoitettu parkkipaikalle, jonne oli kärrätty hiekkaa laatikoihin. Puitteet olivat aika mallillaan. Naisten kaksipäiväinen kisa oli paikanpäällä supistettu yksipäiväiseksi ja pelit pelattiin yksieräisinä 21 pisteeseen. Muilta kisaajilta sai sellaisen käsityksen, että aikatauluja oli muutettu sisälentopallo-ohjelman takia.

Pelaajilla, jotka osallistuivat myös sisälajeihin, olisi tullut pitkiä päivämatkoja kuljettavaksi edestakaisin, koska pelipaikka sisäpallolle oli sijoitettu Fairfaxin keskustaan useiden kymmenien kilometrien päähän biitsin kisapaikasta.

Olimme majoittautuneet Washingtonin keskustaan, lähelle turistinähtävyyksiä ja olimme etukäteen ottaneet selvää, että metrolla pääsisimme pelipaikoille. Matkaa keskustasta tuli metrolla n. 40 minuuttia ja radanvarsi tuli maisemineen tutuksi kisojen aikana.

Kävimme ennen pelipäivää tutustumassa pelipaikoilla ja ottamassa pallotuntumaa.

Silloin selvisi peliaikataulu ja se, että naisten pelit olisivat vain yksipäiväiset.

Biitsillä tutuksi tulleet amerikkalaiset virkamiehet kyselivät meitä sekapeleihin ja järjestivät asiat niin, että pääsimme lopulta osallistumaan heidän kanssaan myös sekaturnaukseen.

Naisten biitsi

Naisten pelipäivä avautui lämpimänä ja kirkkaana. Aurinkoa riitti aamusta asti.

Alkulohkossa saimme vastaan kaksi Hong Kongin naisparia sekä brasilialaisen parin. Brasilialaisia vastaan erä oli tiukka ja kohtuu tasokas, mutta voitimme sen kuitenkin 21-18. Lohkovoitolla selvittiin suoraan välieriin.

Iltapäivän kuumuudessa pelatuissa välierissä vastassa oli kanadalaisia ja saksalaisia pareja York United ja Hamburg police. Fiilis pelien kovetessa parani ja otteet olivat paikoin vahvoja. Tie vei välieristä viimein finaaliin, jossa vastaan asettui saksalainen pari Schif/Krumpholz, joka oli välieräparissa voittanut New Yorkista ja Pohjois-Irlannistakin finaalista tutun kanadalaisparin Tremblay/Coten. Finaali pelattiin myös erän pelinä, joten alusta asti piti päästä peliin mukaan, jos mieli voittaa. Saksalaiset lähtivät kovalla syötöllä liikkeelle, emmekä saaneet niitä kunnolla ylös. 6-1 tilanteessa vaihdettiin puolia saksan johtaessa selvästi. Siinä vaiheessa näytti siltä että peli oli jo pelattu.

Pääsimme kumminkin saksan pelirytmiin mukaan ja taistelimme 13-11 tilanteeseen. Schif oli vastustajista vahvempi ja huolimatta suomalaisten taktiikasta tämä pääsi säännöllisesti päättämään hyökkäyksiä. Lopussa saksalaiset kiristivät 21-16 voittoon. Pronssi meni kanadalaiselle parille.

Sekabiitsi

Seuraavana aamuna pelipaikoilla piti olla klo 8 selvittämässä pääseekö viime hetken ilmoittautujat mukaan sekaturnaukseen. Aamu ehti jo pitkälle ennen kuin pelejä päästiin aloittamaan, kun lohkot jaettiin uudestaan. Satu pelasi amerikkalaisen poliisin Kevin Londonin ja Laura amerikkalaisen palomiehen Kevin Kozubin kanssa. Vieraalla kielellä peliohjeiden antaminen ja pelaaminen osoittautui molemmilla pareilla haasteeksi, mutta osallistuminen ja hauskanpito olikin tässä pelissä se pääasia.

Lauran ja Kevinin tie päättyi puolivälieriin saksalaisten pudottaessa parin jatkosta. Satu ja Kevin ylsivät välieriin Brasilialaisia miehiä sekä kanadalaista Cotea vastaan ja tiukan taistelun jälkeen suomalais-amerikkalainen pari hävisi, ja brasilialais-kanadalainen yhdistelmä jatkoi voittaen lopulta pronssia. Sekapelit voitti saksalainen pari, jossa naisten finaalistakin tuttu Schif pelasi.

WP&FG kisat järjestettiin 7.-16.8.2017 Los Angelesissa, USA:ssa. Tällä kertaa meillä jäi avajaiset kokematta, saavuimme kisakylään 10.8. torstaina. Omat pelipäivät olivat 14.-15.8, joten meillä oli muutama päivä aikaa totutella aikaeroon sekä pelipaikkaan.

Yksi asia kiinnitti erityishuomion, Hermosa ja Manhattan Beachillä oli lukemattomia beach volley kenttiä vieri vieressä. Tämä sai meidät ymmärtämään, että rannoilla pelataan biitsiä muutenkin kuin turnauksina.

Pallojen kanssa pelailikin kaikenikäiset ja kokoiset ihmiset. Lisäksi siellä näytti olevan paljon erilaisia biitsikursseja. Selvisipä meille sitten googlesta katsomalla, että Hermosa Beach on yksi suosituimmista paikoista, jossa niin ammat- tilaiset kuin amatööritkin pelaavat. Hermosa Beachillä järjestään kesällä AVP Hermosa Beach Open -turnaus ja Manhattan beachillä elokuussa Manhattan Beach open -turnaus. Lisäksi rannoilla järjestetään useita amatöörien CBVAturnauksia vuoden aikana. Saimme hieman esimakua AVP Manhattan Beach open -turnauksesta, joka alkoi juuri, kun me lähdimme pois. Ehdimme käydä ihastelemassa keskuskenttää, sekä katsomassa alkukarsintoja. Tätä turnausta kutsutaan beachin Super Bowl-tapahtumaksi, ja puitteet olivat sen mukaiset. Satojen tuhansien dollareiden palkintorahoista oli kilpailemassa maailman huippupelaajat, joista maailman parhaaksi mainitun Phil Dalhausserin harjoittelua pääsimme Hermosa Beachilla näkemään. Viettipä Dalhausser perheineen rannalla aikaansa vieressämme, fanien välillä pyydellessä yhteiskuvia.

Ennen varsinaista turnausta kävimme pelailemassa Hermosa Beachillä. Siinä yhtenä päivänä pelatessa, luoksemme tuli Filippiiniläisiä, jotka kertoivat osallistuvansa myös WP&FG -kisoihin. He kysyivät, voisivatko pelata meidän kanssa, ja sehän vain meille sopi. Pareja oli kaksi ja kaikki Filippiiniläiset olivat meitä lähes päätä lyhyempiä.

Ensimmäisen parin kanssa pelasimme kaksi erää. Hieman ehkä koko ja olemus petti, koska melko pian saimme huomata, että Filippiiniläiset olivat erinomaisia biitsin pelaajia. Vaikka verkko oli miesten korkeudella, ei meillä ollut jakoja kumpaankaan erään, vaan hävisimme ne muutamien pisteiden erolla. Toinen Filippiiniläispari oli hieman heikompi, ja heitä vastaan säilytimme kunniamme. Siinäpä mietittiin jo, että yksi ennakkosuosikki saatettiin nähdä jo ennen kisojen alkua.

1. pelipäivä

Ensimmäisen pelipäivän sää oli yhtä hyvä, kuin säät Los Angelesissa yleensäkin. Aurinko paistoi, lämmintä riitti lähemmäs 30 astetta, ja hienoinen tuuli puhalteli. Pelit pelattiin yhden erän peleinä 21 pisteeseen kahden pisteen erolla. Pelitapa oli sinänsä tuttu, koska aikaisemminkin pelejä on pelattu yhdestä erästä. Silti se luo lisäjännityksen peliin, koska kaiken on onnistuttava heti ensimmäisessä erässä.

Naisten sarjassa oli 20 joukkuetta, jotka oli jaettu viiteen lohkoon. Jokaisessa lohkossa oli neljä joukkuetta, eli ensimmäinen päivä pelattiin omassa lohkossa ja pelejä tuli kolme. Meidän lohkossa oli joukkueet Hongkongista, Brasiliasta sekä Saksa/Kanada yhdistelmäjoukkue. Toisena päivänä mentiin kaavioon, ja kaaviossa paikka riippui ensimmäisen pelipäivän tuloksista.

Hongkong oli ensimmäinen vastustajamme ja Brasilia toinen. Molemmista peleistä voisi sanoa, että melko selkeästi olimme parempia, molempien vastustajien saadessa 4-6 pistettä erässä. Hongkongista ja Brasiliasta oli naisten sarjassa useita joukkueita ja pelaajat niistä maista olivat eritasoisia. Hieman pelin makuun päästiin jo Saksa/Kanada yhdistelmäjoukkueen kanssa, jossa mentiin tasatahtia kymmeneen pisteeseen asti. Sen jälkeen saimme paremmin onnistumia, vastustajilta meni hartiat lyttyyn, ja voitimme erän selkeästi. Alkulohko meni osaltamme siis mallikkaasti, ja lohkovoittajina etenimme kaaviossa suoraan toiselle kierrokselle.

2. pelipäivä

Toisen pelipäivän selkeä sapluuna oli voitolla jatkoon, tappiolla laulukuoroon. Edelleen pelattiin yhdestä voittoerästä. Pelimme alkoi iltapäivän auringon porottaessa kuumasti. Vastustajaksi tuli toisen lohkon neljänneksi sijoittunut Hong Kongn. Joukkue oli jo aiemmin päivällä voittanut kolmannessa lohkossa neljänneksi tulleen joukkueen. Tästäkään pelistä ei jäänyt paljon arvailujen varaan, vaan olimme erittäin selkeästi parempia.

Päivän toinen ottelu oli puolivälieräpeli, josta voittaja jatkaisi neljän parhaan joukkoon. Vastaamme tuli kanadalaispari, joka oli tuttu meille New Yorkin kisoista, jossa joukkue oli hopealla, meidän jäädessä pronssille. Tiesimme, että meillä on mahdollisuudet ottelun voittamiseen ja sitä myötä lähemmäs tavoitetta, eli mitalia.

Vaan siinäpä se yhden erän kirous sitten koettiin ja rankemmalla kädellä. Kanadalaiset veivät meitä alkuun kuin pässiä narussa, ja lähinnä pelkillä syötöillä. Ennen kuin oikein huomasimmekaan, tilanne oli kanukeille 14-4. Ei ollut yks eikä kaks syöttöä, jotka tippuivat rajalle ja valitettavasti meidän puolelle kenttää. Aikalisällä siinä yritettiin miettiä, mikä neuvoksi, mutta hieman täytyi kyllä ihmetellä sitä tuuria, millä vastustaja syöttöjään laittoi. Saimme koottua itsemme ja taistelimme erässä 19-16 tilanteeseen, mutta välimatka oli liian pitkä, eikä taistelumme riittänyt. Lopulta Kanadalaiset olivat parempia 21-16.

Katkera tappio, saumat oli pidemmälle, mutta kaikki oli ohi, ennen kun ehdittiin kunnolla edes aloittaa.

Loppusijoitus viides.

2019 Chengdu

WP&FG 2019 pidettiin lounais-Kiinassa sijaitsevassa 11 miljoonan asukkaan Chengdussa. Paikassa, josta kukaan ei tiennyt mitään ja suurin osa ei ollut ikinä kuulutkaan.

Ehdimme tutustua kisapaikkaan, kaupunkiin, kulttuuriin ja ilmastoon muutaman päivän ajan ennen varsinaisia kisapäiviä. Kaupunki oli suuri, siellä oli paljon nähtävää ja ihmisiä. Metrolla oli helppo liikkua kaupungilla. Lämpötila kipusi joka päivä yli 35 asteeseen, joka oli kaupunki olosuhteessa vähintäänkin riittävästi. Ehdimme nähdä suurimmat nähtävyydet ja tietysti bandat.

Avajaiset olivat stadionilla, jonne oli bussikuljetus ja niitä oli jonossa tien varressa kymmenittäin kun kisaajia tuotiin paikalle ympäri kaupunkia. Avajaiset olivat kuin olympialaisista. Oli jos minkä näköistä esiintyjää, laulua, runoa, viranomaiskulkuneuvoa ym. Reilu 10 000 henkinen kisakatsomo sai nauttia huikeasta showsta, joka päättyi pitkään ilotulitukseen.

Meidän ensimmäinen kisapäivä oli maanantai, jolloin naiset pelasivat 13 joukkueen turnauksen kolmessa alkulohkossa. Alkulohkoissa pelattiin vain 1 erä ja siitä eteenpäin kaksi voitto erää. Heli Ja Satu aloittivat vahvasti, kun vastaan tuli kiinalaispari, joka kaatui luvuin 21-1. Seuraavat kaksi olivat kovempia, ensin tuli tappio Brasseille ja sitten kaatui viimeisessä pelissä Dynamo67. Molemmat pelit olivat erittäin tiukkoja. Heli Ja Satu olivat tiukan lohkon ja ristiin menneiden pelien johdosta lopulta lohko kakkosia.

Marja ja Tiina hävisivät niukasti Hong Kongille ja Brasilialaisille. Heidän lohkon kovin oli Saksa, joka voitti lohkon. Marja ja Tiina olivat lohkon nelosia. Molemmat tiimimme siis jatkoivat pelejä. Kiinalainen kaavio oli hieman vaikea lukuinen, mutta selvisi, että Tiina ja Marja saa vastaansa Dynamo67. Heli ja Satu taas Brasilialaiset. Marja ja Tiina hävisivät koville venäläisille 2-0 ja pelit loppuivat siihen. Heli ja Satu puolestaan pudottivat Brassit laulukuoroon.

Välierässä Heli ja Satu saivat jälleen vastaansa Dynamo67, joka kaatui tiukan väännön jälkeen 2-1. Finaaliin tuli vastaan myös alkulohkosta tuttu Brasilia. Tukahduttavan kuuman ja pitkän päivän illalla pelattu finaali oli melkoista taistelua kaikin puolin ja lopulta Brasilia vei pelin lukemin 2-1. Hopeaa oli siis kotiin tuotavaksi. Kolmanneksi tuli Dynamo67, joka voitti pronssiottelussa Saksan.

Kaikin puolin Chengdu osoittautui positiiviseksi kokemukseksi, ennakkoodotuksista huolimatta. Kelit suosivat, ihmispaljoudesta huolimatta kaupunki oli seesteinen, mutta ei juurikaan saasteinen. Ruuan tilaaminen oli aina yhdenlainen farssi, kun kukaan paikallinen ei puhunut englantia ja ruokalistat olivat kiinaksi. Aina kuitenkin jotain saimme ja pääsääntöisesti ihan hyvää. Muutama kerta jouduttiin hakemaan marketista kuppinuudelia. Paikalliset kartat olivat todella suurpiirteisiä, mutta aina löysimme perille. Kiitos Kiina, oli kiva tutustua.

Heli Kakko, Satu Aro, Marja Jaakkola, Tiina ja Petri Kari.

Sisäbiitsi 50+

Alustavasti olimme jo keväällä sopineet biitsiparini Mika Laihorinteen kanssa lähdöstä

WP & FG kisoihin Kiinaan puolustamaan mitaliketjua ja pelaamaan ”ulkobiitsit” mutta yllätys odotti Virve -kisoissa Jyväskylässä, jossa sain tietää, että ulkobiitsien ilmoittautumisen takaraja oli mennyt ns. förbii. Ilmeisesti kisojen järjestäjällä oli kiintiö täysi tähän lajiin. Mutta koska kesä oli treenattu ja päätös matkaan lähdöstä oli tehty ja sisäbiitsiin vielä pääsi mukaan niin päätimme pelata sisäbiitsit 50+ sarjassa.

Lauantai oli meidän osalta varsinainen kisapäivä. 50+ sarjassa oli mukana kuusi joukkuetta. Meidän lisäksi Belgium Compo Belgiasta, Dinamo 67 Venäjältä, Fifty plus VB A- ja B Kiinasta, HKPF Hong Kongista. Ottelut pelattiin yhden 15 pisteen eränä. Ensimmäisessä ottelussa vastustajamme Dinamo 67 oli järkyttävän kova kaksikko, joka oli pelannut Venäjällä aikoinaan korkeinta sarjaa. Emme saaneet heidän hypärisyöttöjä nousemaan ja erä oli hetkessä taputeltu 15-5 heille. Tunnin tauon jälkeen vastassa oli Kiinan joukkueesta parempi, jolle hävisimme tiukan matsin 16-14. Pääsimme kuitenkin jo pelistä kiinni ja matsi oli huomattavasti parempi kuin ensimmäinen. Kolmannessa pelissä vastassa oli Belgian joukkue. Tasainen ottelu kääntyi lopulta voitoksemme 16-14. Neljännessä pelissä vastaamme tuli Kiinan toinen joukkue. Runsaan paikallisen yleisön kannustamana hävisimme tämänkin matsin pitkille kiinalaisille 15-9. Viidennessä ja viimeisessä ottelussa olimme saaneet jo Mikan kanssa pelimme kulkemaan ja vastustajamme Hong Kongin poliisit jäivät jalkoihimme tylyin numeroin 15-3. Turnauksissa ottelut menevät yleensä ristiin niin tälläkin kertaa. Belgian ja Kiinan B joukkue sekä me olimme samassa pistemäärässä kahdella voitolla. Laskimme Mikan kanssa, että meidän eräpisteet riittivät neljänteen sijaan ja lähdimme suihkuun. Sieltä tultuamme meitä vastassa oli iloiset kiinalaiset toimitsijat ja tietysti vaimot, jotka kertoivat meidän nousseen pronssille. Kiinalaisten laskentakaavion mukaan ilmeisesti eräpisteiden ja voitettujen erien välinen suhde ratkaisi meidän eduksi. No sehän kelpasi meille. Dinamo 67 Venäjältä voitti kultaa antamatta erääkään vastustajille. Hopeaa Kiinan VB A:lle ja pronssia siis meille.

Ottelut olivat kovatasoisimmat mitä aikaisemmissa sisäbiitseissä on ollut. Myös kuusikko ja sekajoukkueiden pelit Brasilian, Venäjän, Kuuban sekä Kiinan joukkueilla olivat hurjaa katsottavaa.

Kisajärjestelyt noin 2000 vapaaehtoisen avustamana sujuivat erinomaisesti ja kisapaikat olivat ok.

Sunnuntaipäivä menikin kisojen päättäjäisten merkeissä muiden suomalaisten ja kanssakilpailijoiden kanssa. He kertoivat kisojen avajaisten olleen upeat täydelle moni kymmentuhatpäiselle yleisölle.

Kymmenen päivää ja seitsemän eri lentoa vähän painoi kropassa pronssimitskujen lisäksi. Mutta mukava monipuolinen kisareissu hyvässä seurassa kaukaiseen Kiinaan kannatti tehdä.

Mikko ja Mika

22.-31.07.2022 enemmän kuin 10 000 poliisia ja palomiestä 70 eri maasta kokoontui nyt Rotterdamiin kisailemaan kirkkaista ja himmeämmistä mitaleista 63 eri lajissa.

Isäntämaa Hollanti, virallisemmin Alankomaat oli saanut kisat järjestettäväkseen koronarajoitus vuoden jälkeen. Urheilun saralla, useissa eri lajeissa, Alankomaat on noussut myös yhdeksi maailman kärkimaista. Ehkä juuri senkin vuoksi

WP&FG kisat järjestettiin Rotterdamissa. Beach volleyn kisapaikka oli Haagissa ja kisapaikka oli Hollannin ja koko Euroopan kenties yksi parhaimmista ja suurimmista biitsikeskuksista.

Valitettavasti tällä kertaa biitsille saatiin edustus vain yhden parin osalta 50+ sarjaan: pari Mika Laihorinne - Mikko Junno. Joukkueen kolmas pelaaja Pasi Rinta-Runsala joutui harmittavasti lentoa edeltävänä päivänä koronan kurimukseen ja matka kisoihin tyssäsi alkumetreillä.

Lohkossa A oli joukkueet Saksasta, USA:sta ja yhdistetty joukkue Belgia-Canada. Meidän lohkossa B oli lisäksemme joukkueet Brasiliasta, Saksasta ja Belgiasta. Ensimmäinen peli oli Belgian palomiehiä vastaan. Pelit pelattiin yhden erän peleinä 21 pisteeseen. Ottelu oli tuulisella meren rannalla melkeinpä pelkkää syöttöä ja voitimme ottelun 21-7. Toisessa pelissä teknisiä ja taitavia Brasseja vastaan emme saaneet vastaanottoa toimimaan ja hävisimme ottelun 21-13.

Kolmannessa pelissä voitimme Saksan parin 21-17. Olimme siten lohkokakkosia ensimmäisen päivän jälkeen. Torstaina vastassa oli A lohkon ykkönen USA, jolle hävisimme 21-15. Putosimme siis ”alakaavioon”, jossa voitimme seuraavan vastustajamme Bel-Can 21-12. Voitoilla meillä olisi ollut siis mahdollisuus loppuotteluun. Vastaan saimme kuitenkin Saksan joukkueen pudottaman USA:n uudelleen, josta voittaja etenisi loppuotteluun. Meillä oli jälleen vaikeuksia tuulisessa säässä mm. vastaanotossa ja kieltämättä Virginian poliisit olivat vahvempia 21-12.

Alkuperäisen kaavion mukaan meidän olisi pitänyt pelata pronssipeli Brasseja vastaan, mutta tämä jätettiin pois ja näin ollen ja mitaliketjumme katkesi ja sijoituksemme oli neljäs.

Loppuottelussa stadionilla Saksa, ystävämme Ronaldin johdolla oli USA:ta vahvempi ja voitti 50+ mestaruuden, USA:lle hopeat ja Brasseille pronssit. Mikko ja Mika