Rajamme Vartijat 2/2018

RAJAMME VARTIJAT 2 | 2018 RAJAVARTIOLAITOKSEN SIDOSRYHMÄLEHTI | TEEMANA: VIRANOMAISYHTEISTYÖ

Tässä numerossa:

YHTEISTYÖ POLIISIN, TULLIN, MIGRIN JA SYYTTÄJÄLAITOKSEN KANSSA Suomen ja Venäjän välinen tekninen rajankäynti valmistunut − lähes 20 vuoden projekti

RAJAMME VARTIJAT

1

SISÄLTÖ 3

Pääkirjoitus

30

Rikostutkintaa Lapin rajavartiostossa

4

Ledare, Leading article

32

Syyttäjäyhteistyötä Kaakonkulmalla

5

Erkki Uitti in memoriam

34

Migri panostaa dialogiin ja avoimuuteen

6

PTR-yhteistyö on valtionhallinnon menestystarina

35

10

Poliisi muuttuvassa turvallisuusympäristössä

Turvapaikkaprosessissa kullakin viranomaisella on oma roolinsa

14

Poliisit ja merivartijat hoitavat yhdessä hälytystehtäviä

38

Raja tutkimusyhteistyössä Migrin kanssa

16

Asenne ja yhteistyöhalu yhteistoiminnan kulmakiviä

40

Turvallisuusviranomaisten yhteistoiminta muuttuvassa ympäristössä

18

Rajan ja Tullin yhteistyö Helsinki-Vantaan lentoasemalla

42

20

Suomen ja Venäjän välinen tekninen rajankäynti on valmistunut

Laajassa Lapissa PTR tuo turvaa

22

46

Svenska resuméer

Viranomaisyhteistoimintaa Kainuussa ja Koillismaalla

23

52

English summaries

Rajavartijat ensivastetehtävissä

24

58

Ajankohtaista

Rikostorjuntaa yhdessä syyttäjälaitoksen kanssa

27

Rikostutkijat ja syyttäjät tekevät esitutkintaa yhdessä PTR-viranomaiset edistävät tehtäviensä ja toimivaltuuksiensa puitteissa toistensa tehtäviin kuuluvia valvontatehtäviä.

6 27

Lentokenttä on monen eri viranomaisen yhteinen toimintaympäristö.

2

RAJAMME VARTIJAT

16

Tullin toiminta ja toiminnan sääntely on kansainvälistä.

10

Rikollisuuden torjumiseksi on tärkeää, että tietoa pystytään analysoimaan ja sen avulla muodostamaan tilannekuvaa.

. PÄÄKIRJOITUS RAJA YHTEISTYÖSSÄ – MENESTYSTARINOITA JA SYNERGIAA

T

T

Y

Päivi Kaasinen Päätoimittaja, Rajavartiolaitoksen viestintäpäällikkö

ämän vuoden Rajamme Vartijat -lehtien teemana on yhteistyö eri toimijoiden kanssa.

Talvella ilmestyneessä ykkösnumerossa käsiteltiin kansainvälistä toimintaamme ja yhteistyötä. Lehdestä tulikin varsin painava tietopaketti.

Tässä kakkosnumerossa tutustutaan yhteistyöhömme poliisin, Tullin, Maahanmuuttoviraston ja syyttäjälaitoksen kanssa.

Syksyllä esitellään yhteistyötämme muun muassa Trafin, Liikenneviraston, Suomen ympäristökeskuksen, Ilmatieteen laitoksen, pelastuslaitosten ja meripelastusseurojen kanssa. Vuoden viimeisessä numerossa tarkastellaan perinteikästä yhteistyötämme Puolustusvoimien kanssa ja valmistaudutaan tulevaan 100. toimintavuoteemme. hteistyökyky on pienen maan organisaatioiden toiminnan kannalta välttämätöntä.

Suomen viranomaisten yhteistyökykyä ja yhteistoiminnan saumattomuutta ihmetellään monessa muussa maassa.

Usein paljon suuremmissa maissa viranomaisten välillä on tiukka reviirijako ja resurssien käytössä on paljon päällekkäisyyksiä. Yhteistyölle ei ole sijaa.

Meidän viranomaistemme toimintaa voi sanoa menestystarinaksi.

ätä lehteä varten on haastateltu yhteistyöorganisaatioidemme edustajia. Haastatteluissa nousevat esiin sellaiset asiat kuin tehokkuus, luottamus sekä keskinäinen kunnioitus ja arvostus, joista toivotaan pidettävän kiinni tulevaisuudessakin.

Syyttäjä Mikko Sipilä toteaa, että ”työskentely rajamiesten kanssa on tehokasta”, ja poliisiylijohtaja Seppo Kolehmainen sanoo pitkän uransa aikana nähneensä, että ”rajamieheen voi aina luottaa”.

Jotakin täällä Rajalla on siis tehty todella oikein, ja siitä on hyvä pitää kiinni kaikessa tulevan suunnittelussa ja mahdollisissa muutoksen tuulissa.

RAJAMME VARTIJAT

3

. LEDARE

. LEADING ARTICLE

GRÄNSBEVAKNINGSVÄSENDET SAMARBETAR – FRAMGÅNGSSAGOR OCH SYNERGI

THE BORDER GUARD IN COOPERATION - SUCCESS STORIES AND SYNERGY

T

emat för årets Rajamme Vartijat -tidningar är samarbete med olika aktörer. I det första numret som kom ut på vintern behandlade vi vår internationella verksamhet och det internationella samarbetet. Tidningen blev ett mycket omfattande informationspaket. Detta nummer innehåller artiklar om vårt samarbete med polisen, Tullen, Migrationsverket och åklagarväsendet.

På hösten presenterar vi vårt samarbete bland annat med Trafi, Trafikverket, Finlands miljöcentral, Meteorologiska institutet, räddningsverken och sjöräddningssällskapen. I årets sista nummer granskar vi vårt traditionsrika samarbete med försvarsmakten och förbereder oss inför vårt hundrade verksamhetsår.

Verksamheten i organisationer i ett litet land förutsätter samarbetsförmåga. Finländska myndigheters samarbetsförmåga och det välfungerande samarbete är något som man i många andra länder förundrar sig över. I mycket större länder råder det ofta en sträng revirindelning mellan myndigheterna och det finns mycket överlappningar i användningen av resurser. Det finns inget utrymme för samarbete. Våra myndigheters verksamhet kan kallas en framgångssaga.

För detta nummer har vi intervjuat representanter för våra samarbetsorganisationer. I intervjuerna betonas till exempel effektivitet, förtroende samt ömsesidig respekt och uppskattning. Förhoppningen är att dessa ska vara viktiga faktorer även i framtiden. Åklagare Mikko Sipilä konstaterar att ”det är effektivt att arbeta med gränsbevakningsmän” och polisöverdirektör Seppo Kolehmainen säger sig under sin långa karriär ha märkt att ”man alltid kan lita på en gränsbevakare”. Vid Gränsbevakningsväsendet har vi alltså lyckats göra någonting rätt och det är bra att hålla fast vid detta i all planering av framtiden och om det blåser förändringens vindar.

Päivi Kaasinen Chefredaktör, kommunikationschef vid Gränsbevakningsväsendet

4

RAJAMME VARTIJAT

T

he theme of this year’s issues of the Rajamme Vartijat magazine is cooperation with different players. The first issue, which appeared in the winter, dealt with our international activities and cooperation.

The issue proved to be a fairly heavy package of information. This second issue introduces our cooperation with the Police, Finnish Customs, the Finnish Immigration Service and the Finnish Prosecution Service.

In the autumn issue, our cooperation with bodies such as the Finnish Transport Safety Agency, the Finnish Transport Agency, the Finnish Environment Institute, the Finnish Meteorological Institute, local rescue services, and maritime rescue associations will be showcased. The last issue of the year will examine our traditional collaboration with the Defence Forces, while preparing for our upcoming centenary year.

The ability to cooperate is essential for the activities of the organisations of a small country. The ability of Finnish authorities to work together and the seamless nature of our collaboration is admired in many other countries. In much larger countries, there is often a strict territorial division among officials and much duplication in the use of resources. There is little room for collaboration. The activities of our authorities can be seen as a success story.

Representatives of our cooperative organisations have been interviewed for this issue. The interviews highlight matters such as efficiency, trust, and mutual respect and appreciation, which hopefully will be adhered to also in the future. Prosecutor Mikko Sipilä notes that “work with border guards is efficient”, and National Police Commissioner Seppo Kolehmainen says that, in his lengthy career, he has seen that “one can always rely on a border guard”. So the Border Guard has been doing something right and it is good to hold on to that in all future planning and all possible winds of change.

Päivi Kaasinen Editor-in-chief, Communications Manager of the Finnish Border Guard

In memoriam

Erkki Uitti 30.3.1956–28.4.2018

R

ajaupseeri, lippueamiraali Erkki Uitti kuoli Helsingissä vaikean sairauden uuvuttamana 28. huhtikuuta 2018. Hän oli 62-vuotias ja oli syntynyt 30. maaliskuuta 1956 Jalasjärvellä.

Varusmiespalveluksensa Uitti suoritti merivoimissa.

Pohjanlahden rannalla kasvaneen ja Vaasassa koulunsa käyneen nuoren miehen mieli veti merelle ja isänmaallisen kasvatuksen saaneena sotilasuralle, joten Kadettikoulu ja siellä merisotalinja oli selvä valinta. Viimeistään koulutuspurjehdus merikadettipäiville vartiolaiva Turvalla sai Uitin valitsemaan uran Rajavartiolaitoksessa.

Uitista tuli sekä merivartioupseeri että rajaupseeri koko sydämestään. Uitti piti lupauksensa, jonka kadettina antoi.

Valmistuttuaan Kadettikoulun merikadettikurssilta vuonna 1979 Uitti toimi vartiolaivan perämiehenä ja päällikkönä Suomenlahden merivartiostossa ja opetusupseerina Merivartiokoulussa Espoossa. Suoritettuaan Sotakorkeakoulussa yleisesikuntaupseerin tutkinnon merisotalinjalla vuonna 1989 Uitti siirtyi Pohjanlahden merivartiostoon. Vaasassa hän työskenteli apulaiskomentajana aina vuoteen 1994 saakka, jolloin hän siirtyi Rajavartiolaitoksen Esikuntaan Helsinkiin.

Siellä meripelastus, Suomen ensimmäinen EU-puheenjohtajuuskausi ja Rajavartiolaitoksen Baltian tukihankkeet veivät Uitin työajan.

Uitti antoi yli 30-vuotisen uransa aikana merkittävän panoksen Suomen meripelastustoimen kehittämiseen, ja hän työskenteli useissa vaativissa ja keskeisissä meripelastustoimen kehittämis- ja johtotehtävissä. Hänen kielitaitonsa ja monipuolinen kokemuksensa Rajavartiolaitoksen erilaisista tehtävistä oli tarpeen, kun hän siirtyi

Rajavartiolaitoksen Vartiolentolaivueen komentajaksi vuonna 2000. Uitin ura jatkui meripelastustoimen vastuullisena alueellisena johtajana, Suomenlahden merivartioston komentajana 2004, jonka jälkeen Uitti palasi Rajavartiolaitoksen Esikuntaan vuonna 2007 henkilöstöosaston päälliköksi. Reserviin Uitti siirtyi vuonna 2011.

Uitti oli iloinen ja ulospäin suuntautunut persoona.

Ystävät ja työtoverit saivat aina tarvitessaan apua ja tukea. Elämänmyönteisyys näkyi myös harrastuksissa.

Kuorolaulu ja Viipurin Lauluveikot oli Uitin sydäntä lähellä, ja saattoipa hän sopivassa seurassa ottaa kitaran käteensä ja esittää sikermän valikoituja balladeja. Melonta ja pyöräily pitivät puolestaan Uitin hyvässä kunnossa, jota tarvittiinkin rakkaan harrastuksen, ruoanlaiton ja hyvästä ruoasta nauttimisen, vastapainoksi. Vene, kanootti ja kesäpaikka Heinolassa kuuluivat tiiviisti kesään.

Uitti oli eläkepäivinään myös innokas erämies.

Uitin elämän keskipisteessä oli kuitenkin perhe. Vanhemmat, veljet ja sisaret saivat aina osansa Uitin ajatuksissa. Huolenpidon keskipisteessä olivat tietenkin vaimo Tarja ja lapset sekä lapsenlapset. Uitti kantoi erityistä huolta siitä, että perheelle löytyi yhteistä aikaa. Uitin empaattisuus, herkkyys ja huolenpito läheisistään isänä, isoisänä ja aviomiehenä oli käsin kosketeltavaa.

Uitille myönnettiin useita kunniamerkkejä, korkeimpana Suomen Leijonan komentajamerkki.

Kontra-amiraali Matti Möttönen Kirjoittaja on Erkki Uitin pitkäaikainen alainen, kollega ja esimies sekä ystävä.

RAJAMME VARTIJAT

5

TEKSTI: Marko Saareks โ ข KUVAT: Marko Parviainen ja RVL

PTR-yhteistyรถ on valtionhallinnon menestystarina Poliisilla, Tullilla ja Rajavartiolaitoksella on kaikilla oikeus ja velvollisuus rikosten esitutkintaan.

6

RAJAMME VARTIJAT

RAJAMME VARTIJAT

7

P

oliisin, Tullin ja Rajavartiolaitoksen PTR-yhteistyö tarkoittaa rikostorjuntaan, valvontatoimintaan tai kansainväliseen yhteistyöhön liittyvän toimenpiteen suorittamista toisen PTR-viranomaisen puolesta tai apuna tämän tehtäväalueella sekä toimimista yhteistyössä PTR-viranomaisten yhteisellä tehtäväalueella.

Yhteistyöhön osallistuvat viranomaiset ovat kaikki lainvalvontaviranomaisia, joilla on oikeus ja velvollisuus rikosten esitutkintaan. Kolmesta viranomaisesta poliisi ja Rajavartiolaitos ovat sisäministeriön alaisia ja Tulli valtionvarainministeriön. Poliisi on rikostorjunnan yleisviranomainen, jolla on kattava toimivalta tutkia rikoksia. Rajavartiolaitos ja Tulli voivat erityisinä esitutkintaviranomaisina tutkia itsenäisesti rikoksia, jotka kuuluvat niiden asialliseen toimivaltaan.

Rajavartiolaitoksen osalta kyseeseen tulevat etenkin henkilöiden laittomaan maahantuloon ja Tullin osalta vastaavasti tavaran laittomaan maahantuontiin liittyvät rikokset.

PTR-yhteistyön keskeisenä tavoitteena on edistää viranomaisten yhteistoimintaa siten, että niiden samaan päämäärään liittyvät tehtävät hoidetaan tarkoituksenmukaisesti, tehokkaasti ja taloudellisesti. PTR-viranomaiset edistävät tehtäviensä ja toimivaltuuksiensa puitteissa toistensa tehtäviin kuuluvia valvontatehtäviä.

Yhteistoiminnan kohteina ovat erityisesti rikosten ennalta estäminen, paljastaminen ja selvittäminen, tavaroiden maahantuonnin ja maastaviennin laillisuuden valvonta, henkilöiden maahantulon ja maastalähdön sekä ulkomaalaisten maassaolon laillisuuden valvonta ja kansainväliseen yhteistoimintaan liittyvät yhteiset tehtävät. Toimintaympäristön muuttumisen myötä keskeiseen rooliin ovat viime aikoina tulleet myös EU:n yhdennettyyn rajaturvallisuusjärjestelmään ja Schengenin vapaan liikkuvuuden alueeseen liittyvä yhteistyö sekä hybridiuhkien ja terrorismin torjunta.

PTR-yhteistyön kautta lisätään vi-

8

RAJAMME VARTIJAT

ranomaisten toiminnan tuottavuutta ja kustannustehokkuutta. Lisäksi saadaan resurssit ja varsinkin kustannuksia aiheuttavat toimenpiteet kohdennettua mahdollisimman tarkasti oikeisiin kohteisiin, mikä parantaa kustannustehokkuutta ja toiminnan yhteiskunnallista vaikuttavuutta.

Yhteistyöllä pitkä historia Suomen poliisi-, tulli- ja rajavartioviranomaisten yhteistyöllä on pitkä historia. Ensimmäinen varsinainen PTRyhteistyötä koskeva säädös oli vuonna 1927 annettu valtioneuvoston päätös, joka koski tulli- ja poliisiviranomaisten yhteistoimintaa sekä velvollisuutta antaa toisilleen virka-apua. Tavoitteena oli salakuljetusrikollisuuden torjunta sekä salakuljettajien ja ”tullikavaltajien” kiinnisaaminen.

Vuonna 1949 annettiin asetus tulli-, rajavartio- ja poliisiviranomaisten yhteistoiminnasta tullivalvontatehtävissä. Asetuksella kumottiin vuoden 1927 päätös ja täsmennettiin viranomaisten keskinäistä tehtäväjakoa ja tiedonkulkua. Yhteistyötä tiivistettiin erityisesti tullirikosten torjunnassa.

Lähes 30 vuotta myöhemmin eli vuonna 1978 annettiin uusi asetus poliisi-, tullija rajavartioviranomaisten yhteistoiminnasta. Asetus velvoitti PTR-viranomaisia suorittamaan valvontatehtäviä yhteistoimin tai toistensa lukuun, ja sen nojalla annettiin PTR-viranomaisten yleissuunnitelma yhteistoiminnasta vuonna 1979. Yleissuunnitelmaa uudistettiin vuonna 1991, jolloin myös laadittiin PTR-viranomaisten valtakunnalliset sopimukset yhteistoiminnan järjestelyistä.

Tällä hetkellä voimassa olevat säädökset PTR-viranomaisten yhteistoiminnasta ovat vuodelta 2009. Tällöin säädettiin laki poliisin, Tullin ja Rajavartiolaitoksen yhteistoiminnasta. Uutena elementtinä oli lakitasoinen säädös, aikaisemminhan PTR-yhteistoiminnasta oli säädetty asetuksella. Lain kanssa samaan aikaan 1.1.2010 tuli voimaan myös sitä täydentävä Valtioneuvoston asetus PTR-

yhteistoiminnasta.

Säädösten voimaantulon jälkeen uudistettiin myös viranomaisten valtakunnalliset sopimukset ja valtakunnallinen PTR-strategia, joita on edelleen uudistettu kuluvan vuosikymmenen aikana.

Nykyinen sopimus on vuodelta 2013, ja vuodet 2015–2018 kattava strategia on vuodelta 2014. Lähitulevaisuudessa esiin tuleekin strategian ja ehkä myös sopimuksen päivittäminen vastaamaan muuttunutta toimintaympäristöä.

Valtakunnallinen taso Säädösten mukaisesti PTR-viranomaisten yhteistoiminnan johtamista varten on muodostettu valtakunnallinen PTRjohtoryhmä, johon kuuluvat Poliisihallituksen johtaja (poliisiylijohtaja), Tullin pääjohtaja ja Rajavartiolaitoksen päällikkö sekä heidän määräämänsä muut jäsenet (noin viisi henkilöä kustakin organisaatiosta). Valtakunnallinen PTRjohtoryhmä kokoontuu tarvittaessa, kuitenkin vähintään kaksi kertaa vuodessa.

Valtakunnallisessa PTR-johtoryhmässä sovitaan 1. yhteisistä toimintalinjoista 2. yhteistyön yleisistä perusteista 3. tehtävien yhteensovittamisesta ja ohjaamisesta 4. yhteistoiminnan keskeisistä muodoista ja rakenteista 5. muista merkittävistä yhteistoimintaasioista.

Valtakunnallisen PTR-johtoryhmän käsiteltäviksi tarkoitettujen asioiden valmistelevina eliminä toimivat valtakunnallinen PTR-sihteeristö, PTR-rikostorjuntatyöryhmä, PTR-kansainvälinen ryhmä, PTR-tietohallintotyöryhmä, PTR-koulutusryhmä, PTR-rajatarkastustyöryhmä ja PTR-kenttätoimintaryhmä. Jokaisen ryhmän tarkemmat tehtävät on sovittu PTRsopimuksessa. Tarvittaessa valtakunnallinen johtoryhmä voi päättää myös muiden työryhmien perustamisesta.

Tällä hetkellä voimassa olevat säädökset PTR-viranomaisten yhteistoiminnasta ovat vuodelta 2009.

Alueellinen taso Suomi on jaettu kuuteen PTR-alueeseen: eteläinen, läntinen, kaakkoinen, itäinen, Oulu ja Lappi. Jokaisella alueella toimii oma PTR-johtoryhmänsä alueellisen yhteistoiminnan järjestämistä varten. Johtoryhmän jäsenet ovat viranomaisten alueellisten organisaatioiden päälliköitä ja heidän lähimpiä alaisiaan.

Alueellisen johtoryhmän tehtävät: 1. valtakunnallisen PTR-johtoryhmän päätösten täytäntöönpano 2. aluetta koskevien asioiden käsitteleminen ja esitysten tekeminen valtakunnalliselle PTR-johtoryhmälle 3. alueen yhteistoiminnan seuranta ja raportointi 4. alueellisella tasalla tapahtuva päätöksenteko mukaan lukien yhteiset toimintalinjat, yhteistyön yleiset perusteet, tehtävien yhteensovittaminen ja ohjaaminen.

PTR-rikostiedusteluorganisaatio PTR-rikostiedustelu- ja analyysitoiminta on yksi keskeinen osa PTR-rikostorjuntaa ja tilannetietoisuutta. PTR-yhteistyönä tehtävä rikostiedustelu- ja analyysitoiminta painottuu vakavaan, järjestäyty-

neeseen ja rajat ylittävään rikollisuuteen.

PTR-rikostiedustelu- ja analyysitoiminta on suoraan PTR-johtoryhmän ohjauksessa. Valtakunnallinen PTR-rikostiedustelu- ja analyysikeskus toimii keskusrikospoliisin yhteydessä Vantaalla. Keskuksen keskeisenä tehtävänä on yhteisen tilannekuvan ylläpitäminen vakavasta ja järjestäytyneestä rikollisuudesta ja edellä mainittuun toimialaan liittyvien strategisten analyysien laatiminen.

Lisäksi on perustettu kolme PTRrikostiedustelun erityisyksikköä: ilmaliikenneyksikkö Helsinki-Vantaan lentoasemalla, meriliikenneyksikkö Helsingin satamassa ja maaliikenneyksikkö Kouvolassa. Näillä erityisyksiköillä on valtakunnallinen tehtävävastuualue, ja ne suorittavat omaan liikennemuotoonsa kytkeytyviä vakavan rikollisuuden torjuntatehtäviä.

Käytännössä kukin PTR-osapuoli on asettanut edustajiaan keskukseen ja erityisyksiköihin. Viranomaisten asettamat yhdyshenkilöt hoitavat PTR-yksikön tehtäviä ja lisäksi huolehtivat tietojen vaihdosta oman asettavan tahonsa kanssa.

Valtakunnallisen PTR-keskuksen päivittäisjohto on poliisilla. Erityisyksiköiden

päivittäisjohtovastuu on ilmaliikenneyksikössä Rajavartiolaitoksella, meriliikenneyksikössä Tullilla ja maaliikenneyksikössä poliisilla.

Ohjaus ja seuranta Tärkein varsinaista yhteistoimintaa ohjaava asiakirja on valtakunnallisen tason PTR-strategia, jolla toimeenpannaan pitkän aikavälin linjauksia. Strategian avulla valtakunnallinen PTR-johtoryhmä ohjaa yhteistoimintaa tavoitteena lisätä sen suunnitelmallisuutta ja tuloksellisuutta.

PTR-strategian toimeenpanoa ohjataan ja seurataan vuosittain laadittavilla toimintasuunnitelmilla ja seurantaraporteilla.

PTR-viranomaisten yhteiset painopistealueet sovitaan vuosittain. Painopistealueiden valinnassa heijastuvat kunkin viranomaisten sisäiset painopisteet ja tavoitteet. Alueellisella tasolla laaditaan PTR-johtoryhmän linjausten perusteella vuosittaisia toimintasuunnitelmia.

Everstiluutnantti Marko Saareks toimii Rajavartiolaitoksen esikunnassa Tilanne- ja riskianalyysikeskuksen päällikkönä.

RAJAMME VARTIJAT

9

TEKSTI: Kirsti Helin • KUVAT: Kirsti Helin ja RVL

Seppo Kolehmainen:

Poliisi tarvitsee yhteistyötä muiden viranomaisten kanssa muuttuvassa turvallisuusympäristössä

10

RAJAMME VARTIJAT

S

uomessa turvallisuusorganisaatiot tuntevat toisensa, harjoittelevat yhdessä, käyttävät samanlaisia toimintamalleja sekä hyödyntävät yhteistä tilannekuvaa vakavan rikollisuuden torjumiseksi. – Monet kollegat maailmalla ovat ihmetelleet turvallisuusviranomaistemme saumatonta yhteistyötä, sanoo poliisiylijohtaja Seppo Kolehmainen. − Valtakunnallinen PTR-johtoryhmä kokoontuu muutaman kerran vuodessa ja tarkastelee aina kokonaistilannetta.

Erittäin tärkeää on paikallisella tasolla tehtävä käytännön yhteistyö. Yhteistyön onnistuminen punnitaan ääritilanteissa, kuten Turun puukotusiskussa elokuussa 2017 tai Tornion turvapaikanhakijoiden järjestelykeskuksen toiminnassa vuonna 2015. − Rajavartiolaitos on yksi tärkeimmistä poliisin viranomaiskumppaneista. Yhteistyön merkitys korostuu turvallisuusympäristömme muuttuessa – valitettavasti yhä epävakaammaksi. Näyttää myös siltä, etteivät kummankaan organisaation resurssit kasva lähitulevaisuudessa merkittävästi. Annamme päivittäin apua toinen toisillemme, joten yhteistyö on joustavaa ja helppoa. Keskinäinen luottamus ja kunnioitus ovat rakentuneet pitkäaikaisen yhteistyön pohjalle. Olen 36 vuoden poliisiurani aikana nähnyt, että rajamieheen voi aina luottaa. − Esimerkkeinä yhteistyöstä ovat Rajavartiolaitoksesta saatava helikopteri-, lento- ja venekalusto henkilöstöineen, jolla pystytään nostamaan poliisin suorituskykyä merkittävästi sekä poliisijohtoisen erikoisjoukkotoiminnan kansalliset ja kansaväliset yhteistoimintaharjoitukset.

Kansainvälinen viranomaisyhteistyö on aiempaa tärkeämpää, etenkin jos Euroopan unionin turvallisuusyhteistyö edelleen tiivistyy. Terrorismin ja rajat ylittävän rikollisuuden torjumiseksi jo solmittujen kansainvälisten sopimusten sitoumukset saattavat konkretisoitua eli saattaa käydä niin, että Suomen pitää lähettää lainvalvontaviranomaisten erityisjoukkoja muualle Eurooppaan tai ottaa niitä vastaan.

Uusi tiedustelulaki parantaisi ennakointia Toimiva lainsäädäntö mahdollistaa tehokkaan ja tarkoituksenmukaisen tiedonvaihdon turvallisuusviranomaisten kesken. Kolehmaisen mukaan valmisteilla oleva siviilitiedustelulaki ei toisi poliisille uusia toimivaltuuksia, mutta suojelupoliisin välityksellä poliisi saisi etukäteen tietoja turvallisuutta vaarantavista asioista ja rikoksista, jolloin niihin kyettäisiin vastaamaan ennakoivasti. − Maailmalta on esimerkkejä terroriiskuista, joita ei ole pystytty torjumaan, koska tietoa terroristiepäillyistä ei ole jaettu viranomaisten kesken. Tiedonkulun varmistamisen lisäksi on tärkeää, että tietoa pystytään analysoimaan ja sen avulla muodostamaan tilannekuvaa. Paikallispoliisi ja keskusrikospoliisi tutkivat rikokset ja ovat kentällä ensipartioina puuttumassa esimerkiksi terroritekoihin.

Tiedusteluviranomaiset eivät sitä tee, ja siksi tiedonvaihdon turvaaminen on tärkeää.

Kolehmainen sanoo, että Suomen turvallisuutta ja yhteiskunnan varautumista olisi kehitettävä kokonaisuutena yhdistämällä toimivalla tavalla jo voimassa olevia rikostorjunnan säädöksiä ehdotettuihin siviili- ja sotilastiedustelulakeihin. – On tärkeää, ettei luoda rakenteita, joiden kautta tiedusteluviranomainen ei lain esteen tai harkintaoikeutensa takia luovuttaisi keskeiseksi katsottua tietoa poliisille, jolloin vakava väkivaltarikos pääsisi tapahtumaan ilman, että poliisi olisi voinut varautua tekoon ja ehtisi ajoissa paikalle.

Some hyvässä ja pahassa Sosiaalisesta mediasta on tullut poliisin päivittäinen työkalu. Sisällöntuottajia ovat poliisit, eri asiantuntijat ja viestinnän ammattilaiset. Poliisin some-alustoilla on yli miljoona seuraajaa.

Kolehmainen toteaa, että näkyvyys sosiaalisessa mediassa ja vuorovaikutus kansalaisten kanssa tukevat poliisin lakisääteisten tehtävien hoitamista. − Sosiaalisessa mediassa jaamme tietoa, neuvomme, vastaamme kysymyksiin, pyydämme

vihjeitä, kiitämme yhteistyöstä ja tarjoamme kansalaisille kanavan keskustella turvallisuuteen liittyvistä asioista.

Sosiaaliseen mediaan liittyy paljon mahdollisuuksia mutta myös riskejä, jotka on hyvä tunnistaa.

Viime aikoina on noussut esille eri ammattiryhmien kuten toimittajien ja poliisien ns. maalittaminen eli yksittäisiä henkilöitä ja heidän perheitään häiritään ja uhkaillaan sekä nostatetaan laajempia vihakampanjoita. Useita poliiseja on jo joutunut muuttamaan toiselle paikkakunnalle ja siirtymään toisiin työtehtäviin heihin kohdistuneen uhkailujen ja häiriköinnin vuoksi.

Poliisiylijohtaja Kolehmainen on erityisen huolissaan yhteiskunnan polarisoitumisesta, joka osaltaan liittyy turvapaikanhakijoihin. − Äärioikeisto ja äärivasemmisto huutavat kumpikin iskulauseitaan kuuntelematta toisiaan, ja poliisi yrittää siinä välissä estää heitä pääsemästä toistensa kimppuun. Ääriainesten aktivoitumisessa ei noudateta demokraattisen oikeusvaltion periaatteita vaan yritetään horjuttaa yhteiskuntarauhaamme. Voidaan kysyä, onko vihapuheiden taustalla yksittäiset henkilöt, rikollisjärjestöt vai jokin valtiollinen toimija, joka pyrkii rikkomaan suomalaisen eheän yhteiskunnan, poliisiylijohtaja Seppo Kolehmainen pohtii.

Kolehmainen toteaa, että monet teot somessa täyttävät rikoslain tunnusmerkit ja tekijät voitaisiin saattaa vastuuseen, mutta poliisilla ei ole riittävästi resursseja tutkintaan. – Poliisi pystyy tutkimaan vain jäävuoren huipun näistä teoista.

Somen vihapuhetorjuntakyvystä pitäisi tehdä kokonaisvaltainen arvio ja saattaa myös palvelimien tarjoajat vastuuseen. − Virkamiesten oikeusturvaa tulisi parantaa tämän päivän mobiilimaailma ja digitalisaatio huomioiden. Rikoslain 25. luvun vainoamisen pykälää tulisi muuttaa siten, että se koskisi selkeästi myös viranomaisia. Viranomaisiin kohdistuvia rikoksia käsitellään rikoslain 16. luvussa, johon Suomen Poliisijärjestöjen Liitto on esittänyt lisättäväksi pykälän ”virka-

RAJAMME VARTIJAT

11

- Virkamiesten oikeusturvaa tulisi parantaa tämän päivän mobiilimaailma ja digitalisaatio huomioiden, sanoo poliisiylijohtaja Kolehmainen.

miehen yksityistietojen lainvastaisesta käytöstä”. Poliisi tukee tätä ehdotusta. Ehdotuksessa esitetään kriminalisoitavaksi sellainen virkamiehen yksityisyyden piiriin kuuluvan tiedon käyttö, joka voi vaarantaa kyseisen henkilön tai tämän perheenjäsenen henkilökohtaisen turvallisuuden tai vapauden taikka voi vaarantaa viranomaistoiminnan. − Myös terveydenhuoltoa koskeva lainsäädäntöä tulisi kehittää niin, että on mahdollista saada tahdonvastaiseen hoitoon toisille vaarallinen henkilö, joka ei ole psykoottinen ja mielisairas, vaan mahdollinen joukkosurmaaja.

Suomeen palaavat vierastaistelijat Viranomaisten tietojen mukaan Suomesta on lähtenyt noin 80 henkilöä Syyrian ja Irakin taistelualueille. Toistaiseksi noin 20

12

RAJAMME VARTIJAT

henkilöä on palannut takaisin Suomeen.

Joukossa on miehiä, naisia, perheitä ja alueella syntyneitä lapsia. He ovat Suomen kansalaisia tai henkilöitä, jotka voivat palata Suomeen, koska heillä on voimassa oleva oleskelulupa. Osa Suomesta lähteneistä henkilöistä on ollut ns. vierastaistelijoina joko mukana taisteluissa tai saanut koulutusta aseelliseen toimintaan.

Kolehmaisen mukaan Suomeen palaavat vierastaistelijat vaativat poliisilta jatkuvaa seurantaa ja mahdollisen uhan arviointia. − Haasteen muodostaa myös se, että vierastaistelijat tulevat yhteiskunnasta, jossa poliisia ei kunnioiteta samalla tavalla kuin Suomessa. Erityisesti tämä koskee suhtautumista naispoliiseihin, joihin ei ole totuttu omassa kulttuurissa.

Myös osa taistelualueilta palaavista naisista ja nuorista saattaa muodostaa uhan palattuaan. Tämä ei välttämättä ilmene

terroritekona, vaan muina rikoksina ja väkivaltana.

Sisäministeriön johdolla on luotu ns. palaajat-toimintamalli, jonka tavoitteena on vähentää taistelualueelta palaaviin henkilöihin liittyvää väkivallan ja radikalisoitumisen riskiä edistämällä heidän integroitumistaan suomalaiseen yhteiskuntaan. Kaikkien palaajien kohdalla selvitetään ensi alkuun, mitä he ovat tehneet taistelualueella ollessaan. Parhaillaan luodaan valmiuksia palaajat-toimintamallin jalkauttamiseen.

Kolehmainen tähdentää, että ulkomailla terrorismi- tai sotarikoksiin syyllistyneet pitää saada vastuuseen teoistaan, mutta samanaikaisesta meillä tulee olla kyky arvioida yksilöiden tilannetta ja tarjota heille apua väkivaltaisesta aatemaailmasta irtautumiseen ja traumojen käsittelyyn.

Lisää tehtäviä kutistuvilla resursseilla Poliisissa hoidetaan vuosittain yli miljoona hälytystehtävää ja rikosilmoituksia tulee yli 800 000. Perinteisen tehtäväkentän lisäksi mukaan on tullut erilaisia yhteiskuntarauhaa horjuttavia ilmiöitä: terroritekoja valmistelevat ja toteuttavat toimijat, järjestäytynyt kansainvälinen rikollisuus ja nettirikollisuus, kuten huumekauppa.

Kolehmaista huolestuttaa myös nuorten syrjäytyminen sekä maahan laittomasti jääneiden turvapaikanhakijoiden mahdollinen rekrytoituminen järjestäytyneeseen rikollisuuteen ja elannon hankkiminen muutoin rikollisella toiminnalla.

Resurssipulan takia poliisi on joutunut priorisoimaan tehtäviään niin, että painopiste on kiireellisissä hälytystehtävissä ja vakavassa rikollisuudessa. Poliisin työtehtävät ovat lisääntyneet mutta samaan aikaan poliisien määrää on vähennetty.

Vuonna 2010 maassamme oli 7900 poliisia ja tänä vuonna heitä on 7150. − Joudumme jatkuvasti kamppailemaan budjettiasioiden kanssa. Toimintaa joudutaan sopeuttamaan, ellei lisäbudjeteista saada lisärahoitusta. Toiminnan järkevöittämiseksi tarvittaisiin ehdottomasti pitkän aikavälin rahoitusratkaisu. − Toimintaympäristön nopea muuttuminen ja etenkin kyber- ja hybridiuhkiin varautuminen asettavat entistä suurempia vaatimuksia poliisin tietoteknisille ratkaisuille ja henkilöstön osaamiselle.

Poliisille lisää tehtäviä tuottavat myös uudet säädökset, jotka mahdollistavat matkustajarekisterin (Passenger Name Record, PNR) käytön terrorismirikosten ja vakavan rikollisuuden torjunnassa.

Vuoden 2019 erityispiirteenä on vielä mainittava Suomen EU-puheenjohtajakausi, jonka turvatoimista poliisi vastaa, Kolehmainen luettelee.

Poliisilla edelleen hyvä maine Poliisilla on Suomessa perinteisesti ollut hyvä maine. Taloustutkimuksen syksyllä 2017 tekemän kyselyn mukaan 94 prosenttia suomalaisista luottaa poliisiin.

− Resurssipulan takia poliisi on joutunut priorisoimaan tehtäviään niin, että painopiste on kiireellisissä hälytystehtävissä ja vakavassa rikollisuudessa, kertoo Kolehmainen.

– Se on huikea luku ja antaa meille velvoitteen toimia luottamuksen mukaisesti, Kolehmainen painottaa. − Aarnio-tapaus ja Ulvilan murhasotkut ovat yksittäisiä poliisin mainetta tahraavia tapauksia, joista on otettu opiksi. Asiat tutkitaan perusteellisesti, ja Suomessa rikosvastuu toteutuu kaikkien kohdalla samalla tavalla. Aarnion tapaukseen liittyviä rikosprosesseja on arvioitu ja analysoitu toiminnan kehittämisen näkökulmasta.

− Käsityksemme mukaan kansalaisten luottamus poliisiin muodostuu kuitenkin enemmän poliisin jokapäiväisen perustoiminnan kautta. Luottamus ansaitaan hoitamalla yli miljoona hälytystehtävää ja 800 000 rikosilmoitusta vuosittain. Toisaalta tulee muistaa, että mikäli joku haluaa toimia vilpillisesti ja rikollisesti, ei sen estämiseksi ole aukotonta systeemiä.

RAJAMME VARTIJAT

13

TEKSTI: Kirsti Helin • KUVAT: Kirsti Helin ja RVL

PTR-yhteistyötä Lounais-Suomessa Poliisit ja merivartijat toimivat päivittäin yhdessä hälytystehtävien hoitamiseksi.

L

− Yhteistyö merivartijoiden kanssa on Turun saaristossa aivan välttämätöntä, sanoo Lounais-Suomen poliisilaitoksen ylikomisario Timo Malinen.

14

RAJAMME VARTIJAT

ounais-Suomen poliisilaitoksella työskentelevä ylikomisario Timo Malinen on tehnyt yhteistyötä Rajavartiolaitoksen kanssa 1970-luvulta lähtien. – Urani alussa työskentelin Taivassalon poliisiasemalla, ja teimme yhdessä läheisen Kustavin merivartioaseman kanssa meripartioita ja pienimuotoisia yhteisoperaatioita jo tuolloin. Nykyisin PTR:n myötä yhteistoiminta on huomattavasti suunnitelmallisempaa ja laajempaa.

Turun ja Ahvenanmaan saaristo on maailman suurin saarten määrällä mitattuna. Saaria on kaikkiaan 40 000, joista asuttuja on 176.

Saaristossa on vakituisia asukkaita 4 300 ja vapaa-ajan asunnoilla on noin 30 000 käyttäjää.

Kesäaikana merellä liikkuu kymmeniä tuhansia huviveneitä.

– Yhteistyö merivartioston kanssa on aivan välttämätöntä, sillä ilman Rajan veneitä,

PTR-yhteistyö on tiivistä merellä ja saaristossa.

Partiot lähdössä turvaamaan juhannuksen meriliikennettä.

helikoptereita ja lentokoneita emme pystyisi hoitamaan tehtäväämme. Länsi-Suomen merivartiosto toimii omalla kalustollaan merellä ympäri vuoden, kun taas meidän vaatimattomammat veneemme operoivat vain toukokuusta syyskuuhun, Timo Malinen kertoo. − Hälytystehtävien hoitaminen yhdessä on erittäin joustavaa. Merivartiostolla on paljon myös itsenäistä toimivaltaa, kuten esimerkiksi häiriötilanteiden ja vesiliikennejuopumusten hoitaminen. Lain mukaan Rajavartiolaitos vastaa kadonneiden etsinnästä merellä ja poliisin vastuulla on ihmisten etsintä silloin, kun on maata jalkojen alla eli mantereella ja saarissa. Kuolemansyiden selvittäminen kuuluu poliisin toimivaltaan, mutta yleensä kohteeseen mennään merivartioston kalustolla. − Meillä on myös virkamiesvaihtoa Rajavartiolaitoksen kanssa. Talvisaikaan merivartioasemilta tulee useampia merivartijoita perehtymään vähintään kolmen viikon työjakson ajaksi poliisin työhön.

Lisäresurssi poliisille Malinen toteaa, että Rajavartiolaitos ja Tulli ovat melkoinen lisäresurssi poliisille, jonka määrää on jatkuvasti vähennetty. − Turun satama on Schengen-alueen sisärajasatama, joten viranomaisilla ei ole oikeutta tehdä maahantulon tarkastuksia, ellei ole saatu vihjeitä ja tiedustelutietoa rikosepäilyistä, kuten esimerkiksi laittoman maahantulon järjestämisestä. Näissä tapauksissa poliisi toimii yhdessä Rajavartiolaitoksen ja Tullin kanssa.

Esimerkki ripeästä PTR-toiminnasta on Turun torilla useita ihmisiä puukottaneen henkilön kiinniottaminen elokuussa

2017. Viranomaiset toimivat hyvin yhteen, ja myös esitutkinta sujui nopeasti. Rajavartiolaitoksen tehtävänä oli poliisin pyynnöstä varmistaa sataman turvallisuutta.

Turun tapauksessakin tiedonkulku viranomaisten kesken toimi Virve-verkossa. Virven käyttäjiä ovat viranomaiset, kuten pelastustoimi, poliisi, sosiaali- ja terveystoimi, puolustusvoimat, Rajavartiolaitos, Tulli, hätäkeskukset ja kunnat.

Malinen kertoo, että yhteisharjoituksia Puolustusvoimien, Rajavartiolaitoksen ja Tullin kanssa järjestetään maailmanpoliittisen tilanteen takia entistä enemmän.

Vakavat rikokset lisääntyneet − Viimeisen kymmenen aikana poliisin tehtävien kirjo ja vaativuus on kasvanut enemmän kuin sitä edeltäneen 30 vuoden aikana, sanoo 41 vuotta poliisina toiminut Timo Malinen. − Rikokset ovat raaistuneet ja väkivaltaistuneet. Jengirikollisuus ja järjestäytynyt rikollisuus ovat kasvaneet, ja rikollisten käytössä on aseita, teräesineitä, räjähteitä jne. Päivittäin joudutaan tilanteisiin, jotka eivät enää hoidu yhden partion eli kahden poliisin voimin vaan tarvitaan useampia poliiseja. − Myös kansainvälinen rikollisuus on jatkuvaa etenkin kesäaikana, jolloin rikollisjengit tietyistä Euroopan maista tulevat tekemään rikoksia, kuten asuntomurtoja. Tiedustelutietoa saadaan niin kotimaisten kuin ulkomaisten viranomaisten kautta, mutta aina ilmaantuu uusia rikollisjengejä. Tekojen jälkeen niiden jäljille yleensä päästään ja tekijöitä pystytään saamaan kiinni. − Suomessa poliisi onneksi vielä uskaltaa mennä rikollisten perässä joka kolkkaan toisin kuin Ruotsissa, jossa poliisin kohdistuva väkivalta on yleistynyt, toteaa Malinen.

RAJAMME VARTIJAT

15

TEKSTI: Päivi Kaasinen • KUVAT: Satu Saarivuori ja Tulli

Asenne ja yhteistyöhalu

ovat onnistuneen yhteistoiminnan kulmakiviä Tullin pääjohtaja Antti Hartikaisen mukaan viranomaisyhteistyön onnistuminen edellyttää oikeaa asennetta ja halua toimia yhdessä. – Meidän tulee kehittää toimintakulttuuriamme niin, että asenne on entistä paremmin kohdallaan ja yhteistyöhalu on todellista.

H

artikainen jatkaa aiheesta mainiten mm. Tornion vastaanottokeskuksen perustamiseen liittyvät kokemukset. Tuolloin tapahtumien tiedottamisessa keskityttiin hyvin vahvasti poliisin ja muiden sisäministeriön hallinnonalan toimijoiden ympärille, vaikka merkittävä määrä Tullin henkilöstöä oli alusta alkaen eturintamassa tehostamassa tullivalvontaa ja ohjaamassa turvapaikanhakijat Rajavartiolaitoksen haltuun.

– Kuitenkin haluan ehdottomasti painottaa sitä, että Tornion turvapaikkahakijatilanteen haltuunotto oli todella hieno esimerkki onnistuneesta, nopeasti käynnistetystä ja innovatiivisesta viranomaisyhteistyöstä, kiittää Hartikainen.

Parasta yhteistyötä tehdään kenttätasolla Rajavartiolaitoksen vartiolaiva Merikarhu on Kreikassa Frontexin operaatiossa. Monikansallisen miehistön ja kolmannen sektorin toimijoiden (mm. meripelastusseurat) lisäksi laivalla on työskennellyt myös tullitarkastaja Tuija Tommila, joka toimii kotimaassa

16

RAJAMME VARTIJAT

− Rajavartiolaitos ja Tulli tekevät hyvää yhteistyöstä ja kummallakin on oma selkeä toimintakenttä hoidettavana jatkossakin, sanoo Tullin pääjohtaja Antti Hartikainen.

Tullin Kotkan veneryhmän päällikkönä.

Merikarhun miehistöön haettiin operaatiota varten myös Tullin virkamiehiä vastaamaan erityisesti mahdollisista tavaroiden salakuljetustapauksiin liittyvistä tutkintatehtävistä. Frontex olisi valmis vastaanottamaan operaatioihin paljon enemmän myös tullin virkamiehiä, mutta samoin kuin rajaturvallisuusorganisaatioissa, ammattitaitoista väkeä tarvitaan kotimaassakin.

soveltamista ja yksinkertaistamaan tullimenettelyjä ja -valvontaa kaikkialla maailmassa. Toiminnassa on mukana 182 valtiota. – Euroopan raja- ja merivartiovirasto Frontex on ollut halukas ottamaan kansainvälisiin yhteistoimintaoperaatioihin mukaan myös Tullin asiantuntijoita, ja halukkuutta näihin tehtäviin on ollut, kuten edellä mainittu Merikarhun miehistörekrytointi osoitti, toteaa Antti Hartikainen.

Tullin toiminta ja toiminnan sääntely kansainvälistä

Raja ja Tulli yhdessä rajoilla

Antti Hartikaisella on takanaan pitkä ura Rajavartiolaitoksessa ja kansainvälisissä kriisinhallintatehtävissä. – Kansainvälisyyttä riittää Tullin tehtävissäkin, toteaa Hartikainen.

Euroopan Unionin säännökset vaikuttavat erittäin paljon Tullin toimintaan. EU:n Tulliliitto täyttää 50 vuotta heinäkuussa 2018. Tulliliiton ansiosta EU:n tullialueella sovelletaan yhteistä tulli- ja kauppapolitiikkaa suhteissa EU:n ulkopuolisiin maihin. Unionin kaikissa maissa kannetaan pääsääntöisesti samat tuonti- ja vientitullit, ja unionin ulkopuolelta tuotaviin tavaroihin sovelletaan samoja kiintiöitä, tuontirajoituksia ja muita kauppapoliittisia toimenpiteitä.

EU:n tulliliiton ansiosta tullimaksut EUmaiden välisillä rajoilla ovat historiaa.

Pääjohtaja Hartikainen ottaa esiin myös vuonna 1952 perustetun Maailman tullijärjestön, joka pyrkii yhtenäistämään hallinnoimiensa sopimusten

– Tullin ja Rajavartiolaitoksen yhteistyöllä on historiallinen ulottuvuus, toteaa Antti Hartikainen. Tullin toiminta alkoi Suomessa varhaisimmassa muodossaan jo 1400–1500-luvulla (Ruotsin vallan aikana), mutta virallisena Suomen Tullin perustamisvuotena pidetään vuotta 1812 (Venäjän vallan ajan alussa).

Rajavartiolaitos on siis reilut 100 vuotta nuorempi organisaatio.

Tulli toimi Suomen itärajalla itsenäisenä laitoksena itsenäisyytemme alkuvuosina 1920-luvulla. Vuonna 1931 koko itäisen maarajan tullivalvonta siirrettiin sotilaallisesti järjestetylle Rajavartiolaitokselle. Karjalan kannakselle jäi edelleen tullivartioasemia, joiden tehtävät siirtyivät Rajalle vuonna 1936. Rajavartioston päällikkö, eversti W.E. Tuompo mainitsi 22.4.1936 antamassaan päiväkäskyssä Nro 19 muun muassa seuraavaa: ”Samalla lausun tunnustukseni siitä moitteettomasta yhteisymmärryksestä, mikä Kannaksen rajavartioston perusta-

misesta saakka on vallinnut rajavartioston ja Tullihallituksen alaisen henkilökunnan välillä.”

– Vuosien kuluessa molemmat organisaatiot ovat kehittyneet ja erilaiset organisaatiomuutokset ovat tuoneet mukanaan omat haasteensa kummassakin organisaatiossa. Rajavartiolaitos on kuitenkin säilynyt organisaatioltaan stabiilimpana, sanoo Hartikainen. – Mielestäni Rajavartiolaitoksen johtamisjärjestelmä on selkeämpi. Sotilaallisesti järjestetystä organisaatiomallista johtuen vastuunjaot ovat selkeät, ja henkilöstön koulutus- ja kokemustausta ovat homogeenisempia. Pääosa Rajavartiolaitoksen sotilasviroissa palvelevista on miehiä, kun taas Tullissa 45 % henkilöstöstä on naisia. Tullin tehtäväkenttä on selkeästi laajempi, ja sen vuoksi erilaisten asiantuntijoiden kirjo on suuri.

Asiantuntijoiden koulutus- ja kokemustaustat ovat myös erilaisia, mikä osaltaan tekee johtamisesta haastavaa, painottaa Antti Hartikainen.

– Tulevaisuuteen katsoen näen Rajavartiolaitoksen ja Tullin yhteistyön jatkuvan hyvänä, kummallakin organisaatiolla on jatkossakin oma selkeä toimintakenttänsä. Yhteisessä toimintakentässä tiivis ja rakentava yhteistyö sekä toistemme arvostaminen ovat tärkeimmät rakennusaineet, summaa pääjohtaja Antti Hartikainen.

RAJAMME VARTIJAT

17

TEKSTI: Satu Saarivuori • KUVAT: Satu Saarivuori ja RVL

Rajan ja Tullin yhteistyö Helsinki-Vantaan lentoasemalla Matkustajamäärien kasvu asettaa haasteita viranomaisille.

S

uomessa harjoitettava tiivis viranomaisyhteistyö on ainutlaatuista maailmassa. Toimivan yhteistyön ehtona on osapuolten avoin ja luottamuksellinen vuorovaikutus kaikkien osapuolten kesken.

Rajavartiolaitoksella on kokemusta tällaisesta yhteistyöstä Tullin kanssa muun

18

RAJAMME VARTIJAT

muassa Suomen vilkkaimmalla kansainvälisellä lentoasemalla.

Helsinki-Vantaan lentoaseman kautta kulkee vuodessa noin 18 miljoonaa matkustajaa, ja määrä tulee ennusteiden mukaan entisestään voimakkaasti kasvamaan. Tämä tarkoittaa myös lentokenttäalueen laajentumista. Finavian vuonna 2014 käynnistämä kehitysohjelma ulottuu tällä kertaa vuoteen 2021 saakka.

Jätti-investoinneilla varaudutaan palvelemaan jopa 30 miljoonaa matkustajaa.

Matkustajamäärien kasvu asettaa haasteita myös viranomaisille. Lentokentällä toimivat viranomaiset on kuitenkin otettu tiiviisti mukaan suunnitteluun, jolloin voidaan vaikuttaa esimerkiksi ti-

lojen sijoitteluun lentoasema-alueella.

Rajavartiolaitos ja Tulli ovat molemmat mukana myös lentoaseman toimijoiden digitaalisen palvelupolun kehittämisessä, jotta myös viranomaistehtäviin liittyvät ohjeet, määräykset ja palvelut ovat asiakkailla tiedossa oikea-aikaisesti.

Yhteistyöllä merkittäviä tuloksia Lentotullin päällikkönä vuodesta 2007 saakka toimineella Mika Pitkäniemellä on pitkästä yhteistyöstä pelkästään hyvää sanottavaa, ja hän kehuu vuolaasti, miten asiat Rajavartiolaitoksen kanssa etenevät jouhevasti yhteisten tavoitteiden puolesta. Lentokentän hektinen ympäristö tulee useasti ilmi Pitkäniemen pu-

heissa. Nopean päätöksenteon hän sanoo olevan kaiken a ja o.

– Keskeneräiseen toimintaympäristöön tottuminen on tärkeää myös johtamisessa. Joskus on tarpeen tehdä eri verkostojen kanssa nopeita väliaikaisratkaisuja, mutta tärkeintä on kehittää yhteisen tavoitteen mukaisesti nykyaikaisia toimintamalleja ja muuntojoustavia tiloja, erityisesti yhteistyössä Finavian ja Rajavartiolaitoksen kanssa, Pitkäniemi toteaa.

Pitkäniemi sanoo, että hyvä yhteistyö hektisessä toimintaympäristössä on tulosta avoimesta ja luottamuksellisesta vuorovaikutuksesta sekä viranomaisten synergiasta, niin organisaatio- kuin henkilötasollakin. Merkittäviä tuloksia yhteistyöllä on saavutettu erityisesti laittoman maahantulon, rajat ylittävän rikollisuuden, salakuljetustoiminnan sekä järjestäytyneen rikollisuuden alueilla. Tällä on ollut merkittäviä vaikutuksia koko yhteiskunnan turvallisuudelle.

– Hyvä yhteistyö edellyttää molemmilta syventymistä toistemme tehtäviin, yhteisten intressien löytämistä, jousta-

vuutta ja nopeaa päätöksentekoa, Pitkäniemi listaa.

Tilojen joustava käyttö helpottaa arkityötä Viranomaisilla on käytössään monipuoliset viestintävälineet ja kommunikointi on jatkuvaa. Rajavartiolaitoksen ja Tullin virkamiehet pääsevät lentokentän alueella myös liikkumaan toistensa tiloissa suoraa asiointia tai esimerkiksi omia ja yhteisiä harjoituksia varten. Esimiehille ja henkilöstölle järjestetään täsmäkoulutusta osaamisen varmistamiseksi, ja uusien tilojen suunnittelussa otetaan huomioon kummankin viranomaisen toiminnalliset tarpeet ja työturvallisuus.

– Merkittävässä roolissa on ollut viime aikoina myös tiivis yhteistyö häiriö- ja poikkeamatilanteissa sekä turvallisuusuhkien tunnistamisessa. Olemme molemmat mukana myös poliisin johtamassa viranomaisten tilannekuvajärjestelmän rakentamisessa lentoasemalle, Pitkäniemi kertoo.

Lentoasema-alueen muuttuessa ja laajentuessa viranomaiset haluavat säilyttää

nykyisen kaltaisen hyvin toimivan viranomaisyhteistyön ja etsivät edelleen yhdessä uusia keinoja tiivistää yhteistyötä, myös toisen viranomaisen lukuun tehtävien töiden ja erilaisten kokeilujen avulla.

Pitkäniemi oli jo vuonna 2001 mukana perustamassa lentoaseman ensimmäistä PTR-viranomaisten yhteistoimintatilaa yhdessä Suomenlahden merivartioston Auvo Niemen sekä keskusrikospoliisin Mika Antosalon kanssa. Nykyisin viranomaisten yhteinen rikostiedustelu- ja analyysitoiminta ja KRP:n matkustajatietoyksikkö PIU (Passenger Information Unit) ovat kiinteä osa Poliisin, Tullin ja Rajavartiolaitoksen kansallista ja kansainvälistä yhteistyötä. Erityisellä lämmöllä Pitkäniemi muistelee Suomenlahden merivartioston entistä komentajaa Timo Ecksteinia, joka teki merkittävää pioneerityötä pääkaupunkiseudun PTRyhteistoiminnan hyväksi.

Rajavartiolaitos ja Tulli tekevät hyvin samankaltaista yhteistyötä myös Helsingin Satamissa.

Tullin koulutettujen huumekoirien avulla paljastuu merkittävä osa Tullissa selvitetyistä huumausainerikoksista. Kuvassa on Rajan huumekoira.

RAJAMME VARTIJAT

19

TEKSTI: Tuija Paakki • KUVAT: Simo Pöyhtäri ja Lapin rajavartiolaitos

Laajassa Lapissa PTR tuo turvaa Poliisin, Tullin ja Rajavartiolaitoksen yhteistyö lisää sisäistä turvallisuutta pitkien välimatkojen Lapissa.

Huhtikuussa Raja ja Poliisi toteuttivat yhteisen maastovalvontaiskun Käsivarressa. Tässä yhteistoimintapartio on Suomen korkeimmalla tunturinhuipulla Ritnicohkkalla. Maastossa päästiin vähin toimenpitein, vaikka tarkastettavia kohteita oli toista sataa.

20

RAJAMME VARTIJAT

T

ulee hälytys. Retkeilijä on eksynyt erämaassa. Syysilta pimenee, samoin on pimennyt apua hälyttäneen puhelin. Poliisi pyytää virka-apua rajavartiostolta, ja Rajan koirapartio lähtee avuksi etsintään.

Tällä tarinalla on onnellinen loppu: rajakoira löytää etsittävän ja tarvittava apu saadaan annettua. Toisinkin olisi voinut käydä, sillä etenkin etsinnöissä toimitaan usein aikaa vastaan.

– Meillä Lapissa on pitkät etäisyydet ja hälytyksen tullessa partiot voivat olla aivan toisella suunnalla, Sallan rajavartioaseman päällikkö Matti Luusua toteaa.

– Poliisin, Tullin ja Rajavartiolaitoksen PTR-yhteistyössä ideana on, että tilanteen hoitaa se toimivaltainen partio, joka on lähimpänä tai jo paikan päällä.

Tämä on resurssien tehokasta käyttöä.

Pohjoismainen yhteistyö, HARVA ja luonnonvarat Lapissa PTR tarkoittaa muun muassa erävalvontaa, maastoliikenteen valvontaa ja ulkomaalaisvalvontaa sisämaassa.

Päivittäistä yhteistyötä tehdään Tullin kanssa rajanylityspaikoilla, ja poliisin kanssa ja apuna hoidetaan myös kiireellisiä poliisitehtäviä. Toimenpiteet ovat osa PTR-yhteistoimintaa, joskin usein

niitä tehdään kahdenvälisesti.

– Käytännössä yhteistyö Lapin poliisilaitoksen, Tornion tullin ja Lapin rajavartioston kesken on jatkuvaa päivittäistä kanssakäymistä, joka menee jouhevasti omalla painollaan, Matti Luusua kertoo. – Käytämme ristiin tietojärjestelmiä ja valvontalaitteita, ja voimme antaa tehtäviin kalustoa, miehiä ja koiria.

Käytännön toimintaa ohjaa alueellinen PTR-yhteistoimintaryhmä, joka huolehtii vuosittaisen toimintasuunnitelman vahvistamisesta, raportoinnista, toiminnan arvioinnista ja uusien avauksien käsittelystä. Lapissa ryhmän asialistalle kuuluvat myös HARVA, luonnonvarat ja pohjoismainen yhteistyö. Ryhmän tukena on alueellinen PTR-sihteeristö, joka vastaa käsiteltävien asioiden valmistelusta.

– Näiden lisäksi ovat paikallistason yhteistoimintaryhmät, joita meillä Lapissa on kolme: pohjoinen, itäinen ja läntinen. Näissä ryhmissä suunnitellaan paikallistason PTR, kertoo Luusua, joka itse kuuluu itäiseen toimintaryhmään.

PTR-toiminnan puheenjohtajana toimi tämän ja ensi vuoden Tulli, jonka jälkeen vetovastuu siirtyy seuraavaksi kahdeksi vuodeksi poliisille.

Tavoitteena järjestää kuusikantatapaaminen PTR-yhteistoiminnalla on myös kansainvälinen ulottuvuus. Pitkän tauon jälkeen Lapissa on alettu järjestää Venäjän ja Suomen rajanylityspaikoilla toimivien tulli- ja rajaviranomaisten nelikantatapaamisia. Viime vuonna tapaaminen järjestettiin Suomen aloitteesta, tänä vuonna Venäjän. Kunnianhimoisena tavoitteena on järjestää kuusikantatapaaminen, jolloin myös poliisi olisi mukana.

Myös muita suunnitelmia on. – Vuoden 2015−2016 siirtolaisuusilmiö siirsi PTR-toiminnan mielenkiintoa sisärajalle. Lokakuussa 2018 Lapin rajavartiosto ja Länsi-Suomen merivartiosto järjestävät rajaturvallisuusharjoituksen, jonka teemana on sisärajavalvonnan palauttaminen, kertoo everstiluutnantti Hannu Markkula, joka johtaa Lapin rajavartioston Rajatoimiston toimintaa ja kuuluu alueelliseen PTR-sihteeristöön.

– Harjoitukseen kutsutaan luonnollisesti mukaan kaikki PTR-viranomaiset.

Tässä on kyse PTR-toiminnan kovasta ytimestä, jossa tehdään yhdessä ja toisia tukien, Markkula sanoo.

Suomen ja Venäjän rajavartio- ja tulliviranomaisten nelikantatapaaminen järjestettiin tänä vuonna Venäjän puolella.

RAJAMME VARTIJAT

21

TEKSTI: Mauri Nygård • KUVA: RVL

Viranomaisyhteistoimintaa Kainuussa ja Koillismaalla Rikostorjunta on operatiivista toimintaa

Rikkomukset käsitellään pääasiassa sakkomenettelyllä ja normaalissa esitutkinnassa.

K

ainuun rajavartiosto on ollut mukana nykymuotoisessa PTRtoiminnassa vuodesta 2009 lähtien. Tuolloin rajavartiosto sijoitti yhden virkamiehen PTR-yksikköön Ouluun.

Moniviranomaisyhteistyötä kehitettiin mm. siten, että tiedonkulku eri viranomaisten välillä tehostui entisestään ja yhteistoiminta syveni.

Valtakunnan tasolla päätetyt vuosittaiset PTR-toiminnan painopisteet sal-

livat Pohjois-Suomessa valvonnan kohdentamisen paikallistason tarpeiden mukaisesti. Paikallistasolla Kainuussa ja Koillismaalla PTR-yhteistoiminta on vuosien varrella painottunut rajat ylittävän rikollisuuden ja luonnonvararikollisuuden paljastamiseen ja rikostutkintoihin.

Muusta maasta poiketen tässä paikallistason yhteistoiminnassa Metsähallituksen erätarkastuksesta on muodostunut tärkeä yhteistoimintaviranomainen.

Kainuun rajavartioston toiminta-alueella viranomaisyhteistyön tuloksena viime vuosina paljastuneiden rikkomusten ja rikosten määrät.

22

Havaitut rikosnimikkeet

2015

2016

2017

Maastoliikennerikkomukset

5

6

6

Luonnonvararikokset

21

30

23

RAJAMME VARTIJAT

Rikostorjunta on keskeinen osa Kainuun rajavartioston operatiivista toimintaa, ja se liittyy oleellisesti rajojen valvontaan, rajatarkastuksiin ja ns. oheisvalvontatehtäviin. Rikostorjunnan painopiste on rajat ylittävän rikollisuuden torjunnassa, erityisesti laittoman maahantulon torjunnassa sekä ihmiskauppa- ja väärennysrikoksissa. Kainuu ja Koillismaa eivät ole valtakunnan näkövinkkelistä erityisiä laittoman maahantulon kohde- tai kauttakulkualueita.

Kainuun rajavartiosto osallistuu rikostorjuntaan sekä itsenäisesti että yhdessä muiden viranomaisten kanssa.

Yhteistoiminta näkyy kansalaisille muun muassa rajanylityspaikoilla ajoneuvoihin liittyvinä tarkastuksina sekä rajaan rajoittuvien kuntien alueella keväisin tehtävän maastoliikenteen valvonnan yhteydessä ja syksyisin metsästyksen valvontaan liittyvissä tehtävissä.

Kainuun rajavartioston valvontaalueella paljastuneet rikkomukset on pääasiassa käsitelty sakkomenettelyssä.

Vuosittain paljastetaan noin 200 rikosjuttua, jotka käsitellään sakkomenettelyssä ja normaalissa esitutkinnassa.

Yhteiskunnan ja kansalaisten odotukset asettavat myös tulevaisuudessa haasteita viranomaisten yhteistoiminnalle.

Paikallistasolla Kainuussa ja Koillismaalla yhteistyö eri viranomaisten kesken kuitenkin toimii hyvin ja resurssien kohdentaminen tapahtuu joustavasti operatiivisten tarpeiden mukaisesti ympäri vuoden.

Kapteeni Mauri Nygård toimii tutkinnanjohtajana Kainuun rajavartiostossa.

TEKSTI JA KUVA: Päivi Dahl

Rajavartijat ensivastetehtävissä hätä- ja onnettomuustilanteissa

K

uhmon Vartiuksen rajanylityspaikalle on Kajaanista matkaa runsaat 125 kilometriä ja Kuhmon keskustastakin vielä runsaat 60 kilometriä. Kun syrjäisellä rajanläheisellä alueella sattuu onnettomuus tai kansalainen saa sairauskohtauksen, avun paikalle saaminen saattaa kestää pitkäänkin. Hätäkeskukseen soitettu avunpyyntö ohjautuu automaattisesti lähimmälle käytettävissä olevalle ambulanssille.

Kainuussa itärajan läheisyydessä tällaisena ensivastetoimintaan kykenevänä viranomaisena toimii Kainuun rajavartiosto.

Rajavartiosto on kouluttanut osan Vartiuksen rajavartioaseman henkilöstöstä toimimaan ensivastetehtävissä, eli rajavartiomiehet osaavat toimia asianmukaisesti hätä- ja onnettomuustilanteissa.

Vartiuksen ensivastekoulutetut rajavartiomiehet osallistuvat erikseen määriteltyihin, kiireellisiin hälytystehtäviin rajavartioston kenttäjohtajan tarkentaman kiireellisyysluokittelun perusteella. Ensivastetehtävät kuuluvat Rajavartiolaitoksen lakisääteisiin tehtäviin, ja niiden suorittaminen pohjautuu Ensihoitokeskuksen tarpeen perusteella laadittuun sopimukseen.

Koulutettavat työkierrossa ambulanssissa Kainuun rajavartiostossa kenttätoiminnan yhteistyön koordinoinnista vastaa johtokeskuksen päällikkö, kapteeni Vesa Heikkinen. Hän kertoo, että idea työkiertoon syntyi Vartiuksessa ensivastekoulutettujen keskuudessa. − Ensivastetehtäviä on sattunut henkilöstölle epätasaisesti, joten työkierrossa eli harjoittelussa Kajaanissa Ensihoitokeskuksessa on mahdollista saada lisää kokemusta ja varmuutta hälytystehtävissä toimimiseen.

Vartiuksen ensivastetehtäviin osallistuva vanhempi rajavartija Jaakko Halttu pääsi ensihoitoyksikön mukaan harjoittelemaan yhden työvuoron ajaksi. − Tässä pääsee näkemään, miten ammattilaiset hoitavat hommansa. Potilaskohtaamiset, hoidon aloittaminen ja jatkotoimenpiteet antavat hyvää opetusta omaan toimintaan, sanoo Halttu tyytyväisenä ja jatkaa, että keikkojen määrän ja laadun runsaus antaa lisää valmiuksia toimia jatkossa omalla työpisteellä.

Jaakko Halttu kuvailee työkiertomahdollisuutta positiiviseksi kokemukseksi. Hän kertoo saaneensa uutta tietoa ja lisää

valmiuksia oman työn tueksi. − Keikan ajojen välissä kertasimme ja harjoittelimme ensihoitoon liittyviä toimintoja. Lisäksi sain myös kattavan ambulanssin väline-esittelyn ja sain kuulla ensihoitajien työuralla sattuneista tilanteista ja tapahtumista.

Pääsin myös näkemään ja kokemaan koko hoitoketjun hälytyksestä osastolle, kuvailee Halttu työvuoron tapahtumia.

Kainuun soten ensihoidon esimies Päivi Heikkinen arvioi, että työkierto parantaa Vartiuksen ensivasteen osaamista, mikä tietysti on viime kädessä hyödyksi päävastuuviranomaisen ja ennen kaikkea asiakkaan kannalta.

Ensihoitokeskuksessa rajavartiomiehiin suhtaudutaan ihan samoin kuin muihinkin työharjoittelijoihin. − Eri oppilaitosten opiskelijoiden harjoittelun ohjaaminen on meille vakiintunutta toimintaa täällä Ensihoitokeskuksessa, ja rajavartioston ensivastekoulutetut ovat asennoituneet harjoitteluun kiitettävän hyvin. He ovat tervetulleita kehittämään yhteistoimintaa tätäkin kautta. Työharjoittelu on myös avartanut Ensihoitokeskuksen henkilöstön näkemystä rajavartiomiesten työnkuvasta sekä toimintavoista, kehuu ensihoidon esimies Päivi Heikkinen.

Kainuun rajavartioston johtokeskuksen päällikkö Vesa Heikkinen vahvistaa, että Ensihoitokeskus on jo vuosien ajan ollut erinomainen yhteistyökumppani. − Ensihoidon kenttäjohtajien ajattelumalli on hyvin samanlainen kuin rajavartiomiehillä, ja siksikin yhteistyö on luontevaa ja toimii hyvin.

Keikan ajojen välissä vanhempi rajavartija Jaakko Halttu (vas.) seuraa tarkasti, kun ensihoitaja Jyrki Kämäräinen näyttää toimenpiteitä, potilaana ensihoitaja Saara Häkkilä.

RAJAMME VARTIJAT

23

TEKSTI: Kirsti Helin • KUVAT: Kirsti Helin ja RVL

Rikostorjuntaa yhteistyössä syyttäjälaitoksen kanssa Suomessa rikosten esitutkinnan toimivaltuudet ovat usealla eri viranomaisella, mikä on muihin EU-maihin verrattuna harvinainen menettelytapa.

− Vartiostot tekevät rikostapauksissa esitutkintaa itsenäisesti, mutta tarvittaessa läheisessä yhteistyössä syyttäjien kanssa, kertoo RVL:n esikunnan oikeudellisen osaston osastopäällikkö Ari-Pekka Koivisto.

U

seimmissa EU-maissa rikokset selvitetään ja tutkinta tehdään syyttäjän tai tutkintatuomarin johdolla. Suomessa esitutkintaa saavat tehdä poliisi, Tulli, Rajavartiolaitos ja Puolustusvoimat. − Suomen malli toimii hyvin. Suomessa rikosten selvittämisprosentit ovat maailman huippua, ja kiinnijäämisriski on korkea, sanoo Rajavartiolaitoksen esikunnan oikeudellisen osaston osastopäällikkö, hallitusneuvos Ari-Pekka Koivisto.

24

RAJAMME VARTIJAT

− Viranomaisten yhteistyöllä päästään myös järkevämpään resurssien käyttöön. Jos tutkinnanjohtajuus keskitettäisiin syyttäjille, tarvittaisiin muutama sata syyttäjänvirkaa.

Ari-Pekka Koivisto on toiminut Rajavartiolaitoksen pääjuristina vuodesta 2011 lähtien. Sitä ennen hän toimi yhdeksän vuotta valtionsyyttäjänä ja kuusi vuotta talousrikossyyttäjänä.

Koivisto toimi syyttäjänä useissa runsasta julkisuutta saaneissa tapauksissa kuten pesäpallon sopupelijutussa, Patrian lahjusjutussa ja Herlinin suvun perijän sieppausjutussa ja syyttäjätiimin vetäjänä WinCapitan rahankeräysjutussa.

Poliisilla on rikostorjunnan yleisviranomaisena oikeus tutkia kaikkia rikoksia. Muille viranomaisille on säädetty omat tehtävät ja toimivaltuudet rikostorjunnassa. Rajavartiolaitoksen esitutkintavallan piiriin kuuluvat muun muassa valtionrajarikokset, laittoman maahantulon järjestäminen, väärennysrikokset, ratti- ja vesiliikennejuopumukset sekä kalastus- ja metsästysrikokset. − Yksinkertaiset ja lievimmät rikokset, kuten rajatarkastuksissa havaittavat rattijuopumukset, luvattomat tutkanpaljastimet taikka liikennekelvottomat autot eivät vaadi esitutkintayhteistyötä syyttäjien kanssa vaan ne tutkitaan rutiiniluonteisesti rajavartiostoissa, kertoo Koivisto.

Rajavartiolaitoksessa toimii noin sata rajavartiomiestä kokopäiväisesti rikosten esitutkinnassa kaikissa kuudessa operatiivisessa vartiostossa.

Rajavartiomiehet voivat erikoistua rikosten tutkijoiksi. Rajavartiolaitos kouluttaa tutkijansa itse ja lisäksi tukeudutaan poliisin ja syyttäjälaitoksen järjestämään koulutukseen. Tutkinnanjohtajiksi määrätään asianmukaisen rikostorjunnallisen koulutuksen saaneet vähintään luutnantin arvoiset rajavartiomiehet.

Vakavien rikosten esitutkintaa syyttäjäyhteistyöllä Rajavartiolaitoksessa tehdään vuosittain noin 6 000 esitutkintaa, joista noin 1 000 tapausta etenee syyttäjälle. − Vaka-

Raja-Joosepin ja Sallan pienien rajanylityspaikkojen kautta tuli talvella 2015-2016 Venäjältä Suomeen yhteensä 1750 turvapaikanhakijaa. Ylityksistä tuli kymmeniä LAMA-juttuja tutkittavaksi Lapin rajavartiostoon ja Suomenlahden merivartioston rikostorjuntayksikköön. Samalla takavarikoitiin kymmeniä huonokuntoisia Ladoja ja Moskvitseja tekovälineinä.

vimmissa rikoksissa tutkinnanjohtaja sitouttaa syyttäjän mukaan esitutkintaan linjaamaan tapausta. Näin molemmat tahot pääsevät tarkastelemaan asiaa ja perustelemaan kantojaan. Esitutkintaa tehdään syyttäjälle silmällä pitäen sen objektiivisuuta ja käytettävyyttä rikosprosessissa. Yhteistyöllä vältetään myös turhan työn tekeminen, kuvaa Koivisto. − Rajavartiolaitoksella on luonnollisesti toiveena, että syyttäjälaitoksessa olisi niin sanottuja Rajan omasyyttäjiä, jotka tuntevat meitä koskevan lainsäädännön. Rajavartiostot tekevät esitutkintaa itsenäisesti, joten olisi hyvä, että tutkijat voisivat ilman suurempaa kynnystä konsultoida omasyyttäjää.

Törkeimpiä Rajavartiolaitoksen tutkimia rajat ylittävän rikollisuuden muotoja ovat laittoman maahantulon järjestäminen sekä siihen liittyvä ihmiskauppa.

Rajavartiolaitoksessa tehdään vuosittain kymmeniä laittoman maahantulon järjestämiseen liittyviä esitutkintoja, jotka vaativat paljon yhteistyötä syyttäjien kanssa. Eniten näitä esitutkintoja tehdään Suomenlahden merivartioston rikostorjuntayksikössä Helsinki-Vantaan lentokentällä.

LAMA-jutut työllistävät tutkijoita Rajavartiolaitoksella on oikeus tutkia myös laittoman maahantulon järjestämiseen eli LAMA-juttuihin liittyviä muita rikoksia, kuten ihmiskauppaa ja muita vapauteen kohdistuvia rikoksia.

– On ollut tapauksia, joissa ihmiset ensin salakuljetetaan maahan ja sen jälkeen heidät pakotetaan lähes orjatyöllä tai jopa prostituutiolla maksamaan velkansa salakuljettajille, kertoo Koivisto.

Rajavartiolaitoksen esitutkimat LAMAjutut ovat lisääntyneet viime vuosina.

Kun vuosien 2015−2016 aikana Suomeen saapui yli 35 000 turvapaikanhakijaa, Rajavartiolaitos kirjasi samanaikaisesti lähes 450 LAMA-juttua, joista merkittävimmät saatettiin syyteharkintaan. Hyvin monissa jutuissa oli kytkös kansainväliseen rikollisuuteen.

Talvella 2015−2016 neljän kuukauden aikana Raja-Joosepin ja Sallan rajanylityspaikkojen kautta tuli Venäjältä Suomeen yhteensä 1750 turvapaikanhakijaa, jotka edustivat 38 eri kansallisuutta. − Pienten raja-asemien henkilöstö oli todella ylikuormitettu näiden turvapaikanhakijoiden asianmukaisen vastaanottamisen takia. Myös kymme-

niä LAMA-juttuja tuli tutkittavaksi Lapin rajavartiostoon ja Suomenlahden merivartioston rikostorjuntayksikköön.

Samalla takavarikoitiin kymmeniä huonokuntoisia Ladoja ja Moskvitseja tekovälineinä, jotka sitten myöhemmin huutokaupattiin alan harrastajille, Koivisto kertoo.

Ihmissalakuljetusta Saimaan kanavaa pitkin Suomen itsenäisyyden ajan laajamittaisin laittoman maahantulon järjestäminen paljastui kesäkuussa 2017. Rajavartiolaitos pääsi salakuljetuksen jäljille, kun Saimaan kanavaa pitkin Suomeen tuli Venäjälle rekisteröity huvivene, jonka kyydistä löytyi 17 ihmistä ilman maahantuloon oikeuttavia asiakirjoja.

Salakuljetettavat henkilöt oli piilotettu veneen rakenteisiin rajanylityksen ja rajatarkastuksen ajaksi. Salakuljettajina toimi venäläinen perhe – isä, täysi-ikäinen tytär ja alaikäinen poika – ja matka oli naamioitu huvimatkaksi.

Esitutkinnassa selvisi, että vuoden aikana oli samaa reittiä Suomeen salakuljetettu ainakin 70 paperitonta ulkomaalaista. Salakuljetuksen taustalta

RAJAMME VARTIJAT

25

paljastui kansainvälinen rikollisjärjestö, jonka toiminnasta saama hyöty oli satojatuhansia euroja. Asian selvittämiseksi Rajavartiolaitos teki yhteistyötä syyttäjälaitoksen lisäksi keskusrikospoliisin, suojelupoliisin ja Maahanmuuttoviraston kanssa sekä kansainvälisesti Europolin sekä Ruotsin ja Venäjän esitutkintaviranomaisten kanssa.

Tapaus siirtyi esitutkinnasta Salpausselän kihlakunnansyyttäjän syyteharkintaan ja Etelä-Karjalan käräjäoikeuden käsiteltäväksi. Oikeus katsoi, että salakuljetusta hoitanut kolmikko oli toiminut osana järjestäytynyttä rikollisryhmää tuodessaan Suomeen 67 ulkomaalaista, joilla ei ollut maahantuloon oikeuttavia matkustusasiakirjoja. Oikeuden mukaan teko oli törkeä, koska se oli ollut pitkäkestoinen, suunnitelmallinen ja siinä oli tavoiteltu huomattavaa taloudellista hyötyä. Venettä kuljettanut

perheen isä sai viiden vuoden vankeustuomion. Hänen aikuisen tyttärensä oikeus tuomitsi kolmeksi ja puoleksi vuodeksi vankeuteen, ja alaikäinen poika sai kahden vuoden ehdollisen vankeustuomion. Syytetyt ovat valittaneet tuomiostaan, ja myös syyttäjä on vastavalittanut.

Asia käsitellään hovioikeudessa syksyllä 2018.

Tulevaisuuden näkymät Vuosien 2015−2017 aikana EU-alueelle on saapunut yli kaksi miljoonaa laitonta maahantulijaa, joista suurin osa on hakenut turvapaikanhakijaa. Tulijoiden määrä on viime aikoina vähentynyt merkittävästi, mutta Ari-Pekka Koivisto uskoo, että Eurooppa tulee kohtaamaan vielä isoja kansainvaelluksia.

– Turkissa on noin kolme miljoonaa Syyrian ja Irakin sotaa paossa olevaa ihmistä ja Venäjällä on useita miljoo-

nia ulkomaalaisia, jotka kaikki haluavat turvaa, työtä ja tulevaisuuden toivoa.

Mikäli niitä ei löydy kotimaasta, Turkista taikka Venäjältä, niin jäljelle jäävänä vaihtoehtona on länsi. Pohjois-Afrikan alueet muuttuvat vähitellen elinkelvottomiksi sotien, korruption ja ilmaston lämpenemisen seurauksena. Nuorten ihmisten vaihtoehdot ovat vähissä − ja mikäli lähdet liikkeelle, niin ainoa järkevä suunta on pohjoinen.

Kansainvälinen järjestäytynyt rikollisuus on voimallisesti lonkeroitunut ihmisvirtoihin ja ihmisten salakuljetuksesta onkin muodostunut tuottoisa rikollisuuden ala. Kysymys kuuluukin, mitä kansainvälinen yhteisö tekee asialle, koska tekemättä ei voi jättää, toteaa Koivisto.

Rajavartiolaitoksen rikostorjuntahenkilöstölle Syyttäjälaitoksen korkein tunnustus Rajavartiolaitokselle luovutettiin Syyttäjälaitosmitali vuonna 2010.

Mitalin luovutustilaisuuden 26.11.2010 puheessaan valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen korosti muun muassa, että Rajavartiolaitoksen toiminta esitutkintaviranomaisena alkoi vuonna 2005 vakuuttavasti. Koulutus aloitettiin välittömästi ja kursseille riitti hakijoita. − Rajavartiolaitoksen rikostorjuntayksiköt organisoitiin suunnitelmallisesti. Koulutettuja rikostutkijoita käytettiin ja käytetään ensisijaisesti vakavampien ja vaativimpien Rajavartiolaitoksessa tutkittavien rikosten − kuten törkeän laittoman maa-

26

RAJAMME VARTIJAT

hantulon järjestämisen ja ihmiskaupan − esitutkintaan. − Tämän myötä törkeinä laittoman maahantulon järjestämisenä tutkittujen, syytettyjen ja tuomittujen juttujen lukumäärä moninkertaistui. Rajavartiolaitos onnistui siten saamaan tästä jo pidemmän aikaa olemassa olleesta, mutta tutkinnallisesti erittäin vaativasta ilmiöstä niin pitävän otteen, että rikosvastuun toteuttaminen syyttäjän toimin onnistui. − Rajavartiolaitoksen rikostutkijoilla on tinkimätön työmoraali ja korkea ammattitaito. Osana sitä myös esitutkintayhteistyö syyttäjän kanssa sujuu esimerkillisen hyvin.

− Mitä enemmän lentokentällä on matkustajia, sitä enemmän sinne mahtuu myös rikollisia. Kesän kynnyksellä odotamme jännityksellä, mitä tapahtuu, kun Finnair avaa uusia kaukomaan reittejä, kertoo kihlakunnansyyttäjä Mikko Sipilä.

TEKSTI: Kirsti Helin • KUVAT: Tomi Ilvespää, Nina Kaverinen, Kirsti Helin ja RVL

Helsinki-Vantaalla tutkijat ja syyttäjät tekevät yhdessä esitutkintaa Neuvonpito on lähes päivittäistä ja esitutkinnan etenemisestä sovitaan yhteisesti.

I

tä-Uudenmaan syyttäjänvirastossa on kaksi vakavampien rajaylitysrikosten käsittelyyn keskittynyttä erikoissyyttäjää. Toinen heistä on kihlakunnansyyttäjä Mikko Sipilä, joka on tehnyt tiivistä yhteistyötä Rajavartiolaitoksen rikostorjuntayksikön kanssa sen perustamisesta eli vuodesta 2005 lähtien. − Olin mukana jo rikostutkintayksikön perustamisseminaarissa Raja- ja me-

rivartiokoulussa, joka tuolloin sijaitsi vielä Otaniemessä, Mikko Sipilä muistelee. − Työskentely rajamiesten kanssa on tehokasta: jos jotain pyydetään, se tehdään. Sotilaskoulutuksen saaneina heidän on helppo vastaanottaa ohjeita ja neuvoja. Rajavartiolaitoksella ei myöskään ole painolastina vanhaa tutkintakulttuuria. Ei ole ketään sanomassa, että näin meillä on aina tehty.

− Tapaan usein Rajan tutkijoita, sillä Helsinki-Vantaan lentokentälle on täältä Tikkurilasta vain vartin ajomatka. Pohdimme yhdessä, mitä asioita on selvitettävä, keitä pitää kuulustella, täytyykö tietoja etsiä kansainvälisesti jne. Myös tutkintavankeuksista sovitaan yhdessä.

Mikko Sipilä on kouluttanut rikostutkijoita useasti Rajavartiolaitoksen kursseilla. Vuonna 2015, kun Tornion jär-

RAJAMME VARTIJAT

27

hastavat heitä häikäilemättömästi. Vuoden 2015 maahantulotulvan jälkeen meille tuli puoleksi vuodeksi tutkittavaa ja tuomittavaa. Rikolliset, jotka silloin kunnostautuivat LAMA-asioissa, on saatu kiinni ja tuomittu. Sittemmin LAMAtapaukset ovat vähentyneet, mutta aina silloin tällöin ilmenee yksittäisiä salakuljetusyrityksiä.

– Mitä enemmän lentokentällä on matkustajia, sitä enemmän sinne mahtuu myös rikollisia. Rajan tapauksia on meillä koko ajan vireillä lähtien passi- ja viisumiväärennöksistä laittoman maahantuonnin järjestämis- ja ihmiskauppatapauksiin. Lentokenttä on erikoinen ympäristö, kun siellä toimii niin moni viranomainen, vaikkei tavallinen matkustaja sitä välttämättä huomaa. Itse kun lähden lomamatkalle, tulee aina pälyiltyä ympärille, että mitähän konnuuksia nyt on näköpiirissä, Sipilä kertoo. − Tutkittavia rikosepäilyjä tulee eniten ulkorajat ylittäviltä lennoilta. Näin kesän kynnyksellä odotamme jännityksellä, mitä tapahtuu, kun Finnair avaa uusia kaukomaan reittejä. Yhdessä vaiheessa laittomia maahantulijoita tuli Kiinasta, Vietnamista ja Intiasta. Rikolliset kokeilevat aina uusia reittejä.

Ihmiskauppa rikoksista vakavin

Mikko Sipilä palkittiin vuonna 2011 Rajavartiolaitoksen ansioristillä arvokkaasta toiminnastaan Rajavartiolaitoksen hyväksi.

jestelykeskukseen tuli yllättäen valtava määrä turvapaikanhakijoita, Sipilä laati Rajavartiolaitoksen silloisen rikostorjuntayksikön varapäällikkö Jukka Tekokosken kanssa LAMA-koulutuspaketin ja miehet kävivät nopealla aikataululla kouluttamassa syyttäjävirastoja ympäri maan.

Mikko Sipilä palkittiin vuonna 2011 Rajavartiolaitoksen ansioristillä arvokkaasta toiminnastaan Rajavartiolaitoksen hyväksi. Kunniakirja on näkyvästi Sipilän työhuoneen seinällä presidentti P.E. Svinhufvudin, Kyösti Kallion

28

RAJAMME VARTIJAT

ja Risto Rytin muotokuvien rinnalla ja ansiomitali on kirjahyllyssä. – Ansioristi on konkreettinen ja positiivinen palaute, jota arvostan suuresti, Sipilä sanoo.

Helsinki-Vantaalla riittää tutkittavaa Sipilä sanoo, että tutkijoita ja syyttäjiä eivät niinkään kiinnosta turvapaikanhakijat henkilöinä, vaan heidän kuljetuksiaan järjestävät yksittäiset rikolliset ja rikollisjärjestöt. − Salakuljettajat käyttävät hyväkseen kolmansien maiden ihmisten hätää ja ra-

Esitutkintalaki muuttui vuonna 2011, jolloin syyttäjät tulivat mukaan esitutkintavaiheeseen. − Ennen lakimuutosta pääsimme vasta valmiiden esitutkintapöytäkirjojen avulla perehtymään tapauksiin, ja sen pohjalta piti laatia syytteet.

Lakimuutos ei kylläkään vaikuttanut meidän ja RVL:n väliseen toimintaan millään tavoin, sillä olimme jo paikallisesti sopineet toimintatavoista samassa hengessä.

Sipilän mukaan esitutkinta pyritään tekemään vähintään parin viikon sisällä, mutta välillä tutkimusaineiston etsiminen kestää, varsinkin jos pitää hankkia tietoja maailmalta. Kuulusteluissa tarvitaan usein myös tulkkia, ja mitä eksoottisempi kieli on kyseessä, sitä vaikeampaa on tulkin löytäminen.

Rajavartijalaitoksen rikostutkija tarkastaa matkustajien asiakirjojen aitouden.

− Ihmiskauppa ja siihen liittyvä pakkotyö on vakavin rikos, joita tutkimme Rajavartiolaitoksen kanssa. Vuositasolla ilmenee muutamia ihmiskaupan tapauksia, esimerkiksi sellaisia, joissa henkilö on houkuteltu lähtemään kotimaastaan suurilla lupauksilla ja tämä joutuukin pakkotyön ilman palkkaa. Mitä kauempaa henkilö on tullut ja vielä väärillä papereilla, sitä vähäisemmät mahdollisuudet hänellä on poistua maasta. Ne ovat todella ikäviä tapauksia.

Kansainvälinen yhteistyö viranomaisten ja lentoyhtiöiden kesken toimii hyvin, ja usein laittomat maahan pyrkijät saadaan kiinni jo lähtömaassa tai lähtömaan viranomaiset ilmoittavat epäilyttävistä matkustajista etukäteen Suomeen. Rajavartiolaitos on myös kouluttanut lentoyhtiöiden henkilöstöä, jotta he pystyisivät paremmin kiinnittämään huomiota LAMA-asioihin.

Passintarkastus tehdään Schengen-alueen ulkopuolelta tuleville ja sinne palaaville matkustajille.

RAJAMME VARTIJAT

29

TEKSTI: Antti Saarinen • KUVA: Shutterstock

Rajan rikostutkinnassa syyttäjä lienee yhteistyökumppaneista tärkein

E

situtkinnassa tehty työ sataa syyttäjän laariin niin hyvässä kuin huonossa. On monessa suhteessa ongelmallista, jos vielä rikosasian tuomioistuinkäsittelyssä tulee vastaan sellaisia yllätyksiä, jotka esitutkinnassa olisi voitu huomioida. Aina tältä ei voida mitenkään välttyä.

Esitutkintaviranomaisella on usein hyvä näkemys siitä, mitä näyttöä epäillystä rikoksesta on mahdollista hankkia ja miten se voidaan ja kannattaa hankkia. Koska syyttäjä toimii pääosin esitutkinnassa saadun selvityksen varassa, on ymmärrettävää, että vaativissa ja erityisesti oikeuskysymysten kannalta monimutkaisissa jutuissa yhteistoiminta syyttäjän kanssa on välttämätöntä jo esitutkintavaiheessa. Tällöin esitutkinnassa voidaan keskittyä jatkokäsittelyn kannalta olennaisiin seikkoihin. Tämä tosin voidaan nähdä laajemminkin, ei pelkästään syyttäjäyhteistyönä vaan asianosaisyhteistyönä.

Myöhempien yllätysten todennäköisyyttä voidaan vähentää tai niiden merkitystä rajoittaa, kun esitutkinnassa osallistetaan myös rikoksesta epäillyt sekä mahdolliset asianomistajat.

Harkintavalta ensin syyttäjällä Syyttäjäyhteistoiminta on kuitenkin laajempi kokonaisuus kuin yksittäisen rikosasian käsittelyyn liittyvä käytännön asioiden hoitaminen. Syyttäjälaitoksen tehtävänä on vastata rikosvastuun toteuttamisesta niiden periaatteiden mukaisesti kuin siitä on säädetty. Tämän tehtävän sisältö vaikuttaa tai ainakin sen pitäisi vaikuttaa myös lainvalvonta-

30

RAJAMME VARTIJAT

viranomaisten tehtävien järjestämiseen ja niissä käytettävään harkintavaltaan eli ns. ”linjaan” tai ”puuttumiskynnykseen”.

Syyttäjäviranomainen on rikosprosessissa ensimmäinen toimija, jolla on nimenomainen harkintavalta asian käsittelyn kustannusvaikutuksen tarkoituksenmukaisuuden arviointiin. Samoin erilaisten tekojen merkityksellisyyden arvioinnissa ja asian jatkokäsittelyssä odotettavissa olevan lopputuloksen merkityksen suhteen syyttäjän harkintavalta on esitutkintaviranomaista laajempi.

Tämän harkintavallan soveltaminen Rajavartiolaitoksen kenttätyössä oikein ja tasapuolisesti on syyttäjäyhteistoiminnan yleinen muoto, vaikka sitä ei aina juuri sellaiseksi tunnistetakaan. Vaikutus voi realisoitua niin erilaisten pienten valvonnassa havaittavien rikkomusten käsittelytavassa kuin suhtautumistavassa uusiin ja merkittäviin yhteiskunnallisiin ilmiöihin, hienommin sanottuna tällaisten ilmiöiden oikeudellisessa arvioinnissa. Alueellisen syyttäjäviranomaisen merkitys on tässä suhteessa suurin, koska se käytännössä omalla virkavastuullaan testaa tulkintojen oikeellisuuden viime kädessä oikeuskäsittelyssä.

Sakkolakiuudistuksen myötä asetelma on jonkin verran muuttunut, koska valtaosa sakkoasioista käsitellään valtakunnallisesti yhteisestä ”sakkosäkistä”. Tämä ei kuitenkaan ole vähentänyt alueellisen syyttäjäviranomaisen ja syyttäjäyhteistoiminnan merkitystä, koska mahdolliseen tuomioistuinkäsittelyyn sakkoasiat edelleen ohjautuvat pääosin siellä, missä ne ovat tapahtuneet.

Neuvoja jopa suoraan maastoon Lapin rajavartioston yhteistoimintaa Lapin syyttäjäviraston kanssa ryhdyttiin suunnitelmallisesti rakentamaan vuonna 1999, jolloin Rajavartiolaitoksen nykyinen esitutkinta-asema muodostettiin. Uudessa asetelmassa tarve yhteistoiminnalle oli luonnollisesti suuri, kun yhteisiä käytänteitä ja toimintatapoja ei vielä ollut.

Alkuvaiheessa Lapin rajavartiosto oli yhteistoiminnassa pääosin saavana osapuolena. Myöhemmin yhteistoiminta on rakentunut vahvasti luonnonvaraasioihin, erityisesti suurpetoihin, liittyvien vaativien rikosasioiden tutkinnan yhteydessä. Tällöin Lapin rajavartiosto pystyi puolestaan tarjoamaan syyttäjän käyttöön oman henkilöstönsä osaamista esimerkiksi vaativan tapahtumapaikkatutkinnan ja muiden maasto-olosuhteissa tehtävien toimenpiteiden osalta.

Tämän jälkeen yhteistyö on jatkunut avoimena ja välittömänä, vaikka henkilöt ja valvontatoiminnan painopisteet ovat muuttuneet. Tavanomaisen juttukohtaisen asioinnin lisäksi vuoropuhelua ja yhteistä näkemystä ovat edellyttäneet uusien menetelmien ja toimintatapojen tulo viranomaistoimintaan. Tällaisia ovat olleet muun muassa vuoden 2005 esitutkinta- ja pakkosääntelyn kokonaisuudistuksen toimeenpano sekä siirtyminen esitutkinta-aineiston sähköiseen käsittelyyn osana tuomioistuinlaitoksen AIPA-hanketta (oikeusministeriön Aineistopankki-hanke).

Syyttäjänvirasto on poikkeuksetta kutsunut Lapin rajavartioston osallistumaan kaikkiin yhteistoimintamuotoi-

Alueellisen syyttäjäviranomaisen merkitys on suuri, koska se omalla virkavastuullaan testaa tulkintojen oikeellisuuden viime kädessä oikeuskäsittelyssä.

hin, joita sillä esitutkintaviranomaisten kanssa on ollut. Näin silloinkin, kun Rajavartiolaitoksen tehtävien liittymäpinnat asiaan eivät välttämättä ole olleet kovin suuria. Samoin Lapin syyttäjänvirasto on tukenut rajavartiostoa järjestämällä koulutusta ja neuvontaa Lapin rajavartioston tarpeiden ja pyyntöjen perusteella.

Lapin syyttäjäviraston syyttäjät ovat muiden kiireellistenkin työtehtäviensä ohessa ratkoneet lukuisia yksittäistapauksia, jopa suoraan maastossa meneillään olevaan valvontatapahtumaan liittyviä kysymyksiä. On esimerkiksi saatu vastauksia maastoliikennelakia tarkentavien säännösten soveltamistavasta jonkin henkirikosasian tuomioistuinkäsittelyn tauon aikana.

Lapissa merkillepantavaa on ollut myös tulkintojen yhtenäisyys. Alueen syyttäjien välillä tieto kulkee niin, että tietyssä kysymyksessä sovitut asiat eivät jää yksittäisten henkilöiden varaan, vaan muutkin ovat niistä tietoisia ja niihin sitoutuneet. Lapin rajavartiostolla taas on omasta puolestaan ollut aina tarvittaessa mahdollisuus tukea syyttäjää Rajavartiolaitoksen rikosasioiden myöhemmissä käsittelyvaiheissa. Esimerkiksi rikosasi-

an tuomioistuinkäsittelyssä syyttäjä on usein kovin yksin. Lapin rajavartioston virkamiehet ovat useita kertoja olleet salissa syyttäjän apuna mm. pitämällä esitutkinta-aineistoa järjestyksessä, hoitamalla tarvittavaa havainnollistamista ja tekemällä tarvittaessa selvityksiä kesken käsittelyn esiin nousevissa asioissa.

Parhaimmillaan vastapuolen esittämiin väitteisiin on voitu hankkia tarvittava selvitys vielä istunnon aikana.

Tämä mahdollisuus ei ole aina koitunut pelkästään vastaajan vahingoksi, vaan aineellista totuutta tukeva pikaselvitys on joskus hankittu myös vastaajan pyynnöstä.

Turvapaikkailmiö mittasi yhteistyötä Yhteistoiminnan toimivuutta ja merkitystä mitattiin viimeksi kouriintuntuvasti 2015–2016 talvikaudella pohjoisen itärajan turvapaikanhakijailmiön yhteydessä. Ilmiö alkoi yllättäen, ja sen mittakaava oli poikkeuksellinen totuttuun tilanteeseen verrattuna.

Toimintamalleja ja valmiuksia ei ollut valmiina, vaan niitä ryhdyttiin rakentamaan tilannetta vastaavaksi. Syyttäjänvirasto huomioi ilmiön yhteiskunnallisen

merkityksen ja erityispiirteet nimenomaan rajaturvallisuuden näkökulmasta jo heti ensimmäisissä yhteydenotoissa.

Ilmiön käsittely ja toiminnan järjestäminen edellyttivät myös useita oikeudellisia tulkintoja, jotka eivät rajoittuneet yksinomaan rikosoikeuteen. Näiden tulkintojen muodostamiseen osallistuivat yhteistoimintapalavereissa kaikki alueen syyttäjät ja tällä yhteisellä näkemyksellä oli merkitystä, ei pelkästään rikostutkinnan järjestämiseen, vaan myös esimerkiksi Lapin rajavartioston viestintään ja kansainväliseen yhteistoimintaan.

Myöhemmin ilmiön edelleen kehittyessä ja saadessa valtakunnallistakin merkitystä myös Valtakunnansyyttäjänvirasto osallistui tilannearvioon. Ilmiön ja sen eri piirteiden yleisen oikeudellisen tulkinnan lisäksi siitä aiheutui luonnollisesti myös paikallisesti poikkeuksellisen suuri joukko erilaisia yksittäisiä rikosasioita, joiden asianmukainen käsittely ja loppuunsaattaminen ovat edelleen vaatineet panostusta kummaltakin osapuolelta.

Kapteeni Antti Saarinen toimii tutkinnanjohtajana Lapin rajavartiostossa.

RAJAMME VARTIJAT

31

TEKSTI: Esa Korpi ja Ville Mihl • KUVA: RVL

Syyttäjäyhteistyötä Kaakonkulmalla

päivittäistutkinnassa, pitkäkestoisessa tutkinnassa ja laintulkinta-asioissa.

S

yyttäjälaitoksen puolelta Kaakkois-Suomen rajavartioston yhteistyöviranomaisena toimii Salpausselän syyttäjänvirasto. Alueellisena syyttäjänvirastona toimivan Salpausselän syyttäjänviraston päätoimipaikka sijaitsee Kouvolassa, mutta käytännön yhteistyötä tehdään Kotkan ja Lappeenrannan palvelutoimistojen kanssa.

Yhteistyö syyttäjänviraston kanssa voidaan jakaa kolmeen osa-alueeseen: yhteistyö päivittäistutkinnassa, yhteistyö pitkäkestoisessa tutkinnassa ja yhteistyö laintulkinta-asioissa. Pääosa KaakkoisSuomen rajavartioston rikostutkinnan asiakkaista on ulkomaalaisia, ja päivittäistutkinnan osalta yhteistyö käsittää rikosvastuun toteuttamisen nopeutetussa menettelyssä.

Pikahaaste Pikahaasteen nimellä kulkeva nopeutettu menettely tarkoittaa yksinkertaisten ja selvien rikosasioiden rikosvastuun toteuttamista esitutkinnasta syyteharkintaan siten, että rikoksesta syylliseksi epäilty odottaa esitutkinnan jälkeen rajanylityspaikalla syyttäjän antaman haasteen tiedoksi antamista. Haaste käräjäoikeuteen annetaan vastaajalle tiedoksi siinä muodossa, että asia voidaan ratkaista pääkäsittelyssä ilman vastaajan läsnäoloa.

Pikahaastemenettelyn tavoitteena on hoitaa ulkomaalaisia koskeva rikosasia yhden kosketuksen periaatteella ja näin vähentää etsintäkuulutusten käyttöä ulkomaalaisten vastaajien haastamiseksi.

Pikahaastemenettely on syntynyt Kaak-

32

RAJAMME VARTIJAT

kois-Suomen rajavartioston ja paikallisten syyttäjävirastojen yhteistoiminnan tuloksena, ja sitä on käytetty vuodesta 2005 lähtien. Pikahaastemenettely ei heikennä oikeusvarmuutta tai syylliseksi epäiltyjen oikeuksia, ja toiminnan onnistumisen edellytyksenä on rikostutkintahenkilöstön sujuva yhteistyö syyttäjänsihteerien ja syyttäjien kanssa.

Syyteharkinta Pitkäkestoisen rikostutkinnan osalta syyttäjäyhteistyö aloitetaan jo esitutkinnan alkuvaiheessa tehtävällä ennakkoilmoituksella. Salpausselän syyttäjänvirastossa laittoman maahantulon järjestämiseen liittyvien rikosasioiden syyteharkinta on keskitetty yhdelle erikoissyyttäjälle.

Lama-juttujen keskittäminen tietylle syyttäjälle mahdollistaa tiiviin syyttäjäyhteistyön jo esitutkinnan aikana.

Tästä yhteistyöstä on etua myös syyteharkintaa tekevälle syyttäjälle, koska hän voi perehtyä juttuun jo ennen kuin esitutkintapöytäkirja valmistuu ja tulee hänen pöydälleen. Esitutkintayhteistyö jatkuu yleensä vielä syyteharkinnankin aikana, ja tällöin syyttäjä voi pyytää tutkinnanjohtajalta kannanottoja haastekirjelmässä esitettyihin seikkoihin.

Laintulkinta Yhteistyö laintulkinta-asioissa tarkoittaa pääsääntöisesti laintulkintaa yksittäisiin rikosasioihin liittyvässä syyteharkinnassa, mutta vuosien saatossa syyttäjäyhteistyön avulla on myös haettu Korkeimman oikeuden linjauksia erityyppisiin

säädösaukkoihin.

Esimerkiksi Korkeimman oikeuden ratkaisu KKO 2010:42 sai alkunsa Venäjältä Suomeen suuntautuvan taksiliikenteen luvanvaraisuuteen liittyvästä tulkintaongelmasta. Paikallinen syyttäjä ajoi jutun aina KKO:n ratkaistavaksi, ja ratkaisun jälkeen Kaakkois-Suomen rajavartioston valvontaresursseja ei tarvinnut enää suunnata venäläisten taksien valvontaan, koska KKO:n ratkaisun mukaan taksiliikennelakia ei sovelleta kansainväliseen taksiliikenteeseen.

Myös KKO:n ratkaisun 2010:6 taustalla oli syyttäjän ja Kaakkois-Suomen rajavartioston rikostorjuntahenkilöstön esitutkintayhteistyö. Ratkaisu liittyi laittoman maahantulon järjestämisen tunnusmerkistön tulkinnanvaraisuuteen väärin perustein saadun viisumin osalta. KKO:n ratkaisun myötä laittoman maahantulon järjestämisen tunnusmerkistöä muutettiin nykyisin voimassa olevaan muotoon 1.4.2014 voimaan tulleella lailla.

Syyttäjäyhteistyöhön on liittynyt lisäksi säännöllisen epäsäännöllisesti järjestettäviä yhteistoimintatapaamisia.

Syyttäjät tutustuvat esitutkintapöytäkirjojen kautta vain yhteen Rajavartiolaitoksen tulosalueeseen, joten yt-tapaamisten yhteydessä on tehty rajapartioita ja käyty rajatarkastusasemilla tutustumassa rajatarkastusjärjestelyihin.

Kapteeni Esa Korpi ja yliluutnantti Ville Mihl toimivat tutkinnanjohtajina Kaakkois-Suomen rajavartiostossa.

Päivittäistutkinnan yleisimpiä tapauksia ovat vaarallisten esineiden hallussapitorikokset. Esineet löytyvät tyypillisesti ajoneuvoista rajatarkastuksen yhteydessä.

RAJAMME VARTIJAT

33

TEKSTI: Päivi Kaasinen • KUVA: Migri

Maahanmuuttoviraston ylijohtaja Jaana Vuorio:

Migri panostaa dialogiin ja avoimuuteen luummin maahanmuuttajista kuin ulkomaalaisista. − Migri haluaa hoitaa meille lainsäädännössä uskotut tehtävät ammattitaitoisesti, tehokkaasti ja asiakaslähtöisesti. Samalla teen kaikkeni, että virasto koetaan hyvänä työpaikkana.

Kun katsotaan Maahanmuuttoviraston historiaa muun muassa Ulkomaalaisvirastona ja verrataan sitä tämän hetkiseen tilanteeseen, mitkä ovat suurimmat erot? Mitä halutaan ehdottomasti säilyttää, mitä unohtaa? − Viraston tehtäväkenttä on laajentunut huomattavasti sitten Ulkomaalaisviraston aikojen. Samalla Migrin henkilöstömäärä on kolminkertaistunut. Haluan säilyttää sitoutuneisuuden, työnilon ja rohkean eteenpäin menemisen meiningin. Työmme ei ole useinkaan helppoa, mutta merkityksellistä se on aina.

M

aahanmuuttovirasto (Migri) on ollut runsaan huomion kohteena parin viime vuoden aikana. Miten Migri on onnistunut vastaamaan julkiseen huomioon mediassa ja jopa kovaankin kritiikkiin kansalaisten ja poliitikkojen taholta? − Olemme satsanneet todella paljon yhteydenpitoon ja dialogiin niin julkisen kuin yksityisen sektorin toimijoiden, median ja kansalaisyhteiskunnan kanssa, kertoo Maahanmuuttoviraston ylijohtaja Jaana Vuorio. − Haluamme tuoda avoimesti esiin toimintaamme koskevat faktat. Mielestäni olemme onnistuneet hyvin ottaen huomioon viime vuosien melko poikkeukselliset olosuhteet.

Ulkomaalaisvirasto muuttui nimeltään Maahanmuuttovirastoksi 1.1.2008. Siitä on nyt yli 10 vuotta. Viraston nimen lyhenne on Migri, joka tulee englannin kielen sanasta migration. Mikä on Migrin haluttu mielikuva? − Viraston nimenmuutos vuonna 2008 ei kuvastanut mitään dramaattista muutosta viraston toiminnassa vaan muutos oli pikemminkin kielellinen: yleiskielellä puhutaan nykyään mie-

34

RAJAMME VARTIJAT

Migri tekee yhteistyötä ulkoministeriön, työ- ja elinkeinoministeriön, opetus- ja kulttuuriministeriön sekä oikeusministeriön ja näiden ministeriöiden alaisten elimien kuten TE- ja ELY-keskusten, Opetushallituksen, hallinto-oikeuksien sekä yhdenvertaisuusvaltuutetun kanssa. Näiden tahojen lisäksi keskeisiä yhteistyökumppaneita ovat sisäministeriön alaiset Poliisi ja Rajavartiolaitos. Miten yhteistyö nähdään osana toiminnan kokonaisuutta? − Maahanmuuton hallinta on erittäin monisäikeinen kokonaisuus ja toimijoita kentällä on paljon. Verkostoissa toimiminen on keskeinen osaamisalue migriläisille. Visionamme on rakentaa yhdessä elinvoimaista ja turvallista Suomea.

Rajalla ja Migrillä on paljon yhteisiä liityntäpintoja ja yhteistyömme on tärkeää molemmille. Mitä Migri haluaisi edelleen kehittää yhteistoiminnassa? − Yhteistyö Rajan kanssa on sujuvaa ja mutkatonta. Alati muuttuvassa toimintaympäristössä voisimme tehdä yhdessä aiempaa enemmän ennakoivaa työtä esimerkiksi tilannekuvan muodostamisessa. Voisimme kenties myös tutustua toistemme tehtäväkenttään ruohonjuuritasolla esimerkiksi henkilöstön muutaman päivän tehtäväkierroilla. − Sadatta toimintavuottaan ensi vuonna viettävälle Rajavartiolaitokselle, luotettavalle yhteistyökumppanillemme haluan välittää parhaat onnen ja menestyksen toivotukset!

TEKSTI: Kirsti Helin • KUVAT: Kirsti Helin ja Poliisi

Turvapaikkahakemusten käsittelyssä kullakin viranomaisella on oma roolinsa

Julkisuudessa Migrin näkyvimmäksi tehtäväksi on noussut turvapaikkaprosessin hoitaminen. Kansainvälistä suojelua hakevat kohtaavat ensimmäiseksi joko rajavartijan tai poliisin.

M

aahanmuuttoviraston eli Migrin hakemus- ja päätösmääriltään suurin tehtäväkenttä ovat perinteisen maahanmuuton asiat. Näitä ovat muun muassa oleskelulupien myöntäminen Suomeen tuleville ulkomaalaisille kuten opiskelijoille ja työntekijöille, joilla on jo opiskelu- tai työpaikka Suomessa.

Migri käsittelee Suomesta kansainvälistä suojelua hakevien henkilöiden turvapaikkahakemukset sekä ohjaa ja suunnittelee turvapaikanhakijoiden vastaanoton käytännön toimenpiteet. Migri myös päättää turvapaikanhakijoiden mahdollisesta käännyttämisestä ja karkottamisesta maasta, minkä jälkeen poliisi tai Rajavartiolaitos panee täytäntöön maasta poistamisen. Lisäksi Migri vastaa kiintiöpakolaisten valinnasta eli päättää haastattelujen ja asiakirjojen perusteella, ketkä valitaan Suomen pakolaiskiintiöön. Suomen pakolaiskiintiö on tänä vuonna 750 henkilöä.

Turvapaikanhakijoiden puhuttelussa Migrin asiantuntijat selvittävät muun

− Rajalla tehtävä henkilöllisyyttä todentavien asiakirjojen tarkastus ja henkilöiden rekisteröinti yhteiseen tietojärjestelmään antaa kivijalan laadukkaalle ja tehokkaalle turvapaikkatutkinnalle, sanoo Migrin turvapaikkayksikön itäisen tulosalueen johtaja Juha Similä.

RAJAMME VARTIJAT

35

muassa, mikä on saanut hakijan lähtemään kotimaastaan ja miksi hän katsoo tarvitsevansa kansainvälistä suojelua.

Turvapaikkapuhuttelussa pyritään käyttämään mahdollisimman avoimia kysymyksiä, jotta turvapaikanhakija kertoisi perusteistaan kattavasti omin sanoin.

Kysymyksiä tekevällä puhuttelijalla (ylitarkastaja) on käytössään Rajavartiolaitoksen tai poliisin turvapaikkahakemuksen rekisteröintivaiheessa viranomaisten yhteiseen ulkomaalaisrekisteriin (UMA) tallentamat perustiedot.

Toimintaa eri puolilla maata Migrin turvapaikkayksikön henkilöstö työskenteli aiemmin vain Helsingissä.

Toimivaltuuksien ja asiamäärien kasvun vuoksi turvapaikkayksikön toiminta oli tarkoituksenmukaista laajentaa myös muille paikkakunnille. Tämän myötä turvapaikkayksiköllä on nykyisin toimipisteet myös Lappeenrannassa, Raisiossa, Oulussa ja Kuhmossa.

Vuonna 2004 voimaan tulleen ulkomaalaislain myötä vastuu turvapaikkapuhutteluista siirtyi poliisilta Migrille, ja 2016 kesällä turvapaikkatutkinnan toimivalta siirtyi kokonaisuudessaan Migrille. Tällöin myös turvapaikkatutkinnan alkuvaihe eli henkilöllisyyden, maahantulon ja matkareitin selvittämisvastuu siirtyi poliisilta ja Rajavartiolaitokselta Migrille. Käytännössä siis Rajavartiolaitos tai poliisi ottavat vastaan turvapaikkahakemukset, tutkivat turvapaikanhakijoiden henkilöllisyyttä todentavat asiakirjat ja rekisteröivät heidät ulkomaalaisrekisteriin. Sen jälkeen turvapaikanhakijat ohjataan vastaanottokeskukseen ja Migrin turvapaikkayksikkö kutsuu hakijat myöhemmin turvapaikkatutkintaan. − Rajalla tehtävä henkilöllisyyttä todentavien asiakirjojen aitouden tarkastus ja henkilöiden rekisteröinti yhteiseen tietojärjestelmään antaa kivijalan laadukkaalle ja tehokkaalle turvapaikkatutkinnalle, sanoo Lappeenrannassa toimivan Migrin turvapaikkayksikön itäisen alueen tulosalueen johtaja Juha

36

RAJAMME VARTIJAT

Tornion järjestelykeskus toimi tehokkaasti syksyllä 2015, jolloin yhden viikon aikana Suomeen tuli enimmillään lähes 4 000 turvapaikanhakijaa.

KANSALAISUUS, PÄÄTÖKSET 4/2017-3/2018, YHTEENSÄ 100 523 0

2000

4000

6000

8000

10000

12000

Venäjän federaatio

13232

Irak

9166

Kiina

4806

Intia

4633

Vietnam

4186

Afganistan

4185

Somalia

4073

Ukraina

3600 Myönteinen Jätetty tutkimatta Asia rauennut Kielteinen Karkoitetaan Käännytetään

Maahanmuuttoviraston tekemät päätökset, jotka koskevat oleskelulupaa, kansainvälistä suojelua, kansalaisuutta ja maasta poistamista. Yksi henkilö voi saada useita päätöksiä.

Similä. – Rajavartiolaitoksella on keskusrikospoliisin ohella maan paras asiakirjatutkinnan osaaminen. Vuonna 2015, jolloin turvapaikanhakijoita oli enimmillään tuhansia viikossa, sähköinen rekisteröinti oli erityisen tärkeää. − Kun meille tulee esimerkiksi väärennetyiksi epäilemiämme passeja ja viisumeja tarkastettavaksi, saamme aina apua vartiostojen ammattitaitoisilta asiakirjatutkijoilta. Rajavartiolaitoksen ja keskusrikospoliisin asiantuntijat ovat myös kouluttaneet Migrin turvapaikkayksiköiden väkeä asiakirjatutkinnassa.

Teemme tiivistä yhteistyötä rajavartijoiden kanssa, ja tietojen vaihto toimii hyvin. − Rajavartijat tai poliisit kohtaavat turvapaikanhakijat ensimmäisenä, ja on ensiarvoisen tärkeää, että he osaavat kertoa hakijoille, mitä rekisteröinnin jälkeen tapahtuu. Turvapaikan hakemisesta ja turvapaikkaprosessin kulusta on turvapaikanhakijoille olemassa esitteitä useilla kielillä. Hakemuksen vastaanottanut poliisi tai Rajavartiolaitos antaa

nämä esitteet hakijalle. Käymme myös kouluttamassa Rajan väkeä Raja- ja merivartiokoululla ja vartiostoissa Migrin tehtävistä ja turvapaikkaprosessista, kertoo Similä.

Suomessa on tällä hetkellä 54 vastaanottokeskusta, joista kaksi on Maahanmuuttoviraston ylläpitämiä, toinen on Lappeenrannan Joutsenossa ja toinen Oulussa. Muut keskukset ovat kuntien ja kaupunkien, yritysten ja yhdistysten kuten SPR:n ylläpitämiä. Vastaanottokeskusten tehtävänä on huolehtia turvapaikanhakijoiden majoituksesta ja tarvittavista palveluista.

Uskonto ja seksuaalinen suuntautuneisuus turvapaikkaperusteena Turvapaikanhakijoiden määrät ovat vähentyneet huomattavasti sitten syksyn 2015. Vuoden 2018 aikana turvapaikkaa on hakenut hieman alle 1600 henkilöä.

Heistä noin puolet on sellaisia, jotka ovat jo saaneet kielteisen päätöksen ja hakevat nyt uudelleen turvapaikkaa useimmiten sen nojalla, että he ilmoitta-

Lähde: http://tilastot.migri.fi

vat kääntyneensä Suomessa olon aikana islamin uskosta kristinuskoon, minkä vuoksi he joutuisivat vainotuiksi, jos heidät palautettaisiin kotimaahansa.

Juha Similän mukaan ei riitä, että turvapaikanhakija ilmoittaa kääntyneensä kristityksi, vaan hänen on pystyttävä perustelemaan ja vakuuttamaan puhuttelija kääntymisen aitoudesta ja siitä, että olisi kotimaassaan vainon vaarassa. − Turvapaikkaa tai oleskelulupaa ei saa esimerkiksi vain sen perusteella, että hakija on saanut kristillisen kasteen. − Itärajalla Venäjältä tulevat Jehovan todistajat ovat uusi turvapaikanhakijoiden ryhmä. Viime vuonna heitä oli noin 125 ja tänä vuonna muutamia kymmeniä. Jehovan todistajien ahdingon taustalla on Venäjän korkeimman oikeuden tekemä päätös, joka kieltää Jehovan todistajien liikkeen ekstremistisenä eli aatteellisena ääriliikehdintänä. Venäjältä tulee aika ajoin myös henkilöitä, jotka hakevat turvapaikkaa, koska ovat vainon kohteena seksuaalisen suuntautumisensa takia.

RAJAMME VARTIJAT

37

TEKSTI: Sari Lindblom-Häkkinen ja Maisa Anttila

Tutkimusyhteistyössä Migrin kanssa -

siirtolaisuuden monet kasvot Tutkimusyhteistyö on osa Rajavartiolaitoksen ja Maahanmuuttoviraston (Migri) välistä yhteistyötä. Yhteistyön puitteissa vaihdetaan tietoa, kokemuksia ja asiantuntemusta.

M

aahanmuuttoviraston IHMEhankkeen tavoitteena on vahvistaa ihmiskaupan vastaista toimintaa ja ihmiskaupan uhrien tunnistamiseen, auttamiseen ja ihmiskaupparikosten esitutkintaan liittyvää osaamista Suomessa sekä edistää ihmiskaupan uhrien yhdenvertaista kohtelua viranomaisissa.

IHME-hanke pyrkii edistämään ihmiskaupan vastaista työtä muun muassa siten, että esitutkintaviranomaisten käyttöön rakennetaan ihmiskaupan tunnistamiseen, uhrien auttamiseen ja ilmiön esitutkintaan liittyvät koulutusmoduulit ja viranomaisia koulutetaan käytännön tasolla ympäri Suomea. Rajaja merivartiokoulun opetushenkilöstö on keskeinen yhteistyökumppani esitutkintaviranomaisten koulutuksessa ja asiantuntijalausunnoissa. Tutkimuksen näkökulmasta tiedonvaihto on olennainen osa yhteistyötä.

Kesästä 2017 lähtien Rajavartiolaitoksessa on tutkittu siirtolaisuutta osana Suomen Akatemian Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamaa ”Globaalin turvallisuuden monikerroksiset rajat” eli GLASE-hanketta. Tutkimusta varten on haastateltu Rajavartiolaitoksen ja Migrin asiantuntijoita, hyödynnetty Migrin tilastoja ja osallistuttu ihmiskaupan uhrien haastatteluihin. Osana tutkimusta on tarkasteltu siirtolaisuu-

38

RAJAMME VARTIJAT

den kategorioita ja turvapaikanhakijoiden tarinoita rajaturvallisuuden näkökulmasta.

Siirtolaisuuden kategoriat Siirtolaisia luokitellaan erilaisiin kategorioihin tutkimuksessa, arkipuheessa, mediassa ja eri instituutioissa. Esimerkiksi EU:ssa siirtolaisuus luokitellaan lailliseen ja sääntöjenvastaiseen siirtolaisuuteen sekä turvapaikanhakijoihin.

GLASE-hankkeen tutkimuksessa keskitytään humanitaariseen siirtolaisuuteen, jota tyypillisesti luokitellaan maastalähdön syyn mukaan (vaino, konflikti, työttömyys, köyhyys, ympäristösyyt jne.).

Rikostorjunnan näkökulmasta on tärkeää erottaa rikolliset esimerkiksi ihmiskaupan uhreista tai kotimaassa vallitsevaa uhkaa pakenevista. Lisäksi siirtolaisten joukossa on paremman elämän etsijöitä, onneaan kokeilevia ja niitä, jotka tavoittelevat perheen yhdistämistä.

Tutkimuksessa kategoriat ja luokitukset ovat usein kritiikin kohteena.

Luokituksen yksi keskeinen tarkoitus on kuitenkin päätöksenteon ja toiminnan suunnittelun tukeminen. Esimerkiksi EU:ssa siirtolaisuuden kategoriat palvelevat poliittista päätöksentekoa: toimet ja lainsäädännön kehittäminen eri kategorioiden välillä eroavat. Lähtösyiden luokittelulla voidaan puolestaan tukea muuttoliikkeiden ennakointia ja toisaal-

ta saada viitteitä siitä, millaisilla toimilla lähtömaita voitaisiin tukea.

Lainsäädännössä kategorioilla on keskeinen merkitys: esimerkiksi laittoman maahantulon järjestämisellä ja ihmiskaupalla on samoja piirteitä, mutta rikoksesta säädetyt rangaistukset eroavat.

Yksilön näkökulmasta ero turvapaikanhakijan ja ihmiskaupan uhrin välillä on olennainen, sillä ihmiskaupan uhreille on oma auttamisjärjestelmänsä.

Merkityksellistä kuitenkin on tieto siitä, ettei ihmiskaupan uhri välttämättä tiedosta olevansa rikoksen uhri, jolloin auttamisjärjestelmän hyödynnettävyys saattaa jäädä vähäiseksi. Toisaalta ihmissalakuljetuksen uhri ei välttämättä olekaan uhri vaan asiakas, joka on valinnut lainvastaisen keinon päästä esimerkiksi Schengenin alueelle. Eurooppa on monelle tahtotila.

Yksilölliset tarinat kategorioiden takana Siirtolaisten luokitteleminen vastakkaisiin kategorioihin (laillinen-laiton, vapaaehtoinen-pakotettu, salakuljetettuihmiskaupan uhri) on vaikeaa ja usein kaukana siirtolaisten omista kokemuksista. Kategorioiden massan takana on aina yksilöllinen tarina ja elämäntilanne, joka on johtanut maasta lähtöön.

Esimerkiksi luonnonkatastrofin vaikutukset ovat erilaisia riippuen yhteiskun-

Työvoiman

Seksuaalinen

Lapsisotilaaksi

hyväksikäyttö (58)

hyväksikäyttö (46)

Pakkoavioliitto (12)

pakottaminen (4)

Muu (7)

Ulkomailla

25

38

6

4

4

Suomessa

33

8

6

0

3

Muu Lapsisotilaaksi pakottaminen Pakkoavioliitto Seksuaalinen hyväksikäyttö Työvoiman hyväksikäyttö 0

10

20

30

40

50

60

70

Ihmiskaupan uhrien luokittelu uhrityypin mukaan on yksi esimerkki viranomaisten työtä tukevasta kategorisoimisesta.

(Kuva: Maahanmuuttovirasto, Ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmä, Tilannekatsaus 1.1.–31.12.2017).

nasta sekä henkilön sosioekonomisesta asemasta, kyvyistä ja elämäntilanteesta: maassa, jossa ei ole sosiaaliturvaa, köyhät ja vähäosaiset lähtevät todennäköisemmin etsimään parempaa elämää muualta.

Yksilöllisissä tarinoissa tulee esiin ilmiöiden monimutkaisuus. Poliittiset konfliktit eivät aina aiheuta hengenvaaraa, mutta voivat tehdä työnteon alueella mahdottomaksi ja näin ollen taloudelliset syyt ajavat maastamuuttoon. Tällöin tulee helposti luokitelluksi ”paremman elämän etsijänä”. Ns. paremman elämän etsijät voivat olla todellista taloudellista tukea vailla, mutta myös sellaisia, jotka etsivät oman maansa elintasoon nähden huomattavasti laadukkaampaa elämää.

Usein on kyse perheistä, jotka haluavat taata lapsilleen laadukkaan länsimaisen koulutuksen ja elintason. Lähtijänä voi myös olla joku suurperheen lapsista, joka haluaa lähettää työstä saamansa rahat muun perheen hyväksi kotimaahan.

Matkalla paremman elämän etsijä tai salakuljetettava voi päätyä ihmiskaupan uhriksi tai ihmiskaupan uhrista voi tulla itsestään ihmiskauppias.

Lailliset reitit Eurooppaan ovat rajalli-

set ja sekä vainoa pakenevat että paremman elämän etsijät käyttävät opiskeluun tai työntekoon tarkoitettuna viisumeja keinona päästä pois lähtömaasta. Toisaalta yksilöllisistä tarinoista on huomattavissa, että kulttuuriset uskomukset ja tekijät sekä sosiaalisissa verkostoissa ja mediassa liikkuva ”tieto” ja mielikuvat ovat usein myötävaikuttamassa maasta lähtöön.

Perustarpeet kuten ruuan ja veden puute johtavat usein avun etsimiseen kotimaan ulkopuolelta. Nämä ihmiset ovat usein valheellisen ”median” uhreja, ja hybridivaikuttaminen on kiistatta ulottunut myös tähän kohderyhmään.

Yksilöllinen elämäntilanne vaikuttaa siihen, mitä ”parempi” elämä itse kullekin tarkoittaa ja onko siirtolaisuus vapaaehtoista, pakotettua, laillista vai laitonta tai jotain siltä väliltä, sekä siihen, mistä tietoa hankitaan ja kenen kertomuksiin uskotaan.

Molempia lähestymistapoja tarvitaan

esimerkiksi rajavalvonnan suunnittelussa. Esitutkinnassa tai turvapaikkahakemuksen käsittelyssä mutta myös rajatarkastusprosessissa liikutaan puolestaan yksilötasolla. Kategorioiden rinnalla yksilöllinen lähestymistapa edistää yleisesti ilmiön kokonaisvaltaista ymmärtämistä ja toimivampien ja turvallisempien ratkaisujen tekemistä myös hektisessä rajatarkastustyössä.

Kirjoitus perustuu tutkimusartikkeliin Lindblom-Häkkinen, S. & Anttila, M. (2018). Asylum seeker or seeker of a better life? - What makes a difference within categorization? BORDER SECURITY AND MANAGEMENT. 7th International Scientific and Practical Conference.

Rezekne Academy of Technologies, Resekne, Latvia, 15.-16.5.2018 (verkkojulkaisu osoitteessa: http://conferences.rta.lv/index.php/BSM/BSM2018).

Rezekne Academy of Technologies on Raja- ja merivartiokoulun kumppanuusakatemia Latviassa.

Viranomaistyössä tarvitaan molempia lähestymistapoja. Yleisellä kategorisoinnilla ja lähestymistavalla on paikkansa

RAJAMME VARTIJAT

39

TEKSTI: Topi Räsänen • KUVAT: Shutterstock

Turvallisuusviranomaisten yhteistoiminta muuttuvassa ympäristössä Yhä useampi uhkamalli koskettaa samanaikaisesti useita eri viranomaisia.

Y

len uutisissa 19.4.2018 mainittiin arvio, että maailma tulee muuttumaan seuraavan 20 vuoden aikana enemmän kuin viimeisen 200 vuoden aikana yhteensä.

Kuvaus lienee melko osuva yrittäessämme ymmärtää monimutkaista ympäristöämme ja etenkin sen kehittymistä. Rutiineihin, rationaalisuuteen ja selkeisiin syy-seuraussuhteisiin tottuneesta ihmisestä tämä ajatus voi tuntua haastavalta. Tulevaisuuteen on kuitenkin pyrittävä näkemään, jotta sen haasteisiin kyettäisiin varautumaan.

Maailman muutoksen kiihtyvä tahti ei voi olla heijastumatta myös turvallisuusviranomaisten toimintaympäristöön. Monilla viime vuosien tapahtumilla on ollut merkittävä vaikutus viranomaisten toimintaympäristöön ja toimintaan. Uusina käsitteinä tietoisuuteemme ovat nousseet esimerkiksi kybervaikuttaminen ja hybridiuhat. Nämä termit kuvaavat hyvin ympäristömme monimutkaistumista. Jos jo käsitteiden määrittäminen on vaikeaa, miten kykenemme tunnistamaan niihin liittyvät tilanteet?

Ympäristöstämme kohoavat uhkat, epävarmuus ja ennakoitavuuden heikentyminen koskettavat useampaa toimijaa samanaikaisesti. Viranomaisten välisellä yhteistoiminnalla kyetään paremmin vastaamaan ympäristön haasteisiin, sillä yksikään toimija ei voi olla varautunut kaikkeen. Tulevaisuuden yhteistoiminnan kehittämisessä on otettava huomioon toimintaympäristön monimutkaistuminen ja jatkuva muutos.

Esimerkillistä PTR-yhteistyötä Turvallisuusviranomaisten yhteistoiminnalla on Suomessa vuosikymmenten mittaiset perinteet, jotka ovat toimineet tavoiteltavina esimerkkeinä monelle muulle maalle. Yhteistoiminnan merkitys ja arvo on myös ollut jatkuvasti kasvussa.

40

RAJAMME VARTIJAT

Epämuodollisen yhteistoiminnan ja erilaisten projektien kautta on tultu tilaan, jossa yhteistyö ja yhteistoiminta on selkeästi ja vahvasti kirjattu lain tasolla eri viranomaisten päätehtäviin. Yhtenä esimerkkinä toimii vuonna 2009 annettu laki PTR-viranomaisten (Poliisi, Tulli, Rajavartiolaitos) yhteistoiminnasta.

Yhä nopeammin muuttuva ympäristömme aiheuttaa organisaatioille epävarmuutta ja kehityksen monimutkaisuus heijastuu organisaation kaikkiin tasoihin ja toimintoihin. Yksilöinä meillä on luonnollinen tarve rationalisoida ja hallita ympäristöämme mahdollisimman hyvin.

Ympäristömme toiminta sekä siinä esiintyvät ilmiöt ja niiden vaikutukset ovat kuitenkin lopulta aina monimutkaisempia kuin yksilöllinen kykymme ymmärtää niitä. Meidän tulisi sen sijaan oppia sietämään ja tulkitsemaan jatkuvaa epävarmuutta sekä muokkaamaan toimintamallejamme joustavasti.

Organisaatiossa epävarmuuden sietokyvyn pitäisi kohota organisaation tason mukaan siten, että korkeimmalla tasolla epävarmuuksia siedetään parhaiten. Vastaavasti organisaation ylempien tasojen tulisi kyetä tuottamaan kaivattua rationaalisuutta alemmille tasoille. Käytännössä tämä rationaalisuus konkretisoituu esimerkiksi henkilöstön sitoutumisena yhteisiin tavoitteisiin ja haluna tehdä parhaansa joka päivä.

Edellä mainitut tekijät vaikuttavat suoraan siihen, miten varaudumme ja valmistaudumme tulevaisuuteen niin yksilöinä kuin organisaatioina. Ympäristön muutos vaatii kaikilta yhä enemmän joustavuutta ja ketteryyttä mukautua eteen tuleviin haasteisiin. Joustavan ja tehokkaan yhteistoiminnan merkitys epävarmuuden ja monimutkaisuuden hallitsemisessa korostuu, sillä yhä useammin turvallisuusuhat osuvat viranomaisten toimintakenttien saumakohtiin.

Taustalla yksilöitä ja organisaatioita Viranomaisten yhteistoiminnan taustalla on aina sekä yksilön että organisaation toiminta. Molempien näkökulmien ajatukset, opit ja kokemukset ohjaavat käyttäytymistämme yhteistoimintatilanteissa. Jokaisen henkilön toimintaa muovaa yksilöllisesti muodostunut käsitys ympäröivästä todellisuudesta ja siihen vaikuttavista ilmiöistä.

Jokaisella yksilöllä on myös samanaikaisesti erilaisia identiteettejä. Viranomaisen käyttäytymistä ja valintoja ohjaavat henkilökohtaiset näkemykset, näkemykset yksittäisenä virkamiehenä sekä omasta organisaatiosta kumpuavat näkemykset. Nämä näkemykset voivat toisinaan olla ristiriidassa, mikä aiheuttaa haasteita suhtautumisessa yhteistoimintaan tai konkreettisessa yhteistoiminnan ilmenemisessä. Vastuu yhteistoiminnan laadukkaasta toteuttamisesta ja kehittämisestä koskettaa siten meitä kaikkia.

Yksilöiden välisen yhteistoiminnan perustekijöitä ovat esimerkiksi luottamus, yhteiset tavoitteet, jatkuvuus ja sosiaaliset taidot. Organisaatioiden välisessä yhteistoiminnassa pätevät samat tekijät. Luonnollisesti myös taloudellisuuden ja tehokkuuden merkitys korostuu organisaatioiden näkökulmasta.

Yhteistoiminnan kehittäminen Yhteiset päämäärät ja tavoitteet, toiminnan jatkuvuus sekä yhteistoimintakyky on helppo hyväksyä keskeisiksi tekijöiksi turvallisuusviranomaisten yhteistyön toimivuudessa. Nämä tekijät näkyvät selkeästi jokapäiväisessä yhteistoiminnassa.

Osapuolten välinen luottamus korostuu erityisesti haastavimmissa turvallisuustehtävissä.

Organisaatioiden yhteistoimintaa estäviä tekijöitä ovat esimerkiksi aika, luottamuspula ja ns. reviirin puolustaminen.

Näiden tekijöiden ilmentymiä voidaan löytää turvallisuusviranomaistemme yhteistoiminnan pitkän historian ajalta, vaikkakin nykypäivänä yhteistoimintaa estäviä tekijöitä on yhä vaikeampi löytää. Silti tällaiset yhteistoimintaa haittaavat tekijät on hyvä tiedostaa ja huomioida omassa toiminnassamme.

Kuten muissakin ihmissuhteissa myös yhteistoimintasuhteiden voimakkuus ja toimivuus kehittyy sitä mukaa, kun osapuolet oppivat tuntemaan toisensa. Erilaiset muodolliset ja epämuodolliset tapaamiset, harjoitukset ja vastaavat tilanteet parantavat yhteistoiminnan edellytyksiä. Jakamalla tietoa ja koulutusta sekä yhdessä harjoittelemalla ja toimimalla tutustutaan toistemme suorituskykyihin ja osaamiseen. Tämä kasvattaa luottamusta ja madaltaa kynnystä pyytää toiselta viranomaiselta tukea jonkin tehtävän hoitamiseen.

Usein jo pelkkä tieto toisella viranomaisella olevasta suo-

rituskyvystä helpottaa tuen pyytämistä esimerkiksi virkaaputilanteissa. Laatimalla yhteisiä toimintasuunnitelmia ja yhteistoimintasopimuksia osoitetaan sitoutuneisuutta yhteisiin tavoitteisiin ja toiminnan jatkuvuuteen. Yhteistoimintaa voidaan siis kehittää tekemällä perusasiat laadukkaasti.

Tarve viranomaisten yhteistoiminnalle on selkeästi kasvanut. Yhä useampi uhkamalli kohdistuu perinteisen viranomaistoiminnan saumakohtiin ja koskettaa samanaikaisesti useita eri viranomaisia. Yksikään turvallisuusviranomainen ei voi olla varautunut kaikkeen, vaan suorituskykyjä on rakennettava yhdessä. Yhteistoiminnan rakentumiseen vaikuttavat aina sekä yksilön että organisaation näkökulmat, ja luottamus, yhteiset tavoitteet ja tehokkuus ovat keskeisiä vaatimuksia yhteistoiminnan kehitykselle kaikilla tasoilla.

Näitä tekijöitä meidän jokaisen tulisikin vaalia sekä henkilökohtaisesti että organisaation tasolla. Käytännön tasolla yhteistoimintaa rakennetaan edelleenkin suunnittelemalla, harjoittelemalla ja toimimalla yhdessä. Nopeasti muuttuvassa ja epävarmassa ympäristössämme näiden toimintojen merkitys korostuu entisestään, jotta yhteistoiminta saadaan tehokkaaksi, nopeaksi ja reagointikykyiseksi.

Ketterä ja yhteistyökykyinen Rajavartiolaitos Perinteisesti Rajavartiolaitos on profiloitunut turvallisuuden vahvana toimijana, jolla on selkeät tehtävät ja merkittävä rooli sekä normaali- että poikkeusoloissa. Viime aikoina Rajavartiolaitoksen rooli turvallisuustoimijana on entisestään korostunut. Toimintoja on kehitetty ja suorituskykyjä kasvatettu muuttuneen tilanteen myötä, mikä näkyy muun muassa suunnitelmavalmiuden, kaluston ja henkilöstön koulutuksen kehityksessä. Muiden viranomaisten kanssa tehtävän yhteistoiminnan lisääntymiseen on reagoitu muun muassa eri viranomaisten yhteisillä harjoituksilla sekä parantamalla yhteistoimintasuunnitelmia erilaisten häiriötilanteiden varalle.

Rajavartiolaitoksen organisaatio on siis kasvattanut kykyään sietää epävarmuutta ja toimintaympäristön monimutkaistumista. Nopeasti muuttuvassa turvallisuusympäristössä korostuu jatkossakin Rajavartiolaitoksen rooli kaikissa oloissa toimivana, ketteränä ja yhteistyökykyisenä turvallisuusalan hybridiviranomaisena.

Kapteeni Topi Räsänen on Pohjois-Karjalan rajavartioston johtokeskuksen päällikkö.

RAJAMME VARTIJAT

41

TEKSTI: Päivi Kaasinen • KUVAT: Tomi Ilvespää ja RVL

Suomen ja Venäjän välinen tekninen rajankäynti on valmistunut Teknisessä rajankäynnissä päivitettiin yli 70 vuotta vanhat rajakartat ja muut rajankuvauksen dokumentit.

S

Yli-insinööri Pekka Tätilä Maanmittauslaitoksesta kertoo, että Suomi ja Venäjä kävivät valtakunnanrajan läpi merkki merkiltä. − Hanke kesti pidempään kuin oli suunniteltu, mutta nyt ajantasainen Suomen ja Venäjän välisen valtakunnanrajan kuvaus koko pituudeltaan Suomenlahdelta Muotkavaaralle on täysin hankkeelle asetettujen tavoitteiden mukainen.

42

RAJAMME VARTIJAT

uomen ja Venäjän välisen valtakunnanajan pituus on 1 344 km, josta 1 080 km kulkee maaosuuksilla, 84 km joki- ja puro-osuuksilla ja 126 km järviosuuksilla sekä 54 km Suomenlahden merialueella.

Valtakunnanraja on merkitty maastoon rajamerkeillä, jotka on rajankäyntien yhteydessä numeroitu. Rajamerkkien numerot on merkitty rajapylväiden niihin sivuihin, jotka on suunnattu naapurivaltioon päin. Mikäli rajamerkkeinä ovat kivilatomukset ja katkaistut nelisärmäiset betonipyramidit, numerot ovat niillä sivuilla, jotka on suunnattu valtakunnanrajan suhteen kohtisuoraan.

Meriraja on merkitty rajamerkeillä, joita ovat linjataulut, katkaistut pyramidit, siirtolohkareet, viitat ja poijut.

Metsäisille osuuksille hakatun rajaaukon leveys on osalla rajaa 10 metriä (5 metriä Suomen ja 5 metriä Venäjän

Kartta Suomen tasavallan ja Venäjän federaation välisestä valtakunnanrajasta.

alueella) ja osalla rajaa vastaavasti 8 metriä. Raja-aukon kokonaispituus on 873 kilometriä.

Viimeisimmässä, vuonna 2017 valmistuneessa rajankäynnissä mukana ollut yli-insinööri Pekka Tätilä Maanmittauslaitoksesta kertoo, että Suomi ja Venäjä kävivät valtakunnanrajan läpi merkki merkiltä. − Tehty rajankäynti on luonteeltaan tekninen, eikä rajan sijainti muutu. Rajankäynnissä päivitettiin vanhat rajakartat ja muut rajankuvauksen dokumentit, kertoo Tätilä.

Vanhimmat rajamerkit ovat Täyssinän rauhan ajoilta vuodelta 1595. Nyt valmiiksi saatu työ tehtiin vuosina 2007–2016.

Jokainen rajamerkki tarkistettiin ja mitattiin maastossa, ja kaikki aineisto, kuten kartat ja koordinaatit päivitettiin digitaaliseen muotoon.

Miten kaikki alkoi ja miten työ toteutettiin Vuoden 2005 alussa hallitus asetti Suomen rajankäyntivaltuuskunnan toteuttamaan teknistä rajankäyntiä. Valtuuskunnassa oli edustajat Maanmittauslaitoksesta ja Rajavartiolaitoksesta, Venäjän puolelta oli nimitetty vastaava valtuuskunta joulukuussa 2004.

− Valtuuskunnat alkoivat tiiviissä yhteistyössä toteuttaa tehtäväänsä. Tehtävä oli varsin mittava, sillä kaikki tiedot kultakin rajamerkiltä piti tarkistaa ja tehdä uudet rajamerkkikohtaiset pöytäkirjat karttoineen, pääsääntöisesti yksi A4-arkki merkkiä kohden. Dokumentaation sisältö on periaatteessa samanlainen kuin on ollut jo 1930-luvulla ja myös Ruotsin ja Norjan rajoilla suoritetuissa rajankäynneissä. − Rajan kulku on kuvattu merkkiväli merkkiväliltä seikkaperäisesti tyyliin ”valtakunnanraja kulkee rajamerkin No x keskikohdasta suoraan pohjoiskoilliseen, laskien mäeltä, ylittäen kaksi nimetöntä lampea ja nousten rinteelle rajamerkin No y keskikohtaan”, kuvaa PekkaTätilä.

Kaikille rajamerkeille määritettiin koordinaatit satelliittimittauksella. − Erilaiset mutkat ja terävät ulokkeet itärajallamme eivät johdu maaston muutoksista vaan jo kaukaa historiasta Ruotsin ja Venäjän vallan ajoilta, täydentää Tätilä. − Rajamerkkejä historian hämärästä Täyssinän rauhan ajoilta on edelleen paikoillaan ja nähtävissä, nimittäin Rajakankaankivi, Miinoankivi ja Sarvikivi. Tärkeintä oli saada dokumentit ajantasaisiksi ja nykymenetelmillä käsiteltäviksi. − Venäjän kollegat ehtivät tulla tutuiksi. Heitä oli kaikkiaan

RAJAMME VARTIJAT

43

Venäjän valtuuskunnassa14 kun Suomen valtuuskunnassa oli neljä edustajaa, muistelee Pekka Tätilä. Tekniset asiantuntijat Suomen ja Venäjän puolelta vastasivat varsinaisesta raa’asta työstä eli mittauksista, pöytäkirjoista ja kartoista. Pekka Tätilä veti myös tätä käytännön työryhmää Suomen osalta. − Tämä on ollut minulle päätyö, joskin väliin mahtui eri syistä johtuneita taukoja, jolloin tehtiin muuta. Pitkä projekti alkoi oikeastaan jo 1990-luvulla ensimmäisillä aloitteilla, ja virallinen päätös rajankäynnin aloittamisesta tehtiin maaliskuussa 2001. Toteutukseen päästiin vasta 2004–2005, jolloin nimitettiin valtuuskunnat. − Tosin suunnitteluun ja valmisteluun ohjeineen ja lupineen meni pari vuotta ennen käytännön töiden aloittamista vuonna 2007. Nyt projekti on saatu päätökseen, summaa Tätilä. Hän ei pane pahakseen, että häntä nimitetään tämän rajankäynnin isäksi. − Hanke kesti pidempään kuin oli suunniteltu, mutta lopputulos − ajantasainen Suomen ja Venäjän välisen valtakunnanrajan kuvaus koko pituudeltaan Suomenlahdelta Muotkavaaralle − on täysin hankkeelle asetettujen tavoitteiden mukainen.

Tietojen hallinnointi ajantasaiseksi Aikaisempien rajankäyntien aineisto oli vanhaa, eikä aineisto

Rajankäynnit perustuvat sopimuksiin Kahden suvereenin valtion välisissä valtakunnanrajaa koskevissa rajankäynneissä voidaan erottaa kaksi lähtökohdiltaan erilaista tapausta. Ensimmäinen on rajan paikan määrittäminen maastossa ensimmäistä kertaa valtiosopimuksen perusteella ja sopimuksessa yksilöityyn paikkaan. Tällöin aikaisempaa rajaa ei ole ollut tai rajan kulkuun on tehty muutos eli raja saa realisaationsa maastoon. Näissä yhteyksissä voidaan puhua määrittävästä rajankäynnistä.

Toinen rajankäynnin laji on voimassa olevan valtakunnanrajan tai sen osan järjestelmällinen kunnostaminen sekä asiakirjojen ja karttojen ajantasaistaminen.

Tällöin rajan kulku maastosEduskunta hyväksyi rajankäynnin sa pysyy alkuperäisen sopiperusteella tehdyn esityksen valtamuksen mukaisena. Tätä rakunnan rajoista 22.5.2018 (HE 22/2018). Suomen valtakunjankäynnin lajia voidaan nanrajat on nyt saatavilla verkossa kutsua tekniseksi valtakunhttps://www.maanmittauslaitos.fi/ nanrajankäynniksi. valtakunnanrajat Suomen ja Norjan sekä toisaalta Suomen ja Ruotsin väli-

44

RAJAMME VARTIJAT

tekniseltä laadultaan vastannut nykyajan vaatimuksia muun muassa rajakarttojen, rajamerkkikuvausten ja rajaselostusten osalta. Rajakartat oli laadittu vuosikymmeniä aikaisemmin sen aikaisin mittausmenetelmin ja kireillä aikatauluilla. Ne ovat siten nykyisten vaatimusten mukaan hyvin puutteellisia ja osin jo alun perin virheellisiä. Lisäksi maastossa on tapahtunut tänä aikana huomattavia muutoksia sekä luonnosta että ihmisen toiminnasta johtuen.

Tietojen hallinnointi, ylläpito ja jakelu helpottuvat ratkaisevasti, kun kaikki tiedot ovat samassa järjestelmässä ja ne ovat ajantasaisia. Teknisen rajanmäärityksen ja -kuvauksen yli 70 vuotta jatkunut rapautuminen saatiin nyt katkaistuksi, ja rajajärjestelysopimuksen mukaan tapahtuneet yksittäiset toimenpiteet tulevat kirjatuksi. Vesistöosuuksilla olevat rajanosat saadaan esitetyksi rajan kulun mukaisena nykyaikaisella karttapohjalla.

Huomattava osa itse rajankäynnin suorittamisesta on mittausta ja kartoitusta maastossa. Näiden tulosten perusteella laaditaan raja-asiakirjat, kuten rajamerkkipöytäkirjat ja rajakartat sekä rajankuvaus. Rajankäynnin tehtävät soveltuvat molempien valtioiden maanmittauslaitosten tehtäviin, mutta käytännön rajankäyntitehtävissä tarvitaan myös rajaviranomaisten panosta.

sellä valtakunnanrajalla suoritetaan valtiosopimuksiin perustuen rajankäynti joka 25. vuosi. Suomen ja Norjan sekä Suomen ja Ruotsin välillä on rajankäyntien välillä voimassa rajanhoitosopimukset. Sopimuspuolet sitoutuvat huolehtimaan rajan hoidosta ja suorittamaan tarpeelliset tehtävät pitääkseen rajan merkinnän sellaisena kuin se on edellisen rajankäynnin tuloksena.

Valtakunnanrajan syntyvaiheet Suomen ja Venäjän välinen raja on saanut määrityksensä useiden eri rajanmääritysten ja rajankäyntien tuloksena. Vanhin rajankäynti on 1930-luvulta, useat 1940-luvulta ja viimeisin merirajan jatko vuodelta1967. Millään näistä osuuksista ei ole myöhemmin tehty rajankäyntiä. Suomen ja Venäjän välisen valtakunnanrajan dokumentointi oli ennen nyt tehtyä rajankäyntiä siis suurimmalta osin 70−80 vuotta vanhaa, kun taas Suomen valtakunnanrajan dokumentointi sekä Norjaa että Ruotsia vastaan voi olla korkeintaan 25 vuotta vanhaa säännönmukaisten rajankäyntien johdosta.

Suomen ja Venäjän välillä on voimassa sopimus maiden välisellä valtakunnanrajalla noudatettavasta järjestyksestä ja rajatapahtumain selvittämisjärjestyksestä. Molempien valtioiden rajaviranomaiset suorittavat vuosittain sopimuksessa tarkoitettuja rajankunnostustöitä ja tekevät niiden jälkeen yhteisen tarkastuksen rajalla.

Kainuussa yli 400 vuoden ikäisiä rajapyykkejä Täyssinässä Inkerinmaalla solmittiin vuonna 1595 rauha, joka päätti 25-vuotisen sodan Ruotsin ja Venäjän välillä. Täyssinän rauhassa vahvistettiin rajalinja pohjoisessa Jäämerelle asti. Rajalinja on Suomen itäisen valtakunnanrajan vanhinta osaa. Rajankäynnin muistona on Kuhmossa ja Suomussalmella on yli 400 vuoden takaa periytyviä rajapyykkejä, jotka ovat edelleen virallisia rajakiviä. Luonnonkiviin on eri rajankäynneissä hakattu valtakuntien symboleja, kuten Ruotsin kolme kruunua 1500-luvulla tai Neuvostoliiton CCCP 1930-luvulla.

Kuhmossa sijaitseva Rajakankaankivi on rajamerkki numero 662. Rajapyykki koostuu kahdesta suuresta kivestä ja niiden välissä olevasta pienemmästä kivestä.

Miinoankivi eli rajamerkki nro 681 on myös Kuhmossa. Kivi sijaitsee vanhalla Suomen ja Vienan Karjalan välisellä kulkureitillä, missä kesäisin veneet piti vetää vedenjakajan yli matkalla vesistöstä toiseen. Miinoankivi tuli tunnetuksi I.K. Inhan valokuvasta, jossa oli veneen vetäjiä rajakivellä.

Suomussalmella sijaitseva Sarvikivi on rajamerkki nro 757. Tämä Kainuun ja Kuusamon rajalla sijaitseva rajakivi on pohjoisin Täyssinän rauhan aikaisista rajakivistä.

Sopimuksen tarkoituksena on pitää rajan merkintä ja kulku maastossa selvänä. Siten se vastaa edellä mainittuja Ruotsin ja Norjan kanssa solmittuja rajanhoitosopimuksia.

Rajajärjestyssopimuksella ei kuitenkaan voida korvata säännöllisin väliajoin tapahtuvaa rajankäyntiä. Sopimus on taannut rajanosoituksen ja yksittäisten merkkien vuosittaisen kunnossa pysymisen. Rajan dokumentoinnin ajantasaisuus voidaan taata vain säännönmukaisilla rajankäynneillä.

Rajakankaankivi

Sarvikivi Suomussalmen Sarvikiveen on Täyssinän rauhan rajamerkkeinä hakattu Ruotsin kolme kruunua ja venäläinen risti. Vuonna 1827 rajankäynnin yhteydessä kiveen hakattiin kirjaimet U (Oulun lääni) ja A (Arkangelin kuvernementti). Vuonna 1934 tehtiin Suomen ja Neuvostoliiton välinen rajantarkistus, ja kiveen hakattiin tekstit SUOMI ja CCCP.

Rajankäyntivaltuuskunnat ja kustannusten jako Vakiintuneen käytännön mukaan kumpikin maa, Suomi ja Venäjä, asettaa rajankäyntivaltuuskunnan. Valtuuskunnille annetaan ohjeet, joihin on kirjattu rajankäynnin perusta, yleiset menettelytavat sekä rajankäynnin tavoitteet. Yleisistä rajankäynneistä aiheutuvat kustannukset jaetaan yleensä tasan molempien valtioiden kesken. Käytännössä jako tehdään jakamalla työtehtävät puoliksi. Sama menettely on ollut käytössä myös Norjan ja Ruotsin vastaisilla rajoilla.

Miinoankivi

Lähteet: Maanmittauslaitoksen tiedote 19.6.2017 Maanmittauslaitoksen muistio 19.3.2001 Rajankuvaus Suomen tasavallan ja Venäjän federaation välisestä valtakunnanrajasta

RAJAMME VARTIJAT

45

TEXT: Marko Saareks

PTG-samarbetet är statsförvaltningens framgångssaga

M

ed PTG-samarbete avses polisens, Tullens och Gränsbevakningsväsendets (PTG-myndigheternas) åtgärder inom brottsbekämpning, övervakningsverksamhet eller internationellt samarbete som utförs för eller tillsammans med en annan PTG-myndighet på dennes arbetsfält samt samarbete på PTG-myndigheternas gemensamma arbetsfält.

I Finland har samarbetet mellan polis-, tulloch gränsbevakningsmyndigheterna en lång historia. Den första författningen som gällde PTG-samarbetet var statsrådets beslut som utfärdades 1927. Beslutet gällde samverkan mellan tull- och polismyndigheterna samt skyldigheten att ge varandra handräckning.

Målet var att bekämpa smugglingsbrottslighet och gripa smugglare och ”tullförrädare”.

De gällande författningarna om samarbetet mellan PTG-myndigheterna är från 2009.

Då stiftades lagen om samarbete mellan polisen, Tullen och Gränsbevakningsväsendet.

Alla är lagövervakningsmyndigheter Alla de samarbetande myndigheterna är lagövervakningsmyndigheter som har rätt och skyldighet att förundersöka brott. Av de tre myndigheterna lyder polisen och Gränsbevakningsväsendet under inrikesministeriet och Tullen under finansministeriet.

Polisen är allmän myndighet inom brottsbekämpning och har omfattande behörighet att undersöka brott. Gränsbevakningsväsendet och Tullen är särskilda förundersökningsmyndigheter som självständigt kan undersöka brott som hör till deras sakliga behörighet.

Gränsbevakningsväsendet undersöker framför allt brott som gäller personers olagliga inresa och Tullen undersöker brott som gäller olaglig import av varor.

46

RAJAMME VARTIJAT

Huvudmålet för PTG-samarbetet är att främja samarbetet mellan myndigheterna så att deras uppgifter som gäller samma mål sköts på ett ändamålsenligt, effektivt och ekonomiskt sätt.

Samarbetet gäller särskilt förebyggande, avslöjande och utredning av brott, övervakning av lagligheten hos import och export av varor, personers in- och utresa samt övervakning av lagligheten hos utlänningars vistelse i landet och gemensamma uppgifter som gäller internationellt samarbete.

I och med att verksamhetsmiljön förändras har samarbetet som gäller EU:s integrerade gränsförvaltningssystem och Schengenområdet för fri rörlighet samt bekämpning av hybridhot och terrorism fått en viktig roll.

PTG-kriminalunderrättelse- och analysverksamheten är en väsentlig del av PTGbrottsbekämpningen och lägesmedvetenheten. I kriminalunderrättelse- och analysverksamheten som utförs som PTG-samarbete är huvudvikten lagd på allvarlig, organiserad och gränsöverskridande brottslighet.

Polisen har ansvaret för den dagliga ledningen av den riksomfattande PTG-centralen. Ansvaret för den dagliga ledningen av specialenheterna har i flygtrafikenheten Gränsbevakningsväsendet, i sjötrafikenheten Tullen och i landtrafikenheten polisen. Överstelöjtnant Marko Saareks är chef för Läges- och riskanalyscentralen vid staben för Gränsbevakningsväsendet.

TEXT: Kirsti Helin

Polisen behöver samarbete med andra myndigheter då säkerhetsmiljön förändras

H

ur polisen lyckas i sin egen uppgift beror i många situationer på samarbetet med andra säkerhetsmyndigheter. – Säkerhetsorganisationerna i Finland känner varandra, de övar tillsammans, använder likadana verksamhetsmodeller och utnyttjar den gemensamma lägesbilden för att bekämpa allvarlig brottslighet. Många utländska kolleger har förundrat sig över det välfungerande samarbetet mellan våra säkerhetsmyndigheter, säger polisöverdirektör Seppo Kolehmainen.

– Gränsbevakningsväsendet är en av polisens viktigaste myndighetspartner.

Samarbetets betydelse framhävs när vår säkerhetsmiljö förändras – tyvärr i en allt instabilare riktning. Vi bistår varandra dagligen. Det ömsesidiga förtroendet och den ömsesidiga respekten grundar sig på det långvariga samarbetet. Under mina 36 år som polis har jag upplevt att man alltid kan lita på en gränsbevakare.

– Exempel på samarbetet är helikopter-, flyg- och båtmaterial jämte personal från Gränsbevakningsväsendet samt nationella och internationella gemensamma övningar för specialtrupper som leds av polisen. Det internationella myndighetssamarbetet är viktigare än tidigare, särskilt om Europeiska unionens säkerhetssamarbete ytterligare intensifieras. Förbindelserna i befintliga internationella fördrag för att bekämpa terrorism och gränsöverskridande brottslighet kan konkretiseras, dvs. det kan hända att Finland måste skicka lagövervakningsmyndigheternas specialtrupper till andra europeiska länder eller ta emot sådana.

En fungerande lagstiftning möjliggör effektivt och ändamålsenligt informationsutbyte mellan säkerhetsmyndigheterna. Lagen om civil underrättelseinhämtning som är under beredning skulle

enligt Kolehmainen inte ge polisen nya behörigheter, men polisen skulle via skyddspolisen på förhand få uppgifter om omständigheter och brott som äventyrar säkerheten. På så sätt skulle polisen kunna reagera proaktivt på dessa.

– Det finns exempel från andra länder på terrordåd som inte har kunnat avvärjas eftersom myndigheterna inte har utbytt information om misstänkta terrorister. Förutom att informationsutbytet säkerställs är det viktigt att informationen kan analyseras och att man utifrån den kan skapa en lägesbild. Den lokala polisen och centralkriminalpolisen undersöker brott och är de första patrullerna på fältet som ingriper till exempel i terrordåd. Underrättelsemyndigheterna gör inte detta, och därför är det viktigt att informationen förmedlas.

Sociala medier på gott och ont Sociala medier har blivit ett verktyg som polisen använder dagligen. För innehållet ansvarar polismän, olika sakkunniga och kommunikationsexperter. Över en miljon människor följer polisens plattformar i sociala medier.

Kolehmainen konstaterar att synlighet i sociala medier och interaktion med medborgarna stöder polisens skötsel av de lagstadgade uppgifterna. – Vi använder sociala medier för att dela information, ge råd, svara på frågor, begära tips, tacka för samarbete och ge medborgarna en kanal där de kan diskutera frågor som gäller säkerheten.

Sociala medier innebär massor av möjligheter men även risker som bör identifieras. På senaste tiden har olika yrkesgrupper som till exempel journalister och polismän gjorts till måltavlor, dvs. enskilda personer och deras familjer trakasseras och hotas samtidigt som även mer omfattande hatkampanjer väcks.

Polisöverdirektör Kolehmainen är särskilt oroad över polariseringen i samhället. Denna polarisering gäller delvis asylsökandena. – Yttersta högern och yttersta vänstern ropar sina slagord utan att lyssna på varandra och polisen försöker hindra dem från att anfalla varandra.

När ytterlighetselementen aktiveras följs inte principerna för en demokratisk rättsstat utan avsikten är att rubba vår samhällsfred. Vi kan fråga oss om enskilda personer, kriminella organisationer eller en statlig aktör som strävar efter att krossa det enhetliga finländska samhället ligger bakom hatretoriken, säger polisöverdirektör Seppo Kolehmainen.

Gärningar i sociala medier uppfyller enligt Kolehmainen rekvisiten enligt strafflagen och gärningsmännen kunde ställas till svars, men polisen har inte tillräckliga resurser för att undersöka dessa brott. – Polisen kan endast undersöka en bråkdel av dessa gärningar. En övergripande bedömning borde göras av hur sociala medier kan bekämpa hatretorik och även serverleverantörerna borde ställas till svars. Tjänstemännens rättsskydd borde förbättras med hänsyn till dagens mobila värld och digitaliseringen.

RAJAMME VARTIJAT

47

TEXT: Päivi Kaasinen

T

Attityd och samarbetsvilja är hörnstenarna i lyckat samarbete

ullens generaldirektör Antti Hartikainen anser att ett lyckat myndighetssamarbete förutsätter rätt attityd och en vilja att samarbeta.

– Vi måste utveckla vår verksamhetskultur så att attityden blir ännu bättre och så att samarbetsviljan finns i praktiken.

Gränsbevakningsväsendets bevakningsfartyg Merikarhu deltar i Frontex operation i Grekland. På fartyget har en multinationell besättning och aktörer från tredje sektorn arbetat (bl.a. sjöräddningssällskap), men även tullinspektör Tuija Tommila, som i hemlandet är chef för Tullens båtgrupp i Kotka.

För insatsen rekryterades besättning till Merikarhu även bland Tullens tjänstemän som särskilt skulle ansvara för eventuella utredningar i anslutning till smuggling av gods. Frontex är beredd att ta emot ett mycket större antal tulltjänstemän till insatserna, men precis som i gränssäkerhetsorganisationerna behövs yrkeskunnig personal även i hemlandet.

Tullens verksamhet och regleringen av verksamheten är internationella Antti Hartikainen har en lång karriär bakom sig vid Gränsbevakningsväsendet och i internationella krishanteringsuppgifter. – Uppgifterna i Tullen är också internationella, konstaterar Hartikainen.

Europeiska unionens bestämmelser styr Tullens verksamhet i mycket hög grad. EU:s tullunion fyller 50 år i juli 2018. Tack vare tullunionen tillämpas i EU:s tullområde en gemensam tull- och handelspolitik i relationerna till länder utanför EU. I alla medlemsländer uppbärs i regel samma import- och exporttullar och på gods som importeras från länder utanför unionen tillämpas samma kvoter, importrestriktioner och övriga handelspolitiska åtgärder. Till

48

RAJAMME VARTIJAT

följd av EU:s tullunion har tullavgifterna vid gränserna mellan EU-länder slopats.

Generaldirektör Hartikainen nämner också Världstullorganisationen som bildades 1952 och som strävar efter att förenhetliga tillämpandet av de avtal den administrerar och att förenkla tullförfarandena och -övervakningen överallt i världen. 182 stater deltar i verksamheten. – Europeiska gräns- och kustbevakningsbyrån Frontex skulle gärna rekrytera även experter från Tullen till internationella samarbetsoperationer och antalet intresserade har varit stort, vilket ovannämnda rekrytering av besättning till Merikarhu visade, konstaterar Antti Hartikainen.

Gränsbevakningen och Tullen tillsammans vid gränserna – Samarbetet mellan Tullen och Gränsbevakningsväsendet har en historisk räckvidd, konstaterar Antti Hartikainen.

I Finland inleddes tullverksamhet i sin tidigaste form redan på 1400–1500-talet (under den svenska tiden), men officiellt anses finska tullverket ha grundats 1812 (i början av den ryska tiden). Gränsbevakningsväsendet är alltså drygt 100 år yngre än Tullen.

Under de första åren av vår självständighet på 1920-talet var Tullen en självständig inrättning vid Finlands östgräns. År 1931 överfördes tullövervakningen av hela östra landgränsen till det militärt organiserade Gränsbevakningsväsendet. Tullbevakningsstationer lämnades kvar på Karelska näset och deras uppgifter överfördes till Gränsbevakningsväsendet 1936. Chefen för Gränsbevakningsväsendet, överste W.E. Tuompo, nämnde i sin dagorder nr 19 av den 22 april 1936 bland annat följande: ”Samtidigt uttrycker jag min erkänsla för den oklanderliga samstämmighet som alltsedan grundandet av gränsbevakningen

på Näset råder mellan gränsbevakningens och Tullstyrelsens personal.”

– Under årens lopp har båda organisationerna utvecklats och olika omorganiseringar har medfört utmaningar i båda organisationerna. Gränsbevakningsväsendet har dock förblivit den stabilast organiserade, säger Hartikainen. – Jag anser att Gränsbevakningsväsendet har ett klarare ledningssystem. Den militärt organiserade organisationsmodellen gör att ansvarsfördelningarna är tydligare och personalen har en mer homogen utbildnings- och erfarenhetsbakgrund.

Största delen av de anställda i Gränsbevakningsväsendets militära tjänster är män, medan 45 procent av Tullens anställda är kvinnor. Tullens uppgiftsfält är klart mer omfattande och därför är mångfalden av olika experter stor.

Experterna har också varierande utbildningar och erfarenheter, vilket är en utmaning för ledarskapet, betonar Antti Hartikainen.

– När jag blickar framåt ser jag att det goda samarbetet mellan Gränsbevakningsväsendet och Tullen fortsätter och att vardera organisationen även i fortsättningen har sitt eget tydliga verksamhetsfält. I det gemensamma verksamhetsfältet är ett intensivt och konstruktivt samarbete samt respekt för varandra de viktigaste byggstenarna, säger generaldirektör Antti Hartikainen avslutningsvis.

TEXT: Päivi Kaasinen

M

Migrationsverket satsar på dialog och öppenhet

igrationsverket (Migri) har varit föremål för stor uppmärksamhet under de senaste två åren.

Migrationsverkets överdirektör Jaana Vuorio, hur har Migrationsverket lyckats besvara den offentliga uppmärksamheten i medierna och den till och med skarpa kritiken från medborgare och politiker?

– Vi har satsat mycket på kontakt och dialog såväl med aktörer i offentliga och privata sektorn som med medier och det civila samhället. Vi vill öppet dela med oss av fakta som rör vår verksamhet. Jag anser att vi har lyckats bra med beaktande av de tämligen exceptionella förhållandena de senaste åren.

Utlänningsverket ändrade sitt namn till Migrationsverket den 1 januari 2008. Det var för mer än tio år sedan. Verkets kortnamn Migri kommer från det engelska ordet migration. Vilken bild vill Migrationsverket ge av sig själv?

– Namnändringen 2008 berodde inte på någon dramatisk ändring i vår verksamhet utan den var snarare språkrelaterad: i allmänspråket talar man numera hellre om immigranter eller invandrare än utlänningar.

– Vi vill sköta de uppgifter som vi enligt lagstiftningen har på ett skickligt, effektivt och kundorienterat sätt. Samtidigt gör jag allt för att verket ska upplevas som en bra arbetsplats.

När man ser tillbaka på Migrationsverket bland annat under tiden som Utlänningsverket och jämför det med situationen just nu, vilka är de största skillnaderna? Vad vill ni absolut bibehålla och vad vill ni slopa?

– Verkets uppgiftsfält har utvidgats betydligt jämfört med den tiden. Samtidigt har antalet anställda vid Migrationsverket tredubblats.

Det jag vill bibehålla är engagemanget, ar-

betsglädjen och den fördomsfria attityden att sträva vidare. Vårt arbete är sällan lätt, men det är alltid betydelsefullt.

Migrationsverket samarbetar med utrikesministeriet, arbets- och näringsministeriet, undervisnings- och kulturministeriet och justitieministeriet och med organ som är underställda dessa ministerier, till exempel TE- och NTM-centralerna, Utbildningsstyrelsen, förvaltningsdomstolarna och diskrimineringsombudsmannen. Andra viktiga samarbetspartner är polisen och Gränsbevakningsväsendet som lyder under inrikesministeriet. Hur betraktas samarbetet som en del av hela verksamheten?

– Att kontrollera invandringen är en mycket komplex helhet och antalet aktörer på fältet är stort. Att arbeta i nätverk är ett viktigt kompetensområde för Migrationsverkets anställda. Vår vision är att tillsammans bygga ett livskraftigt och säkert Finland.

Gränsbevakningsväsendet och Migrationsverket har många gemensamma beröringspunkter och samarbetet är viktigt för båda parterna. Hur skulle Migrationsverket ytterligare vilja utveckla samarbetet?

– Samarbetet med Gränsbevakningsväsendet är smidigt och okomplicerat. I och med att verksamhetsmiljön ständigt förändras kunde vi samarbeta inom förebyggande arbete i större utsträckning än tidigare, till exempel för att skapa en lägesbild. Vi kunde kanske också bekanta oss med varandras uppgiftsfält på gräsrotsnivå till exempel genom personalens arbetsrotationer för några dagar.

– Med anledning av att Gränsbevakningsväsendet firar sitt hundrade verksamhetsår nästa år vill jag önska vår pålitliga samarbetspartner lycka och framgång!

RAJAMME VARTIJAT

49

TEXT: Kirsti Helin

I

Brottsbekämpning i samarbete med åklagarväsendet

Finland har flera myndigheter behörighet att förundersöka brott, vilket är ett sällsynt förfaringssätt i EU. I de flesta EU-länder utreds och undersöks brott under ledning av en åklagare eller undersökningsdomare. I Finland har polisen, Tullen, Gränsbevakningsväsendet och försvarsmakten rätt att göra förundersökning.

– Detta är en välfungerande modell.

I Finland är utredningsgraden av brott bland de högsta i världen och risken att åka fast är hög, säger avdelningschefen för den juridiska avdelningen vid staben för Gränsbevakningsväsendet, regeringsrådet Ari-Pekka Koivisto. – Myndighetssamarbete innebär också en förnuftigare användning av resurser. Om utredningen leddes endast av åklagare skulle vi behöva flera hundra åklagartjänster.

Inom brottsbekämpningen är polisen allmän myndighet som har rätt att undersöka alla brott. Andra myndigheter har föreskrivits sina respektive uppgifter och behörigheter i brottsbekämpningen.

Gränsbevakningsväsendet har rätt att förundersöka bland annat riksgränsbrott, ordnande av olaglig inresa, förfalskningsbrott, rattfylleri och fylleri i sjötrafik samt fiske- och jaktbrott.

– Enkla och lindrigare brott, till exempel rattfyllerier som upptäcks i gränskontroller, olagliga radardetektorer eller bilar som inte får användas i trafik, kräver inte förundersökningssamarbete med åklagarna utan de undersöks rutinmässigt vid gränsbevakningssektionerna, säger Koivisto.

Vid Gränsbevakningsväsendets sex operativa bevakningssektioner arbetar cirka hundra gränsbevakningsmän på heltid med förundersökning av brott.

Förundersökning av allvarliga brott tillsammans med åklagaren Vid Gränsbevakningsväsendet görs årligen cirka 6 000 förundersökningar, av vilka

50

RAJAMME VARTIJAT

cirka 1 000 fall överförs till åklagaren. – I de allvarligaste brotten inkluderar utredningsledaren åklagaren i förundersökningen för att linjera upp fallet. På så sätt kan båda aktörerna undersöka fallet och motivera sina ståndpunkter. Förundersökning görs för åklagaren med tanke på objektivitet och användbarhet i straffprocessen. Genom samarbete undviks också onödigt arbete, förklarar Koivisto.

– Gränsbevakningsväsendet önskar naturligtvis att det i åklagarväsendet skulle finnas ”egna” åklagare för Gränsbevakningsväsendet åklagare som är bevandrade i lagstiftningen som berör oss. Gränsbevakningssektionerna gör förundersökning självständigt och därför vore det bra om utredarna smidigt kunde rådfråga den egna åklagaren.

De grövsta formerna av gränsöverskridande brottslighet som Gränsbevakningsväsendet har undersökt är ordnande av olaglig inresa och dithörande människohandel. Vid Gränsbevakningsväsendet görs årligen tiotals förundersökningar som gäller ordnande av olaglig inresa och som kräver mycket samarbete med åklagarna.

Det största antalet förundersökningar av detta slag görs vid Finska vikens sjöbevakningssektions enhet för brottsbekämpning vid Helsingfors-Vanda flygplats.

Fall av ordnande av olaglig inresa sysselsätter utredarna Gränsbevakningsväsendet har också rätt att undersöka andra brott som är förknippade med ordnande av olaglig inresa, till exempel människohandel och andra brott som gäller människors frihet. – Det har förekommit fall där människor först smugglas in i landet och sedan tvingas betala sin skuld till smugglarna nästan med slavarbete eller till och med prostitution, säger Koivisto.

Antalet fall av ordnande av olaglig inresa

som Gränsbevakningsväsendet förundersöker har ökat under de senaste åren. Under åren 2015–2016 kom mer än 35 000 asylsökande till Finland och samtidigt registrerade Gränsbevakningsväsendet nästan 450 fall av ordnande av olaglig inresa.

De allvarligaste av dessa överfördes för åtalsprövning. Ett stort antal fall var kopplade till internationell brottslighet. Över två miljoner personer har tagit sig in i EU-området olagligt under åren 2015– 2017. Största delen av dessa har sökt asyl.

Antalet personer som försökt komma in i området har minskat betydligt under den senaste tiden, men Ari-Pekka Koivisto tror att Europa ännu kommer att utsättas för stora folkvandringar. – Ungefär tre miljoner människor som flytt kriget i Syrien och Irak vistas som bäst i Turkiet, och i Ryssland finns det flera miljoner utlänningar som alla vill ha skydd, arbete och en ljus framtid. Om de inte hittar detta i sitt hemland, Turkiet eller Ryssland är västländerna det återstående alternativet. Områdena i Nordafrika blir allt mindre livsdugliga till följd av krig, korruption och den globala uppvärmningen. Alternativen är få för unga människor – och om du beger dig iväg är den enda förnuftiga riktningen norrut.

Den internationella organiserade brottsligheten har kraftigt infiltrerat sig i folkmassorna och människosmuggling har blivit en högavkastande form av brottslighet. Frågan är vad den internationella gemenskapen tänker göra åt saken – någonting måste göras, konstaterar Koivisto.

TEXT: Päivi Kaasinen

U

Den tekniska översynen av gränsen mellan Finland och Ryssland har slutförts

nder den tekniska gränsöversynen uppdaterades över 70 år gamla gränskartor och andra gränsbeskrivningsdokument.

Längden på riksgränsen mellan Finland och Ryssland är 1 344 km. Sammanlagt 1 080 km av gränsen är landgräns, 84 km består av å- och bäckavsnitt och 126 km är sjögräns. 54 km av gränsen löper i Finska vikens havsområde.

I terrängen har riksgränsen märkts ut med gränsmärken som har numrerats i samband med gränsöversynerna.

Siffrorna på gränsmärkena finns på de sidor av gränspålarna som är riktade mot grannstaten. Om gränsmärkena är stensättningar och stympade fyrkantiga betongpyramider finns siffrorna på de sidor som är riktade vinkelrätt mot riksgränsen. Territorialvattengränsen har märkts ut med gränsmärken som är linjetavlor, stympade pyramider, flyttblock, prickar och bojar.

I skogsavsnitten är bredden på den avverkade gränsöppningen på vissa gränsavsnitt tio meter (5 meter på finska och 5 meter på ryska sidan) och på andra avsnitt 8 meter på motsvarande sätt.

Den totala längden på gränsöppningen är 873 km. Överingenjör Pekka Tätilä från Lantmäteriverket deltog i den senaste gränsöversynen som slutfördes 2017.

Han berättar att Finland och Ryssland granskade riksgränsen märke för märke.

– Gränsöversynen är en teknisk åtgärd som inte ändrar gränsens sträckning. Vid gränsöversynen uppdateras gamla gränskartor och andra gränsbeskrivningsdokument, berättar Tätilä.

De äldsta gränsmärkena härstammar från tiden efter freden i Teusina 1595.

Arbetet som nu slutfördes har utförts under åren 2007–2016. Varje gränsmärke kontrollerades och mättes i terrängen

och allt material som till exempel kartor och koordinater lagrades i digital form.

Hur allt fick sin början och hur arbetet utfördes I början av 2005 tillsatte regeringen en finländsk gränsöversynsdelegation för att förrätta den tekniska gränsöversynen. Delegationen bestod av representanter för Lantmäteriverket och Gränsbevakningsväsendet. I Ryssland hade motsvarande delegation tillsatts i december 2004.

– Delegationerna började utföra sin uppgift i nära samarbete med varandra. Uppdraget var mycket omfattande eftersom alla uppgifter vid varje gränsmärke skulle kontrolleras och nya protokoll jämte kartor upprättas för varje gränsmärke, i regel ett A4-ark per märke. Innehållet i dokumentationen överensstämmer i princip med det som utarbetats redan på 1930-talet och i de gränsöversyner som förrättats vid gränserna mot Sverige och Norge.

– Gränsens sträckning har beskrivits detaljerat mellan varje märke ungefär på följande sätt: ”riksgränsen löper från mittpunkten på gränsmärket nr x rakt i nordnordostlig riktning, nedför en backe, över två namnlösa tjärnar och uppför en sluttning till mittpunkten på gränsmärket nr y”, beskriver Pekka Tätilä.

Koordinaterna för alla gränsmärken fastställdes med satellitpositionering.

– Olika krökar och vassa utbuktningar på vår östgräns beror inte på ändringar i terrängen utan orsakerna går långt tillbaka till den svenska och den ryska tiden, lägger Tätilä till. – Gränsmärken från historiens dunkel efter freden i Teusina finns fortfarande kvar och kan ses, nämligen Rajakankaankivi, Miinoankivi och Sarvikivi. Det viktigaste var att uppdatera

dokumenten så att de kan behandlas med moderna metoder.

– Under projektets gång blev vi bekanta med de ryska kollegerna. Den ryska delegationen bestod av 14 representanter, medan den finländska hade fyra, drar sig Pekka Tätilä till minnes.

Tekniska experter från Finland och Ryssland gjorde det egentliga grovarbetet, dvs. mätningar, protokoll och kartor.

Pekka Tätilä ledde också den finländska arbetsgruppen som utförde det praktiska arbetet.

– Detta har varit mitt huvudsakliga arbete, även om jag under vissa perioder av olika orsaker även utfört annat arbete. Det långvariga projektet började egentligen redan på 1990-talet med de första initiativen, och det officiella beslutet att förrätta en gränsöversyn fattades i mars 2001. Arbetet kunde inledas först 2004–2005 då även delegationerna tillsattes.

– Visserligen gjordes planeringsoch beredningsarbete med dithörande anvisningar och tillstånd i två år innan det praktiska arbetet inleddes 2007. Nu är projektet slutfört, konstaterar Tätilä.

Han misstycker inte att bli kallad den här gränsöversynens far.

– Projektet pågick längre än planerat, men slutresultatet – en uppdaterad beskrivning av riksgränsen mellan Finland och Ryssland hela vägen från Finska viken till Muotkavaara – motsvarar fullständigt målen som ställdes upp för projektet.

RAJAMME VARTIJAT

51

TEXT: Marko Saareks

T

PCB cooperation is a public administration success story

he PCB authorities include the Police, Finnish Customs and the Finnish Border Guard. When PCB authorities work together on common tasks or when one PCB authority carries out measures on behalf of or in support of another PCB authority in the areas of fighting crime, surveillance operations or international cooperation, this is referred to as PCB cooperation.

The Finnish Police, Customs and Border Guard authorities have a long history of working together. The first official regulation regarding PCB cooperation was a resolution passed by the Finnish Government in 1927 which related to joint operations by Finnish Police and Customs and the obligation of each to provide official assistance to the other. The objective was to combat smuggling and to detain smugglers and “customs traitors”.

The current regulations regarding cooperation between PCB authorities date from 2009. In that year, the Act on Cooperation between the Police, Customs and the Border Guard was passed.

All are law-enforcement authorities The authorities working together are all lawenforcement authorities that have the right and obligation to carry out pre-trial investigations of criminal acts. Of these three government bodies, the Police and the Border Guard are under the Ministry of the Interior and Customs is under the Ministry of Finance.

The Police is the general authority for crime prevention and has comprehensive powers for investigating crimes. As specialised pre-trial investigation authorities, the Border Guard and Customs may independently investigate crimes that relate to their

52

RAJAMME VARTIJAT

area of authority. For the Border Guard, this primarily involves illegal entry of the country, while Customs primarily deals with crimes relating to the illegal import of goods.

The central objective of PCB cooperation is to promote joint operations by these three authorities so that tasks they are engaged in which have the same objective are handled appropriately, efficiently and economically.

These areas of joint activity relate primarily to the prevention, uncovering and investigation of crimes, surveillance of the legality of goods imports and exports, the entry and exit of people from the country, surveillance of the legality of foreigners residing in the country, and common tasks relating to international joint operations.

Changes to the operating environment in recent times have also given a central role to cooperation on the EU integrated border security system and the Schengen area of free movement.

PCB criminal intelligence and analysis operations are an essential part of PCB crimefighting and situational awareness. This criminal intelligence and analysis work carried out as PCB cooperation centres around serious, organised and cross-border crime.

The Police carries out the daily command of the National PCB Centre. Daily command responsibility for special units is shared as follows: the Border Guard is responsible for the aerial division, Customs is responsible for the marine division, and the Police is responsible for the land division.

Lieutenant Colonel Marko Saareks serves as Head of the Situation and Risk Analysis Centre at the Headquarters of the Finnish Border Guard.

TEXT: Kirsti Helin

The Police needs cooperation with other authorities in the changing security environment

T

he success of the Police at its own tasks is dependent in many situations on cooperation with other public security authorities. “In Finland, security organisations know each other, carry out practice exercises together, use the same operating models and utilise joint situational awareness for tackling serious crime. Many colleagues all over the world have been amazed at the seamless cooperation carried out between our public security authorities”, says National Police Commissioner Seppo Kolehmainen.

“The Finnish Border Guard is one of the Police’s most important partnering authorities. The importance of cooperation is of increasing importance as our security environment is changing – unfortunately towards greater instability.

We provide assistance to each other on a daily basis. Mutual trust and respect have been established through longterm cooperation. During my 36-year career with the police, I have seen that you can always rely on a border guard.”

“Some examples of our cooperation include the helicopters, aeroplanes and boats, together with their crews, which the Border Guard makes available to us, and the national and international joint operations exercises for specialised units which are led by the Police. International cooperation between authorities is increasingly important, even more so if security cooperation within the European Union continues to be strengthened.

Commitments made through signed international agreements for combating terrorism and cross-border crime may lead to concrete implementations so that Finland will have to send specialised law-enforcement units to other parts of Europe or receive them from elsewhere.”

Well-functioning legislation enables the efficient and appropriate exchange of information between public security authorities. According to Kolehmainen, the Civil Intelligence Act currently being drafted will not give the police new powers, but the police would receive, in advance, information from the Finnish Security Intelligence Service regarding matters and crimes that pose a threat to security so that they will be able to take pre-emptive action.

The pros and cons of social media Social media has become an everyday tool used by the police. Content is produced by the police, various specialists and communications professionals. The police’s social media accounts have over a million followers.

Kolehmainen comments that visibility in social media and interactions with citizens support the police in carrying out their statutory responsibilities.

“We use social media to share information and advice, respond to questions, request information from the public, express our thanks for the public’s support, and offer citizens a channel for discussing security matters.”

Social media offers many opportunities but also presents some risks, and it’s important to recognise these risks. In recent times, there has arisen the problem of targeting of individuals within certain professions such as journalists and the police. This involves particular individuals and their families being harassed and threatened and targeted with broad hate campaigns.

National Police Commissioner Seppo Kolehmainen is particularly concerned about societal polarisation, which is partly connected with asylum seekers.

“The far right and far left are each shout-

ing their own slogans without listening to each other, and the police is there in the middle trying to prevent them from attacking each other. The activation of extremist elements does not comply with the principles of democratic rule of law, but instead seeks to undermine civil peace. The question arises as to whether this hate speech is backed by particular individuals, criminal organisations or some state actor which is seeking to undermine the integrity of Finnish society”, Kolehmainen points out.

According to Kolehmainen, these actions carried out on social media fulfil the criteria laid down in criminal law and the perpetrators could be held accountable, but the police does not have sufficient resources to investigate the matter. “Regarding these acts, the police is only able to investigate the tip of the iceberg. An overall assessment should be made of the capacity for combating social media hate speech, and server providers should also be held accountable. Legal protection for officials should be improved to take account of digitalisation and the mobile world of today.”

RAJAMME VARTIJAT

53

TEXT: Päivi Kaasinen

The right attitude and a desire to work together are the cornerstones of successful collaboration

A

ccording to Antti Hartikainen, Director General of Finnish Customs, successful cooperation between authorities requires the right attitude and a desire to work together. “We must develop our working culture so that the right attitude is more firmly established and there is a real desire to work together.”

The Finnish Border Guard’s patrol vessel Merikarhu is currently in Greece engaged in a Frontex operation. In addition to a multinational crew and different third-sector actors (incl. Maritime Rescue Associations), Customs Auditor Tuija Tommila, who works in Finland as Head of the Kotka Customs Boat Group, has also worked on the ship.

Customs officials were sought in particular for the Merikarhu’s operations in order to deal with investigations into any goods smuggling incidents. Frontex would be willing to receive a lot more customs officials into its operations, but as with border security organisations, professionally skilled personnel are needed in their home countries.

Customs operations and regulations are international Antti Hartikainen has behind him a long career in the Finnish Border Guard and international crisis management work.

“Work at the Finnish Customs is pretty international”, Hartikainen says.

European Union regulations have a very large impact on Customs operations. The EU’s Customs Union will be turning 50 in July 2018. Through the Customs Union, a joint customs and trade policy has been applied in the EU customs area in relation to non-EU countries. In all EU countries, the same import and export duties are for the most part applied, and the same quotas, import restrictions and other trade

54

RAJAMME VARTIJAT

policy measures are applied to goods entering the EU. Thanks to the Customs Union, customs duties imposed at borders between EU countries are a thing of the past.

Director General Hartikainen also highlights the World Customs Organisation, which was established in 1952 and which seeks to harmonise the application of the agreements that it administers and to simplify customs procedures and controls all over the world. A total of 182 states participate in the work of the organisation. “The European Border and Coast Guard Agency (Frontex) has been keen to also involve customs experts in international joint operations, and such experts have been interested in getting involved, as the crew recruitment process for the previously mentioned Merikarhu operation has shown”, Hartikainen points out.

The Border Guard and Customs together at the borders “There is a significant historical dimension to cooperation between Customs and the Border Guard. Customs operations began in Finland in an early form already in the 15th and 16th centuries (as part of the Swedish Empire), but the official establishment of Finnish Customs dates to 1812 (at the start of Russian rule). The Finnish Border Guard is therefore a good 100 years younger.”

Finnish Customs has functioned at Finland’s eastern border as an independent agency since the 1920s, or the early years of Finland’s independence.In 1931, customs control for the whole eastern border was transferred to the militarily organised Finnish Border Guard. Some independent customs stations remained in the Karelian Isthmus, and their tasks were transferred to the Border Guard in 1936. The Head of the Border Guard,

Colonel W.E. Tuompo, mentioned the following in his order of the day No. 19 from 22 April 1936: “At the same time, I would like to give my recognition to the impeccable mutual understanding that has been maintained between the Border Guard and the staff of the Customs Administration since the establishment of the Karelian Border Guard.”

“Over the years, both organisations have developed and different organisational changes have brought challenges to them both. The Border Guard has, however, remained the more stable organisation of the two”, Hartikainen believes. “In my opinion, the leadership structure of the Border Guard is clearer. Due to the militarily structured organisational model, the division of responsibilities is clear and the training and experience of the personnel is more homogeneous. The majority of those serving in military posts for the Border Guard are men, while 45% of Customs personnel are women. Customs clearly has a broader remit, which means that the range of experts they have is large.

The training and experience of these experts varies significantly, which makes management more challenging”, Hartikainen points out.

“Looking to the future, I expect the good cooperation between the Border Guard and Customs to continue, with each organisation continuing to have its own clear field of operations. For areas of joint operations, close and constructive cooperation and mutual respect are the most important ingredients”, summarises Director General Hartikainen.

TEXT: Päivi Kaasinen

T

The Finnish Immigration Service seeks dialogue and openness

he Finnish Immigration Service (Migri) has been a focus of intense attention in the past few years. Director General of the Finnish Immigration Service, Jaana Vuorio, how well has Migri succeeded in responding to public attention in the media, including harsh criticism from citizens and politicians?

“We have invested heavily in maintaining contact and dialogue with players both in the public and private sectors, the media, and civic society. We want to openly bring out the facts that apply to our activities. In my opinion, we have succeeded well, considering the fairly exceptional conditions of recent years.”

The Directorate of Immigration changed its name to the Finnish Immigration Service on 1.1.2008.

This was ten years ago. The abbreviation of the name of the office is Migri, which derives from the English language word “migration”. What is the image that Migri wants to project?

“The name change in 2008 did not reflect any dramatic changes in the activities of the Service. The change was primarily linguistic and concerned the reference to “foreigners” in the old Finnish name, instead of the currently preferred word for “immigrants”.

“Migri wants to deal with the tasks bestowed upon it in legislation in a professional, efficient, and customer-oriented fashion. At the same time I am doing all I can to get people to experience the Service as a good place to work.”

When we look at the history of the Finnish Immigration Service, from its days as the Directorate of Immigration, for instance, and compare it to the current situation, what are the greatest differences? What are the things that definitely need to be preserved, and what would you prefer to forget?

“The array of tasks of the Service has expanded considerably since the days of the Directorate of Immigration. During the same time, the number of

Migri personnel has tripled. I want to preserve the sense of commitment, the joy of working here, and the courageous sense of moving forward. Our work is often not easy, but it is always meaningful.”

Migri is working together with the Ministry for Foreign Affairs, the Ministry of Economic Affairs and Employment, the Ministry of Education and Culture, and the Ministry of Justice, as well as with bodies operating under the authorities of these ministries, such as the TE Offices and ELY Centres, the Finnish National Agency for Education, Finland’s Administrative Courts, and the Equality Ombudsman. In addition to these bodies, key partners in cooperation are the Police and the Border Guard, which operate under the authority of the Ministry of the Interior. How is cooperation seen as part of the whole in the activities?

“Management of immigration is a very complex whole and there are many players in the field.

Operating in networks is a key area of expertise for Migri employees. Our vision is to work together and build a viable and safe Finland.”

The Border Guard and the Finnish Immigration Service have plenty of close connections and the cooperation is important for both. What would Migri want to develop further as part of this collaboration?

“Collaboration with the Border Guard is smooth and uncomplicated. In an operating environment that is constantly changing we could work together more proactively in the formation of situational awareness, for example. Perhaps we could also learn to know each other’s field of tasks at the grass-roots level, for instance, through task rotations of a few days.”

“I would like to extend my best wishes for success to the Border Guard, our reliable cooperative partner, which will celebrate its centenary next year!”

RAJAMME VARTIJAT

55

TEXT: Kirsti Helin

Crime prevention in cooperation with the Prosecution Service

I

n Finland, several different authorities are authorised to carry out pretrial criminal investigations, which is rather exceptional in the EU. In many EU countries, crimes are investigated under the direction of a prosecutor or examining magistrate. In Finland, pre-trial investigations can be carried out by the Police, Finnish Customs, the Finnish Border Guard, and the Finnish Defence Forces.

“The Finnish model works well. The percentage of crimes solved in Finland is among the best in the world, and the risk of being caught is high”, explains Senior Government Adviser Ari-Pekka Koivisto, Chief of the Legal Division of the Border Guard. “Through cooperation between authorities, we are also able to use resources more wisely. If leadership of investigations was held only by prosecutors, we would need several hundred prosecutors.”

As the general authority for crime prevention, the police has the right to investigate all crimes. Other authorities have been assigned their own tasks and powers in the area of crime prevention. Matters for which the Finnish Border Guard is authorised to carry out pre-trial investigations include violations of state borders, facilitation of illegal entry, forgery, drunken-driving and drunken command of water vessels, and fishing and hunting crimes.

“Simple and non-serious crimes, such as drunken-driving identified at border checks, unauthorised radar detectors or unroadworthy cars do not require pretrial cooperation with prosecutors but are instead investigated in a routine manner by the border guard district in question”, explains Koivisto.

The Finnish Border Guard has around 100 border guards working full-time on pre-trial investigation of crimes across all six border guard districts.

56

RAJAMME VARTIJAT

Pre-trial investigation of serious crimes in cooperation with prosecutors The Finnish Border Guard carries out around 6,000 pre-trial investigations per year, of which around 1,000 cases are submitted to the prosecutor. “For the most serious crimes, the investigator in charge secures the cooperation of the prosecutor in the pre-trial investigation. In this way, both parties get to examine the matter and explain their positions. The pre-trial investigation is carried out for the prosecutor with an eye to its objectivity and usability in criminal procedure. The cooperation also helps to prevent unnecessary work”, explains Koivisto.

“The Finnish Border Guard naturally prefers that the Prosecution Service has prosecutors specialised in border matters and who know the legislation that we are dealing with. Border guard districts carry out pre-trial investigations independently, so it would be good if investigators could consult these specialised prosecutors without facing any obstacles.”

The most serious forms of cross-border crime investigated by the Finnish Border Guard are facilitation of illegal entry and the associated trafficking in human beings.

Every year, the Finnish Border Guard carries out dozens of pre-trial investigations concerning facilitation of illegal entry, and these require much cooperation with prosecutors. These investigations are mostly carried out in the Crime Prevention Unit of the Gulf of Finland Coast Guard District, located at Helsinki-Vantaa Airport.

LAMA cases provide significant work for investigators The Finnish Border Guard has the right also to investigate other crimes, such as human trafficking and other freedom-infringing crimes, which are related to cases of facilitation of illegal entry, or LAMA

cases (LAMA is short for the Finnish words for illegal entry). “There have been cases where people are first smuggled into the country and then they are forced into what is close to slave labour, or even into prostitution, in order to pay the debt back to the smugglers”, says Koivisto.

The number of LAMA cases investigated by the Finnish Border Guard has increased in recent years. In 2015 and 2016, when over 35,000 asylum seekers arrived in Finland, the Finnish Border Guard recorded during the same period nearly 450 LAMA cases, of which the most significant were submitted to prosecutors for consideration of charges. Many cases involved a connection with international crime.

Between 2015 and 2017, over two million illegal immigrants arrived in the EU, and the majority of these have applied for asylum. The numbers arriving have decreased significantly since then, but AriPekka Koivisto believes that Europe will experience mass migrations again in the future.

“There are around three million people in Turkey who have fled the wars in Syria and Iraq, and there are millions of foreigners in Russia who are all seeking safety, work, and hope for the future. If these things cannot be found in their home country, in Turkey or in Russia, the only other option is the West. Areas of North Africa are becoming less and less liveable because of wars, corruption and global warming. The options for young people are few – and if they decide to move away, the only sensible direction is towards the north.”

“International organised crime is deeply entwined into the flows of people, and human smuggling has become a profitable form of crime. The question remains as to what the international community will do about the matter, since inaction is not an option”, Koivisto concludes.

TEXT: Päivi Kaasinen

Finnish-Russian technical border demarcation has been completed

T

he technical border demarcation process updated border maps that were over 70 years old, as well as other border description documents.

The length of the national border between Finland and Russia is 1344 km, of which 1080 km is land border, 84 km is marked by rivers or streams, 126 km is marked by lakes and 54 km lies within the Gulf of Finland maritime area.

The national border is marked with boundary markers that have been numbered as part of the border demarcation process. The boundary marker numbers are marked on the sides of the boundary posts which are facing the neighbouring state. In cases where the boundary markers are stone piles or truncated square concrete pyramids, the numbers are displayed on the sides which are perpendicular to the national boundary.

The maritime border is marked with a variety of boundary markers, including leading marks, truncated pyramids, boulders, spa buoys and normal buoys.

In forested areas, the width of the cleared border strip is in some sections 10 m (5 m for Finland and 5 m for Russia) and in other sections 8 m. The total length of cleared border strip sections is 873 km.

Chief-Engineer Pekka Tätilä from the National Land Survey of Finland, who participated in the most recent border demarcation which was completed in 2017, explains that Finland and Russia went over the national border by examining every single boundary marker.

“The border demarcation done was technical in nature, so the border location did not change. The border demarcation process involved updating old border maps and other border specification documents”, says Tätilä.

The oldest boundary markers are

from the time of the Teusina (Täyssinä) Peace concluded in 1595. The work now completed was carried out from 2007 to 2016. Every boundary marker was examined and measured in its location, and all the materials, such as maps and coordinates, were converted into digital form.

How it all began, and how the work was done At the beginning of 2005, the Government established the Finnish border demarcation delegation to carry out the technical border demarcation process.

The delegation comprised representatives from the National Land Survey of Finland and the Finnish Border Guard. A corresponding delegation had been appointed in Russia in December 2004.

“The delegations began to work closely together to carry out their tasks. The job was a very big one, because all the information about each boundary marker had to be examined and new records with accompanying maps had to be made for every boundary marker, which generally amounted to one A4 sheet per marker. The content of the documentation is basically the same as that which was already in use in the 1930s, and the same as that used for demarcating the borders with Sweden and Norway.”

“The route of the border is described in detail from one border section to the next in the following manner ‘the national border runs from the centre of boundary marker no. X directly north-northeast, descending the hill, crossing over two unnamed ponds and ascending the slope to the centre of boundary marker no. Y’”, Pekka Tätilä explains.

The coordinates of each boundary marker are set using satellite measurements. “Different kinds of twists and turns and sharp outcrops on our eastern

border have not resulted from changes to the landscape but originate from far back in history from the times of the Swedish and Russian empires”, Tätilä adds. “Boundary markers from the distant past, from the times of the Täyssinä Peace, are still visible in their locations.

These include the Rajakangas Stone, the Miinoa Stone, and the Sarvikivi Stone.

The most important thing was to get the documents up-to-date and in a form that can be processed by current technology.”

“We had time to get to know our Russian colleagues. There were 14 members in the Russian delegation, whereas the Finnish delegation had 4 members”, Pekka Tätilä mentions. The technical specialists from the Finnish and Russian science were responsible for the heavy work itself: the measurements, records and maps. Pekka Tätilä also led this practical working group for the Finnish team.

“This was the main work for me, although for various reasons I did take some breaks, during which I was doing other things. This long project actually began already in the 1990s when the first initiatives were made, and the official decision to begin the border demarcation was made in March 2001. This was implemented only in 2004–2005, when the delegations were appointed.”

“Indeed, a couple of years went into planning and preparations involving instructions and permits before the actual work began in 2007. Now the project has been completed”, Tätilä concludes. He does not mind having been appointed to lead this border demarcation work.

“The project lasted longer than was planned, but the final result – an up-todate description of the whole national border between Finland and Russia, from the Gulf of Finland to Muotkavaara – is entirely in accordance with the goal set for the project.”

RAJAMME VARTIJAT

57

AJANKOHTAISTA RAJAVARTIOLAITOKSEN PÄÄLLIKÖKSI ILKKA LAITINEN 1.9.2018 LUKIEN

Ilkka Laitinen

Pasi Kostamovaara

Tasavallan presidentti on 18.5.2018 nimittänyt virkaan ja määrännyt tehtäviin Rajavartiolaitoksen päällikön ja muut alla mainitut henkilöt: Rajavartiolaitoksen nykyisen päällikön, kenraaliluutnantti Jaakko Kaukasen siirtyessä eläkkeelle Rajavartiolaitoksen päällikön virkaan nimitetään Rajavartiolaitoksen apulaispäällikkö, kenraalimajuri Ilkka Laitinen. Hänet määrätään Rajavartiolaitoksen päällikön tehtävään määräajaksi 1.9.2018–31.8.2025.

Presidentti on myös ylentänyt Ilkka Laitisen kenraaliluutnantiksi 1. syyskuuta 2018 alkaen.

Rajavartiolaitoksen apulaispäällikön virkaan nimitetään Rajavartiolaitoksen esikunnan raja- ja meriosaston osastopääl-

Markku Hassinen

likkö, kenraalimajuri Pasi Kostamovaara. Hänet määrätään Rajavartiolaitoksen apulaispäällikön tehtävään määräajaksi 1.9.2018–31.8.2025.

Rajavartiolaitoksen henkilöstöosaston osastopäällikkö, lippueamiraali Markku Hassinen nimitetään Rajavartiolaitoksen amiraalin virkaan ja määrätään Rajavartiolaitoksen raja- ja meriosaston osastopäällikön tehtävään määräajaksi 1.9.2018– 31.8.2025.

Kainuun rajavartioston komentaja, eversti Matti Sarasmaa nimitetään Rajavartiolaitoksen kenraalin virkaan ja määrätään Rajavartiolaitoksen esikunnan henkilöstöosaston osastopäällikön tehtävään määräajaksi 1.9.2018–31.8.2025.

TEKSTI: Miika Collan

AVOIMIEN OVIEN PÄIVÄ RAUMAN SATAMASSA Rauman satamassa järjestettiin avoimien ovien päivä lauantaina 7.4.2018. Mukana tapahtumassa olivat mm. Vartiolaiva Uisko, Porin merivartioaseman partio, merivartiokoira Ceppo ohjaajansa kanssa sekä Tullin ja Pelastuslaitoksen yksiköitä.

Viranomaisten toiminta ja tehtäväkenttä kiinnosti yleisöä laajalti. Kokonaisuudessaan kävijöitä kertyi päivän aikana noin 3500, eli valistus- ja tiedotustoiminta osui hyvin kohteeseensa.

Rajavartiolaitoksen merellinen toiminta oli vähemmän tuttua väelle, jotka eivät olleet rannikkoseudulta kotoisin, ja

58

RAJAMME VARTIJAT

Matti Sarasmaa

joillekin tuli täysin uutena asiana muun muassa Rajavartiolaitoksen meripelastusvastuu. Osalle toimintamme oli huomattavasti tutumpaa ja kysymyksiä jopa PTR-yhteistyöstä osattiin esittää. Yleisöltä kuultiin myös kokemuksia, kuinka Rajavartiolaitoksen partio on ollut hoitamassa poliisitehtävää tai esimerkiksi Tulli on toimittanut Rajavartiolaitoksen tehtäviä. Totesimme tapahtumassa, että uudella Tullin partioautovarustuksella sekä tullimiehen osaamisella saadaan esimerkiksi viisumiasiat hoidettua tällä hetkellä erinomaisesti.

Yleisesti saimme runsaasti positii-

TEKSTI JA KUVA: Marko Tuovinen

VARJOTYÖSKENTELEMÄSSÄ Ilomantsissa toista kertaa järjestetyssä Job Shadow Dayssa oli ennätysmäärä työhön tutustujia. Varjotyöskentelemään pääsi kaiken kaikkiaan 22 Ilomantsin kehitysvammahuollon asiakasta.

Ilomantsin rajavartioasemalla oli työtä seuraamassa Ari Sormunen. – Oli itsestään selvyys, että halusimme olla mukana tukemassa tällaista hanketta ja toimintaa. Tämä on erinomainen tapa edistää kansalaisten ja turvallisuusviranomaisten vuorovaikutusta, toteaa rajavartiomestari Jarkko Säynevirta. − Monille toimintamme on etäistä ja näin voimme tuoda työtämme tutummaksi ja olla sitä kautta helposti lähestyttävä viranomaistaho. Työn seuraajana Ari Sormunen on päässyt täällä tutustumaan rajavartioston työvälineisiin, kalustoon ja työtapoihin sekä saanut testata myös varusteita, ja pääsihän Ari partioauton partiollekin mukaan.

Rajavartijat, joiden mukana Ari oli, kehuvat päivää erinomaiseksi ideaksi.

He uskovat, että tällainen tapahtuma antaa työn seuraajalle, mutta myös heille itselleen todella paljon.

Neljänä päivänä viikossa huoltoasemalla avotyössä oleva Ari tuumaa päivän olleen mukava.

Talo on hänelle opiskeluajoilta tuttu,

ja Ari iloitsee myös, kun sai tutun miehen avustajakseen.

Arin avustajana oli Eero Lassila, joka on Ilomantsin Kehitysvammahuollon asiakkaille tuttu musiikkipiirin vetäjänä, ja sitä kautta hän saikin kutsun tulla avustajaksi tähän tapahtumaan. − Minun oli helppo tulla tähän mu-

kaan, koska rajavartijan työstä on 30 vuoden kokemus ja kehitysvammaisiin olen saanut tutustua musiikkihommien kautta, kertoo Eero Lassila. − Kannustan muitakin viranomaistahoja ja yrittäjiä lähtemään jatkossa mukaan tähän kampanjaan, toteaa rajavartiomestari Jarkko Säynevirta.

Ari Sormunen Ilomantsin kehitysvammahuollosta tutustui rajavartioston työtehtäviin ja pääsi rajamiesten mukaan partiolle.

vista palautetta, ja vierailijoiden joukkoon mahtui myös henkilöitä, jotka olivat olleet Rajavartiolaitoksen sairaankuljetuksessa merialueella. Eräs vanhempi rouva kiitteli toimintaamme ja kertoi, että pelkästään merivartijan kädestä pitäminen oli luonut turvallisen tunteen sairaankuljetuksen aikana. Jotkut olivat saaneet sakkolapun merivartijan kädestä, ja näitä tilanteita muisteltiin monelta eri näkökantilta. Keskustelu yleisön kanssa osoitti yleisesti, että suomalainen viranomainen ei epäile käyttää toimivaltaansa tarvittaessa, mutta ei epäröi myöskään olla inhimillisesti läsnä.

Viranomaisten kesken olimme yhtä mieltä, että nykyinen yhteistyö sujuu kenttätasolla hyvin ja partioinnista sekä tehtävien hoidosta eri viranomaisten kesken oli jokaisella kokemusta. Tiivistetysti voitaisiin sanoa, että haalarin värillä ei ole väliä, kun tehtävää suoritetaan ja keskinäinen luottamus on vahva. Tästä on hyvä jatkaa kohti vilkkaampaa kesäkautta. Tehdään siitä yhdessä turvallinen.

RAJAMME VARTIJAT

59

RAJAVARTIOLAITOKSEN RAJAVARTIOLAITOKSEN ESIKUNTA JUHLISTI VUOSIPÄIVÄÄ Rajavartiolaitos täytti 99 vuotta 21.3.2018. Rajavartiolaitoksen esikunta juhlisti vuosipäivää muun muassa perinteisellä seppeleenlaskutilaisuudella Hietaniemen hautausmaalla. Rajavartiolaitoksen apulaispäällikkö seurueineen laski seppeleet sodissa kaatuneiden muistomerkille (Sankariristi) sekä Suomen Marsalkka Mannerheimin haudalle. Suomenlahden merivartiosto asetti Sankariristille ja Marsalkka Mannerheimin haudalle kunniavartiot.

LAPIN RAJAVARTIOSTO JUHLI RAJAVARTIOLAITOKSEN 99. VUOSIPÄIVÄÄ IVALOSSA ”Arvoisa juhlaväki, olette lämpimästi tervetulleita viettämään Rajavartiolaitoksen vuosipäivää Ivalossa!” ”Buorre ávvuveahka, lehpet liekkusit bures boahtán ávvudit Rádjegozáhuslágádusa mearkabeaivvi Avvilii!” ”Árvusâš juhleviehâ, tij leppeđ lieggâsávt tiervâpuáttim juhlođ Räjikocceemlájádâs ihepeeivi Avelist!” ”Kaallšõs oummu, pakkmiõlin tiõrvpue´ttem juuhl’jed Raajjväärdtõkstroi´ttel ee´kkpeei´v ´vvlest!”

Näin tervehti Lapin rajavartioston komentaja, RVL:n vuosipäivänä 21.3.2018 Ivalossa Rajavartiolaitoksen ansiomitalin saivat kunnanvaltuuston puheenjohtaja Anu Avaskari (vas.), kapteeni Tapio eversti Jari Tolppanen vuosipäiväjuhlan kutsuvieraita neljällä eri kielellä.

Hoppula, vanhempi rajavartija Petteri Kaaretkoski, ravitsemispäällikkö Rajavartiolaitoksen 99. vuosipäivän kunniaksi LaAnnikki Länsman, vanhempi rajavartija Aku Saarensilta ja vanhempi pin rajavartiosto järjesti iltajuhlan Ivalossa, jossa ojenkonstaapeli Sami Valle.

60

RAJAMME VARTIJAT

99. VUOSIPÄIVÄ RAJAVARTIOLAITOKSEN 99. VUOSIPÄIVÄ KOLMEN HALLINTOYKSIKÖN VOIMIN Rajavartiolaitoksen vuosipäivänä 21. maaliskuuta kokoontui Kaakkois-Suomen rajavartioston, Raja- ja merivartiokoulun ja Rajavartiolaitoksen esikunnan Immolan palvelualueen väki Rajavartiolaitoksen päällikkö, kenraaliluutnantti Jaakko Kaukasen johdolla Raja- ja merivartiokoulun juhlasaliin. Juhlaa kunnioitti läsnäolollaan valtioneuvos Riitta Uosukainen puolisoineen sekä joukko muita kutsuvieraita. Tilaisuudessa palkittiin Vuoden Rajamieheksi (2017) valittu rajavartiomestari Heikki Käyhkö Kaakkois-Suomen rajavartiostosta. Musiikista vastasi Puolustusvoimien Rakuunasoittokunta ja tarjoiluista Immolan sotilaskoti.

nettiin suurin osa lappilaisille myönnetyistä vuosipäivän huomionosoituksista ja nautittiin cocktail-tarjoiluista. Paikalla oli Rajavartiolaitoksen niin virassa olevaa kuin jo eläkkeelle siirtynyttä henkilöstöä ja sidosryhmien edustajia.

Ivalossa toimii sekä rajavartioasema että Lapin rajavartioston rajajääkärikomppania, joka alun perin perustettiin pohjoisen poikien palveluspaikaksi. Maine korkeatasoisena koulutuspaikkana on kiirinyt, ja nykyään rajajääkärikomppaniaan hakeudutaan aina Etelä-Suomea myöten.

– Lapin rajavartioston asema ja läsnäolo YläLapissa on tänä päivänä kauttaaltaan vahva, Jari Tolppanen pystyi tyytyväisenä toteamaan peilaten nykykehitystä aiempien vuosien erilaisiin sopeuttamistoimiin.

Ensi vuonna Rajavartiolaitoksen täyttäessä täydet sata vuotta Lapin rajavartiosto juhlii Rovaniemellä.

Rajavartiolaitoksen päällikkö, kenraaliluutnantti Jaakko Kaukanen piti juhlapuheen.

Everstit Ismo Kurki ja Pasi Tolvanen laskivat perinteisesti seppeleen Rajamies-patsaalle Immolassa.

RAJAMME VARTIJAT

61

TEKSTI JA KUVA: Päivi Dahl

KUVAT: Jarno Rautiainen

VUOSIPÄIVÄN VIETTOA KAJAANISSA

RAJAVARTIOLAITOSTA TEHTIIN TUNNETUKSI KAJAANISSA

Kainuun rajavartioston esikunnan henkilöstö järjestäytyneenä lipun nostoon ja seppeleenlaskuun navakassa tuulessa Raja-aukiolla.

Rajajääkäripataljoona 8:n muistokivelle seppeleen laskivat komentaja, eversti Matti Sarasmaa ja henkilöstötoimiston päällikkö, majuri Janne Liikavainio.

Lisäksi tilaisuudessa jaettiin Rajavartiolaitoksen esikunnan teknillisen osaston tekniikan diplomit. Paikalla olivat vas. yliluutnantti Veijo Karjalainen, järjestelmäsuunnittelija Hannu Auvinen ja elektroniikka-asentaja Auli Laitinen.

62

RAJAMME VARTIJAT

Kainuun Rajavartioston Vartiuksen Rajavartioaseman koirapartio esitteli Raja-vartiolaitoksen toimintaa ja tehtäviä yleisölle järjestetyssä tapahtumassa. Aamupäivän aikana paikalla kävi noin 1100 koululaista ja päiväkotilaista. Iltapäivällä avoimien ovien -tapahtumassa oli vielä noin 600 kävijää. Muutama innokas kävijä innostui pukeutumaan Rajan virkahaalarin.

Esittely oli tarpeellinen, sillä moni kävijä ei tuntenut Rajavartiolaitosta ja sen toimintaa.

Se yllätti, sillä onhan Rajavartiolaitoksella pitkä historia Kajaanissa. Syynä tietämättömyyteen saattaa olla Kainuun rajavartioston Rajajääkärikomppanian varusmieskoulutuksen päättyminen vuonna 2007.

VUOSIPÄIVÄN JUHLINTAA LÄNSI-SUOMEN MERIVARTIOSTOSSA Rajavartiolaitos perustettiin 21. maaliskuuta 1919 valvomaan Suomen rajoja. Nyt 99 vuotta myöhemmin Rajavartiolaitos toteuttaa tuota samaa tehtävää edelleen. Maailma on muuttunut ja tehtävät monipuolistuneet, mutta toimintaa ohjaavat edelleen samat arvot, joiden mukaan raja- sekä merivartijat toimivat kunnioittaen jokaista mennyttä vuotta sekä henkilöitä, jotka ovat edesauttaneet yhteistä päämääräämme.

Länsi-Suomen merivartioston esikunnassa vuosipäivä 21. maaliskuuta 2018 aloitettiin laskemalla seppele vartioston komentajan, kommodori Marko Tuomisen johdolla sankarivainajien muistoristille Turussa. Mukana vuosipäivän vietossa yhdessä merivartioston ja Rajavartiolaitoksen esikunnan Turussa työs-

kentelevien virkamiesten kanssa oli ensimmäistä kertaa myös Raja- ja merivartiokoulun merellinen opetusyksikkö, joka muutti alkuvuodesta Turkuun. Myös Saaristomeren merivartiokilta laski oman seppeleensä sankarivainajien muistoristille.

Vuosipäivän juhlallisuudet jatkuivat juhlalounaalla, jolla huomioitiin vuosipäivänä ylennettävät ja palkittavat. Juhlalounaan musiikista vastasi Laivaston soittokunta.

Vartiolaiva Uiskolla juhlistettiin Rajavartiolaitoksen vuosipäivää hillitysti kahvilla ja piispanmunkilla operatiivisen toiminnan ohessa.

RAJAMME VARTIJAT

63

YLENNYKSIÄ JA NIMITYKSIÄ RAJAVARTIOLAITOKSESSA VUOSIPÄIVÄNÄ 2018 Tasavallan presidentti on ylentänyt Rajavartiolaitoksessa 21.3.2018 everstiluutnantiksi majuri Sami Juhani Mattila, RVLE majuri Jukka Kalervo Lukkari, RVLE majuri Jesse Jaakko Seppälä, RVLE majuri Kimmo Kalevi Tiainen, RVLE komentajaksi komentajakapteeni Jani Tapani Järäinen, SLMV komentajakapteeni Kalle Paavo Osola, LSMV komentajakapteeni Mikko Juhani Simola, RVLE majuriksi kapteeni Asko Juhani Ainoa, RVLE kapteeni Sami Antero Henttonen, RMVK kapteeni Jan-Petri Kalevi Kovanen, P-KR kapteeni Antti Juhani Kähkönen, VLLV kapteeni Riku Kalevi Paloniitty, VLLV komentajakapteeniksi kapteeniluutnantti Petteri Johannes Salli, SLMV kapteeniluutnantti Mika Henrik Suutarinen, RMVK kapteeniksi yliluutnantti Tomi Antero Aho, VLLV yliluutnantti Pasi Kimmo Kullervo Kallunki, KR yliluutnantti Jari Asmo Sakari Korjus, LR yliluutnantti Ville Johannes Mihl, K-SR yliluutnantti Janne Ilmari Natri, P-KR yliluutnantti Mauri Uolevi Nygård, KR kapteeniluutnantiksi yliluutnantti Johan Tancred Lindroos, RMVK yliluutnantti Christian Karl Rafael Lockmer, LSMV yliluutnantti Martin Stefan Saarinen, LSMV yliluutnantti Karl Rune Christian Wiklund, LSMV teknikkokapteeniluutnantiksi teknikkoyliluutnantti Marko Jali Ilari Lehtinen, LSMV

64

RAJAMME VARTIJAT

yliluutnantiksi luutnantti Matti Erland Heiskala, SLMV luutnantti Timo Sakari Häkkinen, K-SR luutnantti Jussi Ilmari Härmälä, SLMV luutnantti Ville Miio Matias Juvonen, P-KR luutnantti Kalervo Antero Kaltio, KR luutnantti Linda Emilia Kokkonen-Kangas, SLMV luutnantti Janne Juuso Tapio Kyllönen, LR luutnantti Toni Sebastian Laitinen, LSMV luutnantti Ari Mikko Matias Lakio, VLLV luutnantti Jarmo Juhani Lautala, SLMV luutnantti Sami Mikael Martikainen, LR luutnantti Ville-Juhani Ensio Mäkelä, P-KR luutnantti Tero Eelis Olavi Pajunen, SLMV luutnantti Olli Juhani Partanen, K-SR luutnantti Jussi Aukusti Pekkala, K-SR luutnantti Samuli Jouko Juhani Rastas, SLMV luutnantti Lauri Matias Rinta-Harri, SLMV luutnantti Peter Kaj Anders Sandvik, LSMV luutnantti Jukka Pentti Kristian Saraniemi, VLLV luutnantti Atte Kasper Sievälä, VLLV luutnantti Mikko Juhani Sorasalmi, P-KR luutnantti Petter Jaakko Johannes Stauffer, SLMV luutnantti Henri Antero Takkinen, K-SR luutnantti Janne Olavi Tiainen, LSMV luutnantti Joona Eerikki Timperi, VLLV luutnantti Jarmo Johannes Tolonen, KR insinööriyliluutnantiksi insinööriluutnantti Mats Anders Järf, LSMV ensihoitoluutnantiksi ylimerivartija Mikko Juhani Terho, VLLV

Tasavallan presidentti on ylentänyt reservissä 21.3.2018 yliluutnantiksi luutnantti Lauri Matti Tapio Ahtiainen, K-SR luutnantti Risto Johannes Hannonen, K-SR

luutnantti Jari Pekka Tapani Huttunen, K-SR luutnantti Aki Juhani Kankkunen, K-SR luutnantiksi vänrikki Tero Uolevi Alaloukusa, LR vänrikki Antti Olavi Jokelainen, K-SR vänrikki Heikki Olli Sakari Natri, K-SR vänrikki Miikka Tuomas Juhani Peltonen, K-SR vänrikki Tanja Katariina Timonen, K-SR

Tasavallan presidentti on nimittänyt Rajavartiolaitoksessa 21.3.2018 lukien esiupseerin virkaan kapteeni Asko Juhani Ainoa, RVLE kapteeni Sami Antero Henttonen, RMVK kapteeni Jan-Petri Kalevi Kovanen, P-KR kapteeni Antti Juhani Kähkönen, VLLV kapteeni Riku Kalevi Paloniitty, VLLV kapteeniluutnantti Petteri Johannes Salli, SLMV kapteeniluutnantti Mika Henrik Suutarinen, RMVK 1.5.2018 lukien nuoremman upseerin virkaan luutnantti Matti Juhani Salminen, SLMV

Vuosipäivänä 2018 myönnetyt palvelusarvot Rajavartiolaitoksessa myönnetään 21.3.2018 1. Rajavartiomestarin palvelusarvo seuraaville virkamiehille: ylirajavartija Väinö Juhani Hosionaho, K-SR ylirajavartija Marko Tapio Immonen, P-KR ylirajavartija Jarkko Sakari Kaplas, K-SR ylirajavartija Juhani Erik Kytösalmi, K-SR ylirajavartija Jouni Veikko Olavi Lahti, K-SR ylirajavartija Pekka Petter Antero Lautala, K-SR ylirajavartija Jarkko Juhani Säynevirta, P-KR ylirajavartija Jarmo Tapani Virkkula, LR 2. Merivartiomestarin palvelusarvo seuraaville virkamiehille: ylimerivartija Aki Sakari Kylänpää, LSMV

ylimerivartija Toni Kristian Pehkonen, SLMV ylimerivartija Sami Juhani Sorvari, RVLE ylimerivartija Jani Markus Tiihonen, RVLE ylimerivartija Tiina-Kaarina Warsell, SLMV

Rajavartiolaitoksen vuosipäivänä 2018 myönnetyt ansioristit, ansiomitalit ja ansiolevykkeet Rajavartiolaitoksen ansioristi komentajakapteeni Pentti Valtteri Alapelto rajavartioylitarkastaja Martti Osmo Kalevi Ant-Wuorinen pääjohtaja Juhani Damski suurlähettiläs Mikko Hautala hallitusneuvos Ilpo Helismaa everstiluutnantti Tero Kristian Hirvonen lippueamiraali Timo Hirvonen eversti Jukka Erkki Paavali Jokinen kansliapäällikkö Jukka Matti Juusti kapteeni Mikko Juhani Kallio prikaatikenraali Jari Teppo Juhani Kallio everstiluutnantti Juha Tapio Kivelä komentaja Tomi Tero Tapio Kivenjuuri kenraalimajuri Ilkka Juhani Korkiamäki rajavartiomestari Heikki Käyhkö linjan johtaja Ari Lahtela komentajakapteeni Juha-Pekka Laitala pääjohtaja Timo Laitinen ylijohtaja Risto Lammi kirkkoherra Jouko Kalervo Lepistö apulaispoliisipäällikkö Kimmo Markkula everstiluutnantti Jussi Tuomas Napola kehitysjohtaja Tapio Pouta poliisipäällikkö Kari Ilmari Rantala everstiluutnantti Jorma Niilo Tapio Turunen toimitusjohtaja Juha Kalervo Vanhainen ylijohtaja Laura Yli-Vakkuri Rajavartiolaitoksen ansiomitali toimistosihteeri Tuija Inkeri Alajärvi rajavartiomestari Jussi Pekka Anttila kapteeni Timo Anttonen

RAJAMME VARTIJAT

65

kunnanvaltuuston puheenjohtaja Anu-Sisko Avaskari vanhempi rajavartija Pasi Kalervo Erola insinööriyliluutnantti Janne Olavi Grotenfelt premiärlöjtnant Niklas Georg Guseff rajavartiomestari Hannu Juhani Heltimoinen laitossiivooja Paula Helena Hiltunen vanhempi rajavartija Markku Kalervo Homanen kapteeni Tapio Emil Hoppula vanhempi rajavartija Sakari Antero Huhtala vanhempi rajavartija Juha Pekka Huomo ylirajavartija Esa Olavi Huovinen rajavartioylitarkastaja Anne Elina Ihanus insinööriyliluutnantti Mikko Tapio Johansson vanhempi rajavartija Arto Kalevi Juutinen vanhempi rajavartija Timo Petteri Kaaretkoski vanhempi rajavartija Jukka Olavi Karhapää yliluutnantti Veijo Sulevi Karjalainen ylirajavartija Tuomas Tapani Kela kapteeni Mikko Kervinen kapteeni Jouko Petteri Kinnunen yliluutnantti Jari Asmo Sakari Korjus vanhempi rajavartija Juha Pekka Kuukka ylimerivartija Petri Matti Kuusimaa kapteeni Markku Tapio Kyyriäinen suunnittelija Jouni Könttä kapteeni Juha Pasi Kalevi Könönen kiinteistömestari Matti Olavi Lamberg komentajakapteeni Eki Mikael Lamminmäki luutnantti Jarkko Kristian Lepistö pelastusjohtaja Jorma Kalervo Lilja tietotekniikkasuunnittelija Jari Juhani Lindberg verksamhetsledare Dag Lindholm ekonomisekreterare Monica Elisabeth Lindroos ylikomisario Jussi-Pekka Lämsä keittiömestari Annikki Länsman ylikomisario Timo Pauli Antero Malinen kapteeniluutnantti Juha Pekka Masalin luutnantti Tomi Maunu ylirajavartija Seppo Anselmi Merkkiniemi ylirajavartija Vesa Petri Metso ylirajavartija Pertti Johannes Mikkonen vanhempi rajavartija Jalo Johannes Määttä toimistosihteeri Timo Tapani Niinijärvi siivoustyönohjaaja Seija Margit Josefina Nikumaa huoltoasentaja Pertti Kalevi Nurminen emäntä Sirpa Maarit Närhi ylirajavartija Tommi Tapio Ohvo rajavartiomestari Vesa Mikael Pantsar palopäällikkö Lari Parkkinen luutnantti Jarkko Juhani Peräkylä

66

RAJAMME VARTIJAT

tulliylitarkastaja Jukka Tapani Pesonen opettaja Helena Pirttisaari-Sundström ylirajavartija Matti Tapani Pulkkinen osastosihteeri Lea Kristiina Pullinen luutnantti Matti Petteri Rauhala insinööriyliluutnantti Peter Jori Wilhelm Ristoja kapteeni Juha Matti Romppanen vanhempi rajavartija Helge Henrik Rytilahti vanhempi rajavartija Marko Olavi Räsänen vanhempi rajavartija Aku Vesa Saarensilta kapteeniluutnantti Hannu Tapio Saastamoinen everstiluutnantti Esko Salminen tarkastaja Liisa Hannele Salo viestiohjaaja Harri Savila vanhempi rajavartija Jouni Aarre Schroderus luutnantti Jyri-Matti Siitari vanhempi rajavartija Ilkka Tapio Siitonen varastonhoitaja Satu Orvokki Tanskanen vanhempi rajavartija Vesa Matti Taskila kapteeniluutnantti Jukka Kalevi Tekokoski vanhempi rajavartija Hannu Johannes Tyni vanhempi rajavartija Juha Mikael Törmänen osastosihteeri Taina Anneli Wahlström vanhempi konstaapeli Sami Kuttura Valle ylirajavartija Harri Juhani Varonen toimistosihteeri Jaana Anneli Vilkki toimistosihteeri Leena Marjaana Vilkki Ansiolevykkeet Seuraaville henkilöille, yksiköille ja yhteisöille myönnetään 21.3.2018 Rajavartiolaitoksen ansiolevyke ansiokkaasta toiminnasta Rajavartiolaitoksen hyväksi Hopeinen ansiolevyke talouspäällikkö Tiina Maarit Lundgren RVLE komentajakapteeni Pekka Tapani Parkkali RVLE Immolan ruokalan henkilöstö RVLE Kainuun prikaati eversti Mikko Lauri Tuomas Kauppala, Lapin lennosto eversti Kari Matti Tapani Pietiläinen, Maavoimien esikunta Pronssinen ansiolevyke vanhempi merivartija Arto Alitalo LSMV yliluutnantti Vesa Sakari Arffman LR ylimerivartija Tobias Bonn LSMV tiedotussihteeri Milla Marjaana Ignatius P-KR rajavartiomestari Aki Juhani Kankkunen K-SR kapteeni Jenni Katriina Kinnunen RMVK vanhempi merivartija Jan Miikka Johan Knutti SLMV

Kotkan merivartioaseman itkk-koulutustyöryhmä SLMV henkilöstösihteeri Minna Karoliina Lentonen RVLE vanhempi merivartija Timo Nieminen LSMV rajavartiomestari Veikko Olavi Oja LR kapteeni Joonas Mikael Poropudas RMVK merivartiomestari Jarmo Urmas Rinne SLMV tietoturvapäällikkö Jani Veli Tossavainen RVLE etsivä Tiina Heikkilä, Suojelupoliisi Kainuun rajavartioston kilta, Kuusamon paikallisosasto järjestelmäinsinööri Hannu Kuhno, puolustusvoimien Logistiikkalaitos, Järjestelmäkeskus kirkkoherra, isä Ioannis Lampropoulos, Ilomantsin ortodoksinen seurakunta kihlakunnansyyttäjä Sini Paavola, Oulun syyttäjänvirasto tarkastaja Inna Vehmanen, Keskusrikospoliisi

RAJAMME VARTIJAT kesäkuu 2018 Rajavartiolaitoksen sidosryhmälehti on ilmestynyt vuodesta 1934 lähtien.

ISSN 0483-9080 Lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa: maaliskuussa, kesäkuussa, lokakuussa ja joulukuussa.

Lehti on luettavissa sähköisesti osoitteessa http://www.raja.fi/tietoa/rajamme_vartijat JULKAISIJA Rajavartiolaitos Rajamme Vartijat, PL 3, 00130 Helsinki Vilhonvuorenkatu 6, 00500 Helsinki rajammevartijat(at)raja.fi PÄÄTOIMITTAJA Viestintäpäällikkö Päivi Kaasinen paivi.kaasinen(at)raja.fi puh. 0295 421 331 TOIMITUSSIHTEERI Kirsti Helin, Princeps Oy kirsti.helin(at)princeps.fi puh. 0400 447 382

RAJAVARTIOMESTARI HEIKKI KÄYHKÖ - VUODEN RAJAMIES 2017 Vuoden 2017 Rajamieheksi nimettiin Rajavartiolaitoksen vuosipäivänä 21. maaliskuuta 2018 rajavartiomestari Heikki Tapio Käyhkö Kaakkois-Suomen rajavartiostosta.

Vuoden Rajamies saa kunniakirjan lisäksi vuodeksi haltuunsa Mannerheim-patsaan.

TAITTO Sanna Purho, Princeps Oy KÄÄNNÖKSET Lingsoft Language Services Oy PAINO Kopio Niini Oy ETU- JA TAKAKANNEN KUVAT Etukansi: PTR-yhteistyötä Niiralan raja-asemalla Takakansi: Merivartioston partiovene Hiittisten saaristossa (kuvat RVL) Tilaukset ja osoitteenmuutokset Kopio Niini Oy / Terhi Ruuskanen Höyläämötie 2, 00380 Helsinki palvelu(at)kopioniini.fi Rajamme Vartijat -lehden tilaajarekisteri Tilaajarekisteriä ylläpitää kirjapai-no, joka painaa ja postittaa lehden, tällä hetkellä Kopio Niini Oy. Rekisterissä on tilaajan nimi ja lehden postitusosoite. Tietoja käytetään lehden postitusta varten ja ne poistetaan, kun tilaaja ilmoittaa tilauksen peruutuksesta.

RAJAMME VARTIJAT

67

RAJAVARTIOLAITOKSEN ESIKUNTA PL 3, 00131 Helsinki puh. 0295 421 000 rajavartiolaitos(at)raja.fi etunimi.sukunimi(at)raja.fi KAAKKOIS-SUOMEN RAJAVARTIOSTO Niskapietiläntie 32 E, 55910 Imatra puh. 0295 422 000 kaakkoissuomenrajavartiosto(at)raja.fi POHJOIS-KARJALAN RAJAVARTIOSTO PL 5, 80511 Onttola puh. 0295 423 000 pohjoiskarjalanrajavartiosto(at)raja.fi

KAINUUN RAJAVARTIOSTO PL 60, 87101 Kajaani puh. 0295 424 000 kainuunrajavartiosto(at)raja.fi

LÄNSI-SUOMEN MERIVARTIOSTO PL 16, 20101 Turku puh. 0295 427 000 lansisuomenmerivartiosto(at)raja.fi

LAPIN RAJAVARTIOSTO PL 8212, 96101 Rovaniemi puh. 0295 425 000 lapinrajavartiosto(at)raja.fi

VARTIOLENTOLAIVUE PL 3, 00131 Helsinki puh. 0295 428 000 vartiolentolaivue(at)raja.fi

SUOMENLAHDEN MERIVARTIOSTO PL 150, 00161 Helsinki puh. 0295 426 000 suomenlahdenmerivartiosto(at)raja.fi

RAJA- JA MERIVARTIOKOULU Niskapietiläntie 32 D, 55910 Imatra puh. 0295 429 000 rajajamerivartiokoulu(at)raja.fi

MAALLA, MERELLÄ JA ILMASSA Rajavartiolaitos valvoo 24 tuntia vuorokaudessa kaikkina vuodenaikoina

PÅ LAND, TILL HAVS, I LUFTEN

Gränsbevakningsväsendet vakar 24 timmar i dygnet under årets alla tider

68

RAJAMME VARTIJAT

WWW.RAJA.FI