Poleemi 1/2015

1 2015

POLEEMI Veera Heinonen polholainen viestintäjohtaja | 12

Uusi pääsykoekirja Poleemi luki sen puolestasi | 22

Perussuomalaisten

Arja Juvonen

| 28

äänesti omantuntonsa mukaan

2

SISÄLLÄ

12 18 22 28

Sattuman kauppaa

Polhon alumni Veera Heinonen kertoo urastaan

22

Työelämämessut vastasivat tarpeeseen

28

Vihdoin valtsikassa

Maailma ja sen selitys

Poleemi tutustui uuteen pääsykoekirjaan

Persujen inhimilliset kasvot

Kansanedustaja Arja Juvonen

4

Pääkirjoitus

5 6 8 9 10

Polholainen

34

Ryhmäkuvassa

Väitämme

35

Ajankohtaista

Arkistojen

37

Laskiaisrieha

38

Polholaiskynä

39

Hurja-Arvo

40

Anna Niemi

Polhon hallitus 2015 Matkaopas Vilnaan

Opinnoista

Piirrä gradusi!

Mikon irtiotto opintoputkesta

Kysyimme

hallitukselta turkulaisista

11

Polhon

muistitietoilta

maailmalla: Bochum

37

juttuja Jukka Kortille kätköistä: Valtaus Ulliksen pulkkamäki

Kekkosen muotokuva perustaa lehden

Alumnisitsit Alina kuvina

41

POLEEMI 1·2015 • Vastaava päätoimittaja Anna Niemi • Päätoimittajat Ossi Hietala, Josefiina Manninen, Anna Niemi & Jaakko Salonen • Toimitussihteeri Mari Fabritius • Taitto Ossi Hietala • Kirjoittajat Eetu Jokela, Topi Juga, Essi Kärrylä, Tuomas Lassinharju, Simo Lehtelä, Josefiina Manninen, Ilmar Metsalo, Anna Niemi, Jaakko Salonen, Elina Tiensuu & Mathilda Timmer • Kannen kuva Ossi Hietala • Paino Picaset • Painos 150 kpl • Printin ISSN 1235-4112 • Verkkojulkaisun ISSN 2242-9514 • Palaute poleemi2015@gmail.com • Julkaisija Poliittisen historian opiskelijat Polho ry • Poleemi saa HYY:n järjestölehtitukea

3

PÄÄTOIMITTAJALTA

Mitä jää käteen?

P

A N N A

4

N I E M I

ääkirjoituksen kirjoittaminen ei varmaan koskaan ole helppoa, mutta tätä kirjoittaessani tunsin olevani mahdottoman tehtävän äärellä. Uusi Poleemi-vuosi alkoi, mutta aivan kuin kaikki olisi jo sanottu. Alun perin ryhdyin kirjoittamaan maailmaa syleilevää kirjoitusta polholaisuuden ihanuudesta, oppiaineemme hyvästä yhteishengestä ja koittaneesta vuosijuhlavuodesta. Teksti tuntui kuitenkin jopa pääkirjoitukseksi ontolta ja merkityksettömältä.

Hetken tekstiäni pureskeltuani tajusin, että vaikka olen aina ollut aktiivinen ainejärjestötoimija, ja nytkin Poleemin puikoissa toista kertaa, jotain on muuttunut: en muista milloin viimeksi olen osallistunut Kuppala-bileisiin, en tiedä Polhon tulevista tapahtumista mitään, en ole edes osallistunut poliittisen historian luentokurssille kohta kahteen vuoteen. Opintojen siirtyessä kohti loppusuoraa ja fuksivuodelta tuttujen naamojen kadotessa ulkomaille, työelämään tai ties minne, herää välillä pakostakin kysymys: mitä jää polholaisuudesta käteen?

Monet meistä tietävätkin tutun mantran siitä, että polholaiset hallitsevat ”laajoja asiakokonaisuuksia”, tietävät paljon ”nykyisyyteen vaikuttaneista menneisyyden tapahtumista” ja ovat muutenkin ylipäätään hyvin valmiita toimimaan tehtävässä kuin tehtävässä. Mantra ei mielestäni ole klisee, vaan myös pitkälti totta. Kliseiden ja mantrojen lisäksi polholaisuus on hyvin paljon enemmän. Kaikkea en pysty tähän kirjoitukseen tiivistämään, vaan toivon, että edessä oleva juhlavuosi todistaa poliittisen historian olevan relevantti oppiaine, joka houkuttaa riveihinsä juuri sellaisia poliittisen historian ja yhteiskuntaitieteiden osaajia, joita täältä on ponnistanut jo 50 vuoden ajan. Tulevaisuuden ihmisiä, jotka haluavat ammentaa myös menneistä.

Vuoden ensimmäiseen lehteen olemme koonneet jotain uutta (s. 22) ja jotain vanhaa (s. 34). Lehdestä löytyy niin alumnin muisteloita, kuin allekirjoittaneen jäähyväiset vanhalle pääsykoekirjalle. Poliittisen historian oppiaine, kuten koko valtiotieteellinen tiedekunta, tulee olemaan seuraavien vuosien aikana jatkuvan kehitystyön kohteena. Uudistuminen tekee hyvää, mutta toivottavasti meillä tulee aina olemaan Polho ja Poleemi.

Ryhmäkuvassa

Polhon hallitus 2015 Kuva Johanna Räty

Johanna Laine 2. opintovastaava Christa Haag Taloudenhoitaja Tasa-arvovastaava

Aleksi Rantamaa KV-vastaava

Matias Takala Sihteeri IT-vastaava

Mikko Helenius Suhde- ja HOL-vastaava

Venla Ranki Kulttuuri- ja viestintävastaava Onni Kari Urheiluvastaava

Jesse Hirvelä Virkistys- ja ympäristövastaava

Topi Juga Puheenjohtaja Sanna Hentunen Varapuheenjohtaja Vuosijuhlavastaava

Mathilda Timmer 1. opintovastaava

Ilona Mäkijärvi Työelämä- ja alumnivastaava

5

AJANKOHTAISTA

Koonnut Toimitus

Vaihto-opiskelu kiinnostaa

Kun valtsika melkein paloi

Helmikuun alussa järjestettiin yhteiskuntahistorian oppiaineiden yhteinen vaihtopaneeli. Paikalle oli saapunut kymmenittäin vaihto-opiskelusta kiinnostuneita yhisläisiä. Tapahtumassa kerrottiin vaihto-opiskelun käytänteistä yleisesti: toimenpiteistä ennen lähtöä, vaihdon aikana sekä vaihdon jälkeen. Opiskelijat esittivät opintovastaavien johdolla myös kysymyksiä vaihdossa jo olleille panelisteille.

Panelisteina toimivat Groningenissa opiskellut Kaisla Kuuskoski, Lontoossa ollut Kasperi Lavikainen, Méxicossa vaikuttanut Mari Fabritius sekä Madridissa ollut Jaakko Salonen.

Opiskelijat olivat kiinnostuneita muun muassa opintojen erilaisuudesta, ystävien saamisesta ja kielitaidosta. Tarjolla oli myös kahvia ja pullaa.

Siitä oli varoitettu meitä jo fuksivuodesta alkaen. Myyttiset tarinat Kuppalassa sattuneesta palohälytyksestä ja sitä seuranneesta käyttökiellosta tuntuivat kuitenkin kaukaisilta.

Yhiksen kaudenavajaiset olivat hyvässä lennossa tammikuisena iltana. Ihmiset olivat juhlatuulella ja Kuppalassa oli talvilomalla patoutunutta kiimaa. Puolen yön aikaan, juuri kuin tanssilattia oli täyttymässä mitä eriskummallisimmista painovoimaa uhmaavista liikkeistä, kumahti ilmoille pelottava ääni menneisyydestä. Yhteiskuntahistorian laitoksen palohälyttimet alkoivat ulvoa kimeää huutoa. Juhlijat johdatettiin valtsikan pihalle odottamaan ohjeita, hälytysajoneuvojen kaartaessa paikalle pitkin öistä Snellmaninkatua.

Osaavien palomiesten käsittelyssä syy hälytykseen löytyi nopeasti. Kuppalan ulko-oven viereinen palohälytin oli laukaistu hyvin brutaalilla tavalla. Syvä epätoivo valtasi joukon. Toistuisiko jo kertaalleen unohdettu painajainen? Suljettaisiinko Kuppala? Kuka maksaisi taloudellisessa kiirastulessa elävän Taso ry:n laskun turhasta hälytyksestä?

Kuiskinta syyllisistä alkoi läheisessä karaokeravintolassa. Olivatko syypäinä tahalliseen vihatekoon valtsikalaisina fuksityttöinä esiintyneet teekkarit? Vai tuliko isku sittenkin sisältäpäin, kun yhiksen hallitukset halusivat pimittää tiedon myyntihyödykkeiden vajeesta?

Kahden päivän piinaavan odotuksen jälkeen Taso ry:n puheenjohtaja toi vapahduksen. Syylliseksi paljastui Kuppalan tuulikaapin ovi, joka oli rikkonut palohälyttimen. Hallitukset pääsivät vastuustaan. Case closed.

Jäljelle jäi silti epäilyksen varjo. Kyseisen pelastavan havainnon järkeili nimittäin Taso ry:n raha-asioista vastaava henkilö. Esitys meni läpi,vaikka palomiehet olivat jo tyrmänneet sen täysin mahdottomana. Sattumaako?

-y0nritariJulkaisemme kirjoituksen poikkeuksellisesti nimimerkillä.

VAIHTOPAIKKOJEN TOINEN HAKUKIERROS JÄRJESTETÄÄN 11.3.–25.3.2015

3x 1

meno v in k v in k v in k

Studia Generalia: Muuttuvat maailmankuvat - Omistamisen oikeus, to 5.3.2015 17:00-19:00, Porthania, luentosali PI, Yliopistonkatu 3 Historian Opiskelijain Liiton Suuri ja mahtava kevätseminaari: Suurvaltapolitiikan paluu? la 7.3. klo 10.00, Tieteiden talo, Kirkkokatu 6.

Puoluejohtajien suuri Eurooppa- ja koulutusaiheinen vaalikeskustelu, ke 18.3. klo 10:00, Helsingin yliopiston juhlasali, Fabianinkatu 33

2

3 6

Poleemin vinkit Vilnaan

Yhiksen perinteinen kevätmatka suuntautuu tällä kertaa Liettuan pääkaupunkiin Vilnaan. Poleemi kokosi Wikipediasta ja foorumeilta kullanarvoisia matkavinkkejä kevätmatkailijoille ja meille muille fiilisteltäviksi.

Perustietoa: Liettuankieliseltä nimeltään Vilnius.

Asukkaita noin 523 000 eli n. 18 % Liettuan väestöstä. Vilnassa on 65 kirkkoa.

Vanhassakaupungissa sijaitsee Liettuan vanhin ja suurin yliopisto Vilnan yliopisto. Kaupungissa on ollut merkittävä juutalaisvähemmistö ja joskus Vilnaa on nimitetty ”Liettuan Jerusalemiksi”. Vilnan ystävyyskaupunkeja ovat muun muassa Donetsk ja Joensuu. Olut tilataan sanomalla: “Prašau viena alaus”.

Kokeneiden kävijöiden top 5 -vinkit Napsu-foorumilta: 1. ”Vilnan vanha kaupunki on kooltaan moninkertainen verrattuna Tallinnan vanhan kaupungin alueeseen. Örveltäviä punanaamaisia suomalaisia ei

näy katukuvassa.”

- ellimelli 2. ”Baltian suurin tavaratalo, jossa jopa sata kauppaa, luistinrata ja keilahalli sijaitsee etäällä keskustasta sinne pääsi mukavasti pikkubussilla (no 2).

Käden heilautuksella bussi pysähtyy ja kuljettajalle maksu.”

- aiaiai 3. “Silloin kun haluaa syödä hyvin, tukevasti ja laadukkaasti hyvän oluen kera, oikea paikka on Gurmans. Myös ravintolan miljöö on mukavasti menneiltä ajoilta” - valperi 4. “Siisteys oli positiivinen havainto, ei missään keskustassa roskia vaikka hotellikadullamme Gediminollakin liikkui iltaisin nuorisoa. Samaa voi sanoa sekä aikuisten että nuorten pukeutumisesta eli siistiä väkeä liikkui kaikkialla.”

- ahmat12

https://flic.kr/p/cFK8Ah CC BY 2.0

https://flic.kr/p/fGRxvZ CC BY 2.0

https://flic.kr/p/aukX5S CC BY 2.0

https://flic.kr/p/pr2qB8 CC BY 2.0

5. “Vilnassa käydessä ei taatusti tuu ajatusta, raskiiko ostaa limsaa. 2l pullo maksaa vaan 0,40€. (Näin ainakin vuonna 2006 :D) ” - hennu1

7

OPINNOISTA

Teksti Mathilda Timmer

Viime vuonna tiedekunnassa tehtiin tutkintouudistuksia: tuli laajat kandit ja sen myötä yhteisiä kursseja perusopintoihin. Tämä vuosi onkin alkanut enimmäkseen kyseisten uudistusten hiomisella.

Uutena asiana kaikkiin poliittisen historian maisterivaiheen opintokohtiin - myös opiskelijoiden pelkäämään klassikkotenttiin - on ensi vuonna tulossa PIIRRÄ GRADUSI!

ja kansalainen -opintokohtaan, joka kuuluu nykyään tiedekunnan yhteisiin opintoihin. Täten myös koko tiedekunnan uudet opiskelijat saavat nauttia siitä.

Myöhemmin ke väälle on henkilökunnan kanssa suunnitteilla yhteinen opintojen kehittämiseen tähtäävä päivä - kaikkea hyvää on siis ainakin opintojen saralla tiedossa tulevalle vuodelle!

Teksti ja kuva Essi Kärrylä

Gradussani selvitän, millaisia käsityksiä oppikoulunopettajat esittivät oppilaiden erilaisuuden hal linnasta peruskoulu-uudistuksen yhteydessä. Alun perin olin kiinnostunut siitä, miten oppikoulunopettajat näkivät erityisopetuksen tarpeellisuuden, ja kenet he määrittelivät erityisoppilaaksi. Arkistoon marssiessani sain kuitenkin huomata, ettei kyseessä ollut gradun kokoinen tutkimusongelma. Niinpä olen päätynyt laajentamaan tutkimustani yläkäsitteen eli oppilaiden erilaisuuteen liitettyjen uskomusten ja käytäntöjen tasolle säilyttäen kuitenkin myös alkuperäisen tutkimuskysymykseni.

Tu t k i m u s a s e t e l m a n i selventyessä olen ajautunut pohtimaan oppilaiden erilaisuuden hallinnan ja koulutuksellisen tasa-ar8

opetusta. Opetusta lisätään myös kandidaattivaiheen aineopintojen pakollisiin opintojaksoihin; tosin haastavaan Cambr idge­ opintokohtaan sitä ei vielä näillä näkymin ole tulossa.

Paljon on opiskelijoita puhuttanut myös armaan pääsykoekirjamme eläköityminen. Vanha pääsykoe­ kirja tulee tentittäväksi kirjallisuudeksi perus­ opintojen Valta, politiikka

von jännitteistä yhteyttä.

Kysymys on mielenkiintoinen, sillä pohjoismaisen hyvinvointivaltion lupaus kaikille avoimesta ja tasa-arvoisesta koulutuksesta on kyseenalaistettu peruskoulun perustamisesta lähtien. Esimerkiksi ajankohtainen eriarvoisuuden lisäänty-

miseen liittyvä keskustelu koulushoppailusta osoittaa, kuinka edelleen pohditaan, missä mielessä vapauden ja yksilöllisyyden arvot voidaan sisällyttää koulutuksellisen tasa-arvon tavoitteeseen ilman, että tavoitteesta puhuminen muuttuu pelkäksi sanahelinäksi.

o t t Irti o opintoputkesta Haastattelu Simo Lehtelä | Kuva Anna Niemi

S

ivuaineen opiskelu Helsingin yliopiston ulkopuolella avartaa maailmaa sekä kartuttaa osaamista. Jos läsnäolopakko tunneilla ei pelota, voi itsensä löytää esimerkiksi taideteollisesta tai maanpuolustuskorkeakoulusta. Opiskelun muissa suomalaisissa yliopistoissa mahdollistaa joustava opinto-oikeus eli JOO. Poliittisen historian opinnot vuonna 2008 aloittanut Mikko Virta on hankkinut sivuaineopintojen myötä kokemusta molemmista edellä mainituista oppilaitoksista. Kun oma tiedekunta puolsi hakemuksia ja kaikki osui muutenkin kohdalleen, tuli opiskelusta Helsingin yliopiston ulkopuolella todellisuutta.

Kiinnostus lehtien visuaalisuutta kohtaan sai Mikon hakeutumaan Taideteolliseen korkeakouluun. Kokemustaan Poleemin taittamisesta ja valokuvauksesta hän pystyi käyttämään hyödykseen hakuprosessissa. Visuaalisen journalismin sivuainekokonaisuus sisälsi valokuvauksen ja graafisen suunnittelun lisäksi aikakauslehtikonseptien suunnittelua. Taideteollisen opinnoista hän kertookin olleen rutkasti hyötyä työelämässä. Poliittisen historian

opintoihin liittyen vanhojen poliittisten uutiskuvien tutkiminen olisi hänestä kiinnostavaa.

Maanpuolustuskorkeakoulussa Mikko opiskeli pääasiassa strategiaa ja sotataidon perusteiden osana myös sotahistoriaa. Opinnot osoittautuivat todella kiinnostaviksi ja antoivatkin lisää syvyyttä hahmottaa poliittisen historian opiskelijoille kenties tuttua aihetta eli ulkopolitiikkaa. Opintoprojektiin liittyen hän oli mukana myös Reserviläinen-lehden uudistuksessa.

9

KYSYIMME HALLITUKSELTA

Valtsikalaiset vai historianopiskelijat, suhde- ja HOL-vastaava Mikko Helenius?

Haastattelu Josefiina Manninen | Kuva Ossi Hietala

Miten hallitustoiminta on lähtenyt käyntiin?

Hyvin, hallituksessa on hyvä yhteishenki. Ensimmäinen iso haaste eli alumnisitsien järjestäminen oli myös hauskempaa kuin olin ajatellut ja järjestelyt sujuivat rennolla otteella.

Mikä on HOL-seminaari ja mitä siellä tapahtuu?

HOL-seminaari kerää yhteen historianopiskelijoita eri puolilta Suomea.

Tapahtuma koostuu seminaariosuudesta ja iltaohjelmasta sekä Historian Opiskelijain Liiton vuosikokouksesta.

Lauantaina 7.3. järjestetään sitsit, minkä aikana Uuden ylioppilastalon Humanistiklusterilla on muuta illanviettoa ja sitsijatkot.

Priorisoitteko suhdetoiminnassa valtsikalaisia vai historianopiskelijoita?

Halua yhteistoimintaan ja tahtoa järjestää yhteisiä tapahtumia on enemmän kuin siihen on mahdollisuuksia. Meillä ei ole sinänsä tietoista korostusta siitä, kenen kanssa tehdä eniten yhteistyötä. Tänä vuonna HOL-seminaari ja Politiikan opiskelijoiden päivät 10

järjestetään Helsingissä, mikä tarjoaa hyvän mahdollisuuden tutustua muihin kuin helsinkiläisiin politiikan ja historian opiskelijoihin. Myös hyvän yhishengen ylläpito on meille erityisen tärkeää.

Entäs turkulaiset?

P-klubi on iloksemme ollut aktiivinen ja suunnittelee keväistä ekskursiota Helsinkiin huhtikuussa. Toukokuulle suunniteltu vastaeksku Turkuun ei valitettavasti toteudu aikatauluongelmien vuoksi, mutta asiaan palataan syksyllä.

Mikko löysi lempipaikkansa Uuden kolmoskerroksesta. "Alinassa on päässyt kokemaan juhlia sekä vieraana että järjestäjänä ja nauttimaan Yhiksen yhteishengestä", hän kertoo.

Hallituksella on syksyllä järjestettävänään muun muassa Politiikan opiskelijoiden päivät sekä Polhon 50-vuotisjuhlat.

Miten on perinteeksi muodostumassa olevien Oktoberfest-sitsien laita, jääkö kansa vaille oluthuumaa?

Tänä vuonna sitsejä ei edellä mainituista syistä valitettavasti voida järjestää. Aiomme kylläkin ehdottaa VOO:lle korvaavaa Oktoberfest-juhlintaa, esimerkiksi kuppalabileiden muodossa.

Näin pyrimme jatkamaan hyväksi kokemaamme perinnettä.

Muistitietoillassa jaettiin polholaisia sukupolvikokemuksia Teksti Josefiina Manninen | Kuva Anna Niemi

P

olhon muistitietoillassa 5.2. vanhan polven polholaiset pääsivät jakamaan muistojaan ja Polho-kokemuksiaan. Mannerheim-salissa järjestetty Polhon historiaprojektiin liittynyt tiedonkeruuilta keräsi paikalle noin 25 henkeä.

1960-lukulaisten mieleen olivat erityisesti jääneet Professori L. A. Puntilan torstailuennot sekä tiiviit seminaarit. Esiin nousivat myös historia-aineiden väliset tiukat rajat. Poliittisen historian tarjoamaa hyvää pohjaa työuralle ja tiivistä opiskelijaporukkaa muisteltiin lämpimästi. 1980-luvun ”sählysukupolvi” muisteli kokeneensa 1970-luvun ylipolitisoituneen opiskelijakulttuurin taakaksi, josta haluttiin eroon. Vahvoja muistoja herät-

tivät myös 1980-luvun lopun matkat Petroskoihin. 1980-lukulaiset muistelivat venäläisten rouvien uhanneen soittaa Kekkoselle opiskelijoiden meluttua junassa. Kekkonen ei polholaisia enää vuonna 1986 liiemmin pelottanut.

Myös henkilökunta oli muistitietoillassa hyvin edustettuna. Paikalla olivat professorit Pauli Kettunen ja Kimmo Rentola sekä yliopistonlehtori Tauno Saarela. Muistitieto edellisten professorien saavutuksista opiskelijajuhlissa kirvoitti nykyopiskelijan kyselemään, missä on nykyisten professoreiden ”dominointi” Polhon juhlatapahtumista.

Seuraako tätä kenties syksyn 50-vuotisjuhlissa?

Polhon 50-vuotisvuosijuhlissa syksyllä julkaistava Polhon historiateos on jaettu kronologisesti kolmeen osaan, joista kustakin vastaa yksi päätoimittaja.

Teos koostuu artikkeleista, joita opiskelijat ovat kirjoittaneet itsenäisesti ja Tauno Saarelan vetämissä seminaareissa. Projekti käynnistettiin Polhon 40-vuotisjuhlavuonna 2005, ja sen etenemistä ovat koordinoineet vuonna 2012 perustettu historiatoimikunta sekä Polhon hallitukset, jotka ovat myös keränneet projektiin vuosittain rahaa.

11

SATTUMAN

KAUPPAA Haastattelu Eetu Jokela | Kuvat Anna Niemi

Veera Heinonen, Sitran viestintäjohtaja ja poliittisen historian alumni, kehottaa lähtemään työnhakuun sopivalla sekoituksella määrätietoisuutta ja heittäytymistä.

12

13

K

ansainvälisestä uutistoimistosta talousjournalismin kautta presidentin kansliaan ja Suomen tulevaisuutta pohtivaan rahastoon. Veera Heinosella, Polhon alumni vuosimallia -90, on vyönsä alla vaikuttava ura eri viestinnän tehtävissä yhteiskunnan näköalapaikoilla.

Poliittinen historia veti aikoinaan nuorta Heinosta puoleensa yhteiskunnallisuuden ja historian pitkän katseen vuoksi.

"Olin hyvin yhteiskunnallisesti orientoitunut ja halusin siksi opiskelemaan yhteiskuntatieteelliselle puolelle. Poliittisessa historiassa taas tuntui saavan historiallista perspektiiviä nykyhetkeen", Heinonen kertoo.

Heinonen pohti toki muitakin yhteiskuntatieteitä.

"Valtio-oppia harkitsin ja pääsykoekirjankin luin, mutta se tuntui liian tekniseltä", hän sanoo.

Poliittinen historia löi muut ehdokkaat tarinallisuudellaan ja osoittautui nappivalinnaksi.

"Se vei kyllä ihan mennessään", Heinonen kertoo.

Yhteiskunnallisesti suuntautuneen Heinosesta oli tehnyt hänen kolme viimeistä kouluvuottaan, jolloin hän asui Yhdysvalloissa, Washington D.C:ssä – spin doctorien luvatussa kaupungissa, joka elää ja hengittää politiikkaa. Heinosen perhe muutti diplomaatti-isän työn perässä neljän vuoden välein uuteen asemapaikkaan. Kansainvälistä uraa harkitsi hänkin.

"Opiskelin aika laajastikin silloisessa Renvall-instituutissa, nykyisessä Aleksanteri-instituutissa, Venäjän sekä Pohjois-Amerikan tutkimusta", Heinonen kertoo.

Myös viestintää Heinonen luki sivuaineena, mutta ainakin organisaatioviestintä tuntui tuohon aikaan "tappavan tylsältä".

Ensimmäiset harjoittelut Heinonen teki kansainvälisten asioiden parissa: ul14

koministeriön kauppapoliittisella osastolla ja EU-sihteeristössä. Toisen harjoittelun jälkeen Heinonen sanoo olleensa varma, että hänestä tulisi diplomaatti tai ulkoministeriön virkamies. Ulkoasiainhallinto kuitenkin jäi, kun Heinosen ura urkenikin viestinnästä.

"Hain kesätöitä vuonna 1995, kun uutistoimisto Reutersilla oli paikka auki, jossa vaadittiin ennen kaikkea hyvää englannin kielen taitoa, koska raportoiminen tehtiin englanniksi", hän muistelee.

TOISEN HARJOITTELUN JÄLKEEN HEINONEN SANOO OLLEENSA VARMA, ETTÄ HÄNESTÄ TULISI ULKOMINISTERIÖN VIRKAMIES. Kielitaito USA:ssa asuneella diplomaattiperheen vesalla oli kunnossa, ja Heinonen sai paikan. Mitään toimittaja­ identiteettiä hän ei ollut itselleen hahmottanut. Poleemiinkin Heinonen oli kirjoitellut muutamia artikkeleita, "lähinnä matkakertomuksia".

Järjestötoimintaan Heinonen lähti kuitenkin opiskeluaikoina mukaan. Polhon hallituksessa hän istui vuosina 1991 ja 1993 (jälkimmäisen kauden varapuheenjohtajana), näiden vuosien välissä puolestaan Kannunvalajissa.

"Polhohan on hieno ja aktiivinen ainejärjestö, jossa yhteiskunnallisuus oli vahvasti mukana. Matkustettiin idän suuntaan, oltiin esimerkiksi Petroskoissa paikallisen Komsomolin vieraana ja asuttiin perheissä", Heinonen kertoo.

"Kauan ulkomailla ja viimeksi USA:s-

sa asuneena Neuvostoliiton kokeminen kaikkine puolineen oli kyllä herättävää."

Järjestöhommia Heinonen suosittelee nykypolholaisille vahvasti.

"Parasta järjestöaktiivisuudesta on se, että se kertoo halusta vaikuttaa. Siinä oppii kaikenlaisia taitoja; miten saada joku tapahtuma pystyyn tai kerätä Poleemin ilmoitustuloja ‒ toteuttaa jotain. Kaikki nämä antaa valmiutta työelämään."

"Tällainen kokemus ei mene rekrytoivien esimiesten silmien ohi", Heinonen vakuuttaa.

"Kyllä katson rekrytoidessa aina, onko hakija ollut aktiivinen. Se kertoo hakijasta ainakin kolme asiaa: oma-aloitteisuudesta, sosiaalisista taidoista ja sellaisesta aikaansaamisesta."

"Luulin tietäväni, miten politiikka toimii" Kesätyön jälkeen Heinonen teki töitä uutistoimisto Reutersilla myös opiskelun ohessa. Opinnoista oli silloin oikeastaan jäljellä vain gradu. Valmistuminen hieman pitkittyi, mutta Heinonen ei tahtonut sulkea ovia tulevaisuuden mahdollisuuksilta.

"Takaraivossa kummitteli se, että haluaisin ehkä vielä työskennellä virkamiehenä. Silloinhan puuttuvat maisterin paperit olisivat kostautuneet."

Gradu käsitteli suomalais-amerikkalaista yhdistystä osana jatkosodan aikaista rauhanoppositiota. Aihe löytyi professori Jukka Nevakiven opastuksella.

Aiheeseen muodostui myös henkilökohtainen yhteys Heinosen Yhdysvaltain aikojen ja Suomen ikkunoita Amerikkaan avanneen rauhanopposition jäsenen Eljas Erkon kautta.

Reutersin jälkeen Heinonen työskenteli muun muassa Y len Aamu-TV:n toimittajana. ”Vaikeiden työaikojen” vuoksi oli kuitenkin helpotus, kun hänet vuonna 1998 nimitettiin Taloussanomien toimittajaksi. 1990-luvun lopulla kansantalous kasvoi kohisten, ja talousjournalismi sai mediakentässä paljon näkyvyyttä.

15

"Silloin oli sellaista kasvukauden optimismia ja nousukauden huumaa. Taloussanomilla pääsin mukaan ensimmäisiin yrityksiin tehdä Sanoman sisällä monikanavaisuutta ja konsernisynergiaa", Heinonen muistelee.

Samaan murrokseen osui myös uusmedian, digitaalisuuden nousu.

"Kyllä me vähän takaraivossa tiedettiin, että tämä on nyt viimeisiä kertoja, kun printtilehteä perustetaan."

Sanoma-konserni lopetti Taloussanomien printtiversion lopulta vuonna 2007.

PARASTA JÄRJESTÖ­ AKTIIVISUUDESSA ON SE, ETTÄ SE KERTOO HALUSTA VAIKUTTAA. Kansainvälisestä urasta tuli viimein 2000-luvun alussa totta, kun Heinonen nimitettiin vuonna 2003 Taloussanomien Lontoon-kirjeenvaihtajaksi. Kolme vuotta myöhemmin Heinonen päätyi kuin päätyikin, monen mutkan kautta, ulkoasiainhallinnon pariin, lehdistösihteeriksi Suomen Lontoon suurlähetystöön.

"Se oli Suomen toinen EU-puheenjohtajakausi ja siis todella jännittävää aikaa. Siinä yhdistyi myös se, että sai työskennellä median ja journalismin parissa ja tehdä töitä Suomen puolesta", Heinonen sanoo.

Vaihto viestinnän kentän puolelta toiselle, journalismista yhteiskunnallisen organisaation leipiin, on nykyään yleinen, kun perinteiset mediatalot voihkivat digimurroksen paineen alla. Heinoselle muutos työnkuvassa oli silmiäavaava.

"Olin itsekin syyllistynyt sellaiseen 16

arroganssiin, että pitkän toimittajankokemuksen jälkeen luulin tietäväni, miten valtionhallinto ja politiikka toimii. Kun hyppäsin toiselle puolelle ja näin miten homma oikeastaan pyörii, ajattelin, että ei hitto, minun olisi pitänyt tehdä työni paremmin", Heinonen toteaa.

Murroksen silminnäkijä Lontoosta Heinonen palasi Suomeen ulkoministeriön viestintäjohtajaksi vuonna 2010. Tätä tehtävää hän ehti kuitenkin hoitaa vain alle kaksi vuotta. Vuoden 2012 presidentinvaalien Heinoselle soitettiin ja häntä pyydettiin viestintäpäälliköksi presidentin kansliaan.

"Sanotaanko nyt näin, että se oli sellainen tarjous, jolle ei voinut sanoa ei", Heinonen kertoo.

Tasavallan presidentin työnkuvaan kuuluu kuitenkin runsaasti matkustusta.

Mukana reissaavat tottakai myös avustajat. Perheelliselle jatkuvat työmatkat olivat vaikeita. Vuonna 2013 Heinosesta tuli Suomen itsenäisyyden juhlarahaston Sitran viestintäjohtaja. Nopeisiin muutoksiin on Heinonen omien sanojensa mukaan jo tottunut.

"Presidentin kanslia ja Sitra ovat instituutioina hyvin erilaisia, mutta sisältönä kummassakin on kuitenkin yhteiskunnallinen viestintä", Heinonen sanoo.

"Niin presidentin leivissä kuin Sitrassakin pitää ottaa selvää asioiden taustoista, tehdä selvityksiä, miettiä asioita läpi, useimmiten paperilla."

Punainen lanka tällaisissa tehtävissä on Heinosen mukaan ydinviestin pohtiminen, olennaisen ja epäolennaisen erotteleminen. Tämä on yksi poliittisen historian opiskelijoiden vahvuuksista.

"Tuollaisten taitojen takia polholaisista voi tulla ihan mitä vaan."

Heinosen työuran aikana viestintäala on muuttunut valtavasti. Digimurros on tuonut tavallisen kansalaisen paljon lähemmäksi julkisen vallan instituutioita.

Toisaalta perinteisten mediatalojen ansaintalogiikka on murentunut.

"On edelleenkin tärkeää, että meillä säilyy vahva ja monipuolinen media, joka haastaa meidän päätöksentekokoneistoa", Heinonen sanoo.

Julkishallinnon viestintää digimurros on sparrannut.

"Nyt kaikki pitää tehdä hirveän paljon nopeammin. Samaan aikaan se on antanut valtavan hienon mahdollisuuden kommunikoida suoraan ihmisille."

Heinosen mukaan Suomen itsenäisyyden juhlarahasto yrittää aikaansaada Suomessa systeemistä muutosta, eikä sitä voi saada toimimaan ilman kommunikointia. Tällaisessa tehtävässä viestinnän kuva laajenee.

"Viestintä tarkoittaa mieeillä strategista vaikuttamista, suoraa kommunikointia, tiedonvälitystä, hirveän paljon enemmän kuin vain tiedottamista."

Viestintätoimistot ja muut alan toimijat ovat olleet hanakoita rekrytoimaan riveihinsä toimittajia. Politiikan ja talouselämän salaisuuksia journalistien tarkkailulta suojelee yhä suurempi viestintäammattilaisten joukko. Heinonen ei pidä kehitystä yksiselitteisesti negatiivisena.

"Se ei tarkoita sitä, että on olemassa viestintäkyylien joukko, joka toimii portinvartijana. Se edesauttaa ennen kaikkea hyvää kommunikaatiota ja avoimuutta. Presidentin kansliassa mielsin itseni enemmän fasilitaattoriksi, joka edesauttoi sitä, että media sai yhteyden presidenttiin ja että me saatiin asioita hoidettua."

"Mutta tottakai maailma on muuttunut siinä mielessä kyynisemmäksi, että ennen toimittajat ja poliittiset päätöksentekijät saattoivat istua pitkää iltaa ja turista taustoista. Nyt pitää olla varovaisempi, kun kilpailu kovempaa ja digitaalisten tallentimien vuoksi on vaikea tehdä tiedonhankintaa off the record, Heinonen pohtii.

Polholainen, älä huoli Heinonen opiskeli itse keskellä syvintä

90-luvun lamaa. Yhteneväisyyksiä oman opiskeluajan ja nykypolholaisen tilanteen kanssa on hänen mukaansa varmasti.

"Kyllä se huoli työllistymisestä painoi silloin, että mitä tästä nyt tulee? Ensin oli iloinnut hienosta opiskelupaikasta, opiskellut, käynyt ehkä harjoittelussa tai vaihdossa ulkomailla ja alkanut uskoa, että olisi jo jotain taitoja ja tarjottavaa työelämässä. Sitten työmarkkinat tuntui olevan ihan tukossa", Heinonen muistelee.

"Mutta kyllä sieltä aina jokin ovi aukeaa", hän vakuuttaa.

"PIENELLE MAALLE EI OLE MUUTA VAIHTO­ EHTOA KUIN OLLA KANSAINVÄLINEN" Järjestötoiminnan lisäksi pihviä työhakemuksiin saa Heinosen mukaan ulkomailta. Vaihtoa tai harjoittelua ulkomailla hän suosittelee "ehdottomasti".

"Pienelle maalle ei ole muuta vaihtoehtoakaan kun olla kansainvälinen."

Työnhaun tueksi on Heinonen pohdiskellut nuorien ja vanhojen polholaisten mentorointiverkostoa.

"Se voisi olla ihan epävirallinenkin juttu, josta nuoremmat voisivat saada vinkkejä ja tukea työelämään. Sellaista kaipasin jo omina opiskeluaikoina."

Veera Heinosella väylä työelämään urkeni lopulta vähän yllättäen, "monen sattuman kautta".

"Kaikille suunnitelmiensa kanssa pähkäileville: avain on sellainen sopiva sekoitus määrätietoisuutta ja sitä, että antaa virran viedä."

17

18

TYÖELÄMÄ­­

MESSUT VASTASIVAT TARPEESEEN Teksti ja kuvat Jaakko Salonen Toimitusapu Pekka Itälä

Työelämä ei juuri näy opinnoissamme.

Tammikuussa järjestettiin kuitenkin ensimmäistä kertaa Valtiotieteilijöiden työelämämessut. Kävimme selvittämässä, mistä oli kyse.

M

e valtiotieteiden opiskelijat olemme usein epätietoisia edessä odottavasta työelämästä. Työelämä ja opiskelu tuntuvat kovin irrallisilta, ja suunnan etsiminen on vaikeaa. Etenkin epävarmassa taloudellisessa tilanteessa työllistyminen herättää paljon kysymyksiä. Kilpailu alan paikoista on kovaa ja uutisissa kerrotaan jatkuvasti julkisen sektorin leikkauksista.

Vaikka tutkintoamme pidetään yleisesti arvostettuna, emme ole aivan varmoja siitä, minkä alan ammattilaisia todellisuudessa olemme.

Työmaailmasta ei opinnoissamme puhuta eikä taitojemme soveltuvuus työelämän vaatimuksiin tunnu selvältä. Perinteisesti valtiotiede ja markkinointi eivät ole kulkeneet käsi kädessä, mutta olisiko tässä juuri kehittämisen paikka?

19

Mahdollisia työnantajia Helsingin Tieteiden talolla järjestettiin tammikuussa ensimmäiset Valtiotieteilijöiden työelämämessut. Messut järjesti opiskelijajärjestö Kannunvalajat yhdessä Valtiotieteellisen tiedekunnan ja Yhteiskunta-alan korkeakoulutettujen kanssa, ja ne toteutettiin opiskelijoista koostuvin vapaaehtoisvoimin. Paikalla oli monenlaisia työnantajia kaikilta sektoreilta sekä erilaista ohjelmaa paneelikeskusteluista CV-klinikkaan.

”ME OLEMME IDEALISTEJA, EIKÄ SE OLE LAINKAAN HUONO ASIA” "Työelämämessuille oli todellista tarvetta, sillä emme tunnu tietävän mihin työllistymme valmistumisen jälkeen. Miten voimme myydä osaamistamme, jos emme itsekään tiedä mihin se soveltuu?" kysyy messujen projektipäällikkö, Kannunvalajien puheenjohtaja Anne Hietaharju. "Messujen tarkoitus oli laajentaa opiskelijoiden ymmärrystä työllistäjistä.

Etenkin yksityistä sektoria haluttiin tuoda esiin, koska se jää valtiotieteilijöille usein pimentoon", hän jatkaa.

Yksityisen sektorin esiin tuomiselle on todellakin tarvetta. Vuonna 2006 valtiotieteilijöiden työelämään sijoittumisesta tehdyn raportin mukaan maisteriksi vuonna 2001 valmistuneista suurempi osa työskenteli yksityisissä yrityksissä kuin valtiolla. Myös kunnat jäivät yksittäisenä työnantajana selkeästi yritysten taakse. Ministeriöille ja valtion laitoksille on siis vaihtoehtoja. Yrityksistä messuilla olivat läsnä muun muassa viestintätoimisto Miltton, tietopalveluyritys M-Brain sekä tilintarkastukseen ja liikkeenjohdon konsultointiin erikoistunut Ernst & Young.

Työelämämessuille valittiin työnantajia, joissa työskentelee suhteellisen paljon valtiotieteilijöitä. Niinpä paikalla oli 20

myös kattava kirjo kaikille tuttuja kansalaisjärjestöjä. Harvat työnantajat tulivat kuitenkaan rekrytoimaan suoraan, vaan messuille tuloon vaikutti olevan monenlaisia syitä.

"Olemme täällä siksi, että valtsikalaiset ymmärtävät meidän olevan potentiaalinen työnantaja. Työmahdollisuuksien lisäksi meillä on tarjota erilaisia koulutuksia, kuten vuosittain järjestettävä maksuton nuorisodelegaattikurssi" kertoo koulutussuunnittelija Maija Salava Suomen Punaisesta Rististä.

Eräs työnantaja kertoi tulleensa paikalle lähinnä hyvästä tahdosta. Kutsu kävi ja hienoa tapahtumaa haluttiin tukea läsnäololla.

Valtiotieteilijöillä on annettavaa

Aikaisemmin mainitun työelämäraportin mukaan valtiotieteilijä työskentelee valmistumisen jälkeen tyypillisesti erilaisissa asiantuntijatehtävissä. Y leisimpiä työnkuvia ovat suunnittelu- ja valmistelutehtävät sekä tutkimustyö. Myös viestintäja tiedotustehtävissä työskentelee huomattavan paljon valtiotieteilijöitä. Mitä osaamista työnantajat meissä eniten arvostavat?

"Valtiotieteilijöillä on erityisen hyvä kokonaisnäkemys yhteiskunnasta. Valtiotieteilijät eivät näe ympärillä olevia asioita muusta irrallisina, vaan osaavat hahmottaa, että on olemassa monia eri puolia osana suurempaa kokonaisuutta", sanoo julkaisupäällikkö Vappu Helmisaari Nuorisotutkimusseurasta - itsekin valtiotieteiden maisteri.

Kuulemme usein hyvästä yleissivistyksestämme, mutta riittääkö se työmarkkinoilla? Mitä työelämässä tarvittavia taitoja tutkintomme meille opettaa?

Työelämämessuilla järjestetyissä paneelikeskusteluissa päällimmäisenä esiin nousivat valtsikalaisten viestintätaidot.

Muita parempi viestintä näkyy jo työhakemusten tasolla, joissa sana on valtaa.

Taitava kirjoittaminen osoittaa jo itsessään analyyttisen ajattelun hallintaa. Panelistit antoivat myös käytännön vinkkejä

työllistymiseen: tehkää sitä mikä kiinnostaa, hakekaa myös vähemmän tyypillisiä valtiotieteilijöiden työpaikkoja ja kertokaa rohkeasti omista vahvuuksistanne.

Vahvuuksia meillä nimittäin riittää. Meidän pitäisi vain vakuuttaa muutkin osaamisestamme.

Toki tutkinnossamme on paljon parantamisen varaa. Tämän päivän työelämän realiteetteihin vastaten suullisen viestinnän opetusta tulisi ehdottomasti lisätä. Kirjojen pänttäämisellä henkinen pääoma kasvaa, mutta jos kyseistä antia ei osata tuoda esiin, saatu hyöty jää vähiin. Työelämässä tarvittava esiintymisja vakuuttamistaito jää opinnoissa lähes huomiotta, ja yleisön edessä sormi menee suuhun. Panelistit peräänkuuluttivat myös lähiopetuksen tärkeyttä ja yritteliäisyyden lisäämistä opinnoissa. Tässä

suhteessa tiedekunta onkin jo herännyt, ja työelämäopintoja on lisätty tutkintoon.

Suunta on siis oikea.

Myös opiskelijoiden pitäisi ryhdistäytyä ja toimia aktiivisesti. ”On tietoinen valinta, miten meidät nähdään. Meidän tulisi luoda valtiotieteilijä-brändi”, toteaa Anne Hietaharju.

"Me olemme idealisteja eikä se ole lainkaan huono asia. Juuri kriittisyydellämme me viemme asioita eteenpäin.

Avain kokonaisuuksien hallinnassa on juuri se, että valtiotieteilijät tajuavat, ettei vaikeisiin kysymyksiin ole helppoja ratkaisuja" hän kiteyttää.

Seuraavia työelämämessuja ei tarvitse odottaa kovinkaan kauan. "Seuraavat messut järjestetään joulukuussa. Tarkoituksena on luoda messuista jokavuotinen tapahtuma", Hietaharju lupailee.

21

22

MAAILMA JA SEN SELITYS Teksti ja kuvat Anna Niemi

Poleemi luki yhteiskuntahistorian uuden p채채sykoekirjan puolestasi.

23

M A A I L M A

G

-

A L O I T T E L I J A N

öran Therborn on ruotsalaissyntyinen Cambridgen yliopiston sosiologian emeritusprofessori, jonka teos Maailma – aloittelijan opas (2011) on nyt ajankohtainen myös poliittisen historian oppiaineessa. Therbornin kirja korvaa tänä keväänä pääsykoekirjana legendaarisen Suomen poliittinen historia -teoksen.

Therborn kuvailee omilla kotisivuillaan itseään "globaaliksi yhteiskuntatieteilijäksi", joka kannattaa anti-imperialistisia ja egalitaarisia sosiaalisia liikkeitä. Teoksen esipuheessa hän määrittelee itsensä "käsityöläissosiologiksi", joka on kaivanut laajan teoksen empiirisen aineiston omin käsin. Teos on ennen kaikkea huikea näyte Therbornin sivistyneisyydestä ja tutkijan taidoista, oli itse asiasta mitä mieltä tahansa.

Teoksen itselleen asettama tehtävä on laaja: sen tarkoitus on selittää, millainen 2000-luvun moderni maailma on ja erityisesti miten siihen on päädytty. Sisällysluetteloa lukemalla ei kirjan sisällöstä pysty paljoa päättelemään. Neljän pääluvun otsikot ovat laveita (esim. Aikamme maapallolla: Ihmisten elämänkulut) ja alaluvut vain hieman konkreettisempia.

Teoksen laajat teemat jatkuvat sisällysluettelon jälkeenkin. Ensimäisessä pääluvussa Therborn määrittelee maailman merkittävimmät sivilisaatiot ja pohtii näiden perintöä nykyihmisten käyttäytymiselle. Toisessa pääluvussa Therborn pohtii mielenkiintoisena yhdistelmänä ihmisen evoluutiota ja modernismia. Mielenkiintoista onkin huomata, kuinka Therborn ei teoksessaan puhu monen nyky-yhteis-

24

O P A S

kuntatieteilijän tapaan postmodernismista juuri ollenkaan. Virkistävän vanhanaikaisesti Therbornin maailma on moderni.

Piste.

Kolmas pääluku on harmillisesti teoksen lyhyin pääluku, mutta sitäkin mielenkiintoisempi, sillä se tarkastelee tarkemmin maailman eriarvoistumista. Pienestä paatoksellisuuden hivenestä huolimatta Therborn osaa käsitellä maailmanmenon realiteetteja mielenkiintoisesti ja uskottavasti. Neljäs pääluku Aikamme maapallolla: ihmisten elämänkulut käsittelee nimensä mukaisesti ihmisten elämänkulkuja lapsuudesta aikuisuuteen.

Lopuksi Therborn vetää yhteen teoksensa antia luvussa Kuinka päädyimme tähän ja minne olemme menossa. Jos kirjaa ei lue kovin tavoitteellisesti, voi olla, että tässä vaiheessa lukijan pää on jo melko pyörällä Therbornin kaikenkattavasta tavasta käsitellä teoksensa teemoja. Loppuluku ei kuitenkaan tarjoa sinänsä hyvän yhteenvedon lisäksi esimerkiksi ratkaisuja modernin maailman haasteisiin. Teos selittää monimutkaista modernia maailmaa, muttei lähde sitä radikaalisti muuttamaan.

Therbornin kirjoitustyyli on paikoitellen verkkainen, toisaalta välillä tekstissä hypätään maailman toiselta laidalta toiselle. Mahdollista on, että keskiverto sunnuntailukija ei saa teoksesta sen enempää irti, kuin tämäntyyppisistä maailmanselitysteoksista yleensä saa: hyviä havaintoja, paljon ajateltavaa, jonkin verran konkretiaa sekä muutaman silmän pyöräytyksen. Sen sijaan, teoksen nimen mukaisesti, yhteiskunnallisen kirjallisuuden aloittelija nauttinee teoksesta ja sen avaamasta maailmasta.

25

POLEEMI KOMMENTOI

G

öran Therbornin Maailma - aloittelijan opas on totisesti toista maata kuin poliittisen historian edellinen pääsykoekirja, Jussilan, Hentilän ja Nevakiven Suomen poliittinen historia. Uusin painos, joka käsitti vuodet 1809-2009, on saanut jopa lempinimen Sininen Raamattu.

Suomen poliittinen historia on ollutkin meille polholaisille kerrassaan raamatunkaltainen kirja. Kukaan ei edes pysty muistamaan, milloin pääsykoekirjana on edellisen kerran ollut joku toinen teos. Vuodesta toiseen poliittisen historian opiskelijoina on aloittanut ihmisiä, jotka eivät ainoastaan tiedä, kuka tai mikä oli Hilppa-tamma, vaan pystyvät myös luettelemaan Suomen suuriruhtinaskunnan kenraalikuvernöörit järjestyksessä sekä heidän suurimmat saavutuksensa.

Legendaarinen Suomen poliittinen historia on tarjonnut poliittisen historian opiskelijoille loputtomalta tuntuvan anekdoottilaarin, mutta myös kiistatta parhaan katsauksen suomalaiseen poliittiseen kulttuuriin, mitä millään tenttikirjallisuudella on tarjota. Vaikka monille on helpotus, ettei entisen pääsykoekirjamme sisältö oikeastaan vastaa opintojemme varsinaista sisältöä, ei voida väittää, etteikö Kekkosen pyjamantaskupuheen taustojen tietämisestä ole ollut mitään hyötyä poliittisen historian opinnoissa.

Kun itse kuulin, että pääsykoekirjamme vaihtuu, tunsin yllättävän viiltävää surua ja ennen kaikkea huolta siitä, ovatko tulevat polholaissukupolvet tarpeeksi poliittishistoriallisia. Kuulin paljon kehuja uudesta 26

pääsykoekirjastamme, mutta lähinnä sosiologeilta ja muilta sosiaalitieteilijöiltä, mikä ei ollut omiaan vähentämään melko järjettömältä tuntunutta epäilyäni sitä kohtaan.

Loppujen lopuksi, kun sain kirjan käsiini, en oikein tiennyt miten päin siihen pitäisi suhtautua. Toisaalta teoksen käsittelemät teemat ovat todella mielenkiintoisia, ja kirja pursuaa mielenkiintoisia yksityiskohtia ja knoppitietoa, jotka epäilemättä paikkaavat Hilppa-tamman paikan polholaisten sydämessä. Toisaalta sen kaikenkattavuus ja maailmaasyleilevyys sai minut kaipaamaan Suomen poliittisen historian kronologisesti etenevää kuvausta yhden valtion syntymästä.

Totuus taitaa olla, että uusi kirja herätti eloon vanhakantaisen suojelusvietin. Olen itsekin vain kerran yli neljän vuoden opiskelujeni aikana ollut sellaisen opiskelutehtävän edessä, että olen käyttänyt Suomen poliittista historiaa lähdeteoksenani. Omat tutkimusintressini koko opiskeluhistoriani ajalta eivät ole liittyneet kovinkaan läheisesti Suomen poliittisen historian käsittelemiin aiheisiin, vaan ovat suuntautuneet laajemmalle alalle.

Maailma - aloittelijan opas on mielestäni hyvä pääsykoekirja, koska se konkretisoi sitä, mitä tarkoittaa opiskella historia-ainetta valtiotieteellisessä tiedekunnassa. Poliittisen historian oppiaine ei ole enää pelkkää tapahtumahistoriaa, vaan keino ymmärtää yhteiskunnan lainalaisuuksia laajemmin ja syvemmin.

On vain yksi asia, joka Therbornin uudessa pääsykoekirjassa kaihertaa: se kyllä selittää modernia maailmaa historian kautta, mutta ei ole historiateos sinänsä.

27

PERSUJEN inhimilliset kasvot

28

Arja Juvonen nousi marraskuussa kansan tietoisuuteen ainoana perussuomalaisena kansanedustajana, joka äänesti tasaarvoisen avioliittolain puolesta. Itse hän toivoisi saavansa tunnustusta ennemmin vanhusten asioiden edesauttamisesta eduskunnassa.

Teksti Tuomas Lassinharju Kuvat Ossi Hietala

E

räällä nimettömänä pysyvällä teekkarilla oli neljä vuotta sitten ongelma: ”Joudun kamppailemaan omien arvojeni kanssa, kun mietin persujen äänestämistä. Haluaisin osallistua poliittiseen tuulahdukseen, mutta kun puolueella on niin negatiivinen suhtautuminen homoliittoihin.” Onneksi vaalikoneita selatessa löytyi ratkaisu ongelmaan. Arja Juvonen. ”Kieltämättä helpotus oli suuri, kun jytky-iltana selvisi, että äänestämäni ehdokas pääsi läpi.”

Eduskunnassa äänestettiin 28.11.2014 kansalaisaloitteesta, joka sallisi samaa sukupuolta olevien parien avioitumisen. Arja Juvonen oli ainoa perussuomalaisten 37 kansanedustajasta, joka äänesti aloitteen puolesta. Äänestystuloksen huumassa paatuneinkin persujen arvostelija antoi somessa täydellisen synninpäästön Arja Juvoselle. Mutta kuka on Arja Juvonen ja miten hänen tiensä on johtanut kansanedustajaksi?

29

SMP:n kannatusalueelta hoitoalalle

Arja Juvonen (s. 1967) varttui lapsuutensa ja nuoruutensa Siilinjärvellä. Koulukavereiden joukossa oli myös hieman nuorempi Jyrki Katainen. Yrittäjäperheen isä oli mukana aktiivisesti SMP:n taustajoukoissa järjestämässä puhetilaisuuksia ja perustamassa paikallisyhdistyksiä. 1960ja 70-luvun vaihteessa elettiin SMP:n nousukauden aikaa ja Kuopion seutu oli Vennamon vahvaa kannatusaluetta. Poliittisesti aktiivinen isä patisti lapsiaan mukaan politiikkaan, mutta nuorempana kiinnostusta ei ollut.

Arja Juvonen päätyi jo parikymppisenä hoitoalalle pääkaupunkiseudulle.

Varsinaisesta kutsumusammatista ei ollut kyse. ”Ajauduin hoitoalalle sattumalta. Vanhempani kannustivat siihen, että pitää pyrkiä opiskelemaan sellaista alaa, missä on varmasti töitä”, Juvonen kertoo.

1980-luvun lopulta lähtien hän on työskennellyt pääkaupunkiseudun sairaaloissa. Ajan myötä ala alkoi tuntua omalta. ”Pitkän työkokemuksen myötä työstä oppi tykkäämään enemmän ja enemmän ja

alkoi ymmärtää sen merkitystä ja tärkeyttä.” Sittemmin hän on erikoistunut vanhustyöhön, suorittanut geronomin tutkinnon ja työskennellyt muistisairaiden vanhusten sekä ikääntyneiden kehitysvammaisten hoitajana. Työ on hyvin raskasta ja huonosti palkattua, mutta Juvonen on paljastanut kaipaavansa hoitotyötä eduskuntavuosinaan. "Kun on kansanedustajana istunut, on suorastaan kaivannut fyysistä rankkuutta työhönsä.”

Epäinhimilliset työajatkaan eivät tunnu haittaavan, sillä Juvonen nauttii yövuoroista, joita hän on tehnyt työurallaan 13 vuoden ajan.

SuPerista Persuihin

Juvosen poliittinen herääminen alkoi verraten myöhään. Kiinnostus politiikkaan sai alkusysäyksensä eduskuntavaalien 2007 alla, kun sairaanhoitajien palkat nousivat keskusteluun. Samoihin aikoihin Juvonen alkoi osallistua ammattiyhdistyksensä Suomen Lähi- ja perushoitajaliiton (SuPer) kokouksiin. ”Olin ollut alalla 20 vuotta ja työpaikoilla arvosteltiin aina samoja asioita. Päätin läh-

Veteraanikansanedustaja Pertti Salolaisen kanssa eduskunnan lehtihuoneessa. "Hän on äärimmäisen aikaansaava poliitikko", Salolainen kehuu kollegaansa.

30

teä käymään kokouksessa, avasin suuni ja kerroin mielipiteeni siitä miten hoitoalaa pitäisi parantaa ja mitä hoitajien pitäisi tehdä, jotta päästäisiin palkkakuopasta ylös.” Pian Juvosta pyydettiin erinäisiin tilaisuuksiin puhumaan hoitajien työoloista. Puhetilaisuuksia seurasivat kirjoitukset sanomalehdissä, ja pian Juvosta pyydettiin mukaan televisiokeskusteluun kertomaan näkemyksensä kentältä. ”Ben Zyskowicz sanoi tv-lähetyksessä, että sinusta tulisi hyvä poliitikko.”

Nopeasti puolueet alkoivat kosia Juvosta riveihinsä. Sairaanhoitajien arjesta ymmärtävälle henkilölle tuntui olevan tilausta. ”Siinä syntyi tunne, että poliittisilla valtakirjoilla näitä asioita saa parhaiten ajettua, joten lähdetäänpä sitten mukaan politiikkaan. Nuorempana ajattelin, että pitää olla jotain suurta ja mahtavaa, jotta voi edes ajatella osallistuvansa yhteisten asioiden ajamiseen. Käytäntö on kuitenkin osoittanut, että se on ollut väärä luulo. Tavallisten ihmisten asiat ovat niitä, joita politiikassa viedään eteenpäin.”

Puoluevalinnassa vaakakupissa painoi erityisesti vanhempien juuret SMP:ssä.

Perussuomalaiset oli tuohon aikaan eduskunnan pienin puolue, jolla oli melkoinen ukkoliikkeen maine. ”Olen aina ollut riskinottaja ja ajattelin, että hitto soikoon, näytetään että naisetkin voivat tulla tähän puolueeseen.”

Juvonen asettui vuoden 2008 kunnallisvaaleissa ehdolle kotikaupunkiinsa Espooseen perussuomalaisten vaalilistalle.

Vaalit olivat perussuomalaisten ensimmäinen läpimurto, sillä puolueen kannatus oli huomattavasti galluplukemia suurempi. Timo Soini oli valtakunnan ylivoimainen ääniharava 8200 äänen saaliilla ja hänen imussaan Espoon kaupunginvaltuustoon nousi seitsemän perussuomalaista. Kuusi miestä ja Arja Juvonen.

Lumikki ja kuusi kääpiötä, kuten valtuustoryhmää kutsuttiin. ”Minulla ei ollut minkäänlaista kokemusta politiikasta, joten ennen kauden aloittamista menin valtuuston lehterille harjoitteluoppilaak-

si seuraamaan miten valtuustossa käyttäydytään. Katsoin miten puheenjohtaja vetää kokousta ja minkälaisia puheenvuoroja siellä pidettiin.”

Jo heti valtuustokauden alkaessa Juvonen vei läjän valtuustokysymyksiä. ”Sitten oli tietenkin järkytys, kun eräs kokoomusvaltuutettu tuli sanomaan, että ei näitä valtuustokysymyksiä tehdä näin miten vaan, kun ne ovat niin kalliitakin. Hyvänen aika sentään, minähän olin tullut tekemään sinne muutosta!”

Juvosen ura kunnallispolitiikassa on ollut nousujohteinen. Hän istuu valtuustossa nyt toista kautta ja tänä vuonna hän toimii sen toisena varapuheenjohtajana. ”Kaikki on sattunut vähän yllätyksellisesti. Ei mulla ole ollut mitään suunnitelmaa, kaikki on vain tapahtunut ja kaikki otetaan vastaan mitä on tulossa.”

Jytky vie eduskuntaan

Keväällä 2011 vuorossa oli eduskuntavaalit, joissa perussuomalaisille povattiin kovaa tulosta. Juvonen lähti mukaan 31

keräämään puolueelle äänipottia. ”Keksin kampanjat ja säästin hoitajan liksastani vaalirahaa.” Jytkyvaaleissa Timo Soini oli jälleen valtakunnallinen ääniharava, minkä ansiosta Uudeltamaalta eduskuntaan nousi seitsemän persua. Arja Juvonen pääsi juuri ja juuri seitsemäntenä läpi, eroa seuraavaan ehdokkaaseen oli vaivaiset 11 ääntä. Täpärälle meni.

Arja Juvosen mielestä ainutlaatuiseen jytkyyn vaikutti erityisesti tavallisten ihmisten tyytymättömyys vallitsevaan politiikkaan. ”Kansalaiset luottivat siihen, että perussuomalaiset tuo tavallisen ihmisen äänen esille. Monet kävivät ennen vaaleja kertomassa, että olivat äänestäneet aikaisemmin toista puoluetta mutta havaitsivat, ettei se aja heidän asioitaan. Ja Timo Soinin luottamus kansan keskuudessa oli iso syy vaalivoittoon. Hän puhui selkokielellä ja ymmärrettävästi asioista.”

Perussuomalaisten suurvoiton jälkeen liberaali kansanosa sai melkoisen sätkyn. Keskusteluissa puoluetta syytettiin taantumukselliseksi ja rasistiseksi. Uhkakuvissa Suomen pelättiin muuttuvan 32

oklokratiaksi ja sisäänpäin kääntyväksi impivaaraksi. Vaalien jälkeen eduskunnan edessä järjestettiin mielenosoitus perussuomalaisia arvoja vastaan. Arja Juvonen ei tunnista itseään niistä kuvista, joita perussuomalaisiin usein liitetään. ”En tunnista itseäni siitä kuvasta, mutta ymmärrän niiden ihmisten tuntemukset, koska meidän puolueestamme on nostettu esille tiukat ja kriittiset asiat, kuten maahanmuuttopolitiikka. Totta kai porukassamme on niitä, jotka kärjistävät lausuntojaan ja aiheuttavat siten hämminkiä. Se on ollut mielestäni ikävää, koska sellainen kääntyy tavallaan ryhmää vastaan.” Lehdistön välityksellä ei välitetä sitä kuvaa, mitä perussuomalaiset eduskunnassa tekevät. ”Eivät lehdet kirjoita jos joku pukertaa yökaudet jotain lakiesitystä ja saa sen läpi, mutta auta armias jos olet törttöilemässä.”

Juvonen paljastaa myös, että Timo Soini on siviilissä aivan toisenlainen mies kuin julkisuudessa. ”Soinista annetaan julkisuudessa jotenkin pelottava kuva, mutta hänen ystävänään täytyy sanoa, että hänen kanssaan keskustellessaan ei lämpimämpää eikä ihanampaa ihmistä ole olemassa. Hän on ymmärtäväinen, luotettava ja antaa täydellisen tuen tarvittaessa.”

”Niin rohkea nainen!”

Arja Juvonen on tilastojen mukaan ollut hyvin aktiivinen kansanedustaja. Valtiopäivätoimien lukumäärän perusteella hän on aivan kärkisijoilla. Juvosen aikaansaannoksissa toistuu samanlaiset teemat: vanhustenhoito, saattohoito, potilasturvallisuus, hoitajamitoitukset… ”Y lipäätään koen, että vanhusten asioiden hoitaminen ja kaiken työkokemukseni tuoma tieto tänne eduskuntaan on ollut tärkein tehtäväni täällä.” Yksi merkittävimpiä saavutuksia oli vammaisneuvostojen turvaaminen lailla. Eduskunnassa on äärimmäisen harvinaista, että kansanedustajan aloite päätyy laiksi asti. Juvosen

aloite eteni mukaan kuntalakiesitykseen. ”Myös oppositiosta pystyy vaikuttamaan, jos vain jaksaa tehdä sitkeästi töitä.”

Kaikista näistä saavutuksista huolimatta lehdistö on ollut kiinnostunut Juvosesta lähinnä silloin, kun keskustellaan tasa-arvoisesta avioliittolaista. ”On ollut huvittavaa, kun toimittajien kiinnostus on ollut vain siinä, että miten äänestää ’homoasioissa’. Sanoin, että olisitte joskus kiinnostuneita miten vanhusten asioita hoidetaan tässä maassa.”

Kohu Juvosen ympärillä syntyi ensimmäistä kertaa viime kesäkuussa, kun hän ei osallistunut lakivaliokunnan äänestykseen kansalaisaloitteesta. Jotkut epäilivät, että puolue olisi painostanut Juvosta, mutta hän painottaa, että päätös oli hänen omansa. ”Kun siirryin lakivaliokuntaan, jouduin tekemään päätöksen, etten tule osallistumaan kansalaisaloitteen äänestykseen, koska puolueen kanta on erilainen kuin omani. Valiokunnissa päätetään suurista linjauksista, eikä siitä tule mitään, jos jokainen edustaja vie niihin

oman kantansa.” Kesäkuun äänestyksen jälkeen alkoi melkoinen rökitys: ”Uskovaiset kiittivät, etten osallistunut ja homot haukkuivat, että ’mikä on, paskiainen?’ Hirveää tekstiä tuli ja olin melkoisessa ristitulessa.”

Juvoselle oli alusta lähtien selvää, että hän tulee suuressa salissa äänestämään kansalaisaloitteen puolesta. ”Se oli vaikuttava hetki, kun sitä nappia piti painaa. Ajattelin, että nyt olen tehnyt sen, mitä olen itselleni ja äänestäjilleni luvannut.” Istunnon jälkeen Silvia Modig saapuu ylistämään Juvosta: ”Niin rohkea nainen!” ”Sain valtavasti kiittävää postia ihmisiltä, joita äänestys kosketti. Toki muutama negatiivinenkin palaute tuli, mutta huomattavasti vähemmän kuin positiivista”, Juvonen kertoo.

Arja Juvosen ensimmäinen eduskuntakausi on päättymäisillään. Mikäli jatkoa ei tulevissa vaaleissa tule, hän haluaa jatkaa vanhustentyön parissa ja puuttua sen epäkohtiin. ”Työtarjouksia ja etenkin yötyötä otetaan mielellään vastaan”.

Arja Juvonen suostui Poleemin pyynnöstä poseeraamaan Urho Kekkosen kanssa, vaikka hänen oma suosikkinsa Suomen presidenteistä on Martti Ahtisaari.

33

POLHOLAINEN MAAILMALLA

RUJO MUTTA NIIN KAUNIS

Bochumissa opiskelijavaihdossa oleva Elina Tiensuu kertoo kokemuksistaan saksalaisessa teollisuuskaupungissa.

B

ochumia ei ole mediaseksikkyydellä siunattu. Täältä ei löydy miljoonayleisöjä vetäviä olutjuhlia tai muotiblogia pitäviä hipstereitä. Kaupunkikuvaa hallitsevat laatikkomaiset teollisuusrakennukset ja jatkuva harmaus. Jopa paikallisten mielestä Bochum on ruma kaupunki. Mietin pitkään voisiko Bochum tarjota minulle mitään päräyttävää.

Monta kuukautta elinkin ulkomaalaisena vieraassa maassa.

Ajattelin, että Bochum jäisi minulle vain pintapuoliseksi kokemukseksi. Vaikka join paikallista pienpanimo-olutta ja tungeksin jalkapallostadionilla, jäin silti jatkuvasti turistin osaan.

Käännekohta tapahtui pime­ ässä luokkahuoneessa saksan kielikurssilla tammikuun puolivälissä. Tunnin teemana oli Ruhrin alueen kulttuuri. Kuuntelin saman tunnin aikana kolmatta kertaa Herbert Grönemeyerin paikallismurteella laulettua kappaletta makkarasta ja huomasin tuntevani todellista kotiseutuylpeyttä. Olin vihdoin tullut osaksi kaupunkia.

Zeche Zollverein, Essenissä sijaitseva vanha teollisuuskompleksi

Kemnader See, yksi harvoista luonnonläheisistä paikoista alueella

Bermuda3eck, Bochumin kuuluisa baarikatu

3x

v in k v in k v in k

34

1

Koti-ikävä saa olla mutta sen ei pidä antaa pilata koko vaihtokokemusta.

2

Liika murehtiminen ei paranna kokemusta. Jätä stressaaminen Suomeen.

3

Älä turhaudu kielestä. Kielitaito paranee huomaamatta ja jatkuvasti.

VÄITÄMME

Karismasi perustuu pulisonkeihin,

JUKKA KORTTI

Luennoiminen on tutkijalle välttämätön paha.

Ei pidä paikkaansa. Vuorovaikutus opiskelijoiden kanssa on ollut myös omalle tutkimukselleni voimavara. Siksi olenkin halunnut pitää kursseja myös silloin kun se ei ole ollut minulle pakollista.

Yhteiskuntahistorian osaston henkilökunnan ja opiskelijoiden välinen keväinen pesäpallo-ottelu on vuoden tärkein urheilutapahtuma.

Ehdottomasti kyllä. Tosin viime vuonna petin joukkueeni pelaamalla huonosti, ja edellisvuonna olemalla tulematta ollenkaan. Oli an-

teeksiantamatonta, että Teneriffan-matka meni pesäpallo-ottelun edelle.

Puku tekee miehen.

Joo. Ehdottomasti.

Tähtäät yliopistonlehtorista suoraan professoriksi.

Teoriassa joo. Tässä uran vaiheessa ei ole paljon muuta vaihtoehtoja, ainakaan mikäli haluaa edetä yliopistossa.

Tutkit mediahistoriaa, koska se on ”cool”?

Osittain kyllä. Mutta aika moni muukin historian aihe on ”cool”. Jos ”coolilla” tarkoitetaan ajankohtaista, niin ehdottomasti. On tärkeää muistaa, että media oli ennenkin ”cool”, se ei liity digitaaliaikaan, vaan esimerkiksi "sosiaalinen media" oli ”cool” jo antiikin ajan kirjeenvaihdossa.

Twitter on sinulle luonnollinen tapa osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun.

Ei ole. Olen aika huono some-maailmassa.

Opiskeluaikasi oli pelkkää kreisibailausta.

Kyllä ja ei. Ei itseni kannalta, mutta soi-

Haastattelu Josefiina Manninen Kuva Ossi Hietala tin puoliammattilaisessa rock-bändissä ja meillä oli paljon keikkoja opiskelijabileissä. Minä en tietenkään osallistunut bilettämiseen, olinhan vain ”töissä”.

Valtataistelu metodikurssin ”päävetäjän” asemasta kiihtyy viimeisten luentojen aikana.

Tulen itse tavallaan valmiiseen pöytään, joten minulla ei ole tässä hävittävää.

Paineet ovat Hannalla. Olen voinut olla kurssilla relasti, vaikka toisaalta Hannalla on kyllä paljon kokemusta.

Ehkä tämä tilanne piiskaa meitä molempia parempiin suorituksiin.

Pulisongit ovat huolella suunniteltu osa karismaasi.

Ovat olleet joskus 25 vuotta sitten, nyt ne ovat sellainen pinttymä. Viiksetkin minulla on ollut jo 15 vuotta. Olin hipsteri jo silloin kun viiksiä oli vain ruotsalaisilla. Siis tällaisia ironisia. Yritin joskus ajaa pulisonkini, mutta siitä tuli kauhean alaston olo, joten ne ovat sitten jääneet.

Et kasvata partaa, koska se on oppiaineen henkilökunnan parissa jo liian mainstream.

Kyllä, yritän erottautua viiksillä.

35

ARKISTOJEN KÄTKÖISTÄ

P

Sarjassa kurkistetaan Poleemin helmiin sen 40-vuotisen historian varrelta.

Koonnut Jaakko Salonen

oleemin numerossa 2/1976 kerrottiin muun muassa ainejärjestön urheilujoukkue Polho GT:n jäämisestä lohkonsa viimeiseksi yliopiston jalkapallosarjassa. Suurin syy heikkoon menestykseen oli kirjoituksen mukaan luonnollisesti onnettaren epäsuosiolla.

Lehden helmi on kuitenkin Seppo Tarhosen kirjoitus Valtaus - tyytymättömyys kasvaa, keinot kovenevat , jossa pohditaan yliopiston tiloja vallanneiden noin 1000 opiskelijan motiiveja. Taustalla vaikuttivat nykyisillekin opiskelijoille tutut syyt: opintotuen leikkaukset. ”Valtaus oli päättäväinen esiintyminen opintotuen kurjistamispolitiikkaa vastaan, jota

merkitsee hallituksen ja pankkien yhteistyö supistaa opintolainat pysyvästi. Jo tällä hetkellä alkaa tuhansien opiskelijoiden opiskelumahdollisuudet olla vaakalaudalla. Kuitenkaan hallitus ei tee mitään muuta kuin käy salassa opiskelijoiden selän takana neuvotteluja pankkien kanssa uusista supistuksista”. ”Valtausta käytettiin taistelukeinona ensimmäistä kertaa vuosikausiin. Se suoritettiin järjestyneesti, yhtenäisesti ja tehokkaasti. Mistään vallankumousromantiikasta ei ollut kyse, vaikka näin on oikeiston taholta annettu ymmärtää”. ”Valtauksen keskeinen tunnus oli: hallitus toimiin, pankit kuriin!”

Kuva Poleemi 2/1976 37

LASKIAISRIEHA

ULLIKSELLA

Poleemi k채vi mestoilla opiskelijoiden perinteisess채 laskiaistapahtumassa Ullanlinnanm채ell채.

Kuvat Ossi Hietala

38

POLHOLAISKYNÄ

Palstalla sana on vapaa

Suomi eskaloi lähialueilla Ilmar Metsalo

Syksyllä 2008 Henry Kissinger kävi tervehtimässä pääministeri Matti Vanhasta.

Hän kysyi ensimmäiseksi, missä on Urho Kekkosen muotokuva.

P

ienen kansakunnan kansainvälinen kriisi voidaan ratkaista vain poliittisen koasema ja turvallisuus perustuu taitoon konaisratkaisun kautta, jossa otetaan huoymmärtää maailman muutoksia sekä viimioon eri osapuolten näkemykset ja tahto. sauteen määrittää siinä oma paikkansa ja Voidaan myös sanoa, että Ukrainalla tupolitiikkansa. Viime aikoina on puhuttu lee olla oikeus päättää itse jäsenyydestään "geopolitiikan paluusta" ulkopolitiikkaan.

EU:ssa ja Natossa. Toteutuessaan jäsenyyKuitenkin se on palannut vain niille, jotka det johtaisivat kuitenkin Ukrainan täysen ovat välillä unohtaneet. delliseen ja lopulliseen jakautumiseen. On Kuten tunnettua, kylmän sodan jälkeen houkuttelevaa, ja niin moni tekee, syyttää länsi on halunnut jatkaa laajentumista tapahtumista vain yhtä osapuolta ja odotitään ja Venäjä pitää sekä taa yksinomaan yhdeltä palauttaa aikaisempaa suuosapuolelta myönnytykruuttaan. Ukrainan kriisinsiä. Y leensä riidoissa on Voidaan tietysti kin ratkaisemisessa on kyosapuolia useampia. vaatia, että Ukrainan symys poliittisesta tahdosSuomen pääminista tehdä kompromisseja. terillä on ollut tapavaltiollinen yhtenäisyys Ukraina on äärimmäina tehdä kautensa aluson palautettava myös sa esittäyt ymiskäynti sen kahtiajakautunut maa.

Maan länsiosissa käytiin Moskovaan. Brysselissä Krimin osalta. vielä 1950-luvun alussa sisymmärretään varmasti, sisotaa neuvostoarmeijaa kun reilusti kertoo, että vastaan. Siellä venäläisiä suorastaan vitällainen on meillä tapana. Suomessa tuohataan. Krimin niemimaa ja Itä-Ukraitetaan noin 2 miljardia litraa maitoa vuona ovat puolestaan kuuluneet satojen vuodessa. Jos tuottajahinta tippuu julkisuusien ajan Venäjään, ja siellä venäläiset ovat dessa puhutun 6 senttiä litralta, vaikutus enemmistönä. vuositasolla voi olla jopa 120 miljoonaa On myös kysyttävä, mikä on Ukraieuroa. Kompensoitavaa syntyy noin kymnan parlamentin ja hallituksen legitimimenen miljoonaa euroa kuukaudessa. teetti päättää koko Ukrainan kohtalosta, kun vaaleihin eivät osallistuneet Krimin ja Donbassin asukkaat eivätkä sadat tuhanKolumni on koottu yhdistelemällä katkelmia net Venäjälle siirtyneet pakolaiset.

Paavo Väyrysen, Juha Sipilän, Paula LehtoVoidaan tietysti vaatia, että Ukrainan mäen ja Risto Volasen blogiteksteistä. Katvaltiollinen yhtenäisyys on palautettava kelmat on irrotettu kontekstistaan ja vielämyös Krimin osalta. Toisaalta Ukrainan pä tarkoitushakuisesti.

39

Lähetä juttuvinkki!

Poleemi ottaa avosylin vastaan lukijoidensa ideoita ja toiveita lehden sisällöstä. Jos sinulla tai ystävälläsi on ulospääsyä odottava ajatus, jonka haluaisit saada lehden sivuille, ota rohkeasti yhteyttä toimitukseen!

Lähetä sähköpostia osoitteeseen poleemi2015@gmail.com tai nykäise hihasta jotakuta lehden alussa näkyvistä päätoimittajista kampuksella.

HURJA-ARVO

40

Ossi Hietala

ALUMNISITSIT

ALINASSA Kuvat Anna Niemi

Sitsi-iloon tammikuun lopussa osallistuivat niin valmistuneet kuin vaiheessa olevat yhisl채iset.

41

Tilaa

POLEEMI koko vuodeksi!

Tykkää meistä Facebookissa! facebook.com/poleemilehti

Poleemin löydät myös Issuusta ja Wordpressistä:

issuu.com/poleemi | poleemi.wordpress.com

Kyllä, aivan oikein!

Kampukselta etsimisen lisäksi Poleemin voi saada haltuunsa kätevästi postitse.

Tilaa itsellesi, ystävällesi tai yrityksellesi luettavaa 25 euron hintaan.

Tilaus sisältää neljä numeroa.

Lähetä sähköpostia otsikolla “tilaus” osoitteeseen poleemi2015@gmail.com ja kerro viestissä osoitetietosi.