Rajamme Vartijat 3/2019 by Princeps

RAJAMME VARTIJAT 3 | 2019 RAJAVARTIOLAITOKSEN SIDOSRYHMÄLEHTI TEEMANA RAJAN TOIMINTA KESÄLLÄ

Öljyntorjunta merellä Rajan vastuulle Rajavartiolaitoksen päällikkö vaihtuu Vartiuksen junaliikenne kasvussa Meripelastuksella kiireinen kesäkausi

RAJAMME VARTIJAT

SISÄLTÖ 3

Pääkirjoitus

30 Rajasoitto ja avoimet ovet Lieksassa

Ledare – Leading article

32 Kainuun rajan kesätapahtumat

Suru-uutinen: kenraaliluutnantti Ilkka Laitinen on poissa 34 Perinnehuone veti väkeä Leirimäellä

Rajan johdossa paljon kokemusta maalta ja mereltä

36 Suomenlahden merivartiosto avasi ovensa

Ympäristövahinkojen torjunta merellä

37 Rajamiehen kuksa perinteiden vaalijoille

10 Raja uusii nopeaa venekalustoaan

38 Rajan saunat avoinna Ylen saunapäivänä

14 Merellinen vaihto-ohjelma

40 RV 1993: Kainuun sissi Virossa

16 Uutta automatiikkaa Helsinki-Vantaan lentokentälle

41 RV 1993: Merivartioinnin muistomerkki vihitty Kotkassa

17 Murhisalossa kunnostetaan siltoja 18 Trombi ja törmäys – meripelastustoiminta kesällä 2019

42 RV 1996: Immolan iloista naisenergiaa

22 Huviveneiden rajatarkastukset Saimaan kanavalla

44 RV 2008: Frontexin yhteisoperaatioharjoitus Pohjois-Karjalassa

24 Vartiuksessa on säännöllinen junaliikenne

46 Svenska resuméer

25 Konevikaiset veneet työllistivät juhannuksena

51 English summaries

26 Raja- ja merivartiokoulun uusi johtaja

56 Ajankohtaista

28 Rajan toiminta tutuksi kesäasukkaille

Vartiuksen raja-asemalla tarkastetaan päivittäin useita transitojunia.

Kesän Raja100-tapahtumat keräsivät yleisöä eri puolilla maata. 2

RAJAMME VARTIJAT

Uusi nopea venesarja otetaan käyttöön vähitellen.

Tarinoita rajalta -kirja kertoo rajamiesten työstä ja elämästä.

PÄÄKIRJOITUS

AJASSA Kuluva vuosi on ollut Rajalla juhlan aikaa ja se on ollut myös surun aikaa. Sadannen toimintavuotemme juhlintaa on varjostanut viime vuoden syyskuussa aloittaneen päällikkömme kenraaliluutnantti Ilkka Laitisen sairaus. Hän kävi voimiensa mukaan täällä esikunnassa ja voin vieläkin kuulla hänen iloisen tervehdyksensä, kun kohtasimme käytävällä. Syyskuun viimeinen sunnuntai oli pysäyttävä meille kaikille. Pitkän linjan arvostettu rajamies oli nukkunut pois.

Kenraaliluutnantti Pasi Kostamovaara aloitti tehtävässään Rajavartiolaitoksen 18. päällikkönä 1.10.2019. Hän puolestaan totesi tervehdyksessään: ”Tämä tehtävä on haastava, mutta mieltäni kovasti rauhoittaa syvä tietoisuus Rajavartiolaitoksen koko henkilöstön, kaikkien rajamiesten ja -naisten vahvasta osaamisesta ja lujasta sitoutuneisuudesta työskennellä Suomen raja- ja meriturvallisuuden sekä kriisivalmiuden hyväksi.”

Rajalla mottona on aina ollut yhdessä tekemisen meininki osana Rajamieshenkeä ja se, että eteenpäin on mentävä kaikissa olosuhteissa. Haluan tässä kohtaa siteerata kenraaliluutnantti Laitisen sanoja hänen ottaessaan vastaan päällikkyyden: ”Suomen Rajavartiolaitos on sekä kansallisesti että kansainvälisesti arvostettu rajaturvallisuuden ammattilaisorganisaatio. Olemme päässeet tähän asemaan pitkälti sen ansiosta, että henkilöstö on sitoutunut tehtäviinsä ja pyrkii jatkuvasti kehittämään sekä itseään että koko organisaatiota. Tämän kapasiteetin hyödyntäminen on meidän johtajien vastuulla. Historiamme on osoittanut, että oikein johdettuna Rajavartiolaitos pystyy uskomattoman koviin suorituksiin. … Rajamieshengestä puhutaan usein niin kuin se olisi vain jotakin historiaan kuuluvaa. Minä puolestani näen ja tunnen rajamieshenkeä ympärilläni joka päivä.”

Näillä päälliköidemme antamilla eväillä Rajavartiolaitos on valmis vastaamaan tulevaan. Aika on haastava ja epävarmuuden värittämä. Rajan tehtävät ovat moninaiset ja tässä numerossa esitellään tehtäväkokonaisuuksista viimeisin, öljy- ja aluskemikaalivahinkojen torjuntavastuu merialueilla. Tämänkin tehtävän tulemme hoitamaan luotettavasti, ammattitaidolla ja yhteistyöllä kaikissa olosuhteissa. Päivi Kaasinen Päätoimittaja, Rajavartiolaitoksen viestintäpäällikkö

RAJAMME VARTIJAT

LEDARE ÖGONBLICK I TIDEN

MOMENTS IN TIME

Hos oss vid Gränsbevakningen har året som gått präglats av fest men också av sorg. Vår chef generallöjtnant Ilkka Laitinens allvarliga sjukdom kastade en skugga över firandet under vårt hundrade verksamhetsår. Trots allt besökte han oss här på staben så ofta som hans krafter tillät, och jag kan fortfarande höra hans glada hälsning när vi möttes i korridorerna. Den sista söndagen i september var tung för oss alla. En uppskattad gränsbevakare hade somnat in.

The current year has, for us, been one of celebration as well as sorrow. Our centennial anniversary has been overshadowed by the serious illness of our Chief, Lieutenant General Ilkka Laitinen. Despite his weakening strength, he called in at the Headquarters every now and then, and I can still recall those cheerful encounters in the hallways. The last Sunday of September was a moment that stopped us all in our tracks. Our esteemed colleague had passed away.

Gränsbevakarandan kännetecknas av samarbete. Vi fortsätter framåt oavsett omständigheterna. När generallöjtnant Laitinen tog över chefsposten för drygt ett år sedan sammanfattade han så här: ”Finlands Gränsbevakningsväsende är en både nationellt och internationellt uppskattad professionell organisation inom gränssäkerheten. ... Ofta talas det om gränsbevakarandan som om den hörde till historieböckerna. Men jag ser och upplever gränsbevakarandan runt omkring mig varje dag.”

The ‘border guard spirit’ is all about doing things together, with a shared ambition to move forward in all circumstances. When he started as the Chief of the Finnish Border Guard slightly over a year ago, Ilkka Laitinen stated: “The Finnish Border Guard is an organisation of professionals in the field of border security and a highly valued partner both in Finland and internationally. ... Border guard spirit is sometimes referred to as something that belongs to our history. For me, border guard spirit is something I see and feel around me every day.”

Generallöjtnant Pasi Kostamovaara inledde sitt arbete som den 18:e chefen för Gränsbevakningsväsendet den 1 oktober. I sin hälsning konstaterade han: ”Det här är en utmanande uppgift, men vetskapen om alla gränsbevakarnas gedigna kompetens och starka engagemang i arbetet för Finlands gränsoch sjösäkerhet och krisberedskap gör mig lugn till mods.”

LEADING ARTICLE

On 1 October 2019, Lieutenant General Pasi Kostamovaara started as the 18th Chief of the Finnish Border Guard. He reflected on his future duties: “The task is challenging, but my mind rests easy with knowledge of the professional competence of our border guards and their committed work for the border security of Finland and for crisis preparedness.”

Med den här vägkosten från våra chefer är Gränsbevakningsväsendet redo för det som kommer. Vi lever i utmanande tider som präglas av osäkerhet. Gränsbevakningsväsendet har mångsidiga uppgifter. Nu senast har vi fått ansvar för bekämpningen av oljeskador och fartygskemikalieolyckor till havs. Även den uppgiften kommer vi att sköta på ett pålitligt, professionellt och samarbetsorienterat sätt oavsett omständigheterna.

Encouraged by the words of our Chiefs, we are ready to face the future, and it’s one of challenges and uncertainty. The Finnish Border Guard is tasked with multiple duties. The most recent area of responsibility to fall on us concerns the prevention and handling of oil damage and chemical spills at sea. This will be, once again, a duty that we will manage in a reliable, professional and collaborative manner, in all circumstances.

Päivi Kaasinen Chefredaktör, kommunikationschef vid Gränsbevakningsväsendet

Päivi Kaasinen Editor-in-chief, Communications Manager of the Finnish Border Guard

RAJAMME VARTIJAT

Ilkka Laitinen 1962–2019

Kenraaliluutnantti Ilkka Laitinen on poissa

enraaliluutnantti Ilkka Laitinen nukkui pois sunnuntaina 29.9.2019 ankaran sairauden uuvuttamana. Hän oli 57-vuotias ja jäänyt työkyvyttömyyseläkkeelle syyskuun alussa. Ilkka Laitinen työskenteli Suomen ja Euroopan rajaturvallisuuden hyväksi antaumuksella ja menestyksellä 38 vuotta. Euroopan raja- ja merivartiovirasto Frontexin ensimmäisenä pääjohtajana hän toimi vuodesta 2005 yhdeksän vuoden ajan. Frontexin pääjohtajan tehtävästä Laitinen palasi Rajavartiolaitoksen esikuntaan ensin kansainvälisten asioiden johtoon ja sen jälkeen Rajavartiolaitoksen apulais-

päälliköksi vuosiksi 2015–2018. Rajavartiolaitoksen päällikön virkaan hänet nimitettiin 1.9.2018 alkaen. Sairastuttuaan vakavasti kenraaliluutnantti Ilkka Laitinen siirtyi Rajavartiolaitoksen päällikön tehtävästä työkyvyttömyyseläkkeelle syyskuun 2019 alusta. Pidetyn päällikön ja työtoverin muistoa kunnioittaen Rajavartiolaitos suruliputti 30.9.2019 toimipisteissään. Ilkka Laitisen merkittävää uraa rajaturvallisuuden saralla muistellaan Rajamme Vartijat -lehden joulukuussa ilmestyvässä numerossa.

RAJAMME VARTIJAT

Ilkka Laitinen 1962–2019

Generallöjtnant Ilkka Laitinen har gått bort Generallöjtnant Ilkka Laitinen somnade in söndagen den 29 september 2019 utmattad av en svår sjukdom. Han var 57 år gammal och hade avgått med invalidpension från uppdraget som chef för Gränsbevakningsväsendet i början av september. I 38 år arbetade Ilkka Laitinen entusiastiskt och framgångsrikt för den finska och europeiska gränssäkerheten. Han tjänstgjorde som första generaldirektör för Europeiska

gräns- och kustbevakningsbyrån Frontex i nio år från år 2005 framåt. Från uppdraget som generaldirektör för Frontex återvände Laitinen till staben för Gränsbevakningsväsendet, först som chef för internationella ärenden och sedan som biträdande chef för Gränsbevakningsväsendet åren 2015–2018. Laitinen utnämndes till chef för Gränsbevakningsväsendet från och med den 1 september 2018.

Lieutenant General Ilkka Laitinen has passed away Lieutenant General Ilkka Laitinen passed away at the age of 57 on Sunday, 29 September 2019, after battling a severe illness. He had resigned from his position as the Chief of the Finnish Border Guard and retired on disability pension on 1 September 2019. Ilkka Laitinen worked devotedly and successfully for Finnish and European border security during his 38 years of service. For nine years, starting from 2005, he held

RAJAMME VARTIJAT

an important international position as the first Executive Director of the new European Border and Coast Guard Agency, Frontex. In 2015, Laitinen returned to Finland to serve, first as Director of International Affairs at the Headquarters and then as Deputy Chief of the Finnish Border Guard, until 2018. Lieutenant General Laitinen was appointed Chief of the Finnish Border Guard as of 1 September 2018.

Rajan johdossa paljon kokemusta maalta ja mereltä Pasi Kostamovaara Rajavartiolaitoksen päällikön virkaan

Tasavallan presidentti nimitti 20.9.2019 kenraalimajuri Pasi Kostamovaaran Rajavartiolaitoksen päällikön virkaan ajalle 1.10.2019–31.12.2024. Kostamovaara ylennettiin 1.10.2019 kenraaliluutnantiksi.

Rajavartiolaitoksen apulaispäälliköksi Markku Hassinen

Tasavallan presidentti nimitti 20.9.2019 kontra-amiraali Markku Hassisen Rajavartiolaitoksen apulaispäällikön virkaan ajalle 1.10.2019–31.12.2024.

Pasi Kostamovaara (56) aloitti rajamiesuransa varusmiesten kouluttajana Lapin rajavartioston Sissikomppaniassa Rovaniemellä vuonna 1986. Lapista Kostamovaara siirtyi 1990-luvun alussa ensin Kaakkois-Suomen rajavartioston rajatoimistoon ja sitten Kainuun rajavartioston rajatoimiston päälliköksi ja apulaiskomentajaksi. Vuosituhannen vaihteessa matka jatkui everstiluutnanttina Helsinkiin Rajavartiolaitoksen esikuntaan Raja- ja meriosastolle. Vuoden 2003 alussa eversti Kostamovaaran tie vei kansainvälisiin tehtäviin Brysseliin, missä hän toimi rajaturvallisuusasiantuntijana Suomen pysyvässä EU-edustustossa. Komentajatehtävään Kostamovaara määrättiin vuonna 2004 Kaakkois-Suomen rajavartiostoon. Vuo-

sina 2012–2018 prikaatikenraali Kostamovaara palveli Rajavartiolaitoksen esikunnassa ensin Henkilöstöosaston osastopäällikkönä ja sitten Raja- ja meriosaston osastopäällikkönä. Kostamovaara ylennettiin kenraalimajuriksi vuonna 2016 ja nimitettiin Rajavartiolaitoksen apulaispäälliköksi vuonna 2018. Tervolasta kotoisin oleva Pasi Kostamovaara on innokas kala- ja metsämies, ja erityisesti jänismetsällä käynti oman beaglen kanssa on tärkeä osa hänen vapaa-aikaansa.

Markku Hassinen (54) aloitti uransa Rajalla kansiupseerina Pohjanlahden merivartiostossa vuonna 1984. Varsinainen palvelus Rajavartiolaitoksessa alkoi Kadettikoulun jälkeen vuonna 1987. Hassinen toimi Pohjanlahden, Saaristomeren ja Suomenlahden merivartiostoissa useissa eri tehtävissä aina vuosituhannen vaihteeseen saakka. Komentaja Hassinen toimi 2000-luvun alussa Rajavartiolaitoksen esikunnassa Raja- ja meriosastolla merellisten toimintojen yksikössä ja EU-asioiden yksikössä. Vuodesta 2004 alkaen hän toimi Brysselissä Suomen pysyvän EU-edustuston rajaturvallisuusasiantuntijana. Vuonna 2007 hän palasi Helsinkiin Raja- ja meriosaston Meriturvallisuus- ja meripelastusyksikön päällikön tehtävään. Paluu juurille

eli merivartiostoon tapahtui vuonna 2008, jolloin kommodori Hassinen aloitti Suomenlahden merivartioston komentajana. Lippueamiraali Hassinen toimi Rajaesikunnassa osastopäällikkönä vuosina 2015–2018. Vuoden 2019 alkupuolella hänet ylennettiin kontra-amiraaliksi. Rajavartiolaitoksen uusi apulaispäällikkö tunnetaan varsin taitavana muusikkona, jonka instrumenttina on trumpetti. Vapaa-ajalla kontra-amiraali Hassisen voikin tavata erilaisissa musiikkitapahtumissa.

RAJAMME VARTIJAT

KUVAT: Leevi Aroviita ja Raja

Ympäristövahinkojen torjunta merialueella Kuluvan vuoden alussa ympäristövahinkojen viranomaisvastuissa tapahtui muutos, kun öljy- ja aluskemikaalivahinkojen torjunta siirtyi ympäristöministeriöltä sisäministeriölle.

mpäristövahinkojen torjunnassa valtakunnallinen ja alueellinen yhteistyö Rajavartiolaitoksen ja pelastustoimen kanssa on ollut jo pitkään tiivistä. Sisäministeriö kehittää maa- ja merialueiden öljyntorjuntaa yhtenä kokonaisuutena. Tiivistä yhteistoimintaa jatketaan myös ympäristöministeriön ja Suomen ympäristökeskuksen kanssa. Itämeren tila on kohentunut viime vuosina, mutta suuri alusöljyvahinko voi romuttaa kerralla hyvän kehityksen. Suuri öljyvahinko Itämeren alueella ei ole koskaan vain kansallinen katastrofi, vaan vaikutukset koskettavat koko Itämerta. Sisäministeriö on aktiivisesti mukana öljyvahinkojen torjuntatoimien kansainvälisessä yhteistyössä. Torjuntatoimien onnistumisen takuuna on saumaton viranomaisyhteistyö. Juhannuksena tapahtunut suuri alusöljypäästö Itämerellä Suomen Leijona -majakan läheisyydessä osoitti, että sisäministeriöllä oli hyvä johtamisvalmius ympäristövahinkojen torjuntaan merialueella. Rajavartiolaitoksen johtamana torjuntatöihin avomerellä osallistuivat Rajavartiolaitoksen kolme ulkovartiolaivaa ja merivoimien öljyntorjunta-alus. Samalla Varsinais-Suomen pelastuslaitos varautui osaltaan siihen, että öljyä saattaisi ajautua herkkään saaristoon. Torjuntatoimet merellä sujuivat erinomaisesti, eikä öljyä päässyt saaristoon. Tapahtuma osoitti, että kaikki käytettävissä olevat

RAJAMME VARTIJAT

LAKIMUUTOS VELVOITTAA RAJAN VASTAAMAAN ÖLJYNTORJUNNASTA MERELLÄ

Valvontalentokone oli osoittamassa öljyntorjunnalle alusöljypäästöjen sijainnit viime juhannuksen operaatiossa.

Öljyntorjuntaharjoitus Saaristomerellä.

viranomaisalukset oli mahdollista saada torjuntatöihin, mutta myös sen, että lisävoimien saaminen olisi kestänyt useita vuorokausia. Onneksi sääolosuhteet eivät edistäneet öljyn nopeaa leviämistä. Juhannuksen öljyntorjuntaoperaatiossa Rajavartiolaitoksen valvontalentokone osoittautui kriittiseksi suorituskyvyksi osoittamalla torjunta-aluksille alueita, joissa öljyä oli eniten. Tämän vuoksi on tärkeää, että elinkaaren loppupuolella olevat monikäyttöiset valvontalentokoneet pystytään hallitusohjelman mukaisesti korvaamaan. Avomerialueella öljyntorjuntavalmius perustuu erityisesti kustannustehokkaisiin monitoimialuksiin. Suureen ympäristövahinkoon varautumisen kannalta on siten yhtä lailla tärkeää uudistaa vanhentuvaa aluskalustoa. Rajavartiolaitoksen kolme elinkaaren loppupuolella

olevaa vartiolaivaa on tarkoitus korvata kahdella selvästi suorituskykyisemmällä aluksella. Lisäksi sisäministeriössä on useita kansallisia ja kansainvälisiä hankkeita öljy- ja aluskemikaalivahinkojen torjuntavalmiuden kehittämiseksi, jotta resurssit voidaan tarvittaessa suunnata torjuntatoimiin. Yhteinen tavoitteemme on ennen kaikkea ennaltaehkäistä ja minimoida haavoittuvalle ja ainutlaatuiselle Itämerellemme aiheutuvaa uhkaa. Tämä tavoite kuitenkin edellyttää, että Rajavartiolaitoksen poistuvat suorituskyvyt saadaan korvattua. Rajavartiolaitoksen päällikkö, kenraaliluutnantti Pasi Kostamovaara ja sisäministeri Maria Ohisalo

Pelastuslakiin 379/2011 lain 1353/2018 nojalla tehdyt muutokset tulivat voimaan 1.1.2019. Käytännössä vanha laki öljyvahinkojen torjunnasta (1673/2009) kumottiin ja öljyntorjuntaa koskevat kirjaukset siirrettiin pelastuslakiin. Pelastuslain pykälässä 27 a säädetään Rajavartiolaitoksen tehtävistä pelastustoimessa seuraavasti: Rajavartiolaitos huolehtii pelastustoiminnasta Suomen aluevesillä ja talousvyöhykkeellä tapahtuneissa alusöljyvahingoissa ja aluskemikaalivahingoissa ja sovittaa yhteen siihen varautumista. Pykälässä 34 säädetään pelastustoimen johtamisesta. Pääsääntönä on, että pelastustoimintaa johtaa alueellinen pelastusviranomainen. Rajavartiolaitos kuitenkin asettaa pelastustoiminnan johtajan, kun on kyse alusöljy- ja aluskemikaalivahingosta, joka on sattunut Suomen aluevesillä aavalla selällä tai Suomen talousvyöhykkeellä. Pelastuslaitosten ja Rajavartiolaitoksen alueellinen vastuunjako säilyy pääasiassa ennallaan, ja sitä täsmennetään yhteistoimintasuunnittelussa.

RAJAMME VARTIJAT

TEKSTI: Olli Posti • KUVAT: Raja

Uuden NV17-luokan ensimmäinen vene on ollut käytössä loppusyksystä 2018 lähtien Kotkan merivartioasemalla.

Rajavartiolaitos uusii nopeaa venekalustoaan Nykyiset pääosin 1990-luvun alkupuolella hankitut RIB-veneet ovat elinkaarensa päässä ja korvataan uudella NV17-venesarjalla vuosien 2018–2022 aikana.

ajavartiolaitoksen avovesikauden venekalusto koostuu PV08-luokan partioveneistä sekä NV- ja AVluokan RIB-veneistä. Vasta 2010-luvun alussa hankituilla PV08-luokan partioveneillä on vielä runsaasti käyttöikää jäljellä. Sen sijaan nykyiset NV-luokan nopeat veneet tulevat elinkaarensa päähän 2020-luvun alussa. Veneet ovat pääosin Avon SR8 -mallisia ja ne on hankittu 1990-luvun alkupuolella. Vaikka monia yksilöitä onkin päivitetty rungon, ponttonien ja varustelun osalta, veneet ovat palvelleet vaativissa tehtävissä huomattavan suuren kokonaistuntimäärän. Pienempiä AV-luokan (apuvene) RIB-veneitä on hankittu useampaan otteeseen 1990- ja 2000-luvuilla. Osa veneistä on paremmassa kunnossa, osa pian elinkaarensa päässä. Koko RIB-kalustoa

RAJAMME VARTIJAT

leimaa kohtalaisen korkean iän lisäksi suuri mallikirjo. Rajavartiolaitos päättikin vuonna 2014 käynnistää hankkeen vanhenevien veneiden korvaamiseksi uudella RIB-veneluokalla. Kehitystyötä varten nimettiin hankeryhmä, johon kuului edustajat Rajavartiolaitoksen esikunnan alusyksiköstä sekä Suomenlahden ja Länsi-Suomen merivartiostoista. Hankekäskyssä tavoitteeksi kirjattiin yhdenmukaistaa käytössä olevaa kevyttä aluskalustoa siten, että 2020-luvulla käytössä on ajanmukainen, taloudellinen ja käyttövarma kalustokokonaisuus. Tulevan veneen tuli soveltua Rajavartiolaitoksen lakisääteisten tehtävien suorittamiseen ja olla moderni, käyttövarma, suorituskykyinen ja elinkaaritaloudellinen. Projektissa päätettiin rakennuttaa ensin yksi evaluointivene, josta saatujen

kokemusten perusteella tehtäisiin lopullisen venesarjan määrittely.

Hankeryhmän työ käynnistyy Hankeryhmä käynnisti työnsä julkaisemalla nykykalustoa koskevan kyselyn merivartioasemille keväällä 2014. Asemilla olevien RIB-veneiden perustietojen lisäksi kysyttiin melko laajasti käyttäjien subjektiivisia kokemuksia ja käsityksiä mm. veneiden tyypillisestä käyttötarkoituksesta, varustelusta, ajo-ominaisuuksista ja huollettavuudesta. Lisäksi pyydettiin tuoreet valokuvat kaikista veneistä. Vastauksista saatiin kerättyä kattava tietopankki, jota on voitu hyödyntää uuden veneen kehitystyön lisäksi muissakin yhteyksissä. Kyselyn lisäksi hankeryhmä tutustui maailmalla käytössä oleviin vastaaviin veneisiin ja niiden teknologiaan.

Opintomatkoja tehtiin mm. High Speed Boat Operations -foorumiin, joka tarjoaa asiantuntijaluentojen ja alan kontaktien lisäksi mahdollisuuden muutaman kymmenen nopean ammattiveneen koeajoihin kolmen päivän aikana. Alkuvaiheen selvitysten jälkeen luotiin tulevan veneen toiminnalliset vaatimukset. Myös tämä vaihe alkoi käyttäjille eli merivartiostoille suunnatulla kyselyllä. Hankeryhmä muodosti vastausten pohjalta viisi toiminnallista vaatimusta, jotka kukin jaettiin noin viiteen veneeltä vaadittuun ominaisuuteen.

Toiminnallisten vaatimusten määrittely Jo varhaisessa vaiheessa yleisjärjestelyn perusideaksi muodostui mahdollisimman laaja tasainen kansipinta-ala, jonka katsottiin tarjoavan muunneltavuutta ja työtilaa moniin eri tehtävätyyppeihin. Asia tunnistettiin ongelmaksi aiemmassa Avon-kalustossa, jossa kannella on paljon erilaisia askelmia ja korkeuseroja. Muita toiminnallisten vaatimusten avainkohtia olivat riittävä nopeus (joka tässä vaiheessa määriteltiin 45 solmuun), merikelpoisuus, toimintakyky matalassa vedessä, miehistön tilannetietoisuuden ja toimintakyvyn ylläpito sekä veneen toimintavarmuus ja

huollettavuus. Koneistoksi valittiin tässä vaiheessa dieselmoottori ja vesisuihkuvetolaite, sillä uuden teknologian vesisuihkuvetolaitteiden suorituskyky Rajan NV-kalustossa haluttiin selvittää. Toiminnallisten vaatimusten perusteella muodostettiin yksinkertaistettu tekninen erittely, joka lähetettiin 49 eri toimijalle tietopyyntönä (Request for Information, RFI). Vastauksia saatiin 14 kappaletta. Vaikka vastausten taso vaihteli huomattavasti, oli selvästi nähtävissä, että venevalmistajat eivät tyypillisesti paljasta kaikkia mahdollisuuksiaan tietopyyntövaiheessa. Nopeusvaatimus yhdistettynä dieseljet-propulsioon arvioitiin monen valmistajan vastauksissa mahdottomaksi, tosin poikkeuksiakin oli. Indikoitu hintataso oli melko korkea varsinaisen kilpailutuksen ollessa vielä edessäpäin. Vastauksista saatiin kuitenkin paljon tietoa, jota hyödynnettiin evaluointiveneen teknisen erittelyn muodostamisessa.

Evaluointivene NV15E Evaluointiveneen tarjouspyyntö julkaistiin EU-kilpailutuksena loppuvuodesta 2014. Tarjouskilpailun voitti Marine Alutech Oy, jolta tilattiin evaluointivene NV15E maaliskuussa 2015. Kyseessä on 8,5 metriä pitkä D-muotoisella pontto-

nilla, laajalla kansipinta-alalla ja keskipulpetilla varustettu alumiinirunkoinen RIB-vene, jonka propulsion muodostaa Cumminsin 550 hv dieselmoottori ja Rolls-Royce 25A3 -vesisuihkuvetolaite. Vastaanottotarkastuksessa vene täytti muut hankintasopimuksen ehdottomat vaatimukset, mutta nopeus jäi alle vaaditun 45 solmun. Syitä tutkittiin yhteistyössä valmistajan kanssa erittäin laajasti. Koneen ja vetolaitteen voitiin todeta toimivan täysimääräisesti, ja syy paikallistettiin rungon aiheuttamaan liian suureen vastukseen. Samalla todettiin, että suorituskykyisen vesisuihkuveneen tekeminen tässä kokoluokassa on erittäin haasteellista. Koska veneen nopeus kuitenkin ylitti sopimuksessa määritellyn hylkäysrajan, vene otettiin vastaan. Tämän jälkeen vene aloitti laajan evaluointikierroksen merivartioasemilla. NV15E:stä saatiin käyttäjiltä ristiriitainen palaute. Yleisjärjestelyä ja varustelua pidettiin pääosin hyvänä. Sen sijaan ohjaamon ergonomia, liukunopeuksien ohjailuominaisuudet sekä erityisesti liian alhainen huippunopeus herättivät runsaasti kritiikkiä. Vaikka veneyksilön toteutustakaan ei voitu pitää täysin onnistuneena, katsottiin yleisemminkin, ettei dieseljet-propulsion tarjoama suorituskyky

Evaluointivene NV15E:stä saatiin ristiriitaista palautetta, mm. veneen nopeus jäi alle vaaditun 45 solmun.

RAJAMME VARTIJAT

Uuden NV17luokan veneen suunnittelussa on kiinnitetty erityistä huomiota pulpetin ergonomiaan ja ajoasentoon.

riitä Rajan nopeaan veneeseen ja sillä suoritettaviin tehtäviin. Palautteesta otettiin opiksi, ja varsinaisen venesarjan propulsioksi määriteltiin perämoottorit. Samalla nopeusvaatimus nostettiin 45 solmusta 55 solmuun. Evaluointiveneen rakennuttaminen oli erittäin hyödyllistä, sillä tulevan venesarjan määrittelyyn kerättiin runsaasti detaljihuomioita yli 700 evaluointikommentin joukosta. Lisäksi vesisuihkuteknologian käyttökelpoisuus RIB-veneessä saatiin selvitettyä. NV15E on sittemmin palvellut mm. Länsi-Suomen merivartioston ja Raja- ja merivartiokoulun käytössä.

NV17-venesarjan kehittäminen Propulsion vaihtuminen dieseljetistä perämoottoreihin herätti kysymyksiä tavoitellun elinkaaritaloudellisuuden suhteen. Asian selvittämiseksi tehtiin elinkaarilaskelma, joka perustuu käytössä olevien veneiden toteutuneisiin polttoaine- ja ylläpitokuluihin vuosilta 2010–2015. Laskelma osoitti, että Rajan RIB-veneen tyypillisellä 300 tunnin vuotuisella ajomäärällä dieseljet on edullisempi, mutta hyvin pienellä marginaalilla. Jos vuotuinen ajomäärä on hieman pienempi, perämoottori tulee edullisemmaksi. Johtopäätöksenä perämoottoreiden muut edut katsottiin tärkeämmäksi kuin niiden dieseljet-propulsiota marginaalisesti suuremmat elin-

RAJAMME VARTIJAT

kaarikulut. Näin voitiin tehdä venesarjan propulsiota koskeva valinta. Venesarjan lopullinen tekninen erittely käsittää 266 vaatimusriviä ja määrittelee kattavasti veneen kokonaiskonseptin, suorituskyvyn ja varustelun. Erittelyn kirjoittamisen tueksi luotiin omana työnä n. 10 hahmotelmaa tulevasta veneestä ja sen ratkaisuista. Menettely oli onnistunut, ja erittely onkin toiminut hyvänä työkaluna neuvottelujen ja rakennusvalvonnan eri vaiheissa. NV17-venesarjan tarjouskilpailu herätti laajaa kiinnostusta valmistajien piirissä, olihan kyseessä 21 veneen + 5 optioveneen sarja. Varsinaisia tarjouksia saatiin 8 kappaletta. Vertailun jälkeen hankintasopimus voitiin allekirjoittaa Konekesko Oy:n (nyk. Yamaha Motor Finland) kanssa huhtikuussa 2017. Veneet valmistaa ranskalainen Zodiac MilPro, jonka tehdas sijaitsee Espanjassa. Suunnitteluvaiheessa hyödynnettiin virtuaaliteknologiaa, ja hankeryhmä kokoontui muutamaan otteeseen veneen 3D-mallin ääreen tarkastelemaan ratkaisuja VR-lasien avulla. Menetelmä oli hyödyllinen erityisesti siksi, että koko päivän mittaisten sessioiden aikana kyettiin löytämään lopullinen ratkaisu monille yksityiskohdille. Menetelmää on aiemmin hyödynnetty mm. vartiolaiva Turvan kehitystyössä.

Zodiac MilPro SRA 850 Kehitystyön tuloksena syntynyt NV17luokan vene on malliltaan Zodiac MilPro SRA 850, joka on 8,5 metriä pitkä alumiinirakenteinen RIB-vene. Vene on varustettu kahdella Yamaha F350 -perämoottorilla, jotka antavat sille yli 55 solmun huippunopeuden. Köli on vahvistettu karilleajoa varten ja suojattu keulasta kumiprofiililla. Keulassa on RIB-veneelle harvinainen keulaportti, joka mahdollistaa esim. paaripotilaan nostamisen matalasta rannasta veneeseen huomattavasti helpommin kuin vanhaa kalustoa käyttäen. Portin ollessa suljettuna keula on ulospäin normaalin muotoinen, jolloin veneellä voidaan ylläpitää nopeutta suuressakin aallokossa sekä puskea täydellä koneteholla. Keulakannen laidoilla ja kannen alla on säilytystilaa. Veneessä on keskipulpetti, jonka äärellä kuljettaja ja navigaattori työskentelevät rinnakkain. Pulpetin geometria on kokonaisuudessaan Rajavartiolaitoksen omaa käsialaa. Etupinnan aerodynamiikan optimoinnissa on hyödynnetty numeerista virtauslaskentaa. Myös pulpetin ergonomiaan ja ajoasentoon on kiinnitetty runsaasti huomiota. Navigointijärjestelmän muodostaa kaksi Simradin NSS Evo3 -tutkaplotteria, joita voidaan käyttää master and slave -moodissa. Näin navigaattori

voi hallita myös kuljettajan näyttöä nopeassa ajossa. Pulpetin muu varustus koostuu VIRVE- ja VHF-radiolaitteista, tehokkaasta Polarion CSWL -etsintävalonheittimestä, veneen kytkimistä sekä ToughPad-tabletista, jolla käytetään tehtävillä tarvittavaa POKE-järjestelmää. Miehistön käytössä on SAVOXin langallinen intercom-järjestelmä, johon on keskinäisen keskustelun lisäksi kytketty veneen radiolaitteet. Miehistön istuimet ovat Zodiac MilPron omaa mallistoa olevia iskunvaimennettuja satulaistuimia. Peräkannen istuimien takaosasta kääntyy tarvittaessa esiin erillisjousitetut lisäistuimet. Ratkaisulla säästetään vapaata kansitilaa silloin, kun istuimia tarvitaan vähemmän. Istuimet ovat kiskokiinnitteisiä. Samoille kiskoille voidaan kiinnittää tarvittaessa myös varustelaatikoita esimerkiksi palopumppua varten. D-ponttonin ansiosta tasaista kansitilaa on peräkannella runsaasti. Oikealla laidalla on pelastusportti, jonka ollessa auki veden varassa olevan henkilön nostokorkeus kannelle on n. 10 cm. Peräkannen takaosassa on kokoleveä laidan korkuinen tila, joka on jaettu tekniseksi tilaksi ja säilytystilaksi. Keskellä sijaitsee monitoimi-

masto, jonka alaosa toimii hinauspisteenä ja teleskooppinen yläosa varustemastona. Kun lukitus avataan, masto laskeutuu alas siltojen alituksia varten. Hinaustilanteissa moottorikaivosta voidaan nostaa hinauskaari koneita suojaamaan. Säilytysasennossa kaari ei ole esimerkiksi konehuoltojen tiellä. Veneen valaistukseen kuuluu etsintävalonheittimen lisäksi tehokkaat yleisvalot keulassa, kulkuvalot, työvalot, kansivalot ja sinivilkut. Veneiden väritys on Rajavartiolaitoksen uuden värimallin mukaisesti sinivalkoinen.

Venesarjan vastaanotto ja käyttökokemukset Venesarjan tuotanto jakautuu ensimmäiseen veneeseen ja neljään toimituserään. Ensimmäinen vene vastaanotettiin kesällä 2018 ja evaluoitiin saman vuoden syksyllä. Hankintasopimuksen mukaisesti evaluoinnin lopussa oli ns. tarkastuspiste nro 1, jossa veneen yksityiskohtia hiottiin entistä toimivammiksi. Samassa yhteydessä valmistajan edustajat vierailivat Suomessa ja tutustuivat paikalliseen toimintaympäristöön. Muutokset toteutettiin ensimmäiseen veneeseen talvella 2018–2019 ja vietiin seuraavien veneiden suunnittelu-

aineistoon. Vastaava tarkastuspiste nro 2 on kesällä 2020. Veneet nro 2–7 vastaanotetaan syksyllä 2019. Koko venesarja on valmis vuonna 2022, ja veneiden merkitys nopeaa reagointia vaativissa rajaturvallisuusja meripelastustehtävissä tulee olemaan merkittävä. Ensimmäinen vene sijoitettiin Kotkan merivartioasemalle, jossa sitä on käytetty loppusyksystä 2018 lähtien. Kokemukset veneestä ovat positiivisia. Erityistä kiitosta ovat saaneet veneen meriominaisuudet, jotka ovat nykyisiä veneitä paremmat. Vaikka huippunopeus tyynessä on vain n. 5 solmua suurempi kuin aiemmin, voidaan aallokossa ylläpitää selkeästi suurempaa nopeutta kuin Avon SR8 -kalustolla. Myös kansitiloja ja varustelua on pidetty toimivina. Laajemmat käyttökokemukset uudesta veneluokasta saadaan, kun seuraavat kuusi venettä otetaan syksyn mittaan operatiiviseen käyttöön Suomenlahden ja Länsi-Suomen merivartiostoissa. Kirjoittaja alusinsinööri Olli Posti toimii NV17-projektipäällikkönä Rajavartiolaitoksen esikunnassa.

NV17 RIB-VENEEN TEKNISET TIEDOT Pituus

8,5 m

Leveys

Kevytpaino

Nopeus

yli 55 solmua

Koneteho

700 hv, 2 x Yamaha F350 perämoottori

Toimintamatka

yli 200 mpk

Runkomateriaali

alumiini

Miehistö

2-3 hlöä

Veden varaan joutuneen henkilön kannelle nostamiskorkeus on vain noin 10 cm.

RAJAMME VARTIJAT

TEKSTI: Sofia Härkönen ja Kalle Kivinen • KUVAT: Raja

Merellinen vaihto-ohjelma - uusien toimintamallien oppimista ja siltojen rakentamista Rajavartiolaitoksesta neljä asiantuntijaa oli noin viikon mittaisilla vaihtojaksoilla eri puolilla Eurooppaa.

urooppalainen merellinen koulutusvaihto-ohjelma järjestettiin jo toista kertaa kevään ja kesän 2019 aikana. Vaihto-ohjelma on suunnattu eurooppalaiseen oppilaitosverkostoon kuuluville viranomaisille, joilla on merellisiin viranomaistehtäviin liittyvää koulutustoimintaa. Rajavartiolaitos nimitti vaihto-ohjelmaan neljä omaa asiantuntijaansa, jotka kaikki pääsivät ensimmäisenä hakemaansa kohteeseen. Marko Siro oli Iso-Britannian meriturvallisuusviranomaisen vieraana, ja Pekka Lehtonen tutustui viikon ajan Espanjan meripelastusviranomaisen (SASEMAR) yksiköihin ja niiden toimintaan. Jesse Kajosmaa ja Tero Härkönen suuntasivat molemmat Por-

RAJAMME VARTIJAT

tugaliin. Kajosmaa osallistui merivoimien sukelluskurssille ja Härkönen puolestaan meriturvallisuusviranomaisen kurssille, jolla käsiteltiin nopealla venekalustolla ajamista poliisin taktisissa operaatioissa. Merellisen vaihto-ohjelman tarkoituksena on edistää työssä oppimista ja parhaiden käytänteiden jakamista eurooppalaisten kollegoiden kesken. Oppilaitosverkostoon kuuluvat organisaatiot tarjoavat vaihto-ohjelmaan erilaisia työssäoppimispaikkoja ja kursseja. Raja- ja merivartiokoulu tarjosi vaihto-ohjelmaan kansainväliset onnettomuuspaikanjohtajakurssinsa (OSC) ja lentotoiminnankoordinaattorikurssinsa (ACO), joista kummallekin osallistui eurooppalainen asiantuntija. Suomenlahden

ja Länsi-Suomen merivartiostot tarjosivat työssäoppimispaikat vartiolaivoillaan, ja näille käytännönläheisille vaihtojaksoille oli hakijoita jonoksi asti.

Käytännön oppeja eri toimintaympäristöistä Kaikki vaihto-ohjelmaan osallistuneet Rajan asiantuntijat kertoivat kokemuksensa olleen hyödyllinen. Vaikka eurooppalaisten viranomaisten toimintamalleissa on paljon samankaltaisuuksia, erilaiset toimintaympäristöt ja vastuualueet tuovat mukanaan myös eroavaisuuksia. Espanjassa vaihdossa ollut Lehtonen tutustui muun muassa isäntäorganisaationsa kokemuksiin ympäristöonnettomuuksien torjunnassa, johon

Kursseille osallistuu useiden maiden ja viranomaisten henkilöstöä, joiden kanssa voi vaihtaa ajatuksia.

SASEMAR:lla onkin pitkälle hiotut toimintamallit. Valmiutta vastata ympäristöonnettomuuksiin on koeteltu laajamittaisissa operaatioissa, kuten öljytankkeri M/S Prestigen upottua Espanjan rannikolle. Vaihtojaksot tarjosivat myös mahdollisuuden nähdä käytännössä, miten isäntäorganisaatiot järjestävät toimintansa Itämerta vilkkaammassa toimintaympäristössä. Siron arvion mukaan Iso-Britanniassa on vuodessa yli kymmenkertainen määrä meripelastustehtäviä Suomeen verrattuna, minkä lisäksi heidän vastuualueellaan toimii noin 200 öljynporauslauttaa. Tällaisessa toimintaympäristössä johtokeskusten täytyy pystyä tehokkaasti jakamaan resursseja tarpeen mukaan. Iso-Britannian kollegoilla on käytännön kokemusta resurssienjaon toteutuksesta yhdeksän eri keskuksen välillä. Eroavaisuudet toimintaympäristössä tarjoavat myös mahdollisuuden oppia tilanteista, joita ei pääse kokemaan omassa arkityössä. Asiantuntijat pääsivät esimerkiksi havainnoimaan, miten suuret vuorovesi-

vaihtelut vaikuttavat alusten operointiin rannikolla tai miten ihminen pelastetaan mudasta, jonka vuorovesi on jättänyt rannikkoalueelle. Vaikka vaihto-ohjelman keskiössä ovat kehittymishaluiset ammattilaiset, toiminta on aina organisaatioiden välistä. Sekä isännöivällä että asiantuntijat lähettäneellä organisaatiolla on mahdollisuus oppia kokemuksesta. Vaihtojakson jälkeen asiantuntijat laativat suunnitelman siitä, miten he jakavat havaintonsa ja oppinsa edelleen omille kollegoilleen. Näin vaihtojakson hyödyt leviävät laajemmalle omassa organisaatiossa ja kokemukset voivat toimia kimmokkeina erilaisten toimintamallien kokeiluille tai uuden teknologian testaamiselle. Vaihtojakso myös avaa organisaatioiden välille uusia ammatillisia yhteyksiä ja voi parhaassa tapauksessa synnyttää uusia yhteistyöavauksia.

Silta eri maiden viranomaisten välillä Vaikka vaihtojaksot ovat tiiviitä, mukaan mahtuu myös hetkiä, jolloin voi nauttia paikallisista maisemista, hyvästä ruoasta

ja keskustella kurssikavereiden kanssa muustakin kuin opetussisällöistä. Koulutuksen ulkopuolinen toiminta on myös tärkeää, sillä yhteinen tekeminen vahvistaa vaihdon aikana luotuja suhteita. Yhteyksien luominen ja niiden kehittäminen on yksi vaihto-ohjelman vahvuuksista ja se heijastui myös asiantuntijoiden kokemuksissa. Portugalin kokemuksensa pohjalta Härkönen koki, että vaihto-ohjelma toimii siltana eri maiden viranomaisten välillä. Kaikki Rajan asiantuntijat näkivät, että vaihto-ohjelma tarjoaa erityislaatuisen mahdollisuuden tutustua muiden viranomaisten toimintaan ja luoda tärkeitä ammatillisia suhteita. Koulutusvaihto-ohjelma toteutettiin osana jo päättynyttä ECGFA NET -projektia, jota Rajavartiolaitos johti usean vuoden ajan. Projekti sai rahoitusta Euroopan meri- ja kalatalousrahastosta. EU:n merelliset virastot EFCA, EMSA ja Frontex ovat kiinnostuneita projektin lopputuloksista ja siirtämässä niitä oman kolmikantayhteistyönsä piiriin, jotta alalla tärkeäksi koettu koulutusyhteistyö voi jatkua tulevaisuudessakin.

RAJAMME VARTIJAT

TEKSTI: Liinu Lohi • KUVA:Raja

Helsinki-Vantaan rajatarkastukseen uutta automatiikkaa Raja on edelläkävijä uuden teknologian hyödyntämisessä.

elsinki-Vantaan lentoaseman rajatarkastuksessa on otettu käyttöön täysin uudella automatiikalla varustetut rajatarkastusautomaatit. Rajatarkastusautomaatit ovat osa laajempaa rajatarkastuksen laajennusta. Lentoaseman yläkerran saapuvien matkustajien tuloaulan laajennus avattiin heinäkuussa 2019, ja alakerrassa rajatarkastuksen tiloja uusitaan pitkin syksyä. Rajavartiolaitos on ollut ensimmäisten joukossa tuomassa automatisoitua rajatarkastusta Eurooppaan ja pyrkii olemaan edelläkävijä uuden teknologian hyödyntämisessä. Uudet rajatarkastusautomaatit palvelevat erityisesti vaihtomatkustajia, jotka saapuvat Schengen-alueen ulkopuolelta. – Nyt ollaan siirtymässä uuteen aikaan rajatarkastuksessa, kertoo Helsingin

RAJAMME VARTIJAT

rajatarkastusosaston päällikkö Kaarlo Suoniemi. Uuden sukupolven automaatit vahvistavat merkittävästi rajatarkastuksen kapasiteettia. Uusien automaattien ansiosta rajatarkastukseen kuluu parhaimmillaan vain muutamia sekunteja. Vanhoihin automaatteihin verrattuna uudet tuovat lisää sujuvuutta ja saumattomuutta lentokentän rajatarkastuksiin – tinkimättä kuitenkaan turvallisuudesta.

Pohjoismaiden edistynein rajatarkastus Uusia rajatarkastusautomaatteja tulee vuoden 2019 aikana lentoasemalle käyttöön yhteensä 50 kappaletta, mikä on ennätysmäärä muihin Pohjoismaiden lentokenttiin verrattuna. Oslon lentokentällä rajatarkastusautomaatteja on käytössä

noin 20 kappaletta, ja esimerkiksi Arlandan lentokentällä niitä ei käytetä rajatarkastuksessa lainkaan. – Rajatarkastajien tukena käytettävä uusi teknologia parantaa rajatarkastusten laatua, sanoo Helsingin rajatarkastusosaston varapäällikkö Samuel Siljanen. – Teknologia mahdollistaa toimenpiteiden tehokkaamman kohdentamisen rajaturvallisuuden kannalta korkeamman riskin matkustajiin ja samalla sujuvoittaa matkustajien rajanylityksiä. Helsinki-Vantaan lentoasemalla vuosittaisten matkustajamäärien ennustetaan lähestyvän 30 miljoonaa ja Rajavartiolaitos pyrkii vastaamaan kasvavien matkustajamäärien tuomiin haasteisiin. Rajatarkastusautomaattihankkeeseen on saatu rahoitusta EU:n Sisäisen turvallisuuden rahastosta.

TEKSTI: Juha Romppanen • KUVA: Ossi Pyykkönen

Suomussalmen Murhisalossa kunnostetaan siltoja Parannusta poromiesten, rajavartijoiden ja retkeilijöiden liikkumiseen.

ainuun rajavartiosto on korjannut kaksi siltaa Suomussalmen Murhisalossa yhteistyössä Paliskuntain yhdistyksen ja Metsähallituksen kanssa. Projekti alkoi vuosi sitten syksyllä, kun Paliskuntain yhdistys kysyi kiinnostusta yhteisprojektiin, jossa kunnostettaisiin Kivijärven eteläpuolella olevan Murhijoen yli menevä silta ja pohjoispuolella Kivijärvenkosken yli menevä silta. Tammikuussa 2019 pidettiin yhteiskokous, jossa päätettiin projektin vastuista. Poroesteaita kiertää Kivijärven länsipuolitse, ja nyt kunnostettavat sillat ovat

tärkeitä alueella liikkuville poromiehille, jotka käyvät tarkastamassa poroesteaitaa, ja rajapartioille, joka liikkuvat myös Kivijärvellä. Uudet sillat lisäävät heidän työturvallisuuttaan erityisesti keväällä ja syksyllä, jolloin järven jäälle ei ole asiaa. Vuolaina virtaavien vesien ylitys on jatkossa entistä turvallisempaa. Kansalaisia ja innokkaita retkeilijöitä tämä koskettaa myös, sillä Murhijoen silta Kivijärven eteläpuolella on Itärajan kesäretkeilyreitillä. Reitti on osittain huonossa kunnossa, ja siltojen kunnostus parantaa näin osaltaan hieman reitin käytettävyyttä.

Metsähallitukselle projektista on hyötyä sekä retkeilyreitin turvallisuuden kohonemisen että kunnostetun Kivijärven poroesteaidan myötä, jolla turvataan metsäpeuran rotupuhtautta. Siltojen kunnostusprojekti saadaan valmiiksi syksyn 2019 aikana, jolloin silta-arkkujen ja rungon päälle vielä asennetaan kansilankut ja kaiteet. Tämän jälkeen sillat ovat valmiita retkeilijöiden ja muiden alueella liikkujien käyttöön.

Rovaniemi

Murhisalo

Vaasa

Joensuu

Vanhat silta-arkut kunnostettiin vahvistamalla hirsikehikkoa ja täyttämällä ne kivillä sisä- ja ulkopuolelta. Töissä rajamiehet Jukka Falck ja Antti Huuhtanen.

Jyväskylä Tampere Lappeenranta Turku Helsinki

RAJAMME VARTIJAT

TEKSTI: Tomi Maunu • KUVAT: LSMV

Trombi ja törmäys merellä Länsi-Suomen merivartioston johtoja meripelastuskeskuksen kesä 2019 sisälsi uusia yllätyksiä ja paljon perinteisiä tehtäviä.

uskinpa mikään taho tietää läntisillä meri- ja saaristoalueilla liikkuvien huviveneiden kokonaismäärää, saatikka rannikon ja saariston mökeillä ja palvelukeskuksissa kulkevien ihmisten lukumäärää. Erityisesti heinäkuussa on viikkoja, jolloin merivartioston johtoja meripelastuskeskuksen vahdissa tuntuu siltä, että kaikki mahdolliset veneilijät ja mökkiläiset ovat liikkeellä. Näinä viikkoina tehtäviä on laidasta laitaan ja myös laitojen välissä. Päättyneen kesän kuumin viikko tehtävämääristä laskettuna oli viikko 30 (22.–28.7.). Seitsemän vuorokauden aika-

na keskuksesta johdettiin 77 meripelastustapahtumaa ja osallistuttiin 24 kertaa yt-viranomaisten johtamiin pelastus- ja muihin pelastustehtäviin ja muihin operaatioihin. Näistä 101 tehtävästä viikonlopulle (pe-su) ajoittui yhteensä 62 tehtävää, joten lienee selvää, että viikonlopun vahdilla on ollut kainalot märkinä. Koko avovesikauden lukujen tarkastelu auttaa suhteuttamaan kesän kuumimman viikon kokonaisuuteen. Viikoilla 16–37 (15.4.–15.9.) tehtäviä oli kaikkiaan 1094. Näistä meripelastustapahtumiksi luokiteltiin 708 tehtävää ja muiden viranomaisten johtamia tehtä-

viä kertyi 386 kappaletta. Luvuissa ei ole mukana öljypäästöhavaintoja, joita oli yhteensä 62 kappaletta eli keskimäärin lähes kolme viikossa. Luvuista puuttuvat myös esim. rajavalvonta- tai rajatarkastustehtävät sekä epäillyt vesiliikennejuopumukset tai vesiliikennetarkastukset, joita niitäkin kaikkia on merkittävä määrä silloin kun ihmiset nauttivat kesästä.

Avovesikausi on sesonkia kauneimmillaan ja kauheimmillaan Tänä vuonna veneilykausi käynnistyi huhtikuun puolessa välissä traagisesti

Dramaattinen ja paljon mediahuomiota saanut pelastustilanne oli kahden miehen hengen vaatinut purjeveneen ja moottoriveneen yhteentörmäys Airistolla.

RAJAMME VARTIJAT

Juhannusviikolla tapahtunut alusöljypäästö Itämerellä oli noin 17 km pitkä ja noin 800 m leveä. Öljyntorjuntatoimet johdettiin LSMV:n johtokeskuksesta Turusta.

Porin Preiviikinlahdella, kun kahden kalassa olleen iäkkään miehen vene kaatui. Molemmat hukkuivat onnettomuudessa, vaikka he olivat pukeutuneet kelluntatakkeihin. Onnettomuus oli siinä mielessä tyypillinen, että miehillä oli käytössään pienehkö vene ja vesi oli kylmää, kuten se pääosin Itämeressä aina on. Syksyllä, talvella ja keväällä säät ovat armottomia ja varusteiden laadun merkitys korostuu. Kahdeksan päivää myöhemmin Paraisilla hukkui mies pudottuaan veneestään. Näiden surullisten tapahtumien välissä lähes jokaisena päivänä LSMV:n pohjoisilla alueilla vajosi ihmisiä jäihin. Kun etelässä liikutaan veneillä, pohjoisessa ajellaan vielä moottorikelkoilla ja hiihdetään jäällä. Tämä kuvastaa erinomaisesti LSMV:n tontin laajuutta ja olosuhteiden monipuolisuutta. Samaan aikaan voi joh-

dettavana olla tehtävät, joissa kohteena on konevikainen moottorivene tai jäihin vajonnut pilkkijä. Ihmisen joutuminen veden varaan merialueella luokitellaan meripelastuskeskuksessa lähes aina hätätilanteeksi. Silloin on kiire ja tapahtumapaikalle mennään usean yksikön voimin niin nopeasti kuin se turvallisuutta vaarantamatta on mahdollista. Huhtikuun jälkimmäisellä puoliskolla Turusta johdettiin 34 meripelastustapahtumaa, joista yhdeksän luokiteltiin hätätilanteiksi. Kevät käynnistyi siis vilkkaasti. Toukokuun alussa Salon Mathildedalissa mies pelastui hukkumiselta esimerkillisesti toimineiden sivullisten ansiosta. Mies oli pudonnut yöllä veneestä Mathildedalin Marinassa ja toisessa veneessä ollut pariskunta oli havahtunut hänen avunhuutoihinsa. Monissa meripelas-

tustapahtumissa siviilit ja täysin sivulliset henkilöt ovat usein avainasemassa varsinkin tapahtuman alkuvaiheessa, kuten tässäkin tehtävässä pelastajina ja ilmoittajina. Toukokuussa tilastoitiin 88 meripelastustapahtumaa, joista viisi luokiteltiin hätätilanteiksi.

Öljypäästö työllisti juhannuksena Kesäkuun alussa päättyvät koulut ja ihmisten määrä merellä ja saaristossa lisääntyy selvästi lomalaisten siirtyessä yhä enemmän taajamista luonnon pariin. Kesäkuu on kuitenkin usein vielä paljon rauhallisempi kuin heinäkuu. Poikkeuksena on luonnollisesti juhannus, mutta juhannuksen vilkkauteen vaikuttaa suuresti sää. Tänä vuonna kesäkuussa meripelastustapahtumat kuitenkin lähes tuplaantuivat toukokuuhun nähden. Yhteensä

RAJAMME VARTIJAT

tilastoitiin 161 meripelastustapahtumaa, ja näistä 16 luokiteltiin hätätilanteiksi. Kesäkuun osalta on mainittava yksi koko vuoden suurimmista ponnistuksista, joka liittyy siihen, että alusöljy- ja aluskemikaalivahinkojen torjunnan johtovastuu merellä siirtyi Suomen Ympäristökeskukselta Rajavartiolaitokselle 1.1.2019 alkaen. Ensimmäinen todellinen tehtävä valui käsiimme 20.6. eli juhannusviikon torstaina. Euroopan meriturvallisuusvirasto EMSAn ympäristövalvontasatelliitti havaitsi Suomen Leijonan majakan läheisyydessä huomattavan kokoisen öljylautan. Öljypäästö oli noin 17 km pitkä ja noin 800 m leveä. Öljyntorjuntatoimet merellä Utöstä lounaaseen johdettiin LSMV:n johtokeskuksesta, ja torjuntatöihin hälytettiin vartiolaivat Turva, Tursas ja Uisko sekä Merivoimien öljyntorjunta-alus Halli. Torjunta-alusten kohdentamiseksi käytettiin Rajan valvontalentokone Dornieria ja Super Puma -helikopteria. Kerättävissä oleva öljy torjuttiin tehokkaasti, ja torjuntatöiden käytännön vaihe päättyi kolmen päivän rutistuksen jälkeen. Heinäkuu on kiireisin kuukausi vuosi toisensa jälkeen. Tänä vuonna heinäkuussa johdettiin 233 meripelastustehtävää, joista 18 oli hätätilanteita. Kesän kiivain lomakuukausi mentiin siis reilun seitsemän tehtävän vuorokausirytmillä. Heinäkuussa viimeistään meripelastuskeskuksen henkilöstölle nousee aina pingispallon kokoisia hikikarpaloita otsalle. Hämmentävän usein käy niin, että tehtävät kasaantuvat ja on monta tapahtumaa johdettavana samanaikaisesti. Tällaiset tehtäväsumat painottuvat tavallisesti lauantai- ja sunnuntaipäiviin. Näiden hetkien koittaessa mitataan vahdin tiimityön taso. Rauhallisuus, järjestelmällisyys ja kommunikaatio nousevat arvoonsa. Selvä tehtäväjako, ajantasainen tilannekuva ja yhteen hiileen puhaltaminen merkitsevät myös paljon. Ehdottomana tavoitteena on pelastaa kaikki ihmiset, jotka ovat omin toimin pelastettavissa. Tässä kohtaa on helppo ymmärtää meripelastuskeskuksen epävirallinen motto “Kaikin keinoin, med alla medel”.

RAJAMME VARTIJAT

Suomessa erikoinen sääilmiö, trombi, tallentui kameralle merivartioston valvontalennolla Paraisten eteläpuolella syyskuun alussa.

Surullinen yhteentörmäys Airistolla Elokuuta sanotaan usein kesän viimeiseksi kuukaudeksi, ja tilastojen mukaan se pitää kyllä paikkansa. Varsinkin ensimmäisenä viikkona piti kiirettä. Tehtäviä oli yhteensä 47 kappaletta, ja koko kuukauden lukema oli 125. Dramaattisin elokuun tehtävistä oli kahden miehen hengen vaatinut veneiden yhteentörmäys Airistolla lauantaina 3.8. Onnettomuus oli hektinen meripelastuksen hätätilanne, jossa oli mukana useita viranomaistahoja. Lisäksi se sattui vilkkaasti liikennöidyllä merialueella keskellä lauantaipäivää. Tapahtuma nousi muutamaksi päiväksi valtakunnan ykkösuutiseksi, ja jälkipyykkiä siitä pestään vielä pitkään. Äärimmäisen ikävästä onnettomuudesta uutisoitiin viikkoja, ja Onnettomuuskeskuksen raportti tulee valmistuttuaan nostamaan sen vielä uudestaan näkyvästi esille.

Neuvokasta toimintaa hätätilanteessa Syyskuussa päivät lyhenevät kovaa vauhtia ja olosuhteet muuttuvat vaativammiksi. Veneitä siirretään talviteloille, mökit laitetaan säppiin, mutta metsästäjät ja kalastajat ovat edelleen aktiivisia. Tehtävämäärät putoavat rajusti, mutta säiden viilennyttyä aikaa pelastamiseen on vähemmän. Ihmiseläimen olematon turkki sietää heikosti kylmää. Syyskuun kahden ensimmäisen viikon aikana meripelastustehtäviä kirjattiin

yhteensä 36 kappaletta. Hätätilanteita näistä oli vain kaksi ja toinen niistä toimii loistavana esimerkkinä siitä, miten suuri merkitys on hädässä olijan omalla neuvokkaalla toiminnalla. Isä ja poika olivat purjehtimassa Kihdin vaativalla merialueella Saaristomeren ja Ahvenanmaan välissä sunnuntaina 1.9. Puoli neljän aikaan iltapäivällä isä putosi laidan yli ja poika jäi yksin purjeveneeseen, jota hän ei täysin hallinnut. Tapahtuman nähnyt toinen veneilijä teki hätäilmoituksen, mutta myös mereen pudonnut kykeni itse soittamaan hätäpuhelun, koska oli suojannut kännykkänsä kastumiselta. Mies oli varustautunut olosuhteiden mukaisesti ja pukeutunut vesitiiviiseen kuoripukuun ja paukkuliiveihin. Lisäksi hänellä oli MOB-AIS eli paikannuslähetin, joka ilmoittaa etsijöille veden varassa olevan tarkan sijainnin. Mies löytyi nopeasti ja hänet evakuoitiin lievästi kylmettyneenä Rajavartiolaitoksen päivystävällä meripelastushelikopterilla Turkuun. Venepartiot saivat purjeveneen hallintaan, ja myös järkyttynyt poika evakuoitiin Turkuun. Miehen ensiluokkainen varustautuminen ja rauhallinen toiminta pelastivat hänen henkensä. Tämä oli hätätilanne, josta meripelastuskeskuksen vahdille jäi positiivinen fiilis.

Syksyn erikoisin sääilmiö – trombi merellä Tavanomaisempien tehtävien hoidon ohessa suurta mediahuomiota sai trombi,

jonka valvontalentokone Dornier onnistui kuvaamaan Paraisten eteläpuolella perjantaina 6.9. Merivartijan työssä törmää väistämättä kaikkiin Itämeren alueen ääripään sääilmiöihin, mutta tuon kokoluokan trombia eivät kaikki pääse kokemaan koko virkauransa aikana. Tuhoa aiheuttavat syöksyvirtaukset, veneitä kaatavat ukkosrintamat ja myrskyt jäävät väkisinkin mieleen, mutta ei unohdu trombikaan.

Avoimin mielin Pitkästä ja kuormittavasta sesongista huolimatta työ meripelastuskeskuksessa on todella antoisaa. Tehtäväkirjo kattaa kaiken, mitä merivartija voi työssään kohdata syntymästä kuolemaan. Tehtäväkentän laajenemisesta ja monipuolistumisesta sekä viestinnän nopeutumisesta huolimatta tärkein toimija on edelleen ja aina fyysinen partio, niin idässä kuin lännessäkin. Partio on se, joka kohtaa asiakkaat

niin hädässä kuin arkisemmissa palvelutilanteissakin. Aktiivisesta viestinnästä riippumatta partio on se, joka omalla toiminnallaan rakentaa tarinaa. Se onko tarinalla iloinen loppu, on viime kädessä kiinni partion tiedoista, taidoista ja pelisilmästä. Toisaalta on myös hyväksyttävä se, että vaikka tekisimme työssämme kaikki oikeat ratkaisut, voi lopputulema olla pahin mahdollinen. Nämä ovat asioita, jotka on aina pidettävä mielessä johtoja meripelastuskeskuksessa. Viimeisen vuosikymmenen aikana sosiaalinen media on noussut tärkeäksi työkaluksi viranomaistiedottamisessa, ja lähes reaaliaikaisina alustoina somekanavat palvelevat loistavasti meidänkin tiedotustarpeitamme. Somekanavien kautta tiedottaminen on nopeaa ja tavoittaa tehokkaasti suuren määrän ihmisiä. Somella on kuitenkin myös se ikävämpi puoli, joka nousi esim. Airiston yhteentörmäyksen

vanavedessä epämiellyttävästi esille. Syyllistä haettiin näkyvästi ja tuomioita jaeltiin täysin avoimesti. Veneiden omistajien tiedot olivat laajalti näkyvissä, ja suuremman veneen omistaja maalitettiin nettikeskustelujen lisäksi osassa mediaa. Tämän tehtävän aikana huomasimme media- ja somekanavien seurannan olevan erityisen tärkeä osa tehtävän jälkihoitoa. Osa uutisista ja hallitsematon nettikeskustelu osoittivat karulla tavalla sen, että tiedottamisen narut on pidettävä jämptisti tehtävää johtavan tahon käsissä, jotta ylilyönnit pysyisivät minimissään. Toisinaan töihin tullessa miettii, että mitäköhän tänään on tarjolla. Mielikuvitus ei riitä keksimään kaikkea sitä, mihin saa ottaa osaa. Kuinka moni saa työssään osallistua ryhävalaan irrottamiseen rysästä, kahdesti?

TEHTÄVIÄ JOHDETAAN TURUN ”KIVILAIVASTA” Suomen koko läntisen meri- ja rannikkoalueen tehtäviä johdetaan Länsi-Suomen merivartioston johtoja meripelastuskeskuksesta, jota keskuksen henkilöstö sarkastisesti kutsuu ”kivilaivaksi”. Rajavartiolaitoksen ydintehtävien koordinoinnin ja johtamisen lisäksi keskukselle on sälytetty koko joukko muitakin tehtäviä. Toimimme mm. valtakunnallisena resurssien koordinointikeskuksena, meri- ja muiden pelastustehtävien osalta kansallisena yhteyspisteenä koko maailmalle (SPOC) sekä valtakunnallisena kalastuksenseurantakeskuksena (KSK). Tehtäväkenttä on siis todella laaja. Putkinäölle ei ole

sijaa yhdessäkään Rajan tehtävässä ja vähiten meillä kivilaivassa. Kun keskus vuoden 2013 maaliskuussa muutti uusiin tiloihin Turun sataman välittömään läheisyyteen, moni asia meni uusiksi. Tuosta hetkestä lähtien on keskuksen päivystysvahvuus ollut neljä henkilöä 24/7. Neljän hengen vahdilla on hoidettavanaan kenttäjohtajan (KJ), tilannevalvojan (TiVa-KSK), meripelastusjohtajan (SMC) ja operaattorin (Oper) vaativat tehtävät. Keskuksessa on panostettu moderniin tekniikkaan ja päivystystilan toimivuuteen.

Kirjoittaja Tomi Maunu toimii johtokeskusupseerina Länsi-Suomen merivartiostossa.

RAJAMME VARTIJAT

TEKSTI: Anniina Tella • KUVAT: Markus Laine ja Anniina Tella

Rajakoira Alma iloisena suoritettuaan veneen rajatarkastuksen.

Kesälomakauden erikoisuuksia

Huvialusten rajatarkastukset Saimaan kanavalla

n viileähkö ja hiukan sateinen kesäaamu Nuijamaan satamassa. Vaikka eletään vilkkainta lomakautta, yhtään huvialusta ei ole vielä ylittämässä valtakunnan rajaa Saimaan kanavan kautta. Nuijamaan rajatarkastusaseman koiranohjaaja Paula Vataa kertoo, että edellispäivänä hänen aamuvuoronsa aikaan huvialuksia kävi satamassa alle kymmenen. – Huviveneiden määrä vaihtelee hyvin paljon sään ja viikonpäivän mukaan, täydentää Vataan kollega Mikko Tynkkynen. Täysin hiljaista peilityynellä kanavalla ei kuitenkaan ole, sillä jo kaukaa kantautuu Lappeenrannasta Viipuriin liikennöivän matkustajalaiva M/S Carelian ääni. Sen ei kuitenkaan yleensä tarvitse pysähtyä Nuijamaalla, sillä matkustajien

RAJAMME VARTIJAT

passit on tarkastettu jo Lappeenrannasta lähtiessä. Niinpä laiva ajaa tälläkin kertaa satamassa ohitsemme ja tuuttaa torveaan tervehdykseksi. Saimaan laajat vesialueet Viipurin kautta Suomenlahteen yhdistävä Saimaan kanava avattiin ensi kertaa liikenteelle vuonna 1856. Se on Suomen historiallisesti merkittävin kanava ja edelleen suosittu matkailu- ja nähtävyyskohde. Lisäksi se kuuluu Museoviraston määrittelemiin Valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin. Kanava on Suomen ainoa huviveneiden rajanylityspaikka sisävesillä.

Schengen-rajan ylittäville huviveneille rajatarkastus Nuijamaan rajatarkastusasema vastaa rajatarkastuksista kansainvälisen maantie-

rajanylityspaikan lisäksi myös Nuijamaan satamassa. Tarkastuksia tehdään sekä huviveneille että rahtialuksille. Kaikille Saimaan kanavan kautta merelle tai toisin päin liikkuville huvialuksille suoritetaan Nuijamaan satamassa maastalähtö- tai maahantulotarkastus. Aina kun huvialus ylittää Schengenrajan, se on velvollinen käymään rajatarkastuksessa ja tekemään tulliselvityksen. Rahtialuksille tehdään hallinnollinen rajatarkastus ja lisäksi tehdään alustarkastuksia riskianalyysin perusteella. Nuijamaan satamassa ei ole jatkuvaa päivystystä, vaan rajatarkastusaseman valvomo käskee alustarkastuspartion tehtävään, kun huvialus on lähestymässä satamaa joko Suomen tai Venäjän puolelta. - Saimaan kanavan kaukokäyttökeskuksesta Mälkiän sululta saamme aina en-

Kyltit Nuijamaan satamassa ohjaavat veneilijät passintarkastukseen.

nakkotietona ilmoituksen, kun aluksia on tulossa Lappeenrannasta. Venäjän suunnasta tulevasta liikenteestä ilmoitukset tulevat Pällin sululta, kertovat Vataa ja Tynkkynen. Huviveneitä liikkuu Saimaan kanavalla pääasiassa kesäkuukausina, jolloin tarkastuksia tehdään keskimäärin 5–10 vuorokaudessa. Tänä kesänä tosin Nuijamaan satamaan tuli eräänä päivänä 16 huvialusta samaan aikaan. Toisaalta vielä lokakuussakin on tarkastettavaa, kun veneitä siirretään talvitelakalle. Tyypillisiä huviveneilijöitä ovat eläkeläispariskunnat, joille vene on kuin kesämökki. Parhaimmillaan huviveneilijät saattavat viettää veneessä jopa monta kuukautta käyden välillä maissa vain pesemässä pyykkiä ja hoitamassa muita asioita.

Koirat koulutetaan huvivenetarkastuksiin Huvialusten rajatarkastuksissa on aina läsnä vähintään yksi ulkoryhmän ja yksi passiryhmän jäsen. Lisäksi mukana saattaa olla myös koirapartio, jos sellainen sattuu olemaan vuorossa. Koirapartioita käytetään pääasiassa saapuvien veneiden tarkastuksissa.

Rahtialusten tarkastusiskuissa tarvitaan yleensä vähintään kahdeksan henkilöä, jotta tarkastus saadaan suoritettua. Kun rajakoiria koulutetaan huvivenetarkastuksia varten, on keskeistä, että koira tutustuu veneiden hieman erilaiseen toimintaympäristöön ja oppii liikkumaan liukkailla pinnoilla ja ahtaissa tiloissa pelkäämättä. Varsinainen tarkastusprosessi sujuu samalla tavalla kuin muutkin rajatarkastukset. Ainoa poikkeava elementti ovat koirien tassuihin laitettavat tossut, jotta vältetään vahingoittamasta veneiden pintoja. - Koiran kynnet saattaisivat jättää jälkiä, etenkin jos vene on puuta, huomauttaa Vataa.

Infraa ja työturvallisuutta kehitetty Muutama vuoden käytössä ollutta rajatarkastustilaa muutettiin tänä kesänä siten, että matkustajat pääsevät rajatarkastuksen ajaksi sisälle. Aiemmin asiointi tapahtui rajatarkastustilan seinässä olevan luukun kautta. Alueen valaistusta on myös parannettu ja satamalaiturin päähän on saatu Suomi Finland -kyltti, jossa kerrotaan satamassa tapahtuvasta rajatarkastuksesta.

- Näin kukaan ei ainakaan vahingossa pääse ajamaan tarkastuspisteestä ohi, Vataa toteaa. Sekä huviveneet että rahtialukset voivat tarvittaessa yöpyä satamassa, mutta nykyään se ei enää ole kovin yleistä. Huvialusten kansainvälinen rajanylityspaikka Santiossa on auki aamukahdeksasta iltakymmeneen, joten jos näyttää siltä, että jokin Nuijamaalta Santioon suuntaava vene ei ehdi sinne saman päivän aikana, rajatarkastajat usein suosittelevat yöpymistä Nuijamaalla. Haastattelun aikana Nuijamaan rajatarkastusaseman rajakoirien kuopus, puolitoistavuotias labradorinnoutaja Nemo juoksentelee innoissaan ympäri satamalaituria ja odottelee, tulisiko pian jotain työtehtäviä. Sen selvästi tekisi vähän mieli uimaan. Nemon ohjaaja Tynkkynen ei kuitenkaan usko, että se uskaltaisi hypätä laiturilta veteen, sillä laituri on aika korkealla. Vataan ohjaama kolmivuotias belgianpaimenkoira Alma sen sijaan suhtautuu tilanteeseen silminnähden rauhallisemmin, eikä vesi sitä liiemmin kiinnosta. - Alma ei ui, toteaa Vataa.

Jokainen työpäivä on erilainen Huviveneliikennettä ei voi käytännössä mitenkään ennustaa. Nuorempi rajatarkastaja Severi Virtanen kertoo parin päivän takaisesta työvuorostaan, jolloin aluksi ei ollut tulossa yhtään venettä, mutta yhtäkkiä satamaan saapuikin kahdeksan alusta lähes peräjälkeen. Vaikka itse tarkastukset sujuvat nopeasti ja asiakkaat pääsevät pian jatkamaan matkaa, tarkastustyöhön kuuluva tilastointi vie hieman aikaa, mistä syystä ajoittain saattaa syntyä jonoja. Koska haastattelupäivänä ei Nuijamaan satamaan ilmestynyt yhtään huvivenettä tarkastettavaksi, Nemon ja Alman täytyi ohjaajineen palata takaisin maantierajanylityspaikalle tavallisten rajatarkastusten pariin.

RAJAMME VARTIJAT

TEKSTI: Miika Eskuri ja Juha Möttönen • KUVA: Jukka Hyttinen

Vartiuksessa on säännöllinen junaliikenne Puhelin pirahtaa ulkomiehen virkahaalarin taskussa. Lyhyen sananvaihdon jälkeen mukaan lähtevät junaleimasimet ja kulku suuntaa kohti junantarkastussiltaa.

ian idän suunnasta kuuluu junan pillin vihellys ja näkyviin ilmestyy venäläinen veturi perässään pitkä letka vaunuja, joissa lastina on Kostamuksen kombinaatin tuottamaa rautapellettiä. Kostamuksesta ei rautamalmi heti lopu, sillä esiintymiä on löydetty vielä seuraavaksi 30 vuodeksi eteenpäin. Avolouhosta olisi kuullun mukaan tarkoitus kaivaa nykyisestä 300 m syvyydestä aina 600 m syvyyteen saakka. Työllistävä vaikutus on suuri, sillä Kostamuksen kombinaatilla työskentelee noin 4 000 ihmistä ja se tuottaa 20 % Venäjän rautapelletistä.

Päivittäin 3–6 tavarajunaa Vartiuksen raja-aseman erityispiirteisiin kuuluu päivittäinen 3–6 tavarajunan maahan saapuminen ja tyhjien vaunujen takaisin meno Venäjälle. Juna on 60 vaunullaan pisin ja painavin kuljetus, joka liikkuu Suomen rautateillä säännöllisesti. Liikenne on suurilta osin transito- eli kauttakulkuliikennettä. Pellettivaunut jatkavat Vartiuksesta kohti Kokkolan satamaa ja Raahea, jonne osa raudasta jää jatkojalostukseen ja osa jatkaa meritse maailmalle. Vartiuksen kautta kulkeva transitoliikenne on kasvanut voimakkaasti viime vuosina, sillä satunnaisesti kauempaa idästä tulee myös kivihiilijunia. Transitoliikenteen tuoma hyödyt ovat merkittäviä, sillä se tuo suoria tuloja kansantalouteen ja lisäksi työllistävä vaikutus on

RAJAMME VARTIJAT

Juna ajaa Venäjältä Vartiuksen rajanylityspaikan sivuitse noin 500 metrin päässä sijaitsevalle juna-asemalle, missä veturit vaihdetaan.

suuri mm. satamakaupunki Kokkolassa ja myös VR:llä. Junien tarkastaminen vaatii Rajan henkilöstöltä sähköratakoulutuksen. Pellettijuna saapuu Suomeen venäläisen dieselin voimalla, mutta matka Vartiuk-

sesta eteenpäin jatkuu sähköllä. Junien tarkastukseen käytetään säännöllisesti myös koiria, jotka ovatkin ainoita, jotka saavat liikkua ajolinjojen vaikutusalueella ilman VR:n tarjoamaa koulutusta.

TEKSTI: Miikka Rautavirta • KUVAT: LSMV

Juhannuksen teemana konevikaiset Länsi-Suomen merivartioston meripelastusta työllistivät juhannuksena konevikaisten ja ajelehtivien veneiden hinaukset.

uhannusviikonloppuna meripelastustehtävien kokonaismäärä oli 28, ja näistä erilaisia hinauksia oli 18. Hukkumistapauksilta ja vakavilta onnettomuuksilta onneksi vältyttiin. Juhannuksen vakavin tilanne oli Vaasan sisäsaaristossa, jossa viisi henkilöä päätyi mereen veneonnettomuudessa. Juhannuksena merivartioston yksiköt osallistuivat myös muihin tehtäviin, kuten ensihoidon ja poliisin johtamiin tehtäviin 16 kertaa. Vesiliikennevalvontaa suoritettiin koko toiminta-alueella partioinnin ohessa. Kuutta veneen kipparia epäiltiin vesiliikennejuopumuksesta. Sakkoja ja huomautuksia jaettiin pääosin varustepuutteista noin parikymmentä kappaletta.

Meripelastustehtävät alueittain Perämeren alueella oli kolme tehtävää. Veneitä karkasi ajelehtimaan kovassa tuulessa tuuliajolle Raahessa ja Oulussa. Oulun edustalla sattui yksi kevyt karilleajo, josta ei tullut vaurioita veneeseen. Merenkurkun alueella oli kolme tehtävää. Kokkolan seudulla sattui purje-veneen pohjakosketus ja yhteen alukseen tuli moottorivika. Vaasan saaristossa upposi juhannusyönä moottorivene ja henkilöitä päätyi veden varaan. Kaikki saatiin pelastettua, joskin osittain kylmettyneenä. Selkämeren alueella oli neljä tehtävää: pelastettiin konevikaisia aluksia, joista yksi oli vesijetti, ja hinattiin kivillä käynyt vene turvaan.

Turun seudulla oli selvästi eniten tehtäviä juhannuksena: yhteensä 14 tehtävää, jossa konevikaisten alusten osuus oli suuri. Hinaustehtäviä oli kahdeksan. Ajelehtimasta havaittiin kolme pienvenettä, ja eräs purjevene oli juuttunut kölistä pohjaan. Ahvenanmaan alueella tehtävien joukossa oli neljä konevikaista venettä ja yksi ajelehtiva karkuun päässyt vene.

Juhannuksena 2019 meripelastusta työllistivät eniten konevikaisten ja ajelehtivien veneiden hinaukset.

RAJAMME VARTIJAT

TEKSTI: Kirsti Helin • KUVAT: Jarmo Hämäläinen ja Kirsti Helin

Koulutusmääriä voidaan nostaa tarvittaessa nopeastikin Jaakko Hamunen aloitti Raja- ja merivartiokoulun uutena johtajana 1.9.2019, jolloin Pasi Tolvanen siirtyi reserviin.

aja- ja merivartiokoululla on vakaa asema upseereiden, rajavartijoiden ja erikoisrajajääkärien kouluttajana sekä Rajavartiolaitoksen tutkimusyksikkönä. – Otan vastaan uuden tehtäväni koulun johtajana luottavaisin mielin ja kiinnostuneena, sanoo eversti Jaakko Hamunen. Vuonna 2018 rajavartijakoulutuksen aloitti aiempiin vuosiin verrattuna nelinkertainen määrä opiskelijoita. Edellinen hallitus kohdensi lisärahoitusta itärajan valvontaan, Helsinki-Vantaan kasvavan liikenteen tarkastuksiin ja lisääntyvien EU-tehtävien hoitamiseen. Vuoden pituisen koulutuksen aloitti kaksi kurssia, joille kummallekin valittiin 120 opiskelijaa. − Nyt tilanne on valitettavasti toinen, toteaa Hamunen. – Rajavartiolaitos joutuu vähentämään koulutusmääriä rajusti, jotta selviämme määrärahojen leikkauksista ja kustannusten noususta. Vuodelle 2020 on suunnitteilla vain yksi 20 oppilaan kurssi. − Mikäli Rajavartiolaitos saa lisärahoitusta, Raja- ja merivartiokoululla on valmius nostaa koulutusmääriä nopeastikin. Myös koulutuksen sisältöä ja läpivientiä voidaan tarvittaessa muuttaa toimintaympäristön vaatimusten mukaisesti. Tähän meille antavat eväitä myös

RAJAMME VARTIJAT

− Mikäli Rajavartiolaitos saa lisärahoitusta, Raja- ja merivartiokoululla on valmius nostaa koulutusmääriä nopeastikin, sanoo koulun uusi johtaja, eversti Jaakko Hamunen.

säännöllisesti kerättävät opiskelija- ja työelämäpalautteet. Rajavartijan ammatti kiinnostaa nuoria, ja isoillekin kursseille oli hakijoita yli nelinkertainen määrä aloituspaikkoihin nähden. Rajavartijoiksi halutaan hyvät sosiaaliset taidot omaavia henkilöitä. Työ edellyttää hyvää fyysistä ja henkistä kuntoa. Myös monipuolinen kielitaito ja kommunikointitaidot auttavat pärjäämään tehtävissä. Iso osa rajavartijan peruskurssilta valmistuneista aloittaa työuransa rajanylityspaikoilla. Merivartioasemille siirtyvät saavat merenkulkukoulutuksen täydennyskoulutuksena.

Raja- ja merivartiokoulua vuodesta 2014 lähtien johtanut eversti Pasi Tolvanen luovutti koulun johtajan tehtävät eversti Jaakko Hamuselle Immolassa 16.8.2019 erikoisrajajääkärien valatilaisuuden yhteydessä.

Tekniikkaa ja kansainvälisyyttä opetukseen Jaakko Hamunen kertoo, että koulu on jo pitkään käyttänyt sekä simulaattoreita että verkko- ja etäopetusta ja molempia kehitetään ja lisätään sitä mukaa kuin teknologia edistyy ja opetussisällöt muuttuvat. Simulaattoreita käytetään mm. merenkulussa, kenttätoiminnan johtamisessa ja radiokoulutuksessa. Kansainvälisyys on yhä tärkeämpi osa koulutusta. EU on perustamassa raja- ja merivartiovirasto Frontexille 10 000 rajavartijan vahvuiset joukot vuoteen 2027 mennessä, ja Raja- ja merivartiokoulu varautuu kouluttamaan sekä Suomesta joukkoihin lähetettäviä että ulkomaisia rajavartijoita. Raja- ja merivartiokoulu on ollut Frontexin kumppanuusoppilaitos vuodesta 2007 lähtien. Koulu on ollut mukana laatimassa yhteisiä eurooppalaisia koulutusohjelmia ja -vaatimuksia, jotta kaikkialla EU:n ulkorajoilla olisi samat vaatimukset täyttäviä rajavartijoita töissä. Raja- ja merivartiokoululla on järjestetty Frontexin kursseja, ja suomalaisia on ollut kouluttajina muualla Euroopassa järjestetyillä kursseilla.

IMMOLAAN ON MUKAVA PALATA Jaakko Hamunen tulee Immolaan jo neljännen kerran työurallaan. − Ensimmäinen kerta oli kolmekymmentä vuotta sitten, kun tulin tänne varusmiehenä aliupseerikurssille, toinen kerta oli kadettikoulun jälkeen, jolloin toimin opetusupseerina 1993−1995, ja kolmas kerta, kun toimin koulun apulaisjohtajana 2013–2014. Koululle oli taas mukava tulla, ja sen henkilöstö on pääosin tuttua. Hamunen siirtyi uuteen tehtäväänsä Rajavartiolaitoksen esikunnan suunnittelu- ja talousyksikön päällikön tehtävästä, jossa hänen vastuualueenaan olivat strateginen suunnittelu ja talousasiat. Upseerin ja yleisesikuntaupseerin tutkintojen lisäksi hänellä on diplomi-insinöörin tutkinto pääaineena tietotekniikka. Rajan upseeriuran välissä hän toimi pari vuotta Valtiontalouden tarkastusviraston tietojohtajana. Hamunen asuu työviikot pääosin Imatralla, ja perhe asuu ainakin toistaiseksi Helsingissä. Vanhin lapsista opiskelee Lappeenrannassa. Hamunen ylläpitää kuntoaan hyötyliikunnalla juoksemalla tai pyöräilemällä työmatkat. Vastapainoa toimistotyölle tuovat taimikonhoito sekä sienestäminen ja marjastaminen.

RAJAMME VARTIJAT

TEKSTI: Anniina Tella ja Veera Savelius • KUVAT: Anniina Tella

Kolmikanta Vasukkaattapahtumassa Uukuniemellä Rajavartiolaitoksen toiminta tutuksi vapaa-ajan asukkaille.

aakkois-Suomen rajavartiosto osallistui 9. heinäkuuta yhdessä Pohjois-Karjalan rajavartioston kanssa Uukuniemen vapaa-ajan asukkaiden Vasukkaat ry:n kesätapahtumaan Pyhäjärvellä. Kaakkois-Suomen rajavartiostosta paikalla olivat Olli Laatikainen, Mika Kokko, Veera Savelius ja Anniina Tella, ja Pohjois-Karjalan rajavartiostoa edustivat Jouni Käyhkönen ja Riku Heinonen. Päivä alkoi kokoontumisella Uukuniemen venesatamassa, minne kerääntyi kylmästä ja sateisesta säästä huolimatta noin 35 henkeä. Satamassa Rajavartio-

laitoksen edustajat esittäytyivät yleisölle ja kertoivat rajavyöhykkeestä sekä Rajan toiminnasta Pyhäjärven alueella. Päivän ohjelmassa oli veneretki P-KR:n partioveneen johdolla rajavyöhykkeelle ja rajavesialueen läheisyyteen. Veneiden reitti kulki Uukuniemen venesatamasta Salmilammelle ja sieltä Ristiselälle rajavesialueen viertä pitkin, mistä matka jatkui Suitsansaareen. P-KR ajelee samoja reittejä myös partiovuorojen aikana. Rajavesialueelle mennään vain poikkeustapauksissa. Nyt kaikki halukkaat pääsivät käymään rajavyöhykkeellä partioveneen johdolla.

Veneretkellä alitettiin Salmilammen kaarisilta.

RAJAMME VARTIJAT

Käynti entisellä Suitsan rajavartioasemalla Suitsansaaressa kokoonnuttiin entisen Suitsan rajavartioaseman päärakennukseen, missä oli tarjolla pullakahvit. Samalla tapahtumaan osallistuvat saivat kysellä heitä kiinnostavista asioista Rajavartiolaitoksen edustajilta. Erityisesti ajankohtainen rajankäynti herätti aiheena mielenkiintoa. Laatikainen kertoi rajavyöhykelupien hakemisesta ja painotti sähköisten lupahakemusten helppoutta. Laatikaisen mukaan lupaa on tärkeää hakea aina tarpeeksi hyvissä ajoin ja joskus jopa varmuuden

Rajavyöhykkeellä päästiin käymään partioveneen johdolla. Oppaina rajavartiostosta Olli Laatikainen ja Mika Kokko.

vuoksi, ettei kiire yllätä. Rajankäynnin ja rajavyöhykelupien lisäksi valuuttakurssit, Parikkalan rajanylityspaikan muuttaminen kansainväliseksi rajanylityspaikaksi sekä paikalla olleiden Rajan edustajien taustat kiinnostivat yleisöä. Päivän odotetuimpiin ohjelmanumeroihin kuului myös vuosina 1985–1993 Suitsan rajavartioasemalla työskennelleen Paavo Kontiokorven puheenvuoro. Kontiokorpi myös asui Suitsassa yhteensä kuusi vuotta, joten hänellä riitti paljon erilaisia aseman historiaan liittyviä tarinoita. Kontiokorven aikana asemalla oli töissä toistakymmentä miestä ja päivystäjä oli aina paikalla. Naapurivartio toimi Närsäkkälässä. Entinen Rajavartiolaitoksen kiinteistö on tätä nykyä Jussi Ratilaisen perheen ja hänen vanhempiensa muodostaman kiinteistöyhtymän omistuksessa. Ratilainen työskentelee Kolmikannan rajavartioasemalla koiranohjaajana, ja Suitsansaari on Ratilaisen perheelle tärkeä kesänviettopaikka. Kahvittelun lomassa Ratilainen kertoi vartioaseman ostamisesta Senaatti-kiinteistöiltä vuonna 2010.

VASUKKAAT – VAPAAAJAN ASUKKAIDEN YHDISTYS Vasukkaat ry on toiminut Uukuniemellä jo 23 vuotta. Se perustettiin alun perin vapaa-ajan asukkaiden aloitteesta yhteiseksi toimijaksi, jotta palvelut alueella säilyisivät. Nykyään Vasukkaisiin kuuluu yli 200 jäsentä, joista kaukaisimmat asuvat Havaijilla. Yhdistys järjestää jäsentensä iloksi monenlaisia tapahtumia lähinnä kesäkaudella. Rajavyöhykkeelle suuntautuneita veneretkiä on aiemmin järjestetty muutamia. Edellisellä kerralla mukana oli yli 80 osallistujaa. Lisäksi Kaakkois-Suomen rajavartiosto on ollut mukana myös Vaasa yhdistyksen järjestämässä Rantakalatapahtumassa.

Rovaniemi

Joensuu Jyväskylä

Uukuniemi

Tampere Lappeenranta Turku Helsinki

RAJAMME VARTIJAT

Tapahtumia ja juhlia 2019 TEKSTI JA KUVAT: P-KR

Rajasoitto ja avoimet ovet Osana Rajavartiolaitoksen 100-vuotisjuhlavuoden tapahtumia Lieksan rajavartioasema avasi ovensa yleisölle 26. heinäkuuta.

Avoimet ovet -tapahtuman kävijämäärä oli 850.

RAJAMME VARTIJAT

ajavartiolaitoksen toimintaan tutustumisen lisäksi osallistujat pääsivät vierailemaan Rajaperinnetalossa sekä nauttimaan Rajasotilaskodin antimista. Tapahtuman pääohjelmanumerona oli jo perinteeksi muodostunut Rajasoitto. Väkeä rajavartioasemalle alkoi saapua heti aamupäivästä, ja ajoissa paikalle saapuneet pääsivät katselemaan Koala-helikopterin laskeutumista aseman nurmikentälle. Helikopterin lisäksi Rajan kalusto oli muutenkin hyvin edustettuna, ja partioautot, mönkijä ja moottorikelkka keräsivätkin paljon ihailijoita. Myös voimankäyttövälineet herättivät paljon kiinnostusta ja kysymyksiä, joihin rajavartijat asiantuntevasti vastailivat. Kaluston lisäksi paljon huomiota herättivät tietysti rajakoirat. Etenkin saksanpaimenkoiranpentu Karma pääsi nauttimaan niin nuorten kuin vanhempienkin kävijöiden huomiosta ja rapsutuksista.

Rajasoitto-konsertissa solisteina esiintyivät Elina Vitri ja vanhempi rajavartija Tuomas Viitaniemi.

100-vuotisjuhlaviestiä ympäri maata vienyt Rajanalle pääsi takaisin kotiinsa Lieksan Rajaperinnetaloon.

Hieman vanhempi rajakoira Aro keräsi suuren yleisön koiratoimintanäytöksessä, jossa esiteltiin muun muassa henkilön ja tavaran etsimistä sekä tottelevaisuuskoulutusta. Tilaisuudessa Rajakilta muisti Rajavartiolaitosta sen juhlavuonna lahjoittamalla Pohjois-Karjalan rajavartiostolle upean kiviveistoksen. Rajakillan edustaja Harri Virtanen luovutti veistoksen vartioston komentajalle, eversti Vesa Blomqvistille. Sotahistorioitsijat Tauno Oksanen ja Ari Komulainen luovuttivat Raappanan Tiedustelijat -kirjan Pohjois-Karjalan rajavartiostolle. Raja- ja merivartiojoukkojen Perinneyhdistyksen puheenjohtaja, eversti evp Martti Kukkonen luovutti henkilökohtaisena lahjana Lieksan rajaperinnetalolle aidon Neuvostoliiton rajapaalukilven. Rajavartiolaitoksen 100-vuotisjuhlaviestiä vienyt Rajanalle pääsi päivän aikana kotiinsa Lieksan rajaperinnetalolle ja sen veistäjälle Harri Hopeakivelle luovutettiin Rajavartiolaitoksen päällikön puukko.

Päivä huipentui Rajasoittoon Päivän pääohjelmanumeron, Rajasoittokonsertin, avasivat Lieksan kaupunginjohtaja Jarkko Määttänen ja Pohjois-Karjalan rajavartioston komentaja eversti Vesa Blomqvist, joka toi juhlavuottaan viettävän Rajavartiolaitoksen tervehdyksen tapahtumaan. Puheenvuorossaan komentaja kiitti Lieksan kaupunkia ja asukkaita luottamuksesta sekä yhteistyöstä, jotka ovat edellytyksiä rajavartioston toiminnalle etenkin harvaan asutulla itärajalla. Konsertissa monisatapäistä yleisöä viihdytti paikallinen orkesteri Kukko Boys. Solisteina esiintyivät Elina Vitri ja vanhempi rajavartija Tuomas Viitaniemi. Helteiseen perjantaipäivään sopivassa, vauhdikkaassa konsertissa kuultiin kotimaista iskelmää ja pop-musiikkia monilta eri vuosikymmeniltä, Rauli "Badding" Somerjoesta Lauri Tähkään ja Juha Tapioon. Rajasoitto järjestettiin tänä vuonna jo 22. kerran. Se avasi 40-vuotisjuhlaansa viettäneen Lieksan vaskiviikon, joka on Pohjoismaiden suurin vaskimusiikin festivaali.

RAJAMME VARTIJAT

Tapahtumia ja juhlia 2019 TEKSTI: Päivi Dahl • KUVAT: Martti Huusko, Saara Lappalainen, Tanja Oikarinen ja Tomi Pienimaa

Kainuun rajan kesätapahtumat RAJA100-hengessä

ainuun rajavartioston evp- ja kiltapäiviä vietettiin kesäkuun alussa neljällä paikkakunnalla, Kajaanissa, Suomussalmella, Kuusamossa ja Kuhmossa. Helteinen sää suosi tapahtumapäiviä, osallistujamäärät olivat ilahduttavia ja tunnelmat mukavia. Entisten rajamiesten ja kiltalaisten tapahtuma keräsi lähes 200 henkilöä eri

paikkakunnille tapaamaan Kainuun rajan nykyistä väkeä ja keskustelemaan vanhoista ajoista ja tulevaisuudesta. Elokuussa Kainuun raja osallistui myös suosittuun Linnanvirta-tapahtumaan Kajaanissa.

Kajaanissa katseltiin kalustoa Kajaanissa kesätapahtuma alkoi komenta-

Kajaanissa vieraat tutustuivat kalustoesittelyn myötä uusimpaan tekniikkaan.

RAJAMME VARTIJAT

ja eversti Mika Rytkösen tervetulotoivotuksella. Sotilaskotiyhdistyksen toimittamat sotkun munkit ja pullat herkuteltiin kahvin kera ulkosalla aurinkoisessa säässä. Vieraat tutustuivat kalustoesittelyn myötä uusimpaan tekniikkaan. Ohjelma jatkui tutustumisella Kainuun rajavartioston uudistettuun perinnehuoneeseen, jossa historiaesittelyn

lisäksi oli aikaa leppoisaan rupatteluun ja kiltalaisten muisteluihin. Iltaa vietettiin lopuksi saunomisen ja iltapalan merkeissä esikunnan tiloissa. Vieraita kävi päivän aikana Kajaanissa noin 40 henkilöä.

KR:n Kuhmon killan osasto aktiivisena Kuhmossa Kainuun rajavartioston evp- ja kiltatapaaminen järjestettiin yhteistyössä Kainuun rajavartioston ja KR Killan Kuhmon osaston kanssa. Tapahtumapaikkana oli Wild Brown Bear Center Erilammella Kuhmon Vartiuksessa. Väkeä kiinnosti nykyisin käytössä oleva Rajavartiolaitoksen kalusto, jota Kuhmon ja Vartiuksen rajavartioasemien rajapartiot esittelivät. Monen tapahtumaan osallistuneen mielestä parasta oli kuitenkin mahdollisuus päästä keskustelemaan ja muistelemaan menneitä vanhojen rajamiesten kesken.

Droonin lennätysnäytös Suomussalmen evp-miesten ja killan jäsenten tapaamisessa.

Suomussalmella ihmeteltiin droonin lentoa Suomussalmella entiset rajamiehet tutustuivat nykyisten rajamiesten esittelemään Rajan kalustoon. Samalla kuultiin virkamiehiltä tuoreimmat kuulumiset ja juteltiin rajamiehen työnkuvan muuttumisesta vuosikymmenien aikana. Suomussalmella vieraita kävi päivän aikana noin 30 henkilöä.

Kuusamossa tutustuttiin Kaamosgallerian näyttelyyn Kuusamossa komentaja, eversti Rytkönen avasi tilaisuuden ja toivotti vieraat tervetulleiksi sekä esitti lyhyen tilannekatsauksen. Tämän jälkeen Paavo Palosaari esitti katsauksen historiaan. Esitelmän jälkeen yleisö tutustui pihalla nykyaikaisen rajapartion kalustoon ja varusteisiin sekä Kaamosgalleriassa avattuun Raja100-näyttelyyn.

Kajaanin Rantapuistossa järjestetty koiratoimintanäytös keräsi hyvin yleisöä.

Ruokailun ja kahvien jälkeen oli vuorossa Murtovaaran Pentin monologi sekä Hannulan Kaukon haitariesitys. Jes Vapis -orkesteri veti hienon keikan, ja intoutuipa osa väestä tanssimaankin. Loppuilta kului rattoisan rupattelun ja vanhojen muistelun merkeissä. Tilaisuuteen osallistui yli sata henkeä.

Yhteisötapahtuma Linnanvirta Kajaanissa

tettyyn Linnanvirta-yhteisötapahtumaan Kajaanissa. Tapahtuman päävastuullisina järjestäjinä olivat Kainuun Sanomat, Metsähallitus, Kajaanin kaupunki, Kainuun prikaati sekä Kainuun rajavartiosto. Kolmipäiväistä Linnavirta-puistojuhlaa oli toteuttamassa lukuisa joukko yhteisöjä ja yhdistyksiä.

Elokuussa Kainuun raja osallistui ensimmäistä kertaa nyt jo viidettä kertaa järjes-

RAJAMME VARTIJAT

Tapahtumia ja juhlia 2019 TEKSTI: Saara Lappalainen ja Päivi Dahl • KUVAT: Päivi Dahl ja Tanja Oikarinen

Perinnehuone veti väkeä Kajaanin Leirimäellä Juhlistaakseen Rajavartiolaitoksen 100-vuotista taivalta Kainuun rajavartioston esikunta piti kesällä perinnehuoneen ovia auki yleisölle.

ällä tavoin juhlavuoteen saivat osallistua niin oma henkilöstö ja entiset työntekijät sekä heidän läheisensä kuin myös muut Kainuun rajavartioston ja Rajavartiolaitoksen toiminnasta kiinnostuneet. Kävijöitä kolmen viikon aikana oli noin 300 henkilöä. Kainuun rajavartioston esikunta ja sen perinnehuone sijaitsevat Kajaanissa Leirimäellä. Kun Suomi vielä kuului Venäjän keisarikuntaan, tsaari Aleksante-

RAJAMME VARTIJAT

ri II:n päätöksellä perustettiin jokaiseen Suomen reservipiiriin reservikomppaniat. Oulun 4. tarkk’ampujapataljoonan reservipiiriin sijoitettu Kajaanin 16. reservikomppania aloitti toimintansa Kajaanin Leirimäen uusissa rakennuksissa vuonna 1883. Sittemmin Leirimäellä on eletty läpi Suomen itsenäistymisen ja alue on saanut osansa toisen maailmansodan pommituksista. Perinnehuone hahmottaa alueen

historiallista merkitystä ja vaiherikasta menneisyyttä.

Esillä Rajan 100-vuotinen historia Perinnehuone kertoo Kainuun rajavartioston ja Rajavartiolaitoksen vaiheista aina sen perustamisesta tähän päivään. Juhlavuoden siivittämänä perinnehuoneen näyttely avattiin entiseen rajajääkärikomppanian ruokalaan ja näyttelyn

ilmettä päivitettiin esimerkiksi uusilla esineillä ja elävällä kuvalla. Yhteensä erilaisia tavaroita ja valokuvia löytyy noin 400. Kesällä vierailijat pääsivät tutustumaan muun muassa Leirimäen varusmieskoulutuksen historiaan, sotilaskotitoimintaan, tekniseen kehitykseen, vartioelämään 1900-luvun alkupuolella ja rajajoukkojen toimintaan sota-aikana. Perheen pienimmät huomioitiin karamellitarjoilulla, väritystehtävillä ja pienillä rajavartijan haalareilla, joita sai sovittaa päälleen. Parhaat tarinat kuultiin Rajan nykyisiltä ja entisiltä työntekijöiltä, Leirimäen alueella asuneilta ihmisiltä ja lukuisilta Kainuun rajajääkärikomppaniassa asepalveluksensa suorittaneilta henkilöiltä. Näitä omakohtaisia muistoja ja tarinoita oli aina 1960-luvulta 2000-luvulle. Tarinat ovat osoitus siitä, miten monen ihmisen elämään Rajavartiolaitos on vaikuttanut ja miten vahva yhteiskunnallinen merkitys organisaatiolla on.

Konekiväärin arvoitus ratkesi Perinnehuoneessa on jo vuosia ollut esillä mutkapiippuinen konekivääri, mutta sen alkuperästä ei ollut säilynyt tarkkoja tietoja. Juhlavuoden näyttelyn ansiosta konekiväärin tarina saatiin selville erään vierailijan kautta ja kokonaiskuva alkoi hahmottua. Konekivääri on peräisin neuvostoliittolaisesta Polikarpov I-15bis -tiedusteluja hävittäjäkoneesta, joka sai osuman talvisodan alkuvaiheessa joulukuussa 1939. Lentokone teki pakkolaskun Kiantajärven jäälle, mutta koska talvisodan pakkaset eivät vielä olleet alkaneet, kone vajosi järven pohjamutiin. Osia lentokoneesta nostettiin vuonna 1972, jolloin perinnehuoneessa oleva konekivääri saatiin talteen. Eräs vierailija muisti Kainuun rajavartioston toimineen yhteistyössä muiden tahojen kanssa 1970-luvun nosto-operaa-

Kainuun rajavartioston perinnehuoneella on pala talvisodan historiaa. Polikarpov I-15bis -koneen konekiväärin tunnistivat Jouni Kuokkanen ja Pekka Simula.

tion aikana, ja hän kertoi siitä sukeltajille, jotka osallistuivat kesällä 2018 Kiantajärvellä lentokoneen moottorin nostoon. Siviilisukeltajaryhmän johtaja Pekka Simula ja sukeltaja Jouni Kuokkanen tulivat perinnehuoneelle katsomaan konekivääriä. Näin orastava tieto sen alkuperästä osoittautui todeksi, ja varmuus saatiin tunnistamalla konekivääri vuoden 1972 nostovalokuvien perusteella. Perinnehuoneella on siis todellinen palanen talvisodan historiaa. Kesällä 2018 järvestä nostettu koneen moottori entisöitiin ja sijoitettiin Suomussalmen Raatteen Portin museoon heinäkuussa 2019. Pekka Simulan mukaan moottorista pystyttiin päättelemään jopa pakkolaskun syy, joka oli polttoaineputkeen osunut jalkaväkiaseen luoti. Se vaurioitti polttoaineputkea, ja vauriokohdasta alkoi ruiskuta polttoainesumua paineella koneen sisätiloihin.

Historia tärkeä osa Rajavartiolaitosta Kainuun rajavartioston perinnehuone muistuttaa omalta osaltaan menneiden sukupolvien perinnöstä. Rajamiesperinne kumpuaa työhön liittyvistä tarinoista ja ihmisiä yhdistävistä kokemuksista, jotka ovat syntyneet, muovautuneet ja siirtyneet rajamiespolvelta toiselle. Historian merkitystä ei tule aliarvioida: se luo osaltaan Rajavartiolaitoksen yhteisöllisyyttä, identiteettiä ja julkisuuskuvaa sekä auttaa meitä tarkastelemaan nykyisyyttä menneisyyden tapahtumien valossa. Rajavartiolaitoksen 100-vuotista matkaa juhlittaessa on siis syytä luoda katse myös menneisyyteen. Tällä tavalla kunnioitamme niitä ihmisiä, joiden kovan työnteon, ponnistelujen ja uhrausten ansiosta voimme juhlia Rajavartiolaitoksen pitkää ikää ja Suomen rajaturvallisuutta.

RAJAMME VARTIJAT

Tapahtumia ja juhlia 2019 TEKSTI JA KUVAT: SLMV

Suomenlahden merivartiosto avasi ovensa

ajavartiolaitoksen 100-vuotisjuhlavuosi oli näkyvästi esillä Suomenlahden merivartioston kesässä. Avoimien ovien päivinä ja yleisötapahtumissa yleisö pääsi tutustumaan merivartioston monipuoliseen toimintaan ja kalustoon. Ovensa avasivat Porvoon, Kotkan ja Tammisaaren merivartioasemat sekä vartiolaiva Turva. Merivartiostoa esiteltiin myös Yhdessä vesille -tapahtumassa Kansalaistorilla, Kotkan meripäivillä, Helsingin Uivassa venenäyttelyssä Lauttasaaressa, Vuosaaren satamapäivässä sekä monissa pienemmissä paikallistapahtumissa.

Avoimissa ovissa vetonauloja olivat venekaluston lisäksi Vartiolentolaivueen helikopterilla suoritetut pintapelastusnäytökset sekä sotilaskotiautojen munkit. Tavallisesti suljettujen porttien takana olevien asemien näkeminen laajensi monien näkemystä merivartioston toiminnasta. Esimerkiksi Kotkassa koko ikänsä meren äärellä asunut ja merivartioston veneisiin tottunut pariskunta ihmetteli lastenlastensa kanssa harvemmin vastaan tulevaa ilmatyynyalusta sekä mönkijöitä. Yleisötapahtumissa niin suloiset ja monitaitoiset merivartiokoirat kuin hymyilevät kaksijalkaiset virkamiehetkin

houkuttelivat väkeä tutustumaan merivartiostoon. Etenkin helteisillä Kotkan meripäivillä vieraita riitti ja tutustumiskierros Länsi-Suomen merivartioston vartiolaiva Tursaksella keräsi paljon kiitosta. Useampikin meripäiväkävijä myönsi oppineensa rutkasti uutta 100-vuotiaasta Rajavartiolaitoksesta. Myös monen lapsen haaveammatti meni uusiksi, kun pääsi poseeraamaan merivartijan tai -upseerin kanssa oikeissa virkavaatteissa!

Kotkan merivartioaseman avoimet ovet 30.5.

Kotkan meripäivät 27.7.

RAJAMME VARTIJAT

Yhdessä vesillä -tapahtuma Helsingin Kansalaistorilla 9.6.

TEKSTI JA KUVAT: Tuija Paakki

Rajamiehen kuksa kiitoksena perinteiden vaalijoille "Sata vuotta, sata henkilöä, sata muistoesinettä."

ällä esimiehen ohjeistuksella museomestari Mika Albertsson alkoi ideoida, kuinka Rajavartiolaitos voisi 100-vuotisjuhlavuotenaan muistaa Rajan perinnetiedon parissa työskennelleitä. - Tavoitteena oli palkita heitä, jotka ovat omassa toiminnassaan vaalineet ja siirtäneet eteenpäin rajamieshenkeä ja -perinteitä sekä herätelleet myös muiden kiinnostusta Rajavartiolaitoksen historiaan, Albertsson kertoo. Erään kerran nuotiolla kahvitellessaan Albertsson pyöritteli asiaa mielessään. Mikä voisi olla sopiva muistolahja rajavartiomiehelle? Ei ainakaan mikään, mikä jäisi kaappiin pölyttymään. Ja ehdottomasti jokin, mikä sopisi niin rajamiesten perinteisiin kuin tähän päivään. Ja siinähän se vastaus oli omalla kämmenellä! Mikä sopisikaan paremmin muistoesineeksi kuin kaunis, käytännöllinen ja pitkäikäinen puukuksa. Niin syntyi numeroitu 100 kappaleen sarja Rajamiehen kuksaa. - Ensimmäinen kuksa luovutettiin Rajan sadantena vuosipäivänä laitoksen päällikölle, kenraaliluutnantti Ilkka Laitiselle.

Kierros maakunnissa Vuosipäivän jälkeen museomestari Mika Albertsson on tavannut Rajan historian vaalijoita ja yhteistyökumppaneita eri

Mika Albertsson (vas.) ja Lapin rajavartioston esikunnassa palkitut Kari Herttua, Pasi Purhonen ja Taito Uutela. Tilaisuutta isännöi henkilöstötoimiston päällikkö Pasi Iittiläinen.

puolilla Suomea. Oman Rajamiehen kuksansa ovat saaneet muun muassa Sotamuseo, Raatteen Portti, Rajavartiolaitoksen komppaniat ja rajasotilaskodit. Albertsson on kiertänyt myös kaikissa hallintoyksiköissä, joissa on nykyistä ja evp-henkilöstöä palkittu Rajan perinteiden vaalimisesta. Lapin rajavartioston esikunnassa Rajamiehen kuksa luovutettiin kapt evp Pasi Purhoselle, ylirvja

evp Kari Herttualle ja ylil evp Taito Uutelalle. Kierros maakunnissa oli Albertssonille pisteen piirtämistä myös omalla uralla. Vuodesta 1997 Rajamuseossa Imatralla museomestarina toiminut Albertsson siirtyi Rajan palveluksesta reserviin lokakuun ensimmäisenä päivänä.

RAJAMME VARTIJAT

Tapahtumia ja juhlia 2019 TEKSTI: Tuija Paakki ja Tanja Oikarinen • KUVAT: Kimmo Louhelainen, Juha Saari, Tanja Oikarinen, Tommi Pienimaa ja KR

Raja mukana Ylen saunapäivän vietossa Kainuun ja Lapin rajavartiostot avasivat saunojaan yleisölle Ylen Saunapäivänä lauantaina 27. heinäkuuta.

voimet ovet olivat osa 100-vuotiaan Rajavartiolaitoksen juhlavuoden ohjelmaa. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun Rajan saunoja avattiin yleisölle. Harvinaista tilaisuutta myös hyödynnettiin.

Lapin Rajassa kuumeni kolmet kiuaskivet Lapin Raja tarjosi löylyt puulämmitteisissä rantasaunoissa Sallan ja Raja-Joosepin rajavartioasemilla sekä Virtaniemen par-

tiomajalla Inarissa. – Vartioasemilla, joissa tehdään 12–16 tunnin partioita, kiukaat kihisevät miltei päivittäin, mutta tuona lauantaina saunavuorot oli varattu kello 14–18 yksinomaan saunaan saapuville vieraille, kertoo Lapin rajavartioston apulaiskomentaja Jyrki Ojala. Ja kyllähän löylyt rajamiesten lauteilla kiinnostivat. Neljän tunnin aikana saunoilla riitti tasaiseen tahtiin kävijöitä. Saunoille saapui niin paikallisia kuin ul-

Virtaniemen sauna sijaitsee Inarissa rajavyöhykkeellä.

RAJAMME VARTIJAT

kopaikkakuntalaisiakin, pääasiassa perhekunnittain tai pareittain. – Raja-Joosepin rantasaunalle saapui saunojia muun muassa Hämeenlinnasta, Sonkajärveltä ja Kajaanista. Kaikki olivat kovasti tyytyväisiä ja ihastelivat yksinkertaisuudessaan hienoja puitteita, toteaa Raja-Joosepin rajavartioaseman päällikkö Kimmo Louhelainen. Myös Sallassa ja Virtaniemessä otettiin vastaan vieraita läheltä ja kaukaa, pääkaupunkiseutua myöten. Sää suosi tapah-

tumaa, ja vieraat viihtyivät saunoen, uiden ja seurustellen. – Virtaniemessä vierailleet kiittelivät, kun pääsivät käymään rajavyöhykkeellä sijaitsevassa saunassa, Ivalon rajavartioaseman päällikkö Juha Saari kertoo. – Saunapäivän ideasta tykättiin, Sallan rajavartioaseman päällikkö Matti Luusua summaa palautetta.

Saunapäivän saldoa ja jälkilöylyjä Kainuusta Kainuun rajavartiosto avasi kolmen saunansa ovet Kuhmossa, Kuusamossa ja Suomussalmella. Jussi Kekkosen majan saunalla Kuhmossa kävikin melkoinen kuhina, kun yli 50 innokasta saunojaa pistäytyi löylyissä ja kuulemassa Kuhmon rajavartioaseman päällikön Jouko Kinnusen mielenkiintoisia tarinoita Kekkosen majan historiasta. Saunavieraat olivat kaikin puolin tyytyväisiä, ja iltapäivä oli täynnä hienoja kohtaamisia upeissa puitteissa. Kuusamossa tehtiin osallistujamäärässä varmaankin pohjat, sillä Sarvilammen ampumarata-alueen saunan ohi pyöräili vauhdilla vain yksi paikallinen marjamies sankoineen paita hiestä märkänä. Sen jälkeen olikin sitten hieman hiljaisempaa, joten saunan lämmittäneet joutuivat tyytymään toistensa seuraan lauteilla. Suomussalmella Tykkiniemen saunassa vieraili parisenkymmentä kylpijää. Voitaneenkin sanoa, että ”aenaki usseempi kymmenen saonoja”, niin määrä kuulostaa kainuulaisittain ihan passelille. Suomussalmen rajavartioaseman varapäällikkö Tommi Pienimaa antoi myös ennakkoon haastattelun Tykkiniemen saunasta Kainuun Sanomille, joten artikkelilla oli oma osuutensa saunavieraiden määrään. Paikalle Tykkiniemen saunarantaan oli saavuttu lopulta tyylikkäästi jos jonkinmoisella vekottimella - moottoripyörästä melottavaan yksisarviseen.

Kuhmon saunalla kävi yli 50 saunojaa.

Saunapäivän vieraita Virtaniemen saunassa.

RAJAMME VARTIJAT

Rajamme Vartijat 4/1993 Teksti ja kuva: JYRKI VOHLONEN

massa, on Vöru tuttu. Juuri Vörun, Sangasten ja Valkan alueella nuo suomalaiset osallistuivat aikoinaan ratkaiseviin taisteluihin. Heidän johtaja naan oli virolainen upseeri Hans Kalm.

Yllätys vörussa

Suomalainen Juha Korhonen toimii sissikouluttajana Viron armeijan Vörun pataljoonassa. Taidot koulutuk seen hän on hankkinut Kainuun rajavartiostossa varus miespalvelusaikana.

Kainuun sissi Virossa

euvostovallan jälkeen on Viron kiireisimpiä tehtäviä ollut oman armeijan ja rajanvartioinnin organisoiminen. Siihen ovat suomalaiset antaneet apuaan kuten 75 vuotta sitten. Nyt ei kuitenkaan lähetetä Suomesta miehiä sotimaan, vaan apua annetaan koulutuksen ja materiaalin avulla. Pieniä ryhmiä virolaisia on ollut Suomessa saamassa koulutusta, ja kymmenkunta suomalaista on toiminut Virossa vapaaehtoisena kouluttajana.

versti Matti Lukkari jätti vajaa vuosi sitten Kadettikoulun johtajan tehtävät ja siirtyi reserviin. Hänen tiensä kulki melko nopeasti Viron puolustusministeriöön neuvonantajaksi. Nyt kiireinen eversti toimii Tallinnassa kes keisinä tehtävinään sotilaskoulutuksen ja koko armeijan organisointi.

Kolmesta eri pataljoonasta runkonsa saava Viron armeija on Lukkarin mukaan käyttänyt pataljoonien kouluttajina suo malaisia upseereita. Tallinnasta 250 kilometriä etelään sijaitsee pieni Vörun kaupunki. Niille suomalaisille, joiden isät tai isoisät olivat 75 vuotta sitten 2000 vapaaehtoisen suomalai sen joukossa Viroa vapautta-

Vörun kaupungissa putkahtaa yllättäen vastaan Juha Korho nen. Hän on 20-vuotias nuorimies, joka käyttää Viron armeijan maastopukua. Ylioppilaaksi kirjoitettuaan ja suoritettuaan varusmiespalveluksensa Kainuun rajavartiostossa Juha Korhonen hakeutui sissikouluttajaksi Viron armeijaan ja Vörun pataljoonaan. Juha Korhonen kertoo innostuneesti pataljoonansa histo riasta. – Viron vapaussodan aikana Vörussa taisteli Kuperjanovin sissipataljoona. Kuperjanov koki sankarikuoleman Vörussa ja pataljoona peri hänen nimensä nyt uudelleen perustettaessa. – Minulla ei ole kouluttaja koulutusta, mutta yritän reservin kersantin taidoilla parhaani mukaan toteuttaa niitä periaat teita, joita minulle Kajaanissa opetettiin. Johdan pataljoonan sissikoulutusta, joka pidetään viiden kuukauden kursseina. Koko palvelusaika täällä on yk si vuosi. Lomia varusmiesaika na on yhteensä pari viikkoa. Mitään erillistä aliupseerikou lutusta ei ole, vaan pataljoonan komentaja ylentää parhaat miehet esityksestäni aliupseereiksi. Hyvin täällä koulutus sujuukin, sillä miehet ovat innokkaita ja suomalaisittain ajatellen hyvä kuntoisia. He ovat vapaaehtoi sia. – Miesten kanssa minulla menee hyvin. Kieltä olen jo oppinut puhumaan aika sujuvasti. Oikeastaan ainoa vaikeampi asia on ollut suhtautuminen eräisiin upseereihin, joilla mielestäni on kovin neuvostotyyli nen johtamistapa. He hoitivat

asioita alussa kovin suurpiirtei sesti. – Työsopimukseeni kuuluu kahden huoneen huoneisto, täysi ylläpito ja 1000 kruunun (450 mk) kuukausipalkka. Eihän se ole paljon, mutta aion kyllä uu sia kohta päättyvän sopimukse- ni, Juha Korhonen kertoilee.

Onnellinen upseeri Kuperjanovin pataljoonan komentajana toimii 57-vuotias herrasmies Viljar Tuisk. Hänellä ei ole vielä sotilasarvoa Viron armeijassa. Neuvostoarmeijas ta Tuisk siirtyi seitsemän vuot ta sitten reserviin everstiluut nanttina. – Opiskelin insinööriksi ja sitten 1955 siirryin neuvostoarmeijaan. Palveltuani pitkään Kaukoidässä pääsin lopulta kotiseudulleni Vörun komendan tiksi. Reserviin siirryin 1986, enkä ollut palveluksessa Viron itsenäistyessä. Nyt minut on määrätty komentajaksi yhteen kolmesta Viron pataljoonasta. Pataljoonien lisäksi Virossa ovat kodinturvajoukot ja ar meijasta erillään oleva rajavar tiolaitos. – Aseistuksessa armeijallamme on pelkästään puutteita raskaammassa kalustossa. Panssarivaunuja, tykkejä tai kranaatinheittimiä ei ole koko Virossa. Taktiikka on kovasti suomalaista. Täällä eteläosassa maata meillä on hyvä maasto sissitoimintaan, johon koulu tammekin Vörussa miehiä. Ju ha Korhonen on meille suureksi avuksi. Hän on innostunut ja isänmaallinen mies. Suomalai sia haluan kiittää laajemmin kin. Teidän esimerkkinne antaa meille virolaisille uskoa omiin mahdollisuuksiimme säilyttää itsenäisyys. Myös kaikki materiaalinen ja muu tukenne on meille kovin tärkeätä. Olen on nellinen maamme itsenäisyydestä ja kiitän suomalaisia Vi ron auttamisesta, sanoo Viljar Tuisk.

Teksti: SVEN WIKSTRÖM

Vartiomoottorivene Vemma – VMV 11 – vihittiin toukokuun lopulla merivartioinnin muistomerkiksi Kotkassa. Samalla avattiin myös merivartiointinäyttely. Kuva: Timo Vesterinen/ Teollisuuskuva

Merivartioinnin muistomerkki vihitty Kotkassa

egendaarinen vartiomoottorivene Vemma eli VMV 11 vihittiin toukokuun 21. päivänä merivartioinnin muistomerkiksi. Entisöity vene muistolaattoineen on esillä Kotkan kantasataman länsivarastossa. Siellä avattiin juhlan yhteydessä myös merivartioinnista kertova näyttely.

erivartioinnin juhlaan osallistui rajavartiolaitoksen johdon lisäksi arvovaltainen kutsuvierasjouk ko. Joukossa oli lukuisia Vem malla palvelleita. Juhlapuheen pitänyt kommodori, valtiotieteen tohtori Kul lervo Killinen luonnehti Vem maa kunniamerkin arvoiseksi sotasankariksi. Merivartiointinäyttelystä huolehtii Kotkan kaupunki, jolle Vemma luovutettiin v. 1992 museoitavaksi. Näyttelyyn ja Vemmaan on kesän aikana tutustunut hieman yli 1000 kävijää. Syyskuusta alkaen koko talvikauden näyttelyä esitellään vain sopi muksen mukaan. VMV 11 on merkittävä lisä kertomaan Kotkan kaupungin merellisestä olemuksesta ja menneisyydestä. Länsivaraston kupeella laiturissa eläkepäi viänsä viettää museojäänmur taja Tarmo. Länsivaraston sisään Vemman viereen on tulossa entisöinnin jälkeen ainakin pelastusalus Haapasaari. Näyttelyn sijaintipaikan arvo korostuu ja kävijöiden määrä moninkertaistuu, mikäli Kotkan kaupunki toteuttaa suunnitelmansa länsivaraston muuttamisesta matkustajalaivaliiken teen terminaaliksi. Suunnitteil la on mm. autolauttayhteyden saaminen Tallinnaan nykyisen risteilyliikenteen lisäksi.

Rajamme Vartijat 5/1996 Teksti: M E R V I Kuvat: M A T T I

N A T U N E N L A H T I

aitisen Aleksi, 5, pyörii pyyhkeeseen kietou tuneena villisti puku huonetta ympäri ja ajaa takaa päiväkotikaveriaan Konsta Ko posta, joka puolialastomana juoksee karkuun saunaan saakka. Äi dit Tuula Laitinen ja Eila Kopo nen yrittävät hillitä menoa, mutta kaverit ovat kavereita... Tällaista menoa ei tavallisesti naisten saunaillassa ole, mutta tänä torstaina lastenvahdin etsintä ei tuottanut tulosta. Samasta syystä illat ovatkin yleensä kerran kuussa perjantaisin, jolloin RVL:n liikkuvaiset isät ovat kotiutuneet opiskelusta ja töistä. - Miehillä nyt on joka viikko omia menoja. On ihan reilua, että päästään naisporukalla edes ker ran kuussa, sanoo Teija Pihkala ja pukee sanoiksi yhteiset tunnot. - Nämä saunaillat ovat hyvä henkireikä, että pääsee hetkeksi pois kotoa. Täällä tavataan tutut ja tutustutaan uusiin ihmisiin.

Koposen Ellu (vas.) jo Pihkalan Teijan mielestä saunaillat ovat hyvä tapa luoda yhteishenkeä.

Kurkistus imatralaisten saunailtaan:

Immolan iloista naisenergiaa T Samaa sanoo Simanaisen Kirsi, joka tuoreena immolalaisena ei ole vielä ehtinyt monta kertaa saunailloissa olla. - Mukaan pyysivät melkein väkisin, hän nauraa.

Linnoituksen iloiset rouvat

Saunailloissa mukana olevat naiset ovat kolmenkympin molem min puolin; hieman vanhempaa polvea edustaa Kaisa-Leena Lassila. Hän muistaa, että sauna seuran “Linnoituksen iloiset rouvat” perusti aikoinaan itse Riitta Uosukainen upseerikerholaisten vaimoille. - Nimi on muistaakseni Maila Talvion kirjasta, joka kertoo elämästä Viaporissa. Saunailtoja on porukalla pidetty jo ainakin yli kymmenen vuotta.

äällä luodut ystävyyssuhteet säilyvät, vakuuttavat Immolan iloiset rouvat ja ottavat kaiken irti yhteistaloissa asumisen iloista. Kerran kuussa naisenergiaa kerätään saunailloissa; muuten lainataan vaikkapa kanelia naapurista, kastellaan lomalaisen kukat ja hoidetaan naapurin lapsia. Kaikkien rouvien miehet ovat Rajavartiolaitoksen (RVL) palveluksessa.

Vaikka rouvat ovat vaihtuneetkin yleensä muutaman vuoden välein, kolmisenkymmentä henkeä käsittävä saunaseura on säilynyt. - Illoilla ei ole mitään erityistä tarkoitusta; paremmat puoliskot viettävät aikaansa iloisesti rupa tellen, kertoo Kaisa-Leena.

Rouvat ovat perinteisesti järjestäneet perheille pikkujoulut ja erilaisia retkiä, mutta muuten toimitaan mahdollisimman epävirallisesti.

Lastenhoidosta kukkien kasteluun

Viime aikoina naiset ovat tavanneet etenkin Tupperware-kutsujen merkeissä, sillä Eila ryhtyi keväällä esittelijäksi. Saunaillassakin yhdet jos toisetkin pakaasit vaihtavat omistajaa. Immolan naisten yhteisvoima löytyy kuitenkin muualta. - Monien sukulaiset ovat kau kana eikä lastenhoitoapua niin vain ole saatavilla. Täällä voi pyytää naapuria vähäksi aikaa katsomaan lasten perään, kiittelee Teija. Hän hoitaa kotona 3-vuotiasta Iinaa ja vuoden vanhaa Ellaa. Esikoinen Atte käy jo ensimmäistä luokkaa. Laitisten Juuli pyöräilee Kau- kopään koulusta usein Koposille kaverinsa Hannan luo, sillä äiti Eila tekee Kaakkois-Suomen rajavartiostossa lyhyttä työpäivää. Näin on molemmille tytöille toisistaan seuraa. Tuulan, Eilan ja Sarasmaan Annen talossa on kahdeksalla perheellä kaikkiaan 14 eri-ikäistä lasta, joiden iät vaihtelevat muuta masta kuukaudesta 12 vuoteen. - Lasten parhaat kaverit löytyvät omasta pihasta ja lähitaloista. Kaikki taitavat olla jotenkin tekemisissä rajavartioston kanssa, ynnäävät naiset.

-Miehet tuntevat joka tapauksessa töissä toisensa. Ilman saunailtoja ja muita tapaamisia naisten tuttavuus jäisi vähälle, sanoo Sarasmaan Anne.

Immolassa on 12 asuintaloa, joissa on yhteensä kolmisensataa asukasta. Varsinaista asukasyhdistystä ei ole, mutta talojen sisäistä yhteydenpitoa harjoitetaan jatkuvasti. - On ihan tavallista, että käydään lainaamassa jotain tai kastellaan kesälomilla toistemme kukat ja haetaan postit.

Tämä ystävyys säilyy Jatkuva muuttaminen muutaman vuoden välein on tuttua Immo lankin naisille. Siitä ei kuitenkaan oteta suurempaa stressiä; kyse on asenteesta. - Muutot eivät ole niin kama lan raskaita, kun jo alunperin asennoituu niin, ettei yhdellä paikkakunnalla olla kauan. Sen tietää etukäteen, että kolmen kuukauden varoitusajalla on oltava valmiina lähtöön. Kai sitä joskus siirtoja vastaan kapinoi, mutta ainakin vielä lapsetkin ovat suhtautuneet muuttoihin ihan innos tuneesti, sanoo Teija. Naisenergia tulee muuttojen kin avuksi; yleensä uudesta paikasta löytyy aina joku tuttu eikä uuteen opettelu ole siksi niin raskasta. Naiset huolehtivat siitä, että yhteys vanhoihin naapu reihin ja tuttuihin säilyy muuton

Mistä sauna illoissa puhutaan? Vastaukseksi kuuluu ensin kikatusta ja sitten yhdestä suusta: lapsista! - Ja synnytyksistä ja koulutun aloittmisesta. Usein me puhutaan siirroista ja siitä, kuka lähtee seuraavaksi minnekin. Miehet aina sanoo, että taas on ollut rouvatiedotus asialla…, paljastavat Kaakisen Taina (vas.), Koposen Eila ja Pihkalan Teija. Teija Pihjala sai lapset hoitoon ja nauttii iloisten rouvi en saunaseurasta yksin.

jälkeenkin. - Heti kun paikkakunta selviää, päästään jo soittelemaan, että millaisia asuntoja siellä teillä oi kein olikaan... - Kyllä täällä syntyneet ystävyyssuhteet ovat niin vahvoja, että ne kestävät useammankin vuoden erossaolon, vakuuttavat naiset. Ja pakenevat lauteille vaihta maan tuoreimmat kuulumiset.

Rajamme Vartijat 1/2008 Teksti ja kuva: H A R R I E K H O L M

Ensimmäinen laatuaan Suomessa:

Frontexin yhteisoperaatioharjoitus Pohjois-Karjalassa

iime vuonna marraskuun lopulla Pohjois-Kar jalan Värtsilässä rajan pinnassa näytti tapah tuvan kummia. Kaaharit ajoivat ojaan ja pakenivat rajamiesten partiota. Toisaalla taas aseistetut ja luvattomat rajanylittäjät liikkuivat pitkin metsiä, ja heidätkin piti saada kiinni.

äpinää riitti, mutta pääasiassa harjoitustilanteiden suunnittelijoiden mielikuvituk sessa. Oikeaa säpinää sen sijaan oli niiden kymmenen eri EU-maan rajaviranomaisilla, jotka osallistuivat tähän ensimmäiseen EU:n rajaturvallisuusvirasto Frontexin kenttäjohtajien harjoitukseenPohjois-Karjalanrajavartioston (P-KR) alueella. Harjoituksen perimmäinen tavoite oli valmentaa eri EU-maiden rajajoukkojen operatiivisia, kentällä toimia johtajia tulevia mahdollisia yhteisoperaatioita varten, johtamaan monikansallisia rajamiesryhmiä itsellekin tuntemattomassa maastossa. -Frontexin pitkän tähtäyksen tavoite on näillä harjoituksilla yhtenäistää eri jäsenmai den toimintaa käytännön rajavalvonnassa. Se helpottaa yhteisissä operaatioissa suoriutumista, selittää Frontexin kansallinen suomalainen asiantuntija kapteeni Ville Joskitt. Ennen Frontex-tehtäväänsä ja sen jälkeen Ville toimi ja tulee toimimaan Kaakkois-Suomen rajavartiostossa (K-SR). Hän on yksi kansainvälisiin rajaturvallisuustehtäviin hakeutuneista suomalaisista rajamiehistä, jotka jakavat “uudeksi suomalaiseksi huipputason vientituotteeksi” nimettyä rajavalvontaosaamista eurooppalaisille kollegoille.

ENSIN TEORIA, SITTEN KÄYTÄNTÖ Värtsilän maastoharjoituksia edelsi parin päivän teoriakoulutus. Sen aikana Bulgariasta, Latviasta,Liettuasta,Puolasta,Romaniasta,Slovakiasta, Unkarista ja Virosta -EU:n uudelta itärajalta -sekä Saksasta ja Hollannista tulleet rajamiehet ja -naiset tutustutettiin suomalaisiin johtamis-

käytäntöihin. Sitten vieraat saivat ryhtyä ryhminä johtamaan metsissä ravaavien epäilyttävien tyyppien perässä kiirehtiviä pohjoiskarjalaisten rajamiesten partioita. Osa niistä liikkui autolla ja osa jalan maastossa koirat mukana. Metsissä sähläsivät myös muka tuhmia tehneet ja kiinni otettavat maalimiehet. Tilanteen kansainvälisten johtajien piti päättää, minne lähettää partiot ja mitä tehtävää suorittamaan. Kaikki piti selvittää partioille suomalaisen Virve-verkon radiopuhelimilla Frontexin yhteisellä kielellä, englanniksi. Harjoituksella ei aiottukaan luoda vielä valmista mallia siitä, miten yhteisoperaatioita Frontex-maissa joskus kenttätasolla johdettaisiin. Nyt toimittiin suomalaisen mallin mukaan ja tarjottiin myös 10 eri maan kenttäjohtajille mahdollisuus poimia Suomen käytännön hyvät puolet ja kertoa toisille omat, ehkä paremmat keinot käytännön kenttäjohtamisessa. - Meillä on vahva usko siihen, ettei tuleva Frontexin yhteinen johtamismalli synny ylhäältä käskemällä vaan jo valmiina olevien käytäntöjen parhaat puolet yhdistämällä. Näin kaikki jäsenmaatsaavatjotainlisää,jajokainenpystyy olemaan sekä antava että saava osapuoli, mietti harjoitusta johtanut Tohmajärven rajavartioalueen päällikkö majuri Juha Karhiaho.

Siksi Värtsilän historiallinen ensimmäinen Frontex-maiden yhteisoperaatioharjoitus olikin eräänlainen vuoropuhelun avaus. Tilaisuus, jossa eri maiden kenttäjohtajille jäi aikaa jutella keskenään omista malleistaan ja toisten mallien herättämistä ideoista-tai jopa rakennella uutta parempaa.

HILJAA HYVÄ TULEE. Tavoite Värtsilästä alkaneilla kenttäjohtajien harjoituksilla on kuitenkin luoda tulevaisuudessa koko Frontex-alueen kattava yhteinen tilannejohtamisen malli. - On luonnollista, että toimintatavat eri maissa ovat erilaisia, sillä jo rajanvalvontakulttuurit ovat maantieteellisten olosuhteiden takia niin erilaiset, pohti kapteeni Koert Koning Holannista. Hänen kotimaassaan rajavartiolaitos on osa armeijaa ja merivoimia, mutta toimii hyvinkin läheisessä yhteistyössä sekä oikeusministeriön että sisäministeriön kanssa. Päinvastoin kuin Suomessa, Hollannissa ulkorajavalvonta keskittyy suurille kansainvälisille lentokentille. Muualla maan rajoja, jotka ovat kaikki EU:n sisärajoja, valvoo vain pieni joukko väkeä. - On tärkeää, että myös sisärajoilla ollaan, va-

Värtsilän Sääperin mutkan kansainvälinen vahvistettu rajapartio kulkee, vas. vanhempi rajavatija (vanh rvja) Tero Niskanen Kivipuron rajavartioasemalta, kapteenit Koert Ko ning Hollannista ja Katja Ehlers Saksasta ja vanh rvja Anssi Lukkarinen ja sak sanpaimenkoirauros Docce Inarin rajavartioasemalta. Frontexin suo malainen kansal linen asiantuntija kapteeni Ville Joskitt koulutti 10 maan kollegoita Värtsi lässä.

Saksalainen kapteeni Katja Ehlers piti Värtsilästä saamiaan koke muksia positiivisina ja hyödyllisinä.

kuutti puolestaan harjoitukseen Värtsilässä osallistunut saksalainen kapteeni Katja Ehlers. Saksassa, jossa rajavartiolaitos on osa Bundespolizeita, liittovaltion poliisia, ajateltiin ensin purkaa koko Saksan itärajan rajavalvonta, kun Puolan ja Tsekin rajoista tulikin EU:n sisärajoja. - Eräällä lailla yleisön pyynnöstä joukkomme

jäivät osittain myös näille sisärajoille. Se onkin osoittautunut hyödylliseksi, sanoi kapteeni Katja Ehlers. Molemmat kapteenit, Koert ja Katja, pitivät Värtsilän harjoitusta ja kokemuksia yksinomaan positiivisina. - On hyvä nähdä, miten muualla toimitaan

ja poimia muiden käytännöistä ehkä parhaat palat omiin kansallisiin menetelmiimme. Siksi tällainen harjoitus auttaa kehittämään yhteisiä eurooppalaisia toimintamalleja ja myös parantamaan omia kansallisia, kapteenit pohtivat kuin yhdestä suusta. Harjoitusjoukkojen jo pakatessa reppuja kotimatkaa varten harjoitusta johtanut majuri Juha Karhiaho mietti jo harjoitusviikon on nistumista. - Tavoitteet saavutettiin varsin hyvin. Tämä joukko oppi vaativien rajatilanteiden kenttäjohtajina kaikkia elementtejä; rajapartioita, helikoptereita ja valmiusjoukkoja. Tosi paikoissakin olisi pärjätty. -Lisäksi harjoituksiin osallistuneet kansainväliset rajamies-ja naisvieraat sekä mukana olleet omat valmiusjoukon maarajapartiot saivat hyvää harjoitusta kansainvälisen yhteisoperaation viestiliikenteeseen, summasi majuri Karhiaho. Reilut pari viikkoa myöhemmin tuli myös Puolan Varsovasta Suomen Värtsilään hyvä joulutodistus. Frontexin esikunnassa pidetyn palautetilaisuuden mukaan harjoitus onnistui hyvin. Asteikolla 1-5 arviopistemäärä oli 4,6. Vanhoissa kouluarvosanoissa se on parempi kuin ysi plus.

Chefsutnämningar vid Gränsbevakningsväsendet Gedigen erfarenhet av arbete på land och till havs

Pasi Kostamovaara utnämnd till chef för Gränsbevakningsväsendet

Republikens president utnämnde den 20 september 2019 generalmajor Pasi Kostamovaara till chef för Gränsbevakningsväsendet för tiden 1.10.2019– 31.12.2024. Kostamovaara befordrades till generallöjtnant den 1 oktober 2019.

Markku Hassinen blir biträdande chef för Gränsbevakningsväsendet

Den 20 september 2019 utnämnde republikens president konteramiral Markku Hassinen till biträdande chef för Gränsbevakningsväsendet för tiden 1.10.2019– 31.12.2024.

RAJAMME VARTIJAT

Pasi Kostamovaara (56) inledde sin gränsbevakarkarriär som utbildare för värnpliktiga i partigängarkompaniet vid Lapplands gränsbevakningssektion i Rovaniemi år 1986. Under 1990-talet tjänstgjorde han i olika uppdrag vid Sydöstra Finlands och Kajanalands gränsbevakningssektioner. Vid millennieskiftet fortsatte hans bana vid gräns- och sjöavdelningen vid staben för Gränsbevakningsväsendet i Helsingfors. I början av år 2003 väntade internationella uppgifter i Bryssel där överste Kostamovaara arbetade som expert inom gränssäkerhet i Finlands ständiga representation vid EU. År 2004 utsågs Kostamovaara till kommendör vid Sydöstra Finlands gränsbevakningssektion. Åren

2012–2018 tjänstgjorde han vid staben för Gränsbevakningsväsendet, först som avdelningschef vid personalavdelningen och därefter som avdelningschef vid gräns- och sjöavdelningen. Kostamovaara befordrades till generalmajor år 2016 och utnämndes till biträdande chef för Gränsbevakningsväsendet år 2018. Pasi Kostamovaara, som kommer från Tervola, är en ivrig fiskare och jägare.

Markku Hassinen (54) inledde sin karriär vid Gränsen som däcksofficer vid Bottniska vikens sjöbevakningssektion år 1984. Sin egentliga tjänstgöring vid Gränsbevakningsväsendet inledde han efter kadettskolan år 1987. Hassinen tjänstgjorde i flera olika uppdrag vid Bottniska vikens, Skärgårdshavets och Finska vikens sjöbevakningssektioner ända fram till millennieskiftet. I början av 2000-talet tjänstgjorde kommendör Hassinen vid staben för Gränsbevakningsväsendet, både vid gräns- och sjöavdelningens enhet för marin verksamhet och vid enheten för EU-frågor. Från år 2004 arbetade han i Bryssel som expert inom gränssäkerhet

i Finlands ständiga representation vid EU. År 2007 utnämndes han till chef för sjösäkerhets- och sjöräddningsenheten vid staben för Gränsbevakningsväsendet i Helsingfors. År 2008 återvände kommodor Hassinen till sina rötter, dvs. sjöbevakningssektionen, då han började arbeta som kommendör vid Finska vikens sjöbevakningssektion. Flottiljamiral Hassinen arbetade som avdelningschef vid staben för Gränsbevakningsväsendet åren 2015–2018. I början av år 2019 befordrades han till konteramiral. Markku Hassinen är känd som en mycket skicklig musiker med trumpet som sitt instrument.

BILD: Gränsbevakningsväsendet

Bekämpning av miljöskador i havsområdet I början av detta år skedde en förändring i myndigheternas ansvar för miljöskador då bekämpningen av oljeskador och fartygskemikalieolyckor överfördes från miljöministeriet till inrikesministeriet.

bekämpningen av miljöskador har det nationella och regionala samarbetet med Gränsbevakningsväsendet och räddningsväsendet redan länge varit flitigt. Inrikesministeriet utvecklar oljebekämpningen för land- och havsområden som en helhet. Det nära samarbetet med miljöministeriet och Finlands miljöcentral (SYKE) kommer också att fortsätta. Östersjöns tillstånd har förbättrats under de senaste åren, men en stor fartygsoljeskada kan förstöra den goda utvecklingen på en gång. En stor oljeskada i Östersjöregionen är aldrig bara en nationell katastrof, utan effekterna berör hela Östersjön. Inrikesministeriet är därför aktivt involverat i det internationella samarbetet för bekämpning av oljeskador. Ett välfungerande samarbete mellan myndigheterna garanterar att bekämpningsåtgärderna lyckas. Det stora fartygsoljeutsläppet i närheten av fyren Finlands Lejon söder om Utö på midsommaren visade att inrikesministeriet hade god beredskap att leda bekämpningen av miljöskador i havsområdet. Under ledning av Gränsbevakningsväsendet deltog Gränsbevakningsväsendets tre högsjöbevakningsfartyg och marinens oljebekämpningsfartyg i bekämpningsarbetet på öppet hav. Egentliga Finlands räddningsverk var för sin del berett på att olja kunde driva in i den känsliga skärgården. Bekämpningsåtgärderna till sjöss

fungerade utmärkt och ingen olja kom in i skärgården. Händelsen visade att det var möjligt att få alla tillgängliga myndighetsfartyg att delta i bekämpningsarbetet, men också att det skulle ha tagit flera dygn att få förstärkning. Lyckligtvis bidrog väderleksförhållandena inte till en snabb spridning av oljan. Under midsommarens oljebekämpningsoperation visade sig Gränsbevakningsväsendets bevakningsflygplan vara en kritisk faktor, eftersom det visade oljebekämpningsfartygen de områden där det fanns mest olja. Därför är det viktigt att de mångsidigt användbara bevakningsflygplan som befinner sig i slutet av sin livscykel kan ersättas enligt regeringsprogrammet. På öppet hav baseras oljebekämpningsberedskapen särskilt på kostnadseffektiva kombinationsfartyg. Det är därför lika viktigt att förnya en föråldrad

fartygsflotta för att kunna vara beredd på större miljöskador. Avsikten är att Gränsbevakningsväsendets tre uttjänta bevakningsfartyg ska ersättas av två fartyg med betydligt högre prestationsförmåga. Dessutom har inrikesministeriet ett antal nationella och internationella projekt för att utveckla beredskapen för bekämpning av oljeskador och fartygskemikalieolyckor, så att resurser kan inriktas på bekämpningsåtgärder vid behov. Vårt gemensamma mål är framför allt att förebygga och minimera hotet mot vårt utsatta och unika Östersjön. Denna ambition kräver dock att Gränsbevakningsväsendets förlorade prestationsförmågor ersätts. Chef för Gränsbevakningsväsendet, generallöjtnant Pasi Kostamovaara och inrikesminister Maria Ohisalo

RAJAMME VARTIJAT

TEXT: Miikka Eskuri och Juha Möttönen BILD: Tomi Ilvespää

Regelbunden tågtrafik vid Vartius

Telefonen ringer i fickan på gränsbevakarens yrkesoverall. Efter ett kort samtal tar han med sig tågstämplarna och styr stegen mot tågkontrollsbron.

nart hörs en tågvissling från östlig riktning och ett ryskt lok dyker upp med en lång rad av vagnar bakom sig. Lasten består av järnpellets som producerats av kombinatet i Kostomuksja. Järnmalmen sinar inte genast i Kostomuksja eftersom de fyndigheter som hittats räcker till för de kommande 30 åren. Enligt ryktet är det meningen att dagbrottet ska grävas ut från sitt nuvarande djup på 300 meter ända till 600 meters djup. Inverkan på sysselsättningen är stor eftersom kombinatet i Kostomuksja sysselsätter cirka 4 000 personer och producerar 20 % av Rysslands järnpellets.

3–6 godståg dagligen Till de speciella kännetecknen för Vartius gränsbevakningsstation hör den dagliga ankomsten av 3–6 godståg till Finland och returen av tomma vagnar till Ryssland. Med sina 60 vagnar är tåget den längsta och tyngsta transporten som går regelbundet på de finska järnvägarna. Trafiken är till stor del transito- dvs. genomfartstrafik. Pelletsvagnarna fortsätter från Vartius mot Karleby hamn och Brahestad där en del av järnet blir kvar för vidareförädling och en del fortsätter sjövägen ut i världen. Transitotrafiken som går genom Vartius har ökat kraftigt under de senaste åren då även stenkolståg ibland kommer längre österifrån. Fördelarna med transitotrafiken är betydande eftersom den medför direktinkomster till nationalekonomin och dessutom är effekten

RAJAMME VARTIJAT

Tåget går från Ryssland invid Vartius gränsövergångsställe till en tågstation som ligger cirka 500 meter bort där loken byts.

på sysselsättningen stor bl.a. i hamnstaden Karleby och även hos VR. För att kunna kontrollera tåg måste Gränsbevakningsväsendets personal genomgå en speciell eljärnvägsutbildning. Pelletståget kommer till Finland med kraften av rysk diesel, men från Vartius framåt

fortsätter resan med el. Hundar används också regelbundet för att kontrollera tågen. Hundarna är också de enda som får röra sig inom det område som påverkas av kontaktledningarna utan den utbildning som erbjuds av VR.

TEXT OCH BILD: Anniina Tella

Gränskontroller av fritidsfartyg i Saima kanal

et är en ganska sval och lite regnig sommarmorgon i Nuijamaa hamn. Trots att den livligaste semesterperioden pågår är ännu inget fritidsfartyg på väg att korsa riksgränsen genom Saima kanal. Paula Vataa, hundförare vid Nuijamaa gränskontrollstation, berättar att det dagen innan under hennes morgonskift kom mindre än tio fritidsfartyg till hamnen. - Antalet fritidsbåtar varierar mycket beroende på vädret och veckodagen, til�lägger Vataas kollega Mikko Tynkkynen. Saima kanal, som förbinder sjön Saimens vidsträckta vattenområden med Finska viken genom Viborg, öppnades för trafik för första gången år 1856. Den är Finlands historiskt sett viktigaste kanal och den är fortfarande populär som resemål och sevärdhet. Dessutom är den en del av de byggda kulturmiljöer av riksintresse som är definierade av Museiverket. Kanalen är Finlands enda gränsövergångsställe på inre vattenvägar för fritidsbåtar.

Gränskontroll för fritidsbåtar som passerar Schengengränsen Nuijamaa gränskontrollstation ansvarar för gränskontrollerna både vid det internationella gränsövergångsstället vid landsvägen och i Nuijamaa hamn. Kontroller utförs på både fritidsbåtar och lastfartyg. Alla fritidsfartyg som går genom Saima kanal till eller från havet är föremål för en kontroll vid utresa eller inresa i Nuijamaa hamn. Alltid när ett fritidsfartyg passerar Schengengränsen är det skyldigt att genomgå en gränskontroll och göra en tullklarering. Lastfartygen är föremål för en administrativ gränskontroll och dessutom

genomförs fartygskontroller utgående från en riskanalys. Typiska fritidsbåtförare är pensionerade par för vilka båten är som en sommarstuga. I bästa fall kan fritidsbåtförarna spendera upp till flera månader på båten, då går de i land bara för att tvätta smutstvätt och sköta andra ärenden.

Infrastrukturen och arbetssäkerheten utvecklades Gränskontrollslokalen som har använts i några år ändrades i somras så att resenärerna ska kunna komma inomhus under gränskontrollen. Tidigare hanterades alla ärenden genom en lucka i väggen i gränskontrollslokalen. Områdets belysning har förbättrats och i slutet av hamnkajen finns nu en Suomi Finland-skylt som informerar om gränskontrollen som genomförs i hamnen. - På det här sättet kan åtminstone ingen av misstag åka förbi kontrollpunkten, säger Vataa. Både fritidsbåtar och lastfartyg kan vid behov stanna i hamnen över natten, men numera är det inte så vanligt. Det internationella gränsövergångsstället för fritidsfartyg på ön Santio i Finska viken är öppet från kl. 08.00 till kl. 22.00, så om det verkar som att en båt på väg från Nuijamaa till Santio inte kommer att nå

destinationen under samma dag rekommenderar gränskontrollanterna ofta övernattning i Nuijamaa.

Gränshundarna jobbar flitigt Under intervjun springer den ett och ett halvt år gamla labradorretrievern Nemo, den yngsta av gränshundarna vid Nuijamaa gränskontrollstation, entusiastiskt runt hamnkajen och väntar på arbetsuppgifter. Alma, en tre år gammal belgisk vallhund som har Vataa som hundförare, är däremot tydligt lugnare. Fritidsbåttrafiken kan i praktiken inte förutspås på något sätt. Yngre gränskontrollanten Severi Virtanen berättar om sitt arbetsskift från ett par dagar sedan när inga båtar alls var på väg till en början, men plötsligt kom åtta fartyg till hamnen nästan i följd. Även om kontrollerna i sig går snabbt och kunderna snabbt kan fortsätta sin resa tar statistikföringen som hör till kontrollarbetet sin tid, vilket ibland kan leda till köer. Eftersom inga fritidsbåtar dök upp för kontroll i Nuijamaa hamn under intervjudagen var Nemo och Alma och deras förare tvungna att återvända till gränsövergångsstället vid landsvägen för att utföra vanliga gränskontroller.

RAJAMME VARTIJAT

TEXT: Sofia Härkönen och Kalle Kivinen

Det marina utbytesprogrammet för experter Fyra experter från Gränsbevakningsväsendet vistades på olika håll i Europa under utbytesperioder på cirka en vecka.

et europeiska marina utbildnings utbytesprogrammet (ECGF Training Exchange Programme) organiserades redan för andra gången under våren och sommaren 2019. Gränsbevakningsväsendet utsåg fyra av sina egna experter till utbytesprogrammet. Marko Siro var gäst hos den brittiska sjösäkerhetsmyndigheten och under en vecka fick Pekka Lehtonen bekanta sig med den spanska sjöräddningsmyndighetens (SASEMAR) enheter och deras verksamhet. Jesse Kajosmaa och Tero Härkönen åkte till Portugal. Kajosmaa deltog i marinens dykningskurs och Härkönen deltog i en kurs som sjösäkerhetsmyndigheten ordnade. Härkönens kurs handlade om hur höghastighetsbåtar används i polisens taktiska operationer. I Finland var Gräns- och sjöbevakningsskolans insats i utbytesprogrammet de internationella kurserna för ledare på olycksplatsen (OSC) och koordinator för flygverksamheten (ACO). En europeisk expert deltog i båda kurserna. Finska vikens och Västra Finlands sjöbevakningssektioner erbjöd platser för lärande i arbetet på sina bevakningsfartyg och det fanns köer av sökande från andra länder för dessa praktiska utbytesperioder.

RAJAMME VARTIJAT

Praktiska kunskaper från olika verksamhetsmiljöer Syftet med det marina utbytesprogrammet är att utbyta bästa praxis bland europeiska kolleger. Lehtonen, som var på utbyte i Spanien, fick bland annat bekanta sig med sin värdorganisations erfarenheter av att bekämpa miljöolyckor, för vilket SASEMAR har finslipade verksamhetsmodeller. Miljöolycksberedskapen har satts på prov i storskaliga operationer som då oljetankern M/S Prestige sjönk utanför den spanska kusten. De europeiska värdorganisationerna ordnar sin verksamhet i en livligare verksamhetsmiljö än den som vi har i Östersjön. Siro uppskattar att Storbritannien har mer än tio gånger fler sjöräddningsuppdrag per år jämfört med Finland och dessutom finns det också cirka 200 oljeplattformar inom den brittiska sjöräddningens ansvarsområde. Skillnader i verksamhetsmiljön ger också en möjlighet att lära sig om situationer som man inte kan uppleva i sitt dagliga arbete. Exempelvis kunde experterna observera hur mycket tidvattenfluktuationerna påverkar driften av fartyg längs kusten. Efter utbytesperioden ska deltagarna dela med sig av sina observationer och

lärdomar med sina egna kolleger. På detta sätt kan fördelarna med utbytesperioden spridas mer utbrett inom den egna organisationen och erfarenheterna kan fungera som en impuls för att experimentera med olika verksamhetsmodeller eller testa ny teknologi.

En bro mellan myndigheterna i olika länder Även om utbytesperioderna är intensiva finns det också stunder där man kan njuta av de lokala landskapen, god mat och prata med sina kurskamrater om mer än bara undervisningsinnehållet. Att skapa och utveckla kontakter är en av styrkorna i utbytesprogrammet. Baserat på sin vistelse i Portugal ansåg Härkönen att utbytesprogrammet fungerar som en bro mellan myndigheterna i olika länder. Utbildningsutbytesprogrammet genomfördes som en del av det redan avslutade ECGFA NET-projektet (European Coast Guard Functions Academy Network) som Gränsbevakningsväsendet ledde under flera år. Projektet fick finansiering från Europeiska havs- och fiskerifonden (EMFF). EU:s marina myndigheter EFCA, EMSA och Frontex är intresserade av projektets resultat och av att överföra dem till sitt eget trepartssamarbete.

TEXT: Sofia Härkönen and Kalle Kivinen

A maritime training exchange programme for experts Four experts from the Finnish Border Guard had an opportunity to familiarise themselves with coast guard activities in Europe during a week-long exchange period.

he second round of the ECGF Training Exchange Programme took place in spring and summer 2019. The Finnish Border Guard nominated four experts to participate in the exchange programme. Marko Siro was hosted by the UK Maritime and Coastguard Agency, and Pekka Lehtonen learned about the units and activities of the Spanish Maritime Safety and Rescue Agency (SASEMAR). Jesse Kajosmaa and Tero Härkönen headed for Portugal. Kajosmaa attended a diving course arranged by the Portuguese Navy, and Härkönen took part in a training course, arranged by the National Maritime Authority, which focused on highspeed navigation during tactical police operations. The Finnish Border and Coast Guard Academy contributed to the programme through its international On-scene Coordinator (OSC) and Aircraft Coordinator (ACO) courses, each of which was attended by one European exchangee. The Gulf of Finland and West Finland Coast Guard Districts provided on-thejob training onboard their patrol vessels, and these hands-on exchange periods attracted a great number of applicants from other countries.

Practical learning in different operational environments The purpose of the exchange programme is to promote the sharing of best practices among European colleagues. During his stay in Spain, Lehtonen gained insight into the highly-advanced action models developed by SASEMAR in the area of environmental damage prevention. Their preparedness to respond to environmental incidents has been tested in large-scale operations, for instance, in connection with the sinking of oil tanker M/S Prestige off the coast of Spain. The European host organisations operate in areas with higher volumes of traffic than in the Baltic Sea. Siro estimated that the number of maritime SAR operations in the UK is tenfold in comparison to Finland, and moreover, there are around 200 oil drilling rigs within their operational range. Certain differences in operational environments offer an opportunity to experience situations that will never be present in one's own work. The Finnish experts could see in practice, for example, the impacts of high and low tides on navigation in coastal areas. After the exchange period, the participants are expected to share their ob-

servations and lessons learnt with their colleagues. By doing so, the benefits of the exchange programme are more broadly distributed within their organisations and the experiences may stimulate the experimentation or testing of different action models and new technologies.

Building bridges between the authorities in various countries The exchange periods have an intense schedule, but there is always time to enjoy the local scenery, culinary experiences and to get together with course mates. Establishing contacts is an important part of the exchange programme and, based on his experience in Portugal, Härkönen describes the exchange programme as a way to build bridges between the coast guard functions in various countries. The ECGFA Training Exchange Programme was implemented as part of the already ended ECGFA NET (European Coast Guard Functions Academy Network) project led by the Finnish Coast Guard over multiple years. The project was co-funded by the EMFF, and the EU’s maritime agencies EFCA, EMSA and Frontex are interested in the outcomes of the project and will adopt them in their tripartite collaboration.

RAJAMME VARTIJAT

New leadership for the Finnish Border Guard

Abundant experience on both land and at sea Pasi Kostamovaara appointed as Pasi Kostamovaara (56) began his Chief of the Finnish Border Guard career with the Finnish Border Guard in

On 20 September 2019, the President of the Republic appointed Major General Pasi Kostamovaara as the new Chief of the Finnish Border Guard for the period 1 October 2019 to 31 December 2024. Kostamovaara was promoted to the rank of Lieutenant General as of 1 October 2019.

Markku Hassinen appointed as Deputy Chief of the Finnish Border Guard

On 20 September 2019, the President of the Republic appointed Rear Admiral Markku Hassinen as Deputy Chief of the Finnish Border Guard for the period 1 October 2019 to 31 December 2024.

RAJAMME VARTIJAT

1986 by serving as a conscript trainer for the special ranger company at Rovaniemi, Lapland. During the 1990s, Kostamovaara held various positions within the Southeast Finland and Kainuu Border Guard Districts. At the turn of the millennium, his career continued within the Border and Coast Guard Division at the Headquarters of the Finnish Border Guard in Helsinki. In 2003, Colonel Kostamovaara took on international duties in Brussels, serving as Border Security Specialist at the Permanent Representation of Finland to the EU. In 2004, Kostamovaara was appointed as the Commander of the Southeast Finland Border Guard

Markku Hassinen (54) began his career with the Finnish Border Guard in 1984 as a deck officer within the Gulf of Bothnia Coast Guard District. His actual service for the Finnish Border Guard started after the Cadet School in 1987. Hassinen served in various positions within the Gulf of Bothnia, Archipelago and Gulf of Finland Coast Guard Districts until the turn of the millennium. At the start of the 2000s, Commander Hassinen served at the Headquarters of the Finnish Border Guard, in the Maritime Operations Unit and the EU Affairs Unit. In 2004, he assumed international duties as a Border Security Specialist at the Permanent Representation of Finland to the EU in Brussels. In 2007, he was ap-

District. In 2012â€“2018, he served at the Headquarters in Helsinki, first as Chief of the Personnel Division and then as Chief of the Border and Coast Guard Division. Kostamovaara was promoted to the rank of Major General in 2016 and appointed as Deputy Chief of the Finnish Border Guard in 2018. Originally from Tervola, Lapland, Pasi Kostamovaara is an enthusiastic fisherman and hunter.

pointed Chief of Maritime Safety, Search and Rescue Unit at the Headquarters in Helsinki. Captain (Navy) Hassinen returned to his roots, to the Coast Guard, as the Commander of the Gulf of Finland Coast Guard District in 2008. Commodore Hassinen served in Chief of Division positions at the Headquarters of the Finnish Border Guard in 2015â€“2018. In early 2019, he was promoted to the rank of Rear Admiral. Markku Hassinen is known as a very skilled trumpet player.

Prevention of environmental damage at sea The responsibilities for response efforts concerning oil and chemical spills from ships was transferred from the Ministry of the Environment to the Ministry of the Interior as of 1 January 2019.

he Finnish Border Guard has a long history of close collaboration with the Rescue Services both at national and regional levels in the prevention of environmental damage. The Ministry of the Interior is developing oil spill response on land and at sea as a whole. The Ministry will also continue cooperation with the Ministry of the Environment and the Finnish Environment Institute (SYKE). The recent improvement in the state of the Baltic Sea could easily be jeopardised by a single major oil spill from a ship. Major oil spills in the Baltic Sea are never just national disasters, but concern the entire Baltic region. The Ministry of the Interior is, therefore, actively involved in international cooperation regarding the prevention and management of oil damage. Successful response is guaranteed by seamless cooperation between various authorities. At Midsummer 2019, a large oil spill from a ship was observed near the Suomen Leijona marker light southwest of the island of Utö. The case proved the readiness of the Ministry of the Interior to assume operational leadership in preventing environmental damage at sea. Under the leadership of the Finnish Border Guard, three Coast Guard offshore patrol vessels and one oil spill response vessel from the Finnish Navy were engaged in the operation. Simultaneously, prepara-

tions were made by Southwest Finland Emergency Services to protect the vulnerable archipelago against possible oil drifting from the spill. The oil response efforts at open sea were successful, and no oil reached the archipelago. The incident showed that it was possible to engage all available vessels governed by various authorities, but also that getting additional forces to the site would have taken days. Fortunately, the oil did not break up rapidly, thanks to the prevailing weather conditions. During the Midsummer operation, the role of the Border Guard’s surveillance aircraft was critical, as it pinpointed the locations of the largest amounts of oil for the oil spill response vessels. It is vital to ensure that the multipurpose surveillance aircraft approaching the end of their lifecycle will be replaced by new ones as stated in the Government Programme. The oil spill response readiness at open sea is primarily based on the availability of cost-effective multipurpose vessels.

In order to ensure preparedness for largescale environmental accidents at sea, it is equally important to renew the fleet as it ages. The intention is to replace the Border Guard’s three offshore patrol vessels, which are approaching the end of their lifecycle, by two vessels of clearly higher capability. Moreover, the Ministry of the Interior has several national and international projects underway to develop oil and chemical spill response preparedness as a means of facilitating the appropriate allocation of resources. Our common goal is, first of all, to prevent and minimize hazards to the vulnerable and unique Baltic Sea. To achieve this goal, it is necessary to ensure that the exiting capabilities of the Finnish Border Guard will be replaced by new ones. Chief of the Finnish Border Guard, Lieutenant General Pasi Kostamovaara and Minister of the Interior Maria Ohisalo

RAJAMME VARTIJAT

TEXT: Miikka Eskuri och Juha Möttönen PHOTO: Tomi Ilvespää

Regular train traffic at the Vartius Border Crossing Point The border guard hears the phone alert in his pocket. After a brief discussion, he takes the train stampers with him and heads for the train inspection bridge.

he train whistle soon sounds in the eastern direction and a Russian locomotive comes into sight. The locomotive is pulling tens of wagons loaded with iron ore pellets originating from the Kostomuksha combine. Kostomuksha is rich in iron ore deposits and the known findings will suffice for the next 30 years from now. The plan is to dig the open quarry deeper, from the current 300 metres down to 600 metres. The Kostomuksha combine employs up to 4,000 people and accounts for about 20 per cent of the iron ore pellet production in Russia.

3–6 freight trains on a daily basis Daily freight train traffic is a special feature of the Vartius Border Crossing Point. On a daily basis, 3–6 trains arrive from Russia with fully-loaded wagons, and correspondingly, empty wagons return to Russia. With its 60 wagons, the iron ore pellet train is the longest and heaviest transportation travelling regularly along the Finnish railroads. The traffic via Vartius is mainly transit traffic. The iron ore pellets continue from Vartius to the Ostrobothnian regions, to the Port of Kokkola or to Raahe, where part of the raw material will be refined and part will be exported by sea.

RAJAMME VARTIJAT

The train arriving from Russia passes the Vartius Border Crossing Point and drives some 500 metres further to a train station where the locomotive is changed.

Transit traffic via Vartius has seen strong growth in recent years, and there are occasional coal trains coming from farther east as well. The benefits of the transit traffic are significant, with a direct positive impact on our national product and indirect effects on employment, for example, in the export town of Kokkola or within the Finnish railway company VR. To be able to conduct border controls on the trains, the personnel of the Finnish

Border Guard are required to complete special electric railway training. When arriving in Finland, the pellet train is running on Russian diesel, but from Vartius onwards, it is powered by electricity. Service dogs are regularly used in connection with the train controls, and the dogs are the only “officials” that are not required to take part in the special training offered by the VR.

TEXT: Anniina Tella

Border checks on recreational craft at the Saimaa Canal

t’s a cool and slightly rainy morning along the Saimaa Canal. Although it’s high season, there is not a single pleasure boat approaching the Port of Nuijamaa with an intention to cross the state border. Paula Vataa, who serves as a dog handler at the Nuijamaa Border Control Station, says that less than ten recreational boats passed the port during her morning shift on the previous day. “The number of pleasure boats varies greatly depending on weather and weekday”, adds her colleague Mikko Tynkkynen. Typical recreational boaters are retired couples for whom the boat serves as a summer cottage. At best, they may stay and live on their boat for several months, and only occasionally go ashore to take care of laundry or other business. Opened for traffic in 1856, the Saimaa Canal was built to provide a connection between the vast Lake Saimaa area and the Gulf of Finland. Today it runs from Lappeenranta, Finland to Vyborg, Russia. It is the most important canal in Finland and a highly popular destination among tourists. In the Finnish inland waters, the Saimaa Canal is the only border-crossing point for recreational boats.

Crossing the border of the Schengen Area The Border Control Station of Nuijamaa is responsible for border checks, not only at the international border crossing point on the land border between Finland and Russia, but also at the Port of Nuijamaa.

All pleasure boats travelling through the Saimaa Canal to or from the Gulf of Finland are subject to exit or entry checks at the Port of Nuijamaa. Whenever a pleasure boat is crossing the external border of the Schengen Area, it must pass the border inspection and customs control. Cargo ships, on the other hand, are subject to an administrative border control and, if indicated by a risk analysis, an additional onboard inspection. The volume of incoming boat traffic is practically unforeseeable. Junior Border Control Officer Severi Virtanen recalls a work shift a couple of days earlier when, at first, there were no boats in view and then, suddenly, a total of eight boats entered the port one after another. The border check itself is a quick procedure and the boaters can continue their journey without delay, but as it takes some time to record the statistics as part of the check, boaters may sometimes have to wait in line.

Developments in infrastructure

to accidentally pass the border control point”, says Vataa. The international border crossing point on the island of Santio in the Gulf of Finland is open for pleasure boats from 8 a.m. to 10 p.m. If it seems likely that a boat travelling from Nuijamaa to Santio cannot make it in time by the end of the day, the border guards often recommend staying overnight in Nuijamaa.

Border dogs are part of the team

During the interview, Nemo, the 18-month-old Labrador retriever and the youngest of the station’s service dogs, keeps running around the quay, eagerly waiting for any task to appear. Handled by Vataa, the 3-year-old Belgian shepherd Alma is clearly less excited and takes the situation quite calmly. On the day of the interview, not a single pleasure boat entered the Port of Nuijamaa, so Nemo and Alma and their handlers were to return to the land border crossing point and continue with their normal routines.

In summer 2019, the border control facilities at the Port of Nuijamaa were renovated so that the actual border check now takes place indoors. Previously, the inspection of passports and other documents was carried out through a window. Additionally, the illumination of the entire area was improved and, at the end of the quay, a Suomi-Finland sign was installed to inform about the border control. “Thus, it should no longer be possible

RAJAMME VARTIJAT

AJANKOHTAISTA TEKSTI JA KUVAT: P-KR

NIINISTÖT VIERAILULLA ONTTOLASSA Pohjois-Karjalan rajavartiosto sai toukokuun loppupuolella isännöidä arvovaltaisia vieraita, kun tasavallan presidentti Sauli Niinistö sekä puolustusministeri Jussi Niinistö vierailivat saman viikon aikana Onttolassa. Presidentti Sauli Niinistö seurueineen vieraili Pohjois-Karjalan rajavartiostossa Onttolassa tiistaina 21.5.2019.

Vierailua isännöivät Rajavartiolaitoksen päällikön sijainen, kenraalimajuri Pasi Kostamovaara ja Pohjois-Karjalan rajavartioston komentaja, eversti Vesa Blomqvist. Presidentti Niinistö tutustui ensin Pohjois-Karjalan rajavartioston rajatilanteeseen sekä varusmieskoulutuksen järjestelyihin, jonka jälkeen vierailun

Presidentti kättelee varusmiehet kiitokseksi reippaasta toimintanäytöksestä.

Puolustusministeri Jussi Niinistö seurueineen vieraili Pohjois-Karjalan rajavartiostossa Onttolassa perjantaina 24.5.2019. Vierailua isännöi Pohjois-Karjalan rajavartioston komentaja, eversti Vesa Blomqvist. Ministeri Niinistö seurueineen tutustui Pohjois-Karjalan rajavartioston rajatilanteeseen ja Rajajääkärikomppanian varusmieskoulutukseen. Varusmiesten toimintanäytöksen jälkeen puolustusministerille esiteltiin koulutuksessa käytettäviä varusteita sekä komppanian kalustoa ja toimitiloja. Ministerille oli myös varattu aikaa keskusteluihin Rajajääkärikomppanian henkilökunnan ja varusmiesten kanssa.

RAJAMME VARTIJAT

ohjelma jatkui Rajajääkärikomppanian järjestämällä varusmiesten toimintanäytöksellä. Toimintanäytöksen lisäksi Rajajääkärikomppania esitteli presidentille ja hänen seurueelleen varusmieskoulutuksessa käytettäviä varusteita ja kalustoa. Esittelyn jälkeen presidentti myös keskusteli Rajajääkärikomppanian varusmiesten kanssa.

Presidentti tutustuu rajapartion toimintaan sekä rajakoiraan.

Puolustusministeri Jussi Niinistölle esiteltiin Rajajääkärikomppanian toimintaa 24. toukokuuta.

TEKSTI JA KUVA: P-KR

RAJAJÄÄKÄRIKOMPPANIAN SOTILASVALA KONTIOLAHDELLA Pohjois-Karjalan rajavartioston Rajajääkärikomppanian saapumiserän II/2019 alokkaat vannoivat sotilasvalan Kontiolahden evankelis-luterilaisessa kirkossa perjantaina 16.8.2019. Sotilasvalan vannoi kaikkiaan 131 alokasta, joista naisten vapaaehtoista asepalvelusta suorittavia oli seitsemän. Sotilasvalan vastaanotti Pohjois-Karjalan rajavartioston komentaja, eversti Vesa Blomqvist. Valakaavan esilukijana toimi Kontiolahden kunnanjohtaja Jere Penttilä. Jumalanpalveluksen toimitti kirkkoherra Jukka Reinikainen, ortodoksisen valahetkipalveluksen isä Tommi Kallinen ja saarnan piti sotilaspastori Anssi Törmälä. Rakuunasoittokunta vastasi valatilaisuuden musiikkiosuuksista. Sotilasvalan jälkeen rajavartioston komentaja nimitti alokkaat rajajääkäreiksi. TEKSTI JA KUVA: LR

SOTILASVALA PALLASTUNTURILLA JA SATA VUOTTA RAJASISSIEN HISTORIAA

Lapin rajavartiosto järjesti saapumiserän II/2019 sotilasvalatilaisuuden perjantaina 16. elokuuta hotelli Pallastunturin pihaalueella Muoniossa. Sotilasvalan vannoi yhteensä 109 alokasta. Valan otti vastaan Lapin rajavartioston komentaja, eversti Jarkko Alén, ja

valakaavan esilukijana toimi Muonion tuleva kunnanjohtaja Laura EnbuskaMäki. Tilaisuudessa esiteltiin Rajavartiolaitoksen toimintaa ja esillä oli Rajajääkärikomppanian koulutusvälineitä. Musiikista vastasi Lapin Sotilassoittokunta.

Sotilasvalatilaisuudessa juhlistettiin 100-vuotiasta Rajavartiolaitosta ja 25-vuotiasta Ivalon Rajajääkärikomppaniaa julkaisemalla Pauli Puljun Lapin rajavartiostolle kirjoittama historiikki Sata vuotta rajasissien historiaa - Varusmieskoulutus Lapin rajavartiostossa 1919–2019. Merkittävä osa teosta käsittelee Ivaloa vuoden 1974 jälkeen eli 1970–90-luvuilla toiminutta Sissiosastoa ja sitä seurannutta, Suomen ja koko Euroopan unionin pohjoisinta varusmiesten koulutusyksikköä, Ivalon Rajajääkärikomppaniaa. Teos antaa helposti lähestyttävän ja kokonaisvaltaisen kuvan Lapin rajavartioston varusmieskoulutuksen historiasta ja roolista laajan Lapin turvaamisessa.

RAJAMME VARTIJAT

TEKSTI JA KUVAT: Kirsti Helin

JUHLALLISUUDET IMMOLASSA Erikoisrajajääkärien valatilaisuutta saatiin jälleen kerran viettää auringonpaisteessa. Edellisen päivän kaatosateista ei ollut tietoakaan. Raja- ja merivartiokoulun 13. erikoisrajajääkärikurssin sotilasvalatilaisuus ja sodan ajan rajajoukkojen veteraanitapaaminen järjestettiin Imatralla Immolassa 16.8.2019. Sotilasvalan vannoi yhteensä 51 varusmiestä. Sotilasvalan otti vastaan Raja- ja merivartiokoulun johtaja, eversti Pasi Tolvanen ja valakaavan esilukijana oli sisäministeriön kansliapäällikkö Ilkka Salmi. Rajavartiolaitoksen johtoa edusti kenraalimajuri Pasi Kostamovaara. Sodan ajan rajajoukkojen tapaamiseen saapui enää yksi rajajääkäri, 101-vuotias Ilmari Koppinen (RjP 6). Valajuhlallisuuksien jälkeen Immolan urheilukentällä eversti Pasi Tolvanen luovutti Raja- ja merivartiokoulun johtajan tehtävät eversti Jaakko Hamuselle. Tolvanen siirtyi reserviin 1.9.2019.

Valajuhlallisuuksien jälkeen omaiset pääsivät onnittelemaan erikoisrajajääkäreitään.

RAJAMME VARTIJAT

13. erikoisrajajääkärikurssin sotilasvala 16. elokuuta Immolassa.

Sotilasvalan ja johtajan vaihdon jälkeen kutsuvieraat, rajaveteraani Koppinen, Rajan Perinneyhdistyksen edustajat ja henkilökunta nauttivat Rajavartiolaitoksen apulaispäällikön Pasi Kostamovaaran isännöimän valalounaan Päivärannan kurssikeskuksessa. Lounaspuheessaan Kostamovaara loi katsauksen Rajavartiolaitoksen toimintaan ja tulevaisuuden näkymiin. Hän myös esitti kiitokset Pasi Tolvaselle siitä, että tämä on menestyksellisesti luotsannut Raja- ja merivartiokoulua ja kasvattanut koulutusmääriä viime vuosina. Samalla Kostamovaara toivotti koulun uudelle johtajalle Jaakko Hamuselle onnea ja menestystä tehtävässään.

Ilmari Koppinen osallistui ainoana sotaveteraanina tilaisuuteen.

Rajan perinnepäivä kiertäväksi Pasi Kostamovaara kertoi myös, että Immolassa jo vuosia pidetty Rajan perinnepäivä järjestetään jatkossa vuorotellen Rajan eri yksiköissä. Vuonna 2020 perinnepäivän pitopaikkana on Suomenlahden merivartioston Kotkan merivartioasema. Valalounaalla Raja- ja Merivartiojoukkojen Perinneyhdistys jakoi huomionosoituksia erityisistä ansioista Rajavartiolaitoksen perinne- ja kiltatyön hyväksi tehdystä työstä. Rajavartioristin vastaanottivat kenraaliluutnantti evp Jaakko Kaukanen, eversti evp Matti Ropo, everstiluutnantti evp Ossi Pirhonen, kapteeni evp Aulis Vänskä, opettaja Seppo Lyytikäinen, tiedotussihteeri Sari Ahvonen, ylirajajääkäri evp Kyösti Karvonen, autonkuljettaja Seppo Ikonen, metallimies Jouko Martiskainen, rakennusinsinööri Erkki Suuronen ja autonkuljettaja Harri Nurmilinna. Merivartioristin vastaanottivat toimitusjohtaja Veijo Järvinen ja yrittäjäneuvos Lars-Erik Gästgivars.

Kutsuvieraina tilaisuuteen osallistuivat myös valtioneuvos Riitta Uosukainen ja everstiluutnantti (evp) Toivo Uosukainen.

RAJAMME VARTIJAT

TEKSTI JA KUVAT: Elias Laukkanen ja Kirsti Helin

TARINOITA RAJALTA 1919–2019 Rajavartiolaitoksen 100-vuotisjuhlakirja Tarinoita rajalta julkistettiin 16. elokuuta Immolassa sotilasvalatilaisuuden yhteydessä. Kirjan kirjoittanut FT Lassi Saressalo kertoi kirjan tekovaiheista ja korosti, ettei kirjasta haluttu tehdä varsinaista historiateosta, koska niitä on Rajavartiolaitoksen olemassaolon aikana julkaistu säännöllisin väliajoin. – Työn aikana kuitenkin osoittautui tarpeelliseksi koota myös sikermiä Rajavartiolaitoksen ja Suomen historiasta, jotta tavoiteltu näkemys laitoksen satavuotisesta toiminnasta ja sen muutoksesta ja käännekohdista tulisi esiin. Kirjan aineistoa on kerätty vuodesta 2012 alkaen yhteistyössä Turun yliopiston folkloristiikan opiskelijoiden kanssa. Keruuprojektissa on keskitytty eri tehtävissä toimineiden tai edelleen toimivien rajavartijoiden arkeen ja omakohtaisiin kokemuksiin ja muistitietoon.

Opiskelijat litteroivat yhteensä yli 150 haastattelua. – Haastavinta kirjan teossa oli litteroitujen tekstien muokkaaminen. Tarinat eivät saaneet muuttua kirjakielisiksi, vaan kertojien murteen ja Rajavartiolaitoksen slangin tuli kuulua teksteissä, Saressalo kuvaa.

Kirjan kirjoittaja Lassi Saressalo kertoi kirjan tekovaiheista valalounaalla Immolassa.

RAJAMME VARTIJAT

– Kirjassa on paljon yksittäisiä tarinoita, joten kirjaa ei ole tarkoitettukaan luettavaksi kerralla kannesta kanteen, vaan siihen voi palata aina uudelleen. Eräs kertoja kuvaa osuvasti rajavartijaperheen suhdetta työhön: ”Kun muutettiin Kuusamoon, kotiseutuopin tunnilla opettaja kysyi, missä ovat Tiinan juuret, johon Tiina vastasi, että rajavartiostossa." Juhlakirjassa on yhteensä 268 sivua ja runsaasti kuvia, joista monet ennalta julkaisemattomia. Kuvatoimituksesta ovat vastanneet Rajavartiolaitoksessa Pentti Alapelto, Mika Albertsson, Mikko Hyyppä ja Mikko Veijalainen. Pinja Hentunen on toiminut yhteyshenkilönä kirjoittaja Lassi Saressalon ja aineiston toimittajien välillä. Kirjan on taittanut Henri Terho. Tarinoita rajalta 1919–2019 on luettavissa sähköisesti osoitteessa: issuu.com/ raja100/docs/tarinoita_rajalta_ekirja

Kirjaprojektin työpari Pinja Hentunen ja Lassi Saressalo.

TEKSTI JA KUVAT: Nina Lampén

AURINKOA, MERIVARTIOKOIRIA JA VENEITÄ

RAJA MUKANA HELSINGIN UIVASSA VENENÄYTTELYSSÄ

Partioveneellä riitti kiinnostuneita vierailijoita.

Suomenlahden merivartiosto edusti Rajavartiolaitosta Helsingin Lauttasaaressa järjestetyssä Uivassa venenäyttelyssä 15.–18.8.2019. Vuosittaisessa tapahtumassa on toista sataa näytteilleasettajaa, ja kävijöitä oli tänä vuonna lähes 14 000. Nelipäiväinen venenäyttely oli sään puolesta pääosin aurinkoinen, joskin ajoittain hyvin tuulinen. Suomenlahden merivartiostosta paikalla oli jokaisena näyttelypäivänä partiovene, minkä lisäksi teltalla tavattavissa olivat mm. merivartiokoirat Nikke ja Tyyne ohjaajineen. Merivartioston partiovene herätti yleisössä laajaa kiinnostusta, ja veneellä kävijöitä oli riittämiin. Myös merivartiokoirat olivat mieluinen vetonaula erityisesti pienemmille näyttelykävijöille, joiden joukossa oli useampikin koiranomistajaksi haluava.

Rajavartiolaitos on Suomen johtava meripelastusviranomainen, joten on luontevaa osallistua Uivan kaltaisiin tapahtumiin. Teltalla jaettiin muun muassa Meripelastuksen hätänumero -tarroja, jollaisen voi kiinnittää omaan veneeseen tapaturmien varalta. Rajan 100-vuotisjuhlakarkit tekivät myös hyvin kauppansa. Kävijöiden neljän päivän aikana jakamat kokemukset Rajavartiolaitoksesta ja Suomenlahden merivartiostosta osoittivat, että Rajavartiolaitosta pidetään luotettavana ja tärkeää työtä tekevänä viranomaisena.

Merivartiokoira Tyyne (7 kk) messutunnelmissa.

RAJAMME VARTIJAT

TEKSTI: Juha Koso ja Anniina Tella KUVAT: Juha Koso

VIRANOMAISTEN BEACH VOLLEYN SUOMENMESTARUUKSISTA MITELTIIN JYVÄSKYLÄSSÄ VIRVE Beach Volley 2019 järjestettiin yksipäiväisenä turnauksena 27. kesäkuuta Jyväskylän keskustan tuntumassa Tuomiojärven uimarannalla. Turnauksessa oli kaksi sarjaa: miesten kilpasarja ja harrastesarja, joka pelattiin kolmen pelaajan joukkueina. Vuodesta 2004 lähtien järjestetyssä VIRVE-turnauksessa pelataan viranomaisten beach volleyn suomenmestaruuksista. Pelaajina on poliisin,

pelastuslaitoksen, puolustusvoimien, Rajavartiolaitoksen, Rikosseuraamuslaitoksen ja hätäkeskuslaitoksen edustajia. Rajavartiolaitosta edusti harrastesarjassa toistamiseen joukkue nimeltään Kaakon Pateri. Joukkueessa pelasivat Juha Koso (K-SR), Kimmo Petäjälehto (K-SR) sekä Tero Niskanen (P-KR). Mestaruus lipui Rajavartiolaitoksen joukkueen käsistä tälläkin kertaa välierissä, vaikka alkulohko pelattiin tappioitta. Vii-

des sija jätti edellisvuoden tapaan jotain hampaankoloon ensi vuotta varten. Miesten kilpasarjaan osallistui viisi joukkuetta, ja sen voittivat Antti Torvinen ja Pekka Laakso pelastuslaitokselta. Harrastesarjassa osallistuneita joukkueita oli yhteensä kuusitoista. Mestaruuden vei puolustusvoimien joukkue Tikkakosken pommittajat, jossa pelasivat Herkko Mäensivu, Jarmo Köykkä ja Jouko Lehtinen.

Kaakon Paterin maskotti Jatta. TEKSTI JA KUVA: Ville Broman

KÄVELLEN HELSINGISTÄ RAUTJÄRVELLE Imatran rajanylityspaikalla vieraili lauantai-iltana 17. elokuuta japanilainen 72-vuotias Masatoshi Sasayama, joka oli matkalla Rautjärvelle Kollaa- ja Simo Häyhä -museoon. Sasayama on kiinnostunut suomalaisesta tarkka-ampujalegendasta, ja matkan Helsinki-Vantaan lentokentältä Rautjärvelle hän taittoi kävellen. Sasayama osoitti mielenkiintoa rajanylityspaikkaa ja rajaa kohtaan, ja oli silminnähden innostunut aiheesta, kun kerroimme hänelle toiminnastamme. Kävimme näyttämässä hänelle valtakunnan rajaa, ja lopputarinoinnin ja kädenpuristuksen jälkeen mies lähti jatkamaan matkaansa kohti Rautjärveä.

RAJAMME VARTIJAT

Valtakunnanrajaa herra Sasayamalle esittelivät vanhempi rajavartija Ville Pirhonen ja rajavartijamestari Aki Kankkunen.

TEKSTI JA KUVAT: Pohjois-Karjalan Rajavartiosto

RAJA100 JOTOS HIIENVAARASSA Karjalan Poikien Kilta ry järjesti Rajavartiolaitoksen 100-vuotisjuhlavuoden kunniaksi Raja100 Jotoksen Pohjois-Karjalan rajavartioston Hiienvaaran ampumaharjoitusalueella Ilomantsissa 6.-7.9.2019. Tilaisuuteen osallistui yli 50 maanpuolustushenkistä jotostelijaa. Jotostelun lisäksi partiot ratkoivat visaisia tehtäviä ja testasivat sotilaallisia taitojaan. Jopa Raja100-logo sai uuden ilmeen partioiden

käsittelyssä luonnon antimista toteutettuna. Pohjois-Karjalan rajavartiosto oli mukana järjestelyissä, ja jotoksen suojelijana toimi eversti Vesa Blomqvist. Tilaisuuden päätteeksi Karjalan Poikien Kilta ry lahjoitti rajakarhun Rajavartiolaitokselle ja Pohjois-Karjalan rajavartiostolle kiitoksena tuesta ja hyvästä yhteistyöstä. Rajakarhu jäi vahtimaan Hiienvaaraan.

RAJAMME VARTIJAT lokakuu 2019 Rajavartiolaitoksen sidosryhmälehti on ilmestynyt vuodesta 1934 lähtien. ISSN 0483-9080 Lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa: maaliskuussa, kesäkuussa, lokakuussa ja joulukuussa. Lehti on luettavissa sähköisesti osoitteessa http://www.raja.fi/tietoa/rajamme_vartijat JULKAISIJA Rajavartiolaitos Rajamme Vartijat, PL 3, 00130 Helsinki Vilhonvuorenkatu 6, 00500 Helsinki rajammevartijat(at)raja.fi PÄÄTOIMITTAJA Viestintäpäällikkö Päivi Kaasinen paivi.kaasinen(at)raja.fi puh. 0295 421 331 TOIMITUSSIHTEERI Kirsti Helin, Princeps Oy kirsti.helin(at)princeps.fi puh. 0400 447 382 TAITTO Sanna Purho, Princeps Oy KÄÄNNÖKSET Integra Oy Scandix översättningar Ab PAINO Niini Oy ETU- JA TAKAKANNEN KUVAT Etukannen kuva: Leevi Aroviita Takakannen kuva: Länsi-Suomen merivartiosto

Tilaukset ja osoitteenmuutokset Niini Oy / Terhi Ruuskanen Höyläämötie 2, 00380 Helsinki palvelu(at)kopioniini.fi Rajamme Vartijat -lehden tilaajarekisteri Tilaajarekisteriä ylläpitää kirjapaino, joka painaa ja postittaa lehden, tällä hetkellä Niini Oy. Rekisterissä on tilaajan nimi ja

Hiienvaaran ampumaharjoitusalue sai oman rajakarhunsa.

lehden postitusosoite. Tietoja käytetään vain lehden postitusta varten ja ne poistetaan, kun tilaaja ilmoittaa tilauksen peruutuksesta.

RAJAVARTIOLAITOKSEN ESIKUNTA PL 3, 00131 Helsinki puh. 0295 421 000 rajavartiolaitos(at)raja.fi etunimi.sukunimi(at)raja.fi KAAKKOIS-SUOMEN RAJAVARTIOSTO Niskapietiläntie 32 E, 55910 Imatra puh. 0295 422 000 kaakkoissuomenrajavartiosto(at)raja.fi POHJOIS-KARJALAN RAJAVARTIOSTO PL 5, 80511 Onttola puh. 0295 423 000 pohjoiskarjalanrajavartiosto(at)raja.fi

KAINUUN RAJAVARTIOSTO PL 60, 87101 Kajaani puh. 0295 424 000 kainuunrajavartiosto(at)raja.fi

LÄNSI-SUOMEN MERIVARTIOSTO PL 16, 20101 Turku puh. 0295 427 000 lansisuomenmerivartiosto(at)raja.fi

LAPIN RAJAVARTIOSTO PL 8212, 96101 Rovaniemi puh. 0295 425 000 lapinrajavartiosto(at)raja.fi

VARTIOLENTOLAIVUE PL 3, 00131 Helsinki puh. 0295 428 000 vartiolentolaivue(at)raja.fi

SUOMENLAHDEN MERIVARTIOSTO PL 150, 00161 Helsinki puh. 0295 426 000 suomenlahdenmerivartiosto(at)raja.fi

RAJA- JA MERIVARTIOKOULU Niskapietiläntie 32 D, 55910 Imatra puh. 0295 429 000 rajajamerivartiokoulu(at)raja.fi

MAALLA, MERELLÄ JA ILMASSA Rajavartiolaitos valvoo 24 tuntia vuorokaudessa kaikkina vuodenaikoina

PÅ LAND, TILL HAVS, I LUFTEN

Gränsbevakningsväsendet vakar 24 timmar i dygnet under årets alla tider

WWW.RAJA.FI

@RAJAVARTIOLAITOS

@RAJAVARTIJAT