Julkaisija
Päätoimittaja
Tiima ry
Tiia Heikkinen
Oulun yliopiston historian opiskelijoiden ainejärjestö
Toimitus
Kansikuva
Minttu Eskonniemi
Kerttu Juutilainen
Maaria Haikola
Kuvitus ja taitto Tiia Heikkinen
Jaakko Holopainen Kerttu Juutilainen Timi Kärki
Yhteystiedot
Milla Laakso
praavdatottuus@gmail.com
Outi Niemi
c f
@praavdatottuus @SeOnTottuus
Markus Niskanen Eeva Tuomanen
Juttujen yhteydessä olevat valokuvat tekijöiden omista arkistoista, ellei toisin mainita.
1…..Päätoimittajan tervehdys 2…..Jäähyväiset 3…..Praavdan PJ-palsta 5…..Tiiman reliikit, osa 1 9…..Täysin legit etnografinen tutkimus 14…Fuksit testaa 19...Jaken ja Maken leffaluola 25...Laudan laidalta 31...Praavdan neuvontapalsta
Praavda 1/20
Tervehdys. Olen Tiia, Praavdan uusi päätoimittaja. Saatatte muistaa, kun asiasta päätettiin. Olin ainoa pestiin ehdolle asettunut. Työvoitto. Tämä uusin Praavda on hieman erilainen kuin aikaisemmat, olemme nimittäin joutuneet sanomaan hyvästit analogiselle, manuaalisesti operoitavalle ja taktiilisen rajapinnan omaavalle levikkeelle. Voitte osoittaa valituksenne Covid-19:lle. Vaikka tämän kevään Praavda ei sovellukaan lämmikkeeksi puistonpenkillä vappuna lojuessanne, se ei haittaa, koska vappua ei tule. Toivon kuitenkin, että virtuaalinenkin Praavda onnistuisi lämmittämään teitä jotenkuten, arvoisa lukija. Luulen esimerkiksi, että sen helppo saatavuus ja ominaisuuksista kaunein, eli ilmaisuus, lämmittää teidänkin paatuneiden reprobaattien dipsomanian armoilla sinnitteleviä sydämiä. Eniten kuitenkin toivon, että Praavda-kärpänen onnistuisi puremaan jotakuta lehden lukijaa ja toimituksemme laajenisi innokkaista kynäilijöistä. Villeimmissä unelmissani Praavda ilmestyisi jopa kaksi kertaa lukukaudessa. Mikäli aviisia selatessa mieleen nousee ideoita, ehdotuksia, kehuja, korjattavaa tai kritiikkiä, kerrothan ajatuksesi minulle sähköpostitse. Otan mielelläni vastaan esimerkiksi sisältöön liittyviä toiveita. Muina saatesanoina toivotan teille mukavia hetkiä lehden parissa, tuokoon se helpotusta ja toivoa poikkeustilanteessa värjötellessä.
Etä-/epä-wapputerkuin,
1
Se oli nyt tässä, oli kivaa. On minun aikani siirtyä historian annaaleihin Praavdan suhteen. Kuluneet kaksi vuotta olivat pääsääntöisesti ihan kivoja Praavdan kanssa, välillä paloi hermot Indesigniin, huonoon kirjoitushalukkuuteen ja katteettomiin kirjoituslupauksiin. Praavdan päätoimittajuudesta jäi kuitenkin hyvät fiilikset käteen, vaikkakin hieman harmittaa, etten ehtinyt tehdä viimeistä hautajaisPraavdaa, mutta yhdellä vapaaehtoisella kirjoittajalla se ei olisi onnistunutkaan. Haluan kiittää kaikkia kirjoittajia ja lehden ostaneita epäonnisia. Taso saattoi vaihdella lehtien sisällön suhteen, mutta yleisesti olen tyytyväinen kaikkiin tuotoksiini. Lopuksi kiitos kaikille, jotka uskoivat minuun, heihin, jotka vielä ehdottivat minua kolmannelle kaudelle, Pst-jumala Karhuselle ja Hantti Uplille, joka tuotti noin kandin verran tekstiä. Kiitos ja anteeksi. Keväisin terveisin
Juuso Fränti
2
Praavda 1/20
Hyvää alkanutta vuotta! Miulla oli tää jo melkein valmiiksi kirjoitettu. Oli kuvausta jo olleista bileistä ja fiilistelyä tulevista tapahtumista. Mut sit putos tää koronapommi. Vittu. Hallitus vaihtui ja aloitti toimikautensa hyvissä tunnelmissa, ja pidettyjen kokousten määrässä aletaan jo olemaan lähempänä kymmentä kuin nollaa. Eli TYKITELTY ON! Tätä kirjoittaessa huhtikuu lähestyy jo kulman takana, mutta ilmestymishetkellä halkoja saattaa olla istuttu jo kaksinumeroinen luku. Halkosta numero 7 saakka kokoukset on istuttu etänä ihmiskuntaa parhaillaan riivaavan koronavirusepidemian vuoksi. Kevättä ehti kulua hyvä tovi, ja Tiima ehti puuhailla kaikennäköistä. On ollut baaribilettä jos toista, ja niistä on tullut rahnukkaa. Sitsattiin Lastareiden, Indexin ja Sigman kanssa vaateettomissa tunnelmissa (;-D). Risteilyllä oli kivvaa ja tiimalaisia oli osallistuvista ainejärjestöistä kyseenalaistamaton enemmistö. Pidimme hytissä 8812 lyhyen halkon, jonka aikana muun muassa hyveksyimme kiinni olevaa keulaporttia ja paheksuimme laivan uppoamista (tosin todettiin, että tämän voi estää ryhtymällä pumppaamaan). Paluumatkalla katsottiin Muumeja ja Itsevaltiaita. Ei Pekka Töpöhäntää tällä kertaa, mutta eiköhän se tee paluun HOL seilaa vol. 3:selle. Tiimalaisten juomapolitiikka saatiin kuntoon taas vähäksi aikaa (allekirjoittaneen kaksi keissiä kestää varmaan syksyyn koska ei tässä nyt hirveästi kaljoittelumahdollisuuksia ole), ja yksi tapahtumavastaavista ehtikin paheksua laskiaissaunan pantittomien tölkkien määrää (30 kpl). Jotain huhuja vapusta on jo saattanut kuulua, eikä ne varmaan kauhean mukavaa settiä ole. Pandemian vaikutus Tiiman toimintaan tulee jatkumaan pitkälle, ja johtuen Suomen hallituksen sekä THL:n ohjeistuksista, on kaikki tapahtumat päätetty perua/siirtää myöhempään ajankohtaan. Kiltiskin on ollut kiinni 3
jo jonkun tovin, toivottavasti viimeinen sammutti valot. Eli wabu lobu jne. 2019 fuksit ei kuole. Loppuvuodelle on tulossa isoja juttuja, olettaen että tautitilanne on silloin sen verran hallinnassa, että tapahtumia voidaan taas järjestää. Ollaan puhuttu bileistä ihan uusien yhteistyökumppaneiden kanssa, ja aluevaltauksia on suunniteltu niin tekniikan kuin luonnontieteiden tiedekuntienkin suuntaan. Niitä (ja luonnollisesti myös fukseja + fuksitapahtumia) jännityksellä odottaen... Syksyllä on Oulun vuoro järjestää Historian Opiskelijain Liiton seminaari, ja alustavaksi teemaksi on anottu ja myönnetty mielenterveyden historia. Teemaa muuten lähdettiin ideoimaan Kuutiossa syyskokouksen jälkeen! Ohjelmaa on luvassa perjantaista lauantaihin 20.-21.11., ja muun muassa sitsit on tulossa! Päästään tutustuttamaan ulkopaikkakuntalaisia oululaisiin sitsikäytäntöihin (soveltaen hieman samalla HOL:in yhtenäisiä käytänteitä), hyviä hommia luvassa siis. Huhuja on kuultu myös keväällä 2021 lähestyvistä vuosijuhlista, mutta mennään niihin sitten lähempänä tarkemmin. Instagramin puolella saattaa olla jotain vinkkiä. Tämä meni nyt vähän tapahtumapainotteiseksi tulevien asioiden selittämiseksi. Mutta sitä vartenhan me tätä hommaa tehdään, joten haittaneeko tuo. Ja ihan hyvä muistutus itse kullekin, että kaikkea kivaa on tulossa, vaikka kevät nyt meni miten menikin. Kehitysideoissa ja kaljantarjoamismerkeissä ottakaapa yhteyttä, puheenjohtajanne Outi Niemi (22v, 157cm)
4
Praavda 1/20
Karvavauvan menneisyys paljastuu Tiiman Reliikit, osa
I
Maaria Haikola Tiima on historiansa aikana haalinut itselleen monenlaista tavaraa aina Gunnarista Caligula-elokuvaan. Nykyisellä yhteiskiltiksellä Tiiman reliikit elävät sulassa sovussa Kultun, Metelin ja Timpan tavaroiden kanssa. Yksi näistä reliikeistä on Karvavauva, joka on vakiinnuttanut paikkansa yhteiskiltiksen laturilaatikossa. Ohjelapun mukaan karvavauvan kirottu sielu tulee vainoamaan ikuisesti yhteiskäyttöön tarkoitettujen laturien varastajaa. Mutta mikä ihme on tuo rujon näköinen nukke? Karvavauvan tarina alkaa vuodesta 2013, jolloin Ossi Tuovinen ja Iiro Oikarinen hankkivat nuken fuksisuunnistuksen vauvanheittorastia varten. Vauvanukke hoiti tehtävänsä mallikkaasti: Ossi Tuovinen kuvailee Karvavauvan lentäneen kirjaston pihanurmella kuin tykinkuula konsanaan. Hänen mukaansa Karvavauvan matka tuosta päivästä eteenpäin on kuitenkin varsin synkkä.
5
“Vauvanheittorastilla mölkkynä toimiminen lienee jättänyt arpensa Karvavauvaan, joka tuskin on vieläkään antanut traumaattista alkuperäänsä tiimalaisille anteeksi”, Tuovinen arvelee. Karvavauva ehti olla mukana fuksissuunnistuksessa vain yhden vuoden, jonka jälkeen se päätyi asumaan Tuovisen sängyn alle hylättynä Valintatalon muovipussiin. Yhteisiä vuosia samassa taloudessa Tuovinen kuvailee piinallisiksi.
“Jo se, että tiedostin hänen olemassaolonsa, oli omiaan horjuttamaan henkistä hyvinvointiani.”
Karvavauva valmiina ensimmäiseen koitokseensa fuksisuunnistuksen vauvanheittorastilla Kuva: Ossi Tuovinen
6
Praavda 1/20
Tuovinen ei tarkkaan muista, milloin päätös Karvavauvan häätämisestä vanhalle Tiimahuoneelle tapahtui. Nuken karkottamiseen hänet lopulta ajoi Karvavauvan pienet viiksekkäät kasvot, joita Tuovinen ei enää kestänyt katsella. Muutto Tiimahuoneelle oli Tuovisen mukaan käännepiste, joka sai Karvavauvan lopullisesti siirtymään pahuuden voimien puolelle. “Karvavauva on hyväntahtoinen vain täydellisesti hänen tahtoonsa alistuville ihmisille. Muille hän kykenee osoittamaan sellaista julmuutta, joka pistää antiikin jumalatkin varjoonsa.” Karvavauva on kulkenut pitkän matkan fuksisuunnistusrastilta nykyiselle yhteiskiltahuoneelle. Tuovinen pelkää, että verenhimoinen Karvavauva tulee jatkamaan uusien uhrien piinaamista hamaan loppuun asti. Hän harmittelee sitä, että myös muut opiskelijat ovat joutuneet Karvavauvan pauloihin. “En olisi uskonut tai varsinkaan toivonut, että silloiselle Tiimahuoneelle häädetty Karvavauva alkaisi minun itseni lisäksi riivaamaan myös sivullisia henkilöitä. Syvimmät pahoitteluni siis kaikille, vaikka tiedänkin, ettei se enää riitä tässä vaiheessa.” Tuovinen toivookin Tiimalta järeitä toimia Karvavauvan suhteen. “Suosittelen Tiiman hallitukselle kokeneen manaajan palkkaamista. Kukaan ei halua tilanteen eskaloituvan pisteeseen, jossa meillä ei enää ole varaa olla hankkiutumatta hänestä eroon.”
7
Karvavauvan isä pyytää Karvavauvan uhreja olemaan häneen yhteydessä asianajajan välityksellä, mutta kieltäytyy kommentoimasta lisää meneillään olevia oikeustoimia. Vaikka Karvavauva on ollut piinallista seuraa ja aiheuttanut monia hankaluuksia, ovat Tuovisen tunteet nukkea kohtaan ristiriitaiset.
“Samaan aikaan olen ehkä hieman sairaalla tavalla ylpeä kirotusta luomuksestani, joka vihdoin on onnistunut löytämään elämäntehtävänsä tässä maailmassa.”
Nykyisin Karvavauva asuu yhteiskiltiksen laturilaatikossa ja vainoaa sieltä mahdollisia laturivarkaita. Kuva: Minttu Eskonniemi
8
Praavda 1/20
Täysin legit etnografinen tutkimus humanistiheimon asukkaista Tiima-jakson ja Suma-jakson yhteiselämän tarkastelua osallistavin menetelmin. Timi Kärki.
Tein yhden kurssin kulttuuriantropologiaa, joten olen käytännössä ammattilainen tekemään tällaisen täysin tieteellisen etnografisen artikkelin. Olen asunut nyt vajaa kolme viikkoa kahden humanistiopiskelijan luona joiden nimet on mahdollisesti muutettu yksityissyystä (Haakko ja Ceikka). Humanistiopiskelijat kuuluvat Humanistien heimoon, jossa on useampia eri alajaksoja. Kyseiset asukkaat kuuluvat Tiima-jaksoon, sekä Suma-jaksoon. Asukkaiden asunto sijaitsee teekkarikulttuurille hyvin olennaisen rakennuksen ympäristössä, ja olen päässyt tutkimaan omasta huoneestani näiden kahden lähes normaalin ihmisen päivittäistä elämää koronaviruksen vaikuttamana. Suoritin noin kolmensadan metrin muuton edellisestä väliaikaisesta asumispaikasta tähän lukaaliin ja minua odotti heti lämmin vastaanotto. Sain itselleni asunnon olohuoneen käyttöön noin kuukauden ajaksi. Asunto on viihtyisä, ja sitä voisi kuvailla niin sanotuksi poikamiesboksiksi. Sisustuksessa ei näy naisen käsialaa lainkaan. Asunnon seinillä on kuvia mystisistä englanninkielisistä jumalista ja uskonnoista kuten rautaneitonen, sokea vartija, lohikäärmepallo Z ja monia muita. Ceikan huoneen seinät ovat koristeltuja monella eri suomen sukulaiskielen sanoilla ja lauseilla.
9
Haakko ehdotti minulle lähes heti vuokran maksamista “luonnossa”, joka on vihjaus seksuaaliseen kanssakäymiseen. Kieltäydyin tästä, ja tämän jälkeen Haakko paljasti tämän olevan vitsi. Tein johtopäätöksen että tämä todella oli vitsi, eikä hän halunnut harrastaa seksiä kanssani. Ceikka ja Haakko ovat tunteneet toisensa jo suhteellisen pitkään, ja heidän yhteiselonsa on hieman samanlaista kuin vanhan riitaisan avioparin joka ei viitsi erota; koska syyt? Luultavasti seksin määrä vuosien varrella on samaa luokkaa, eli olematonta. Ja ehkä siitä vitsaillaan toiselle kerran, tai pari kertaa vuodessa kännissä ja läpällä. Haakko ja Ceikka nukkuvat erillisissä huoneissa, joten yhtäläisyyksiä aiemmin mainittuun vanhaan parisuhteeseen on lisää. He eivät kuitenkaan ole riidelleet tänä aikana ollenkaan, joten voi olla että vertaukseni on heikohko. Mutta olen huomannut muutamia piirteitä jotka ovat samankaltaisia. Heillä on omat askareensa ja rituaalinsa. Haakko on toiminut niin sanottuna talon isäntänä, ja hän on ollut aktiivinen vieraan, eli minun viihtymisessä. Tähän mennessä “isännän” toiminta on ollut moitteetonta, muutamaa loukkaavaa lausetta lukuunottomatta, esimerkiksi: “You are gay, vitun skäfä, mutsis oli.” Ceikka on profiloitunut talon emäntänä. Hän on selkeästi aktiivisempi osapuoli arkisessa toiminnassa kuten esimerkiksi tiskikoneen täyttämisessä ja tyhjentämisessä. Ceikka viihtyy enemmän omissa oloissaan pelaten lukuisia erilaisia videopelejä (ja ilmeisesti myös kandidaatin tutkielmaa tehden), ja pitää sosiaalisia suhteitaan yllä internetin avulla.
”You are gay, vitun skäfä, mutsis oli”
10
Praavda 1/20
Yhtenä iltana Ceikka totesi omasta sopistaan ulos tullessaan olevansa alkoholista päihtynyt, sillä jokin suuri ryhmä piti illalla niin sanottuja “etä-sitsejä”. Asunnossa ollaankin hyvin avoimia alkoholin käytölle, ja siihen välillä jopa kannustetaan (“Haluutko kaljaa, vois juoda joku päivä kaljaa”). Olen maistanut muun muassa kotona käymisteitse valmistettua alkoholijuomaa, kiljua. Juoma ei ollut kovin kaksista, mutta join sitä, jotta asukkaat kokevat minun olevan yksi heistä. Minulle ja Haakolle on muodostunut rituaaleja joissa istumme olohuoneen sohvalla ja katsomme televisiota. Tämä traditio on saanut kaksi nimeä; pippelishow ja miesohjelma. Pippelishow tarkoitti brittiläistä peep show- ohjelmaa ja miesohjelma on kutsumanimi Modernit miehet sarjalle. Samalla sohvalla olen todistanut Haakon tulista temperamenttia kun hän ohjaa hyppivää pussimäyrää. Haakko turhautuu tälle pussimäyrälle toistuvasti, ja haukkuu tätä ilman hyvää syytä, sillä Haakko itse ohjaa tätä eläintä. Olen nähnyt useasti Haakon turhautuvan jopa niin kovasti, että hän on lopettanut kyseisen toiminnan ja väistynyt tekemään muuta aktiviteettia suuttuneena.
Tämä traditio on saanut kaksi nimeä; pippelishow ja miesohjelma. Kun tämä artikkeli julkaistaan, olen jo muuttanut omaan asuntooni takaisin. Tässä välissä olen kuitenkin jo kiintynyt paikan omaan charmiin ja sosiaaliseen kontaktiin. Aika näyttää miten suhteemme jatkuu tämän muuton jälkeen. Tutkittavaa tässä humanistien heimossa riittää, ja suosittelen kaikkia tutkijoita tekemään havaintoja mahdolli11
sesti ympärillä olevista heimolaisista. On huomautettava, että kyseisen humanistiheimon ja sen alajaksojen jäsenet voivat olla hyvinkin erilaisia toisistaan, eikä yleistyksiä kannata esittää. Yksi heimon yleisimpiä stereotypioita on työttömyys, joka on oman tutkimukseni mukaan legendaa.
Kuvassa asunnon toinen asukas Haakko. Kuvaa on muokattu, jotta hänen turvallisuus ei vaarannu. Hänen kallonsa oli lähes normaalin kokoinen, ja mittaus osoitti hänen olevan sopeutumiskykyinen yhteiskuntaan.
12
13
Praavda 1/20
Tekemistä karanteenielämään Koronavirustilanne on varmasti muuttanut kaikkien elämää ja neljän seinän sisällä istuminen käy monelle tylsäksi. Ei hätää, sillä avuliaat fuksit Eeva ja Milla ovat testanneet erilaisia tapoja häivyttää koronan aiheuttamaa tyhjyyden tunnetta. Jos alkaa olla epätoivoinen sen suhteen, miten tämän kaiken ajan käyttäisi, voi näistä fuksien arvioista ottaa koppia! Fuksit arvioivat kokeilemiaan tekemisiä kolmen kriteerin perusteella: •
Kuinka mukavaa tekeminen on
•
Kuinka hyödyllistä se on ja
•
Suositteleeko sitä muille.
Eeva Tuomanen: Hei olen Eeva ja olen (ehkä) ikuinen fuksi. Karanteenielämä ei juuri ole poikennut tavallisesta elämästäni paitsi, etten pääse lipastolle tai tanssiravintolaan reivaamaan.
Milla Laakso: Hei, olen Milla ja ainakin vielä toistaiseksi fuksi. Karanteenitilanteen myötä olen viettänyt paljon aikaa yksin kotonani, sillä minulla ei ole töitä ja asun yksin.
14
Praavda 1/20
Eeva Kevät on tullut kaikesta huolimatta, joten on oiva aika pistää kasveja itämään. Itse olen pistänyt muutamia kukkia kasvamaan ja myös yrttejä yritän herättää eloon. Jos ei pelkää käsien likaantumista multaan niin kukkien ja kasvien kasvatus on mukavaa puuhaa. Myös tästä saa iloa karanteenielämään, kun voi ihastella kasvien kasvuprosessia.
Kasvit tuovat kotiin pirteyttä ja tuoreilla yrteillä voi tuoda tuoreutta ruokiin. Näin ollen hyödyllisuus on taattu. SUOSITTELISITKO? Suosittelen tätä puuhaa kaikille! Helppoa ja kivaa :) ARVOSANA
5/5
Milla Karanteenin aiheuttaman tylsyyden myötä hain pari vuotta varastossa lojuneet taidetavarani sisälle. Ensin pari viikkoa muuten vain taiteiltuani sain ajatuksen, että voisin kokeilla seurata legendaarisen Bob Rossin maalausvideoita ja yrittää toistaa perässä! Videon seuraaminen oli mukavaa, sillä Bob Ross osaa olla hyvin rauhoittava. Toisaalta välillä melkein alkoi turhauttamaan kun katsoi ensin Rossin teosta ja sitten omaa työtään. Kuinka helpon näköistä Ross kaikesta tekeekään! Maalaamisen sanotaan olevan kehittävää, rentouttavaa ja lisäksi tästä saa maalauksen, jonka voit laittaa vaikka seinälle! 15
SUOSITTELISITKO?
Suosittelen tekemistä varsinkin jos on stressiä! Maalaaminen on rentouttavaa ja kun samalla kuuntelee vielä Bob Rossia niin huolet unohtuvat varmasti hetkeksi.
ARVOSANA
4/5
Eeva
n
Etkö vielä kuullut TikTokista? Kyseinen sovellus on koukuttava lyhyiden (15-60 sek) videoiden ansiosta. Omalta etusivulta löytyy itselle räätälöityä sisältöä ja yhdellä pyyhkäisyllä vaihtuu uusi video, jota ei etukäteen tiedä. Uskaliaimmat tyypit voivat myös tehdä omia videoita. Itse olen vain katsonut videoita kyseisestä sovelluksesta, joten mukavaa on katsoa näitä iltahämärällä sängynpohjalla, kun ei saa unta. Myös TikTokin avulla saa pakokeinon vältellä rankkaa todellisuutta. Kyseinen sovellus ei ole päällisin puolin hyödyllinen vaan usein sieltä saa viihdykettä tylsyyteen. Toisinaan TIkTokista löytyy hyödyllisiä (tai ei niin hyödyllisiä) niksejä elämään, esimerkiksi kuinka avata olutpullo ilman pullon avaajaa. SUOSITTELISITKO? Jos on tylsää elämässä niin kannattaa ladata kyseinen sovellus, saa ehkä vähän täytettä elämään. ARVOSANA
3/5
a 16
Praavda 1/20
Milla Rahapajan 4. tuotantokausi julkaistiin Netflixiin 3.4 kello 10 Suomen aikaa. Päätin haastaa itseäni, sillä minulla ei ollut parempaakaan tekemistä näin yksin kotona. Päätin katsoa koko tuotantokauden yhdeltä istumalta heti kun se julkaistiin. Herätyskello soimaan ja heti kello 10 sarja pyörimään! Sarja itsessään on loistava, joten siltä kannalta ei mitään pahaa sanottavaa! Taas se, että katsoo kaikki jaksot putkeen saattaa olla puuduttavaa, eikä lopussa jaksa keskittyä enää niin paljon. Myönnän, että tämän ajan olisi voinut käyttää paremminkin. Toki kaiken ei aina tarvitse olla hyödyllistä! Lisäksi tällä tavalla välttää spoilerit varmasti. SUOSITTELISITKO? Olihan tämä yhdenlainen haaste! Suosittelen tätä tekemistä jos haluaa haastaa itseään, eikä näytön tuijottaminen monta tuntia putkeen haittaa.
ARVOSANA
3/5
Eeva Töissä käyminen. Töihin mennään ja sieltä tullaan pois. Semmoista se on.
Työ on työtä. Ei se aina ole niin mukavaa. Olen myös jostain kuullut, että työnteko voi myös olla mukavaa, tosin itse en ole vielä törmännyt sellaiseen.
17
Itse hyödyn rahallisesti töistä, niin ei tarvitse joka päivä syödä nuudelia. Työnantaja myös hyötyy, kun hoitaa omat työt hyvin. Näin ollen voi saada kehuja tai jopa palkankorotuksen. SUOSITTELISITKO? Jos haluaa suunnitella tarkkaan, miten yhdistää opinnot, työt ja vapaa-ajan niin sitten suosittelen kernaasti. ARVOSANA
Mee töihin / viisi
Milla Olen pyrkinyt nyt karanteeniaikana käydä joka päivä ulkoilemassa pitääkseni mielen kirkkaana. Lempihommakseni ulkona on tullut seuraava: lähden ulos ja katson minne jalat vievät. Lähden vain kävelemään jonnekin, menen reittejä joita en ole ennen kulkenut. Jos vaikka vastaan tulee ennestään tuntematon metsäpolku, niin se on vain oiva tilaisuus seikkailulle! Mielestäni tämä on todella mukavaa! Joku voisi sanoa, että turha haahuilu ulkona ei ole hyödyllistä, mutta olen eri mieltä. Samalla saa liikuntaa, tutustuu ympäristöön, löytää uusia paikkoja ja voi nauttia ulkoilmasta! SUOSITTELISITKO? Suosittelen tätä kaikille. Niille, jotka eivät tykkää suunnitella asioita liikaa tämä saattaa tulla luonnostaan, mutta myös suunnitteleville yksilöille tämä voi olla ainakin kokeilemisen arvoista. ARVOSANA
5/5
18
Praavda 1/20
Jaken ja Maken Ilmestyskirja. Nyt – Ohjaajan versio (1979) Ohjaaja:
Francis Ford Coppola
Pääosissa: Marlon Brando Martin Sheen Frederick Forrest
Sam Bottoms Robert Duvall Laurence Fishburne Albert Hall
Vuosi on 1967 ja Vietnamin sota raivoaa kuumimmillaan. Taitavana ja tehokkaana upseerina pidetty eversti Kurtz (Brando) alkaa käydä omaa mielipuolista sissisotaansa Kambodžan viidakoissa. Hänen peräänsä lähetetään kapteeni Willard (Sheen) sekä neljä muuta sotilasta (Forrest, Bottoms, Fishburne, Hall). Ainoastaan Willard on tietoinen tehtävän todellisesta luonteesta: Kurtzin komento on lopetettava keinolla millä hyvänsä. 19
Matka Nùng-joella taittuu muuten leppoisasti, mikäli ei oteta huomioon surffaamisesta obsessoitununeen everstiluutnantin (Robert Duvall) tilannetajun puutetta, viidakossa lymyäviä villieläimiä, Charlieta sekä yleistä läpitunkevaa mielenvikaisuutta. Matkan aikana Willard tutustuu kohteeseensa äänitteiden, kirjeiden ja raporttien kautta ja alkaa enemmissä määrin jopa ihailemaan tätä. Mitä syvemmälle viidakkoon ryhmärämä matkustaa, sitä sakeammaksi meininki muuttuu. Kun määränpää viimein saavutetaan, on pojista We train young men to drop karistettu kaikki järjeksi luokitel- fire on people, but their commanders won't allow them tava ajatuksenjuoksu.
to write "fuck" on their airplanes because it's obscene!
Marlon Brandon roolisuoritus on merkittävä, varsinkin kun ottaa - Kurtz huomioon, että hän esiintyy ainoastaan leffan loppupuolella ja silloinkin vain 15-20 minuutin ruutuajalla. Hänestä huokuu eräänlainen selkeä hulluus tai psykopaattisuus. Elokuvan tarkoitus on kuvastaa inhimillisten moraalisääntöjen hylkäämistä ja Brandon roolisuoritus tukee tätä. Martin Sheen tekee ihan hyvää työtä, mutta jää selkeästi Brandon varjoon, vaikka esittää elokuvan päähenkilöä. Muut näyttelijät suoriutuvat rooleistaan hyvin eikä elokuvassa juurikaan ole huonoja roolisuorituksia. Dennis Hopperin esittämä seonnut sotavalokuvaaja tuntui hieman alikäytetyltä hahmolta, mutta tämä on enemmänkin käsikirjoituksellinen ongelma. Tuntuu oudolta palkata Hopperin kaltainen iso näyttelijä näin pieneen rooliin. Elokuvan juoni on hyvin rakennettu. Juonen pointtina ei ole kertoa paljoakaan itse sodasta historiallisessa mielessä, vaan enemmänkin ihmisistä sodassa. Tarkastelun kohteena on taisteluiden sijaan ihmisen syvin olemus ja moraali. Coppola on halunnut myös kritisoida sokeaa patriotismia, sotahulluutta sekä sodan kaksinaismoralismia. Vaikka Kurtz on selkeästi moraalinsa hyljännyt psykopaatti, hänen halveksuntansa armeijan tekopyhyyttä kohtaan on ymmärrettävää. Samalla kun poikia käsketään ja opetetaan tulittamaan kokonaisia kyliä paskaksi, on kirosanojen kirjoittaminen pommikoneisiin hävytöntä. 20
Praavda 1/20
Vaikka juoni on muuten hyvin toteutettu, on kuitenkin huomioitava pidennetyn version selkeät heikkoudet. Suunnilleen leffan puolessa välissä ryhmä törmää ranskalaiseen plantaasinomistajaan ja hänen palkkasotureihinsa. Tämä kohtaus pysäyttää elokuvan luonnollisen kulun ja tuntuu oikeastaan täysin turhalta. Tarkoituksena on ilmeisesti ollut kommentoida länsivaltojen siirtomaahistoriaa, poliittisia ideologioita sekä jenkkien ja ranskalaisten motiiveja Vietnamia koskien, mutta se ei tarinankerronnallisesti tunnu sopivan elokuvaan. Mutta tämä kohtaus on ainoa selkeästi huonosti toteutettu osa juonessa. Kuvaus, tehosteet ja yleinen tunnelma on onnistuttu luomaan mestarillisesti. Ohjaaja on osannut kuvata Vietnamin sotaa realistisesti ja dramaattisesti. Kuvauskohteina toimivat niin Vietnamin riisipellot, kuin myös ahtaat juoksuhaudat ja viidakko. 1960-luvun psykedeelinen rock-musiikki yhdistyy luontevasti niin taistelu- kuin psykoosikohtauksiin. The Doors- yhtyeen kappale The End toimii tarinan kantavana musiikillisena teemana, mutta mukaan mahtuu myös muun muassa Wagnerin Valkyrien lento.
Loppulätinät: Mielestäni tämä on Coppolan paras elokuva, jopa Kummisetääkin parempi. Vaikka pidennetyn version lisätyt kohtaukset vähän heikensivät katselukokemusta, on elokuva silti mielestäni katsomisen arvoinen. Tämä on sellainen leffa, joka pitää elämänsä aikana katsoa.
Jake 4/5 Yksi parhaista kuvauksista Vietnamin sodasta ja parhaimpia sotaelokuvia ylipäätään. Elokuva pursuaa mielenkiintoisia hahmoja sekä hyviä roolisuorituksia ja tunnelma on käsin kosketeltava. Suosittelen ehdottomasti elokuvaa myös niille, jotka eivät tavallisesti katso perinteisiä sotaelokuvia.
Make 4,5/5 21
Jojo Rabbit (2019) Ohjaaja:
Taika Waititi
Pääosissa:
Roman Griffin Davis Thomasin McKenzie Taika Waititi
Scarlett Johansson Sam Rockwell
10-vuotias Johannes ”Jojo” Betzler (Davis) liittyy toisen maailmansodan loppupuolella natsien nuorisojärjestöön ymmärtämättä täysin sitä ohjaavan puolueen ajamia asioita. Kuten tuhansille muillekin Saksan lapsille, hänellekin on uskoteltu, että saksalaiset ovat arjalaisia ja siksi parhaita ja juutalaiset ovat pahoja ja paskoja. Jojo on niin sitoutunut natsiaatteeseen, että hän mielikuvitusystävänäänkin toimii humoristinen ja hupsu versio itse Hitleristä (Waititi). Yllättäen Jojo löytääkin talostaan juutalaistytön, Elsan (McKenzie), jota hänen äitinsä (Johansson) piilottelee ja tästähän riemu repeää. Aluksi Jojo ja Elsa ovat molemmat epäluuloisia ja aggressiivisia toisiaan kohtaan, mutta ajan kanssa nuori natsi alkaa irtautumaan ideologiastaan ja näkemään Elsan ihmisenä. Samaten Elsa alkaa kohdella Jojoa kuin pikkuveljeään. Yhdessä he yrittävät selvitä yhdestä kurjimmista ajoista ihmiskunnan historiassa. 22
Praavda 1/20
Elokuvan pääosassa nuori Roman Griffin Davies suoriutuu ensimmäisessä elokuvaroolissaan erittäin hyvin. Myös muut elokuvan lapsinäyttelijät onnistuvat roolisuorituksissaan mallikkaasti. Erityisen hyvin mieleen jää myös elokuvan ohjaajana toimiva Taika Waititi mielikuvitus-Hitlerin roolissa. Scarlett Johansson on uskottava äitihahmo ja hänen sekä päähenkilön välinen vuorovaikutus on hellyttävää. Elokuvan juoni on toimiva. Sotaa kuvataan mielenkiintoisesti lasten näkökulmasta. Erityisen hyvin toimii nuoren päähenkilön sisäinen taistelu ideologian ja todellisuuden välillä. Alussa Jojo on varma kannastaan, mutta kun Elsa ei osoittaudukaan hirviöksi, kuten juutalaisten pitäisi, ideologia alkaa pikkuhiljaa murentua. Jojon absoluuttisen maailmankuvan manifestaationa mielikuvitus-Hitler kuvastaa muuttuvalla käytöksellään Jojon vaihtuvia mielenmaisemia. Vaikka elokuva on komedia, siinä on myös vakavia kohtauksia. Komediaa haetaan natsien absurdeista toimintatavoista ja uskomuksista.
Let them say whatever they want. People used to say a lot of nasty things about me. "Oh, this guy's a lunatic!" "Oh, look at that psycho! He's gonna get us all killed!" - Adolf Hitler
23
Elokuvan äänimaailma, ja samalla muukin tunnelma, on toimiva yhdistelmä 60- ja 70-lukujen popkulttuuria sekä maailmansodan aikaista ajanhenkeä. Kun Jojo ”tuulettaa kainaloaan” saksankielisen Beatlesin soidessa taustalla, syntyy absurdi komediallinen ristiriita. Tämä on hauskuuden lisäksi tyylillisesti erittäin mielenkiintoinen yhdistelmä. Elokuvan huumori on loistavasti kirjoitettu, kuten Waititin elokuvat yleensäkin ja naurun kohteena on päivittyneiden rotuoppien lisäksi itsensä liian vakavasti ottavat saksalaiset sotilaat, poliitikot ja virkamiehet. Esimerkiksi ”Heil Hitler”- tervehdyksen toistaminen kaikissa mahdollisissa tilanteissa jokaiselle henkilölle muistuttaa Monty Pythonilaista komediaa, mistä suuresti nautimme
Loppulätinät: Waititi ei ole kertaakaan pettänyt, eikä pettänyt tälläkään kertaa. Ehdottomasti katsomisen arvoinen komedia ja mielestäni vuoden 2019 paras sellainen. Tässä on oikeastaan kaikki, mitä hyvältä komedialta tulee odottaa. Suosittelen vahvasti! Jake 5/5
Hauska elokuva, mutta ei onneksi kuitenkaan pelkkä komedia. Vitsejä on hyvässä suhteessa vakavien aiheiden kanssa. Mielenkiintoinen aihe ja mahtavat roolisuoritukset ansaitsevat tälle elokuvalla suositukset. Make 4/5
24
Praavda 1/20
Laudan laidalta by Minttu & Markus
Markus ja Minttu pelaavat ja arvostelevat lautapelejä. Poimi tästä pelivinkkejä esimerkiksi eristyksessä pelattavaksi.
Peli: Twilight Struggle (2005) Julkaisija: GMT games Pelaajamäärä: 2 Arvosteltu versio: 7. painos (2019) Pelin idea: On kylmä sota. Neuvostoliitto ja Yhdysvallat taistelevat maailman herruudesta ja siitä, kumman ideologia on parempi. Tarkoituksena on vähentää vastustajan vaikutusvaltaa eri puolilla maailmaa (pelilautaa) esimerkiksi tekemällä vallankaappauksia ja panostamalla avaruuskilpailuun ja samalla lisätä omaa vaikutusvaltaa. Pelaajat voivat kädessään olevien korttien avulla pelata vastustajan pään menoksi todellisia kylmän sodan tapahtumia tai parantaa niillä omaa tilannettaan. Pelissä on kolme eri vaihetta: Early War, Mid War ja Late War, jotka tuovat peliin lisää kortteja ja tapahtumia/ilmiöitä, kuten Marshallavun (Early War) ja Glasnostin (Late War), jotka taas vaikuttavat merkittävästi pelin kulkuun ja omaan tai vastustajan menestykseen. Kortit on jaettu kolmeen kategoriaan: Yhdysvaltojen kortteihin (valkoiset), Neuvostoliiton kortteihin (punaiset) ja yhteisiin kortteihin, jotka vaikuttavat molempiin osapuoliin tai 25
voivat hyödyntää nimenomaan kortin nostajaa puolesta riippumatta. Kortit nostetaan pakasta sattumanvaraisesti, joten pelissä on sopiva määrä sattumaa, mutta suurin osa pelistä on puhdasta strategiaa. Esimerkiksi yhtäkään maanosaa ei kannata jättää huomiotta, koska pelin aikana suoritetaan useita välipisteytyksiä eri maanosien osalta ja jos pelaaja on unohtanut lisätä esimerkiksi Etelä-Amerikkaan vaikutusvaltaa, hän saattaa jopa hävitä koko pelin. Peli saattaa siis päättyä jopa ensimmäisellä kierroksella.
Plussat: +
Tapahtumarikas – tapahtumakortit tuovat peliin jatkuvasti jotain uutta ja jännittävää.
+
Monipuolinen – jokaisen kortin voi esimerkiksi pelata usealla eri tavalla ja jokaisella vuoroja eri vaihtoehtoja on lukuisia.
+
Pitää otteessaan pelin loppuun asti, pelaamista ei malttaisi lopettaa millään
+
Eri alkuasetelmista ja korteista huolimatta peli on todella tasainen
+
Vittusaatana -ilmiötä (eli tilanne, jolloin toinen pelaaja on häviöllä alusta asti, eikä huonosta tilanteesta nouseminen onnistu ilman valtavia strategisia kykyjä, jos edes silloinkaan) EI pääse tässä pelissä syntymään. Enemmänkin peliä hallitsee jatkuva kauhun tasapaino eli äkkikuolemaelementti.
+
Hyvin suunniteltu ja sujuva peli
+
Laudan selkeys – koostaan huolimatta lauta on suunniteltu todella selkeäksi ja ”helppolukuiseksi”
Esimerkiksi toteuttamalla Berliinin saarron, Neuvostoliitto voi pakottaa Yhdysvallat poistamaan kädessä olevia korttejaan tai vähentämään kaiken vaikutusvaltansa Länsi-Saksassa.
Miinukset: − − − − −
Peli voi kestää todella pitkään, jos se on tasainen Jos kylmä sota tai historia eivät kiinnosta konseptina, voi peli olla aika puuduttava Sääntöjen opetteleminen vaati hiukan kärsivällisyyttä Peli voi tuntua aluksi aika vaikealta (Se, kun Minttu ei suostu pelaamaan Yhdysvalloilla)
9,5/10
26
Praavda 1/20 Peli: Carcassonne (2000) Julkaisija: Hans im Glück/Lautapelit.fi Pelaajamäärä: 2 – 6 Arvosteltu versio: 2. painos Fin (2015)
Pelin idea: Vanha klassikkopeli, jossa rakennellaan kaupunkeja, teitä, peltoja ja muita vastaavia sattumanvaraisesti nostettavien laattojen avulla. Tarkoituksena on rakentaa suurimmat ja mahtavimmat tilukset ja valmiista rakennelmista saa pisteitä, joiden avulla peli voitetaan. Laattaa asettaessa pitää ottaa huomioon, että se sopii ympäröiviin laattoihin (eli esimerkiksi tie jatkuu, eikä katkea kaupunkiin) ja samalla miettiä, mistä saisi pisteitä. Varsinaista pelilautaa ei ole, vaan peli koostuu nostettavista laatoista, joten peli on joka kerta erilainen. Peliin on saatavilla paljon lisäosia ja suosittelemme hankkimaan esimerkiksi Kirjurit ja kauppiaat sekä Kirkot ja kievarit -lisäosat, jotka tuovat peliin paljon uusia ulottuvuuksia ja lisäjännitystä. Plussat: +
Yksinkertainen oppia eli sopii myös esimerkiksi boomereiden kanssa pelattavaksi
+
Aina erilainen lauta ja peli
+
Melko nopea, pelaamisen ei kulu koko iltaa (vaikkakin nopeus innostaa uusintakierrokselle)
+
Sopii hyvin pelattavaksi kahdestaan tai isommallakin porukalla
+
Sopiva annos sekä strategiaa että tuuria
7,75/10
Miinukset: − −
−
Ystävyyssuhteiden ja parisuhteiden rikkoja – varastamalla toisen kaupungin tai tien suututat kanssapelaajasi varmasti Vittusaatana -ilmiö on läsnä. Silloin tällöin voi käydä niin, että kaikki menee alusta asti päin helvettiä ja seuraat vierestä, kun kanssapelaajat tahkoavat toistasataa pistettä, kun itse odottelet ensimmäisen kaupunkisi valmistumista Ilman lisäosia yksinkertainen pelimekaniikka saattaa käydä useiden pelikertojen jälkeen hieman tylsäksi
27
8/10
Peli: Royals (2014) Julkaisija: Arcade Wonders Pelaajamäärä: 2 – 5 Arvosteltu versio: 2. painos (2016)
Pelin idea: Ajatuksena on kerätä vaikutusvaltaa (ja siten myös pisteitä) eri Euroopan maissa 1600–1700-lukujen vaihteessa hankkimalla aatelisarvoja eri kaupungeissa. Pisteitä saa myös esimerkiksi niin, että pelaajalla on aatelisarvo kaikissa jonkun maan kaupungeissa tai hänellä on hallussaan mahdollisimman monta erilaista aatelisarvoa ja enemmän kuin vastapelaajilla. Nopeus on myös valttia, koska se pelaaja, joka pelin alussa saa haltuunsa kaupungin ensimmäisen aatelisarvon, saa pisteitä. Peliä rytmittää kaksi korttipakkaa: ”maapakka” ja ”juonittelupakka”. Tarkoituksena on kerätä maakortteja, joiden avulla aatelisarvoja voi hankkia korttien osoittamasta maasta. Aatelisarvoja on eri arvoisia eli esimerkiksi Ranskan kuningas kustantaa pelaajalle enemmän maakortteja kuin Avignonin paroni. Yllättäen yksi aatelisarvo (esimerkiksi Wienin prinsessa) voi olla vain yhdellä pelaajalla kerrallaan ja kunnianhimoinen pelaaja voisi esimerkiksi tavoitella tilannetta, jossa hänellä on kaikissa maan kaupungeissa aatelisarvo. Tässä tilanteessa juonittelukortit ovat käteviä. Niiden avulla pelaaja voi yrittää saada kyseisen aatelisarvon itselleen toiselta pelaajalta. Pelimekaniikka on melko yksinkertainen, mutta kuitenkin koukuttava ja yllättävän moniulotteinen. Muiden mainittujen pelien tapaan peliin sisältyy sekä tuuria että strategiaa. Plussat: +
+
+
Miinukset:
Yksinkertaisuus – säännöt oppii nopeasti ja peliin ei tarvitse käyttää kaikkia jäljellä olevia aivosoluja kerralla Sujuvuus ja nopeatempoisuus – toisen vuorolla ei tarvitse odotella pitkiä aikoja vastapelaajan siirtoa, koska siirtovaihtoehtoja ei ole valtavasti Pelin visuaalisuus – lauta on todella kaunis ja kuvitus taidokasta
28
−
Tuurilla on pelissä iso rooli ja jos sellainen ärsyttää, voi pelikin ärsyttää
−
Yksinkertaisuus saattaa olla monimutkaisempien pelien ystävälle puuduttavaa
−
Lievä Vittusaatana-ilmiö on läsnä. Toinen pelaaja voi halutessaan hankaloittaa muiden peliä nappaamalla esimerkiksi kaikki edullisimmat aatelisarvot itselleen, jolloin pahimmassa tapauksessa muut pelaajat eivät saa lainkaan vaikutusvaltaa koko maassa (kiitos vain, Markus)
Praavda 1/20 Peli: Legacy – The Testament of Duke de Crecy (2013) Julkaisija: Portal Games Pelaajamäärä: 1 – 4 Arvosteltu versio: 1. painos (2013) Pelin idea: Tapahtumapaikkana on 1700luvun Ranska ja pelin alussa pelaajat valitsevat itselleen suvun patriarkan tai matriarkan ja naittavat hänet sopivalle puolisolle. Tarkoituksena on rakentaa mahdollisimman loistokas sukupuu naimakauppojen, kartanoiden, omaisuuden ja titteleiden avulla, joilla kerätään suvulle kunniaa eli voittopisteitä. Varsinaista pelilautaa ei ole, vaan peli koostuu korteista muodostuvasta sukupuusta, jokaisen omasta toimintolaudasta ja pistelaudasta. Jokainen pelaaja saa lisäksi suvulleen suojelijan, kuten esimerkiksi Benjamin Franklinin tai Madame de Pompadouren ja suojelija antaa hänelle tehtäviä, joita pelaajan tulee pelin aikana suorittaa. Tehtävä voi olla esimerkiksi mahdollisimman monen eri ammatin edustajan liittäminen sukuun. Avioliiton myötä pelaaja saattaa joutua maksamaan myötäjäiset tai vaihtoehtoisesti saa avioliitosta rahaa menemällä naimisiin esimerkiksi alempisäätyisen kanssa. Avioliitot voivat siis tuoda kunniaa tai omaisuutta suvulle tai vähentää sitä. Jokaisesta avioliitosta syntyy automaattisesti yksi lapsi, joka vedetään sattumanvaraisesti ”lapsipakasta”. Vaihtoehtoisesti kyseinen pari saattaa saada myös keskenmenon, joka lisää jännitystä, kuten aikakauden henkeen kuuluu. Lapsia voi saada lähtökohtaisesti vain yhden kerrallaan ja niitä voi hankkia oman toimintolaudan kautta tai menemällä hedelmöitysklinikalle (:D), jolloin lapsia voi saada kaksi. Lapsia tietysti kannattaa hankkia mahdollisimman paljon, koska jokaisesta viimeisen sukupolven lapsesta saa kunniapisteitä ja mitä useampi lapsi, sitä enemmän mahdollisia naimakauppoja. Koska lapsia saattaa (ja kannattaa) olla sukupuussa paljon, kaikkia ei ole mahdollista saada naimisiin, joten pelaaja joutuu tekemään strategisia valintoja sen mukaan, mitkä avioliitot ovat hyödyllisiä. Peli kestää kolmen sukupolven verran ja jokaisen sukupolven päätteeksi lasketaan kunniapisteet ja lisätään varallisuutta, jos sitä on. Peli saattaa vaikuttaa aluksi hieman monimutkaiselta, mutta sen oppii todella nopeasti ja loppujen lopuksi peli on melko yksinkertainen. 29
Plussat:
Miinukset:
+
Todella addiktoiva ja vallanhimon herättävä peli, jonka parissa viihtyy helposti useamman tunnin
+
Sopiva annos strategiaa ja tuuria, mutta kuitenkin pääasiallisesti peli vaatii enemmän taktiikkaa
+
Peliä voi pelata myös yksin, jolloin pelaaja yrittää selvittää ”oman sukupuunsa” eli peli sopii myös yksin eristyksissä olevalle
+
Pelin ulkoasu on todella vaikuttava ja tekee pelaamisesta todella mielekästä
+
Hahmokortit eli lapsille naitettavat ihmiset ovat todella monipuolisia, hauskoja ja tuovat peliin lisäulottuvuuksia
+
Ilahduttavan feministinen (vaikkakin historiallisesti epätarkka) peli, koska naiset ovat pelissä samanarvoisia kunniapisteiden osalta ja pelaaja saa valita, onko hänen sukunsa johtaja nainen vai mies.
−
Koska hahmokorit ovat niin visuaalisesti vaikuttavia, on harmittavaa, että kaikki pelissä syntyneet lapset näyttävät samalta ja heillä juurikaan ole mitään erityisominaisuuksia muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta (esimerkiksi ”komea poika” = hänen naittamisensa yhteydessä joutuu maksamaan vähemmän myötäjäisiä)
−
Pelaaja saattaa joutua tilanteeseen, jossa hänen sukuunsa sattuu syntymään vain poikia, mutta kädessä onkin ainoastaan mieskortteja, jolloin avioliitto ei onnistu (valitettavasti 1700luvun Ranskassa tasa-arvoinen avioliittolaki ei ollut voimassa) ja kaikki on niin sanotusti päin persettä
−
Peli saattaa olla hidastempoinen, jos pelaajia on useita, koska yhdellä vuorolla on paljon toimintavaihtoehtoja
Yleisarvosana: Tämän pelin osalta olimme eri mieltä Minttu: 10/10 – ”Peli on omassa kategoriassaan erinomainen. Se on viihdyttävä, hauska ja joka kerta erilainen” Markus: 8/10 – ”Pelissä on mukana liikaa tuuria ja sen vaikutukset ulottuvat kauas, joten joskus se ärsyttää”
30
Praavda 1/20
Praavdan neuvontapalsta Tällä palstalla Tiima-mummo ja Katkera Veteraani vastaavat tiimalaisia askarruttaviin kysymyksiin ja huoliin.
Meille voit avautua nimettömästi aiheesta kuin aiheesta, lupaamme auttaa parhaamme mukaan omilla tavoillamme.
Rakas Tiima-mummo, Todistin eräässä tentissä erään toisen opiskelijan lunttaamista ja pohdin nyt, mitä minun tulisi tehdä asialle. Pitäisikö antaa vain olla, vai ilmoitanko asiasta johonkin? Toiminko väärin, jos en tee asiasta ilmoitusta? –
tunnollinenopiskelija96
Tiima-mummo: Kylläpäs olet joutunut harmilliseen tilanteeseen. Vilpillinen toiminta yliopistossa ei tietenkään ole hyvien eettisten käytäntöjen mukaista ja opiskelijan tulisi olla sitoutunut toimimaan näiden käytäntöjen mukaisesti. Oulun yliopiston ohjeistuksen mukaan tilanteessa, jossa toinen opiskelija havaitsee vilpillistä toimintaa, hän voi ilmoittaa asiasta tentin valvojalle (tämä tosin on tapauksessasi jo myöhäistä), opintojakson opettajalle, oman tiedekunnan koulutusdekaanille tai johtavalle koulutusasiantuntijalle. 31
Mikään ei kuitenkaan pakota sinua ilmoittamaan asiasta, jos se ei sinusta tunnu oikealta ratkaisulta. Neuvoisin sinua nyt pohtimaan omia tunteitasi asiaan liittyen ja tekemään ratkaisun sen mukaan, mikä sinusta tuntuu oikealta vaihtoehdolta. Et kuitenkaan joudu itse vaikeuksiin, vaikka et vilpistä ilmoittaisikaan eteenpäin. Jos asia kuitenkin vaivaa omatuntoasi, voit ilmoittaa asiasta eteenpäin. Katkera veteraani: Ehkä tämä toinen opiskelija oli äärimmäisen epätoivoinen tekoon sortuessaan ja esimerkiksi valmistuminen tai opintotuen jatkuminen on tästä kurssista kiinni. Voit joko liittää hänet meidän veteraanien joukkoon tai antaa olla. Päätä itse, saatana.
Hyvä Tiima-mummo, Olen hyvässä ja tasapainoisessa parisuhteessa poikaystäväni kanssa. Olemme seurustelleet lähes 5 vuotta ja suhteeseemme on mahtunut niin ylä- kuin alamäkiäkin, mutta olemme niistä aina selvinneet ja rakastan poikaystävääni todella paljon. Riitelemme harvakseltaan ja usein riidan aiheet eivät ole elämää suurempia, joten siitä ei nyt ole kyse. Ongelmana on se, että viime aikoina olen yhä enemmän haaveillut sinkkuna olemisesta. En ole uskaltanut kertoa näistä ajatuksista poikaystävälleni, koska en halua satuttaa häntä tai saada hänen oloaan epävarmaksi. Huomaan kuitenkin usein ajattelevani, että jos jatkan parisuhdettamme, tilaisuutta sinkkuvaiheelle ei ehkä koskaan tule. En kuitenkaan haluaisi erota poikaystävästäni, koska rakastan häntä yhä, mutta toisaalta pelkään havahtuvani kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden päästä siihen, että kaikki sinkkuvaiheen tuomat kokemukset jäivät kokematta. Mitä teen? –
32
sinkuksi2020(?)
Praavda 1/20 Tiima-mummo: Hyvä sinkuksi2020(?), olet nyt sellaisen kysymyksen äärellä, jota monet muut pitkässä parisuhteessa olevat ovat jossain vaiheessa pohtineet. Et kerro viestissäsi, mistä oikeastaan haaveilet sinkkuelämässä. Ovatko nämä asiat sellaisia, jotka todellisuudessa voisit tehdä myös suhteessa ollessasi? Tarvitsetko ehkä enemmän omaa aikaa, haluat matkustella yksin tai muuta vastaavaa? Moni seurusteleva usein unohtaa, että monia asioita, jotka sinkkujen elämässä näyttäytyvät houkuttelevana, voi toteuttaa myös suhteessa ollessaan. Voisiko siis olla kyse siitä, että tarvitset enemmän omaa tilaa? Keskustele asiasta kumppanisi kanssa ja katsokaa, millaiseen ratkaisuun päädytte.
mielikuvien luomilla ihanteilla. Seurustelevalle sinkkuelämä saattaa näyttäytyä jännittävänä seikkailuna, jossa sinkku on täysin vapaa ja vailla parisuhteen ”kahleita”. Sinkulle taas parisuhde voi näyttäytyä hohdokkaana idyllinä ja sopivan kumppanin puute saattaa aiheuttaa runsaasti ahdistusta ja pettymystä. On siis tärkeää muistaa, ettet tekisi päätöstä vain sillä perusteella, että toinen elämäntyyli vaikuttaa hohdokkaalta sinun perspektiivistäsi. Jos kuitenkin asia on lähes päivittäin mielessäsi, kannattaa pohtia, mistä tällaiset ajatukset johtuvat. Oletko todella tyytyväinen parisuhteeseesi? Onko siinä jotain, mitä haluaisit kehittää tai muuttaa? Suosittelisin ehdottomasti kertomaan näistä ajatuksista kumppanillesi, jotta Mikäli kyse on enemmänkin muihin voitte yhdessä pohtia suhteenne tuleihmisiin liittyvistä haluista, asia on vaisuutta. Jos todella koet, että eläsitten toinen. Ihan ensiksi on hyvä tomäsi olisi mielekkäämpää yksin, voi deta se tosiasia, että ruoho on aina edessä olla vakavamman valinnan vihreämpää aidan toisella puolen. paikka. Olet ollut pitkään parisuhteessa ja ehkä myöskin unohtanut, ettei sinkkuelämä välttämättä ole sen hohdok- Katkera veteraani: kaampaa kuin parisuhde. Kummassa- Jätä se. Jätä ne. Jätä kaikki ja kin on omat hyvät puolensa, mutta muuta kissojen kanssa loppujen lopuksi valinta siitä, ollako Puolangalle. sinkku vaiko tyttöystävä, tulisi aina tehdä ihan muilla perusteilla kuin 33
Hei Tiimamummo, Olen 24-vuotias mies, jolla ei ole koskaan ollut tyttöystävää. Toki olen tapaillut useampia naisia, mutta yhdestäkään jutusta ei ole tullut sitten mitään kuitenkaan. Tuntuu siltä, että aivan sama, mitä teen, kukaan ei ole kuitenkaan sitten kiinnostunut. Mikä minussa on vikana? Omasta mielestäni olen ihan normaalinnäköinen, mukava ja helposti lähestyttävä. Minulla on paljon kavereita, mutta tyttöystävää ei vain ole löytynyt. Mitä teen väärin? –
VanhaTiimaPoika
Tiima-mummo: Rakas VanhaTiimaPoika. Ensiksi kerron sinulle tärkeimmän asian: sinussa ei ole mitään vikaa eikä sinun tarvitse muuttaa itsessäsi yhtään mitään kenenkään vuoksi. Olet hyvä juuri tuollaisena ja ansaitset tulla rakastetuksi kaikkine puolinesi. Valitsin viestisi tähän Praavdan numeroon, koska kärsit ikään kuin käänteisestä ongelmasta kuin sinkuksi2020(?). Se, ettei sopivaa kumppania ole löytynyt VASTA 24-vuotiaana on hyvin tavallista, eikä kerro sinusta yhtään mitään. Yhteiskuntamme on valitettavasti sellainen, jossa parisuhdetta pidetään saavutuksena ja kumppanin löytäneitä jotenkin onnistuneina, kun taas sinkku saa tuon tuosta vastailla sukujuhlissa kysymyksiin, kuten ”jokos se meidän Martti on löytänyt muijan?”. Totuus on kuitenkin se, että jokaisella meistä on oman elämämme ”polku” ja me kaikki olemme ylipäänsä erilaisia. Toiset seurustelevat elämänsä ”polun” aikana useita kertoja, toiset eivät ollenkaan ja toiset löytävät oikeanlaisen kumppanin rinnalleen vasta myöhemmin. Jotkut kaipaavat elämäänsä parisuhdetta ollakseen onnellisia ja jotkut taas eivät halua lainkaan parisuhdetta ja ovat onnellisia ilman. Kaikki nämä tavat elää ja ajatella ovat ihan yhtä arvokkaita, eikä kenelläkään ulkopuolisella tulisi olla näissä asioissa mitään nokan koputtamista. Sanon usein saman ongelman kanssa kamppaileville ystävilleni, että jokaisen meistä tulisi osata elää myös yksin. Jos yksinolo pelottaa niin paljon, että sinkkuna eläminen olisi katastrofi, on jokin pahasti pielessä. Pahimmillaan yksinolemisen pelko voi ajaa meidät parisuhteisiin, joissa emme ole onnellisia 34
Praavda 1/20 ihan vain siksi, että yksinkään ei voi olla. Sinä, VanhaTiimaPoika, olet kuitenkin ollut jo sinkkuna, joten tiedät myös sen, että osaat olla myös yksin. Kun se oikea ihminen sitten tulee vastaan, voit aloittaa parisuhteen hänen kanssaan juuri hänen vuoksensa, ei siksi, että parisuhteessa on pakko olla. Parisuhde ei ole saavutus tai itseisarvo. Hyvä parisuhde rakentuu pohjalle, jossa molemmat osapuolet rakastavat toisiaan juuri sellaisina kuin he ovat ja ovat nimenomaan valinneet olla juuri toistensa kanssa, eivätkä ensimmäisen vastaantulijan kanssa vain siksi, että kumppani nyt vain pitää olla. Sinunkin on hyvä pohtia näitä asioita. Älä tyydy mihinkään vähempään kuin ihmiseen, joka on sinulle juuri sopiva ja myös sinä riität kumppanillesi juuri sellaisena kuin olet. Loppujen lopuksi huomaat, että odottaminen oli sen arvoista. Toki liiallinen nirsouskaan ei välttämättä ole hyväksi, mutta kunhan sinulla on kumppanin valinnassa realiteetit kunnossa, asiat ovat mainiosti. Ehkä helpommin sanottu kuin tehty, mutta yritä olla ottamatta seurustelemattomuudesta liikaa paineita. Se oikea ihminen on kyllä olemassa myös sinulle ja olet vielä hyvin nuori. Sillä välin elä elämääsi täysin rinnoin ja nauti myös yksin olemisesta!
Katkera veteraani: Et sinä mitään naista tarvitse. Kaljan saa itsekin haettua jääkaapista ja voileivät ovat aina parempia itse tehtynä.
Dear Tiima-mummo, Vyöni alle on ehtinyt kertyä jo opiskelijavappu jos toinenkin. Bilettäminen on kuitenkin mielestäni edelleen hauskaa ajanvietettä, mutta vuosikurssitoverini alkavat jo väsyä siihen ja suunnittelevat niin sanotusti eläköitymistä. Haluaisin jatkaa opiskelijabileissä käymistä, mutta ilman seuraa se on kovin kurjaa. Mitä teen?
–
Kaljasieppo97
35
Tiima-mummo: Rakas Kaljasieppo97, olet saavuttanut opiskelijaelämässäsi vaiheen, joka on valitettavan tuttu monille muillekin vanhempien vuosikurssien edustajille (myös Tiima-mummolle itselleen). Tilanne on toki harmillinen, mutta toisaalta tunnelin päässä on näkyvillä myös valoa. Suurin osa meistä osallistuu tapahtumiin mielellään oman kaveriporukan kanssa, jolloin vuorovaikutus muiden tiimalaisten kanssa jää vähemmälle. Suosittelisinkin sinua ehdottomasti edelleen osallistumaan tapahtumiin ja menemään niihin rohkeasti myös yksin. Vaikka ajatus yksin menemisestä saattaa aluksi tuntua kurjalta, huomaat kuitenkin hyvin pian, että löydät varmasti todella nopeasti juttuseuraa. Oma kokemukseni yksin juhlimaan lähtemisestä (erityisesti Tiiman juhliin) on juurikin se, että seuraa löytyy kyllä nopeasti ja sinullakin saattaa jo ennestään olla tuttuja/kavereita/ ystäviä myös muilta vuosikursseilta, joiden kanssa voit viettää aikaa tapahtumissa. Monet parhaat illat ovatkin syntyneet ilman sitä omaa kaveriporukkaa. Lisäksi samoissa juhlissa on suurella todennäköisyydellä myös joku muu, joka on saapunut paikalle ilman kaveriporukkaa ja voitte viettää aikaa yhdessä. Voit toki yrittää houkutella kavereitasi mukaan, mutta jos tämä ei aina onnistu, lähde reippaasti yksin tai soita jollekulle muulle tutullesi toiselta vuosikurssilta (jos mahdollista). Älä missään nimessä ajattele, että myös sinun tulisi ”eläköityä” tapahtumista, koska kaverisi tällaista harkitsevat. Tutustu uusiin ihmisiin ja huomaat pian, että kaveriporukkasi on kasvanut entisestään! Etkä ole tilanteessa yksin, joten osallistu rohkeasti, vaikka kavereita ei olisikaan mukana! Katkera veteraani: Ei kaljan kittaamiseen ole ennenkään seuraa kaivattu. Korkkaa kalja jos toinenkin kotona tai mene kuokkavieraaksi toisen vuosikurssin etkoille ja suuntaa bileisiin, josta kyllä seuraa löytää (if you know what I mean ;D). Vuosien kuluttua voit olla se yksi Tiimavanhus, joka käy bileissä seurasta riippumatta ja on kaikkien kaveri.
36
Loppukevennykseksi muutama vinkki eristyksen aiheuttamaan tylsyyteen niin yhdessä kuin yksinkin:
•
Katso kaikki ne leffat, sarjat ja dokumentit, jotka olet aikonut jo pitkään katsoa, muttet ole muiden kiireiden vuoksi ehtinyt
•
Sama pätee kirjoihin. Nyt on hyvä aika lukea kirjahyllyn avaamattomat kirjat ja tutustua syvemmin esimerkiksi kandi- tai gradukirjallisuuteen
•
Aloita uusi harrastus tai kehitä taitojasi. Kudo sukkia, joogaa opasvideoiden avulla, harjoittele spagaattia, rakenna pienoismalleja tai mitä ikinä oletkaan aina halunnut osata
•
Sisusta asuntosi uusiksi esimerkiksi ihan vain laittamalla tavarat eri järjestykseen
•
Vaihtoehtoisesti voit myös suorittaa perusteellisen kaappien suursiivouksen
•
Juttele kavereidesi/perheesi kanssa puhelimessa, Skypessä tai Discordissa (tai jos asut jonkun kanssa, toki ihan irl). Myös esimerkiksi joidenkin lautapelien (tai tietysti videopelien) pelaaminen onnistuu virtuaalisesti
•
Kokkaa oikein hyvää ruokaa ja opettele uusien ruokalajien tai leivonnaisten valmistamista
•
Se ilmiselvä: tee kaikki rästiin jääneet tehtävät, esseet ja muut vastaavat