Issuu

RAJAMME VARTIJAT 3 | 2017 RAJAVARTIOLAITOKSEN SIDOSRYHMÃ„LEHTI | TEEMOINA: ARKTINEN TOIMINTA, MERIVARTIOINTI JA LENTOTOIMINTA

Merellinen turvallisuus arktisilla alueilla Rajavartiolaitos Arktisen rannikkovartiostofoorumin puheenjohtajana Suuronnettomuusharjoitus Merenkurkussa Vartiolentolaivueen uusi organisaatio ja uudet tilat

RAJAMME VARTIJAT

TÄSSÄ NUMEROSSA: 3

Pääkirjoitus

Ledare

Leading article

46 Sommarö 2017 – en storskalig samövning för myndigheterna

Rajavartiolaitos edistää merellistä turvallisuutta Arktisen rannikkovartiostofoorumin puheenjohtajana

48 Bevakningsflygdivisionen arbetar effektivt på Helsingfors-Vanda

44 Det internationella räddningssamarbetet i det arktiska området utvecklas

10 SARC – arktisen turvallisuuden yhteistyön kehittämishanke

50 Sjöbevakare i skärgårdens famn

14 Meriliikenteen kasvu vaatii valmiutta pelastusyhteistyöltä

51 Exchange Pilot on Finnish offshore patrol vessels

18 Sommarö 2017 – laaja viranomaisten ja vapaaehtoisten yhteisharjoitus

52 Improving international cooperation on Arctic search and rescue

22 ChemSAR ja ainakin kolme syytä kansainväliseen merelliseen yhteistyöhön Itämeren alueella

54 The Air Patrol Squadron operates efficiently from new facilities at Helsinki-Vantaa

23 Dornier 228 –valvontalentokoneiden modernisointi

56 Ajankohtaista

24 Vartiolentolaivue toimii tehokkaasti Helsinki-Vantaalla 28 Kansallinen mallitapaus viranomaisten yhteistyöstä 30 Merivartijat saarten syleilyssä 32 Erikoisrajajääkärikomppanian sotilasvalatilaisuus ja sodanajan rajajoukkojen veteraanitapaaminen 34 Reserviläisten kertausharjoitukset Pohjois-Karjalan rajavartiostossa 36 Rajavartijan peruskurssin valintamenettelyllä etsitään työhönsä sitoutuneita ja motivoituneita henkilöitä 38 Ensimmäiset Frontex-maisterit valmistuivat 41 Yleisesikuntaupseerikurssin rajavartiolinjan opintomatka Brysseliin 42 Vaihtarina vartiolaivalla Sommarö-suuronnettomuusharjoitus Merenkurkussa.

30 Rajavartiolaitos toimii kaksi vuotta Arktisen rannikkovartiostofoorumin puheenjohtajana. Painopisteenä on merellisen turvallisuuden yhteistyön kehittäminen.

RAJAMME VARTIJAT

Ahvenanmaan merivartioasemilla toimitaan maakunnan itsehallinnon ja saariston säännöillä.

. PÄÄKIRJOITUS RAJAVARTIOLAITOS KEHITTÄMÄSSÄ TURVALLISTA ARKTISTA ALUETTA

rktisella alueella eletään murroskautta. Niin yksittäiset valtiot kuin yrityksetkin ovat jo usean vuoden osoittaneet yhä suurempaa mielenkiintoa aluetta kohtaan, eikä kehitykselle näy loppua. Arktisen alueen mittavat luonnonvarat, suuret kalakannat ja ainutlaatuinen luonto vetävät puoleensa myös matkailijoita. Arktisen alueen vetovoima on huomattu myös Suomessa, ja monet suomalaiset yritykset ovatkin viime vuosina hyödyntäneet alueen mahdollisuuksia paremmin kuin ennen. Suomi on aina ollut arktisen osaamisen edelläkävijä. Täällä meillä arktinen osaaminen on usein kuitenkin ihan tavallista osaamista: tietotaitoa, jota ilman ihmiset ja yritykset eivät yksinkertaisesti voi toimia arktisen alueen kylmissä, lumisissa ja pimeissä olosuhteissa. Suomalainen snow-how on ehdottomasti paras kansainvälinen kilpailuvalttimme. Arktinen yhteistyö on Suomessa juuri nyt esillä tavanomaista enemmän, kun Suomi otti vastaan Arktisen neuvoston puheenjohtajuuden toukokuussa 2017. Suomen kaksivuotisen puheenjohtajuuskauden prioriteetteihin kuuluvat arktisen alueen herkän ympäristön suojelu, meteorologisen yhteistyön edistäminen sekä viestintäyhteyksien ja koulutusmahdollisuuksien kehittäminen. Arktisesta neuvostosta on sen ensimmäisen kahdenkymmenen toimintavuoden aikana kehkeytynyt merkittävä arktisen alueen yhteistyötä edistävä järjestö, jota Suomi tulee kaksivuotisen puheenjohtajuuskautensa aikana osaltaan kehittämään edelleen. Myös Euroopan unioni on viime vuosien aikana selvästi nostanut arktista profiiliaan ja noussut keskeiseksi tekijäksi pohjoisilla alueilla. Erityisesti arktisen alueen ympäristön suojelun kannalta Euroopan unionin lisääntynyt kiinnostus aluetta kohtaan on äärimmäisen tärkeää, sillä EU on globaalisti merkittävä toimija ilmastonmuutoksen vastaisissa toimissa. Suomi on sekä Euroopan unionin että Arktisen neuvoston jäsenenä toden teolla mukana kehittämässä tulevaisuuden arktista aluetta. Aktiviteettien lisääntyessä arktisella alueella myös meriliikenteen määrä pohjoisessa kasvaa nopeasti. Tämä luo uusia ihmisten turvallisuuteen liittyviä haasteita. Lento- ja meripelastuksen kannalta arktinen alue on toimintaympäristönä erittäin haasteellinen. Pitkät välimatkat, vaikeat sääolosuhteet sekä viestintäyhteyksien riittämättömyys vaikuttavat kaikki alueen turvallisuuteen. Arktisen alueen merellisen turvallisuuden varmistamiseksi tarvitaan tulevaisuudessa aiempaa tiiviimpää käytännön yhteistyötä eri arktisten toimijoiden välillä. Näihin haasteisiin vastaamiseksi perustet-

RAJAMME VARTIJAT

tiin vuonna 2015 Arktinen rannikkovartiostofoorumi, jonka puheenjohtajana Rajavartiolaitos on toiminut maaliskuusta 2017 lähtien. Arktinen rannikkovartiostofoorumi koostuu kahdeksan arktisen maan rannikkovartiostoista ja sen tavoitteena on edistää arktisen alueen merellistä turvallisuutta ja suojella arktisen alueen haavoittuvaa ympäristöä. Käytännössä arktisten maiden välistä yhteistyötä kehitetään muun muassa kansainvälisten yhteistoimintaharjoitusten, koulutusten ja kurssien avulla. Rajavartiolaitos pyrkii puheenjohtajan roolissa kehittämään tämän verrattain nuoren foorumin käytännön toimintamalleja sekä edistämään foorumin jäsenmaiden ja muiden arktisten toimijoiden välistä yhteistyötä. Rajavartiolaitoksen Arktisen rannikkovartiostofoorumin puheenjohtajuuskausi huipentuu keväällä 2019 Suomessa järjestettävään Arctic Coast Guard Week -tapahtumakokonaisuuteen, johon kokoontuu laaja joukko viranomaisia, vapaaehtoisia, tutkimuksen ja elinkeinoelämän edustajia sekä sidosryhmiä kehittämään arktista rannikkovartiostoyhteistyötä. Viikon aikana harjoitellaan muun muassa kansainvälistä suuronnettomuusvalmiutta. Kansainvälisen yhteistyön merkitystä ei voi kyllin korostaa, kun puhutaan arktisen alueen tulevaisuudesta. Rajavartiolaitoksella on valtavasti kokemusta haastavissa olosuhteissa toimimisesta ja vahvaa osaamista monisuuntaisesta yhteistyöstä. Tätä kokemusta ja osaamista viedään aktiivisesti myös arktiseen rannikkovartiostoyhteistyöhön. Vastavuoroisesti arktisessa yhteistyössä Rajavartiolaitosta palvelee erityisesti muilta toimijoilta saatu uusi tietotaito ja osaaminen, joita hyödynnetään jo ennestään turvallisen Itämeren alueen raja- ja meriturvallisuuden kehittämisessä. Kehittämällä yhteisiä kansainvälisiä toimintamalleja voimme parhaalla mahdollisella tavalla turvata ihmisten hyvinvoinnin ja luonnon monimuotoisuuden säilymisen sekä arktisella alueella että Itämerellä. Kommodori Marko Tuominen Raja- ja meriosaston apulaisosastopäällikkö Kommodori Tuominen aloitti 1.10.2017 Länsi-Suomen merivartioston komentajana.

. LEDARE GRÄNSBEVAKNINGSVÄSENDET UTVECKLAR SÄKERHETEN I DET ARKTISKA OMRÅDET

et arktiska området befinner sig just nu i en brytningsperiod. Såväl enskilda stater som olika företag har redan i flera års tid visat ett allt större intresse för området och trenden ser ut att fortsätta. De omfattande naturresurserna, de stora fiskbestånden och den unika naturen i området lockar inte enbart företag utan också allt fler turister till området. Det arktiska områdets dragningskraft har noterats också i Finland och många finländska företag har dragit nytta av de möjligheter som området erbjuder i högre grad än tidigare under de senaste åren. Finland har alltid varit en föregångare när det gäller arktiskt kunnande. Hos oss är det som kallas arktiskt kunnande i alla fall ofta bara helt normalt kunnande – know-how som folket och företagen helt enkelt behöver för att klara av det arktiska områdets kalla, snöiga och mörka förhållanden. Finländsk snow-how är vår i särklass bästa internationella konkurrensfördel. Det arktiska samarbetet spelar för närvarande en mer framträdande roll än normalt i vårt land, eftersom Finlands ordförandeskap i Arktiska rådet inleddes i maj 2017. Till prioriteterna under Finlands tvååriga ordförandeskapsperiod hör att skydda den känsliga miljön i det arktiska området, främja det meteorologiska samarbetet samt utveckla kommunikationsförbindelserna och utbildningsmöjligheterna. Arktiska rådet har under sina första tjugo verksamhetsår utvecklats till en viktig organisation för samarbetet i det arktiska området – en utveckling som Finland kommer att fortsätta att främja under sin ordförandeskapsperiod. Även Europeiska unionen, som under de senaste åren klart har höjt sin arktiska profil, har blivit en central aktör i det arktiska området. Europeiska unionens intresse för det arktiska området är ytterst viktigt i synnerhet med tanke på miljöskyddet, eftersom EU är en globalt inflytelserik aktör när det gäller åtgärder mot klimatförändringen. I egenskap av medlem i både Europeiska unionen och Arktiska rådet deltar Finland på fullt allvar i arbetet med att utveckla framtidens arktiska område. Det är ändå viktigt att komma ihåg att också sjötrafiken i norr blir livligare i takt med att aktiviteten i det arktiska området ökar. Det medför nya utmaningar för människors säkerhet. Förhållandena i det arktiska området är mycket utmanande med tanke på flyg- och sjöräddningen. De långa avstånden, de svåra väderleksförhållandena och de otillräckliga kommunikationsförbindelserna påverkar

RAJAMME VARTIJAT

säkerheten i området. I framtiden behövs ett allt närmare praktiskt samarbete mellan de olika arktiska aktörerna för att garantera säkerheten till havs i det arktiska området, Arktiska kustbevakningsforumet inrättades 2015 just med tanke på de här utmaningarna och Gränsbevakningsväsendet tog över ordförandeskapet i organisationen i mars 2017. Arktiska kustbevakningsforumet består av kustbevakningsmyndigheterna i åtta arktiska stater och har som mål att främja säkerheten till havs inom det arktiska området och skydda den känsliga arktiska miljön. I praktiken utvecklas samarbetet mellan de arktiska staterna med hjälp av bland annat internationella samarbetsövningar, utbildningar och kurser. I rollen som ordförande strävar Gränsbevakningsväsendet efter att utveckla praktiska verksamhetskoncept för det relativt unga forumet samt att främja samarbetet mellan forumets medlemsstater och övriga arktiska aktörer. Gränsbevakningsväsendets ordförandeskap i Arktiska kustbevakningsforumet kulminerar i kustbevakningsevenemanget Arctic Coast Guard Week som ordnas våren 2019. Evenemanget samlar myndigheter, frivilliga, representanter för forskning och näringsliv samt intressentgrupper på en bred front för att utveckla det arktiska kustbevakningssamarbetet. Under evenemanget övas bland annat den internationella katastrofberedskapen. Betydelsen av internationellt samarbete kan inte betonas nog när det gäller det arktiska områdets framtid. Med tanke på samarbetet har Gränsbevakningsväsendet gedigen erfarenhet av verksamhet i utmanande förhållanden och starkt kunnande inom multilateralt samarbete, som kommer att användas aktivt också i det arktiska kustbevakningssamarbetet. Gränsbevakningsväsendet drar nytta av det arktiska samarbetet speciellt med tanke på utbytet av know-how och kompetens som kan användas i utvecklingen av gräns- och sjösäkerheten även i den sedan tidigare säkra Östersjöregionen. Genom att utveckla gemensamma internationella verksamhetskoncept kan vi på bästa möjliga sätt sörja för befolkningens välbefinnande och naturens mångfald både i det arktiska området och i Östersjöregionen. Kommodor Marko Tuominen biträdande avdelningschef vid gräns- och sjöavdelningen Kommodor Tuominen började som kommendör för Västra Finlands sjöbevakningssektion den 1 oktober 2017.

. LEADING ARTICLE BORDER GUARD HELPING TO DEVELOP SAFETY IN THE ARCTIC

he Arctic is going through a transition. Individual countries and companies both have shown increasing interest in the area over the past few years, with no end in sight. The Arctic contains significant natural resource reserves, massive fish populations and unique nature, which attract both commercial and tourist interest. Its attraction has not gone unnoticed in Finland, and many Finnish companies have begun to make use of Arctic opportunities better than ever before. Finland has always been at the forefront of arctic know-how. To us, that so-called arctic know-how is often just regular, common sense – something that people and companies could not function without in the cold, snowy and dark conditions of the Arctic. Finnish snow-how has to be our best, international competitive edge. Arctic cooperation is even larger a topic in Finland than usual, with our acceptance of the Arctic Council’s chairmanship in May 2017. Priorities in Finland’s two-year chairmanship include protecting the region’s sensitive nature, improving meteorological cooperation and developing communication links and training opportunities. In its first twenty years, the Arctic Council has become a significant promotor of cooperation in the Arctic, and Finland intends to develop that cooperation further during its chairmanship. The European Union has improved its profile in the Arctic in recent years and has become a core factor in the North. Increased Union interest in the Arctic is significantly important considering environmental protection in the region, as the EU is a globally important operator in combating climate change. Finland, as a member of both the European Union and the Arctic Council, is involved in developing the Arctic of the future in earnest. It is however important to keep in mind that as activity in the Arctic increases, so too will the amount of maritime traffic in the North, rapidly. This will create additional challenges to human safety. The Arctic is a very challenging region when it comes to aerial and maritime rescue. Long distances, difficult weather conditions and inadequate communication capabilities all have an effect on the area’s safety. To ensure maritime safety in the Arctic, we will require even closer, practical

RAJAMME VARTIJAT

cooperation between the different operators in the area. These are the challenges the Arctic Coast Guard Forum was founded as a response to in 2015, and since March 2017, the Finnish Border Guard as acted as its chairman. Consisting of the eight Arctic countries’ coast guards, the Arctic Coast Guard Forum’s goal is to improve maritime safety in the Arctic and to protect the area’s vulnerable environment. In practice, we improve Arctic cooperation with, among other things, international cooperative drills, training and courses. The Finnish Border Guard aims to use its chairmanship in developing the Forum’s practices and to promote cooperation between the Forum member countries and other Arctic operators. The Border Guard’s Forum chairmanship will culminate in the Arctic Coast Guard Week event in the spring of 2019, which will gather a large number of officials, volunteers, researcher and business representatives, and stakeholders to improve arctic coast guard cooperation. International disaster readiness drills are included in the programme. The importance of international cooperation cannot be understated in the context of the future of the Arctic. Related to cooperation, the Finnish Border Guard has extensive experience on working in challenging conditions and significant skills in multidirectional cooperation, which will be actively introduced into arctic coast guard cooperation. Respectively, the Border Guard will make use of the new know-how and skills learned from other operators in improving border and maritime safety in the already-safe Baltic Sea as well as in the Arctic. Developing unified, international practices is the best way to secure human wellbeing and natural diversity both in the Arctic and in the Baltic Sea. Captain Marko Tuominen Deputy Chief, Border and Coast Guard Division Captain Tuominen started as Commander of West Finland Coast Guard District on 1 October 2017.

•

ARKTINEN TOIMINTA TEKSTI: Lotta Hakanpää • KUVAT: Andrew Szeto, Canadian Coast Guard; Patrick Kelley, U.S. Coast Guard, Johanna Terva, Rajavartiolaitos

Arktisten maiden välistä operatiivista yhteistoimintaa harjoitellaan mm. vauriontorjuntaharjoituksessa.

RAJAMME VARTIJAT

Rajavartiolaitos vastaanotti Arktisen rannikkovartiostofoorumin kaksi vuotta kestävän puheenjohtajuuden maaliskuussa 2017.

rktisen rannikkovartiostofoorumin toiminnan painopiste on arktisen merellisen turvallisuuden käytännön yhteistyön ja yhteistoiminnan kehittämisessä. Suomen arktinen identiteetti on vuonna 2017 näkyvästi esillä, kun maaliskuussa Rajavartiolaitos vastaanotti Arktisen rannikkovartiostofoorumin (Arctic Coast Guard Forum, ACGF) kaksi vuotta kestävän puheenjohtajuuden ja toukokuussa Suomesta tuli Arktisen neuvoston puheenjohtajamaa. Arktisen rannikkovartiostofoorumin puheenjohtajuus tukee Suomen Arktisen neuvoston puheenjohtajuuskautta keskittymällä arktisen merellisen turvallisuuden käytännön yhteistyön ja yhteistoiminnan kehittämiseen.

RAJAMME VARTIJAT

•

ARKTINEN TOIMINTA

Arktinen rannikkovartiostofoorumi perustettiin vuonna 2015 edistämään merellistä turvallisuutta arktisilla alueilla ja korostamaan arktisen ympäristön suojelun merkitystä merellisessä toiminnassa. Sen jäsenmaat Suomi, Ruotsi, Norja, Tanska, Venäjä, Yhdysvallat, Kanada ja Islanti toimivat aktiivisesti yhteistyössä arktisen turvallisuuden takaamiseksi. Yhteistyö on ollut aktiivista ja avointa yhteistyöfoorumin perustamisesta alkaen. Arktisen rannikkovartiostofoorumin toiminta keskittyy erityisesti operatiivisten yhteisharjoitusten kehittämiseen. Yksi foorumin tärkeimmistä tavoitteista onkin edistää jäsenmaiden kyvykkyyttä suorittaa yhteistyössä meripelastusoperaatioita arktisilla alueilla. Kansainvälinen yhteistyö arktisen alueen merellisen turvallisuuden edistämiseksi on tärkeää, sillä arktinen alue on toimintaympäristönä erittäin haasteellinen. Arktisen alueen liikenne on myös viime vuosina kasvanut merkittävästi pitkistä etäisyyksistä ja vaikeista sääolosuhteista huolimatta. Merellisen turvallisuuden varmistamiseksi tarvi-

Islannissa harjoiteltiin pelastustyötä usean maan kesken.

RAJAMME VARTIJAT

taan tulevaisuudessa aiempaa tiiviimpää käytännön yhteistyötä arktisten toimijoiden välillä.

Ensimmäinen operatiivinen yhteisharjoitus järjestettiin syyskuussa Islannissa Islannissa järjestettiin 5.-9.9. ensimmäinen Arktisen rannikkovartiostofoorumin operatiivinen yhteistoimintaharjoitus, jonka tavoitteena oli osoittaa jäsenmaiden kyky toimia yhteistyössä meripelastusharjoituksissa arktisilla alueilla. Arctic Guardian 2017 -harjoitukseen osallistui yksiköitä Tanskasta, Kanadasta, Norjasta, Islannista ja Yhdysvalloista. Suomi, Ruotsi ja Venäjä toimivat harjoituksen tarkkailijoina. Rajavartiolaitos vastasi myös harjoituksen viestinnästä ja kutsuvierastilaisuuden järjestämisestä. Arctic Guardianissa harjoiteltiin arktisten maiden välistä lento- ja meripelastusyhteistyötä. Harjoituksen tavoitteena oli testata kenttätason operatiivista yhteistyötä pelastusyksiköiden välillä. Lisäksi testattiin viestintää

Rajavartiolaitoksen apulaispäällikkö kenraalimajuri Ilkka Laitinen osallistui tarkkailijana Arctic Guardian harjoitukseen syyskuussa Islannissa.

arktisten maiden lento- ja meripelastusjohtokeskusten välillä sekä uutta tiedonvaihtojärjestelmää. Osana yhteisharjoitusta toteutettiin johtokeskusten välinen viestintäharjoitus. Arktinen rannikkovartiostofoorumi on luonut yhteiset toimintaperiaatteet (Voluntary Guidelines for Combined Operations) käytännön yhteistoiminnan kehittämiseen, ja harjoituksen aikana näitä toimintaperiaatteita kehitettiin edelleen. Arctic Guardian 2017 -harjoitus loi erinomaisen pohjan Arktisen rannikkovartiostofoorumin tuleville yhteistoimintaharjoituksille sekä maiden väliselle käytännön yhteistyölle. Yhteistyöfoorumin jäsenet ovat vahvasti sitoutuneita jatkamaan viranomaisyhteistyön kehittämistä ja arktisen alueen ihmisten ja ympäristön suojelun turvaamista. Operatiivisia harjoituksia on jatkossa tarkoitus toteuttaa kerran vuodessa.

SARC-hanke tukee Rajavartiolaitoksen puheenjohtajuuskautta Suomen arktiseen strategiaan on kirjattu arktisen toiminnan keskeiset kansalliset tavoitteet. Suomen kansalliset intressit liittyvät yhteistyöhön kestävän kehityksen edistämiseksi arktisilla alueilla sekä laaja-alaisen arktisen osaamisen aktiiviseen jalkauttamiseen Suomen ja arktisten toimijoiden hyväksi. Suomella on kuitenkin vain rajalliset mahdollisuudet toimia yksin, joten yhteistyö arktisessa toiminnassa on tärkeää. Rajavartiolaitoksen SARC-hanke (Arctic Maritime Safety Cooperation), jota rahoitetaan Ulkoasiainministeriön hallinnoimasta Itämeren, Barentsin ja arktisen yhteistyön määrärahasta, tukee Arktisen rannikkovartiostofoorumin puheenjohtajuuskautta keskittymällä arktisen merellisen turvallisuuden käytännön yhteistyön ja parhaiden käytänteiden kehittämiseen arktisilla alueilla. Puheenjohtajuuskausi sekä SARChanke huipentuvat kansainväliseen Arctic Coast Guard Week (ACGW) -rannikkovartiostotapahtumaan Suomessa keväällä 2019.

RAJAMME VARTIJAT

”

ARKTINEN RANNIKKOVARTIOSTOFOORUMI EDISTÄÄ MERELLISTÄ TURVALLISUUTTA JA YMPÄRISTÖN SUOJELUA ARKTISILLA ALUEILLA. JÄSENMAITA OVAT SUOMI, RUOTSI, NORJA, TANSKA, VENÄJÄ, YHDYSVALLAT, KANADA JA ISLANTI. ”

•

ARKTINEN TOIMINTA TEKSTI: Heikki Kontro • KUVAT: Rajavartiolaitos

Arktisen turvallisuuden yhteistyön kehittämishanke SARC Yksi hankkeen painopisteistä on arktisen meripelastuskoulutuksen kehittäminen.

Vartiolaiva Uisko ja Super Puma kevään 2017 Kvarken-harjoituksessa Merenkurkussa.

RAJAMME VARTIJAT

ajavartiolaitos vastaanotti Arktisen rannikkovartiostofoorumin puheenjohtajuuden maaliskuussa 2017. Foorumin puheenjohtajuuskauden valmistelut on Rajavartiolaitoksessa kuitenkin aloitettu jo hyvissä ajoin ennen viestikapulan vaihtoa, sillä puheenjohtajuutta tukeva Arktisen merellisen turvallisuuden yhteistyön kehittämishanke SARC näki päivänvalon jo heinäkuussa 2016.

RAJAMME VARTIJAT

Ulkoasiainministeriön hallinnoiman Itämeren, Barentsin ja arktisen alueen yhteistyön (IBA) määrärahalla rahoitetun SARC-hankkeen tavoitteena on kehittää arktisten maiden merellisten turvallisuusviranomaisten käytännön yhteistoimintaa ja toimintakykyä sekä edistää suomalaista arktista osaamista ja parhaita käytänteitä.

Kehittämällä arktisten maiden välistä Search and Rescue (SAR) -toimintaa, tiedonvaihtoa sekä koulutus- ja harjoitusyhteistyö tä hanke pyrkii parantamaan arktisen alueen, Itämeren ja Barentsin alueen merellistä suuronnettomuusvalmiutta. SARC-hanke yhdistää arktisella alueella toimivat viranomaiset, ja tavoitteena on sitouttaa hankkeeseen myös muita sidosryhmiä muun muassa elinkeinoelämän ja arktisen tutkimuksen alalta. SARC-hankekokonaisuudessa on kolme vaihetta, jotka ajoittuvat peräkkäin vuosille 2016–2019. Elokuussa 2017 julkaistiin ensimmäisen vaiheen (SARC I) yhtenä keskeisenä tuotoksena selvitys arktisten maiden lento- ja meripelastustoiminnan suorituskyvyistä (Arctic Search and Rescue Capabilitites Survey). Suorituskykyselvityksen tulosten avulla voidaan jatkossa kehittää arktista meripelastuskoulutusta ja suuronnettomuustoimintamalleja tehokkaammin ja lisätä arktista koulutus- ja harjoitusyhteistyötä sekä tiedonvaihtoa. Emmi Ikosen artikkeli suorituskykyselvityksestä alkaa sivulta 14.

Arktinen yhteistoimintaharjoitus Kvarken SARC-hankkeen ensimmäisen vaiheen näyttävimmästä osuudesta vastasi yhteistoimintaharjoitus Kvarken, joka järjestettiin Merenkurkussa maaliskuun alussa. Harjoitukseen osallistuivat Rajavartiolaitoksen lisäksi Puolustusvoimat, Ruotsin rannikkovartiosto sekä Suomen Punainen Risti. Tarkkailijoiden roolissa harjoitukseen osallistuivat Viron, Norjan ja Kanadan edustajat. Käytännössä kolmipäiväisessä yhteistoimintaharjoituksessa harjoiteltiin meripelastukseen liittyvää kansainvälistä lentotoiminnan suunnittelua ja johtamista, ihmisten evakuointia alukselta sekä aluksen hätähinausta ja avustamista jäissä. Harjoituksen skenaariossa Länsi-Suomen merivartioston Vallgrundin merivartioasema Vaasan kupeessa toimi pienenä arktisena kyläyhteisönä, jonne Suomen Punainen Risti rakensi evakuoitavien vastaanottopaikan. Harjoituksessa testattiin lisäksi SPR:n rekisteröintisovellusta. Kokonaisuudessaan Kvarken-yhteistoimintaharjoitus oli

todella onnistunut, ja siitä saatuja arvokkaita kokemuksia tullaan aktiivisesti hyödyntämään tulevissa SARC-hankkeen tukemissa harjoituksissa.

Selvitys arktisen meripelastuskoulutuksen tarjonnasta Rajavartiolaitos on seuraavan kahden vuoden aikana Arktisen rannikkovartiostofoorumin puheenjohtajan roolissa näkyvästi kehittämässä arktisen alueen meripelastukseen liittyviä toimintamalleja. Meripelastuspiireissä kukaan ei kuitenkaan ole seppä syntyessään, ja arktisen alueen meripelastusosaamista voidaan lisätä ainoastaan suunnitelmallisen koulutuksen ja pitkäjänteisen harjoittelun avulla. Yksi SARC-hankekokonaisuuden pääpainopisteistä onkin arktisen meripelastuskoulutuksen kehittäminen. SARC-hankkeen ensimmäisessä vaiheessa laadittiin asiantuntijaselvitys arktisen meripelastuskoulutuksen tarjonnasta. Selvityksen tavoitteena oli saada kokonaiskuva siitä, mitä arktisen

Kansainvälisessä Kvarken-meripelastusharjoituksessa harjoiteltiin hätähinausta yhdessä Ruotsin rannikkovartioston kanssa.

RAJAMME VARTIJAT

meripelastuksen koulutusta Suomessa ja ulkomailla on tarjolla ja onko jollain meripelastuksen koulutusalalla selkeitä puutteita. Selvityksen avulla tunnistettujen tarpeiden pohjalta laadittiin ehdotus arktisen meripelastuksen koulutusohjelmaksi, joka toteutetaan SARC-hankkeen ja Suomen Arktisen rannikkovartiostofoorumin puheenjohtajuuskauden puitteissa vuosina 2018–2020. Onnettomuuspaikan johtajan kurssia ja lentotoiminnan johtajan kurssia on jo sommiteltu yhdessä Raja- ja merivartiokoulun kanssa toteutettavaksi alkuvuonna 2018.

SARC II -hanke tukemassa syksyn harjoituksia SARC-hankekokonaisuuden vuoden pituinen toinen vaihe, SARC II, polkaistiin käyntiin syyskuun alussa 2017. Hankkeen toiminnot on jaoteltu kolmeen eri kokonaisuuteen: koulutukset ja kurssit, suuronnettomuusvalmiuden kehittäminen ja sidosryhmäyhteistyö. Edellä mainittujen kansainvälisten lento- ja meripelastukseen liittyvien kurssien lisäksi toiseen vaiheeseen on suunniteltu pal-

RAJAMME VARTIJAT

jon muita toimia. Näistä ensimmäisenä SARC-hanke oli jo tukemassa Rajavartiolaitoksen johtamaa kansainvälistä Sommarö-suuronnettomuusharjoitusta, joka järjestettiin Vaasan edustan merialueella syyskuun puolivälissä. Operatiiviseen harjoitteluun osallistuivat Suomen lisäksi Ruotsi ja Viro. Suuronnettomuusharjoituksessa harjoiteltiin muun muassa lentotoiminnan johtamista, MIRG (Maritime Incidence Response Group) -yksikön toimintaa ja ihmisten evakuointia alukselta. Suomen Punainen Risti vastasi jälleen evakuointikeskukseen liittyvien toimintojen suunnittelusta ja toteuttamisesta. Sommarö-suuronnettomuuusharjoituksesta on juttu tässä lehdessä sivulla 18. Ilma-alusten massaevakuointia testataan erillisessä Vartiolentolaivueen järjestämässä harjoituksessa marraskuussa 2017. Harjoituksessa toteutetaan laajamittainen evakuointi haastavissa keliolosuhteissa. SARC-hanke on mukana tukemassa myös tätä harjoitusta. Massaevakuointiharjoitus palvelee Suomen Arktisen rannikkovartiosto-

foorumin puheenjohtajuuskautta, sillä foorumin asiantuntijat osallistuvat harjoitukseen tarkkailijoina Suomessa järjestettävän asiantuntijakokouksen yhteydessä.

SARC-hankkeen suuntana Arctic Coast Guard Week 2019 Keväällä 2019 Suomen Arktisen rannikkovartiostofoorumin puheenjohtajuuskausi huipentuu Arctic Coast Guard Week 2019 -tapahtumakokonaisuuden aikana järjestettävään kansainväliseen yhteistoimintaharjoitukseen. Syyskuun Sommarö-harjoituksesta ja marraskuun massaevakuointiharjoituksesta saadut kokemukset luovat vahvat edellytykset laajamittaisen harjoituksen toteuttamiseen. Arctic Coast Guard Week -tapahtuman odotetaankin herättävän suurta mielenkiintoa arktisten maiden rannikkovartiostoviranomaisten keskuudessa, ja SARC-hankkeen tuella harjoitukseen pyritään saamaan laajasti osallistujia niin kansainvälisiltä kuin kotimaan kentiltä.

•

ARKTINEN TOIMINTA TEKSTI: Emmi Ikonen • KUVAT: Mikko Lehtimäki

Meriliikenteen kasvu vaatii valmiutta pelastusyhteistyöltä Rajavartiolaitos selvitti arktisen pelastustoiminnan haasteet ja mahdollisuudet.

RAJAMME VARTIJAT

rktisen lento- ja meripelastustoiminnan suorituskykyjen kehittämiseen tarvitaan tiivistä kansainvälistä yhteistyötä monien eri toimijoiden välillä. Rajavartiolaitoksen laatima selvitys kartoittaa arktisen pelastustoiminnan haasteita ja suosittaa toimenpiteitä yhteistyön kehittämiseksi. Arktiseen merelliseen toimintaympäristöön mahtuu monta eri alaa ja toimijaa. Merenkulun vilkastuminen vaatii viranomaisten valmiuden lisäämistä ihmisten ja ympäristön turvaamiseksi. Arktiselle alueelle tyypilliset olosuhteet sekä Itämeren jäissä operointi asettavat omat vaatimuksensa niin alustekniikalle kuin laivojen miehistön koulutukselle. − Kokemusta tarvitaan etenkin talvimerenkulussa, painottaa vartiolaiva Turvan 1. perämies, kapteeniluutnantti Ville Puustinen. Talvella jäät ohjaavat aluksen liikkumista, joten jään tuntemus on tärkeää. Suomella on pitkä historia talvimerenkulusta ja kansainvälisesti toimivat käytänteet, mutta Itämeren välimatkat ovat kuitenkin lyhyet verrattuna Jäämeren pitkään rantaviivaan. − Itämerellä ei keräänny riittävästi kokemusta monivuotisesta jäästä tai sen

alusliikenteelle aiheuttamista erityisvaatimuksista, huomauttaa meripelastusasiantuntija Petteri Leppänen. Arktisilla alueilla on purjehdittu 1800-luvulta lähtien, mutta arktisista suuronnettomuuksista on vähän kokemusta. Myöskään äärimmäiset kylmät olosuhteet eivät ole arktisilla alueilla liikkuvien isojen risteilijöiden ja rahtialusten miehistölle riittävässä määrin tuttuja. Arktisten alueiden meriturvallisuuden kehittämiseksi Rajavartiolaitos kysyi kahdeksan arktisen maan meripelastuksen asiantuntijoilta, mitkä ovat merellisen turvallisuuden ja pelastustoiminnan suurimmat haasteet arktisilla alueilla ja kuinka niitä tulisi jatkossa kehittää.

Selvitys alueen lento- ja pelastustoiminnan suorituskyvyistä Arktinen rannikkovartiostofoorumi (Arctic Coast Guard Forum, ACGF) kätkee sisäänsä paljon arktisen merellisen turvallisuuden tietotaitoa, jonka Rajavartiolaitos halusi tuoda esille laatimalla yhteisen selvityksen. Rajavartiolaitoksen tekemä selvitys arktisten maiden lento- ja meripelastustoiminnan (Search and Rescue, SAR) suori-

VL Turva Kvarken-meripelastusharjoituksessa Pohjanlahden arktisissa olosuhteissa

RAJAMME VARTIJAT

tuskyvyistä on osa Rajavartiolaitoksen arktisen merellisen turvallisuuden yhteistyön kehittämisprojektia (Arctic Maritime Safety Cooperation, SARC) ja laadittu yhteistyössä Arktisen rannikkovartiostofoorumin kanssa. Selvityksen tarkoituksena on antaa suosituksia mahdollisista toimenpiteistä rannikkovartiostoyhteistyön kehittämiseksi. Samalla se tukee Suomen Arktisen rannikkovartiostofoorumin puheenjohtajuuskautta. Suosrituskykyselvitys (Arctic Search and Rescue Capabilitites Survey) kartoittaa yhdessä arktisten rannikkovartiostojen kanssa tunnistettuja haasteita ja tarpeita, jotka liittyvät arktiseen merelliseen turvallisuuteen sekä arktiseen lento- ja meripelastukseen. Selvitys sisältää suosituksia kansainvälisestä koulutus- ja harjoitustoiminnasta, tiedonjaosta, tilannekuvan välityksestä, sidosryhmäyhteistyöstä sekä teknologian hyödyntämisestä käytännön yhteistoiminnan ja toimintakyvyn kehittämiseksi. Selvityksen tulokset perustuvat ensisijaisesti arktisesta alueesta vastaavien kahdeksan valtion SAR-viranomaisille lähetetyn kyselyn vastauksiin ja Arktisen rannikkovartiostofoorumin asian-

tuntijakokouksen yhteydessä järjestetyn työpajan havaintoihin. Lisäksi selvityksessä hyödynnettiin tutkimuksista saatuja tuloksia, seminaariesityksiä sekä muita kirjallisia lähteitä.

Riskit, haasteet ja tarpeet Suorituskykyselvityksessä tehdyn kyselyn mukaan suurimmat riskit alusturvallisuudelle arktisilla alueilla ovat karille ajo, yhteen törmääminen monivuotisen jään kanssa tai aluksen jääminen jään puristuksiin, laivapalot ja öljyvahingot. Osa vastaajista tunnisti riskeiksi myös kahden aluksen yhteentörmäyksen sekä varusteiden jäätymisen. Arktiset alueet ja eri maiden tunnistamat merellisen turvallisuuden riskit kuitenkin eroavat toisistaan riippuen siitä, millaista toimintaa alueella harjoitetaan. Tulee myös muistaa, että arktisten alueiden olosuhteet vaihtelevat suuresti vuodenajan ja alueen mukaan.

”

ENEMMÄN YHTEISTÄ TILANNETIETOA.” Arktisen pelastustoiminnan suurimmiksi haasteiksi tunnistettiin pitkät välimatkat, haasteellinen sää, jää ja kylmät olosuhteet, heikot viestintäverkostot, infrastruktuurin puuttuminen sekä resurssien niukkuus. Myös potilaiden hoitomahdollisuudet, tilannekuvan välittäminen ja arktisille alueille soveltumattomat pelastusvälineet asettavat haasteita merelliselle turvallisuudelle ja pelastustoiminnalle. Haasteiden myötä arktiset meripelastusviranomaiset tunnistivat tarpeen kehittää tilannetietoutta rannikkovartiostojen, eri pelastusviranomaisten sekä muiden osapuolten kuten varustamojen ja vapaaehtoisten välillä. Muita tiedostettuja tarpeita arktisen pelastustoiminnan suorituskykyjen kehittämiseksi olivat yhteiset kurssit ja harjoitukset sekä

RAJAMME VARTIJAT

niistä saatujen kokemusten jakaminen ja teknologiset innovaatiot kuten viestintäverkostot ja satelliittiyhteydet, navigointiin liittyvät palvelut, pelastusvälineet ja terveydenhuoltopalvelut. Innovaatioita tarvitaan myös esimerkiksi laajakaistapalveluiden, alusten liikenne- ja sijaintitietojen ja muiden tilannetietoutta jakavien ohjelmien ja yhteyksien edistämiseksi.

ken. Harjoitusraporttien ja -palautteiden jakamiseen toivottiin yhteistä järjestelmää, jossa voidaan seurata myös muiden maiden harjoituskalentereita. Teknologisia innovaatioita voisi tutkia erillinen Arktisen rannikkovartiostofoorumin työryhmä, joka tekisi yhteistyötä yritysten ja tutkimuslaitosten kanssa ja voisi antaa suosituksia tuotekehittelyyn.

Kulmakivenä tiedonjako

Jatkotutkimukselle aihetta

Selvitys suosittaa arktisten pelastusviranomaisten käytännön yhteistyön tiivistämistä muun muassa kannustamalla varustamojen ja rannikkovartiostojen väliseen tiedonjakoon alusten reittitiedoista, hätä- ja pelastussuunnitelmista, varustamoiden SAR-yhteistoimintasuunnitelmista sekä muista alustiedoista. Viranomaisten tulisi myös osaltaan edistää aktiivista tiedonjakoa infrastruktuuri- ja resurssikehityshankkeista arktisilla alueilla, tiivistää yhteistyötä koulutuslaitosten, yritysten ja yksityisten toimijoiden, terveydenhuoltoviranomaisten ja vapaaehtoisjärjestöjen kanssa ja myös tunnistaa näiden toimijoiden vastuualueet, mahdollisuudet ja rajoitteet. Harjoitusten ja koulutuksen osalta selvitys suosittaa arktisten olosuhteiden SAR-kurssien kehittämistä yhdessä, esimerkkeinä koulutuksesta ovat onnettomuuspaikan johtajan kurssi tai asiantuntijoiden luennot omakohtaisista meripelastuskokemuksista. Myös uutta teknologiaa voitaisiin testata ja arvioida harjoitusten yhteydessä. Selvitys painottaa kokemusten ja harjoitusraporttien järjestelmällistä jakamista arktisten maiden pelastusviranomaisten ja rannikkovartiostojen kes-

Tieto on valttia myös arktisilla alueilla, ja jatkotutkimusta kaivataan etenkin verkkokoulutusmahdollisuuksista ja teknisistä järjestelmistä. Suorituskykyselvitys ehdottaa tutkittavaksi muun muassa teoreettisten opintojen järjestämistä arktisille meripelastusviranomaisille tai rannikkovartiostoille verkkokursseina. Kursseja voisivat olla muun muassa meripelastusjohtajan, onnettomuuspaikan johtajan ja lentotoiminnan koordinaattorin kurssit, etsinnän suunnittelua arktisessa kontekstissa käsittelevä kurssi ja arktisen meripelastuksen yhteistoimintakurssi. Myös harjoitusten arvioinnin ja palautteen tehokasta hyödyntämistä tulevissa harjoituksissa voisi tutkia tarkemmin. Koulutuksesta tehdyllä jatkotutkimuksella olisi mahdollista edistää yhteisen arktisen koulutusohjelman toteutusta. SARC-hankkeessa tullaan toiminnallistamaan suorituskykyselvityksestä saatuja tuloksia Arktisen rannikkovartiostofoorumin nykyisen puheenjohtajuuskauden aikana. Rajavartiolaitos toivoo, että selvityksen tuloksia voitaisiin hyödyntää myös tulevaisuuden projekteissa ja yhteistyöhankkeissa.

LISÄTIETOJA: Englanninkielinen raportti Arctic Search and Rescue Capabilities Survey on luettavissa SARC-hankkeen verkkosivuilla http://www.raja.fi/tietoa/sarc

•

ARKTINEN TOIMINTA TEKSTI: Kirsti Helin • KUVA: Pasi Kettunen ja Kirsti Helin

Sommarö 2017 laaja viranomaisten ja vapaaehtoisten yhteisharjoitus Päivän aikana käytiin läpi koko merionnettomuuden tapahtumasarja matkustaja-aluksen hälytyksestä loukkaantuneiden hoitoon.

Pelastustyöt alkavat laivapalon sammutuksella. Paikalla ovat Pohjanmaan pelastuslaitoksen ryhmä ja MIRC-ryhmä Turun meripelastuskeskuksesta.

Harjoituksen tiedottaja Pia Vainikka LSMV:stä tiedottaa pelastustoimien kulusta Twitterissä ja Facebookissa. Oikea matkustaja-alus toi tilanteeseen aitoutta.

RAJAMME VARTIJAT

Kaikki yli 100 harjoituksessa mukana ollutta Vaasan ammatillisen koulutuksen VAMIA:n opiskelijaa pelastettiin onnistuneesti onnettomuusalukselta, läheisiltä saarilta ja luodoilta sekä pelastuslautoilta puoli kuuteen mennessä.

atkustajalaiva M/S Wasa Express on juuri lähtenyt Vaasasta Uumajaan syyskuun neljännentoista päivän aamuna, kun laivan autokannella syttyy tulipalo. Laivan miehistö ryhtyy sammuttamaan paloa, mutta tuli pääsee leviämään autokannella olevaan kemikaalikonttiin. Laivan tekemästä hälytyksestä käynnistyy useiden viranomaisten ja vapaaehtoisten toimijoiden suuronnettomuusharjoitus. Pohjanmaan pelastuslaitoksen ryhmä saapuu laivalle sammuttamaan paloa ja MIRG-ryhmä (Maritime Incident Response Group) tulee Turusta Rajavartiolaitoksen meripelastushelikopterilla. Savua ja kaasua hengittäneitä miehistön jäseniä ja matkustajia evakuoidaan helikoptereilla. Tuli pääsee kuitenkin leviämään koko laivaan ja aluksen päällikkö päättää, että alus on evakuoitava kokonaan. (Tässä vaiheessa harjoitus jatkuu vartiolaiva Uiskolla, ja todellinen matkustajalaiva on päässyt jatkamaan matkaansa kohti määränpäätään.) Alus jää ajelehtimaan ja

noin 150 matkustajaa ja miehistön jäsentä kelluu pelastuslautoissa ja meressä. (Harjoituksessa pelastettavina oli vaasalaisia opiskelijoita.) Suuronnettomuusharjoitusta johdetaan Turun meripelastuskeskuksesta, ja Mustasaaren kunnassa Vallgrundin merivartioasemalla toimii onnettomuuspaikan johtoryhmä.

Evakuointia helikoptereilla ja veneillä Etsintä- ja pelastustyöt alkavat merellä. SRU-yksiköt (Search and Rescue Unit) pelastavat ihmisiä merestä ja palavasta aluksesta. Pelastustoimiin osallistuu pinta-aluksia Rajavartiolaitokselta, Poliisilta, Pelastuslaitokselta, Maanpuolustuskoulutusyhdistykseltä, Ruotsin rannikkovartiostolta sekä Suomen ja Ruotsin vapaaehtoisista meripelastusseuroista. Suomen ja Ruotsin meripelastushelikopterit sekä SRU-yksiköt kuljettavat parempikuntoiset ihmiset Vallgrundin merivartioasemalle perustettuun evakuointikeskukseen, kun taas vakavammin loukkaantuneet viedään Vaasan keskussairaalaan.

ä 19

RAJAMME VARTIJAT

Trafin johtava asiantuntija Juuso Halin tarkkailee pelastustoimia Rajavartiolaitoksen partioveneestä ja toteaa, että harjoitus toimii nyt paljon paremmin kuin kevään harjoitus, joka järjestettiin samalla alueella.

Tarkkailijana toiminut Trafin johtava asiantuntija Juuso Halin oli tyytyväinen harjoituksen kulkuun.

Ensihoitoa ja henkistä tukea Merivartioasemalla pelastettuja ovat vastassa evakuointikeskuksen toimintaan osallistuvien viranomaisten lisäksi Suomen Punaisen Ristin avustustyöntekijät ja vapaaehtoiset. Ensi alkuun tulijat rekisteröidään, ja he saavat kuvallisen henkilökortin. Kunkin tilanne selvitetään ja jatkohoidon tarve arvioidaan. Paikalla on myös SPR:n ensihuollon, lääkinnän ja henkisen tuen koulutettuja auttajia. SPR:n väkeä on yhteensä kol-

misenkymmentä: omaa henkilöstöä, vapaaehtoisia ja kansainvälisiä avustustoiminnan asiantuntijoita. − Tämä on ensimmäinen kerta kun harjoittelemme evakuointia yhdessä viranomaisten ja vapaaehtoisten kanssa näin laajassa mittakaavassa. Samalla pääsimme testaamaan uutta suurten ihmismäärien vastaanottoon tarkoitettua evakuointikeskustamme ja henkilörekisteröintijärjestelmää, kertoo SPR:n evakuointikeskuksen kehittämisestä vastaava katastrofivalmiuden neuvonantaja Ilona Hatakka. Hatakan mukaan pelastettavien evakuointi ja vastaanotto on onnistunut hyvin. – Olemme valmistelleet harjoitusta useamman kuukauden ajan eri viranomaisten kanssa, ja meillä on nyt entistä paremmat valmiudet kohdata katastrofitilanteet. Tällaisen evakuointiyksikön telttoineen saamme kokoon muutamassa tunnissa.

Kehitettävääkin löytyi − Harjoitus on meille kova rutistus, toteaa harjoituksen johtaja, Turun meripelastuskeskuksen päällikkö Samu Hiljanen Vallgrundin merivartioasemalla. Meillä on täällä neljän hengen porukka antamassa eteenpäin pelipankin syötteitä eri toimijoille. − Monen toimijan yhteinen harjoitus juuri Merenkurkussa on erityisen tärkeä. Millään viranomaisella ei ole

täällä yksinään suuria resursseja. Esimerkiksi Etelä-Suomen isojen kaupunkien merialueilla moni viranomainen pystyy hälyttämään onnettomuuksiin useita omia yksiköitään. Mahdollisuus harjoitella evakuointia todelliselta matkustaja-alukselta on myös suuri etu oikeaa hätätilannetta ajatellen. Harjoituksen jälkeisenä päivänä LänsiSuomen merivartiosto järjesti palautetilaisuuden, johon osallistui harjoituksessa mukana olleita lähes 20 eri organisaatiosta. Moni osallistujataho kehui Sommarö 2017 -suuronnettomuusharjoitusta parhaaksi ja monipuolisimmaksi harjoitukseksi, jossa he olivat olleet mukana. Jokainen organisaatio löysi myös kehitettävää omassa toiminnassaan. Kehitysehdotuksia sateli myös operatiiviseen johtamiseen liittyen, ja etenkin viestiliikenne toimijoiden välillä tulisi saada jatkossa sujuvammaksi. − Harjoitus olisi huono, jos mitään kehitettävää ei ilmenisi, totesi pelastuspäällikkö Krister Fogelberg Pohjanmaan pelastuslaitokselta. Sommarön suuronnettomuusharjoitus on tähän mennessä laajin turvallisuustoimijoiden yhteisharjoitus, ja siihen osallistui yhteensä lähes 500 henkilöä. Yhteistyöviranomaisia ja -yhdistyksiä olivat Pohjanmaan pelastuslaitos, Pohjanmaan poliisi, Vaasan keskussairaala, Suomen Punainen Risti, Vantaan sosiaali- ja kriisipäivystys, Ruotsin rannikko-

- Harjoituksessa pääsimme hyvin testaamaan lääkintätiimimme toimintaa,evakuointikeskuksen valmiutta ja rekisteröintijärjestelmän toimivuutta yhteistyössä viranomaisten kanssa, kertoo SPR:n osalta harjoitusta johtanut Ilona Hatakka.

RAJAMME VARTIJAT

”

- Erityisen hienoa harjoituksessa oli suuri määrä sekä suomalaisia että ruotsalaisia vapaaehtoisia toimijoita, joiden rooli on tärkeä myös todellisessa merionnettomuudessa, sanoo Turun meripelastuskeskuksen päällikkö Samu Hiljanen.

HARJOITUSTA OLI SEURAAMASSA TARKKAILIJOITA MYÖS VIROSTA JA ISLANNISTA.”

vartiosto, Viron poliisi, Vaasan sosiaalivirasto, Mustasaaren terveyskeskus ja sosiaalivirasto, Trafi, MIRG Turku ja Helsinki, Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen Vaasan meriosasto, Suomen Meripelastusseuran Vaasan Meripelastusyhdistys, Vapaaehtoinen pelastuspalvelu Vapepa, Air Navigation Services Finland Oy, Vaasan sotilaskotiyhdistys sekä Vaasan ammatillinen koulutus VAMIA. Harjoituksen pääteemoina olivat laivaluokan merionnettomuus, palotorjunta, helikopteritoiminta, matkustajalaivan evakuointi ja evakuointikeskuksen toiminta. Tavoitteena oli kehittää Arktista rannikkoyhteistyötä ja harjoitustoimintaa. Harjoitus liittyi SARC II -hankkeen suuronnettomuusvalmiuksien kehittämiseen.

Johtokeskusupseeri Torbjörn Enroth kertoo harjoituksen kulusta Ylen toimittaja Anna Rudalle Vallgrundin valvontatornissa.

RAJAMME VARTIJAT

TEKSTI: Juha Kurttio

ChemSAR ja ainakin kolme syytä kansainväliseen merelliseen yhteistyöhön Itämeren alueella

tämeren alueella esiintyy muitakin turvallisuusriskejä kuin julkisen keskustelun kattamat kovat turvallisuuden muodot. Itämeren kompleksisen turvallisuusympäristön ja epävarmuuden katveessa kehitetään kansainvälisen yhteistyön muotoja välttämättömille meripelastustoiminnan osa-alueille. Rajavartiolaitos on aktiivisesti mukana kehittämässä uusia kansainvälisen meripelastusyhteistoiminnan käytänteitä, joilla on eittämättä laaja-alaisia Itämeren alueen maita hyödyttäviä vaikutuksia – ja hyvä niin, sillä niitä tarvitaan.

Kansainvälinen yhteistyö meripelastuksen välttämätön edellytys Merellisten suuronnettomuuksien operaatiot edellyttävät resurssien ja pelastuskaluston rajallisuuden vuoksi tehokasta kansainvälistä yhteistoimintaa. Kansainvälinen meripelastusyhteistyö vaatii yhteisesti hyväksyttyjä toimintamalleja ja käytänteitä. ChemSAR-projektin (Operational Plans and Procedures for Maritime Search and Rescue in HNS Incidents) tavoitteena on luoda Itämeren alueelle yhteiset toimintamallit onnettomuustilanteisiin, jotka sisältävät vaarallisia ja haitallisia aineita (hazardous and noxious substances, HNS). Tavoite on haastava, mutta varautuminen on välttämätöntä. Vuosina 2016–2019 toteutettavassa projektissa on mukana yhdeksän organisaatiota viidestä Itämeren alueen maasta. Rajavartiolaitos johtaa kahta työpakettia, ja projektia koordinoi Turun

RAJAMME VARTIJAT

yliopiston Merenkulkualan koulutus- ja tutkimuskeskus.

Mihin ChemSAR tähtää, sitä ei vielä ole Itämerellä kuljetetaan merkittäviä määriä vaarallisia ja haitallisia aineita, mutta alueen maiden viranomaisilta puuttuvat yhteiset toimintamallit vastata tehokkaasti HNS-onnettomuuksiin. Kyseiset onnettomuudet ovat erityisen haastavia Itämeren olosuhteissa, mikä edellyttää nopeaa reagointia sekä onnettomuusaluksella että viranomaistahoilta ja vaarallisten aineiden asiantuntemusta. ChemSAR pyrkii vastaamaan tähän haasteeseen kehittämällä yhteiset operatiiviset toimintamallit sekä luomalla kemikaalitietopankin ja sähköisen koulutusympäristön operaatioiden tueksi ja tiedon lisäämiseksi. Perimmäisenä tavoitteena on ihmishenkien pelastaminen ja pelastajien työturvallisuuden parantaminen.

Kehitystyötä arvioidaan ja testataan harjoituksissa Projekti on tällä hetkellä noin puolivälissä. Takana on useita partneritapaamisia ja työpajoja synergioiden ja parhaiden käytäntöjen löytämiseksi, kaksi selvitysraporttia kemikaalionnettomuuksiin varautumisesta, kemikaalitietokannoista ja lastitiedon ongelmista sekä yksi tabletopharjoitus. Kehitettävät tavoitteet ovat konkretisoituneet, ja palaset alkavat loksahdella paikoilleen. Tallinnassa 7.–8.6.2017 järjestetyssä tabletop-harjoituksessa testattiin ensimmäisen kerran toimintamallien luonnok-

sia sekä kemikaalitietopankkiin liitettävien HNS-tukipalvelujen ja tietokantojen toimivuutta. Kokemukset harjoituksesta olivat pääosin myönteisiä, ja toimintamallien koettiin ohjaavan operaation kulkua, mutta tehtävää riittää edelleen. Erilaiset vaaralliset aineet tekevät kustakin tilanteesta aina erilaisen, ja operaation jokainen toimenpide täytyy arvioida suhteessa vaarallisen aineen käyttäytymiseen. Tämä taas edellyttää erityistä kemikaaliasiantuntijuutta ja tietämystä. Seuraavaksi ChemSAR-projektissa valmistaudutaan loka-marraskuun vaihteessa järjestettävään simulaattoriharjoitukseen, jossa tuloksia testataan ja arvioidaan edelleen. Projekti huipentuu syksyllä 2018 järjestettävään laajamittaiseen meripelastusharjoitukseen Itämerellä.

Ei ’jos’ vaan ’kun’ Itämeren vilkas meriliikenne, vaihtuvat ympäristöolosuhteet, kuljetettavien vaarallisten aineiden määrä, lastitiedon ja sen sääntelyn puutteet sekä alueen maiden kansallisten meripelastusresurssien rajallisuus luovat tarpeen kansainväliselle yhteistyölle. Kysymys ei ole niinkään siitä, jos jotain tapahtuu, vaan ennemminkin siitä, kun jotain tapahtuu. Siksi on välttämätöntä olla varautunut! ChemSAR-projektin etenemistä voi seurata täältä: https://blogit.utu.fi/chemsar/ LISÄTIETOJA: ChemSAR(at)raja.fi

•

LENTOTOIMINTA

TEKSTI: Lauri Pakkala ja Ismo Siikaluoma • KUVA: Vartiolentolaivue

Ohjaamo modifikaation jälkeen

Operaattorin työpiste

Hinausvaurio

Dornier 228 –valvontalentokoneiden modernisointi Rajavartiolaitokselle vuonna 1995 hankitut kaksi Dornier 228 -valvontalentokonetta on modernisoitu uudistamalla ohjaamo ja osa valvontajärjestelmistä.

hjaamouudistuksen myötä lentokoneet vastaavat Euroopan laajuisesti uusimpia ja tulevaisuudessa odotettavissa olevia lentotoiminnan viranomaismääräyksiä. Valvontajärjestelmien päivityksellä laitteistojen tehoja lisättiin vastaamaan nykypäivän tarpeita. Modernisaatio on järjestyksessä kolmas laajempi modifikaatio ja koneen elinkaaren viimeinen. Valvontalentokoneilla on tarkoitus operoida aina vuoteen 2025 saakka. Modernisoinnin yhteydessä koneen lennonvalvontajärjestelmät uusittiin käytännössä kokonaan. Päivitetty kommunikaatiovarustus mahdollistaa yhteydenpidon kaikilla taajuuksilla, eri viestiverkoissa kaikissa tilanteissa. Kokonaisuutena koneiden toimintavarmuus paranee vanhojen vaikeasti huollettavien ja vikaherkkien laitteiden uudistamisen myötä.

RAJAMME VARTIJAT

Samassa yhteydessä otettiin käyttöön tablettitietokoneisiin perustuva järjestelmä, jonka avulla koneessa voidaan luopua turhista manuaaleista ja kartoista. Tietojärjestelmillä koneen ohjaamosta ja kabiinista on myös mahdollista muodostaa verkkoyhteys lennon aikana. Koneiden valvontajärjestelmät uudistettiin perusteellisesti vuosina 2009–2012. Tämän jälkeen järjestelmiin on tehty pienimuotoisempia lisäyksiä ja päivityksiä. Nyt koneiden modernisoinnin yhteydessä kaikki valvontajärjestelmän tietokoneet ja niiden käyttöjärjestelmät uusittiin vastaamaan nykypäivän standardeja sekä vuosien saatossa lisääntynyttä tehontarvetta. Koneiden modernisointiprojekti toteutettiin samaan aikaan tehdyn valvontalaitteiden päivityksen kanssa, jonka toteutti alkuperäinen ruotsalainen laitetoimittaja. Modifikaatio alkoi marraskuussa 2016

ja jälkimmäinen kone valmistui aikataulussa heinäkuussa 2017. Pieniä harmaita hiuksia aiheutti huhtikuussa 2017 tapahtunut hinausonnettomuus, jossa OH-MVN koneen nokkapyörä vaurioitui hinauksen yhteydessä. Vaurio oli kuitenkin onneksi sellainen, että kone ei viivästynyt aikataulustaan kuin yhden viikon. Dornier-valvontalentokoneiden päätehtäviä ovat meri- ja maarajojen valvonta, merialueiden ympäristönvalvonta sekä meripelastus. Päivittäisten valvontalentojen lisäksi koneilla suoritetaan virkaaputehtäviä muille valvonta- ja pelastusviranomaisille. Rajavartiolaitos osallistuu lentokoneilla aktiivisesti myös Euroopan rajaturvallisuusviranomaisen Frontexin yhteisvalvontaoperaatioihin Välimerellä. Yhteensä Dornier-lentokone miehistöineen on osallistunut 17 eri operaatioon vuodesta 2006 lähtien.

•

LENTOTOIMINTA

TEKSTI: Kirsti Helin • KUVAT: Kirsti Helin ja Rajavartiolaitos

Vartiolentolaivue toimii tehokkaasti Helsinki-Vantaalla Rajavartiolaitoksen Vartiolentolaivueen organisaatiota on uudistettu ja operatiivinen lentotoiminta aloitettiin maaliskuussa 2017 uusissa tiloissa Helsinki-Vantaalla.

− Tämä on kiinnostava ja hektinen työympäristö, parasta on ihmisten suoraviivaisuus ja positiivisuus, sanoo vuoden alussa Vartiolentolaivueen komentajana aloittanut kommodori Risto Jääskeläinen.

RAJAMME VARTIJAT

artiolentolaivueen toimintoja on keskitetty toiminnallisuuden ja kustannustehokkuuden parantamiseksi. Laivueen esikunnan lisäksi Helsinki-Vantaan uuteen tukikohtaan on sijoitettu uusi ilma-aluskorjaamo, lentoteknillinen hallinto, logistiikkatoiminnot sekä Malmilta siirretyn operatiivisen tukikohdan toiminnot. Helsinki-Vantaalta käsin suunnitellaan koko Vartiolentolaivueen valtakunnallinen lentotoiminta. Vuoden 2017 alussa laivueen komentajana aloittanut kommodori Risto Jääskeläinen vei organisaatiomuutokset onnistuneesti maaliin. − Organisaatiomuutos on ollut meille iso asia ja vaatinut sopeutumista etenkin niiltä, joiden on pitänyt siirtyä paikkakunnalta toiselle. Tavoitteena ollut toiminnan tehostuminen näkyy jo käytännön työssä niin hallinnossa kuin lento- ja huoltotoiminnassakin. Se, että työntekijät näkevät enemmän toisiaan päivittäisessä työssään, edistää työyhteisön me-henkeä, korostaa Jääskeläinen. Kommodori Jääskeläinen valmistui merikadettikurssilta vuonna 1992 ja on ollut siitä lähtien Rajavartiolaitoksen palveluksessa useissa eri tehtävissä mm. merivartiostossa vartiolaivan päällikkönä ja operatiivisissa johtotehtävissä, meriturvallisuusjohtajana sekä teknillisen osaston apulaisosastopäällikkönä. Vuosina 2005–2011 hän toimi Vartiolentolaivueen apulaiskomentajana. – Tuolloin sain palavan halun päästä jonain päivänä laivueen komentajaksi. Tämä on niin erilainen, kiinnostava ja hektinen työympäristö, jossa toiminta-alueena on koko valtakunta. Laivueessa parasta on ihmisten suoraviivaisuus ja positiivisuus.

Suunnitelman mukaisten lentojen ohella suuri osa lennoista on tilanteenmukaisia hälytystehtäviä: ihmisten pelastamista merestä ja kadonneiden etsintää erämaa-alueilta, metsäpalojen sammutusta jne. Ilma-alusten miehistöltä se vaatii hyvää paineensietokykyä.

Vuosittain 600−700 hälytystehtävää Vartiolentolaivueen palveluksessa on yhteensä noin 125 henkilöä. Kaikissa kolmessa tukikohdassa eli HelsinkiVantaalla, Turussa ja Rovaniemellä on 24/7 valmius. Laivue toteuttaa Rajavartiolaitoksen lakisääteisten tehtävien tarvitseman lentotoiminnan, päätehtävinä rajojen valvonta maalla ja merellä sekä meripelastus. Laivue toimii myös muiden sisäisestä turvallisuudesta vastaavien viranomaisten tarvitseman erityislentotoiminnan operaattorina. Tämän vuoksi onkin erityisen tärkeätä ylläpitää tiivistä yhteistyötä ja osaamista mm. poliisin ja pelastustoimen kanssa. − Suunnitelman mukaisten lentojen ohella suuri osa lennoista on tilanteenmukaisia hälytystehtäviä, kertoo Jääskeläinen. − Kiireisintä aikaa on kesäsyyskuu, jolloin kansalaiset lomailevat ja liikkuvat paljon merellä, saaristossa ja maastossa. Ilma-alustemme tilanteenmukaista toimintaa koordinoivat valtakunnallisesti Turun meripelastuskeskus ja alueelliset vartioston johtokeskukset, mutta olemme lisäksi olleet vuodesta 2008 lähtien liitettynä Hätäkeskuslaitoksen vastetoimintaan eli kansalaisille tuttuun 112-hätänumeropalveluun. Hätäkeskukset pystyvätkin tarvittaessa hälyttämään suoraan koptereitamme erilaisiin pelastustehtäviin. Vuosittain laivueella on noin 600– 700 hälytystehtävää. Suurin osa hälytystehtävistä kohdistuu laivueen erityisosaamiseen eli merialueella suoritettaviin

RAJAMME VARTIJAT

tehtäviin. Maa-alueella tilanteenmukaisia tehtäviä on vuositasolla pari sataa. Koska lainsäädäntömme mukaan poliisi on vastuuviranomainen esimerkiksi henkilöetsinnöissä maa-alueilla, Vartiolentolaivueelle ne tilastoidaan virkaaputehtäviksi. Sinällään pelastustehtävät voivat olla luonteeltaan hyvinkin samanlaisia niin maalla kuin merelläkin. Kylmissä olosuhteissa merellä tapahtuvissa onnettomuuksissa toiminnan nopeus kuitenkin korostuu. Kaiken kaikkiaan Vartiolentolaivueen vuosittaisten lentotuntien kokonaismäärä on noin 4 100 lentotuntia. Suuremmissa meripelastushelikoptereissa on viisihenkinen miehistö: kaksi ohjaajaa, lentomekaanikko, pintapelastaja ja ensihoitaja. − Pelastustehtävissä kohtaamme usein potilaan, vaikkemme ole varsinainen ambulanssikopteri. Lääkärihelikopteritoiminnasta vastaavan FinnHEMSin tukikohta on tässä naapurissamme ja tarvittaessa otamme hälytystehtäviin mukaan FinnHEMSin lääkärin. Alhaisempien lentosääminimiemme vuoksi pystymme joissain tilanteissa toteuttamaan hälytystehtävän FinnHEMSin lääkärikopterin sijaan. Vartiolentolaivueella on monenlaisia keskeisten yhteistyöviranomaisten toimintaa tukevia tehtäviä. Näitä ovat mm. valtiopäämiesten vierailuihin liittyvät turvallisuustehtävät tai suurten massatapahtumien valvontaan liittyvät poliisin tukemistehtävät. Poliisin KARHUryhmän ja Rajavartiolaitoksen valmius-

joukkojen yhteisissä harjoituksissa Vartiolentolaivueellakin on oma roolinsa yhteisen suorituskyvyn kehittämisessä ja ylläpitämisessä. Tositilanteissa ei voi enää harjoitella. Vartiolentolaivueen koptereita hyödynnetään myös metsäpalojen sammutustöissä. Kopterit pystyvät kuljettamaan jopa 2 000 litran sammutussäkkejä, joiden täyttäminen tapahtuu tiettömienkin taipaleiden alueilla muutamissa sekunneissa merestä, järvestä tai lammesta. Kopterin käyttöä sammutustehtäviin esittää aina vastuussa olevan pelastuslaitoksen pelastustoiminnan johtaja.

Laivueen koptereita hyödynnetään myös metsäpalojen sammutustöissä.

Yhteistyötä Itämerellä ja Välimerellä Merellisten monialaonnettomuuksien varalta pelastuslaitoksen kanssa harjoitellaan nk. nopean toiminnan MIRGryhmän (Maritime Incident Response Group) toimintaa ja pelastushenkilöstön kuljettamista merialueelle onnettomuuspaikalle. MIRG-ryhmä on pelastustoimen erikoiskoulutettu meripelastusryhmä, jonka tärkein tehtävä on aluksen miehistön ja matkustajien turvallinen poistaminen vaara-alueelta sekä laivapalojen sammuttaminen. Dornier-valvontalentokoneiden tehtävänä on rajavalvonnan lisäksi ympäristövalvonta Itämeren alueella. Keskeisenä yhteistyökumppanina toimii Suomen ympäristökeskus, joka on myös osallistunut valvontalentokoneiden järjestelmien kehittämiseen ja rahoittamiseen. Valvontalennolla tehdään havaintoja mm. öljypäästöistä, levätilanteesta, hyljekannoista ja kalastusalusten liikkeistä. − Öljyhavainnot ovat viime vuosista vähentyneet huimasti, mikä johtunee valvonnan lisääntymisestä ja näkyvyydestä. Kun aiemmin tehtiin 40−100 havaintoa

vuodessa, viime vuosina havaintoja on ollut enää kymmenkunta ja nekin ovat olleet pieniä vahinkoja lähinnä satamaalueilla. Dornier-valvontalentokoneet suorittavat merialueella partioidessaan aina lisäksi alueellisen koskemattomuuden valvontaa tukien näin sotilaallista maanpuolustustamme, kertoo Risto Jääskeläinen. Itämeren ympäristövalvontaan velvoittaa myös Itämeren alueen merellisen ympäristön suojelua koskeva yleissopimus eli ns. Helsingin sopimus, jonka soveltamista tarkkailee kansainvälinen Itämeren suojelukomissio HELCOM (Helsinki Commission). Valvontalennot aikataulutetaan yhdessä Itämeren alueen maiden kanssa, ja kukin maa hoitaa omat lentonsa itsenäisesti rutiinilla. Itämerellä harjoitellaan valvontaa ja pelastustoimintaa yhteisharjoituksissa keskeisten naapurivaltioiden kanssa pari kertaa vuodessa. Ympäristönvalvontaa ja meripelastustoimintaa harjoitellaan säännöllisesti Ruotsin ja Viron kollegoiden kanssa sekä meripelastustoimintaa puolestaan Venäjän ja Viron kesken sovitun nk. kolmikantayhteistyön merkeissä.

Vartiolentolaivueessa on yhteensä 35 lentäjää. Käytössä on 14 helikopteria ja 2 lentokonetta.

RAJAMME VARTIJAT

Muihin kansainvälisiin harjoituksiin pyritään aina osallistumaan tarpeen ja harkinnan mukaan. Vartiolentolaivueen lentokoneet osallistuvat myös Euroopan raja- ja merivartiovirasto Frontexin koordinoimiin operaatioihin. Dornier-valvontalentokoneet operoivat Välimerellä pari kertaa vuodessa 1–2 kuukauden ajan. Parastaikaa Dornier partioi Välimerellä eteläisen Italian rannikon edustalla. Vartiolentolaivue on osallistunut Frontex-operaatioihin säännöllisesti vuodesta 2006 alkaen. Risto Jääskeläinen kertoo, että viime aikoina valvontaa on ulotettu siirtolaisvirtojen valvonnasta paitsi meripelastukseen, myös huumeiden ja muiden laittomien tuotteiden salakuljetuksen havainnointiin. − Valvontaoperaatioihin meiltä osallistuu kerralla yleensä noin kuusihenkinen komennuskunta, joten kohtuullisen moni lentokoneryhmämme jäsenistä pääsee osallistumaan näihin vaativiin ja mielenkiintoisiin kansainvälisiin operaatioihin. Operaatioissa on lennolla mukana myös aina paikallisen rannikkovartioston upseeri, millä turvataan yhteistyön saumattomuus eri toimijoiden kesken.

Lentokonemekaanikot työskentelevät laivueen uusissa tiloissa Helsinki-Vantaalla.

Dornierien valvontalennoilla tehdään havaintoja mm. öljypäästöistä, levätilanteesta, hyljekannoista ja kalastusalusten liikkeistä.

Erinomainen kalusto Komentajana Risto Jääskeläinen on tyytyväinen paitsi laivueen osaavaan henkilöstöön ja uusiin toimitiloihin myös laivueen kalustoon. Käytössä on yhteensä 14 helikopteria ja 2 lentokonetta. − Vuonna 2016 operatiiviseen käyttöön otetut kaksi uutta Super Puma H215 -helikopteria ovat erittäin suorituskykyisiä ja monipuolisesti varusteltuja. Niillä pystytään lentämään vaativissa olosuhteissa myös pimeällä, ja koptereissa on erinomaiset valvontasensorit, jotka soveltuvat myös esimerkiksi henkilöiden etsimiseen. Koneiden järjestelmät ja avioniikka autopilotteineen ovat parasta mitä maailmalta nykyisin on saatavilla. Kolme vanhempaa, 1980-luvun lopulta alkaen hankittua Super Pumaa modifioidaan vastaavanlaisiksi H215-tyypin koneiksi. Ensimmäinen yksilö on jo työn alla Ranskassa ja valmistuu maaliskuussa 2018. Koneet ovat modifikaation jälkeen identtiset, joten miehistöä voidaan tämän jälkeen käyttää tehokkaasti kaikissa suurissa koneissa tukikohdasta riippumatta. Tämä lisää Vartiolentolaivueen resurssien joustavuutta oleellisesti. Myös Rovaniemen tukikohdan käyttöön jäävät kaksi vanhemman tyypin Agusta Bell 412 -kopteria uudistetaan. Kaikkein vanhin koneyksilö, vuonna 1985 käyttöön otettu kopteri, poistetaan kuitenkin operatiivisesta toiminnasta ja sijoitetaan aikanaan muistomerkiksi uuden Helsinki-Vantaan tukikohdan alueelle muistuttamaan tämän konetyypin kunniakkaasta historiasta. Se oli Rajavartiolaitoksen ensimmäinen varta vasten meripelastustehtäviin hankittu monimoottorihelikopteri.

RAJAMME VARTIJAT

Turun tukikohdan molemmat Dornier 228 -valvontalentokoneet ovat nekin läpikäyneet mittavat modifikaatiot, joista kerrotaan tarkemmin lehden sivulla 23. Vartiolentolaivueen ilma-alukset huolletaan pääosin itse omassa ilma-aluskorjaamossa Helsinki-Vantaalla. Tukikohdan logistiikkatoiminnoissa keskeinen merkitys on varastolla, jossa on lähes 168 000 erilaista varaosa-artikkelia. – Olemme sotilaallisesti järjestäytynyt organisaatio, ja häiriötilanteiden varalta meillä on oltava kriittisimpiä osia varastossa operatiivisen toiminnan turvaamiseksi ja lentotoiminnan ylläpitämiseksi.

koulutuspaketin ja valmistuttuaan kadettikurssiltaan jatkavat Vartiolentolaivueen koordinoimassa jatkolentokoulutuksessa aina vaativimpiin päivystävän ilma-aluksen päällikön tehtäviin. Vuodesta 2018 alkaen jokainen Vartiolentolaivueen uusi helikopteriohjaaja aloittaa uransa pohjoisessa koulutustukikohdassamme Rovaniemellä. Vartiolentolaivueessa on yhteensä 35 lentäjää, jotka ovat kaikki miehiä. − Naislentäjiä meille ei vielä ole, mutta mielellämme heitäkin ottaisimme. Rajavartiolaitoksen henkilöstöstrategisena linjauksena on naisten osuuden lisääminen myös sotilasviroissa.

Miehistöt ovat moniosaajia

Varusmiespalveluksen kautta lentoteknilliseen työhön

Vartiolentolaivueessa suoritetaan etsintää ja valvontaa meri- ja maa-alueella, nostetaan ja siirretään ulkoista taakkaa, sammutetaan metsäpaloja, lennetään matalalla ja pimeällä sekä toimitaan erämaa-alueilla ja koulutetaan omaa henkilöstöä vaativiin lentotehtäviin. − Tämä työ vaatii miehistöiltämme paineensietokykyä. Hälytystehtäviin liittyy yleensä aina etsintää, koska kohde pitää ensiksi aina löytää. Nykyään tilanne on parantunut, kun suuri osa ihmisistä kuljettaa mukanaan älypuhelinta ja paikannus voidaan tehdä helpommin, jos vain akussa on virtaa, Risto Jääskeläinen kuvaa. − Lentäjät tulevat meille Maanpuolustuskorkeakoulun kautta upseerikoulutuksen suorittaneina sotatieteen kandidaatteina. Rajavartiolaitokseen valikoituu yleensä kaksi ohjaajaa kultakin kadettikurssilta. He suorittavat oman eriytyvän opintosuuntansa mukaisen

Vartiolentolaivueen henkilöstöstä lähes puolet työskentelee lentoteknillisten töiden parissa. Rekrytoitavat ilma-alusasentajat tulevat yleensä asentajakoulutuksensa jälkeen jo muualla työkokemuksen keränneinä. Tämän lisäksi laivueessa suorittaa vuosittain palvelustaan kaksi varusmiestä, joilla voi taskussaan olla jo ilmaalusasentajan koulutus. Laivueessa suoritetun varusmiespalveluksensa innoittamana he hakeutuvatkin sitten ilmaalusasentajiksi Rajavartiolaitokseen. Vakinaiseen rajavartijan virkaan heidät voidaan kuitenkin nimittää vasta, kun he ovat suorittaneet rajavartijan peruskurssin Raja- ja merivartiokoulussa. Lentokonemekaanikot ovat osa Rajavartiolaitoksen ilma-alusten miehistöä, joilla pitää olla erikseen laivueessa annettava lentomekaanikon koulutus.

•

MERIVALVONTA

TEKSTI JA KUVAT: Satu Saarivuori

Kansallinen mallitapaus viranomaisten yhteistyöstä

eväällä 2017 Helsingin venepoliisi muutti Katajanokalta Suomenlinnaan Helsingin merivartioaseman tiloihin, saman katon alle merivartioston väen kanssa. Nyt samassa pihapiirissä työskentelevät niin merivartiosto, poliisi kuin tullikin, mikä mahdollistaa tehokkaan PTR-yhteistyön uudella tavalla. Kapteeniluutnantti Oiva Juntunen, luutnantti Santeri Laitanen ja vanhempi merivartija Tero Koistinen Helsingin merivartioasemalta toteavat yhteen ääneen, että heillä on pelkkää hyvää sanottavaa uudesta järjestelystä ja lähentyneestä yhteistyöstä venepoliisin kanssa. Ainoana haittapuolena on Juntusen mukaan se, että lenkkiä on pitänyt pidentää, kun poliisien mukana kahvipöytään ilmestyy usein suklaakeksejä ja kääretorttuja. Kolmikko kiittelee yhteiselon mutkatonta sujumista poliisin kanssa, ja kiitoksiin yhtyy myös vanhempi konstaapeli Richard Vaenerberg. Suomenlahden merivartiosto ja Helsingin poliisilaitos ovat aiemminkin tehneet yhteistyötä. Vuonna 2009 eläköitynyt, 29 vuoden uran Helsingin merivartioasemalla tehnyt Markku Parhiala kertoo, että jo 1980-luvulla merivartijat ja poliisit halusivat kehittää yhteistoimintaa. Alun perin poliisi ja tulli hyödynsivät tankkausmahdollisuutta merivartioasemalla, minkä jälkeen 1990-luvulla ja vuosituhannen vaihteessa merivartiosto ja venepoliisi alkoivat tehostaa tiedonvaihtoa ja tukea toisiaan tarvittaessa operatiivisissa tehtävissä. Nyt mahdollisuudet viranomaisyhteistyölle ovat aivan uudella tasolla, kun viranomaiset työskentelevät saman katon alla. Juntunen ja Laitanen sanovatkin, että esimerkiksi kenttätoiminnan tiedonvaihto on kehittynyt suuresti, nyt vaihtuu sellaista operatiivista tietoa, jota ei ennen osattu vaihtaa. Tämä sekä tehostaa viranomaisten toimintaa että lisää työturvallisuutta.

RAJAMME VARTIJAT

Yhteispartiointia ja tehokasta resurssien käyttöä Helsingin venepoliisin ja Helsingin merivartioaseman virkamiehet partioivat usein yhdessä, eikä olekaan mikään ihme nähdä merivartijaa poliisin veneessä tai toisin päin. Yhteispartioin-

nin myötä myös henkilöstöä pystytään hyödyntämään paremmin, ja työvuorosuunnittelukin voi helpottua. Tiiviin yhteistyön ansiosta viranomaiset myös oppivat toisiltaan hyviä toimintatapoja. Sekä merivartioston väki että venepoliisit vakuuttavatkin, että molemmilla on paljon arvokasta opittavaa toiselta. Poliisi on esimerkiksi saanut merivartiostolta meripelastukseen liittyviä oppeja, ja merivartiostolla on nyt entistä parempi käsitys esimerkiksi rikostorjuntaan liittyvistä seikoista. Päivittäinen kommunikaatio mahdollistaa myös viranomaisten resurs-

Poliisi, tulli ja merivartiosto työskentelevät samassa pihapiirissä Suomenlinnassa.

Suomenlinnassa (vas.) kapteeniluutnantti Oiva Juntunen, vanhempi konstaapeli Richard Vaenerberg, luutnantti Santeri Laitanen, vanhempi merivartija Tero Koistinen ja vanhempi konstaapeli Joonas Vartio.

sien tehokkaamman käytön. Päällekkäisyyksiltä vältytään, kun työnjaosta voidaan sopia helposti. Venepoliisin ja merivartioaseman väki on myös oppinut toimimaan tehokkaasti yhdessä. Esimerkiksi saariston tilannetietoisuus on parantanut, niin virallisen tietojen vaihdon kuin kahvipöytäkeskustelujenkin myötä. Vaativissa tilanteissa viranomaiset tietävät toistensa toimintakyvyt, mikä on erittäin arvokasta turvallisen ja tehokkaan toiminnan kannalta. Poliisin ja Rajavartiolaitoksen yhteistyön toimivuus on erityisen merkityksellistä merellä, sillä siellä ei muita auttajia ole. − Kun merellä tapahtuu, niin joka

RAJAMME VARTIJAT

Helsingin venepoliisin ja Helsingin merivartioaseman yhteispartiointia.

kerta puhutaan ihmishengistä, ja aikaa on rajallisesti, Vaenerberg muistuttaa. Merivartija Koistinen yhtyy tähän sanomalla, että merellä liikuttaessa on lohduttavaa tietää, että aina on tukipartio tavoitettavissa. Merellisen viranomaisyhteistyön tehostuminen avaa uusia mahdollisuuksia myös koko Suomenlahden merivartioston ja Helsingin poliisilaitoksen ja niiden johtoportaiden yhteistyön kehittämiseen.

Toimivaa yhteistyötä Suomenlinnan merivartioasemalla Yhteiselo on myös lähentänyt virkamiehiä keskenään. − Hyvin toimi yhteistyö

ennenkin, mutta nyt kaverihenki sen kuin tiivistyy, Vaenerberg hymyilee. Merivartioston virkamiesten ja poliisien henkilökemiat kohtaavat, ja sen näkee ulkopuolinenkin. Toisia piikitellään kaverillisesti, ja merivartioaseman varapäällikkö Juntunen toteaakin, että vitsejä ja koomisia tilanteita tulee puolin ja toisin. Merelläkin työtä helpottaa se, että radiosta kuuluva ääni on saanut kasvot. Myös toisen viranomaisen kontaktit voivat osoittautua hyödyllisiksi. Niin venepoliisin kuin merivartioasemankin väki on suhtautunut hyvin myönteisesti yhteen muuttoon, ja yhteistoimintaa on helpottanut avoin keskustelu mahdollisista kipupisteistä. Ainoa haaste muutossa poliisille on pieni ahtaus infrastruktuurin osalta. Tähänkin tulee helpotusta, kun asemarakennus remontoidaan ja Suomenlinnan rantaan saadaan lisää laituritilaa. Venepoliisin miehistövajaus tekee viranomaisyhteistyöstä ajoittain haastavaa, mutta toisaalta tässäkin tapauksessa yhteistoiminta merivartioaseman väen kanssa helpottaa tilannetta. Myös merivartioaseman telakan käyttömahdollisuus on erittäin hyödyllistä poliisille. Tullin kanssa poliisin ja merivartioston yhteistyö on rajoittuneempaa erilaisista toimenkuvista ja työtehtävistä johtuen. Kaikkien kolmen viranomaisen työtilojen sijaitseminen samassa pihapiirissä mahdollistaa kuitenkin esimerkiksi yhteisten valvontaiskujen suunnittelun. Niin merivartiosto kuin venepoliisikin ovat iloisia siitä, että yhteistyöviranomaisia tavataan nyt useammin kuin vain kaksi kertaa vuodessa PTR-tapaamisissa.

•

MERIVALVONTA

Ylimerivartija Tobias Bonn (oik.) Kökarista ja vanhempi merivartija Matti Jalava ovat lähdössä partioon merelle. Jalavan virkapaikka on Maarianhaminassa, mutta välillä hän on komennettuna Kökarissa. TEKSTI JA KUVAT: Pia Vainikka

Merivartijat saarten syleilyssä Länsi-Suomen merivartioston kahdella Ahvenanmaan merivartioasemalla toimitaan maakunnan itsehallinnon ja saariston säännöillä.

alvontakeskusupseeri Mika Gustafsson katselee merelle. M/S Viking Cinderella lähtee juuri Maarianhaminasta kohti Ruotsia. Kimaltelevassa saaristossa näyttäisi olevan kaikki hyvin. − Meillä on Suomen upein työpaikka, Gustafsson toteaa. Hän työskentelee Länsi-Suomen merivartioston valvontakeskuksessa, jossa valvotaan muun muassa Ahvenanmaan alueen läpi menevää laivaliikennettä. Ennen valvontakeskuksia oli muillakin merivartioasemilla, mutta nyt valvonta on keskitetty esikuntaan Turkuun.

RAJAMME VARTIJAT

Ahvenanmaan valvontakeskus on poikkeus, joka liittyy maakunnan asemaan demilitarisoituna alueena, jolla Puolustusvoimilla ei ole oikeutta toimia. − Meillä on muita yksiköitä laajempia tehtäviä alueellisen koskemattomuuden turvaamisessa ja valvonnassa, kertoo aseman päällikkö Kim Westman. LänsiSuomen merivartiostolla on Ahvenanmaalla kaksi merivartioasemaa.

Mikä pätee mantereella, on toisin täällä Ahvenanmaan itsehallintoalueella on omaa lainsäädäntöään, joka vaikuttaa

merivartioston työhön mm. huviveneliikenteeseen, kalastukseen, yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen liittyvissä asioissa. − Mantereella Rajavartiolaitoksen työntekijä voi ryhtyä toimiin heti, kun hän kohtaa kiireellisen YJT-tehtävän, mutta Ahvenanmaalla siihen ei ole toimivaltuuksia, Westman sanoo. Ahvenanmaalla merivartijoiden on haettava toimintaan poliisilta lupa, joka todellisuudessa saadaan usein pikaisella puhelinsoitolla. Haasteen tuo myös ammattikalastajien 1,5 promillen vesiliikennejuopumusraja, joka mantereen vesialueilla on 0,5.

vierailevat joka vuosi saarten kuudesluokkalaisten luona kertomassa merivartioston toiminnasta sekä opettamassa turvallista merenkulkua. Ahvenanmaalla merivartijat tunnetaan.

Kökar - erikoisuuden erikoisuus

Valvontakeskusupseeri Mika Gustafsson havainnoi Maarianhaminan valvontakeskuksen tornissa tilannetta merellä silmämääräisesti ja tietotekniikkaa apuna käyttäen.

− Pitää selkeästi todeta, että yli promillen puhaltaneet ovat olleet todella kalastamassa kalastusaluksella, Gustafsson kertoo. Ahvenanmaa on yksikielinen alue, joten monen merivartijan ja veneilijän äidinkieli on ruotsi. Länsi-Suomen merivartiostossa Rajavartiolaitoksella on kielenkääntäjä. Partiossa joku osaa usein kuitenkin myös suomea. − Jos asiakas puhuu suomea, pyrimme palvelemaan suomeksi.

Meri on monelle koti Ahvenanmaan maantieteellinen sijainti ja saaristoympäristö ovat muuhun Suomeen nähden ainutlaatuisia. Länsi-Suomen merivartioston lounaisimmassa kulmassa partioveneet ovat rannalla vain keskimäärin kolme viikkoa vuodesta.

AHVENANMAALLA on noin 6 000 venettä ja kesän aikana saaristossa vierailee yli 15 000 venekuntaa. Venevieraista 70 prosenttia on Suomesta ja 23 prosenttia Ruotsista.

RAJAMME VARTIJAT

Alueen 6 700 saaresta 60 on ympärivuotisesti asuttuja, ja lähes jokaisella ahvenanmaalaisella perheellä on vene. Liikennettä riittää ympärivuotisesti. Vesiliikenteen määrään nähden meripelastustehtävien määrä Ahvenanmaalla on kuitenkin melko matala. Meripelastustehtäviä oli viime vuonna 83, sairaankuljetuksia 29 ja virka-aputehtäviä 47. − Ihmiset osaavat perusmerimiestaidot täällä hyvin, koska he ovat veneilleet usein pienestä pitäen. Ahvenanmaalle saapuvat ovat ylittäneet Kihdin tai Ahvenanmeren, jolloin myös heidän taitotasonsa on jo melko hyvä, Gustafsson perustelee. Ahvenanmaalla merivartijat tekevät paljon ennaltaehkäisevää työtä. Sekä Maarianhaminassa että Kökarissa merivartijat

Kökarin merivartioasemalla työskentelyssä on vielä oma vivahteensa pääasemaan verrattuna. Idyllisellä asemalla työvuorossa olevat merivartijat varsinaisen työnsä ohella muun muassa tekevät itse ruokansa ja siivoavat. − Täällä on tosi hyvä työilmapiiri, eikä olla vielä kyllästytty toistemme naamoihin, sanoo aseman vartioupseeri Tobias Bonn naurahtaen. Poliisi pyytää usein merivartiostoa hoitamaan alueen saarilla myös poliisitehtäviä. Poliisilla on toimipiste vain pääsaarella, eikä heillä ole omaa venekalustoa. − Jos Kökarissa on esimerkiksi kahakkaa, poliisi soittaa ensin meidät sinne. Tai vaihtoehtoisesti pyytää kuljetuksen saaristoon, kuten muuallakin Ahvenanmaalla, kertoo vanhempi merivartija Matti Jalava.

Viimeinen elossa oleva Mannerheim-ristin ritari Tuomas Gerdt osallistui valatilaisuuteen. TEKSTI JA KUVAT: Veera Savelius

Raja- ja merivartiokoulun Erikoisrajajääkärikomppanian 11. erikoisrajajääkärikurssin sotilasvalatilaisuus sekä sodanajan rajajoukkojen veteraanitapaaminen pidettiin Imatralla Immolassa 18.8.2017.

eteraanitapaamiseen osallistui tänä vuonna enää kaksi sodanajan rajajoukkojen veteraania, Fazlulla Fethulla ja Ilmari Koppinen. Sisäministeri Paula Risikko toimi valakaavan esilukijana, ja myös Rajavartiolaitoksen päällikkö kenraaliluutnantti Jaakko Kaukanen osallistui tilaisuuteen. Lisäksi paikalla oli viimeinen elossa oleva Mannerheimristin ritari Tuomas Gerdt. Sotilasvalaa oli kutsuttu seuraamaan Rajasotilaskotiyhdistyksen, KaakkoisSuomen rajamieskillan ja Raja- ja merivartiojoukkojen perinneyhdistyksen edustajia sekä kunnan- ja kaupunginjohtajia ja Lotta Svärd -järjestössä työskennellyt Aira Samulin. Paikalla oli myös runsaasti alokkaiden omaisia.

RAJAMME VARTIJAT

Kenraaliluutnantti Jaakko Kaukasen tervehdys rajajääkäreille. Sisäministeri Paula Risikko toimi valakaavan esilukijana.

Merivartioristin erityisistä ansioista Rajavartiolaitoksen perinne- ja kiltatyön hyväksi vastaanottivat (vas.) yliluutnantti evp Reijo Peräkorpi, ylimerivartija evp Bertel Östberg ja yliluutnantti Martin Saarinen. Merivartiomestari evp Sven Westman ei päässyt paikalle.

Sotilasvalan otti vastaan Raja- ja merivartiokoulun johtaja eversti Pasi Tolvanen. Valatilaisuus sisälsi Rajavartiolaitoksen päällikön puheen, sotilaspastori Aki Lasosen kenttähartauden, valan vannomisen Paula Risikon johdolla, valalaulun sekä Raja- ja merivartiokoulun johtajan kehotussanat ja alokkaiden nimittämisen rajajääkäreiksi. Lopuksi Rajavartiolaitoksen päällikkö lausui tervehdyssanat uusille rajajääkäreille. Tilaisuus päättyi Sibeliuksen Finlandiaan. Tilaisuuden juhlallisuutta lisäsi Rakuunasoittokunnan musiikki. Veteraani Fazlulla Fethulla laski seppeleen Rajamiespatsaalle yhdessä kahden

Rajavartioristin erityisistä ansioista Rajavartiolaitoksen perinne- ja kiltatyön hyväksi vastaanottivat (oik.) eversti evp Juhani Paakkinen, pankinjohtaja Lasse Haikola, koneenhoitaja Ossi Mönkäre, metsäja maatalousyrittäjä Alpo Hyyrynen ja sähköinsinööri Veikko Junna. Ristejä luovuttamassa eversti evp Martti Kukkonen ja kenraaliluutnantti Jaakko Kaukanen.

rajajääkärin kanssa. Tämän jälkeen rajajääkärien omaisille oli varattu mahdollisuus kenttäruokailuun ja tilaisuus tutustua Erikoisrajajääkärikomppanian kalustoon ja tiloihin. Paikalle oli järjestetty myös koirapartio esittelemään Rajavartiolaitoksen koiratoimintaa. Kutsuvieraille järjestetty valalounas oli upseerikerholla. Valalounaan aluksi kenraaliluutnantti Jaakko Kaukanen piti puheen, jossa hän käsitteli muun muassa Rajavartiolaitoksen nykyistä työskentely-ympäristöä. Vuoksen mieslaulajat esittivät Rajamiesten marssin, ja Raja- ja Merivartiojoukkojen Perinneyhdistyksen

Sodanajan rajajoukkojen veteraani Fazlulla Fethulla laskemassa seppelettä Rajamiespatsaalle yhdessä kahden rajajääkärin kanssa.

puheenjohtaja eversti evp Martti Kukkonen piti puheen. Puheen jälkeen luovutettiin Raja- ja Merivartioristit palkituille henkilöille. Lounaan jälkeen ohjelmassa oli sisäministerin puhe ja yhteislauluna Sillanpään Marssilaulu. Valalounaan jälkeen kutsuvieraat siirtyivät Rajamuseolle Mannerheim-ristin ritarin Jouko Olavi Kaarlo Arhon taulunpaljastustilaisuuteen. Tilaisuutta johti museomestari Mika Albertson, ja Arhon omaiset pitivät pienen kiitospuheen. Raja- ja merivartiokoulun järjestämässä sotilasvalatilaisuudessa oli kaiken kaikkiaan pari sataa osallistujaa. Rajajoukkojen veteraanitapaaminen on kutistunut vuosien saatossa pieneksi, mutta vielä kaksi veteraania pääsi paikan päälle.

SODANAJAN RAJAJOUKOILLA tarkoitetaan Suomen sodissa 1941–1944 palvelleita rajajääkärijoukkoja. Sotien jälkeen rajajoukoissa palvelleet veteraanit perustivat asevelitoimikuntia. Perinnetyötä on tehty vuodesta 1986 lähtien. Raja- ja merivartiokoulun Erikoisrajajääkärikomppanian 11. erikoisrajajääkärikurssi.

RAJAMME VARTIJAT

TEKSTI JA KUVAT: Henni Pekkarinen

Kertausharjoituksista yhteistyötaitoja myös siviiliin

Hiienvaaran ampuma-alueella harjoiteltiin parin sadan henkilön voimin.

ohjois-Karjalan rajavartiosto järjesti kuluvan vuoden toukokuun alkupuolella viiden päivän kertausharjoituksen, johon osallistui parisen sataa reserviläistä ja rajavartioston henkilökuntaan kuuluvaa. Harjoitusjoukon henki oli erinomainen. Harjoituksessa kerrattiin sotilaallisen maanpuolustuksen taitojen lisäksi myös rajaturvallisuusasioita, koska rajajoukkojen reserviläisiä käytetään tarvittaessa myös rajojen valvonnan tukena. Harjoi-

RAJAMME VARTIJAT

tus toteutettiin osin Ilomantsin kunnan alueella sijaitsevalla rajavartioston Hiienvaaran ampuma-alueella.

”Etuoikeus, eikä velvollisuus” Yksi Pohjois-Karjalan rajavartioston järjestämässä kertausharjoituksessa mukana olleista reserviläisistä oli Kirkkonummelta paikalle saapunut 40-vuotias alikersantti Hannu Mattila. Varusmiespalveluksensa Mattila suoritti Ivalossa vuonna 1995 (saapumiserä 2/95). Kertausharjoitukset

olivat Mattilan kolmannet, ja edellisestä osallistumisesta oli kulunut jo kymmenisen vuotta. Aiemmin Mattila on suorittanut kertausharjoitukset Ivalossa ja nyt ensimmäistä kertaa Kontiolahden Onttolassa. Mattilan mielestä Pohjois-Karjalan rajavartioston järjestämä kertausharjoitus on ollut positiivinen kokemus. − Pahinta on, jos joutuu paljon odottelemaan, ja täällä ei onneksi ole tarvinnut vaan lähes koko ajan on ollut suunni-

Reserviläiset lähtivät kotiuttamistilaisuuden jälkeen kotimatkalle tyytyväisin mielin onnistuneen, mutta veronsa vaatineen harjoituksen jälkeen.

Ammuntaharjoitukset lumisen keväisessä säässä.

teltua ohjelmaa, Mattila toteaa. Ylipäätään koko Ilomantsissa sijaitseva Hiienvaaran harjoitusalue saa kehuja. − Ensimmäistä kertaa kertauksissa oli myös sotilaskodin myyntiauto ja saunaankin on päässyt peräti kahdesti, Mattila naurahtaa. Hannu Mattilan mielestä on tärkeää, että kertausharjoituksia pidetään, vaikka monella ensi reaktio kertauskutsuun saattaakin olla vähemmän positiivinen. Kertausharjoitusten taustalla on kuitenkin tärkeä tehtävä. − Eihän sitä kukaan toivo, että jouduttaisiin tositoimiin.

RAJAMME VARTIJAT

Mutta itsenäisyys on tärkeä asia ja se, että on valmiudet puolustaa sitä tarvittaessa. Kyllä se on enemminkin etuoikeus, eikä velvollisuus, Mattila toteaa. Toiminnallisia ja käytännönläheisiä harjoituksia Mattila kuvailee hyödyllisiksi. Kertausharjoitusten myötä huomaa oman kehittymisen, ja Mattila kokee saavansa taitoja ja eväitä myös siviilielämään. − Kyllähän täällä oppii sellaista yhteen hiileen puhaltamista ja ryhmähenkeä, mistä on hyötyä missä vaan. Kun Mattilalta kysytään, joko hän odottaa seuraavaa kertausharjoituskutsua, hän vastaa nauraen: − Niin kauan tullaan kuin koetaan tarpeelliseksi, vaikka aika ikäloppuraakkihan tässä jo alkaa olla.

Palautteilla tärkeää tietoa Kertausharjoituksen kotiuttamistilaisuudessa jokainen reserviläinen sai mukaansa 21.3.2017 ilmestyneen Pohjois-Karjalan rajavartioston 70-vuotisjuhlavuoden historiakirjan. Kirja oli mahdollista antaa lahjana, kiitos historiakirjahanketta tukeneiden tahojen. − Mukava yllätys, että meitäkin muistetaan ja kiitetään tällä tavalla kertauksiin osallistumisesta, toteaa joen-

suulainen Jukka-Pekka Susi, 31. Hän suoritti varusmiespalveluksensa Onttolassa saapumiserässä 2/06. Sudelle kertausharjoitus oli toinen, ensimmäisiin kertausharjoituksiinsa hän osallistui vuonna 2009. − Silloin kertausharjoitukset jännittivät jonkin verran, vaikka olikin aika tuoreessa muistissa kaikki, Susi sanoo. Tällä kertaa Susi oli tullut rennolla asenteella kertaamaan ja oli kotiinlähtötunnelmissa positiivisin mielin. − Ihan hauska olla kertaamassa, kun on mukava porukka ympärillä ja saa siinä samalla sitten vähän vertailla inttiaikojen kokemuksia eri-ikäisten kanssa. Kotiuttamistilaisuudessa käytiin läpi myös reserviläisten palautteita kertausharjoituksesta, minkä JukkaPekka Susi kokee tärkeäksi: – Onhan se todella hyvä, että otetaan reserviläisten mielipiteet huomioon ja ollaan vuorovaikutuksessa, kun omalta osaltamme tänne kuitenkin tullaan ja annetaan omaa aikaa tähän. Palautteiden avulla saadaan tärkeää tietoa, jonka perusteella on mahdollista kartoittaa koulutustarpeita ja kehittää kertausharjoituksia ja toimintaa.

•

KOULUTUS TEKSTI: Maisa Anttila

Rajavartijan

itään

elyllä ets tt e n e m ta n li a v n si peruskurs

a t i e n u t u o t i työhönsä s e h a t i e n u t ja motivoi R ajavartijan peruskurssin pääsykokeen valintaperusteet ovat kelpoisuus ja aiempi opintomenestys, jota arvioidaan pääasiassa peruskoulun päättötodistuksen ja toiseen asteen tutkintotodistuksen keskiarvojen perusteella. Rajavartijan työssä tarvittavien tietojen ja taitojen omaksuminen edellyttää opiskelumotivaatiota ja oppimiskykyä, ja näiden ominaisuuksien ajatellaan

RAJAMME VARTIJAT

näkyvän aiemmassa koulumenestyksessä. Hakupisteiden kokonaismäärällä on positiivinen yhteys rajavartijan peruskurssin opintomenestykseen, mutta aiemman opintomenestyksen perusteella ei suoraan voi ennakoida menestymistä peruskurssin opinnoissa. Hakupisteitä saa nimittäin myös työkokemuksesta, koska aikaisempi työkokemus tukee rajavartijan työtä ja sen kautta kertyy yleisiä työelämävalmiuksia

ja -taitoja. Rajavartijat kokevat aikaisemman työkokemuksen kehittäneen eniten rajavartijan työssä tärkeitä sosiaalisia taitoja, kuten asiakaspalvelu- ja vuorovaikutustaitoja. Osa hyötyy työssä kehittyneestä kielitaidosta, ja toiset pystyvät soveltamaan aiemmasta ammatista kertynyttä ammattiosaamista rajavartijan työssä. Lisäksi rajavartijat nostavat esiin perspektiivin työelämään: kun on työkokemusta muualta, niin työelämän pelisäännöt ovat tuttuja ja nykyistä työtä sekä työnantajaa osaa arvostaa enemmän.

Pääsykokeessa testataan soveltuvuutta Tulevaisuudessa sosiaaliset taidot ja kielitaito ovat edelleen tärkeitä taitoja, ja niiden osaamisen merkitys kasvanee. Laajemmalle kielitaidolle on tarvetta, kun matkustajaprofiili on yhä monikansallisempaa ja kansainvälinen yhteistyö lisääntyy. Pääsykokeiden kielikokeilla halutaan varmistaa, että hakijalla on riittävät taidot sekä toisen kotimaisen kielen kielikokeen suorittamiseen että rajavartijan ammattiin. Kielitaidon kehittäminen jatkuu peruskurssin aikana ja myöhemmin työelämässä.

enkilöitä

Riittävä fyysinen kunto on pysyvä vaatimus rajavartijan tehtävässä. Kuntotestien sisältö ja rajat ovat muuttuneet vuosien saatossa. Työtehtävien keventyessä ja teknistyessä kuntoa ei kaikissa tehtävissä pysty ylläpitämään tai kehittämään työpäivän aikana. Etenkin rajatarkastustehtävissä työskenteleviltä vaaditaan innostusta omaehtoiseen liikkumiseen. Pääsykokeiden juoksutestin tulos ei kerro vain sen hetkisestä kunnosta vaan on positiivisesti yhteydessä siihen, miten usein kuntoliikuntaa harrastetaan vapaa-ajalla. Juoksutestin

RAJAMME VARTIJAT

”

VALINTAMENETTELY PERUSTUU RAJAVARTIOLAITOKSEN HENKILÖSTÖVISIOON.” lisäksi pääsykokeissa testataan myös uimataitoa. Psykologisessa testissä testataan soveltuvuutta alalle. Testattavat ominaisuudet ovat sellaisia, joita tarvitaan rajavartijan ammatissa ja mitä rajavartijan työ vaatii luonteelta. Persoonallisuuden ja motivaatiotekijöiden arviointi on tärkeää, koska työn sopivuus itselle vaikuttaa esimerkiksi haluun työskennellä alalla. Haastattelu on ollut mukana pääsykokeessa alusta asti, ja sillä on tärkeä merkitys työelämän muutoksien ja vaatimuksien huomioimisessa. Haastattelijoiden kokemus rajavartijan työstä auttaa heitä arvioimaan hakijan ominaisuuksia suhteessa tulevaan työhön. Haastattelussa arvioidaan hakijan sopivuutta työyhteisöön ja varmistetaan, että hakijalla on realistinen kuva siitä, mitä rajavartijan työ nykypäivänä on. Soveltuvuusarviointi toteuttaa tehtävänsä hyvin: sillä pystytään suurimmilta osin karsimaan alalle soveltumattomat ja arvioimaan jossain määrin rajavartijoiden omaa arviota motivaatiostaan ja soveltuvuudesta rajavartijan työhön.

Lisäpisteistä etua rajavartijan ammattiin Varusmiespalveluksen merkitystä opiskelijavalinnassa on vähennetty, mutta edelleen menestyksestä AUK/RUKkursseilla saa lisäpisteitä. Johtamiskoulutuksen huomioimisella tuetaan sitä, että Rajavartiolaitoksen henkilöstö on

osaavaa ja motivoitunutta toimimaan myös sotilaallisen maanpuolustuksen tehtävissä. Kielitaitoa arvostetaan, ja venäjän, saamen ja kiinan kielen kielitutkinnosta saa yhden lisäpisteen. Lisäpisteitä saa lisäksi korkeakoulututkinnosta: noin puolet korkeakoulutetuista rajavartijoista pystyy hyödyntämään korkeakoulussa oppimaansa rajavartijan työssä, ja korkeakoulututkinnon hyöty näkyy myös kielitaidossa.

Työelämä muuttuu Työelämän ja toimintaympäristön muutokset edellyttävät jokaiselta rajavartijalta kykyä ja halua oppia, asennetta, riittävää kapasiteettia kehittyä, motivaatiota ja omaa aktiivisuutta sekä tiettyä ylpeyttä omasta ammatista. Kaikkia näitä ominaisuuksia arvioidaan ja testataan osana peruskurssin opiskelijavalintaa. Rajavartijan työ muuttuu esimerkiksi tekniikan kehittymisen ja hyödyntämisen myötä. Vaikka opiskelijavalinnassa teknistä osaamista ei erikseen huomioida, rajavartijat kokevat omat tekniset taitonsa hyväksi. Kyky soveltaa rajavartijan peruskurssilla opittua käytäntöön on tärkeää, sillä se vaikuttaa teknisten työvälineiden ja tietojärjestelmien käytön sujuvuuteen sekä yleisesti omien työtehtävien hoitamiseen. Kirjoitus liittyy Raja- ja merivartiokoulun tutkimus- ja tietopalveluyksikön tutkimukseen, jossa selvitettiin, tukeeko nykyinen rajavartijan peruskurssin valintamenettely Rajavartiolaitoksen henkilöstövision ”Rajavartiolaitoksessa on luotettava, ammattitaitoinen ja motivoitunut henkilöstö, joka suhtautuu myönteisesti oman työnsä ja Rajavartiolaitoksen kehittämiseen” toteutumista.

•

KOULUTUS

TEKSTI: Ilja Iljina • KUVA: Janel Coburn

Kesäkuussa juhlittiin kauniissa Salamancan yliopistokaupungissa Espanjassa ensimmäisen Frontexin koordinoiman strategisen rajaturvallisuuden maisterikurssin valmistumista.

Frontexin koulutusyksikön päällikkö Henrik Wärnhjelm ja vastavalmistuneet EJMSBM-maisterit Ilja Iljina ja Janne Salmela.

Ensimmäiset Frontex-maisterit valmistuivat

hteensä 23 opiskelijaa kuudestatoista EU- ja Schengen-valtiosta sai tutkintodiplomin vajaat kaksi vuotta kestäneen puurtamisen jälkeen. Suomalaisia oli kurssilla kaksi, Janne Salmela ja allekirjoittanut. Kurssin virallinen nimi on European Joint Master’s Programme in Strategic Border Management (EJMSBM). Nimelle ei ole aivan virallista käännöstä, mutta Frontex-maisterikurssista on tuttavallisesti puhuttu.

RAJAMME VARTIJAT

Kyseessä on 90 opintopisteen maisteriohjelma, joka opiskellaan pääsääntöisesti normaalin virkatyön ohessa ja lomassa. Töiden, opintojen ja vapaa-ajan yhteensovittaminen kurssin aikana vaati venymistä ja joustoa niin opiskelijoilta, kotijoukoilta kuin opiskelijoiden työyksiköiltäkin.

Euroopan laajuinen näkökulma tutuksi EJMSBM-kurssi järjestetään joka toinen vuosi. Nyt päättynyt oli ohjelman ensim-

mäinen iteraatio eli pilottikurssi. Haku toiseen iteraatioon päättyi kesäkuussa 2017, ja kolmas haku on vastaavasti keväällä 2019. Kyseessä ei siis ollut ainutkertainen tapahtuma, vaan kursseja tullaan järjestämään toistaiseksi alkaen aina parittomina vuosina. Euroopan raja- ja merivartioviraston eli Frontexin yhtenä tavoitteena on yhtenäistää raja- ja merivartijoiden koulutusta Euroopassa ja luoda alalle yhteisiä käytäntöjä, standardeja, kulttuuria

”

MAISTERIKOULUTUS PALVELEE EUROOPAN YHTENÄISTÄ RAJATURVALLISUUTTA.”

sekä tutkimukseen perustuvaa tietoa. Maisterikurssi palvelee suoraan ja hyvin näitä päämääriä. Ehkäpä juuri tästä syystä kurssia kohdellaan Frontexin koulutusyksikön lippulaivaprojektina ja siihen on panostettu huomattavasti resursseja. Opiskelija tuntee olevansa osa tärkeänä pidettyä kokonaisuutta. Jäsenvaltioiden tehtäväksi jää ulosmitata tämä panostus. Opinnot palvelevat erinomaisesti Euroopan laajuisen strategisen näkökulman juurruttamista opiskelijoihin. Jäsenmaiden yksilöllisiä ongelmia sivutaan harjoitustehtävissä, mutta ne sidotaan poikkeuksetta eurooppalaiseen yhdennetyn rajaturvallisuuden malliin. Opiskelijoiden kansallinen näkökulma vaihtuu ainakin opintojen ajaksi eurooppalaiseen. Isoilla pensseleillä siis maalataan, ja kansallisesti tuttuina pidetyt asiat saavat erilaisia merkityksiä mittasuhteiden kasvaessa. Eurooppalaiset ratkaisut korostuvat väkisinkin, kun keskusteluissa opettajien ja muiden opiskelijoiden kanssa havaitaan konkreettisesti, miten ongelmat yhdellä ulkorajasegmentillä heijastuvat koko vapaan liikkuvuuden alueelle. Kansallisesti, ainakin pienessä jäsenvaltiossa, voidaan puuttua nimenomaan vain siihen heijastukseen alkulähteen pysyessä ulottumattomissa. Eurooppalaisten ratkaisujen, silloin kun niihin päästään, ulottuvuus on globaali.

Kolme lukukautta tiiviitä opintoja EJMSBM-kurssin opinnot jakaantuvat kolmeen lukukauteen, jotka seuraavat toisiaan ilman välissä olevia taukoja. Kaksi ensimmäistä lukukautta koostuu opintomoduuleista, ja viimeinen on varattu opinnäytetyön kirjoittamiseen siihen liittyvine seminaareineen ja ohjaajatapaamisineen. Opintomoduuleja on kymmenen. Kuhunkin sisältyy laajahko ennakkoon luettava lukualue kirjallisine tehtävineen, 1–2 viikkoa lähiopetusta ja lopuksi raportin kirjoittaminen. Opintomoduulien aiheet olivat: 1. Strateginen suunnittelu ja evaluoinnit rajavalvonnassa 2. Perusoikeudet ja etiikka eurooppa laisen rajaturvallisuuden kontekstissa 3. Johtaminen ja organisaation kehittä minen rajaturvallisuuden kontekstissa 4. EU:n rajaturvallisuuspolitiikka ja strategiat 5. Rajaturvallisuusteknologia ja innovaatiot 6. Johtamisen tutkimus rajaturvallisuusorganisaatioissa 7. Eurooppalainen rajaturvallisuus globaalissa kontekstissa 8. Strategisten uhkien arviointi ja riskienhallinta eurooppalaisen rajaturvallisuuden kontekstissa 9. Kansainvälinen yhteistyö rajaturvallisuuden alalla 10. Yhdennetyn rajaturvallisuuden tutkimus

Ensimmäisessä iteraatiossa kukin opintomoduuli kesti teoriassa 4–5 viikkoa, joista 1–2 oli lähiopetusta ja kolme etäopiskelua. Moduulit menivät kuitenkin tosiasiassa limittäin, ja samanaikaisesti kirjoitettiin edellisen moduulin loppuraporttia ja luettiin seuraavan moduulin lukualuetta sekä tehtiin ennakkotehtäviä. Lisäksi hoidettiin tietenkin virkatöitä. Kiirettä piti. Asiaan saatiin onnistuneen oppilaskuntatoiminnan myötä parannus, ja seuraavissa iteraatioissa aikataulua on venytetty, jolloin vältetään moduulien päällekkäisyys. Lähiopetus järjestettiin Frontexin kumppanikorkeakouluissa eri puolilla Eurooppaa. Tutuiksi tulivat erityisesti Espanja ja Viro, mutta myös Latvia, Liettua ja Alankomaat. Erityisen mieleenpainuva oli tuo Salamancan 800-vuotias yliopisto, jossa myös valmistujaisseremonia järjestettiin historiallisissa puitteissa. Anekdoottina mainittakoon, että jo Kristoffer Kolumbus aikoinaan pyrki Salamancaan opiskelemaan – eikä päässyt. Lähti sitten siitä suivaantuneena Amerikkaan. Tuohon aikaan Salamancan yliopisto oli toiminut vasta vajaat 300 vuotta. Seuraavassa iteraatiossa on mukana myös maailman vanhin edelleen toiminnassa oleva yliopisto, Bologna, joka piakkoin kolkuttelee jo tuhannetta toimintavuottaan. Suomessa ei järjestetty opetusta nuorissa eikä vanhemmissa oppilaitoksissa, joskin suomalaisia opettajia vieraili muutamassa moduulissa.

ä 39

RAJAMME VARTIJAT

Tutkintotodistuksen vastaanotto Salamancan yliopiston juhlasalissa.

Ammattilaisia niin opettajina kuin opiskelijoina Opettajat olivat noin 1:1 suhteessa akateemikkoja ja käytännön ammattilaisia. Opettajapooli oli kerätty pääasiassa yliopistoista, jäsenmaiden rajavartioorganisaatioista sekä EU:n virastoista ja toimielimistä. Sama akateemisuuden ja käytännön suhdeluku oli sisäänrakennettu myös opetussuunnitelmaan. Liiallista akateemisuutta välteltiin ja opetus pyrittiin sitomaan käytäntöön. Opintojen kanssa samanaikaisesti leimahtanut Euroopan pakolaiskriisi tarjosi tähän runsaasti mahdollisuuksia. Opintojen aikana moneen kertaan julkilausuttu tavoite oli tehdä opiskelijoista ”fundeeraavia käytännön osaajia” (reflective practitioners). Pilottikurssin opiskelijat olivat omien kansallisten organisaatioidensa keski- ja ylempää johtoa. Ikähaarukka oli vajaasta kolmestakymmenestä lähemmäksi kuuttakymmentä. Opiskelijat edustivat kotimaidensa rajavartio-, merivartio-, poliisi-, santarmi- ja tulliorganisaatioita. Useimmat opiskelijat teki-

RAJAMME VARTIJAT

vät opintojen ohella täyttä työpäivää, paitsi lähiopetusviikoilla joihin suurin osa sai vapaata. Kaikki eivät saaneet, vaan osa käytti vuosilomiaan lähiopetusviikkoihin. Ennen opintojen aloittamista Frontex vaati opiskelijoita lähettäviä organisaatioita sitoutumaan opiskelijoiden työtaakan vähentämiseen opintojen ajaksi. Kuitenkin monet opiskelijat toimivat kotimaissaan päällikkö-, komentaja- tai muissa vastaavissa tehtävissä, joissa tosiasiallisesti ei valtaosaa työtehtävistä voi kenellekään muulle siirtää. Vapaa-ajan suunnitelmista ei siis kurssin aikana tarvinnut murehtia, ja useampi opiskelija lopettikin opinnot kesken vedoten liialliseen työtaakkaan. Valmistujaisseremoniassa näkyi syystäkin onnellisia, mutta väsyneitä kasvoja.

Frontex-maisteriohjelma kansallisessa koulutusjärjestelmässä Ensimmäisen EJMSBM-kurssin maisterit siis valmistuivat kesäkuussa, joten tässä vaiheessa on luonnollisesti vielä

epäselvää, miten kurssi kussakin jäsenvaltiossa lopulta tulee nivoutumaan kansallisiin koulutusjärjestelmiin. Näin on ymmärrykseni mukaan tilanne myös Suomessa. Menee spekuloinnin puolelle, mutta ehkä ensivaiheessa voitaisiin EJMSBM-maistereille harkita opintojen hyväksilukua kansallisissa maisteriohjelmissa. Seuraavana askeleena tulee kysymykseen, voidaanko Suomessa sotatieteiden maisterin tutkinto korvata EJMSBM-tutkinnolla ja samalla hyväksyä se, että maisteritason tehtäviin Rajavartiolaitoksessa voidaan pätevöityä vaihtoehtoisilla tutkinnoilla. Tavoitetilanteessa vieläpä niin, että vaihtoehtoinen tutkinto antaisi myös kelpoisuuden hakeutua sotatieteellisiin jatko-opintoihin. Kahden maisterintutkinnon kouluttaminen samalle virkamiehelle joka tapauksessa kalskahtaa ylikoulutukselta ja resurssien tuhlaukselta. Tulee ennakkoluulottomasti harkita, miten tästäkin koulutuksesta saadaan Rajavartiolaitoksessa hyöty täysimääräisesti irti.

TEKSTI: Mikko Hirvi

•

KOULUTUS

Yleisesikuntaupseerikurssin rajavartiolinjan opintomatka Brysseliin

oista vuotta Maanpuolustuskorkeakoulussa ja Raja- ja Merivartiokoulussa opiskelevan yleisesikuntaupseerikurssin rajavartiolinjan opintomatka Brysseliin toteutettiin toukokuun 2017 viimeisellä viikolla. Kyseinen opintomatka on kuulunut myös useampien aikaisempien kurssien ohjelmaan ja on osa Rajavartiolaitoksen kansainvälisen toiminnan opintojaksoa. Keskeisiä tavoitteita jaksolle ovat perehtyminen Euroopan Unionin päätöksenteon rakenteisiin ja menettelytapoihin, perehtyminen Rajavartiolaitoksen vaikuttamismahdollisuuksiin EU:ssa sekä tutustuminen konkreettisesti toimielimien työskentelyyn, mukaan luki-

en Suomen pysyvä EU-edustusto. Koulutuksen mahdollistajana ja keskeisenä perehdyttäjänä toimi Suomen edustustossa työskentelevä erityisasiantuntija, everstiluutnantti Matti Pitkäniitty kollegoineen. Tavoitteet saavutettiin käytännössä erilaisilla rajaturvallisuuteen liittyvillä keskusteluilla Brysselissä vaikuttavien suomalaisten virkamiesten, poliitikkojen avustajien ja muita maita edustavien kollegoiden kanssa. Toimielimiin perehdyttiin seuraamalla EU:n parlamentissa valiokuntakokousta (LIBE) sekä EU:n neuvostossa työryhmäkokousta (SCIFA) rajaturvallisuuteen liittyvissä asioissa. Lisäksi matkan aikana tutustuttiin

Suomen EU-sotilasedustustoon sekä Suomen NATO-edustuston toimintaan kyseisissä organisaatioissa työskentelevien suomalaisten kollegoiden opastuksella. Matkan historiallinen ulottuvuus toteutui perehtymisellä toisen maailmasodan aikaiseen Ardennien taisteluun niin taistelumaastoissa kuin muistomerkeillä ja museossa. Samassa yhteydessä palautettiin mieleen Schengenin sopimuksen perusteita ja syntyhistoriaa Saksan, Ranskan ja Belgian rajalla olevassa Schengenin kylässä, jossa kyseinen sopimus solmittiin 14. kesäkuuta 1985 Alankomaiden, Belgian, Luxemburgin, Ranskan ja Saksan välillä.

Opintomatkan osallistujat Raja- ja merivartiokoulun koulutuspäällikkö, everstiluutnantti Urpo Riissanen (oik.) ja oppilasupseeri, komentajakapteeni Mikko Hirvi Schengenin kylässä sopimuksen muistomerkillä. Kuvasta kiitos satunnaiselle ohikulkijalle.

RAJAMME VARTIJAT

•

KOULUTUS TEKSTI: Sofia Härkönen ja Lotta Hakanpää • KUVA: Aleksi Mallea

Vaihtarina vartiolaivalla Koulutusvaihto-ohjelmassa eurooppalaiset rannikkovartiostojen asiantuntijat pääsevät kehittämään osaamistaan viikon mittaisella vaihtojaksolla.

ajavartiolaitos johtaa European Coast Guard Functions Academy Network (ECGFA NET) II -hanketta, jonka tavoitteena on kehittää rannikkovartiostotoimijoiden koulutusyhteistyötä. Tavoitetta kohti kuljetaan tukemalla ECGF Training Network -oppilaitosverkostoa sekä edistämällä ECGF Training Portal -koulutusportaalin koulutustarjonnan tavoittavuutta eri maiden ja viranomaisten välillä. Tärkeä osa hanketta on myös kesäkuussa 2017 käynnistetty koulutusvaihtopilotti, jossa oppilaitosverkoston jäsenet tarjoavat toistensa henkilöstölle mahdollisuuden tutustua toimintaansa

käytännössä tai kurssimuotoisen opetuksen kautta. Kansainvälinen viranomaisyhteistyö on Euroopassa osa rannikkovartiostotoimintojen kenttää, ja koulutusvaihto sopii kokonaisuuteen parhaiden käytänteiden vaihtamisen sekä kontaktien luomisen kautta.

Kokemusten ja tiedon vaihtaminen tärkeää Pursimies Davide Di Nolfo Italian rannikkovartiostosta oli koulutusvaihtopilotin ensimmäinen vaihto-oppilas. Di Nolfo vietti kesäkuussa viisi päivää vartiolaiva Uiskolla Länsi-Suomen merivartioston isännöimänä.

Vaihtojakson aikana Di Nolfo pääsi osallistumaan monipuolisesti vartiolaivan toimintaan ja harjoituksiin, tutustumaan Porvoon kelluvaan merivartioasemaan sekä seuraamaan meripelastushelikopterin toimintaa. Viikon aikana vartiolaivalla vaihdettiin kokemuksia Suomen ja Italian merivartioinnin yhteneväisyyksistä ja eroavaisuuksista. Di Nolfo havaitsi Suomen ja Italian vartiolaivojen toiminnassa paljon eroavaisuuksia, joista osan hän näki johtuvan eroista merellisessä ympäristössä. Di Nolfo oli hyvin tyytyväinen vaihtojaksoonsa Uiskolla. Hän kehui vuolaasti paitsi suomalaisia kollegoitansa, myös vartiolaivan ainutlaatuisia teknisiä ominaisuuksia. Positiivisina kokemuksina mieleen jäivät myös sauna, suomalainen piimä sekä puuro. Myös Uiskolla vaihto nähtiin positiivisena kokemuksena, ja vartiolaivan päällikkö Ilkka Sahla antoi kiitosta Di Nolfon aktiivisuudesta ja oma-aloitteisuudesta.

Verkostoituminen tarpeen myös operatiivisella tasolla

Pursimies Davide Di Nolfo nautti ajastaan vartiolaiva Uiskolla kesäkuun viileästä säästä huolimatta. Vasemmalla ylimerivartija Sigvard Jansson ja oikealla VL Uiskon päällikkö kapteeniluutnantti Ilkka Sahla.

RAJAMME VARTIJAT

Positiivisia kokemuksia vaihto-ohjelmasta oli myös vartiolaiva Tursaalla, joka oli Saksan liittovaltion poliisin ylikomisario Maik Ungethümin isäntänä heinäkuun lopussa. Vaihdosta laivalla vastasi ensimmäinen perämies Mika Uitti, joka toimi päällikön sijaisena kyseisellä ulkovuorolla. Viiden päivän aikana Tursaalla ylikomisario Ungethümille pyrittiin antamaan mahdollisimman kattava kuva merivartioinnista Suo-

TEKSTI: Sofia Härkönen • KUVA: Italian rannikkovartiosto

Tavoitteena harmonisoitu rannikkovartiostotoimintojen koulutus Euroopassa messa, jossa haastava merellinen toimintaympäristö asettaa työlle omat vaatimuksensa. Ungethüm sai myös tutustua kaluston erityispiirteisiin sekä laajaan tehtävien kirjoon laivalla. Ulkovuoron puitteissa päästiin lisäksi tutustumaan Hangon merivartioasemaan ja siellä käytössä olevaan partioveneeseen. Mika Uitti toivoi vaihto-ohjelman jatkuvan tulevaisuudessakin ja nosti sen anniksi erityisesti verkostoitumisen. Uitin mukaan EU:n yhteisen rajavalvonnan ja muiden merivartiointitehtävien integraatiovaatimukset tuovat mukanaan tarpeen verkostoitua laajasti EU-jäsenvaltioiden välillä myös operatiivisella tasolla. Samaa mieltä vaihto-ohjelman hyödyistä ollaan ilmeisesti laajemminkin, sillä Länsi-Suomen merivartiosto on ottanut aktiivisesti osaa vaihto-ohjelmapilottiin sekä isännöimällä itse että lähettämällä oman asiantuntijansa vaihtoon. Vaihto-ohjelmaa koordinoi tällä hetkellä ECGFA NET II -hanke, joka päättyy vuoden 2017 lopussa, joten ohjelman tulevaisuudesta ei ole varmuutta. Hankkeen visiona on kuitenkin luovuttaa vaihto-ohjelman vetovastuu ECGF Training Network -oppilaitosverkostolle, kasvattaa vaihto-ohjelman osallistujamäärää sekä tarjota yhä enemmän kursseja ja koulutuksia verkoston jäsenille. Vaikka ECGFA NET II -projekti tuleekin jonakin päivänä päätökseensä, sen tuottaman vaihto-ohjelman toivotaan kantavan vielä pitkälle tulevaan.

ECGFA NET II -hankkeessa työskennellään koulutusyhteistyön edistämisen lisäksi myös eurooppalaisen rannikkovartiostotoimintojen koulutuksen harmonisoimiseksi. Koulutuksen yhteismitallisuus on tärkeää muun muassa kansainvälisen viranomaisyhteistyön tehtävissä, joissa eurooppalaisen miehistön voimin valvotaan EU:n ulkorajoja, suoritetaan vaativia meripelastustehtäviä tai toteutetaan muita rannikkovartiostotoimintoja. Ilman yhtenevää koulutusta tällainen kansainvälinen yhteistyö olisi hyvin haastavaa, eivätkä rannikkovartiostotoimijat voisi yhdistää resurssejaan yhteisoperaatioissa. Hankkeessa laaditaan rannikkovartiostotoimintojen sektorikohtainen viitekehys (European Coast Guard Functions Sectoral Qualifications Framework, CGFSQF). Viitekehyksessä määritellään Euroopan rannikkovartiostotoimintoihin liittyvien tutkintojen yhteiset erityispiirteet ja vähimmäisosaamistavoitteet. Viitekehyksen avulla pyritään takaamaan rannikkovartiostotoimintoja koskevan koulutuksen ja -opetuksen korkea laatu Euroopassa tuottamalla yhteismitallisia koulutusorganisaatiosta riippumatta. Sektorikohtaisen viitekehyksen laatimista luotsaa Italian rannikkovartiosto ja työhön osallistuu Italian lisäksi seitsemän eurooppalaisen rannikkovartioston asiantuntijoita. Jokainen asiantuntija vastaa yhdestä rannikkovartiostotoiminnosta, jolle laaditaan tasot toiminnon edellyttämän osaamisen perusteella. Lopputuloksena kunkin rannikkovartiostotoiminnon edellyttämä osaaminen kuvataan eurooppalaisessa yhteistyössä sovituin kriteerein tietoina, taitoina ja pätevyyksinä. Rajavartiolaitoksen asiantuntijana työssä toimii Länsi-Suomen merivartioston rajavalvontaupseeri Mika Möttönen, jonka vastuulla eri rannikkovartiostotoiminnoista ovat merialueen seuranta ja valvonta. Sektorikohtaisen viitekehyksen työstäminen on aloitettu jo ECGFA NET -hankkeen ensimmäisessä vaiheessa, ja työ on tarkoitus saattaa loppuun vuoden 2019 aikana. Erottamaton osa prosessia on tietenkin viitekehyksen käyttöönotto eli sen jalkauttaminen eurooppalaiselle rannikkovartiostotoimintojen koulutuskentälle. Työsarkaa siis riittää, mutta hiljalleen hahmottuvat tulokset näyttävät jo nyt lupaavilta.

ECGFA NET II on Euroopan meri- ja kalatalousrahaston rahoittama projekti. LISÄTIETOJA HANKKEESTA: http://www.raja.fi/hankkeet/meneillaan/ecgfanet2 tai lähettämällä sähköpostia osoitteeseen ecgfanet@raja.fi. ECGF Training Networkiin voit tutustua osoitteessa http://www.ecgff-trainingportal.eu/.

RAJAMME VARTIJAT

ECGFA NET II -hankkeessa kehitetään yhdenmukaista eurooppalaista rannikkovartiostotoimijoiden koulutusta.

Det internationella räddningssamarbetet i det arktiska området utvecklas För att utveckla den arktiska sjö- och flygräddningsverksamhetens kapacitet behövs ett tätt internationellt samarbete mellan många olika aktörer.

rktiska kustbevakningsforumet (Arctic Coast Guard Forum, ACGF) grundades år 2015 för att främja den marina säkerheten i det arktiska området och för att betona betydelsen av att skydda den arktiska miljön vid verksamhet till havs. Medlemsländerna Finland, Sverige, Norge, Danmark, Ryssland, USA, Kanada och

Island samarbetar aktivt för att garantera den arktiska säkerheten. Finlands arktiska identitet får omfattande synlighet år 2017. I mars 2017 övertog Gränsbevakningsväsendet nämligen det tvååriga ordförandeskapet för Arktiska kustbevakningsforumet och i maj blev Finland ordförande för Arktiska rådet.

De arktiska ländernas sjö- och flygräddningskapacitet utreds Gränsbevakningsväsendet har i samarbete med Arktiska kustbevakningsforumet gjort en utredning för att kartlägga utmaningarna i den arktiska räddningsverksamheten och rekommendera åtgärder för att utveckla samarbetet. För att utveckla säkerheten till havs bad Gränsbe-

Gemensamma övningar Arktiska kustbevakningsforumets (ACGF) verksamhet fokuserar särskilt på utvecklingen av operativa samövningar. Ett av forumets viktigaste mål är att främja medlemsländernas förmåga att genomföra gemensamma sjöräddningsoperationer i det arktiska området. På Island ordnades en operativ samarbetsövning i september 2017 med målet att visa medlemsländernas förmåga att samarbeta vid sjöräddningsövningar i det arktiska området. Enheter från Danmark, Kanada, Norge, Island och USA deltog i övningen Arctic Guardian 2017. Finland, Sverige och Ryssland var observatörer och Gränsbevakningsväsen-

RAJAMME VARTIJAT

det ansvarade också för kommunikationen om övningen. Under Arctic Guardian övade de arktiska länderna sitt sjö- och flygräddningssamarbete. Målet med övningen var att testa det operativa samarbetet mellan räddningsenheterna på fältet. Dessutom testades kommunikationen mellan de arktiska ländernas ledningscentraler inom sjö- och flygräddningen och ett nytt system för informationsutbyte. Arktiska kustbevakningsforumet har utarbetat gemensamma verksamhetsprinciper (Voluntary Guidelines for Combined Operations) för att utveckla det praktiska samarbetet, och under övningen vidareutvecklades dessa principer.

vakningsväsendet sjöräddningsexperter från de åtta arktiska länderna ange de största utmaningarna för säkerheten till havs och räddningsverksamheten i det arktiska området och på vilka punkter verksamheten bör utvecklas i fortsättningen. Utredningen av sjö- och flygräddningsverksamhetens (Search and Rescue, SAR) kapacitet i de arktiska länderna är ett led i Gränsbevakningsväsendets projekt för att utveckla det arktiska samarbetet kring den marina säkerheten (Arctic Maritime Safety Cooperation, SARC). Kapacitetsutredningen (Arctic Search and Rescue Capabilitites Survey) innehåller rekommendationer om internationell utbildnings- och övningsverksamhet, informationsspridning, förmedling av lägesbilder, intressentgruppssamarbete och utnyttjandet av teknik i utvecklingen av det praktiska samarbetet och handlingsförmågan.

Risker, utmaningar och behov Enligt en enkät som genomfördes inom ramen för kapacitetsutredningen är de största riskerna för fartygssäkerheten i det arktiska området grundstötning, kollision med flerårig is eller att fartyget kör fast i isen, fartygsbränder samt oljeskador. En del av dem som svarade identifierade också kollisioner mellan två fartyg

samt frusen utrustning som risker. De största utmaningarna som identifierades i den arktiska räddningsverksamheten var de långa avstånden, de svåra väderförhållandena, isen och kylan, de svaga kommunikationsnätverken, bristen på infrastruktur och de knappa resurserna. Också möjligheterna att vårda patienter, förmedlingen av lägesbilder samt räddningsutrustning som inte lämpar sig för det arktiska området medför utmaningar för säkerheten och räddningsverksamheten till havs. De arktiska sjöräddningsmyndigheterna ansåg att det finns ett behov av att utveckla lägesuppfattningen mellan kustbevakningarna, de olika räddningsmyndigheterna och övriga parter, såsom rederier och frivilliga.

Informationsspridningen en hörnsten Utifrån utredningen rekommenderas att det praktiska samarbetet mellan de arktiska räddningsmyndigheterna intensifieras bland annat genom att rederier och kustbevakningar uppmuntras att dela information om fartygens rutter och beredskaps- och räddningsplaner, rederiernas SAR-samarbetsplaner samt övriga fartygsdata. När det gäller övningar och utbildning bör SAR-kurserna för arktiska för-

Storolycksövningarna Kvarken och Sommarö I havsområdet i Kvarken utanför Vasa ordnades storolycksövningen Kvarken i mars 2017 och övningen Sommarö i september 2017. Kvarken var en tre dagar lång övning där förutom Gränsbevakningsväsendet även Försvarsmakten, Svenska Kustbevakningen och Finlands Röda Kors deltog. Samövningen gällde den internationella planeringen och ledningen i anslutning till sjöräddning, evakuering av människor från ett fartyg samt nödbogsering och assistans av fartyg i is. Även storolycksövningen Sommarö ordnades i Kvarken, och sjöbevakningsstationen i Vallgrund nära Vasa fungerade som evakueringscenter för de räddade. På sidorna 46−47 i den här tidningen finns en större artikel om Sommarö.

RAJAMME VARTIJAT

hållanden enligt utredningen utvecklas gemensamt, exempelvis i form av kurser för olycksplatsledare eller expertföreläsningar om personliga sjöräddningserfarenheter. Nya tekniska lösningar kunde också testas och utvärderas i samband med övningarna. I utredningen betonas att erfarenheter och övningsrapporter bör spridas systematiskt mellan de arktiska ländernas räddningsmyndigheter och kustbevakningar.

PROJEKTET SARC STÖDER GRÄNSBEVAKNINGSVÄSENDETS ORDFÖRANDESKAPSPERIOD Gränsbevakningsväsendets projekt för att utveckla samarbetet inom den arktiska marina säkerheten (Arctic Maritime Safety Cooperation, SARC), som finansieras med ett anslag för samarbetet kring Östersjön, Barents hav och det arktiska området som Utrikesministeriet administrerar, stöder Finlands ordförandeskap för Arktiska kustbevakningsforumet (Arctic Coast Guard Forum, ACGF) genom att fokusera på utvecklingen av det praktiska samarbetet och bästa praxis inom den marina säkerheten i det arktiska området. Ordförandeskapsperioden och SARCprojektet kulminerar med det internationella kustbevakningsevenemanget Arctic Coast Guard Week (ACGW), som ordnas i Finland våren 2019. MER INFORMATION: Rapporten Arctic Search and Rescue Capabilities Survey kan läsas på engelska på SARCprojektets webbplats http://www.raja.fi/ projects/current/sarc

Sommarö 2017 – en storskalig samövning för myndigheterna och frivilliga räddningstjänsten

assagerarfartyget m/s Wasa Express har nyss lämnat hamnen i Vasa morgonen den fjortonde september och är på väg mot Umeå när en brand bryter ut på bildäcket. Fartygets besättning kämpar för att släcka branden, men elden sprider sig till en kemikaliecontainer på bildäcket. Larmet från båten inleder en storolycksövning som involverar flera olika myndigheter och frivilliga. Österbottens räddningsverk anländer till fartyget för att släcka branden och en MIRG-grupp (Maritime Incident Response Group) skickas ut från Åbo med Gränsbevakningsväsendets sjöräddningshelikopter. Besättningsmedlemmar och passagerare som andats in rök och gaser evakueras med helikopter. Elden sprider sig ytterligare och befälhavaren bestämmer att hela fartyget måste evakueras. (I det här skedet fortsätter övningen på bevakningsfartyget Uisko, och det riktiga passagerarfartyget får fortsätta mot Umeå.) Fartyget driver och cirka 150 passagerare och besättningsmedlemmar flyter på räddningsflottar eller i havet. (I övningen var det studerande från Vasa som räddades ur havet.) Storolycksövningen leds från Åbo sjöräddningscentral och ledningsgruppen på olycksplatsen finns på Vallgrunds sjöbevakningsstation i Korsholms kommun.

Evakuering med helikoptrar och båtar Spanings- och räddningsarbetet på havet börjar. SRU-enheterna (Search and

RAJAMME VARTIJAT

Rescue Unit) räddar människor från havet och från det brinnande fartyget. I räddningsoperationen deltar ytfartyg från Gränsbevakningsväsendet, polisen, räddningsverket, Försvarsutbildningsföreningen, Svenska Kustbevakningen samt de frivilliga sjöräddningssällskapen i Finland och Sverige. De finska och svenska sjöräddningshelikoptrarna och SRU-enheterna transporterar lindrigt skadade till det evakueringscenter som inrättats vid sjöbevakningsstationen i Vallgrund, medan de allvarligt skadade förs till Vasa centralsjukhus. Juuso Halin som är ledande sakkunnig på Trafi observerar räddningsoperationen från Gränsbevakningsväsendets patrullbåt och konstaterar att övningen fungerar mycket bättre än den som ordnades i samma område i våras.

Akutvård och psykiskt stöd På sjöbevakningsstationen möts de räddade av de myndigheter som deltar i evakueringscentrets verksamhet och av frivilliga och biståndsarbetare från Finlands Röda Kors. Först registreras alla anlända och får ett bildförsett identitetskort. Var och en får sin situation utredd och behovet av eftervård bedöms. FRK:s utbildade hjälparbetare inom första omsorg, medicinsk vård och psykiskt stöd finns också på plats. FRK har sammanlagt skickat cirka trettio personer: egen personal, frivilliga och internationella experter på hjälpverksamhet. − Det här är första gången som vi övar evakuering tillsammans med myn-

digheterna och frivilliga räddningstjänsten i så här stor skala. Samtidigt fick vi testa vårt personregistreringssystem och vårt nya evakueringscenter, som ska kunna ta emot stora mängder människor, berättar rådgivaren inom katastrofberedskap Ilona Hatakka, som ansvarar för utvecklingen av FRK:s evakueringscenter. Enligt Hatakka lyckades evakueringen och mottagningen bra. – Vi har förberett övningen under flera månader tillsammans med olika myndigheter, och nu har vi ännu bättre beredskap än tidigare inför katastrofsituationer. Vi kan sätta upp en sådan här evakueringsenhet med alla nödvändiga tält på några timmar.

Utvecklingsbehov finns också − Det här är en tuff övning tuff för oss, konstaterar övningens ledare, chefen för sjöräddningscentralen i Åbo Samu Hiljanen på sjöbevakningsstationen i Vallgrund. Vi är en grupp på fyra personer som vidarebefordrar sjöräddningscentralens anvisningar till olika aktörer. − Det är särskilt viktigt att en gemensam övning för många olika aktörer ordnas just i Kvarken. Ingen myndighet har ensam stora resurser här. Till exempel i havsområdet nära de stora städerna i södra Finland kan många myndigheter larma flera av sina egna enheter till en olycksplats. Möjligheten att öva evakuering från ett riktigt passagerarfartyg är också en stor fördel med tanke på verkliga nödsituationer.

Dagen efter övningen ordnade Västra Finlands sjöbevakningssektion ett responsmöte med representanter från nästan 20 olika organisationer som deltagit i övningen. Flera deltagare berömde storolycksövningen Sommarö 2017 och kallade övningen den bästa och mångsidigaste som de varit med om. Varje organisation hittade också något i sin egen verksamhet som behöver utvecklas. Många utvecklingsförslag framfördes gällande den operativa ledningen. Framför allt borde man i framtiden få informationen att löpa smidigare mellan aktörerna. − Det hade varit en dålig övning om man inte hittat något att förbättra, kon-

RAJAMME VARTIJAT

staterade räddningschef Krister Fogelberg från Österbottens räddningsverk. Cirka 500 personer deltog i Sommarö storolycksövning, som är den hittills mest omfattande samövningen för säkerhetsaktörer. Samarbetsmyndigheter och samarbetsföreningar var Österbottens räddningsverk, Österbottens polis, Vasa centralsjukhus, Finlands Röda Kors, Vanda social- och krisjour, Svenska Kustbevakningen, Estlands polis, Socialförvaltningen i Vasa, Socialförvaltningen i Korsholm, Korsholms hälsostation, Trafiksäkerhetsverket Trafi, MIRG-grupper från Åbo och Helsingfors, Vasa Sjöavdelning inom Försvarsutbildningsföreningen, Finlands Sjörädd-

ningssällskaps sjöräddningsförening i Vasa, Frivilliga räddningstjänsten, Air Navigation Services Finland Oy, Vasa soldathemsförening och läroanstalten VAMIA. Centrala teman för övningen var en sjöolycka i fartygsklass, brandbekämpning, helikopterverksamhet, evakuering av ett passagerarfartyg och evakueringscentrets verksamhet. Målet var att utveckla det arktiska kustbevakningssamarbetet och den arktiska övningsverksamheten. Övningen ingick i utvecklingen av beredskapen inför storolyckor inom projektet SARC II.

Gränsbevakningsväsendets Bevakningsflygdivision har genomgått en organisationsreform och i mars 2017 inleddes den operativa verksamheten i nya lokaler på Helsingfors-Vanda flygplats.

evakningsflygdivisionens aktiviteter har centraliserats för att förbättra funktionaliteten och kostnadseffektiviteten. Förutom divisionens stab har en ny reparationsverkstad för luftfarkoster, den flygtekniska förvaltningen, logistikfunktionerna samt Helsingforsbasens funktioner förlagts till den nya basen på Helsingfors-Vanda. Där planeras hela Bevakningsflygdivisionens flygverksamhet på riksnivå. Kommodor Risto Jääskeläinen tog över som divisionens kommendör vid ingången av år 2017 och slutförde framgångsrikt organisationsreformen. − Det har varit en stor reform för oss alla, och den har krävt anpassningsför-

RAJAMME VARTIJAT

måga särskilt av de anställda som varit tvungna att flytta till en annan ort. Den effektivisering som eftersträvades syns redan i det praktiska arbetet både inom förvaltningen, i flygverksamheten och i underhållet. Vi-andan på arbetsplatsen stärks när de anställda ser mer av varandra i det dagliga arbetet, betonar Jääskeläinen.

600–700 utryckningar per år Totalt arbetar cirka 125 personer för Bevakningsflygdivisionen. Alla tre baserna, dvs. Helsingfors-Vanda, Åbo och Rovaniemi, har dygnet runt-beredskap. Divisionen sköter den flygverksamhet som Gränsbevakningsväsendets lagstadgade uppgifter förutsätter. De primära upp-

gifterna är gränsbevakning på land och till havs samt sjöräddning. Divisionen är också operatör för den specialflygverksamhet som andra myndigheter med ansvar för den inre säkerheten behöver. − Vid sidan av de planmässiga flygningarna är en stor del av flygningarna utryckningar, berättar Jääskeläinen. − Den brådaste tiden är semesterperioden i juni–september, då många rör sig på havet, i skärgården och i terrängen. De största sjöräddningshelikoptrarna är bemannade med fem personer: två piloter, en flygmekaniker, en ytbärgare och en akutvårdare. Bevakningsflygdivisionen har flera uppgifter som stöder samarbetsmyndig-

heternas verksamhet, exempelvis säkerhetsuppgifter i anslutning till besök av statsöverhuvuden eller stöd till polisen vid övervakningen av stora massevenemang. I samövningarna mellan polisens KARHU-grupp och Gränsbevakningsväsendets beredskapsstyrka har Bevakningsflygdivisionen en egen roll när det gäller att utveckla och upprätthålla den gemensamma kapaciteten. Bevakningsflygdivisionens helikoptrar utnyttjas också i släckningen av skogsbränder. Divisionen utför cirka 600–700 utryckningar per år och det totala antalet flygtimmar är cirka 4 100.

Samarbete i Östersjön och Medelhavet För att upprätthålla beredskapen inför olyckor till havs övar man tillsammans med räddningsväsendet den så kallade MIRG-gruppens (Maritime Incident Response Group) verksamhet. MIRGgruppen är räddningsväsendets specialutbildade sjöräddningsgrupp, och dess viktigaste uppgift är att tryggt transportera fartygets besättning och passagerare från farozonen och släcka fartygsbränder. Dornier-bevakningsflygplanen bevakar gränserna och även miljön i Östersjöområdet. Finlands miljöcentral är en central samarbetspartner som också deltagit i utvecklingen och finansieringen av bevakningsflygplanens system. Under bevakningsflygningarna observeras bland annat oljeutsläpp, algsituationen, sälbestånd och fiskefartygens rörelser. − Under de senaste åren har observationerna av oljeutsläpp minskat radikalt, vilket antagligen beror på den ökade och alltmer synliga övervakningen. Tidigare gjorde vi 40–100 observationer per dygn, men under de senaste åren har antalet rört sig kring ett tiotal, som också de varit små olyckor främst i hamnarna. När

RAJAMME VARTIJAT

Dornier-bevakningsflygplanen patrullerar havsområdet övervakar de alltid också den territoriella integriteten och stöder på så sätt landets militära försvar, berättar Risto Jääskeläinen. Konventionen om skydd av Östersjöområdets marina miljö, dvs. Helsingforskonventionen, förpliktar också de undertecknande staterna att övervaka miljön i Östersjön, och den internationella skyddskommissionen för Östersjön HELCOM (Helsinki Commission) övervakar tillämpningen av konventionen. Bevakningsflygningarna schemaläggs i samarbete med länderna i Östersjöområdet, och varje land sköter sina egna flygningar självständigt och rutinerat. I Östersjön ordnas samövningar gällande övervakningen och räddningsverksamheten tillsammans med de centrala grannstaterna ett par gånger om året. Miljöövervakningen och sjöräddningsverksamheten övas regelbundet med kollegerna i Sverige och Estland, och sjöräddningsövningar ordnas inom ramen för det så kallade trepartssamarbetet med Ryssland och Estland. Bevakningsflygdivisionens flygplan deltar också i operationer som samordnas av den europeiska gräns- och kustbevakningsmyndigheten Frontex. Dornier-bevakningsflygplanen opererar i Medelhavet ett par gånger om året under 1–2 månaders tid. Som bäst patrullerar ett Dornierplan utanför den italienska kusten i Medelhavet. Bevakningsflygdivisionen har deltagit i Frontexoperationerna sedan 2006. − Under den senaste tiden har övervakningen utsträckts från tillströmningen av migranter även till smuggling av droger och andra illegala produkter. Vi deltar vanligen med ett kommando på sex personer åt gången i övervakningsoperationerna. Under operationerna

finns också alltid en officer från den lokala kustbevakningen med på flygningarna, vilket säkerställer ett friktionsfritt samarbete mellan olika aktörer, säger Jääskeläinen.

Utmärkt materiel I egenskap av kommendör är Risto Jääskeläinen inte bara nöjd med divisionens kunniga personal och nya lokaler utan också med divisionens materiel. Totalt 14 helikoptrar och 2 flygplan är i bruk. − De två nya Super Puma H215helikoptrarna som togs i operativt bruk år 2016 är högpresterande och mångsidigt utrustade. De flyger i krävande förhållanden, även i mörker, och de har utmärkta övervakningssensorer till exempel för spaning efter personer. Flygplanens avionik, särskilt autopilotfunktionerna, hör till det bästa man kan få i världen just nu. De tre äldre Super Puma-helikoptrarna, som anskaffats från slutet av 1980-talet och framåt, modifieras till motsvarande maskiner av H215-typ. Även de två äldre helikoptrarna av modellen Agusta Bell 412, som basen i Rovaniemi kommer att använda, ska moderniseras. Också Åbobasens två Dornier 228-övervakningsflygplan har genomgått omfattande modifikationer. Bevakningsflygdivisionens luftfarkoster underhålls i huvudsak i divisionens egen reparationsverkstad på Helsingfors-Vanda. Lagret innehåller nästan 168 000 olika reservdelar och spelar en central roll för basens logistikfunktioner. – Vi är en militärt organiserad organisation och i störningssituationer måste vi ha de mest kritiska delarna på lager för att kunna trygga den operativa verksamheten och upprätthålla flygverksamheten, påpekar Jääskeläinen.

Sjöbevakare i skärgårdens famn Vid de två åländska sjöbevakningsstationerna som hör till Västra Finlands sjöbevakningssektion följer man reglerna för Ålands självstyrelse och skärgården.

vervakningscentralofficer Mika Gustafsson tittar ut över havet. M/S Viking Cinderella håller just på att avgå från Mariehamn till Sverige. Allt verkar vara som det ska i den glittrande skärgården. − Vi har den mest fantastiska arbetsplatsen i Finland, konstaterar Gustafsson. Gustafsson arbetar vid den enda övervakningscentralen vid Västra Finlands sjöbevakningssektion. Där övervakar man bl.a. sjötrafiken som kör genom Ålands område. Förr fanns det övervakningscentraler också vid andra stationer, men numera har övervakningen koncentrerats vid staben i Åbo. Att Åland utgör en avvikelse hänger ihop med dess status som demilitariserad zon där Försvarsmakten inte har rätt att ha verksamhet. − Därför har vi bredare uppdrag än andra enheter när det gäller territoriell integritet och övervakning, berättar stationschef Kim Westman.

Det som stämmer på fastlandet gäller inte här Som självstyrelseområde har Åland egen lagstiftning t.ex. gällande nöjesbåttrafik, fiskeri samt allmän ordning och säkerhet, vilket påverkar sjöbevakningens arbete. − Till exempel på fastlandet kan sjöbevakare vid Gränsbevakningsväsendet genast vidta åtgärder när de stöter på uppgifter som gäller allmän ordning och säkerhet. På Åland har vi inte befogenheter att göra det, säger Westman.

RAJAMME VARTIJAT

I stället ska sjöbevakare på Åland be polisen om tillstånd att utföra sådana uppgifter, men det ofta ordnar sig med ett snabbt samtal. Gränsen på 1,5 promille för sjöfylleri hos yrkesfiskare utgör också en utmaning. Inom fastlandets vattenområde är gränsen 0,5. − Man måste kunna påvisa att de som har över en promille i blodet verkligen har fiskat med ett fiskefartyg, berättar Gustafsson. Åland är ett enspråkigt område där många sjöbevakare och båtförare har svenska som modersmål. Därför arbetar en översättare vid Västra Finlands sjöbevakningssektion. I patrull kan någon emellertid ofta finska. − Om kunder pratar finska försöker vi betjäna dem på finska, säger Gustafsson.

Havet – ett hem för många Ålands geografiska läge och skärgårdsmiljö är unika i förhållande till övriga områden i Finland. I den sydvästligaste delen av Västra Finlands sjöbevakningssektion ligger patrullbåtar vid kajen endast i genomsnitt tre veckor per år. Av de 6700 öar som finns inom området är 60 befolkade året runt och nästan varje åländsk familj har en egen båt. Trafiken är livlig året runt. Med hänsyn till mängden båttrafik är mängden sjöräddningsuppdrag emellertid ganska låg på Åland. Förra året utfördes 83 sjöräddningsuppdrag, 29 sjuktransporter och 47 handräckningsuppdrag. − Man behärskar grunder för sjö-

manskap väl här eftersom man brukar åka båt från mycket tidig ålder. De som anländer till Åland har tagit sig över Skiftet eller Ålands hav vilket betyder att deras kunskaper är redan rätt så bra, förklarar Gustafsson. En stor del av sjöbevakningens uppgifter på Åland består av förebyggande arbete. Både i Mariehamn och på Kökar besöker sjöbevakare årligen hos sjätteklassare för att berätta om sjöbevakningens verksamhet och undervisa i säker sjöfart. På Åland är sjöbevakare bekanta för allmänheten.

Kökar – ett speciellt ställe inom ett speciellt område Jämfört med huvudstationen har Kökar också sina egna särdrag. De sjöbevakare som är i arbetskift vid den idylliska stationen bl.a. lagar sin mat och städar vid sidan av sitt jobb. − Arbetsklimatet är jättebra. Ännu har vi inte tröttnat på varandra, säger stationens vaktofficer Tobias Bonn och skrattar till. Ofta ber polisen sjöbevakningen att sköta även polisuppdrag inom området. Polisen har ett verksamhetsställe endast på huvudön och har inte egen båtutrustning. − Om det t.ex. uppstår kalabalik på Kökar ber polisen oss att åka till platsen först. Eller alternativt begär de transport till skärgården. Detta händer även inom övriga områden på Åland, berättar äldre sjöbevakare Matti Jalava.

Exchange Pilot on Finnish offshore patrol vessels Chief Petty Officer Di Nolfo enjoyed his time on OPV Uisko despite the chilly June weather.

he project European Coast Guard Functions Academy Network (ECGFA NET) II, led by the Finnish Border Guard and funded by the European Commission, aims to enhance educational cooperation in the field of coast guard functions. To make this aim a reality, the project supports the ECGF Training Network and promotes the ECGF Training Portal as a tool for accessing educational opportunities offered by other European authorities performing coast guard functions. An important part of the project is the ECGF Pilot Exchange, launched in summer 2017. In the Pilot Exchange, the members of the ECGF Training Network have the opportunity to host experts from other organisations and send their own experts to obtain skills and knowledge. This gained insight is shared with colleagues at home after the exchange. The exchange is executed as either onthe-job training or a course with specific learning outcomes. The purpose of the exchange is to share best practices and create connections among different authorities with coast guard functions all over Europe. Understanding different operation models and having vast networks are important aspects of coast guarding, especially in today’s interconnected world.

RAJAMME VARTIJAT

The ECGFA NET II project has piloted an exchange programme where European experts on coast guard functions advance their skills during a one-week exchange. Sharing of knowledge and experiences The first ever Exchangee in the programme was Chief Petty Officer Davide Di Nolfo from the Italian Coast Guard. He spent five days aboard OPV Uisko hosted by Western Coast Guard District of Finland. During the exchange Mr. Di Nolfo got to participate in onboard activities and trainings, follow the work of a SAR helicopter and visit a floating coast guard station in Porvoo. Perhaps most importantly, he also shared views with Finnish colleagues on the differences and similarities between coast guarding in Finland and in Italy. He observed several operational differences between the patrolling in Finland and Italy due to differences in the maritime conditions. All in all, Mr. Di Nolfo was pleased with his time on OPV Uisko and was also happy to try sauna, Finnish sour milk and porridge. The sentiment was shared by the crew of OPV Uisko as they also felt that the exchange was a positive experience. Master of OPV Uisko, Ilkka Sahla gave credit for Mr. Di Nolfo’s initiative and hands-on approach.

”Networking on the operational level needed” These positive experiences were shared on OPV Tursas. They hosted Chief

Inspector Maik Ungethüm from the German Federal Police in late July. The aim of the exchange was to give Mr. Ungethüm a comprehensive picture of coast guarding in Finland where the challenging maritime environment sets additional demands for the work. Mr. Ungethüm gained insight on the special features of the equipment and the wide range of duties on the vessel. In charge of the exchange was the 1st Mate Mika Uitti who was the acting commanding officer of OPV Tursas during the exchange. Mr. Uitti hoped that the exchange programme would continue also in the future because it offers an important opportunity for networking. According to Mr. Uitti, networking on the operational level between the EU member states is needed because of the integration demands set for the common EU border and coast guard duties. The ECGF Pilot Exchange is coordinated by the ECGFA NET II project which will end in December 2017. The vision is to grow the capacity of the exchange and offer more courses and trainings for the members of the ECGF Training Network. Even though the ECGFA NET project will reach its conclusion one day, the ECGF Exchange Programme is hoped to last for a long time.

Improving international cooperation on Arctic search and rescue Close practical cooperation between various stakeholders is required in order to improve Arctic search and rescue capabilities. The Finnish Border Guard’s survey maps the key challenges of Arctic SAR and compiles recommendations for enhancing international cooperation.

he Arctic maritime areas accommodate various industries and stakeholders. Increasing operations in the region require more competence and capabilities from the authorities to safeguard people and the fragile Arctic environment. − Experience is very important, especially with maritime operations and navigation in the winter, reminds the OPV Turva’s 1.st mate, Lieutenant Senior Grade, Ville Puustinen. The typical Arctic weather and ice conditions, also in the Baltic Sea, pose challenges both for vessel safety and training of the crew. Lt, Sr Gr Puustinen notes that, as the ice steers the vessel movement during wintertime, profound knowledge of the ice conditions is important and operating in ice requires a lot of experience and training. Finland has a long history with winter navigation promoting internationally recognizes best practices, however the distances in the Baltic Sea cannot quite compare to the vast Arctic Ocean coastline. Maritime SAR advisor, Petteri Leppänen, also notes that experience in operating in multiyear ice cannot be acquired from the usual Baltic Sea operations.

RAJAMME VARTIJAT

Explorers have been sailing in the Arctic Ocean since the 1800s, however there is little experience with mass rescue operations in the Arctic region. In most cases, the crew on board big cruise ships and cargo vessels are also not familiar with cold and extreme Arctic conditions. Being engaged in Arctic maritime safety projects, the Finnish Border Guard wanted to consult SAR experts from the eight Arctic countries, in order to find out what are the key challenges for Arctic search and rescue and how should experience in Arctic operations be developed.

Challenging operational environment The Arctic Coast Guard Forum (ACGF) fosters a lot of Arctic safety related knowledge, which the FBG wanted capture in a written format and decided to carry out a survey. The Arctic search and rescue capabilities survey is part of the Finnish Border Guard’s Arctic Maritime Safety Cooperation (SARC) project, and conducted in cooperation with the Arctic Coast Guard Forum. The survey recommends initiatives for coast guard cooperation with respect to common issues that the ACGF can address in the future and during the Finnish chairmanship of the forum.

The overarching objective of the survey is to examine common challenges facing Arctic maritime and aeronautical search and rescue (SAR), in order to compile recommendations for developing practical cooperation on Arctic SAR training, information sharing, common situational awareness, stakeholder cooperation and technological development. The primary data used in the survey is based on a questionnaire, which was sent to the SAR authorities of the Arctic countries, as well as findings from a workshop held at the Arctic Coast Guard Forum expert meeting. Secondary data was gathered from existing relevant research projects, reports, and seminars. According to the responses received to the questionnaire, the key risk factors for vessel safety in the Arctic region are collisions with ice, being stranded by ice, groundings or other mishaps, a fire on board a vessel, or oil spills. Few also identified a collision with other vessels and icing as the main risk factors. When examining the main risk factors associated with vessel safety in the Arctic, one should consider that the risks vary according to the types and levels of activity in different areas of the Arctic. It is also important to recognize that the opera-

tive environment varies greatly in different areas of the region due to ice and weather conditions and seasons. The key challenges for Arctic search and rescue identified in the survey include long distances, severe weather, ice and cold conditions, a poor communications network, lack of infrastructure and lack of resource presence in the North. In addition, the capacity to host patients, achieving situational awareness, and unsuitable evacuation and survival equipment pose major challenges for maritime safety and SAR in the Arctic. Along with the challenges, the Arctic SAR authorities have recognized a need to further develop advanced information sharing between coast guards, emergency authorities, and other stakeholders involved in SAR operations. In addition, joint training and systematic sharing of lessons learned, as well as technological innovation in communications networks and connections, navigation, survival and rescue equipment, and healthcare services are being called for in order to improve SAR capabilities in the region. With regard to communications and connections in the Arctic, there is a need for a proper satellite broadband, satellite AIS, radio towers and other communications infrastructure to support SAR operations.

mation. Authorities should also keeping each other informed on the new developments of relevant infrastructure and equipment, as well as liaise closely with academia, private operators, local medical authorities, voluntary organizations and other local stakeholders and recognizing their key roles and responsibilities. Regarding training and exercises, the survey recommends the coast guards and SAR authorities to develop joint courses specific to Arctic conditions, including an On-Scene Coordinator course and an Arctic Operations course involving junior officers and senior leaders with firsthand experience. New technology and innovations could also be tested and evaluated during exercises. The survey emphasizes systematic sharing of reports and lessons learned from Arctic SAR exercises between SAR authorities and coast guards. The ACGF experts noted that the forum could develop a database or a system for sharing exercise reports and following other nationsâ€™ exercise calendars. Furthermore, the ACGF could establish a working group that examines new technological innovations alongside companies and R&D centers, enabling the SAR experts to take part in product development.

Sharing information is the key to fluent cooperation

Based on the survey results, further research should be encouraged regarding

The survey recommends enhancing practical cooperation by encouraging information sharing between coast guards and private operators on sailing plans, emergency plans, SAR cooperation plans, AIS and other vessel infor-

RAJAMME VARTIJAT

Need for further research

new possibilities for Arctic SAR training and education, as well as on new technological solutions. Due to the limited time that SAR personnel have to travel between countries and limited financial resources, further studies could be conducted on possibilities for theoretical e-learning. Such courses could, for example be SMC, OSC, ACO, and Maritime Search Planning courses in Arctic context, as well as an Arctic joint operations course. Further studies or research could also be done on possible evaluation concepts and tools, through which the lessons learned and recommendations for future development could be systematically shared in a standardized form. These research exercises would contribute to the development of an educational program that facilitates the sharing of theoretical and practical competencies between the SAR personnel of Arctic countries. The results and recommendation from the Arctic Search and Rescue Capabilities survey will be utilized during the SARC project and the Finnish chairmanship of the Arctic Coast Guard Forum. The Finnish Border Guard also hopes that the survey and its recommendations would provide reference to future projects and international cooperation initiatives.

FURTHER INFORMATION: The Arctic Search and Rescue Capabilities survey can be downloaded from the SARC website: http://www.raja.fi/tietoa/sarc

The Air Patrol Squadron operates efficiently from new facilities at Helsinki-Vantaa The Finnish Border Guard’s Air Patrol Squadron has been operating from new facilities located at Helsinki-Vantaa Airport since March 2017.

he Air Patrol Squadron’s organisation reform aimed to improve operational functionality and cost-effectiveness. The new facilities at HelsinkiVantaa Airport house the Headquarters, a new aircraft maintenance hall, aircraft engineering administration, logistics as well as the operations of the Helsinki Air Patrol Flight. The nationwide planning of the Air Patrol Squadron’s flight operations takes place at Helsinki-Vantaa. Captain Risto Jääskeläinen, Commander of the Air Patrol Squadron as of 1 January 2017, successfully executed the final stages of the organisation reform. − The organisation reform was a major effort and called for flexibility among our personnel, especially those who had to move from one location to another. Enhanced operational efficiency, which was one of the aims in the reform, can already be seen in practice, within the administration as well as in flight operations and maintenance. Another positive aspect is the improved team spirit as a result of people seeing each other at work on a daily basis, says Jääskeläinen.

Some 600–700 emergency missions per year The Air Patrol Squadron has a total of approx. 125 employees. The three Air Patrol Flights – located at Helsinki-Vantaa, Turku and Rovaniemi – are all in 24/7 preparedness. The Squadron carries out flight operations for the statutory duties of the Border Guard, with the main tasks including border surveillance, both on land and at sea, and maritime SAR operations. The Squadron also serves as the operator of special flight operations required by other government agencies responsible for internal security.

RAJAMME VARTIJAT

− In addition to scheduled flights, situational emergency missions constitute a major part of our operations, Jääskeläinen explains. − The busiest time for us is June–September, when people are on holiday and moving about a lot at sea, in the archipelago and in rough terrain. Our larger maritime SAR helicopters have a crew of five: two pilots, a flight engineer, a rescue swimmer and a paramedic. The Air Patrol Squadron also carries out tasks to support the cooperative authorities, such as, for example, performing security operations during visits by heads of state or supporting the police in the control and supervision of mass events. The Squadron is involved in the joint exercises of the rapid response units of the Police and the Border Guard, thus contributing to the development and maintenance of joint capabilities. The helicopters of the Air Patrol Squadron are also used for fighting forest fires. On an annual basis, the Squadron has 600–700 emergency missions, and the overall flight hours total approx. 4,100 hours.

Collaboration in the Baltic Sea and the Mediterranean To prepare for maritime accidents, the Air Patrol Squadron and the Emergency Services have joint drills where the Maritime Incident Response Group (MIRG) plays a key role. MIRG is a specially trained maritime rescue team within the Emergency Services whose primary tasks are the safe evacuation of crew and passengers, and the extinguishing of vessel fires. In addition to border surveillance, the Dornier surveillance aircraft are tasked with environmental monitoring in the Baltic Sea area. The essential partner in this context is the Finnish Environment Institute SYKE, which has also contributed to the development and funding of the surveillance aircraft systems. During a surveillance flight, observa-

RAJAMME VARTIJAT

tions are made concerning, for example, oil spills, algae blooming, seal populations and fishing vessel traffic. − The number of detected oil spills has clearly declined in recent years, probably as a result of increased surveillance and its higher visibility. Earlier, some 40–100 oil spills were detected each year, but in recent years, that number has fallen to only 10 or so, most of them small incidents in harbour areas. When patrolling at sea, the Dorniers always carry out surveillance of Finland’s territorial integrity, thus supporting our military national defence, states Risto Jääskeläinen. The environmental monitoring is an obligation based on the Helsinki international Convention on the Protection of the Marine Environment of the Baltic Sea Area, which is governed by the international Baltic Marine Environment Protection Commission, also known as the Helsinki Commission (HELCOM). The surveillance flights are scheduled jointly with the other Baltic Rim states, but each party conducts its own flights routinely and independently. In the Baltic Sea, joint exercises are arranged to train surveillance and SAR operations with the essential neighbouring countries a couple of times per year. Environmental monitoring and maritime SAR are trained regularly with the Swedish and Estonian colleagues, and correspondingly, maritime SAR with Russia and Estonia within the trilateral cooperation framework. The Air Patrol Squadron’s aircraft are also involved in operations coordinated by the European Border and Coast Guard Agency Frontex. The Dornier surveillance aircraft are sent to the Mediterranean a couple of times per year for 1–2 months at a time. Currently, one Dornier is patrolling on the coast of southern Italy. The Air Patrol Squadron has been participating in Frontex operations since 2006. − Recently, the surveillance has extended from the monitoring of migration

flows to the observation of smuggling of drugs and other illegal goods. Usually, our crew assigned to Frontex operations comprises six members, and there is always also a local coast guard officer on the flight to ensure seamless collaboration between the various parties during the operation, says Jääskeläinen.

Excellent fleet and equipment Commander Risto Jääskelainen is highly satisfied not only with the Air Patrol Squadron’s skilled personnel and new facilities but also with its fleet, comprising altogether 14 helicopters and 2 airplanes. − Two new Super Puma H215 helicopters were taken in operational use in 2016. They are extremely capable and equipped with multifaceted systems. They can fly in highly demanding conditions even in the dark, and the helicopters’ advanced surveillance sensors allow, for example, searching for missed persons. The avionics, especially the autopilot functions, are the best you can buy worldwide. The three older Super Pumas, the first of which were acquired in the late 1980s, will be modified to match the new H215 type. The two Agusta Bell 412 helicopters of the older type, which will be posted in the Rovaniemi Air Patrol Flight, will also be upgraded. Both of the Dornier 228 surveillance aircraft in the Turku Air Patrol Flight have already undergone extensive modifications. The Air Patrol Squadron’s aircraft are maintained mostly by the Squadron’s own aircraft workshop at Helsinki-Vantaa. The warehouse at Helsinki-Vantaa with its inventory of nearly 168,000 different spare part articles plays a crucial role in the logistics of the base. − We are a military organisation and we need to have the most critical parts in store in order to maintain and safeguard our functioning and airborne operations even during disturbances, Jääskeläinen concludes.

AJANKOHTAISTA TEKSTI JA KUVAT: Anne Laaksonen

VARTIOLENTOLAIVUE UUSIIN TILOIHIN HELSINKI-VANTAALLE Vartiolentolaivue vietti 36-vuotisjuhlaansa sekä uuden Helsinki-Vantaan tukikohdan avajaisia 1.6.2017. Tilaisuuteen osallistui noin 150 Rajavartiolaitoksen ja keskeisten yhteistyökumppanien edustajaa. Juhlaan osallistui valtiojohdon edustajana sisäministeri Paula Risikko ja Rajavartiolaitoksen johdon terveiset toi apulaispäällikkö kenraalimajuri Ilkka Laitinen. Lämminhenkisessä tilaisuudessa palkittiin tukikohdan rakentamiseen keskeisesti vaikuttaneet tahot: hankkeen rahoittaja ja rakennuttaja Finavia, Rakennustoimisto Nousiainen Oy sekä Rajavar-

tiolaitoksen kiinteistöpäällikkö Heikki Lappalainen. Laivueen vuosipäiväperinteen mukaisesti tilaisuudessa luovutettiin lentoturvapalkinto. Pronssisen ansiolevykkeen vastaanotti rajavartijamekaanikko Mikael Borg kiitoksena lentoturvallisuuden eteen tekemästään erinomaisesta työstä. Hieman ennen tilaisuuden päättymistä esittelykoneena toiminut Super Puma H215 -helikopteri jouduttiin siirtämään ulos hallista hälytystehtävän vuoksi. Kone suuntasi Kouvolan Vuohijärvelle, jossa se vinssasi kolme hypotermistä henkilöä vedestä ja toimitti heidät jatkohoitoon.

Ministeri Risikko puhui Vartiolentolaivueen uuden tukikohdan avajaisissa.

Rajavartijamekaanikko Mikael Borg ja kommodori Risto Jääskeläinen.

Kommodori Risto Jääskeläinen, ministeri Paula Risikko, kansliapäällikkö Päivi Nerg, kenraalimajuri Ilkka Laitinen.

RAJAMME VARTIJAT

TEKSTI: Eveliina Hannikainen • KUVAT: Suomenlahden merivartiosto ja Tero Tuominen/Lentoposti

KAIVOPUISTON LENTONÄYTÖKSESSÄ 130 000 KATSOJAA Suomen Ilmailumuseo järjesti Helsingin Kaivopuistossa perjantaina 9.6.2017 lentonäytöksen, jota saapui katsomaan jopa 130 000 ihmistä. Lentonäytös oli osa Suomi 100 -juhlavuoden virallista ohjelmaa, ja se tarjosi katsojille ainutlaatuisen mahdollisuuden ihastella erilaisia ilmaaluksia. Rajavartiolaitos oli mukana lentonäytöksessä niin ilmassa, merellä kuin maassakin. Maissa Rajavartiolaitoksen teltalla

pääsi tutustumaan koko laitoksen ja erityisesti Vartiolentolaivueen toimintaan. Vartiolentolaivue järjesti myös näyttävän pintapelastusnäytöksen katsojille: ensin valvontalentokone Dornier paikansi pelastettavan, minkä jälkeen meripelastushelikopteri Super Puma suoritti vinssauksen. Katsojat seurasivat toiminnallista näytöstä erittäin kiinnostuneina. Lentotoiminnan lisäksi Rajavartiolaitos oli esillä myös merellä. Suo-

menlahden merivartioston vartiolaiva Turva varmisti yhdessä merivartioston partioveneiden kanssa merialueen turvallisuutta. Lisäksi Turvalta hoidettiin koko näytöksen lennonjohto. Osana Vartiolentolaivueen näytöstä Super Puma laskeutui näyttävästi Turvan kannelle.

TEKSTI: Eveliina Hannikainen ja Pia Vainikka • KUVAT: Eveliina Hannikainen ja Jussi Rautio

TALL SHIPS RACES KOTKASSA JA TURUSSA Kotkan heinäkuinen merellinen superviikko huipentui sunnuntaina 16.7., kun Meripäivien ja Tall Ships Races -tapahtuman päätteeksi järjestettiin purjelaivojen lähtöparaati. Suomenlahden merivartioston vartiolaiva Turva toimi paraatin lähetysaluksena. Kotkasta kohti Turkua matkaansa jatkaneiden purjealusten miehistöt tervehtivät Turvan väkeä muun muassa erilaisilla huudoilla,

RAJAMME VARTIJAT

tansseilla ja kanuunanlaukauksilla. Hieno keli veti paikalle paljon väkeä, ja merivartioston partioveneilläkin riitti tehtävää vilkkaan veneliikenteen hallitsemisessa. Kotkasta laivat purjehtivat Turkuun ja kaupunki isännöi The Tall Ships Races -purjehdustapahtumaa 19.–23. heinäkuuta. Yleisö pääsi tutustumaan aluksiin torstaista sunnuntaihin. Länsi-Suomen merivartioston osalta tapahtuma alkoi jo alkuviikosta, kun ensimmäiset veneet ja laivat lipuivat Aurajokeen. Merivartioston yksiköt turvasivat tapahtumaa merellä koko viikonlopun ajan. Tapahtuman päätöstapahtuma Purjeiden Paraati keräsi Airistolle tuhansia yksityisveneilijöitä ihastelemaan suurten purjelaivojen kavalkadia. Mukaan mahtui myös vartiolaiva Uisko. Vaikka veneilijöitä oli paljon, ei Airistolla sattunut vakavia onnettomuuksia.

TEKSTI: Pia Vainikka • KUVA: Länsi-Suomen merivartiosto

SISÄMINISTERI OHJASI VL TURSASTA Sisäministeri Paula Risikko tutustui kesäkuun lopulla LänsiSuomen merivartiostoon. Vierailua isännöivät Rajavartiolaitoksen päällikkö, kenraaliluutnantti Jaakko Kaukanen sekä Länsi-Suomen merivartioston komentaja, kommodori Jukka Savolainen. Merivartioston yleisesittelyn jälkeen ministeri perehtyi Liikenneviraston alaiseen Länsi-Suomen meriliikennekeskukseen, merelliseen koulutuskeskukseen Aboa Mareen sekä Länsi-Suomen merivartioston johtokeskukseen. Sisäministeri pääsi päivän aikana myös vartiolaiva Tursaan kyytiin. Reilun kolmen tunnin merimatkan aikana miehistö esitteli muun muassa toimintaa MOB-tilanteessa. Airistolla ministeri myös ohjasi vartiolaivaa hetken itse.

TEKSTI JA KUVAT: Päivi Dahl

KAJAANISSA ISTUTETTIIN TULEVAISUUDEN KUUSI

Kajaanissa kunnioitettiin Rajajääkäripataljoona 8:n muistoa, kun heinäkuun 20. päivä tuli kuluneeksi 75 vuotta pataljoonan perustamisesta. Kainuun rajavartiosto istutti esikuntarakennuksen edessä olevalle Raja-aukiolle Tulevaisuuden kuusen Suomi 100 -juhlavuoden hengessä tulevien sukupolvien vaalittavaksi. Tilaisuudessa Kainuun rajavartioston killan Suomussalmen osaston puheenjohtaja, evl evp Teuvo Saharinen kertasi Rajajääkäripataljoona 8:n vaiheet talvisodassa. Puheen jälkeen hän luovutti Rajajääkäripataljoona 8:n pöytästandaarin Kainuun rajavartiostolle. Muistokivelle seppeleen laskivat sodissa kaatuneiden muistoa kunnioittaen majuri Mika Keränen ja

Kainuun rajavartioston killan puheenjohtaja Jorma Ipatti. Puun istuttaminen merkitsee jatkuvuutta ja uskoa tulevaisuuteen. Tulevaisuuden kuusen istuttivat paikalla olleet lapset ja nuoret yhdessä Kainuun rajavartioston apulaiskomentajan evl Heikki Koposen ja Rajavartiolaitoksen esikunnan henkilöstösihteerin Meri-Tuuli Heikkisen kanssa. Juhlatilaisuudessa oli lähes 40 henkilöä seuraamassa Tulevaisuuden kuusen istutusta. Kuusen istutuksen jälkeen juhlavierailla oli mahdollisuus nauttia Kuhmon rajasotilaskotisisarten valmistamat munkkikahvit ja tutustua Kainuun rajavartioston esikunnan perinnehuoneeseen.

Everstiluutnantti evp Teuvo Saharinen muisteli pataljoonan perustamista ja sen sotavaiheita Kajaanissa Raja-aukiolla sijaitsevan RjP 8:n muistokiven äärellä.

Tulevaisuuden kuusen istuttajajoukko: apulaiskomentaja everstiluutnantti Heikki Koponen (vas.), henkilöstösihteeri Meri-Tuuli Heikkinen sekä kuusen istuttaneet kajaanilaiset lapset ja nuoret.

RAJAMME VARTIJAT

TEKSTI: Jari Korjus KUVAT: Jari Korjus, Juha Saari ja Lapin rajavartiolaitos

KOLMEN VALTION KOHTAAMISPAIKKA Suomen, Norjan ja Venäjän rajavaltuutetut tai rajavaltuutettujen apulaiset tapaavat vuosittain Muotkavaaran rajamerkillä. Inarin kunnan Muotkavaarassa sijaitsee rajamerkki, jossa Suomen, Norjan ja Venäjän rajat kohtaavat. Rajapyykki tähän kolmen valtion kohtaamispisteeseen rakennettiin vuonna 1846. Paikka on peräisin Norjan ja Venäjän vuonna 1826 suorittamasta rajankäynnistä sekä Suomen ja Venäjän rajajärjestelyistä vuonna 1833, jossa mainitaan rajan kohtaavan Norjan rajan ”Mutkavaarassa”. Vuosina 1920–1944 merkki oli osa Suomen ja Norjan välistä Petsamon rajaa. Kolmen valtakunnan rajapyykki siitä tuli vuonna 1944 Moskovan välirauhan sopimuksen myötä. Raja-aukko ehdittiin raivata silloiselle rajalinjalle, joka kulki Palokotamaasta suoraan Muotkavaaraan. Rajan kulku alueella muuttui kuitenkin vielä kerran vuonna 1947, jolloin Suomi myi Jäniskosken, Niskakosken voimalan ja säännöstelypatoalueen Sosialististen Neuvostotasavaltain Liitolle. Aluetta myytiin 176 neliökilometriä rakennuksineen 700 miljoonan silloisen Suomen markan hinnasta.

Muotkavaaran rajamerkki.

RAJAMME VARTIJAT

Suomen, Norjan ja Venäjän rajavaltuutettujen apulaisten alustava valvontatarkastus Muotkavaaran rajamerkillä 24.7.2017.

Merkin kunto ja sijainti tarkastetaan vuosittain Muotkavaaran rajamerkin hoidosta sovittiin vuonna 1953. Tuolloin päätettiin, että kukin valtio hoitaa merkkiä vuorollaan viisi vuotta. Sen jälkeen vuoro siirtyy seuraavalle sopimuspuolelle järjestyksessä Suomi, Venäjä, Norja. Tällä hetkellä merkin hoitovastuu on Suomella. Elokuussa 2013 alkaneen

Museoitu sydänkivi Virtaniemen partiomajan edustalla.

vuoron aikana pyykkiin on uusittu sydänkivi vuonna 2016. Vanha sydänkivi ”museoitiin” Virtaniemen partiomajan edustalle rakennetun Muotkavaaran rajamerkin kopion sydänkiveksi. Suomelta merkin hoitovastuu siirtyy venäläisille 1.8.2018. Sopimuksen mukaan vuosittain heinäkuun aikana suoritetaan yhteinen Muotkavaaran rajamerkin valvontatarkastus. Tänä vuonna alustava rajamerkin valvontatarkastus suoritettiin heinäkuun 24. päivä, jolloin rajavaltuutettujen apulaiset tarkastivat Muotkavaaran merkin kunnon ja sijainnin. Varsinaisen rajamerkin valvontatarkastuksen ja pöytäkirjojen allekirjoituksen suorittivat Suomen, Norjan ja Venäjän rajavaltuutetut 25.7.2017 Virtaniemessä. Lähteet: Suomen ja Norjan rajankäyntipöytäkirjat 1975–1976 Suomen ja Norjan valtakunnanraja - Vuoden 2000 rajankäynti; Pekka Tätilä Valtion sopimukset 9/1947 ja 10/1953

TEKSTI: Henni Pekkarinen • KUVAT: Lieksan Lehti/Marja Mölsä

SAARIAHON PARTIOMAJA PIELISEN MUSEOLLE

Partiomaja on nyt kaikkien tutustuttavana Pielisen ulkomuseossa. Luovutustilaisuudessa tunnelma oli lämmin, vaikka sää olikin kosteanlainen. Paikalla oli myös soittokunta. Luovutuspuhetta pitämässä Pohjois-Karjalan rajavartioston komentaja eversti Vesa Blomqvist. Lieksan rajavartioaseman päällikkö kapteeni Kimmo Vitri (vas.), Rajavartiolaitoksen esikunnasta kiinteistöpäällikkö Ari Hämäläinen ja Lieksan kansalaisopiston rehtori Asko Saarelainen.

Rajavartiolaitos lahjoitti Lieksan kaupungille Pohjois-Karjalan rajavartioston käytössä olleen Saariahon partiomajan, joka on nyt nähtävillä irtaimistoineen Pielisen museossa. Partiomajan aktiivinen käyttö oli operatiivisen toiminnan kehityksen myötä käynyt vähäiseksi, joten se oli nyt mahdollista lahjoittaa museolle muistuttamaan museossa kävijöitä valtakunnan rajasta, sen historiasta ja merkityksestä ennen ja nyt. Pohjois-Karjalan rajavartioston komentaja eversti Vesa Blomqvist, Rajavartiolaitoksen esikunnan kiinteistöpäällikkö Ari Hämäläinen ja Lieksan rajavartioaseman päällikkö kapteeni Kimmo Vitri luovuttivat 7.9.2017 pidetyssä tilaisuudessa partiomajan avaimet Lieksan kaupunginjohtaja Jarkko Määttäselle ja Pielisen museonjohtaja Liisa Eskeliselle. Pielisen museolle lahjoitettiin lisäksi Suomen rajamerkki, rajavyöhykkeen takarajakyltti sekä PohjoisKarjalan rajavartioston historiakirja Turvana rajalla. Lieksan Pappilanniemessä sijaitseva Pielisen museo on Suomen toiseksi suu-

RAJAMME VARTIJAT

rin ulkomuseo. Sen pääpainotus on tuoda esille paikallista rakennusperinnettä, historiaa ja metsätyökulttuuria. Tänä kesänä Pielisen museon näyttelyn teemana on ollut sopivasti Rajalla 400 vuotta. Saariahon partiomaja täydentää museon kokoelmaa antamalla yleisölle mahdollisuuden tutustua rajavartiointiin liittyneeseen partiomajaan sen alkuperäisessä asussa. Lieksassa rajaperinnettä on nähtävillä lisäksi Lieksan Rajakillan ylläpitämässä Rajaperinnetalossa, joka sijaitsee Lieksan rajavartioaseman läheisyydessä. Lieksan sijainti lännen ja idän rajalla on vaikuttanut alueen kehitykseen. Lieksassa on yhteistä rajaa Venäjän kanssa lähemmäs 100 kilometriä. Rajavartioinnilla ja maanpuolustuksella onkin alueella pitkä historia, joka ulottuu aina 1600-luvun puoliväliin Brahean kaupungin aikaan. Myös komentaja Vesa Blomqvist nosti esille puheessaan Lieksan sijainnin valtakunnan rajalla ja sen, että rajamiesperinne on vahvasti läsnä Lieksassa. Partiomajat ovat olleet tärkeä osa rajavartijan työtä, ja sen vuoksi on hienoa, että Lieksassa tämäkin

osa rajaperinnettä säilyy ja pääsee ihmisten nähtäville. Lieksan kaupungin mukaan lahjoitus on merkittävä alueen kulttuuri- ja rajaperinteen, museon kehittämisen ja museon matkailullisen hyödyntämisen kannalta. Lisäksi lahjoitus korostaa Pohjois-Karjalan rajavartioston ja Lieksan kaupungin tiivistä ja laaja-alaista yhteistyötä. Lahjoitus on myös merkittävä kulttuuriteko Suomi 100 -juhlavuoden vietossa.

Rajavartiolaitos lahjoitti partiomajaan myös siihen kuuluvaa irtaimistoa. Kävijä saa siten autenttisen kokemuksen partiomajasta.

Kosketus kansalliskoiraamme. Monien muiden ohella Vartiolentolaivueen ohjaajaupseeri Tuomas Koski pysähtyi hetkeksi tekemään tuttavuutta suomenpystykorvanarttu Riikan kanssa.

Rajavartiolaitoksen helikopteri kiinnosti ulkoilevaa juhlakansaa. TEKSTI JA KUVAT: Meri-Tuuli Heikkinen

HOSSAN KANSALLISPUISTON AVAJAISET Yksi maamme vanhimmista retkeilyalueista, Hossa, vihittiin Suomen 40. kansallispuistoksi itsenäisyytemme 100-vuotisjuhlavuonna. Hossan kansallispuiston avajaisia vietettiin ulkoilevana kansanjuhlana 17.6.2017 aurinkoisessa säässä. Kainuun rajavartiosto ja Vartiolentolaivue edustivat Rajavartiolaitosta kansanjuhlassa esittelypisteellä, jolla riitti kiinnostuneita kävijöitä. Messuteltalla juhlaan osallistuneet saivat mahdollisuuden tutustua Rajavartiolaitoksen helikopteriin ja partioautoon. Lisäksi teltalla virisi juhlavieraiden ja Karjalan rajavartioston ja Vartiolentolai-

vueen henkilöstön kesken vilkasta keskustelua Rajavartiolaitoksen toiminnasta. Iltapäivällä rajakoirien toimintanäytöksessä Kainuun rajavartioston koiranohjaaja Lari Kemppainen ja saksanpaimenkoirauros Hukka tarjosivat yleisölle kosketuksen rajakoirien taidonnäytteisiin. Lapsille järjestettiin piirustuskilpailu, jonka palkinnot postitettiin piirtäjille myöhemmin kotiin. Aikuiset saivat haastaa tietämystään tietovisassa, jonka pääpalkintona arvottiin päivä rajapartion mukana. Pääpalkinnon lisäksi arvonnassa menestyneille lähetettiin pieniä tuotepalkintoja.

Kisassa saatujen vastausten perusteella voidaan tyytyväisin mielin todeta, että kansalaisten tietämys Rajavartiolaitoksesta ja sen toiminnasta on kiitettävällä tasolla. Kansallispuistohankkeen yhteydessä Rajavartiolaitos sai Hossan Luontokeskukseen uuden, ajantasaistetun opastaulun. Hossan kansallispuiston avasivat virallisesti Tasavallan Presidentti Sauli Niinistö ja rouva Jenni Haukio. Onnistuneen ja mieleenpainuvan, yhdessä vietetyn juhlapäivän jälkeen voimme onnitella lämpimästi sekä satavuotiasta Suomea että sen uutta kansallispuistoa Hossaa!

TEKSTI: Seppo Koivuniemi • KUVAT: Sirpa Tolonen/Kolarin kunta

RAJAMIEHEN SATA PALKINTOA ”Rajavartiolaitos oli hyvä työnantaja”, sanoo olympiavoittaja Pertti Teurajärvi. Kolarin kunnan pääkirjastossa oli tänä keväänä näytteillä evp. rajavartija, olympiavoittaja Pertti ”Teura” Teurajärven palkintokokoelmasta tasan 100 palkintoa. Näytteillä olivat mm. viestihiihdon olympiakulta vuodelta 1976, viestin olympiapronssi, MM-mitalit sekä monet sotilaskisoista saadut palkinnot. Palkintopöydässä olivat myös Pertin itsensä suuresti arvostamat Puolutusvoimien hopeinen ansiomitali maanpuolustuksen hyväksi tehdystä työstä ja Rajavartiolaitoksen kultainen erikoismitali. Lisäksi esillä olivat Teurajärven kolmissa arvokisoissa käyttämät mitalisukset. Teuran hiihtoura huipulla kesti 1970-luvun alusta 1980-luvun puoleen-

RAJAMME VARTIJAT

väliin. Tuolloin hiihdon harrastus oli huipussaan Rajavartiolaitoksessa. Hyvänä esimerkkinä on SM-kisojen 50 kilometrin hiihto vuonna 1979, jolloin kilpailun kärkikolmikon muodostivat RVL:n hiihtäjät Jouko Liljeroos, Pertti Teurajärvi ja Veli-Matti Pellinen. – Rajavartiolaitos oli hyvä työnantaja, se antoi minulle leivän ja mahdollisuuden harjoitella täysipäiväisesti. Monet esimiehet tukivat hiihtouraani kiitettävästi, mutta ehkäpä tärkeimmäksi nousee Kolarin rajavartioaseman entinen päällikkö Sampsa Wesslin, joka rajamiesurani alussa huolehti harjoittelumahdollisuuksistani Rajavartiolaitoksessa, Pertti toteaa. Vuonna 2001 Muonion Särkijärveltä eläkkeelle jäänyt Pertti Teurajärvi viettää

vapaa-aikaansa Kolarissa Teurantiellä poronhoidon, lohestuksen ja liikunnan merkeissä.

Pertti Teurajärvi esittelee näyttelyyn koottua mitalikokoelmaansa Kolarin kunnanjohtaja Antti Määtälle. Taustalla Pertin kolmissa arvokisoissa käyttämät mitalisukset.

TEKSTI JA KUVAT: Ville Willman

RAJAN FUTISTURNAUS 2017 - RAJAMIES KASTUU MUTTEI KOSTU Suvereeni voittaja oli Vaalimaan joukkue.

Perjantaiaamu valkeni sateisena. Sääennustetta oli kytätty jo viikolla ja oli pohdittu, että kuinkahan Rajan futisturnauksen käy. Hyvinhän sille käy, kun ei olla sokerista tehtyjä – ainakaan viimeisimmän lääkärintarkastuksen mukaan. Turnaus potkaistiin käyntiin sateisessa ja aavistuksen tuulisessa säässä perjantaina 4.8.2017 Tikkurilan urheilupuistossa Vantaalla. Turnauksen tirehtööri, vanhempi merivartija Ville Willman oli innoissaan jo aamusta. Paikalle oli saatu ennätykselliset kahdeksan joukkuetta ympäri Suomen. Selvää suosikkia turnaukseen ei voitu asettaa, koska joka suunnasta oli tullut huhuja, että mestaruusjoukkue tulee sieltä tai täältä. Hienoa, arveli järjestäjä. Turnauspallot lensivät mallikkaasti sateesta huolimatta, ja kahvilatelttaa yritettiin pitää paikoillaan puuskaisen

RAJAMME VARTIJAT

tuulen asettaessa omia haasteitaan liiketoiminnalle. Sateelle ei näkynyt loppua, mutta turnaus eteni kuitenkin mainiosti aikataulussaan. Loppua kohti tiivistimme aikataulua, ja se sopi kaikille hyvin. Pronssipeli aloitettiin 50 minuuttia aikaisemmin, lounastaukoa ei tarvittu. Luonnollisesti heti kun pelit oli pelattu, sää alkoi kirkastua ja aurinko paistaa. Turnaus pelattiin kahdessa neljän joukkueen lohkossa, joista lohkojen ykköset menivät finaaliin ja kakkoset pronssipeliin. Turnauksen voittajaksi eteni varsin suvereenilla finaaliesityksellä Vaalimaan joukkue, jolle Suomenlahden merivartioston 1-joukkue hävisi selvin lukemin. Kolmanneksi turnauksessa kiri Vartiolentolaivue. Kiitän kaikkia turnauksessa mukana olleita: rajamiehiä, katsojia, eläkeläisiä,

vartioston johtoa ja Vantaan kaupungin liikuntajaostoa. Teimme turnauksesta sen arvoisen kuin pitikin! Erityinen kiitos HC Raja Ry:lle turnauksen mahdollistamisesta.

Turnaukseen oli saatu ennätykselliset kahdeksan joukkuetta ympäri Suomen.

RAJAMME VARTIJAT lokakuu 2017 Rajavartiolaitoksen sidosryhmälehti on ilmestynyt vuodesta 1934 lähtien. ISSN 0483-9080

KURKKAA KULISSIEN TAAKSE Miltä tuntui käskeä pelastajia mereen Estonian uppoamispaikalla? Ketkä vastustivat ”nuorisoa turmelevan” Sex Pistols -yhtyeen työlupien myöntämistä 1970-luvulla? Itsenäisyyden juhlavuoden kunniaksi julkaistaan verkossa tarinakokonaisuus, johon turvallisuusviranomaiset ovat koonneet 100 erilaista tarinaa työstään ja arjestaan. Tarinoita julkaistaan yksi päivässä syksyn ajan itsenäisyyspäivään asti, ja ensimmäinen tarina julkaistiin tiistaina 29. elokuuta 2017. Kertomuksina, valokuvina ja videoina tuotetut tarinat ovat kurkistuksia poliisin, raja- ja merivartijoiden, pelastustoimen sekä hätäkeskuspäivystäjien ja maahanmuuton viranomaisten työhön. Samalla ne ovat ajankuvia itsenäisen Suomen ensimmäisestä vuosisadasta.

Tarinat ovat katsauksia kulissien taakse merkittävissä, koko kansakuntaa koskettaneissa tapahtumissa, mutta myös arkisia, ihmisen kokoisia hetkiä. Miltä tuntuu, kun hätäkeskuspäivystäjän puhelinohjeilla pieni lapsi elvytettiin eloon vesisaavista? Tai mitä tekee rajavartija, kun naapurin lehmä on hukkumassa lampeen? Sata tarinaa turvaajista antaa syksyn aikana mahdollisuuden tutustua turvallisuusviranomaisiin uudella tavalla. Seuraa tarinoita sisäministeriön verkkosivulla, some-kanavissa tunnisteella #100tarinaa ja eri turvallisuusviranomaisten omissa kanavissa. Sata tarinaa on osa Suomen itsenäisyyden juhlavuoden ohjelmaa. www.intermin.fi/100-tarinaa

Oikaisu

VARUSMIES

Rajavartio ti Arttu Olli • KUVA:

TAITTO Sanna Moisio, Princeps Oy KÄÄNNÖKSET Lingsoft Language Services Oy Integra Oy Scandix översättningar Ab

ETU- JA TAKAKANNEN KUVAT Super Puma H215 kevään 2017 Kvarken-harjoituksessa Merenkurkussa (kuvat Rajavartiolaitos)

än, mistä opittava kestämä poista arkea on tavaa ä, reservissä. Huomat päivää metsäss on hyötyä myös inen akana seitsemän tovereihin tutustum rejä rannekkeen on, että palvelus i jopa käveltyjä kilomet Ensimmäisen heistä tulee nopeast ei ole vaikeaa, ”, samukaan yli sata. johtamisa. ”Kurjuus yhdistää aikana testattiin parhaita kavereit än viiden päivän johtaja. a tiedustelijaryhm ja noi aliupseerikurssin kuriin a n taitojamme erilaisiss kasarmi ä tilanteissa, kahdess Kun sopeutuu palvelus toimintaan liittyviss e. Kestävy yten, huomaa että itojamm kurjuute metsän viimeisessä yksilöta pitkillä äärettömän siistiä tilannerasteilla, on loppujen lopuksi pääsee harjoittetämme testattiin yöumuualla illä sekä lyhyillä hommaa. Missä än väiömarsseilla, lisälenke sittelyä, sissiryhm isen hoiti rynnäkk aseenkä herättäm lemaan Entä nilla, joista sieppaamista? jytystä taikka vangin helikopterin kyykiväärin pauke. e avoneliössä pääsee missä muualla sten Nyt viimein seisomm ulkopuo palavien rakennu ampum aradan tiin, juoksemaan välkomppa nian näyttää aan kohdetta hyökkää seisova kaverini läpi tai suojaam lella. Vieressäni rpaalle. Hänen pikkuva tä viholliselta? haudasta noussee lähes t rakko, joka on seensa on kasvanu ikaan n. Omissa jaloissan Paras koulutukseni olen varpaan kokoine ksessa, jossa ikinä koulutu sa ta. Parhaas on väiei ole kehumis aiheena oli ajoneuv tu onnistuneesti ollut mukana, panoksia, Koitos on suoritet meidät me tien varteen ajat kättelev ät jytys. Asensim aloppuun. Koulutt ja jäimme odottat meille asehaar kaivoimme poterot t, joita yksitellen ja ojentava ttäviksi. o tuli ja panokse ut takkiin kiinnite maan. Ajoneuv iin. Pauke oli merkit: sissihav asiassa laukaist , Itse TNT:llä hymyä. yhtä simuloitiin rintaOlemme kaikki palkkioavasimme yhtenä mitään ulkoista mahtava. Sitten pakeolisimme ilman inen tuo ökivääreillä ja haasteen selättäm mana tulen rynnäkk ikalla takaan. Suuren ker. Kokoontumispa on todettu monet nimme paikalta suuren ilon. Tämä ksen seen tyytyväisiä. reppuja harjoitu kaikki olivat suorituk rat kun on purettu päivät väheneKesä tulee ja palvelus , mutta jälkeen. jo valmis reserviin ille vät. Moni on sinne päästyä useimm ä veikkaanpa, että Kurjuus yhdistä tylsää Rajajääpaniass a vähän esti ärikomp Rajajääk tulee hetkellis ja jatsta, Haastei tahan nopean tempon mista vihollise kärikomppanian Ei olekaan riittää. On irtaantu n, loputtoen puuttuessa. vähin varustei kuvan tekemis palvelleista selviytymistä monet vuoden ä, vartioidun kohettä a, siirtymi sattuma luun tai malta tuntuvia Alussa maan Rajakou ja vähäisiä unia. hakevat opiskele Kaikilla teen tiedustelua orkeakouluun. muodostaa kuri. Maanpuolustusk mielessä suurimman haasteen varmasti ikuisesti puhelinta ei käytetä, palvelus pysyy Punkilla ei maata, pälyillä ja ei härvätä eikä ja kerrottavaa riittää. ruokajonossa ne kuinka keretään, olivat maikamääreisiin . Kurjuutta ja nopeate tahansa tiukkoja

RAJAMME VARTIJAT

Tiedustelija, rinkka

TOIMITUSSIHTEERI Kirsti Helin, Princeps Oy kirsti.helin(at)princeps.fi puh. 0400 447 382

laitos

ä, Haasteita riittä teen selättäminen mutta suuren haas tuo suuren ilon.

PÄÄTOIMITTAJA Viestintäpäällikkö Päivi Kaasinen paivi.kaasinen(at)raja.fi puh. 0295 421 331

KOULUTUS

sa Onttolassa kärikomppanias Palvelus Rajajää

TEKSTI: Alikersant

JULKAISIJA Rajavartiolaitos Rajamme Vartijat, PL 3, 00130 Helsinki Vilhonvuorenkatu 6, 00500 Helsinki rajammevartijat(at)raja.fi

PAINO Kopio Niini Oy

Edellisessä Rajamme Vartijat -lehdessä (2/2017) oli otsikkovirhe jutussa, joka kuvasi palvelusta Rajajääkärikomppaniassa. Alikersantti Arttu Olli kertoi varusmiespalveluksesta Lapin rajavartioston Ivalon rajajääkärikomppaniassa eikä Pohjois-Karjalan rajavartiostossa Onttolan rajajääkärikomppaniassa, kuten otsikossa sanotaan. Toimitus pahoittelee virhettä. •

Lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa: maaliskuussa, kesäkuussa, lokakuussa ja joulukuussa.

RAJAMME VARTIJAT

ja erämaa

Tilaukset ja osoitteenmuutokset Kopio Niini Oy / Terhi Ruuskanen Höyläämötie 2, 00380 Helsinki palvelu(at)kopioniini.fi

RAJAVARTIOLAITOKSEN ESIKUNTA PL 3, 00131 Helsinki puh. 0295 421 000 rajavartiolaitos(at)raja.fi etunimi.sukunimi(at)raja.fi KAAKKOIS-SUOMEN RAJAVARTIOSTO Niskapietiläntie 32 E, 55910 Imatra puh. 0295 422 000 kaakkoissuomenrajavartiosto(at)raja.fi POHJOIS-KARJALAN RAJAVARTIOSTO PL 5, 80511 Onttola puh. 0295 423 000 pohjoiskarjalanrajavartiosto(at)raja.fi

KAINUUN RAJAVARTIOSTO PL 60, 87101 Kajaani puh. 0295 424 000 kainuunrajavartiosto(at)raja.fi

LÄNSI-SUOMEN MERIVARTIOSTO PL 16, 20101 Turku puh. 0295 427 000 lansisuomenmerivartiosto(at)raja.fi

LAPIN RAJAVARTIOSTO PL 8212, 96101 Rovaniemi puh. 0295 425 000 lapinrajavartiosto(at)raja.fi

VARTIOLENTOLAIVUE PL 3, 00131 Helsinki puh. 0295 428 000 vartiolentolaivue(at)raja.fi

SUOMENLAHDEN MERIVARTIOSTO PL 150, 00161 Helsinki puh. 0295 426 000 suomenlahdenmerivartiosto(at)raja.fi

RAJA- JA MERIVARTIOKOULU Niskapietiläntie 32 D, 55910 Imatra puh. 0295 429 000 rajajamerivartiokoulu(at)raja.fi

MAALLA, MERELLÄ JA ILMASSA Rajavartiolaitos valvoo 24 tuntia vuorokaudessa kaikkina vuodenaikoina

PÅ LAND, TILL HAVS, I LUFTEN

Gränsbevakningsväsendet vakar 24 timmar i dygnet under årets alla tider

RAJAMME VARTIJAT