Poleemi 1/2017

POLEEMI Haastattelussa Sinikukka Saari 7

Kauppapolitiikan uusi aikakausi 24

Kuka on historian suurin valloittaja? 38

HISTORIAMME SUURKOIRAT

I 2017 1

KAUDENAVAJAISET KUPPALASSA 28.1.

2

SISÄLTÖ 7

Unelmaduunissa

13

Poleemin matkassa

16

Suurkoirat kautta aikojen

24

Vain muutaman dollarin tähden

4 5 6 10 20 22 30 32 33 34 36 38 39

Erikoistutkija Sinikukka Saari

Päätoimittajat vierailivat toistensa kotikaupungeissa Esittelyssä historiamme tunnetuimmat karvakorvat

Onko edessämme kauppasota?

Pääkirjoitus Ajankohtaista Vaikuttajat Venäjän vihreä vuosi Puheenjohtajan saappaissa Hallitus 2017 Hyvä paha pessimismi Harjoittelu Gradupalsta Polholaisen Netflix-vinkit Kohti yhtenäisempää harjoittelutukijärjestelmää Polholainen, lue tämä!

Henkilökunnalta

• Poleemi I 2017 • Vastaava päätoimittaja Meeri Kataja. Päätoimittajat Christa Haag, Ilona Mäkijärvi, Meeri Kataja & Ville Venäläinen. Taitto Päätoimitus, Maria Simula. Kirjoittajat Meeri Kataja, Mathilda Timmer, Onni Szeto, Roy Eskelinen, Ville Venäläinen, Ilona Mäkijärvi, Christa Haag, Eemeli Paksuniemi, Jaakko Salonen, Henriikka Heinonen, Mikko Helenius, Maria Simula. Kuvittajat Elina Nyholm, Valpuri Alanen. Kannen kuva Ossi Hietala. Sarjakuva Ossi Hietala. Paino Picaset. Painos 75 kpl. Printin ISSN 1235-4112. Verkkojulkaisun ISSN 2242-9514. Palaute poleemi2017@ gmail.com. Julkaisija Poliittisen historian opiskelijat Polho ry. Poleemi saa HYYn ainejärjestötukea.

3

P PÄÄKIRJOITUS

KUVA OSSI HIETALA

ALUSSA ON TOIVO MEERI KATAJA

K

ulttuurisena konseptina vuodenvaihde jaksottaa ihmiselämän mukavasti aina uusiin alkuihin. Lupaukset ja odotukset ovat vuoden alussa suurimmillaan, vaikka todellisuudessa elämä on jatkumo, jonka kulkuun joulu- ja tammikuun vaihde ei vaikuta. Silti taakse jättämisen, uuden mahdollisuuden ja puhtaan pöydän ajatusmallit ovat merkityksellisiä. Luottamus on helpointa rakentaa silloin, kun mitään pahaa ei ole vielä tapahtunut.

Myös Poleemin tekeminen on yhtä aikaa sekä jatkumoa että joka vuosi uudelleen alkavaa. Monet asiat säilyvät vuodesta toiseen samana, mutta jokainen päätoimitus haluaa luoda myös jotain uutta. Tietämättömässä alussa on usein paljon toivoa. On helpointa uskoa suureen silloin, kun mikään ei ole vielä osoittautunut mahdottomaksi. Poleemin tekoon suhtaudu­ taan perinteisesti liikuttavankin vakavasti. Tänä vuonna Poleemia tullaan tekemään yhtä suurella sydämellä kuin aikaisempinakin vuosina, pilkettä kuitenkaan unohtamatta. Marraskuussa nähdään, miten hyvin tekemisen palo on saatu säilytettyä.

Yleisemmällä tasolla vuosia määrittävät eri­ laiset kampanjat, hankkeet ja juhlat. Vuoden 2017 teemojen kruununjalokivenä loistaa tietenkin Suomi 100 -vuosi. Vuosi on monessa mielessä historiallinen, vaikka historianopiskelijan tuleekin suhtautua sen sisältöön ja juhlintaan sopivan kriittisesti. Suomen satavuotisjuhlinnan aktiivisen seuraamisen sijaan Poleemi kuitenkin aikoo tänä vuonna seurata Venäjän vihreä vuosi -kampanjan toteutumista. Monelta on Suomi sataan mennyt jo alkuvuodesta maku, mutta Venäjän kampanjan osoittautumisessa muuksi kuin viherpesuksi on vielä toivoa. Ympäristöpolitiikan muutoksia suurmiesten muistelemisen sijaan – ainakin jotain uutta tänä vuonna Poleemissa.

4

AJANKOHTAISTA

POLEEMI NYT MYÖS TWITTERISSÄ @PoleemiMagazine

Tapahtumat

Tärppejä

30.3. Yhmun yhteiset sitsit Uusi vuosi ei voi lähteä kunnolla käyntiin en­ nen ensimmäisiä sitsejä! Neljän ainejärjestön järjestämä pöytäjuhla on mitä parhain mah­ dollisuus tutustua uusiin naamoihin, vanhoja tovereita unohtamatta.

Presidentti Kulttisarjan mainetta hapuileva Ylen Presi­ dentti koostuu kiusallisesta dialogista, Kek­ kosen ihannoinnista sekä kyseenalaisen moraalin omaavista poliitikoista. Poleemin raati antoi 12-osaiselle Presidentille vahvat 2/5.

Kevät 2017 Yhiksen urheilu Yhiksen urheilutoiminta on kokenut muodon­ muutoksen. Lauantain uudistettuun tarjon­ taan kuuluu tutun salibandyn lisäksi muun muassa futsalia ja sulkapalloa.

Akvarelleja Engelin kaupungista (Jukka Viikilä 2016) Vuoden 2016 Finlandia-voittaja tutustuttaa lukijan C. L. Engelin Helsinkiin.

Kokeneemman tieteenharjoittajan sydäntä lämmittävät erityisesti lukuisat Sinisestä raa­ matusta tutut nimet.

15.4. Tason synttärit Jokaisen polholaisen juhlavuoden ehdoton suosikki (heti Itsarisilliksen jälkeen). Toivo­ taan, että jo legendaarisiksi muodostuneet buffetit ilahduttavat meitä tänäkin vuonna.

12.4. Yhiksen yhteislähtö Hesarin approon Onko tähän edes mitään lisättävää?

Tom of Finland -elokuva 24.2. ensi-iltansa saanut elokuva kertoo taitei­lija Touko Laaksosen tarinan. Poleemin toimitus suosittelee lämpimästi Harjukadun Riviera-teatteria, jonka tiloissa pääsee eloku­ van yhteydessä nauttimaan vaikkapa lasil­ lisen viiniä tai tuopin huurteista.

55

P VAIKUTTAJAT

TEKSTI MATHILDA TIMMER

KUVA CHRISTA HAAG

HALLOPEDI - EDUNVALVOJASI YLIOPISTOLLA Hallopedit, virallisemmalta nimeltään hallinnon opiskelijaedustajat, toimivat täysivaltaisina jäseninä yliopistolla monissa eri hallintoelimissä, neuvostoissa ja työryhmissä. He edustavat siellä opiskelijoiden näkökulmia, hoitavat opiskelijoiden edunvalvontaa ja pystyvät vaikuttamaan siihen, millaista opetusta tai tutkimusta yliopistolla on. Konkreettisena esimerkkinä tästä ovat uudet koulutusohjelmat, joiden valmisteluun johtoryhmähallopedit ovat päässeet aktiivisesti osallistumaan. Vaikuttamistyötä tapahtuu koko ajan myös muualla.

Tammikuussa monelle opiskelijalle kilahti sähköpostiin ikävä viesti: harjoittelutuet oli jaettu ja tällä kertaa valinta ei osunut kohdalle. Monet opintojensa loppuvaiheessa olevat opiskelijat olivat ikävän tilanteen edessä, sillä harjoittelu on merkittävä osa korkeakoulututkinnon suorittamista.

Esimerkiksi ministeriöissä harjoittelua ei voi aloittaa ilman tukea. Opintoasianneuvoston halloped keräsi opiskelijoiden kokemuksia tukien jaosta ja toimitti kertomukset seuraavaan neuvoston kokoukseen. Kokouksen päätteeksi valtiotieteellinen ja myöhemmin myös humanistinen tiedekunta päättivät tänä vuonna rahoittaa harjoittelun kaikille opiskelijoilleen, jotka olivat hakuprosessissa jääneet varasijoille. Tämän vuoden kokemusten ja palautteen perusteella järjestelmää uusitaan ensi vuodelle.

Nämä alkuvuoden tapahtumat kiteyttävät hyvin sen, mitä hallopedit voivat toiminnallaan parhaillaan saada aikaan.

Hallopedien tehtävänä on saada opiskelijan ääni kuulu­ viin kokoushuoneissa ja johtoryhmissä, joihin opiskelijalla ei muuten olisi asiaa. Edunvalvonta tarkoittaa yksinkertai­ simmillaan sitä, että hallopedit kuuntelevat muiden opiskelijoiden ajatuksia ja varmistavat, ettei päätöksenteossa jyrätä tai laiminlyödä opiskelijoiden tahtoa. Onnistuneeseen edunvalvontaan tarvitaan mutkaton yhteys hallopedien ja heidän edustamiensa opiskelijoiden välille. Tietoa tulevista kokouksista ja ajankohtaisista aiheista saa esimerkiksi sähköpostilistoille ja Facebook-ryhmiin lähetetyistä muistioista.

Meitä yhisläisiä hallopedeja löydät Yhmun johtoryhmästä, politiikan- ja taloudentutkimuksen laitoksen laitosneuvostosta, tiedekuntamme tiedekuntaneuvostosta, yliopiston kollegiosta sekä muista yliopiston ja tiedekunnan työryhmistä, toimikunnista ja neuvostoista.

Ole siis rohkeasti yhteydessä, jos jokin painaa mieltäsi yli­ opistolla! Me olemme täällä sinua varten.

66

Unelmaduunissa TEKSTI JA KUVAT VILLE VENÄLÄINEN

O

len sopinut tapaavani erikoistutkija Sinikukka Saaren ulkoministeriössä Katajanokalla. Astuessani ministeriön A-rakennuksen ovesta sisään saan vartijalta vierailijakortin, jonka kanssa jään odottamaan aulaan. Hetken kuluttua Saari saapuu luokseni, mutta yllättäen hänellä onkin ulkotakki yllään. ”Haittaako sua, jos mennään sittenkin kahville?” Saari kysyy. “En ole vielä täällä mukana missään kahviporukassa, ja nyt kyllä tekisi mieli kahvia!”

Vierailijakortti jää vartijalle, kun suuntaamme yhdessä kahvilaan Kanavarannalle.

Matkalla Saari ehtii kertoa jo muutaman tovin nykyisestä työstään ulkoministeriössä.

Ulkopoliittisesta instituutista virkavapaalla oleva Saari on ehtinyt työskennellä ulkoministeriössä vuoden verran. Saaren mukaan työ ulkoministeriössä eroaa paljonkin työstä UPIssa.

“Ulkopoliittisessa instituutissa tutkijat keskittyvät vahvemmin omaan aihealueeseensa. Itse tein Venäjään liittyvää tutkimusta ja vastailin Venäjään liittyviin kysymyksiin. Ulkoministeriössä töiden sykli on nopeampi ja aiheiden kirjo laajempi, kun

monenlaisia ulkopoliittisia kysymyksiä tulee arvioida Suomen kannalta. Teemme paljon esimerkiksi ennakointia ja tulevaisuustyötä.

Tällä hetkellä työ ulkoministeriössä on tuntunut todella mielenkiintoiselta, mutta voi olla, että pestini päättyessä on mukava pala­ ta tekemään taas pitkäkestoisempaa tutkimusta”, Saari kertoo.

Alun perin Itä-Helsingistä kotoisin oleva Saari päätyi opiskelemaan poliittista historiaa nimenomaan Venäjän innoittamana.

Pitkänä kielenä venäjää lukeneena hän kävi jo kouluaikoinaan tutustumassa moskovalaiseen ystäväkouluun ja vastavuoroisesti otti vastaan neuvostoliittolaisia vieraita Suomessa. 1900-luvun lopussa Neuvostoliitossa ja Venäjällä tapahtuneet kiehtovat ja oudot mullistukset herättivät Saaren kiinnostuksen.

“Moskovalaiset ystäväni saattoivat olla Neuvostoliitossa todella hyvien koulujen oppilaita, mutta uudessa järjestelmässä heidänkin tuli hakea uudenlainen paikkansa. Muutokset olivat dramaattisia, ja aikakausi oli monella tapaa räikeä. Kapitalismin tulo Venäjälle oli jollain tavalla jopa pelottavaa.”

7

Polhosta Sinikukka Saarelle on jäänyt Kysyn, mitkä asiat Saaren mielestä olivat erityisesti hyviä ja rakkaita ystäviä, jot- tärkeitä hänen tohtorityönsä rahoituksen ka tarttuivat mukaan varsinkin opintojen onnistumisen kannalta. “Mmm… tsägä?” loppuvaiheessa. Saari sanoo pitävänsä yli- Saari ehdottaa nauraen, mutta vakavoituu opistoaikaa tärkeänä omien kyvykkyyksien sitten. “Voi ehkä olla, että silloin kilpailua tunnistamisen ja itsensä löytämisen kan­ rahoituksesta oli ylipäätään vähemmän. nalta. “Toimin aktiivisesti ISHAssa ja kävin Minusta tuntuu, että mahdollisuuksia oli vaihdossa Novgorodissa. Opiskeluajasta on aika paljon. Jos en olisi saanut rahoitusta kyllä jäänyt lämpimiä muistoja”, hän kertoo Suomesta, olisin hakenut sitä varmaankin Heti valmistumisen jälkeen Saari oli har- ulkomailta. Sekin varmasti vaikutti, että olin joittelussa New Yorkissa Suomen YK-edus- ollut tutkimustöissä täällä Suomessa. Vantustossa. Samoihin aikoihin hän pääsi myös hemmilta tutkijakollegoilta sai suosituksia tekemään joitain projektitöitä UPIssa. “Olin ja neuvoja rahoituksen hakemista varten.” instituutissa silloisen Venäjä-asiantuntijan Saarta miellyttää tutkijan työssä erityi­ Christer Pursiaisen avustajana, ja lopulta sesti sen itsenäisyys. Tutkija pystyy vaikutsain kirjoittaa hänen kanssaan tutkimusar- tamaan todella paljon siihen, mitä hän tetikkeleitakin. Christer oli monessa mie- kee ja millä tavalla. Tutkimustyö on hänen lessä kannustava. Hänen kauttaan pääsin mukaansa myös erittäin kansainvälistä, ja näkemään, millaista tutkijan työ ainakin yksi työn hyvistä puolista onkin mahdolliUPIssa todella on.” suus osallistua Sinikukka Saarelle kan­s ainvälisiin Saari kertoo tajun- “Polhosta neensa UPIssa, että on jäänyt erityisesti hyviä ja t a p a h­t u m i i n projektitutkijan työtä ja tavata toi­ vakinaisempaa pestiä rakkaita ystäviä, jotka tarttuivat nen toistaan varten papereiden mukaan varsinkin opintojen m i e l e n k i i n t o i ­ pitäisi olla kunnossem­­pia ihmisiä. sa. Siksi hän lähti tekemään tohtorityötä Entä onko Saarella ollut muita uravaih­ London School of Economicsiin. Saa­resta toehtoja? “Itse asiassa en edes ajatellut huomaa, että neljä Lontoossa vietettyä olevani mikään tutkijatyyppi ennen kuin vuotta todella olivat merkityksellisiä. aloin oikeasti tehdä tutkijan töitä”, Saari “LSE:ssä väitöskirjantekijöillä oli oma kertoo. “Aloitin tutkimustyöt kuitenkin luokkansa. Ryhmämme oli todella globaali aika varhain, ja asiat menivät sen jälkeen ja tiivis. Myöhemmin väitöskirjavaiheessa niin kuin menivät. Voisin kyllä kuvitella solmitut kontaktit ovat osoittautuneet erit- työskenteleväni esimerkiksi kansainvälisessä täin hyödyllisiksi, sillä nykyään kansainväli- järjestössä.” sissä konferensseissa törmään entisiin luok- Saari kertoo, että ei ole työelämässä varkakavereihini jatkuvasti. Lontoossa vietetty sinaisesti tavoitellut tiettyä paikkaa tai aika oli siis arvokasta niin henkilökohtaisel- asemaa. Hän on pyrkinyt tekemään ensisijaisesti kiinnostavilta tuntuvia asioita. la kuin ammatillisellakin tasolla.”

Tohtorityö mahdollistui aluksi Hel- Kun sellaisia on löytynyt, Saari on tiennyt singin Sanomien 100-vuotissäätiön apura- olevansa oikealla tiellä. ”Hauskaahan tämä han ja myöhemmin Suomen Akatemian ja työ on! Yhden päivän aikana on kaikenlaisia ulkoministeriön rahoituksen turvin. Saaren tapaamisia ja projekteja, asioiden kirjo on mukaan hänen saamansa tuki takasi erino- valtava. Kyllä tämä oikeastaan on minulle ihan unelmaduuni.” P maiset puitteet työn tekemiselle.

8

9

P VENÄJÄN VIHREÄ VUOSI

TEKSTI ROY ESKELINEN KUVA NATALIA INKINA

LUONNONSUOJELUN VIHREÄT MIEHET Vuosi 2017 on ekologisen muutoksen aikaa Venäjällä. Maa, joka on jämähtänyt luonnonsuojelussa menneisyyteen, pyrkii tänä vuonna edistämään kestävää kehitystä entistä tehokkaammin. Pystyvätkö suuret sanat muuttumaan merkittäviksi teoiksi?

T

ammikuussa 2016 itänaapurissamme tehtiin tärkeä päätös: seuraavasta vuodesta on tuleva ekologisen muutoksen vuosi. Ei liene sattumaa, että vain kuukautta aiemmin solmittu Pariisin ilmastosopimus oli tuonut maailman suurimmat saastuttajat saman pöydän ääreen, jotta yhä paheneva ilmastonmuutos voitaisiin pysäyttää. Presidentti Vladimir Putinin allekirjoittaman ympäristöukaasiin saattaa liittyä populismia, mutta se ei estä sitä, etteikö vuosi 2017 voisi olla pyyteettömästi vihreä.

Vihreään loikkaan on pyritty aikaisemmin epäonnistuneesti, viimeksi vuonna 2013. Aikaisemmat yritykset ovat olleet

10

kuitenkin vain paikallisia, ja niiltä on puuttunut korkeimpien hallintoelinten tuki.

Tältä vihreältä vuodelta odotetaankin paljon siksi, että sen virallisena suojelijana toi­ mii presidentti Putin. Lisäksi duuma on perustanut erillisen hallinto-organisaation hoitamaan ja valvomaan ekologista muu­ tosta. Hallinto-organisaation johtajana toimii Venäjän luonnonvara- ja ympäristöministeri Sergei Donskoi.

Ministeri Donskoin mukaan ainakin niille yrityksille, jotka ovat laiminlyöneet jo aikaisempia ympäristömääräyksiä, on tulossa vaikeat ajat, sillä valvonnan lisäksi myös teollisuuden päästöjen rajoittaminen tulee kiristymään. Pääsääntöisenä tarkoituksena

Mitä vihreältä vuodelta on luvassa odottaa? on vähentää ilmaston ja vesistöjen saastumista, mitä Suomen ja Venäjän välisessä yhteistyössä on odotettu jo vuosia. Ruohonjuuritasolla tavallinen kansa pyritään tuo­maan 2010-luvulle ympäristönsuojelussa, kunnioituksessa ja tietoisuudessa.

Luonnonsuojelualueet ovat Venäjän vihreän vuoden kantavin teema, sillä vuo­si 2017 on myös Venäjän vanhimman luonnonsuojelualueen juhlavuosi. Tällä hetkellä Venäjältä löytyy luonnonsuojelualueita (venäjäksi zapovednik) Suomen pinta-alan verran. Venäjän valtion tarkoituksena olisi lisätä zapovednikeja. Tämän lisäksi taval­ listen kansallispuistojen määrää tullaan lisäämään.

Lupauksia on siis tehty paljon, eivätkä ne ole täysin vailla pohjaa. Ennen vihreän vuoden alkua 84% öljyn- ja maakaasuntuot­ tajista sekä raskaan teollisuuden yrityksistä oli sitoutunut asetettuihin tavoitteisiin.

Kuitenkin vielä vuodenvaihteessa tavallisen kansalaisen tilanne oli toinen. Vuoden alussa kaikki jäte kapaloitiin samaan muovipussiin ja heitettiin samalle roskalavalle. Lisäksi vastaavan hallinto-organisaation järjestämät informaatiotilaisuudet ja ympäristökampanjat eivät ole ainakaan vielä toistaiseksi päätyneet valtavirtamediaan tai tavallisen kansan tie­ toisuuteen.

Olkaamme kuitenkin realisteja – vuosi 2017 on vielä alussa. P

Tulemme seuraamaan vihreän vuoden kehitystä kiinnostuneina ja jatkamme tilanteen raportointia tulevissa numeroissa.

11

12

POLEEMIN MATKASSA TEKSTI JA KUVAT ONNI SZETO

Poleemin tämän vuoden päätoimittajien välissä kohoaa varsinainen Berliner Mauer, sillä päätoimitukseen on ujuttautunut kaksi espoolaista ja kaksi vantaalaista.

Puolueeton helsinkiläinen Onni Szeto lähti mukaan, kun nelikko esitteli kotikaupunkejaan.

13

K

untaraja ei vielä itsessään ole merkittävä vedenjakaja, vaan merkitys syntyy vasta, kun kotikunnat otetaan puheeksi ja asetetaan paremmuusjärjestykseen. Espoo-Vantaa-kilpa ei ole mikään Poleemin sisäinen asia, vaan surullisenkuuluisa väittely kaikkien niiden huulilla, joita kenenkin kotikunnat milloinkin kiinnostavat. Sekä espoolaisten että vantaalaisten huulten omistajat näkevät pääkaupunkiseudun dikotomiana itsensä ja ”muiden” välillä.

Matkaan kiihdytämme Meerin mummon Mazdalla, jossa jo Lauttasaaren kohdalla alkaa väittely Espoon ja Vantaan parhaista puolista. Pelkääjän paikan itselleen ominut Ilona kertoo, kuinka hyvältä tuntuu olla matkalla Espooseen. Itse en vaivaudu vielä tässä vaiheessa kyselemään mitään, vaan näyttelen nukkuvaa. Jokaiseen kysymykseen vastaus tuntuu olevan joko Espoo tai Vantaa.

Ensimmäinen pysäkkimme on Tapiolan keskustassa. Tapiolasta Wikipedia osasi etukäteen varoittaa sen olevan Suur-Tapi­ olan sekä espoolaisen taiteen, tieteen ja talouden keskus. Noustessamme autosta parkkipaikalle huomaan, että helmikuu panee parhaita pakkasiaan. Parhaansa päälle on pannut myös Poleemin toimitus – onhan tarkoituksena kuvata heidät Poleemiin.

Parkkipaikan takaa kohoaa Tapiolan kirkko, joka näyttää enemmänkin verotoimistolta. Mäkijärvi hyppää oppaan ohjaksiin ja johdattaa meidät Tapiolan keskustaan.

Tapiolan keskusallasta ympäröivät kauniit valkoiset rakennukset ja veistokset, joiden materiaali tuo mieleen Finlandia-talon kierrätetyt marmorilaatat. Mäkijärvi kuvailee Tapiolan keskustaa espoolaisten

14

kadotettuna Machu Picchuna ja espoolaisen vaurauden suudelmana maankamaralle.

Nousukausi näkyy Espoossa silmänkantamattomiin jatkuvana rakennustyömaa-nostokurki-pimeätyövoima -viidakkona.

Kolikolla tuntuu olevan myös kääntöpuolensa, sillä suuria espoolaisalueita on jaettu kylmin metalliaidoin. Espoolaista menestystä ei haluta selvästikään jakaa kaikkien kanssa, sillä vain espoolainen on espoolainen.

Voi tietenkin olla, että espoolaiset ovat pystyttäneet aidat muotiseikkojen takia, onhan aitojen ja muurien rakentaminen maailmalla nyt trendikästä.

Matka jatkuu kohti Westendin rantaa.

Mieleeni juolahtaa aikaisemmin viikolla näkemäni dokumentti Pohjois-Korean turis­ timatkoista. Matkoilla turistit kuljetetaan pitkin tarkoin valittua reittiä paljastamatta hedelmän mätää ydintä. Omalla matkal­ lamme Kataja osoittelee ratin takaa työmaita ja hymyillen toistaa itseään: ”Infraa, infraa.” ”Kyllä se hyvinvointi näkyy, kun rakennetaan”, Kataja hymähtelee lähes itsekseen.

Länsimetroa, homekouluja tai Espoon kes­ kusta ei oteta tietenkään puheenaiheeksi.

Matkalla Westendiin linja-autopysäkillä näkyy tutunnäköinen hiippari palelemassa, nimittäin kansanmiehenä tunnettu Alexander Stubb. ”Vaude, tällaistako on elämä Espoossa”, pohdin. Kuuluisuuksia ja kansanjohtohahmoja saattaa nähdä arkisissa tou­ huissaan aivan sattumalta. Onko Westend Suomen Beverly Hills?

Kuvattuamme Poleemin päätoimituksen Westendin idyllisellä rannalla, nousemme jälleen autoon. Lähtöä tehdessämme syr-

jäiselle parkkipaikalle lipuu kallis bemari, jota kuljettaa vaalea mies. Kuin ajoitetusti auton viereen hiipii toinen nyt perhemallia oleva bemari, jonka nuori naiskuljettaja nousee autostaan ja ympärilleen epävarmasti tähyillen siirtyy miehen autoon. ”Espoolainen salatapaaminen”, joku tie­ tää autossa.

Mieleeni juolahtaa, että tässä on ehkä espoolaisuuden ydin. Espoolaisuus on kuin nuoruudessa kukoistanut avioliitto, joka on jo kauan sitten tiputtanut terälehtensä.

Espoolaisuus on avioparilleen valehteleva uskoton puoliso, joka väittää muille ja itselleen kaiken olevan hyvin. Espoolaisuus on salarakastajan tapaaminen Westendin rannalla, sillä mikä muukaan saisi kadotetun nuoruuden palaamaan.

Matkaamme häkeltyneinä kohti Vantaa­ ta. Autossa vantaalaiset Christa ja Ville heittäytyvät heti defensiivisiksi ja aloittavat opitun Vantaan puolustuksen automaattisesti, vaikka kukaan ei ole vielä ehtinyt Vantaata koommin haukkuakkaan. ”Lentokenttä, elintila, luonto ja lentokenttä”, kuuluvat Venäläisen mukaan Vantaan peruspiirteisiin. Tämän lisäksi Venäläinen muistuttaa minua vielä erikseen kirjoittamaan Vantaan lentokentästä. Ensimmäiseksi etapiksi vantaalaiset ovat valinneet Mika Häkkisen aukion Martinlaaksossa. Matkalla aukiolle Venäläinen osoittaa ulos auton ikkunasta: ”Mun huudit, tuolla asuu mun vanhemmat.” Kurkistan puhelintaan räpläävän Haagin yli vain huomatakseni Venäläisen osoittavan metsää. Kohta Haag herää puhelinhorroksestaan ja osoittaa ulos:

”Tässä on mun lukio.” Kiiruhdan nyt nopeasti katsomaan ulos ikkunasta, mutta taas vain metsää. Muutaman kerran jälkeen ymmärrän, että Vantaalla paikoista ilmoitetaan määreillä ”tuon metsän takana” tai ”tämän pellon jälkeen”.

Saavumme Häkkisen aukiolle, joka vantaalaisten – ja miksei muidenkin – harmiksi on remontissa tai suljettu. Espoolaiset epäilevät sen olevan purettu. Haag ja Venäläinen harmittelevat tapahtunutta, ja hetken jopa näyttää siltä, että he olisivat tosissaan pettyneitä.

Kauniiden luonnontilaisten kansallismaisemien jälkeen saavumme Myyr Yorkiin eli Myyrmäen metropoliin. Polhon rautarouva Christa Haag ottaa tottuneesti ohjat ja johdattaa meidät Myyrmäen ostoskeskukseen katsomaan monikansallisen Starbucksin kahvilaa, joka on pesiytynyt nyt myös Vantaalle.

Vaikka Vantaa näyttääkin suurimmaksi osaksi pellon, metsän ja elementtitalojen harmoniselta romanssilta, yllätyksekseen voi löytää myös elämää sykkivän Myyrmäen, jossa etniset ravintolat, monikansalliset liikkeet sekä yhteiskunnan rakenteiden uhrit löytävät toisensa. Vantaa ei kuitenkaan peitä epäsuoraa hammasriviään hymyillessään, vaan tarjoaa jokaiselle rehellisen hymyn.

Vantaa on Vantaa.

Matkalla Helsinkiin Poleemin päätoimitus alkaa väittelystä väsyneenä löytää yhteistä säveltä Helsinkiä koskevista negatiivisista mielipiteistä. Hetkessä ymmärrän, että tämän viha-rakkaussuhteen tarkoitus ei ollutkaan kisata Helsingin jälkeisestä kak­ kospaikasta, vaan siitä, kummalla on vähemmän Helsingin piirteitä. P

15

SUURKOIRAT KAUTTA AIKOJEN Teksti Ilona Mäkijärvi Kuvat Elina Nyholm

Suloinen lemmikkieläin pehmittää erinomaisesti vallanpitäjän julkisuuskuvaa. Poleemi kokosi henkilökuvat muutamasta tärkeästä hännänheiluttajasta eri aikakausilta.

L

ista Yhdysvaltain presidenttien karvaisista, höyhenisistä ja suomuisista ystävistä on pitkä. Jos Donald Trump päättää olla hankkimatta lemmikkiä, jää Valkoinen talo ilman eläinasukasta ensimmäistä kertaa 150 vuoteen. Presidentillisiin lemmikkeihin kuuluu muun muassa koiria, kissoja, hevosia, kaneja ja opossumeja. Useat niistä on saatu lahjaksi muilta valtionpäämiehiltä tai kansalaisilta. Esimerkiksi presidentti John Quincy Adams sai kenraa-

li Lafayettelta lahjaksi alligaattorin. Myös Suomen tasavallan presidentti Urho Kekkonen sai Neuvostoliitosta lahjaksi eläimiä, kuten venäjänvinttikoiria ja hevosia.

Presidentti Barack Obama lupasi tyttärilleen Sashalle ja Malialle toteuttavansa näiden unelman lemmikkikoirasta, jos ovet Valkoiseen taloon avautuisivat vuoden 2007 presidentinvaalien myötä. Näin tapah­ tui, ja spekulaatio tulevan Ensimmäisen lemmikin rodusta alkoi. Malia kärsii allergioista,

Nimi: Bo & Sunny Syntymäaika: Bo: 9.10.2008, Sunny: 11.6.2012 Rotu: Portugalinvesikoira Omistajat: Obamat Muuta: Bo on voittanut Teen Choice Awards -palkinnon.

16

Nimi: Kuninkaalliset corgit Syntymäaika: Useita Rotu: Pembroke welsh corgi Omistaja: Elisabet II Muuta: Elisabetin ensimmäinen corgi vuodelta 1933 oli nimeltään Dookie.

joten lemmikin rodun tuli olla mahdolli­ simman vähän allergisoiva. Huhtikuun 14. päivänä vuonna 2009 portugalinvesikoira Bo muutti valkoiseen taloon. Bo ilahdutti kolme vuotta nuoremman sisaruksensa Sunnyn kanssa Valkoisen talon vieraita läpi Obaman hallintokauden. Koirat olivat mukana niin virallisilla illallisilla kuin valtavilla lastenjuhlillakin. Poleemin tietojen mukaan Sunny on Bota temperamenttisempi ja dramaatti­ sempi, kuten kunnon portugalinvesikoiran

kuuluu rotumääritelmän mukaan ollakin.

Eräs klassinen kuva Englannin hovista on kuningatar Elisabet II seuranaan lauma welsh corgi pembrokeja. Britteinsaarilta alkunsa saaneet corgit ovat olleet osa hovin arkipäivää yli seitsemän vuosikymmentä, ja Elisabet on ehtinyt omistaa niitä yli 30 kappaletta. Jo Elisabetin äiti oli hyvin kiintynyt rotuun. Nykypäivänä tämä pystykorvainen ja lyhytraajainen koira liittyy hyvin tiiviisti Elisabetin julkiseen imagoon. Corgit ovat

17

Nimi: Laika Syntymäaika: 1950-luvun alussa Rotu: Sekarotuinen Omistaja: Neuvostoliitto Muuta: Laikalla on useita lempi­ nimiä, kuten Žutška ja Limontšik.

matkanneet kuninkaallisten mukana valtiovierailuilla sekä häämatkoilla, ja ne saattelivat kuningattaren James Bondin seurassa myös Olympialaisten avajaisiin.

Elisabetilla on nykyään myös kaksi corgin ja mäyräkoiran – toisen tunnetusti lyhytraajaisen temmeltäjän – sekoitusta, jotka kulkevat nimillä Candy ja Vulcan. Elisabetin corgien taru on kuitenkin himmenemäi­ sillään, sillä hovin edustajat ovat kertoneet, ettei kuningatar aio korvata lemmikkejään uusilla. Elisabet ei nimittäin halua jättää jälkeensä nuoria koiria ikävöimään omistajaansa.

Kaikki historian tunnetut karvakorvat eivät ole olleet vain edustustehtävissä.

Ensimmäinen maata kiertävälle radalle lähetetty elävä olento oli urhea pikkukoira, joka tunnetaan populaarikulttuurissa ja

18

historiankirjoituksessa yleisimmin nimellä Laika. Sekarotuinen ja pienehkö koira napattiin ava­r uusprojektiin Moskovan karuilta kaduilta yhdessä muiden eläinten kanssa.

Eläimiä testattiin ja koulutettiin, kunnes lopulta terrierimäinen Laika todettiin poppoon vahvimmaksi.

Laika on valitettavan kuuluisa esimerkki eläimillä tehdyistä kokeista, ja sen tarina sai surullisen lopun. Avaruusmatka oli pie­ nelle koiralle epämiellyttävä ja stressaava, ja se kuoli Sputnik 2 -nimellä kulkeneen avaruusaluksen kyydissä jo viitisen tuntia laukaisun jälkeen. Laikan kunniaksi on pys­ tytetty muistomerkki Venäjän kosmonauttien keskukseen. Laikan jälkeen testilentoja ei suinkaan lopetettu, vaan noin 30 koiraa lähetettiin rakettien matkassa korkeuksiin 1950-luvun kuluessa.

Täällä kotimaassa sosiaalinen media räjähti joulun alla 2016, kun kuvat presidentti Sauli Niinistön ja rouva Jenni Haukion bostoninterrieri Lennusta levisivät. Lennu tarkasti Mäntyniemessä lahjaksi saatuja kinkkuja ja kaloja liikuttavalla innolla, ja sen leveä hymy ylsi jopa kansainvälisille nettisivuille asti. Bostoninterrieri on pieni, voimakas energiapakkaus, jonka paino vaihtelee 7 ja 11,5 kilon välillä.

Itse Lennusta tietojen löytäminen onkin vaikeampaa. Keskisuomalainen raportoi jo vuonna 2012, että Lennun yksityisyyttä varjellaan hyvin tarkoin aina virallista nimeä myöten. Voimme siis luottaa siihen, että tasavallan ensimmäinen koira saa elää onnellista pikkukoiran elämää kaukana salamavaloista.

Huhut kuitenkin kertovat, että presidenttiin ja Lennuun voi törmätä Mäntyniemen läheisyydessä sijaitsevilla lenkkipoluilla. Po­ leemin toimituksen Seurasaaren puskissa viet­tämät seitsemän päivää ja yötä päättyivät kuitenkin pettymykseen. P

“Lennun yksityisyyttä varjellaan hyvin tarkoin.”

Nimi: Lennu Syntymäaika: Salainen Rotu: Bostoninterrieri Omistaja: Sauli Niinistö & Jenni Haukio Muuta: Tämän hetken kenties tunnetuin suomalainen.

19

20

PUHEENJO HTAJAN SAAP PA ISSA : V ILLE V IITA LA Teksti ja kuva Christa Haag

V

uoden 2013 jälkeen Poleemissa ei ole nähty puheenjohtajan omaa palstaa.

Miksi? Epäilemättä viimeisten vuo­ sien puheenjohtajat ovat olleet sanavalmiita kynätaitureita, mutta totuus on, että Polho ry on viime vuodet pitkälti seissyt staatti­ sesti paikoillaan. Poleemiin on ollut turha kirjata vuodesta toiseen muuttumatonta liturgiaa hyvästä yhishengestä ja monipuolisista tapah­ tumista. Kaikki on toiminut vähintäänkin loistavasti ja hyvä niin.

2015-2016 Polholainen Ville Poliittisen historian opinnot alkoivat syksyllä 2015 innokkaan fuksivuosikerran mukana. Hakupaikka oli täsmentynyt lukion jälkeen pidetyn välivuoden sekä armeijan aikana. Yhiksessä koettu yhtenäisyys kannusti Villeä hakemaan heti ensimmäisenä opiskeluvuotenaan ainejärjestön hallitukseen. Toisena opintovastaavana Ville oppi opintoasioiden lisäksi paljon itsestään sekä erilaisten ihmisten kanssa työskentelystä.

Vuonna 2017 uudet koulutusohjelmat valtaavat yliopiston, tuntemamme laitokset lakkaavat olemasta ja syksyllä opintonsa aloittaa 60 yhteiskunnallinen muutos -koulutusohjelman fuksia. Vähempikin kauhistuttaa, mutta onneksi ainejärjestömme hallituksessa toimii tänä vuonna joukko toinen toistaan osaavampia henkilöitä. Poleemin toimitus pääsi tutustumaan puheenjohtaja Ville Viitalaan, jonka harteilla lepää suuri vastuu Polhon tulevaisuudesta.

2017 Ville Polho ry:n puheenjohtajana Puheenjohtajan saappaisiin hyppääminen on ollut mielenkiintoista, mutta samalla opet­ tavaista. Vuosi 2017 on lähtenyt käyntiin positiivisissa merkeissä. Järjestön hallinnollinen puoli on hallussa, ja hallituksen jäsenet alkavat vähitellen asettua omiin pesteihinsä.

Toimintaa tullaan vuoden aikana kehittämään niin, että kyetään parhaalla mahdollisella tavalla kunnioittamaan Polho ry:n 51-vuotista taivalta, mutta samalla tuomaan toimintaan uutta. Puheenjohtaja asettaakin hallitukselleen jokseenkin kunnianhimoisen tavoitteen nimittämällä jo etukäteen vuoden 2017 Itsarisillistä parhaaksi ikinä.

1994-2014 Espoon Ville Viitalan perheeseen syntyi vuoden 1994 kesäkuussa esikoinen. Villen elämän kaksi ensimmäistä vuosikymmentä sujuivat espoolaisen mallin mukaisesti. Huolettoman lapsuuden mieleenpainuvimmat hetket ovat alakoulun välitunnit, joiden aikana urheiluromantikoksi itseään tituleeraava Ville pääsi potkimaan lumikokkareita estoitta.

“Aleksis Kiven patsaaseen liittyy tärkeä muisto Polhon fuksitapaamisesta elokuussa 2015. Näin puheenjohtajana on mukava palata tuon syksyn muistoihin.”

Suurin yksittäinen muutos tulee varmasti olemaan syksyn opiskelijavalinta. Uudet koulutusohjelmat tulevat vaikuttamaan myös ainejärjestöjen toimintaan, ja Ville näkeekin Polho ry:n tulevaisuuden aikaisempaa vahvemmin tieteenalan äänenkannattajana. Villen kaudella perinteitä kunnioitetaan tutuilla tapahtumilla, alumnitoimintaa kehitetään ja vanhemmat opiskelijat otetaan huomioon entistä paremmin. Näin Polho ry:n toiminta saadaan turvattua myös vastaisuudessa, aina vuoden 2020 vuosijuhliin asti.

21

Polho ry:n hallitus 2017 Kuvat Christa Haag

Siiri Aura Varapuheenjohtaja

Jouko Raitaniemi Virkistysvastaava 22

Anni Matero 1. opintovastaava

Elina Nyholm Sihteeri, IT-vastaava

Eevi Sveholm 2. opintovastaava

Polho ry:n marraskuisessa vaalikokouksessa jännitettiin vuoden 2017 toimijoiden valintaa. Juuri toimintansa aloittavan hallituksen asema on alkuvuodesta aina hankala. Miten sovittaa yhteen ainejärjestön rakkaat perinteet ja samalla houkutel­ la jäsenistöä uusilla ideoilla? Polho ry:n hallitus vuosimallia 2017 on valmistautunut tulevan vuoden haasteisiin reippaalla mielellä ja aktiivisella asenteella. Esittelyssä tuoreet hallitustoimijat.

Lauri Särkkä Kulttuurivastaava

Kara Martikainen Työelämä- ja alumnivastaava

Maria Simula Taloudenhoitaja

Valpuri Alanen Tasa-arvo-, kansainvälisyys- ja ISHA-vastaava

Emilia Laine Tiedottaja, ympäristövastaava

Roosa Mantila Suhde- ja HOL-vastaava 23

MUUTAMAN DOLLARIN TÄHDEN VAIN

Teksti Eemeli Paksuniemi

Kuvat Valpuri Alanen

Yhdysvaltain tuore presidentti Donald Trump lupasi vaalikampanjassaan kovia otteita Kiinaa vastaan. Trump on haukkunut Kiinaa valuuttamanipulaattoriksi, tuominnut Kiinan valtaukset Etelä-Kiinan merellä ja luvannut edeltäjään tiukempaa vastausta kasvavaa Kiinan uhkaa vastaan. Onko edessämme globaali kauppasota, vai onko kauppasota todellisuudessa jo alkanut?

D

onald Trumpin presidentiksi valinnan jälkeen dollarin arvo nousi korkeimmalle tasolle yli vuosikym­ meneen suhteessa muihin merkittäviin valuuttoihin. Trump otti jo ennen virkaanastujaisiaan kantaa valuutan arvoon ja perusteli liian vahvan dollarin olevan haitaksi kilpailussa kiinalaisia yrityksiä vastaan. On hyvin epätavanomaista, että Yhdysvaltain presidentti ottaa suoraan kantaa dollarin arvoon, mutta kuten on ollut huomattavissa, Trump ei olekaan aivan tavanomainen presi­ dentti. Trumpin puheet säikäyttivät monet asiantuntijat ja poliitikot kaikilla mantereilla jo hänen vaalikampanjansa aikana, ja moni uumoileekin Yhdysvaltain uuden hallinnon aloittavan kauppasodan.

Donald J. Trump ei tule aloittamaan kauppasotaa, sillä se on jo alkanut valuuttasodan merkeissä. Kauppasodan keskiössä ovat protektionismin kasvun lisäksi valuut24

tamarkkinat, joiden pelaajia ovat keskuspankit. Jos globaaleja valuuttamarkkinoita voisi kuvata shakkiturnaukseksi, on dollari mattiin ajettu kuningas ja Trump pelaaja, joka muita pelaajia haukkuen heittää peli­ laudan lattialle ja vaatii uusintaottelua. Tilanteeseen on päädytty postfinanssikriisin aikaisten rahapoliittisten päätösten kautta.

Elämme aikana, jolloin korot ovat alimmillaan 5000 vuoteen, ja markkinoilla on liikkeellä triljoonien eurojen arvosta velkakirjoja negatiivisella korolla.

Valuuttasodan asetelmat Onko oikeutettua väittää Kiinaa valuuttamanipulaattoriksi, kuten Trump on useaan otteeseen väittänyt? Jos devalvaatio nähdään keinona manipuloida valuutan arvoa ja

401(K) 2012: Money / CC BY-SA 2.0

saavuttaa täten hyötyä ulkomaanmarkkinoilla, niin näin voidaan toki perustellusti väittää.

Kiina aloitti valuuttansa yuanin devalvoinnin vuoden 2015 elokuussa, mikä shokeerasi markkinat. Vaikutus oli globaalisti merkittävä, sillä Kiina on kiinnittänyt valuuttansa perinteisesti Yhdysvaltain dollariin. Kii­ nan keskuspankki ilmoitti odottamattoman muutoksen politiikassaan johtuneen heikentyneestä viennin kasvusta ja kasvaneesta deflaatioriskistä kotimaassa. Syyt valuutan manipuloinnille juontuvat siis ehdottomasti ulkomaankauppaan ja maailmantalouden tilanteeseen. Mutta onneksemme Kiina on valuutan manipuloinnissa ehdottomasti ainoa maailmassa – tai sitten ei.

Finanssikriisin jälkeen IMF:n keskusteluissa maailman suuret keskuspankit ovat kaikki sitoutuneet pysymään erossa devalvaation houkutuksista talouden näkymistä huolimatta. Viimeksi tammikuussa Euroopan

Keskuspankin pääjohtaja Mario Draghi julisti keskuspankin olevan edelleen kilpailevien devalvaatioiden vastustaja. Samalla Draghi kertoi olevansa huolissaan kauppasotien tuhoisista seurauksista. Draghin puheista huolimatta postfinanssikriisin aikaisen rahapolitiikan niin kutsutut epätavanomaiset työkalut ovat vaikuttaneet valuuttakursseihin suorasti ja epäsuorasti.

Yksinkertaistettuna nämä keskuspankkien epätavanomaiset työkalut ovat toimia, joilla vaikutetaan markkinakorkoihin koskematta ohjauskorkoihin. Syyt toimiin, jotka alkoivat Euroopassa viimeistään vuoden 2015 alusta ja Yhdysvalloissa jo tätä aiemmin, perustuvat nollakorkorajoitteelle. Ohjauskorot olivat kes­ kuspankkien arsenaalin tehokkain ase. Niillä pystyttiin vaikuttamaan taloudessa liikkuvaan rahamäärään ja sitä kautta inflaatiotasoon ja BKT:n kasvutrendiin.

Ohjauskorkojen ollessa nollassa niitä ei enää 25

voitu laskea, joten keskuspankit aloittivat velkakirjojen osto-ohjelmat.

Osto-ohjelmien, ystävien kesken Quantative Easingin, pääasiallinen strateginen tavoite on pitkä- ja lyhytaikaisten korkojen välisen eron kaventaminen ja sitä kautta taloudellisen aktiviteetin lisääminen taloudessa niin sanotun portfolioiden uudelleenjärjestämiskanavan kautta. Kaventamalla esimerkiksi pitkäaikaisten valtion velkakirjojen korkoja suhteessa lyhytaikaisiin markkinakorkoihin pyritään pakottamaan sijoittajat laittamaan varallisuutensa paremman tuoton kohteisiin: yritysten investointikohteisiin ja yksityiseen kulutukseen. Muutokset koroissa vaikuttavat lisäksi valuutan arvoon. Korkojen lasku aiheuttaa kyseisen talousalueen valuutan arvon alenemista suhteessa korkeamman koron valuuttoihin pääomakanavan kautta. Periaatteessa osto-ohjelmat toimivat samoin kuin valuutan devalvaatio.

Kiinassa kiinteillä valuuttakurs­ seilla perintei­nen devalvaatio on mahdollista, kun taas Euroopassa ja Yhdysvalloissa kelluvien valuuttojen maailmassa joudutaan turvautumaan epätavanomaisiin keinoihin.

Valuutan devalvointiin, kärkkäästi väittäen manipulaatioon, ovat siis syyllistyneet lähes jokaisen talousalueen keskuspankit kilpailemalla koroilla tässä kilpajuoksussa pohjalle. Valuuttataistelu on ollut 26

olemassa kauan ennen presidentti Trumpia.

Eri asia on toki arvioida, kuinka suuri osa valuutan arvon muutoksista oli todellakin haluttua ja mikä oli tahatonta sivuvaikutusta. Keskuspankit ovat pidättyneet puhumasta valuutan ulkoisesta devalvoitumisesta, mutta toisaalta esimerkiksi Suomen Pankin ennusteissa vahva dollari nähdään tulevina vuosina hyödylliseksi koko Euroopan talouskasvun kannalta. Olisikin naiivia väittää, ettei näitä asioita harkittu jo nykyisen rahapolitiikan työkalujen laatimisen aikaan.

Trump versus Yellen Missä vaiheessa tämä valuuttakilpailu sitten muuttuu täydeksi kauppasodaksi? Yleensä sotaa pidetään diplomatian äärimmäisenä muotona, mutta talouden kannalta on hyvin hankalaa arvioida, missä vaiheessa valtiolliset toimijat näkevät parhaakseen ottaa asiat markkinoilta ja keskuspankeilta omiin käsiinsä. On jo merkkejä siitä, että sijoittajat ja markkinat ylipäätään ovat siirtäneet tulevaisuudenuskonsa Yhdysvaltain uuteen hallintoon niin hyvässä kuin pahassa.

Helmikuun ensimmäisen päivän Federal Reserven Janet Yellenin lehdistötiedotus rahapolitiikasta ei aiheuttanut läheskään niin merkittävää markkinareaktiota kuin esimerkiksi Trumpin puheet aiemmin liian vahvasta dollarista.

“Donald J. Trump ei tule aloittamaan kauppasotaa, sillä se on jo alkanut.”

Onkin mielenkiintoista nähdä, mihin suuntaan Yhdysvaltain hallinnon ja sen itsenäi­ sesti toimivan keskuspankin Federal Reserven suhteet kehittyvät Trumpin kaudella.

Fedissä ei nimittäin olla kovin vakuuttuneita Trumpin finanssipoliittisista elvytystoimista ja työllistämistavoitteista tilanteessa, jossa keskuspankin mukaan ollaan jo hyvin lähellä täystyöllisyyttä. Jos viime vuoden Fight of the Century oli Clinton versus Trump, niin tänä vuonna taistelu jatkunee Trumpin ja Janet Yellenin kesken.

Markkinoilla ollaan ymmällään, miksi Trumpin valinnan jälkeen osakkeet ovat nousseet kaikkien aikojen korkeuksiinsa.

Markkinoiden ilmiömäinen härkäjuoksu ylöspäin vaikuttaa olevan mahdotonta uskoa todeksi. Trump on ehdottomasti narratiivin mestari, joka nousi valtaan objektiivisen todellisuuden kyseenalaistamisen avulla.

Puhui Trump totta tai ei, hän on pystynyt esittämään versionsa maailmasta tarpeeksi uskottavasti. Niin absurdilta kuin se näyttääkin, ovat markkinat päättäneet luo­ vuttaa tulevaisuutensa presidentti Trumpin käsiin. Toki tämä selitystapa talouden liikkeille on vain yksi monista. Alhaiset korot ovat myös syy varallisuuden siirtymiseen osakkeisiin, joiden tuotto-odotukset ovat vielä ainakin toistaiseksi kilpailukykyisemmät kuin muissa sijoituskohteissa.

Kiina ottaa ohjat käsiinsä Donald Trump edustaa kotimaassaan liikettä, joka pelkää Yhdysvaltain menettävän valta-asemansa taloudessa ja kansain­ välisessä politiikassa Kiinalle. Siksi yuanin devalvointi ja kauppasodan mahdollisuus olikin niin merkittävä teema viime vuoden vaaleissa. Valuuttamanipulaatio ei toki ole ainoa uhka Yhdysvaltojen taloudelliselle hegemonialle. Kiina vaikuttaisi jo varautuvan siihen, että tulevaisuudessa Washingtonin ja New Yorkin sijaan maailmantalouden päämajat sijaitsevat Kiinan miljoonakaupungeissa. Kiinassa 2016 perustettu AIIB (Asian Infrastructure Investment Bank) on suora kilpailija IMF:n ja Maailmanpankin vaikutusvallalle niin Aasiassa kuin koko maailmassakin. Kuten voi arvata, Yhdysvallat ei ole lähtenyt yhteistyöhön AIIB:n kanssa.

Samanaikaisesti TPP- ja TTIP-vapaakauppasopimukset kariutuivat neuvottelupöytiin, joten Yhdysvaltain asema maailmanlaajui­ sesti merkittävimpänä talouskumppanina on todellakin vaarassa.

Trumpin aikeet saada Yhdysvallat pois ilmastovelvoitteista avaavat Kiinalle mahdollisuuden ottaa johtava asema maailmassa kestävän kehityksen ja uusiutuvien energialähteiden aloilla. Kiinalle seuraava looginen askel onkin pyrkiä eroon riippuvai27

suudestaan dollariin, joka osoittautuu pian enemmän uhaksi kuin mahdollisuudeksi kansainvälisessä kaupassa. Kiinan viime vuo­ sien aikaiset rahapoliittiset toimet ovatkin merkki siitä, että Kiina valmistelee valuuttansa asettamista kelluvaksi, ja sen erottamista dollarista. Siksi Kiinan keskuspankkiirien puheet yuanin arvon asettamisesta realistisemmaksi talouden näkymien suhteen kuulostavatkin perustelluilta.

Toki Kiinassa päätöksenteko on merkittävästi salatumpaa kuin länsimaissa. Pinnan alla voi siis kyteä muutoksia, joita emme voi havaita ulkoapäin. Markkinoilla merkkejä

jostain merkittävästä kuitenkin on. Kiina on ostanut valtavia määriä kultaa viimeisten vuosien aikana, mikä tarkoittaa myös mahdollista asemoitumista uuteen valuuttajärjestelmään. Tässä on nähtävissä myös epäluottamus dollaria kohtaan. Kultavarannon kasvu vähentää tarvetta pitää dolla­ ria Kiinan keskuspankin taseessa, ja vaikka Kiinan omistus maailman kullasta on vielä kohtuullista, on se hyvää vauhtia matkalla yhdeksi suurimmiksi ”kullankaivajaksi”.

Kiinalaiset sijoittajat taas ovat tankanneet sijoitussalkkuihinsa bitcoinia. Luottamus dollariin on siis horjumassa, mutta kiinalaiset sijoittajat ovat irtautuneet sen lisäksi myös kotimaisesta valuutasta ja osakemarkkinoilta, jotka kokivat yuanin devalvoinnin yhteydessä huolestuttavan arvonalennuksen.

Vaarallista peliä Etelä-Kiinan merellä Palataksemme globaalien markkinoiden shakkipeliin, onko Yhdysvalloilla edessään oikea paperitiikerin viimeinen kannanotto?

Talouden valtarakenteet ovat jo suuren muutoksen alla, ja kehityssuunnan kääntämiseen vaaditaan erittäin radikaaleja keinoja.

Trumpin aikeet palauttaa teollisuustuotanto takaisin Yhdysvaltojen maaperälle ovat epäilyttäviä ja huolestuttavia. Milloin protektionismi muuttuu täydeksi kauppasodaksi, ja jäävätkö keinot pelkästään taloudellisiksi?

Sotilaalliset keinot eivät valitettavasti

28

ole täysin poissuljettuja. Yhdysvallat päätti siirtää laivastonsa painopistettä jo edellisen presidentin kaudella Tyynellemerelle vastauksena Kiinan kasvun aiheuttamiin ongelmiin. Kiinalla taas on omat imperialistiset tavoitteensa Etelä-Kiinan merellä sekä Taiwanin suhteen. Tilannetta ei myöskään paranna Yhdysvaltain uuden hallinnon suhtautuminen Kiinaan. Esimerkiksi presidentti Trumpin neuvonantaja Steve Bannon on osoittautunut avoimesti vihamieliseksi Kiinaa kohtaan ja arvioi yhteenoton suurvaltojen kesken tapahtuvan jopa seuraavan vuosikymmenen aikana. Onkin mahdollista, että Yhdysvallat katsoo, kuinka pitkälle Kiina on valmis menemään taloudellisesti.

Samalla se odottaa Kiinan taipuvan ennen kuin tilanne joudutaan ratkaisemaan asein.

Kyseessä olisi harvinaisen vaarallinen bluffi.

Merkkejä myös suurvaltojen suhteiden parantumisesta on kuitenkin saatu, vaikka Trump sohaisikin mehiläispesään lähestyessään Taiwanin presidenttiä ennen puhelua Kiinan Xi Jinpingille. Taiwan-kysymys ainakin toistaiseksi vaikuttaisi olevan ratkaistu Kiinan hyväksi, mutta se jää mitä todennäköisimmin kauppasodan pelinappulaksi vielä pitkään. Nokittelua on tapahtunut myös Etelä-Kiinan merellä viimeksi helmikuun alussa, jolloin Kiinan ja Yhdysvaltain tiedustelukoneet lähestyivät toisiaan. Sotilaallisten keinojen käyttö neuvotteluvalttina tyydyttänee molempien valtioiden sotateollisia komplekseja, mutta epäonnistuessaan keinot voivat jäädyttää valtioiden suhteet vuosikausiksi. Kiinan pragmaattisen ulko-

politiikan tuntien vaikuttaa epätodennäköiseltä, että vastatoimiin lähdettäisiin impulsiivisesti. Vaikka keinot jäisivät vain pelotteluksi, kauppasotaa ne tuskin estävät, ellei tulevien kuukausien aikana jompikumpi puoli ole valmis taipumaan. Panokset ovat kovat, sillä samalla taistellaan maailmantalouden herruudesta.

Kauppasodan taloudelliset vaikutukset voisivat olla viime vuosikymmenen finanssikriisiä suuremmat, sillä valtioiden, mukaan lukien Kiinan, velkaantuneisuus on korkeammalla tasolla. Miten tahansa tilanne kehittyykään, seuraavien vuosikymmenien aikana tulemme kohtaamaan valuuttajärjestelmän totaalisen muutoksen. Muutoksen seurauksena on hyvinkin mahdollista, että dollarin merkitys maailman varantovaluuttana tulee häviämään ja uusi Kiina-vetoinen talouden aikakausi alkaa. P

29

HYVÄ PAHA PESSIMISMI Teksti Henriikka Heinonen

J

oulukuussa 2016 sään paikan small talkissa vei ainakin hetkeksi kuluneen vuo­ den päivittely. Uusia kierroksia kehinyt Lähi-idän konfliktipesäke, epämääräisellä pohjalla vellova pakolaiskriisi, angloamerik­ kalaisen maailman vaalitulokset, Turkin vallankaappausyritys jälkipyykkeineen, terrori-iskut Istanbulissa, Charsaddassa, Orlandossa, Bagdadissa, Nizzassa, Berliinissä…

Myös epätavallisen suuri joukko merkittäviä kulttuurihenkilöitä ja muita julkimoita tuntui astuvan ajasta iäisyyteen aivan perätysten.

Potentiaalia uudeksi hulluksi vuodeksi tuntui löytyvän.

Tommi Uschanovin teos Hätä on tarpeen – Kulttuuripessimismin nousu 1965–2015 (Teos 2015) on kuvaus viimeisen noin viiden­ kymmenen vuoden aikana tapahtuneesta ilmapiirin muutoksesta länsimaissa. Läntisellä pallonpuoliskolla 1960-luku oli optimismin aikakautta, kun maailmansodat ja lama niiden välissä olivat ohitse. Elettiin niin taloudellista kuin sosiaalistakin nousukautta, ja usko tule­vaisuuteen oli kriiseistä huolimatta vahva. Sittemmin optimismi on hiljalleen 30

vaitunut pessimismiin. Tuli öljykriisi ja Vietnamin sodan katastrofaaliset loppuvuodet, kansain­ välisessä politiikassa nähtiin Barry Goldwaterin, Ronald Reaganin ja Margaret Thatcherin kaltaisia radikaaleja. Vaikka vuosisadan viimeisinä kymmeninä tapahtui myös huomattavan positiivista kehitystä, ei paluuta 60-luvun kaltaiseen edistysuskoon ollut.

Pessimismillä on sekä aktivoiva että passivoiva vaikutus. Ero on siinä, uskotaanko asioille voitavan tehdä jotain vai ei. Pessimismi on aktivoivaa, kun ongelmat tunnistetaan ja niihin koitetaan vaikuttaa. Uschanov viittaa teoksessaan antropologi Edmund Leachiin, joka vuonna 1967 totesi ihmisen saavuttaneen kehittyneisyyden pisteen, jossa se on kykenevä asettumaan luonnon yläpuolelle.

Riippumattomuussuhde oli hänen mukaansa niin korkea, että ihminen oli käytännössä itsensä jumala. Leach ihmetteli, mikseivät ihmiset hyödyntäneet tätä ennennäkemätöntä roolia paremmin ongelmien ratkaisemiseen.

Pessimismin passivoiva puoli nimittäin alkaa toteamuksesta, ettei ihmisellä yksin­

kertaisesti ole vaadittavia kykyjä ja resursseja saada aikaan muutosta. Esimerkiksi länsimai­ den hyväosaisten tuntema maailmantuska yhdistettynä passiiviseen pessimismiin ei ole pelkkää tiedostavuutta, vaan kuten Uschanov Leachin hengessä toteaa, vastuuta pakoilevaa eskapismia. Väite on tyly muttei aiheeton.

Pessimismi on aina suhteellista. 1960-lukua edeltäneiden epävakaiden vuosikymmenien jälkeen rauha ja taloudellinen kasvu eivät tuntuneet itsestäänselvyyksiltä. 2010-luvulta puuttuu lähimenneisyydestään samankaltai­ nen suuri kriisi, josta selvittyään ihmiset katsoisivat ympäristöään uusin silmin. Hyvinvointi turruttaa. Uschanov nostaa esimerkiksi lapsikuolleisuuden Suomessa: 1900-luvun alussa 26,5 % väestöstä kuoli ennen kuin täytti 18, mutta sata vuotta myöhemmin luku oli vain 0,6. Muutos on valtava, mutta harva ajattelee tätä kansanterveyden ja turvallisuus­ kehityksen riemuvoittoa kovin aktiivisesti; on vaikea kuvitella tilannetta, jossa kuolleisuus palaisi sadan vuoden takaiseen. Vallitseva ajattelutapa on niin edistyskeskeistä, etteivät askeleet taaksepäin tunnu mahdollisilta. Tule-

vaisuuden ennustaminen tapahtuu lähes aina nykyhetken tendenssien pohjalta.

Tiedon puute ruokkii pessimismiä. Ihminen pyrkii helposti muodostamaan maail­ mankuvansa yhtenäiseksi ja loogiseksi, sellaiseksi, jossa kaikella on selitys tai edes jonkinlainen yhteys laajempaan kokonaisuuteen. Se, että lähellä toisiaan olevat ilmiöt eivät olekaan suoraan palautettavissa toisiinsa tuntuu tällöin turhauttavalta. Hektisessä maailmassamme informaatiotulva on niin valtaisa, ettei kaikkien tärkeidenkään aiheiden taustojen tutkimiseen liikene aikaa. Tilanne on otollinen yleistyksille ja suuren yleisön jakamalle “mutulle”. Jos tuhannet, saati miljoonat uskovat väitteeseen x, käy sen kumoaminen jo vaikeaksi.

Nykyajan kauhistelussa ja menneisyyden nostalgisoinnissa ei ole mitään uutta – ja lisäksi kriisi myy. Ei käy kieltäminen, etteikö ihmis­kunta juuri nyt olisi vaarallisessa tilanteessa. Yksittäiset ongelmat saattavat olla uusia, mutta ovatko ne sen suurempia kuin ennen, on toinen kysymys. Passiivisuudella niitä ei ainakaan ratkaista. P 31

P HARJOITTELUSSA

TEKSTI JA KUVAT JAAKKO SALONEN

Polhon Jaakko Salonen kertoo Poleemille, mitä korkeakouluharjoittelusta Suomen YK-edustustossa jäi päällimmäisenä mieleen.

Mikä YK-harjoittelu?

YK:ssa on oma kuplansa. Yllättävän nopeasti tottuu siihen, että istuu samassa salissa Justin Trudeaun ja Theresa Mayn kanssa. Tai että on liian lähellä Benjamin Netanyahua, ja turvamies työntää pois tieltä. Tai että vastavalittu pääsihteeri António Guterres antaa televisiohaastattelua silmien edessä. Tai että Leonardo DiCaprio kävelee käytävällä muina miehinä ohitse.

Kupla liittyy myös itse työnkuvaan. Koska työtahti on kova ja käsiteltävät asiat isoja, työ vie helposti mennessään. Viikonloppuna työasioita on vaikea olla ajattelematta ja vapaapäivinä stressaa sitä, että omaan työteh­ tävään liittyvä kokous jää välistä. Niistä pääsee todennäköisesti lukemaan seuraavan päivän lehdestä. YK:lla alkaa nopeasti tuntua siltä, että kaikki merkittävä tapahtuu vain ja ainoastaan niiden seinien sisällä.

Käsiteltäviin asioihin on vaikea suhtautua neutraalisti ja siksi on outoa huomata, miten turtuneita YK-diplomaatit ovat niihin. Kun

Turvallisuusneuvoston työn seuraaminen oli olennainen osa työnkuvaani.

32

koulunpenkiltä tullut idealisti seuraa kolmen kuukauden ajan turvallisuusneuvoston keskustelua Syyrian sotaan, Jemenin pommituksiin tai Etelä-Sudanin mahdolliseen kansanmurhaan liittyen, kyynistyminen on lähes väistämätöntä.Ehkä turtuminen on ainoa tapa käsitellä asioita.

YK-harjoittelun jälkeisen elämän käynnistäminen on hidasta. On vaikea nollata ajatukset ja palata omaan Helsingin yksiöön.

Entisestä elämästä saa kuitenkin hiljalleen kiinni, ja arki alkaa palautua. Joskus tuntuu jopa siltä, ettei olisi koskaan ollutkaan YK­ :lla. Kokemuksesta on sen verran vaikea saada otetta.

Viikonloppuisin ehti tutustua New Yorkiin – esimerkiksi vaellella Little Italyn kaduilla.

P GRADUPALSTA

TEKSTI MARIA SIMULA KUVA CHRISTA HAAG

Poleemissa tutustutaan vuoden 2017 aikana graduaan työstäviin poliittisen historian opiskelijoihin.

Ensimmäisenä vuorossa Roosa Pöyhönen.

Kuka? Roosa Pöyhönen suoritti kanditaatin tutkinnon yleisestä historiasta Tampereen yliopistossa, ja siirtyi suorittamaan maisteria Helsinkiin. Uusi kaupunki toi mukanaan paljon uusia ystäviä. Tämän johdosta gradun aloittaminen on viivästynyt jonkin verran.

Mitä? Aiheen työstäminen on ollut vuoden mittainen prosessi. Gradun aihe varmistui lopullisesti vasta arkistossa, kun aineiston etsintä alkoi. Tutkielmassaan Roosa tarkastelee, miten politiikkaa ja yhteiskunnallisia asioita on käsitelty Me naiset- ja Anna-lehdissä niinä eduskuntavaalivuosina, kun naiskansanedustajat ovat saaneet ennätysmäärän paikkoja eduskunnassa.

Tarkastelun kohteena ovat vuodet 1983, 1991 ja 2007.

Missä? Gradun puurtaminen tapahtuu Kansalliskirjastossa, koska siellä pääsee käsiksi materiaaliin, ja tilaa riittää. Lähdemateriaalina toimivat lehdet ovat osoittautuneet todella mielenkiintoisiksi.

Milloin? Roosan tavoite on saada gradu valmiiksi vuoden 2017 syksyyn mennessä. Graduseminaariin Roosa ilmoittautui viime syksynä, mutta toden teolla gradun kokoaminen alkoi viime vuoden marras­kuussa. Gradun venyminen ei pelota, vaikka gradun tekemistä on joskus odottanut kauhulla. Mielessä kummittelee se mahdollisuus, ettei gradua saa valmiiksi tämän vuo­ den puolella. Tällä hetkellä gradun työstäminen on kuitenkin hyvällä mallilla, ja aikaa riittää hyvin myös ystäville, työnteolle ja Unisportin liikuntatunneille.

Roosan vinkit gradun kirjoittajalle: • Valitse kiinnostava aihe, jottei motivaatio lopahda ja työskentelystä tule pakkopullaa.

• Valmistaudu siihen, että aihe tulee muuttumaan prosessin myötä.

• Älä vajoa tyhjän paperin pelkoon. Aloittaminen voi tuntua vaikealta, mutta vauhtiin päästyään kirjoittaminen sujuu kuin siivillä.

33

Polholaisen Netflix-vinkit Kolmannen vuoden opiskelija esittelee top 3 syytä, miksi hän reputtaa kolmannen periodin jokaisen tentin.

Teksti Mikko Helenius

© 2017 BBC

Peaky Blinders Sarja keskittyy Shelbyn perheen johtamaan Peaky Blinders-jengiin, joka pyrkii kasvattamaan vaikutusvaltaansa ensimmäisen maailmansodan jälkeisessä Birminghamissa.

Kapuloita rattaisiin heittää kuitenkin Irlannista saapunut ylikomisario Campbell (Sam Neill), johon taistelu IRA-kapinallisia vastaan on istuttanut vahvan tarkoitus pyhittää keinot -mentaliteetin. BBC:n laatudraama vilisee loistavia näyttelijäsuorituksia, mutta erityisesti Cillian Murphy varastaa show’n Shelbyn perheen karismaattisena patriarkkana. Sarjan tuotantoarvot ovat puvustusta ja lavastusta myöten kohdillaan, ja brittipubin henkeä uhkuvaa musiikkia kuuntelee oikein mielellään.

34

The Americans

© 2014 FX Networks

Suomessa Maikkarin myöhäisiltoihin piilotettu The Americans ei ainakaan omassa tuttavapiirissäni kerännyt koskaan kummoistakaan suosiota. Jälkeenpäin ajatellen tuntuu, että harva edes koskaan antoi sarjalle mahdollisuutta. Jos näin on, niin sääli, koska kahden KGB-vakoojan ja heidän perheensä elämään Reaganin kauden Yhdysvalloissa keskittyvä sarja on paitsi erinomainen poliittinen trilleri, myös toimiva perhedraama sekä mielenkiintoi­ nen kuvaus kylmän sodan synkimmistä ja salaisimmista puolista. Vaikka rankkaakin realismia ujostelematon sarja harvoin päättää jaksojaan erityisen mieltäylentävästi, niin ainakin allekirjoittaneella seuraavan jakson ”nopea vilkaisu” luisui helposti läpi yön kestäväksi maratoniksi.

Rectify Daniel Holden (Aden Young) vapautuu uusien todisteiden valossa kuolemansellistä, jossa hän on istunut yhdeksäntoista vuotta teinitytön raiskauksesta ja murhasta tuomittuna. Että juu, mielelläänhän sitä katsoisi hilpeämmistä lähtökohdista tehtyä draamaa, mutta Suomessa lähes täydelliseen pimentoon jäänyt Rectify pitää väkisinkin otteessaan. Vain muutaman jakson koekatselun jälkeen on vielä hankala sanoa, millaisesta kokonaisuudesta on kyse, mutta mitä todennäköisimmin nyt ollaan jonkin todella poikkeuksellisen äärellä. Vaikka koko näyttelijäkaarti tekee erinomaista työtä, niin jokaista kohtaustaan luonnonvoiman tavoin hallitsevan Youngin roolisuoritus tulee ansaitusti kummittelemaan katsojan mielessä vielä pitkään.

© 2017 SundaceTV LLC 35

Kohti yhtenäisempää harjoittelutukijärjestelmää Teksti Ilona Mäkijärvi

Vuoden 2017 harjoittelutukien jakamisperusteet ovat aiheuttaneet opiskelijoissa närkästystä. Edelliseen vuoteen verrattuna vaatimuksia on muutettu dramaattisesti.

Aiemmin yliopiston maisterivaiheen harjoittelutuen saamiseen vaadittiin suoritettu valtio­ tieteiden kandidaatin tutkinto. Tänä vuonna tukea saivat opiskelijat, jotka olivat suorittaneet yhteensä 120 opintopistettä, joista 55 edellisenä vuonna. Kun tuista ensimmäistä kertaa vuonna 2016 tiedotettiin, esitettiin vanhat vaatimukset vielä voimassa olevina. Monet opiskelijat ovat luulleet, että maisterivaiheen harjoittelutuen hakeminen on mahdollista vasta kandiksi valmistumisen jälkeen.

Opintovaliokunnan pöytäkirjasta selviää, että ongelmia tiedotuksen kanssa oli myös muilla tiedekunnilla. Harjoittelun tarkoitus ja merkitys kuitenkin vaihtelevat tiedekuntien ja tutkintojen välillä. Esimerkiksi yhteiskunnallinen muutos-koulutusohjelman kandidaatin vaiheen opintoinnoissa tullaan syksystä 2017 lähtien aikaisempaa aktiivisemmin ottamaan huomioon työharjoittelu osana opintoja.

Kannunvalajien vuoden 2017 opintosihteeri Tommi Ostrovskij, mikä oli alkuperäinen perustelu kriteerien muutokselle ja milloin sait itse tiedon muutoksesta?

Harjoittelutuen hakemisen keskittäminen noudatti Ison Pyörän yleistä tavoitetta, jossa päällekkäisiä toimintoja karsitaan ja toimintatapoja yhdenmukaistetaan. Ennen tiedekuntien ratkaisut vaihtelivat paljon keskenään. Nykyiset kriteerit valikoituivat ilman opiskelijoiden osallistamista, eikä niistä tullut tietoa ennen päätösten hyväksyttämistä. Perusteluja tehdyille ratkaisuille en ole kuullut. Itse sain tästä tietoa vasta tammikuun alussa perehtyessäni toimenkuvaani.

36

JWPhotography2012: Euros / CC By 2.0

Monet opiskelijat pettyivät asiasta tiedottamiseen. Mistä huono viestintä johtui, ja miten aiotaan toimia tulevaisuudessa?

Viestintä myöhästyi, koska kriteereistä päätettiin myöhään. Nyt kun kriteerejä kehitetään uudestaan, pitäisi niistä saada päätöstä aikaiseksi ajoissa.

Kuinka paljon harjoittelutukimenettelyiden yhdistäminen vaikutti muutokseen? Onko yhtenäistäminen kiveen kirjoitettu tulevaisuuden linja?

Ensimmäinen vastaukseni kai vastaa tähänkin. Linja ei ole kiveen hakattu, vaan sitä halutaan kehittää. Nyt HYYn toimijat pääsevät kehitystyöhön jo alusta lähtien mukaan, joten lähtökohdat ovat paremmat. HYY on kerännyt kaikista tiedekunnista opiskelijapalautetta, ja niiden avulla kriteereistä voidaan tehdä kaikille reilummat.

Kun asiasta nousi kohu, saivat myös varasijalla olleet henkilöt harjoittelutuen. Osaatko sanoa, mistä varat tähän saatiin?

Varat tulivat tiedekunnan ylijäämästä.

Varasijoille jääneiden henkilöiden harjoittelun tukeminen varmasti kiihdyttää nyt kilpailua vapaista paikoista ja saattaa olla monista alun perin tuen saaneista epäreilua.

Kommentteja?

Nykyinen ratkaisu on kuitenkin reilumpi kuin alkuperäinen, ja nyt kaikilla on mahdollisuus saada harjoittelupaikka.

37

P

KOMMENTTI

VILLE VENÄLÄINEN

Polholainen, lue tämä!

Talvipäivien kirkastuessa poliittisen historian opiskelija saattaa tuntea outoa suunnattomuutta elämässään. Tulevaisuus, nykyisyys sekä menneisyys – näissä opinnoissa varmaankin erityisesti se menneisyys – muodos­ tavat sysimustan ahdistuskehän, jonka keskellä hikoileva opiskelijaraukka tihrustaa punaisin silmin läppärinsä ruutua vielä kello 23:58. Toivottomuuden keskellä tekisi mieli luovuttaa ja antautua suosiolla rappion polulle. Mutta polholainen, älä tartu pulloon, lue tämä!

Emeritusprofessori Seppo Hentilän Poliittisen historian opiskelijan opas on monelle tuttu polholainen life style -läpyskä, joka tarjoaa johdatusta mutkikkaassa opintoputkessa. Eri­ tyisesti luku Maisteri tietää – mutta mitä hän osaa? pureutuu opiskeluelämän perimmäiseen tarkoitukseen. Poleemin tutkivan journalismin osasto on suuressa valmiudessaan ja tarkkuudessaan koonnut seuraavaan vain Poleemin lukijoille suunnatun exclusive-listan, jonka tarkoitus on emeritusprofessorin kirjan perusteella vastata opiskelijan mielessä alituiseen pyöriviin kysymyksiin.

1. Mikä minusta tulee isona?

Hentilä kirjoitta: ”Poliittisessa historiassa työllistymisen kuva on yllättävänkin kaksijakoinen: osa maistereista sijoittuu hyviin, vaativiin ja arvostettuihin töihin jo pian valmistumisensa jälkeen, osalla on taas aikamoisia vaikeuksia saada ylipäätään edes lähimain akateemista koulutusta vastaavaa työtä.” Hentilän mukaan poliittisen historian opiskelijoihin mahtuu niin menestyjiä kuin epäonnistujiakin. Poliittisen historian opiskelu vaikuttaa siis jonkinlaiselta akateemisen maailman fifty-sixty-tilanteelta. Minne on joutunut vanha viisaus, jonka mukaan keskinkertaisuus on onnellisuutta?

38

2. Miksi luen tenttikirjoja?

Hentilä siteeraa emeritusprofessori Osmo Jussilaa, jonka mukaan ”tutkintovaatimuksissa on tenttikirjoja sen vuoksi, että opiskelijat lukisivat edes jotain”. Tämä lausunto tuntuu kyllä perusteettomalta. Ajatelkaa nyt, kuinka paljon Netflix-sarjojen tekstityksiä keskiverto-opiskelija käykään nykyään läpi opintojensa aikana! Ja sitä paitsi, jos luet nyt tätä, niin luet kyllä ehdottomasti jotain. Sinussa taitaa olla menestyjän vikaa? (kts. koht. 1) 3. Miksi päätä särkee, vaikka join vain kaksi?

Tämä klassinen metafyysinen ongelma on askarruttanut suuria ajattelijoita jo länsimaisen sivistyksen auringonnoususta alkaen.

Hentilän teos jää kuitenkin tämän kysymyksen osalta harmittavan vajavaiseksi. Tutkivan journalis­ min osasto kehottaakin etsimään vastausta vaikkapa Platonin dialogeista. Ennen opiskelijan oppaan päivittämistä onkin Hentilän osalta ilmeisesti tyydyttävä seuraavaan: ” Vastaukset riippuvat siitä, millaisia kysymyksiä lähteille osataan tehdä.”

4. Miksi kirjoitan Poleemiin?

Paljastus! Hentilän mukaan toiminnasta aineyhdistyksen maineikkaan Poleemi-lehden päätoimittajana tai aktiivisena kirjoittajana voi saada opintopisteitä! Hän jatkaa vielä: ”Tällä erityismenettelyllä on haluttu viestiä opiskelijoille siitä, kuinka tärkeänä laitos pitää tieteellisen kirjoittamisen harjoittelua myös laitoksen ulkopuolella.” Tutkivan journalismin osasto lukee suorastaan liikutuksen vallassa Hentilän viisaita sanoja. Kiinnitämme kuitenkin huomiota siihen, että jostain syystä Hentilä edellyttää ”luetteloa sellaisista tieteellisistä ja yleistajuisista artikkeleista, jotka sisällöllisesti kuuluvat poliittisen historian alaan”. Ehkä Hentilä on pannut merkille, että Poleemissa kirjoitetaan aina, köhöm köhm… varsin tieteellisesti.

P

HENKILÖKUNNALTA

Palstalla henkilökunta vastaa verkossa keskustelua herättäneisiin historia-aiheisiin kysymyksiin.

“Toistuuko historia?”

Suomi24 nimim. tiäremiäs 17.1.2017

No pitäisi ajankohtaisesti tietenkin sanoa Donald Trump kun onnistui valloittamaan mediaviihdepopulismillaan maailmaan vanhimman demokratian. Vastaan kuitenkin Jeesus. Vaikka aikanaan ei valloittanut kuin pienen seuraajajoukon, legacy on kestänyt. Länsimaisen sivilisaation ja kult­tuurin vuosituhantista valloitusta ei voi ymmärtää ilman kristinuskoa. Paitsi että Uusi Testamentti on hallinnut bestsellerlistoja varsin pitkään ja vaikuttanut melkeinpä kaikkeen filosofiasta ja taiteesta hallitsemiseen, Jessen nimissä on myös sodittu ja valloitettu varsin tiuhaan maailmanhistoriassa.

Historia ei ole toimija. Se ei tee mitään, ei myöskään toista itseään. Mutta historiassa tois­tuu.

Luottamusta toistoon kuvastaa se, että samalla sanalla ”historia” tarkoitetaan totunnaisesti sekä menneisyyttä että sen esitystä. Tähän sisältyy oletus, että menneisyys esittää itsensä oikein toimivan historioitsijan välityksellä – että representaatio tekee tapahtuneen re-­ present, uudelleen läsnä olevaksi.

Historia ei ole yhtä kuin menneisyys. Historia rakennetaan nykyisyydessä, se on ihmisten suhdetta menneisyyteen ajatuksissa, sanoissa ja teoissa. Ainutkertaisissa toimissaan ihmiset suhteuttavat toisiinsa kokemusta ja odotusta, ja tähän kuuluu toistoa. Siihen viittaavat sellaiset käsitteet kuin instituutio ja diskurssi. Uudes­ taan tekeminen ja uuden tekeminen kietoutuvat yhteen. Re-sanasto toistaa ja uudistaa.

Toisinaan toisto on sangen tarkoituksellista.

Tällaiset toistomallit, rakennetut ja keksityt traditiot, ovat tuttuja erityisesti nationalismista. Se loi uutta toistamalla vanhaa.

Suuri yhteiskuntateoreetikko Karl Marx kirjoitti vuonna 1852: ”Ja juuri kun ihmiset näyttävät olevan suorittamassa kumousta olo­ suhteissa ja itsessään, luomassa jotakin sellaista, jota ei vielä koskaan ole ollut olemassa, juuri sellaisina vallankumouksellisen kriisin kausina he manaavat hätääntyneinä palvelukseensa menneisyyden henkiä, lainaavat niiden nimiä, taistelutunnuksia ja pukuja esittääkseen maailmanhistorian uutta näytöstä näissä kunnianarvoisissa vanhoissa valepuvuissa ja tällä lainakielellä.”

Jukka Kortti Dosentti

Pauli Kettunen Professori

“Kuka on historian suurin valloittaja?”

Vauva.fi nimim. vierailija 17.5.2015

3939

Tilaa

POLEEMI koko vuodeksi!

Kyllä, aivan oikein!

Kampukselta etsimisen lisäksi Poleemin voi saada haltuunsa kätevästi postitse.

Tilaa itsellesi, ystävällesi tai yrityksellesi luettavaa 25 euron hintaan.

Tilaus sisältää neljä numeroa.

Tykkää meistä Facebookissa! Lähetä sähköpostia otsikolla “tilaus” osoitteeseen facebook.com/poleemilehti Poleemin löydät myös Issuusta ja Twitteristä: poleemi2017@gmail.com ja kerro issuu.com/poleemi @PoleemiMagazine viestissä osoitetietosi.

OTA YHTEYTTÄ!

Poleemin toimitus on kiinnostunut kuulemaan lukijoidensa ideoita lehden sisältöön liittyen. Odotamme innolla Sinun juttuvinkkejäsi, mielipiteitäsi sekä villejä ideoitasi. Älä epäröi lähettää sähköpostia osoitteeseen poleemi2017@ gmail.com tai lähestyä suoraan päätoimittajia.

P

40

HURJA-ARVO

OSSI HIETALA

YHIKSEN PELI-ILTA KUPPALASSA 15.2.

41

KAUDENAVAJAISET 28.1.

42