Rajamme Vartijat 1/19

RAJAMME VARTIJAT 1 | 2019 RAJAVARTIOLAITOKSEN SIDOSRYHMÄLEHTI TEEMANA RAJAN TOIMINTA TALVELLA

Rajavartiolaitoksen 100-vuotisjuhlavuosi käynnistyi

Pelastustoiminta talviaikaan Kittilän lentoaseman laajennus sujuvoitti passintarkastusta Kenraali Jarmo Lindberg: Suomessa rajavalvonnalla on selkeä tehtävä

RAJAMME VARTIJAT

1

SISÄLTÖ 32 Rajaturvallisuuden erikoislehti Rajamme Vartijat on ilmestynyt 85 vuotta

3

Pääkirjoitus

4

Ledare – Leading Article

5

Talvi tuo omat haasteensa Rajan lentotoiminnalle

8

Pohjoisen merivartioaseman toimintaa talviolosuhteissa

13 Schengen-tarkastukset täystyöllistävät Muonion rajavartioaseman väen kaamosaikaan 16 Rajan toimintaa talviolosuhteissa vuosien saatossa 18 Puolustusvoimain komentaja, kenraali Jarmo Lindberg: Suomessa rajavalvonnalla on selkeä tehtävä 20 Jäätävää osaamista: lumikenttien ammattilaiset talvileirillä Perämerellä 24 Rajavartiolaitoksen ACGF-foorumin puheenjohtajuus huipentuu arkitseen superviikkoon 26 Rajavartiolaitoksesta on sadan vuoden aikana kehittynyt laaja-alainen sisäisen turvallisuuden viranomainen.

26

Erämaakämpistä EU-tehtäviin - Rajavartiolaitos 100 vuotta

13

Lapin talvimatkailun suosio kasvaa. Kaamosaikaan Kittilään lennettiin 26 eri maasta.

2

RAJAMME VARTIJAT

34 RV 1934: Raja selvemmäksi - isänmaa rakkaammaksi 35 RV 1936: Rajamme Vartija N:o 6 pääkirjoitus 36 RV 1943: Rakentavaa työtä heimoalueella 38 RV 1949: Joulun filmitaivas 40 RV 1950: Kahden nuoren päiväkirjasta 42 Rajan virkauralta sisäministeriön valmiuspäälliköksi 44 Svenska resumé 45 English summary 46 Ajankohtaista

20

Arktisella leirillä harjoiteltiin etsintätehtäviä merialueella.

46 Venemessuilla vetonaulana oli uuden NV17-luokan nopea Zodiac Milpro SRA 850.

PÄÄKIRJOITUS VUODEN 2019 VIRSTANPYLVÄÄT: RAJAVARTIOLAITOS 100 VUOTTA JA RAJAMME VARTIJAT 85 VUOTTA

M

e Rajalla olemme aloittaneet 100. toimintavuotemme työn merkeissä. Yhden ulospäin näkyvän muutoksen olemme toteuttaneet juhlavuoden kunniaksi: Rajavartiolaitoksella on nyt uusi tunnus, joka on tarkoitettu käyttöön sekä graafisessa tuotannossa että verkkoympäristössä.

Tässä vuoden ensimmäisessä numerossa on historiikki, jossa kerrataan lyhyesti lehden keskeisiä vaiheita, sekä näköissivuina juttuja 1930–50-luvun lehdistä. Vuoden muissa numeroissa julkaistaan näköissivuja vanhoista lehdistä aina 2010-luvulle asti, ja viimeisessä numerossa luodaan katsaus tulevaan.

Lyhennenimen Raja käyttö vaatii totuttelua, erityisesti laitoksemme ulkopuolella. Sadan vuoden ajan olemme olleet Rajavartiolaitos ja olemme sitä vastakin, mutta puheessa ja epävirallisemmissa yhteyksissä lyhyt ja ytimekäs Raja kuuluu ja näkyy jatkossa. Suomen kielen sanaa Raja käytetään myös muunkielisissä yhteyksissä.

Rajamme Vartijat -lehtien digitointityö on valmistunut, ja kaikki lehdet saadaan yleisön vapaasti luettaviksi sähköisessä muodossa tämän vuoden aikana.

Vuoden mittaan Rajavartiolaitoksen historiaa muistellaan niin painetuissa kuin sähköisissä julkaisuissa.

Tärkeitä kanavia ovat omien verkkosivujemme lisäksi sosiaalisen median puolella Twitter, Facebook, Instagram ja YouTube. Juhlavuosi nousee hallintoyksiköissämme esiin monien tapahtumien yhteydessä eri puolella Suomea.

Päivi Kaasinen Päätoimittaja, Rajavartiolaitoksen viestintäpäällikkö

Rajamme Vartijat -lehti täyttää kuluvana vuonna 85 vuotta. Arvostettu rajaturvallisuuden erikoislehti on ilmestynyt yhtäjaksoisesti vuodesta 1934 lähtien.

RAJAMME VARTIJAT

3

LEDARE

LEADING ARTICLE

MILSTOLPAR ÅR 2019: GRÄNSBEVAKNINGSVÄSENDET 100 ÅR OCH TIDNINGEN RAJAMME VARTIJAT 85 ÅR

MILESTONES IN 2019: FINNISH BORDER GUARD 100 YEARS AND RAJAMME VARTIJAT 85 YEARS

Vi på Gränsen har nu inlett vårt 100:e verksamhetsår i arbetets tecken. Jubileumsåret till ära har vi genomfört en ändring som syns utåt: Gränsbevakningsväsendet har nu en ny logotyp som kommer att tas i bruk både i den grafiska produktionen och på webben.

We have started our 100th year of operation in a spirit of business as usual. One visible change has been implemented to honour the jubilee year of the Finnish Border Guard: a new logo has been launched for use both in graphic materials and in the online environment.

Det tar tid att vänja sig vid den förkortade namnformen Raja, i synnerhet utanför Gränsbevakningsväsendet.

I hundra år har vi varit Gränsbevakningsväsendet och det kommer vi att vara också i fortsättningen, men i talspråk och mindre officiella sammanhang kommer det korta och kärnfulla namnet Raja att höras och ses framöver. Det finska namnet Raja kommer att användas även på andra språk.

Under årets lopp kommer Gränsbevakningsväsendets historia att behandlas i såväl tryckta som elektroniska publikationer. Utöver vår egen webbplats är Twitter, Facebook, Instagram och YouTube i de sociala medierna viktiga kanaler. Jubileumsåret kommer att lyftas fram inom våra förvaltningsenheter i samband med olika evenemang på olika håll i landet.

Tidningen Rajamme Vartijat fyller i år 85 år. Den uppskattade specialtidningen har utkommit utan avbrott sedan 1934. Årets första nummer innehåller en historik som i korthet skildrar tidningens viktigaste skeden. Dessutom ingår faksimilsidor från tidningar som utkommit på 1930-1950-talen. I årets kommande nummer publiceras faksimilsidor från gamla tidningar fram till 2010-talet, och i årets sista nummer tar vi sikte på framtiden.

The short name in Finnish, Raja, will increasingly be used in different contexts. It will take some time to get used to it, particularly outside our own organisation. For one hundred years, our name has been Rajavartiolaitos, and it will continue to be so.

However, in spoken language and more informal contexts, the short form will be seen and heard in the future. The Finnish word Raja will be used in other languages as well.

The history of the Finnish Border Guard will be remembered during this year, both in printed and digital publications. Social media, including Twitter, Facebook, Instagram and YouTube, will be used as channels in addition to our own website. The centenary year will be featured largely at diverse events within our organisation across the country.

Digitaliseringen av Rajamme Vartijat har blivit färdig och alla tidningar kommer att finnas fritt tillängliga i elektronisk form före årets slut.

The Rajamme Vartijat magazine celebrates its 85th anniversary this year. This highly valued special magazine in the field of border security has been published without interruption since the year 1934.

This first issue of the current year contains a brief review of the magazine’s history, as well as facsimile pages from articles published between the 1930s and the 1950s. The next two issues will also include facsimile pages from the old magazines up until the 2010s, and the last issue of this year will turn its focus toward the future.

Päivi Kaasinen Chefredaktör, kommunikationschef vid Gränsbevakningsväsendet

Along with the completion of the digitalisation project, all Rajamme Vartijat magazines published over the decades will be freely available to the public by the end of this year.

Päivi Kaasinen Editor-in-chief, Communications Manager of the Finnish Border Guard

4

RAJAMME VARTIJAT

TEKSTI: Kirsti Helin • KUVAT: Kirsti Helin ja Raja

Talvi tuo omat haasteensa Rajan lentotoiminnalle Tehtäväjako on selvä: lentokonein suoritetaan partiolentoja ja pelastustoimet hoidetaan helikopterein.

Super Pumalla tehdään jatkuvasti harjoituslentoja ja harjoitellaan pelastustoimen tehtäviä, kuten ihmisten vinssausta avannosta.

RAJAMME VARTIJAT

5

V

artiolentolaivueen Turun tukikohdassa on melko hiljaista helmikuisena tiistaiaamuna.

Turun lentokentän läheisyydessä sijaitsevan tukikohdan yhdessä hallissa lentomekaanikot huoltavat Dorniervalvontalentokonetta ja toisessa hallissa Super Puma -pelastushelikopteri odottaa harjoituslennolle lähtöä. − Harjoituslentoja on aina päivystysten alussa. Harjoittelemme perusjutut: vinssaukset, mittarilähestymiset lentokentälle ja tutkalähestymiset merialueelle.

Hyvällä säällä kuten tänään tehdään itse keinotekoisesti lisähaasteita, esim. otetaan maaliksi jokin pieni kohde, johon vinssaaminen on tosi tarkkaa, kertoo helikopteriryhmän johtaja, kapteeni Antti Rauvola. − Pelastustoiminnassa talviaika on rauhallisempaa, mutta tehtävät ovat huomattavasti haastavampia kuin kesällä.

Ihmisten pelastamisessa jäistä ja elvyttämisessä on omat haasteensa.

− Avannosta voi joskus selvitä hengissä, vaikka aikaikkuna olisi jo mennyt.

Harvinainen pelastuminen tapahtui pari vuotta sitten erään saaristolaismiehen kohdalla. Mies oli pudonnut jäihin ja ehtinyt olla pinnan alla kymmenen minuuttia ennen kuin tulimme paikalle. Pintapelastajamme sai vinssattua miehen ylös kopteriin, jossa elvytystoimet aloitettiin välittömästi, ja saimme hänet vartissa Tyksiin sairaalahoitoon. Kaikkiaan mies oli elottomana lähes tunnin, mutta viikon kuluttua hän pystyi jo kävelemään, Rauvola kertoo.

Turun helikopteriryhmässä työskentelee noin 20 henkilöä. Super Puma -helikopterin miehistöön kuuluu aina viisi henkilöä: kaksi lentäjää, mekaanikko, pintapelastaja ja ensihoitaja. − Meillä on hoitotason yksikkö, mikä tarkoittaa, että meillä on samat varusteet elvytyslaitteineen ja lääkkeineen kuin ambulansseissa.

Voimme hoitaa potilaan täysin itsenäisesti

ja antaa myös suonensisäisen lääkityksen.

Turun lentolaivueella on neljä Super Puma H215 -helikopteria. Kaksi vanhinta on tällä hetkellä modifioitavana, toinen Ranskassa ja toinen Romaniassa. Syksyllä 2019 Turussa on jälleen käytössä neljä uudenveroista kopteria.

Turun saaristossa runsaasti hälytyksiä Rajavartiolaitoksen Vartiolentolaivueella on helikoptereita Turun lisäksi Helsingissä ja Rovaniemellä, yhteensä 14 kappaletta.

Turku on laajan saaristoalueen vuoksi tehtävämääräisesti kiireisin. Hälytystehtäviä on vuodessa 300–350. − Ihmisille sattuu kaatumisia ja muita onnettomuuksia kesämökeillä ja potilaita haetaan matkustajalautoilta. Jokin aika sitten kiidätimme ruotsinlaivalta erään synnyttäjän sairaalaan. Onneksi laiva ei ollut ehtinyt Airistoa pidemmälle, ja saimme äidin vajaassa viidessä minuutissa

− Meille tulee vuosittain 300–350 hälytystehtävää, ja elvytyksiä ja kuolemaa tässä työssä kohtaa väkisinkin, helikopteriryhmän johtaja, kapteeni Antti Rauvola toteaa.

6

RAJAMME VARTIJAT

− Dornier-koneet pidetään hyvässä kunnossa. Ne huolletaan lentotuntien, laskujen ja kalenteriajan perusteella, ja koneen päivätarkastus on voimassa 24 tuntia. Vuosittaiset isommat huollot teetetään ulkomailla, kertoo lentokoneryhmän johtajana 1.3.2019 aloittanut yliluutnantti Petri Jantunen.

Tyksin synnytysosastolle. Matkustajalaivoilla on helikopterille laskupaikka, ja jos aluksella ei ole laskupaikkaa, potilas pakataan paareille ja vinssataan kopteriin, Rauvola kuvaa.

Antti Rauvola on toiminut vuodesta 2010 lähtien helikopterilentäjänä. Ensi alkuun hän lensi pienemmällä yksimoottorikopterilla ja vuodesta 2012 lähtien Super Pumalla.

– Tässä työssä joutuu kohtaamaan elvytyksiä ja kuolemaa. Lapsitapaukset ovat aina rankkoja, kun itsellänikin on lapsia. Tähän mennessä isoin pelastusoperaatio kohdallani on ollut laskuvarjohyppääjiä kuljettaneen koneen putoaminen Jämijärvellä vuonna 2014. Onnettomuudessa sai surmansa kahdeksan henkilöä.

Olimme ensimmäisinä paikalla. Onneksi en vielä siinä vaiheessa tiennyt, että yksi uhreista oli kurssikaverini ja hyvä ystäväni Maanpuolustuskorkeakoulusta.

Dornierilla meri- ja rajavalvontaa Dornierin valvonta-alueeseen kuuluu Suomen merialue ja itäraja. − Merialueella tuemme Suomenlahden ja Länsi-Suomen merivartiostoja ja itärajalla suoritamme

lentotehtäviä paikallisille vartiostoille, kertoo lentokoneryhmän johtaja, yliluutnantti Petri Jantunen.

Turussa on kaksi Dornier-lentokonetta, joiden tehtävänä on rajavalvonnan lisäksi ympäristövalvonta Itämeren alueella. Valvontalennoilla tehdään havaintoja mm. tunnistamattomista aluksista, öljypäästöistä, hyljekannoista ja kalastustoiminnasta. − Lentokoneen valvontalaitteiden avulla saadaan tarkat tiedot merellä kulkevista aluksista automaattisesti, mikäli niissä on tunnistusjärjestelmät ja ne on kytketty päälle. Pääosa havainnoista tehdään silmin tähystämällä ja tarkastetaan valvontalaitteiden avulla. Täysin pimeässä havainnointia pystytään tekemään tutkilla ja lämpökameralla esimerkiksi alus- tai henkilöetsinnöissä. Hyvällä säällä kohteen pystyy tunnistamaan useamman kymmenen kilometrin päästä, kertoo Jantunen.

Sekä lentokone- että helikopteriryhmä tukevat myös muita viranomaisia, kuten poliisia ja pelastuslaitoksia. Valvontalentokoneet suorittavat merialueella partioidessaan aina lisäksi alueellisen koskemattomuuden valvontaa yhteistyössä Merivoimien kanssa.

Jäätilanteen tarkkailua – Joka talvi on sama ilmiö: jo ennen kuin meri alkaa kunnolla jäätyä, ovat ensimmäiset pilkkijät paikalla. Valvontalennoilla tarkkailemme jäätilannetta ja tiedotamme aukoista paikallisille vartioasemille, jotka sitten jakavat tietoa eteenpäin. Valitettavasti ihmiset ovat usein uhkarohkeita ja menevät jäälle varoituksista huolimatta, toteaa Jantunen. − Pakkanen on riskitekijä ilmailulle, ei vain talvella vaan myös kesällä yläilmoissa lennettäessä. Onneksi konetekniikka on nykyisin jo niin kehittynyttä, että lentokoneen osien jäätyminen pystytään estämään.

Petri Jantunen on toiminut vuodesta 2006 lähtien Dornier-koneen lentäjänä ja 1.3.2019 hän aloitti lentokoneryhmän johtajana.

Lentokoneryhmässä työskentelee seitsemän ohjaajaa, neljä operaattoria ja neljä lentokonemekaanikkoa. Operaattorit valmistelevat valvontatehtäviä, käyttävät koneen valvontalaitteita ja suorittavat lennon aikaisen ja jälkeisen raportoinnin. Mekaanikot tekevät koneiden päivittäiset huollot ja toimivat myös operaattoreina lennoilla.

RAJAMME VARTIJAT

7

Jääkannen vahvistuessa kalastajat tulevat kokemaan verkkojaan. Ulla ja Juhani Parkkola ovat tuttu näky Virpiniemen edustalla. Jään alle uitetusta verkosta nousee tällä kertaa siikaa.

8

RAJAMME VARTIJAT

TEKSTI JA KUVAT: Kirsti Helin

Pohjoisen merivartioaseman toimintaa talviolosuhteissa Alkutalvesta Perämeren jäillä liikuskelee lähinnä metsästäjiä ja kalastajia. Tammi-helmikuussa jääkannen vahvistuessa jäällä liikkujien määrä kasvaa huomattavasti.

RAJAMME VARTIJAT

9

−T

alviaikaan merialueilla meitä työllistävät erilaiset avustustehtävät: yksi saattaa jäädä kiinni hankeen moottorikelkallaan ja toisen kelkkaan tulee jokin tekninen vika. On myös tilanteita, joissa kadonnutta ihmistä etsitään yötä myöten kymmenien ihmisten voimin, ja keväällä jäiden heiketessä pelastamme ihmisiä jäistä, Virpiniemen merivartioaseman varapäällikkö, yliluutnantti Jarkko Kynkäänniemi kuvailee talvisia työtehtäviä. − Työhömme kuuluu tiedottaa jäätilanteista eri viestintäkanavissa, ja meillä on hyvät yhteydet paikallisiin tiedotusvälineisiin. Tiedotusvastuu kuuluu asemalla kunkin työvuoron vanhimmalle esi-

miehelle. Valistuskampanjoista huolimatta onnettomuuksia sattuu valitettavasti joka talvi. − Tänä talvena jään muodostumista hidasti massiivinen lumimäärä, joka painoi alkutalven heikkoa jäätä alemmaksi ja muodosti vettä jään pinnalle. Jääkansi vahvistui kuitenkin kohtuullisen ajoissa Oulusta pohjoiseen. Vaikka Perämeren pohjoisella rannikolla on välillä paksuakin jäätä, on siellä aina vaaran paikkoja, Kynkäänniemi muistuttaa.

Kelirikkoaika on haastava, koska silloin ei ole mahdollista käyttää moottorikelkkoja, vaan kulkuvälineinä merellä tapahtuvaan pelastustoimintaan ovat ilmatyynyalus ja helikopteri. Virpiniemen merivartioasemalla on oma ilmatyyny-

− Ilmatyynyaluksesta löytyy laaja valikoima pelastus- ja ensiapuvälineitä, mm. paarit potilaiden kuljettamiseen, esittelee merivartija Marko Hand.

Ilmatyynyalus liikkuu ilmapatsaan kannattamana, ja normaali 25 solmun 10 RAJAMME VARTIJAT ajovauhti ei tunnu sisätiloissa juuri miltään.

alus, ja tarvittaessa paikalle saadaan helikopteri Rajavartiolaitoksen Rovaniemen lentoyksiköstä, jossa on jatkuva päivystys. − Ilmatyynyalus on erinomainen kulkuneuvo talvietsinnöissä. Alus pystyy liikkumaan niin maalla kuin veden ja jään päällä. Se on nopea ja siinä pystytään käyttämään samaa pelastusvälineistöä kuin partioveneissä kesäaikaan. Olemmekin saaneet hyvää palautetta talvietsintämenetelmien osalta, Kynkäänniemi sanoo. − Kaluston ja varusteiden toimivuus sekä henkilöstön ammattitaito ovat avaintekijöitä talvisissa olosuhteissa. Osaamista ylläpidetään erilaisilla harjoituksilla ja kehitetään jatkuvasti. Kaikki asemamme työntekijät ovat saaneet mm. ensiapukoulutuksen eli pystymme turvaamaan

potilaan peruselintoiminnot, antamaan tehostettua ensiapua sekä arvioimaan potilaan tilan ja raportoimaan tilanteesta eteenpäin.

Merivartiointia Himangalta Tornioon Virpiniemen merivartioasema on pohjoisin Rajavartiolaitoksen kymmenestä merivartioasemasta. Sen toiminta-alue ulottuu Himangalta Tornioon, rantaviivaa on yhteensä noin 300 kilometriä. Asema sijaitsee puolen tunnin ajomatkan päässä Oulun keskustasta pohjoiseen entisen Haukiputaan kunnan alueella. Asema aloitti toimintansa vuonna 1958 nykyisellä paikallaan Virpiniemen Mustakarissa, joka tuolloin oli vielä saari.

Merivartioaseman työtehtäviin kuuluvat meripelastus- ja etsintätehtävät, jotka suoritetaan avovesikaudella aluskalustolla ja talvella jääpeitteen aikana moottorikelkoilla ja ilmatyynyaluksella.

Aseman henkilöstö osallistuu myös Oulun ja Kemi-Tornion lentoasemilla tehtäviin Schengen-matkustajien rajatarkastuksiin sekä satamissa PTR-viranomaisyhteistyönä tehtäviin alustarkastuksiin. Aseman tehtäviin kuuluu myös lukuisia valvontatehtäviä, kuten ulkomaalaisvalvontaa, vesiliikenteen valvontaa, maastoliikenteen valvontaa sekä kalastuksen ja metsästyksen valvontatehtäviä.

Virpiniemen merivartioasemalla työskentelee 23 rajavartiomiestä, aseman emäntä ja kaksi merivartiokoiraa. Töitä tehdään pääsääntöisesti 8−12 tunnin mittaisissa työvuoroissa.

Merivartiokoirina on saksanpaimenkoira ja labradorinnoutaja, jotka osallistuvat ohjaajiensa kanssa meripelastukseen, henkilöetsintään aluksista, saaristosta ja ajoneuvoista sekä hukkuneiden etsintään vesistöstä. Huumausaineiden etsintään osallistutaan PTR-yhteistyössä lentokentillä, asunnoissa ja rahtialuksissa.

Yhteistyö on tiivistä Merivartioasema tekee tiivistä yhteistyötä useamman eri tahon, kuten Poliisin, Tul-

− Kaluston ja varusteiden toimivuus sekä henkilöstön ammattitaito ovat avaintekijöitä talvisissa olosuhteissa, sanoo merivartioaseman varapäällikkö Jarkko Kynkäänniemi.

lin, Pelastuslaitoksen, Puolustusvoimien, paikallisen meripelastusyhdistyksen, Vapepan, Metsähallituksen erätarkastajien sekä ELYn ja AVIn kanssa.

Jarkko Kynkäänniemi kertoo, että yhteistyö on vakiintunutta ja toimii hyvin. − Järjestämme yhteisiä harjoituksia ja osallistumme muiden järjestämiin harjoituksiin. Meripelastusharjoituksiin kutsutaan laajasti sekä viranomais- että vapaaehtoistoimijoita. Osallistumme myös Puolustusvoimien paikallispuolustusharjoituksiin, ja meillä on kahdenvälisiä harjoituksia mm. Poliisin kanssa.

Virpiniemen merivartioaseman yhteydessä on toiminut vuodesta 2016 lähtien Oulu-Koillismaan pelastuslaitoksen öljyntorjunta-asema. Tämän vuoden alussa Rajavartiolaitoksen vastuulle tuli öljyn-

torjunnan johtaminen ja koordinointi aavalla merellä. − Yhteisillä harjoituksilla olemme varautuneet isommankin öljyvahingon varalle. Tähän mennessä öljyntorjuntaa ei ole onneksi tarvinnut paljon tehdä.

Rahtilaivoista on joskus vuotanut pieniä määriä öljyä lähinnä satama-alueilla, Kynkäänniemi kertoo.

Perämeren pohjukassa Oulusta Tornioon muodostuu ainakin vielä toistaiseksi talvisin kiinteä jääkenttä, joka tarjoaa laajan arktisen ympäristön meripelastusharjoituksiin. Kireää pakkasta ja kovaa tuulta oli tarjolla myös tammikuun lopulla, jolloin Virpiniemen edustalla järjestettiin monikansallisen Arktisen rannikkovartiostofoorumin SARCharjoitus.

RAJAMME VARTIJAT

11

Kittilän lentoaseman matkustajamäärä on huikeassa nousussa.

Viime vuonna Kittilään lennettiin jo 26 eri maasta.

12

RAJAMME VARTIJAT

TEKSTI: Kirsti Helin • KUVAT: Kirsti Helin ja Kittilän lentoasema

Schengen-tarkastukset täystyöllistävät

Muonion rajavartioaseman väen kaamosaikaan Kittilän lentoaseman matkustajamäärä kasvaa vuosi vuodelta.

Perinteisten charterlentojen lisäksi reittivuorot eri puolilta Eurooppaa tuovat turisteja Lappiin.

RAJAMME VARTIJAT

13

Bolgerin perhe Sheffieldistä on tullut jo kolmannelle Lapin lomalleen. He aikovat vierailla mm. Snow Villagessa Kittilän Lainiossa, joka on ollut suosittu käyntikohde jo lähes 20 vuoden ajan. Tänä vuonna jäästä ja lumesta rakennetun lumikylän teemana on Game of Thrones.

B

olgerin perhe on juuri laskeutunut Manchesterin charterlennolla Kittilän lentokentälle.

Tuloaulassa perheen isä Matthew Bolger toteaa tyytyväisenä passintarkastuksen edenneen nopeasti ja sujuvasti.

Helmikuinen loma on jo perheen kolmas Lapin matka, aikaisemmat lomat ovat ajoittuneet jouluun. Keski-Englannissa Sheffieldissä asuvaa perhettä pohjoiseen houkuttavat lumi ja kaunis luonto.

– Viikon lomalla on tarkoitus hiihtää ja lumilautailla. Ja tietysti käydä myös Snow Villagen jääbaarissa nauttimassa vodkaa jäälasista, Matthew Bolger kertoo hymyillen.

Kittilän lentoasemalla sunnuntai on viikon kiireisin päivä. Paljon eri kansallisuuksia on joko tulossa tai lähdössä. Lentoja tulee eri puolilta Eurooppaa, mutta eniten Britanniasta. Lontoosta lennetään Kittilään charterlentojen lisäksi myös reittilentoja. − Ennätyssunnuntaina meillä oli peräti 17 brittikoneellista matkustajia tarkastettavana lyhyen ajan sisällä, kertoo rajatarkastuksen esimies, rajavartiomestari Vesa Pantsar.

Britannia ei kuulu Schengenin vapaan

14

RAJAMME VARTIJAT

liikkuvuuden alueeseen, vaikka onkin vielä toistaiseksi osa EU:ta. Kaikilla sieltä tulevilla matkustajilla täytyy siis olla passi, ja heille suoritetaan maahantulotarkastus, kun he ylittävät Schengen-alueen ulkorajan.

Kittilän lentoasemalle tulee rajatarkastettavia matkustajia Schengen-alueen ulkopuolelta myös Kanadasta, Ukrainasta, Venäjältä, Valko-Venäjältä ja Yhdysvalloista.

Lisää passintarkastuspisteitä Rajavartiolaitoksen tekemää passintarkastusta on nopeuttanut lentoaseman laajennus. Lähtöpuolelle on tullut 1 500 neliötä lisää tilaa ja saapuvalle puolelle 500 neliötä. Samalla tarkastuspisteiden määrää on lisätty lähtöpuolella neljästä kuuteen ja saapuvalla puolella kuudesta kymmeneen.

Muonion rajavartioasema vastaa sekä Kittilän että Enontekiön lentoasemien rajatarkastuksista. Kittilässä oli vuonna 2018 noin 70 000 rajatarkastettavaa ja Enontekiöllä noin 26 000. − Yleensä täällä tehdään normaalit ykköslinjan tarkastukset eli tarkistetaan matkustajan passin aitous ja voimassa-

olo ja ettei henkilö tai matkustusasiakirja ole etsintäkuulutettu eli suoritetaan ns. vähimmäistarkastus. Kolmansien maiden kansalaisille tehdään perusteellinen tarkastus, jossa todetaan, että matkustaja täyttää kaikki edellytykset tulla Schengen-valtion alueelle ja poistua sieltä. − Kittilässä matkustajien riskiprofiili on matala. Hyvin harvoin tavataan etsintäkuulutettuja tai laittomasti maahan pyrkiviä. Pääsyn epäämisiä ei ole tehty vuosiin, muistelee Pantsar.

Lentokentillä rajatarkastusten sesonki ajoittuu marraskuun lopulta helmikuun alkupuolelle. − Kaamosaikaan kaikki 17 rajavartijaamme täydennettynä muiden vartioasemien väellä työskentelevät lentoasemilla, mutta eipä sitä juuri kukhaan muukhaan tuohon aikaan maastossa liiku, Pantsar tokaisee. − Helmikuun puolivälissä suomalaisten hiihtolomien aikaan meillä on jo enemmän valvontaa maastossa yhteistyössä poliisin kanssa. Meillä on kuitenkin jatkuva valmius tulla tarkastamaan matkustajien passit.

Yksittäisiä lentoja voi tulla milloin tahansa.

Viime juhannusaattonakin tuli yksi pienkone.

Kittilässä on passintarkastuspisteitä yhteensä 10 saapuvien matkustajien puolella ja 6 lähtevien puolella.

Reittilennot lisääntyneet

Kittilän lentoaseman päällikön Kimmo Liukkosen mukaan Lapin matkailu on noussut muutamassa vuodessa aivan uudelle tasolle. − Tänne tullaan yhä laajemmalti maailmasta kokemaan Lapin eksotiikkaa, joko lyhyemmäksi tai pidemmäksi aikaa, ja reittilentojen ansiosta yksittäisten matkailijoiden määrä on kasvanut.

Kittilään lennetään suoria reittivuoroja Englannista, Saksasta, Sveitsistä ja Ranskasta ja lisäksi yksityislentoja mm.

Espanjasta, Irlannista, Italiasta ja Romaniasta. Charterlentoja tulee mm. Britanniasta, Ranskasta, Hollannista, Sveitsistä, Belgiasta, Itävallasta, Espanjasta, Venäjältä, Ukrainasta. Vuonna 2018 Kittilään lennettiin yhteensä 26 eri maasta. − Kiireisin päivä oli sunnuntai 23.12., jolloin kentälle saapui yhteensä 29 reitti- ja charterkonetta, kertoo Liukkonen. − Ympäristöasioiden korostuessa ihmiset hakevat täältä Lapista puhdasta ympäristöä ja luonnon hiljaisuutta. Uskon, että tänne tullaan myös sosiaalisen median kuvien houkuttelemana kokemaan jotain ainutlaatuista.

Kittilän lentoaseman läheisyydessä Levin monipuolinen hiihtokeskus on yhä ykkönen, mutta noin tunnin ajomatkan päässä on monta muutakin kiinnostavaa lomakohdetta kuten Ylläs, Pallas ja PyhäLuosto.

Lapin matkailu on jo vuosikausia painottunut talvikauteen. Kimmo Liukkosen mukaan matkailua voitaisiin saada ympärivuotiseksi kehittämällä palveluja ja tuotteita entistä houkuttelevammiksi. − Olisi myös mahdollistettava helppo liikkuminen paikasta toiseen koko Lapin alueella Ruotsi ja Norja mukaan lukien. Moni matkailija haluaisi kokea sekä Suomen Lapin tunturit että Norjan vuonot, Liukkonen visioi.

Mittavat investoinnit Lapin lentoasemiin Finavian lähivuosien investoinnit Lapin matkailun edistämiseksi nousevat lähes sataan miljoonaan euroon. Lapin lentoasemien kehitysohjelman tavoitteena on parantaa asiakaskokemusta, nostaa palvelutasoa ja kapasiteettia sekä varmistaa turvallinen liikennöinti lento- ja matkustajamäärien kasvaessa.

Kittilän, Rovaniemen ja Ivalon lentoasemilla on tehty jo isoja laajennuksia ja palveluja on lisätty vastaamaan voimakkaasti kasvavaa matkustajamäärää. Kittilän lentoaseman kehittämiseen on tähän mennessä käytetty noin 20 miljoonaa euroa. − Lentoasemaamme on uudistettu todella merkittävästi parin viime vuoden aikana, kertoo Kimmo Liukkonen. − Kesällä 2018 rakennettiin lisää lentokoneiden pysäköintipaikkoja, tehtiin toinen rullaus-

− Kaamosaikaan koko Muonion rajavartioaseman väki on työllistettynä Kittilän ja Enontekiön lentoasemien passintarkastuksissa, kertoo rajavartiomestari Vesa Pantsar.

tie kiitotielle ja laajennettiin matkustajaterminaalia kahdessa vaiheessa. Ensi kesän isoin muutos on pitkä rullaustie, joka mahdollistaa lentokoneiden sujuvamman ja nopeamman kääntymisen. Lentokentän kapasiteettia pystytään vielä nostamaan automatisoinnilla ja digitalisoinnilla sekä laajentamalla matkatavarankäsittelyn tiloja. − Lentokentällä rajatarkastukset ovat sujuneet aina loistavasti, ja nyt kun olemme lisänneet passintarkastuspisteitä, toiminta tehostuu edelleen ja asiakkaat ovat entistäkin tyytyväisempiä. Yhteistyö Rajan kanssa toimii hyvin, Liukkonen kehuu. − Asioita katsotaan yhdessä eri tasoilla ja yhteistyötä tehdään hyvällä fiiliksellä.

Tarvittaessa puututaan epäkohtiin ja tehdään parannuksia. Isommat kehityskohteet suunnitellaan yhdessä pidemmälle aikajaksolle.

RAJAMME VARTIJAT

15

Työporukka eli kaatomiehet ja hevosmies palaamassa Suomeen Neuvostoliitosta suomalaisen valvontapaikan kautta kevättalvella 1930. Kuva: Esko Kuitusen kokoelma.

Lieksan Inarin tilapäisellä rajanylikulkupaikalla suoritetaan rajatarkastuksien lisäksi Tullin tehtäviä.

TEKSTI: Kimmo Vitri • KUVAT: Raja

Raja toimii talviolosuhteissa

R

ajavartiolaitoksen alkutaipaleella rajavartioasemaverkosto oli harva ja kulkuyhteydet maan rajoilla olivat huonot. Talvella rajapartion hiihtämät ladut jättivät vain jäljet lumeen - seuraavaan lumisateeseen saakka.

Hevosella ajettavat talvitiet muodostivat merkittävän osan itärajan ylittävästä liikenteestä. Lieksan alueella puuta on kuljetettu Venäjältä Suomeen yli 150 vuoden ajan. Puutavaraa ajettiin hevosella rajajärvien jäille keväistä jokiuittoa varten.

Pitkä-Valamajärvellä Kivivaarassa rajan ylitti kevättalvella 1930 päivittäin 1 170 miestä ja noin 450 hevosta. Rajavartiosto valvoi rajanylitykset.

Rajamiesten suorittamat rajatarkastukset ovat jatkuneet tilapäisillä rajanylityspaikoilla myös talvella. Puutavaraa kuljetetaan Venäjältä Suomeen raskailla ajoneuvoilla.

Ensimmäiset moottorikelkat tulivat Rajavartiolaitoksen käyttöön 1970-luvulla, mutta kelkkaa saivat ajaa vain siihen

Paksukin lumipeite sulaa ja liikkuminen vaikeutuu. Kuva Lieksan Inarista.

16

RAJAMME VARTIJAT

hyväksytyt miehet. Kelkalla pystyttiin tekemään pientä hiihtämistä helpottavaa uraa. Myöhemmin kuvioihin tulivat latuhöylät ja -lanat. Näiden avulla partiointi helpottui, kun oli ladut missä hiihtää.

Ruunaan rajavartioasemalla kehitettiin – hyvää tarkoittaen – henkilökuljetukseen soveltuva umpinainen reki.

Erään kerran oli arvovieraita käymässä ja heitä kuljetettiin reellä rajan varressa, mutta olosuhteista johtuen reki kaatui.

Kaatuneesta reestä annetut toiminta-

Talvisessa kelkkapartiossa herpaantuminen voi aiheuttaa uralta suistumisen.

Henkilökuljetukseen soveltuva umpinainen reki Ruunaan rajavartioasemalla 1990-luvulla.

ohjeet olivat selviä. Turmassa vältyttiin henkilö- ja kalustovahingoilta, mutta tapauksen johdosta käytyjen keskusteluiden tuloksena reen käyttö on jäänyt vähemmälle.

Keskitalvella rajalla partioiminen on miellyttävää, vaikka pakkanen antaakin haastetta. Suojavarusteet ovat nykyään laadukkaita ja antavat hyvän suojan tuulta ja kylmää vastaan. Keväällä puolestaan lumien sulamisvedet antavat omat haasteensa rajapartiolle.

Talvinen rajapartio ajaa partioautolla vartioasemalta rajalla olevaan partiotukikohtaan, missä varustaudutaan kelkkailemalla tai hiihtämällä suoritettavaan

Toisinaan taas lumi pöllyää.

rajavalvontaan. Tarkastettava matka edestakaisin on kymmeniä kilometrejä, joten moottorikelkka on yleisin liikkumisväline.

Rajamiehelle kuuluva maastossa tähystäminen oli aluksi haastavaa, koska ei ollut kunnollisia tähystyspaikkoja. Oli vuosi 1965, kun Lieksan Inarissa vartiopäällikkö käski meidät partioon. Ulkona oli noin 45 astetta pakkasta. Tehtävänä oli siirtyä vartioaseman pohjoispuolelle rajan varteen ja suorittaa neljä tuntia tähystystä Neuvostoliiton puolelle. Tähystyspaikka oli korkeaan mäntyyn laudoista rakennettu lava. Sen aikaisilla varusteilla oli kyllä elämys nousta puuhun ja suorittaa tähystystä vuorotellen partiokaverin kanssa!

Vuoden 1988 alussa oli Särkkävaaran vartion kuistin mittarissa -42 0C pakkasta puolen yön aikaan. Oli ilmavalvontavuoro, jossa tuli partioida neljä tuntia rajavyöhykkeen takarajalla ja tähystää neljä tuntia vartion tornista. Särkkävaaran rinnettä laskeutuessaan partio huomasi, ettei keli ole lämpenemään päin. Maastopartion jälkeen kelpasi tähystäminen lämmitetyssä tornikopissa. Nuoren vartio- ja partiomiehen mieleen hiipi ajatus, olisiko herrana helpompi olla.

Kapteeni Kimmo Vitri toimii Lieksan rajavartioaseman päällikkönä.

Lumi aiheuttaa usein tykkylumituhoja, jolloin partiourat ovat täysin ajokelvottomia katkenneiden ja kaatuneiden puiden vuoksi. Raivausoperaation jälkeen urat saadaan vapaiksi.

RAJAMME VARTIJAT

17

TEKSTI: Päivi Kaasinen ja Kirsti Helin • KUVA: Puolustusvoimat

Puolustusvoimain komentaja, kenraali Jarmo Lindberg:

Suomessa rajavalvonnalla on selkeä tehtävä Rajavartiolaitoksella on tärkeä rooli niin maan sisäisen kuin ulkoisen turvallisuuden kannalta.

−R

ajavartiolaitoksesta tulee ensimmäiseksi mieleen toiminnallisuus: maarajoilla liikkuvat partiot, rannikolla kulkevat alukset sekä ilmassa operoivat helikopterit. Näitä kaikkia olen päässyt läheltä seuraamaan, kertoo puolustusvoimain komentaja, kenraali Jarmo Lindberg. − Vähemmän tunnettua on Rajavartiolaitoksen työ lentokentillä ja satamissa.

Rajavartijoita on entistä enemmän lentokentillä etenkin kasvavan Aasian liikenteen takia. Rajavartiolaitos on ensimmäisenä vastaan tuleva Schengen-alueen valvoja, ja rajavartijat kohtaavat päivittäin haastavan asiakaskunnan milloin mistäkin päin maailmaa.

Lindberg korostaa rajavalvonnan merkitystä muuttuneessa maailmassa. − EU:n haasteina ovat muun muassa laiton maahanmuutto, terrorismi ja hybridivaikuttaminen. Suomen rajoilla on tällä hetkellä rauhallista.

Tilanteet saattavat kuitenkin muuttua nopeastikin, kuten tapahtui vuonna 2015, jolloin maahamme tuli yhtäkkiä yli 30 000 turvapaikanhakijaa.

– Suomessa on vahva kokonaisturvallisuuden malli, eikä siitä ole luovuttu kylmän sodan päättymisen jälkeenkään. Rajavartiolaitoksella on tärkeä rooli

18

RAJAMME VARTIJAT

niin maan sisäisen kuin ulkoisen turvallisuuden kannalta. Suomessa rajavalvonnan tehtäväkenttä ja organisaatio ovat hyvin selkeät verrattuna moneen muuhun Euroopan maahan.

Koko Euroopan rajavalvonnan kannalta Rajavartiolaitos toimi suunnannäyttäjänä vuonna 2005, kun Frontex perustettiin Rajavartiolaitoksen nykyisen päällikön Ilkka Laitisen johdolla.

”Rajoillamme on rauhallista, mutta tilanteet saattavat muuttua nopeastikin.” − Euroopan raja- ja merivartiovirasto Frontex on saanut paljon hyvää aikaiseksi.

Esimerkiksi viime aikoina Frontex on kouluttanut Libyan merivartioston väkeä, minkä ansiosta Libya pystyy nykyisin paremmin hallitsemaan omia aluevesiään

ja estämään ihmisten salakuljetusta keskisellä Välimerellä.

Yhteistyö Puolustusvoimien kanssa − Rajaturvallisuus on osa maamme kokonaisturvallisuutta, ja on tärkeää, että Suomessa on aluevalvontaviranomainen, jolla on laajat toimintavaltuudet rajaalueilla. Sillä on suuri merkitys etenkin mahdollisen kriisin alkuvaiheessa, kenraali Lindberg korostaa. − Rajavartiolaitoksen rajajääkärikoulutus on laadukasta, ja se tähtää nimenomaan toimintakykyyn rajaolosuhteissa. Koulutuksen korkeasta tasosta kertoo se, että rajajääkärit ovat aina pärjänneet hyvin vertailussa Puolustusvoimien koulutettavien kanssa. − Rajavartiolaitoksella on iso reservi. Puolustusvoimien hankkimalla sotavarustuksella sekä yhteisellä suunnittelulla ja koulutuksella Rajavartiolaitos ylläpitää jatkuvasti valmiuttaan toimia yhteistyössä Puolustusvoimien kanssa. − Yhteistyömme on viime aikoina tiivistynyt entisestään. Se on päivittäistä ja ketterästi säädettävissä. Rajavartiolaitoksen upseerit ovat kurssiveljiämme, mikä tekee yhteistoiminnasta luontevaa.

Meillä on hyvät edellytykset toimia tulevaisuudessa vieläkin koordinoidummin ja tehokkaammin yhteisten päämäärien hyväksi, Lindberg sanoo.

Onnea 100-vuotiaalle − Haluan onnitella kunniakasta 100vuotiasta Rajavartiolaitosta. Muualla Euroopassa rajaturvallisuusorganisaatioita on muutettu hyvinkin radikaalisti ja osa on hävinnyt kokonaan, mutta meillä Suomessa Rajavartiolaitoksella on elintärkeä tehtävä osana maamme kokonaisturvallisuutta, kenraali Jarmo Lindberg sanoo. − Rajavartiolaitoksen samoin kuin Puolustusvoimienkin toiminta on viime vuosina muun muassa erilaisten yleisötapahtumien myötä tullut entistä tutummaksi kansalaisille. Molempien organisaatioiden viestintä on muuttunut avoimemmaksi, ja asiantuntijoitamme haastatellaan usein julkisuudessa. Mielestäni Rajavartiolaitoksen julkinen näkyvyys on hyvin luontevan ja modernin näköistä. − Rajavartiolaitos on merkittävästi kehittynyt viimeisten vuosikymmenien aikana, ja uskon laitoksen menestyksellisen toiminnan jatkuvan tulevaisuudessakin. − Toivotan menestystä Rajavartiolaitoksen seuraavalle vuosisadalle!

− Rajavartiolaitos laajoine toimintavaltuuksineen maamme raja-alueilla on tärkeä osa Suomen kokonaisturvallisuutta, sanoo puolustusvoimain komentaja, kenraali Jarmo Lindberg.

RAJAMME VARTIJAT

19

TEKSTI: Tuomo Pajula • KUVAT: Tuomo Pajula ja Max Mikkilä

Erikoinen näky öisellä meren jäällä. Tunnelmallinen telttakylä nousi laivaväylän kupeeseen tarjoten sään suojaa öiseen leiriytymisharjoitukseen.

Jäätävää osaamista

Lumikenttien ammattilaiset talvileirillä Perämerellä Kansainvälinen arktisen turvallisuuden yhteenliittymä kokosi alan toimijoita yhteiseen harjoitukseen Oulun jäälakeuksille.

M

otiivina oli kaikilla saada lisätietoa ja osaamista arktisissa olosuhteissa toimimisesta.

Harjoituksen tärkein anti saavutettiinkin elohopean ollessa perusretkeilijälle varsin reiluissa miinuslukemissa.

Lumimies portilla Helmikuisena pakkaspäivänä Virpiniemen merivartioaseman portin taakse ilmestyi

20

RAJAMME VARTIJAT

vanhalla tila-autolla epäilyttävä henkilö.

Epäilyksiä eivät aiheuttaneet niinkään ulkoinen habitus tai käyttäytyminen, vaan henkilön esittämä toive. Herra halusi nimittäin yöksi jäälle merivartioaseman läheisyyteen. No, pian paljastui, että kyseessä oli mainetta niittänyt lumikenttien mies Kari Poppis Suomela, jota oli pyydetty asiantuntija-avuksi SARC-hankkeen harjoitusleirille.

Poppis on Suomen tunnetuin naparetkeilijä. Hän on koko maailmassa kahdestoista henkilö, joka on onnistunut hiihtämään niin etelä- kuin pohjoisnavalle ilman ulkopuolista tukea. Ei voi myöskään vähätellä hiihtovaelluksia Grönlannin halki sekä magneettiselle pohjoisnavalle.

– Kiinnostukseni retkeilyyn alkoi jo partioaikoina. Myöhemmin LJK:n palvelus toi mukanaan tiettyjä varmuuksia,

Havaintoradan tarkoituksena oli herätellä ajatuksia talvisen etsinnän haasteista.

Poppis kertoo alkuvaiheistaan eränkävijänä. Laskuvarjojääkärikillassa alkoi näihin päiviin kestänyt kehitystyö, jonka myötä eri retkikunnat saivat alkunsa.

– Ensimmäinen pitkä hiihto oli Grönlannin yli, ja sen valmisteluun tehtiin paljon pitkäjänteistä järjestelytyötä.

Seuraava retki magneettiselle pohjoisnavalle olikin puolestaan enemmän soitellen sotaan meiningillä, mies kertoo vaativien retkien valmisteluista.

Pohjoistuulen raapimien juonteiden takaa paljastuu kuitenkin muutakin kuin karismaattinen lumimies: diplomiinsinööri, teollinen muotoilija ja taiteen maisteri. Diplomityönään hän suunnitteli arktisen asun, mikä ei sinänsä ollut kovin yllättävää.

Vuosien saatossa Poppikselle on karttunut runsaasti kokemusta arktisesta luonnosta ja hän on myös jakanut tietoaan.

Noin 25 vuoden aikana hän on kirjoittanut Retki- ja Erä-lehtiin, julkaissut kirjoja, pitänyt satoja esitelmiä ja fiilistelypuheita sekä testannut tuotteita.

Kari Poppis Suomela oli omassa elementissään Perämeren jäällä.

Rauhallisuus ja järjestelmällisyys tulevat pienessä ryhmässä suureen rooliin.

Rajavartijoille Poppiksella on samat terveiset kuin muillekin luonnossa liikkujille. − Henkilökohtaiset taidot ja rutiinit ovat tärkeitä, mutta henkinen päättäväisyys ja nöyryys ovat olennaisia tekijöitä luonnossa selviytymiseen, hän sanoo sulkematta pois kenenkään kykyä tai mahdollisuuksia haastaa itseään.

Pohjoisnapasimulaattori Virpiniemen merivartioaseman arktisen harjoituksen pääaiheena oli selviytyminen jääalueella ja lumisissa olosuhteissa. Yksi harjoituksen kohokohdista oli yöpyminen Poppiksen jäälle puuhaamassa leirissä laivaväylän kupeella. Pieni telttaryhmä nousi jäälle muodostaen pitkittäisen ketjun.

RAJAMME VARTIJAT

21

Oulun jäälakeuksiltakin löytyi sen verran sulaa, että leiriläiset pääsivät harjoittelemaan vedestä pelastautumista.

Telttoihin rakennettiin varusteet jäästä sahaten. Jääkuutioista muodostuikin Ikean kalusteita huomattavasti helpommin koottavia ja jämäkämpiä pöytiä ja tuoleja.

Aiemmin mainittu insinöörin tarkkuus ja leiriolosuhteissa hankittu muonituskokemus näkyivät valmisteluissa. Tervetulomaljat eli teekupposet sekä keksit ja muut eväät oli ladottu hyvin tarkasti jäiselle pöydälle vieraita odottamaan. − Tämä Oulun luonto on kuin pohjoisnapasimulaattori. Kymmenisen vuotta olen täällä hiihdellyt, illan isäntä kertoo tutuista Hailuodon ja Krunnien maisemista. Hänen mielestään jokaisen ihmisen pitäisi hiihtää Hailuodosta ulos ja päästä nauttimaan ympäröivän meren eri vivahteista niin myrskyineen kuin kauniine pakkaspäivineen.

Leiriläisten yö ei ollut ihan viikon rajuimpia pakkasten suhteen, sillä mittari

22

RAJAMME VARTIJAT

käväisi reippaasti yli kahdenkymmenen asteen pakkaslukemissa jo pari päivää aiemmin. Pakkasta kuitenkin oli riittävästi, ja reipas lumisadekin laskeutui telttojen päälle. Kauimpaa tulleet harjoitusviikon osallistujat olivat Ruotsista ja Islannista.

Varsinkin islantilaiset nautiskelivat öisestä retkestään, joka oli heille ilmeisesti jopa hiukan kotoisaa.

Harjoitusta oli luotsaamassa pitkän linjan meripelastuskouluttaja Juha Pietiläinen Raja- ja merivartiokoululta, joka vietti viimeisiä koulutusviikkojaan ennen eläkkeelle siirtymistä. Uransa vuonna 1987 aloittanut ja suurin piirtein samannäköisenä pysytellyt mies kertoi leiriyön meren jäällä olleen uusi ja mukava kokemus. − Mielenkiintoisia nämä koulutushommat ovat kaiken kaikkiaan olleet.

Meripelastuskoulutus on mukavaa käy-

tännön tekemistä ja täällä Oulun seudulla jäiset olosuhteet ovat hyvä juttu. Etelässä ei vastaavaa koulutusta pysty antamaan, Juha pohtii.

Kurssikaste Asiantuntija- ja sidosryhmäyhteistyön lisäksi erilaiset koulutukset ja kurssit kuuluvat SARC-hankkeen sisältöön.

Tämän kurssin koulutuspakettiin otettiin mukaan pieni ammatillinen kastetilaisuus.

Tällä kertaa kaste ei ollut osa puolikurssijuhlia vaan se toteutettiin avantorastilla.

Virpiniemen aseman entinen TCkouluttaja Juha Halonen sekä nykyinen TC-kouluttaja Kalle Vahtola olivat kasteen puuhamiehiä. Mukana oli myös RVLE:n edustajia sekä muiden merivartioasemien TC-kouluttajia. Rastin aiheena oli siis jäihin vajoaminen ja sieltä omin avuin ylös pääseminen. Haastavinta

Arktisen rannikkovartiostofoorumin puheenjohtajakauden vastuuvalmistelija Tomi Kivenjuuri luennoi tilaisuuden alussa toiminnan periaatteista.

oli löytää sulaa paikkaa vankan jääkannen lomasta. Siltojen alle väkeä ei voinut viedä virtauksen vuoksi, joten viimeinen vaihtoehto oli Tuiran uimarannalla ollut avantouimarien reikä.

Harjoitus sai samalla hiukan huvittaviakin piirteitä. Kun ryhmä valmistautui hurjaan koetukseen avannon äärellä, vanhempi naisihminen sujahti avantoon uimaan ja nousi hetken päästä ylös virkein mielin.

Kolmas jäällä vedetty harjoitus oli moottorikelkoilla toteutettu havaintorata. Radalla tehtiin havaintoja erikokoisista ja muotoisista maaleista. Näin havainnollistettiin, miten etsinnän vauhti ja muut tekijät vaikuttivat kohteiden löytymistodennäköisyyksiin. − Monille nämä harjoitukset olivat tuttua asiaa, mutta uusiakin näkökulmia saatiin. Suomessa varsin tiivis yhteistyö

vapaaehtoisten ja muiden merellisten toimijoiden kanssa ei ollut esimerkiksi ruotsalaisille kovinkaan tuttua, Vahtola kertoo kurssin annista.

Tuomo Pajula toimii ylimerivartijana Virpiniemen merivartioasemalla.

RAJAMME VARTIJAT

23

TEKSTI: Heikki Kontro • KUVAT: Raja

ACGF-foorumin puheenjohtajuus huipentuu arktiseen superviikkoon

R

ajavartiolaitos on toiminut Arktisen rannikkovartiostofoorumin (ACGF) puheenjohtajana kohta kahden vuoden ajan, ja pian on aika luovuttaa puheenjohtajuus Islannin rannikkovartiostolle, joka toimii foorumin puheenjohtajana vuosina 2019–2021. Ennen puheenjohtajavaihdosta on vielä edessä arktinen lento- ja meripelastuksen superviikko, Arctic Coast Guard Week, joka järjestetään Turussa 1.–5. huhtikuuta 2019.

Arctic Coast Guard Weekin suunnittelu alkoi jo keväällä 2017, kun Rajavartiolaitos vastaanotti foorumin puheenjohtajuuden Yhdysvaltain rannikkovartiostolta.

Tuolloin kaavailtiin, että Rajavartiolaitoksen pj-kausi päätetään näyttävästi tapahtumaan, jossa esille nousevat sekä arktisen rannikkovartiostoyhteistyön käytännön harjoittelu että arktiseen lento- ja meri-

24

RAJAMME VARTIJAT

pelastukseen sekä ympäristövahinkojen torjuntaan liittyvä tieteellinen tutkimus.

Pitkä suunnittelu ja valmistelu kulminoituvat nyt keväällä arktiseen superviikkoon, joka pitää sisällään kansainvälisen Polaris 2019 -yhteistoimintaharjoituksen, Arktisen rannikkovartiostofoorumin asiantuntija- ja päällikkökokouksen sekä Arctic Coast Guard Seminar 2019 -tapahtuman.

Polaris 2019 -yhteistoimintaharjoitus Kahdeksasta arktisesta maasta yhteensä kuusi osallistuu Polaris 2019 -harjoitukseen omalla kalustollaan: Suomen lisäksi Islannin, Norjan, Ruotsin, Tanskan ja Venäjän yksiköt saapuvat harjoittelemaan Suomeen. Lento- ja meripelastusoperaatioita toteutetaan niin laivoilla,

helikoptereilla kuin valvontalentokoneillakin. Lisäksi kaikkien arktisten maiden meripelastusjohtokeskukset osallistuvat harjoituksen aikana toteutettavaan viestiharjoitukseen.

Polariksen skenaariossa arktisella alueella liikennöivä risteilyalus joutuu vaikeuksiin, mikä johtaa laajamittaisen kansainvälisen lento- ja meripelastusoperaation käynnistymiseen. ”Arktisen alueen” virkaa toimittaa kevään harjoituksessa logistista syistä Selkämeri, jonka alueella voi hyvin näkyä jäälautta jos toinenkin vielä huhtikuun alussa.

Suomen Punainen Risti vastaa harjoituksen evakuointikeskuksen järjestelyistä perustamalla evakuointikeskuksen Susiluodon merivartioasemalle. SPR on myös kutsunut arktisten ja Itämeren maiden Punaisten Ristien edustajat paikalle seuraamaan, kuinka viranomaisten ja kolmannen sektorin yhteistyö toimii käytännössä Suomessa.

Arktisen superviikon päättävät ACGF-päällikkökokous ja Arctic Coast Guard Seminar 2019 Rajavartiolaitos luovuttaa foorumin puheenjohtajuuden Islannin rannikkovartiostolle Arctic Coast Guard Weekin aikana järjestettävässä päällikkökokouksessa. Puheenjohtajavaihdokseen liittyviä yksityiskohtia on suunniteltu jo tovi yhdessä Islannin kanssa, ja Rajavartiolaitos voi levollisin mielin ojentaa viestikapulan seuraajalleen.

ACGF:n koulutus- ja harjoitusyhteistyöhön liittyvää toimintaa on Rajavartiolaitoksen puheenjohtajuuskauden aikana edistetty isoin askelin. Omalla puheenjohtajakaudellaan Islanti jatkaa yhteistyön kehittämistä edelleen.

Arktinen superviikko huipentuu Arctic Coast Guard Seminar 2019 -tapahtumaan, joka nyt järjestetään ensimmäistä kertaa. Tapahtumakeskus Logomossa 4.–5. huhtikuuta 2019 pidettävään seminaariin ovat kaikki aiheesta kiinnostuneet

tervetulleita osallistumaan. Seminaarin aikana kuullaan puheenvuoroja muun muassa arktisesta lento- ja meripelastuksesta, ympäristövahinkojen torjunnasta sekä arktisen alueen tulevaisuuden näkymistä merellisen toiminnan kannalta.

Seminaarin ohjelma ja lisätietoa löytyy tapahtuman verkkosivuilta: www.acgseminar2019.com.

Heikki Kontro toimii Arktisen rannikkovartiostofoorumin projektiassistenttina.

RAJAMME VARTIJAT

25

TEKSTI: Mikko Veijalainen • KUVAT: RAJA

Rajavartiolaitos 100 vuotta: erämaakämpistä EU-tehtäviin Kuluneen sadan vuoden aikana Rajavartiolaitoksesta on kehittynyt monipuolinen ja monitaitoinen sisäisen turvallisuuden viranomainen.

N

imensä mukaisesti Rajavartiolaitos on vastannut ja vastaa edelleen valtakunnan rajojen koskemattomuudesta ja turvallisuudesta.

Menneeseen vuosisataan mahtuu tapahtumia niin sodan kuin rauhankin vuosilta.

Rajoilla rauhatonta Vasta itsenäistyneen Suomen ja rajanaapuri Neuvosto-Venäjän välisiä suhteita leimasivat molemminpuolinen epäluulo, rajakahakointi ja provokaatiot. Myös rajat ylittävä rikollisuus ja salakuljettajat aiheuttivat ongelmia rajoilla. Levottoman itärajan vartioinnista vastasi aluksi armeija, jonka oli rajojen vartioinnin lisäksi vastattava päätehtävästään maanpuolustuksesta.

Puolustuslaitos katsoikin rajavartioinnin sitovan liikaa sen vähäisiä resursseja ja voimavaroja. Itäisen valtakunnanrajan vartiointi haluttiin kuitenkin hoitaa tehokkaasti ja pitää sotilaallisesti järjestäytyneenä.

Näin ollen valtioneuvosto teki 21.3.1919 päätöksen, jolla rajan vartiointi siirtyi sisäministeriön alaisille rajavartiojoukoille. Uuden organisaation sotilaallista luonnetta korosti se, että sen palvelukseen siirtyi puolustusvoimien vakinaista upseeristoa ja aliupseeristoa, mukaan lukien nuoren tasavallan sotilaallista eliittiä eli jääkäreitä.

Rajoillamme oli 1920-luvun alussa rauhatonta. Kun Neuvosto-Venäjä oli

26

RAJAMME VARTIJAT

Kannaksella Rajajoen rautatiesilta oli tunnetuin rajanylityspaikka Suomen ja Neuvosto-Venäjän välillä. Venäläiset räjäyttivät sillan 1918, mutta pian rakennettiin uusi silta, jonka Suomen puoleinen osa maalattiin valkoiseksi ja venäläinen puoli punaiseksi. Venäjän puolella näkyy portti ja vesitorni, josta ammuskeltiin Suomen puolelle konekiväärillä häirintätulta. Tulitus aiheutti miestappioita aina siihen saakka, kunnes suomalainen aluevastuussa ollut komentaja käski ajattaa paikalle panssarijunan. Junan tykillä ammuttiin kranaatti suoraan vesitorniin.

Tämän voimannäytön jälkeen konekiväärituli Rajajoella loppui.

Merivartiolaitoksen syntyhistoria liittyy kiinteästi vuosina 1919 ja 1922 voimaan tulleisiin kieltolakeihin. Pitkin 1920-lukua takavarikoidun alkoholin määrä kasvoi vuosi vuodelta. Maan talouden kannalta oli olennaista, että maahantuodun tavaran tullimaksut maksettiin määräysten mukaisesti valtiolle. Rannikon ja merialueen valvontaa haluttiin tehostaa, ja laki Merivartiolaitoksesta astui voimaan 1.5.1930. Kuvassa Porkkalan rajavartijoiden kieltolain aikaista saalista.

Moni kantahenkilökuntaan kuulunut asui ja eli perheineen vartioasemilla.

Kuvassa rajamiehet kuljettavat paikallisen väen avustuksella alikersantti Hautaniemen keuhkotautiin sairastunutta vaimoa sairaalaan Sallan Siemingistä Vuorikylään.

Matkaa oli taitettavana 25 kilometriä.

Perheen lapsi on isänsä selässä tuohikorissa. Hautaniemen vaimo saatiin sairaalahoitoon, mutta kaikesta huolimatta hän menehtyi kolme viikkoa myöhemmin.

sekasortoisessa tilassa, uskottiin sen aiheuttavan ongelmia Suomellekin.

Bolševikit pyrkivät levittämään kommunistista maailmanvallankumoustaan aktiivisesti maansa rajojen ulkopuolelle.

Bolševikkien pelättiin tekevän yllätyshyökkäyksiä Suomeen, ja erinäisiä rajakahakoita ja provokaatioita koettiinkin pitkin Neuvosto-Venäjän vastaista rajaa.

Karjalan kannaksen raja oli varsinkin itsenäisyyden alkuvuosina ongelmallinen.

Rajakahakoita tapahtui usein, ja sekä suomalaiset että venäläiset soluttivat omia asiamiehiään rajan yli salaisille tehtävilleen. Lisäksi alueen siviiliväestö harjoitti tuottoisaa salakuljetusta.

Rajavartiolaitos vakinaistettiin 1930-luvulla. Tähän vaikutti vuosikymmenen alkupuolella maan sekava sisäpoliittinen tilanne, joka näkyi erityisesti äärivasemmiston ja äärioikeiston aktivoitumisena. Lisäksi vakinaistamispäätökseen

oli vaikuttamassa myös Neuvostoliiton harjoittama aktiivinen vakoilu- ja tiedustelutoiminta sekä erityisesti vuosikymmenen lopulla kiristynyt kansainvälispoliittinen tilanne. Nämä tekijät yhdessä saivat valtiovallan tehostamaan ja vahvistamaan Rajavartiolaitoksen maanpuolustuksellista roolia. Talvisodan alkusysäyksen eli Mainilan laukausten silminnäkijöinä olivatkin suomalaiset rajavartijat.

RAJAMME VARTIJAT

27

Raskaat sotavuodet Talvisodan alkuvaiheessa rajamiehet taistelivat Karjalan kannaksella niin sanotuissa suojajoukkotehtävissä hidastaen ja viivyttäen hyökkäävää vihollista. Laatokan pohjoispuolella ja sitä pohjoisempana rajajoukot toimivat väljemmän toimintamaaston ansiosta liikkuvammin, ja rajamiesten taistelussa näkyi jo sissitoiminnan muotoja. Jo talvisodassa rajamiesten paikallistuntemus oli ylimääräinen henkinen voimavara miesten puolustaessa konkreettisella tavalla omia kotiseutujaan. Tunnustuksena rajavartiojoukkojen talvisodan aikaisesta toiminnasta ylipäällikkö Mannerheim nimitti päiväkäskyssään 26.5.1941 rajavartiojoukot rajajääkärijoukoiksi ja myönsi samalla rajavartioston kantamiehistölle nimityksen rajajääkäri.

Välirauhan aikana 1940–1941 Rajavartiolaitos vartioi tehostetusti valtakunnan rajoja ja maan alueellista koskemattomuutta. Oman lisänsä toimintaan toivat Hangon vuokra-alueen vartiointi sekä Neuvostoliiton harjoittama ja uhkaavaksi koettu sotilaspoliittinen painostus ja pelottelu.

Jatkosodassa vuosina 1941–1944 toimineet rajajoukot taistelivat rajajääkäripataljoonina eri sotatoimiyhtymille alistettuina valiojoukkoina. Kahdeksassa rajajääkäripataljoonassa sekä Petsamossa taistelleesta, pääosin rajamiehistä koostuneesta Erillinen Osasto Petsamossa taisteli sotavuosina kaikkiaan noin 40 000 rajamiestä. Rajajääkärit soveltuivat hyvin mm. pitkän erämaarintaman kenttävartiotehtäviin ja rintaman varmistustehtäviin. Jatkosodan taisteluissa kaatui tai katosi kaikkiaan 1 830 rajamiestä. Tämä vastaa noin kuuden rajajääkärikomppanian miesvahvuutta. Valtaosa tappioista kärsittiin kesän 1944 raskaissa torjuntataisteluissa.

28

RAJAMME VARTIJAT

Rajajääkäripataljoona 2:n miehiä Lempaalassa Karjalan kannaksella.

Takarivissä toisena vasemmalta korpraali Ville Väisänen. Väisänen tuhosi kesällä 1944 Tali-Ihantalan taistelussa kahdeksan vihollispanssarivaunua lähitorjunta-aseilla.

Korpraali Väisänen katosi taistelussa 28.6.1944. Hänet nimitettiin ansioistaan Mannerheim-ristin ritariksi.

Ville Väisänen on siunattu kentälle jääneenä Kemin sankarihautaan.

Sodan päätyttyä rajavartiolaitoksen vakituinen miehistö ja kantahenkilökunta siirtyivät takaisin rauhan ajan rajavartiointitehtäviin uudelle valtakunnan rajalle. Myös moni rajajoukoissa palvellut reserviläinen ja varusmies hakeutui rajavartiolaitoksen palvelukseen. Kuvassa Rajajääkäripataljoona 5:n 2. komppanian päällikkö, luutnantti Yrjö Kärkkäinen ”siellä jossakin” yhdessä koirien Poko ja Salko seurassa. Kärkkäinen toimi Rajavartiolaitoksen päällikkönä vuosina 1976–1978.

Merivartiolaitos käytti höyrykäyttöisiä vartiolaivoja ja nopeita vartiomoottoriveneitä.

Sodan aikana merivartiostot toimivat osana merivoimia.

Panssarilaiva Ilmarinen tuhoutui miinakentässä 13.9.1941. Merivartiolaitoksen alukset pelastivat uppoavalta alukselta 132 miestä. Kuvassa panssarilaiva Ilmarisen kölin päältä pelastuneita Merivartiolaitoksen pelastusaluksen kannella.

Salavartiolaitoksen vuosikymmenet Vastuu rajojen vartioinnista siirtyi loppuvuodesta 1944 puolustusvoimilta takaisin Rajavartiolaitokselle. Samalla Rajavartiolaitos siirtyi rauhan tilaan puolustusvoimien alaisuudesta takaisin sisäministeriölle. Organisaatiomuutoksena toteutettiin myös Merivartiolaitoksen yhdistäminen Rajavartiolaitokseen.

Rajavartiolaitoksen toimintaan vaikutti välittömästi sotaa seuranneina vuosina sekä Moskovan välirauhansopimuksen että YYA-sopimuksen huomioon ottaminen. Näkyvänä lisänä laitoksen vastuulle tuli Porkkalan vuokra-alueen rajan vartiointi. Suurvaltasuhteiden heikentyminen kylmän sodan asteelle 1940-luvun lopulta alkaen vaikutti suuresti Rajavartiolaitoksen toimintaympäristöön usean vuosikymmenen ajan. Itärajalla ongelmallisena koettiin Neuvostoliiton harjoittama ns. pintavakoilu. Toisaalta Pohjois-Suomesta tehtiin NATOn ja Yhdysvaltojen toimeksiannosta 1950-luvulla entisten kaukopartiomiesten voimin laittomia tiedustelumatkoja Neuvostoliittoon.

Kylmän sodan vuosina itärajan eksotiikka houkutteli ajoittain kolmansien maiden kansalaisia tekemään valtiorajarikkomuksia. Iso-Britannian kansalainen Malcolm Beardsley ja Yhdysvaltojen kansalainen Gabriel Boettcher hakivat kesällä 1989 matkamuistoiksi rm/46 ja rm/48 Neuvostoliiton rajamerkkien kilvet. KaakkoisSuomen rajavartioston Kangaskosken vartioston henkilökunta otti kyseiset henkilöt kiinni hyvässä yhteistyössä paikallisen siviiliväestön kanssa.

Ajoittain kylmän sodan aikana ongelmia aiheutti myös uskonnollisen kirjallisuuden lähettely Suomesta Neuvostoliittoon. Asia koettiin poliittisesti arkaluontoiseksi, ja viranomaiset saivat määräyksen puuttua asiaan. Yhtenä varokeinona Imatralla rakennettiin Vuoksen ylittävä vastuupuomi, jonka tarkoitus oli estää kyseisen kirjallisuuden ja muun kielletyn tavaran päätyminen vesiteitse Neuvostoliittoon.

Kuvassa Pelkolan vastuupuomi syksyllä 1981.

RAJAMME VARTIJAT

29

Valtiovalta koki loikkaustapaukset Neuvostoliitosta Suomeen ikävinä ja poliittisesti kiusallisina. Varsinkin Urho Kekkosen pitkän presidenttikauden aikana vaikutti siltä, että ainoa hyvä uutinen itärajalta oli se, ettei rajalta kuulunut mitään. Tämä johti siihen, että Rajavartiolaitos itsekin noudatti niukkaa tiedotuspolitiikkaa suuren yleisön ja tiedotusvälineiden suuntaan. Ennen pitkää kehitys johti kansalaisten omaksumiin kolkkapuheisiin mystisestä ”salavartiolaitoksesta”.

Jo 1950-luvulla luotiin kattava valvontaverkosto haastavaksi koetulle itärajalle. Tiheä vartioasemaverkosto turvasi rajan tehokkaan valvonnan.

Lisäksi Rajavartiolaitos laajensi kontaktipintaa rajaseudun siviiliväestön suuntaan.

Hyvät ja toimivat yhteydet rajaseudun väestöön ovat tuoneet laitoksen käyttöön monia ylimääräisiä silmä- ja korvapareja.

Vielä 1980- ja 1990-lukujen taitteeseen saakka ei ollut mitenkään tavatonta, että rajamiehiä asui vartioasemilla. Asemilla palveli myös keittäjiä ja taloudenhoitajia.

Kuvassa Kaakkois-Suomen rajavartioston Tyrjän vartion henkilöstöä perunannostossa vuonna 1984.

Suurten muutosten vuodet Neuvostoliiton romahtaminen ja kylmän sodan päättyminen sekä Suomen liittyminen Euroopan unionin jäseneksi muuttivat olennaisella tavalla Rajavartiolaitoksen toimintaa 1990-luvulta alkaen.

Tärkeitä muutoksia ovat olleet mm. liittyminen Schengenin sopimukseen, teknisten valvontamenetelmien ja modernin teknologian täysimittainen hyödyntäminen, tiivistynyt viranomaisyhteistyö ja kansainvälinen yhteistyö.

Lyhyesti sanottuna Rajavartiolaitoksesta on sadan vuoden aikana kehittynyt laaja-alainen sisäisen turvallisuuden viranomainen. Itsenäisyyden alussa perustettu Rajavartiolaitos on kulkenut pitkän matkan ensimmäisten vuosien sekavista oloista uuden vuosituhannen turvallisuusvirastoksi, jota arvostetaan niin kotimaassa kuin ulkomaillakin.

Rajavartiolaitos katsoo tänä päivänä luottavaisena kohti tulevaisuutta.

Rajanylityspaikkojen passintarkastus siirtyi poliisilta Rajavartiolaitokselle 1990-luvun alussa. Tämä laajensi laitoksen tehtäväkenttää viranomaisyhteistyön ja rikostorjuntatyön suuntaan. Kuvassa Imatran raja-aseman passintarkastaja työssään 1990-luvun puolivälissä.

Mikko Veijalainen toimii projektiassistenttina Rajamuseossa Imatran Immolassa.

30

RAJAMME VARTIJAT

Rajavartiolaitoksen lentotoiminta alkoi 1930-luvun alussa, kun Tullihallitus luovutti ensimmäiset lentokoneet tuolloiselle Merivartiolaitokselle.

Lentokalustoa käytettiin kuljetustehtävissä ja salakuljettajajahdeissa.

Meripelastuksen johtovastuu annettiin Rajavartiolaitokselle 1980-luvun alussa, ja tämä oli sysäys Vartiolentolaivueen perustamiselle. Laivueen lentokone- ja helikopterikalustolla suoritetaan maa- ja merirajojen valvontalentoja ja pelastustehtäviä. Rajavartiolaitoksen haastavimpia rauhan ajan tehtäviä on ollut autolautta Estonian pelastustyöt myrskyisellä Itämerellä syyskuussa 1994, jolloin Vartiolentolaivueen helikopterimiehistöt ja pintapelastajat joutuivat kovaan paikkaan. Kuvassa turman eloonjääneitä valmistaudutaan vinssaamaan turvaan Super Puma -helikopteriin.

Tänä päivänä suomalainen rajaturvallisuusosaaminen on arvostettu vientituote Euroopan Unionin jäsenvaltioiden keskuudessa ja laajemmaltikin Euroopan ulkorajoilla. Rajavartiolaitoksen henkilökuntaa on palvellut kansainvälisissä tehtävissä mm. kouluttajina ja neuvonantajina. Lisäksi myös laitoksen alus- ja lentokalustoa on käytetty rajaturvallisuus- ja pelastustehtävissä ulkomailla.

Kuvassa suomalaisia rajavartijoita koulutustehtävissä Puolassa.

100 VUOTTA RAJATURVALLISUUTTA – KAIKISSA OLOISSA Rajavartiolaitos perustettiin 21. maaliskuuta 1919 sisäasiainministeriön alaisuuteen vartioimaan itsenäistyneen Suomen rajoja. Vuosien varrella toimintaympäristö on muuttunut ja tehtäväkenttä laajentunut merivartioinnista meriturvallisuuteen, rajavalvonnasta ja rajatarkastuksista rajaturvalli-

suuteen. Alueellisen koskemattomuuden valvonta ja puolustusvalmiuden ylläpito ovat sotilaallisesti järjestetyn Rajavartiolaitoksen perustehtäviä. Sata vuotta sitten määritellyt Rajavartiolaitoksen perusteet ovat osoittaneet kestävyytensä.

RAJAMME VARTIJAT

31

TEKSTI: Päivi Kaasinen

Rajaturvallisuuden erikoislehti Rajamme Vartijat on ilmestynyt 85 vuotta Rajamme Vartijat -lehti on seurannut suomalaista rajaturvallisuutta vuodesta 1934.

ARTIJAT RAJAMME V LAITO RAJAVARTIO 4 | 2017

RYHM KSEN SIDOS

TEEMANA: ÄLEHTI |

RAJATARKASTU

KSET

onna aalla tänä vu Helsinki-Vantrajatarkastusta 5 miljoonaa jan työpäivä

Rajatarkasta

junassa

koira Ceijo

Vuoden raja

Aution isen ja Matti Yrjö Kärkkä t 1976−1997 päällikkökaude

1

V

uosina 1934−1948 Suomen Sotilaskotiliiton Rajamme Vartija -nimellä ilmestynyttä lehteä toimitti filosofian maisteri Uuno Peltoniemi. Lehti toimi yhdyssiteenä sekä hajallaan sijaitsevien rajavartiostojen että rajavartiolaitoksen ja siviiliväestön kesken. Rajamme Vartijan ilmestyminen loppui vuoden 1948 lopulla taloudellisten vaikeuksien vuoksi. Tällöin eräät rajavartiolaitoksessa palvelevat henkilöt päättivät eri tahoilta esitettyjen toivomusten vuoksi jatkaa rajavartioaiheisen lehden julkaisemista. Niin syntyi Rajajääkäri, jonka säännöllinen ilmestyminen alkoi numerosta 1/1949 ja päätoimittajana oli kapteeni O.A. Enbom. Enbomin jälkeen Rajajääkärin päätoimittajana toimi varatuomari Severi Salo vuosina 1950–1962.

32

RAJAMME VARTIJAT

Rajajääkärin tarkoituksena oli ”toimia rajavartio laitoksessa palvelevien viihdytys-, koulutus-, valistus- ja ammattilehtenä sekä olla yhdistävänä siteenä siviiliväestön ja rajavartiolaitoksessa palvelevien kesken”.

Kesäkuun 3. päivä 1962 lehden nimeksi tuli Rajamme Vartijat, ja sitä julkaisi Rajamme Vartijat r.y. vuoteen 1990 saakka. Päätoimittajina toimivat Jouko Harmaala (1962 – toukokuu 1971), Kai Säteri (syyskuu 1971 – helmikuu 1972), Kari Saksela (maaliskuu 1972 – kesäkuu 1973), P. Haapanen (heinäkuu 1973 – 1979), Timo Tapio (1980 – elokuu 1985), Pertti Mirhola (syys-lokakuu 1985), Timo Tapio (tammikuu 1986), Pertti Mirhola (helmikuu 1986 – heinäkuu 1987) ja Pekka Korhola (elokuu 1987 – lokakuu 1990).

RAJAMME VARTIJ

AT

Vuodesta 1990 lähtien Rajamme Vartijat on ilmestynyt Rajavartiolaitoksen virallisena sidosryhmälehtenä. Päätoimittajana ovat toimineet everstiluutnantti Matti Autio (1991 – tammikuu 1995), everstiluutnantti Pekka Korhola (helmikuu 1995 – maaliskuu 2004) ja Rajavartiolaitoksen viestintäpäällikkö Päivi Kaasinen (huhtikuu 2004 –). Lehden ensimmäinen toimitussihteeri, tiedotussihteeri Marja Naapuri vastasi lehden käytännön toimittamisesta vuodesta 1991 vuoteen 2016. Tällöin toimitussihteerin tehtävät ja lehden taitto siirtyivät Viestintätoimisto Princeps Oy:lle.

Lehteä julkaistiin vuosittain 6 numeroa vuoteen 2011 saakka, mistä lähtien on julkaistu vuosittain 4 numeroa. Lehteä kustannettiin ilmoituksia myymällä aina

LEHDEN TUNNETTUJA KIRJOITTAJIA, KUVAAJIA JA KUVITTAJIA 1930–70-LUVUILTA vuoteen 1990, jolloin lehti siirtyi Rajavartiolaitoksen julkaisuksi.

Lehteä painettiin Kainuun Sanomien Kirjapainossa pisimpään, 1980-luvun alusta aina vuoteen 2011. Vuosina 2011– 2014 painotalona oli Kopijyvä ja vuodesta 2015 alkaen Kopio Niini. Lehden hinta oli alkuvuosina 3 markkaa/irtonumero, ja vuositilaus maksoi 1930-luvun loppupuolella 15 markkaa. Viimeisestä maksullisesta vuosikerrasta 1990 tilaaja sai maksaa 95 markkaa. Levikki oli vaihtelevasti 7000–9000 kappaletta 1990-luvulta vuoteen 2010.

Lehteä postitetaan tilauksesta veloituksetta sidosryhmille ja Rajavartiolaitoksen eläkeläisille. Lisäksi lehtiä jaetaan nippuina Rajavartiolaitoksen toimipisteisiin, sisäministeriöön ja keskeisille sidosryhmille. Lehteä luetaan paljon myös ulkomailla. Lehden artikkeleita on 2000luvulla käännetty alkuun ruotsiksi ja viime vuosina myös englanniksi. Rajavartiolaitoksen verkkosivuilla lehti on ollut sähköisesti luettavissa vuodesta 2011.

Sähköisen version käyttöönoton myötä lehteä on painettu noin 4000 kpl.

Lehden tulevaisuus näyttää hyvältä.

Sisältöä on kiitelty aina, joitakin vuosia sitten uudistettu ulkoasu on parantanut luettavuutta ja saanut hyvää palautetta. Alkuaikojen rajaseudun lehdestä on muodostunut rajaturvallisuudesta ja merellisestä turvallisuudesta monipuolisesti ja asiantuntevasti viestivä laatujulkaisu. Kustannusten karsimisesta huolimatta lehden sisältöön on panostettu ja niin tehdään myös jatkossa. Vuosikymmenien saatossa Rajamme Vartijat on muuttunut aivan kuin Rajavartiolaitoskin, mutta molemmat ovat säilyttäneet tinkimättömän tavoitteensa tuottaa laatua ja välittää viestiä ammattitaitoisesta ja luotettavasta toiminnasta.

Kaikki Rajamme Vartijat -lehdet aina vuodesta 1934 lähtien on digitoitu ja saatetaan sähköisesti kaikkien luettavaksi vuoden 2019 aikana.

Rajamme Vartija • 4/1934: Ilmari Kiannon Nälkämaan laulun sanat kuva-artikkelissa Kainuun kuvia • 5/1934: Ilmari Kianto: Julma Ölkky – Korpi-Kainuun äärimmäinen kunniavahti • 3/1936: Ilmari Kianto: Rajakarhu • 6/1936 (12.12.1936) pääkirjoitus: Tasavallan Presidentti P.E. Svinhufvud • 6/1937 pääkirjoitus: Tasavallan Presidentti Kyösti Kallio • 5/1938: Ilmari Kianto: Ryysyrannalla sarastaa!

• 3/39: V.A. Koskenniemi: Rajamiesten marssi • 4/39: Ilmari Kianto kirjoittanut ja valokuvannut: Korpi-Kainuuta • 4/41, 5/41, 6-7/41, 8-9/41, 10-12/41: Erkki Tanttu, piirroksia • 11-12 /1942 V. A. Koskenniemi: runo Rajavääpeli (v. 1940 ilmestyneestä runokokoelmasta ”Latuja lumessa”) • 11-12/1942, 3-4 /1943, 5-6/43, 7-8/43, 9-10/43, 11-12/43, 3-4/1944, 5-6/44, 7-8/44, 1112/44, 1-2/45, 3/45, 4/45, 5/45, 6-7/45, 8/45, 9/45, 10/45: Erkki Tantun piirroksia • 10/45: Ilmari Kianto: Suomussalmi – Surmansalmi Rajajääkäri • 1/1949: Simo Penttilä: Minun sydämeni sävel (Hänen ylhäisyytensä, kenraaliluutnantti T.J.A. Heikkilän muistelmista) • 6/1949: Simo Penttilä: Kenraaliluutnantti T.J.A. Heikkilä: Tarina naisen sielunelämästä • 6/1949: Ratsumestari O. Harjapää: Hiihtoesteratsastus – suomalainen urheilulaji?

• 1/1950, 4/1950, 5/1950, 6/1950, 1/1951, 4/1951, 5/1951, 6/1951, 1/1952, 5/1952, 6/1952, 2/1953, 3/1953: O. Harjapään piirroksia Rajamme Vartijat • Veikko Huovinen: kertomus Rajan pinnassa (3. kesäkuuta 1962) • Paavo Noponen: pakina Rajapoluilla (4/1962) • Hilja Valtonen: kertomus Sitäkö se oli (Jouluna 1962), kertomuksia vuosina 1964-65 • Paavo Noponen: PEA 1962 – Belgrad, urheilupakinoita vuodesta 1963 alkaen • Veikko Huovinen: kertomus Salainen, Kavalaa hydrauliikkaa (Jouluna 1963) • Kalle Päätalo: kertomus Kiire (2/1963), Ahmaluoman erakko ja joulu (Jouluna 1963), kertomuksia vuosina 1964–65 • Marko Tapio: kertomus Yön hinnoittelusta (2/1963), kertomuksia vuosina 1964–65 • Mauri Sariola: Todellinen murhe tule pian! (2/1963), Vähälän Jussin kääntymys (5. lokakuuta 1963), jännityskertomuksia vuosina 1964–65 • Paavo Rintala: Pitkääsiimaa Vienan-Karjalassa (4. elokuuta 1963), Maahan laskeutuville vieraiden planeettojen olennoille (Jouluna 1963) • Annikki Kariniemi (LR:n komentaja Oiva Willamon puoliso 1944–62): kertomus Haltijat (5. lokakuuta 1963), Jouluhaltijat (Jouluna 1963), kertomuksia vuosina 1964–65 • Veikko Haakana: Jouluruno 20 vuotta sitten (Jouluna 1963), Kirje jouluksi 1964 • Pentti Tikkanen: kertomus Erämaataival (Jouluna 1963), kertomuksia 1964 • Allan Jokinen: kertomus Eenokin jouluaatto (Jouluna 1963), kertomuksia 1964 • Esa Anttala: kertomus Linjojen takaa (Jouluna 1963), kertomuksia 1964–65 • Niilo Lauttamus: (sotahistorioitsija): kertomus Luostarin varjossa (Jouluna 1963), kertomuksia 1964–65 • Agapetus (kirjailija Yrjö Soini): pakina Rajatapauksia (2. huhtikuuta 1964) • Matti Hälli: kertomus Tuuli (5. lokakuuta 1964), kertomuksia 1965 • Pekka Kyytinen (valokuvaaja): mm. kuvajuttu Domnan pirtti (5. lokakuuta 1964), kuvajuttu Kalajoen mv-asemalta (1965) • Hannu Taina: piirroksia 1970-luvulla

RAJAMME VARTIJAT

33

Rajamme Vartija N:o 1 1934

TOHTORINNA KATRI BERGHOLM: Suomen Sotilaskotiliiton puheenjohtaja.

Raja selvemmäksi – isänmaa rakkaammaksi.

Kun Suomen Sotilaskotiliitto nyt lähettää R a j a m m e V a r t i j a n ensimmäisen numeron tervehdyksenä Rajan sotilaille ja rajakansalle, tapahtuu se iloisin ja toivorikkain mielin.

Me toivoisimme niin hartaasti, että joka ainoa rajasotilas ottaessaan tämän lehden käteensä tuntisi, että hän ei olekaan yksin, vaan tuhannet ja taas tuhannet kiitolliset ajatukset seuraavat häntä hänen yksinäisillä rajaretkillään, seuraavat häntä iltaisin hänen istuessaan vartiotuvassa kaukana kodista ja omaisista, siellä, missä vain koskematon luonto häntä ympäröi ja missä rajan läheisyys luo vakavan varjonsa yli arkisenkin aherruksen.

Rajasotilas, sinun tarkkaavan katseesi, valppaan silmäsi ja rohkean suomalaisen mielesi varassa me elämme turvallista elämäämme kodeissamme ja työssämme tietäen, että vartijamme valvoo. Tämän lehtemme jokainen numero tahtoo kertoa sinulle: sinua me kiitämme, sinuun me luotamme.

Mutta ei vain rajasotilas ole rajamme vartijana.

Sitä on myös koko rajaseudun kansa. Rajamme kestävyys, koko maamme turvallisuus riippuu ratkaisevasti siitä, minkälainen henki vallitsee rajaväestössä.

Me olemme niin usein ihaillen ja ylpeydellä muistaneet Rajamme asukkaita ajatellessamme, k u i n k a

heissä usein puutteen keskellä ja monista vaikeuksista huolimatta sittenkin on elänyt suomalainen mieli. Me toivoisimme, etta jokainen Rajan asukas yhä syvemmin tuntisi, kuinka leveä ja ylitsepääsemätön se kuilu on, joka erottaa heidät Idästä, ja mitenkä tuhannet katkeamattomat ja kalliit siteet yhdistävät heidät omaan maahansa, omaan kansaansa, tähän Suomeen, jonka ylen tärkeän osan juuri he muodostavat.

Ja syvimmässä mielessä me lopulta kaikki olemme Rajan kansaa. Me olemme Euroopan rajakansaa Itää vastaan, ja meidän historiallinen tehtävämme on rajasotilaan tavoin silmä valppaana ja käsi vahvana seistä horjumatta paikallamme puolustaen kaikkea sitä. mitä pidämme Jumalan meille uskomana pyhänä ja kalliina lahjana ja isiemme velvoittavana perintönä.

Raja selvemmäksi — isänmaa rakkaammaksi, se on ollut Suomen Sotilaskotiliiton tunnuksena sen rajatyössä. Toivomme, että tämäkin lehti osaltaan tulisi toteuttamaan tätä päämääräämme, samalla kun siitä muodostuisi rajaseutuja yhdistävä reunus ja jokaiselle rajasotilaalle tuttu toveri, ja että se myös veisi meitä kaikkia lähemmäksi toisiamme yhteisessä työssämme ulkonaisesti ja sisäisesti voimakkaan ja vapaan Suomen luomisessa.

Rajamme Vartija N:o 6 1936

Vuoden taas vieriessä loppuaan kohti lausun ra-

niin kauan pysyy rajamme vartioituna. Vaikeudet ja

jamme vartijoille, upseereille, aliupseereille, rajavar-

puutteellisuudet

tiosotilaille

Suomen kansa osaa kyllä antaa arvon tosi miehelle

ja

asevelvollisille

tunnustukseni

ja

kii-

tokseni siitä uskollisesta ja vakavasta työstä isän-

ovat

vähitellen

voitettavissa,

sillä

ja hänen työlleen.

maamme ja kansamme hyväksi, minkä kukin omalla

Kuluneena vuotena on Kan. R. tullut sotilaallis-

vartiopaikallaan on suorittanut. Muodostukoon joulu-

tettuna vakinaiselle kannalle ja astunut toisten raja-

juhla Teille siellä pitkän itärajamme erämaiden yk-

vartiostojen tavoin uurtamaan vakoa ja rakentamaan

sinäisyydessäkin

suojamuuria

lämpimäksi

rauhan

juhlaksi,

joka

tärkeälle

rajaosalleen.

Entisine

jäme-

hetkeksi loitontaa luotanne »rajan kirot ja korpien

rine miehineen ja uusine rajasoitilaineen tulee se

kohlut» tuoden vartiomajaan lapsuudenkodin lämpi-

varmasti suoriutumaan vaikeista velvollisuuksistaan

mät joulumuistot.

ja valvomaan oman alueensa rajarauhaa. — Kulu-

Monet ovat ne puutteellisuudet, joissa vielä saam-

neena vuotena ovat SR, JR ja KR saaneet kukin

me elää. Asumukset ovat monissa rajanpinnan var-

oman lippunsa symbolina oman joukko-osaston his-

tioissa

yli-

torian, tehtävän ja kunnian velvoituksista. LR:llä on

määräiseen henkilökuntaan kuuluvina, ajattelevat le-

jo ennestään oma kaunis lippunsa. Näiden lippujem-

vottomuudella tulevaisuutensa turvaamista.

Palkka

me ympärille kokoontuneina valmistautuvat rajavar-

on vaatimaton, elämä ja toimeentulo sen mukaista.

tiostot laajalla toiminta-alueellaan viettämään joulu-

Mutta niin kauan kuin mieli on rohkea, työnilo ja

juhlaa, aloittaakseen uuden vuoden alussa jälleen

velvollisuudentunto

herpaantumattoman

vielä

kovin

kehnot.

Monet

horjumaton

ja

rajamiehet,

kaikkea

toimin-

taa ylinnä ohjaamassa uhrimieli isänmaan hyväksi,

työinnon

kannustamana

toimintavaiheen.

Rajavartiostojen päällikkö:

uuden

Rajamme Vartija N:o 11-12 1943

Lääk.vääpeli A . L A L L U K K A :

Rakentavaa työtä heimoalueella Joutuessani aikaisemmin kulkemaan itäisellä rajaseudullamme aivan rajanpinnassakin tahtoivat ajatukset väkisinkin kantautua rajantakaisen heimomme tapojen ja elinmahdollisuuksien pohdintaan. Rajan ollessa visusti vartioitu ei sen takaa montakaan tietoa tälle puolen kantautunut, paitsi mitä naapurimaan radioasemat propagandatarkoituksessa maailmaan levittivät. Ne vähät uutiset, mitä naapurimaasta yliloikkarien y.m. avulla tänne levisivät, panivat uskomaan, että heimomme jäsenet ovat joutuneet bolshevikkikäärmeen kuolettavaan puserrukseen ja että on vain ajan kysymys, milloin viimeinenkin suomensukuinen asukas karkoituksien tai loputtoman sortopolitiikan uhrina Vienan Karjalasta ja Aunuksesta katoaa.

Vähäinen ei suinkaan ollut se uteliaisuus, jonka vallassa tänne heimomme asuinsijoille tulimme, vaikka rehellisesti sanoen en omakohtaisesti uskonutkaan mitään Kalevalan satumaata täältä löytyvän, vielä vähemmän mitään työväenluokan ja köyhälistön onnelaa. Kuitenkin jo ensimmäinen “kauppala” — Kolatselkä — antoi aavistaa, ettem-

me arvanneet todellisuutta sentään näin harmaaksi. Mitä pitemmälle tiemme jatkui, sitä ilmeisemmin alkoi tuntua hautajaisten jälkipäivän tunnelma kaiken yllä, ja sitä useammin kaikui sisimmässämme ajatus — l i i a n m y ö h ä ä n !

Harmaat kyläpahaset vinoon painuneine taloineen ja leipäpalaa kerjäävine, repaleissa kulkevine asukkaineen — joiden kasvoihin ennenaikainen vanhuus ja loputtomat kärsimykset olivat lyöneet alakuloisen leiman — sekä kyläteitten sanoinkuvaamaton kurjuus ja likaisuus osoittivat todella tämän seudun kuuluneen itämaisten tapojen alueeseen. Raiskatut metsäalueet ja peltomaiden rappiotila kaiken muun kurjuuden kehyksinä eivät myöskään mieltä ilahduttaneet.

Ensi vaikutelma ei kuitenkaan aina ole todenmukainen. Onneksi näin on myöskin joukkojemme miehitykseen joutuneen heimoalueen osalta asiain tila. Vielä on toivoa! Uuden, paremman ajan edellytykset ovat vielä jäljellä — siemen oli vielä säilynyt.

Perusta, itse maapohja, heimomme asuma-alue,

Itä-Karjalan nuorisoa syksyllä 1941. Vasemmalla Aunuksenlinnan poikia koulutiellä ja oikealla ensimmäiset Suomeen oppikouluun saapuneet. Vasemmassa kuvassa näkyy aikakausien vaihtuminen siitä, että keskimmäisellä pojalla on venäläinen ja hänen vierustoverillaan suomalainen sotilaslakki.

Äänislinnan "arkkitehtuuria". Tällaisia mökkirähjiä näkee keskikaupungillakin.

Vakon siisti kauppa eräässä pohjois-Aunuksen kylässä.

on vielä heimorippeitten hallussa. Kolhoosimeiningin aikana ovat tosin pellot pensastuneet ja pientareet levinneet sekä vielä viljelyksessä olleet alueet pahoin laihtuneet ymmärtämättömän ryöstöviljelyksen kourissa, mutta itse maan laatu on hyvä. Kylien ympäriltä, teitten, uittoväylien ja rautateitten lähettyviltä on metsät tyystin hakattu, mutta kaukaisemmat metsäalueet ovat aivan koskemattomat. Metsät ja kalavedet ovat riistaa täynnään, ja itse maankamaran uumenissa saattaa pilliä millaisia rikkauksia tahansa. Tälle perustalle on helppo rakentaa kovia kokeneen heimomme uusi ja parempi tulevaisuus, jos Jumala suo heille lopultakin onnellisempien päivien tulon.

tettavia tuloksia aikaan — se on jo saanut paljon entistäkin muuttumaan.

Lapset ja nuoriso ovat jäljellä, ja heidänhän on tulevaisuus. Hallapartaiset ukot ja alinomaisten huolten ja murheiden taakan kumaraan painamat vanhat vaimoparat menevät ennenpitkää sukunsa luo, kylän karsikkopuiden kaunistamaan hautausmaahan. Mutta uusi polvi jatkaa siitä, mihin heidän askeleensa pysähtyivät.

Uusi polvi käy nyt suomalaista koulua, oppiakseen ja omaksuakseen suomalaiset tavat ja suomalaiset ajatukset. Heidän innostuksestaan voi jokainen täällä toiminut ja edelleenkin toimiva opettaja antaa vain mitä mittavimpia lausuntoja. Se osa väestöstä, joka on työkykyistä, ahertaa aivan uudella tarmolla taloutensa eteen ja saa kunnioi-

Suomalainen aura ja äes ovat täydentäneet suomalaisen miekan työtä. Tänne hankitut suomalaiset maanviljelystyökalut ovat antaneet oman pätevän panoksensa heimomme elinmahdollisuuksien parantamisessa tehokkuutensa ja nopeutensa vuoksi. Ne ovat samalla esimerkkinä paljon mainostettujen ryssäläisten konerumilusten todellista käyttöarvoa punnittaessa. Laajoja peltoalueita on kunnostettu perkaamalla vesakot pois, kyntämällä vuosikymmenien aikana levinneet pientareet nurin sekä toimittamalla peltojen ojitus ja muokkaus suomalaisen tavan mukaan. Muokkaus- ja lannoitusmenetelmien parantamisella ovat satotulokset kauttaaltaan nousseet aivan ilmiömäisesti. Suomalaiset karjatalous- ja kerhoneuvojat ovat yhdessä koulujen opettajattarien kanssa tehneet voitavansa heimosisariensa valistamiseksi. Laajentuneet sekä monipuolistuneet kasvitarhamaat siistittyjen pihamaiden liepeillä todistavat heidän työnsä saaneen oikean ja suopean vastaanoton.

Siviiliväen terveydenhoitoa valvovat ja edistävät sitä varten perustetut sairaalat ja sairastuvat sekä tuohon työhön erikoistunut lääkintähenkilökunta. Kurjien lieju-urien tilalla on nyt lujille hirsiperustoille tehdyt suorat, sivuojilla varustetut maantiet liikennettä ja kulkua helpottamassa.

Rajajääkäri Joulu 1949

K

erromme jälleen muutamin kuvavä­ läyksin tulevan vuoden vaihteen elo-­ kuvauutiset, joiden joukosta keskitymme tällä kertaa pelkästään eurooppalaisiin uutuuksiin ja erikoisesti sellaiseen harvi-­ naiseen elokuvamaahan kuin Unkariin, jonka tuotteita emme juuri sodan jäl­keen ole teattereissamme nähneet. Eng­lanti, Hollywoodin paha kilpailija, ryn­nistää jälleen. Se on ottanut taistelussa avukseen unelmakaupungin omat aseet, eräät sen kuuluisimmat tähdet. Orson Welles on – purettuaan avioliittonsa nykyisen Rita Khanin (Hayworth) kanssa – päättänyt toimia tällä kertaa sala­ peräisenä »kolmantena miehenä» Lon­ don Filmsin kuuluisassa jännityseloku­ vassa »Kolmas mies», jonka elokuvan saama vastaanotto on Ruotsissa ollut harvinaisen myötämielinen. Tässä elo­ kuvassa esiintyvät lisäksi sellaiset kan­ sainväliset tähdet kuin Joseph Cotten Amerikasta, Alida Valli Italiasta, Paul Hörbiger ja Sigmund Breuer Itävallasta

Myrna Loy »vaarallisessa iässä» oleva nainen ja Richard Greene hänen nuorena rakastettunaan.

JOULUN FILMITAIVAS Myrna Loy ja Roger Livesey elokuvassa »Vaarallinen ikä».

Kohtaus unkarilais-ranskalaisesta elokuvasta »Jossain Euroopassa».

Manon – viettelijätär – sellaisena kuin me kaikki hänet halusimme.

millaista on sodanjaloissa eläneen ja vanhempansa menettäneen varhaisnuo­ rison elämä rikoksen ja paheen poluilla.

Tämä kysymyshän on eräs päivänpolt­ tavimpia Keski-Euroopan maissa.

Esittelemme vielä lisäksi erään englanti­ laisen elokuvan, jossa myös Hollywood tähdet ovat pääosissa. »Vaarallinen ikä» kertoo rohkean tarinan jo keski-ikäisen naisen rakkaudesta nuoreen mieheen, mieheen, johon naisen tytär on myös rakastunut. Pääosia esittävät Myrna Loy ­ Roger Livesey ja Peggy Cummings.

ja Trevord Howard Englannista. Elokuva kuvailee oloja sodanjälkeisessä Wienissä ja liikkuu vakoilijain ja huumausainei-­ den kauppiaiden keskellä.

Emme malta olla vielä kerran palaa­ matta »Manioniin», josta kerran aikai­ semmin oli palstoillamme puhetta. Muis­ tattehan vielä pienen ja nuoren Cecile Aubryn, jonka ensimmäinen elokuva »Manon» oli. Tämä kertomus kevytmie­ lisen ilotytön rakkaudesta sodan vii­ meisten taistelujen keskellä kuuluu myös siihen sodanjälkeistä elämää kuvaaviin elokuviin, joita eurooppalaiset tuotta­ mot nyt niin mielellään käsittelevät.

Unkarilaiset ovat yhteistoiminnassa Ranskan kanssa valmistaneet vallan erikoislaatuisen jännityselokuvan, joka pe­ rustuu tositapahtumiin. Elokuvan nimi on »Jossain Euroopassa» ja se kertoo

Alida Valli »Kolmannen miehen» häikäisevän kaunis italialainen naistähti.

Rajajääkäri N:o 2-4 1950

Kahden nuoren päiväkirjasta Lauri: (Alan kirjoittaa päiväkirjaa. Tästä hetkestä alkaen.

K.o. hetki on toukokuussa. Vuosiluku on vielä tässä vai­heessa samantekevää. Olen nimittäin oppilas.

Lauantai. Ulkona on kaunis keväinen sää. Tuuli aje­ lee järven laineita, ja aurinko paistaa. Olen kuullut ker­ rottavan, että linja-autot ajavat tästä ohi aina Imatralle saakka, missä ne kääntyvät ympäri ja palaavat aika-

Varusvarastonhoitaja kersantti H.vastasi tähän: ”Se on oma syysi. Miksi et lukenut itseäsi kersantiksi niin­kuin minä.” *

Everstiluutnantti R. oli kerran maaston tarkastusmatkalla Salmin pitäjän U:n kylässä ja poikkesi erääseen erakkomajaan. Erakko tarjosi R:lle teetä, joka oli kei­ tetty vaapukan- ja muuraimien lehdistä.

Eversti joi kupillisen, jolloin ukko sanoi: ’’Juo enem­ män tsaijua vaan, joi se menneellä viikolla täällä käynyt suuri sotaherrakin kolme kupillista.’’

naan taas Immolaan. Niitä riittääkin tästä ohiajamaan joka puoli tunti. Mutta minua varten ei riitä.

Ei, en ole katkera! Mutta mistä olisin voinut aavistaa, että Maan Romu perustaa keräyspaikkansa juuri minun kiväärini piippuun. Mutta – ja vielä kerran: mutta oppia ikä kaikki ja varsinkin lauantai-illat.

Voinhan sentään soittaa. Joko ruokasalin pianolla tai puhelimella

Laura: Tänään on Laurin ensimmäinen lauantai Raja-aliupseerikoulussa. Hän soitti juuri äsken minulle ja sanoi, ettei hän tule tänä iltana kauppalaan. Kysyessäni syytä – voitteko arvata! – hän selitti juuri sotilaskodista löytäneensä niin mielenkiintoisen Napoleonin elämää käsittelevän teoksen, ettei hän millään malta jättää sen lukemista kesken. Ah! Olen aina tiennyt, että Lauri on kunnianhimoinen, mutta tuollaista en olisi hänestä sentään uskonut. Mutta miten hauskaa olisikaan nähdä hänet komeassa virkapuvussaan. Kyllä se kirja varmasti loppuu ensi lauantaiksi!

Lauri: Taas on lauantai. Kaunis keväinen sää jatkuu. Laineista sama juttu kuin viime kerralla, samoin busseista.

Sitten asiaan. Edelleenkin minulla on yllin kyllin tilai-

Eversti kysyi, että kuka se oli se suuri sotaherra.

Ukko vastasi: “No, etkö nyt tota tiedä. Sehän oli itse kersantti H.” Mainittakoon, että everstiluutnantti R. oli hyvin kansanomainen mies, pituutta lähemmäs 2 metriä. Erakosta hän ei kuitenkaan vaikuttanut niin suurelta sotaherralta kuin kersantti H., jolla pituutta oli tuskin 160 senttiä. * Muistan vielä, kuinka silloinen komppanianpäällikkö kapteeni N. antoi aliupseereilleen nuhteita.

“Vääpeli L. seisoo vaan kentällä. Se ei käy.

Kersantti K. makaa kämpässä. Se ei vetele.

Kersantti V. juoksee tyttöjen perässä kylällä. Se ei kylläkään sovi.

Alikersantti A. istuu harjoitusaikana käymälässä. Se pitää loppua kokonaan.”

Ja näin sai kukin ansioittensa mukaan. *

suutta jatkaa näitä kirjallisia harrastuksiani illan häiritsemättömässä rauhassa. Kaikki tämä johtuu tällä kertaa siitä, että liiallisessa rehellisyydessäni jätin kaappini oven auki. Olen nuori ja ihanteellinen ja mielelläni uskon hyvää lähimmäisistäni. Mutta minua vanhemmat sotilashenkilöt ovat toista mieltä, ja niinpä istun täällä ja muutan mielipidettäni tässä suhteessa.

Mitähän Laura ajattelee. Soitanpa hänelle.

Laura: Olen onnettomin tyttö maan päällä. Kyllä miehet voi. vatkin olla petollisia. Kaikki he ovat samanlaisia. Laurikin. Että minä muka ottaisin täydestä, että Laurin on tänä iltana kirjoitettava tutkielma Caesarista sotakirjailijana. Varmasti salakavala vale, jota hän iloisesti yrittää uskotella minulle kerta kerran jälkeen. Mutta hän saa nähdä erehtyneensä. Yrittäköönpä tulla vielä minua tapaamaan! Sanon hänelle suorat sanat.

Lauri: Sunnuntai. Eilen minulla oli ensimmäisen kerran iltalomaa. Tänäänkin olisi, mutta en mene kauppalaan.

Kyllä naiset ovat kummallisia. Kaikki samaa maata.

Laurasta lähtien. Tuittupäitä ilman pienintäkään syytä.

Mitä nyt siitäkin on ajateltava, kun hän eilen heti ensi sanoikseen syytti minua uskottomuudesta. Sehän on aivan naurettavaa ja käytännöllisesti mahdotontakin sitäpaitsi, mutta niin hän vain teki. Ja kun yritin puhua järkeä hänelle, niin hän tukki korvansa sormillaan ja huusi, ettei hän tahdo kuulla sanaakaan lisää valheita. Hetken kuluttua sain kysytyksi häneltä, mitä tämä kaikki oikein tarkoittaa, ja hän sanoi, että itse sen parhaiten tietäisin.

Hän sanoi, että välillämme on kaikki lopussa ja paljon muutakin, mutta se oli pääasia.

Lähdin pois ja menin lähimpään kahvilaan istumaan ja ihmettelemään. Nainen on merkillinen, eikö teistäkin, herrat?

Laura: Eläkoon! Elämä kirkastuu ja aurinko hymyilee. Lauri onkin puhunut totta. Kuinka saatoinkaan niin erehtyä?

Tapasin näet juuri äsken hänen esimiehensä, jonka tunnen, vaikkei Lauri sitä tiedä. Kysyin häneltä, onko totta, että Lauri on niin kauhean innostunut niihin sotatieteisii, ettei hän ehdi käyttää edes lauantaisia iltalomiakaan ja vääpeli vakuutti, että se on totuus. Lauri, rakas Lauri, annathan anteeksi kauheat epäilyni! Soitan Sinulle heti.

Lauri: Elämä hymyilee ja aurinko kirkastuu. Laura soitti.

Me päätimme, ettemme enää riitele koskaan. Laura pyysi minua luokseen tänä iltana. Mutta – nyt aurinko asettaa kilolasit silmilleen – en voi mennä. Vietän jälleen illan näitten tutuksi käyneitten rakkaitten seinien suo-

jassa. Vaatepinkkaukseni oli jollakin kummallisella tavalla johdattanut tarkastavan upseerin ajatuksiin Pisan kaltevan tornin, ja tämä mielleyhtymä vaikutti häneen niin voimakkaasti, että hän määräsi minut tänä iltana laskemaan piiruissa tornin ja pinkkauksen kaltevuudet ja vertailemaan tuloksia toisiinsa. Tulee sääli Lauraa. Ei hänen vakanssinsa oppilaan morsiamena ole niitä maailman hauskimpia.

Laura: Kyllä kohtalo osaakin järjestää sitten kierosti asiat.

Silloin kun Laurilla on vapaata, me riitelemme, ja kun ei ole, silloin olemme sovussa. Lauri sanoi, ettei hän voi nytkään saapua. Syytä en kysynyt. Tiedän, että se on pätevä. Vähän iloa minulla oikeastaan on Laurista. Toistaiseksi. Mutta onhan hän sentään raja-aliupseerioppilas!

Rajan virkauralta sisäministeriön valmiuspäälliköksi Rajamiesurallaan Olli Lampinen ehti palvella KaakkoisSuomen, Pohjois-Karjalan ja Kainuun rajavartiostoissa sekä Rajavartiolaitoksen esikunnassa, kussakin hallintoyksikössä kahteen otteeseen.

K

esäkuussa 1985 Olli Lampinen aloitti rajamiesuransa Immolassa, Sissikomppanian alokkaana.

Samaan kasarmiin hän palasi luutnanttina Kadettikoulun jälkeen elokuussa 1989.

Nyt vuodenvaihteessa rajaupseerin ura tuli päätepisteeseen, kun eversti Lampinen siirtyi Rajavartiolaitoksen esikunnan teknillisen osaston päällikön tehtävästä reserviin ja uusien haasteiden pariin.

– Kaakkois-Suomen rajavartiostossa olin varusmiehenä ja virkaurani ensimmäisen kolmanneksen. Olen hyvin tyytyväinen, että sain työskennellä Kaakkois-Suomen mielenkiintoisessa toimintaympäristössä juuri urani alkuvaiheessa.

– Kouluttajavaiheen jälkeen aloitin rajapalveluksen Miehikkälässä elokuussa 1991. Kuten tunnettua, lähialue oli juuri tuolloin historiallisessa murrosvaiheessa, ja se heijastui myös rajamiesten töihin.

Esimiehet antoivat mielenkiintoisia tehtäviä ja kollegoilta sai arvokkaita vinkkejä, joten noina vuosina nuoren upseerin selkäreppuun kertyi kosolti kokemusta hyödynnettäväksi myöhemmällä virkauralla, muistelee Olli Lampinen.

Jatko-opintojen jälkeen Lampisen perheen muuttoauto suuntasi syksyllä

42

RAJAMME VARTIJAT

− Uudessa tehtävässäni sisäministeriön valmiuspäällikkönä tulen tekemään yhteistyötä myös Rajavartiolaitoksen kanssa, sanoo Olli Lampinen.

1998 Kajaaniin ja edelleen kesällä 2001 Onttolaan.

– Olin ollut Kainuun rajavartiostossa kesävänrikkinä ennen Kadettikoulua, joten Kainuun kierroskin oli kohdallani toinen. Pohjois-Karjalan rajavartiosto oli uusi ja kiinnostava tuttavuus. Ammatillisesti apulaiskomentajan tehtävä oli näköalapaikka. Toisaalta Onttolan rajakampus lähiseudun ulkoilumahdollisuuksineen oli liikunnalliselle lapsiperheelle erityisen mieluinen, toteaa Lampinen.

Rajavartiostoissa vietettyjen vuosien jälkeen odottivat tehtävät Rajavartiolaitoksen esikunnassa.

– Rajaesikunnan ykköskierros kesti kohdallani yli kuusi vuotta, jona aikana ehdin työskennellä neljässä eri tehtävässä.

Pätkätöitähän ne olivat, mutta mielenkiintoisia sellaisia. Kävin myös pari vuotta lainassa ministeriön pelastusosastolla, jossa pääsin käynnistämään ministeriön valmiuskoordinaattorin tehtävänhoidon vuonna 2008. Niitä kokemuksia pystyn

Sotilasvalan vastaanottaminen on yksi komentajan kunniatehtävistä. Liperissä valakaavan esilukijana toimi Onttolan rajasissi ja sittemmin pesäpallokentiltä tuttu Toni Kohonen.

hyödyntämään tänäkin päivänä, kertoo Lampinen.

Virkauransa viimeiset vuodet Olli Lampinen toimi Rajavartiolaitoksen komentajistossa. Ensin oli edessä toinen kierros Pohjois-Karjalassa, tällä kertaa komentajana 4,5 vuotta. Vuosina 2017– 2018 Lampinen toimi osastopäällikkönä teknillisellä osastolla.

– Kyllähän perinteisen rajavartioston komentajan tehtävät olivat juuri niin hienoja kuin niitä oli eri yhteyksissä kuullut kuvailtavan. Komentajan työ on käytännönläheistä ja vastuullista esimiestyötä hienojen alaisten ja hyvien kumppaneiden ympäröimänä. Rajavaltuutettuna tuli myös koettua mielenkiintoisia ja välillä hankaliakin tilanteita, joista kuitenkin aina kunnialla selvittiin, muistelee Olli Lampinen.

– Hyppy teknillisen osaston johtoon arvelutti aluksi, koska toimiala ei todellakaan ollut mukavuusalueellani. Toisaalta juuri se ja itsensä likoon laittamisen haaste kiehtoivat. Ajanjaksosta muodostuikin

oikein mielekäs ja avartava kokemus.

Teknillisen osaston 200 henkilöä tekevät tärkeää työtään ympäri Suomea 10 eri paikkakunnalla. Tehtävien ja henkilöstön osaamisen monipuolisuus sekä henkilöstön vahva sitoutuminen työnsä kehittämiseen tekivät minuun suuren vaikutuksen.

Olli Lampinen sanoo viihtyneensä kaikissa tehtävissään Rajalla eikä reserviin siirtyminen tuntunut vielä viime kesänäkään ajankohtaiselta. Syksyllä kuitenkin sisäministeriössä avautui mielenkiintoinen tehtävä.

– Syyskuussa päätin kokeilla jotain itselleni uutta – tein elämäni ensimmäisen työhakemuksen. Prosessi johti nimitykseen sisäministeriön valmiuspäälliköksi ja niin päätin vaihtaa virkapuvun siviilivaatteisiin, toteaa Olli Lampinen.

– Olen erittäin tyytyväinen ja kiitollinen mahdollisuudesta palvella isänmaata Rajavartiolaitoksen hienoissa työyhteisöissä eri puolilla Suomea aina yhtä merkityksellisten tehtävien parissa.

Työnantaja on kohdellut minua aina

oikeudenmukaisesti sekä luottamusta ja arvostusta osoittaen. Vastapalveluksena olen yrittänyt hoitaa oman ruutuni kunnialla. Mitään yksittäistä henkilökohtaista saavutusta tai tekoa en edes yritä nostaa esille, sillä porukalla töitä on aina tehty. Rajan hienoja työyhteisöjä sekä luotettavia kollegoja ja kumppaneita haluankin tässä yhteydessä lämpimästi kiittää, painottaa Lampinen.

– Uusien haasteiden pariin siirryn nöyränä mutta päättäväisenä. Valmius ja varautuminen ovat rajamiehen ruisleipää, joten katson omaavani hyvät lähtökohdat uuteen tehtävääni. Päivittäinen ammattitaidon, luotettavuuden ja yhteistyökyvyn tavoittelu on ohjannut toimiani tähän saakka ja tulee ohjaamaan jatkossakin.

– Rajavartiolaitoksella on merkittävä rooli isänmaan portinvartijana ja kansallisen turvallisuuden vaalijana, ja sisäministeriön valmiuspäällikkönä tulen tekemään yhteistyötä myös Rajavartiolaitoksen kanssa. Siksi on hienoa todeta, että marssi jatkuu, summaa Olli Lampinen.

RAJAMME VARTIJAT

43

TEXT: Päivi Kaasinen och Kirsti Helin

Kommendör för försvarsmakten, general Jarmo Lindberg:

I Finland har gränskontrollen en klar uppgift

−I

fråga om Gränsbevakningsväsendet kommer man främst att tänka på själva verksamheten: patruller som rör sig vid landgränserna, fartyg längs kusterna och helikoptrar som opererar i luftrummet.

Jag har haft tillfälle att på nära håll följa med verksamheten inom alla dessa sektorer, berättar försvarsmaktens kommendör, general Jarmo Lindberg. − Mindre känt är det arbete som Gränsbevakningen utför på flygfälten och i hamnarna. Det finns allt flera gränsbevakare på flygfälten framför allt till följd av den växande Asientrafiken. Gränsbevakningen bevakar Schengenområdets yttre gräns, och gränsbevakarna möter dagligen en utmanande kundkrets från olika håll i världen.

Lindberg framhäver gränskontrollens betydelse i en förändrad värld. − EU:s utmaningar gäller bland annat invandring, terrorism och hybridpåverkan. För närvarande är det lugnt vid Finlands gränser. Situationen kan dock förändras snabbt, vilket skedde år 2015 då över 30 000 asylsökande plötsligt kom till vårt land.

– Finland har en stark modell för övergripande säkerhet och den har vi hållit fast vid även efter det kalla krigets slut.

Gränsbevakningsväsendet har en viktig roll för såväl den inre som den yttre säkerheten. I Finland är gränsbevakningens uppgifter och organisation mycket tydliga i jämförelse med många andra europeiska länder.

Gränsbevakningsväsendet var en vägvisare för gränskontrollen i hela Europa år 2005 då Frontex grundades under

44

RAJAMME VARTIJAT

ledning av Gränsbevakningsväsendets nuvarande chef Ilkka Laitinen. − Europeiska gräns- och kustbevakningsbyrån Frontex har åstadkommit mycket gott. Under den senaste tiden har Frontex till exempel utbildat sjöbevakare från Libyen och landet kan därför nu bättre kontrollera sina egna territorialvatten och förhindra människosmuggling på mellersta Medelhavet.

Samarbete med försvarsmakten − Gränssäkerheten är en del av vårt lands övergripande säkerhet och det är viktigt att Finland har en myndighet för territorialövervakning med omfattande befogenheter i gränsområdena. Det här är av stor betydelse framför allt i det inledande skedet av en eventuell kris, framhåller general Lindberg. − Gränsbevakningsväsendets utbildning av gränsjägare håller hög kvalitet och är uttryckligen inriktad på funktionsförmågan i gränsförhållanden. Att utbildningen ligger på hög nivå bevisas av att gränsjägarna alltid har klarat sig bra vid en jämförelse med dem som utbildas av försvarsmakten. − Gränsbevakningsväsendet har en stor reserv. Gränsbevakningen upprätthåller kontinuerligt sin beredskap att agera i samarbete med försvarsmakten med hjälp av den krigsutrustning som försvarsmakten skaffar samt genom gemensam planering och utbildning. − Under den senaste tiden har vårt samarbete ökat ytterligare. Samarbetet fungerar på daglig basis och kan regleras flexibelt. Gränsbevakningsväsendets officerare är våra kurskamrater och samar-

betet löper därför naturligt. Vi har goda förutsättningar att i framtiden agera ännu mer koordinerat och effektivt för våra gemensamma mål, säger Lindberg.

Gratulationer till 100-åringen − Jag vill gratulera det ärorika 100-åriga Gränsbevakningsväsendet. På andra håll i Europa har gränssäkerhetsorganisationerna omformats till och med mycket radikalt och en del har försvunnit helt och hållet, men här i Finland har Gränsbevakningsväsendet en livsviktig uppgift i vårt lands övergripande säkerhet, säger general Jarmo Lindberg. − Såväl Gränsbevakningsväsendets som försvarsmaktens verksamhet har under de senaste åren blivit alltmer bekant för allmänheten bland annat tack vare olika evenemang. Kommunikationen har blivit öppnare i bägge organisationerna och våra sakkunniga intervjuas ofta i offentligheten. Enligt min åsikt visar Gränsbevakningen upp ett mycket naturligt och modernt intryck. − Gränsbevakningsväsendet har utvecklats avsevärt under de senaste decennierna och jag är övertygad om att samma framgångsrika verksamhet kommer att fortgå även framöver. Jag önskar Gränsbevakningen framgång inför det följande århundradet!

TEXT: Päivi Kaasinen and Kirsti Helin

Commander of the Finnish Defence Forces, General Jarmo Lindberg:

The role of the Finnish Border Guard is clear

“A

ctive service is the first thing that comes to my mind when I think of the Finnish Border Guard: patrols operating along the land borders, vessels in the coastal areas and helicopters in the air. I have had the opportunity to observe all these operations at close range”, says the Commander of the Finnish Defence Forces, General Jarmo Lindberg.

“The Border Guard also operates actively at airports and ports. At airports, the number of border guards has increased in response to the growing traffic, especially to and from Asia. The Finnish Border Guard serves as the point of control for passengers entering the Schengen Area, and our border guards are facing, on a daily basis, challenging situations with passengers coming from all parts of the world.”

Lindberg emphasises the role of border management in the changing world.

“The EU is challenged by, among other things, illegal immigration, terrorism and hybrid operations. Today, it is calm along the Finnish borders. The situations can, however, rapidly change, as happened in 2015, when over 30,000 asylum seekers entered our country within a very short period of time.”

“Finland strongly fosters the concept of comprehensive security, and it has not been abandoned in the post-Cold War era.

The Border Guard plays a vital role in terms of both internal and external security. In Finland, the tasks and organisation of border management are quite clear-cut, which is not necessarily the case in many other European countries.”

The Finnish Border Guard paved the way for European border management in 2005 when Frontex was established under the leadership of Ilkka Laitinen, who currently is the Chief of the Finnish Border Guard.

“The European Border and Coast Guard Agency Frontex has had quite a positive impact. For example, Frontex has recently been training the Libyan Coast Guard, thus providing Libya with better capabilities to supervise and control its territorial waters and prevent human trafficking in the mid-Mediterranean region.”

Cooperation with the Defence Forces “Border security contributes to our comprehensive security, and it is essential that Finland has a competent authority for the surveillance of territorial integrity with broad powers in the border regions.

This is of essence especially in the early stages of a possible crisis”, General Lindberg points out.

“The military Border Jaeger training given by the Finnish Border Guard is of high quality and aimed specifically at providing skills to function in border circumstances. One indicator of the high quality of the training is the fact that the Border Jaeger Companies have always succeeded well in comparison with the conscripts trained by the Defence Forces.”

“The Border Guard reserve is large.

By means of common planning and training and by using the military materiel provisioned by the Defence Forces, the Border Guard maintains its preparedness to collaborate with the Defence Forces.”

“Our cooperation has further intensified in recent years. Taking place on a daily basis, the collaboration is agile and flexible. The officers serving within the Defence Forces and the Border Guard are fellow students within the Military Academy, so it is natural for them to work together. We have excellent chances to collaborate in an even more coordinated and efficient manner towards reaching our shared goals in the future”, explains Lindberg.

Happy 100th anniversary!

“It is my pleasure to congratulate the Finnish Border Guard on the occasion of its 100th anniversary. In many parts of Europe, the border security organisations have been subject to radical reforms, some have even been completely wound down, but in Finland, the Border Guard plays a vital role in contributing to our comprehensive security”, says General Jarmo Lindberg.

“The citizens have become increasingly aware of the activities of both the Border Guard and the Defence Forces, thanks to various public events, for example. Both organisations have steered their communications to be more open, and our experts are frequently interviewed by the media. The public visibility of the Border Guard has become very natural and modern.”

“Over the past decades, the Border Guard has undergone significant development, and I believe it will continue operating successfully in the future as well. I wish the Finnish Border Guard every success over the next century!”

RAJAMME VARTIJAT

45

AJANKOHTAISTA TEKSTI JA KUVAT: Päivi Dahl

TEKSTI JA KUVAT: Satu Saarivuori

MUISTOT EI HIMMETÄ SAA!

VENEMESSUILLA ESITELTIIN KATTAVASTI RAJAVARTIOLAITOKSEN JUHLAVUOTTA JA UUTTA VENEKALUSTOA

Kajaanissa muistetaan vuosittain talvisodan päättymistä maaliskuun 13. päivänä.

Tänä vuonna talvisodan päättymisestä tuli kuluneeksi 79 vuotta. Talvisota koetteli kovin Kainuuta, missä Suomussalmen ja Kuhmon kirkonkylät sekä Kajaani joutuivat neuvostojoukkojen toiminnan kohteeksi.

Talvisodassa Kajaanin puukaupunki koki kovia. Venäläiset pommittivat kaupunkia 13 kertaa parin talvikuukauden aikana. Helmikuussa 1940 keskustasta tuhoutui 96 rakennusta, ja kahden kuukauden aikana pommituksissa menehtyi kymmenkunta henkilöä. Näkymä oli pikkukaupungissa lohduton, kun talojen rauniot savusivat.

Talvisodan muisteleminen on ajankohtaista, koska veteraanit, jotka aikoinaan taistelivat ja turvasivat meille oman maan, eivät ole enää pitkään siirtämässä muistitietoa nuoremmille sukupolville.

Nuorempien on nyt aika ottaa vastuuta ja siirtää perinteitä ja toivoa eteenpäin.

Kukaan meistä ei halua päätyä sotimaan, ei kotimaassa eikä ulkomailla.

Kajaanissa halutaan ylläpitää ja kehittää kansalaisten maanpuolustustahtoa, ja siihen pyrkii myös talvisodan päättymisen muistopäivä. Kajaanin veteraanijärjestöt, eri yhdistykset, kaupunki, seurakunnat sekä Kainuun prikaati ja Kainuun rajavartiosto osallistuvat yhdessä muistopäivän tilaisuuksien järjestämiseen.

Muistopäivän järjestelytoimikunnan puheenjohtaja Kari Lappeteläinen kertoo, että sotahistoriaa tuodaan esille talvisodan päättymisen muistopäivänä 13.3. monin tavoin. Järjestelytoimikunta organisoi ohjelmaa yhteistyössä eri tahojen kanssa siten, että siinä huomioidaan niin koululaiset kuin kaupunkilaiset.

Aamulla yhdessä Kajaanin peruskoulussa järjestetään aamunavaus isossa salissa, jossa on paikalla niin Kajaanin kaupungin, Kainuun prikaatin kuin Kai-

46

RAJAMME VARTIJAT

Kapteeni evp. Kari Lappeteläinen (vas.) ja ortodoksisen seurakunnan eläkkeellä oleva kirkkoherra isä Pentti korostavat, että vain laajalla yhteistyöllä ja vastuita jakaen muistopäivän tilaisuuksien järjestelyt onnistuvat.

nuun rajavartioston johto sekä paikallinen veteraanien edustaja. Koululaisille kerrotaan sodasta ja näin välitetään suullista kulttuuriperintöä eteenpäin.

Alkuillasta Kajaanin kirkkopihalla lasketaan seppele Sankarivainajien muistomerkille. Kainuun prikaatin varusmiehet laskevat kynttilän jokaiselle talvisodan sankarivainajalle. Tämän jälkeen kirkossa pidetään messu.

Messun jälkeen on vielä yleisölle avoin Talvisodan muistojuhla -tilaisuus Kajaanin Kaukametsän kokous- ja kongressikeskuksessa.

Historiaa on tärkeä muistaa ja yrittää ymmärtää. Nykyisten nuorten sukupolvien isoisoisät ja isoukit sekä isomummut ovat olleet osallisena luomassa meille nykyajan rauhaa. Yhteiskunnan ovat rakentaneet nykyiseen kuosiin meidän vanhempamme, ja me kuulumme jatkumona tuohon ketjuun.

Me olemme luomassa täällä edellytyksiä hyvään, turvalliseen ja rauhalliseen elämään lapsillemme ja lapsenlapsillemme. Muistot ei himmetä saa!

Rajavartiolaitos osallistui 8.-17.2.2019 Helsingin Messukeskuksessa järjestetyille Pohjois-Euroopan suurimmille veneilymessuille. Vene 19 Båt -messuosasto oli koottu yhdessä muiden viranomaisten eli Tullin ja Poliisin sekä Liikenne- ja viestintävirasto Traficomin kanssa.

Rajavartiolaitos toi 240 m² kokoiselle messuosastolle kattavan tietopaketin Rajavartiolaitoksen 100-vuotisesta historiasta sekä vetonaulaksi uuden NV17-luokan

nopean veneen Zodiac Milpro SRA 850.

Osastolla oli esillä myös uuden partioveneen pienoismalli sekä oma seinä Rajakarhulle, joka oli keulakuvana Rajavartiolaitoksen Rajaviesti-somekampanjassa.

Seinältä pystyi seuraamaan elokuusta 2018 lähtien tehtyjä päivityksiä ja halutessaan sai kuvan itsestään ja Rajakarhusta.

Viranomaisten osastolla kävi runsaasti messuvieraita, jotka kyselivät ahkerasti veneilyyn liittyvistä asioista, osastolla esillä olleen uuden veneen ominaisuuksista ja käyttötarkoituksesta sekä tutustuivat historia-antiin, joka oli koottu 5 metrin levyiselle seinälle.

Lapset suorittivat innokkaasti tehtävärasteja. Isoja ja pieniä messuvieraita osastollamme ilahduttivat virkakoirat Viki ja Nikke. Ensimmäisen viikonlopun aikana Rajavartiolaitos järjesti yhdessä Merikeskus Vellamon kanssa myös Raketilla museoon -kampanjan, jolla kannustettiin veneilijöitä huolehtimaan vanhentuneiden merkinantovälineiden hävittämisestä.

Ulkopisteellä saatiinkin messuille tulijoilta

kerättyä lähes 300 kpl vanhoja hätämerkinantovälineitä. Vanhimmat hätäraketit olivat peräisin 1970-luvulta.

Venemessut lisäsi suosiotaan Venemessuilla vieraili kymmenen päivän aikana yli 65 000 veneilijää ja vesiharrasteista kiinnostunutta. Vilkkaimmat päivät olivat lauantait, jolloin messuvieraita oli n.

13 000 henkilöä/päivä. Messuille osallistui tänä vuonna yhteensä 302 näytteilleasettajaa ja käytössä oli 26 854 näyttelyneliömetriä. Tapahtuman kävijämäärä ja pintaala kasvoivat viimevuotisesta. Hiukan yli puolet venemessujen kävijöistä tuli pääkaupunkiseudulta. Kantar TNS:n kävijätutkimuksen (otos 301 vastaajaa) mukaan venemessut nostatti joka neljännellä vastaajalla veneilykuumetta. Kävijöistä 91 % oli tyytyväisiä venemessuihin ja jopa 39 % kertoi tekevänsä ostopäätöksen messuilla saamiensa tietojen tai tekemiensä vertailujen perusteella.

Venemessuilla osaston vetonaulana oli Rajavartiolaitoksen uusi nopea vene.

Rajavartiolaitoksen historiaseinä viranomaisten yhteisosastolla

Koiranohjaaja Mika Luukkanen esittelee yhdessä Lbu Nikken kanssa Rajavartiolaitoksen koiratoimintaa.

RAJAMME VARTIJAT

47

TEKSTI: Päivi Dahl

KAINUUN RAJAVARTIOSTO JULKAISI KIRJAN ESIKUNTA-ALUEEN VAIHEISTA Juhlavuoden kynnyksellä, joulukuussa 2018, Kainuun rajavartiosto julkaisi kirjan Kajaanin Leirimäki - kasarmialueen kulttuuriperintö.

Kirjaan on koottu Kajaanin Leirimäen eli Kainuun rajavartioston esikunnan sijaintipaikkaa ympäröivän entisen kasarmialueen historiaa ja kulttuuriperintöarvoja. Nykyinen Leirimäki on varsin erilainen kuin mitä se on vuosikymmeniä sitten ollut.

Teos pohjautuu tradenomi (AMK) Meri-Tuuli Heikkisen vuonna 2017 kirjoittamaan opinnäytetyöhön, joka oli tilaustyö Kainuun rajavartiostolle.

Opinnäytetyössä tehtävänä oli tuottaa käsikirjoitus Leirimäestä ja sen vaiheista Kainuun rajavartioston esikunnan kotipaikkana. Heikkinen keräsi opinnäytetyötään varten laajan aineiston, joka koostui erilaisista kirjallisista, sekä painetuista ja julkaistuista että painamattomista lähteistä. Opinnäytetyöhön sisältyi myös henkilöhaastatteluja.

Teoksen teemat käsittelevät Leirimäen alueella olleita toimintoja, kuten sotilaskoti- ja urheilutoiminta, varusmieskoulutus sekä Kainuun rajavartioston esikunnan toiminta. Julkaistuun kirjaan tuovat syvyyttä asiantuntijoiden näkemykset Leirimäen positiosta Kajaanissa.

Harvinaisia valokuvia Opinnäytetyön toimitti kirjaksi Kainuun rajavartioston tiedotussihteeri Päivi Dahl. Hän myös kokosi kirjaan valokuvat Kainuun rajavartioston omasta arkistosta, virkatöissä napatuista kuvista ja lahjoituksina saaduista kuvista sekä yhteistyökumppaneilta. Kirjassa on yli 120 valokuvaa, joista suuri osa on aikaisemmin julkaisemattomia.

Kainuun rajavartiostosta löytyi esimerkiksi noin kaksikymmentä vedosta, jotka kertovat Leirimäen elämästä 1920-luvulla todella harvinaisella tavalla. Kuvat on aikanaan ottanut Kajaanissa 48

RAJAMME VARTIJAT

Kirjan kansikuvassa yksi aikakausi päättyy. Heinäkuussa 2007 viimeiset rajajääkärit marssivat Kajaanin Leirimäellä.

Kuva: Päivi Dahl.

Vuonna 1925 Leirimäelle johti hiekkatie puisen portin kautta. Kuva: KR arkisto, lahjoittanut Lauri Mikkonen.

esikunnassa työskennellyt Viljo Paloheimo. Hänen siirryttyään palvelemaan Kuusamoon negatiivit olivat päätyneet jossakin vaiheessa sanomalehti Koillissanomien haltuun, joka oli edelleen lahjoittanut vedokset Kainuun rajavartiostolle Kajaaniin. Selvittelyn jälkeen näitä kuvia on nähtävillä kirjassa.

Rajamiesperinteitä kunnioittaen

Kainuun rajavartioston upseereita vuonna 1923. Vasemmalta ltn Riippa, ltn Id (myöh. Pajakka), maj Järvinen, joka toimi komentajan apulaisena, lentäjä Könni ja talouspäällikkö Mattila. Kuva: KR arkisto, lahjoittanut Eino Kemppainen.

Teos taltioi ja siirtää eteenpäin rajamiesperinteitä sekä Leirimäen alueelle kätkeytyvää kulttuuriperintöä. Kulttuuriperintö ilmenee Leirimäen rakennusten monipuolisessa arkkitehtuurissa, joka kuvastaa eri aikojen tyylejä ja ilmentää Leirimäen kasvua 1920-luvulta nykypäivään.

Teoksessa huomioidaan myös Kainuun rajavartioston aineeton kulttuuriperintö eli rajamiesperinteet sekä tavat toimia ja kunnioittaa edesmenneitä rajamiessukupolvia.

Kajaanin Leirimäki - kasarmialueen kulttuuriperintö on Kainuun rajavartioston komentajan lahjakirja. Kainuun rajavartiosto lahjoitti viisi kirjaa Kainuun

maakuntakirjastoon lainattavaksi, ja kirjat otti vastaan kirjastotoimenjohtaja Ari Koistinen. Teoksen myötä Leirimäen alueen ja Kainuun rajavartioston esikunnan sijaintipaikan vaiheet avautuvat myös niille, joille alue toimintoineen on jäänyt tuntemattomaksi.

Teoksen tavoitteena voidaan pitää siinä esitettyä sitaattia Viljo Nuotion säveltämästä ja V. A. Koskenniemen sanoittamasta Rajamiesten marssista: Oli päämäärä meillä vain yksi, sama tahtomus kaikilla tää: Saada synnyinmaa säilytetyksi, vapaa Suomemme lapsille jää.

TEKSTI: Jyrki Ojala ja Aleksi Turpeinen • KUVA: Aleksi Turpeinen

VEIKKO ERKKILÄ JA PEKKA IIVARI: KYLMÄÄ SOTAA LAPISSA - VAIETTUJEN TAPAHTUMIEN TODISTAJAT (OTAVA 2018) Lapin lähihistorian hyvien tuntevien kirjoittajien uusimman teoksen keskiössä ovat aikalaisten kertomukset kylmän sodan kuumimmista hetkistä. Uutuusteoksen parasta antia ovat seikkaperäisesti kirjoitetut kertomukset paikoista, jotka ovat pohjoisen rajavartiomiehille tuttuja.

Kirja alkaa mukaansatempaavasti tarinalla pienlentokoneen eksymisestä Neuvostoliiton puolelle heinäkuussa 1976. Lennonopettajan ja lento-oppilaan uskomaton seikkailu kaksipaikkaisella Cessnalla aina Jäämeren rannalle ja sieltä pakkolaskun jälkeen erämaataipaleen kautta takaisin ihmisten ilmoille saa lukijan hämmästelemään omaa tietämättömyyttään lähihistorian saralla.

Kesän 1949 Kemin lakkoriidat ja siihen liittynyt liikehdintä, joka huipentui ”Kemin veritorstaina” tunnettuun kahakkaan, saa myös oman sijansa kirjassa Olavi Koivurovan muistelmien kautta.

Tämän teeman laajempi esittely useamman lähteen valossa olisi ansainnut runsaammin sivuja teoksessa.

Yksi kirjan tarinoiden ja tapahtumien keskeinen teema on Lapin ilmatilan käyttö ja valvonta. Heti kylmän sodan alkupuolella suurvallat käyttivät Lapin ilmatilaa häikäilemättömästi hyväkseen, koska Suomella ei ollut valvonta- saati vaikuttamiskykyä voidakseen reagoida alueen yli lentäneisiin tiedustelu- yms. koneisiin. Hyvä esimerkki on toukokuussa 1954 tapahtunut amerikkalaisen RB-47Etiedustelukoneen paluu Neuvostoliiton ilmatilasta Suomen kautta hävittäjien takaa-ajamana.

Toinen kirjassa eri tarinoiden kautta esiintyvä teema on edesmennyt presidenttimme Urho Kekkonen ja hänen suhteensa Neuvostoliittoon. Kirjassa esitetään niin hiihtoretket Lappiin kuin ajatukset Lapin pohjoisosan vaihtamisesta

luovutetun Karjalan takaisin saamiseksi aikalaisten sekä heidän jälkeläistensä kertomina.

Kirja ei aivan täysin onnistunut lunastamaan siihen ladattuja ennakkoodotuksia harmonisena kokonaisuutena, vaan osa tarinoista jäi irrallisiksi kertomuksiksi, etenkin kun lukijalta puuttui lähihistorian syvempi tietämys. Joidenkin tapausten liittymäpinta Lappiin jäi myös hieman vaille selitystä.

Historiateoksen luonteelle on ongelmallista muun muassa se, että jotkin tarinat käsitellään pelkän yksittäisen haastattelun kautta eikä tapahtumia taustoiteta sen enempää. Tällöin lukijan on hankala punnita haastattelun lähdearvoa. Syntyy tilanne, jossa lukijan annetaan olettaa asian olevan tietyllä tapaa, mutta sitä ei perustella muilla lähteillä. Erityisen tarpeellista olisi ollut avata haastattelututkimuksen lähdearvoon vaikuttavia

perusseikkoja, sillä haastatteluissa käsitellyt asiatkin ovat tapahtuneet kymmeniä vuosia aiemmin. Muistitietoaineiston käytön osalta kriittinen lukija viittaa muistitietotutkija Alessandro Portellin näkemykseen: ”Muistikuvat kertovat lähinnä siitä millaisina asiat koettiin, eivät siitä millaisia tapahtumat todella olivat.

Kukaan ei muista väärin, jokaisella on syy tietyllä tapaa muistamiseen.”

Lopputulos olisi ollut varmasti parempi, jos tarinoiden määrää olisi vähennetty ja keskitytty käsittelemään vain laajempia ja perusteellisemmin tutkittuja juttuja. Nyt mukana on lyhyimmillään yhden sivun mittaisia lukuja, joissa ehditään lähinnä kertaamaan vanha huhu.

Kaikkiaan teos on tutustumisen arvoinen, ja uskoaksemme se herättää muissakin lukijoissa ajatuksia siitä, onko – William Faulknerin sanoin – menneisyys itse asiassa edes mennyt.

RAJAMME VARTIJAT

49

TEKSTI: Roosa Nordlund • KUVAT: Raja

RAJA100-VIESTI: RAJAKARHUN MATKA HALKI SUOMEN MAAN

Rajavartiolaitoksen 100-vuotisen historian kunniaksi aloitettiin elokuussa 2018 Rajan sosiaalisen median kanavissa kampanja, joka sai nimekseen Raja100-viesti.

Viestikapulana toimii puusta veistetty Rajakarhu, joka on urheasti syksystä asti kiertänyt pitkin kotimaamme kontuja.

Matkallaan Rajakarhu on esitellyt Rajavartiolaitoksen hallintoyksiköiden toimintaa ja tavannut yhteistyökumppaneita, sidosryhmiä ja kansalaisia erilaisissa tapahtumissa. Tässä muutama otos Rajakarhun eli tuttavallisemmin Rajanallen taipaleelta.

50

RAJAMME VARTIJAT

1. Rajakarhu sai alkunsa Lieksassa.

Kuusi, josta karhu veistettiin, oli ehtinyt kasvaa Lieksan Inarin Särkkäjoella jo 110 vuoden ikäiseksi. Kuusi oli siis kasvunsa ohessa seurannut Suomen itsenäisyyden vaiheita ja Rajavartiolaitoksen kehitystä.

helikopterikyytiinkin ja päätyi Vartiolentolaivueen Helsingin tukikohtaan.

2. Elokuun helteessä Rajakarhu hikoili Suomenlahden merivartioston rikostorjuntayksikön apuna. Nalle seurasi rajavartijoiden työtä Helsinki-Vantaan lentoasemalla ja kulki merivartiopartioiden mukana pitkin Suomenlahtea. Karkasipa se kerran vartiolaiva Turvalta vinssillä

4. Syksyisen meren tyrskyt kävivät tutuiksi Länsi-Suomen merivartiostossa.

3. Vartiolentolaivueeseen tutustuessaan toimelias nallemme pääsi huoltamaan Super Puma -kopterin moottoria.

5. Ivalossa edessä olivat kovat paikat, kun Rajakarhu vietti yön rajajääkäreiden leirillä talvisessa metsässä.

RAJAMME VARTIJAT maaliskuu 2019 Rajavartiolaitoksen sidosryhmälehti on ilmestynyt vuodesta 1934 lähtien.

ISSN 0483-9080 Lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa: maaliskuussa, kesäkuussa, lokakuussa ja joulukuussa.

Lehti on luettavissa sähköisesti osoitteessa http://www.raja.fi/tietoa/rajamme_vartijat JULKAISIJA Rajavartiolaitos Rajamme Vartijat, PL 3, 00130 Helsinki Vilhonvuorenkatu 6, 00500 Helsinki rajammevartijat(at)raja.fi PÄÄTOIMITTAJA Viestintäpäällikkö Päivi Kaasinen paivi.kaasinen(at)raja.fi puh. 0295 421 331 TOIMITUSSIHTEERI Kirsti Helin, Princeps Oy kirsti.helin(at)princeps.fi puh. 0400 447 382 TAITTO Sanna Purho, Princeps Oy KÄÄNNÖKSET Integra Oy Scandix översättningar Ab PAINO Niini Oy ETUKANNEN KUVA Topi Ylä-Mononen

6. − Pitäisikö sinunkin jo kömpiä talviunille, tuumi Lapin rajavartiostossa palveleva rajakoira Pörri.

7. − Kaikki näyttää olevan kunnossa, Rajakarhu totesi tarkastaessaan matkustusasiakirjoja Schengen-alueen ulkorajalla Kuhmossa.

8. − Kuulkaa korpeimme kuiskintaa, hoilasi Rajakarhu Kortesalmen metsissä.

Maastorajalla partioidaan mönkijöillä ja moottorikelkoilla perinteisen jalkapatikan ja hiihtämisen lisäksi.

9. − Onpa hyvä, että harvaan asutuilla alueilla yhteistyö pelaa, mietti Rajakarhu, kun se pääsi rajavartijoiden mukana auttamaan Itä-Suomen poliisia kadonneen etsinnässä Pohjois-Karjalassa.

10. Ennen viimeistä etappiaan Rajavartiolaitoksen esikuntaan Rajakarhu suoritti perinteistä hiihtopartiointia Kolmikannan rajavartioaseman lähistöllä KaakkoisSuomessa. − Kyllä Rajavartiolaitoksesta löytyy monenlaista osaamista ja työlleen omistautuneita ihmisiä, unohtamatta rajakoiria, Rajakarhu muisteli.

Tilaukset ja osoitteenmuutokset Niini Oy / Terhi Ruuskanen Höyläämötie 2, 00380 Helsinki palvelu(at)kopioniini.fi Rajamme Vartijat -lehden tilaajarekisteri Tilaajarekisteriä ylläpitää kirjapaino, joka painaa ja postittaa lehden, tällä hetkellä Niini Oy. Rekisterissä on tilaajan nimi ja lehden postitusosoite. Tietoja käytetään vain lehden postitusta

WWW.RAJA.FI

@RAJAVARTIOLAITOS

@RAJAVARTIOLAITOS

@RAJAVARTIJAT

varten ja ne poistetaan, kun tilaaja ilmoittaa tilauksen peruutuksesta.