1 minute read

Puurojuhla

TEKSTI: HILLA HÖYHTYÄ, HELMI HOLLO, IDA KROOK | KUVA: OSKARI GRÖNQVIST

”PERINTEINEN PUUROJUHLA järjestetään taas keskiviikkona Aalto-salissa 27.11…” alkoi Facebook- postaus, jolla haettiin kyseiselle tapahtumalle vastaavia. Me pienet fuksit emme tienneet, mikä juhla oli kyseessä tai miten sellainen järkätään. Päätimme kuitenkin hakea puurojuhlavastaaviksi, koska miksipäs ei. Kaikkeenhan sitä on lähdettävä mukaan. Meidät, eli Hilla, Ida ja Helmi, valittiin järjestämään Puurojuhlaa ja olimme mahdottoman innoissamme kyseisestä tehtävästä. Helmi oli innoissaan, koska hän tykkää ottaa vastuuta ja me Idan kanssa olimme innoissamme, koska ajattelimme sen olevan superhauskaa. Emme osanneet yhtään odottaa, mitä kaikkea Puurojuhlan järkkääminen pitäisi sisällään ja saimmekin melko vapaat kädet sen järjestämiseen. Puurojuhlassa perinteisesti palkitaan ihmisiä kivasta vuodesta ja frakitetaan uusi puheenjohtaja. Lisäksi puuro tilataan tietystä paikasta. Eli aika vapaat kädet.

Advertisement

Seuraavat viikot sisälsivät paljon videopalavereja meidän kolmikkomme kesken sekä stressin jakamista lumipalloefektinä eteenpäin. Onneksi viikot sisälsivät myös paljon kahvia ja jaksuhaleja, joiden avulla selvittiin! Kokosimme ympärillemme 25 hengen tonttu-staffin, jonka valtava panos juhlan järkkäämisessä oli korvaamaton. Heidän ansiostaan selvisimme itse pääpäivään asti ja sen yli. Vaikka Puurojuhlaa edeltävät viikot olivat vähän stressaavia, olivat ne myös ihan mahdottoman hauskoja.

Päänvaivaa ja pari hätäpuhelua meille aiheutti Puurojuhlaan hyvin ilmeisesti kuuluva puuro, jota ei saatukaan perinteisestä paikasta. Onneksi useiden hintavertailujen jälkeen ruokatiimimme hoiti meille puuron. Viime hetken paniikkia meille kuitenkin tuotti puuron mahdollinen riittämättömyys. Eikä googlettaminen auttanut ahdistusta, sillä Vauva.fi väitti, että varaamamme puuromäärä per henkilö oli sopiva isokokoiselle parin vuoden ikäiselle lapselle.

Viiden viikon mittainen aherruksemme kuitenkin palkittiin, kun Aalto-salin täyttivät iloiset ja juhlanhaluiset pörssiläiset. Puurokin riitti vallan mainiosti, ja glörgi maistui niin kuin aina. Puurojuhlaa kuitenkin varjostivat mysteerit: juhlassa Mestaritontun sukat hukkuivat, illan päätteeksi kolmemetrinen kuusemme hävisi kuin tuhka tuuleen, ja Aalto-salin kuusen koristeet olivat hukassa. Onneksi kaikki nämä mysteerit selvisivät lopulta parissa päivässä.

Nyt, kun Puurojuhla on virallisesti taputeltu, haluamme kiittää vielä kerran tapahtumaan osallistuneita sekä tonttu-staffiamme hyvästä työstä! Ei voi muuta sanoa kuin vau, mikä juhla #puurisduunis.

This article is from: