1 minute read

Pääkirjoitus

Heippa!

Talvi on tullut Helsinkiin ja tuonut tullessaan osakuntaamme uudet, vuoden 2005 virkailijat. Mukana on ilahduttavasti muutama fuksi ja pari muutakin ihan uutta virkailijaa. Nämä uudet ihmiset ovat enemmän kuin tervetulleita mukaan osakunnan toimintaan. Toivotaan, että ensi vuosi on edellistäkin menestyksekkäämpi osakunnallemme.

Advertisement

Osakuntamme olemassaolo pohjautuu pitkälti kulttuuriin, toisin sanoen pohjoiskarjalaisen kulttuurin tuomiseen keskelle Helsingin vilinää. Mutta mitä sitten on kulttuuri? Se on kaikkea ympärillämme: ihmisten käyttäytymismalleja, tapoja, perinteitä, ruokia, harrastuksia… Abstraktisti ajateltuna kulttuuri voidaan käsittää ihmiskunnan henkisen ja aineellisen kehityksen tasoksi, mutta tavan tallaajalle kulttuuri merkitsee paljon enemmän. Kulttuuri on yhteisö, johon me kaikki kuulumme. Se on ikään kuin varasto, josta haemme tilanteisiin sopivia asioita. Kulttuuri on osa meitä, ja sen avulla rakennamme identiteettiämme. Jos ajattelen pohjoiskarjalaista kulttuuria, huomaan sen eroavan vaikkapa helsinkiläisestä. PohjoisKarjalassa monet asiat ovat erilaisia kuin täällä: ihmiset, asuinympäristö, arvot, perinneruoat ja niin edelleen. Itse olen ainakin tullut entistä enemmän tietoiseksi ja ylpeäksi pohjoiskarjalaisesta kulttuurista muutettuani Helsinkiin.

Kulttuuri on kaikkialla ja kulttuurit ovat erilaisia. Suomessa ei välttämättä törmää jyrkkiin kulttuurieroihin (vaikka esimerkiksi Helsingin ja Lapin välimatka on kieltämättä aika pitkä), mutta tuollainen törmäys voi tapahtua ulkomaille matkustettaessa. Omasta suomalaisesta kulttuuristaan tulee varmasti tietoiseksi, kun asuu ulkomailla. Ulkomailla asuminen pakottaa näkemään oman sekä oman kulttuurin positiiviset että negatiiviset puolet. On myös opittava elämään toisenlaisessa, ulkomaisessa kulttuurissa - mikä voi tietysti muuttaa suhtautumista omaan kulttuuriin.

Osakunnallamme on vaalittu pohjoiskarjalaista kulttuuria syksyn mittaan esimerkiksi praasniekoissa. Myös osakunnan oma kulttuuri on tullut esille muun muassa sarvijuhlissa ja kesäisellä osakunnan kesäretkellä. Erityisesti praasniekkojen suuri osanottajamäärä osoitti, että kotimaakuntamme kulttuuria ja perinteitä arvostetaan kovasti. Monen mielestä on varmasti mukavaa päästä nauttimaan välillä pohjoiskarjalaisesta meiningistä ja perinneruuista, olipa Helsinkiin kotiutunut kuinka hyvin tahansa.

Lopuksi vielä sananen Puukellosta. Kun rupesin vuoden alusta Puukellon päätoimittajaksi, en olisi uskonut vuoden menevät näin nopeasti. Jatkan päätoimittajana myös ensi vuonna, mutta Puukellon toimituskunta vaihtuu. Onkin tullut aika kiittää ja kumartaa vuoden 2004 toimituskunnalle. Olette tehneet tosi hyvää työtä! Toivon luonnollisesti, että te vanhat jäsenet liitytte toimituskuntaan ensikin vuonna. Toimituskuntaan kaivataan myös paljon innokkaita uusia jäseniä, joten tulkaahan kaikki kirjoittelemisesta ja lehdenteosta kiinnostuneet mukaan!

Nyt haluan toivottaa puukellolaisten puolesta rauhallista joulua ja onnellista uutta vuotta 2005! Jatketaan uudenvuoden jälkeen uusin kujein.

Annika

This article is from: