Issuu

RAJAMME VARTIJAT 4 | 2017 RAJAVARTIOLAITOKSEN SIDOSRYHMÄLEHTI | TEEMANA: RAJATARKASTUKSET

Helsinki-Vantaalla tänä vuonna 5 miljoonaa rajatarkastusta Rajatarkastajan työpäivä junassa Vuoden rajakoira Ceijo Yrjö Kärkkäisen ja Matti Aution päällikkökaudet 1976−1997

RAJAMME VARTIJAT

TÄSSÄ NUMEROSSA: 3

Pääkirjoitus

30 EVP-rajavartijat kesätöissä

Ledare

Leading article

31 Rajavartijan peruskurssilaiset harjoittelujaksolla Vartiuksessa

Rajavartiolaitoksen strategia uudistettu

32 Tutkimusta operatiiviseen ja strategiseen tarpeeseen

Rajatarkastukset Helsinki-Vantaalla lisääntyvät ja automatisoituvat

34 Merivartioinnin ja meripelastuksen koulutus auditoitu 38 Gränskontrollerna vid Helsingfors-Vanda flygplats ökar i antal och automatiseras

12 Rajakenraali Yrjö Kärkkäinen 1918−2017 Sodan ajan väärinkäsitys ohjasi työuraa 16 Rajakenraali Matti Autio 1934−2017 Rajasuhteiden rakentaja ja Rajavartiolaitoksen uudistaja 20 Lapin rajavartioston kärkihanke punnittiin LRTESTI17-harjoituksessa

42 Forskning för operativt och strategiskt behov 44 Gränsbevakningsväsendets strategi har förnyats 45 A new strategy for the Finnish Border Guard

22 Lapin lentoasemien ulkorajaliikenne voimakkaassa kasvussa

46 Border control at Helsinki Airport will increase and become more automated

24 Rajatarkastajan työpäivä Allegro-junassa Vainikkalasta Helsinkiin

50 Research for operative and strategic needs 52 Ajankohtaista

28 Vuoden rajakoira Ceijo vartioi kaakkoisrajaa erikoistaitona asiakirjat

22 6 Schengen-rajan ylittävä Aasian liikenteen kasvu on lisännyt Helsinki-Vantaan lentoasemalla rajatarkastusosaston työtä.

RAJAMME VARTIJAT

Ulkomaisten matkailijoiden sesonki pitenee Lapissa.

Junassa rajatarkastaja kantaa mukanaan samat varusteet kuin rajanylityspaikoilla tarkastajilla on pöydällään.

. PÄÄKIRJOITUS HYVÄT LEHTEMME LUKIJAT

ähetän Teille tämän joulutervehdykseni nyt viimeistä kertaa Rajavartiolaitoksen päällikön tehtävässä. Jään reserviin ensi vuoden elokuun lopussa. Itsenäinen Suomi täyttää nyt sata vuotta. Runsaan vuoden kuluttua Rajavartiolaitos viettää 100-vuotisjuhlaansa. Tuona aikana Suomen rajoilla on tapahtunut paljon. Rajavartiolaitos on turvannut maamme ja kansalaistemme elämää jatkuvasti muuttuvissa oloissa. Nyt itsenäisyytemme juhlavuonna kiitollisuutemme erityisenä kohteena ovat ne rajamiehet, jotka ovat antaneet henkensä Isänmaan vapauden ja koskemattomuuden turvaamiseksi niin sodan kuin rauhankin oloissa. Kiitollisuutemme kohdistuu myös kaikkiin raja- ja merivartiojoukkojen veteraaneihin, jotka Suomea puolustivat ja rakensivat maamme jälleen tuhkasta kukoistukseen. Elämme monella tapaa hämmentäviä aikoja. Monet turvallisuuteemme vaikuttavat tekijät

ovat yhtä aikaa vaikeasti ennustettavassa tilassa: lähialueemme sotilaallinen tilanne, muuttoliikkeet, terrorismin uhka, Euroopan yhtenäisyyden haasteet sekä globaalit jännitteet tekevät ennakoinnin vaikeaksi. Rajavartiolaitoksen on kyettävä pitämään reagointi- ja toimintakykynsä korkeatasoisena. Se vaatii jatkuvaa kehitystyötä tilannekuvan ja valmiuden ylläpidossa, operatiivisessa toiminnassa, varustuksen ja kaluston kehityksessä, koulutuksessa sekä viranomaisyhteistyön ja lainsäädännön alalla. Valtiovallan on turvattava tähän riittävät voimavarat. Hallituksen tänä vuonna tekemä kannaltamme positiivinen kehyspäätös tukee toimintamme kehittämistä. Olemme juuri laatineet Rajavartiolaitokselle uuden kehittämisstrategian, joka ulottuu vuoteen 2027. Se antaa vakaat linjaukset pitkäjänteiselle kehittämiselle: itärajan valvontaa ja kykyämme torjua turvallisuusuhkia ulkorajalla vahvistetaan, varmistetaan kykymme turvallisuustehtäviin merialueella, kehitetään valmiuttamme toimia kaikissa turvallisuustilanteissa, edistetään EU:n rajaturvallisuutta sekä pidetään sisäiset toiminnot ja kumppanuudet tehokkaina. Itse en ole enää tuota uutta strategiaa käytännössä toteuttamassa. Seuraan sitä katsomosta - muina miehinä, sivusta huutelematta. Luotan vankkumatta siihen, että Rajavartiolaitoksen hyvä väki suoriutuu tehtävästään arvojemme mukaisesti: luotettavasti, ammattitaidolla ja yhteistyökykyisenä. Kiitän taas kerran Rajavartiolaitoksen henkilöstöä, riveissämme palvelevia varusmiehiä ja reserviläisiä sekä kaikkia tukijoitamme ja ystäviämme kaikkialla Suomessa hyvästä työstä maamme ja kansamme parhaaksi. Toivotan kaikille lehtemme lukijoille Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta. Kenraaliluutnantti Jaakko Kaukanen Rajavartiolaitoksen päällikkö

RAJAMME VARTIJAT

. LEDARE BÄSTA LÄSARE

DEAR READERS OF OUR MAGAZINE

etta är sista gången jag skickar er denna julhälsning i egenskap av chef för Gränsbevakningsväsendet. Jag inträder i reserv i slutet av augusti nästa år. Det självständiga Finland fyller nu hundra år. Om drygt ett år firar Gränsbevakningsväsendet sitt 100-årsjubileum. Under dessa år har det hänt mycket vid Finlands gränser. Gränsbevakningsväsendet har oavbrutet tryggat vårt lands och våra medborgares liv under föränderliga omständigheter. Nu under vår självständighets jubileumsår riktar vi vår tacksamhet särskilt till de gränsbevakare som har offrat sitt liv för att trygga Fosterlandets frihet och integritet i såväl krig som fred. Vi riktar vår tacksamhet även till alla gräns- och sjöbevakningstruppernas veteraner, som har värnat Finland och återuppbyggt och fått vårt land att blomstra. Vi lever på många sätt häpnadsväckande tider. Många av de faktorer som påverkar vår säkerhet är samtidigt svåra att förutspå: den militära situationen i vårt närområde, migrationen, hotet om terrorism, utmaningarna för det enade Europa samt globala spänningar försvårar prognoserna. Gränsbevakningsväsendet ska kunna upprätthålla en hög reaktions- och handlingsförmåga. Detta kräver en ständig utveckling av lägesbilden och beredskapen, den operativa verksamheten, utrustningen och materielen, utbildningen samt myndighetssamarbetet och lagstiftningen. Statsmakten måste säkerställa tillräckliga resurser för detta. Det för oss positiva rambeslutet som regeringen fattade i år stöder vår verksamhetsutveckling. Vi har nyligen utarbetat en ny utvecklingsstrategi för Gränsbevakningsväsendet, som gäller fram till år 2027. Den drar upp stabila riktlinjer för ett långsiktigt utvecklingsarbete: övervakningen vid östgränsen och vår förmåga att bekämpa säkerhetshot vid de yttre gränserna stärks, vi konsoliderar vår förmåga att genomföra säkerhetsuppdrag i havsområdet, vi utvecklar vår beredskap att agera i alla säkerhetssituationer, vi främjar EU:s gränssäkerhet samt upprätthåller våra interna funktioner och partnerskap en hög nivå. Själv kommer jag inte att vara med och genomföra denna strategi i praktiken. Jag kommer att följa från läktarna – utan oro, utan att ingripa. Jag tror orubbligt på det att manskapet vid Gränsbevakningsväsendet klarar av sin uppgift i enlighet med våra värden: tillförlitlighet, yrkesskicklighet och samarbete. Jag riktar än en gång mitt tack till de anställda vid Gränsbevakningsväsendet, beväringar och reservister som tjänstgör hos oss samt alla som stöder oss och våra vänner runt om i Finland för det goda arbetet de alla gör för vårt land. Jag önskar alla läsare god jul och gott nytt år. Generallöjtnant Jaakko Kaukanen Chefen för gränsbevakningsväsendet

. LEADING ARTICLE

RAJAMME VARTIJAT

am sending you this Christmas greeting for the last time as the Chief of the Finnish Border Guard. I will be transferring to the reserves at the end of August next year. Independent Finland is about to turn 100. In a little over a year, the Finnish Border Guard will celebrate its 100th anniversary. During that time, much has happened along the Finnish borders. The Finnish Border Guard secured our country and the lives of our citizens in constantly changing circumstances. Now, on the centenary of our independence, special thanks go to the border guards who have given their lives to secure the freedom and integrity of our native country during both war and peace. Our gratitude extends also to all veterans of border and coast guard forces who defended Finland and rebuilt our country, from ashes to new-found prosperity. In many ways, we live in confusing times. Many factors that affect our security are simultaneously hard to predict: the military situation in our neighbouring regions, migration, the threat of terrorism, challenges to European unity, and global tensions all mean that predictions are hard to make. The Finnish Border Guard must be able to maintain its high level of reactive and operational capabilities. This requires constant development work in maintaining situational awareness and preparedness, operational activities, developing equipment and vehicles, training, and cooperation between authorities and legislative work. State authorities must guarantee sufficient resources for all this. The framework decision made by the government this year was a positive one for us and will support the development of our operations. We have recently prepared a new development strategy for the Finnish Border Guard which extends until 2027. This strategy provides stable policies for long-term development: it will strengthen the surveillance of the eastern border and our ability to prevent security threats at external borders, secure ability to conduct safety duties and sea, develop our readiness to act in all security situations, promote the border security of the EU, and maintain the efficiency of internal functions and partnerships. I will not be implementing the new strategy in practice. I will follow it as a spectator – as an ordinary observer, without commenting from the sidelines. I have an unwavering confidence in the ability of the good people at the Finnish Border Guard to conduct their duties in line with our values: reliability, professionalism and cooperation. I would like to once again thank the personnel of the Finnish Border Guard, the conscripts serving in our ranks, the reservists, and all our supporters and friends everywhere in Finland for the great work they are doing in the best interests of our country and our nation. I wish a Merry Christmas and a Happy New Year to all the readers of our magazine! Lieutenant General Jaakko Kaukanen Chief of the Finnish Border Guard

TEKSTI: Jaakko Hamunen • KUVITUS: Tussitaikurit

Rajavartiolaitoksen strategia uudistettu Rajavartiolaitoksen uusi strategia julkaistiin 7.11.2017. Strategia ulottuu vuoteen 2027.

trategiassa on huomioitu muuttunut toimintaympäristö, hallituksen ohjausasiakirjat ja resurssipäätökset sekä kansainväliset velvoitteet. Ohjausasiakirjoista keskeisimpiä ovat hallitusohjelma tarkennuksineen, valtioneuvoston selonteot – sisäisen turvallisuuden selonteko keskeisimpänä – ja valtioneuvoston periaatepäätös sisäisen turvallisuuden strategiasta. Rajavartiolaitoksen henkilöstö ja henkilöstöjärjestöt osallistuivat strategiatyöhön alusta lähtien. Työ alkoi koko henkilöstölle suunnatulla kyselyllä. Kyselyssä pyydettiin arvioimaan edellistä strategiaa, seuraavan 20 vuoden aikana toimintaan vaikuttavia tekijöitä sekä kehittämistarpeita. Rajavartiolaitoksen toimipisteissä käytiin vuonna 2017 arvokeskustelut. Niissä arvioitiin

RAJAMME VARTIJAT

arvojen ja niiden merkityssisältöjen muutostarpeet.

Arvot säilyvät Rajavartiolaitoksen arvot – luotettavuus, ammattitaito ja yhteistyökyky – ovat kestäneet aikaa hyvin. Niitä ei ollut tarvetta muuttaa. Arvokeskusteluja pidettiin hyvinä. Edellisestä vuonna 2004 käydystä keskustelusta oli jo aikaa. Henkilöstössä ja yhteiskunnassa oli tapahtunut monia muutoksia. Strategiassa Rajavartiolaitoksen toiminnan päämäärät on tiivistetty aiemmasta viidestä kolmeen: rajaturvallisuus, turvallisuus merialueilla sekä alueellinen koskemattomuus ja puolustusvalmius. Rajavartiolaitos huolehtii edelleen myös rajanylitysliikenteen sujuvuudesta ja tuo viranomaisapua

harvaanasutuille alueille. Nämä huomioidaan jatkossa osana rajaturvallisuutta. Päämäärät saavutetaan toimeenpanemalla strategiset linjaukset. Strategisissa linjauksissa painotetaan kehityssuuntia ja resurssien käyttöä. Strategiset linjaukset on edelleen täsmennetty hankkeiksi ja toimenpiteiksi. Toimenpideluetteloa päivitetään strategiakauden aikana. Strategia toimii lähtökohtana Rajavartiolaitoksen tulevien vuosien suunnittelulle ja toimialakohtaisille pitkän aikavälin kehittämissuunnitelmille. Strategia on kirjoitettu tiiviiksi, konkreettiseksi ja käytännönläheiseksi asiakirjaksi, jotta kaikissa työpisteissä tapahtuva kehittämistyö tukisi yhdenmukaisesti Rajavartiolaitoksen strategisten päämäärien saavuttamista.

•

RAJATARKASTUKSET

TEKSTI: Eveliina Hannikainen • KUVAT: RVL

Matkustajamäärät kasvavat jatkuvasti, ja kovin kuhina Helsinki-Vantaan lentoaseman rajatarkastusauloissa käy yleensä iltapäivisin kello yhden ja viiden välillä.

RAJAMME VARTIJAT

elkästään kuluvan vuoden 2017 aikana lentoaseman ulkorajaliikenteen matkustajamäärien kasvu on ollut 12 prosentin luokkaa. Schengen-alueelle saapuvia ja täältä lähteviä matkustajia ohjataan opastein ja oppaiden avulla käyttämään rajatarkastusautomaatteja, joita esimerkiksi suuri osa japanilaisista turisteista hyödyntääkin. Monet suomalaiset sen sijaan kääntyvät edelleen manuaalisen rajatarkastuksen jonoon. Helsinki-Vantaan lentoaseman matkustajamäärät kasvavat jatkuvasti. Vuoden 2017 kasvuennusteet ohitettiin jo kesällä, ja rajatarkastuksia ennakoidaan tehtävän tänä vuonna yhteensä yli 5 miljoonaa. Vuodelle 2018 ulkorajaliikenteen kasvun odotetaan olevan jopa 15 prosenttia, kun kokonaismatkustajaliikenne ylittänee 20 miljoonaa.

Aasian liikenteeseen uusia lentoyhtiöitä Finnairin ja Finavian panostaminen Aasian liikenteeseen sekä uusien lentoyhtiöiden toiminnan alkaminen Helsinki-Vantaalla lisäävät etenkin kiinalaisten matkustajien määrää. Helsinki-Vantaasta rakennetaankin keskeistä solmukohtaa Euroopan ja Aasian väliseen liikenteeseen. Helsinki-Vantaan lentoasema on kokonaismatkustajaliikenteen osalta vielä tällä hetkellä Pohjoismaiden pääasemista pienin, mutta sen kasvu – niin matkustajamäärien kuin kapasiteetinkin osalta – kirii eroa umpeen. Lisäksi Helsinki-Vantaan ulkorajaliikenteen prosentuaalinen osuus on eurooppalaisittain korkea. Schengen-rajan ylittävän liikenteen kasvu näkyy suoraan Helsinki-Vantaan lentoasemalla toimivan Helsingin rajatarkastusosaston työssä. Osasto on siten kansallisestikin ainutlaatuinen Rajavartiolaitoksen yksikkö: Helsinki-Vantaa on Suomen suurin rajanylityspaikka, ja rajatarkastusosasto on koko laitoksen ylivoimaisesti suurin yksikkö.

RAJAMME VARTIJAT

•

RAJATARKASTUKSET

Matkustajamäärien kasvu on kiinnostavaa koko Suomen talouden ja valtiontalouden kannalta, ja Helsingin rajatarkastusosasto on tämän kehityksen keskiössä. Kasvaviin rajanylittäjien määriin on kyettävä vastaamaan myös rajatarkastusten ja muiden rajaturvallisuustehtävien osalta. Tämä on haaste, jonka ratkaiseminen edellyttää henkilöstörekrytointien ja lisätilojen lisäksi myös innovatiivisuutta.

Rajaturvallisuudesta vastaa monipuolinen viranomaisyksikkö Helsingin rajatarkastusosasto kuuluu Suomenlahden merivartiostoon. Rajatarkastusosasto on vastannut lentoaseman rajatarkastuksista jo 20 vuoden ajan, mitä on tänä vuonna erityisesti juhlittu. Rajatarkastusosaston tehtäväkenttä, työmäärä ja kapasiteetti ovat kasvaneet jatkuvasti.

Aluksi vuonna 1997 passeja tarkasti 10 rajavartijaa poliisin tukena, ja vuonna 1998 rajatarkastusten kokonaisvastuu siirtyi Rajavartiolaitokselle. Nykyään rajatarkastusosaston monipuolisista tehtävistä suoriutuminen edellyttää jo yli 200 henkilön täysipäiväistä työpanosta. Matkustajaliikenteen kasvun myötä ammattitaitoisen henkilöstön riittävyys on jatkuva haaste osastolle. Rajatarkastusosasto ei ainoastaan tarkasta passeja, vaan sen vastuualue on huomattavasti monipuolisempi. Rajaturvallisuustehtävien lisäksi yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpito tiiviissä yhteistyössä poliisin kanssa on Rajavartiolaitoksen keskeinen tehtävä myös Helsinki-Vantaan lentoasemalla. Monet eivät ole tietoisia rajatarkastusosaston roolista lentoaseman turvallisuustoimijana, sillä rajatarkastukset ovat ihmisille näkyvin osa osaston

Helsinki-Vantaalta lennetään Schengen-ulkorajan yli noin 140 kertaa vuorokaudessa.

RAJAMME VARTIJAT

toimintaa. Tosiasiassa Helsinki-Vantaa on strategisesti merkittävä kohde, jonka turvallisuudesta huolehtiminen on viranomaisten yhteinen tärkeä tehtävä. Rajatarkastusosaston perusvalmius on korkea ja reagointikyky nopea esimerkiksi koulutuksen ja harjoittelun myötä, ja tarvittaessa toimintaa voidaan tehostaa joustavasti esimerkiksi lisähenkilöstöllä ja -varustuksella. Helsingin rajatarkastusosaston päivittäisiin perustehtäviin kuuluvat ensimmäisen linjan rajatarkastusten lisäksi niin kutsutut toisen linjan tehtävät, joissa muun muassa tarkastetaan tarkemmin matkustajan maahantulon tai maastalähdön edellytyksiä, sekä suoritetaan turvapaikkaprosessiin ja matkustajien palautuksiin liittyviä toimenpiteitä. Lisäksi rajatarkastusosasto suorittaa valvontaa partioimalla lentoasema-alueen lisäksi myös Helsingin satamissa.

Osastossa tehdään myös asiakirjatutkintaa, jonka myötä paljastetaan vuosittain merkittäviä määriä väärennettyjä asiakirjoja. Esimerkiksi tänä vuonna lokakuuhun 2017 mennessä Helsinki-Vantaalla havaittiin 274 asiakirjaväärennöstä, mikä kattaa suuren osan koko laitoksen havainnoista. Helsingin rajatarkastusosaston suoriteluvut ovat muutenkin vaikuttavia: tammi– lokakuun 2017 aikana lähes 10 000 matkustajaa poimittiin rajatarkastuksessa matkustajavirrasta toisen linjan tarkastukseen.

EU:n ulkorajan valvonta Suomen rajojen lisäksi Rajavartiolaitos vastaa samalla Euroopan unionin ulkorajan valvonnasta. Suomella on maarajoilla valvottavanaan Euroopan toiseksi pisin Schengen-ulkorajaosuus sekä lähes saman verran aluevesirajaa.

Helsinki-Vantaa on matkustajamääriltään Suomen suurin ja taloudellisesti merkittävin Schengen-ulkorajan ylityspaikka, josta lennetään ulkorajan yli keskimäärin 140 kertaa vuorokaudessa. Helsingin rajatarkastusosasto onkin tiiviissä yhteydenpidossa muiden EU-valtioiden rajaviranomaisten sekä yhteistyötoimijoiden, kuten FRONTEXin ja EUROPOLin kanssa. Lisäksi yhteistyötä tehdään ympäri maailmaa, etenkin niiden valtioiden kanssa, joista on suorat lentoyhteydet Schengen-ulkorajan yli Helsinkiin. Helsingin rajatarkastusosasto toimii osittain samoissa tiloissa Suomenlahden merivartioston Rikostorjuntayksikön kanssa, minkä lisäksi Helsinki-Vantaalla toimii myös Rajavartiolaitoksen vartiolentolaivue. Lentoasemalla työskentelee siis reilusti yli 10 prosenttia koko Rajavartiolaitoksen henkilöstövahvuudesta.

Tänä vuonna lokakuuhun mennessä oli löydetty lähes 300 asiakirjaväärennöstä.

Rajavartijat huolehtivat yhdessä Poliisin kanssa lentokentän yleisestä järjestyksestä ja turvallisuudesta.

RAJAMME VARTIJAT

•

RAJATARKASTUKSET

Automaattinen rajatarkastus Rajatarkastusautomaatti on tekninen apuväline, jonka avulla tuetaan ja nopeutetaan rajatarkastusprosessia. Matkustajamäärien jatkuvasti kasvaessa rajatarkastusautomaateilla pyritään ohjaamaan painetta pois rajatarkastuksen manuaalilinjoilta eli perinteisiltä passikopeilta. Automaattisen rajatarkastuksen ansiosta manuaalilinjastoilla voidaan keskittyä entistä paremmin viisumivelvollisten matkustajien tarkastamiseen ja profilointiin sekä rikostorjunnallisiin toimenpiteisiin. Automaattinen rajatarkastusprosessi on yksinkertainen. Matkustaja näyttää biometrisen passinsa automaatin lukijalaitteelle, joka skannaa passin sirun ja tekee rekisterihaut viranomaisrekistereihin. Mikäli kaikki on kunnossa, matkustaja astuu sisään automaattiin, joka kuvaa matkustajan kasvot ja vertaa niitä passin valokuvaan. EU-kansalainen pääsee jatkamaan matkaansa noin 24 sekunnin kuluttua. Muut viisumivapaat matkustajat jatkavat automaatin jälkeen vielä puhuttamis- ja leimaamisvaiheeseen, jonka

RAJAMME VARTIJAT

suorittavat automaattivalvojat. Automaattivalvomossa työskentelevä rajavartija voi milloin tahansa keskeyttää automaattisen rajatarkastusprosessin ja ohjata matkustajan manuaaliseen tarkastukseen.

Lisää automaatteja Helsingin rajatarkastusosaston henkilöstön määrää ei kyetä lisäämään samassa suhteessa matkustajamäärien kasvuun, joten rajatarkastusautomaatit ovat välttämättömyys osastolle. Ensimmäiset automaatit tulivat Helsinki-Vantaalle vuonna 2008, ja tällä hetkellä niitä on lentoasemalla 35 kappaletta. Tulevaisuudessa automaatteja hankitaan lisää, ja kapasiteettia pystytään yhä kasvattamaan olemassa olevillakin automaateilla. Meneillään olevissa rakennusprojekteissa rajatarkastukselle varattuja tiloja laajennetaan merkittävästi, ja tässä yhteydessä automaattista rajatarkastuskapasiteettia kasvatetaan ja uudistetaan. Helsinki-Vantaalla rajatarkastusautomaatteja voivat käyttää poikkeuksellisen monet. Toisin kuin esimerkiksi monissa

Euroopan valtioissa, Suomessa automaatteja saavat käyttää alaikäiset, vähintään 130 cm pitkät matkustajat sekä tietyt kolmansien maiden kansalaiset. Kaikilla suomalaisilla on nykyään biometrinen passi, joka mahdollistaa automaattien käytön. Automaattisen rajatarkastuksen prosessi toimii Helsinki-Vantaalla kansainvälisestikin verrattuna hyvin, eikä missään muualla Euroopassa ole kokonaismatkustajamäärään suhteutettuna yhtä paljon rajatarkastusautomaatteja. Viime keväänä rekisterikyselyt säädettiin pakollisiksi ulkorajaliikenteessä myös EU-matkustajille, ja Helsinki-Vantaalla onkin vältytty monia muita eurooppalaisia lentokenttiä vaivaavilta pitkiltä rajatarkastusjonoilta osin juuri automaattien suuren määrän ansiosta. Euroopan unionin kansalaisten sekä SAC-maiden (Schengen Associated Countries) Islannin, Liechtensteinin, Norjan ja Sveitsin kansalaisten lisäksi lähtevässä liikenteessä rajan voivat ylittää automaatin kautta Yhdysvaltojen, Kanadan, Japanin, Etelä-Korean, Uuden-Seelannin ja Australian kansalaiset. Saapuvassa liikenteessä

japanilaiset ja eteläkorealaiset matkustajat voivat hyödyntää automaatteja. Edellytyksenä automaatin käytölle on biometrinen passi, sillä automaattinen rajatarkastusjärjestelmä perustuu matkustajan biometriseen tunnistamiseen passin mikrosirun avulla.

Rohkaiseminen automaattien käyttöön Rajatarkastusautomaattilinjastot ovat mittavia investointeja, jotka kuitenkin maksavat itsensä nopeasti takaisin. EUvaltiot voivat myös saada unionilta tukea hankinnoissaan esimerkiksi Euroopan ulkorajarahastolta. Kustannuksia suurempana haasteena automaattien osalta Helsinki-Vantaalla onkin niiden käyttäjämäärien kasvattaminen. Siitä huolimatta, että rajatarkastusautomaatin käyttö on helppoa ja nopeaa, ja vaikka yhä useampi matkustaja niitä hyödyntääkin, automaattista rajatarkastusta voitaisiin hyödyntää vielä huomattavasti enemmän. Esimerkiksi japanilaisista matkustajista suuri osa käyttää rajatarkastusautomaattia, mutta suomalaiset aristelevat niitä edelleen. Monissa tapauksissa suomalaiset matkustajat jonottavat yhä manuaaliseen rajatarkastukseen, vaikka vieressä rajan voisi ylittää ilman jonottamista automaatin kautta. Rajatarkastusosastossa pyritäänkin aktiivisesti kannustamaan

”

BIOMETRINEN PASSI MAHDOLLISTAA AUTOMAATIN KÄYTÖN. ja ohjaamaan matkustajia automaattien käyttäjiksi. Keinoja tähän ovat esimerkiksi automaattien sijoittaminen ennen manuaalista linjastoa, henkilökohtainen opastaminen automaattien käyttöön sekä niiden käytöstä tiedottaminen. Matkustajia kannustetaan kokeilemaan automaatteja rohkeasti, sillä niiden käyttäminen vähentää kaikkien jonottamista. On myös huomattu, että kokeiltuaan automaattia kerran matkustaja käyttää automaatteja todennäköisesti jatkossakin.

Automatisointi on tulevaisuutta Schengen-rajan ylittävän matkustajaliikenteen rajatarkastuksista säädetään EUtasolla. Rajatarkastusten automatisointia edistetään koko Euroopan laajuisesti. Esimerkiksi komission Smart Borders -paketti vuodelta 2013 sekä sen sisältämä EntryExit System pyrkivät automatisoinnin ja yhteisten tietojärjestelmien kehittämisen myötä parantamaan unionin ulkorajojen valvontaa, sujuvoittamaan rajanylitysprosesseja, ehkäisemään rikollisuutta sekä tuottamaan tietoa laittomasti maassa oles-

Automaattinen rajatarkastus sujuvoittaa matkustamista.

RAJAMME VARTIJAT

kelevista henkilöistä. Yhtenäiset toimintatavat ja prosessit EU-valtioiden välillä parantavat unionin ulkorajan valvonnan tehokkuutta ja turvallisuutta.

Ihmisen tekemää työtä tarvitaan automatisoinnista huolimatta.

Rajatarkastusten yleiset periaatteet ja rajatarkastustekniikan kehitystrendit määräytyvät siis Euroopan unionin tasolla. Unionissa tapahtuva lainsäädännöllinen kehitys yhdessä teknologisen kehityksen kanssa määrittää tulevia automaattiratkaisuja ja hankintoja. Varmaa on kuitenkin se, että rajatarkastustekniikka edistyy ja lisääntyy tulevaisuudessa. Suomi on selvästi yksi eurooppalaisista edelläkävijöistä automaattisen rajatarkastuksen suhteen, ja asemaamme kehityksen kärkimaana halutaan myös ylläpitää. Suomi osallistuu aktiivisesti automaattisten ratkaisujen kehitystyöhön, jossa Rajavartiolaitoksen panos on merkittävä. Helsinki-Vantaan onnistuneet käytännön toteutukset ovat painoarvoltaan suuria muun muassa Brysselin neuvottelupöydissä. Automatisointi ei tule korvaamaan ihmisen tekemää työtä. Rajatarkastajan ammattitaitoa tullaan aina tarvitsemaan, ja Helsingin rajatarkastusosaston rooli Helsinki-Vantaan lentoaseman keskeisenä turvallisuutta ylläpitävänä ja rajatarkastuksia hoitavana viranomaisena tulee säilymään. Oikein toteutettuna kehittyvällä rajatarkastustekniikalla pystytään kuitenkin tuomaan lisäarvoa rajatarkastajan tekemälle työlle, sujuvoittamaan matkustajien rajanylitystä sekä vahvistamaan Suomen ja EU:n rajaturvallisuutta.

TEKSTI: Kirsti Helin • KUVAT: Yrjö Kärkkäisen muistelmateos ja Pinja Sanaslahti

Rajakenraali Yrjö Kärkkäinen 1918−2017

Sodan ajan väärinkäsitys ohjasi työuraa

Kenraaliluutnantti Yrjö Kärkkäinen Mikkelin Jalkaväkimuseon juhlassa 2007.

enraaliluutnantti Yrjö Kärkkäinen kuoli 99-vuotiaana Helsingissä 13. syyskuuta 2017. Rajavartiolaitoksen päällikkönä hän toimi vuosina 1976–1978. Kärkkäinen osallistui tarmokkaasti sodanajan rajajoukkojen veteraani- ja perinnetyöhön. Hän toimi Rajaoltermannina eli sodan ajan rajamiesten vanhimpana vuodesta 1997 alkaen aina kuolemaansa saakka.

RAJAMME VARTIJAT

Yrjö Kärkkäinen syntyi vuonna 1918, ja talvisodassa hän taisteli varusmiehenä Hämeen ratsurykmentissä Karjalan kannaksella. Jatkosodassa sattui väärinkäsitys, joka ohjasi Yrjö Kärkkäisen koko tulevaa työuraa. Henkilötäydennyskeskuksen päällikkö ilahtui nähdessään Kärkkäisen kantakortissa merkinnän RvRAUK. Karhumäessä oli tuolloin rajajääkäriosasto, jonka kaikki upseerit olivat kaa-

Vapunviettäjät Paateneen kylässä Seesjärven rannalla. Jatkosodan aikana vuosina 1941–1944 Paatene oli suomalaisten miehittämä.

tuneet tai haavoittuneet. Kun Kärkkäinen ilmoitti, ettei ole raja- vaan ratsuväen mies, majuri tokaisi: ”Olkaa mitä olkaa, mutta menkää sinne ja ottakaa osasto johtoonne.” Lähes koko sodan ajan Kärkkäinen palveli 32. rajajääkärikomppanian päällikkönä. Rajajääkärijoukkoja pidettiin kenttäarmeijamme iskukykyisimpiin kuuluvina joukkoina, jotka tunsivat hyvin taistelumaastot. Rajajääkärijoukoissa palveli sotien aikana kaikkiaan yli 40 000 henkilöä. Kärkkäinen haavoittui jatkosodassa kahdesti vuosina 1941 ja 1944. Vuonna 2009 ilmestyneessä muistelmateoksessaan Ukki – Teräsvaari hän kirjoittaa: ”Olen Luojan Lellipoika, joka on säilyttänyt henkensä huolimatta kahdesta sodasta ja haavoittumisista.”

Hämeen ratsurykmentissä suoritetun asevelvollisuuden jälkeen Kärkkäinen hakeutui välirauhan aikana Kadettikouluun, ja hänet nimitettiin upseerin virkaan 16. toukokuuta 1941. Sodan jälkeen hän toimi rajajääkärikomppanian päällikkönä Pohjois-Karjalan rajavartiostossa Ilomantsissa, jota hän muistelmissaan kuvaa elämänsä parhaaksi työpaikaksi. Myöhemmin hän palasi sinne vuosittain kalastelemaan. Sodan traumoista selvittyä itärajalle alettiin rakentaa tiheää vartioasemien vyöhykettä teineen ja puhelinlinjoineen. Vielä 1960-luvulle asti asemien valaistuksen hoitivat Petromaxöljyvalaisimet. Rakennustöissä ahersivat rajavartioston omat puusepät, asentajat ja sähkömiehet.

Upseeriuralle vanhempien vastustuksesta huolimatta

Rajavartiostojen komentajaksi

Mikkelissä nuoruutensa viettänyt Yrjö Kärkkäinen halusi määrätietoisesti sotilasuralle, vaikka vanhemmat olisivat halunneet pojasta pappia tai opettajaa. Myöhemmin vanhemmat saivat olla ylpeitä pojan edetessä sotilasurallaan.

RAJAMME VARTIJAT

Kärkkäinen kävi Sotakorkeakoulun vuosina 1949–51 ja oli ensimmäinen tenttien kautta koulun läpäissyt Rajavartiolaitoksen upseeri. ”Se tiesi runsaasti töitä: koulutusta, sotaharjoituksia omassa Pohjois-Karjalan rajavartiostossa sekä sotaharjoituksia Kadettikoulun oppilaille Santahaminassa”, hän kertoo muistelmissaan.

Rajavartio-osasto 32:n uusi komentaja ltn Yrjö Kärkkäinen. Oikealla vääpeli Äikäs.

Diplomaatti Jaakko Iloniemen seurue hiihtoretkellä Itä-Lapissa. Oikealla Yrjö Kärkkäinen.

Pietarissa 1964 kenraalimajuri Veikko Koppinen, Yrjö Kärkkäinen, kaksi tulkkia ja Rajavartiolaitoksen päällikkö kenraaliluutnantti Antti Pennanen.

Palveltuaan Rajavartiolaitoksen esikunnassa hänestä tuli vuonna 1966 ensin neljäksi vuodeksi Pohjois-Karjalan ja sen jälkeen kuudeksi vuodeksi Lapin rajavartioston komentaja. Rajavartioston komentajan tehtäviin liittyi toiminta rajavaltuutettuna. Kärkkäisen alaisena Pohjois-Karjalan rajavartiostossa toiminut Stig-Erik Malmén (s. 1931) kertoo, että tuohon aikaan kuljetettiin paljon puuta Neuvostoliitosta ja virallisten rajanylityspaikkojen lisäksi oli useita tilapäisiä rajanylityspaikkoja. − Venäläiset kokosivat puutavaran lansseille, joissa se luo-

vutettiin suomalaiselle yhtiölle. Tukit ym. puutavara kuljetettiin suomalaisilla rekoilla Suomeen joskus kymmenien kilometrien takaa. Kaikki rajanylitykset tapahtuivat rajavaltuutettujen kulkuluvilla. − Myös neuvostoloikkarit teettivät töitä. Rajavalvonta hoidettiin kesällä jalan ja talvella hiihtäen, ei ollut teknisiä laitteita eikä moottoriajoneuvoja. Kommunikointi Neuvostoliiton rajavalvonnan kanssa hoidettiin merkkilipuilla ja kimuranteissa tilanteissa rajan takana usein viivyteltiin lippuvastauksen kanssa, muistelee Malmén. Kärkkäisen läheinen yhteistyö poromiesten ja neuvostoliittolaisten kanssa johti rajavyöhykkeellä vuosia hiertäneen porokysymyksen ratkeamiseen, ja poromiehet saivat noutaa omia porojaan Neuvostoliitosta Suomeen.

Valtiovierailujen järjestäjänä

Presidentti Kekkosen hiihtoseurue Porojärvellä.

RAJAMME VARTIJAT

Lapin rajavartioston komentajan tehtävässä Yrjö Kärkkäinen vastasi usein valtiovierailujen järjestelyistä. Lapissa oli 34 rajavartioasemaa kolmen valtakunnan eli Ruot-

sin, Norjan ja Venäjän rajoilla. Tuohon aikaan Lapissa oli vasta vähän hotelleja ja ulkomaiset, arvokkaat henkilöt majoitettiin rajavartioston tiloihin. Yrjö Kärkkäinen kertoo muistelmissaan, että eräs paljon työtä teettänyt valtiovierailu oli Hollannin kuningatar Julianan vierailu. Kuningatar halusi nukkua maassa porontaljojen päällä. Kuningattarelle laitettiin telttaan pöytä, penkki, peili, sänky, kamiina, makuupussi ja paljon porontaljoja patjaksi. Ja puusee tietenkin teltan viereen. Muita arvovaltaisia Lapin vieraita olivat esimerkiksi Persian shaahi Mohammad Reza Pahlavi puolisonsa Farah Diban kanssa, Ruotsin kruununprinssi Kaarle Kustaa ja Englannista ministeri Lordi Chalfont. Jokakeväinen vierailu oli Tasavallan Presidentti Urho Kekkosen viikon mittainen hiihtoretki Lapin tunturialueella Porojärvellä. Seurueeseen kuului toistakymmentä presidentin kutsumaa henkilöä, etupäässä yritysjohtajia, vuorineuvoksia, poliitikkoja ja aina myös Venäjän suurlähettiläs. Muonion rajavartiokomppanian piti ryhtyä valmisteluihin jo kuukausia ennen presidentin hiihtoretkeä, ja Yrjö Kärkkäisen vastuulla oli pitää huoli siitä, että kaikki sujui.

Yrjö Kärkkäinen on kertonut jutun, joka naurattaa kenraali Grigorjevia sekä tulkkia ja Rajavartiolaitoksen päällikkö kenraaliluutnantti Otto Yliriskua.

Lempeä ja suorasanainen esimies Yrjö Kärkkäinen toimi Rajavartiolaitoksen apulaispäällikkönä vuosina 1975−1976 ja päällikkönä 1976−1978. Hän jäi eläkkeelle päällikön tehtävästä, koska halusi jäädä hoitamaan vaimoaan, joka kärsi vaikeasta sairaudesta. Sirkka-vaimon kuoleman jälkeen iloa ja uskoa tulevaisuuteen toivat lapset Tuula, Harri ja Riitta perheineen. Muutamaa vuotta myöhemmin hän tutustui Iris Lahteen, joka Sirkka-vaimon tavoin oli farmaseutti ja toimi samoin aktiivisesti sotilaskotityössä. Iris oli hyvä matkatoveri sekä ulkomaan matkoilla että kotimaan luontoretkillä. Iiriksen tapaturmaisen kuolemansa jälkeen oli matkusteltava yksin, ellei kukaan nuoremmasta polvesta päässyt mukaan matkaseuraksi. Matkailun ohella Kärkkäinen harrasti monenlaista nikkarointia Ristiinan mökillään, ja mökin lähivedet tarjosivat innokkaalle kalamiehelle paljon iloa.

RAJAMME VARTIJAT

Läheinen ystävä ja kunniarajajääkäri, opetusneuvos Antti Henttonen (s. 1922) kuvaa tuttavapiirissä Jyrkiksi kutsuttua Yrjö Kärkkäistä rauhalliseksi mieheksi, joka hiljaisella hyräilyllään osoitti hyvää mieltään. – Hän oli hyvin vieraanvarainen ja kutsui minut ja vaimoni usein mökilleen ja ajelutti meitä veneellään. Mökillä saimme nauttia hänen valmistamastaan erinomaisesta uuniohrapuurosta. Kenraalimajuri Stig-Erik Malmén, jonka esimiehenä Yrjö Kärkkäinen toimi moneen otteeseen, puolestaan kuvaa Kärkkäistä lempeäksi ja suorasanaiseksi esimieheksi, joka ei koskaan tiuskinut alaisilleen. – Hän oli hyvin oikeudenmukainen eikä harjoittanut mitään tiukkaa käskyttämistä. Yrjö Kärkkäisen kohdalla toteutui Ida-äidin elämänohje: ”Kun syö hitaasti niin elää kauan”.

Pohjois-Karjalan rajavartioston komentajakaudella Onttolassa Yrjö Kärkkäinen alaistensa kanssa.

Rajaoltermanni Yrjö Kärkkäinen toimi aktiivisesti sodanajan rajajoukkojen perinnetoiminnassa. Kuva perinneyhdistyksen kokouksesta 2014.

TEKSTI: Kirsti Helin • KUVAT: Hannu Etu-Seppälä, Jorma Komulainen, Jouko Kurppa, Matti Kylmäsuu, Kauko Lehtinen ja Seppo Palmunen

Rajakenraali Matti Autio 1934−2017

Rajasuhteiden rakentaja ja Rajavartiolaitoksen uudistaja

enraaliluutnantti Matti Autio kuoli 82-vuotiaana Turussa 6. toukokuuta 2017. Rajavartiolaitoksen päällikkönä hän toimi vuosina 1989–1997. Autio uudisti ja kansainvälisti Rajavartiolaitoksen ja oli suorapuheinen rajaneuvottelija niin Neuvostoliiton kuin Venäjänkin kanssa. Matti Autio oli syntynyt vanhassa

Sallassa, joka menetettiin Moskovan rauhassa 1940. Tätä hän ei unohtanut koskaan. Kun suomalaiset Neuvostoliiton murentuessa alkoivat päästä käymään vanhoille kotiseuduilleen, Autio ei ymmärtänyt lainkaan, miksi ihmiset halusivat niin tehdä. Vieraillessaan Sallassa Venäjän rajavartiolaitoksen kutsumana syksyllä 1992 ensimmäistä kertaa

sotien jälkeen oli Aution vuoro nöyrtyä. Venäläisillä isännillä oli kuitenkin erinomainen tilannetaju, ja he järjestivät vierailun hyvin hienovaraisesti. Matti Aution jäädessä eläkkeelle 1997 venäläiset kollegat kutsuivat hänet vierailulle ja Aution toivomuksesta minnekäs muualle kuin Sallaan. Venäjän rajavartiolaitoksen majalla saunan

Kenraaliluutnantti Matti Autio (oik.) isännöimässä Ruotsin rannikkovartioston pääjohtajaa Leif Sjöströmiä vartioalus Kurjella keväällä 1990.

RAJAMME VARTIJAT

Rajavartiolaitoksen päällikkö Matti Autio antamassa haastattelua Rajamme Vartijat- lehdelle Rajavartiolaitoksen 75-vuotispäivän aattona 1994.

jälkeen vilvoiteltaessa sääskien määrä oli valtaisa. Muut huitoivat, mutta Autio istui kaikessa rauhassa ja tokaisi: ”Näkee teidän olevan selvästi vieraalla maalla. Minä täällä Sallassa syntyneenä sain immuniteetin paikallisiin sääskiin jo lapsena.” Näin hän pääsi vielä kuittaamaan menetetyn Sallan puolesta.

Venäläisten arvostama rajavaltuutettu

Samoihin vuosiin ajoittui Svetogorskin kombinaatin ja kaupungin rakentaminen vanhaan Ensoon, ja rajan ylitti Imatran Pelkolassa päivittäin jopa 4 000 ihmistä. Rajanylitys hoidettiin Suomen ja Neuvostoliiton rajavaltuutettujen antamilla kulkuluvilla. Neuvostoliiton määräykset työmaalla olivat tiukkoja. Työmiesten törttöilytkin tulivat rajavaltuutettujen pöytään ratkaistaviksi.

Matti Autio palveli varusmiesajasta lähtien koko uransa Rajavartiolaitoksessa. Valmistuttuaan Kadettikoulusta vuonna 1957 Autio toimi upseerina useissa Rajavartiolaitoksen yksiköissä. Kaakkois-Suomen rajavartioston apulaiskomentajan ja komentajan tehtävät vuosina 1975–1982 olivat Autiolle iso valmennuskurssi venäläisten kanssa toimimiseen. Rajavalvonta oli Neuvostoliiton aikaan hyvin hektistä ja rajavaltuutettuna komentaja sai selvittää tuon tuosta hankalia rajatapahtumia. Suomen ilmatilaa loukattiin usein, oli hankalia henkilöiden rajanylityksiä ja muutenkin kaikki Neuvostoliittoon liittyvä oli ulkopoliittisesti äärimmäisen herkkää. Rajajärjestyssopimus antoi rajavaltuutetulle diplomaattivaltuudet, ja Matti Autiolla oli iso taakka hoidettavanaan, vaikkakin ulkopoliittinen johto tasavallan presidenttiä myöten oli tietoinen rajaloukkauksista.

Kenraalimajuri Matti Autio (keskellä) ottamassa vastaan merivartiomestaruuskilpailun paraatia 13.6.1989. Vasemmalla kontra-amiraali Heimo Iivonen ja oikealla kommodori Seppo Kanerva.

RAJAMME VARTIJAT

Autio kehitti suoraviivaisen tavan toimia venäläisten kanssa ilman diplomaattisia koukeroita. Hän sanoi suoraan vaikeatkin asiat ja piti kiinni Suomen kannasta, mutta hänen huumorilla höystetty esiintymisensä pehmensi sanoman sopivasti. Venäläiset pitivät hänen tyylistään hoitaa asioita ja he kunnioittivat Autiota todellisena rajavartioinnin ammattilaisena.

Matti Autio (vas.) tapasi Sallassa isänsä taistelulähetin Reino Jaakkosen Sallan komppaniassa palvelleiden rajamiesten tapaamisessa kesällä 1996.

Organisaation uudistaja Matti Autio nimitettiin Rajavartiolaitoksen päälliköksi vuonna 1989. Suomi oli menossa kohti lamaa, Neuvostoliitto hajoamassa ja katseet kääntymässä Euroopan unionin suuntaan. Autio näki, että ajat ovat muuttumassa ja jatkossa pitää elää nuukemmin. Hän käynnisti Rajavartiolaitoksen täydellisen uudistamisen ja työllisti viisaasti rajaosastolla nuorta ja kyvykästä henkilöstöä. Laitoksen organisaatiosta purettiin raskaaksi paisunut tukitoimintojen järjestelmä, kuten omat puusepänverstaat, suutarit ja ompelimot, ja pieniä rajavartioasemia yhdistettiin isommiksi

yksiköiksi. Henkilöstömäärä väheni melkein tuhannella ihmisellä, ja määrärahoja sijoitettiin moderniin kalustoon. Autio oli ennen Neuvostoliiton hajoamista saanut aikaan sopimuksen sisäministeriön ja poliisijohdon kanssa siitä, että Rajavartiolaitos ottaa hoitaakseen rajatarkastukset poliisilta. Se oli kauaskantoinen päätös. Kukaan ei aavistanut, millaisiin mittoihin ihmisten liikkuminen kasvaa. Tuolloin itärajan ylitti alle miljoona ihmistä vuodessa, kun määrä ennätysvuonna 2013 oli 13 miljoonaa. Rajatarkastuksista tuli Raja-

vartiolaitoksen keskeinen toimiala ja sitä myötä myös rikostorjunnasta. Iso muutos oli myös merivartiostojen ja rajavartiostojen organisaatiokulttuurien nivominen yhteen. Jo ennen EU:hun liittymistä Autio peräänkuulutti, että Rajavartiolaitoksen ikkunat on avattava Eurooppaan. Upseerien kielitaitoon panostettiin, ja heitä lähetettiin tutustumaan eurooppalaisiin kollegaorganisaatioihin. Autio rakensi suhteita etenkin Saksan rajavartiolaitokseen. Autio halusi, että rajavartijat ovat edustavan näköisiä etenkin passintarkastuksessa, missä ollaan koko ajan yleisön edessä, ja puolustusvoimien virkapukujen tilalle tuli rajavartijoiden omat asut.

Rajasuhteet uuden Venäjän kanssa

Matti Autio, rouva Mirjam Autio ja Taka-Baikalin rajavartiopiirin komentaja, kenraaliluutnantti Viktor P. Voitenko Baikalilla syyskuussa 1996.

RAJAMME VARTIJAT

Neuvostoliiton hajottua lopullisesti joulukuussa 1991 elettiin Suomessa hermostunutta aikaa, kun ei oikein tiedetty, mitä seuraa. Kohistiin mm. rajan takaa tulevista nälkäpakolaislaumoista. Matti Autio rauhoitteli julkista keskustelua ja sanoi, että venäläiset ovat patriootteja ja kärsivällisiä ihmisiä, jotka eivät lähde vieraalle maalla pakolaisiksi. Arvio piti paikkansa, sillä mitään pakolaisvirtaa ei seurannut. Aution päällikkökaudella ryhdyttiin aktiivisesti rakentamaan yhteistyötä

Työtä Itämeren turvallisuuden puolesta

RVL:n päällikkö Matti Autio ja Ruotsin rannikkovartioston pääjohtaja Marie Hafström Itämeren alueen rajavalvontakokouksen tauolla 27.5.1997.

uuden Venäjän rajavartiolaitoksen kanssa. Sillä sitoutettiin Venäjän rajavartiopalvelu ylläpitämään rajoilla rauhallinen ja vakaa tilanne. Rajapäälliköt tapasivat säännöllisesti pari kertaa vuodessa, perustettiin pysyvä rajavartiotyöryhmä maiden välille ja rajavaltuutettutoimintaa tehostettiin. Vuodelta 1960 peräisin ollut rajajärjestyssopimus uudistettiin ja ratifioitiin valtiotasolla. Vuonna 1994 tehtiin sopimus rajanylityspaikoista ja siitä, missä järjestyksessä niitä avataan. Autio ajoi rajanylityspaikan perustamista Sallaan, mikä toteutuikin hänen ollessaan jo eläkkeellä vuonna 2002. Autio tapasi Venäjän rajajohtoa säännöllisesti. Hänen päällikkökaudellaan Venäjällä ehti olla viisi rajapäällikköä. Autio jatkoi suoraviivaista tyyliään ilman diplomaattisia koukeroita. Tästä yhtenä esimerkkinä oli Aution neuvo uuden Venäjän rajavartiolaitoksen armeijataustaiselle päällikölle: ”Sivistynyttä rajaa ei panssareilla vartioida.” Venäläiset kollegat arvostivat hänen suoraa puhettaan ja ovat rankanneet Aution myöhemmissä keskusteluissa Euroopan arvostetuimmaksi rajapäälliköksi.

RAJAMME VARTIJAT

Neuvostoliiton hajottua Matti Autio käynnisti itsenäistyneen Viron valtion rajavalvonnan neuvomisen ja tukemisen. Kuvaavaa Aution toiminnalle oli se, että presidentti Lennart Meri tuli Helsinkiin keskustellakseen kahden kesken Aution kanssa Viron rajojen ja rajavalvonnan järjestelyistä. Syksyllä 1992 Suomen Rajavartiolaitos alkoi kouluttaa virolaisia rajavartijoita, ja Autio järjesti heille materiaaliapua, kuten kaksi vartiolaivaa. Siitä alkoi Viron nykyisen rajavartiolaitoksen rakentaminen. Myöhemmin Suomi auttoi myös Latviaa ja Liettuaa kehittämään omaa rajavalvontaansa. Neuvostoliiton hajottua Matti Autio teki avauksia Venäjän ja Viron rajasuhteiden parantamiseksi. Venäjän, Viron ja Suomen kolmikantayhteistyö Suomenlahden rajavalvonnasta allekirjoitettiin vuonna 1994. Yhteisiä meripelastusharjoituksia järjestetään edelleen joka vuosi. Aution aloitteesta perustettiin vuonna 1997 Itämeren maiden neuvoston oheen Itämeren rajavalvontayhteistyön konferenssi, joka toimii edelleen. Tämä alueellisen yhteistyön järjestely on myöhemmin monistettu Mustallemerelle, Pohjoiselle Tyynellemerelle ja viimeksi Arktiselle alueelle.

Avoin ja suorapuheinen Lapin mies Autio oli päätöksentekijänä jahkailematon ja hän painotti tarkkaa taloudenpitoa. Hän johti organisaatiota sekä edestä että keskeltä, ja perinteisestä ”vanhakantaisesta” upseerikoulutuksesta huolimatta hän oli avoin johtajana. Autio oli myös hyvä kuuntelija ja otti ajatuksia nuoremmilta upseereilta. Työskentely Aution kanssa oli helppoa. Hän oli helposti lähestyttävä, mutkaton, suorapuheinen ja huumorin-

tajuinen. Jos oli eri mieltä, sen saattoi empimättä sanoa. Matti Autio oli ennen kaikkea Lapin ja Sallan mies. Hän oli rajaupseerin poika ja kasvoi lapsesta asti kiinni Lapin erämaihin ja luontoon, mikä leimasi hänen harrastuksiaan, ajatuksiaan ja tapaansa toimia. Autio osasi olla jätkä jätkien seurassa ja herra herrojen seurassa.

Matti Autio oli innokas erämies ja hän oli jo nuorena kolunnut isänsä kanssa itäisen Lapin joet ja kairat.

Jäätyään eläkkeelle vuonna 1997 Autio otti sen asenteen, ettei katsomosta huudella. Aiempien rajapäälliköiden vuosittaisella joululounaalla Autio kannusti samalla reippaalla otteella kuin ennenkin. Hän ei kuitenkaan enää ottanut kantaa Rajavartiolaitoksen asioihin tai kehitysnäkymiin, vaan oli kääntänyt uuden lehden ja puuhasteli perheensä kanssa, kalasteli Lapin tuntureilla ja matkusteli vaimonsa Mirjamin kanssa ulkomailla. Kirjoitus perustuu Rajavartiolaitoksen päällikkö, kenraaliluutnantti Jaakko Kaukasen ja kenraalimajuri (evp) Matti Sandqvistin haastatteluihin. Molemmat ovat työskennelleet Matti Aution pitkäaikaisina alaisina.

Joukot olivat erittäin motivoituneita. Mukana oli Rajavartiolaitoksen ja Puolustusvoimien kantahenkilöstön lisäksi asevelvollisia varusmiehiä ja reserviläisiä. TEKSTI: Jyrki Ojala • KUVAT: Onni Anttoora ja Asko Sutinen

Lapin rajavartioston kärkihanke punnittiin LRTESTI17-harjoituksessa Lapin rajavartiosto on panostanut kriisivalmiuden kehittämiseen. Suorituskyvyn välitarkastelu toteutettiin 6.–13.10.2017 Ivalossa. 20

RAJAMME VARTIJAT

”

YHTEISHARJOITUS PUOLUSTUSVOIMIEN KANSSA.”

apin rajavartioston kärkihanke vuodelle 2017 on ollut kriisivalmiuden kehittäminen. Kuluneen vuoden aikana on suunnitelmallisesti kehitetty niin suunnitelmavalmiutta, materiaalista valmiutta kuin yksittäisten rajavartiomiesten välineosaamista. Lokakuun alussa Ivalon alueella pidetyssä harjoituskokonaisuudessa koottiin kehitetyn suorituskyvyn keskeiset elementit yhdeksi harjoitukselliseksi kokonaisuudeksi LRTEST17 -harjoitukseen. Harjoitus koostui Rajavartiolaitoksen ja puolustusvoimien Puolustusvoimien kantahenkiöstön lisäksi asevelvollisista varusmiehistä ja reserviläisistä laajalla tehtäväkirjolla.

Mukana reserviläiset, RPAS ja evp-pooli Harjoituksessa kokeiltiin RPAS- ja nelikopterisuorituskyvyn käyttöä tilannekuvan tuottamisessa sekä evppoolilla vahvennetun rajavartioaseman toimintaa alueellisen koskemattomuuden valvonnassa ja turvaamisessa. Reserviläisistä muodostetulla rajajääkärikomppanialla harjoiteltiin vastustajan hidastamista ja kuluttamista sissitoiminnan keinoin vaativissa olosuhteissa. Harjoitusjoukot olivat erittäin motivoituneita ja harjoituksen edetessä toiminnan taso kohosi selvästi harjaantumisen myötä. Harjoitukselle asetetut tavoitteet saavutettiin niin mies- kuin joukkokohtaisesti ja saadun reserviläispalautteen perusteella voidaan todeta harjoituksen vahvistaneen joukon uskoa omaan suorituskykyynsä.

RAJAMME VARTIJAT

Kohti vaihetta “lessons learned” Hyvin sujuneesta harjoituksesta saatiin arvokkaita kokemuksia ja kehittämisajatuksia kriisivalmiuteen liittyvän suorituskyvyn eri osa-alueille. Organisaation kehittämisprosessi on nyt lessons identified -vaiheessa, ja saatu oppi viedään koulutuksen kautta toimintaan ensi kevään Pohjoinen18-harjoituksessa. Organisaation oppimisen näkökulmasta tavoitteena on lessons learned -vaihe tuon harjoituksen jälkeen. Valmistelut tulevan harjoituksen osalta on jo käynnistetty, ja muiden hallintoyksiköiden tukemana Lapin rajavartiosto osoittaa valmiutta ja suorituskykyä ensi kevään pääharjoituksessa – osana puolustusjärjestelmäämme.

Harjoituksessa kokeiltiin nelikopterisuorituskyvyn käyttöä tilannekuvan tuottamisessa.

Tulta! Rajavartiomies alueellista koskemattomuutta turvaamassa.

•

RAJATARKASTUKSET

TEKSTI: Veikko Oja • KUVAT: Asko Sutinen

Lentoliikenteen sesonki laajenee joulunajasta keväälle. Myös matkustajaprofiilit monipuolistuvat.

lkorajaliikenne Lapin lentoasemilla on lähtenyt muutaman rauhallisemman vuoden jälkeen voimakkaaseen kasvuun. Viime vuonna valtaosa liikenteestä suuntautui Rovaniemen ja Kittilän lentoasemille. Siinä missä lentosesonki painottui Ivalon ja Enontekiön lentoasemilla joulun aikaan, Rovaniemen ja Kittilän sesonki on laajentunut keväälle jatkuen aina maaliskuun loppuun saakka. Tänä vuonna ulkorajaliikenne tulee kasvamaan lähes 30 % viime vuoden noin 180 000 matkustajasta, ja lentosesonki on laajenemassa myös Ivalossa ja Enontekiöllä maaliskuun lopulle. Ivalossa liikenne jatkuu kahden viikoittaisen Ison-Britannian reittilennon muo-

Lapin kasvava matkailijoiden määrä näkyy Rovaniemen lentokentällä.

RAJAMME VARTIJAT

dossa ja Enontekiössä charterlentojen kausi jatkuu maaliskuulle asti. Matkustajaprofiili muodostuu charterlentojen osalta pääosin IsonBritannian kansalaisista, mutta varsinkin Rovaniemelle ja Kittilään sekä tulevaisuudessa myös Ivalon lentoasemalle tulevien reittilentojen matkustajaprofiili on monipuolisempi. Matkustajina on brittien lisäksi runsaasti Aasian maiden kansalaisia muun muassa Kiinasta.

Kesämatkailusta seuraava lentotrendi? Matkailuyritykset ja Rovaniemen Matkailu ja Markkinointi panostavat mainonnassaan kesäajan matkailun kasvattamiseen. Toteutuessaan se voi jatkaa

”

ROVANIEMEN JA KITTILÄN LENTOASEMILLE TARVITAAN LISÄÄ RAJATARKASTAJIA.”

Ammattilaisia ruuhka-ajat eivät stressaa. Ulkorajaliikennettä Rovaniemellä tarkastamassa ylirajavartijat Ossi Saniola ja Tomi Siivola.

ulkorajaliikenteen sesonkia myös kesäajalle. Mainontaa on suunnattu sekä Eurooppaan että Aasiaan. Ulkorajaliikenteen lisääntyminen kesäajalle vaatisi uusien suorien lentoreittien avaamista Lappiin, mikä on esimerkiksi Rovaniemen lentoaseman osalta mahdollista ainakin jollakin aikavälillä. Suomi onkin sopinut Kiinan kanssa mahdollisuudesta aloittaa suorat reittilennot Pekingistä Rovaniemelle. Lähitulevaisuudessa aloitettavia uusia lentoreittejä Pekingistä Suomeen on päätetty ainakin tässä vaiheessa operoida Helsinki-Vantaan lentoasemalle. Tulevaisuus näyttää, löytyisikö edellytyksiä suoran lentoreitin avaamiselle myös Pekingin ja Rovaniemen välille. Lentosesongin laajeneminen kesäajalle vaatisi huomattavasti lisäresursseja lentoasemien rajatarkastukseen.

RAJAMME VARTIJAT

Tavoitteena turvata sujuvat rajatarkastukset Huhtikuussa 2017 voimaan tullut Schengen-rajasäännöstön muutos vaikuttaa hidastavasti rajatarkastusten suorittamiseen. Säännösmuutoksen myötä kaikille maahan saapuville sekä maasta lähteville matkustajille, myös EUkansalaisille, tulee tehdä rekisterikysely sekä asiakirjan sirun aitouden tarkastus. Sujuvien rajatarkastusten turvaaminen edellyttää lisäresurssien suuntaamista rajatarkastuksiin Lapin rajavartiostossa. Itärajan rajavartioasemilta onkin komennettu edellisvuosia enemmän henkilöstöä tekemään rajatarkastuksia Rovaniemen ja Kittilän lentoasemilla. Kahden vuoden siirtymäajan puitteissa on tietyin edellytyksin mahdollista poiketa vapaan liikkuvuuden piiriin kuuluvien henkilöiden rekisteritarkastuksista poikkeuksellisissa ruuhkatilanteissa. Lentoasemilla ruuhkatilanteissa

tulee huomioitavaksi ulkorajaliikenteen lisäksi samaan aikaan saapuvat ja lähtevät kotimaan lennot sekä Schengensisärajalennot, jotka suoranaisesti eivät kuormita rajatarkastuksia, mutta aiheuttavat haasteita muun muassa tilojen riittävyyden suhteen.

Ulkorajaliikenteen lisääntyminen ja laajentuminen kesäajalle vaatii uusien suorien lentoreittien avaamista Lappiin, mikä on ainakin Rovaniemen lentoaseman osalta mahdollista.

•

RAJATARKASTUKSET

TEKSTI JA KUVAT: Veera Savelius

Päivä junan matkassa Rajatarkastajan työtä Vainikkalasta Helsinkiin

Vainikkalan rajatarkastusaseman aamuvuoro nousemassa junaan.

RAJAMME VARTIJAT

amulla klo 6.30 Vainikkalan rajatarkastusasema on jo työn touhussa. Venäjältä Suomeen tulossa olevan Allegro-junan konduktööri on soittanut ja kysynyt neuvoa asiassa, joka liittyy liikenteenharjoittajan velvoitteisiin. Asemalla käynnistyy asian selvittely, ja hetken kuluttua liikenteenharjoittaja saa vastauksen. Tällä kertaa kyse oli matkustusasiakirjoista. Aamuvuorossa oleva partio siirtyy Vainikkalan juna-asemalle käynnistelemään laitteita ja käymään läpi ennakkotietoja matkustajista. Ennen junaan nousua pidetään aamupalaveri ja käydään läpi jokaisen rajatarkastajan tehtävät vuorossa. Varusteiden kasaamiseen menee hetki, sillä junassa rajatarkastajilla täytyy olla koko ajan mukanaan samat varusteet kuin maantierajanylityspaikkojen rajatarkastajilla on pöydällään.

RAJAMME VARTIJAT

Hieman kahdeksan jälkeen partio nousee junaan ja alkaa suorittaa rajatarkastuksia. Tarkastukset sujuvat jouhevasti. Matkustajat istuvat paikoillaan ja vastailevat heille esitettyihin kysymyksiin pääasiassa suomeksi, venäjäksi tai englanniksi. Passeja luetaan ja leimataan sekä sormenjälkiä otetaan. Ongelmia ei näytä olevan. Vaivihkaa partio on kuitenkin todennut, että yhdelle matkustajalle tulee tehdä toisen linjan tarkastus ja pari rajatarkastajaa ryhtyy toimeen. Matkustaja vastailee kysymyksiin, eikä mitään huolestuttavaa tule tarkastuksessa ilmi. Matka jatkuu, ja tarkastajat käyvät läpi matkustajat vaunu vaunulta ja juna tarkastetaan kokonaan. Käytännössä rajatarkastuksessa kysellään muun muassa, mihin matkustaja on menossa ja kuinka kauan hän viipyy maassa. Passi luetaan ja tarvittaessa leimataan. Viisumivelvollisilta katsotaan viisumi ja

•

RAJATARKASTUKSET

joiltakin otetaan sormenjäljet. Matkustajan kertomuksen tueksi kysellään esimerkiksi lentolippuja tai hotellivarauksia. Osa tarkastajista jää pois jo Kouvolassa ja ryhtyy siellä tarkastamaan Venäjälle menossa olevan junan ennakkotietoja. Muut jatkavat matkaa aina Helsinkiin asti. Kello 11 maissa noustaan taas junaan Vainikkalassa. Tällä kertaa matkustajia on melko vähän. Haasteensa tarkastuksille luovat usein juuri suuren matkustajamäärän aiheuttama tilan puute ja matkan varrella lähtevien tai saapuvien matkustajien tarkastaminen. Matkustajamäärät vaihtelevat esimerkiksi vuodenajasta ja ruplan kurssista riippuen.

Juna on työympäristönä erikoinen.

RAJAMME VARTIJAT

”

MATKUSTAJINA USEITA KANSALLISUUKSIA.” Allegro-juna on erikoinen työskentely-ympäristö. Juna heilahtelee äkkinäisesti, mikä voi aiheuttaa kolhuja ja venähdyksiä ja jopa työtapaturmia. Viranomaisten tilat ovat rajalliset, ja junassa on rajatarkastajien lisäksi myös tullin virkamiehiä, rahanvaihtajia, ravintolakärryn hoitajia ja konduktöörejä. Kuinka taataan

matkustajien yksityisyys? Mitä, jos matkustajan matkatavarat täytyy tarkistaa täydessä junassa? Näihin vastauksena rajatarkastajat listaavat järjestelmällisyyden ja tarkkuuden sekä korostavat erittäin hyvin toimivaa yhteistyötä konduktöörien kanssa. Tarkkuutta vaatii esimerkiksi rajatarkastuksien suorittaminen, kun juna on aivan täysi. Haasteena ovat myös tietoliikenneyhteydet, jotka liikkuvassa junassa ovat ajoittain huonot. Kaikesta huolimatta rajatarkastajat vaikuttavat pitävän työstään ja haasteisiin suhtaudutaan realistisesti, toimitaan niissä puitteissa kuin voidaan ja pyritään

järjestelmällisyyteen. Rajatarkastajilla on aina linjojen päässä esimiesten ja asiantuntijoiden tuki käytettävissä. Monipuolisten työtehtävien lisäksi rajatarkastajat pitävät työnsä hyvinä puolina sitä, että matkustaessa aika kuluu nopeasti ja rajatarkastuksia ei tarvitse tehdä ihan koko matkan ajan. Junassa on tietty määrä tarkastettavia matkustajia toisin kuin maantierajanylityspaikoilla, joilla jono voi olla loputon. Kun junan kaikki matkustajat on tarkastettu, voidaan siirtyä muihin tehtäviin. Myös matkustajaprofiili on moninainen. Esimerkiksi tällä kertaa toisessa junassa oli 16 eri kansallisuuden matkustajia. Matkustajia on monelta eri mantereelta, ja jokaisen maan kohdalla matkustusasiakirjat voivat olla omanlaisiaan. Kaikista maista tulisi kuitenkin muistaa, mitkä asiakirjat kelpaavat ja mitä vaaditaan. Kansallisuuksien moninaisuus saa myös aikaan sen, että kulttuurierotkin näkyvät junassa hyvin.

Pääosin työ sujuu jouhevasti Mieleenpainuvina kokemuksina rajatarkastajat muistelevat tilanteita, joissa iso aasialaisryhmä on matkustanut ilman ryhmänjohtajaa eikä yhteistä kieltä löydy. Kaikki matkustajat on kuitenkin saatu aina tarkastettua esimerkiksi selkeämmän artikulaation tai elekielen avulla. Joskus junan hajottua on tarkastuksia jouduttu suorittamaan myös busseissa. Voimankäyttötilanteita on hyvin harvoin, mihin osaltaan vaikuttaa Venäjällä tapahtuva konduktöörien suorittama junaannousutarkastus. Alkoholi on suurin matkustajan junasta poistamisen aihe. Rajatarkastajat kauhistelevat jo hieman ensi kesän tilannetta, kun Venäjällä pelataan jalkapallon MM-turnaus. Jo Jokerien peli Pietarissa aiheuttaa junaan tietynlaista karnevaalitunnelmaa. Maantierajanylityspaikkoihin verrattuna työ on jokseenkin erilaista. Täällä kaikki tarvittavat tavarat täytyy kuljettaa mukana, matkustajan yksityisyys ei ole niin turvattu ja ylipäätänsä asiakaspal-

RAJAMME VARTIJAT

Passit luetaan mobiililukulaitteella.

velua on enemmän, kun rajatarkastajat menevät matkustajien luo eivätkä matkustajat tule heidän luokseen. Matkustajien tietämyskin tarkastuksista voisi olla parempi. Rajatarkastajat sanovat, että vaikka tarkastukset sujuvat pääosin jouhevasti, niin osa matkustajista on hämmentyneitä, mitä heiltä odotetaan tarkastuksessa. Matkustajia saattaa sekoittaa se, että konduktööritkään eivät välttämättä tarkasta matkustajan lippua vaan passin, ja kun sitten kohta tulevat rajatarkastajat, niin matkustajat ihmettelevät välillä ääneenkin, että vastahan se passi katsottiin. Venäjällä tapahtuvat rajatarkastukset ja tullien toiminta voivat osaltaan hämmentää matkustajia. Osa matkustajista ei aina tunnista, kumman maan viranomaisen kanssa he ovat tekemisissä ja mitä asiakirjoja tämä haluaa katsoa. Rajatarkastajat kehuvat toimivaa yhteistyötä konduktöörien kanssa, sillä se helpottaa heidänkin työtään.

Erillisellä laitteella sormenjälkien tallennus käy nopeasti.

Vainikkalaan palattuaan partio kirjaa tietokoneelle tilastoihin matkustajien kansallisuudet ja määrät. Tarkastajat tekevät vielä hallinnollisia töitä ennen ruokatuntia ja vuoron loppua. Onneksi kesken vuoron aikana on ehditty pitää kahvitauko.

VAINIKKALAN RAJATARKASTUSASEMA • Ainoa paikka, jonka kautta kulkee matkustajajunia Suomesta Venäjälle ja Venäjältä Suomeen. Vainikkalassa matkustajajunaliikenne alkoi 1991, ja rajatarkastukset liikkuvissa junissa aloitettiin 1997. Aluksi kuljettiin vain Kouvolaan asti, mutta vuonna 2010 Allegrojen myötä rajatarkastukset siirtyivät suoritettaviksi Vainikkala–Helsinkivälillä. • Lähteviä ja saapuvia junavuoroja on yhteensä kymmenen vuorokaudessa. • Rajatarkastukset suoritetaan liikkuvassa junassa (Allegro-junat) tai paikallaan olevassa junassa (Tolstoi-junat). • Rajatarkastajilla normaali varustus, voimankäyttövälineet, mobiililukulaite, sormenjälkilaite, leimasin, VIRVE-puhelin ja osalla lisäksi asiakirjantutkintavälineistö. • Konttorit ovat Vainikkalassa, Kouvolassa ja Helsingissä.

•

RAJATARKASTUKSET

TEKSTI JA KUVAT: Mervi Vainikkala-Ranta

Vuoden rajakoira Ceijo vartioi kaakkoisrajaa – erikoistaitona asiakirjat Tärkeintä ohjaajan ja koiran hitsautumisessa työpariksi on luottamus puolin ja toisin. Nykyisin käytössä oleva koulutusjärjestelmä tukee tätä hyvin.

RAJAMME VARTIJAT

elkolan rajavartioasemalla työskentelevät vanhempi rajavartija Otto Soininen ja saksanpaimenkoirauros Ceijo (Cowis Wolkar) saivat valtakunnallisen tunnustuksen työlleen, kun Ceijo valittiin Vuoden Rajakoiraksi 2017. Työpari partioi Suomen itärajalla Imatran seudulla. Ceijo on myös koulutettu matkustusasiakirjojen tunnistamiseen. Koulutus on toteutettu konsoliradalla hajujen erottelun avulla. Koiranohjaajan tehtävä on yksi merkittävimpiä työsarkoja Rajavartiolaitoksessa. Aikojenkaan muuttuessa ja teknii-

kan kehittyessä ei mikään ole korvannut koiran hajuaistia. Sen kouluttaminen hyötykäyttöön on ihan oma lajinsa.

Haaveena eläimen kanssa työskentely Otto Soininen sai kipinän rajamiehen uralle palvellessaan varusmiehenä Imatran Immolassa 2000-luvun alussa. Heti perään hän aloitti rajavartijaopinnot, mikä tuohon aikaan tapahtui ensin harjoitellen ja sitten teoriaan perehtyen. Toiveidensa mukaisesti hän on saanut työskennellä eläinten parissa, sillä

hän pääsi koiranohjaajaksi hankittuaan ensin pari vuotta työkokemusta. Ensimmäinen komennus kävi Nuijamaan rajavartioasemalle, josta tie jatkui neljän vuoden jälkeen Vainikkalaan. Kun Vainikkalan rajavartioasema organisaatiomuutosten yhteydessä lakkautettiin, oli edessä paluu Nuijamaalle. Sieltä tie jatkui vuonna 2014 Pelkolaan Imatralle. Otto on viihtynyt nimenomaan maastorajalla, mutta kehittyminen uusiin tehtäviin kiinnostaa. Sisältöä työhön on tarjonnut uudenlaisiin koulutusmenetelmiin perehtyminen ja osallistuminen asiakirjaetsinnän koulutuksen kehittämiseen. Otto on harrastanut saksanpaimenkoiria pitkään ja omistanut itse useita yksilöitä. Rajan virkakoiria hänellä on ollut kolme. Alku oli harjoittelua uuden työkaverin ja samalla perheenjäsenen kanssa. Otto kiitteleekin Rajavartiolaitoksen tukiverkkoa, yksin ei ole tarvinnut koskaan

jäädä. Koulutusjärjestelmä on kehittynyt huimasti ja rajakoirien määrä kasvanut. Nykyistä koulutusjärjestelmää Otto kehuu loistavaksi ja kiittelee vuolaasti Raja- ja merivartiokoululla työskentelevää laitoksen koiratoimintaupseeri Ari Raitasta ja koiratoiminnan opettajaa Juha Pasasta sekä Jari Salosta ja saksanpaimenkoirauros Rudia omasta työyhteisöstään.

Oppivainen koira Kolmas koira Ceijo löytyi Puolasta. Otto pääsi valitsemaan 12-viikkoisena maahan tuoduista koirista, ja valinta kohdistui Ceijoon, jonka kanssa päästiin osallistumaan heti alkumetreillä yhdessä koulutukseen. Ceijo menestyi opinnoissa hyvin ja oli aikansa Rajavartiolaitoksen nuorimpana luokiteltu koira. Luokitus tehtiin maastopuolen tehtäviin. Opiskelu jatkui heti hajukonsolityöskentelyn muodossa. Otto ja Ceijo pääsivät mukaan RVLE:n käskyllä toteutettavaan ja edelleen jatkuvaan tuotekoirien koulutuskokeiluun, jossa opiskeltiin matkustusasiakirjojen, kuten passien ja viisumien, etsimistä ja tunnistamista. Tie on vienyt välillä kaakkoisrajalta Helsinki-Vantaan lentokentän vilkkaaseen työympäristöön. Tämä RMVK:n johdossa etenevä pilottihanke käynnistyi vuosi sitten. Työpari oli apukouluttajana koiranohjaajien peruskurssilla vuonna 2015, kun Ceijo oli vielä pentu, ja päätyi sitä kautta tähän hankkeeseen. Peruskurssilla tehtiin hajutunnisterata ja harjoiteltiin perusetsintätyöskentelyä.

Luottamus tärkeintä SUOMEN KENNELLIITTO jakoi palkinnot 8. joulukuuta Koiramessuilla Messukeskuksessa Helsingissä. Palkintonsa vastaanottivat Vuoden Rajakoira Ceijon lisäksi Vuoden Sotakoira Helmi, Vuoden Vankilakoira Rane, Vuoden Poliisikoira Routa ja Vuoden Tullikoira Urho. Rajavartiolaitos, Puolustusvoimat, Rikosseuraamuslaitos, Poliisi ja Tulli ovat kukin tahollaan valinneet palkittavat koirakot.

RAJAMME VARTIJAT

Arkisena työpäivänä työpari Otto ja Ceijo tarkastavat rajaa sekä suorittavat valvontaa tiestöllä. Oton mielestä työssä parasta on viattoman eläimen kanssa toimiminen ja kouluttaminen sekä välitön työn jäljen näkeminen. Virheistä ja epäonnistumisista opitaan, niiden hyödyntäminen kehittymisessä on avainasemassa. Huonoja puolia ei oikein löydy. Jos on pakko jotain keksiä, niin seesteisyys silloin, kun ei ole tapahtumia, tuumaa Otto. Erityisesti mieleen jäänyt yhteinen työkokemus on eräs tehtävä laivatermi-

Työpari Otto ja Ceijo.

naalissa Helsingissä. Ceijo löysi ihmisvilinässä runsaiden matkatavaroiden seasta viisi muukalaispassia. Se oli tavallaan läpimurto, ensimmäinen niitti, että koulutus on onnistunut ja tuottaa tulosta. Hyötyhän tässä on tietenkin se, että koiran ripeän toiminnan ansiosta virkamiesten työpanosta vapautuu hitaasta rutiinityöstä, kuten tavaroiden purkamisesta, tärkeämpiin tehtäviin. Otto Soininen haluaa kiittää erityisesti Ari Raitasta ja Juha Pasasta sekä koulutuksen ja harjoittelun mahdollistaneita Suomenlahden merivartiostoa, Helsingin rajatarkastusosastoa, valvontaryhmää, Finaviaa, Finnairia, Tullia ja Poliisia. Yhteistyö on ollut ratkaisevaa harjoittelumahdollisuuksien kannalta. Tulevaisuus näyttää, missä tilanteissa ja paikoissa asiakirjakoiraa kannattaa jatkossa käyttää. Kaakkois-Suomen rajavartioston toimialueella suurin tarve asiakirjojen etsimiselle ja tunnistamiselle lienee liikkuvissa junatarkastuksissa, joissa on paljon matkustajia ja eri kansallisuuksia. Ceijo onkin jo kokeillut työskentelyä liikkuvassa junassa. Myös rikostorjuntayksikköä on koirakon osaamisen kautta mahdollisuus tukea monissa eri tilanteissa.

TEKSTI JA KUVA: Päivi Dahl

EVP-rajavartijat kesätöissä Rajavartiolaitos pestasi jo eläköityneitä rajamiehiä takaisin töihin kesäksi 2017.

uoden 2016 aikana asiaa suunniteltiin ja hallintoyksiköissä kartoitettiin evp-miesten kiinnostusta palata määräaikaisesti töihin. Kiinnostuneita oli noin 180 ja Rajavartiolaitos perusti evppoolin. Entisten rajavartijoiden palkkaamisen taustalla vaikuttaa Rajavartiolaitoksen tavoite vahventaa itärajan valvontaa ja palauttaa se vuoden 2012 tasolle sekä hallituksen kehyspäätös, jolla Rajavartiolaitoksen rahoitusta on turvattu lähivuosille. Evp-henkilöstön rekrytoinnilla mahdollistetaan mm. välttämättömien rajatöiden tekeminen ja vuosilomapoistuman paikkaus. Kainuun rajavartioston evp-pooliin ilmoittautui syksyllä 2016 yhteensä 40 henkilöä. Heille järjestettiin elokuussa 2016 kertauskoulutusta niin voimankäytössä kuin ampuma-aseen käsittelyssä. Lisäksi samaan aikaan Rajavartiolaitoksessa valmisteltiin eläkkeelle siirtyneiden rajavartiomiesten uudelleen töihin ottamista määräaikaisiin virkasuhteisiin.

Otto Kähkönen ja Esa Saikkonen korjasivat Ahvenlammen partiomajan kesällä 2017.

RAJAMME VARTIJAT

Työt mieleisiä Kesäksi 2017 Kainuun rajavartiosto palkkasi yhteensä kahdeksan eläkeläistä määräajaksi töihin rajavartioasemille. Valtion palveluksesta jo eläkkeelle siirtyneet Esa Saikkonen ja Otto Kähkönen työskentelivät syyskuun loppuun saakka Kuhmon rajavartioaseman kirjoilla. Heille oli tarjolla “ryskähommia” eli rajapartiourien pitkosten ja siltojen korjauksia, rajamerkkien vaihtoa sekä partiomajan kunnostamista. Molemmat kertoivat, että nyt kun tultiin vapaaehtoisesti, ei ole samanlaista painetta töiden tekoon, mutta työt olivat mieleisiä. Saikkosen Esa kertoi Ahvenlammen partiomajan kunnostustyön olevan oikein mukavaa hommaa. − Olen saanut tehdä sitä mitä parhaiten osaan: purkaa ja korjata. Olen tehnyt majalle sähkötyöt, kertoo Esa, jolla on sähkötöihin vaadittavat pätevyydet siviilipuolelta. Esa Saikkonen kertoi hieman hämmästyneensä suuresta korjausvelasta, jota on Kainuuseenkin kertynyt. − Heikkoja pitkoksia ja partiomajoja varmaan saisi korjata tiheämpään, aprikoi Esa. Työtehtävät olivat pääosin rajavartioaseman tukitehtäviä, ja kesällä tehtyjen korjausten myötä vakinaisten rajavartiomiesten työturvallisuutta saatiin kohennettua. Evp-henkilöstön rekrytointi osaltaan mahdollisti myös sen, että rajavartioasemien vakituisen operatiivisen henkilöstön työpanos voitiin kohdentaa erityisesti vahvinta operatiivista osaamista edellyttäviin tehtäviin. − Tutut työkaverit ovat suhtautuneet meihin hyvin ja mukavaa on ollut päästä taas työn syrjään kiinni, tiivisti Esa Saikkonen. Kainuun evp-poolista on ollut töissä myös Suomenlahden merivartiostossa muutama entinen rajavartiomies tukemassa sataman rajatarkastuksia. Evp rajavartiomestari Jukka Määttä kertoi, että SLMV:ssa ovat vakinaiset työntekijät olleet hyvin tyytyväisiä eläkeläisten työpanokseen. − Meille tarjottiin jopa jatkopestiä vuoden loppuun saakka ja minulle se sopi erittäin hyvin, myhäili Jukka tyytyväisenä.

TEKSTI: Päivi Dahl

• KUVAT: Petri Huovinen

Rajavartijan peruskurssilaiset

harjoittelujaksolla Vartiuksessa

ainuun rajavartiostossa oli lokakuun lopulla tulevaan työympäristöön tutustumassa kaksi rajavartijan peruskurssilaista, Juho Jalo ja Elina Kangas. He olivat harjoittelemassa käytännön työn tekemistä eli siis sitä, mihin he ovat Raja- ja merivartiokoulussa saaneet hyvän teoriaperustan. Harjoittelujaksolla Vartiuksen rajanylityspaikalla nuoria ohjasivat työhän vanhemmat rajavartijat Petri Huovinen, Tapio Matero ja Pertti Seppänen. Harjoittelun lomassa teimme pikagallupin ja kysyimme rajavartijan peruskurssilaisilta muutaman kysymyksen.

Kuka olet ja mistä tulet? J − Olen Juho Jalo, ikää on 23 vuotta ja olen kotoisin Iistä Oulun kupeesta. Tällä hetkellä koti sijaitsee Helsingissä avopuolison ja koiran kera. E − Olen Elina Kangas, 24-vuotias ja tulen Satakunnasta Harjavallasta.

Miksi hakeuduit rajavartijan koulutukseen? J Olen aina ollut kiinnostunut turvallisuusalasta ja siitä, että työ ei olisi vain konttorissa istumista. Top 3 toiveammattiani olivat Rajavartiosto, Puolustusvoimat ja Poliisi. Rajanvartijan työssä minua kiinnostivat laajat koulutusmahdollisuudet, joihin voi hakea koulun ja työkokemuksen myötä. Myös varma työpaikka on iso plussa. E Turvallisuusala kiinnosti sen monipuolisuuden takia. Rajavartiolaitos on osa sotilasorganisaatiota, mikä tuo työhön ja koulutukseen erityisen lisän. Käytännönläheinen työ ja Rajavartiolaitoksen toimintaympäristö kiinnostivat. Myös koulutus vaikutti monipuoliselta ja mielenkiintoiselta, joten valinta oli helppo.

Mitä olet oppinut koulussa ja vastaako oppimasi käytännön työtä? J Koulu on antanut todella hyvät edellytykset rajavartijana työskentelyyn. On käyty perusteellisesti läpi ensilinjan työskentely ja mitä siihen vaaditaan. Oli helppo tulla työharjoitteluun, kun tiesi, mitä ollaan tulossa tekemään, ja Vartiuksen kouluttajien lisätuki oli todella hyvää. E Koulun opetus on antaa hyvät valmiudet toimia töissä valmistumisen jälkeen. Asiat on käyty hyvin ja monipuolisesti läpi ammattitaitoisten opettajien johdolla.

RAJAMME VARTIJAT

Juho Jalo harjoittelemassa ensilinjan tarkastuksia.

Elina Kangas tutustuu parityöskentelyyn.

Miten harjoittelujakso on sujunut? Oletko saanut tehdä käytännön töitä, millaisia? J Työharjoittelu aloitettiin ensilinjan tarkastuksilla. Kouluttaja näytti muutaman mallisuorituksen ja sen jälkeen vain tiskiin ja asiakkaita odottamaan. Tarkastukset ovat sujuneet todella hyvin, juurikin sen ansiosta, että koulussa perusteet oli opetettu hyvin ja kouluttajilta sai heti neuvoa, jos jokin asia arvelutti. Olemme myös päässeet tekemään ulkomiehen hommia. Autojen tarkastukset katsottiin yhdessä läpi ja muutaman asiakkaan jälkeen suoritin itse tarkastuksia kouluttajan valvoessa työntekoa. Kokeneiden kouluttajien ja hyvien vinkkien ansiosta työnteko sujuu todella mallikkaasti ja jouhevasti. E Harjoittelu on sujunut hyvin, olemme päässeet tekemään rajatarkastuksia tiskillä ja myös ulkomiehen hommia.

Kuinka työyhteisö on ottanut sinut vastaan? J Näinkin lyhyellä ajalla olen kyllä päässyt todella hyvin porukkaan mukaan. Kaikki ovat ottaneet meidät hyvillä mielin vastaan ja toivottaneet tervetulleiksi. Vartiuksen rajanylityspaikan etuja on tiivis porukka ja hyvä ryhmähenki. Innolla odotan koulun loppumista ja töihin pääsyä. E Työyhteisö on ottanut hyvin vastaan. Ammattilaisilta olen saanut hyviä neuvoja ja muutenkin ilmapiiri täällä on todella hyvä. Vartiuksen rajanylityspaikan etuja on pieni ja tiivis työporukka. Odotan kyllä että pääsee jo töihin.

Missä näet itsesi töissä 5 vuoden kuluttua? J Näen itseni rajavartijan työssä muutaman vuoden kokeneempana. Lisäksi toivon uusia mielenkiintoisia koulutusmahdollisuuksia. E En osaa vielä sanoa työpaikastani, mutta Vartiuksen rajanylityspaikka vaikuttaa ainakin nyt hyvältä vaihtoehdolta. Kokemusta ja varmuutta on varmasti myös kertynyt lisää viidessä vuodessa.

Terveiset lehden lukijoille Jos itsensä haastaminen ja monipuolinen työ kiinnostaa, kannattaa hakea Rajalle töihin! Haastattelupäivänä Juho Jalolla ja Elina Kankaalla oli peruskurssia jäljellä TJ 37. Kun luet tätä juttua, nämä nuoret ovat jo töissä omissa palveluspaikoissaan.

TEKSTI: Maisa Anttila

• KUVAT: RVL

Tutkimusta operatiiviseen ja strategiseen tarpeeseen

ajavartiolaitoksen tutkimus perustuu lainsäädäntöön. Rajavartiolaitoksen hallintoa koskevan lain (577/2005, 25§) mukaan Raja- ja merivartiokoulu vastaa Rajavartiolaitoksessa harjoitettavasta tutkimuksesta Rajavartiolaitoksen toimialalla. Rajavartiolaitoksen tutkimusyksikkö on sijoitettu Raja- ja merivartiokoululle Imatran Immolaan. Tällä hetkellä yksikön kokoonpano on viisi henkilöä: tutkimuspäällikkö, KTT Sari LindblomHäkkinen ja tutkijat VTT Minna Jokela, YTM Maisa Anttila ja VTM, FM (väit.) Saila Heinikoski. Korkeakouluharjoittelijana yksikössä työskentelee MSSc Pauliina Parviainen.

Rajavartiolaitoksen tutkimus tukee strategista ja johdon päätöksentekoa sekä koulutusta. Yhtäältä tutkimustyö palvelee jokapäiväistä käytännön viranomaistoimintaa kehittämällä esimerkiksi rajavalvonta- ja rajatarkastusteknologiaa tai osoittamalla, millä tavoin rajavartijoiden koulutusta voitaisiin parantaa, jotta se antaisi henkilöstölle parhaat mahdolliset valmiudet osallistua kansainväliseen rajaturvallisuusyhteistyöhön. Toisaalta tutkimustoiminnalla on tärkeä rooli Rajavartiolaitoksen tulevaisuuden toimintaympäristön kartoittajana ja sen riittävän ennakointi- ja reagointikyvyn mahdollistajana. Raja-

vartiolaitoksen tutkimustoiminnan linjat määritellään Rajavartiolaitoksen strategian, toiminta- ja taloussuunnitelman ja tutkimusohjelman sekä Frontexin ja Suomen yhdennetyn rajaturvallisuuden (IBM, Integrated Border Management) strategioiden pohjalta.

Miten Rajavartiolaitoksen tutkimus syntyy? Se, mitä kannattaa tutkia, selviää vasta sitten, kun on kartoitettu, mitä on jo tutkittu. Tutkimuksen tekeminen alkaakin taustatöistä: tiedonhauista, aiemmin tehtyihin tutkimuksiin perehtymisestä ja vaihtoehtoisten tutkimussuuntien kartoittamisesta. Kokonaisuudessaan prosessi voi kestää

Kuvauspäivänä Immolassa paikalla olleet tutkijat Maisa Anttila ja Saila Heinikoski sekä korkeakouluharjoittelija Pauliina Parviainen.

RAJAMME VARTIJAT

jopa viikkoja, eikä se useinkaan etene suoraviivaisesti. – Oma kokemukseni on, että takaisin lähtöruutuun on yleensä palattava monta kertaa, ennen kuin lopullinen tutkimussuunnitelma on valmis, vahvistaa Raja- ja merivartiokoulun korkeakouluharjoittelija Pauliina Parviainen, joka on vastikään valmistunut Lundin yliopistosta. Tutkijan työ edellyttää siis hyviä istumalihaksia ja mahdollisuutta keskittyä rauhassa aineistojen ja aiemman tutkimuksen lukemiseen sekä julkaisujen kirjoittamiseen. – Tällä hetkellä työpäiväni kuluvat pääasiassa keräämäni tutkimusaineiston analysoinnin ja tulosten kirjoittamisen parissa, ja odotan innolla pääseväni esittelemään niitä niin Rajavartiolaitoksen sisällä kuin hankekumppaneillemmekin. Parasta tässä työssä on se, että pääsee syventymään tiettyyn teemaan ja tuomaan julki uutta tutkimustietoa konferensseissa ja tieteellisissä aikakauskirjoissa. Toisaalta tutkimustyön imu on niin kova, että voi olla vaikeaa jättää työasiat mielestään työpaikan ovesta poistuessaan, kertoo Euroopan laajuisessa BODEGA (BorDErGuArd) -hankkeessa työskentelevä tutkija Saila Heinikoski.

Tutkimustuloksista kerrottava ymmärrettävästi Istumalihasten lisäksi tutkija tarvitsee hyviä viestintätaitoja. Tutkimustuloksista on osattava kertoa ymmärrettävästi niin yksikön ja organisaation sisällä kuin tilanteesta riippuen myös sidosryhmille ja muulle yleisölle. Ilman viestintää tutkimustulokset ovat käytännössä hyödyttömiä. Rajavartiolaitoksen tutkijan työpäivät ovat vaihtelevia. Tutkija voi olla esimerkiksi havainnoimassa rajavartijoiden toimintaa selvittääkseen, miten automaattiportit vaikuttavat heidän työhönsä. Toinen haastattelee Rajavartiolaitoksen varusmiehiä, ja kolmas on konferenssissa esittelemässä tutkimustuloksiaan. Rajavartiolaitoksen henkilöstöä osallistuu sekä Rajavartiolaitoksen omaan että ulkopuolisten tekemään tutkimukseen myös tutkittavina: haasta-

RAJAMME VARTIJAT

teltavina, havainnoitavina tai kyselyyn vastaajina. – Ehdottomasti kiehtovinta tutkijan työssä on empiirisen aineiston kerääminen ja analysointi. Esimerkiksi asiantuntijahaastattelut ovat antoisia kokemuksia paitsi työn alla olevan tutkimuksen kannalta, usein myös tutkijalle itselleen. Itse näen haastattelutilanteen myös oppimistilanteena ja mahdollisuutena kehittyä entistä paremmaksi kysyjäksi, kuuntelijaksi ja keskustelijaksi. Kyvystä asetella sanansa neutraalisti, ytimekkäästi ja tarkoituksenmukaisesti on etua monissa muissakin töissä – arkielämän sosiaalisista tilanteista puhumattakaan, pohtii Parviainen.

Kansallista ja kansainvälistä yhteistyötä Rajavartiolaitoksen tutkimustoiminta on poikkitieteellistä ja monitahoista. Tutkimus voi olla esimerkiksi yhteiskunta-, talous- tai kasvatustieteellistä. Tutkijat työskentelevät hankkeiden puitteissa yhteistyössä niin tutkimusinstituutioiden kuin kaupallisten toimijoidenkin kanssa. Eikä yhteistyö rajoitu vain Suomeen, vaan hankekumppaneina on yliopistoja ja viranomaistoimijoita ympäri Eurooppaa. Käytännön yhteistyössä käydään esimerkiksi tutkimustuloksia läpi kokouksissa eri työryhmien kesken, kehitellään havaintojen pohjalta teoreettisia malleja ja osallistutaan tutkimusseminaareihin. – Yhä enemmän hyödynnetään videoneuvottelukokouksia sekä kotimaisten että EU-hankekumppaneiden kanssa, kertoo tutkija Maisa Anttila. Virkamatkat ja työvierailut sekä kotimaassa että ulkomailla tuovat konkretiaa ja käytännön näkemystä tutkijan ajattelutyöhön. – Erityisen vahvasti mieleen on jäänyt ensimmäinen oma virkamatkani, lokakuinen tutustumiskäynti Vaalimaan rajatarkastusasemalle. Oman työnsä merkityksen ymmärtää paljon selvemmin päästessään seuraamaan rajavartijoiden työskentelyä käytännössä, arvioi Parviainen.

Teoriasta käytäntöön – ja tiedoksi Rajavartiolaitoksen tutkimustoimintaa toteutetaan monialaisesti, ja myös tuloksia hyödynnetään eri tasoilla. – Esimerkiksi Suomen ja Venäjän välisenä yhteistyönä toteutetun rajavartijoiden julkisuuskuvahankkeen tuloksia on hyödynnetty rajavartijoiden koulutuksessa. Rajavartijoiden rekrytointiin liittyvästä tutkimuksesta on ollut puolestaan hyötyä opiskelijavalinnan kehittämisessä, kertoo Anttila. EU-hankkeiden kautta tutkimuksella kehitetään rajavalvontaa paitsi kansallisesti myös koko EU-alueella. FastPass-tutkimusprojektissa kehitettiin automaattisia rajatarkastusprosesseja Euroopan tasolla, ja inhimillisiä tekijöitä osana rajatarkastuksia kartoittavassa BODEGA-hankkeessa on tutkittu rajavartijoiden työtä eri EU-maissa tavoitteena tuottaa tutkittua tietoa rajatarkastusten kehittämiseksi Euroopassa. – Hankkeiden puitteissa pyritään luonnollisesti tekemään Rajavartiolaitosta hyödyttävää tutkimusta. Esimerkiksi BODEGA-hankkeessa kuuntelemme tarkalla korvalla, millaista tutkimustietoa vaikkapa rajavartijoiden koulutuksesta tarvitaan, Heinikoski huomauttaa. Tutkimusyksikön lisäksi Rajavartiolaitosta hyödyttävää tutkimusta tuottavat myös upseerikurssien opinnäytetyöt. Tulevista tutkimusaiheista puolestaan antavat viitteitä esimerkiksi kehittämishankkeiden tuottamat innovaatiot. Tutkimusjulkaisut ovat tärkeä väylä tuoda tutkimustietoa käyttäjien saataville. Raja- ja merivartiokoululla on kolme julkaisusarjaa, joissa julkaistaan Rajavartiolaitoksen toimialaan liittyviä tutkimuksia, oppaita ja ohjeita sekä työpapereita. Hyvä esimerkki tutkimuksen ja koulutuksen yhteistyöstä on Raja- ja merivartiokoulun julkaisusarjassa julkaistu Rajavartiolaitoksen toimintaympäristöanalyysi, jonka 56. yleisesikuntaupseerikurssin opiskelijat toteuttivat kurssityönään tutkija Minna Jokelan ja evl. Jyrki Ojalan johdolla.

•

KOULUTUS

TEKSTI: Maisa Anttila

•

KUVAT: RVL

Koulutuksen STCW-auditointi hyväksytysti läpi

RAJAMME VARTIJAT

Keskeiset merenkulkualan opetusta koskevat osaamiskokonaisuudet, osaamis- ja pätevyysvaatimukset ja niiden arviointi määritellään kansainvälisessä STCWyleissopimuksessa.

leissopimus vaikuttaa laajasti koulutuksen sisältöä, välineistöä ja tavoitteita koskeviin vaatimuksiin sekä myös koulutusorganisaation laatujärjestelmään. Jotta voidaan varmistaa kaikkien merenkulkualan koulutusta tarjoavien tahojen täyttävän nämä vaatimukset, järjestetään viiden vuoden välein ulkoinen arviointi. Tällaista merenkulun koulutuksen arviointia ei ole Raja- ja merivartiokoululla aikaisemmin tehty. Nyt arviointi tarvittiin, jotta tiettyjä meripelastuksen koulutuksia voitaisiin jatkossakin toteuttaa. Valmistautuminen STCW-auditointiin aloitettiin vuoden 2016 kesällä. Kokemuksia arvioinnista kuultiin eri tahoilta ja Merivartioinnin opetusyksikkö sai hyviä vinkkejä mm. Aboa Maren laatupäälliköltä. Sopimus arvioinnista tehtiin Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen (Karvi) kanssa ja koululla toteutettiin itsearviointi sekä koottiin arviointimateriaali loppuvuodesta.

RAJAMME VARTIJAT

•

KOULUTUS

Karvin kokoama arviointiryhmä koostui joukosta merenkulkualan asiantuntijoita. Arviointiryhmää johti Tero Jokilehto ja sen jäseninä olivat Riku Anttila, Kim Heiniö ja Sirpa AlaTommola. Ryhmän sihteerinä toimi Aila Korpi Karvista ja tarkkailijana Santeri Lunkka Trafista.

Merenkulku RVL:n näkökulmasta Rajavartiolaitoksen tarjoama merellinen koulutus ei niinkään keskity merenkulun koulutukseen. Termin merenkulku sijaan puhutaan merivartioinnista ja meripelastuksesta. RVL:ssa edellytetään merivartijoilta ja heidän esimiehiltään osaamista erityisesti niissä tilanteissa tai olosuhteissa, joissa tavallisen merenkulkijan taidot tai kalusto eivät enää riitä. Tästä syystä myös RVL:ssä käytetty kalusto on erilaista ns. normaalissa merenkulkutoiminnassa käytettyyn verrattuna. Onkin huomioitava, että STCWyleissopimuksen mukaisessa koulutuk-

sessa kalustovaatimukset voivat poiketa RVL:ssa normaalisti käytettävistä. Käytännössä se tarkoittaa, että tietyt asiat tulee kouluttaa oman kaluston lisäksi myös toisenlaisella kalustolla.

Paperit kuntoon Jo ensimmäisellä arviointikerralla arviointiryhmä piti merivartioinnin opetusyksikön osaamista vahvana, mutta STCW-yleissopimuksen näkyvyyttä dokumentoinnissa ja toimintatavoissa tuli tehostaa. Kun laatua mitataan, seurataan ennen kaikkea, toimitaanko niin kuin on sovittu. Sotilasorganisaatiossa tätä pidetään jopa itsestään selvänä ja on lupa olettaa, että toimitaan käskyjen ja pysyväisasiakirjojen mukaan – lainsäädännöstä puhumattakaan. Tästä on etua kun puhutaan laadunhallinnasta, vaikka täytyy muistaa näkökulman olevan hieman erilainen ja painottuvan jatkuvaan kehittämiseen. Asioiden systemaattinen dokumentointi on kaiken a ja o, sillä arvioinnin kannalta “jos ei ole dokumen-

toitu, ei ole tehty”. Laatutyössä tulee luoda systemaattinen tapa dokumentoida kaikki toiminnan kehittämisen vaiheet suunnittelusta aina seurantavaiheessa aiheutuneisiin toimenpiteisiin saakka. Raja- ja merivartiokoululla tehtiin päivityksiä dokumentteihin, jotka koskevat merenkulun koulutuksen järjestämistä ja sen laadunhallintaa. RMVK:n toimintakäsikirjan päivitys osui myös sopivasti samaan ajankohtaan. Nyt saatiin ikään kuin kaupan päälle arviointi myös koulun toteuttamalle laatutyölle. Panostus palkittiin, ja toinen arviointikerta toi halutun lopputuloksen.

Merivartijoilta ja heidän esimiehiltään edellytetään osaamista olosuhteissa, joissa tavallisen merenkulkijan taidot tai kalusto eivät riitä.

RAJAMME VARTIJAT

Mitä STCW-akkreditointi tarkoittaa RMVK:lle ja RVL:lle Raja- ja merivartiokoulu on nyt kansainvälisesti tunnustettu merenkulun opetusta antava koulutusyksikkö. Koulutuksen ja sen laadun on todettu yltävän edellytetylle tasolle. Rajavartiolaitos ei ole jatkossakaan myymässä koulutustaan ulkopuolisille. Nyt järjestettävä STCW-yleissopimuksen mukainen koulutus koskee oman henkilöstön ja Merisotakoulun kanssa yhteistyössä järjestettävää merikadettien koulutusta. Merenkulun koulutuksen arviointi tullaan toteuttamaan jälleen viiden vuoden päästä.

RAJAMME VARTIJAT

MIKÄ STCW? Suomalaisen merenkulun koulutusta, pätevyysasiakirjojen myöntämistä ja vahdinpitoa ohjaavat Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO, International Maritime Organization) yleissopimus (STCW, International Convention on Standards for Training, Certification and Watchkeeping) ja sopimukseen pohjautuva merenkulkijoiden vähimmäiskoulutusta koskeva direktiivi 2008/106/EY. Sopimuksen ja direktiivin tavoitteena on yhdenmukaistaa kansainvälisellä tasolla merenkulkijoiden koulutus ja määritellä eriasteisiin pätevyysasiakirjoihin vaadittava vähimmäisosaaminen. Koulutuksen arviointi on toteutettava joka viides vuosi ja arvioinnin tulokset raportoidaan IMO:lle ja Euroopan unionille. Vain IMO:n hyväksymällä koulutusyksiköllä on oikeus antaa kansainväliseen pätevyysasiakirjaan johtavaa koulutusta.

TEXT: Eveliina Hannikainen • BILDER : Kirsti Helin och Gränsbevakningsväsendet

Gränskontrollerna vid Helsingfors-Vanda flygplats ökar i antal och automatiseras Passagerarvolymerna växer kontinuerligt, och den största rusningen vid Helsingfors-Vanda flygplats gränskontroller inträffar vanligtvis mellan klockan ett och fem på eftermiddagen.

nbart under innevarande år 2017 har ökningen av antalet passagerare som trafikerar över den yttre gränsen varit kring 12 procent. Passagerare som anländer till och lämnar Schengenområdet styrs med hjälp

RAJAMME VARTIJAT

av skyltar och vägvisare till att använda gränskontrollautomater, som till exempel en stor del av de japanska turisterna även använder. Många finländare ställer sig däremot fortfarande i kö till den manuella gränskontrollen.

Passagerarvolymerna vid Helsingfors-Vanda flygplats växer kontinuerligt. Tillväxtprognosen för 2017 överskreds redan på sommaren, och antalet gränskontroller väntas i år uppgå till totalt drygt 5 miljoner. År 2018 förutspås trafi-

ken över den yttre gränsen öka med upp till 15 procent, då den totala passagerartrafiken lär överstiga 20 miljoner.

Nya flygbolag i trafiken till Asien Det att Finnair och Finavia satsat på trafiken till Asien samt att nya flygbolag inlett sin verksamhet har särskilt ökat antalet kinesiska passagerare på HelsingforsVanda flygplats. Helsingfors-Vanda flygplats byggs därför ut till en central knutpunkt i trafiken mellan Europa och Asien. Med tanke på den totala passagerartrafiken är Helsingfors-Vanda flygplats fortfarande den minsta huvudflygplatsen i Norden, men dess tillväxt – i såväl passagerarvolym som kapacitet – knappar in på skillnaden. Dessutom är den procentuella andelen av trafiken över den yttre gränsen vid Helsingfors-Vanda flygplats stor ur ett europeiskt perspektiv. Den ökade trafiken över Schengengränsen syns direkt i Helsingfors gränskontrollavdelnings arbete vid Helsingfors-Vanda flygplats. Avdelningen är således även på nationell nivå en unik enhet vid Gränsbevakningsväsendet: Helsingfors-Vanda flygplats är Finlands största gränsövergångsställe, och gränskontrollavdelningen är den överlägset största enheten inom väsendet. De ökade passagerarvolymerna är intressanta med tanke på hela Finlands ekonomi och statsfinanserna, och Helsingfors gränskontrollavdelning ligger i centrum för denna utveckling. Man har lyckats svara på de ökade mängderna gränsöverskridare även i fråga om gränskontroller och andra gränssäkerhetsuppgifter. Detta är en utmaning som kräver såväl ytterligare rekrytering och mera lokaler som innovationer.

En mångsidig myndighetsenhet som ansvarar för gränssäkerheten Helsingfors gränskontrollavdelning hör till Finska vikens sjöbevakningssektion. Gränskontrollavdelningen har skött gränskontrollerna vid flygplatsen redan i 20 år,

RAJAMME VARTIJAT

vilket har särskilt firats i år. Gränskontrollavdelningens uppgiftsfält, arbetsmängd och kapacitet har ökat kontinuerligt. I början, år 1997 kontrollerades passen av 10 gränsbevakare med hjälp av polisen, och år 1998 övergick helhetsansvaret för gränskontrollerna till Gränsbevakningsväsendet. I dag förutsätter redan gränskontrollavdelningens mångsidiga uppgifter över 200 personers arbetsinsats på heltid. I och med den ökade passagerartrafiken är det en ständig utmaning för avdelningen att ha tillräckligt med yrkeskunniga anställda. Gränskontrollavdelningen kontrollerar inte enbart pass, utan dess ansvarsområde är betydligt mångsidigare. Utöver gränskontrolluppgifterna är även upprätthållande av allmän ordning och säkerhet vid Helsingfors-Vanda flygplats i nära samarbete med polisen en huvuduppgift för Gränsbevakningsväsendet. Det är många som inte känner till gränskontrollavdelningens roll som säkerhetsaktör på flygplatsen, eftersom gränskontrollerna är den synligaste delen av avdelningens verksamhet. I själva verket är Helsingfors-Vanda flygplats ett strategiskt betydelsefullt objekt och säkerheten där är myndigheternas gemensamma angelägenhet. Gränskontrollavdelningen upprätthåller en hög grundberedskap och snabb reaktionsförmåga, till exempel genom utbildning och övningar, och vid behov kan verksamheten effektiviseras på ett flexibelt sätt, till exempel genom att sätta in extra personal och utrustning. Till Helsingfors gränskontrollavdelnings dagliga grunduppgifter hör utöver första linjens gränskontroller även så kallade andra linjens uppgifter, där man bland annat kontrollerar mera ingående förutsättningarna för en passagerares inresa eller utresa och medverkar i samband med asylprocessen och att sända tillbaka passagerare. Dessutom övervakar gränskontrollavdelningen även flygplatsen och Helsingfors hamnar med patruller.

Vid avdelningen bedrivs även dokumentundersökning, genom vilken man årligen avslöjar avsevärda mängder förfalskade dokument. Till exempel före oktober i år 2017 avslöjades vid Helsingfors-Vanda flygplats 274 förfalskade dokument, vilket utgör en stor del av Gränsbevakningsväsendets alla avslöjanden. Prestationstalen för Helsingfors gränskontrollavdelning är även i övrigt imponerande: under januari–oktober 2017 plockade man ut ur passagerarströmmen vid gränskontrollen nästan 10 000 passagerare till andra linjens kontroll.

Övervakning av EU:s yttre gräns Utöver Finlands gränser ansvarar Gränsbevakningsväsendet samtidigt för övervakningen av Europeiska unionens yttre gräns. Finland har i uppgift att övervaka Europas näst längsta yttre Schengengränsavsnitt på land och en nästa lika lång territorialvattengräns. Helsingfors-Vanda flygplats är till passagerarvolymerna Finlands största och ekonomiskt mest betydelsefulla gränsövergångsställe vid den yttre Schengengränsen, där det görs i genomsnitt 140 flygningar över den yttre gränsen per dygn. Helsingfors gränskontrollavdelning samarbetar därför tätt med de övriga medlemsstaternas gränsmyndigheter samt samarbetspartner, såsom Frontex och Europol. Dessutom har man samarbete runt om i världen, i synnerhet med sådana stater som har direkta flygförbindelser över den yttre Schengengränsen till Helsingfors. Helsingfors gränskontrollavdelning finns delvis i samma utrymmen som brottsbekämpningsenheten vid Finska vikens sjöbevakningssektion och därtill verkar vid Helsingfors-Vanda flygplats även Gränsbevakningsväsendets bevakningsflygdivision. Med andra ord arbetar vid flygplatsen drygt 10 procent av hela Gränsbevakningsväsendets personalstyrka.

Automatisk gränskontroll Gränskontrollautomaten är ett tekniskt hjälpmedel som stöder och försnabbar gränskontrollprocessen. I och med de kontinuerligt växande passagerarvolymerna försöker man med gränskontrollautomaterna styra trycket bort från de manuella gränskontrollinjerna, det vill säga de traditionella passbåsen. Tack vare den automatiska gränskontrollen kan man vid de manuella linjerna bättre

fokusera på kontroll och profilering av passagerare med visumplikt samt brottsbekämpning. Den automatiska gränskontrollprocessen är enkel. Passageraren visar sitt biometriska pass för automatens läsapparat, som skannar passets chip och genomför sökningarna i myndighetsregistren. Om allt är i skick, stiger passageraren in i automaten som fotograferar passagera-

rens ansikte och jämför det med fotot i passet. EU-medborgare kan fortsätta sina resa efter cirka 24 sekunder. Andra visumfria resenärer fortsätter efter automaten ännu till ett muntligt kontroll- och stämplingsskede vid en automatisk övervakningsstation. Gränsbevakaren som arbetar vid den automatiska övervakningsstationen kan när som helst avbryta den automatiska gränskontrollprocessen och leda passageraren till den manuella kontrollen.

Fler automater

I FastPass-forskningsprojekten har man utvecklat automatiska gränskontrollprocesser på europeisk nivå.

RAJAMME VARTIJAT

Det är inte möjligt att öka personalstyrkan vid Helsingfors gränskontrollavdelning i samma takt som passagerarvolymerna ökar, varför gränskontrollautomaterna är nödvändiga för avdelningen. De första automaterna installerades på Helsingfors-Vanda flygplats år 2008, och för närvarande finns det 35 stycken på flygplatsen. I framtiden kommer man att skaffa fler automater, och det går fortfarande att öka kapaciteten med de befintliga automaterna. I samband med de pågående byggprojekten utvidgas de för gränskontroller reserverade utrymmena betydligt, och därigenom kommer den automatiska gränskontrollkapaciteten att utökas och förnyas. Gränskontrollautomaterna vid Helsingfors-Vanda flygplats kan användas av exceptionellt många. Till skillnad från exempelvis många europeiska länder, kan automaterna i Finland användas av minderåriga, passagerare som är minst 130 cm långa och medborgare från vissa tredje länder. Alla finländare har i dag ett biometriskt pass som gör det möjligt att använda automaterna.

Den automatiska gränskontrollprocessen vid Helsingfors-Vanda flygplats fungerar även i en internationell jämförelse bra, och ingenstans i Europa finns lika många gränskontrollautomater i förhållande till den totala passagerarvolymen. I våras blev registerförfrågningar obligatoriska inom trafiken över den yttre gränsen även för EU-passagerare, och vid Helsingfors-Vanda flygplats har man i stor del tack vare det stora antalet automater undvikit de långa gränskontrollköerna som många europeiska flygplatser dras med. I den avgående trafiken kan förutom Europeiska unionens medborgare samt SAC-ländernas (Schengen Associated Countries), Islands, Liechtensteins, Norges och Schweiz, medborgare även medborgare från USA, Kanada, Japan, Sydkorea, Nya Zeeland och Australien träda över gränsen via en automat. I den ankommande trafiken kan japanska och sydkoreanska passagerare använda automaterna. Förutsättningen för att använda automaterna är att passageraren har ett biometriskt pass, eftersom det automatiska gränskontrollsystemet bygger på att passageraren kan identifieras med hjälp av chipet i passet.

Vanda flygplats är att öka mängden användare. Trots att det går lätt och snabbt att använda gränskontrollautomaterna och även om allt fler passagerare använder dem, kunde man ännu dra betydligt mer nytta av den automatiska gränskontrollen. Till exempel en stor del av de japanska passagerarna använder gränskontrollautomaterna, men finländarna drar sig ännu för att använda dem. I många fall köar finländska passagerare fortfarande till den manuella gränskontrollen, även om man intill kan gå över gränsen via automaterna utan att köa. Vid gränskontrollavdelningen strävar man därför efter att aktivt uppmuntra och hänvisa passagerare till att använda automaterna. Detta har man gjort till exempel genom att placera automaterna före de manuella linjerna, ge personlig handledning i att använda dem samt gett ut information om hur man använder automaterna. Passagerare uppmuntras att modigt prova automaterna, eftersom automaterna förkortar köandet för alla. Man har även märkt att efter att passagerarna har provat automaterna en gång, är det sannolikt att de även använder dem i fortsättningen.

Passagerare uppmuntras att använda automaterna

Gränskontrollerna vid passagerartrafik över Schengengränserna regleras på unionsnivå. Automatiseringen av gränskontrollerna främjas inom hela EU. Till exempel målet med kommissionens Smart Borders-paket från 2013 samt Entry-Exit System som paketet innehåller är att genom en utveckling av automatiseringen och de gemensamma datasystemen förbättra övervakningen av unionens yttre

De automatiska gränskontrollinjerna är omfattande investeringar som dock betalar sig tillbaka snabbt. Medlemsstater kan även få understöd av EU för anskaffningen till exempel ur Europeiska unionens fond för yttre gränser. En större utmaning än automaternas kostnader vid Helsingfors-

RAJAMME VARTIJAT

Automatering är framtiden

gränser, göra gränsövergångsprocesserna smidigare, förhindra brottslighet samt producera information om personer som vistas olagligt i ett land. De gemensamma verksamhetssätten och processerna mellan medlemsstater gör övervakningen av unionens yttre gränser effektivare och säkrare. Med andra ord fastställs de allmänna principerna för gränskontroll och utvecklingstrenderna för gränskontrolltekniken på unionsnivå. Utvecklingen av unionens lagstiftning tillsammans med den teknologiska utvecklingen bestämmer de framtida automationslösningarna och anskaffningarna. Ett som är dock säkert är att gränskontrolltekniken utvecklas och blir allt vanligare i framtiden. Finland är klart en europeisk föregångare i automatiska gränskontroller och vi vill även stå kvar i spetsen av utvecklingen. Finland deltar aktivt i arbetet med att utveckla automatiska lösningar, där Gränsbevakningsväsendets insats är betydande. De framgångsrika praktiska försöken vid Helsingfors-Vanda flygplats väger tungt, bland annat vid förhandlingsborden i Bryssel. Automatiseringen kommer inte att ersätta det arbete som utförs av människor. Gränsbevakarens yrkesskicklighet kommer alltid att behövas, och Helsingfors gränskontrollavdelnings roll som en central myndighet som upprätthåller säkerheten och sköter gränskontrollerna på Helsingfors-Vanda flygplats kommer att bestå. Då gränskontrolltekniken til�lämpas på rätt sätt kan den ge gränsbevakarens arbete mervärde, göra passagerarnas gränsöverskridning smidigare samt stärka Finlands och EU:s gränssäkerhet.

TEXT: Maisa Anttila

Forskning för operativt och strategiskt behov

ränsbevakningsväsendets forskning är lagstadgad. Lagen om gränsbevakningsväsendets förvaltning (577/2005, 25 §) ansvarar Gräns- och sjöbevakningsskolan för den forskning inom Gränsbevakningsväsendets ansvarsområde som bedrivs vid Gränsbevakningsväsendet. Gränsbevakningsväsendets forskningsenhet finns vid Gräns- och sjöbevakningsskolan i Immola i Imatra. För närvarande består enheten av fem personer: forskningschef, ED Sari Lindblom-Häkkinen och forskarna PD Minna Jokela, SVM Maisa Anttila och PM, FM (disp.) Saila Heinikoski. Vid enheten arbetar som högskolepraktikant MSSc Pauliina Parviainen. Gränsbevakningsväsendets forskning stöder såväl det strategiska beslutsfattandet som ledningens beslutsfattande samt utbildningen. Samtidigt tjänar forskningsarbetet den dagliga praktiska myndighetsverksamheten genom att utveckla exempelvis gränsbevakningsoch gränskontrollteknik eller genom att visa på vilket sätt gränsbevakarutbildningen kan förbättras så att den ger de anställda de bästa möjliga färdigheterna att delta i det internationella gränssäkerhetssamarbetet. Å andra sidan spelar forskningsverksamheten en viktig roll genom att kartlägga Gränsbevakningsväsendets framtida verksamhetsmiljö och skapa förutsättningar för en tillräcklig prognostiserings- och reaktionsförmåga. Riktlinjerna för Gränsbevakningsväsendets forskningsverksamhet fastställs utifrån Gränsbevakningsväsendets strategi, verk-

RAJAMME VARTIJAT

samhets- och ekonomiplan och forskningsprogram samt strategierna för Frontex och Finlands integrerade gränssäkerhet (IBM, Integrated Border Management).

Hur bedrivs forskningen vid Gränsbevakningsväsendet? Det som det lönar sig att forska i, står klart först när man kartlagt vad som redan forskats. Forskningsarbetet börjar med bakgrundsarbetet: informationssökning, genomgång av tidigare forskning och kartläggning av alternativa forskningsinriktningar. I sin helhet kan processen vara upp till flera veckor och den är sällan linjär. – Enligt egen erfarenhet är du ofta tvungen att gå tillbaka till ruta ett flera gånger innan den slutliga forskningsplanen är färdig, fastställer Pauliina Parviainen, högskolepraktikant vid Gränsoch sjöbevakningsskolan, som nyligen utexaminerats från Lunds universitet. Forskarens arbete förutsätter således goda sittmuskler och möjlighet att i lugn och ro fokusera på materialet och läsa tidigare forskningar samt skriva publikationer. – För närvarande går min arbetsdag åt till att i huvudsak analysera det forskningsmaterial som jag samlat in och skriva ner resultaten. Jag väntar med iver att få presentera dem såväl inom Gränsbevakningsväsendet som till våra projektpartner. Det bästa med detta arbete är att du får fördjupa dig i ett visst ämne och publicera ny forskningsinformation på konferenser och i vetenskapliga tidskrifter. Däremot lock-

ar forskningsarbetet så mycket att det kan vara svårt att lämna arbetet när du går hem, berättar forskaren Saila Heinikoski, som arbetar inom det europeiska projektet BODEGA (BorDErGuArd).

Forskningsresultaten måste presenteras på ett begripligt sätt Utöver sittmuskler behöver en forskare goda kommunikationsfärdigheter. Forskningsresultaten ska kunna presenteras på ett begripligt sätt såväl inom enheten och organisationen som för intressentgrupper och annan publik beroende på situationen. Utan kommunikation är forskningsresultaten i praktiken onyttiga. Arbetsdagarna för en forskare vid Gränsbevakningsväsendet är varierande. Forskaren kan till exempel vara ute och observera gränsbevakarnas verksamhet för att utreda hur de automatiska portarna påverkar deras arbete. En annan intervjuar Gränsbevakningsväsendets beväringar, medan en tredje deltar i en konferens för att presentera sina forskningsresultat. Anställda vid Gränsbevakningsväsendet deltar i såväl Gränsbevakningsväsendets egna samt utomstående aktörers forskningsprojekt som såväl forsknings-, intervju- som observationsobjekt eller respondenter. – Det absolut mest fascinerande med forskarens arbete är att samla in och analysera empiriskt material.

Till exempel intervjuer med sakkunniga är givande, inte bara med tanke på forskningsarbetet, utan även för forskaren själv. Själv ser jag intervjusituationen också som en möjlighet att lära sig och bli en bättre frågeställare, lyssnare och samtalspartner. Förmågan att framföra sitt budskap på ett neutralt, kärnfullt och ändamålsenligt sätt är till fördel även i många andra jobb – för att inte tala om vardagslivets sociala situationer, reflekterar Parviainen.

Nationellt och internationellt samarbete Gränsbevakningsväsendets forskningsverksamhet är tvärvetenskapligt och mångsidigt. Forskningen kan gälla till exempel samhällsvetenskaperna, ekonomi eller pedagogik. Forskarna arbetar i projekt i samarbete med såväl forskningsinstitut som kommersiella aktörer. Och samarbetet begränsar sig inte enbart till Finland, utan man samarbetar i projekt med universitet och myndigheter runt om i Europa. I det praktiska samarbetet går exempelvis olika arbetsgrupper sinsemellan igenom forskningsresultat, man utvecklar teoretiska modeller utifrån observationerna och deltar i forskningsseminarier. – Man använder sig allt mer av videokonferenser med såväl inhemska som europeiska projektpartner, berättar forskare Maisa Anttila. Tjänsteresor och arbetsbesök både i hemlandet och utomlands

RAJAMME VARTIJAT

gör forskarens tankearbete konkret och visar det ur ett praktiskt perspektiv. – Jag kommer särskilt väl ihåg min första tjänsteresa, ett introduktionsbesök i oktober till gränskontrollstationen i Vaalimaa. Du inser betydelsen av ditt eget arbete mycket bättre när du får se gränsbevakarnas arbete i praktiken, bedömer Parviainen.

Från teori till praktik – och information Gränsbevakningsväsendets forskningsverksamhet är sektorsövergripande, och resultaten används på olika nivåer. – Till exempel resultaten från ett projekt om gränsbevakarnas anseende som genomförts i samarbete mellan Finland och Ryssland används i samband med gränsbevakarutbildningen. Forskning i rekryteringen av gränsbevakare har däremot varit till hjälp vid utvecklingen av intagningen av studeranden, berättar Anttila. Forskning som bedrivs genom EU-projekt bidrar till att utveckla gränsbevakningen på såväl nationell som unionsnivå. I FastPass-forskningsprojekten har man utvecklat automatiska gränskontrollprocesser på europeisk nivå, och i BODEGAprojektet, som kartlägger de mänskliga faktorerna vid gränskontrollen, har man undersökt gränsbevakarnas arbete i olika medlemsstater i syfte att producera forskningsinformation för utvecklingen av gränskontrollerna i Europa.

– Inom ramen för dessa projekt strävar man efter att på ett naturligt sätt bedriva forskning som är till nytta för Gränsbevakningsväsendet. Till exempel i BODEGA-projektet lyssnar vi lyhört till hurdan forskningsinformation som kan behövas exempelvis inom gränsbevakarutbildningen, påpekar Heinikoski. Utöver forskningsenheten producerar även lärdomsproven från officerskurserna forskningsinformation som är till nytta för Gränsbevakningsväsendet. Om framtida forskningsämnen antyder däremot exempelvis innovationer som utvecklingsprojekten tar fram. Forskningspublikationer är en viktig kanal för att förmedla forskningsinformation till användarna. Gräns- och sjöbevakningsskolan har tre publikationsserier, i vilka publiceras forskning, handböcker och anvisningar samt arbetspapper gällande Gränsbevakningsväsendets verksamhetsområde. Ett bra exempel på samarbetet mellan forskningen och utbildningen är en analys av Gränsbevakningsväsendets verksamhetsmiljö, som publicerades i Gräns- och sjöbevakningsskolans publikationsserie och som studeranden vid den 56:e generalstabsofficerskursen genomförde i form av ett kursarbete under ledning av forskare Minna Jokela och övlt Jyrki Ojala.

TEXT: Jaakko Hamunen • BILD: Tussitaikurit

Gränsbevakningsväsendets strategi har förnyats

ränsbevakningsväsendets nya strategi publicerades den 7 november 2017. Strategin gäller fram till 2027. I strategin fästs uppmärksamhet vid den förändrade verksamhetsmiljön, regeringens styrdokument och resursbeslut samt internationella ålägganden. De viktigaste styrdokumenten är regeringsprogrammet jämte preciseringar, statsrådets redogörelser – varav redogörelsen för den inre säkerheten är viktigast – och statsrådets principbeslut om strategin för den inre säkerheten. De anställda vid Gränsbevakningsväsendet och personalorganisationerna har deltagit i arbetet med strategin från början. Arbetet inleddes med en enkät till alla anställda. I enkäten begärdes deltagarna bedöma den föregående strategin, faktorer som kommer att påverka verksamheten under de följande 20 åren samt utvecklingsbehoven. Under året 2017 hölls värdediskussioner vid Gränsbevakningsväsendets verksamhetsställen. Under dessa utvärderade man Gränsbevakningsväsendets värden och behovet av att ändra deras betydelseinnehåll.

Värdena består Gränsbevakningsväsendets värden – tillförlitlighet, professionalism och samarbetsförmåga – har hållit sig väl. Man har inte behövt ändra dem. Värdediskussionerna ansågs vara bra. Det hade gått en lång tid sedan den senaste diskussionen år 2004. Bland de anställda och i samhället har det skett mycket förändringar. I strategin har målen för Gränsbevakningsväsendets verksamhet skalats ner från fem till tre: gränssäkerhet, säkerhet i havsområdena samt territoriell integritet och försvarsberedskap. Gränsbevakningsväsendet ser även fortfarande till att den gränsöverskridande trafiken fungerar smidigt och bidrar med myndighetshjälp på glesbygden. I framtiden ingår detta som en del av gränssäkerheten.

RAJAMME VARTIJAT

Målen uppnås genom att verkställa de strategiska riktlinjerna. I de strategiska riktlinjerna betonas utvecklingsriktningar och användningen av resurser. De strategiska riktlinjerna har vidare preciserats och formats till projekt och åtgärder. Åtgärdsförteckningen uppdateras under strategiperioden. Strategin fungerar som utgångspunkt för de kommande årens planering vid Gränsbevakningsväsendet och dess långsiktiga branschspecifika utvecklingsplaner. Strategin är ett kompakt, konkret och praktiskt dokument, som bidrar till att utvecklingsarbetet vid alla verksamhetsställen på ett enhetligt sätt stöder Gränsbevakningsväsendet att uppnå sina strategiska mål.

TEXT: Jaakko Hamunen • PHOTO: Tussitaikurit

A new strategy for the Finnish Border Guard

he Finnish Border Guards new strategy was published on 7 November 2017. This strategy extends to 2027. The strategy takes into account the changed working environment, the Government’s guidance documents and resource decisions, as well as international obligations. The most important of the guidance documents are the government programme together with its accompanying explanatory documents, government reports – most importantly the internal security report – and the government resolution on internal security strategy. The personnel and personnel organisations of the Finnish Border Guard participated in the

RAJAMME VARTIJAT

strategic work from the beginning. The work began with a survey directed to all personnel. The survey asked respondents to assess the previous strategy, factors affecting operations over the next 20 years, and areas for development. Value discussions were carried out in 2017 at border guard stations. These involved assessed the need for change to values and the content of these values.

The values will remain The values of the Finnish Border Guard – reliability, professionalism, and cooperation - have lasted well. There is no need to change them. The value discussions were considered a good thing. Some time had passed since the previous discussions carried out in 2004. Many changes have taken place in both the personnel and society at large. In the new strategy, the operational goals of the Finnish Border Guard have been condensed from five down to three: border security, security in territorial waters, and regional integrity and defence readiness. The Finnish Border Guard continues to see to the smooth operation of border crossings and provides official support to sparsely populated areas. These functions will in future be taken account of as part of the broader goal of border security. These goals are achieved through implementing strategic policy. The strategic policies place emphasis on development paths and resource use. Strategic policies are further divided into projects and measures. The list of measures is to be updated throughout the strategy’s 10-year span. The strategy will serve as a starting point in the coming years for the Finnish Border Guard’s planning activities and area specific long-term development plans. The strategy has been written up as a compact, concrete and practical document so that the development work carried out at all locations would consistently support the achievement of the Finnish Border Guard’s strategic goals.

TEXT: Eveliina Hannikainen â€˘ PHOTOS : The Finnish Border Guard

The number of passengers is growing constantly, and the border control lobbies at Helsinki Airport are usually at their busiest between one and five oâ€™clock in the afternoon.

Border control at Helsinki Airport will increase and become more automated

uring 2017 alone, the number of passengers travelling outside the Schengen area grew by approximately 12 per cent. Signs and guides instruct passengers arriving in the Schengen area and departing from here to utilize automated border control gates that are

RAJAMME VARTIJAT

already used by many Japanese tourists. Many Finns still join manual border check lines instead. The number of passengers at Helsinki Airport continues to grow. The growth forecasts for 2017 were exceeded already in the summer, and it is now anticipated

that more than 5 million border checks will be made this year. For 2018, the increase in Schengen external traffic is expected to be as much as 15 per cent, while overall passenger numbers should exceed 20 million passengers.

New airlines for Asian travel The investments by Finnair and Finavia in offering flights to Asia and the launch of operations by new airlines at Helsinki Airport will increase the number of Chinese passengers in particular. Helsinki Airport is indeed being developed into a key hub for travel between Europe and Asia. In terms of total volume of passenger traffic, Helsinki Airport remains the smallest major airport in the Nordic countries, but its growth – in terms of both the number of passengers and the capacity – is closing up the difference. Furthermore, Helsinki Airport accounts a high proportion of Schengen external traffic at the European level. The growth of traffic across the Schengen border is evident in the work done by the Helsinki Border Control Department that operates at Helsinki Airport. Nationally speaking, the department is a unique unit of the Finish Border Guard: Helsinki Airport is the largest border crossing point in Finland, and the Border Control Department is, by far, the largest unit of the entire Border Guard. The growing number of passengers is interesting for the whole of the Finnish economy and state finances, and the Helsinki Border Control Department is at the core of this trend. The Finish Border Guard must be able to respond to the increasing number of people crossing the border with regards to both border checks and other border security duties. This is a challenge, and resolving it will require innovativeness in addition to normal responses of recruiting more staff and adding extra facilities.

A versatile unit responsible for border security The Helsinki Border Control Department is part of the Gulf of Finland Coast Guard District. The Border Control Department has been responsible for border checks at the Airport for 20 years, a cause for special celebration this year.

RAJAMME VARTIJAT

The Border Control Department’s duties, workload and capacity have grown constantly. At the beginning, in 1997, passports were checked by 10 border guards who were supporting the work of the police, and in 1998 overall responsibility for border control was transferred to the Finish Border Guard. Nowadays, carrying out the diverse tasks of the Border Control Department requires the full-time work of over 200 staff. With the increase in passenger numbers, maintaining sufficient number of skilled personnel is a continual challenge for the department. Border Control Department does not only check passports; its area of responsibility is significantly more complex than this. In addition to border security functions, a central task of the Border Control Department at Helsinki Airport is to maintain general safety and order in close cooperation with the police. Many are not aware of the Department’s role in maintaining security at the airport because the border checks are the aspect of the departments work most visible to the public. In fact, Helsinki Airport is a strategically significant location where security arrangements are an important shared official task. The basic readiness of the Border Control Department is at a high level, and its reaction speed is fast. This is thanks to trainings and practice exercises, and when needed operations can be strengthened flexibly with additional resources such as extra personnel and equipment. In addition to the first line of border checks, the basic daily tasks of the Helsinki Border Control Department also includes so-called second-line tasks, which includes matters such as closer checks of travellers entry or exit status and carrying out tasks related to applications for asylum and returning passengers to their country of departure. In addition, the Department enforces border control by patrolling both the airport zone and also Helsinki’s seaports.

The Department also carries out document inspection, through which a significant number of falsified documents are identified each year. For example, from January to October this year a total of 274 falsified documents were identified in Helsinki Airport. This represents a majority of the falsified documents identified by the department. The performance figures for Helsinki Border Control Department are impressive in other respects as well: from January to October 2017, nearly 10 000 passengers were singled out for second line checks from the passenger flow at the border check lines.

Control of EU external borders In addition to Finnish borders, the Finish Border Guard is also responsible for guarding the European Union’s external border. Under its responsibility Finland has the second longest Schengen external land border and nearly the same length of territorial water border. In terms of passenger numbers, Helsinki airport is Finland’s largest and most economically significant Schengen external border crossing point, with flights departing across the external border an average of 140 times per day. Helsinki Border Control Department maintains close contact with border officials in other EU countries as well as with cooperative partners such as FRONTEX and EUROPOL. Additional cooperative projects involve actors from around the world, especially those states which have direct flights that cross the Schengen external border and land at Helsinki. The Helsinki Border Control Department operates partly in the same facilities as the crime prevention unit of the Gulf of Finland Coast Guard District. In addition, the Finish Border Guard’s Air Patrol Squadron is stationed at Helsinki Airport. The airport is therefore home to well over 10% of the whole personnel force of the Finnish Border Guard.

Automated border checks The automated border control gate is a technical device which supports and speeds up the border check process. With the continual growth in passenger numbers, the use of automated border control gates seeks to take pressure off from the manual border check lines with their traditional passport checking booths. With the help of the automated border control gates, the manual lines can focus more on checks of passengers requiring a visa and on profiling and crime prevention measures. The automated border check process is simple. The passenger shows their biometric passport to the automatic reader, which scans the passport chip and makes a search of the official registers. If everything is in order, the passenger steps inside the automated gate, which then takes a picture of the passengers face and compares this to the passport picture. An EU citizen is able to continue their journey after around 24 seconds. Other Visa free passengers continue from the automated gate to the oral check and passport stamping stage, which is carried out by the automated gate personnel. The border guard monitoring the automated gates may at any point interrupts the automated border check process and guide the passenger to the manual checking lines.

More automation It is not possible to increase personnel numbers at the Helsinki Border Control Department at the same rate as the increase in passenger numbers, which means that the automated border control gates are essential to the department. The first automated gates arrived at Helsinki airport in 2008, and

RAJAMME VARTIJAT

the airport currently has 35 of them. In the future, more automated gates will be acquired, and passenger capacity can be continually increased with the automated gates currently in operation. Through a building project which is currently under way, the area reserved for border checks will be significantly expanded, and this will also result in increases and upgrades to automated border check capacity. An exceptionally wide range of people can use the Helsinki airport automated border control gates. In contrast to many other European states, the automated gates can be used in Finland by under-age passengers, passengers over 130cm in height, as well as certain citizens from outside the EU. All Finns now have a biometric passport, which enables them to use the automated gates. In international comparisons, the automated border check process in Helsinki airport can be seen to be working well: nowhere else in Europe are there so many automated gates when measured in proportion to the total number of passengers. Last spring, register checks were made compulsory also for EU passengers when travelling outside the Schengen area, and at Helsinki Airport the long border check queues seen in many other European airports have been avoided in part due to the large number of automated gates. In addition to European Union citizens and citizens of Iceland, Liechtenstein, Norway and Switzerland (the Schengen Associated Countries), passengers from the US, Canada, Japan, South Korea, New Zealand and Australia may also use the automated gates when leaving Finland. When ar-

riving in Finland, Japanese and South Korean passengers may use the automated gates. A biometric passport is a requirement for using the automated gates, because the automated border check system is based on recognition of the passengers biometric data using the microchip contained in the passport.

Encouraging use of automated gates The automated border control gates are a significant investment, but they quickly pay themselves back. EU states may also receive support for such investments from the European Union, for example from the European External Borders Fund. The larger challenge with the automated gates at Helsinki airport is how to increase the number of people using them. Despite the fact that using the automated border control gates is easy and quick, and although an everincreasing number of passengers are using them, they could still be used to a significantly greater degree. For example, the majority of Japanese passengers use the automated gates, but Finns are still hesitant in using them. In many cases, Finnish passengers still queue from manual border checks even though right next to them it is an automated gate through which they could enter without queueing. The Border Control Department is actively working to encourage and guide passengers to make use of the automated gates. Measures towards this goal include locating the automated gates before the manual checking lines, providing personal guidance on how to use the automated gates, and informing people about their use.

Passengers are strongly encouraged to try out the automated gates, because their increased use reduces queueing for everyone. It has also been noted that once a passenger has used the automated gates once, they are likely to continue to use them in the future.

Automation is the future Legislation on border checks of passenger traffic crossing Schengen borders is set at the EU level. Automation of border checks is being promoted throughout Europe. For example, the commissionâ€™s Smart Borders package of 2013 and the entry exit system contained within this both seek to improve control of the Unionâ€™s external borders through automation and the development of shared data systems, streamlining border crossing processes, preventing crime and producing data on individuals illegally present within a country. Standardised operating procedures and processes that multiple EU states improve the efficiency and security of control of the Unionâ€™s external borders. General principles of border checks and development trends in border check technology are set therefore at the European Union level. Future automated solutions and procurements are defined by both technological developments and legislative developments within the Union. What is certain, however, is that border check technology will develop and increase in the future. Finland is clearly one of the forerunners in Europe with regards to automated border checks, and this position at the forefront of developments is one we wish to maintain. Finland participates actively in work to develop automated solutions, and the

RAJAMME VARTIJAT

Finnish Border Guards role in this is significant. The practical solutions successfully implemented at Helsinki Airport carry significant weight in forums such as Brussels negotiations. Automation will not, however, replace the work carried out by people. The professional skills of border guards will always be needed, and the central role of the Helsinki Border Control

Department at Helsinki Airport in maintaining security and carrying out border checks will not change. Nevertheless, by making proper use of border check technology it is possible to bring added value to the work of border guards, to streamline the border crossing process for passengers, and to strengthen border security in Finland and the EU.

In the FastPass research project, automatic border check procedures were developed on the European level.

TEXT: Maisa Anttila

Research for operative and strategic needs

esearch carried out by the Finnish Border Guard is based on law. According to the Act on the Administration of the Border Guard (577/2005, Section 25), the Border and Coast Guard Academy is responsible for the research carried out by the Finnish Border Guard within its field of operations. The Border Guard’s research unit is located at the Border and Coast Guard Academy in Immola, Imatra. At the moment, the unit is comprised of Head of Research and Information Services Sari Lindblom-Häkkinen, DSc (Econ.), and Researchers Minna Jokela, DSc (Pol.), Maisa Anttila MSc (Soc.) and Saila Heinikoski, MSc (Pol.) and MA (Phil. pending). Pauliina Parviainen, MSc (Soc.), is working in the unit as a university intern. The Border Guards research supports strategic and managerial decision-making as well as training activities. On the one hand, the research supports the practical daily work of officials through developments in areas such as technology for border checks and guarding or through indicating in what ways border guard training could be improved so as to give personnel the best possible skills for participating in international border security cooperation. On the other hand, research activities play an important role in mapping out the future operating environment of the Finnish Border Guard and equipping it with sufficient capacity to predict and react. The Bor-

RAJAMME VARTIJAT

der Guards research policy is set based on the organisation’s strategic operational and financial plan, its research plan, and the current strategies of Frontex and Finland’s Integrated Border Management (IBM).

How does the Border Guard’s research take shape? Topics worth researching become clear only after a survey of what has already been researched. Indeed, research begins with background work: information searches, studying prior research and surveying alternative research approaches. In total, the process can take as long as several weeks, and it rarely unfolds in a linear fashion. – My own experience is that one generally has to return to square one several times before the final research plan is ready, says university intern Pauliina Parviainen from the Border and Coast Guard Academy, who has just graduated from Lund University. A researcher’s work requires therefore both good endurance for desk work and the space to calmly focus on reading source materials and previous research and writing reports. – At the moment, my work days are mostly taken up with analysing the research data I have gathered and writing up the results, and I’m looking forward to getting to present them, both within the Finnish Border Guard and also to our project partners. The best thing about

this work is getting to delve into a particular topic and then publicise new research data in conferences and scientific journals. On the other hand, the pull of research work can be so strong that it can be hard to leave work matters behind at the end of the working day, explains Researcher Saila Heinikoski, who has been involved in the European-wide BODEGA (BorDErGuArd) project.

Research results to be made understandable In addition to academic persistence, and researcher needs good communication skills. One must be able to share research results in an understandable way both within the unit and organisation as well as, depending on the situation, with stakeholder groups and the public in general. Without this communication, research results are effectively useless. The work of a Finnish Border Guard researcher is varied. For example, one researcher may be observing the border guards’ activity in order to ascertain how automated gates affect their work. Another may be interviewing Finnish Border Guard recruits, and a third may be in a conference presenting their research results. Border Guard personnel also participate as research subjects – interviewees, observers or survey respondents – in both the Finnish Border Guard’s own research as well as that carried out by external parties. – Undoubtedly the most fasci-

nating part of the researcher’s work is the gathering and analysis of empirical data. For example, expert interviews are often rewarding experiences for the researcher in their own right as well as being useful for the research work at hand. I myself see the interview environment also as a learning environment and an opportunity to become a better questioner, listener and conversation partner. The ability to choose one’s words so as to be neutral, concise and purposeful is an asset in many other kinds of work as well – not to mention in everyday social situations, Ms Parviainen reflects.

National and international cooperation The Finnish Border Guard’s research activities are multi-party and interdisciplinary. Research can be carried out, for example, from the social, economic, or behavioural science perspective. In their projects, researchers work together with both research institutions and commercial bodies. Nor is the corporation limited only to Finland – universities and official bodies from around Europe also participate as project partners. At the practical level, cooperation can involve going through research results in meetings and work groups, developing theoretical models based on observations, and participating in research seminars. – More and more we are making use of video conferencing technology with both domestic and EU level

RAJAMME VARTIJAT

project partners, explains Researcher Maisa Anttila. Official trips and working visits both in Finland and abroad provide both concrete experience and a practical outlook to a researcher’s conceptual work. – One official visit that has especially stayed with me was my first one – an orientation visit in October to the Vaalimaa Border Control Station. One understands the significance of one’s own work much more clearly after having the chance to observe the work of a border guard in practice, Ms Parviainen concludes.

From theory to practice – and knowledge The Finnish Border Guard’s research activities are carried out in a multidisciplinary fashion, and the results are also utilised at different levels. – For example, the results of the Border Guard Public Image project, carried out in cooperation with Russia, have been utilised in border guard trainings. Research related to border guard recruitment, on the other hand, has been useful in developing student selection practices, explains Ms Anttila. Through EU projects, research is used to develop border control both nationally and throughout the whole EU zone. In the FastPass research project, automatic border check procedures were developed on the European level. In the BODEGA project, which maps out the human factors involved in border checks, the work

of border guards in different EU countries has been studied with the goal of producing research data for developing border checks in Europe. – Naturally, efforts are made within these projects to carry out research which is beneficial to the Finnish Border Guard.if For example, in the BODEGA project we listen carefully to understand what kind of research data is needed for border guard training, notes Ms Heinikoski. In addition to the work of the research unit, the bachelor’s theses produced by officer trainees are also useful to the Finnish Border Guard. Clues for future research topics, on the other hand, can come from sources such as the innovations produced by development projects. Research publications are an important channel for making research data accessible to users. The Border and Coast Guard Academy has three series of publications which publish research, manuals, guidelines and working papers related to the Border Guard’s field of operations. A good example of cooperation between research and training is the analysis of the Border Guard’s operational environment, which was published in the Border and Coast Guard Academy’s publication series and undertaken by 56 officer trainees as part of their coursework under the direction of Researcher Minna Jokela and Lt. Col. Jyrki Ojala.

AJANKOHTAISTA TEKSTI JA KUVAT: Maisa Anttila

RAJAVARTIOLAITOKSEN TUTKIMUSPÄÄLLIKKÖ ESITTÄYTYY Sari Lindblom-Häkkinen aloitti tutkimuspäällikkönä Raja- ja merivartiokoululla Immolassa 1.6.2017. Mikä on taustasi ja miten päädyit tutkimuspäälliköksi Raja- ja merivartiokoululle? Siirryin Rajavartiolaitokselle yliopistomaailmasta. Koulutukseltani olen kauppatieteiden tohtori. Väittelin luottamusjohtamisesta ja kuulun yhä kansainväliseen luottamustutkimusverkostoon, jossa tutkitaan mm. organisaatioiden ja ihmisten välistä luottamusta sekä luottamusta yhteiskuntaan ja instituutioihin. Tutkijatohtorin taustani vuoksi tunnen tutkimustoiminnan realiteetit: rahoitushakukäytännöt, tutkimusviestinnän merkityksen sekä sen, että tutkimuksen on vastattava ajan ilmiöiden kysymyksiin ja tulevaisuuden kuvien hahmottamiseen. Haluni päästä tekemään konkreettisemmin yhteiskuntaan vaikuttavaa tutkimusta oli yksi syy, miksi kiinnostuin tutkimuspäällikön tehtävästä Rajavartiolaitoksessa. Olen toiminut pitkään korkeakouluopettajana ja koulutuspäällikkönä, ja pedagoginen pätevyyteni yhdistettynä kokemukseeni koulutusorganisaatioissa toimimisesta antaa mielestäni hyvät valmiudet tutkimustiedon integrointiin opetukseen ja organisaation kehittämiseen nykyisessä työssäni Raja- ja merivartiokoululla. Erikoistuin opinnoissani talouden, yhteiskunnan ja johtamisen lisäksi juridiikkaan, josta on myös hyötyä Rajavartiolaitoksen kaltaisessa viranomaisorganisaatiossa työskenneltäessä. Tutkimuspäällikön tehtävä kaikkinensa vaikutti yksinkertaisesti valtavan vetovoimaiselta.

RAJAMME VARTIJAT

Mitä tyypillinen työpäiväsi sisältää, vai onko sellaista edes? Ei sellaista oikeastaan ole. Tällä hetkellä päivittäisiin rutiineihini kuuluu Suomen IBM (Integrated Border Management) -strategian tutkimus- ja innovaatio-osion kirjoittaminen yhdessä Rajavartiolaitoksen esikunnan kansainvälisen yhteistyön yksikön kanssa sekä Rajavartiolaitoksen tutkimusohjelman suunnittelu. Luonnollisesti ohjaan yksikkömme tutkijoita heidän projekteissaan. Viikoittain otan vastaan tutkimuslupahakemuksia sekä ulkopuolisilta toimijoilta että koululla virkaurakurssiensa opinnäytteitä työstäviltä opiskelijoilta ja hoidan koulun kirjaston asioita. Pohdin työssäni jatkuvasti sitä, kuinka Rajavartiolaitoksen tutkimusviestintää voitaisiin kehittää ja tutkimustoiminnan yhteiskunnallista vaikuttavuutta lisätä. Tällä hetkellä Rajavartiolaitos kiinnostaa tutkimuspiireissä niin monia ulkopuolisia tahoja tieteenalasta riippumatta, että melkein voisi jo puhua ilmiöstä. Rajat ja rajojen valvonta ovat tällä hetkellä erittäin ajankohtaisia ja keskustelua herättäviä aiheita.

Mikä on ollut tähän mennessä parasta työssäsi? Parasta työssäni on saada tehdä töitä arvostamalleni Rajavartiolaitokselle sekä yhteistyö äärimmäisen pätevien eri alojen asiantuntijoiden kanssa.

Millaisia suunnitelmia sinulla on Rajavartiolaitoksen tutkimustoiminnan kehittämiseksi? Työni lähtökohtana on toimia koko Rajavartiolaitoksen tutkimuspäällikkönä. Vaik-

Tutkimuspäällikkö Sari LindblomHäkkinen

ka laitoksen toimintakenttä on hajautettu ja eri hallintoyksiköt sijaitsevat etäällä toisistaan, sen ei tarvitse antaa vaikuttaa saavutettavuuteemme. Tutkimustoiminnassakin tulee ottaa huomioon Rajavartiolaitoksen monipuolinen ja maantieteellisesti vaativa rooli – tulevaisuudessa toimimme paitsi maalla, merellä ja ilmassa myös arktisella alueella. Tutkimuksen tulee tukea Rajavartiolaitoksen käytännön toimintaa, lisätä laitoksen vaikuttavuutta ja tuottaa tietoa johdon päätöksenteon tueksi. Tavoitteeni on rakentaa Rajavartiolaitoksen tutkimustoimintaa parhaillaan työn alla olevan tutkimusohjelman teemojen pohjalta. Kun siihen yhdistetään motivoituneet ja osaavat tutkijat sekä tehokas tutkimusviestintä, lopputuloksena on kokonaisuus, joka palvelee parhaalla mahdollisella tavalla Rajavartiolaitoksen operatiivista ja strategista toimintaa. Lisäksi haluan laajentaa Rajavartiolaitoksen asiantuntijaverkostoa sisäisesti ja ulkoisesti yhdessä laitoksen muiden asiantuntijoiden kanssa.

TEKSTI: Päivi Dahl • KUVAT: Päivi Dahl ja Veijo Karjalainen

KAINUUN NAISVÄKI RAJAPARTIOSSA UNELMIEN TYÖPÄIVÄNÄ Lokakuun alussa järjestettiin valtakunnallinen Unelmien työpäivä -kampanja. Tarkoituksena oli saada työyhteisöjä yhteisen tekemisen äärelle edistämään työhyvinvointia. Kainuun rajavartiostossa niputettiin yhteen ajatukset ja päätettiin osallistua kampanjaan pääosin naisvoimin. Tosin pohjaksi tarvittiin apulaiskomentajan ajatus naisväelle sopivasta ohjelmasta. Tästä saatiin yhteisten ajatustuokioiden jälkeen Kainuun rajavartioston ja RVLE:n Kajaanin työpisteiden naisväen yhteinen rajapartio Kuhmon suuntaan. Kajaanista suunnattiin aluksi Kuhmon rajavartioasemalle, josta matkaan saatiin vielä kaksi KR:n emäntää Vartiuksesta. Kuhmon aseman esittelyn jälkeen matkamme jatkui itärajalle, jossa suoritimme rajapartioinnin turvallisesti Kuhmon rajapartion sekä KR:n apulaiskomentajan ja toimistoupseerin johdolla. Pääsimme kulkemaan rm:ltä 661 rajapolkua pitkin rm:lle 662, joka tunnetaan paremmin Täyssinän rauhan aikaisena Rajakankaan kivenä. Matkan varrella ihmettelimme suokuntassa

näkyviä karhuntassun jälkiä ja muita merkkejä villistä luonnosta. Välillä taiteilimme märkiä ja osin liukkaita pitkoksia myöten kieli keskellä suuta. Rajavaaran päällä hurjimmat kiipesivät vielä 25 m korkeuteen tähystystorniin tiirailemaan näkymiä. Tämän jälkeen palasimme entiselle Rajakankaan ylityspaikalle, kaikki ehjin nahoin. Partion päätepisteessä nautimme päivän kenttälounaan eli paistoimme makkarat vesitihkusateessa, mutta hymyssä suin. Paluumatkalla kävimme Kuhmossa Metsähallituksen luontokeskuksessa Petolassa, josta osa matkalaisista päivän kokemuksien innostamana osti mukaansa ihanat pehmonallet. Lopuksi käväisimme vielä nauttimassa päiväkahvit paikallisessa “Fazerissa”. Unelmien työpäivään osallistui 11 naista sekä urhea Kuhmon rajavartioaseman sekä KRE:n miesjoukko. Tällaisella yhden työpäivän erilaisella tekemisellä on suurta merkitystä, kun vähemmän reissussa käyvät rajan naiset pääsevät näkemään toisiaan ja kokemaan ainutlaatuisia elämyksiä rajanvarressa. Kiitos kaikille erilaisesta ja virkistävästä Unelmien työpäivästä!

Osa naisväestä ja herroista kävi tähystämässä maisemat Rajavaaran tornista.

RAJAMME VARTIJAT

Rajapolun jyrkimmässä kohdassa oli hetki rajapartion ryhmäkuvalle.

Suokuntassa rajapolulla oli kulkenut muitakin vastikään.

Luutnantti Jouni Remes johti naisten rajapartiota Kuhmon Rajakankaalla.

TEKSTI: Tuija Paakki • KUVAT: Hannele Lanko

Lapin rajavartiosto muisti rajasotilaskotisisaria punaisin ruusuin. Kuvassa Jyrki Ojala, Leena Ruosteinen ja Eija Marttinen.

Rajasotilaskotiyhdistyksen Rovaniemen osaston 70-vuotisjuhlassa ojennettiin osaston 10-vuotismerkki Maire Ojalalle, kunniajäsen Airi Mattilaa ja Kerttu Hansen-Haugia muistettiin 80-vuotissyntymäpäivien johdosta lahjakorteilla, Eija Marttinen sai sotilaskotiansioristin ja Sirkka Varesmaa hopeisen maanpuolustusmitalin.

ROVANIEMEN RAJASOTILASKOTISISARET KOKOONTUIVAT OSASTONSA 70-VUOTISJUHLAAN Vireää toimintaa. Hyvä henki ja kaikki jäsenet aktiivisesti mukana. – Rajasotilaskotiyhdistyksen Rovaniemen osastolla menee hyvin, kertoo osaston puheenjohtajana tämän vuoden alusta toiminut Leena Ruosteinen. Rovaniemen sisaret kokoontuivat lokakuun lopulla osastonsa 70-vuotisjuhlaan, jossa jaettiin huomionosoituksia, kuultiin Lapin rajavartioston apulaiskomentajan Jyrki Ojalan puhe, syötiin, seurusteltiin ja muisteltiin tapahtumia toimintavuosien varrelta. – Rajasotilaskotiyhdistyksen Rovaniemen osasto perustettiin 4.2.1947. Myös sitä ennen oli toimintaa mutta Rovaniemen sotilaskotiyhdistyksen nimellä, osaston kunniajäsen Airi Mattila kertoo.

Oman sotilaskodin sulkeminen oli kriisi

Mattila liittyi Rajasotilaskotiyhdistykseen Ivalossa vuonna 1960. Sittemmin hän on ollut toiminnassa mukana niin Onttolassa, Helsingissä kuin Rovaniemelläkin. Vuosikymmenien varrella on nähty monet muutokset, jotka ovat vaikuttaneet myös rajasisarten työhön. Suurin kriisi Rovaniemen osastossa koettiin

RAJAMME VARTIJAT

1990-luvun alkupuolella, kun Lapin rajavartioston varusmieskoulutus päätettiin siirtää Rovaniemeltä Ivaloon. Se tarkoitti oman rajasotilaskodin sulkemista. – Se oli kova paikka, Airi Mattila muistelee. – Halusimme kuitenkin jatkaa toimintaamme ja teimme päätöksen, että toimimme Ivalossa palvelevien poikien hyödyksi. Sitä paitsi, ei rajasisartoimintaa olisi osannut ja voinut tuosta vain jättääkään, Mattila miettii. – Tämä on monipuolista, käytännönläheistä ja käsillä tehtävää vapaaehtoista maanpuolustustyötä. Ehkäpä juuri siksi Rovaniemen kolmenkymmenen hengen osastoon on liittynyt kymmenkunta uutta jäsentä parin viime vuoden aikana, eli pitkään osastossa toimineiden joukkoon on tullut myös uusia, nuorempia sisaria.

Toimintaan kuuluu Ivalossa pidettävien leirien ja harjoitusten tukeminen, sisarillat, kahvitukset eri tapahtumissa ja muu varainkeruu, kuten perinteinen joululahjapaketointi kirjakaupassa. – Kaikki varat ohjataan Ivalon Rajajääkärikomppanian varusmiesten iloksi ja hyödyksi, Ruosteinen toteaa. Esimerkiksi joulukuun alussa sisaret tarjosivat varusmiehille kulttuurielämyksen: elokuvaliput uuden Tuntemattoman sotilaan näytökseen Ivalossa.

Ivalon pojille liput Tuntemattomaan – Puheenjohtajalle tämä on mukava porukka vetää, Leena Ruosteinen kertoo. – Olemme erilaisia, mutta samanhenkisiä ihmisiä. Meillä ei ole kuppikuntaisuutta, vaan asioista voi puhua suoraan. Kaikki myös osallistuvat tekemiseen ja toimintaan.

– Sopivassa suhteessa juhlavuutta ja lämmintä tunnelmaa. Siitä syntyi ”ihan meidän näköinen juhla”, sisaret totesivat.

TEKSTI: Kirsti Helin

• KUVAT: Kirsti Helin ja Filmikamari

TUNTEMATON SOTILAS JUHLANÄYTÖKSENÄ LAPPEENRANNASSA Raja- ja merivartiokoulun oppilaat pääsivät katsomaan Aku Louhimiehen ohjaaman Tuntematon sotilas -elokuvan jo ennen sen virallista ensi-iltaa Lappeenrannassa järjestetyssä juhlanäytöksessä 18. lokakuuta. Etelä-Karjalan maakuntaliitto järjesti ennakkonäytöksen osana Suomi 100 -juhlavuoden virallista ohjelmaa ja oli kutsunut tilaisuuteen Raja- ja merivartiokoulun ja Maasotakoulun väkeä. Elokuvan katsottuaan kadetit Tuomas Hassinen ja Ida Auvinen ja rajavartijaksi opiskeleva Elina Kangas kommentoivat tuntemuksiaan. − Ennakko-odotukset olivat suuret. Edvin Laineen Tuntematon sotilas on merkittävä ja uutta versiota tulee peilattua siihen. Louhimiehen elokuva oli tuotu omalle aikakaudellemme ja mielestäni siinä oli onnistuttu. Elokuva pohjautuu enemmän Väinö Linnan alkuperäiseen Sotaromaaniin. Asiat on kuvattu hivenen realistisemmin kuin Laineen ja Rauni

RAJAMME VARTIJAT

Mollbergin versioissa. Elokuva on koskettava mutta siinä on myös sopivasti pilkettä silmäkulmassa. Elokuva sopii hyvin Suomi 100 -teemaan, totesi Tuomas Hassinen. − Elokuva oli hieno kuvaus Tuntemattomasta sotilaasta, ei vain vanhan elokuvan uudelleen filmaus. Nykyajan tekniikka toi paljon uusia mahdollisuuksia ja katsoja pystyi eläytymään henkilöhahmoihin ja tilanteisiin. Suomen juhlavuoden Tuntematon sotilas puhuttelee aiemmat elokuvat nähneitä ja kirjan lukeneita, mutta tavoittaa varmasti paljon uusia katsojia. Se herättää kiinnostusta historiaan nuoremmissakin sukupolvissa, sanoi Ida Auvinen. − Kokonaisuudessaan elokuva oli hyvä, mutta joitakin kohtia jäin kaipaamaan vanhemmasta versiosta. Näyttelijäsuoritukset olivat taitavia, etenkin Rokan ja Koskelan rooleihin oli valittu sopivat näyttelijät. Hyvä, että roolit olivat säilyneet samanlaisina kuin kirjassa. Pari-

Tuomas Hassinen ja Ida Auvinen

Elina Kangas

suhdeasiat olisi voinut jättää vähemmälle, paitsi Rokan perheen kuvaukset. Elokuvasta aistii sen, kuinka ryhmähengellä luodaan maanpuolustustahto: halu puolustaa maata ja vieressä olevaa taistelijaa, kertoi Elina Kangas. Uusi Tuntematon sotilas on kerännyt teattereihin Suomessa puolentoista kuukauden aikana yli 700 000 katsojaa, enemmän kuin yksikään Bond-elokuva.

TEKSTI: Juho Maijala, Veera Savelius, Mervi Vainikkala-Ranta • KUVAT: Onni Anttoora

Aleksi Sorsa voitti varusmiesten sarjan SM-kultaa henkilökohtaisessa kilpailussa.

SOTILAIDEN SUUNNISTUKSEN SM-KILPAILUT OLIVAT SUUNNISTUKSEN JUHLAA Kaakkois-Suomen rajavartiosto sekä Raja- ja merivartiokoulu järjestivät sotilaiden suunnistuksen SM-kilpailut Immolassa syyskuun alussa. Kilpailuja johtanut rajavartioston apulaiskomentaja, everstiluutnantti Jaakko Olli kertoo, että kaksi tärkeintä asiaa saavutettiin: radat onnistuivat ja rastit olivat siellä missä pitääkin. Ollin mielestä etenkin partiosuunnistus on sotilaslajien parhaimmistoa. Hänestä oli hienoa seurata ”hurmoshenkiseksi” kuvaamaansa sotilasurheilua paikan päältä. − Etenkin yöllä ja sateessa vaaditaan suunnistus- ja ammuntataitoa sekä kuntoa.

RAJAMME VARTIJAT

Taivaiselle odotetusti henkilökohtainen SM-kulta Henkilökohtaiset kilpailut vietiin Muuramäen maastoon Etelä-Karjalan ja Etelä-Savon rajalle. Härkävuoren kartalla oli tarjolla jyrkkiä mäkiä, hurjia kallioita ja karua kivikkoa. Maaston näkyvyys oli enimmäkseen hyvä, mutta reitit koukkasivat myös peitteisiin pusikkoihin. Yleisen sarjan voiton vei odotetusti maajoukkuesuunnistaja Olli-Markus Taivainen Kainuun prikaatista. Kersantti Taivainen tiesi itsekin lähtevänsä kilpailuun ennakkosuosikkina,

mutta totesi, että SM-kulta tuntuu silti hyvältä. Maasto on Taivaiselle tuttu esimerkiksi edellisvuoden MMkatsastuksista. Toiseksi sijoittui vanhempi rajavartija Jani Myllärinen KaakkoisSuomen rajavartiostosta. Taivainen jätti Mylläristä 2 minuuttia ja 16 sekuntia yleisen sarjan 8,3 kilometrin radalla. Hopealle jääneen Myllärisen mukaan Taivaisen suoritus oli omaa luokkaansa. − Ei ollut mitään saumaa. Lopussa tein virheitä, ja siinä olisi voinut voittaa minuutin, mutta ei enempää.

Varusmiehissä Sorsa selvä voittaja

Henkilökohtaisen kilpailun lähtö.

Etelä-Karjalan parasta suunnistusmaastoa Myllärisellä on takanaan rikkonainen kausi. Alkukesä meni penkin alle allergiaoireiden vuoksi ja kesällä piti palata ihan perusharjoitteluun. Viisi päivää ennen sotilaiden SM-kisoja iski flunssa. − Lähdin tekemään sen minkä pystyy, ja se onnistui ihan hyvin. Myllärinen on tyytyväinen suoritukseensa fyysisesti vaativassa maastossa, jota hän kuvaa Etelä-Karjalan parhaaksi suunnistusmaastoksi. − Jos pitäisi opetella suunnistamista, niin tämä olisi siihen oikea paikka, Myllärinen toteaa. Pronssia yleisessä sarjassa otti Ilmasotakoulun kersantti Aki Saari, joka jäi Taivaisesta 3 minuuttia ja 53 sekuntia.

ei ollut. Kauppinen jätti toiseksi sijoittuneen Puolustusvoimien tiedustelulaitoksen insinöörikapteeni Meri Louhisolan 32 sekunnin päähän ja pronssia ottaneen Kainuun prikaatin vänrikki Minttu Paunun 2 minuutin ja 15 sekunnin päähän. Naisten kilpailussa henkilökunta ja varusmiehet kilpailivat samassa sarjassa.

Varusmiesten sarjassa kultaa otti Kaartin jääkärirykmentin alikersantti Aleksi Sorsa. Pitkän matkan SM-kisat edellisenä viikonloppuna eivät menneet odotusten mukaan, mutta Sorsa kertoo löytäneensä tatsinsa Härkävuoren maastoissa. − Nyt se löytyi, kun unohti Lapuan ja keskittyi suunnistamiseen. Raskas ja mäkinen maasto puristaa mehut myös kovakuntoisimmista urheilijoista. Sorsa kuvaa olotilaansa tiistain kilpailussa ”mukavaksi pahaksi oloksi”. Sorsa myöntää, että kaikkein jyrkimmissä mäissä hänkin turvautui välillä kävelyyn. Nuori suunnistaja on ylpeä kultamitalistaan sotilaiden kisoissa. − Itse arvostan voittoa. Minut on valittu tänne edustamaan Urheilukoulua ja Kaartin jääkärirykmenttiä. Varusmiesten sarjassa toiseksi tuli Sorsasta 2.03 jäänyt Kainuun prikaatin alikersantti Juho Korpi. Pronssia otti Jääkäriprikaatin oppilas Mikko Rahkola, joka jäi kullasta 3.34.

Naisten sarjan kulta Pohjois-Karjalan rajavartiostoon Naisten henkilökohtaisen SM-kullan otti alikersantti Niina Kauppinen Pohjois-Karjalan rajavartiostosta. Voittaja kertoi kultamitalin tulleen ihan puskista. − Siellä oli todella rankkaa. Mäkiä piti kävellä ylös, ei tuntunut yhtään että meni niin hyvin, Kauppinen totesi kultamitali kaulassaan. Toisaalta suunnistus oli tuntunut sujuvan, joten täydellinen yllätys voitto

RAJAMME VARTIJAT

Panssariprikaatin joukkueen jäsenet tutkivat mallikarttaa kilpailukeskuksessa.

YLENNYKSIÄ JA NIMITYKSIÄ RAJAVARTIOLAITOKSESSA Tasavallan presidentti on ylentänyt Rajavartiolaitoksessa 6.12.2017 everstiksi everstiluutnantti Hannu Tapani Tervo, RVLE everstiluutnantti Marko Sulevi Turunen, P-KR kommodoriksi komentaja Juha Mikael Vuolle, RVLE komentajaksi komentajakapteeni Marko Kristian Aheristo, SLMV

SUOMEN 100-VUOTISJUHLALLISUUKSIEN HUIPENNUS Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhla huipentui 6.12. Linnan juhlien jälkeen näyttävään ilotulitukseen Helsingin Eteläsataman yllä. Merivartiosto turvasi ilotulitusta ja RIB-vene sai upean valaistuksen. Ilotulituksia järjestettiin monissa Suomen kaupungeissa, ja itsenäisyyttämme juhlistettiin sinivalkoisin juhlavalaisuin Suomen lisäksi lähes 30 maassa ympäri maailman.

yliluutnantiksi luutnantti Bengt Karl Harald Lundström, RMVK luutnantti Vesa Jukka Tapio Turkia, K-SR

Tasavallan presidentti on nimittänyt Rajavartiolaitoksessa 1.12.2017 - 30.6.2022 väliseksi määräajaksi everstin virkaan eversti Jaakko Johannes Ritola, RVLE 1.1.2018 - 31.12.2023 väliseksi määräajaksi everstin virkaan eversti Hannu Tapani Tervo, RVLE 1.6.2018 - 31.12.2019 väliseksi määräajaksi everstin virkaan eversti Pasi Jukka Tolvanen, RMVK 1.1.2018 lukien nuoremman upseerin virkaan yliluutnantti Markus Petteri Mörsky, RMVK

KIITOS! Rajamme Vartijat -lehden toimitusta lähestyttiin pyynnöllä saada kiitosviesti julkaistua lehdessä. Hytösen pariskunta oli joutunut Lapin matkallaan vaikeaan tilanteeseen. Paikalle oli osunut Raja-Joosepin partio, joka auttoi pariskuntaa. Hytöset kiittelivät auttajiaan jo paikan päällä ennen kuin lähtivät jatkamaan matkaansa.

Parhaimmat kiitokset Raja-Joosepin rajavartioaseman partiolle ja koko henkilökunnalle avustamisesta matkailuautoamme syksyllä kohdanneen rengasrikon hoitamisessa. Hyvää Joulua ja rauhallista Uutta Vuotta! Meeri ja Raimo Hytönen, Rautalampi

RAJAMME VARTIJAT

RAJAMME VARTIJAT joulukuu 2017 Rajavartiolaitoksen sidosryhmälehti on ilmestynyt vuodesta 1934 lähtien. ISSN 0483-9080 Lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa: maaliskuussa, kesäkuussa, lokakuussa ja joulukuussa.

POHJOIS-KARJALAN RAJAVARTIOSTO PALKITTIIN VUODEN 2017 POHJOISKARJALAISENA TERVEYSTOIMIJANA Pohjois-Karjalan rajavartioston edustajat ottivat vastaan lauantaina 23.9.2017 Joensuussa pidetyssä järjestöjuhlassa Pohjois-Karjalan kansanterveyden keskuksen myöntämän Vuoden 2017 pohjoiskarjalainen terveystoimija -kunniakirjan ja siihen liittyvän palkinnon. Perusteluissa todetaan rajavartioston olevan järjestöystävällinen organisaatio, joka on jo vuosien aikana tehnyt myönteisellä tavalla yhteistoimintaa kansanterveyden keskuksen kanssa. Yhteistoiminnassa rajavartioston kanssa on tavoitettu laaja joukko nuoria aikuisia, joille yhdessä on pystytty antamaan terveempiä eväitä elämään. Saatu tunnustus kuuluu kaikille rajavartioston toimijoille yhteisesti, mutta erityisesti Niiralan rajatarkastusaseman ja Rajajääkärikomppanian henkilöstölle. Käytännössä Pohjois-Karjalan kansanterveyden keskuksen kanssa kampanjayhteistyötä on tehty Niiralan rajanylityspaikalla ja sen kohteena ovat olleet rajanylittäjät ja Rajajääkärikomppaniassa palvelevat varusmiehet. Erityisen arvokkaaksi saadun tunnustuksen tekee se, että kunniakirja on ensimmäinen keskuksen myöntämä terveystoimijakunniakirja. Tunnustukseen liittyvä palkinto käsittää Terveysturina-tapahtuman, jonka Pohjois-Karjalan kansanterveyden keskus järjestää rajavartioston kanssa erikseen sovittavalla tavalla.

JULKAISIJA Rajavartiolaitos Rajamme Vartijat, PL 3, 00130 Helsinki Vilhonvuorenkatu 6, 00500 Helsinki rajammevartijat(at)raja.fi PÄÄTOIMITTAJA Viestintäpäällikkö Päivi Kaasinen paivi.kaasinen(at)raja.fi puh. 0295 421 331 TOIMITUSSIHTEERI Kirsti Helin, Princeps Oy kirsti.helin(at)princeps.fi puh. 0400 447 382 TAITTO Sanna Moisio, Princeps Oy KÄÄNNÖKSET Lingsoft Language Services Oy PAINO Kopio Niini Oy ETU- JA TAKAKANNEN KUVAT Etukansi: Helsinki-Vantaan lentoasemalla vanhempi merivartija Juha Santala ja ylimerivartija Jenny Piironen (kuva Aapo Rainio) Takansi: Rajavyöhyke 38 asteen pakkasessa (kuva Jyrki Vähälummukka)

Oikaisut Edellisessä Rajamme Vartijat -lehdessä (3/2017) oli kahdessa tekstissä kirjoittajan nimi väärin. Asiantuntija-artikkelin ChemSAR ja ainakin kolme syytä kansainväliseen merelliseen yhteistyöhön Itämeren alueella -artikkelin (s. 22) kirjoittaja on Juho Kurttio ja haastattelun Kansallinen mallitapaus viranomaisten yhteistyöstä (s. 28) kirjoittaja on Eveliina Hannikainen. Toimitus pahoittelee virheitä.

RAJAMME VARTIJAT

Tilaukset ja osoitteenmuutokset Kopio Niini Oy / Terhi Ruuskanen Höyläämötie 2, 00380 Helsinki palvelu(at)kopioniini.fi

RAJAMME VARTIJAT