
1 minute read
Ulkomaankirjeenvaihtaja
ULKOMAANKIRJEENVAIHTAJA EN ROUTE
Advertisement
-Riina Parviainen
Asun Ranskassa kevään 2011. Kaupungissa nimeltä Angers. Huimaa. Vaihtoprosessin alkaessa vajaa vuosi sitten ajatus tuntui kovin kaukaiselta – kuten vielä pari kuukautta sitten. ”No siihenhän on vielä neljä – kolme – kaksi kuukautta aikaa”, ”tässähän on vielä joulu ja uusivuosi välissä”, ajattelin. Nyt kirjoittaessani tätä juttua lähtöön onkin enää vajaa viikko. Tämän lehden ilmestyessä olen jo harjoittelemassa ranskaa autenttisessa ympäristössä.
En tunne kaupunkia jonne lähden. Kaikki tulee olemaan uutta ja erilaista. Jännittää ja vähän pelottaa lähteä vieraaseen maahan ja uudenlaiseen elämään ja ikävä tulee. Toisaalta odotan innostuneena, mitä kaikkea kevät tuo tullessaan. Olen kyllästynyt ja kaipaan vaihtelua. Syksyllä opiskelumotivaatio teki uuden pohjalukemaennätyksen, kivaa oli lähinnä italian kursseilla, mistä olikin hurjasti hyötyä tämän vaihdon kannalta. Lisäksi viha-rakkaussuhde osakuntaan lähentelee sekin taas huolestuttavia lukemia. Nyt on siis parempi ottaa etäisyyttä ja tarkastella elämää muualla.

Ranskassa aion juoda paljon halpaa viiniä, syödä croissanteja ja patonkia. Aion puhua ranskaa ja matkustella ja tavata uusia ihmisiä ja pitää hauskaa ja nauttia ja ehkä vähän opiskellakin jotain, etteivät yliopisto ja Kela peri rahojaan takaisin.
Rinkka odottaa lähtövalmiina. Mukana ovat passi, rahat, puhelin, pino papereita ja pari sanakirjaa – sekä kasa lakritsia ja salmiakkia. (Täytyy varautua, sillä siellä kauppojen karkkihyllyt ovat täynnä vain Haribon mässyä!)

Seikkailu alkakoon. Minä lähden leikkimään ranskalaista. À bientôt!
RIINA PARVIAINEN