Q:n palsta

Osakuntavuosi on jälleen polkaistu vauhtiin. Osakunnan tiukkaakin tiukemmassa vaalikokouksessa allekirjoittanut valittiin uudeksi kuraattoriksi seuraavaksi kaksivuotiskaudeksi. Kun tämä tapahtui, ajattelin jotensakin siten, että ”hienoa, nyt olen suuri ja mahtava kuraattori”! Voisin tehdä mitä vaan milloin vaan.

Valta tuo kuitenkin mukanaan vastuun. Viime aikoina minun on täytynyt miettiä mitä oikein tahdon kuraattorikaudeltani. Mihin suuntaan siis haluan osakuntaa viedä? Onhan luonnollista, että mihin ”kärkivirkailija” menee, sinne osakunta seuraa... Vai onko asia sittenkään niin?

Ryhdyin pohtimaan asiaa kuraattorinvaihtokaronkassa, kun hillittömän juomisen ja syömisen keskellä inspehtori-Dennis pyysi puheenvuorossaan jonkinlaisia suuntaviivoja osakunnan kehittämiseen. En tuolloin osannut sanoa asiaan juuta enkä jaata. Jouduin turvautumaan perinteiseen ympäripyöreään juhlapuhejulistukseen ja muuhun kiertelyyn. Toisaalta voi miettiä, tehdäänkö suuria linjauksia todellakin sitsipöydässä pikkuhiprakassa?

Asiaa mietittyäni olen tullut siihen tulokseen, etten halua viedä osakuntaa mihinkään. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että haluaisin säilyttää kaiken ennallaan, pikemminkin päinvastoin. Haluan tehdä sen sijaan itseni suurelta osin tarpeettomaksi. Kuraattorin tehtäviin ei mielestäni enää tänä päivänä kuulu asioiden läpinuijiminen ja omien kantojen väkinäinen läpivienti.

Mitä tähän hommaan sitten mielestäni kuuluu? Ensisijaisesti kuraattorina haluan toimia asioiden mahdollistajana. Omalla toiminnallani pyrin olemaan tukena sille, mitä osakunta ja sen jäsenet oikeasti haluavat. Olen jo ”ännännen” vuoden opiskelija, ja tiedän, että en välttämättä ole enää ajan tasalla siitä, mistä nuoremmat opiskelijat ovat kiinnostuneita. Onneksi osiksella löytyy paljon aktiiveja ja virkailijoita, jotka asioista jotain tietävät. Näille ihmisille haluan toiminnallani antaa mahdollisuuden toteuttaa itseään.

Miten sitten homma hoidetaan käytännössä? Totta puhuen en ole vielä lyönyt toimintamalliani lukkoon. Joka tapauksessa on varmaa, että paljon riippuu virkailijoista ja siitä, että he uskaltavat avata suunsa, kun aihetta on. Asiaan liittyy myös vastuun antaminen ja sen kantaminen. En aio olla päällepäsmäröimässä ketään, mutta samalla haluan tehdä loppuun asti sen minkä lupaan.

No niin. Tällä kertaa q-palstasta tuli näemmä kovin raskas julistus. Lupaan tasapainottaa asiaa ensinumerossa julkaisemalla jotain kepeää. Ehkä kirjoitan Pekan mieliksi vaikka rainiksesta...