Kenttäraportti humppayhtye Eläkeläisten keikalta

19.11.2022

Oli synkkä ja myrskyinen iltapäivä, kun Vanhalan Niko lähestyi minua kiltahuoneella houkuttelevalla tarjouksella: Ilmaislippu pikkujouluihin, joissa esiintyjinä Martti Servo & Napander, Eläkeläiset sekä Popeda. Ohittamaton tarjous, ajattelin, ja ilmaisin Pyhälle Nikolaukselle suostumukseni kiitollisin sekä liikuttunein mielin. Todellinen kiitos kuuluu kuitenkin Milla Laaksolle, joka onnistui hyvää hyvyyttään hankkimaan meille liput kyseiseen seremoniaan.

Martti Servon spektaakkelimaiseksi kehuttu keikka meni sattuneista syistä sivu suun. Saavuimme kuitenkin hyvissä ajoin ennen Eläkeläisten numeroa Ouluhallille. Jo hallin ovensuussa saattoi aistia, että juhlaväki oli nauttinut muutakin kuin kansalaisluottamusta. Talutettiinpa jo joitakin yksittäisiä pikkujoulutonttuja kekkereistä pihalle, luultavasti Martti Servon tykittelyn uuvuttamina. Kauaa ei hallin nurkkapenkeillä ehditty istua, kun esiintymislavalta alkoi kantautumaan virittelyn ääniä.

Yhtäkkiä, kuin Elmerin sotahuuto Hiukkavaaran takapihan metsässä kajahtivat virvelistä topakat alkurytmit. Eläkeläiset olivat aloittaneet! Setti avattiin Kraftwerkin We Are The Robots-pastissilla, suomalaisittain: Minä Olen Poro. Yhtye on kieltämättä käyttänyt kappaleidensa nimeämisessä mielikuvitusta. Esimerkiksi Van Halenin klassikko Jump on kääntynyt Eläkeläisten käsittelyssä muotoon Hump. Liikuimme kohti lavaa, mutta katsoimme viisaaksi jäädä seuraamaan toimitusta hieman taaempaa. Humpan välittömät sivuvaikutukset saattavat näet olla humppaneitsyelle arvaamattomat. Eläkeläiset on perustettu vuonna 1993, ja se on erikoistunut tekemään tunnetuista pop- ja rock-kappaleista humppacovereita. Yhtyeen musiikille on ominaista muun muassa junan lailla kulkeva svengaava komppi, hanurin kaunis mutta usein hektiseksi äityvä sointi sekä veikeä sähköurkusaundi.

Mielenkiintoista on mielestäni se, että yhtye on kuulemma Saksassa suositumpi kuin kotimaassa Suomessa. Ilmeisesti meitä yhdistää kansakuntina luterilaisen työmoraalin ynnä muiden yhteisten ominaispiirteiden sekä kauttakulkusop...tuota, lisäksi myös kiintymys humppaa kohtaan.

Väkeä on kuin Vetelin markkinoilla.

Tiiman vanhempaakin kaartia oli paikalla nauttimassa illasta.

Huomatkaa vasemmanpuoleiseen ilmanhuitojaan verrattuna sivistyneen tyynesti esityksestä nautiskelevat Tuomas ja Tomi. Sitä mukaa kun ikäisekseen varsin vireät eläkeläiset puskivat lavalta pihalle armotonta humppaa kappale toisensa perään, alkoivat paatuneimmat humpan ystävät muodostamaan letkajenkkajunia yleisöön. Viva Las Vegas, eläkeläisittäin Humppaleka aiheutti hervotonta elämöintiä pitkin poikin katsomoa kaahailleen jenkkajunan matkustajavaunuissa. Aina kun soittomiehet saivat tyhjennettyä olutpurkkinsa, viskasivat he ne komealla kaarella olkansa yli bäkkärille asti, kuitenkaan soitantaa keskeyttämättä.

Vilkaisin vasemmalle puolelleni, ja huomasin levottomasti musiikin tahdissa nytkivän reportteritoverini Nikon joutuneen humpan pauloihin. Yli tunnin kestänyt revittely sai arvoisensa päätöksen, kun urkuri tönäisi Yamahansa pitkin lattioita.

Eläkeläiset pitivät yleisön koko show´n ajan tiukasti viihtyneenä tinkimättömällä ammattitaidollaan. Kyseessä oli jopa spiritualistinen kokemus, jollaista ei missä tahansa siikamarkkinoilla saavuteta. En olisi ennen keikkaa voinut kuvitella, että humpasta on mahdollista nauttia, ainakaan ilman kossua.

Jos yhtye palaa vielä Ouluun, olen ehdottomasti menossa ja suosittelen samaa kaikille muillekin.

Nimim. Humpparaakki