STOP Huumeille #66 Joulu 2025

#66

Joulu 2025

KRIS Satakunta Kysy mitä vain huumeista, Stopin kävijät vastaavat!

Nuoret äänessä – uusi kummiluokkaformaatti

Stop Huumeille ry

Stoppi täytti 25 vuotta

Syrjäytymisestä selviytymiseen – nyrkkeilysalilta takaisin elämään

Mikä on Stoppi?

Stoppi – Stop Huumeille ry on vuonna 2000 perustettu yhdistys, joka tukee päihteettömyyttä ja toipumista. Tarjoamme maksutonta toimintaa täysi-ikäisille päihtetoipujille, jotka haluavat elää ilman päihteitä.

Stopin toiminnan keskiössä on päihteetön olohuone. Stopissa voi osallistua vertaistukiryhmiin, liikuntaan, musiikkiin, retkille, tapahtumiin ja erilaisiin koulutuksiin. Toiminta perustuu yhteisöllisyyteen ja vertaistukeen – meillä jokainen on arvokas ja saa tukea toisilta toipujilta sekä ammattilaisilta.

Stoppi toimii Helsingin Itä-Pasilassa, mutta tekee yhteistyötä myös päihdekuntoutuslaitosten ja muiden järjestöjen kanssa ympäri Suomen. Olemme poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton yhdistys.

Stopin tavoitteena on auttaa ihmisiä rakentamaan pysyvästi päihteetön elämäntapa, sekä tukea ja kannustaa päihdetoipujia kohti ihmisarvoista, merkityksellistä ja onnellista elämää.

Visiomme: Päihderiippuvuudesta toipuminen on kaikille mahdollista.

Yhteystiedot: info@stophuumeille.fi 044 510 5601 Pakkamestarinkatu 2, Helsinki Avoinna: Ma-To 9-15 Pe 9-20

2 |Stop Huumeille ry

#Pääkirjoitus

Kynttilöiden hiljainen kieli TEKSTI: MIRVA SUUTARINEN, STOP HUUMEILLE RY:N TOIMINNANJOHTAJA KUVA: JOONAS FAGERHOLM

M

ira, Niko, Ari, Jussi, Tuomas, Kimi, Teemu, Santeri, Aki, Kimmo… Istun kirkon penkissä, ja kyyneleet valuvat hiljaa poskiani pitkin.

Jokainen nimi tuo mieleeni tarinan, joka ansaitsee tulla muistetuksi.

Ensimmäiset huumeisiin kuolleiden muistotilaisuudet olivat musertavia. Itku tuli rajusti, hallitsemattomasti. Nyt takana on lähes kaksikymmentä tilaisuutta, mutta suru ei ole kadonnut. Se on vain muuttanut muotoaan.

Se on hiljentynyt, mutta pysynyt yhtä syvänä.

Olen luonut itselleni rutiinin, joka auttaa jaksamaan tapahtuman tunnekuorman. Minulle on tärkeää olla mukana sytyttämässä kynttilöitä kirkon eteen ja asetella ne muotoon, joka kunnioittaa jokaista menetettyä. Jokainen liekki edustaa ihmistä, jonka elämä päättyi liian aikaisin. Kun pysähdyn hetkeksi, kuvittelen heidän kasvonsa, naurunsa ja haaveensa.

Se on hetki, jossa muisto ja menetys kulkevat rinnakkain.

Samalla näen, kuinka kirkon edusta täyttyy ihmisistä, jotka ovat taistelleet tiensä irti kohtalosta, joka olisi voinut olla heidän. Heidän kohtaamisensa antaa toivoa ja muistuttaa, miksi tätä työtä tehdään.

Muistan ensimmäiset kuolemat. Olin nuori, ja työni oli kevyttä ja iloista. Tarkoitukseni oli tuoda valoa kävijöiden arkeen. Mutta vuosi vuodelta porukkaa alkoi pudota pois. Se oli raju herätys. Yhtäkkiä ilo sai rinnalleen surun, ja työn merkitys syveni.

Kun sain oman lapseni, jokainen menetys alkoi tuntua äidin tuskan kautta. Olen ollut muutaman äidin rinnalla, kun he ovat menettäneet lapsensa. Se kipu on sanoinkuvaamaton ja raastava. Kenenkään ei pitäisi joutua kokemaan sitä.

Mutta muistotilaisuus ei ole vain surun paikka. Se on myös rakkauden, yhteyden ja toivon hetki. Me kokoonnumme yhteen, jaamme muistoja ja pidämme toisiamme pystyssä.

Jokainen halaus, katse ja jaettu tarina on pieni valonsäde pimeyden keskellä.

On koskettavaa nähdä, kuinka kirkossa ovat läsnä läheiset, päihdesairaudesta kärsivät ja siitä toipuneet sekä alan toimijat. Kaikki jakavat saman surun ja kokemuksen vääryydestä.

Sydäntä riipaisevat läheisten puheet ja kirkon korkeasta katosta kaikuvat musiikkiesitykset syventävät tilaisuuden tunnelmaa. Siunauksen alkaessa lähes kaikki kerääntyvät pitkäksi jonoksi kirkon keskikäytävälle ja polvistuvat saadakseen siunauksen.

Kun luettelen nimiä mielessäni, tunnen kiitollisuutta siitä, että olen saanut kulkea hetken heidän rinnallaan. He eivät ole vain nimiä listalla. He ovat muistoja, kohtaamisia ja hetkiä, jotka jäävät elämään.

Tilaisuuden päättyessä kokoonnumme pimeään syysiltaan, glögimukit käsissä, liek-

kimeren ympärille. Saksofonin surumieliset sävelet täyttävät ilman. Tunne on voimakas.

Yksittäinen kynttilän liekki ei poista pimeyttä, mutta monta liekkiä yhdessä valaisee koko tien. Juuri me voimme olla noita liekkejä toisillemme.

Tämä ajatus on Stopin työn ytimessä. Työ jatkuu joka päivä arjessa merkityksellisissä kohtaamisissa, aidossa kuuntelussa ja siinä, että kuljemme hetken toisen rinnalla.

Mutta tämä tehtävä ei kuulu vain meille. Se kuuluu meille kaikille. Jokainen meistä voi olla se, joka pysähtyy, katsoo silmiin ja kysyy: mitä sinulle oikeasti kuuluu. Älä koskaan aliarvioi pienen hetken ja läsnäolon voimaa. Sytyttämällä pienenkin toivon valon jossakussa olet osa suurempaa muutosta. Yksin olemme vain kipinöitä, mutta yhdessä me olemme valo.

Stop Huumeille ry| 3

Sisältö 2

Mikä on Stoppi?

3

Pääkirjoitus: Kynttilöiden hiljainen kieli

6

Halpaa, helppoa ja salakavalaa – ilokaasu yleistyy nuorten keskuudessa

8

Huumeisiin kuolleiden muistotilaisuus pysäytti Vanhassa kirkossa

10

Kysy mitä vain huumeista, Stopin kävijät vastaavat!

Päätoimittaja Joonas Fagerholm

12

Selviytymistarina Taisto

Toimitus Mirva Suutarinen Mytty Messmer-Koskinen Joonas Fagerholm Pihla Miettinen Emmi Heikkinen Timo-Veikko Pasanen Sompion Koulun luokka 8C Minna Wahlman Maria Minna-Kaisa Tuurala

14

Stoppi 25v. kuvakollaasi

16

Nuoret äänessä – uusi kummiluokkaformaatti

20

Dekriminalisointi: rikoksesta sosiaali- ja terveyskysymykseksi

22

Syrjäytymisestä selviytymiseen – nyrkkeilysalilta takaisin elämään

24

KRIS Satakunta tervehtii

28

Yhdessä hyvinvoinnin puolesta

29

Maria Stopissa – vapaaehtoisen tarina lakituen takaa

30

Vertaistyöntekijän läksiäispuhe

31

Ystäväkirja

Painopaikka Hannun Tasapaino Oy

32

Vähemmän stigmaa enemmän apuu — päihteidenkäyttäjästä yhteisöohjaajaksi

Kansikuva: Syrjäytymisestä selviytymiseen – nyrkkeilysalilta takaisin elämään. Kuvaaja: Joonas Fagerholm

36

Kirjaesittely: Ella Tobin -Amfetamiinikauppias

Julkaisija Stop Huumeille ry Pakkamestarinkatu 2, 00520 Helsinki www.stophuumeille.fi

Kustantaja ja ilmoituslaskutus Printmix puh. 045 202 2265 (vaihde, avoinna arkisin 10.00-14.00) laskutus@printmix.fi www.printmix.fi/ Ilmoitusmyynti Suomen Myyntimediat www.suomenmyyntimediat.fi Taitto ja ulkoasu Mika-Matti Trogen mika.trogen@metsek.fi

Seuraava Stop Huumeille -lehti ilmestyy kesäkuussa 2026

4 |Stop Huumeille ry

6

12

stophuumeillery stophuumeillery stophuumeillery

28

Seuraa meitä somessa!

@stophuumeillery2050 @StopHuumeillery

stop-huumeille-ry

32

Stop Huumeille ry| 5

TEKSTI JA KUVAT: MINNA-KAISA TUURALA

Halpaa, helppoa ja salakavalaa

– ilokaasu yleistyy nuorten keskuudessa

I

lokaasu on viime vuosina noussut osaksi monien nuorten bileitä ja kaveriporukoita. Se houkuttaa, koska sitä saa helposti ja halvalla, eikä käytöstä jää juuri mitään merkkejä. Vaikka se voi tuntua harmittomalta leikiltä, seuraukset voivat olla vakavia jo ensimmäisistä kokeiluista lähtien.

Helppo hankkia, vaikea huomata Ilokaasua myydään muun muassa vispikerman valmistukseen tarkoitetuissa patruunoissa ja pulloissa, joita saa netistä ja jopa marketeista. Käyttö on yksinkertaista: patruuna tyhjennetään ilmapalloon ja kaasu hengitetään. Hajua ei synny, eikä jälkiä jää.

Siksi tämä tuntuu monesta turvalliselta kokeilulta, kun ei tarvita valmisteluja, piilottelua tai edes rahaa samaan tapaan kuin monissa muissa päihteissä. Kun käyttö jää huomaamatta, myös riski joutua vastuuseen tuntuu pieneltä.

Ilokaasu ja kannabis – vaarallinen yhdistelmä Joillekin pelkkä ilokaasu ei riitä, vaan sitä käytetään yhdessä kannabiksen kanssa.

Yhdistelmä voi voimistaa päihtymystä ja pidentää kokemusta, mutta samalla myös riskit kasvavat. Hapenpuute, tajunnanmenetykset ja hallitsematon käytös voivat tulla yllättäen.

On tärkeää huomioida, ettei eri aineiden yhteisvaikutuksia voi ennustaa. Jo yksi kokeilu voi johtaa tilanteeseen, jota ei saa enää hallintaan.

Nopea huippu, äkkiä alas Ilokaasun vaikutus kestää vain muutaman minuutin. Se voi tuntua hetken hauskalta ja kevyeltä, mutta samalla se voi aiheuttaa huimausta, pahoinvointia ja pyörtymistä. Jos elimistö ei saa tarpeeksi happea, seurauksena voi olla sekavuutta tai tajuttomuus.

Yksi ilmapallo voi tuntua harmittomalta, mutta jo muutama peräkkäinen hengenveto voi lamaannuttaa lihaksia ja kaataa lattialle.

6 |Stop Huumeille ry

“Ilokaasu on houkutteleva, koska sitä voi käyttää huomaamatta.”

Pitkään jatkuva käyttö jättää jäljet Toistuva käyttö kuluttaa elimistöstä B12-vitamiinia, jota tarvitaan hermoston toimintaan.

Kun sitä ei ole tarpeeksi, voi tulla tunnottomuutta, lihasheikkoutta, muistiongelmia ja liikehäiriöitä. Osa haitoista voi jäädä pysyviksi.

Hermostovauriot kehittyvät hitaasti, eivätkä ne aina yhdisty heti ilokaasuun. Siksi moni ei tajua yhteyttä ennen kuin oireet ovat jo jääneet päälle.

kana löytyi leikkipuistojen ja parkkipaikkojen reunoilta kymmeniä käytettyjä patruunoita.

Ne olivat näkyvästi esillä – vähän niin kuin muistutus siitä, että ilmiö on tullut osaksi arkea. Alueen asukkaat päättivät kerätä patruunat ja viedä ne Sortti-asemalle. Se on pieni, mutta tärkeä teko: oikea hävittäminen suojaa sekä ympäristöä että muita ihmisiä.

Käytetyt patruunat voivat muuten päätyä lasten käsiin tai houkutella uusia kokeiluja.

Tapaus näyttää, miten nopeasti ilmiö voi levitä ja miten tärkeää on, että aikuiset pysyvät hereillä ja että tieto kulkee myös nuorille. Mitä avoimemmin asioista puhutaan, sitä paremmin kaikki voivat ymmärtää, mistä on kyse.

Tieto on paras suoja

Kun ilmiö näkyy arjessa

Pelkkä kielto ei estä ketään kokeilemasta.

Usein juuri se herättää uteliaisuuden. Siksi tärkeämpää on ymmärtää, mitä aine oikeasti tekee kehossa – ja miksi sen kanssa kannattaa olla varovainen. Kun tietää, mitä ilokaasu aiheuttaa, sen houkutus yleensä hiipuu.

Ilokaasun käyttö ei näy vain uutisissa, vaan ihan tavallisessa ympäristössä. Omalla asuin alueellani Helsingissä yhden viikonlopun ai-

Moni sanoo, ettei kukaan ole koskaan selittänyt kunnolla, mitä ilokaasu tekee elimistölle.

Usein kuulee vain, että “se on vaarallista” tai

“Pitkäaikainen käyttö voi vaurioittaa hermostoa pysyvästi.”

“älä käytä”. Mutta harva jaksaa kuunnella varoituksia, jos ei saa samalla oikeaa tietoa tai mahdollisuutta kysyä. Siksi avoin puhe on paljon arvokkaampaa kuin pelottelu.

Tieto ja keskustelu suojaavat paremmin kuin kiellot. Jokaisella on oikeus tietää, mitä omaan kehoon laittaa ja mitä siitä seuraa.

Kun asioista voi puhua rehellisesti – ilman että kukaan tuomitsee tai naureskelee – on helpompi tehdä päätöksiä, jotka pitävät itsen kunnossa.

Avoin ilmapiiri tarkoittaa sitä, että kaikesta voi kysyä. Että voi sanoa suoraan, jos joku asia mietityttää, ja tietää, ettei siitä saa niskaansa saarnaa. Silloin tieto alkaa oikeasti kulkea.

Kun asioista puhutaan, ne eivät enää tunnu niin suurilta tai salaisilta. Ja usein silloin huomaa, ettei ole ajatustensa kanssa yksin.

Tieto ei ole pelkkää faktaa – se on myös turvaa. Kun tietää enemmän, on helpompi pitää itsestään huolta.

Minnakaisa Tuurala valmistuu pian sosionomiksi, joka suuntautuu päihdetyöhön

Stop Huumeille ry| 7

8 |Stop Huumeille ry

Huumeisiin kuolleiden muistotilaisuus pysäytti Vanhassa kirkossa TEKSTI: MIRVA SUUTARINEN KUVAT: JOONAS FAGERHOLM

T

iistaina 4. marraskuuta 2025 Helsingin Vanha kirkko täyttyi hiljaisesta kunnioituksesta, kun perinteinen huumeisiin kuolleiden muistotilaisuus kokosi yhteen omaisia, läheisiä ja järjestöjen edustajia. Tilaisuus, joka on järjestetty vuodesta 2000 lähtien, tarjosi jälleen paikan pysähtymiselle, surulle ja toivolle.

Ilta alkoi kynttilöiden sytyttämisellä huumeiden käytön seurauksena menehtyneiden muistolle. Tunnelma oli herkkä ja koskettava.

Monelle tilaisuus oli muistutus siitä, miksi päihdetyötä tehdään. Stop Huumeille ry:n oma kvartetti – laulu ja kitara Siiri Nordin, laulu Oona Gil, viulu Iiris Pyrhönen, trumpetti Tintti Simola – esiintyi kirkossa liikuttavasti.

Heidän kaunis esityksensä sai monen silmät kostumaan.

Tilaisuuden järjestivät yhteistyössä Tukikohta ry, Irti Huumeista ry, KRAN rf, Stop Huumeille ry, Sininauhaliitto, A-klinikkasäätiö, Riippuvuudet ry ja Helsingin tuomiokirkkoseurakunta. Stop Huumeille ry on ollut mukana alusta

asti, ja tänäkin vuonna järjestö oli ylpeä osastaan tämän tärkeän illan toteuttamisessa.

Laulaja Oona Gil: "Tuntui suurelta kunnialta olla mukana"

"On tärkeää, että pysähdymme muistamaan menetettyjä ja tukemaan niitä, jotka vielä kamppailevat. Yhdessä voimme pitää ääntä sen puolesta, että yksikään ihminen ei jäisi yksin," tilaisuudessa todettiin.

Miltä tuntui esiintyä näin merkityksellisessä tilaisuudessa? Se liikutti valtavasti.

Tuntui suurelta kunnialta olla mukana juuri tässä tilaisuudessa.

Miten valitsitte kappaleet muistotilaisuuteen – oliko jokin erityinen syy juuri niihin? Ensimmäinen kappale kuvasti menetyksen pelkoa ja tuskaa, toinen oli levollinen tuutulaulu ja kolmannessa sanat kuvastivat addiktiota koskettavalla tavalla. (Kappaleet olivat Jacques Brel – "Ne me quitte pas", jazz-standardi "Summertime" sekä PMMP – "Poika") Mikä hetki tilaisuudessa kosketti sinua henkilökohtaisesti eniten? Läheisten puheenvuorot liikuttavat aina. On koskettavaa nähdä kun ihmiset ylittävät itsensä ja puhuvat yleisön edessä näin vaikean aiheen äärellä. Koko tilaisuuden tunnelma oli herkkä ja kaunis.

Miten musiikki voi mielestäsi tukea surevia ja tuoda toivoa? Musiikki voi avata kanavan käsitellä vaikeita kokemuksia ja tunteita. Joskus siihen ei tarvita sanoja.

Stop Huumeille ry| 9

Kysy mitä vain huumeista, Stopin kävijät vastaavat!

Teemme Stopissa vierailuja kouluille ja nuorisotaloille, joissa nuoret esittävät meille monenlaisia kysymyksiä huumeista. Kaikilla meillä on omat kokemuksemme ja oma totuutemme, joten kysymyksiinkin voi olla monenlaisia vastauksia. Tälle palstalle onkin kerätty Stopin kävijöiden vastauksia nuorten esittämiin kysymyksiin.

Lapsen kysymykset: - Mitä jos joku laittaa muhun sitä peukkua?

- Saako peukkua enää näyttää?

- Miksi jotkut ihmiset käyttävät sitä, jos se on vaarallista?

- Mitä tapahtuu, jos sitä ottaa?

- Miten voi sanoa kaverille, ettei halua kokeilla mitään tuollaista?

- Voiko siihen kuolla heti?

- Miksi jotkut tekevät ja myyvät sitä, vaikka se on vaarallista?

10 |Stop Huumeille ry

Lasten Kysymyksiin vastaukset: Kysymys 1 Vastaus: En usko että kukaan aikuinen lapseen laittaa peukkua, mutta kannattaa olla varovainen esim. sähkötupakoiden kanssa koska niihin pystyy sekoittamaan peukkua ja polttaa sitä tiedostamattaan vaikka luulisi polttavansa vain ”vapea”.

Kysymys 2 Vastaus: Saa näyttää ja useissa tilanteissa (Y) ”peukku” merkitystä yhdistetään alfa-pvp:hen media on vain hetkellisesti luonut peukku symbolista liitännäisen kyseiseen muuntohuumeeseen.

Kysymys 3 ja 4 Vastaus: Aine aiheuttaa voimakasta riippuvuutta ja se saattaa ensimmäisillä käyttökerroilla vaikuttaa ns. ”turvalliselta” mikä hämää ja huijaa ihmistä tosi salakavalasti ja helposti. Tärkeää on myös muistaa että Haitat alkavat näkyä ja tuntua HYVIN nopeasti ja yleensä on jo myöhäistä tässä kohtaa saada aineen käyttöä lopetettua.

Kysymys 5 Vastaus: Muistaa pitää omat rajat ja lähteä vaikka porukasta pois ja kertoa vanhemmilleen mitä kaveriporukassa touhutaan. On tärkeää että aikuinen puuttuu nopeasti tällaiseen toimintaan että tilanteita voidaan ehkäistä.

Kysymys 6 Vastaus: Kyllä voi. Alfa pvp:n yliannostus varsinkin suonensisäisellä käytöllä on hyvin herkkä koska annoskoot ovat hyvin pieniä puhutaan vain milligrammoista eli määrä voi olla niin pieni että se on pelkästään silmällä vaikea erottaa. Mutta myös polttamalla voi tapahtua komplikaatioita koska aine on uusi ja kaikkia haittavaikutuksia eri ihmisissä ei voida tietää.

Kysymys 7 Vastaus: Ihmisiä ja riippuvaiseksi nopeasti kyseiseen aineeseen ja jotkut ihmiset käyttävät tätä riippuvaiseksi jääneiden ihmisten asemaa hyväksi ja haluavat tehdä rahaa eivätkä ajattele haittavaikutuksia muihin ihmisiin.

Aikuisen kysymykset: - Miksi sillä on huumeella on niin positiivinen nimi? Peukun näyttäminenhän tarkoittaa hyvää.

- Miten voi liikkua enää missään pelkäämättä?

- Kuka hoitaa käyttäjät ja heidän vaivansa, jotka peukku aiheuttaa?

- Eikö käyttäjien tilanne oli jo muutenkin tarpeeksi kurja ilman tätä huumetta?

Kysymys 5 Vastaus: Oma mielipiteeni on amfetamiinin heikko laatu suomessa on syrjäyttänyt sen käytön ja peukku on saanut suurempaa jalansijaa katumarkkinoissa. Koska alfapvp on vahvempi ja yleensä puhdasta ainetta jolloin aluksi sen käyttö on ”taloudellisempaa” ja myös sen käyttötapa polttaminen houkuttelee ihmiset harhaan helpommin.

Kysymys 6 Vastaus: Aikuisten pitää olla hereillä nuorison toiminnasta nuorille pitää puhua huumeen vaaroista mutta muistaa tehdä valistus fiksusti eikä antaa valistuksen olla ajatuksena että kun vedät niin kuolet koska tämä ajatus antaa ensimmäisen käyttökerran jälkeen nuorelle kaikki mahdollisuudet rakentaa ajatuksensa oman käyttökokemuksen pohjalta jatkossa mitkä ovat aineen ns. vaarat heidän todellisuudessaan kun eivät kuolleetkaan käyttökokemuksen aikana.

Lähetä oma kysy myksesi osoitteeseen

info.helsinki@ stophuumeille.fi otsikolla “Kysy ja vastaa”

- Miksi tämmöinen halpa ja koukuttava aine piti tuoda markkinoille?

- Miten käy nuorison?

Kysymys1 Vastaus: Nimi peukku tulee slangi sanasta mikä juontaa jo useiden vuosien taakse juurensa nimestä Alfa pvp lähinnä lyhenteestä ”pv” nimityksiä on monia ”pösö,peukku,p,pv,suzuki pv” käsimerkki ”peukku” on lähinnä median levittämä termi liitännäisenä. Mutta nimeä ”peukku” käytetään paljon. kysymys 2 Vastaus: Voi liikkua turvallisesti vaikka peukku aiheuttaa voimakasta vainoharhaisuutta ja sekavuutta ja arvaamatonta käytöstä yleensä käyttäjät elävät hyvin syvällä omassa kuplassaan ja ”maailmassaan” joihin ei tavallinen kulkija kuulu. On tietysti tapauksia jossa epätoivoinen peukunkäyttäjä on varastanut vaikka laukun bussissa tai ratikasta ihmseltä mikä voi kauhistuttaa tavallista ihmistä, mutta se ei kohdistu tilanteessa ihmiseen vaan on lähinnä epätoivoinen ratkaisu huumeiden hankitaan.

Kysymys 3 Vastaus: Terveydenhuolto hoitaa peukunkäyttäjien ongelmia mistä koituu omat kustannukset yhteiskunnalle.

Kysymys 4 Vastaus: Kyllä varmasti, mutta ihmiset joiden tilanne on valmiiksi päihdealtis niin menevät ”helpommin halpaan” peukku huumeen kohdalla koska käyttäjiä on paljon ja ainetta on huumemaailmassa paljon tarjolla ja käyttötavat ovat helposti lähestyttäviä mm. Polttaminen

Stop Huumeille ry| 11

Rinkebyn kannabiksen savuisesta lähiökellarista Stopin työkokeiluun TEKSTI: PIHLA MIETTINEN HELSINKILÄINEN KIERTOTALOUDEN JA KESTÄVÄN KEHITYKSEN TRADENOMI YAMK-OPISKELIJA JA FREELANCER-TAPAHTUMA- JA MARKKINOINTIALAN MONIOSAAJA. KUVAT: JOONAS FAGERHOLM

4

6-vuotias Taisto Koivisto istuu rauhallisena sohvan nurkassa Stopin takahuoneessa Helsingissä. Taisto on syntynyt Tukholmassa vuonna 1979, mutta on asunut suurimman osan elämästään Suomessa.

Arki pyörii tällä hetkellä opiskelun ja Stopin työkokeilun ympärillä. Taisto on käynyt peruskoulun ja opiskelee nyt digikurssilla Kalliolan setlementtitalolla. Opinnot kiinnostavat, ja työkokeilu Stopissa on tuonut uutta rytmiä päiviin. Hän on ollut Stopissa kolme kuukautta ja toivoo saavansa pian jatkaa palkkatuella työntekijän roolissa. Taisto asuu nyt Alppilassa päihteettömässä asumisyksikössä. Oman asunnon saaminenkin häämöttää jo lähitulevaisuudessa. Hiljalleen asiat ovat alkaneet järjestymään. Taiston perheeseen kuuluu myös äiti ja pikkusisko joiden kanssa hän on läheisissä väleissä. Isä ei ole enää kuvioissa, mutta Taisto puhuu hänestä tyynesti – menneenä osana elämää. Lisäksi Taistolla on tiiviit välit Etelä-Pohjanmaalla asuviin sukulaisiin joiden kanssa kokoonnutaan usein ja vietetään aikaa yhdessä.

Mutta matka tähän pisteeseen ei ole ollut suoraviivainen. Äidin ja isän erotessa Taiston ollessa kahdeksanvuotias, Luovankylän ala-asteella Etelä-Pohjanmaalla opinnot lakkasivat sujumasta jatkuvien koulussa aiheutuneiden ongelmien takia. Kerran opettaja pyysi Taistoa lähtemään välitunnille muiden mukana, mutta Taisto halusi jäädä luokkaan tekemään koulutehtäviä ja polttamaan tupakkaa luokan ikkunasta. Se oli opettajalle liikaa ja hän teki Taistosta huostaanottoilmoituksen. Äiti ja sisko olivat tällöin jo muuttaneet Etelä-Suomeen ja Taisto asui kaksin alkoholisoituneen isänsä kanssa. Huostaanotto ei ollut vaihtoehto joten Taiston sukulaiset riensivät Ruotsista apuun, ja pian isä ja poika olivat jo muuttaneet pois Suomesta sosiaalitoimen tavoittamattomiin.

Päihteiden käyttö alkoi jo 13-vuotiaana Tukholman Rinkebyn kerrostalolähiön kellarissa, kunkaveri tarjosi ensimmäisen kerran pilveä. ”En ollut juonut koskaan alkoholia, menin suoraan pilveen. Mä muistan, että otin yhdeksän hatsia, ja se meni suoraan päähän.

Maailma ympärillä alkoi pyöriä”, Taisto ker-

12 |Stop Huumeille ry

too. Seuraavina vuosina elämä liukui yhä syvemmälle päihteisiin. Läntisen Tukholman, eli Västerortin alueelle muuton jälkeen kuvioihin tulivat piristeet ja rauhoittavat lääkkeet.

Koulunkäynti jäi taka-alalle, ja illat kuluivat kaupungilla vanhempien kavereiden kanssa — usein rikollisuuden ja vaaran rajamailla.

16-vuotiaana Taisto poltti jo heroiinia, ja rikokset johtivat tutkintavankeuteen. Nuoruus kului kaduilla ja päihteiden varjossa. Kun hän 18-vuotiaana muutti takaisin Suomeen, hän yritti katkaista heroiinin käytön, mutta tilalle tulivat muut aineet.

2010-vuodesta lähtien Taistolla meni todella lujaa. Vuonna 2010 Taisto pääsi ulos vankilasta ja joutui puukotetuksi. Puukko osui keuhkoihin. Sairaalassa hän jäi koukkuun morfiinipohjaisiin lääkkeisiin. “2010-2022 oli todella kurjaa aikaa. Olin 5 vuotta asunnottomana. Ajattelin kuolemaa. Olen istunut vankilassa kaksitoista kertaa. Joka kerta n.

3 vuotta kerrallaan. Kolmekymmentä vuotta käyttävää elämää. Kaikki on testattu”, hän sanoo hiljaa. Nyt hän on toipumisen tiellä.

Takana on 1 vuosi ja 2 kuukautta raittiutta — pisin jakso koko aikuiselämässä. ”Tämä raittius on ollut merkityksellisin asia elämässäni. Olen varma, että läheiset ovat kärsineet tarpeeksi. En halua enää aiheuttaa sitä tuskaa.” Taiston tulevaisuuden unelma on auttaa muita. Hän haaveilee vertaistukikoulutuksesta ja haluaa jonain päivänä työskennellä kokemusasiantuntijana. ”Jos voisin sanoa jotain nuoremmalle itselleni, se olisi tämä: Älä salaile. Puhu asioista heti. Älä jää yksin.” Tämän saman vinkin Taisto haluaa jakaa myös nuorelle, joka miettii päihdekokeilua tai on jo kokeillut. Koskaan ei ole liian myöhäistä puhua avoimesti päihteidenkäytöstä. Etsi joku turvallinen ihminen, jolle voit puhua ja kertoa asioistasi ilman häpeää. Aloita vaikka puhumalla kaverillesi. Yhdessä on helpompi hakea apua.

Stop Huumeille ry| 13

Stoppi täytti 25 vuotta – ja juhlat olivat huikeat!

TEKSTI: MYTTY MESSMER KUVAT: JOONAS FAGERHOLM

Ennätykselliset 350 kävijää kokoontui viettämään päivää täynnä herkkuja, musiikkia, pelejä, pomppulinnaa, ihania kohtaamisia – ja tietenkin Ellan kuuluisia lettuja.

Iso kiitos kaikille juhlijoille, yhteistyökumppaneille, tukijoille sekä työntekijöille ja vapaaehtoisille, jotka tekivät juhlista unohtumattomat. Jokainen muistaminen ja lahja lämmitti sydäntä.

Tästä on hyvä jatkaa seuraavat 25 vuotta yhdessä.

14 |Stop Huumeille ry

Stop Huumeille ry| 15

Nuoret äänessä

– uusi kummiluokkaformaatti tuo Sompion koulun 8.C .-luokan mukaan Stop Huumeille ry:n lehteen TEKSTI: MIRVA SUUTARINEN SEKÄ SOMPION KOULUN 8C-LUOKKA KUVAT: SOMPION KOULUN 8C-LUOKKA

Stop Huumeille ry:n lehti uudistuu – ja tällä kertaa nuorten ehdoilla. Olemme käynnistäneet uuden kummiluokkaformaatin, jonka tavoitteena on tuoda nuorten ääni ja näkökulma entistä vahvemmin osaksi lehden sisältöä. Saimme toimintaan mukaan Keravan Sompion koulun 8.C luokan, jonka kanssa yhteistyö on alkanut innostuneesti ja idearikkaasti.

M

jatus kummiluokasta syntyi Sompion koulun päihdekasvatusvierailun yhteydessä.

Keskustelut oppilaiden kanssa herättivät tarpeen luoda kanava, jossa nuoret voivat itse osallistua päihdeaiheisen viestinnän suunnitteluun ja toteutukseen. Kummiluokkaformaatti vastaa tähän tarpeeseen: valittu luokka ideoi lehden sisältöä yhdessä viestinnän asiantuntijamme Joonaksen kanssa ja tuottaa jokaiseen lehteen oman aukeaman verran sisältöä.

Toivon kuitenkin, että olet harkinnut ehdotustani nukkumaanmenosta aikaisemmin, jotta sinulla ei kulu paljoa rahaa energiajuomiin.

Toivon myös, että ymmärrät, miten vaarallinen riippuvuus se on. Kaikkein eniten toivon, että lopettaisit, vaikka tiedän, miten vaikeaa se voi olla. Uskon, että pystyt ainakin edes vähentämään niiden juomista.

A

Joonas toimii luokan tukena ja inspiraationa.

Hän jakaa oppilaille kokemuksia omasta päihteidenkäyttötaustastaan sekä keskustelee heidän kanssaan päihteiden vaikutuksista nuorten elämään. Näistä keskusteluista syntyy artikkeleita, piirrustuksi ja näkökulmia, jotka puhuttelevat nuoria aidosti – nuorten omalla kielellä ja tyylillä.

Sompion koulun 8.C luokka on tarttunut tehtävään rohkeasti. Ensimmäiset jutut käsittelevät muun muassa vanhemman päihdeongelmaa, ryhmäpaineen vaikutusta, päihteiden houkutuksia ja sitä, miten nuoret voivat tukea toisiaan vaikeissa tilanteissa. Sisällöt ovat rehellisiä, ajatuksia herättäviä ja ennen kaikkea nuorten itsensä tuottamia.

Vaikka kummiluokka tulee Keravalta, lehti lähetetään kaikkiin Helsingin kouluihin. Tavoitteena on, että jokainen helsinkiläinen nuori saa käsiinsä lehden, jossa heidän ikätoverinsa puhuvat suoraan ja avoimesti

16 |Stop Huumeille ry

tärkeistä aiheista. Kummiluokkaformaatti tekee lehdestä yhteisöllisen ja osallistavan – se ei ole enää vain aikuisilta nuorille, vaan nuorilta nuorille.

Hei ystävä! itä sinulle kuuluu? Onko kaikki hyvin? Mitä olet puuhaillut viime päivinä?

Minulle kuuluu hyvää, ja kaikki on oikein hyvin. Aloitin harjoittelun uudella salilla, ja olen tykännyt uudesta enemmän kuin vanhasta.

Olen myös miettinyt, mitä sinulle kuuluu ja oletko voinut nukkua hyvin öisin.

Ystävä hyvä, muistathan, mitä kaikkea energiajuomat sisältävät ja kaikki niiden vaikutukset. Ne sisältävät kofeiinia, tauriinia, guaranaa ja sokeria. Kofeiinia et saisi saada liikaa. Tiedän, että se piristää, mutta liiallinen määrä ei ole kenellekään hyväksi. Kofeiinin vaikutuksia ovat vapina, univaikeudet, ärtyneisyys ja sydämentykytys. Energiajuomien juominen voi myös vaurioittaa sinun hampaitasi. Olet myös nuori ja vielä kasvavassa iässä, joten niitä ei suosittelisi sinulle.

Haluan, että pyrit lopettamaan tai edes vähentämään juomien määrää viikossa. Uskon, että huomaat eron jo pian vähennettyäsi määrää. Voi aluksi tuntua pahalta ja vaikealta tehdä niitä asioita mitä olet tehnyt energiajuomien avulla, mutta minä uskon, että olosi helpottaa heti, kun opit toimimaan ilman. Kaikkeen auttaa pidempään nukkuminen, paremmin syöminen ja ulkona liikkuminen. Pyri myös urheilemaan ja viettämään vähemmän aikaa ruudun äärellä.

Kaikkein eniten haluan sinun muistavan, miten tärkeä olet minulle ja toivon, että tiedät, miten paljon ikävöin sinua silloin, kun en näe sinua. Olen aina ylpeä sinusta, teetpä mitä tahansa.

Lämpimin terveisin Ystävä <3

Miksi päihteet eivät kuulu nuorten elämään

M

ielestäni nuorten päihteiden käyttö tai ylipäätänsä päihteiden käyttäminen ei tee yhtään mitään hyvää kenellekään. Tähän on monta syytä, joita voi helposti perustella.

Päihteiden käyttämiseen voi helposti joutua kavereiden takia, ja ryhmäpaine lisää painetta kokeilla. Ystäväsi saattaa tarjota sinulle jotain päihdettä, ja sanoo, että yhdestä ei ole mitään haittaa, mutta siitä on. Jopa yhdestä kerrasta saattaa jäädä koukkuun. Yleensä tuntuu siltä, että päihteet antavat sinun lähteä pakoon ongelmistasi tai huonoista olosuhteista, mutta tunne kestää vain lyhyen ajan ja sitten kaikki on taas huonosti.

Kun saat sen vapauden tunteen päihteistä, haluat sen uudestaan. Tuntuu siltä, että kaikki ajatuksesi ovat vihdoin jättäneet sinut rauhaan, vihdoin on hiljaista, vihdoin olet vapaa.

Et tajua sitä, mutta heti kun se on ohi, kaikki romahtaa. Päihteet pilaavat sinut, ja eivät ainoastaan sinut vaan kaikki perhesuhteet, kaverisuhteet ja mahdollisuudet. Kukaan ei enää kutsu sinua mihinkään, olet se yksi, joka jätetään perhejutuista ulkopuolelle. Se ystävä, jolle ei enää puhuta. Ulkopuolinen.

Päihteet eivät tuo sinulle parempaa mainetta muiden silmissä. Jos käytät päihteitä, et ole “kovis” tai “siisti”, olet vain tyhmä.

Päihteiden ei pitäisi kuulua nuorten elämään yhtään. Olemme vasta kehittymässä, ja päihteet vain estävät sitä. Päihteet eivät tue nuoren fyysistä, psyykkistä tai sosiaalista kehitystä. Ne vaikuttavat vain negatiivisesti

elämään, valintoihin ja tulevaisuuteen. Siksi päihteiden käyttö ei kuulu nuorten elämään.

Aivot vasta kehittyvät, ja ne eivät kehity kokonaan kunnes olemme 25-vuotiaita. Päihteet häiritsevät ja estävät kehittymistä, eli esimerkiksi muistia, keskittymiskykyä, tunnesäätelyä ja jopa päätöksentekoa. Myös todella monet riskit lisääntyvät, päihteiden käyttö altistaa nuoret monille vaaroille, kuten esimerkiksi onnettomuuksille ja väkivallalle.

Nuorena voi jäädä riippuvaiseksi paljon helpommin ja nopeammin, koska keho ja mieli ovat herkempiä. Vaikka tuntuisi siltä, että päihteet auttavat mielenterveyden kanssa, sillä ne voivat antaa sen vapauden tunteen, ne vain pilaavat sitä. Masennus ja ahdistus pahenevat ja jopa psykoosiriskit voivat kasvaa.

Opiskelukin vaikeutuu. Päihteiden käyttö vaikuttaa motivaatioon, ja motivaatiota on jo muutenkin vaikeaa saada, mutta päihteet entisestään vaikeuttavat sen saamista.

Ne vaikuttavat myös koulumenestykseen ja mahdollisuuksiin opiskella tai työllistyä tulevaisuudessa.

miten sanoa ei, sillä päihteiden käyttämisen ei pitäisi olla pakollista vain hyväksymisen saamisen vuoksi. Nuoren itsetunnon vahvistaminen auttaa seisomaan omien valintojen takana. Ei tarkoittaa ei.

P

Stop riippuvuudelle!

äihteiden tai minkään riippuvuuden ei pitäisi kuulua nuorten elämään. Riippuvuutta voi olla montaa eri tyyppiä.

On esimerkiksi fyysistä, psyykkistä tai sosiaalista riippuvuutta. Fyysisessä riippuvuudessa elimistö voi olla tottunut aineeseen, jolloin sen lopettaminen aiheuttaa vieroitusoireita. Psyykkinen riippuvuus on enemmän jonkun pahan tunteen pakenemista jollain pikatyydytyksellä tai pakokeinon hakemisella.

Sosiaalinen riippuvuudessa yritetään kuulua johonkin joukkoon, missä käytetään aineita.

Riippuvuus voi aiheuttaa hikoilua, vapinaa, ahdistusta ja pahoinvointia. Kun ihminen käyttää päihteitä tai jatkaa dopamiinin tuotantoa lisäävää toimintaa, se voi johtaa aivojen mukautumiseen ja sitä kautta riippuvuuteen. Yleisimpiä riippuvuuksia ovat rahapelit

tai uhkapelit, ostoriippuvuus ja peliriippuvuus tai ylipäätään laitteella oleminen.

Jos nuori on riippuvainen esimerkiksi puhelimesta, hänen on vaikeampaa keskittyä kouluun tai nukkumiseen. Jos on puhelimella paljon, silmiä ja päätä voi alkaa särkemään.

Jos on riippuvainen päihteistä, elämänlaatu vain menee vaikeaksi, koska se on kallista ja et välttämättä halua tehdä muuta kuin käyttää niitä.

Nykyään oman kokemukseni mukaan aika moni käyttää tai on testannut vapea, mikä on todella pahaksi keuhkoille, ja on sekin riippuvuutta. Jotkut ovat testailleet alkoholia, jotkut huumeita, mutta en ole itse käyttänyt mitään. On paljon järkevämpää olla käyttämättä, koska päihteet vain pilaavat elämiä, koska niihin menee järjettömästi rahaa ja et haluaisi enää mitään muuta.

Mielestäni kaikkien pitäisi päästä päihteistä tai riippuvuuksista pois, tai ainakin yrittää.

Riippuvuutta on liikaa nykypäivänä, ja se on huono asia.

Oppilas, 8C

Päihteissä on siis kaikki nämä huonot puolet, mutta miten voidaan ehkäistä päihteiden käyttöä nuorten elämässä? Nuorille pitäisi opettaa ja kertoa tietoa päihteiden vaikutuksista, riskeistä ja seurauksista. Päihdekasvatuksen ei pitäisi vain “pelotella” nuoria, vaan oikeasti herättää ajatuksia ja tunteita.

Kotitilanne vaikuttaa tähän myös, sillä perheen kanssa pitäisi tuntea hyväksyntää, turvaa ja rakkautta. Jos sanot riippuvaiselle vihaisesti ja aggressiivisesti, että hänen kuuluisi lopettaa, se ei tule vaikuttamaan yhtään.

Hänen kanssa tulisi keskustella realistisesti ja oikeasti selittää vaikutukset, joita päihteillä on häneen ja kaikkiin hänen ympärillään.

Hänelle kuuluisi puhua lempeästi ja ymmärtäväisesti.

Myös jonkin kivan ja miellyttävän tekeminen voisi estää päihdekokeiluja. Esimerkiksi harrastukset (liikunta, pelit, taide) ovat hyvää ehkäisyä, tai yksinkertaisesti hyvien kavereiden kanssa oleminen. On nuorisotiloja ja turvallisia hengailupaikkoja, ja nuorella kuuluisi olla paikka ihmisten kanssa, jotka eivät käytä päihteitä.

Päihteiden aloittaminen voi alkaa myös vaikeuksista kotona, ja pitäisi aina olla paikka, josta voi saada niihin apua. Tällaisia ovat esimerkiksi koulukuraattori, psykologi ja nuorisotyöntekijä. On monta aikuista, joihin voit luottaa. Kuitenkin myös aikuisen esimerkki vaikuttaa, sillä aikuisten oma suhtautuminen päihteisiin vaikuttaa myös nuoriin.

Ryhmäpaine on iso osa monien nuorten päihteiden käyttöä. Nuorelle pitäisi opettaa,

Stop Huumeille ry| 17

Asunnon siivouksessa kestää ikuisuus, mutta saan sen lopulta kuitenkin siivottua. Menen huoneeseeni ja kuulen, kun puhelin soi.

– Voidaanksme tulla teille taas tänään? kysyy kaveri.

– No ette kyl voi. Toi eilinenkin oli virhe, vastaan.

– Mitä helvettiä, mä luulin et me ollaan kavereita, tiuskaisee kaveri.

H H

Voidaanksme tulla teille taas tänään?

erään aamulla ja olen ihan krapulassa, sillä eilen vedin lärvit ihan kunnolla, mutta nyt se harmittaa.

Nousen sängystä, ja kun raahaan itseni valokatkaisijalle, kuulen, kun kaljatölkit kolisevat minun huoneeni lattialla. Kun laitan valot päälle, kauhistun, kuinka sotkuinen minun huoneeni on eilisen jälkeen. On aivan hirveä olo ja nyt vähän harmittaa, että eilen kittasin niin paljon kaljaa. Löntystän vessaan pesemään hampaat ja ihmettelen, miten lavuaariinkin on päätynyt tölkkejä, ja kun katson lähempää, huomaan että lavuaarin pohjalla on tulppa ja taas lisää kaljaa. Otan tulpan lavuaarista ja pesen hampaat.

Laahustan takaisin huoneeseeni, ja sitten eilisen tapahtumat alkavat palata mieleen.

Muistan, että vanhemmat sanoivat, että he ovat viikonlopun poissa jossain työjutussa, joten päätin kutsua kaverini, jos niitä voi edes siksi kutsua, meille bilettämään, ja he olivat tuoneet meille kymmenen kaljalaatikkoa, jotka olivat illanvietossa kaikki kuluneet. Puen vaatteita päälle, kun kuulen keittiöstä kolinaa.

Laitan vaatteet päälleni ja menen katsomaan, mikä keittiössä kolisee, ja kun pääsen keittiöön kaljatölkkivuoren läpi, näen, että keskellä meidän keittiötä lojuu joku tuntematon tyyppi kaljatölkkikasan keskellä örveltämässä.

Passitan hänet ulos asunnostani helposti, sillä hän ei tajua yhtään mitään mutta osaa sentään kävellä.

Samalla kun syön aamupalaa, muistan että vanhempani olivat sanoneet, että asunnon tulee olla puhdas, kun he tulevat takaisin, mutta minä en kykene tekemään mitään tässä kunnossa, joten menen sohvalle makaamaan ja olen siinä useamman tunnin.

Sitten keksin, että Burana saattaisi auttaa olooni, joten löntystän lääkekaapille ja otan sieltä lääkkeen, mutta lojun silti sohvalla vielä tunnin, kun odotan, että lääke vaikuttaa. Sitten, kun on kulunut noin puolitoista tuntia, nousen sohvalta ja alan siivoamaan.

18 |Stop Huumeille ry

Hei!

aluan sinun tietävän, että olen todella huolissani tilanteestasi. Toivon, että ymmärrät, että sinulla on ongelma, joka vaatii ratkaisua. Haluaisin nähdä sinut taas ulkona liikkumassa, enkä jatkuvasti pelaamassa. Olen kyllästynyt siihen, että vietät niin paljon aikaa pelaamisen parissa.

Voimme yhdessä ratkaista tämän ongelman.

Tiedän, että ahdistus, tyhjyys ja univaikeudet helpottavat, jos vähennät pelaamista.

Mutta koetko itse, että sinulla on addiktio?

Jos et koe, niin voimme ainakin tarkastella ruutuaikaasi ja ahdistuneisuuttasi.

Mieti, miten vapauttavaa olisi olla olematta kymmentä tuntia päivässä puhelimen ja pelien ääressä. Se varmasti laskisi stressitasojasi ja ahdistustasi. Voin melkein kuvitella, miten lehdet lentäisivät, kun pääsisit ulos raikkaaseen ilmaan. Liiallinen pelaaminen aiheuttaa usein lisää stressiä, ahdistusta ja epävarmuutta.

Ilman pelaamista sinulla olisi enemmän aikaa perheelle, koululle ja harrastuksille. Harrastukset ovat tutkitusti hyvä keino parantaa mielenterveyttä, kaverisuhteita ja yleistä hyvinvointia. Kuulostaa paljon paremmalta kuin viettää tunteja päivässä ruudun ääressä.

Toivon, että voimme yhdessä pikkuhiljaa alkaa purkaa peliriippuvuuttasi askel kerrallaan. Voimme vaikka huomenna lähteä yhdessä iltakävelylle puistoon kello 19.30.

Nähdään Keravan kirjaston edessä.

Terveisin kaverisi

Miksi baareissa on parkkipaikat?

T

änään aamulla heräsin, ja ensimmäinen tekoni oli, että lorautin hieman taskumatista appelsiinimehuun. Eilisilta meni aivan liian pitkäksi, ja heräsin hirveässä darrassa. Ensimmäinen ajatukseni aamulla oli, että miten saisin rahaa Tallinnan risteilylle. Minulla on vain yksi kaveri, jonka kanssa olin viimeksi kaksi päivää sitten baarissa, ja sammuimme molemmat sinne. Aamulla heräsimme puskasta baarin parkkipaikalta. Olen aina

miettinyt, miksi baareissa on parkkipaikat.

Nyt lähdin töihin. Automatkalla join kolme tölkkiä, koska se vain tuntui hyvältä. Kun saavuin rakennustyömaalle, virolaiset raksaukot ja minun kaverini olivat jo siellä. Kello oli 14.20, ja olin jo ainakin neljä tuntia myöhässä.

Kun pääsimme evästauolle, minulta lipsahti taskumatista päiväkahviin liraus. Työkaverit alkoivat nyt kyselemään, että saisivatko hekin vähän vahvistusta kahviinsa maidon sijaan. Tauon jälkeen menin pelaamaan Clash Royalea bajamajaan, koska siinä oli uusi event meneillään. Olen pelkästään tässä kuussa käyttänyt jo 350€ Clash Royaleen, puhelinpeliin. Kun olin hävinnyt 200 pokaalia, minulta meni moti. Kello oli jo 17.45. Aloin pakkailemaan kamoja, koska työt päättyisivät vartin päästä ja minä tahdoin päästä Alkoon mahdollisimman aikaisin.

Astuin Alkosta ulos ja muistin heti, että olin unohtanut tapaamisen yhden dealerin kanssa. Minun olisi pitänyt olla Prisman takana 30 minuuttia sitten, nyt taisi jäädä päivän napit ottamatta. Astuin sisään kolmannessa kerroksessa sijaitsevaan pieneen yksiööni ja menin hakemaan pullon ja lasin kaapista.

Istuin sängylleni, laitoin television päälle ja aloin ryyppäämään. Lopulta sammuin sängylle ja aamulla heräsin taas uuteen, tavalliseen, tylsään keskiviikkoaamuun.

Miksi päihteet eivät ole hyväksi

P

äihteet eivät ole hyväksi, koska ne voi pilata sun elämän. Vaikka ajattelisit, että yhdestä kerrasta ei jää koukkuun ja tämä on viimeinen kerta, niin et tiedä, miten vahvasti niihin jää koukkuun.

Päihteet voi viedä sun pahan olon hetkeksi pois, mutta loppujen lopuksi ne ei enää vie ja et pysty olemaan ilman ja haluat koko ajan lisää ja lisää, ja esimerkiksi jos sua ahdistaa, niin ne päihteet ei tule enää jossain vaiheessa auttamaan.

Kaikki kaverisuhteet ja perhesuhteet menevät ja menetät kaikki sun rakkaat ihmiset. Jos sinulla on läheinen, joka on päihderiippuvainen ja haluat auttaa sitä, niin yritä esimerkiksi kertoa, että miten se vaikuttaa sen elämään ja kaikkiin sen lähellä oleviin. Ei saa huutaa tai mitään tollasta, vaan yritä kommunikoida hyvin ja rauhallisesti ja tarjota sille apua ja kertoa sille, mitä voi käydä ja että se on kovin tärkeä ja jotain tollasta.

Minun mielestä päihteet on tosi vakava asia ja kenenkään ei pitäisi kokeilla niitä, sillä niissä voi pilata oman elämän, ja esimerkiksi jos alkaa käyttää päihteitä pahan olon takia, niin kannattaa hankkia apua eikä jäädä yksin omien ajatuksien kanssa.

Stop Huumeille ry| 19

TEKSTI: TIMO PASANEN HUMAANIA PÄIHDEPOLITIIKKAA RY:N PUHEENJOHTAJA

Dekriminalisointi: rikoksesta sosiaali- ja terveyskysymykseksi

H

uumepolitiikka on murroksessa. Huumeista ja niiden käytöstä koituvien haittojen vähentämisestä vallitsee suuri erimielisyys. Vastakkain kiistassa ovat alan asiantuntijat sekä poliisi ja poliitikot. Myös kansan keskuudessa mielipiteet ovat kärjistyneet vastakkainasetteluksi.

Nykyinen lainsäädäntö asettaa huumeita käyttäville ihmisille rikosoikeudellisia seuraamuksia, joista koituu merkittäviä haittoja.

Kuvituskuva: www.shutterstock.com

20 |Stop Huumeille ry

”Dekriminalisointi ei ole sama kuin laillistaminen.”

Rangaistukset eivät kuitenkaan estä huumeiden käyttöä, huumeiden saatavuutta tai riippuvuuteen liittyviä rikoksia. Sen sijaan rangaistavuus lisää yliannostusriskiä ja vai-

keuttaa hoitoon hakeutumista ja pääsemistä.

Siitä voi koitua myös esteitä opiskelulle ja työllistymiselle sekä palvelujen saamiselle.

Rangaistavuus lisää etnistä profilointia ja kohdistuu myös nuoriin sekä muihin haavoittuvassa asemassa oleviin ihmisryhmiin. Lisäksi se pahentaa huumeita käyttäviin ihmisiin kohdistuvaa stigmaa eli häpeäleimaa ja ajaa heidät muodostamaan omat verkostonsa.

Tämä taas syventää entisestään rikos- ja vankilakierrettä.

”Kokemus ja näyttö tukevat muutosta.”

minalisointipolitiikkaa. Huumeiden käyttö tai pienen määrän hallussapito ei kuitenkaan enää johtaisi rikosrekisteriin. Käytön rangaistavuudesta luopuminen ei myöskään tarkoittaisi sitä, etteikö yhteiskunnalla olisi enää mahdollisuutta puuttua huumeiden käyttöön tai etteikö poliisi voisi puuttua huume- ja oheisrikollisuuteen.

Dekriminalisoinnin hyötyjä ovat ainakin: - Resurssien siirtäminen sosiaali- ja terveyspalveluihin - Stigman eli häpeäleiman väheneminen - Huumehaittojen ennaltaehkäisy ja vähentäminen - Hoitoon pääsevien määrän lisääntyminen - Paremmat ja uudet palvelut (mm. käyttötilat, ainetunnistus) - Tartuntatautien (kuten HIV ja C-hepatiitti) väheneminen - Huumekuolemien väheneminen - Rikollisuus, oikeusjärjestelmän ja lainvalvonnan kulut laskevat - Huumeita käyttävien ihmisten itsemääräämisoikeus ja yksilönvapaus toteutuvat paremmin Huumeiden käytön dekriminalisointi vähentää huumeita käyttävien henkilöiden sosiaalista syrjäytymistä, käytöstä johtuvia terveyshaittoja ja huumeiden aiheuttamia yhteiskunnallisia haittoja sekä huumeista johtuvia oheiskustannuksia, mutta ei johda käytön lisääntymiseen.

Kuvituskuva: www.shutterstock.com

Huumeiden käytön rikosoikeudellisen rangaistavuuden poistaminen, eli dekriminalisointi, tarkoittaa laittomaksi ja rangaistavaksi säädetyn teon rikosoikeudellisen rangaistavuuden poistamista. Suomessa se tarkoittaisi huumausaineen käyttörikoksen poistamista rikoslaista, mutta kyse ei kuitenkaan ole vain yksinkertaisesta lakimuutoksesta. Dekriminalisointia käytetään yleisnimityksenä politiikasta, joka sijoittuu laittoman ja laillisen väliin.

Dekriminalisoinnin avulla huumeiden käyttöön pyritään suhtautumaan ensisijaisesti sosiaali- ja terveyskysymyksenä. Muutoksen

liikkeelle panevana voimana toimii huumeongelman laajuus yhteiskunnassa. Suomessa huumeiden käytön rangaistavuus hidastaa ja estää erityisesti huumeita ongelmallisesti käyttävien ihmisten hoitoa sekä huumekuolemien vähentämistä.

Dekriminalisointi ei tarkoita sitä, että huumeita voisi hankkia laillisesti omaan käyttöön, sillä kyse ei ole laillistamisesta. Huumeet voidaan yhä takavarikoida, ja voidaan myös määrätä lukuisia muita seurauksia – näin on toimittu kaikkialla, missä on toteutettu dekri-

Haluttujen tulosten saavuttamiseksi tarvitaan kuitenkin johdonmukaista politiikan suunnittelua. Esimerkiksi HIV-epidemia saatiin Suomessa kuriin 2000-luvun vaihteessa ottamalla käyttöön terveysneuvontapisteet ja puhtaiden neulojen jakelu. Jos tavoitteena taas on ehkäistä yliannostuskuolemia, niin uusiin haittojen vähentämisen menetelmiin tulisi panostaa. Pelkkä rangaistavuuden poistaminen ei automaattisesti vähentäisi yliannostuskuolemia, ja se voisi jopa pahentaa tilannetta, jos huumehoitoihin ja -palveluihin ei samalla panostettaisi.

Stop Huumeille ry| 21

TEKSTI: EMMI HEIKKINEN KUVAT: JOONAS FAGERHOLM

Syrjäytymisestä selviytymiseen – nyrkkeilysalilta takaisin elämään

K

un olin 5. luokalla, alkoi elämääni varjostaa masennus.

Huomasin, etten kykene olemaan ihmisten seurassa läsnä niin kuin muut. Mustat pilvet varjostivat mieltäni ja koin olevani erillinen muista ihmisistä.

Minusta oli aina siistiä, kun kavereillani oli harrastuksia. Jotkut pelasivat fudista, toiset oli voimistelijoita, jotkut tanssijoita. Luetteloa voisi jatkaa pilvin pimein.

Joka tapauksessa, minulla ei ollut mitään.

Kaiken lisäksi meillä oli kotona vaikeaa ja luulen että viihdyin koulussakin paremmin kuin kotona. Kadehdin useasti sitä millaista ystävieni luona oli, kun olin heillä kylässä.

Seitsemännellä luokalla kaverini kanssa kinuttiin vanhemmiltamme, että voitaisiin aloittaa cheerleading. Tässä vaiheessa päihteet varjostivat jo elämääni. Pahoinvointini näkyi myös itseni vahingoittamisella. Kotona asiat alkoivat mennä entistä huonommin.

Harrastusporukassa jouduin peittelemään tupakanpolttoa ja päihteiden käyttöä, koska niissä porukoissa ei sellaista sallittu. Jossain vaiheessa jäin kiinni huumeista ja isäni sanoi, että en saa enää harrastuksia jatkaa koska harrastuskaverini ovat minulle huonoa seuraa. Totuus oli ihan muu, mutta ei minua uskottu.

Tämän ja monen muun mutkan jälkeen aloin voimaan todella huonosti. Vanhempien ero tuntui siunaukselta kun kotona oli niin hankalaa, mutta eivät ongelmat kuitenkaan siihen loppuneet. Olin jo päättänyt että haluan vetää niin paljon että kuolen siihen. Tavallisilla kouluviikoillakin saattoi tulla päihteiden takia sairaalareissuja. Ei mennyt kauaakaan kun minut huostaanotettiin.

Onnellisimmat lapsuusmuistoni ovat nuorisokodista. Siellä pakotettiin liikuntavuoroihin jolloin pelattiin milloin mitäkin. Lahti Basketball tuli opettamaan meille miten pelataan koripalloa. Käytiin lätkämatseissa sekä korispeleissä. Kesällä käytiin monta kertaa viikossa pelaamassa rantapalloa. Silloin, kun minulla oli yhteydenpito- ja liikkumarajoitukset pääl-

22 |Stop Huumeille ry

”Harrastuksissa oppii turvallisessa ympäristössä kohtaamaan omat pelot”

lä, aloin pitkästä aikaa maalaamaan. Maalasin hullun lailla tauluja. Kehityin siinä todella nopeasti. Maalasin ihan koko ajan ja lähetin taideteoksiani sukulaisille joululahjaksi.

Lopulta kun pääsin laitoksesta pois, lähti elämäni luisumaan käsistä ja kunnolla. Muutin yksin Järvenpäähän omaan asuntoon 17 vuotiaana, enkä tuntenut sieltä ketään.

Perheenjäsenetkin asuivat kaukana. Rupesin käyttämään suonensisäisesti huumeita ja siitä tuli uusi intohimoni.

Minulla oli koulupaikka, sielläkin kävin ruokatunneilla vessassa vedoilla jotta olisin toimintakunnossa. Ei mennyt kauaakaan kun en pystynyt enää käymään koulussa sillä aloin käyttämään uusia ja uusia aineita. Sitten kun rupesin myymään huumeita rahoittaakseni oman käytön, oli se loppu kaikelle ”normaalille” mitä nuoren elämään kuuluisi kuulua.

Useiden vuosien päästä kun rappioni oli saavuttanut pohjan lukuisien tapahtumien ja kuntoni seurauksena, saatoin muistaa toivon välähdyksiä laitosajoilta. Muistan, kun itkin yksin kotona sitä, miten minulla ei ole ketään eikä minusta ole mihinkään.

Piirtämisestä sain voimaa, ja muistelin sitä miten nuorisokodissa jotkut työntekijät saivat minulle itsevarmemman olon, ja sellaisen olon että minulla on merkitystä, että olen taitava ja älykäs.

Kun peukkurallin jälkeen jouduin sairaalan jouluksi, tuli kirje että menetän asuntoni kun en ollut pitkään aikaan maksanut vuokria.

Minun oli aika vetää viimeinen oljenkorsi ja ottaa jälkihuollon sossuun taas yhteyttä.

He tarjosivat minulle asuntoa jälkihuollon tuetusta asumisesta ja auttoivat selvittämään

tilannettani. En kuitenkaan ollut vieläkään kyvykäs lopettamaan kaman vetämistä.

Puoli vuotta myöhemmin tapahtui jotain joka muutti kaiken. Jouduin vakavan rikoksen uhriksi yhden nyrkkeilypaikan takaoven portailla. Tämän seurauksena nyrkkeilypaikan vetäjä sanoi että saan koska vaan tulla ilmaiseksi sinne nyrkkeilemään ja antoi hänen numeronsa minulle.

Aloin käymään siellä koska minulla ei ollut mitään muutakaan. Kävin treeneissä selvästi päihtyneenä ja ihan rikkinäisenä.

Valmentaja halusi kuitenkin antaa minulle mahdollisuuden parempaan elämään.

Otin nyrkkeilystä uuden identiteetin. Ajattelin, että olen urheilija ihan kuin en olisi itsekään enää muistanut tilannettani ja vakavaa päihdeongelmaani.

Kun lopulta pääsin päihdekuntoutukseen, alkoi pitkä prosessi toipumiseen ja tilanteeni käsittelemiseen. Tämä oli se kerta kun vihdoin pääsin puhtaaksi ja kiinni elämään.

Kun lähdin päihdekuntoutuksesta urheilu jäi elämääni ja kävin aktiivisesti punttisalilla.

Nykyään olen elämäni onnellisimmassa tilanteessa, nyrkkeily on taas osana elämääni ja minulla on maailman ihanin pieni tytär, minulla on oma ihana perhe. Jos jotain olen oppinut niin sen, että aion tehdä kaikkeni, jotta minun pikkuinen löytää itselleen oman näköisensä harrastuksen.

Vanhemmille Haluan siis sanoa, että harrastusten merkitys on lapsen elämässä ensiarvoisen tärkeää.

Lapsen ja nuoren identiteetin syntymisen kannalta on tärkeää, että on joku oma porukka ja joku oma juttu missä voi kehittyä ja olla hyvä. Mielestäni on vanhempien vastuulla etsiä lapsen kanssa lapselle joku oma harrastus mistä hän tykkää.

Kunnat järjestävät paljon ilmaista harrastustoimintaa, jossa vähävaraisten perheidenkin lapset pääsevät harrastamaan. Myös monet lajit ovat sellaisia, että pääset ensin kokeilemaan ja sitten voit vasta päättää onko se oma juttu. Ei pidä heti luovuttaa jos se lapsen oma laji ei löydy ihan heti.

Nuorille Haluan sanoa, että menkää rohkeasti kokeilemaan uusia juttuja ja etsikää se oma mielenkiinnon kohde. Ei pidä lannistua kun ei heti osaa kaikkea, sen takia niillä kursseilla käydään että oppii.

Halu kehittää itseään on niin suurta eteenpäin vievää voimaa, josta saa niin hyvät kiksit että se voittaa ihan minkä vaan aineen narkkaamisen!

Itse olen oppinut suhtautumaan elämään vihdoin ja viimein niin, että vastoinkäymiset yritän aina ottaa haasteena itseni kehittämiselle. Harrastuksissa oppii turvallisessa ympäristössä kohtaamaan omat pelot ja epävarmuudet, sekä kasvamaan niistä pois.

Uskaltakaa etsiä se oma harrastus ja uskaltakaa olla siitä intohimoinen!

Stop Huumeille ry| 23

TEKSTI JA KUVAT: MINNA WAHLMAN KRIS SATAKUNTA TOIMINNANJOHTAJA

Tervehdys täältä KRIS Satakunnasta

24 |Stop Huumeille ry

O

lemme vahvasti vertaistukeen pohjautuva järjestö joka auttaa ja tukee päihderiippuvuudesta toipuvia ja vankilasta vapautuvia henkilöitä takaisin yhteiskuntaan.

Yhdistys perustettiin Raumalla 2013 kun itse kohtaisin työssäni ensimmäistä kertaa huumeita käyttäviä ihmisiä ja ihmettelin miksi he eivät lopeta vaikka elämä näytti niin kaaottiselta.

Niinpä lähdin tutustumaan aiheeseen ja jossain kohtaa eteeni tuli KRIS Tampereen jalkapallo joukkue ja ajattelin että WAU – vertaistuki näyttää kyllä upealta jutulta toipumisen kannalta.

Tähän samaan tulokseen tulen edelleen näin 12 vuoden jälkeekin.

Tänään meillä täällä Satakunnassa on kaksi toimintakeskusta – Porissa ja Raumalla.

Toimintakeskuksen arki pyörii arjenhallintaa tukevan viikko-ohjelman ympärillä joka pitää sisällään keskustelu – ja harrasteryhmiä.

Yhteisö voi itse vaikuttaa viikko-ohjelman sisältöön. Teemme yhdessä mm. ruokaa, siivoamme, katselemme lauantaisin leffaa, pelaamme lautapelejä ja puhumme ajatuksistamme ja tunteistamme sekä haaveistamme.

Välillä teemme retkiä kuten pari vuotta sitten matkan Norjan Lofooteille ja viime kesänä Kuusamoon.

Verkosto yhteistyö on vireää Satakunnassa ja olemme mukana mm joka vuotisessa asunnottomien yössä ja viime vuonna järjestimme päihteettömät reivit yhdessä kulttuurikeskus Anniksen kanssa.

Toimintaamme tullaan mukaan yleensä päihdehoitolaitosten tai itsehoitoryhmien kautta.

Myös koevapaudet ja yhdyskuntapalvelus ovat meillä mahdollista.

Pidämme KRIS infoja hoitolaitoksissa ja vankiloissa jonka kautta meistä kiinnostuneet saavat tietoa.

Mukaan voi tulla matalalla kynnyksellä, ensin vain katselemaan olisiko KRIS itselle se oikea paikka. Pikku hiljaa voi kiinnittyä toimintaan esim. työkokeilun muodossa.

Meillä on ollut myös oppisopimus ja palkkatuki työpaikkoja. Parasta KRISillä mielestäni on että tuettavasta voi kasvaa työntekijä tai hallituksen jäsen.

En tiedä mitään muuta järjestöä missä vertaisuus on näin vahvana sillä yhdistyksen hallitukseenkin vaaditaan oma päihde – ja rikostausta sekä riittävän pitkä päihteetön aika.

KRIS Satakunnalla on myös oma toimintaa naisille. Meillä on naistyön koordinaattori jonka tehtäviin kuuluu tukea päihde – ja rikostaustaisia naisia yksilö – ja ryhmätyön keinoin.

Irti rikollisesta elämäntavasta ohjelmatyö on myös yksi työmuodoista. Siinä pureudutaan rikollisiin käytös – ja ajattelumalleihin ja opitaan uusia tapoja toimia. Naisten lisäksi miehille ja nuorille on omat ohjelmansa.

Kahdeksan toimintavuoden ( jonka olemme olleet avustuksen piirissä ) aikana kauttamme reilu 50 ihmistä on saavuttanut uuden päihteettömän ja rikoksettoman elämän.

Olen erittäin ylpeä meidän yhdistyksestä ja niistä ihmisistä jotka ovat tulleet ja ottaneet apua vastaan ja pystyneet kääntämään menneisyyden kivut ja tappiot tämän päivän siunauksiksi.

”50 ihmistä on saavuttanut uuden päihteettömän ja rikoksettoman elämän.”

Stop Huumeille ry| 25

26 |Stop Huumeille ry

Stop Huumeille ry| 27

TEKSTI: MYTTY MESSMER KUVAT: JOONAS FAGERHOLM

Yhdessä hyvinvoinnin puolesta

1

.9.2025 sote-alan järjestöt, työntekijät, vapaaehtoiset ja palveluide n käyttäjät kokoontuivat Helsinkiin vastustamaan hallituksen suunnittelemia leikkauksia sosiaali- ja terveysjärjestöjen rahoitukseen.

Leikkaukset kohdistuvat erityisesti matalan kynnyksen toimintaan: vertaistukeen, päivätoimintaan, ohjaukseen ja yhteisöihin, joissa ihmiset saavat arkeen rytmiä, ihmissuhteita ja tukea toipumiseen.

Mielenosoitus antoi konkreettisen kuvan siitä, mitä leikkaukset käytännössä tarkoittavat.

Niitä ei tehdä abstrakteista budjettiluvuista, vaan niistä paikoista, joissa ihmiset tulevat kuulluiksi ja kohdatuksi. Kun järjestöjen rahoitusta vähennetään, vaikutukset näkyvät suoraan arjessa: vähemmän läsnäoloa, vähemmän tukea, vähemmän mahdollisuuksia kuntoutua ja rakentaa elämää uudelleen.

Tapahtuma sai laajaa huomiota erityisesti sosiaalisessa mediassa ja järjestökentässä, ja se vahvisti yhteistä ääntä vaatimaan, että päätösten vaikutuksia tarkastellaan ihmisten elämän kautta – ei pelkästään talouslukujen.

Stop Huumeille ry oli mukana näyttämässä, että vertaistuki ja yhteisöllisyys ovat usein se kohta, jossa toipuminen alkaa.

Niistä ei ole varaa leikata.

Sininauhaliiton laskelman mukaan yhden kohtaamispaikkakävijän arvo yhteiskunnalle on 10 000€. Näin laskettuna Stoppi tuottaa yhteiskunnalle vuosittain arvoa n. 12,9 miljoonan euron edestä.

28 |Stop Huumeille ry

Stopin lakineuvonta TEKSTI: MARIA

Osa 1: “Miten juristi päätyi Stoppiin”

simme perjantai-iltoihin sijoittuvan ”walk-in vastaanottoni” lakitueksi. ”Jonkun pitäisi tehdä jotain”

Tarinoita Piritorilta -dokumentti sai ottamaan yhteyttä Stoppiin Syksyllä 2024 Youtubessa tuli vastaan Tarinoita Piritorilta -dokumentti. Koin Stopin tekemän työn todella merkitykselliseksi ja laitoin sähköpostia, jossa kiitin yhdistyksen tekemästä työstä. Olin toiminut aiemminkin vapaaehtoisena, ensin vanhusten kanssa, sitten mielenterveystoipujien kanssa ja viimeisimpänä tukihenkilönä. Kaikki vapaaehtoistyöni ovat tuntuneet merkityksellisemmältä, kuin ehkä mikään mitä olen rahaa vastaan työkseni tehnyt. Kerroin sähköpostissa, että jos Stopissa on tarvetta vapaaehtoiselle, ihan vaikka tiskaamaan tai mitä vaan, olisi upeaa olla mukana toiminnassa. Kerroin, että olen koulutukseltani juristi, jos siitä olisi mitään hyötyä tai merkitystä mahdollisissa vapaaehtoistehtävissä.

Sain muistaakseni saman viikon aikana puhelun Stopista. Menin käymään ja juttelin Jussin ja Mirvan kanssa. Kerroin motivaatiostani ja siitä vaikutuksesta, jonka dokumentti minuun teki. Jussi kertoi, että Stopissa on sosiaalityöntekijän walk-in vastaanotto ja oli itse asiassa mietitty, että juristillekin olisi tarvetta. Nime-

Kuvituskuva: www.shutterstock.com

Jokaisella on elämässä vastoinkäymisiä, erilaiset lähtökohdat ja pienet seikat voivat vaikuttaa siihen, miltä tulevaisuus näyttää.

Ensimmäisellä kerralla Stopissa käydessäni eräs kävijä totesi minulle, että ”usein ihmiset, jotka haluavat auttaa, potevat syyllisyyttä jostain. Älä kerro mulle, mistä sä koet syyllisyyttä, mutta mieti, onko sun avun taustalla jotain sellaista. Se ei muuta sitä, että se on arvokasta, mutta mieti.”

Ensinnäkin, jo tuolla ensimmäisellä lakituki-kerralla tiesin, että täällä tulen käymään todella kiinnostavia keskusteluja ja saamaan täysin uusia näkökulmia elämään. Jäin pohtimaan, mistä koen syyllisyyttä.

Niin kuin jokaisen, myös minun elämässäni on ollut vastoinkäymisiä. Koen silti, että minulla on ollut erinomaiset lähtökohdat ja eväät elämään. Olen terve, minulla on aina ollut perheeni ja läheisteni tuki, olen onnistunut rakentamaan itselleni kaiken tämän ansiosta hyvän elämän. En kuitenkaan elä kuplassa ja omiin elämäni haasteisiin on kuulunut muun muassa syömishäiriön kanssa kamppailu.

Pohdin vuosia sitten terapiassa, että miksi minulla on asiat elämässä näin hyvin, kun

Maria Stopissa – vapaaehtoisen tarina lakituen takaa “Lakituki on pienessä sivuroolissa raittiin elämän aloittamisessa ja ylläpidossa, mutta olen kiitollinen saadessani olla osa matkaa” Olen 28-vuotias Maria, koulutukseltani ja päivätyöltäni juristi. Aloitin lokakuussa 2024 vapaaehtoistyönä Stopissa lakitueksi nimetyn juristin ”walk-in vastaanoton”. Tässä juttusarjassa kerron, miksi aloitin ja miksi en aio lopettaa.

Käyn Stopissa joka toinen perjantai 16.30–20.00 välillä. Stopin someista ja henkilökunnalta saa tiedon, milloin olen seuraavaksi tulossa.

maailmassa on niin paljon ihmisiä, joilla lähtökohdat ovat paljon huonommat. Terapeutti totesi, että ajattele näin: jos et olisi tarpeeksi hyvässä asemassa auttaaksesi, olisit apua tarvitsevien päässä. Nyt voit olla osa ratkaisua.

Maailmassa on kärsimystä, epätasa-arvoa ja vaikeuksia, joista vaan voivotellaan kahvipöydissä: nuoret voivat huonosti, vanhukset ovat yksin, mielenterveysongelmat lisääntyvät, kyllä jonkun pitäisi tehdä jotain.

Tässä siis vastaus: podin syyllisyyttä siitä, että tunnistan epäkohtia ja ongelmia, joiden ratkaisemiseksi yksilöillä on mahdollisuus tehdä osansa, mutta en ollut sitä ennen vapaaehtoistöideni aloittamista kokenut tekeväni, vaikka minulla on kaikki resurssit siihen.

Onneksi oivalsin tämän jo suhteellisen nuorena. 14-vuotiaana marssin koulun jälkeen paikalliseen vanhainkotiin ja kysyin hoitajalta, että onko täällä sellaisia vanhuksia, joita ei käy koskaan kukaan tapaamassa.

Minä tulin auttamaan, pitämään seuraa ja juttelemaan heille. Katsoin heidän kanssaan Tangomarkkinoita, kuuntelin tarinoita heidän nuoruudestaan, kävin kävelyllä ja pelasin korttia. Ja lähdin kotiin tuntien sellaista merkityksellisyyttä, jota en ollut koskaan aiemmin kokenut. Sellaista merkitystä, jota hyvistä kouluarvosanoista, itse tienatuista kesätyörahoista tai onnistumisesta urheilussa ei saa.

Jatkuu seuraavassa numerossa...

Stop Huumeille ry| 29

30 |Stop Huumeille ry

Stop Huumeille ry| 31

32 |Stop Huumeille ry

TEKSTI: PIHLA MIETTINEN HELSINKILÄINEN KIERTOTALOUDEN JA KESTÄVÄN KEHITYKSEN TRADENOMI YAMK-OPISKELIJA JA FREELANCER-TAPAHTUMA- JA MARKKINOINTIALAN MONIOSAAJA. KUVAT: JOONAS FAGERHOLM

Vähemmän stigmaa enemmän apuu - päihteidenkäyttäjästä yhteisöohjaajaksi

Kuka on Petri “Pete” Engblom?

- Ikä 45 vuotta.

- Asuu, ja on syntynyt Helsingissä.

- Koulutukseltaan päihde- ja mielenterveyslähihoitaja sekä koulutettu kokemusasiantuntija.

Entä mikä Oskelakoti?

Helsingin Malmilla sijaitseva Humanan pyörittämä Oskelakoti on 12-paikkainen päihdehuollon kuntouttava asumisyksikkö, jonka toiminta perustuu yhteisön voimaan, vertaistukeen ja henkilöstön vahvaan ammatilliseen osaamiseen. Oskelakodin asiakkaat tavoittelevat päihteettömyyttä, elämänhallintaa ja parempaa elämänlaatua yksilöllisen ja yhteisöllisen tuen avulla. Humana on johtava pohjoismaisen sosiaalialan toimija, joka tarjoaa yksilöllisiä sosiaalipalveluita lähellä ihmistä ja perheen arkea.

Vähemmän stigmaa enemmän apuu — päihteidenkäyttäjästä yhteisöohjaajaksi.

Reilu nelikymppisen Oskelakodissa yhteisöohjaajana toimivan stadilaisen Petri “Pete” Engblomin päihdekierre alkoi jo 12-vuotiaana alkoholijuomia kaveriporukassa nauttien.

Elettiin vuotta 1992. Puistoissa soi räppi ja dulla paloi. Heti ensimmäisestä huikasta lähtien päihteet tekivät vaikutuksen ja jäivät pyörittämään ajatuksia. Lapsuuden traumat ja sittemmin menehtyneen alkoholistiäidin rinnalla eletty nuoruus saivat hänet tuntemaan olonsa hauraaksi, ujoksi ja pelokkaaksi.

Päihteet tarjosivat pakoreitin tähän tuskaan.

17-vuotiaana kuvioihin tulivat kovemmat päihteet kuten amfetamiini, heroiini ja subutex, syventäen riippuvuutta. 19-vuotiaana hän oli ensimmäistä kertaa kuntoutuksessa ja 12-askeleen ryhmissä, mutta ei ollut valmis luopumaan päihteistä kokonaan. Tämä

johti rikollisuuteen ja vankeusrangaistuksiin.

25-vuotiaana hän sai pidemmän vankeustuomion törkeästä ryöstöstä.

Vankilassa hän sai ensimmäistä kertaa kiinni päihteettömyydestä ja oli ilman kovia huumeita yli vuoden vapautumisensa jälkeen.

Hänellä oli asunto, työpaikka ja parisuhde, mutta hän ei kyennyt kohtaamaan elämän tuomia ongelmia ilman päihteitä eikä luopumaan ns. “miedoista” päihteistä. Tämä johti takaisin kodittomuuteen, rikollisuuteen ja toistuviin psykoositiloihin.

Muuntohuumeiden, kuten Alfa-PVP:n, tuttavallisesti peukun edeltäjän metyleenidioksipyrovaleronin eli MDPV:n yleistyivät 2010-luvulla ja tuolloin alettiin tarjota myös metadonikorvaushoitoja. Pete oli metadonikorvaushoidossa 2012. Korvaushoitoihin osallistuminen vähensi hetkellisesti Peten rikollisuutta, mutta ei johtanut toipumiseen.

Päihteettömien taukojen puuttuessa, vahvan alkoholin käyttö paheni.

Käännekohta tapahtui vihdoin 35-vuotiaana, Peten kohdalla jo sarjassaan 20. katkaisuhoidossa. Keskustelu päihdetyöntekijän kanssa, jonka Pete oli tavannut 15 vuotta aiemmin

samassa paikassa, avasi silmät toistuvasta ja turhasta kierteestä. Silloin hän päätti yrittää lopettaa päihteiden käytön kokonaan ja hakea vertaistukea 12-askeleen ohjelmasta ja ryhmistä, joita kokeneet toipujat suosittelivat.

Hän korostaa vertaistuen suurta merkitystä toipumisessa ammattiavun rinnalla.

“Toipuminen tapahtuu vuorovaikutuksessa.”

Pete sai päihdekuntoutuksen, ryhmissä käymisen ja vertaistuen avulla asiansa järjestykseen ja toimii nyt yhteisöohjaajana yhteisöhoitomalliseen kuntoutukseen erikoistuneessa Oskelakoti-asumisyksikössä. Hän on työskennellyt aiemmin ohjaajana kursseilla, avokuntoutuksissa ja asumisohjaajana oppisopimuksella Vantaan A-Killassa. Lisäksi Pete on koulutettu kokemusasiantuntija.

Stop Huumeille ry| 33

Oskelakoti on päihteetön asumisyksikkö, jossa Pete on työskennellyt neljä vuotta.

Tyypilliseen työpäivään kuuluu yhteisön ryhmäistuntoja, kuten keskusteluryhmiä ja teemaryhmiä toipumiseen ja addiktioon liittyen. Asukkaille tarjotaan myös yksilöohjausta intensiivisten, noin 45 minuutin mittaisten tapaamisten kautta. Yhteisö pyrkii hoitamaan itseään, mutta työntekijät puuttuvat tilanteisiin kriisien ilmetessä. Kriisit voivat olla epäilyjä päihteiden käytöstä tai asukkaiden välisiä ristiriitoja. Asumisyksikön arvot edellyttävät täydellistä päihteettömyyttä ja väkivallattomuutta, ja näiden rikkominen johtaa välittömään uloskirjautumiseen ilman varoituksia.

Oskelakodin asiakaskunta on iältään laaja, 20-60-vuotiaista ylöspäin, ja tervetulleita ovat kaikki sukupuolet. Asiakkailla on usein vakavia päihde- tai peliongelmia sekä asunnottomuutta, ja he tulevat vaikeista lähtökohdista. Moni saapuu kuntoutuksen, kuten Minnesota-hoidon kautta, sillä Oskelakotiin tarvitaan vahva motivaatio ja kyky ylläpitää raittiutta.

Asiakassuhteiden rakentaminen korostuu päihdetyössä. Toipuminen tapahtuu vuorovaikutuksessa, ja empatiasta kumpuava kuuntelun taito on tärkeä. Kuuntelemalla ja ymmärtämällä asiakkaan usein kestämätöntä tilannetta, rakennetaan turvallinen kohtaamispaikka, sillä välinpitämättömyys on tuhoisaa. Asukkaiden itsemääräämisoikeus on keskeinen: osallistuminen on vapaaehtoista, ja jokainen sitoutuu yhteisön sääntöihin, mutta päättää omasta elämästään.

34 |Stop Huumeille ry

Oskelakodin kuntoutusmalli on ylittänyt Peten odotukset työntekijän näkökulmasta katsottuna, sen päihdetoipumista edistävän luonteen ansiosta - Oskelakoti auttaa ihmisiä palaamaan kiinni elämään. Tyypillisesti vuoden mittainen asumis- ja kuntoutumisjakso hyödyntää vertaistukea, avoimuutta, rehellisyyttä, yhteisiä sääntöjä ja rakenteita, ja painottaa palautekulttuuria. Se sisältää myös 12-askeleen ryhmäkäyntejä. Pete yhdistää vahvasti ammatillisuutensa ja oman toipumiskokemuksensa työhönsä, osoittaen syvää kiinnostusta ihmisyyteen ja toipumiseen.

“Vähemmän stigmaa, enemmän apuu. Toivon, että tämä niin sanottu peukkukriisi kääntää tämän homman.”

Päihdetyössä haasteena ovat liian lyhyet kuntoutusjaksot ja kattavien, päihteettömien palveluiden puute. Asiakkaat ovat usein moniongelmaisia, ja mielenterveyden haasteet ovat yleisiä, mikä tekee kokonaisvaltaisesta hoidosta vaikeaa. Pete toivoo, että tulevaisuu-

dessa yhteisöhoitomalliset ja pitkäkestoiset kuntoutukset ovat tulleet jäädäkseen. Nämä mallit tarjoavat vertaistukea, rakentavat sosiaalisia verkostoja ja antavat rehellistä, mitattavaa palautetta, edistäen pysyvää muutosta.

Esimerkiksi retkahdusten sattuessa tärkeintä on motivoida asiakas nopeasti takaisin toipumisen tielle ilman syyllistämistä tai häpeää.

Toivon ylläpitämisessä auttaa keskittyminen pieniin askeliin, kiitollisuuden harjoittaminen ja vertailun välttäminen. Pete lisää, että päihdetyö ei saisi keskittyä vain korvaushoitoon, haittojen vähentämiseen tai asunto ensin -malliin ilman kattavaa kuntoutusta. Sen sijaan tarvitaan pitkäkestoisia, toipumiskeskeisiä ja päihteettömiä kuntoutuspolkuja, jotka mahdollistavat perheiden ja läheisten osallistumisen hoitoon. Läheisten mukaan ottaminen on muutenkin avainasemassa.

Digitaalisilla palveluilla ja tekoälyllä nähdään potentiaalia päihdetyössä, erityisesti nuorten tavoittamisessa. Ne voisivat toimia matalan kynnyksen apuna ja tarjota ympäristön, jossa nuorten on helpompi jakaa ongelmiaan.

Koulutettuna kokemusasiantuntijana Pete korostaa, että kokemusasiantuntijuuden tulisi keskittyä toipumiseen ja raittiuden positiivisiin puoliin, ei vain päihteiden käytön kuvaamiseen. Nuorten parissa jalkautuva ja osallistava työ on tehokkaampaa kuin pelkät “koppikäynnit”. On tärkeää tarjota nuorille selviä esikuvia ja tukea heitä sosiaalisessa paineessa, näyttäen että monet asiat onnistuvat myös selvin päin.

Stop Huumeille ry| 35

el y

Ki rj ae si tt

TEKSTI: MYTTY MESSMER

Finlandia-ehdokasteos kertoo harvinaisen tarinan huumemaailman huipulle nousseesta naisesta

E

lla Tobin – Amfetamiinikauppias (2025) on rikostoimittaja Mia Jussinniemen kirjoittama tietokirja, joka kertoo poikkeuksellisen tarinan naisesta, joka nousi Suomen huumekaupan hierarkiassa asemaan, johon yleensä eivät naiset päädy. Teos on tämän jutun kirjoitushetkellä ehdolla Finlandia-tietokirjapalkintoon, ja sitä on kiitetty sen rohkeudesta, rehellisyydestä ja tarkkanäköisyydestä.

Kirjan päähenkilö Ella Tobin kasvaa väkivaltaisessa ja turvattomassa ympäristössä.

Lapsuuden kokemukset muovaavat hänestä aikuisen, joka oppii selviytymään maailmassa, jossa luottamus on harvinaista ja pelko osa arkea. Aikuisena Ella ajautuu yhä syvemmälle päihteiden käyttöön ja rikollisuuteen. Amfetamiinista tulee sekä keino selviytyä että asia, jonka eteen hän on valmis riskeeraamaan kaiken.

Teos kuvaa, miten rikollinen elämä voi olla yhtä aikaa kaoottista ja uuvuttavan samankaltaista päivästä toiseen. Samalla se näyttää, miten huumeiden käytöstä voi muodostua ihmiselle osa identiteettiä, yhteisöä ja arkea – ei vain tapa paeta. Kirjan keskiössä on kuitenkin muutos: Ella onnistuu lopulta katkaisemaan päihde- ja rikoskierteen, vaikka tie ulos on pitkä ja vaikea. Tarina antaa tilaa toivolle ja uudelle alulle.

Kirja-arvostelu

”Tämä tarina piti kertoa” Tunnen Ellan työni kautta henkilökohtaisesti. Ella on ollut Stoppilainen vuosikausia, ja hänet nähdään yhä usein tapahtumissamme paistamassa maankuuluja lettujaan. Tiesin hänen taustastaan yksittäisiä palasia, mutta kirja auttoi näkemään koko elämänkaaren yhtenäisenä tarinana.

36 |Stop Huumeille ry

Pidin kirjassa erityisesti siitä, että päihteisiin ajautumista tai päihdemaailmassa elämistä ei glorifioida, mutta sitä ei myöskään demonisoida. Kerronta on rauhallista ja toteavaa, ja se piirtää rehellisen kuvan siitä, mikä voi ajaa ihmisen elämän pimeälle puolelle, millaista siellä on, ja kuinka valtavan vaikeaa sieltä on nousta. Vaikeaa – mutta mahdollista.

Ella on elävä esimerkki siitä, että toipuminen on mahdollista kaikille, mutta yksin siihen ei pysty. Kirja näyttää selvästi, kuinka tärkeää on saada apua oikeaan aikaan ja riittävän pitkäksi aikaa. Ilman toimivaa palvelujärjestelmää ulospääsy voi olla lähes mahdotonta.

Suosittelen kirjaa niin nuorille kuin aikuisille.

Se tarjoaa totuudenmukaisen ja inhimillisen näkökulman huumemaailmaan ja addiktioon sairautena. Lisäksi se muistuttaa, että päihteisiin ajautuminen ei ole useinkaan yksilön vapaa valinta, vaan olosuhteiden, selviytymisen ja epätoivon lopputulos.

Haluan osoittaa Ellalle suuren kiitokseni ja vilpittömän arvostukseni rohkeudesta avata tarinansa.

Ella, olet tärkeä ja rakas.

Kirjoittaja: Mytty Messmer-Koskinen

Ellan haastattelu

“Toipumisesta mä tykkään puhua” Ella, tää sun kirja on todella vaikuttava!

Miltä nyt tuntuu?

Vaikea sanoa miltä tuntuu. Silloinhan se tuntui kun mä sen tein, raskas prosessi, en mä ole aiemmin kaikista noista asioista kellekään puhunu. Lähinnä, että onhan Mialle hyvä jos

kirjaa menee. Enhän mä sen eteen oo muuta tehny ku kertonu elämäntarinani. Eihän se mun elämää oo muuttanut mitenkään. Heti kun tulin sieltä Finlandia-palkintoehdokkuuden julkistustilaisuudestä niin seuraavana päivänä lähdin taas normaalisti Symppikseen kahden euron tuntipalkalla tekemään töitä.

Minkälainen prosessi kirjan kirjoittaminen oli?

Se oli toisaalta ihan hauskaa, Mian kanssa oli äärettömän kivaa tehdä sitä kirjaa. Hän osasi hyvin käsitellä mua ja sai ulos asioita, joista en oo saanu aiemmin puhuttua. En oo kaikkia asioita halunnu muistaa aiemmin ja nyt Mia sai ne musta ulos. Kyllä siinä oma puristus oli, äärettömän helpoksi Mia teki sen kyllä. Mia oppi lukemaan mua hyvin ja antoi mulle tilaa. Käytiin pari kertaa Savonlinnassa, kun Mia haastatteli mun tyttöö, ja

ne reissut yhdisti meitä. Mia vei mua myös teatteriin, käytiin nyrkkeilymatsia kattomassa ja keksi kaikenlaisia yllätyksiä. Ne auttoi myös osaltaan luottamuksen syntymiseen, kaikki yhdessä tekeminen, että ei oo pelkkää sellaista, että se tulee tähän mun luo ja ottaa koneen esiin. Tosi nätisti se osasi kaivaa asioita. Kaikki rikosrekisterit on tilattu Lappia myöten. Ennen pelkäsin, että jos käyn kaiken tän läpi niin retkahdan, mutta en tarttenu ees yhtään pamia. Oon tosi onnellinen, että sain tutustua Miaan.

Mikä sai sut ryhtymään tähän kirjaprosessiin?

Eihän mua saanu mikään, se oli se Mia. Meillä on yhteisiä tuttuja ja sitä kautta synty ajatus.

Monesti ennenkin mulle on sanottu, että sun tarinasta saisi kirjan, mutta oon ollu että joojoo. En oo koskaan ajatellu mitään kirjan kirjoittamista, että ensin tuhotaan oma ja toisten elämä ja sitten paukutellaan henkseleitä ja kirjoitetaan kirja, se ei oo yhtään mua. Oon tässä ihan epämukavuusalueella.

Mä en oo yhtään ylpeä mun tekemisistä tai tekemättä jättämisistä, se on kamalaa miten mun lapset on saanu kärsiä ja kaikkee. Mut tosi moni on tullu sanoo, että kirja on koskettanu. Joten kai se oli sit hyvä.

Kirja on ehdolla Finlandia-tietokirjapalkinnon saajaksi. Osasitko odottaa tällaista menestystä?

En todellakaan. Tuli kyl niin puun takaa. Ei mulle tullu mieleenkään, ei todellakaan. Olin vaan että aijaa ku kuulin että ollaan ehdokkaana. Seuraava oli että mitä vittua mä laitan päälle.

Mikä kirjan teossa oli vaikeinta?

Mun mielestä kaikki. Mulle on ylipäänsä vaikee puhua minä-sanalla. Aloittaa lauseita minä minä minä. Mun on helpompi kysellä muilta, miten niillä menee, pärjääkö ne, tarviiko ne jotain. Sitte vielä ne kaikki lapsuuden jutut. En halunnu kaikkea revitellä, todellisuus oli vieläkin karumpi. Onhan se vaikeeta alkaa kertomaan itsestä asioita, varsinkin negatiivisia, lapsuudesta ja käyttömaailmasta, ne on niin vastenmielisiä. Kirjan paras osio itelle oli se toipuminen. Toipumisestahan mä käyn puhumassakin, siitä mä tykkään puhua.

Mikä kirjan teossa oli palkitsevinta?

Kai se jollain tavalla, että vaikka alussa tuntu että ahistaa, ku tilattiin sähköpostiin kaikki rikokset mitä oon tehny, se oli sellanen että vittu mä en ala tätä. Mutta ku luonne on sellainen, että jos mä jotain lupaan ni mä sit pidän siitä kiinni, ni sit tuli hyvä fiilis siitä että pääsi kuitenkin siitä yli.

Mia Jussinniemi. Kuvaaja: Marek Sabogal

Mul on hirveen vapautunu olo niist asioista nyt. Ku kirjaprojekti oli loppuvaiheessa ni kävelin koirani Einon kanssa tuol luonnossa, ja sit tuli vaan että nyt mä annan sille faijalle anteeks. Oon tietyistä syyllisyyksistä ja vihasta päässy ehkä vähän eroon. Alkuvaihees ku mä aloin puhumaan, mä en pystyny jatkamaan ku mä aloin vaa itkee. Loppuvaiheessa se helpotti ajan saatossa. Mä en oo pystyny oikeen ittenikään kanssa käymään niitä läpi.

Tää on ollu tavallaan vähän niinku terapiaprosessi samalla.

Mitä haluaisit sanoa nuorelle, joka on vaarassa ajautua samanlaiselle tielle, jonka olet itse käynyt läpi?

Ei kannata lähteä aineiden, ei rahan, ei minkään takia. Yrittää samantien päästä ryhmiin ja etsiä toipuvia ihmisiä ympärilleen. Ei kannata lähteä tälle tielle. Se on helpompi sanoa ku toteuttaa. Toivoisin että yhdenkään ihmisen ei tarttisi siihen lähtee.

Teet edelleen työtä päihteitä käyttävien ja päihdetoipujien parissa. Miltä tilanne nykyään näyttää?

Ei kauheen hyvältä. Kyllähän se on aika toivotonta, että ihmiset on koko ajan vaan huonompikuntoisia. Sillon ku menin neljä vuotta

sitte Symppikseen töihin ni ihmiset oli kyllä paljon paremmassa kunnossa. Ja ku jään Kontulan ostarille usein pyörii ja juttelee ja ne on kyllä entistä nuorempia.

Onko sulla terveisiä päättäjille, jotka painivat alati paisuvan huumeongelman ratkaisujen parissa?

Sellaiset terveiset, että toivoisin että satsattaisiin päihdehoitoon. Ei mitään 28 päivää, ei sillä kukaan pärjää. Pitkät hoidot, et se mahdollistettaisiin ja paneuduttais ihmisten hoitoon. Miettii nyt vaikka että miten paljon niitäkin on jotka on ollu mun kanssa Myllyssä samassa ryhmässä, jotka on edelleen raittiina. Mä pääsin silloin pitkään Myllyyn. Ei sellaisia taida enää ollakaan. Ja sit nää kolmannen sektorin paikat. Esimerkiksi Stoppi on mulle äärettömän tärkeä paikka. Sitä kautta mä kuitenki pääsin alkuun ja työllistyin ja kaikkee, siks mä haluan edelleen tulla paistamaan lettuja aina ku terveys sen sallii.

Kiitos Ella haastattelusta, ja siitä että kerroit meille kaikille tarinasi. Tää on todella avartava ja tärkeä teos! Toivottavasti olet ylpeä itsestäsi!

Stop Huumeille ry| 37