Issuu

RAJAMME VARTIJAT 2 | 2019 RAJAVARTIOLAITOKSEN SIDOSRYHMÄLEHTI TEEMANA RAJA100

Rajavartiolaitoksen 100-vuotispäivä

Arktinen superviikko − ACGF:n puheenjohtajuus Islannille Tutkittua tietoa sisärajatarkastusten väliaikaisesta palauttamisesta Matkailu kasvussa itärajalla RAJAMME VARTIJAT

SISÄLTÖ 3

Pääkirjoitus

Ledare – Leading Article

Arktinen superviikko päätti Rajavartiolaitoksen ACGF:n puheenjohtajuuden

Arktisen rannikkovartiostofoorumin seuraava puheenjohtajuus Islannille

EU:lta rahoitusta hankintoihin ja toimintaan

10 Merivartijat veneilijöiden apuna Saaristomerellä 14 Matkailun kasvu näkyy Vaalimaan raja-asemalla 18 ECGFA NET III -projekti kehittää koulutusyhteistyötä 20 Merellisestä koulutusvaihto-ohjelmasta hyvää palautetta 22 Tutkittua tietoa sisärajatarkastusten väliaikaisesta palauttamisesta

28 10

Rajan 100-vuotista historiaa on juhlistettu eri puolilla maata.

26 Rajakoirat koulutuksessa Helsinki-Vantaan lentoasemalla 28 Tapahtumia ja juhlia vuosipäivänä 2019 36 RV 1962: Veikko Huovisen tarina Rajan pinnassa 38 RV 1975: Merivartijoita Maarianhaminassa

Merivartijat veneilijöiden apuna Saaristomerellä.

40 RV 1980: Metropoliitan virallinen kosketus rajakyliin 42 RV 1988: Rajakoulu – tekemisen paikka ja Nainen merivartiostossa 44 Retkikohteena Suomen itäisin piste 50 Svenska resuméer / English summaries 62 Ajankohtaista 66 Ylennyksiä ja nimityksiä

RAJAMME VARTIJAT

Helsinki-Vantaalle 50 uutta rajatarkastusautomaattia.

PÄÄKIRJOITUS

MATKA JATKUU

ajavartiolaitoksen 100-vuotista historiaa on juhlistettu Rajan hallintoyksiköissä eri puolilla maata. Laitoksen syntymäpäivänä 21.3.2019 kokoonnuimme kunnioittamaan edesmenneiden rajamiesten ja aiempien rajamiessukupolvien työtä sekä nosta-maan maljan Rajavartiolaitoksen tulevaisuudelle. Tässä lehdessä on tunnelmapaloja lämminhenkisistä tilaisuuksista. Juhlavuoden kuluessa muistellaan historiaa ja kerrotaan eri vuosikymmenten tapahtumista verkkosivuillamme, sosiaalisessa mediassa ja Rajamme Vartijat -lehdessä. Rajavartiolaitoksen kaksivuotinen Arktisen rannikkovartiostofoorumin puheenjohtajuuskausi huipentui huhtikuussa järjestettyyn Arctic Coast Guard Week -tapahtumaan.

Lomakausi on alkamassa, mikä näkyy muun muassa itärajan kasvaneena matkustajamääränä ja veneilykauden alkamisena. Kävimme Vaalimaan raja-asemalla ja Nauvon merivartioasemalla kuulostelemassa rajavartijoiden ja merivartijoiden alkavan kesän tunnelmia. Rajamme Vartijat toivottaa turvallista kesää kaikille lukijoilleen. Päivi Kaasinen Päätoimittaja, Rajavartiolaitoksen viestintäpäällikkö

Puheenjohtajuuskauden keskeinen saavutus on Arktisen rannikkovartiostofoorumin harjoitustoiminnan käynnistyminen. Kauden aikana järjestettiin kaksi suuren mittaluokan kansainvälistä lento- ja meripelastusharjoitusta.

RAJAMME VARTIJAT

LEDARE RESAN FORTSÄTTER

THE JOURNEY CONTINUES

Gränsbevakningsväsendet har firat sin hundraåriga historia vid verksamhetsställen runtom i landet. På vår födelsedag den 21 mars 2019 samlades vi för att hedra framlidna gränsbevakare och de tidigare gränsbevakargenerationernas arbete och för att höja en skål för Gränsbevakningsväsendets framtid. I den här tidningen finns några stämningsbilder från dessa hjärtliga sammankomster. Under jubileumsåret minns vi gångna tider och berättar om händelser från olika årtionden på vår webbplats, i sociala medier och i tidningen Rajamme Vartijat.

The centenary of the Finnish Border Guard has been celebrated in various units across the country. On the anniversary, 21 March 2019, we gathered to honour the memory of our late colleagues and the work of earlier border and coast guard generations, and also to toast for the future of the Border Guard. Plenty of material is included in this issue to convey the warm atmosphere of these occasions to our readers. Throughout this year, our history and past events will be extensively remembered on our website and social media as well as in the Rajamme Vartijat magazine.

Gränsbevakningsväsendets tvååriga ordförandeskap för Arktiska kustbevakningsforumet kulminerade i evenemanget Arctic Coast Guard Week som arrangerades i april. Det viktigaste resultatet under ordförandeskapet är inledandet av Arktiska kustbevakningsforumets övningsverksamhet. Under perioden ordnades två storskaliga internationella flygoch sjöräddningsövningar. Semesterperioden står för dörren, vilket bland annat innebär att antalet resenärer vid östgränsen ökar och att båtsäsongen inleds. Vi besökte gränsstationen i Vaalimaa och sjöbevakningsstationen i Nagu för att pejla stämningen bland gränsbevakarna och sjöbevakarna inför sommaren. Vi önskar alla läsare en trygg sommar. Päivi Kaasinen Chefredaktör, kommunikationschef vid Gränsbevakningsväsendet

LEADING ARTICLE

RAJAMME VARTIJAT

The Border Guard’s two-year term as the chair of the Arctic Coast Guard Forum culminated in the impressive Arctic Coast Guard Week in April. The most important outcome of the Finnish chairmanship is the successful initiation of joint exercises within the ACGF. Two large-scale international air and sea rescue exercises were arranged during the period. The holiday season is about to start, which is reflected in increasing passenger flows on the eastern border and the start of leisure boating season. We visited the border crossing point in Vaalimaa and the coast guard station in Nauvo to interview local border and coast guards about their feelings of the oncoming season. I wish all our readers a safe and secure summer! Päivi Kaasinen Editor-in-chief, Communications Manager of the Finnish Border Guard

TEKSTI: Elli Ahro • KUVAT: Leevi Aroviita

Arktinen superviikko päätti Rajavartiolaitoksen ACGF-puheenjohtajuuden Rajavartiolaitoksen kaksivuotinen Arktisen rannikkovartiostofoorumin puheenjohtajuuskausi on päättynyt. Kausi huipentui Turussa 1.–5.4.2019 järjestettyyn Arctic Coast Guard Week -tapahtumaan.

rctic Coast Guard Weekin toteutusta alettiin suunnitella heti keväällä 2017, kun Rajavartiolaitos vastaanotti foorumin puheenjohtajuuden Yhdysvaltain rannikkovartiostolta. Jo silloin kaavailtiin, että Rajavartiolaitoksen puheenjohtajuuskausi halutaan päättää näyttävällä tapahtumalla, jossa yhdistetään käytännön harjoittelu ja arktiseen lento- ja meripelastukseen liittyvä tieteellinen tutkimus. Huhtikuussa 2019 arktinen superviikko vihdoin toteutui. Viikon ohjelmaan kuului muun muassa kansainvälinen Polaris 2019 -yhteistoimintaharjoitus, ACGF:n päällikkökokous sekä ensimmäistä kertaa järjestetty arktinen rannikkovartiostoseminaari, Arctic Coast Guard Seminar 2019. Superviikon aikana jatkettiin myös Rajavartiolaitoksen ja Suomen Punaisen Ristin välisen yhteistyön kehittämistä, kun SPR järjesti Polaris 2019 -harjoituksen yhteydessä oman kansainvälisen valmi-

usharjoituksensa. Lisäksi SPR:n VarsinaisSuomen piiri vastasi Polariksen evakuointikeskuksen perustamisesta Susiluodon merivartioasemalle. SPR esitteli myös arktiseen alueeseen liittyvää valmiustoimintaansa Arctic Coast Guard Seminar -tapahtumassa.

Polaris 2019 -harjoituksen kansainvälisen johtokeskuksen perustaminen Polaris-harjoitus käynnistyi lauantaina 30.3. harjoituksen johtokeskuksen perustamisella. Johtokeskus rakennettiin Turkuun Länsi-Suomen merivartioston esikunnan tiloihin. Kahdenkymmenen hengen johtokeskuksessa oli osallistujia kaikista ACGF-maista, ja sen toimintaa johti MRCC Turun päällikkö Samu Hiljanen. Harjoituksen ohjausta tukemassa oli 15 tarkkailijaa eri meri- ja lentopelastusyksiköissä ja 3 henkilöä, jotka omaksuivat poliisin, terveydenhuollon ja pelastuspalveluiden edustajien roolit.

Massaevakuointiharjoitus Selkämerellä Polaris 2019 -harjoitus järjestettiin Selkämerellä, Uudenkaupungin läheisellä merialueella tiistaina 2.4.2019. Harjoitus oli yksi suurimmista kansainvälisistä lento- ja meripelastusharjoituksista, joita Suomessa tai lähialueella on lähivuosien aikana järjestetty. Harjoituksen skenaario suunniteltiin muistuttamaan mahdollisimman todenmukaisesti hätätilannetta, jossa arktisella alueella matkustavalla risteilyaluksella tapahtuu onnettomuus. Tässä harjoituksessa aluksen konehuoneessa tapahtui räjähdys, jonka seurauksena konehuoneessa syttyi kontrolloimaton tulipalo ja alus menetti toimintakykynsä. Aluksen sijainti oli käsikirjoituksen mukaan kaukaisella arktisella alueella, joten sen pelastustöihin tarvittiin apua useammasta maasta ja niin saatiin aikaan kansainvälinen pelastusoperaatio. Harjoituksen päätavoitteena oli kehittää

RAJAMME VARTIJAT

ja parantaa ACGF:n jäsenmaiden yhteistyökykyä meripelastusoperaatioissa arktisella alueella. Harjoitukseen osallistui Suomen oman kaluston lisäksi pinta-aluksia Norjasta, Ruotsista ja Venäjältä, valvontalentokoneita Islannista ja Tanskasta sekä meripelastushelikopteri Norjasta. Harjoituksen aikana pinta-alukset suorittivat etsintä- ja pelastustehtäviä, palonsammutusta ja evakuointitehtäviä, helikopterit vinssasivat maalihenkilöitä onnettomuusaluksesta ja pelastuslautoilta ja valvontalentokoneet etsivät kauemmas ajelehtineita pelastuslauttoja ja maalihenkilöitä merestä. Polariksessa harjoiteltiin massaevakuointia, erinäisiä meripelastustehtäviä, hätähinausta ja laivapalonsammutusta arktisella alueella hätään joutuneella risteilyaluksella. Harjoituksen ohella suoritettiin myös viestintäharjoitus arktisten maiden lento- ja meripelastusjohtokeskusten välillä. Polaris 2019 -harjoitus jatkoi erinomaisesti siitä, mihin ACGF:n ensimmäisessä yhteistoimintaharjoituksessa, Arctic Guardianissa, jäätiin. Yksiköiden edustajien, johtokeskuksen jäsenten ja muiden osanottajien kesken käydyssä palautekeskustelussa todettiin, että harjoitus oli onnistunut, sillä kaikki sen tavoitteet saavutettiin. Keskustelijat olivat kuitenkin yhtä mieltä siitä, että parannettavia osa-alueita on edelleen, joten yhteisten käytännön harjoitusten järjestäminen on tärkeää myös tulevaisuudessa.

RAJAMME VARTIJAT

Arctic Coast Guard Seminar Arktisen superviikon päätti akateeminen rannikkovartiostoseminaari, Arctic Coast Guard Seminar 2019, joka järjestettiin Turun Logomossa 4.-5. huhtikuuta. Kansainvälinen seminaari kokosi yhteen laajan kirjon arktisen alueen turvallisuusosaajia, jotka saapuivat esittelemään omaan alaansa liittyviä uusimpia havaintoja, innovaatioita ja tutkimuksia. Seminaarissa käsiteltiin muun muassa arktisen alueen lento- ja meripelastusta, ympäristövahinkojen torjuntaa sekä arktisen alueen rannikkovartiostotoimintoihin liittyviä ajankohtaisia koulutusmahdollisuuksia ja tutkimustuloksia. Varsinkin erilaisten uusien teknologioiden hyödyntäminen arktisen alueen turvallisuuden parantamiseksi oli vahvasti esillä. Arctic Coast Guard Week -tapahtuma päätti hienolla ja näyttävällä tavalla Suomen puheenjohtajuuskauden. Rajavartiolaitoksen puheenjohtajuuskausi oli kokonaisuudessaan onnistunut ja antoi Islannin rannikkovartiostolle hyvät edellytykset jatkaa Suomen jalanjäljissä ACGF:n puheenjohtajana.

Seminaarin paneelikeskusteluun osallistuivat Länsi-Suomen merivartioston komentaja Marko Tuominen, Suomen ulkoministeriön arktisen yhteistyön johtava asiantuntija René Söderman, Arktisen neuvoston EPPR-työryhmän puheenjohtaja Jens Peter Holst-Andersen, Islannin rannikkovartioston operaatiopäällikkö Auðunn F. Kristinsson ja Arktisen talousneuvoston puheenjohtaja Tero Vauraste.

TEKSTI: Heikki Kontro • KUVAT: Leevi Aroviita

Arktisen rannikkovartiostofoorumin puheenjohtajuus Suomelta Islannille Rajavartiolaitoksen pesti Arktisen rannikkovartiostofoorumin ruorissa on päättynyt. Rajavartiolaitos on kaksivuotisen puheenjohtajuuskautensa aikana pyrkinyt määrätietoisesti kehittämään arktisten maiden välistä käytännön tason lento- ja meripelastusyhteistyötä. Nyt puheenjohtajuuskauden päätyttyä voidaan todeta, että tässä tavoitteessa onnistuttiin.

rktisen rannikkovartiostofoorumin (ACGF) ensimmäisenä puheenjohtajana toimi Yhdysvaltain rannikkovartiosto vuosina 2015– 2017. Yhdysvallat keskittyi ensisijaisesti foorumin toiminnan jalkauttamiseen, kuten käytännön yhteistoimintaa ohjaavien asiakirjojen laatimiseen. Yhdysvallat teki tällä saralla hyvää työtä, sillä kauden aikana saatiin laadittua yhteinen työjärjestys sekä tiekartta, jonka pohjalle yhteistyötä alettiin rakentaa. Rajavartiolaitoksen vastaanottaessa Arktisen rannikkovartiostofoorumin puheenjohtajuuden keväällä 2017 voitiin keskittyä foorumin puitteissa tapahtuvan käytännön tason yhteistyön käynnistämiseen.

Operatiiviset yhteistoimintaharjoitukset Rajavartiolaitoksen puheenjohtajuuskauden keskeisin saavutus liittyy Arktisen rannikkovartiostofoorumin harjoitustoiminnan käynnistymiseen. Kuluneen kauden aikana järjestettiin kaksi suuren

mittaluokan kansainvälistä lento- ja meripelastusharjoitusta. Vastaavanlaista harjoitustoimintaa ei ole arktisten maiden rannikkovartioviranomaisten välillä aiemmin toteutettu. Harjoituksista ensimmäinen, Arctic Guardian, järjestettiin syyskuussa 2017 Islannissa, ja siihen osallistui kalustoa yhteensä viidestä eri ACGF-maasta. Arctic Guardianissa testattiin esimerkiksi kenttätason operatiivista yhteistyötä pelastusyksiköiden välillä ja toteutettiin johtokeskusten välinen viestintäharjoitus. Foorumin toinen harjoitus, Polaris 2019, järjestettiin Rajavartiolaitoksen johdolla Uudenkaupungin edustalla tämän vuoden huhtikuussa. Polariksessa vaativuustasoa nostettiin merkittävästi edelliseen harjoitukseen verrattuna, ja harjoitukseen osallistui lento- ja meripelastuskalustoa yhteensä kuudesta arktisesta maasta. Harjoituksessa muun muassa evakuoitiin onnistuneesti lähes 300 henkilöä maalialukselta ja pelastuslautoista. Opit ja havainnot foorumin kahdes-

ta ensimmäistä operatiivisesta lento- ja meripelastusharjoituksesta antavat hyvät lähtökohdat myös seuraavan harjoituksen toteuttamiselle. Vuonna 2021 Islannissa järjestettävän harjoituksen skenaarioon on lento- ja meripelastuksen lisäksi suunniteltu lisättävän ympäristövahinkojen torjuntaan liittyviä elementtejä.

Koulutusyhteistyön käynnistäminen Suomi tunnetaan maailmalla koulutusasioiden edelläkävijänä. Myös Rajavartiolaitoksessa Raja- ja merivartiokoulun koordinoima koulutustoiminta on kansainvälisesti korkeatasoista. ACGFpuheenjohtajuutensa aikana Rajavartiolaitos keskittyi arktisen lento- ja meripelastukseen liittyvän koulutusyhteistyön käynnistämiseen. Kauden aika järjestettiin muun muassa kaksi kansainvälistä onnettomuuspaikan johtajan kurssia, yksi lentotoiminnan koordinaattorin kurssi sekä käytännönläheinen arktinen kouluttajakoulutus, jonka

RAJAMME VARTIJAT

painopisteinä olivat selviytyminen ja meripelastus kylmissä, pimeissä ja talvisissa olosuhteissa. Kurssien osallistujat koostuivat arktisten ja Itämeren maiden rannikkovartiostoviranomaisten asiantuntijoista sekä arktisella ja Itämeren alueella liikennöivien varustamojen kapteeneista. Koulutusyhteistyön käynnistäminen on foorumin muiden jäsenten keskuudessa otettu hyvin vastaan ja yhteistyön kehittämistä on määrä jatkaa tulevien vuosien aikana.

Selvitykset puheenjohtajuuskauden perustana Rajavartiolaitoksen arktisen puheenjohtajuuskauden kulmakivenä oli kesällä 2017 julkaistu arktisten maiden lento- ja meripelastustoiminnan suorituskykyselvitys. Selvityksessä sekä kartoitettiin arktisiin rannikkovartiostotoimintoihin liittyviä haasteita että laadittiin suosituksia arktisen merellisen turvallisuuden kehittämiselle. Selvityksen tulokset perustuvat ensisijaisesti ACGF-jäsenmaille lähetetyn kyselyn vastauksista ja foorumin asiantuntijakokouksen yhteydessä järjestetyn työpajan havainnoista. Tunnistetut kehittämiskohteet ja niihin perustuvat suositukset, kuten yhteisen harjoitustoiminnan ja koulutusyhteistyön käynnistäminen sekä sektorit ylittävän arktisen rannikkovartiostoyhteistyön kehittäminen, olivat ohjenuorina Rajavartiolaitoksen puheenjohtajuuskauden aktiviteettien suunnittelussa. Rajavartiolaitos laati myös yhdessä Laurea-ammattikorkeakoulun kanssa yksityiskohtaisemman kartoituksen ACGF-maiden lento- ja meripelastuksen kurssitarjonnasta, jota voidaan hyödyntää koulutusyhteistyön syventämisessä. Arktisen ja Itämeren alueen yhteistyötä on lisäksi kehitetty yhdessä Suomen Punaisen Ristin kanssa. Yhteistyön tuloksena Punainen Risti julkaisi elokuussa 2018 arktisen valmiuden nykytilaselvityksen, jossa tarkastellaan Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun kansainvälisen

RAJAMME VARTIJAT

Arktisen rannikkovartiostofoorumin jäsenmaiden päälliköt 4.4. 2019 järjestetyssä kokouksessa.

Islannin rannikkovartioston päällikkö kontra-amiraali Georg Lárusson vastaanotti foorumin puheenjohtajuuden Rajavartiolaitoksen päällikön sijaiselta, kenraalimajuri Pasi Kostamovaaralta.

liikkeen edellytyksiä osallistua merellisiin suuronnettomuuksiin vastaamiseen.

Islannin puheenjohtajuuskausi 2019–2021 Rajavartiolaitoksen oli ilo luovuttaa voimissaan olevan Arktisen rannikkovartiostofoorumin puheenjohtajuus Islannin rannikkovartiostolle huhtikuussa 2019. Foorumin toiminta on vahvalla pohjalla

ja jäsenmaat ovat sitoutuneita jatkamaan yhteistyön kehittämistä. Islannin rannikkovartiosto tulee puheenjohtajuuskautensa aikana painottamaan erityisesti kestävään kehitykseen, ympäristönsuojeluun sekä ilmastonmuutoksen torjuntaan liittyviä kysymyksiä. Kirjoittaja Heikki Kontro toimii SARChankkeen projektiassistenttina.

TEKSTI: Virpi Karjalainen

EU:lta rahoitusta hankintoihin ja toimintaan Euroopan unionin rahoitusohjelmakauden 2014–2020 toimeenpano lähenee loppuaan. Rajavartiolaitos on toistaiseksi saanut tällä kaudella Sisäisen turvallisuuden rahastosta (Internal Security Fund, ISF) palautuksia noin 12 miljoonaa euroa ulkorajavalvonnan kehittämiseen.

uoden 2018 ja 2019 aikana tukea on myönnetty maarajojen teknisen valvonnan parantamiseen, tietosuoja-asetuksen aiheuttamien muutosten toteuttamiseen ja partioiden varustamiseen vakavien rajaturvallisuustilanteiden varalta. Poikkeuksellisen suuren rajavartijan peruskurssin (kurssi 27) läpivienti rahoitetaan osittain ISF-rahoituksella. Myös yhdyshenkilötoiminta Pekingissä ja Moskovassa on tuen piirissä 2018–2021. Helsinki-Vantaan lentoasemalla automaattisten rajatarkastusten kapasiteetin lisäyksestä ja tekniikan uudistamisesta yli 5 miljoonan euron osuus katetaan ISF-tuella. Ylläpitomenoihin saadaan 100-prosenttista ISF-toimintatukea vartiolaiva Turvan polttoainekuluihin, NCC-keskuksen henkilöstön palkkoihin, alusrekisterin käyttömaksuihin sekä rajavartiotoiminnan tietojärjestelmän ja merialueen operatiivisen tietoja valvonta-järjestelmän vuosittaisiin ylläpitokuluihin. Perusrahoituksen lisäksi Suomelle ja Rajavartiolaitokselle on osoitettu erillistä rahoitusta sellaisten välineiden hankkimiseen, jotka ovat pyydettäessä Frontexin operaatioiden käytettävissä. Tätä rahoitusta Raja on saanut vuonna 2018 kolmen

rannikkovartioveneen hankintakustannuksiin noin 8 miljoonaa euroa. Entry-exit-järjestelmän toimeenpanoon on jokaiselle EU-jäsenvaltiolle osoitettu 6,4 miljoonaa euroa ISF-rahoitusta kansallisen rajainfrastruktuurin integroimiseksi keskusjärjestelmiin. Raja odottaa rahoituspäätöksiä ensimmäisiin toimenpiteisiin. Rajavartiolaitoksen verkkosivuilla ja intranetissä on tiedot hankkeista ja niiden rahoitusosuuksista. Kirjoittaja Virpi Karjalainen toimii ylitarkastajana Rajavartiolaitoksen esikunnan suunnittelu- ja talousyksikössä.

RAJAMME VARTIJAT

TEKSTI: Kirsti Helin • KUVA: Raja, Sanna Purho ja Kirsti Helin

Merivartijat veneilijöiden apuna Saaristomerellä Merivartijoiden työhön kuuluvat muun muassa merihätään joutuneiden veneilijöiden auttaminen, kadonneiden etsintä, sairaankuljetukset ja onnettomuuksien ehkäisy.

RAJAMME VARTIJAT

auvon merivartioasemalla on jo hyvissä ajoin valmistauduttu kesän purjehduskauteen. Veneet on huollettu, varusteet kunnostettu ja pelastautumispuvut testattu. − Talven jälkeen on taas harjoiteltu kaikki meripelastustoiminnassa tarvittavat taidot, kuten MOB (”mies yli laidan”) -tilanteet, evakuointi, hinaus ja sammutus, sekä päivitetty ensiaputaidot, kertoo ylimerivartija Raoul Karlqvist. Nauvon merivartioaseman toimialueena on veneilijöiden suosima Saaristomeri ja maailman kauneimmaksi kutsuttu saaristo. Partiointia tehdään etelä-pohjoisakselilla Utöstä Uuteenkaupunkiin ja itä-länsiakselilla Hangosta Kihtiin. − Nauvon merivartioasema sijaitsee keskeisellä paikalla Saaristomerellä ja ennätämme täältä apuun 10–30 minuutissa

ja toiminta-alueen ulkorajoillekin noin 60 minuutissa, sanoo Karlqvist. Nauvon asemaa täydentävät samaan yksikköön kuuluvat Hiittisten ja Susiluodon merivartioasemat. Koko yksikön vahvuus on yhteensä 39 henkilöä. Kullakin asemalla on jatkuvasti PV 08 -luokan partiovene valvomassa meriliikennettä. Lisäksi asemilla on RIB-kumiveneitä ja Nauvossa on myös ilmatyynyalus kelirikkoaikaa varten. Merivartioasemat tekevät tiivistä yhteistyötä poliisin, pelastuslaitoksen ja ensihoitoyksikön kanssa.

Kannattaa varoa peräaaltoja − Apuamme tarvitaan yleensä silloin, kun polttoaine on loppunut tai on ajettu karille. Alkukesästä joudumme usein auttamaan veneilijöitä, joiden veneen

moottori on tukkeutunut vanhasta polttoaineesta. Venekolareita sattuu onneksi harvoin. Niiden seuraukset voivat olla kohtalokkaita, sillä vene voi upota hyvinkin nopeasti. − Huviveneiden määrä on kasvanut vuosi vuodelta, ja ne ovat yhä kookkaampia. Yksi iso vaaratekijä on toisen veneen isoihin peräaaltoihin joutuminen. Se voi aiheuttaa vaikka koko veneen rikkoutumisen. Tarvitaan siis ennakointia ja varovaisuutta, Karlqvist neuvoo. − Suurin osa huviveneilijöistä ottaa huomioon kanssaveneilijät, mutta valitettavasti on niitäkin, jotka eivät toisista piittaa. Veneonnettomuuksien ehkäisemiseksi partiot tarkastavat pistokokein, että veneissä on asianmukaiset varusteet, kuten pelastusliivit ja hyväksytyt sammutti-

− Merellä jokainen päivä on erilainen eikä koskaan tiedä, mitä seuraavaksi tapahtuu, kertoo ylimerivartija Raoul Karlqvist Nauvon merivartioasemalta.

RAJAMME VARTIJAT

Partiot tarkastavat pistokokein, että huviveneissä on asianmukaiset varusteet, sekä puhalluttavat veneenkuljettajia.

met, sekä puhalluttavat veneenkuljettajia. Veneilyssä promilleraja on 1,0 promillea. Puutteelliset varusteet ja ruorijuoppous ovat tavallisimpia sakottamisen syitä. Sammutin pitää olla kaikissa sisä- ja perämoottoriveneissä sekä perämoottoriveneissä, joiden koneteho on yli 25 kW, tai jos veneessä on liekillä toimiva polttolaite. Tarvittaviin varustuksiin kuuluvat lisäksi airot tai mela, ankkuri köysineen ja tyhjennysväline sekä navigointia varten merikartta. Pelastusliivit pitää olla jokaiselle veneessä olevalle. – Vain päällä olevat pelastusliivit pelastavat hätätilanteessa, vaikka määräykset eivät liivien päällä pitämistä edellytäkään, Karlqvist muistuttaa.

Merimiestaidot kunniaan Kehittynyt tekniikka näkyy veneiden varustuksessa. Navigointi tapahtuu kännykkään tai tablettiin ladattujen ohjelmien

RAJAMME VARTIJAT

avulla. Plotterit ja GSM-sovellukset lisäävät turvallisuutta, mutta sen myötä perusmerenkulkutaidot, kuten merikarttojen lukutaito, on saattanut jäädä taka-alalle. − Usein ajetaan näyttöä tuijottaen eikä seurata riittävästi, mitä veneen ympärillä tapahtuu. Pitää myös muistaa, että sumussa ja pimeässä navigointi vaatii erityistä taitoa. Plotteri ei näytä vastaantulijoita eikä tutkaakaan ole kaikissa veneissä, Karlqvist korostaa. Raoul Karlqvist toivottaa turvallista veneilyä kaikille veneilijöille. − Muistakaa pitää varusteet kunnossa ja tarkistaa, että mukana on tarpeeksi polttoainetta. Myös jonkinlainen veneilysuunnitelma kannattaa tehdä ja ilmoittaa omaisille tai kavereille, missä kulloinkin olette. − Saaristomerellä hyviä kohteita ovat Nauvon kirkonkylän palvelusataman lisäksi mm. uusi Bodön palvelusatama,

vuosikymmenen tauon jälkeen uudelleen avattu Gullkronan vierasvenesatama sekä Björkön luonnonsatama, Karlqvist vinkkaa. Ylimerivartija Raoul Karlqvist on valvonut meriliikennettä Saaristomerellä vuodesta 2005 lähtien. Jokainen päivä on erilainen, eikä koskaan tiedä, mitä seuraavaksi tapahtuu. − Parasta tässä työssä ovat työkaverit ja se, että saa olla vesillä ja nauttia saaristosta. Ihmisten auttaminen on minulle tärkeä osa työtä.

TOIMENPIDEOHJEET ONNETTOMUUSTILANTEIDEN VARALLE Rajavartiolaitos on laatinut kahdeksan toimenpidekorttia, joiden avulla huviveneilijät voivat harjoitella mahdollisten vaaratilanteiden varalle. Ennakointi, varovaisuus ja veneessä pysyminen ovat paras tapa ehkäistä onnettomuuksia vesillä. Tästä syystä on hyvä tutustua kortteihin etukäteen koko miehistön voimin ja harjoitella niissä käsiteltyjä asioita. Huviveneen miehistö on usein pieni. Tällöin korostuu ennalta harjoiteltujen ja toteutettujen toimien merkitys. Esimerkiksi vaurion torjuntaa on tärkeä harjoitella, ja on syytä selvittää myös sammuttimien ja pilssipumppujen sijainnit. Hälytysohje on hyvä sijoittaa ohjaamoon siten, että se on onnettomuustilanteessa helposti saatavilla. Toimenpidekortit hätä- ja onnettomuustilanteita varten: • Hätäilmoitus • Mies meressä (MOB) • Konevika / Blackout • Aluspalo • Hätäankkurointi • Sairaskohtaus • Karilleajo/yhteentörmäys • Aluksen jättö • Pelastautuminen Kortit ovat saatavilla Rajavartiolaitoksen verkkosivuilla: www.raja.fi/ohjeita/ohjeita_ veneilijoille/toimenpidekortit

Merellä pääsee irti työasioista

− Haluan lähettää 100-vuotiaalle Rajavartiolaitokselle parhaat onnitteluni. Arvostan suuresti merivartijoiden työtä. Heidän läsnäolonsa luo turvallisuutta merellä, sanoo 60 vuotta veneilyä harrastanut Pekka Vuorinen.

Lietolainen Pekka Vuorinen on Airiston Stormälön telakalla laittamassa venettään kuntoon viikonlopun purjehdusta varten. Varsinainen purjehdusloma alkaa heinäkuun puolivälissä. Vuorinen on harrastanut purjehdusta jo 60 vuotta. Merimiestaidot hän oppi nuorena poikana turkulaisessa meripartio Turun Partio-Sisseissä. − Koulu- ja opiskeluaikana ei ollut varaa omaan veneeseen ja meripartiossa kokeneempien seurassa oppi väkisinkin purjehtimaan. Seilasimme paljon lippukunnan Merisissillä ja samalla teimme veneilijöiden satamakirjaa. Satamakirja on ilmestynyt vuodesta 1979 lähtien, ja sitä päivitetään muutaman vuoden välein. Kirjassa on karttoja ja kuvauksia palvelusatamista ja luonnonsatamista koko Suomen rannikon ja Ahvenanmaan alueelta sekä jonkin verran myös Ruotsin puolelta. Juristina ja yrittäjänä työuransa tehnyt Vuorinen kertoo, että merellä pääsee hyvin irti työasioista. Perheen purjehduslomat ovat olleet aina useamman viikon mittaisia.

− Kun lähdetään, niin sitten ollaan pidempään. Suosikkikohteita ovat Ahvenanmaan saaret ja Ruotsin rannikko ja tietenkin perinteiset Utö ja Jurmo. Saaristomerellä yövymme usein Merikarhujen saaritukikohdissa. Ne ovat suojaisia ja niissä on laiturit, saunat ja vessat. − Omalle kohdalleni ei ole onneksi sattunut onnettomuuksia, jossa olisi tarvittu merivartioston apua. On hienoa, että on viranomaisia, jotka pystyvät auttamaan tarvittaessa. Heidän nykyisellä kalustollaan pääsee nopeasti minne päin tahansa saaristoa. On myös hyvä, että merivartijat valvovat ja puhalluttavat satamissa, joissa on anniskeluoikeuksia. Heidän läsnäolonsa luo turvallisuutta ja valvonta on hyvää ennaltaehkäisevää toimintaa, Pekka Vuorinen sanoo. Kokeneen purjehtijan vinkki on, että aina merelle lähdettäessä tulee varmistaa, että vene ja varusteet ovat kaikin puolin kunnossa. Myös alustava reittisuunnitelma ja aikataulu kannattaa tehdä sekä ottaa huomioon sääolosuhteet ja tuulen suunta.

RAJAMME VARTIJAT

TEKSTI: Kirsti Helin • KUVAT: Raja ja Kirsti Helin

Matkailun kasvu näkyy Vaalimaan raja-asemalla Toukokuinen perjantaiaamu Vaalimaan raja-asemalla on vilkas. Matkustajia tulee Venäjän puolelta jatkuvana jonona. Venäjälle päin on vasta muutama auto menossa passintarkastukseen.

RAJAMME VARTIJAT

iikonloput ovat raja-aseman kiireisintä aikaa, etenkin toukokuun alussa, jolloin venäläisillä on paljon vapaapäiviä. Tänä vuonna vietettiin ensin 1.–5. toukokuuta kevään ja työn juhlaa ja sen jälkeen 9.–12. toukokuuta voitonpäivää natsi-Saksasta toisessa maailmansodassa saadun voiton kunniaksi. − Useamman bussin saapuessa samanaikaisesti saattaa passintarkastustilassa olla yhdellä kertaa yli 120 matkustajaa, kertoo raja-aseman vuoropäällikkö Joona Värri. Raja-asemalla tarkastetaan matkustajien passit ja viisumit. Viisumivelvollisilta matkustajilta luetaan myös sormenjäljet ja varmistetaan, että ne täsmäämät niihin jälkiin, jotka on otettu viisumia haettaessa. Tämä on rajatarkastusten eniten aikaa vievä osuus. Satunnaisesti tarkastetaan myös henkilöiden matkavakuutusten sekä autojen rekisteriotteiden ja ajoneuvovakuutusten aitous. − Passit luetaan sähköisesti, mutta viisumitiedot joudutaan joskus myös

syöttämään käsin, mikäli ne ovat epäselviä. Maastalähtötarkastukset sujuvat nopeammin, sillä silloin ei enää oteta sormenjälkiä. Vaalimaan raja-asemalla töitä tehdään ympäri vuorokauden kolmessa vuorossa. − Työvuorojen suunnittelua hankaloittaa se, ettei meillä ole etukäteen tarkkoja tietoja tulevista matkustajamääristä. Kuukausitapaamisissa venäläisten kollegoitten kanssa arvioimme yhdessä tulevan kuukauden matkustajamääriä. Voimme myös jonkin verran ennakoida rajanylittäjien määrää, kun vertaamme tilannetta edellisen vuoden vastaavaan aikaan, Värri kertoo. Viereisellä rekka-alueella Tullin virkamiehet hoitavat tavaraliikennekeskuksessa rekkakuljettajien passintarkastuksen ja tukeutuvat tarvittaessa Rajan apuun.

− Lauantai on viikon vilkkain päivä, silloin matkustajia saapuu varhaisesta aamusta alkaen, kertoo Vaalimaan rajaaseman vuoropäällikkö Joona Värri.

Ostosmatkoja rajan yli Kaakkois-Suomessa sijaitsevat Vaalimaan ja Nuijamaan raja-asemat ovat itärajan vilkkaimpia ylityspaikkoja. Nuijamaan kautta tullaan useimmiten päiväostok-

Raja-asemalla tarkastetaan matkustajien passit ja viisumit ja tarvittaessa luetaan sormenjäljet.

RAJAMME VARTIJAT

Vaalimaan rajan ylittää 2,5 miljoonaa matkustajaa vuodessa. Osa on päivämatkalaisia, ja he saattavat käydä rajan toisella puolella ostoksilla useammankin kerran viikossa. Rajavartiolaitoksen belgianpaimenkoira käy ohjaajansa kanssa tarkistamassa bussin sillä aikaa, kun matkustajat ovat passintarkastuksessa.

sille Lappeenrantaan ja Vaalimaan kautta jatketaan moottoritietä Helsinkiin, jonne on matkaa noin 180 kilometriä. E18-moottorien viimeinen osuus avattiin toukokuussa 2018. Venäläismatkailijoiden määrä on lähtenyt parin vuoden notkahduksen jälkeen taas nousuun, mikä selittynee ruplan kurssin tasaantumisella. Viime vuonna Vaalimaalla tehtiin 2,5 miljoonaa rajanylitystä. Suurin osa matkustajista oli venäläisiä. Venäjän kielen taito on tarpeen, ja siksi jokaisessa työvuorossa on aina myös venäjää puhuvia rajavartijoita. − Venäläiset tulevat Suomeen yleensä ostosmatkoille, ja rajan lähellä asuvat saattavat ylittää rajan useammankin kerran viikossa. Venäläiset käyttävät paljon Suomea myös kauttakulkumaana ja lentävät Helsingistä eri puolille Eurooppaa. − Venäläiset ostavat Suomesta lähinnä elintarvikkeita ja elektroniikkaa. Ruoka on täällä laadukasta ja telkkarit ja kännykät aitoja. Suomalaiset ostosmatkalaiset puolestaan hakevat Venäjän

RAJAMME VARTIJAT

puolelta alkoholia ja tupakkaa sekä käyvät tankkaamassa edullisempaa polttoainetta, tietää Värri, joka on työskennellyt jo 17 vuotta Vaalimaan raja-asemalla. Lisää ostosmahdollisuuksia on tuonut vuoden 2018 lopulla rajan tuntumaan avattu Zsar Outlet Village. Venäläiset ovat tunnetusti merkkitietoisia, ja uudessa kauppakeskittymässä on useiden kansainvälisten brändien outlet-myymälöitä. Viisumivelvollisista matkustajaryhmistä venäläisten jälkeen suurin ryhmä ovat kiinalaiset. − Kiinalaiset lentävät ensin Moskovaan tai Pietariin ja jatkavat matkaa Suomen kautta muihin Pohjoismaihin ja Euroopan suurkaupunkeihin. Samaa matkareittiä käytetään yhtälailla toisinpäin, kertoo Värri.

Törkeää rikollista toimintaa vähän Rajavartiolaitoksen valvonnan piiriin kuuluvaa vakavaa rikollista toimintaa, kuten matkustusasiakirjojen väärennöksiä tai

ihmisten salakuljetusta, havaitaan Värrin mukaan melko harvoin. − Sen sijaan sakkoja kirjoitetaan joka päivä. Yleisin syy sakkoon lienee venäläisillä turisteilla autossa oleva tutkanpaljastin, Värri toteaa. − Yleensä maahanpääsyn epäämisen syynä on, ettei matkustajalla ole voimassa olevaa viisumia. Usein se on huolimattomuutta, pitkään voimassa oleva monikertaviisumi on mennyt vanhaksi tai uusi viisumi ei ole vielä astunut voimaan. Autoihin kätkettyjen ihmisten löytämiseksi Rajalla on käytössään koiria sekä autojen läpivalaisulaite, johon autot voidaan ottaa passintarkastuksen jälkeen. Haastattelupäivänä Vaalimaalla on käynnissä PTR-koirien harjoitus. Paikalla on kaikkiaan seitsemän koiraa. Poliisin labradorinnoutaja nuuskii ja tarkastaa, ettei matkustajilla ole huumeita. Rajavartiolaitoksen belgianpaimenkoira käy nuuskimassa bussin ja sen tavaratilat, mutta mitään merkkejä ihmisten salakuljetuksesta tai vastaavasta ei löydy.

Kohti Helsingin nähtävyyksiä Pietarilaiset Renama Enkina ja Aleksey Enkin ovat tulleet kahden päivän vierailulle Suomeen ja Helsinkiin. – Olemme käyneet aikaisemmin Porvoossa, Savonlinnassa ja Lappeenrannassa ja tällä kertaa haluamme tutustua

Helsingin nähtävyyksiin. Aiomme käydä myös Suomenlinnassa, jos vain on hyvä ulkoilusää, kertoo Renama Enkina. − Raja-aseman tilat näyttävät hienoilta ja rajamuodollisuudet sujuvat hyvin, toteaa Alexey Enkin.

Uusi kauppakeskus Zsar Outlet Village sijaitsee Suomen puolella Vaalimaan rajanylityspaikan välittömässä läheisyydessä.

Kummatkin haluavat onnitella 100-vuotiasta Rajavartiolaitosta! Venäjän kielen tulkkina toimi rajavartija Teppo Suurnäkki.

Aleksey Enkin ja Renama Enkina matkalla Helsinkiin.

ITÄRAJAN VANHIN RAJANYLITYSPAIKKA TÄYTTI 60 VUOTTA Vaalimaan rajanylityspaikka täytti viime vuonna pyöreät 60 vuotta. Asema avattiin vuonna 1958, ja se oli tuolloin ensimmäinen maantieliikenteen rajanylityspaikka Suomen ja Neuvostoliiton välillä. Rekkaliikenne Suomen ja Neuvostoliiton välillä alkoi kulkea Vaalimaan kautta vuonna 1961, ja kansainväliselle kauttakulkuliikenteelle raja avattiin vuonna 1962. Liikenne kasvoi nopeasti, ja vuodesta 1965 alkaen Vaalimaan rajanylityspaikka on toiminut läpi vuoden. Vuonna 1991 passintarkastus siirtyi poliisilta Rajavartiolaitokselle, ja vuonna 1993 Vaalimaalla siirryttiin ympärivuorokautiseen aukioloon.

Rekkaparkki ja rajatarkastuksen ennakkovarauspalvelu ovat poistaneet pitkät rekkajonot Vaalimaalle johtavalta tieltä.

Raja-aseman päärakennus on rakennettu vuonna 1996 ja sitä laajennettiin vuosina 2005–2006. Henkilöliikenteelle ja rekkaliikenteelle on ollut omat alueensa vuodesta 2014 lähtien. Henkilöliikenteelle on rakennettu uusia kaistoja, ja niitä on nyt lähtevälle ja saapuvalle liikenteelle kaikkiaan 36. Rekoille on rakennettu oma rekkaparkki, jossa on 450 pysäköintipaikkaa Venäjälle mentäessä

ja 50 Suomeen tultaessa. Kuljettajien käytettävissä on myös wc- ja suihkutilat. Rekkojen rajanylitys tapahtuu ennakkovarauksella mikä tarkoittaa sitä, että rekkojen kuljettajat varaavat ajan rajanylitykselle etukäteen. Oma vuoronumero näkyy alueen isolla näytöllä. Rekkaparkilla ja uusilla liikennejärjestelyillä varmistetaan, ettei rekkajonoja enää synny maanteille rajanylityspaikan ulkopuolelle.

RAJAMME VARTIJAT

TEKSTI: Sofia Härkönen • KUVA: Frans Cederlöf

Rannikkovartiostotoimintojen

tutkintojen viitekehys tukee viranomaisyhteistyötä Euroopassa ECGFA NET III -projekti kehittää rannikkovartiostotoimintojen koulutusyhteistyötä Euroopassa monella tavalla.

oulutusvaihto-ohjelman lisäksi projektissa tuotetaan rannikkovartiostotoimintojen tutkintojen viitekehys, joka edistää alan tutkintojen vertailukelpoisuutta ja niiden sisältöjen ymmärrettävyyttä. Rannikkovartiostotoiminnot ovat merelliseen turvallisuuteen ja merellisten ympäristöonnettomuuksien torjuntaan liittyviä tehtäviä, joista vastaavat lukuisat organisaatiot Euroopassa. Koska sekä tehtäväkenttä että toiminta-alue ovat laajoja, viranomaisyhteistyö ja yhteisoperaatiot ovat tärkeä keino vastata haasteisiin tehokkaasti. Toimivassa viranomaisyhteistyössä vaaditaan luottamusta, joka rakentuu useista palasista. Yksi näistä palasista on varmuus siitä, että kaikilla toimintaan osallistuvilla on siihen vaadittavat tiedot, taidot ja osaaminen. Rannikkovartiostotoimintojen alakohtainen tutkintojen viitekehys (sectoral qualifications framework for coast guard functions) on työkalu, joka mahdollistaa tämän.

Viitekehyksen perustana oppimistulosten kuvaus Tutkintojen viitekehys rakentuu oppimistuloksille (learning outcomes). Oppimis-

RAJAMME VARTIJAT

Työkalun visuaalinen elementti on johdettu projektin logosta. Työkalun tarkoitus on havainnollistaa viitekehyksen rakennetta ja tukea sen käyttöä. Visuaalisen ja interaktiivisen työkalun luonnosversio on nähtävissä projektissa luodussa koulutusportaalissa: http://ecgff-trainingportal.eu/pages/79-visual-tool-of-the-cgfsqf

tulokset ovat kuvaus tiedoista, taidoista ja osaamisesta, jotka kullakin koulutustasolla tulee saavuttaa tutkintokoulutuksen päätteeksi. Tutkintojen viitekehyksellä voidaan kuvata oppimistulokset yhteismitallisessa muodossa, mikä mahdollistaa tutkintosisältöjen ymmärrettävyyden ja vertailun. Samalla se edistää tutkintojen tunnustettavuutta sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Koulutus on aina kansallisiin ja organisaation tarpeisiin perustuvaa, ja siksi tutkintojen viitekehyksellä ei pyritä määräämään koulutussisältöjä. Se on pikemminkin (käännös)työkalu, joka auttaa ymmärtämään muiden maiden tutkintojen sisältöjä ja niiden tasoa. Viitekehyksen tarkoitus on lisätä erilaisten tutkintojen vuoropuhelua sekä luoda alusta yhteisille koulutusaloitteille ja toimiville yhteisoperaatioille.

Visuaalinen työkalu tukee käyttöä Rannikkovartiostotoimintojen tutkintojen viitekehys kattaa kymmenen rannikkovartiostotoimintoa, kuten esimerkiksi

meriturvallisuus, valvonta tai salakuljetuksen torjunta. Viitekehykseen on valittu neljä eri tasoa, jotka kattavat tutkintoja perustutkinnoista ylempiin korkeakoulututkintoihin. Kullekin näistä tasoista on määritelty oppimistulokset eli tiedot, taidot ja osaaminen, jotka kyseisellä tasolla tulisi saavuttaa tutkintokoulutuksen päätteeksi.

Jatkoaskeleet – viimeistely ja kansallinen toimeenpano Viitekehyksen laatiminen alkaa olla jo maalisuoralla. Siitä kerättiin laajalla kyselyllä palautetta eurooppalaisilta alan organisaatioilta, ja viitekehystä on palautteen perusteella paranneltu. Tällä hetkellä työssä on meneillään erilaisten laadunhallinnan järjestelmien kartoittaminen yhteisten nimittäjien ja vähimmäisvaatimusten tunnistamiseksi. Tärkeänä askeleena on viitekehyksen käyttöönotto. Viitekehyksen käyttöönotto on vapaaehtoista ja kansallisesti sovittavissa. Käyttöönoton tukemiseksi projektissa tullaan laatimaan suositukset kansallisesta toimeenpanosta. Rannikko-

vartiostotoimintojen viitekehys täydentää rajavartioinnin alakohtaista tutkintojen viitekehystä, jota Raja- ja merivartiokoulu jo soveltaa omassa koulutussuunnittelussaan.

Kirjoittaja Sofia Härkönen toimii apulaisprojektipäällikkönä ECGFA NET -projektissa.

European Coast Guard Functions Academy Network (ECGFA NET) on Rajavartiolaitoksen johtama ja Euroopan meri- ja kalatalousrahaston rahoittama projekti, joka päättyy elokuussa 2019. CGFSQF-viitekehyksen (Sectoral Qualifications Framework for Coast Guard Functions) laatimisesta vastaa Italian rannikkovartiosto.

RAJAMME VARTIJAT

TEKSTI: Kalle Kivinen • KUVAT: SASEMAR ja Juan Vasco Rovira

Merellinen koulutusvaihtoohjelma saa hyvää palautetta osanottajilta Eurooppalainen merellinen koulutusvaihto-ohjelma toteutetaan nyt järjestyksessä toisen kerran Rajavartiolaitoksen johtaman ECGFA NET III -projektin tukemana.

ajavartiolaitos osallistuu vaihtoohjelmaan aktiivisesti lähettämällä omia asiantuntijoitaan ulkomaanjaksolle ja vastavuoroisesti isännöimällä eurooppalaisia asiantuntijoita. Vaihto-ohjelmassa eurooppalaisen rannikkovartiostotoimintojen koulutusverkoston jäsenet avaavat koulutustarjontaansa toisille jäsenorganisaatioille. Verkoston tarkoituksena on kehittää yhteistyötä rannikkovartiostotoimintojen

RAJAMME VARTIJAT

saralla, mitä vaihto-ohjelma tukee kokemusten jakamisen ja yhteisymmärryksen kehittämisen kautta. Vaihto-ohjelma tarjoaa matalan kynnyksen yhteistyömahdollisuuden, sillä ohjelmaan osallistuvat maat saavat itse päättää tarjoamistaan kursseista sekä siitä, ketkä heidän henkilökunnastaan osallistuvat muiden tarjoamille kursseille. Vapaaehtoisuuteen perustuva malli on toimiva, sillä käytännönläheisen koulutus-

yhteistyön tarve on yhteistyökumppaneille selvä. Ohjelma antaa mahdollisuuden turvautua muiden jäsenten erikoistietoihin ja -taitoihin sekä tehostaa toimintaa ja säästää resursseja, kun kumppaneiden ei tarvitse itsenäisesti järjestää samankaltaisia kursseja. Vaihto-ohjelman suosion kasvu on osoitus siitä, että verkoston jäsenvaltiot pitävät sitä hyödyllisenä. Tarjottujen kurssien määrä on nyt toisella kierroksella

lähes kaksinkertainen verrattuna vuoden 2017 ohjelmaan. Vaihto-ohjelman toiselle kierrokselle hakeutui yli neljä kertaa enemmän asiantuntijoita, jotka saivat hakea enintään kolmeen vaihtokohteeseen. Hakemusten määrä kasvoi yli kymmenkertaiseksi ensimmäiseen kierrokseen verrattuna. Vaihto-ohjelmaan on saatu mukaan nyt myös kolmansien maiden asiantuntijoita. Tämä uusi ulottuvuus tukee EU:n ulkorajoilla tapahtuvaa yhteistyötä. Rajavartiolaitos osallistuu tähän työhön projektin koordinaattorina toimimisen lisäksi lähettämällä neljä virkamiestä ulkomailla pidettäville kursseille sekä tarjoamalla vaihtopaikkoja viidelle ulkomaalaiselle asiantuntijalle.

Asiantuntijat arvostavat vaihtomahdollisuutta Tänä keväänä Suomessa Rajavartiolaitoksen kursseille osallistuneet David Toste Portugalista ja Rebeca Vilanova González Espanjasta ovat antaneet yksinomaan positiivista palautetta kurssien järjestelyistä ja niihin osallistumisesta vaihto-ohjelman puitteissa. Kumpikin toteaa, että koulutus toisessa koulutuksen aiheeseen erikoistuneessa organisaatiossa tarjoaa ainutlaatuisen mahdollisuuden kehittää itseään. Heidän mielestään nämä opetukset kannattaa myös panna muistiin ja jakaa eteenpäin oman organisaation jäsenille.

Tiedon edelleen jakaminen lisää jokaisen järjestetyn vaihdon vaikutusta ja ymmärrystä muiden valtioiden toimintatavoista ja -ajatuksista. Kurssit tarjoavat myös hyvän mahdollisuuden keskustella muista mielen päällä olevista asioista kansainvälisessä ympäristössä. Vilanova Gonzálezin mukaan keskustelu koulutusta tarjoavan organisaation jäsenten sekä muiden osallistujien kanssa mahdollistaa ajatusten ja kokemusten vaihdon myös kurssin ulkopuolisista ajankohtaisista aiheista. Saatu hyöty ei tietysti ole yksipuolista, vaan myös kursseja ja vierailuja isännöivät laitokset ja virastot voivat hyötyä ulkomaalaisten asiantuntijoiden kouluttamisesta. Asiantuntijavaihtojen yhteydessä on helppo pitää lyhyitä esitelmiä toimintamalleista ja käydä keskustelua organisaatioille yhteisistä piirteistä. Ulkomaiset opiskelijat voivat myös esittää sellaisia kysymyksiä ja mielipiteitä, jotka eivät välttämättä nouse esiin isännöivän valtion koulutuksessa erilaisten painotusten vuoksi. Erilaiset mielipiteet ja huolet voivat kuitenkin nopeasti tulla ajankohtaisiksi esimerkiksi yhteisharjoituksissa ja -operaatioissa. Sekä Toste että Vilanova González lähettävät kiitoksensa kurssien vetäjille ja Raja- ja merivartiokoululle. Kumpikin heistä on erittäin tyytyväinen Rajavartiolaitoksen koulutuksen laatuun ja sen suunnitelmallisuuteen. He korostavat

erityisesti teorian ja käytännön harjoittelun yhdistämisen tehokkuutta. Juuri käytännön harjoittelu ja työssäoppiminen on se osa-alue, johon vaihto-ohjelmassa halutaan tulevaisuudessa keskittyä.

Tavoitteena vaihto-ohjelman jatkuminen Tähän asti vaihto-ohjelmaa on toteutettu ECGFA NET -projektien tukemana, mutta projektien viimeinen vaihe päättyy elokuussa. Tavoitteena on turvata koulutusverkoston ja sen toimintojen jatkuvuus yhteistyöllä merellisten EUvirastojen kanssa. Euroopan meriturvallisuusvirasto (EMSA), Euroopan kalastuksenvalvontavirasto (EFCA) ja Euroopan raja- ja merivartiovirasto (Frontex) ovat viime aikoina tiivistäneet yhteistyötään rannikkovartiostotoimintojen koulutusasioissa. Koulutusverkoston päämääränä on tuoda oma panoksensa tähän työhön ja samalla lisätä jäsenmaiden suoraa osallistumista virastoyhteistyöhön. ECGFA NET III (European Coast Guard Functions Academy Network) on EU:n rahoittama projekti, jota johtaa Rajavartiolaitos. Koulutusvaihto-ohjelma on osa tätä projektia, ja sen koordinoinnista on vastannut Espanjan meripelastus ja -turvallisuusviranomainen (SASEMAR). Kirjoittaja Kalle Kivinen toimii projektiassistenttina ECGFA NET III -projektissa.

Simulaatiot tarjoavat hyvän mahdollisuuden harjoitella monimuotoisia tilanteita.

RAJAMME VARTIJAT

TEKSTI: Sari Lindblom • KUVAT: Raja

Tutkittua tietoa sisärajatarkastusten väliaikaisesta palauttamisesta Schengen-alueen sisärajatarkastukset ja niiden käyttöönotto jäsenvaltioissa on noussut viime aikoina vahvasti poliittiseenkin keskusteluun. Raja- ja merivartiokoulussa tehty tutkimus antaa taustatietoa sisärajatarkastusten väliaikaisesta palauttamisesta vuosina 2006–2018.

uroparlamenttiin pyrkivien ehdokkaiden vaaliteemoissa vilisi lausahduksia ja kannanottoja sisärajatarkastuksiin liittyen. Keskusteluun on noussut yhä vahvemmin Frontex ja pysyvät rajajoukot: turvaamalla yhteisvoimin yhteisiä Schengen-alueen rajoja turvataan myös rajan yli pyrkiviä ja heidän oikeuksiensa toteutumista. Schengen-alueen sisärajatarkastuksilla pyritään lisäämään rajaturvallisuutta ja tehostamaan valvontaa kuitenkaan estämättä laillista vapaata liikkuvuutta. Vaikka turvallistaminen onkin varsin perusteltua viimeaikaisten levottomuuksien vuoksi, vallalla on virheellisiä käsityksiä sisärajatarkastusten käyttöönotosta. Viime vuosien aikana väliaikaista sisärajatarkastusten palauttamista ja sitä koskevaa viestintää on käytetty muun muassa rauhoittamaan kansalaisten terrorismin pelkoa ja laannuttamaan maahanmuuttokeskustelua.

Lisätty kontrolli ja vapaa liikkuvuus Vapaa liikkuvuus on EU:n peruspilareita, ja lisätyn kontrollin sisärajoilla on katsottu

RAJAMME VARTIJAT

rikkovan vapaan liikkuvuuden säännöstöä. Sinällään sisärajatarkastukset eivät estä vapaata liikkumista. Periaatteellisesti kontrollin lisääminen saatetaan ymmärrettävästi kokea rajoitukseksi ja EU:n ideologian vastaiseksi. Tosiasiassahan maahan pääsy voidaan evätä vain ulkorajoilla kolmannen maan kansalaisilta. Sisärajoilla voidaan käännyttää ihmisiä. Mikäli käännytettynä on EU:n kansalainen, käännytyksen perusteena on uhka yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle. Jos EU:n sisärajaa ylittävä henkilö täyttää käännytyksen perusteet mutta hän hakee kansainvälistä suojelua eli turvapaikkaa, hänet on kansainvälisen lain mukaan otettava turvapaikkaprosessiin ja hänen hakemuksensa on käsiteltävä yhdenmukaiseen ihmisoikeuteen perustuen. EU:n jäsenvaltioiden välillä hakuprosessit poikkeavat osittain toisistaan, mutta on olemassa myös kaikkia jäsenmaita sitovia kansainvälisiä sopimuksia, kuten Dublinsopimus. Sisärajatarkastusten palauttaminen ei siis estä turvapaikan hakemista, vaik-

ka tällainen virheellinen käsitys joskus on varsin korkeillakin tahoilla ja usein esillä keskusteluissa.

Sisärajatarkastusten palauttamista tutkittiin Raja- ja merivartiokoulussa Sisärajatarkastusten oikeudellisena perustana toimii Schengenin rajasäännöstö (562/2006), jota on uudistettu vuosina 2013 (1051/2013) ja 2016 (2016/399) sekä tietokantojen osalta vuonna 2017 (2017/458). Schengenin rajasäännöstön artiklan 29 mukaan jäsenmaat voivat väliaikaisesti palauttaa rajavalvonnan sisärajoille poikkeuksellisissa olosuhteissa, jotka uhkaavat Schengen-alueen toimivuutta. Euroopan unionin neuvosto voi myös suositella artiklaan 29 vedoten jäsenmaitaan ottamaan sisärajatarkastukset käyttöön. Raja- ja merivartiokoululla toteutetussa tutkimuksessa tarkasteltiin, millä tavoin eri Schengen-maat ovat palauttaneet sisärajatarkastuksia väliaikaisesti rajoilleen vuosina 2006–2018. Tutkimuksen aineistona olivat maiden EU-neuvostolle toimittamat ilmoitukset ja raportit tarkas-

tuksista. Tarkastelun kohteena oli myös Euroopan komission asetusehdotus, jolla muutettaisiin sisärajatarkastusten palauttamiseen sovellettavaa lainsäädäntöä (COM(2017) 571 final).

Sisärajatarkastuksille erilaisia perusteluja Ennen syksyn 2015 turvapaikkakriisiä sisärajatarkastukset oli jäsenmaissa otettu käyttöön 37 kertaa, ja vuoden 2015 turvapaikkakriisin jälkeen sisärajatarkastukset on palautettu yhteensä 69 kertaa. Jäsenmaiden palautuksia koskevissa ilmoituksissa vedottiin pääasiassa kolmenlaisiin tapauksiin: ennakoitavat tapaukset, kiireelliset tapaukset sekä Schengen-alueen yleistä toimivuutta

uhkaavat tilanteet eli esimerkiksi toisen jäsenvaltion puutteellisten toimien vuoksi asetettavat sisärajatarkastukset. Viimeksi mainitussa tapauksessa annetaan EU-neuvoston suositus, ja tätä keinoa käytettiin raporttien perusteella viimeksi ajalla 12.5.2016–11.11.2017, jolloin neuvosto suositteli, että viisi maata (Saksa, Itävalta, Ruotsi, Tanska ja Norja) jatkaa sisärajatarkastuksia Kreikan puutteelliseen ulkorajavalvontaan vedoten. Sisärajatarkastukset palautettiin jäsenmaissa korkean tason tapaamisen vuoksi yhteensä 26 kertaa vuosina 2006– 2015. Syyskuusta 2015 vuoden 2018 loppuun välisellä kolmen vuoden jaksolla palautettiin tarkastukset korkean tason tapaamisen vuoksi yhteensä 11 kertaa.

Esimerkkejä korkean tason tapaamisista ovat muun muassa Vallettan muuttoliikekonferenssi, YK-kokoukset, Nato-kokoukset, ilmastokokoukset, G20 sekä Trumpin ja Putinin tapaaminen Helsingissä. Vuonna 2007 Schengeniin liittyneistä maista ainoastaan Latvia, Malta, Puola ja Viro palauttivat sisärajatarkastuksia, ja maahan pääsyn epäämisen syynä oli useimmiten voimassaolevien matkustusasiakirjojen puute. Mielenosoitusten tai yleisötapahtumien vuoksi sisärajatarkastukset taas palautettiin yhdeksän kertaa vuosina 2006–2015. Terrorismin uhkan perusteella palautettiin sisärajatarkastukset kolme kertaa ensimmäisellä tarkastelujaksolla ja kaikissa tapauksissa kiireellisenä.

RAJAMME VARTIJAT

Syksy 2015 muutti tilanteen Jälkimmäisellä tarkastelujaksolla eli syksyn 2015 turvapaikkakriisistä vuoden 2018 loppuun saakka sisärajatarkastukset palautettiin yhteensä 69 kertaa. Näistä 49 kertaa perusteena toimi rajanylittäjien suuri määrä. Näissä tapauksissa toukokuun 2016 ja marraskuun 2017 välillä rajatarkastukset tehtiin neuvoston päätökseen vedoten. Tältä ajanjaksolta ei ole saatavilla samanlaisia raportteja kuin vuosilta 2006–2015, mutta neuvoston suositusten kohteena olleet viisi jäsenmaata (Saksa, Itävalta, Tanska, Ruotsi ja Norja) ovat toimittaneet kuukausiraportteja neuvostolle ainakin helmikuusta 2017 syksyyn 2017 saakka. Kyseisissä maissa rajatarkastukset jatkuvat ainakin marraskuuhun 2019 saakka. Saksassa sisärajatarkastukset ovat kohdistuneet Saksan ja Itävallan välisel-

RAJAMME VARTIJAT

le maarajalle. Ongelmana maan ilmoitusten mukaan on ollut se, että ensimmäiset kauttakulkumaat eivät noudata lainsäädäntöä ja rekisteröi maahantulijoita. Itävallassa sisärajatarkastukset kohdistuvat Slovenian ja Unkarin vastaiselle maarajalle. Ilmoituksissa todettiin, että Itävalta ei ole vastuussa ihmismääristä ja että turvapaikanhakijat eivät voi valita, mistä hakea turvapaikkaa. Unkari ei myöskään ottanut vastaan Dublin-palautuksia tai kahdenväliseen sopimukseen perustuvia palautuksia. Tanskassa sisärajatarkastusten kohteena ovat viime vuosina olleet Saksasta tulevat lautat sekä Saksan maaraja. Ilmoitusten mukaan muissa jäsenvaltioissa oli suunniteltu Tanskaan kohdistuvia iskuja ja militantti-islamistit muodostavat uhkaa. Norjassa taas rajatarkastukset kohdistuvat ainoastaan lauttayhteyksien (Ruotsi,

Tanska ja Saksa) matkustajaluetteloihin. Ilmoituksissa viitattiin Norjan poliisin arvioihin siitä, että islamistiset yksilöt ja ryhmät ovat suurin terroriuhka. Lisäksi mainittiin, että Norja kuuluu terroristijärjestöjen yleiseen viholliskuvaan ja että pohjoismainen poliisiyhteistyö ei korvaa rajatarkastuksia. Ruotsissa puolestaan sisärajatarkastukset ovat olleet käytössä pääasiassa maarajalla eteläisessä ja läntisessä poliisipiirissä ja Juutinrauman sillalla.

Terrorismin uhka Terrorismin uhkan perusteella on palautettu sisärajatarkastuksia syksyn 2015 jälkeen. Ainoastaan Ranska ja Ruotsi toimittivat ilmoituksia, joissa tarkastukset perusteltiin suoraan terrorismin uhkalla. Ranskassa tapahtuneilla terroriiskuilla ja niistä johtuvalla kansallisella

hätätilalla perustellut rajatarkastukset ovat olleet voimassa lähes yhtäjaksoisesti 13.11.2015 Pariisissa tehtyjen terroriiskujen jälkeen. Kesä-heinäkuussa 2016 Ranskassa ei ollut käytössä sisäraja-tarkastuksia, mutta 14.7.2016 tapahtuneen Nizzan terrori-iskun jälkeen tarkastukset ovat olleet taas yhtäjaksoisesti voimassa. Marraskuussa 2017 jatko perusteltiin sillä, että vuoden 2017 alusta alkaen Ranskaan oli kohdistettu 22 terrori-iskua, joista viisi toteutui, viisi epäonnistui ja 12 estettiin. Ruotsi teki 7.4.2017 Tukholmassa tehdyn terrori-iskun seurauksena erillisen ilmoituksen lisätarkastuksista. Syksystä 2017 lähtien jokaisessa ilmoituksessa mainittiin, että uhkataso (3/5) on sama kuin terrori-iskun aikaan 7.4.2017.

Väliaikaisen sisärajavalvonnan kesto Komission asetusehdotuksen mukaan väliaikaisen sisärajavalvonnan kestoa voisi pidentää nykyisen 30 päivän sijaan puolella vuodella, jolloin tarkastusten enimmäiskesto olisi yksi vuosi jäsenvaltion omalla etukäteisilmoituksella.

Jos tarkastusten voimassaoloa pidennetään puolella vuodella, valtioiden tulisi jälkikäteen selittää, miten rajatarkastukset auttoivat uhan torjumisessa, ja raportit toimitettaisiin myös Frontexille ja Europolille. Artiklan 29 mukaiset tarkastukset voisivat kaikkiaan olla voimassa kolme vuotta ja kaksi kuukautta, jos ensimmäiset kaksi kuukautta tehtäisiin välittömän tarpeen perusteella. EU:n neuvosto ja parlamentti ovat katsoneet, että enimmäisajanjakson tulisi olla vuosi ja että yli puoli vuotta jatkuviin rajatarkastuksiin tulisi liittää riskianalyysi. Uudet ehdotukset eivät vaikuttaisi käytännössä niihin tilanteisiin, joissa Suomi on tähän asti palauttanut sisärajatarkastuksia.

Sisärajatarkastusten rooli tulevaisuudessa Summaten voidaan todeta, että jäsenmaiden päätökset ottaa sisärajatarkastukset käyttöön ja niiden perustelut vaihtelevat suuresti. Sisärajatarkastuksiin on turvauduttu lähinnä ennakoivasti tulevien tapahtumien turvaamiseksi tai vastakohtaisesti

yleispreventiivisessä kontekstissa, joka ei liity mihinkään yksittäiseen tapahtumaan vaan pikemminkin vallalla olevaan ilmiöön. Tästä näkökulmasta uusi tekeillä oleva lainsäädäntö on varsin perusteltu: laki velvoittaisi jäsenmaat raportoimaan tarkemmin, millä tavalla rajatarkastukset ovat auttaneet torjumaan uhkaa, joka niillä on tarkoitus estää. Ratkaisevatko sisärajatarkastukset EU:n turvallisuusongelmia? Pikemminkin tulisi puuttua ongelmiin EU:n ulkorajoille saapuvien henkilöiden lähtömaissa eli kolmansissa maissa tai kehittää ja nopeuttaa EU:n palautusprosesseja. Jotta asia ei olisi liian yksinkertainen, niin tässäkin ongelmana on vastaanottava maa ja sen halukkuus ottaa oman maan kansalainen käännytettynä takaisin. Kirjoittaja Sari Lindblom toimii tutkimuspäällikkönä Rajavartiolaitoksessa.

RAJAMME VARTIJAT

TEKSTI JA KUVAT: Liinu Lohi

Tyyne ja Pimu koulutuksessa HelsinkiVantaan lentoasemalla Merivartioston nuorimmat rajakoirat ovat aloittaneet koulutuksensa Helsinki-Vantaan lentoasemalla. Labradorinnoutaja Tyyne, 3 kk, ja saksanpaimenkoira Pimu, 6 kk, koulutetaan henkilö- ja esine-etsintään ja esimerkiksi kadonneiden matkustusasiakirjojen etsintätehtäviin.

ajakoirat Tyyne ja Pimu valmistuvat koulutuksestaan 1,5–2,5-vuotiaana suoritettuaan hyväksytysti valtakunnallisen tasokokeen. Merivartioston koirat voivat avustaa aluetarkastuksissa satama-alueilla, ja osa koirista koulutetaan erityistehtäviin kuten huume- ja räjähdeaine-etsintään. Nyt koulutuksensa aloittaneista pennuista Pimu työskentelee

RAJAMME VARTIJAT

tulevaisuudessa pääsääntöisesti HelsinkiVantaan lentoasemalla ja Tyyne Hurpun merivartioasemalla.

Tiivistä koulutusta ensimmäisestä päivästä lähtien Rajakoiran ja ohjaajan saumaton yhteistyö on korvaamaton Rajavartiolaitokselle. Koirat harjoittelevat käyttäytymis- ja

tottelevaisuusharjoituksia ohjaajiensa kanssa päivittäin. Saksanpaimenkoirat, kuten Pimu, lukeutuvat suosituimpien virkakoirarotujen joukkoon. Rotujen välillä on huomattavia luontaisia eroja, jotka vaikuttavat rajakoirien työskentelyyn. − Tyyne ja Pimu ovat kuin yö ja päivä, lentoasemalla työskentelevä merivartija ja koiraohjaaja Jukka Kärkkäinen naurahtaa.

Luonteeltaan reipas ja utelias Tyyne seuraa tiiviisti ohjaajansa liikkeitä ja kuuntelee tarkasti ohjeistuksia. Palkinnoksi maistuvat jauhelihapalat, joiden vuoksi Tyyne on valmis tekemään työtä. − Pimua ei kiinnosta ruoka, vaan purulelu, kertoo ohjaaja Kristiina Mustonen. Energinen ja leikkisä Pimu antaa punertavalle purulelulle kovaa kyytiä. Molemmat rajakoirat ovat koulutuksensa alkutaipaleella, mutta kehittyvät kovaa vauhtia. Tulevat rajakoirat työskentelevät ohjaajiensa rinnalla yleensä koko työuransa ajan. Suomenlahden merivartiostolla on parhaillaan käytössä kuusi rajakoiraa.

RAJAKOIRATOIMINTA • Rajavartiolaitoksen koiratoiminta alkoi vuonna 1920. Ensimmäinen rajakoira oli saksanpaimenkoira Caesar. • Rajakoirina toimivien koirien rodut ovat saksanpaimenkoira, labradorinnoutaja tai belgianpaimenkoira. • Tärkeimmät ominaisuudet ovat hermorakenne, toimintakyky, terveys, viettienergia ja taistelutahto sekä ohjattavuus ja laumavietti. • Rajavartiolaitoksessa palvelee tällä hetkellä noin 215 rajakoiraa.

RAJAMME VARTIJAT

Tapahtumia ja juhlia vuosipäivänä 2019 KUVAT: Elias Laukkanen ja Leevi Aroviita

100-VUOTISPÄÄJUHLA FINLANDIA-TALOLLA

Rajavartiolaitoksen päällikön sijainen, kenraalimajuri Pasi Kostamovaara piti pääjuhlan avauspuheenvuoron. TEKSTI: Veera Savelius • KUVAT: Nestori Lönngrén

VUOSIPÄIVÄN JUHLALLISUUDET KAAKKOIS-SUOMESSA Kaakkois-Suomen rajavartiosto, Raja- ja merivartiokoulu ja Rajavartiolaitoksen esikunnan Immolan alueen väki juhlivat Rajavartiolaitoksen 100-vuotispäivää yhteisin menoin virallisena vuosipäivänä torstaina 21.3.2019. Immolassa juhlapäivä alkoi seppeleenlaskulla Rajamies-patsaalle. Kolmen hallintoyksikön väki, kadetit ja rajavartijan peruskurssin oppilaat kokoontuivat seppeleenlaskuun. Kaakkois-Suomen rajavartioston komentaja Ismo Kurki ja Raja- ja merivartiokoulun johtaja Pasi Tolvanen laskivat seppeleen yhdessä hallintoyksiköiden edustajien kanssa. K-SR:n ja RMVK:n liput saatettiin paikalle lippuvartiossa, ja musiikista vastasi Imatran seurakunnan puhallinorkesterin trumpetinsoittaja Ismo Vänskä. Seppeleenlaskun jälkeen väki siirtyi Sotilaskotiin kahvitilaisuuteen. Tilaisuudessa palkittiin omaa henkilökuntaa ja kuultiin Imatran seurakunnan puhallinorkesterin soittoa.

RAJAMME VARTIJAT

Juhliminen jatkui Imatran kulttuuritalo Virrassa pidetyllä pääjuhlalla ja cocktailtilaisuudella. Pääjuhlassa palkittiin sidosryhmien edustajia ja kuultiin Kaakkois-Suomen rajavartioston komentajan puhe rajamieshengestä. Ohjelma oli koostettu kolmen hallintoyksikön voimin, ja juhlassa nähtiin Ville Kuusiston (K-SR) käsikirjoittama näytelmä, joka sisälsi paljon lauluja. Osa lauluista oli uudelleensanoitettu juuri tähän tilaisuuteen. Esiintymässä olivat Kuusiston lisäksi Teija Savelius (RVLE), Mika Albertsson (RMVK) ja Mervi Vainikkala-Ranta (RVLE). Ohjelma oli hyvin viihdyttävä mutta myös juhlallinen, ja se loi katsauksen koko Rajavartiolaitoksen 100-vuotiseen taipaleeseen huumoria unohtamatta. Juhlan vanhin osallistuja taisi olla ensimmäinen rajakoira Caesar, joka on kuolemansa jälkeen jatkanut palvelustaan Rajamuseossa. Rakuunasoittokunta loi juhlallisuutta

soitollaan ja säestyksellään. Soittokunnan päällikkökapellimestarina toimi musiikkimajuri Riku Huhtasalo. Myös kadetit nousivat ohjelman lopussa lavalle, mikä korosti tilanteen juhlallisuutta ja kunnioitusta 100-vuotiaalle Rajavartiolaitokselle. Pääjuhlan jälkeen pidetyn cocktailtilaisuuden avasi Raja- ja merivartiokoulun johtaja tervetuliaissanoillaan. Päivän päätteeksi juhlaväki siirtyi vielä Valtionhotellille jatkoille. Seppeleenlaskussa, kahvitilaisuudessa ja pääjuhlassa valokuvaamassa oli valokuvaaja Nestori Lönngrén, joka taltioi pääjuhlan myös videolle. Kaakkois-Suomen rajavartioston asemilla 100-vuotispäivää juhlistettiin kahvitilaisuuksilla Vaalimaalla, Vainikkalassa, Nuijamaalla, Imatralla ja Kolmikannassa, ja asemien väkeä kutsuttiin myös Virran pääjuhlaan. Kahvitilaisuuksissa palkittiin asemien henkilöstöä, ja paikalle oli kutsuttu myös evp-rajamiehiä ja lähiseutujen asukkaita.

Sisäministeri Kai Mykkänen esitti juhlivalle Rajavartiolaitokselle tervehdyksen Finlandia-talolla.

RAJA100-viestiä ympäri Suomen kuljettaneet Rajanallet itseoikeutettuina vieraina pääjuhlassa Finlandia-talolla.

Lippuvartio ennen seppeleenlaskua Rajamies-patsaalla Immolassa.

Rakuunasoittokunta, näyttelijät ja kadetit.

Juhlanäytelmässä esiintyivät Ville Kuusisto, Mika Albertsson ja Teija Savelius.

Näytelmässä oli mukana myös rajakoira Caesar.

Tapahtumia ja juhlia vuosipäivänä 2019 TEKSTI: Tuija Paakki • KUVA: Kimmo Louhelainen

LAPISSA SADANNELLE RAJANYLITTÄJÄLLE KUKKAKIMPPU vuoropäällikkö Juha Aikio sai luovuttaa muistamiset thaimaalaiselle seurueelle, joka oli matkalla Sodankylään Kakslauttaseen revontulia katsomaan. Sieltä heidän matkansa jatkui Kiirunan ja Lofoottien kautta Osloon, josta he aikoivat lentää takaisin kotimaahan.

Iltajuhla 50 metriä napapiirin alla

RAJA100-juhlapäivän kunniaksi Raja-Joosepin rajanylityspaikalla kukitettiin päivän sadas rajanylittäjä. Thaimaalainen nainen ja hänen seurueensa olivat matkalla Kakslauttaseen revontulia katsomaan. Iloisen seurueen kanssa vuoropäällikkö Juha Aikio.

Rajavartiolaitoksen sadannessa vuosipäivässä riitti Lapissa juhlistettavaa kahdelle päivälle. Varsinaisena vuosipäivänä 21.3.2019 Lapin Rajan toimipisteet laskivat seppeleet sankarivainajien muistomerkeille ja järjestivät tilaisuudet, jois-

sa luovutettiin vuosipäivänä myönnetyt huomionosoitukset. Sallan ja Raja-Joosepin rajanylityspaikoilla muistettiin myös rajanylittäjiä kahvitarjoilulla ja yllätettiin päivän sadas rajanylittäjä kukkakimpulla. Raja-Joosepissa

Vuosipäiväjuhlinta jatkui perjantaina 22.3., kun Rovaniemellä pidettiin alueellinen RVL100-iltajuhla 50 metriä napapiirin alla SantaParkissa. Iltajuhlaan oli kutsuttu koko Lapin rajavartioston henkilöstö, viime vuosina LR:sta eläköityneet ja lähimmät sidosryhmien edustajat. 100-vuotiaan Rajavartiolaitoksen merkkivuotta juhlitaan Lapissa pääasiassa työn merkeissä. Juhlavuoden päätöskonsertti järjestetään Luton Miesten komentajan, Lapin rajavartioston komentajan ja rajavartiostojen päällikkö kenraaliluutnantti Antti Pennasen syntymäpäivänä 6.11. Rovaniemellä.

KUVAT: Risto Mäläskä

JUHLINTAA KAINUUN RAJAVARTIOSTOSSA

Lähes täysi Kaukametsä-sali vastaanotti Kainuun rajavartioston lipun juhlatilaisuuteen Kajaanissa.

RAJAMME VARTIJAT

Juhlapuheen piti Kainuun maakuntajohtaja Pentti Malinen.

TEKSTI: Marjo Peni • KUVA: Kuvagalleria Kotka Ky

SUOMENLAHDEN MERIVARTIOSTO JUHLI PERINTEIKKÄÄLLÄ KALASTAJATORPALLA Suomenlahden merivartiossa juhlittiin 21.3.2019 Rajavartiolaitoksen kunnioitettavaa 100 vuoden ikää asiaankuuluvan juhlallisesti. Juhlapaikaksi oli valittu merenrannalla sijaitseva, myös 100-vuotias Kalastajatorppa, joka pitkän historiansa aikana on ehtinyt toimia mm. sotasairaalana. Päivätilaisuus oli arvokas ja juhlava lippuvartioineen. Tilaisuudessa ylennettiin ja palkittiin omaa henkilöstöä. Myös monia kutsuvieraita palkittiin tämän juhlavuoden kunniaksi. Juhlaa sulostutti laulullaan Suomenlahden merivartioston omaan henkilökuntaan kuuluva Heli Salo. Fanfaareista tilaisuudessa vastasi pelastuslaitoksen soittokunnan combo. Iltatilaisuus oli ilontäyteinen. Suomenlahden merivartioston komentaja Tom Hanén toivotti heti alkuun juhlijoille hauskaa iltaa, ja sitä se olikin. Juhlassa oli ajateltu erilaisia juhlan-

viettäjiä. Yksi iso tila oli varustettu hiljaisella taustamusiikilla, joten siellä pystyi keskustelemaan rauhassa. Toisessa isossa tilassa oli esiintyjiä tasaisin väliajoin pitkin iltaa. Esityksistä vastasivat kadettikuoro,

Heli Salo ja Anna-Kaisa Lukkari säestäjänään Sami Sorvari, Suomenlahden merivartioston omaan henkilökuntaan kuuluva Tommi Ihonen bändillään Hallitsevat Elimet, poliisin combo, Heikki Vilja ja aamuyöstä vielä DJ. Kolmannessa tilassa oli salakapakka. Sen sijaintia ei kerrottu juhlijoille, vaan heidän tuli itse löytää konferenssikeskuksesta salakapakka, mikäli sinne mielisivät. Paikka tuntui löytyvän helposti, sillä jonoa riitti aina tungokseen asti. Tarjoilijat olivat pukeutuneet vanhanaikaisiin asuihin ja tila oli sisustettu salakapakan henkeen kartoilla, öljylampuilla ja naamioverkoilla yms. rekvisiitalla. Salakapakan trubaduurina toimi Ilja Jalkanen. Näihin historiallisiin ja ikimuistoisiin juhliin osallistui ennätysmäärä suomenlahtelaisia. Kaikki halusivat yhdessä ja hyvällä mielellä juhlia 100-vuotiasta Rajavartiolaitosta.

RAJA100-TAPAHTUMIA KESÄLLÄ KAINUUN RAJAVARTIOSTOSSA

Rajapartio toi rajamiesten terveiset iltajuhlaan Kajaanissa.

Heinäkuussa voi Kajaanissa käydä tutustumassa Rajavartiolaitoksen juhlavuoden kunniaksi uudistettuun Kainuun rajavartioston perinnehuoneeseen. Näytteillä on sota-ajan installaation lisäksi historiasta kertovia valokuvia ja esineistöä.

RAJAMME VARTIJAT

Tapahtumia ja juhlia vuosipäivänä 2019 TEKSTI: Roosa Seligson • KUVAT: Juuso Luntamo

LÄNSI-SUOMESSA JUHLITTIIN LÄMMINHENKISESSÄ PERHEJUHLASSA Länsi-Suomen merivartiosto vietti Rajavartiolaitoksen 100. vuosipäivää juhlallisissa puitteissa Turun linnassa. Juhlapäivä alkoi aamulla perinteisellä seppeleenlaskulla sankakarihaudalle Turun hautausmaalla. Sen jälkeen oli vuorossa Turun linnan Kuninkaansalissa pidetty ylennys- ja palkitsemistilaisuus, jossa jaettiin huomionosoituksia niin omalle henkilökunnalle kuin yhteistyökumppaneille. Tilaisuuteen oli kutsuttu myös laaja joukko yhteistyökumppaneita koko vartioston toimintaalueelta Ahvenanmaalta Tornioon, viranomaisista vapaaehtoisiin meripelastajiin. Laivaston soittokunta soitti musiikkiesitysten lisäksi komeat fanfaarit kaikille palkittaville, ja Turun linnan upeat puitteet kruunasivat arvokkaan tilaisuuden. Illalla Turun linnaan kokoontui juhlaillalliselle laaja joukko nykyisiä ja eläk-

keellä olevia vartioston työntekijöitä. Illan musiikista vastasi Laivaston soittokunnan vaskikvintetti. Länsi-Suomen merivartioston komentaja Marko Tuominen toivoi jo juhlan suunnitteluvaiheessa tilaisuuden olevan lämminhenkinen merivartioston ”perhejuhla”, jossa olisi mahdollisuus tavata niin nykyisiä kuin entisiä kollegoita, ja saimmekin todistaa monia iloisia jälleennäkemisiä. Entisistä komentajistamme paikalle olivat päässeet kommodori Raimo Tiilikainen, kommodori Kauko Lehti-

nen, kommodori Henrik Wärnhjelm ja kommodori Jukka Savolainen. Virallisia puheita ei ohjelmassa ollut lainkaan, mutta illallisen aikana sana oli vapaa ja saimme kuulla useita tarinoita mieleen painuneista tapahtumista ja kommelluksista menneiltä vuosilta. Länsi-Suomen merivartioston eli vuonna 2004 yhdistyneiden Saaristomeren merivartioston ja Pohjanlahden merivartioston yhteenkuuluvuutta sekä hyvää merivartiohenkeä korostettiin jokaisessa puheenvuorossa ja kommodori Wärnhjelmin johdolla kajautettiin ilmoille jopa perinteikäs vartioston juomalaulu. Juhlapäivä oli kokonaisuudessaan 100-vuotiasta päivänsankaria kunnioittava ja arvokas, mutta myös lämminhenkinen ja rento, ja siitä jäi meille kaikille mukavia muistoja seuraavalle sadalle vuodelle.

TEKSTI: Anne Laaksonen • KUVAT: Vartiolentolaivue

RAJA 100 VARTIOLENTOLAIVUEESSA

Vartiolentolaivueessa juhlittiin 100-vuotiasta Rajavartiolaitosta henkilöstön, eläkeläisten ja yhteistyökumppaneiden kanssa Helsingissä...

RAJAMME VARTIJAT

Turussa...

TEKSTI: Milla Ignatius • KUVAT: Reijo Väisänen ja Pietari Sänisalmi

POHJOIS-KARJALASSA JUHLA HUIPENTUI SEMINAARIIN JA UUDEN LIPUN VIHKIMISEEN Pohjois-Karjalan rajavartiostossa juhlistettiin Rajavartiolaitoksen 100. vuosipäivää perjantaina 22.3.2019. Juhlapäivä käsitti perinteiset kahvitilaisuudet rajavartioasemilla sekä juhlallisen lipunnoston ja seppeleenlasku- ja palkitsemistilaisuuden Onttolassa. Päivä huipentui Joensuussa Itä-Suomen yliopiston Carelia-salissa järjestettyyn rajaturvallisuusseminaariin, iltajuhlaan ja buffet-tilaisuuteen henkilökunnalle ja kutsuvieraille aveceineen. Rajaturvallisuusseminaarin alustusten kolmesta teemasta yksi oli rajat ja julkisuus, josta puhui Sanomalehti Karjalaisen päätoimittaja Pasi Koivumaa. Toisena teemana olivat rajat, kaupankäynti ja matkailu Pohjois-Karjalan yrittäjien näkökulmasta, panelistipuhujana toimitusjohtaja Matti Vuojärvi. Kolmannesta teemasta, rajat ja turvallisuus rajakunnan näkökulmasta alusti Lieksan kaupunginjohtaja Jarkko Määttänen. Lisäksi tilaisuudessa yleisö pääsi osallistumaan keskusteluun. Muun muassa 95-vuotias sotaveteraani, professori Veijo Saloheimo tenttasi panelisteja omalla kysymyksellään.

Pohjois-Karjalan rajavartioston uuden lipun naulaus ja ekumeeninen vihkiminen.

Rajavartiolaitoksen 100. vuosipäivää juhlittiin yli 500-henkisen juhlayleisön voimin. Tilaisuudessa palkittiin ansioituneita omaan henkilökuntaan kuuluvia ja yhteistyötahoja sekä lueteltiin vuosipäivänä ylennetyt henkilöt. Juhlapuheen piti piispa Jari Jolkkonen ja valtioneuvoston tervehdyksen toi ministeri Anu Vehviläinen. Juhlan arvokkuutta nosti myös Pohjois-Karjalan rajavartioston uuden lipun naulaus ja ekumeeninen käyttöönotto. Lipun naulaajina toimivat kauppaneuvos Väinö H. Broman, piispa Jari Jolkkonen, metropoliitta Arseni ja rajavartioston entiset komentajat, everstit Teuvo Paanila,

Aaro Moilanen, Toivo Juntunen, Martti Kukkonen, Tero Kaakinen, Olli Lampinen sekä nykyinen komentaja, eversti Vesa Blomqvist. Musiikkiannin tilaisuuteen toivat 30-henkinen Rakuunasoittokunta solisteinaan Elina Vitri ja vanhempi rajavartija Tuomas Viitaniemi Pohjois-Karjalan rajavartiostosta. Rajakarhun tarinakin sai oman osansa ohjelmassa, sillä Rajanallen seikkailusta nähtiin kuvakollaasi Carelia-salin aulatilassa. Samalla saimme nauttia myös maittavista maakunnan antimista buffet-tilaisuuden yhteydessä.

ja Rovaniemellä. Vartiolentolaivueen komentaja, kommodori Risto Jääskeläinen vieraili kaikissa tukikohdissa juhlapäivän kunniaksi.

RAJAMME VARTIJAT

Tapahtumia ja juhlia vuosipäivänä 2019 TEKSTI: Tuija Paakki • KUVAT: Mikko Pelkonen ja Aleksi Turpeinen

RAJAMIEHEN RESEPTEISTÄ LAPIN LAKIIN LAPIN RAJAN HISTORIAA KIRJOIHIN JA KANSIIN Lapin rajavartiosto kustantaa kirjasarjan Rajavartiolaitoksen 100-vuotisjuhlavuoden kunniaksi. Juhlajulkaisusarja koostuu neljästä teoksesta, joilla tuodaan esiin Lapin Rajan historiaa ja perinteitä eri näkökulmista. Julkaisusarjan ensimmäinen teos on tullut jo painosta, muut teokset painatetaan juhlavuoden aikana.

Aleksi Turpeinen: Lapin laki Valokuvia, vaiheita ja viisauksia Lapin rajavartiostosta Kaksiosaisessa kirjassa käsitellään Lapin rajavartioston vaiheita sotien jälkeisestä ajasta 2000-luvulle. Ensimmäinen osa on nimeltään Vaiheita, ja siinä paneudutaan historiaamme eri teemojen kautta, kuten lain saapuminen Lappiin, Lapin matkailu sekä kaupungistuminen ja ammatin professionalisoituminen. Toisessa osassa esiin nostetaan Lapin rajavartioston entisten ja nykyisten partiomajojen vieraskirjat ja niihin tehdyt merkinnät, joista avautuu rajavartijoiden ja Lapissa kulkijoiden mielenmaisemaa. Vanhimmat vieraskirjamerkinnät ovat 1950-luvulta. Ote vuodelta 1986: 6.-7.9.1986 Hirvasvuopio: Mitä kolme

RAJAMME VARTIJAT

ihmistä voi enää muuta toivoa lähtiessään Kalkkoaivista tänne. Olemme saaneet hieman sadetta, hieman enemmän sadetta ja paljon sadetta. Ainoa mitä toivoa voi, on että sää ei enää muutu, kun tähän on tottunut. Kiitos kämpän ja kaminan - olitte paratiisi.

Katri-Maaria Kyllönen (toim.): Rajamiehen reseptit Rajamiehen reseptit on ensimmäinen Lapin rajamiesten ruokakulttuuria käsittelevä julkaisu. Teokseen on koottu niin tarinoita kuin reseptejä Lapin rajavartioston henkilöstöltä, vartioasemien entisiltä emänniltä, Rovaniemen rajasotilaskotisisarilta, Lapin vanhoilta rajamiehiltä ja Lapin rajavartioston Killalta. Teoksesta löytyy ohjeet sekä perinteisiin partioeväisiin että tasavallan presidenttien vierailuilla tarjottuihin juhla-aterioihin, kuten pierkkumälli, rautukukko, Lapin ukon soppa ja jytynen. Tarinoiden ja reseptien kaari ylittää vuosikymmenet, ja kirjan vireenä kulkee erään teosta varten haastatellun evp rajamiehen kiteytys: “Voi veljet, ajat on muuttuneet, mutta rajamies on aina rajamies!”

Pauli Pulju: Sata vuotta rajasissien historiaa Varusmieskoulutus Lapin rajavartiostossa 1919–2019 Historiikki pyrkii antamaan helposti lähestyttävän ja kokonaisvaltaisen kuvan Lapin rajavartioston vähemmän kartoitetusta alueesta eli varusmieskoulutuksen historiasta. Teos käsittelee Lapin Rajan varusmieskoulutusta aina Suomen itsenäistymisen ajoista lähtien. Nykynäkökulmasta teoksen merkittävin osa käsittelee Ivaloa vuoden 1974 jälkeen, ja sen keskeisenä aiheena on 1995 perustettu Suomen pohjoisin varusmiesten koulutusyksikkö, Ivalon Rajajääkärikomppania, ja sen edeltäjä, vuosina 1975–1995 Ivalossa toiminut Sissiosasto. Historiikki pureutuu myös LR:n varusmiesyksiköistä toiseksi viimeisimmän, vuosina 1975–1994 Rovaniemellä toimineen sissikomppanian ja sitä edeltäneen jääkärikomppanian menneisyyteen.

RAJAN 100-VUOTISJUHLINTAA EUROPOLISSA Europolin päämajassa Haagissa järjestettiin 2.4.2019 kutsuvierastilaisuus Rajavartiolaitoksen juhlavuoden kunniaksi. Tilaisuuteen osallistui Europolin henkilöstöä ja Rajavartiolaitoksen keskeisten yhteistyömaiden edustajia. Rajan Europol-yhteyshenkilö kapteeniluutnantti Jukka Tekokoski luovutti tilaisuudessa European Migrant Smuggling Centrelle (EMSC) myönnetyn Rajavartiolaitoksen ansiolevykkeen, jonka vastaanotti keskuksen päällikkö Robert Crepinko.

Joni Rissanen: Toimistotyötä ja taisteluharjoituksia - Lapin rajavartioston Rovaniemen kasarmialueiden ja varusmieskoulutuksen historia 1919–2019 Lapin rajavartiosto on ollut osa Rovaniemeä sadan vuoden ajan. Siitä asti, kun Lapin rajavartiosto perustettiin, Rovaniemi on ollut sen toimintojen ydinaluetta. Sinne on sijoitettu niin vartioston esikunta kuin paikalliset komppaniat. Tämä teos vie lukijan historialliselle matkalle Lapin Rajan Rovaniemeä koskevaan perinnetietoon. Kirja käsittelee rajavartioston esikunta-alueiden historiaa ja varusmieskoulutusta Rovaniemen sijoituspaikassa. Esikunnan yhteydessä oli varusmieskomppanian koulutusta monina vuosikymmeninä ja näin ollen se on tärkeä elementti esikunta-alueen kehityksessä. Teos kuvaa muutoksia Rovaniemellä niin maantieteellisillä alueilla kuin rajavartioston toiminnassa. Teoksen kirjoittajan sanoin: “Lapin rajavartioston taival Rovaniemellä on (…) kaikkea muuta paitsi yksitoikkoinen tarina jälkipolville kerrottavaksi.”

RAJAMME VARTIJAT

Rajamme Vartijat 3.6.1962

Puolikymmentä

vuotta sitten tu li parina kesänä laukatuksi metsähallituksen kätyrinä tukkileimikkojen laatuarvioinnissa. Kun minun aluettani olivat mm. Kuhmo ja Suomussalmi, veivät retket usein rajan läheisyyteen. Moni muistikuva herää elämään, katsellessani matkalaskujani ja karttoja. Jonkerin Joki- ja Salmilampien vartiomajat palauttavat yht’äkkiä mieleen ankaran helteen, sääsket, iltojen

sai etsiä. Näkymät tämän majan tienoilla olivat jännittävät, lampia ja korkeaa vaaranrinnettä. Itä tuntuu sitä paitsi melkein aina jännittävältä siviilimiehestä. Voi taivas niiden salojen painostavaa rauhaa! Ja isoja puita siellä oli, eräässä notkelmassa näin suurimpia kuusia mitä eteeni on sattunut. Helle pysytteli 26 asteen tienoilla, ja kun sääskiöljypullokin putosi luultavasti vanhaan karhunpesään kurkkies-

VEIKKO HUOVINEN

eteläpuolen saloilKiekinkosken lakin on tullut tepastelluksi.

Siellä Kusianvaaran autiotalon takana on vanha kämppä ja savusauna, ja siinä saunassa olen nukkunut sekä kesällä että itsenäisyyspäivänä. Kämpän lähettyvillä oli leimikot sellaiset kuin Kylmävaara Puura ja Kusia-Puura. Pienen lammen takana kohosi ja kohoaa kai vieläkin merkillisen erämainen vaara, jonka kupeessa loistaa harmaita honkia ja suuria haapoja. Kusianvaaran aution läpi kävellessä muistui mieleen Heikki Melentjeffin tarinat Talvisodan hiihtopartioista. Aution reunasta ammuin kerran vanhan metson, joka jäi männyn latvahaarukkaan riippymaan, ja haukka sen olisi varmaan syönyt, ellei metsänhoitaja Onni Kaukonen, ketteränkuivak erämies, olisi sitä kiipeämällä hakenut. Korkanalla minä olen L entiiran monesti käynyt. Kun ensimmäi-

valot ja karun hiljaisuuden ja synkässä notkelmassa kiiluvan lammen. Nimet elävät, tuovat mukanaan ääniä, näkymiä, haluja, nuotioiden savuja, kalanruotoja, kyllästymistä, sadetta, autiokämpän tunkkaisuutta. Kiekinkosken Kusianvaara, Viiksimontien Veräinen ja Sompin parakki, Lentiiran Korkana Koivajoineen ja myhäilevine Mäkelän Jalluineen, Raatteen Arolan mökki, Purasjärven Tuliniemi ja Moruvaaran leimikko, Hossan Mykräsalmi ja ihmeelliset jäkäläkankaat petäjikköineen. . .

onkerin saloilla oli silloin kaksi suurta leimikkoa, Mäntyvaara ja Haapavaara. Matka Jonkerinjärven päästä kesäyössä kävellen Jokilammen majalle sujui käkien kukkuessa, mutta maja oli niin piilossa kuusikon sisässä, että sitäpä

sa, eikä sitä enää kehdattu hakea kilometrien päästä, kävivät itikat pirullisiksi. Salmilampien tienoilla pari kalamiestä seilasi kopukoilla lammen tyynellä pinnalla ja tuli yösydämeksi majaan seuraksemme. Eräänä päivänä rajamiehet tavoittivat meidät ja kyselivät matkoistamme samalla katsellen millaiset kengät ja kengänpohjat meillä oli. Rajamiehet kertoivat Möntönlammessa asuvan sellaisia haukia, että niille on pantava koukkuun syötiksi parin kilon hauki. Tulomatkalla yövyimme Saarelan talossa. Luimme Seuroja, istuimme avojaloin pirtin penkillä, kärpäset pörisivät, sukat ja kumisaappaat kuivuivat pihamaalla ja emäntä keitti ahvenkeittoa. Kun lähdimme toivotti isäntä meille Herran suojelusta. Mieltä pakkasi liikuttamaan, eipä tuollaista toivotusta nykyaikana monesti kuule.

set virkamatkani suuntautuivat sinne päin, tunnen eräänlaista erikoismielenkiintoa seutua kohtaan. Karua seutua, raikasta kuin joulukuun pakkasaamu, on tuo tuttu maisema Änätinpäästä Säynäjäjärvelle, ja siitä Valtasen- ja Rauvanjärvelle. Jokin kovin avara, keltaisenvivahteinen suo aukeaa vieläkin eteeni muistikuvissani. Silloin saatteli arvioimisryhmämme konepistoolimies, olihan leimikkoa rajavyöhykkeellä. Satuttiin lakkapaikoille ja syötiin lujasti. Nimiä, nimiä; Isokorpi, Leppäsen ukko, Koivajan miehet lumipyryssä leimakirves kädessä, Rauvanjärven raudusjää ja huurteiset rantakoivut, Synäjäjärven teeriparvet ja Mäkelän Jalmari. Jallu on mukava isäntä, jalkavaivainen mutta aina puuhassa, talon töissä ja tukkilaivassa, aina iloisena elämänuskoa toisillekin jakaen. Jalmarin isä eleli pirtin sängyssä, enimmäkseen hiljaisena, mutta yltyen joskus keskustelemaan. Mäkelän kamarissa syystalven iltoina Heikki Melentjeff kertoili uskomattomia asioita kaukopartiomiehistä. Nyt Esa Anttalan kirjojen ilmestyttyä Heikin jutut ovat alkaneet tuntua melkein tosilta. erran yövyin rajamiesten majassa jossain Korkan takana. Leimattiinko rajavartiostolle rarakennuspuita vai jollekin muulle ostajalle, sitä en muista. No joo,

iltayöstä alkoi lumi narskua ulkona ja joku kiersi pari kertaa majan seinävieriä. Mikä piru sieltä on tulossa, säpsähdytti väkisinkin. Mutta mies vartiosta siellä oli kuulostelemassa. Näkyi näet valonheittäjien valoja jostain kaukaa, mistä lie näkynytkään. . . tulee puhe Suomussalmesta, K un juohtuu mieleeni aina eräs esit-

tely. Pyryvaaran tien päässä oli pari tukkileimikkoa. Muutaman veräjän luo jätimme auton ja siellä tuli vastaan pikku poika. ”Minä oon Eskelis-Lassen poika”, sanoi hän ja johdatteli meidät taloon, josta saimme opastusta oikeille poluille.

kerran Purasjärvelle, ja A jeltiinpa ilmoittauduttiin vartiossa. Ran-

nassa sattui olemaan moottorivene, jolla luikaistiin järveä pitkin muutamaan nimeen ja pystytettiin teltta. Järvi oli tyyni ja hellettä piisasi niiksi päiviksi, jotka vaelsimme Moruvaaran paikkeilla.

Monet kahvit keitettiin lampien rannoilla ja illalla teltalla kokattiin säilykepurkeista ihmeellisiä keittoja Järven yli kantautui karjan ja ihmisten huutoja.

ihme on tullut koetuksi, etS ekin tä, miltä tuntuu matkustaa jär-

vellä moottorisahalla. Juntusrannan Rajapirtillä soittelimme eräänä syksynä sinne tänne ja kyselimme vesikyytiä Pärsämöön, jossa piti kävellä Lummevaaraa sun muuta. Ei onnistanut. Mutta viimein saimme kuulla, että Kyröllä on perämoottoriksi rustattu moottorisaha. Mentiin Kyrölle ja pärhällettiin Juntusjärvelle, kunnes yht’äkkiä moottorisahan propelli katosi syvyyksiin. Soudettiin takaisin ja mentiin taas Rajapirtille soittelemaan. Saatiinpa Pärsämön mies asialle vanhalla Pentallaan, joka kuulemma oli palvellut uittoyhtiötäkin ennen Talvisotaa. Komeasti päästiin Pärsämöön Kiannan tyveniä pintoja pitkin, käveltiin leimikot ja lähdettiin paluumatkalle.

Perhana, Penta särkyi ilman aikojaan erään kallioisen niemen kohdalla. Kansakoululta lähti opettaja viemään meitä Juntusrannalle. Lieneekö päässyt ehyenä takaisin kotiinsa?

tuli kerran nälkä, kun H ossassa reppujen sisältö oli syödä räp-

sitty Mykräsalmen takamailla. Oli syyskuun puoliväliä ja helkkarin kaunis, kuulas päivä. Ilman innostamana menimme eräälle koskelle kahvin keittoon. Otin huvikseni vavan mukaan ja nakkelin virtaan kirkkaan sinistä perhoa. Tuli kattilallinen harreja. Herra isä miten hyvä harrikeitto se olikaan syyskuun lämpimänä iltapäivänä kosken kohistessa ja aikuisten telkänpoikien melskatessa suvannolla. oi niitä aikoja, tapoja ja seutuja. Ja siellä kai ne vaarat, järvet ja suot ovat vieläkin, samoin rajan ihmiset ja rajavartijat poluillaan. Terveiset sinne, havumetsiin, auringossa kiiltävien neulasten maailmaan.

Rajamme Vartijat 1.1.1975

MERIVARTIJOITA MAARIANHAM Maarianhaminan merivartioaseman löytää kävijä kaupungin etelälaidan Luotsivuorelta, noin puolitoista kilometriä keskustasta. Aseman jo tämän vuosisadan alkuvuosina pystytetyn rakennukset sijaitsevat korkealla kalliolla, jonka rantajyrkänteeltä on mainiot näköalat saaristoon. Ahvenanmaan merivartioalueen entisen päällikön komentajakapteeni Fjalar Häggblomin kertoman mukaan on Luotsivuoren historia lyhyesti seuraava. Aseman rakennusten historiasta tiedetään, että ne on rakennettu 1909 Suomen Suuriruhtinaskunnan kuuluessa vielä Keisarilliseen Venäjään. Vieläkin käytössä olevat kolme taloa ja kellari olivat venäläisen merenmittausretkikunnan käytössä ja tukikohtana aina keisarivallan päättymiseen saakka. Retkikunnan johtaja – amiraalin arvoinen merenkulkija – ja hänen henkilökuntansa asuttivat rakennukset ja suunnistivat täältä merellisille tutkimus- ja mittausmatkoilleen ja palasivat kenttätyön jälkeen Luotsivuorelle merikarttojensa ääreen. Retkikunnan viestiyhteyksiä varten oli rakennettu voima-asema, joka rakennus toimii nykyisin kellarina. Tältä ajalta lienee peräisin paikan toinen, vieläkin joskus käytetty nimi – Gnisten. Merivartioaseman päärakennus on reippaat 65 vuotta vanha ja edelleen tehokkaassa käytössä. Portinpylvään koristeena on jäännökset räjähtäneestä miinasta.

Suomen itsenäistyttyä tulivat Luotsivuoren asukkaiksi merenkulkuhallituksen Ahvenanmaan luotsipiirin miehet ja he isännöivät rakennuksissa aina kaksikymmentäluvun puoliväliin saakka. Merivartiolaitoksen tultua perustetuksi vuonna 1930 anottiin rakennukset sen käyttöön ja merivartijat asettuivat taloksi vuonna 1932. Tällöin radioasema RA 2 perustettiin hoitamaan alueen viestiliikennettä ja seuraavana vuonna siirtyi merivartiolaitoksen Ahvenanmaan piirin kanslia Degerbystä Luotsivuoren rakennuksiin. * Tänään toimii samoissa rakennuksissa Maarianhaminan merivartioasema, jonka tiloissa on myös Ahvenanmaan merivartioalueen päällikön toimisto. Merivartioalueen päällikkönä on kapteeniluutnantti Kyösti Kärkkäinen. Hän tuli rajavartiolaitoksen palvelukseen 1962. Palveltuaan eri aluksilla perämiehenä ja päällikkönä hän siirtyi 1968 aluepäälliköksi komentajakapteeni Häggblomin jälkeen. Kärkkäisen alaisuuteen kuuluu ahvenanmaalaiset merivartioasemat. Tämän Suomen läntisimmän ja eteläisimmän alueen päällikkö asuu Maarianhaminassa ja on kotiutunut paikkakunnalle Sjöbevakninsstationens huvudbyggnad är drygt 65 år gammal och fortfarande i effektivt bruk. Portpelaren pryds av resterna efter en exploderad mina.

MINASSA

Suuremmassa asuinrakennuksessa on henkilökuntaa varten keittiö ja ruokasali. Rakennus peruskorjattiin sisältä vuonna 1970. I den större bostadsbyggnaden finns kök och matsal för personalen. Byggnaden grundreparerades invändigt år 1970 Ahvenanmaan merivartioalueen päällikkö, kapteeniluutnantti Kyösti Kärkkäinen muodostaa yhden miehen yksikön työhuoneessaan merivartioasemalla. (vas.) Chefen för Ålands sjöbevakningsområde, kaptenlöjtnant Kyösti Kärkkäinen utgör en enmansgrupp i att arbetsrum på sjöbevakningsstationen. Ruokala on ’päivän tärkeimmän’ tapahtumapaikka. Kuvassa (vas.) merivartiopursimiehet F Malm ja M Rostedt, merivartija K A Paulsson ja selin merivartioylikersantti A Saarinen. Kuvan pikkutyttö avustaa töissä äitiään, aseman emäntää rva Nordqvistia. (alla) I matsalen tilldrar sig dagens ”viktigaste” händelse. På bilden (fr vänster) sb-båtsmännen F Malm och M Rostedt, sjöbevakare K A Paulsson och med ryggen mot kameran sb-översergeant A Saarinen. Värdinnan, fru Nordqvist, assisteras av sin dotter.

Vartioaseman saunan edessä on kaivo, josta pumpattu vesi kiidätetään ämpärillä sisään. (oik.) Vatinet pumpas upp från brunnen framför stationsbyggnadens bastu och bars in med ämbar.

mainiosti. Juurtumiseen lie vaikuttanut tehokkaasti avioliitto maarianhaminalaisen neitosen kanssa. Maarianhaminan merivartioaseman päällikön merivartiopursimies Fjalar Malm’in alaisuudessa toimii varsinaisen asemahenkilöstön lisäksi myös radioryhmä, jotka yhdessä muodostavat puolentoistakymmeneen henkeen nousevan joukon. Merivartioiden ja radiomiesten lisäksi tuohon määrään sisältyy telehuoltoupseeri (radio- ja tutkakorjaaja) sekä vartioaseman emäntä, jona viime vuoden alusta lähtien on ollun rouva Brita Nordqvist. Aseman päällikkö on syntyperäinen ahvenanmaalainen, mutta puhuu siitä huolimatta melko hyvin suomea, mitä on pidettävä paikkakunnalla erikoisuutena. Syynä voi olla merivartiopursimies M Rostedtin ja merivartioylikersantti A Saarisen suomenkielisyys, joka on näin käytännön tietä tarttunut myös aseman päällikköön. Merivartioasemalla ei ole omaa laituria ja kaupunki on osoittanut aluksille laitu-

Museolaiva Pommerin ja ÅSS:n paviljongin väliseen aseman laituriin on saapumassa merivartioaseman ’rautaville’. Sjöbevakningsstationens båt på väg in till kajplasten mellan museifartyget Pommer och ÅSS’ paviljong.

ritilaa museolaiva Pommerin ja Ass:n laiturien välistä. Etelämyrskyllä alukset ovat kuitenkin siirrettävä tästä suojaan vastarannalle – Möckelöhön. Puolet aseman henkilöstöstä asuu itse hankkimissaan asunnoissa. Asemalla asuvilla ei ole mukavuutena vesijohtoa eikä viemäriä, joten ’juokseva vesi’ kulkee ämpäreissä sisään ja ulos. Uutta ja nykyaikaisempaa odotellessa voi kuitenkin lohduttautua sillä, että liikunta ei tälläkään tavalla tehtynä ole hukkaan heitettyä aikaa. Kuvat ja teksti Leo Lönnbäck

Rajamme Vartijat 4.4.1980

Kuiva- ja Hietajärvellä kuin kotonaan. Tsasounassa vaihdettiin ensin kuulumiset myös Moarie Karhusen kanssa. Metropoliitta vieraili vielä myöhemmin pirteän Kuivajärven vanhimman asukkaan kodissa.

ELLA KARTTIMO

Lämminhenkisyys ja vilpitön yhteistahto olivat leimaa-antavia Oulun ortodoksisen hiippakunnan metropoliitta Leon ensimmäiselle paimenmatkalle Kuivaja Hietajärven karjalaiskyliin. Tuttuhan piispa oli kylän asukkaille jo entuudestaan – Leon valoisa olemus herätti luottamusta viime kesän proasnikassa ja kirkon mies sai epiteetin ”symppis”. Tällöin Leo hoiti vielä Joensuun piispan virkaa.

Sekä ortodoksisen ja luterilaisen seurakunnan että rajavartioston yhteistyö ja kanssakäyminen ovat sujuneet Kuivajärvellä aina esimerkillisen kitkattomasti. Niinpä oli luonnollista, että Kuivajärven vartiosta tuli myös piispan vierailun majapaikka. – Oulun vastaperustetun hiippakunnan piispuus on minulla vaikea, mutta samalla mielenkiintoinen haaste: kaikki on luotava alusta, metropoliitta Leo totesi. Ja hallitsemistahan Oulun hiippakunnassa on: alue on pinta-alaltaan ylivoimaisesti suurin, samalla kuitenkin väkiluvultaan vähäisin. Valtaosa metropoliitan työajasta kuluukin matkoihin, karkeasti viikon seitsemästä päivästä kuusi. Laajan alueen ongelmiin paneutuminen on metropoliitta Leon mielestä aluksi kaikkein tärkein tehtävä. Erityistä huolta ja vaalimista tarvitsevat paikalliset kulttuurit, niin äärimmäisessä pohjoisessa Sevettijärvellä kuin viimeisissä karjalaiskylissä Suomusalmella. – Muistettakoon kuitenkin, että vaikka puhutaankin eri alueiden tärkeydestä, kaikki ortodoksit ovat saman huomion kohteena. Kuivajärven tsasounassa metropoliitta Leo toimitti liturgian. Piispa pyysi kyläläisten tukea työlleen, samoin kuin lupasi itse muistaa heitä esirukouksissaan. – Keskinäinen rakkaus on suurin voima,

joka voittaa kaikki vaikeudet, Leo muistutti kyläläisiä puheessaan. Liturgian jälkeen syntyivät ensimmäiset kosketukset esipaimenen ja kyläläisten välille. – Hyvin on rakkaan näköini, tunnustivat emännät. Yhteisestä tuokiosta tuli lämmin ja kodikas, metropoliitta oli kuin yksi kylän väestä. Kipakasta pakkasesta ja hyytävästä viimasta huolimatta toimitti piispa seurueineen muistopalvelun eli litanian Kuivajärven hautasaaressa. Järven selkä taittui moottorikelkalla ja reellä. Piispa istutettiin kelkan taakse. Vaikka vierailun aikataulu oli tiukka ja seuraava kohde odotti, oli kiirrettömän oloisella piispalla aikaa viivähtää tuokio kahdessa kuivajärveläisessä kodissa: Hietajärven puolella Jussilassa, Jussi ja Enni Huovisen mökissä sekä Kuivajärvellä Heikkilässä Moarie Karhusen luona. Musiikkimiehenä Huovisen Jussi kaivoi esille viulunsa ja soitti malliksi omia sävellyksiään. – Sinun pitäisi säveltää praasniekkahymni, metropoliitta ehdotti Jussille. Maorie Karhunen puolestaan vei vieraan huoneeseensa, jossa keskusteltiin kahden kesken. Helmikuisen päivän laskiessa sinertävään iltahämärään, jatkui esipaimenen matka kohti seuraavaa tutustumiskohdetta.

Metropoliitan virallinen kosketus rajakyliin

Ortodoksisiin kirkonmenoihin kuuluu myös toimituksen lopussa tapahtuva ristinsuutelu, tässä on vuorossa Kuivajärven ala-asteen opettaja Marja Huovinen. (kesk. vas.) Kuivajärven hautasaaressa, Domna ja Hilippa Huovisen haudoilla toimitettiin muistopalvelu eli litania. Toimituksesta huolehtivat metropoliitta Leo (oik.), kirkkoherra Pentti Hakkarainen sekä diakonit Timo Mäkirinta ja Raimo Huttu. (ylinnä) Vierailujen ajan oli metropoliitan majapaikkana Kuivajärven vartio, jossa SuomRjk:n päälliköllä, majuri Jouni Tiitolalla, metropoliitta Leolla, kirkkoherra Pentti Hakkaraisella ja hiippakunnan sihteeri Timo Mäkirinnalla oli monta rattoisaa hetkeä. (yllä) Myös Olga Huovinen (oik.) ja Taimi Huovinen saivat tilaisuuden haastella uuden esipaimenen kanssa. Ja ”ylen rakkaan” kuvan emännät metropoliitasta saivatkin. (vas.)

Rajamme Vartijat 6/1988

Rajamiehen työ asemaan katsomatta on ennen muuta käytännön toimintaa: partiointia rajalla, suunnittelua, kaluston käyttöä ja huoltoa, taitoa kouluttaa laisia jne. Paras tapa saada teoria elämään on tehdä asiat itse niin moneen kertaan, että varmasti osaa. Tässä on rajakoulun opetuksen ydin. Keväällä kurssien lähestyessä loppusuoraa niin varusmies- kuin henkilökuntaoppilaat hiovat maastoleirillä johtamistaitoaan. Rasituksen alaisena todelliset johtajat pulpahtavat pinnalle. Koettelemukset lujittavat yhteishenkeä. Oheiset kuvat ovat tämänkeväisestä kurssien johtamisharjoituksesta, johon osallistui yli 300 miestä kaikkialta maarajoilta.

Rajan yli tullut panssari oli ”pidätetty” ja miehistöä tarkastetaan.

JUHANI PAAKKINEN

Maastoon pystytetty rajavartioasema. Rajavääpelit Pertti Harju Lapista (vas.) ja Esa Muikku Lieksasta arvioimassa tilannetta. Koivuhalko on rauhanajan harjoitusten lämmönlähde. Nykynuoret osaavat sahauksen yllättävän hyvin. Helsingin tarkastaja on tullut toteamaan, että opetus noudattaa annettuja ohjeita. Rajakoulun apulaisjohtaja Toivo Uosukainen (vas.) korjaa miinoitteen merkintää everstiluutnantti Kalevi Kokon (2. oik.) ohjeen mukaan.

Kun muutamia vuosia sitten soittelin jutuntekoaikeissa Kotkan merivartioasemalle, olin pudota tuoliltani, kun puhelimesta kuului heleällä naisäänellä ”Kotkan merivartioasema – Mikkonen”. Tuli mieleeni, että onko tasa-arvo jo ulottunut näinkin pitkälle. Tästä tapahtumasta jäi mieleeni muhimaan ajatus esitellä Rajamme Vartijat -lehden lukijoille nainen merivartiostosta. Teksti MATTI PIIPARI Kuva JORMA SALOPELTO

Kymmenen vuotta Kotkan merivartioalueella työskennellyt Leila Mikkonen sanoo viihtyvänsä merivartijoiden joukossa.

Naisiahan on perinteisesti työskennellyt merivariostojen esikunnassa erilaisissa tehtävissä. Varsinaisesti kentällä on naisten osuus jäänyt merivartioasemien emännän vakanssien haltijoiksi. Tiettävästi heitä on kentällä muissa tehtävissä vain kaksi, toinen itäisellä Suomenlahdella ja toinen Pohjanlahdella Rauman merivartioalueella. Merivartijat eivät tunnu pitävän pahana, vaikka naisia olisi muuallakin merivartioalueiden ”esikuntatehtävissä”.

RAKENNEMUUTOS SYYNÄ SIIRTOON MERIRAJALLE Kotkan merivartioalueen toimistovirkailijana kymmenisen vuotta työskennellyt Leila Mikkonen on siirtynyt Kotkaan ja rajavartiolaitoksen palkkalistoille puhelinliikenteen automaation vuoksi. Ennen Kotkaan tuloaan Leila työskenteli valtion ”sentraalisantrana” Kangasniemellä Savon sydämessä ja siirtyi vakanssijärjestelyiden myötä vuonna 1970 Kotkaan.

Kotkan merivartioasemalla Leila toimi aluepäällikön alaisuudessa komentopaikan ja merivartioalueen toimintayksiköiden yleiskonttoristina huolehtien periaatteessa kaikista toimistotehtävistä eräänlaisena ”yleishenkilönä”.

MIELENKIINTOINEN TYÖYMPÄRISTÖ Työtahdin Leila sanoo riippuvan pitkälti kulloisestakin merivartiotilanteesta. Tilannetoimintaan sidoksissa oleva työ on luonteensa puolesta vaihtelevaa, mutta samalla toisaalta sen ikävä puoli. Vaikka Leilan työpaikka sijaitsee Pookinmäellä Kotkan Puistolassa niin, että merelle näkee ikkunasta, on meri hänen kertomansa mukaan jäänyt etäiseksi. Kuitenkin hän tuntee toimialueen kohtalaisesti. Leila, joka on vasta nimetty laitoksen virkamieslautakuntaan, sanoo näiden kuluneen kymmenen vuoden aikana viihtyneensä hyvin poikajoukossa. Hän on huomannut tasaavansa olemassaolollaan miesten maailmaa, ja

ainakin Leilan paikalla ollessa kielenkäyttö muuttuu aina jonkin verran tavanomaista siistimmäksi. Vapaa-aikanaan tämä naispuolinen rajahenkilö harrastaa aktiivisesti liikuntaa juosten, hiihtäen ja pyöräillen. Ja poikajoukossa hän joutuu viettämään myös vapaa-aikansa, koska perheeseen kuuluvat aviomiehen lisäksi 15- ja 6-vuotiaat pojat.

”MITEN TULTAISIINKAAN TOIMEEN ILMAN LEILAA…” Näin tuumii merivartioalueen varapäällikkö, yliluutnantti Jorma Uutinen, kun kysyn häneltä mielipidettä toimistotyöntekijän merkityksestä merivartioalueella. Jorma toteaa, että paperityöt ovat viime vuosina merkittävästi lisääntyneet, ja kun Kotkan alueella ei ollut vakinaista alueupseeria, on toimistorutiinien siirtäminen Leilalle vapauttanut aluepäälliköt paremmin varsinaisen merivartiotoiminnan johtamiseen. ”Ja on siinä joskus miespulan vuoksi käynyt niinkin, että päivystäjä on lähtenyt merelle hälytystehtävään ja Leila jäänyt päivystäjäksi”, toteaa Jorma Uutinen. Tämä on mahdollista siksi, että Mikkosen Leila on saanut laitteistokoulutuksen, tuntee toimialueen ja on lisäksi hankkinut itselleen rajoitetun radiopuhelimenhoitajan todistuksen.

TEKSTI JA KUVAT: Heikki Viitanen KARTTA: Sanna Purho

Suomen itäisin piste. Finlands östligaste punkt. Finland’s easternmost point.

RAJAMME VARTIJAT

Muotkavaara

Retkikohteeksi Suomen itäisin piste

Rovaniemi

Oulu

Pohjois-Karjalassa Ilomantsin Itäpisteellä voi katsella luvallisesti, miltä maasto Venäjän puolella näyttää.

Itäpiste

Vaasa

Joensuu Jyväskylä Tampere Lappeenranta

Turku Helsinki

RAJAMME VARTIJAT

uomella ja Venäjällä on yhteistä rajaa reilut 1 340 kilometriä. Raja alkaa Suomenlahdelta ja jatkuu maarajana Virolahdelta Inariin ja Paatsjoen pohjoispuolella olevaan Muotkavaaraan saakka. Rajan molemmin puolin on rajavyöhyke, joka on perustettu yleisen rajaturvallisuuden ylläpitämiseksi ja rajajärjestyksen valvomiseksi. Sotien jälkeen rajavyöhyke oli nykyistä leveämpi. Nyt sen enimmäisleveys on kolme kilometriä maa-alueilla ja neljä kilometriä merellä. Kapeimmillaan rajavyöhyke on Kaakkois-Suomessa vain joitakin satoja metrejä. Leveintä kolmen kilometrin vyöhykettä on harvaan asutuilla syrjäseuduilla ja erämaa-alueilla. Rajavyöhykkeelle ei saa mennä ilman lupaa. Joku saattaa ajatella, että voisihan siellä huomaamattomasti vähän pistäytyä, mutta se ei todellakaan kannata. Käynti nimittäin tuskin jää huomaamatta. Rajavyöhykettä valvotaan tarkasti kameroilla, liiketunnistimilla, lennokeilla, koirien avulla ja jalkaisin tai moottorikäyttöisillä ajoneuvoilla liikkuvien partioiden voimin ympäri vuoden ja kaikkina vuorokaudenaikoina. Jos rajavyöhykkeelle menee ilman lupaa, seurauksena on yleensä päiväsakkoja lievästä valtionrajarikoksesta. Mikäli luvattoman rajavyöhykkeellä käynnin aikana tulee vielä ylitettyä Suomen ja Venäjän välinen valtionrajakin, seuraukset voivat olla paljon ankarammat. Jos venäläiset rajavartijat ottavat luvattoman kulkijan kiinni omalla puolellaan, asian käsittely jatkuu Venäjällä.

Rajavyöhyke on merkitty selkeästi Kun maastossa lähestyy rajavyöhykettä, sen takaraja erottuu jo kaukaa ja niin selkeästi, että kenenkään ei pitäisi eksyä sinne vahingossa. Rajavyöhykkeen takaraja on merkitty koko rajan pituudelta keltaisilla merkeillä. Maastossa on suuria rajavyöhyketauluja, joissa kerrotaan viidellä tai kuudella kielel-

RAJAMME VARTIJAT

Rajavyöhyke on merkitty maastoon joko maalaamalla puihin keltaisia renkaita tai kiinnittämällä niihin muovinauhaa. Merkkejä on niin tiheässä, että ainakaan päivänvalossa kenenkään ei pitäisi eksyä rajavyöhykkeelle vahingossa. Rajavyöhykkeen takarajalla on kieltotauluja, joissa kerrotaan selkeästi, että alueelle ei saa mennä ilman lupaa. Lapin saamelaisalueella kiellot ovat kuudella ja etelämpänä viidellä eri kielellä. Gränszonen har märkts ut i terrängen antingen med gula ringar som målats på träden eller med plastremsor som fästs vid dem. Märkena finns så tätt att ingen ska kunna förvilla sig in på gränszonen av misstag, åtminstone inte i dagsljus. Vid gränszonens bakre gräns finns förbudsskyltar som tydligt informerar att tillträde till området utan tillstånd är förbjudet. Förbuden står på fem olika språk och inom sameområdet i Lappland på sex olika språk. The border zone is marked in the terrain with yellow circles painted or affixed on trees. There are so many markings and so close to each other that an accidental visit to the border zone is hardly possible, at least in daylight. The large yellow border signs state explicitly that entry to the border zone is prohibited. The texts are in five languages and, in the Sámi regions in Lapland, in six languages.

lä, että alueelle ei saa mennä ilman lupaa. Lisäksi puihin tai erikseen tätä tarkoitusta varten pystytettyihin pylväisiin on maalattu keltaisia renkaita ja kiinnitetty keltaista muovinauhaa. Rajavyöhykkeelle johtavilla metsäautoteillä ja muilla kulku-urilla on myös puomeja, jotka sulkevat pääsyn kielletylle alueelle. Vesistöissä rajavyöhyke on mer-

kitty niin ikään keltaisella värillä, viitoilla, poijuilla ja linjataulupareilla. Rajavyöhykkeen takaraja näkyy kaikissa Maanmittauslaitoksen maastokartoissa paksuna violettina viivana. Joissakin retkeilykartoissa rajavyöhyke on viivoitettu koko leveydeltään esimerkiksi punaisella ja merkitty liikkumiselta kielletyksi alueeksi.

Rajavyöhykkeen takaraja näkyy myös useimmissa digitaalisissa kartoissa, muun muassa GPS-paikantimien kartoissa ja puhelimien karttasovelluksissa. Näillä paikannuslaitteilla oman sijaintinsa näkee hyvissä olosuhteissa muutaman metrin tarkkuudella, joten GPS-paikantimen tai puhelimen avulla on helppo pysyä poissa kielletyltä rajavyöhykkeeltä.

Tarinoita rajavyöhykkeeltä Koska rajavyöhykkeelle ei saa mennä ilman lupaa, siitä on aikojen saatossa kerrottu monenlaisia tarinoita. Näiden juttujen mukaan sen metsät olisivat täynnä isompia ja parempia marjoja ja sieniä tai rajavyöhykkeen vesissä kasvaisi kookkaampia kaloja kuin muualla. Marja- ja sienisadon onnistuminen riippuu ennen kaikkea kasvukauden säästä eikä siitä, kasvaako jokin laji rajavyöhykkeellä tai sen ulkopuolella. Jos mustikan tai hillan kukinnan aikaan on hallaa tai pölyttäville hyönteisille liian kylmä lentosää, marjoja tulee aivan yhtä huonosti niin rajavyöhykkeellä kuin sen ulkopuolella. Jos kesä tai syksy on poikkeuksellisen vähäsateinen, sienisato jää yhtä laihaksi joka paikassa.

Itäisimmän pisteen pysäköintialueelta kulkee Virmajärven rantaan kävelytie. Sen molemmin puolin on köysiaidat, joita ei saa ylittää. Från den östligaste punktens parkeringsplats går en promenadväg till sjön Virmajärvis strand. På båda sidorna om leden löper repstaket som man inte får ta sig över. The walking trail to the ‘East Point’ is separated from the border zone with ropes. The ropes must not be crossed under any circumstances.

Liikkuminen vaatii aina luvan Rajavyöhyke ei ole kokonaan muusta maailmasta eristetty alue, vaan siellä on yksityisten omistamia maita. Rajavyöhykkeellä kasvatetaan metsää ja viljellään maata, käydään mökkeilemässä ja jopa asutaan pysyvästi. Siellä liikkuminen ja toimiminen vaatii kuitenkin aina luvan. Rajavyöhykkeellä asuvilla tai vakituisesti työskentelevillä on yleensä hallussaan toistaiseksi voimassa oleva rajavyöhykelupa. Muut voivat anoa määräaikaista lupaa alueen rajavartiostolta. Tarkemmat ohjeet ja rajavartiostojen yhteystiedot löytyvät Rajavartiolaitoksen verkkosivuilta osoitteesta raja.fi. Rajavyöhykeluvan voi saada työstä, ammatista, elinkeinosta ja liiketoiminnasta johtuvista syistä. Myös harrastustoimintaan voidaan myöntää rajavyöhy-

kelupia, mutta hakijan tulee erityisesti perustella, miksi harrastustoiminnan pitäisi tapahtua juuri rajavyöhykkeellä. Pelkkä marjojen tai sienien kerääminen ei riitä luvan saamisen perusteeksi.

Luvallisesti Venäjää katsomaan Rajavyöhykkeestä on monen silmissä muodostunut jännittävä, suorastaan myyttinen alue. Syynä tähän on ollut ennen kaikkea se, että rajavyöhykkeen toisella puolella on Venäjä. Jos tätä suurta itäistä naapurimaatamme haluaa katsella lähietäisyydeltä, mutta kuitenkin jalat tukevasti kotimaan puolella, siihen on olemassa kaksi luvallista paikkaa. Toinen niistä on Paatsjoen pohjoispuolella Inarin Muotkavaarassa,

missä on Suomen, Venäjän ja Norjan yhteinen rajapyykki. Suomen puolelta tämä nähtävyys on suhteellisen vaikeasti saavutettavissa. Käveltävää sinne tulee lähimmältä tieltä vähintään 15 kilometriä suuntaansa, ja matka pitää taivaltaa vaativan ja syrjäisen erämaan halki. Suomen ja Venäjän välinen raja yhtyy Norjan rajaan lounaan suunnasta. Suomen alueelta kolmen valtakunnan rajapyykille kävelevä joutuu kiertämään rajavyöhykkeen ja kulkemaan viimeiset pari kilometriä aivan Suomen ja Norjan rajan vieressä vain muutaman kymmenen metrin levyisellä alueella, jolla olevaa polkua pitkin rajapyykille on luvallista mennä. Kolmen valtakunnan rajapyykkiä ei

RAJAMME VARTIJAT

Suomen itäisimmän pisteen katselualue Virmajärven rannassa on merkitty tarkasti. Vierailijan tulee pysyä koko ajan köydellä aidatun alueen sisäpuolella. Utsiktsområdet vid Finlands östligaste punkt vid Virmajärvis strand har märkts ut tydligt. Besökare ska hela tiden hålla sig innanför repinhägnaden. At lake Virmajärvi, the area from which you may view the easternmost point of Finland is clearly marked. Visitors must absolutely keep to the marked area at all times.

kuitenkaan kannata lähteä tutkailemaan joka suunnasta, sillä lyhyitäkin piipahduksia Venäjän puolelle on selvitelty valtionrajarikoksina.

Suomen itäisin piste Ilomantsissa Jos erämaassa jalkaisin liikkuminen tuntuu liian vaativalta, venäläisiin metsiin ja naapurivaltion puolelle pääsee kurkistamaan paljon helpommin, kun ottaa retkikohteeksi Ilomantsin ja siellä olevan Suomen itäisimmän pisteen. Se oli jonkin aikaa myös koko Euroopan Unionin itäisin piste, mutta kun Kypros liittyi unioniin vuonna 2004, Suomen itäisimmästä pisteestä tuli EU:n manneralueen itäisin paikka. Itäpisteelle pääsee Ilomantsin Hattuvaaran kylältä Polvikoskentietä, jolta on selkeä opastus kohteeseen. Matkaa Hattuvaarasta rajalle on vajaat 20 kilometriä. Viimeinen reilu kilometri ajetaan tiellä,

RAJAMME VARTIJAT

joka on rajattu pois rajavyöhykkeestä. Tie päättyy autojen kääntöpaikalle ja pysäköintialueelle, mistä alkaa noin 150 metrin pituinen kävelytie läheisen Virmajärven rantaan. Kävelyreitti on rajattu köysillä, joiden väärälle puolelle ei saa mennä. Kävelyreitiltä ei ole mitään tarvetta poistua metsän puolelle esimerkiksi vessahädän takia. Sitä varten pysäköintialueen kulmassa on hirsirakenteinen käymälä, jossa asiat voi käydä hoitamassa luvallisesti.

Katselupaikka Virmajärven rannassa Virmajärven rantaan on rakennettu katselupaikka, josta on näkymä reilun 100 metrin päässä idässä olevalle pienelle saarelle. Siellä ovat vierekkäin Suomen sinivalkoinen ja Venäjän punavihreä rajapyykki. Niiden välissä heinien seassa saattaa erottua selvästi matalampi val-

koinen paalu, joka on valtioiden välisen rajan tarkka rajapiste. Rajapisteeltä pohjoisen suuntaan on vanhaa rajaosuutta, joka määriteltiin Ruotsi-Suomen ja Venäjän välille jo Stolbovan rauhassa 1617. Rajaosuus on sen jälkeen säilynyt muuttumattomana. Se pysyi Suomen suuriruhtinaskunnan rajana myös Venäjän vallan aikana 1809–1917. Rajaosuus Itäpisteeltä etelän suuntaan määriteltiin talvisodan jälkeen Moskovan rauhassa 1940. Virmajärven katselupaikalta saattaa erottaa kiikareilla, että Venäjän puolen rajamerkissä on merkinnät III, 277 ja 577. Samat merkit voi nähdä myös matalammassa valkoisessa rajamerkissä, mutta Suomen puolella olevasta merkistä näkyy vain sen sinivalkoinen selkäpuoli. Kaksi ylintä merkintää ovat peräisin kesältä 1940, jolloin talvisodan jälkeen käytiin maastossa katsomassa uuden rajan paikat ja allekirjoitettiin rajamerkin kuvaus-

Vuosilta 1934 ja 1940 peräisin olevat merkinnät ilmaisevat rajamerkin numeron. Markeringarna från åren 1934 och 1940 anger gränsmärkets nummer. The border mark numbers originate from the years 1934 and 1940.

pöytäkirjat. Merkintä tarkoittaa kolmatta rajankäyntisekakomiteaa, jonka asettama rajamerkki oli järjestyksessään 277:s. Alimpana paalussa näkyvä numero 577 on peräisin vuodelta 1934, jolloin Suomen ja Neuvostoliiton välinen raja merkittiin kokonaisuudessaan. Silloin rajalle asetettiin myös nykyisen kaltaiset pylväsparit osoittamaan rajan kulkua. Virmajärven saaressa ollut merkki oli tuolloin Suomenlahdelta pohjoiseen laskettuna 577:s rajamerkki.

Havainnollistava kokemus Suomen itäisin piste avattiin yleisölle vuonna 1996. Siellä on vieraillut noin 2 500 kävijää vuodessa. Käynti siellä on monessakin mielessä mielenkiintoinen kokemus. Ensinnäkin luvallinen vierailu keskelle rajavyöhykettä saattaa hälventää niitä ennakkoluuloja, joita ihmisillä on ehkä ollut tätä ulkopuolisilta kiellettyä aluetta

kohtaan. Metsä rajavyöhykkeellä ei lopultakaan näytä yhtään sen kummallisemmalta kuin metsät muualla Itä-Suomessa. Virmajärven yli on esteetön näkymä itänaapurin puolella oleviin metsiin, eikä maasto Venäjän puolellakaan poikkea siitä, mitä voi nähdä Suomessa. Samanlaisia rannoiltaan vähän soistuneita pikkujärviä ja havumetsiä on niin meillä kuin heillä naapurissakin. Itäpisteellä käydessään tajuaa myös sen, että Suomi on todellakin Euroopan Unionin itäisimmällä laidalla. Suomen itäisin piste on noin 70 kilometriä idempänä kuin Pietarin kaupunki.

Lähellä myös Koitajoen retkeilyreitit Suomen itäisin piste on helppo päiväretkikohde. Itäpisteen vierailuohjeet ja kartta löytyvät Rajavartiolaitoksen verkkosivuilta osoitteesta www.raja.fi/p-kr/ suomen_itaisin_piste.

Samaan retkeen voi yhdistää tutustumisen läheiseen Koitajokeen ja sen tarjoamiin luontoelämyksiin. Itäisimmälle pisteelle vievä Polvikoskentie ylittää Koitajoen nimensä mukaisesti juuri Polvikosken kohdalla. Sekä sen etelä- että pohjoispuolella on Metsähallituksen ylläpitämiä taukopaikkoja ja retkeilyreittejä, joista saa lisätietoa Metsähallituksen sivuilta osoitteessa luontoon.fi/koitajoki. Pohjoisen suunnalla on muun muassa Koivusuon luonnonpuisto, jonka läpi saa patikoida, kunhan ei poikkea merkityltä reitiltä. Polvikoskelta etelän suunnalle lähdettäessä Koitajoen varressa on useita taukopaikkoja. Retkeilyreitti kulkee kymmenisen kilometriä joen länsirantaa seuraillen aina Lakonkankaalle ja rajavyöhykkeen takarajalle saakka.

RAJAMME VARTIJAT

TEXT OCH BILDER: Heikki Viitanen

Finlands östligaste punkt är ett perfekt dagsutflyktsmål I Norra Karelen vid Östpunkten i Ilomants har du tillstånd att se hur terrängen ser ut på den ryska sidan.

inland och Ryssland har drygt 1 340 kilometer gemensam gräns. På båda sidorna om gränsen finns en gränszon med en maximal bredd på tre kilometer på land och fyra kilometer till havs. Olovlig vistelse i gränszonen resulterar i allmänhet i dagsböter för lindrigt riksgränsbrott. Konsekvenserna av att överskrida riksgränsen mellan Finland och Ryssland kan vara mycket hårdare. Om de ryska gränsbevakarna fångar en obehörig person på den ryska sidan kommer saken att behandlas vidare i Ryssland.

Gränszonen är tydligt markerad Gränszonens bakre gräns är i terrängen markerad med gula ringar eller gula plastremsor på träd eller stolpar. På de stora gränszonstavlorna informeras på fem eller sex språk att tillträde till området är förbjudet utan tillstånd. På skogsbilvägarna stänger bommar av tillträdet till det förbjudna området. I vattendragen har gränszonen markerats med gula stakar, bojar och dubbla linjetavlor. Med GPS-positionerare eller smartmobil ser man sin egen positionering med några meters noggrannhet, vilket gör det enkelt att hålla sig borta från den förbjudna gränszonen. Gränszonen är inte ett område som är helt isolerat från resten av världen utan inom zonen finns även privatägd mark. I gränszonen odlas skog och brukas jord, där finns sommarstugor och vissa bor till och med permanent inom området, men all verksamhet kräver alltid tillstånd.

RAJAMME VARTIJAT

Även andra än de som bor eller arbetar inom gränszonen kan ansöka om ett tillfälligt tillstånd från områdets gränsbevakning.

Finlands östligaste punkt i Ilomants Det enklaste sättet att se en skymt av grannlandet är att ta en tur till Finlands östligaste punkt i Ilomants, Norra Karelen. Under en tid var det också den östligaste punkten i Europeiska unionen, men när Cypern gick med i unionen 2004 blev Finlands östligaste punkt den östligaste punkten i kontinentala EU. Avståndet från Hattuvaara by i Ilomants till gränsen är drygt 20 kilometer. Den sista kilometern körs på en väg som ligger precis utanför gränszonens bakre gräns. Vägen slutar på en parkeringsplats där en cirka 150 meter lång gångväg till närliggande sjön Virmajärvis strand börjar. Vandringsleden är avgränsad med rep och man får absolut inte gå utanför den markerade leden. Vid Virmajärvis strand finns en utsiktsplats med utsikt över en liten holme drygt 100 meter österut. Där finns Finlands blåvita och Rysslands rödgröna gränsmärken sida vid sida. Mellan dessa märken finns en lägre vit påle som är den exakta gränspunkten mellan staterna. Med kikare kan man urskilja markeringarna III, 277 och 577 som finns på gränspelaren på den ryska sidan och på det vita gränsmärket.

Nummer 577 härstammar från år 1934, då gränsen mellan Finland och Sovjetunionen markerades i sin helhet. På holmen i Virmajärvi fanns vid den tiden det 577:e gränsmärket räknat norrut från Finska viken. Markeringarna III och 277 härstammar från sommaren 1940 när man efter vinterkriget gick ut i terrängen för att kontrollera platserna för den nya gränsen. Gränsmärket som placerades av den tredje gemensamma gränsdragningskommittén var det 277:e i sin följd.

En belysande upplevelse Finlands östligaste punkt öppnades för allmänheten 1996 och platsen besöks av cirka 2 500 besökare om året. Ett tillåtet besök till mitten av gränszonen skingrar de fördomar som människor kan ha mot detta område som är förbjudet för obehöriga. Skogen i gränszonen eller på andra sidan gränsen ser sist och slutligen inte alls konstigare ut än skogarna på andra håll i östra Finland! När du besöker Östpunkten inser du även att Finland verkligen ligger vid EU:s östligaste kant. Finlands östligaste punkt ligger cirka 70 kilometer längre österut än Sankt Petersburg. Östpunktens besöksanvisningar och karta finns på Gränsbevakningsväsendets webbplats på adressen www.raja.fi/p-kr/ suomen_itaisin_piste.

TEXT AND PHOTOS: Heikki Viitanen

The easternmost point in Finland is an ideal outing destination Providing a view across the border to the Russian forests, the ‘East Point’ in Northern Karelia is worth a visit.

he border between Finland and Russia is over 1,340 kilometres long. On both sides of the border, there is a border zone with a maximum range of three kilometres in land areas and four kilometres at sea. If you visit the border zone illegally, there will be consequences, usually in the form of a fine for a petty border offence. The consequences will be much more severe for crossing the national border between Finland and Russia. If a trespasser is caught by Russian border guards on their side of the border, the investigation process will take place in Russia.

The border zone is clearly marked The perimeter of the border zone is marked in the terrain with yellow circles painted on or affixed to trees or poles. The large yellow border signs state in 5–6 languages that the entry to the border zone is prohibited. Entry is also prevented by barriers on the roadways. On waterways, the border zone is marked with yellow beacons, buoys and leading marks. GPS trackers and smart phone apps show your position quite accurately, so they are a good means to avoid accidentally straying into the border zone. The border zone is not completely isolated from the rest of the world. There are privately owned land areas, cultivated

forests and fields, cottages and even permanent homes within the zone. However, any activities in the area require a border zone permit. A border zone permit is granted, upon application, by the relevant border guard district.

The ‘East Point’ in Ilomantsi An easy way to view over the border to the neighbouring state is to make an outing to Finland’s easternmost point in Ilomantsi in Northern Karelia. For a while, this was the easternmost point of the entire European Union, but since 2004, when Cyprus joined the EU, it has been the easternmost point of the continental EU. The border viewing point at lake Virmajärvi is accessible by car, with the last couple of kilometres of the road running right along the edge of the border zone. The final 150-metre-long walking trail is separated from the border zone with ropes. Visitors must keep to the marked area at all times. The lakeside terrace provides a view to a small island some 100 metres off the shore. The border poles, blue-and-white for Finland and red-and-green for Russia, stand side by side on the island. The short white pole in the middle marks the actual border. Using binoculars, you may discern markings III, 277 and 577 in both

the white boundary marker and the Russian pole. Number 577 originates from the year 1934 when the border between Finland and Soviet Union was marked in its entirety. At that time, this mark was the 577th counted from the Gulf of Finland. The markings III and 277 are from summer 1940. Following the Winter War, the new border was marked in the terrain by Demarcation Committee III.

An eye-opening experience The easternmost point of Finland was opened to the public in 1996 and it attracts some 2,500 visitors annually. An opportunity to access the border zone legally helps to dispel any preconceptions related to this prohibited area. The forest in the border zone or on the other side of the border does not, after all, differ from the forests elsewhere in eastern Finland! On the other hand, you realise here that Finland truly lies on the easternmost frontier of the EU. In fact, Finland’s easternmost point is about 70 kilometres east of St. Petersburg. Instructions and maps for a visit to Finland’s easternmost point are available on the Border Guard’s website at www.raja.fi/p-kr/suomen_itaisin_piste.

RAJAMME VARTIJAT

TEXT: Heikki Kontro BILD: Leevi Arovirta

Arktiska kustbevakningsforumets

ordförandeskap övergår från Finland till Island Gränsbevakningsväsendets uppdrag som ordförande för Arktiska kustbevakningsforumet har upphört. Under sin tvååriga ordförandeskapsperiod strävade Gränsbevakningsväsendet efter att målmedvetet utveckla det praktiska samarbetet mellan de arktiska länderna inom flygoch sjöräddningen. Nu, efter ordförandeskapets slut, kan man konstatera att målet uppnåddes.

örenta staternas kustbevakning fungerade som Arktiska kustbevakningsforumets (Arctic Coast Guard Forum, ACGF) första ordförande under åren 2015–2017. Förenta staterna fokuserade främst på att förankra forumets verksamhet, såsom att utarbeta dokument som styr det praktiska samarbetet. Förenta staterna gjorde ett bra jobb inom detta område, eftersom en gemensam arbetsordning upprättades under perioden, tillsammans med en färdplan som användes som grund för att bygga upp samarbetet. När Gränsbevakningsväsendet mottog ordförandeskapet för ACGF våren 2017 kunde man fokusera på att inleda det praktiska samarbetet som sker inom ramen för forumet.

Operativa samarbetsövningar Den viktigaste prestationen under Gränsbevakningsväsendets ordförandeskap är relaterad till inledandet av Arktiska kustbevakningsforumets övningsverksamhet. Under den senaste perioden ordnades två storskaliga internationella flygoch sjöräddningsövningar. Liknande övnings-

RAJAMME VARTIJAT

verksamhet har inte tidigare genomförts mellan de arktiska ländernas kustbevakningsmyndigheter. Den första övningen, Arctic Guardian, hölls i september 2017 på Island med flygoch sjöräddningsmateriel från fem olika ACGF-länder medverkande. Under Arctic Guardian testades till exempel operativt samarbete mellan räddningsenheterna på fältnivå och man genomförde en kommunikationsövning mellan ledningscentralerna. Forumets andra övning, Polaris 2019, ordnades under ledning av Gränsbevakningsväsendet utanför Nystad i april i år. Under Polaris höjdes kravnivån avsevärt jämfört med föregående övning, och totalt sex arktiska länder ställde materiel till förfogande. Under övningen evakuerades bland annat nästan 300 personer framgångsrikt från målfartyget och räddningsflottarna. Lärdomarna och observationerna från forumets två första operativa flygoch sjöräddningsövningar utgör en bra utgångspunkt även för genomförandet av nästa övning. För övnings-

scenariot som ordnas år 2021 på Island har man planerat att utöver flygoch sjöräddning addera element relaterade till bekämpning av miljöskador.

Inledning av utbildningssamarbetet Finland är känt världen över som en pionjär inom utbildning. Även vid Gränsbevakningsväsendet är den utbildningsverksamhet som Gräns- och sjöbevakningsskolan koordinerar internationellt sett högklassig. Under ordförandeskapet för ACGF fokuserade Gränsbevakningsväsendet på att inleda ett utbildningssamarbete relaterat till den arktiska flygoch sjöräddningen. Under perioden ordnades bland annat två internationella kurser för ledare på olycksplatsen, en kurs för koordinatorer för flygverksamheten samt en praktisk utbildning för arktiska utbildare med fokus på överlevnad och sjöräddning under kalla, mörka och vintriga förhållanden. Kursdeltagarna bestod av experter från de arktiska ländernas och Östersjöländernas kustbevakningsmyndigheter samt

kaptener från rederier som verkar i det arktiska området och Östersjöregionen. Inledningen av utbildningssamarbetet har mottagits väl bland de andra medlemmarna i forumet och utvecklingen av samarbetet förväntas fortsätta under de närmaste åren.

Utredningarna som grund för ordförandeskapet En hörnsten i det arktiska ordförandeskapet för Gränsbevakningsväsendets del var kapacitetsutredningen av de arktiska ländernas flygoch sjöräddningsverksamhet, vilken publicerades sommaren 2017. I utredningen både kartlades utmaningarna relaterade till arktiska kustbevakningsfunktioner och utarbetades rekommendationer för utvecklingen av den arktiska maritima säkerheten. Resultaten av utredningen baseras främst på svaren på den enkät som skickats till ACGF-medlemsländerna och på observa-

tionerna från workshopen som ordnades i samband med forumets expertmöte. De identifierade utvecklingsmålen och därpå baserade rekommendationerna, såsom inledningen av gemensam övningsverksamhet och gemensamt utbildningssamarbete samt utveckling av det sektoröverskridande arktiska kustbevakningssamarbetet, vägledde planeringen av aktiviteterna under Gränsbevakningsväsendets ordförandeskap. Gränsbevakningsväsendet utarbetade även tillsammans med yrkeshögskolan Laurea en mer detaljerad kartläggning av ACGF-ländernas kursutbud inom flygoch sjöräddning, vilken kan användas för att fördjupa utbildningssamarbetet. Dessutom har samarbetet inom det arktiska området och Östersjöregionen utvecklats tillsammans med Finlands Röda Kors. Som ett resultat av samarbetet publicerade Röda Korset i augusti 2018 en nulägesutredning om den arktiska bered-

skapen. I utredningen behandlas Internationella rödakors- och rödahalvmånefederationens förutsättningar för att delta i bemötandet av maritima storolyckor.

Islands ordförandeskap under åren 2019–2021 Gränsbevakningsväsendet hade nöjet att överlämna sitt ordförandeskap för Arktiska kustbevakningsforumet till Islands kustbevakning i april 2019. Forumets verksamhet vilar på en solid grund och medlemsländerna är fast beslutna att vidareutveckla samarbetet. Under sitt ordförandeskap kommer den isländska kustbevakningen särskilt att fokusera på frågor som rör hållbar utveckling, miljöskydd och bekämpning av klimatförändringen. Författaren Heikki Kontro arbetar som projektassistent inom SARC-projektet.

RAJAMME VARTIJAT

TEXT: Heikki Kontro PHOTO: Leevi Arovirta

Arctic Coast Guard Forum

The Chairmanship passed from Finland to Iceland The Finnish Border Guard’s term as the chair of the Arctic Coast Guard Forum has concluded. During its two-year chairmanship, the Border Guard worked in a goal-oriented manner to develop Arctic air and sea rescue collaboration at the practical level. Now, when passing on the baton, we can say that the set goals were successfully achieved.

he US Coast Guard was the first to chair Arctic Coast Guard Forum (ACGF) in 2015–2017. The primary focus for the US Coast Guard was on creating a shared foundation for the ACGF activities, for example, by drawing up guidelines for the practical collaboration. In this respect, the US Coast Guard did a good job: common procedures were established and a roadmap was created for future cooperation. Thus, when the Finnish Border Guard started as the chair in spring 2017, it was possible to concentrate on launching practical-level activities within the framework of the ACGF.

Operational collaboration exercises The principal achievement during the Finnish Border Guard’s chairmanship was the initiation of practical training exercises within the ACGF. Two largescale international air and sea rescue exercises were arranged during the past period. Similar operational exercises had

RAJAMME VARTIJAT

not been implemented jointly by Arctic coast guard authorities before this. The first exercise, Arctic Guardian, was organised in Iceland in September 2017, and SAR vessels and aircraft from altogether five ACGF member states were utilised. The Arctic Guardian included, for example, practicing cooperation between rescue units in a field operation as well as communication between command centres. The second exercise, Polaris 2019, was led by the Finnish Border Guard and arranged in April 2019 in the sea area outside Uusikaupunki. The scenario was considerably more demanding than in the previous exercise, and the participating assets included SAR vessels and aircraft from six different Arctic states. In the exercise, nearly 300 passengers were successfully evacuated from the target vessel and life rafts. The lessons and observations from the first two arctic SAR exercises provide an excellent foundation for the third live exercise of the ACGF, set to take place in

Iceland in 2021. The scenario will then include, in addition to air and sea rescue, also elements related to environmental protection.

Initiation of training cooperation Finland is globally known as a pioneer in education. The Finnish Border Guard provides internationally renowned training and education which is coordinated by the Border and Coast Guard Academy. During the ACGF chairmanship, the Border Guard focused on initiating training cooperation related to air and sea SAR in the Arctic. Two international on-scene coordinator courses, one aircraft coordinator course and a practical training course for arctic trainers with an emphasis on survival and maritime SAR in cold and dark wintertime conditions were arranged during the Finnish chairmanship. The participants comprised experts from the coast guard authorities of the Arctic and Baltic Sea countries, as well as captains

from commercial shipping companies operating in the Arctic and Baltic Sea regions. The training cooperation was well received among all ACGF members and the intention is to continue developing cooperation in this area in the future.

Surveys as the foundation for the chairmanship The cornerstone for the Finnish chairmanship was the Arctic Search and Rescue Capabilities Survey published in summer 2017. The survey mapped the challenges related to Arctic coast guard functions and presented recommendations in order to enhance Arctic maritime safety. The results of the survey are primarily based on the responses to a questionnaire sent to the ACGF member states and the observations from the workshop arranged in connection with the Forumâ€™s expert meeting.

The identified areas for development and the relevant recommendations, such as the initiation of joint exercises and training cooperation as well as the development of cross-sectoral Arctic coast guard collaboration, served as the guideline for the planning of the activities during the Finnish chairmanship. Jointly with Laurea University of Applied Sciences, the Finnish Border Guard also conducted a more detailed survey of the air and sea SAR courses available in different ACGF states, which can be of use for the purpose of intensifying the training cooperation. The Finnish Red Cross is also actively involved in the development of cooperation in the Arctic and Baltic Sea regions. In August 2018, the Red Cross published a survey on the current state of the Arctic disaster preparedness. The survey concerns, among other things, the possibili-

ties of the International Red Cross and Red Crescent Movement to respond to major maritime emergencies.

Icelandic chairmanship in 2019â€“2021 In April 2019, the Finnish Border Guard had the pleasure of handing over the ACGF chairmanship to the Icelandic Coast Guard. The ACGF is in good shape, there is a solid foundation for future activities and the member states are committed to continuing the development of collaboration. The Icelandic Coast Guard will during its chairmanship draw attention to, in particular, aspects related to sustainable development, environmental protection and combating climate change. Heikki Kontro serves as Project Assistant within the SARC project.

RAJAMME VARTIJAT

TEXT: Sari Lindblom BILD: Gränsen

Forskningsdata om tillfälligt återinförande av kontroller vid de inre gränserna Kontroller vid Schengenområdets inre gränser och införandet av dem i medlemsstaterna har den senaste tiden fått en stor roll också i den politiska debatten. En undersökning genomförd vid Gräns- och sjöbevakningsskolan ger bakgrundsinformation om det tillfälliga återinförandet av kontroller vid de inre gränserna åren 2006–2018.

altemana för dem som kandiderade till Europaparlamentet kryllade av uttalanden och ställningstaganden om kontrollerna vid de inre gränserna. Frontex och permanenta gränsstyrkor har blivit allt större teman i debatten: genom att samarbeta och trygga de gemensamma gränserna för Schengenområdet tryggas likaså de personer som försöker ta sig över gränsen samt förverkligandet av deras rättigheter. Med kontroller vid de inre gränserna i Schengenområdet strävar man efter att öka gränssäkerheten och effektivera övervakningen utan att hindra den lagliga fria rörligheten. Trots att det är högst motiverat att öka säkerheten på grund av den senaste tidens oroligheter finns det även missuppfattningar om införandet av kontroller vid de inre gränserna. Under de senaste åren har ett tillfälligt återinförande av kontrollerna vid de inre gränserna samt kommunikationen om detta bland annat använts för att dämpa medborgar-

RAJAMME VARTIJAT

nas rädsla för terrorism och för att lugna ner invandringsdebatten.

Ökad kontroll och fri rörlighet Fri rörlighet är en av EU:s grundpelare och en ökad kontroll vid de inre gränserna har uppfattats som ett brott mot regelverket om fri rörlighet. I sig förhindrar inte kontrollen vid de inre gränserna den fria rörligheten. Principiellt är det förståeligt att en ökad kontroll kan uppfattas som en begränsning och som något som strider mot EU:s ideologi. Faktum är ändå att tillträde till ett lands territorium endast kan förvägras tredjelandsmedborgare vid de yttre gränserna. Vid de inre gränserna kan människor bli avvisade. Om den som avvisas är EU-medborgare är grunden till avvisningen hot mot allmän ordning och säkerhet. Om en person som överskrider EU:s inre gräns uppfyller grunderna för avvisning men söker internationellt skydd, dvs.

asyl, måste en asylprocess inledas enligt internationell lag och personens ansökan måste behandlas utifrån harmoniserade mänskliga rättigheter. Ansökningsprocesserna i de olika EU-medlemsstaterna skiljer sig delvis från varandra, men det finns också internationella avtal som är bindande för alla medlemsstater, såsom Dublinförordningen. Således hindrar återinförandet av kontroller vid de inre gränserna inte asylansökan, även om en sådan missuppfattning ofta förekommer i diskussioner och ibland även vid ganska höga instanser.

En undersökning vid Gränsoch sjöbevakningsskolan Den rättsliga grunden för kontrollerna av de inre gränserna är kodex om Schengengränserna (562/2006), som reviderades åren 2013 (1051/2013) och 2016 (2016/399) samt för databasernas del år 2017 (2017/458). Enligt artikel 29 i kodex om Schengengränserna kan

medlemsstaterna tillfälligt återinföra gränskontroll vid de inre gränserna under exceptionella omständigheter som hotar Schengenområdets funktion. Europeiska unionens råd kan även med stöd av artikel 29 rekommendera sina medlemsstater att införa kontroller vid de inre gränserna. I undersökningen som genomfördes vid Gräns- och sjöbevakningsskolan granskades hur de olika Schengenländerna tillfälligt återinförde kontroller vid sina inre gränser åren 2006–2018. Undersökningens material utgjordes av anmälningar och rapporter om kontrollerna, vilka länderna hade skickat till EU-rådet. Ett annat granskningsobjekt var även Europeiska kommissionens förslag till förordning om att lagstiftningen för återinförandet av kontrollerna vid de inre gränserna ändras (COM(2017) 571 final).

Olika motiveringar för kontroller vid de inre gränserna Före asylkrisen hösten 2015 hade kontrollerna vid de inre gränserna införts 37 gånger i medlemsstaterna och efter

asylkrisen år 2015 har kontrollerna vid de inre gränserna återinförts sammanlagt 69 gånger. I anmälningarna om medlemsstaternas avvisningar åberopades huvudsakligen tre typer av fall: förutsägbara fall, brådskande fall och situationer som hotar Schengenområdets generella funktion, såsom kontroller vid inre gränserna som införts på grund av otillräckliga åtgärder från en annan medlemsstat. I den sistnämnda situationen ges en rekommendation från EU-rådet, och enligt rapporterna användes denna metod senast under tiden 12.5.2016–11.11.2017 när rådet rekommenderade att fem länder (Tyskland, Österrike, Sverige, Danmark och Norge) fortsätter kontrollen vid de inre gränserna på grund av Greklands otillräckliga kontroll vid de yttre gränserna. Kontroller vid de inre gränserna återinfördes i medlemsstaterna sammanlagt 26 gånger under åren 2006–2015 på grund av ett möte på hög nivå. Under en treårsperiod från september 2015 till slutet av år 2018 återinfördes kontrollerna på grund av ett möte på hög nivå samman-

lagt 11 gånger. Exempel på möten på hög nivå inkluderar migrationskonferensen i Valletta, FN-möten, Nato-möten, klimatmöten, G20 samt mötet mellan Trump och Putin i Helsingfors. Av de länder som gick med i Schengen år 2007 återinförde endast Lettland, Malta, Polen och Estland kontroller vid de inre gränserna, och skälet till att tillträde till landets territorium förvägrades var oftast brist på giltiga resedokument. På grund av demonstrationer eller publikevenemang återinfördes i sin tur kontroller vid de inre gränserna nio gånger under åren 2006–2015. På grund av hot om terrorism återinfördes kontroller vid de inre gränserna tre gånger under den första granskningsperioden och i alla fallen återinfördes kontrollerna brådskande.

Hösten 2015 ändrade situationen Under den senare granskningsperioden, dvs. från och med asylkrisen hösten 2015 fram till slutet av år 2018, återinfördes kontroller vid de inre gränserna samman-

RAJAMME VARTIJAT

lagt 69 gånger. Av dessa gånger baserades 49 på ett stort antal gränsöverskridare. I dessa fall genomfördes gränskontrollerna mellan maj 2016 och november 2017 utifrån rådets beslut. Från denna tidsperiod finns inga liknande rapporter tillgängliga som från åren 2006–2015, men de fem medlemsstaterna (Tyskland, Österrike, Danmark, Sverige och Norge) som var objekt för rådets rekommendationer har lämnat in månadsrapporter till rådet åtminstone från februari 2017 till hösten 2017. I dessa länder kommer gränskontrollerna att fortsätta åtminstone fram till november 2019. I Tyskland har kontrollerna av de inre gränserna fokuserat på landgränsen mellan Tyskland och Österrike. Problemet enligt landets rapporter har varit att de första transitländerna inte följer lagstiftningen och registrerar invandrare. I Österrike är kontrollerna av de inre gränserna fokuserade på landgränsen mot Slovenien och Ungern. I anmälningarna konstaterades att Österrike inte är ansvarig för människomängderna och att asylsökande inte kan välja vart de ska ansöka om asyl. Ungern tog dessutom inte emot återsändningar enligt Dublinförordningen eller återsändningar baserade på ett bilateralt avtal. I Danmark har kontrollerna vid de inre gränserna under de senaste åren fokuserat på färjor från Tyskland samt på den tyska landgränsen. Enligt anmälningarna planerades attacker mot Danmark i andra medlemsstater och militanta islamister utgör ett hot. I Norge gäller gränskontrollerna däremot endast passagerarförteckningarna för färjeförbindelserna (Sverige, Danmark och Tyskland). I anmälningarna hänvisade man till den norska polisens uppskattningar om att islamistiska individer och grupper är det största terroristhotet. Dessutom nämndes att Norge tillhör den generella fiendebilden för terroristorganisationer och att det nordiska polissamarbetet inte ersätter gränskontroller. I Sverige har däremot kontrollerna vid de inre gränser-

RAJAMME VARTIJAT

na använts huvudsakligen vid landgränsen i de södra och västra polisdistrikten och vid Öresundsbron.

Terrorismhotet Med anledning av terrorismhotet har kontroller vid de inre gränserna återinförts efter hösten 2015. Endast Frankrike och Sverige lämnade anmälningar där kontrollerna direkt motiverades av terrorismhot. Gränskontrollerna som motiverades av terrorattackerna i Frankrike och den nationella nödsituationen som härrör från dem har varit i kraft nästan oavbrutet efter terrorattackerna i Paris 13.11.2015. I juni–juli 2016 fanns inga kontroller vid de inre gränserna i Frankrike, men efter terrorattacken i Nice 14.7.2016 har kontrollerna återigen varit i kraft oavbrutet. I november 2017 motiverades en fortsättning av det faktum att 22 terrorattacker hade riktats mot Frankrike sedan början av år 2017, varav fem genomfördes, fem misslyckades och 12 förhindrades. Som en följd av terrorattacken i Stockholm 7.4.2017 lämnade Sverige en separat rapport om ytterligare kontroller. Sedan hösten 2017 nämndes i varje rapport att hotnivån (3/5) är densamma som under terrorattacken 7.4.2017.

Varaktigheten av den tillfälliga kontrollen vid de inre gränserna Enligt kommissionens förslag till förordning skulle varaktigheten av den tillfälliga kontrollen vid de inre gränserna kunna förlängas med ett halvt år i stället för med de nuvarande 30 dagarna, med en maximal varaktighet på ett år genom en egen förhandsanmälan från medlemsstaten. Om kontrollernas giltighetstid förlängs med ett halvt år bör staterna efteråt förklara hur gränskontrollerna bidrog till att bekämpa hotet, och rapporterna skulle också skickas till Frontex och Europol. Kontrollerna enligt artikel 29 kunde vara i kraft sammanlagt tre år och två månader om de första två månaderna

genomfördes på grundval av omedelbart behov. EU:s råd och parlament har ansett att den maximala perioden bör vara ett år och att gränskontroller som fortsätter längre än ett halvt år bör åtföljas av en riskanalys. I praktiken skulle de nya förslagen inte påverka de situationer där Finland hittills har återinfört kontroller vid de inre gränserna.

Den framtida rollen för kontroller vid de inre gränserna Sammanfattningsvis kan man konstatera att medlemsstaternas beslut att införa kontroller vid de inre gränserna, och motiveringarna för dessa beslut, varierar stort. Kontrollerna vid de inre gränserna har använts huvudsakligen förutseende för att trygga kommande evenemang eller omvänt i ett generellt förebyggande sammanhang som inte är relaterat till ett enda evenemang utan snarare till ett rådande fenomen. Ur det här perspektivet är den nya lagstiftningen som är under utarbetning mycket motiverad: lagen skulle förplikta medlemsstaterna att mer detaljerat rapportera om hur gränskontrollerna har hjälpt till att motverka det hot de ska förhindra. Kommer kontrollerna vid de inre gränserna att lösa EU:s säkerhetsproblem? Snarare bör problemen lösas i ursprungsländerna dvs. tredjeländerna för de personer som kommer till EU:s yttre gränser eller så bör man utveckla och påskynda EU:s återsändningsprocesser. Något som ytterligare komplicerar saken är att problemet även här är det mottagande landet och dess villighet att ta tillbaka sin egen medborgare som har avvisats. Författaren Sari Lindblom arbetar som forskningschef vid Gränsbevakningsväsendet.

TEXT: Sari Lindblom PHOTO: Veera Savelius

Researched information on the temporary reintroduction of internal border control The reinstitution of internal border control within the Schengen area has been a hot topic in recent political debate. A research study conducted at the Border and Coast Guard Academy provides background information concerning the temporary reintroduction of internal border control by Schengen member states during 2006â€“2018.

n the election campaigns of the candidates running for the European Parliament, a variety of statements and views on internal border checks were frequently expressed. Topical aspects in discussion include the European Border and Coast Guard Agency (Frontex) and the establishment of a standing corps of border and coast guards: by jointly protecting the external borders of the Schengen area we can also better safeguard the realisation of the rights of those attempting to enter the EU. The aim of internal border control within the Schengen area is to increase border security and advance more efficient migration management, without compromising the legal freedom of movement. Stronger border security is justified in light of recent unsettling events, but there are also many false conceptions prevailing as regards the reinstitution of internal border control. In recent years, communications concerning the temporary reintroduction of internal border checks have been used, among other things, to ease the fear of terrorism among

the public and to tone down the debate concerning immigration.

Increased control and freedom of movement Free movement of people is one of the basic pillars of the European Union, and increased control on the internal borders has been seen as a violation of the free movement code. The internal border checks, as such, do not prevent free movement. In principle, increased control may understandably be experienced as a restriction and as being contrary to the EU ideology. In fact, however, entry can only be denied on the external borders for citizens of third countries. On the internal borders, people can be turned back. If an EU citizen is turned back, the reason is a threat to public order and security. If an individual crossing an internal border within the EU meets the criteria for turning back but is seeking international protection, i.e., applying for asylum, the asylum application must be lodged and examined in accordance with inter-

national laws and on the basis of equal human rights. The asylum processes differ slightly between various EU member states, but there are also international treaties that are binding for all member states, such as the Dublin Convention. Thus, reintroducing internal border checks will not, as such, prevent an individual from applying for asylum, even though this erroneous conception is often presented in debates, even at the higher levels.

Research on the reintroduction of internal border checks The legal basis for internal border control is the Schengen Borders Code (EC Regulation 562/2006), which has been amended in 2013 and 2016 (1051/2013 and 399/2016) and, in terms of database checks, in 2017 (458/2017). According to Article 29 of the Schengen Borders Code, the member states may temporarily reintroduce border control at internal borders in exceptional circumstances where the overall functioning of the Schengen area is at risk. The EU Council may also recom-

RAJAMME VARTIJAT

mend, pursuant to Article 29, that one or more member states reintroduce internal border controls. The study conducted at the Border and Coast Guard Academy examined the temporary reintroduction of border control at internal borders in different Schengen member states during the period 2006–2018. The study material was comprised of the notifications of the temporary reintroduction of border control and related reports as submitted by the member states to the EU Council. The EU Commission’s proposal for a regulation to amend the rules applicable to the temporary reintroduction of border control at internal borders (COM(2017)571 final) was also subject to study.

Various motivations for internal border checks The study showed that internal border checks were temporarily reintroduced altogether 37 times in the period 2006– 2015 and, following the asylum-seeking crisis in 2015, a total of 69 times in the period 2015–2018. According to the member states’ notifications, internal border controls were temporarily reintroduced on the basis of three main grounds: fore-

RAJAMME VARTIJAT

seeable events, cases requiring immediate action and circumstances threatening the overall functioning of the Schengen area, as a result of, for example, deficient procedures of another member state. Recommendations of the Council are applicable to the last mentioned situations. Within the reported period, this method was last used in 12 May 2016–11 November 2017, when the Council recommended that five countries (Germany, Austria, Sweden, Denmark and Norway) continue border control at their internal borders on the basis of deficiencies related to external border control in Greece. A high-level meeting served as the grounds for reintroducing internal border controls in 26 cases during the period 2006–2015. During the three-year period from September 2015 to the end of 2018, internal border checks were reintroduced 11 times due to a high-level meeting. Examples of high-level meetings include the Valletta conference on migration, various UN conferences, NATO conferences, climate conferences, G20 summits and the Helsinki summit between Trump and Putin. Of the states that joined Schengen in 2007, only Latvia, Malta, Poland and

Estonia reintroduced internal border control and, in most cases, the reason for denying entry was the lack of valid travel documents. Demonstrations or public events (e.g., sports events) were the motivation for reintroducing border control in a total of 9 cases during 2006–2015. Internal border control was reintroduced because of terrorist threats requiring immediate action in 3 cases during the period 2006–2015.

A changed context since autumn 2015 During the latter period under study, i.e. from the asylum-seeking crisis in autumn 2015 to the end of the year 2018, internal border control was reintroduced altogether 69 times. In 49 of these cases, the internal border control was motivated by the big influx of people. In such cases between May 2016 and November 2017, internal border checks were based on the relevant Recommendation of the Council. While no reports similar to those issued in 2006–2015 are available for this period of time, the five member states concerned (Germany, Austria, Denmark, Sweden and Norway) have reported to the Council on a monthly

basis between February 2017 and autumn 2017. These countries will continue internal border control, at least, to November 2019. In Germany, the internal border checks have concerned the land border with Austria. According to Germany’s notifications, the problem has been that first transit countries have not complied with legislation and have failed to register people entering the country. In Austria, the internal border checks concern the land borders with Slovenia and Hungary. It was stated in the notifications that Austria is not responsible for the migrants and asylum-seekers cannot choose where to seek protection. Hungary has not accepted returns of asylum-seekers under the Dublin Regulation or bilateral agreements. In Denmark, the internal border controls in recent years have concerned the land border and ferry connections with Germany. According to Denmark’s notifications, attacks targeted at Denmark had been planned in other member countries and militant Islamists are posing a threat. In Norway, internal border controls focus on the ferry connections with Denmark, Germany and Sweden, and the relevant passenger lists. The notifications quoted the assessments made by the Police of Norway according to which Islamist individuals and groups pose the greatest terrorist threat. Moreover, it was stated that Norway is part of the general enemy image of terrorist organisations and that the collaboration of the Nordic police authorities cannot replace border checks. In Sweden, internal border controls have been in use at land borders, with a special focus on ports in the southern and western police regions and on the Öresund bridge between Sweden and Denmark.

Threat of terrorism Since autumn 2015, terrorist threats have served as one justification for reintroducing internal border control. Only France

and Sweden submitted notifications in which the border checks were directly motivated by the threat of terrorism. France reintroduced internal border control after the attacks in Paris on 13 November 2015, which resulted in a state of national emergency, and the border control has been in force nearly uninterruptedly since. In June–July 2016, France lifted the internal border control, but following the terrorist attack in Nice on 14 July 2017, internal border control has again been in force without interruption. In November 2017, the continuation of the internal border control was motivated by the fact that France had, since the start of the year, been the target of 22 terrorist attacks of which 5 actually happened, 5 failed and 12 were prevented. As a result of the terrorist attack in Stockholm on 7 April 2017, Sweden submitted a separate notification of additional internal border checks. Starting from autumn 2017, each notification stated that the threat level (3/5) was the same as after the terrorist attack on 7 April 2017.

Duration of temporary internal border control According to the Commission’s proposal for the amendment of the regulation, the time limit for temporary reintroduction of border control at internal borders would be increased up to one year (instead of 6 months), and the time limit for the prolongation periods would be increased from 30 days to 6 months. If internal border control is prolonged for more than 6 months, the relevant member state would be required to explain retrospectively how border control contributed to the prevention of the identified threat, and reports would be submitted to Frontex and Europol as well. Border control reintroduction by virtue of Article 29 could be in force for a maximum of 3 years and 2 months, if the initial 2 months were based on a case requiring immediate action.

The EU Council and Parliament have stated that the maximum duration should be one year and that a risk assessment should be provided for any case of internal border control extending over 6 months. The new proposals would not have any practical effect on the contexts in which internal border control has been reintroduced in Finland so far.

The future role of internal border control To summarize, there is great variation as regards the decisions of Schengen member states to reintroduce internal border control and the relevant motivations. Member states have resorted to reintroducing internal border control mainly as a measure to safeguard foreseeable events or, in contrast, in a generally preventive context that is not linked with any single event but rather with a currently prevailing phenomenon. From this viewpoint, the new legislation now under preparation is justified: the member states would have the statutory obligation to report in detail in what ways the internal border control has assisted in preventing the identified threat. Will internal border checks resolve the security problems faced by the EU? Rather, the EU should address the issues prevailing in third countries or the countries of departure from where migrants travel to the EU’s external borders, and also endeavour to accelerate the EU’s return processes. To make matters more complicated, there are also problems related to the receiving countries and their willingness to accept the entry of their own citizens once they have been turned back. The author Sari Lindblom serves as the Head of Research at the Finnish Border Guard.

RAJAMME VARTIJAT

AJANKOHTAISTA TEKSTI JA KUVAT: Marjo Peni

TEKSTI JA KUVAT: Länsi-Suomen merivartiosto

SUOMENLAHDEN MERIVARTIOSTON KOMMODORI KERTAUSHARJOITUS LÄNTISEN RAIMO TIILIKAINEN SUOMENLAHDEN ALUEELLA 80 VUOTTA 13.4.2019 Rajavartiolaitoksen alainen Suomenlahden merivartiosto järjesti kertausharjoituksen läntisen Suomenlahden alueella 3.5.–10.5.2019. Kertausharjoitukseen osallistui noin 100 Suomenlahden merivartioston reserviläistä sekä Rajavartiolaitoksen virkamiehiä eri hallintoyksiköistä. Kertausharjoituksen aikana reserviläiset kehittivät osaamistaan Rajavartiolaitoksen monipuolisissa tehtävissä merellisessä toimintaympäristössä. Kertausharjoituksessa harjoitusjoukot muun muassa suorittivat rajavalvontaa ja alueellisen koskemattomuuden valvontaa ja turvaamista sekä ylläpitivät tehtävien hoidon edellyttämää tilannekuvaa. Palvelukseen kutsutut reserviläiset harjoittelivat rajavartio-

RAJAMME VARTIJAT

miehen perustaitoja sekä sotilaallisen voiman käyttöä monipuolisesti saaristoolosuhteissa. Suomenlahden merivartioston komentaja, kommodori Tom Hanén tarkasti merivartioston kertausharjoituksen. Samalla hän esitteli rannikkoprikaatin komentajalle, kommodori Janne Huuskolle merivartioston valmiutta ylläpitää rajaturvallisuutta tehostetusti. Harjoitus paransi Suomenlahden merivartioston kriisinsietokykyä ja valmiutta toimia muuttuvissa turvallisuustilanteissa sekä kehitti viranomaisyhteistyötä. Reserviläisten edellytykset toimia sijoitustensa mukaisissa tehtävissä paranivat huomattavasti.

Kommodori Raimo Tiilikainen palveli Rajavartiolaitoksessa vuodesta 1980 vuoteen 1994. Rajalla työskennellessään hän toimi toimistopäällikkönä Rajavartiolaitoksen esikunnassa vuosina 1980–1988 ja Saaristomeren merivartioston komentajana vuosina 1988–1994. Ennen Rajavartiolaitosuraansa Tiilikainen työskenteli Merivoimissa sukeltajakurssin koulutusupseerina ja johtajana vuosina 1962–1967, miinalaiva Keihässalmen päällikkönä vuosina 1967–1970, Merivoimien esikunnassa vuosina 1974–1977 sekä miinalaivueen komentajana vuosina 1977–1988. Tiilikainen opiskeli Sotakorkeakoulussa vuosina 1970–1973 suorittaen yleisesikuntaupseerin tutkinnon. Tiilikainen on toiminut useissa valtiollisissa, kunnallisissa ja muissa luottamustehtävissä. Hän toimi muun muassa kansanedustajana vuosina 1995–1999 ja Suomen Meripelastusseuran toiminnanjohtajana 2000-luvun alussa. Raimo Tiilikaisen uran tunnetuin ja myös raskain tehtävä oli M/S Estonian pelastusoperaatio, jota hän johti 28. syyskuuta 1994. Hänet on palkittu työstään pelastusoperaatiossa muun muassa Viron presidentin myöntämällä Marjanmaan ritarikunnan I luokan kunniamerkillä vuonna 1995. Suomen Meripelastusseura nimesi Tiilikaisen kunniameripelastajaksi vuonna 1997.

TEKSTI: Kirsti Helin • KUVAT: Sanna Purho

KOKONAISTURVALLISUUS TUTUKSI NUORILLE Suomalaista kokonaisturvallisuutta esiteltiin Turussa 24.−25. toukokuuta valtakunnallisessa Nuku rauhassa -tapahtumassa. Yleisölle avoimessa tapahtumassa erityisenä tavoitteena oli lisätä nuorten tietämystä turvallisuudesta ja motivoida heitä osallistumaan vapaaehtoiseen maanpuolustus- ja turvallisuustoimintaan. Yhteistyötä tehtiin opettajien kanssa ja paikalla oli yli 1 200 koululaista. Varvintorilla nähtiin parin päivän aikana erilaisia toiminta- ja pelastusharjoi-

tuksia, ja nuoret pääsivät toiminnallisilla rasteilla kokeilemaan, mitä arjen turvallisuus pitää sisällään. Yleisöä keräsivät mm. Rajan Vartiolentolaivueen vinssausnäytös Aurajoessa ja Nauvon merivartioaseman partioveneen esittely. VarsinaisSuomen pelastuslaitos järjesti autokolarinäytöksiä, jossa yleisölle annettiin ohjeita oikeaoppiseen onnettomuuspaikalla toimimiseen. Varvintorilla oli esillä eri viranomaisten kalustoa sekä nuorille suunnattua

musiikkia ja muuta ohjelmaa, kuten tubettajan esiintyminen ja pakohuone. Tapahtuman juontajana toimi Jone Nikula. Tapahtuma oli osa viranomaisten Nuku rauhassa -yhteishanketta, joka käynnistettiin osana Suomi100-ohjelmaa vuonna 2017. Turussa tapahtuman koordinaattorina toimi Maanpuolustuskoulutusyhdistys MPK:n Lounais-Suomen maanpuolustuspiiri.

SUOMENLAHDEN MERIVARTIOSTOLLA AVOIMET OVET Suomenlahden merivartiosto juhlisti 100-vuotiasta Rajavartiolaitosta kutsumalla yleisön tutustumaan toimintaansa eri toimipaikoissaan. Kotkan merivartioasemalla oli avoimet ovet helatorstaina 30.5. Asemalla pääsi tutustumaan merivartioston toimintaan ja merivartioaseman venekalustoon. Yleisö näki myös Vartiolentolaivueen SuperPumahelikopterin vinssausnäytöksen. Tammisaaren kaunis merivartioasema oli yleisölle avoinna lauantaina 8.6. Yleisö pääsi käymään veneissä ja jututtamaan merivartijoita. Vartiolaiva Turva oli avoinna yleisölle Helsingissä lauantaina 8.6. Myös Helsingin merivartioaseman venekalustoa oli ihasteltavana Turvan vierellä. Kaikissa kohteissa pääsi nauttimaan sotilaskodin munkeista.

KUVA: Suomenlahden merivartiosto

Tammisaaren merivartiosto.

RAJAMME VARTIJAT

TEKSTI: Liinu Lohi • KUVAT: Leevi Aroviita

RAJATARKASTUKSEEN UUDISTUKSIA HELSINKI-VANTAAN LENTOASEMALLA Helsinki-Vantaalla on parhaillaan menossa lentoaseman kaikkien aikojen suurin kehitysohjelma, johon kuuluu myös uuden rajatarkastuksen laajennusosan avaaminen heinäkuussa 2019. Finavian investointi lentoaseman kehittämiseen on noin miljardi euroa, ja kyseessä on mittava uudistus eri puolilla lentoasemaa. Rajatarkastuksen laajennus palvelee erityisesti kaukolennoilta ja Schengen-alueiden ulkopuolelta saapuvia kasvavia matkustajamääriä. Laajennusosa tuo rajatarkastukseen valtavasti lisää tilaa ja uusia mahdollisuuksia rajavalvonnan kehittämiselle. Helsinki-Vantaan lentoasemalla rajan ylittää vuosittain yli kuusi miljoonaa matkustajaa. Erityisesti kaukolennoilta ja Schengen-alueen ulkopuolelta saapuvat matkustajamäärät ovat kasvussa. Tämä näkyy Rajavartiolaitoksen toiminnassa

RAJAMME VARTIJAT

lentokentällä päivittäin, sillä HelsinkiVantaan lentoasema on yksi vilkkaimmista rajanylityspaikoista.

Uutta automatiikkaa rajatarkastukseen Rajatarkastuksessa otetaan HelsinkiVantaalla käyttöön täysin uutta automatiikkaa. Laajennusosan yhteydessä rajatarkastuksen käyttöön saadaan 50 uutta rajatarkastusautomaattia. Lentoasemalla passintarkastus tapahtuu ensisijaisesti automaattien avulla ja passintarkastukset toteutuvat nopeasti ja sujuvasti. Uusia manuaalisia rajatarkastuslinjoja tulee lentoasemalle yhteensä 58 kappaletta eli 16 kappaletta enemmän kuin aikaisemmin. Myös manuaaliset rajatarkastuslinjastot saavat käyttöönsä uutta teknologiaa, kuten uudet sormenjäljenlukijat. Rajatarkastuksen kapasiteetin

lisääminen on keskeistä sujuvan rajanylityksen takaamiseksi.

Raja mukana Helsinki-Vantaan kehityksessä Rajatarkastuksen laajennus on merkittävä osa Helsinki-Vantaan lentoaseman kehitysohjelmaa. Lentoaseman sijainti on keskeinen esimerkiksi Aasian yhteyksien kannalta ja yhä useampi lentoyhtiö tuo matkustajia Aasiasta Helsinki-Vantaalle päivittäin. Lentoaseman maantieteellinen sijainti on myös vaihtoliikenteen kannalta merkittävä ja Helsinki toimii linkkinä Euroopan ja Aasian välillä. Kaikki Schengenalueen ulkopuolelta saapuvat matkustajat kulkevat rajatarkastuksen läpi. ja Rajavartiolaitos pyrkii vastaamaan kasvaviin matkustajamääriin lisäämällä kapasiteettia laajennusosan avulla.

VUODEN RAJAMIES 2018 ON YLIMERIVARTIJA MIKKO ÄIKÄS Vuoden 2018 Rajamieheksi nimettiin 21.3.2019 ylimerivartija Mikko Petteri Äikäs Suomenlahden merivartiostosta. Ylimerivartija Mikko Äikäs (s.1983) on palvellut Rajavartiolaitoksessa vuodesta 2004 alkaen Kaakkois-Suomen rajavartiostossa ja Suomenlahden merivartiostossa. Hän aloitti palvelusuransa Nuijamaan rajavartioasemalla partio- ja vartiomiehenä ja toimi lisäksi rajatarkastusasemalla rajatarkastajana. Vuonna 2009 hän siirtyi Suomenlahden merivartiostoon, jossa hän on palvellut Helsingin rajatarkastusosastossa ja esikunnan rikostorjuntayksikössä rajatarkastajana sekä vuodesta 2016 alkaen myös kouluttajana. Rajavartijan jatkokurssin hän suoritti 2017, ja hänelle myönnettiin ylimerivartijan palvelusarvo 21.3.2018. 100-vuotiaan Rajavartiolaitoksen arvot – ammattitaito, luotettavuus ja yhteistyökyky – ilmenevät Äikäksen persoonassa täysimääräisesti ja yhteensulautuneesti. Äikäs on tunnettu niin palvelustovereiden kuin yhteistyökumppaneiden keskuudessa aktiivisena ja valppaana rajavartiomiehenä, jonka sanaan ja tekoihin voi luottaa. Hän on kehittänyt omaa ammattitaitoaan siten, että hänellä on aina uusin tieto toimialan taktisista ja teknisistä kysymyksistä. Hän on myös jakanut tätä tietoa muille ja toiminut taitavana kouluttajana eri osaalueilla jo pitkään. Tinkimättömällä asenteellaan Äikäs on mahdollistanut toiminnallisesti kestävien, selkeiden ja realististen toimintamallien käyttöönoton koulutuksessa ja kentällä. Hän on myös nostanut omalla toiminnallaan Rajavartiolaitoksen profiilia muiden viranomaisten silmissä. Viime vuosina Äikäs on toiminut Suomenlahden merivartioston voimankäytön pääkouluttajana. Hän on osoittanut johtajuutta ja sosiaalisia taitoja toimiessaan muiden voimankäytön kouluttajien koordinaattorina ilman

Vuoden Rajamies Mikko Äikäs ja Rajavartiolaitoksen apulaispäällikkö kenraalimajuri Pasi Kostamovaara vuosipäivän pääjuhlassa. Kuva: Leevi Aroviita

suoranaista esimiesasemaa. Lisäksi hän on osallistunut uusien voimankäyttövälineiden koulutusten suunnitteluun valtakunnallisella tasolla. Ylimerivartija Mikko Äikäs on rajavartiotoiminnan syväosaaja, harkitseva ja rauhallinen ammattilainen, joka olemuksellaan ja käytöksellään herättää kansalaisissa ja viranomaisissa luottamusta. Hän ei kuitenkaan korosta itseään ja osaamistaan, vaan toimii pyyteettä tavoitteiden ja tehtävien täyttämiseksi siellä missä tarvitaan ja vieläpä siten, että tavoitteena on aina paras mahdollinen lopputulos.

Vuoden rajamieheksi nimeäminen on kunniamaininta, joka annetaan vuosittain yhdelle rajamiehelle erityistä tunnustusta ansaitsevan teon tai toiminnan perusteella. Vuoden rajamies on valittu vuodesta 1959 lähtien. Vuoden rajamiehen nimeää Rajavartiolaitoksen päällikkö kenraaliluutnantti Ilkka Laitinen. Vuoden Rajamies saa haltuunsa vuoden ajaksi kenraali Mannerheimia esittävän pienoisveistoksen. Ylimerivartija Mikko Äikäs palkittiin Rajavartiolaitoksen vuosipäivän juhlatilaisuudessa 18.3.2019 Helsingissä.

RAJAMME VARTIJAT

YLENNYKSIÄ JA NIMITYKSIÄ RAJAVARTIOLAITOKSESSA VUOSIPÄIVÄNÄ 2019 Tasavallan Presidentti on ylentänyt Rajavartiolaitoksessa 21.3.2019 kontra-amiraaliksi lippueamiraali Markku Juhani Hassinen, RVLE everstiluutnantiksi majuri Ilkka Petri Herranen, RVLE majuriksi kapteeni Eero Heikki Sakari Ahtiainen, RMVK kapteeni Mikko Petteri Kallinen, K-SR kapteeni Mikko Kalevi Kauppila, KR kapteeni Samuli Markus Mikael Murtonen, RVLE kapteeni Heikki Matias Ojala, RVLE komentajakapteeniksi kapteeniluutnantti Ilja Juho Aleksi Iljina, LSMV kapteeniluutnantti Lauri Valtteri Viitala, SLMV kapteeniksi yliluutnantti Timo Kullervo Harikoski, VLLV yliluutnantti Petri Martti Juhani Hämäläinen, LR yliluutnantti Veijo Sulevi Karjalainen, KR yliluutnantti Mika Tapio Wegelius, P-KR kapteeniluutnantiksi yliluutnantti Niklas Georg Guseff, RMVK yliluutnantti Samu-Petteri Hiljanen, LSMV yliluutnantti Janne Johannes Isometsä, LSMV yliluutnantti Tommi Antero Karppi, SLMV yliluutnantti Jukka-Pekka Uljas Lumilahti, VLLV yliluutnantti Jani Petteri Vastamäki, LSMV insinöörikapteeniksi insinööriyliluutnantti Jari Mika Tapani Puhakka, RVLE insinöörikapteeniluutnantiksi insinööriyliluutnantti Mikko Tapio Johansson, RVLE insinööriyliluutnantti Juha Sakari Louhivuori, LSMV insinööriyliluutnantti Riku Johannes Ojala, SLMV teknikkokapteeniluutnantiksi teknikkoyliluutnantti Tommi Jouko Penkkala, RVLE yliluutnantiksi luutnantti Henri Kristian Grahn, VLLV

RAJAMME VARTIJAT

luutnantti Ari Jouni Heikkinen, KR luutnantti Lauri Johannes Holopainen, VLLV luutnantti Janne Jussi Kallio, SLMV luutnantti Timo Ilmari Koponen, K-SR luutnantti Kai Mikael Koskela, VLLV luutnantti Pekka Kalevi Koskelainen, VLLV luutnantti Tuomas Henrikki Kursu, VLLV luutnantti Harri-Pekka Rauhala, VLLV luutnantti Matti Petteri Rauhala, VLLV luutnantti Jouni Olavi Sallinen, RVLE luutnantti Jussi Antero Satokari, VLLV luutnantti Petri Tapani Westerberg, LSMV teknikkoyliluutnantiksi teknikkoluutnantti Niklas Robert Mattsson, LSMV

Tasavallan Presidentti on ylentänyt reservissä 21.3.2019 yliluutnantiksi luutnantti Saija Kristiina Kuivila, LR luutnantti Ossi Antero Manninen, K-SR luutnantti Niko Petri Maronen, K-SR luutnantti Marko Jarmo Tapio Parviainen, P-KR luutnantti Pauli Santeri Väisänen, SLMV luutnantiksi vänrikki Juha Tauno Johannes Halonen, LR aliluutnantti Henrik Holger Johannes Hermansson, LSMV vänrikki Tapio Juha Antero Hiltunen, P-KR vänrikki Mika Petteri Ihalainen, P-KR vänrikki Mikko Antero Knuutila, VLLV vänrikki Jukka Matti Leppäluoto, LSMV vänrikki Ilpo Tapani Pietiläinen, LSMV vänrikki Marko Tapio Piipponen, P-KR vänrikki Jarmo Juhani Pätsi, LSMV vänrikki Hannu Vesa Kalevi Saari, LSMV vänrikki Jani Jukka Tapio Sutinen, P-KR vänrikki Tomi Petteri Tolonen, LSMV

Tasavallan Presidentti on nimittänyt Rajavartiolaitoksessa 21.3.2019–31.12.2027 väliseksi määräajaksi everstin virkaan eversti Jarkko Juhani Alén, LR

21.3.2019 lukien esiupseerin virkaan kapteeni Eero Heikki Sakari Ahtiainen, RMVK kapteeniluutnantti Ilja Juho Aleksi Iljina, LSMV kapteeni Mikko Petteri Kallinen, K-SR kapteeni Mikko Kalevi Kauppila, KR kapteeni Samuli Markus Mikael Murtonen, RVLE kapteeni Heikki Matias Ojala, RVLE kapteeniluutnantti Lauri Valtteri Viitala, SLMV Rajavartiolaitoksen päällikkö ja apulaispäällikkö onnittelevat ylennyksistä.

Vuosipäivänä 2019 myönnetyt palvelusarvot Rajavartiolaitoksessa on myönnetty 21.3.2019 Rajavartiomestarin palvelusarvo seuraaville virkamiehille: ylirajavartija Juha-Pekka Hanhisuanto, K-SR ylirajavartija Hannu Kalervo Havu, LR ylirajavartija Petri Tapio Kemppainen, LR ylirajavartija Teemu Heikki Kokki, K-SR ylirajavartija Ville Pekka Tapani Kuusisto, K-SR ylirajavartija Tero Petteri Ohtonen, P-KR ylirajavartija Tomi Kalevi Oksanen, VLLV ylirajavartija Jouni Tapani Pirhonen, K-SR ylirajavartija Sami Johannes Sorri, KR ylirajavartija Aku-Kalle Olavi Toivanen, KR Merivartiomestarin palvelusarvo seuraaville virkamiehille: ylimerivartija Marcus Otto Andreas Ekström, LSMV ylimerivartija Toni Antero Haapaniemi, LSMV ylimerivartija Frank Kenneth Holmström, SLMV ylimerivartija Teemu-Santeri Kiviranta, LSMV ylimerivartija Inka Marika Laukkanen, SLMV ylimerivartija Dennis Gustav Leino, LSMV ylimerivartija Matti Rainer Manninen, SLMV ylimerivartija Sven-Bertil Nygård, LSMV ylimerivartija Jyrki Pekka Raitanen, SLMV

Rajavartiolaitoksen henkilöstölle annetut ritarikuntien kunniamerkit Tasavallan Presidentti on Rajavartiolaitoksen 100-vuotisjuhlavuoden kunniaksi antanut 18.3.2019

Rajavartiolaitoksen henkilöstölle yhteensä 158 kappaletta Suomen Valkoisen Ruusun ja Suomen Leijonan ritarikuntien kunniamerkkejä. Lisäksi Tasavallan presidentti on antanut kenraaliluutnantti Jaakko Kaukaselle Suomen Leijonan Ritarikunnan suurristin. Kenraaliluutnantti Jaakko Kaukanen siirtyi Rajavartiolaitoksen päällikön tehtävästä reserviin 1.9.2018. Jaakko Kaukasen palvelusura Rajavartiolaitoksessa alkoi vuonna 1978, ja 40 vuotta kestäneen uransa aikana hän toimi muun muassa kahden rajavartioston komentajana, Rajavartiolaitoksen apulaispäällikkönä ja viimeiset 10 vuotta Rajavartiolaitoksen päällikkönä.

Rajavartiolaitoksen henkilöstölle vuosipäivän merkeissä annetut kunniamerkit: Suomen Leijonan komentajamerkki eversti Jaakko Mikael Hamunen, Helsinki kommodori Tom Kristian Hanén, Espoo eversti Mika Kalervo Rytkönen, Helsinki eversti Hannu Tapani Tervo, Kirkkonummi kommodori Marko Antero Tuominen, Espoo Suomen Valkoisen Ruusun ritarimerkki rajavartioylitarkastaja Silja Hannele Hallenberg, Helsinki ylitarkastaja Outi Helena Leinonen, Pöytyä rajavartioylitarkastaja Tuire Emilia Metso, Helsinki majuri Riku Kalevi Paloniitty, Aura Suomen Leijonan ritarimerkki kapteeni Mika Johannes Kemppainen, Suomussalmi kapteeni Juho Teemu Korhonen, Imatra kaptenlöjtnant Johan Tancred Lindroos, Pargas kapteeniluutnantti Christian Karl Rafael Lockmer, Laitila kapteeni Esko Juhani Mantila, Kajaani kapteeni Ville Johannes Mihl, Lappeenranta kapteeni Reijo Tapani Paloniemi, Helsinki kaptenlöjtnant Martin Stefan Saarinen, Korsholm kapteeniluutnantti Ilkka Sakari Sahla, Raisio kapteeniluutnantti Jan Christian Sundell, Vantaa teknikkokapteeniluutnantti Ari-Pekka Turunen, Naantali Suomen Valkoisen Ruusun ansioristi järjestelmäpäällikkö Tero Markus Aalto, Helsinki sektorin johtaja Kirsi Marja Eloranta, Espoo teknikerpremiärlöjtnant Mikael Tore Ernsten, Lemland

RAJAMME VARTIJAT

asiantuntija Nina Aulikki Forstén, Helsinki informaatikko Marjo Hannele Jalovaara, Helsinki yliluutnantti Kalervo Antero Kaltio, Suomussalmi opettaja Ari Seppo Juhani Kääntä, Lappeenranta yliluutnantti Kalle Olavi Lehtinen, Ilomantsi insinööriyliluutnantti Sami Kristian Leimola, Vantaa tietotekniikkasuunnittelija Martti Antero Näreaho, Rautjärvi yliluutnantti Matti Juhani Pekkala, Rovaniemi yliluutnantti Jukka Sakari Pohjamo, Ruokolahti yliluutnantti Marko Kristian Siro, Kotka Suomen Leijonan ansioristi löjtnant Torbjörn Erik Ingemar Enroth, Vörå luutnantti Markku Tapani Häggman, Kuopio luutnantti Ari Antti Matias Jutila, Kalajoki luutnantti Jouni Veikko Jyräs, Imatra tarkastaja Sisko Hannele Kalanti, Espoo luutnantti Janne Kristian Kupiainen, Vantaa löjtnant Erik Ronald Nordberg, Lumparland luutnantti Jani Petri Salokannel, Turku luutnantti Anssi Pauli Somppi, Isokyrö luutnantti Jussi-Pekka Sorjonen, Inari löjtnant Karl Mika Kristian Stormblad, Malax löjtnant Magnus Mikael Uggeldahl, Kimitoön luutnantti Jukka Tapani Uitti, Vaasa luutnantti Lasse Mikael Yli-Heikkilä, Mynämäki Suomen Valkoisen Ruusun I luokan mitali kultaristein osastosihteeri Anne Kaarina Arvola, Kirkkonummi ekonomiplanerare Annika Johanna Berglund, Esbo logistiikkapäällikkö Allan Kaj-Ole Ekstam, Porvoo rajavartiomestari Tommi Tapani Harjumaa, Kuusamo tutkintasihteeri Sirkka Ilona Heikkinen, Kajaani rajavartiomestari Hannu Juhani Kemppainen, Valtimo rajavartiomestari Pekka Sebastian Keskinarkaus, Helsinki sähkösuunnittelija Jouni Sakari Kuvaja, Kemijärvi rajavartiomestari Juhani Erik Kytösalmi, Lappeenranta rajavartiomestari Jouni Veikko Olavi Lahti, Virolahti työterveyshoitaja Laura Elina Latvala, Raasepori rajavartiomestari Heikki Sakari Laurinseppä, Suomussalmi rajavartiomestari Ari Johannes Maaninka, Kuusamo teknillinen isännöitsijä Pia Heli Marika Niemelä, Imatra merivartiomestari Jani Petteri Roivainen, Nurmijärvi merivartiomestari Markus Kristian Salo, Rauma varastopäällikkö Juha Heikki Seppänen, Kajaani työterveyshoitaja Tove Harriet Sillanpää, Paimio rajavartiomestari Tomi Petteri Törmä, Imatra yksikkösihteeri Tuula Kaarina Varis, Imatra Suomen Valkoisen Ruusun I luokan mitali vanhempi merivartija Kevät Tuuli Aalto-Heinonen, Hanko vaktmästare Erik Mikael Ahlbrecht, Vanda vanhempi rajavartija Jarko Taisto Mikael Ahonen, Joutseno vanhempi rajavartija Tero Petteri Ahtonen, Kajaani ylirajavartija Juha Samuli Aikio, Inari vanhempi merivartija Marko Matti Tapio Alatalo, Mäntsälä koulutussihteeri Pia Maria Susanne Aulasuo, Lappeenranta vanhempi rajavartija Jukka Antero Behm, Lieksa

RAJAMME VARTIJAT

vanhempi rajavartija Jari-Pekka Antero Eteläaho, Rovaniemi äldre sjöbevakare Leif Tomas Granlund, Vasa vanhempi rajavartija Janne Antero Happonen, Lappeenranta vanhempi rajavartija Niko Matti Hartikainen, Lahti vanhempi merivartija Marko Tapani Haverinen, Kitee ylirajavartija Juho Matias Heikkilä, Rovaniemi ylirajavartija Pekka Fredrik Heikkinen, Helsinki ylimerivartija Henri Antero Henttinen, Luumäki vanhempi rajavartija Sami Ville Hintsala, Helsinki vanhempi rajavartija Tuomas Ilmari Hirvonen, Joensuu vanhempi rajavartija Osmo Oskari Holm, Joensuu vanhempi rajavartija Kari Tapio Holsti, Joutseno vanhempi rajavartija Kimmo Petteri Hongisto, Lappeenranta vanhempi rajavartija Ville Juhani Horsma, Suomussalmi vanhempi rajavartija Teemu Taneli Horttanainen, Joensuu esikuntasihteeri Maarit Hannele Huovinen, Rovaniemi vanhempi rajavartija Simo Petteri Hytti, Lappeenranta vanhempi rajavartija Janne Mikael Hänninen, Salla vanhempi merivartija Tero Tapani Härkönen, Kotka esikuntasihteeri Leena Helena Isaksson, Helsinki huoltoasentaja Hannu Jukka Juhani Jokinen, Rusko henkilöstösihteeri Sinikka Liisa Juvonen, Joensuu taloussihteeri Ulla Marketta Jäppinen, Imatra vanhempi rajavartija Kimmo Ilmari Kangasharju, Lappeenranta vanhempi rajavartija Antti Juhani Kapanen, Lappeenranta vanhempi rajavartija Arto Antero Kekäläinen, Savonlinna toimistosihteeri Irene Eila Kemppinen, Imatra vanhempi rajavartija Kalle Sakari Kervinen, Hamina vanhempi rajavartija Petri Juhani Keskitalo, Inari vanhempi rajavartija Marko Kalervo Kinnunen, Lappeenranta vanhempi merivartija Harri Mikael Kortet, Helsinki vanhempi rajavartija Timo Juhani Kurkkio, Kolari vanhempi rajavartija Heikki Antero Kuukasjärvi, Oulu ylimerivartija Sami Antero Kytömäki, Helsinki vanhempi merivartija Jouni Aarne Kähkönen, Kitee vanhempi merivartija Mikko Matias Laine, Humppila vanhempi rajavartija Tomi Olavi Laitinen, Kuopio ylimerivartija Toni Teuvo Kristian Lankinen, Vantaa vanhempi rajavartija Markus Petteri Lehmus, Lappeenranta vanhempi rajavartija Mika Arimo Lehtonen, Lappeenranta ylimerivartija Simo Petteri Leskinen, Vantaa vanhempi merivartija Mika Tapio Lilja, Vantaa vanhempi rajavartija Miikka Niiles Makkonen, Rovaniemi vanhempi rajavartija Jarmo Henrik Malinen, Helsinki vanhempi merivartija Jarmo Juhani Martin, Tornio vanhempi rajavartija Henri Petteri Martiskainen, Pornainen hankintasihteeri Kirsi Helena Matikainen, Ruokolahti siivoustyönohjaaja Marketta Hellevi Mattila, Helsinki vanhempi rajavartija Juha-Aslak Moilanen, Inari ajojärjestelijä Ilkka Päiviö Nevala, Inari vanhempi rajavartija Reijo Kalervo Nykänen, Inari äldre sjöbevakare Lars Mikael Nylund, Pargas ylimerivartija Kimmo Kalevi Oikarainen, Kuopio vanhempi rajavartija Erkki Markus Oikarinen, Suomussalmi vanhempi merivartija Mikko Pauli Tapio Paldanius, Siilinjärvi vanhempi rajavartija Esa Jaakko Pikkukangas, Lappeenranta vanhempi rajavartija Marko Tapio Piipponen, Joensuu ylimerivartija Kimmo Juhani Raanti, Helsinki

vanhempi merivartija Petteri Toni Jaakko Rainiola, Kaarina vanhempi rajavartija Anssi Toivo Juhani Reijonen, Outokumpu vanhempi rajavartija Leo Harri Juhani Riikonen, Kontiolahti vanhempi merivartija Rami Markus Rintamäki, Espoo vanhempi rajavartija Sami Kristian Ruuska, Lappeenranta vanhempi merivartija Mikko Tapio Sahlman, Joensuu vanhempi rajavartija Mika Eerik Salmelin, Inari vanhempi merivartija Anssi Juhani Salo, Pori vanhempi merivartija Jan Rainer Sandelin, Mustasaari ylirajavartija Esa Jaakko Juhani Siitonen, Lappeenranta vanhempi merivartija Jukka-Pekka Johannes Silvasti, Lieto vanhempi rajavartija Janne Mikael Soini, Rovaniemi vanhempi merivartija Jyrki Jouni Antero Teräsniska, Oulu vanhempi merivartija Mikko Matteus Tommiska, Helsinki vanhempi rajavartija Timo Pertti Toppari, Joensuu vanhempi rajavartija Marko Tapio Turunen, Joensuu ylimerivartija Janne Juhana Varonen, Hyvinkää vanhempi rajavartija Markku Erkki Antero Vatanen, Joensuu vanhempi rajavartija Vesa Seppo Taneli Warsell, Hausjärvi Suomen Valkoisen Ruusun mitali suurtalouskokki Sanna Maria Haikala, Lappeenranta varastonhoitaja Jani Tapani Pakarinen, Inari suurtalouskokki Keijo Eero Pinola, Inari emäntä Pirkko Helena Saajo, Inari kuljettaja Asko Matti Sutinen, Kemijärvi varastonhoitaja Raimo Heikki Väisänen, Paltamo

Vuosipäivänä 2019 myönnetyt ansioristit, ansiomitalit ja ansiolevykkeet Seuraaville henkilöille on 21.3.2019 myönnetty Rajavartiolaitoksen ansiomerkki Rajavartiolaitoksen hyväksi tehdystä ansiokkaasta työstä: Rajavartiolaitoksen ansioristi erikoistunnuksella varustettuna kenraalimajuri Pasi Sakari Kostamovaara Rajavartiolaitoksen ansioristi ylitarkastaja Ilkka Wesselin Entchev politimester Ellen Katrine Hætta kommodori Petri Heilanen komentajakapteeni Seppo Antero Häkkinen majuri Ville Henrik Joskitt komentaja Jani Tapani Järäinen vuorineuvos Reijo Karhinen poliisipäällikkö Ilkka Koskimäki majuri Janne Juhani Liikavainio työterveyspäällikkö Leila Terttu Kaarina Litmanen-Iltola prikaatikenraali Kim Jouni Ilari Mattsson kommodori Erkki Heikki Juhani Mikkola kenraalimajuri Markku Johannes Myllykangas komentaja Kalle Paavo Osola kunnanjohtaja Jere Penttilä neuvottelujohtaja Seija Petrow kapteeni Simo Tuomas Pöyhtäri

lääninrovasti Petri Rask eduskunnan puhemies Paula Risikko kenraaliluutnantti Timo Tapani Rotonen apulaispäällikkö Seppo Ruotsalainen everstiluutnantti Jesse Jaakko Seppälä tulosalueen johtaja Juha Sakari Similä komentaja Mikko Juhani Simola majuri Jussi-Pekka Tanninen kommodori Vesa Tuominen ylimerivartija Mikko Petteri Äikäs Rajavartiolaitoksen ansiomitali tiedotussihteeri Sari Helena Ahvonen rajavartiomestari Timo Tapio Airola vanhempi rajavartija Kirka Ilkka Kristian Arola vanhempi rajavartija Jukka Olavi Asiala kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Heikki Samuli Autto ledningscentraloperatör Christer Einar Eklund pelastusjohtaja Jarmo Haapanen palopäällikkö Jukka Tapio Harmanen ylimerivartija Patrick Ove Mikael Hassel komentaja Jarmo Heikkilä yliluutnantti Janne Sami Aulis Heikkinen majuri Risto Heikkinen teknikkokapteeniluutnantti evp Arto Heikkinen diplomi-insinööri Kaisu Heikonen vanhempi rajavartija Hannu Tapani Heiskanen apulaispäällikkö Mirva Hilander luutnantti Tapio Erno Kristian Hirvaskoski ylikomisario Sami Hätönen vanhempi rajavartija Jussi Paavo Jäntti ylirajavartija Mika Olavi Kaikkonen pastori Tommi Kallinen vanhempi rajavartija Jorma Kalervo Keränen vanhempi rajavartija Mika Janne Juhani Kimmo luutnantti Jarkko Tapio Kiviniemi vanhempi rajavartija Timo Tapani Kohonen vanhempi rajavartija Mika Olavi Kokko ylirajavartija Pekka Juhani Koponen kapteeniluutnantti Ville Pekka Koskinen ylietsivä Jukka Koskinen vanhempi rajavartija Antti Kalevi Kotiranta ylimerivartija Esa Iisakki Kujala kiinteistöpäällikkö Lasse Kurvinen toimistopäällikkö Seppo Kykkänen tullitarkastaja Juha Tapani Kyllönen ylirajavartija Jari Olavi Laaksonen rajavartiomestari Marko Jaakko Lahtela kapteeniluutnantti Jyrki Tapani Lahti vanhempi rajavartija Jouni Laine yliluutnantti Jarmo Juhani Lautala vanhempi rajavartija Pasi Tapio Leino kapteeniluutnantti Risto Kalervo Leino yliluutnantti Petri Olavi Lilja everstiluutnantti Joni Lindeman meriliikennekeskuksen päällikkö Hanna Linjos-Maunula vanhempi konstaapeli Arho Juhani Lompola majuri Jari Lukkari

RAJAMME VARTIJAT

ylijohtaja Mikael Luukanen kihlakunnansyyttäjä Osmo Kalevi Manninen emäntä Tarja Tuulikki Mantsinen vanhempi rajavartija Timo Antero Markkanen vahtimestari Raija Tuulikki Martikainen vanhempi rajavartija Markku Tapani Mattila everstiluutnantti Jarmo Antero Mattila yliluutnantti Vesa-Pekka Artturi Mattila rajavartiomestari Ilkka Juhani Mononen ylirajavartija Jari Olavi Myller kihlakunnansyyttäjä Jukka Marko Myller kulunvalvonta-asiantuntija Kari Mäkinen SMPS ry:n nuorisokouluttajien puheenjohtaja Sara Mörsky kapteeni Janne Ilmari Natri vanhempi rajavartija Marko Juhani Niemelä vanhempi rajavartija Ari Eerikki Nieminen vanhempi rajavartija Olli Matti Juhani Nokelainen merivartiomestari Rolf Mikael Nordström ylikomisario Juha Nuortama suunnittelija Ilpo Pakarinen vanhempi rajavartija Ari Sakari Palolahti pelastusjohtaja Vesa Parkko apulaispoliisipäällikkö Jyrki Pelkonen majuri Panu Pelkonen johtava asiantuntija Tiina Pelkonen tullitarkastaja Lauri Juhani Pellikka työterveyshoitaja Kaija Irmeli Pietilä ylimerivartija Ilpo Tapani Pietiläinen ylirajavartija Jouni Tapani Pirhonen vanhempi rajavartija Ano Otso Antero Pitko everstiluutnantti evp Pauli Antero Pukaralammi ylijohtaja Marko Pukkinen luutnantti Juha Tapani Pulkki materiaalisihteeri Aino Tuulikki Putaala luutnantti Niko Santeri Päkki turvallisuuspäällikkö Carolus Ramsay ylikonstaapeli Mika Rantala vanhempi rajavartija Olli Ilkka Reponen apulaispoliisipäällikkö Teijo Ristola yliluutnantti Mika Antero Ropponen erityisasiantuntija Riikka Rytkönen teknikkoyliluutnantti Kai Juhani Saarnisto vanhempi rajavartija Timo Tapani Saikko vanhempi rajavartija Jari Pekka Salonen kihlakunnansyyttäjä Heidi Savurinne vanhempi rajavartija Pekka Kalervo Seppänen erityisasiantuntija Ville Similä kapteeni Jyrki Topias Säkkinen erätarkastaja Heikki Lauri Säkkinen rajavartiomestari Esa Antero Taari vanhempi rajavartija Jyrki Tapio Tauriainen ensihoitoluutnantti Mikko Juhani Terho Kotkan Meripelastusyhdistys ry:n puheenjohtaja Tapani Tiitinen pelastuspäällikkö Ilpo Tolonen vanhempi rajavartija Antti Juhani Tontti yliluutnantti Vesa Jukka Tapio Turkia

RAJAMME VARTIJAT

pastori Anssi Törmälä vanhempi rajavartija Esa Johan Antero Uusitalo henkilöstösihteeri Ritva Marjatta Varonen simulaattorivastaava Ossi Westilä koordinaattori Riikka Vikström ylirajavartija Mika Vilkko pelastuspäällikkö Juha Virto kapteeniluutnantti Juha Pentti Välimäki vanhempi rajavartija Taisto Ilmari Väänänen ylirajavartija Harri Petteri Ylä-Kotola Rajavartiolaitoksen ansiolevykkeet Seuraaville henkilöille, yksiköille ja yhteisöille on 21.3.2019 myönnetty Rajavartiolaitoksen ansiolevyke ansiokkaasta toiminnasta Rajavartiolaitoksen hyväksi: Rajavartiolaitoksen henkilökunta Hopeinen ansiolevyke Ivalon ruokalan henkilöstö kapteeni Pasi Könönen rajavartioylitarkastaja Pertti Ilmari Normia Onttolan ruokalan henkilöstö kapteeni Juha Pekka Saari majuri Aarne Tiainen Tohmajärven rajavartioaseman henkilöstö tulkki Timo Pertti Tuokko vartiolaiva Turvan henkilöstö Pronssinen ansiolevyke vanhempi rajavartija Ville-Mikko Hakko taloussihteeri Aini Marjaana Heikkinen äldre sjöbevakare Carl-Mikael Holm osastosihteeri Hanna Kaarina Kauppinen ylirajavartija Tero Olavi Koivisto rajavartiomestari Panu Jussi Kämppi luutnantti Sami Tapio Lappi ylimerivartija Inka Marika Laukkanen översjöbevakare Robin Olof Valdemar Lindström vanhempi merivartija Tero Kristian Lukkari vanhempi rajavartija Mikko Tapani Luukkainen vanhempi rajavartija Antton Muukkonen vanhempi rajavartija Otto Soininen Lapin rajavartioston RPAS-henkilöstö husmor Maria Helena Rönnback tiedotussihteeri Roosa Katariina Seligson vanhempi merivartija Juha Antero Suomalainen vanhempi rajavartija Mika Ilkka Juhani Vaari Pohjois-Karjalan rajavartioston voimankäytönkouluttajat ylitarkastaja Pietari Vuorensola merivartiomestari Paul Rabbe Einar Wikholm Rajavartiolaitoksen ulkopuoliset henkilöt, yksiköt ja yhteisöt Hopeinen ansiolevyke Aboa Mare

ANS Finland, Helsinki-Vantaan lennonjohto kommodori Janne Huusko Jääkäriprikaati everstiluutnantti Hannu Koivisto Lapin Lennosto Pronssinen ansiolevyke Helsingin VTS-keskus rajavartiomestari evp Hannu Hiltunen erätarkastaja Vesa Ihalempiä ensihoitaja Jyrki Jaaranen komisario Jyrki Kivirinta Kainuun prikaatin Kuopion huoltopataljoonan Materiaalikeskus asiantuntija Sanna Marika Kokko-Timonen rikostarkastaja Konsta Korhonen eversti Rainer Kuosmanen Kymenlaakson museo/Merivartiomuseo Lapin Kansa insinöörimajuri Antti Leppäniemi räddningschef Karl Nordlund tekninen asiantuntija Anssi Ojala poliisin valmiusyksikkö Karhu Porkkalan Rannikkopataljoonan Sotilaspoliisikomppania vanhempi konstaapeli Arto Pyhäjärvi kalastuksenvalvoja Pekka Pyykönen ylikonstaapeli Tero Rytkönen rikosylikonstaapeli Joni Saaristo kunnossapitopäällikkö Vesa Santaniemi Tulli, Hangon liikkuva ryhmä ravintolapäällikkö Minna Tuominen VR:n Venäjän liikenteen konduktöörit Helsingin yliopiston Värriön tutkimusasema Rajavartioristi Rajavartioristi nro 85 on myönnetty 21.3.2019 valtiopäiväneuvos Matti Väistölle erityisesti ansioista Rajavartiolaitoksen perinne- ja kiltatyön hyväksi.

RAJAMME VARTIJAT kesäkuu 2019 Rajavartiolaitoksen sidosryhmälehti on ilmestynyt vuodesta 1934 lähtien. ISSN 0483-9080 Lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa: maaliskuussa, kesäkuussa, lokakuussa ja joulukuussa. Lehti on luettavissa sähköisesti osoitteessa http://www.raja.fi/tietoa/rajamme_vartijat JULKAISIJA Rajavartiolaitos Rajamme Vartijat, PL 3, 00130 Helsinki Vilhonvuorenkatu 6, 00500 Helsinki rajammevartijat(at)raja.fi PÄÄTOIMITTAJA Viestintäpäällikkö Päivi Kaasinen paivi.kaasinen(at)raja.fi puh. 0295 421 331 TOIMITUSSIHTEERI Kirsti Helin, Princeps Oy kirsti.helin(at)princeps.fi puh. 0400 447 382 TAITTO Sanna Purho, Princeps Oy KÄÄNNÖKSET Integra Oy Scandix översättningar Ab PAINO Niini Oy ETU- JA TAKAKANNEN KUVAT Arktisen rannikkovartiostofoorumin Polaris 2019 -harjoitus Selkämerellä 2.4.2019. Kuvat: Leevi Aroviita

Tilaukset ja osoitteenmuutokset Niini Oy / Terhi Ruuskanen Höyläämötie 2, 00380 Helsinki palvelu(at)kopioniini.fi Rajamme Vartijat -lehden tilaajarekisteri Tilaajarekisteriä ylläpitää kirjapaino, joka painaa ja postittaa Oikaisu

lehden, tällä hetkellä Niini Oy.

Edellisessä Rajamme Vartijat -lehdessä (1/2019) Jäätävää osaamista − Lumikenttien

Rekisterissä on tilaajan nimi ja

ammattilaiset talvileirillä Perämerellä -artikkelin (s. 20) kirjoittajan tiedot olivat

lehden postitusosoite. Tietoja

virheelliset. Tuomo Pajula toimii vartioupseerina Virpiniemen merivartioasemalla ja

käytetään vain lehden postitusta

hänen koulutusarvonsa on merivartiomestari.

varten ja ne poistetaan, kun tilaaja ilmoittaa tilauksen peruutuksesta.

RAJAVARTIOLAITOKSEN ESIKUNTA PL 3, 00131 Helsinki puh. 0295 421 000 rajavartiolaitos(at)raja.fi etunimi.sukunimi(at)raja.fi KAAKKOIS-SUOMEN RAJAVARTIOSTO Niskapietiläntie 32 E, 55910 Imatra puh. 0295 422 000 kaakkoissuomenrajavartiosto(at)raja.fi POHJOIS-KARJALAN RAJAVARTIOSTO PL 5, 80511 Onttola puh. 0295 423 000 pohjoiskarjalanrajavartiosto(at)raja.fi

KAINUUN RAJAVARTIOSTO PL 60, 87101 Kajaani puh. 0295 424 000 kainuunrajavartiosto(at)raja.fi

LÄNSI-SUOMEN MERIVARTIOSTO PL 16, 20101 Turku puh. 0295 427 000 lansisuomenmerivartiosto(at)raja.fi

LAPIN RAJAVARTIOSTO PL 8212, 96101 Rovaniemi puh. 0295 425 000 lapinrajavartiosto(at)raja.fi

VARTIOLENTOLAIVUE PL 3, 00131 Helsinki puh. 0295 428 000 vartiolentolaivue(at)raja.fi

SUOMENLAHDEN MERIVARTIOSTO PL 150, 00161 Helsinki puh. 0295 426 000 suomenlahdenmerivartiosto(at)raja.fi

RAJA- JA MERIVARTIOKOULU Niskapietiläntie 32 D, 55910 Imatra puh. 0295 429 000 rajajamerivartiokoulu(at)raja.fi

MAALLA, MERELLÄ JA ILMASSA Rajavartiolaitos valvoo 24 tuntia vuorokaudessa kaikkina vuodenaikoina

PÅ LAND, TILL HAVS, I LUFTEN

Gränsbevakningsväsendet vakar 24 timmar i dygnet under årets alla tider

WWW.RAJA.FI

@RAJAVARTIOLAITOS

@RAJAVARTIJAT